Kehontuntemukseen on monta tietä

Jokaisella meistä on sisäsyntyinen kyky aistia kehoamme, ja kehontuntemuksen edistämiseen on monta tietä. Psykofyysisesti toimivana fysioterapeuttina kehontuntemus ja kehotietoisuus ovat olennainen osa työtäni. Eikä vain asiakasta ajatellen, vaan aivan yhtä tärkeää on tehdä itsekin työtä oman kehotietoisuutensa kanssa.

Silloin kun kehotietoisuus toimii hyvin, kykenemme aistimaan tarkasti kehomme tilaa sekä sisäisesti että ulkoisesti niin, että tämä kyky edistää hyvinvointiamme. Tunnistamme ajoissa esimerkiksi sen, jos olemme olleet liian kauan samassa asennossa, jonka seurauksena haemme itsellemme parempaa asentoa tai tunnistamme kehon kaipuun lähteä liikkeelle. Aktiiviliikkujilla taas hyvä kehontuntemus auttaa tunnistamaan harjoittelun yksilöllisiä rajoja. Pääkoppa kun saattaa haluta enemmän kuin keho jaksaisi. Hengityksen tiedostaminen on erityisen tärkeää, koska se on silta kehon ja mielen välillä. Hengitystapamme kertoo meille joka hetki psykofyysisestä tilastamme.

Keho aistii myös ulkopuolelta tulevaa tietoa eri aistikanavien kautta. Kehoon tulevaa kosketusta, ääniä, näköaistimuksia, hajuja, makuja. Tätä sisäisten ja ulkoisten aistimusten mukana tuomaa informaatiota saapuu aivoihin arviolta kolme miljardia bittiä sekunnissa! Aivot onneksi karsivat siitä suurimman osan pois, ja tietoinen aivojen osa kykeneekin ottamaan tietoa vastaan vain 50 bittiä sekunnissa. Paljon informaatiota siis kulkeutuu ei-tietoisen järjestelmän kautta lävitsemme, ja myös nämä ulkoa tulevat ärsykkeet ovat nykyaikana merkittäviä stressin aiheuttajia.

Aivoja ja kehoa ei voi erottaa toisistaan; kun jotakin tapahtuu aivoissa, samaan aikaan myös keho reagoi ja päinvastoin. Erilaiset elämän rasitustekijät ovatkin tässä mielessä mielenkiintoinen ilmiö kehotietoisuuden kannalta. Ajatellaanpa vaikka stressitilaa, jolloin aivojemme alimmat osat, aivorunko ja limbinen järjestelmä, yrittävät pitää meidät elossa. Ne siis aktivoituvat hätätilaan jopa pienissä stressitiloissa ja lähettävät aktivoitumiskäskyjä mm. stressihormoneja erittäville rauhasille ja sekä lihaksille olla valmiustilassa.

Tällaisissa tilanteissa kadotamme ainakin hetkellisesti kehontuntuman. Taistele-pakene-jähmety -tilan pitkittyessä haasteet kasvavat. Osittain kehontuntuman heikentymisen seurauksena koemme sekä fyysisiä että psyykkisiä oireita, joita emme välttämättä heti osaa yhdistää tilanteeseemme. Tällaisia oireita ovat esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinten kivut, migreeni ja muut päänkivut, vatsaoireet, ahdistus ja unettomuus. Viimeistään näitä oireita kohdatessamme meidän kannattaa pysähtyä kuuntelemaan kehoamme, eikä karata kauemmas kehosta, vaikka se tuntuisikin ainoalta vaihtoehdolta.

Kun pysähdymme kuuntelemaan kehoa, alamme automaattisesti rauhoittua. Yhä uudelleen saan itse tästä todisteita, ja joka kerta on yhtä ihanaa kokea asiakkaidenkin oivallukset: ”Miten ihmeessä tämä tapahtui, minähän en tehnyt oikeastaan mitään, olin vaan ja hengittelin, ja silti kehoni rentoutui!”.

Esittelen tässä erilaisia keinoja, jotka auttavat edistämään kehontuntemusta. Nämä keinot sopivat suurelle osalle ihmisistä, mutta joissakin menetelmissä saattaa olla rajoitteita. Esimerkiksi vakavissa psyyken tai kehon sairaustiloissa ne eivät välttämättä ole yksilöllisellä tasolla itsehoidollisesti sopivia. Tällöin suosittelen ehdottomasti kokeneen terapeutin kanssa työskentelyä.

  • Mindfulness- ja muut tietoisen läsnäolon harjoitukset, kuten keho- ja hengitystietoisuus. Tästä voit kuunnella oman versioni kehon ja hengityksen kuuntelusta.
  • Kehotietoiset aktiiviset rentoutusharjoitukset, kuten Jacobsonin jännitä-rentouta -harjoitus. Itse ohjaan tätä osana Sovelletun rentoutuksen menetelmää.
  • EFT eli tunteiden ja stressin vapautusmenetelmä, joka on helppo oppia itsehoitoon. EFT:ssä olennaista on tutkia kehossa olevia tunteita ja tuntemuksia, oli sitten hoidon kohteena kipu, lihasjumi tai vaikkapa ahdistus. Kun keho ja tunteet on kohdattu, akupisteitä tietyllä tavalla naputtelemalla puretaan aivoihin syntynyt uhkareaktio, jonka seurauksena voi havaita selkeitä fysiologisia rentouden ja rauhoittumisen merkkejä.
  • TRE-”tärinäterapia”, joka vapauttaa kehosta ja mielestä stressiä fyysisemmällä tavalla ja parantaa kehontuntumaa. Tiettyjen alkuliikkeiden ansiosta alaraajojen ja lantion lihakset alkavat spontaanisti vapista, ja tämä vapina sekä rentouttaa fyysisesti että tasapainottaa koko autonomista hermostoa.
  • Muita hyviä menetelmiä, joita voit alkuun ohjatusti kokeilla: eri joogan muodot, Feldenkrais, Essential Motion sekä BBAT Basic Body Awareness Therapy, jota voi opetella menetelmää opiskelleen fysioterapeutin kanssa. Kaikkia näitä menetelmiä yhdistää se, että niissä kuunnellaan omaa kehoa, miten liikkeet vaikuttavat kehoon ja hengitykseen sekä miten juuri minä ja kehoni haluaisimme olla ja liikkua aitona itsenämme, elää ja hengittää. Näitä siis erityisesti suosittelen, itsekin kaikkia kokeneena!

Kun alat tiedostaa kehoasi, sinulla on entistä paremmat mahdollisuudet ennaltaehkäistä tai jopa parantaa stressiperäisiä oireita. Kuuntelethan kehoasi, ennenkuin se alkaa huutaa sinulle <3


Artikkelikuva: Depositphotos