Luin uutisia siitä, kuinka suomalaiset ovat käyttäneet vuotuiset luonnonvaransa loppuun huhtikuussa ja koko ihmiskuntakin elokuussa. Uutisjuttujen yhteydessä oli mielestäni hienot kymmenen kohtuullista vaatimusta, jotka voisivat osaltaan auttaa korjaamaan tilannetta.
Kymmenen kohtuullista vaatimusta (Hyväksytty Kolilla 24.10.2009)
1. Elämäntavan syvällinen muutos on välttämätön. Pelkkä teknologia ei pelasta.
Olen käynyt läpi elämäntavan muutosta. Kiinnostuin ensin puhtaammasta ravinnosta ja olen kokeillut hyvin erilaisia tapoja syödä, jotta tiedän, mikä minulle sopii. Ruokailutottumusten muutosta seurasi kiinnostus henkisempään elämään. Luin paljon toisten kirjoituksia ja aloin julkaista omia ajatuksiani. Huomasin, että kaikki ajatukset on elettävä todeksi ja vasta kun todellisuudessa tekee valintoja ja päätöksiä niiden mukaisesti, alkaa oma elämä muuttua. Koen, että elämäntapani on käynyt läpi syvällisen muutoksen, kun olen alkanut elämään tietoisemmin ja tekemään arvoihini perustuvampia valintoja kuin aiemmin, jolloin valintojani ohjasivat pitkälti oppimani roolimallit.
2. Tarvitaan yhteisiä sitovia rajoituksia kulutukseen. Tulevien sukupolvien pöydästä syöminen on lopetettava.
Minusta tämä on hieno ajatus, joka alkuperäiskansojen kulttuureissa on ymmärretty nykyistä paremmin. He pyrkivät elämään niin, että luontoa ja ympäristöä suojellaan tulevia sukupolvia varten. Jokainen sukupolvi pitää ympäristöstään huolta oman aikansa. Välillä tämä näkökulma tuntuu kokonaan unohtuneen, kun jokainen omistaja miettii, miten jonkin maa-alueen voisi parhaiten hyödyntää, käyttää ja ”tuhota”, jotta saa siitä itselleen mahdollisimman paljon rahaa.
3. Energian käytön vähentäminen on ainoa mahdollisuus vastata riittävän nopeasti ilmastokriisin haasteeseen. Kulutusta on supistettava oikeudenmukaisesti ja hallitusti.
Huomaan, että yksittäisten tekojen tekeminen, kuten lamppujen sammuttaminen aina kun valoa ei tarvitse, tuntuu pieneltä ja merkityksettömältä teolta, mutta se voi olla hyvä alku. Pakon edessä pystyisimme yhdessä isoihinkin muutoksiin. Uskon kuitenkin, että uusien teknologioiden myötä emme välttämättä edes joudu suurten kielteisten muutosten eteen.
En haluaisi nähdä asioita liian negatiivisessa valossa ja uskon, että uusien innovatiivisten teknologien avulla, kuten muuttamalla merivettä juomavedeksi, sähköautojen ja uusiutuvien energialähteiden sekä fuusioenergian myötä menemme eteenpäin hyvällä tavalla. Ihmiskunnalla menee muutenkin PAREMMIN kuin koskaan aiemmin (ks. esim. Rob Dial).
4. Ydinenergian ja uraanikaivosten tilalle kotimainen, hajautettu ja uusiutuva energiantuotanto.
Julkisen tahon säätämillä laeilla ja tuilla on suuri merkitys. Kansalaisina voimme tuoda mielipiteemme esille osallistumalla julkiseen keskusteluun ja valitsemalla, kenelle annamme äänemme. Mitä energiamuotoa hän kannattaa?
5. Mainontaa on rajoitettava. Se luo keinotekoisia tarpeita.
Minusta mainontaa voitaisiin hyvin rajoittaa, koska se on häiritsevää ja epätasa-arvoistavaa. Ne, joille on kertynyt suurimmat pääomat, voivat suurissa määrin mainostaa tuotteitaan ja palveluitaan ja toiset, joilla mahdollisesti olisi ympäristöystävällisemmät, terveyttäedistävämmät ja paremmat tuotteet, eivät pysty käyttämään mainontaan yhtä suuria summia rahaa. Tuotteissa myös maksamme itse tämän massiivisen mainonnan kustannukset.
6. Paikallisen tiedon tuhoaminen on lopetettava. Kokemusperäistä viisautta tarvitaan ekologisesti kriisiytyvässä maailmassa.
Isovanhemmillamme, vanhemmillamme ja heidän ikäpolvellaan on paljon sellaista tietoa, joka voisi hyödyttää meitä kollektiivisesti. Myös vanhoilla kulttuureilla ja alkuperäiskansoilla on ajatuksissaan ja tavoissaan viisauksia, joita on poljettu yritysten taloudellisten vaatimusten edessä.
7. Luonnonvarojen kuluttamista on verotettava progressiivisesti.
Tällöin organisaatiot voisivat ottaa hieman pitkäjänteisempää harkintaa mukaan päätöksentekoon, koska ei ole oikein ajatella, että käytämme kaikki mahdolliset resurssit heti saadaksemme mahdollisimman paljon rahaa muutamille ihmisille. On kyseenalaista, että yritykset voivat omistaa (vuokraus olisi parempi vaihtoehto ja jonkin yleishyödyllisen/julkisen tahon pitäisi omistaa maat) maa-alueita, koska tällöin kukaan ei välttämättä pysty kunnolla katsomaan kokonaisuutta, vaikka onneksi jotkin julkiset tahot niin yrittävät. Luonnon köyhtyminen, saastuminen tai meluistuminen vaikuttaa suoraan alueella asuvien ihmisten terveyteen ja onnellisuuteen, eikä heille kukaan maksa korvauksia ja usein heidän mielipiteensä eivät merkitse tarpeeksi.
8. Asevarustelu on lopetettava. Se vie ihmiskunnalta voimavarat ilmastokriisin torjunnasta.
Minusta on henkistymisen kautta tullut suuri sotien vastustaja. Varmasti jokainen meistä niitä sydämessään vastustaa. Kohta meillä ei ole sotia sen vuoksi, että vaikka valtioiden päämiehet vallanhimoissaan ilmoittaisivat olevansa sodassa, yksittäiset miehet ja naiset eivät lähde rintamalle. Kun yksittäiset ihmiset muuttavat ajattelutapaansa, ja huomaan tätä tapahtuvan koko ajan laajemmassa mittakaavassa, ei sotia syty. Pieniä konflikteja näemme varmasti, mutta en usko suuriin sotiin, koska ihmiset länsimaissa ovat kasvaneet sellaisen ajattelutavan ylitse, että niillä ratkaistaisiin jokin poliittinen ongelma. Ihmiset ovat tulleet liian fiksuiksi lähtemään sotimaan, vaikka joku kansankiihottaja niin haluaisi.
9. Rajallisella maapallolla on luovuttava tavoittelemasta jatkuvaa kasvua.
Olen oivaltanut, että jatkuva kasvu tapahtuu henkisen kehityksemme ja ihmisenä kasvun myötä, mutta ei taloudellisena kasvuna, josta vain osa ihmisistä hyötyy ja toisilta tuhotaan ympäristö. Olemme siis todellakin jatkuvassa kehityksessä, mutta jotkin talousprofessorit ovat olleet väärässä väittäessään, että talouskasvu on jatkuvaa. Hyvinvointia saamme muualtakin kuin kulutuksesta, kuten raikkaasta hengitysilmasta sisällä ja ulkona, puhtaasta vedestä, ruoasta ja koulutuksesta ja ne pitää huomioida, kun pohditaan hyvinvointivaltioita ja tulevien sukupolvien edellytyksiä hyvään elämään. Muuten tämän hetken taloudellisen kasvun kiihdyttämiseksi tuhotaan näitä resursseja, mikä on lyhytnäköistä ja typerää. Henkinen pääoma ja tasapainoisuus on yhtä tärkeää, kuin että meillä on palveluita ja kulutustavaraa.
10. Kohtuus arvoonsa. Se on vapautta kulutusriippuvuuksista.
Kohtuus tulee mielestäni siitä, että voimme voida hyvin hieman vähemmälläkin kulutuksella ja rakentamisella ja tällöin suojelemme luonnonresursseja tuleville sukupolville ja itsellemme. Kohtuus tulee pienistä ja suurista valinnoista ja päätöksistä sellaisten arvojen perusteella, jotka huomioivat muutkin asiat kuin taloudellisen näkökulman. Paremmalla teknologialla ja elämäntavoilla ei myöskään tarvita enempää työpaikkoja, vaan työtä riittää paremmin jaettavaksi, kun elinkustannukset ja elämäntavat kohtuullistuvat.