Miksi elämä on onnellinen ja minä en?
Miksi en halua olla onnellinen?
Totta puhuen, se pirulainen vaanii minua nytkin kokoajan.
Ilkikurisesti hymyillen se odottaa tilaisuuttaan viedä murheellisuuteni.
Etsin sitä kaikkialta. Mutta kun kohtaamme, kohtelen sitä kuin vihollista.
Jos päästän hetkeksikin irti, se valtaa minut.
Salakavalasti se hiipii luokseni murheena, yksinäisyytenä, kipuna ja pelkona.
Se saapuu paketoituna vihaisuuteen, iloisuuteen, rauhaan ja kyyneliin.
Siltä ei voi paeta kuin pakenemalla itseään.
Ruoho koskettaa minua sillä, kun todella seison sen päällä.
Saan sen lahjana kukilta, riippumatta siitä, iloitsenko tuoksusta, vai irvistänkö sille. Se on molemmissa.
Se kiiltää rakkaani huulilla, kun ne lähestyvät minua.
Tunnen sen humalaisen hengityksessä, kun hän pyytää multa tupakkaa.
Pääsen siltä pakoon vain pakenemalla elämää.
Mutta että olisin sen arvoinen. Iso pala, eikö?
Niin harva suostuu sen syleiltäväksi, että näytän hullulta, jos teen niin.
Ja mikä minä olen olemaan niin erityinen?
Mutta onnellisuus haluaa minut.
Kaiken minussa.
Kaikin tavoin.
Kaikkialla.
Silloinkin.
Siitäkin huolimatta.
Etenkin siksi.
Se sanoo; anna olla ja päästä irti.
Onnellista mun kanssa.
Hengitä, aisti, laskeudu.
Ota vastaan, palvele ja ole
Istuin pienessä kahvilassa, enkä voinut välttyä kuulemasta naapuripöydän keskustelua. Pariskunta pohti vapauden käsitettä ja valinnan vaikeutta nyky-yhteiskunnassa.
Koska ”kaikki” on mahdollista, pitää kaikkea yrittää tehdä, sillä muuten ei elä täyttä elämää.
Moni alkaa kuitenkin jo väsyä: olisi jopa parempi ettei kaikki olisi mahdollista. Päätöksenteko olisi helpompaa.
”Ihmiset eivät yleensä ottaen kaipaa niin paljon valintojen tekemistä. Eivät he halua hammaslääkärillä kuulla, millä eri tavoin hampaan voisi hoitaa, vaan saada kivun karkotettua ja jättää päätöksenteon asiantuntijalle”, mies perusteli.
Olin vähällä osallistua keskusteluun ja sanoa: totta, mutten usko vaihtoehtojen määrän pienenevän. Päinvastoin. Meillä on kokoajan enemmän – lähes kaikkea.
~ ~ ~ ~
Vauhti on tällä hetkellä hurja, ja moni uupuu sen pyörteisiin. Länsimainen varallisuus luo vapautta, mutta korostaa myös sen ikivanhaa vastaparia, vastuuta.
Ja minusta tuntuu, että harva meistä todella ymmärtää, mitä vastuu tarkoittaa.
Vapaus on oman itsen toteuttamista. Mutta silloin on tiedettävä, ”mitä minä olen”. Parhaimmillaan ihminen kunnioittaa omia valintojaan, kunnioittaa itseään. Silloin vapauden keskellä tehdyt valinnat ovat myös vastuullisia.
Tehdäkseen vastuullisia valintoja, ihmisen on oltava sitoutunut itseensä ja omaan hyvinvointiinsa.
Vastuu tarkoittaa siis sitoutumista. Mutta eikö sitoutuminen taas kuulosta suorastaan vapauden vastakohdalta?
~ ~ ~ ~
Sitoutuminen tarkoittaa sen tunnistamista, mikä tekee itselle hyvää ja mikä ei. Kun ihminen tietää tämän, osaa hän vastata ”kyllä” tai ”ei”.
Jos olet sitoutunut omaan syvään sisimpääsi, totuuteen, olet maailman vapain. Vain hyvin harva meistä kykenee siihen.
Vapaus on vapauden antamista myös muille. Se tarkoittaa, etten yritä kontrolloida sitä, mitä muut ihmiset minusta ajattelevat. Sillä vapauteen kuuluu olennaisesti se, että suo sen myös muille.
Sanomme usein ”kyllä” miellyttääksemme muita tai välttääksemme ongelmat. Totuudessa eläminen tarkoittaa myös sellaisen tärkeän asian oppimista kuin ”ein” sanominen.
EI on suorastaan pyhä silloin kun sanot ”ei” joillekin ulkoisen maailman asioille sanoaksesi ”kyllä” itsellesi. Tämä ei ole helppoa. Olen harjoitellut tätä pitkään, mutta minulle se tarkoittaa edelleen usein epämukavuusalueella käymistä ja rohkeuden keräämistä päästääkseni irti muiden mielipiteistä.
~ ~ ~ ~
Todelliset rajat eivät vangitse sinua sisäänsä, eivätkä tarkoita, että sinun on suljettava sydämesi. Rajat eivät ole ”ei” muiden olemassaololle vaan ”kyllä” sinulle, omalle äänellesi.
Henkisen opettajan Jeff Fosterin sanoin: Se ei ole hyökkäys muita vastaan, vaikka saattaa muista tuntua siltä. Et voi kontrolloida heidän tunteitaan, tietenkään. Mutta voit arvostaa omiasi. Et voi muuttaa muiden ajatuksia, mutta voit antaa omillesi luvan olla.
Kun ”ei” kumpuaa ”kyllän” sanomisesta olemassaololle, se ei ole väkivaltainen. Se sisältää syvän totuuden ja siksi sitoutunutta ja itsestään vastuun ottavaa ihmistä kunnioitetaan.
Vapauden keskellä itsensä tunteminen siis korostuu. Kuka minä olen? Mikä minun polkuni on?
Todelliset rajat eivät rajoita rakkautta, vaan suojelevat sitä. Silloin elämä kukoistaa vapaasti, rajoittamattomassa läsnäolossa.
Valheeseen ja sanomattomien asioiden painoon perustuva elämä tukahduttaa lopulta sinut ja kaikki ympärilläsi. Se on kaukana vapaudesta.
Esittelin ystävälleni aikaansaannostani, josta olin ylpeä. Ystäväni katseli sitä ja tokaisi: ”Onhan se ihan hyvä, mutta ei nyt mitenkään niin erikoinen. Ei siinä ole minulle mitään uutta.”
En vastannut mitään. Asia jäi kuitenkin painamaan minua. Aloin vaivihkaa kasata sisälleni kiukkua häntä kohtaan ja lopulta olin hänelle niin vihainen, etten halunnut vähään aikaan olla hänen kanssaan tekemisissä. Mitä tapahtui?
Olin loukkaantunut ja tunsin itseni mitätöidyksi, mutta en tunnistanut omia tunteitani.
Nämä tunnistamattomat tunteeni kääntyi passiiviseksi aggressioksi ja sen myötä toiminnaksi, jota en itsekään olisi halunnut. Sen sijaan, että olisin kohdannut loukkaantumiseni, kieriskelin kiukussa ja otin etäisyyttä ystävääni.
Tunteet haluavat aina tulla nähdyiksi. Jos ihminen ei tunnista ja hyväksy itsessään olevaa ensisijaista tunnetta, se pyrkii esiin kiertoteitse.
Tällainen passiivis-aggressiivinen käyttäytyminen on hyvin yleistä myös työpaikoilla. Jos työpaikalla on paljon epämiellyttäviä tunteita, joita ei tunnisteta ja käsitellä, ne ohjaavat käyttäytymistämme tiedostamattamme. Tukahdutetut tunteet purkautuvat epäsuorasti. Epäilyt, turhautumiset, epäoikeudenmukaisuuden kokemukset, epävarmuus, pelko ja viha, joita ei ole nähty, purskahtelevat esiin kielteisenä asennoitumisena, katkeroitumisena, piikittelynä, sarkasmina, vähättelynä ja mitätöintinä sekä närkästyneisyytenä ja mielensäpahoittamisena. Myös yleinen paheksunta, pahantuulisuus, ylimielisyys, viivyttely ja juoruilu tai ääretön miellyttäminen tai sosiaalinen vetäytyminen voivat olla seurausta vaikeiden tunteiden tukahduttamisesta. Sisäänpäin kääntynyt viha aiheuttaa myös masennusta.
Organisaatioille tällainen on tuhoisaa ja tulee kalliiksi. Passiivis-aggressiivinen käyttäytyminen hidastaa päätöksentekoa, heikentää riskien tunnistamista ja ennaltaehkäisyä, jumiuttaa päätösten täytäntöönpanoa ja lisää byrokratiaa. Tällainen käyttäytyminen myös tarttuu helposti ja heikentää yhteisön jäsenten keskinäistä luottamusta ja kommunikointia sekä luo keskinäistä vihamielisyyttä ja turhautuneisuutta. Epämääräinen pinnanalainen konflikti on merkittävä stressitekijä ja luo työyhteisöön ahdistuneisuutta. Kaikki työyhteisössä kärsivät.
Mitä siis tehdä? Avaimena passiivis-aggressiivisen käyttäytymisen välttämiseen on omaan tunnemaailmaan tutustuminen: omien tunteidensa tunnistaminen ja niiden hyväksyminen.
Vain ottamalla vastaan omat tunteemme pystymme kontrolloimaan niiden tuottamia reaktioita. Tiedostamalla ja hyväksymällä esimerkiksi turhautumiseni tai pelkoni, voin ottaa näiden tunteiden taustalla olevan asian asiallisesti puheeksi työtiimini tai esimieheni kanssa. Ja kun tunne tulee nähdyksi sellaisena kuin se on, sen ei enää tarvitse pyrkiä näkyviin muita reittejä.
On jokaisen työntekijän vastuulla tunnistaa omat tunteensa ja käsitellä ne. Mutta myös esimiestyöskentelyllä voidaan vaikuttaa passiivis-aggressiiviseen käytökseen. Esimies toimii esimerkkinä ja luo omalla käyttäytymisellään työyhteisön kulttuuria. Jos esimies itse ei tunnista ja hyväksy omia vaikeita tunteitaan ja toimii passiivis-aggressiivisesti, tällainen toimintamalli pesiytyy tiimin toimintakulttuuriin helposti laajemminkin. Esimies voi myös puuttua passiivis-aggressiiviseen käytökseen ja osoittaa, ettei sellaista hyväksytä. Hyvä esimies pystyy avaamaan ja käsittelemään yhdessä tällaisen käytöksen taustalla olevia tunteita ja johdattamaan yhteisönsä rakentavampiin toimintamalleihin.
Isäni on mestarikokki. Hän tekee mielestäni muun muassa maailman parasta pizzaa. Pizzapohja on ohut ja rouskuvan rapea. Myös tomaattikastike on täynnä makuja ja päälliset on valittu tarkoin tukemaan toinen toistaan.
Mielestäni pizzojen salaisuus taitaakin itseasiassa piiloutua juuri tomaattikastikkeeseen. Se antaa vankan pohjan muille mauille. Näillä vinkeillä olen maustanut myös omia pizzojani siitä saakka. Rohkaisenkin sinua käyttämään ennakkoluulottomasti mausteita ja loihtimaan tomaattikastikkeen itse, näin saat makuelämyksestä entistäkin herkullisemman. Tässä mehevän mausteinen reseptivinkki seuraavaan pizzapäivääsi.
MOZZARELLAPIZZA
Ohjeesta tulee 1 pellillinen / tai 2 kpl pyöreitä pizzoja
Moni meistä on itselleen hyvin vaativa. Itseen kohdistetaan vaatimuksia jotka ovat epäinhimillisiä ja epärealistisia. Omaa toimintaa ohjaa pelko epäonnistumisesta, häpeästä ja syyllisyydestä.
Ihminen saattaa näyttää ulospäin reippaalta ja itsevarmalta, mutta emme tiedä mitä hän sisällään oikeasti tapahtuu. Se mitä näemme ulospäin menestyksenä, saattaakin olla joskus kovan puskemisen ja suorittamisen lopputulos, eikä ihminen itse ole vieläkään tyytyväinen. Miksi? Koska armottomuuden äänille ei riitä mikään.
Esimerkiksi itse sain kehuja ja kiitosta kuinka urheilullinen olin, kuinka kurinalainen olen ja kuinka vastuullinen olen. Minua ohjaava voima oli kuitenkin valtaosan ajasta armottomuus ja pelko.
Armottomuuden äänet ovat usein sisäistettyjä ääniä, joita olemme ehkä kuulleet vanhemmilta, kiusaajilta ja tv:stä. Sanomme itsellemme yhä uudestaan ja uudestaan niitä julmia asioita, joita meille on sanottu. Ja keksimme kyllä auliisti ihan uusiakin syytöksiä, varsinkin jos vertaamme itseämme muihin.
Armottomuuden takana on haavoja ja pelkoja. Suorittaminen ja täydellisyydentavoittelu ovat opittuja selviytymiskeinoja. Ne ovat tulleet suojaksi pitämään piilossa mm. riittämättömyyden, petetyksi ja hylätyksitulon tunteet. Niin hullulta kuin se kuullostaakin, armottomuus on myös selviytymiskeino. Se on oikeasti pyrkinyt auttamaan, joskin ontuen.
Armottomuuteen liittyy sääntöjä, joiden mukaan ”pitää” toimia. Sillä muuten ahdistaa ja paljon. Vaikka miten näitä sääntöjä tottelisi, ei se tosiaan riitä. Sama on tehtävä vähintään huomenna uudelleen.
Armollisuuden opettelu itselle ei tapahdu yhdessä yössä, eikä viikossakaan. Jotta sitä oikeasti on valmis opettelemaan, on usein tarvinnut hakata päätä varsin paljon seinään. Armottomuuden hinta alkaa käydä liian kovaksi. Minulla se tarkoitti sitä että sekä fyysisen- että mielenterveyden oli lähes prakattava. Jästipää mikä jästipää.
Armollisuuden opettelu on…
Epärealistisista vaatimuksista hellittämistä
Omien tunteiden vastaanottamista, suostumusta tuntea mitä tuntee
Ymmärryksen harjoittelua, sillä kun tutkit aiempia elämänkokemuksiasi voi ymmärtää varsin selkeästikin miksi olet alkanut suojautumaan
Joustavuuden harjoittelua ja kontrollista irroittamista
Kaikki edellä mainittu kysyy aikaa, toistoja ja haparoivaa harjoittelua. Se on matka jota ei voi kopioida tai oppia kirjoista, sen läpi on elettävä.
Nämä 6 arvokasta asiaa armollisuus tuo elämääsi
Luottamus. Ei sellaista hullua, vaan sellaista herkkää.
Hyväksyntä. Ei sellaista uhrautuvaa, vaan sellaista syvää.
Yhteys johonkin itseä suurempaan. Ymmärtää että ei voi kontrolloida elämää, mutta voi vaikuttaa siihen miten elämään suhtautuu.
Inhimillisyys. Rosoisuuden hyväksymistä osana elämää.
Lupa olla erehtyväinen. Koska me olemme.
Joustavuus. Asiat ei ole enää niin mustavalkoisia tai joko/tai.
Ennen kaikkea, armollisuus itselle tuo turvaa. Se on tuki, jossa haluat olla omalla puolellasi. Et itseäsi vastaan.
Kun palaan ulkomailta takaisin Suomeen, minulta kysytään aina samoja juttuja.
No oliko mitään?
Ai mitä?
No löysitkö ketään?
Ai ketä?
No rakkautta!
Vastailen sitten, että no ei tainnut olla. No en oikeastaan kyllä löytänyt.
Vaikkei se pidä alkuunkaan paikkaansa!
Vastaan niin, koska kyselijät eivät halua kuulla rakkauden eri sävyistä tai sen eri muodoista. He eivät halua kuulla sielunsiskoista suloisissa pikkukylissä tai vanhasta pariskunnasta, jonka välisestä rakkaudesta muodostui viikkojen aikana oman rakkauteni esikuva.
Kyselijät haluavat kuulla löysinkö elämääni uuden miehen. Piste.
Ja ei, en ole tainnut vielä löytää. Mutta silti ajattelin vastata heille jatkossa, että kyllä. Löysin rakkauden, rakkauksia ja rakkautta niin monessa muodossa, etten oikein pysy enää laskuissa.
Vietin talvella aikaa maailman vanhimmissa ja mielestäni maailman kauneimmissa kaupungeissa Intian Rajasthanissa. Vuosisatojen aikana niiden kaupunkien muureihin, palatseihin, katukivetyksiin ja kotien sisäänkäynteihin on pakkautunut niin monen sukupolven rakkaus, että sen pystyi jollain hassulla tavalla aistimaan.
Kiersin kuukausi sitten Borneossa selvittämässä, mitä kuuluu Indonesian sademetsille ja siellä asuville uhanalaisille eläimille. No suoraan sanoen aika huonoa. Mutta minulla oli mahdollisuus olla mukana projektissa, jossa autetaan vuosia häkeissä istuneita eläimiä kotiutumaan takaisin luontoon. Eikä rakkauden määrä muuten sitä projektia toteuttaessani olisi voinut olla suurempi.
Tapasin matkallani uusia ihmisiä. Sellaisia, joista tuli ystäviäkin, ja joista huokui niin suuri rakkaus, että sen muisteleminen saa minut edelleen hymyilemään. Maailma on muuten täynnä upeita ja valoisia ihmisiä, joiden rakkautta säteilevässä olemuksessa on taikaa ja tarttumapintaa.
Eräs uusista ystävistä sanoi minulle, että kun muistaisin elämässäni sanoa ääneen neljää eri lausetta, rauha sisälläni säilyisi helpommin.
Kiitos.
Anteeksi.
Annan anteeksi.
Rakastan sinua.
Hän korosti, ettei sitä viimeistä tarvitse säästellä siihen hetkeen, kun seisoo vastatusten elämänsä miehen tai naisen kanssa. Rakastaa voi niin paljon muutenkin.
Mitä jos rakkauden käsitteen laajentaisikin koskemaan kauneutta. Ja pieniä hetkiä, joista nousee hymy kasvoille vielä aikojen jälkeen.
Jos ei hamuaisikaan hulluna sitä perinteistä rakkauden kaavaa, vaan keskittyisi rakkauden muunlaisiin muotoihin. Jos ei muuten, niin ainakin sitä perinteistä odotellessa. Kenties uuteen ystävään, joka asuu toisella puolella maailmaa ja hymyilee minua ajatellessaan. Betoniin painautuneeseen sydänkuvioon ja sen viereen kirjoitettuihin kirjaimiin ja niiden kätkemään tarinaan.
Ja kyllä, pitelin minä matkallani yhtä miestäkin kädestä kiinni. Mutta se taisi jäädä siihen, kaatua maailmojen mahdottomuuteen. Ja silti se ohikiitävä hetki oli romanttisinta, mitä kuvitella saattoi ja se hetken kestänyt kosketus niin täynnä rakkautta, että siihen oli pakahtua.
P.S. Kysykää jatkossakin löytyikö sitä rakkautta. Mutta älkää pettykö vastauksen merkitykseen. Ja ehkä joku kerta tarkoitan vastaukseni täsmälleen siihen, mitä kysyttiin. Olisihan sekin tietysti ihan kiva juttu.
Tiedätkö sen tunteen, kun syöt jotain oikein herkullista etkä saa siitä millään tarpeeksesi. No se tunne tulee, kun nauttii näitä pähkinäpatukoita. Siis voiko olla enää herkullisempaa iltapäiväherkkua? Raakapatukoiden rakenne on toffeemaisen tahmea ja ihanat pähkinäsattumat rouskuvat viettelevästi makean massan seasta. Patukoiden valmistaminen on helppoa ja saatkin loihdittua näitä uskomattoman herkullisia ja terveellisiä karkin korvikkeita aivan hetkessä.
PÄHKINÄPATUKKAOHJE
100 g kuivattuja pehmeitä taateleita
2,5 dl luomu kaurahiutaleita
2 rkl maapähkinävoita
1 rkl agavesiirappia
2,5 dl maapähkinöitä
ripaus suolaa ja luomu kanelia
VAIHE 1)Paahda pähkinät ja kaurahiutaleet kevyesti paistinpannulla niin, että ne saavat kevyesti paahtuneen pinnan.
VAIHE 2)Pehmitä maapähkinävoi vesihauteessa ja lisää joukkoon agavesiirappi.
VAIHE 3) Muusaa pehmeät taatelit tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella.
VAIHE 4)Yhdistä kaikki aineet ja lisää joukkoon ripaus suolaa sekä luomu kanelia. Sekoita tiukka massa kämmenten välissä muovailemalla. Lisää tarvittaessa pieni tilkka vettä ja tarkista maut.
VAIHE 5) Aseta muovikelmu neliskulmaisen astian pohjalle ja painele massa tiiviisti pohjan päälle. Anna tekeytyä jääkaapissa parin tunnin ajan. Leikkaa tiiviistä taikinapohjasta haluamasi mallisia patukoita. Koristele halutessasi esimerkiksi sulatetulla raakasuklaalla.
Henkinen kasvu, henkinen herääminen, avautuminen, tietoisuuden laajentuminen.. Ilmiö joka on yhä useammalle tuttu ja osa arkea, mutta josta edelleen on saatavissa melko vähän selkeää tietoa.
Omalla avautumisen polullani olisi monta kertaa jo tullut tenkkapoo, jos en olisi saanut vertaistukea ystäviltäni, opettajilta, tuttavilta erilaisilla kursseilla tai netin syövereistä. On helpottavaa saada selitys ja tukea muutoksille, jotka saattavat askarruttaa ja joskus jopa hämmentää.
Seuraavat 11 asiaa ovat tuttuja sekä omasta kokemuksesta että monilta muilta henkisen avautumisen kokeneilta.
1) Tyytymättömyys / etsiminen
Sinulle tulee tunne, että on olemassa jotain enemmän tai jotain isompaa ja merkityksellisempää. Erilaiset kurssit, kirjat ja opettajat alkavat vetää puoleensa hämmästyttävän selkeällä tavalla. Joskus muutos lähtee liikkeelle elämän kriisikohdasta, joskus tyytymättömyydestä, joskus se vain alkaa itsestään. Janoat lisää tietoa ja vastauksia.
2) Sisäinen työ
Itsetutkiskelu alkaa kiinnostaa ja käännät katseesi sisäänpäin. Saatat päätyä terapiaan, jonkinlaiselle kurssille, retriitille tai kehotyöskentelymenetelmän pariin. Alat saada oivalluksia itsestäsi ja hahmottaa oman käyttäytymisesi taustoja tai elämääsi suurempana kokonaisuutena. Usein päädyt käsittelemään lapsuudessa tai ihmissuhteissasi tapahtuneita asioita perin pohjin.
3) Tunnemaailman mylläkkä
Aiempi tasainen elämä on tipotiessään ja yhtäkkiä koet tunteita voimakkaammin kuin ennen. Välillä saatat itkeä ulos vuosien tukahdutettua surua, kokea suurempaa iloa kuin koskaan, kellua euforiassa, haluta huutaa tuskaa ulos tai olla jopa ajoittain hieman masentunut. Alat ymmärtää tunteiden myötä ihmiselämän koko värikkyyttä ja kirjoa.
4) Kosketus jostain suuremmasta
Saat kosketuksen sellaiseen paikkaan, johon et ole ennen saanut – tai jonka olet unohtanut. Syvään rauhan ja rakkauden tilaan, joka tuo elämään uudenlaista merkitystä ja luottamusta. Välillä tuo yhteys katkeaa ja silloin sinulla on jatkuva ikävä ”kotiin”. Pienet murheet menettävät merkityksensä ja toisaalta saat enemmän tyydytystä pienistä asioista tässä hetkessä.
5) Muutokset siinä, miten koet elämän
Samat asiat eivät tunnu enää kiinnostavilta. Ihmettelet, miten ennen juoksit materian tai menestyksen perässä, suoritit asioita vain sen takia että ”pitää”, syytit toisia omista ongelmistasi tai murehdit ja pelkäsit pieniä asioita. Elämä täyttyy uudenlaisesta luottamuksesta ja todennäköisesti haluat alkaa tehdä työtä, jonka koet olevan merkityksellistä ja täyttävän juuri sinun paikkasi maailmassa.
6) Muutokset ihmissuhteissa
Kun itse muutut, muuttuvat myös ihmissuhteesi. Jotkut ihmiset eivät ymmärrä muutostasi ja heissä saattaa nousta vastareaktioita tai saatat vieraantua heistä. Samanaikaisesti elämääsi virtaa uusia ihmisiä, jotka ajattelevat samalla lailla kuin sinä. Tunnut törmäävän heihin joka paikassa. Ihmissuhteesi syvenevät ja muuttuvat aidommiksi.
Joillekin tuodaan eteen syvästi haastavia ihmissuhteita, joiden tarkoitus on vauhdittaa kasvuasi. Toinen osapuoli tuntuu triggeröivän eli nostavan sinussa pintaan sen kaiken sen vanhan ”kuonan”, joka on vapautesi tiellä. Jos osaat ottaa tämän rakentavasti, omia kipukohtia tarkastelemalla ja toista syyttämättä, tämä kasvattaa nopeasti.
7) Synkroniteetit ja intuitio
Intuitiosi vahvistuu ja alat kuunnella sitä yhä enemmän. Se ohjaa sinua paikkoihin, jossa kasvuasi viedään eteenpäin. Saatat huomata elämässä yhä enemmän synkroniteetteja eli tapahtumia, jotka tuntuvat sattuvan merkityksellisesti samaan aikaan tai tarkoituksellisesti. Ikään kuin mikään ei olisi sattumaa, vaan kaikki olisi orkestroitu viemään sinua eteenpäin. Jossain vaiheessa intuition kuuntelematta jättäminen käy mahdottomaksi ja sinut palautetaan nopeasti oikealle raiteelle, jos sitä yrität.
8) Fyysiset oireet
Huomaat muutoksia myös fyysisessä kehossasi. Ruokahalusi ja -tottumuksesi saattavat muuttua aivan itsestään, juomisen tarve saattaa lisääntyä ja unen tarve joko vähentyä tai lisääntyä. Opit kuuntelemaan, mitä keho haluaa ja mitä se ei halua. Sinulla saattaa olla myös mystisiä fyysisiä oireita – jos ne epäilyttävät, kannattaa aina tutkituttaa ne lääkärissä – mutta usein niille ei löydy selitystä. Alat ymmärtää mieli-keho-sielu -yhteyden yhä selkeämmin.
9) Kaipuu luontoon ja hiljaisuuteen
Digitaalisten laitteiden häly tai pauhaava televisio alkavat ärsyttää. Haluat viettää enemmän aikaa vain itsesi ja omien tuntemustesi parissa. Luonto tulee sinulle yhä tärkeämmäksi ja koet siellä yhteyden syventyvän. Saatat tuntea myös aikaisempaa suurempaa yhteyttä eläimiin ja lapsiin.
10) Asioiden luominen
Huomaat, ettet ole maailmassa vain kohtalon heiteltävänä, vaan voit aktiivisesti vaikuttaa asioihin ja luoda elämäsi juuri sellaiseksi kuin haluat. Tajuat, että oma voimasi on paljon suurempi mitä kuvittelitkaan ja opit käyttämään tätä voimaa rakentavalla tavalla.
11) Tieto siitä, että tämä on tärkeää
Vaikka henkinen avautuminen saattaa olla välillä hyvin intensiivinen ja haastavakin prosessi, sinulla on koko ajan tieto ja luottamus siitä, että tämä on merkityksellistä. Itse asiassa se tuntuu merkityksellisemmältä ja oikeammalta kuin mikään muu mitä elämässäsi olet aikaisemmin tehnyt. Opit iloitsemaan ja nauttimaan elämästä uudella, paljon kokonaisvaltaisemmalla tavalla.
Elämä on meissä ja elämä pohjimmiltaan haluaa meille hyvää. Elämä tarjoaa meille myös joka päivä erilaisia kysymyksiä, eri tilanteissa. Jos toimimme jatkuvasti autopilotilla suorittaen elämää, emmekä pysähdy välillä kuulemaan, emme ehkä koskaan kohtaa näitä tärkeitä kysymyksiä. On myös hyvä pohtia kannattaako odottaa sinne asti, että jokin iso tapahtuma, esimerkiksi sairastuminen, lopulta pysäyttää näiden kysymysten äärelle. Jos näin kävisi, sekin on osa elämän hyvää tarkoittavaa toimintaa.
Mitä nämä kysymykset sitten ovat? En tarjoa tässä kaiken kattavaa listaa kysymyksistä, koska jokaisen elämä tarjoaa itse kullekin aivan omat, merkittävät kysymyksensä. Nämä kysymykset olen kohdannut omassa elämässäni, mutta uskon että suurin osa näistä kysymyksistä on hyödyllisiä meille kaikille.
Jos sinä olet joskus esittänyt itsellesi näitä kysymyksiä, mieti missä silloin olit ja mitä niistä silloin tunsit ja ajattelit. Miten tekemäsi kysymykset vaikuttivat sinuun ja elämääsi? Jos et ole kohdannut näitä kysymyksiä, ota itsellesi hetki aikaa ja anna kysymysten virrata kehoosi ja tunteisiisi. Anna vastausten tulla jos ne ovat tullakseen.
1. Miksi olen juuri tässä, juuri nyt?
2. Miksi teen juuri tätä, juuri nyt? Miksi toimin juuri näin? Millainen tunne minua johtaa, kun toimin näin?
3. Elänkö arvojeni mukaista elämää? Mitkä ovat omat arvoni? Miksi ne ovat minun arvojani?
4. Tuottaako tämä tapani elää minulle ja muille iloa tai muuta hyvää?
5. Kuka oikein olen? Miten määrittelen itseni, jos en voisi käyttää sukupuoleen, ammattiin tai muuhun statukseen liittyviä sanoja?
6. Millä tavoin voin palvella elämää ja jotakin itseäni suurempaa? Millä tavoin voin kokea itseni tärkeäksi, toteuttamassa elämäntehtävääni? Mikä on elämäni missio?
7. Mihin minun kannattaa uskoa elämässä?
8. Miten voin lisätä luottamusta, välittämistä ja kiitollisuutta itseäni ja muita kohtaan, myös silloin kun vähiten haluaisin näitä tunteita tuntea?
9. Miten voin hengittää vapaasti ja luottavaisesti, ja tuntea elämän virtaavan minussa?
10. Mitä minulle tarkoittaa rakkaus? Missä se minussa asuu? Miten sallin rakkauden näkyä elämässäni?
Itselleni nämä kysymykset eivät herättäneet pelkästään ilon oivalluksia, vaan myös vaikeita ja epämukavia tunteita, joita elämä minulle on hyvää tarkoittaen tarjonnut kohdattavaksi. Elämä toivoo, että uskaltaisin vähitellen kohdata omaa totuuttani suoraan ja avoimesti olemalla rehellinen vastauksissani ennen kaikkea itselleni.
Tämäkin on osa ihmisenä kasvua, itseksi kasvua. Niin paradoksaalista kuin se onkin, olemme aina yhtä aikaa valmiita ja kasvun tiellä. Pysähtymällä kuuntelemaan sisältämme (eli elämästämme) kumpuavia kysymyksiä ja vastauksia voimme aistia myös sen osan itsestämme, joka on tälläkin hetkellä täydellinen, valmis ja hyvä sellaisena kuin se on. Ottamalla yhteyden tähän osaan, voimme nauttia tästä hetkestä, kehossamme liikkuvista virtauksista ja ajatustemme alituisesta virrasta kiinnittymättä niihin – missä tahansa olemmekaan – myös kaikista kohtaamisista ympäristön kanssa, läsnä ollen.
Kirjoittaja Erja Tamminen on yrittäjä ja tietokirjailija, joka on seurannut sähkömagneettisten kenttien terveysvaikutuksista käytävää keskustelua vuodesta 1997. Hänen yrityksensä on julkaissut seuraavat aihepiiriin liittyvät tietokirjat: Sähköä ilmassa, Ihmiskunta ja langaton peli, Matkapuhelinteknologia – Mitkä ovat terveysriskit? sekä Langaton teknologia ja terveys.
Koti on meille kaikille erityisen pyhä paikka, jossa rentoudumme ja vaalimme terveyttämme. Moni meistä myös työskentelee kotona. Kodin ja sen ympäristön merkitys kasvaa. Puhdas ilmanlaatu ja rauha ovat valttia. Myös sähkömagneettiin kenttiin kiinnitetään yhä enemmän huomiota. Kännykkämastoja ja voimalinjoja on kaikkialla. Kun koteja on perinteisesti suojattu esimerkiksi sään vaihteluilta, niin miksi emme suojaisi niitä myös sähkömagneettisilta kentiltä?
Jo vuosikymmeniä on tiedetty, että sähkömagneettiset kentät vaikuttavat ihmisen terveyteen. Ne heikentävät muun muassa unen laatua, kognitiivisia toimintoja, muistia ja keskittymistä; eli kaikkea sitä, jolla on merkitystä arjessamme. Säteilyvapaalla ympäristöllä puolestaan on päinvastainen vaikutus kehoomme. Joissakin maissa on perustettu säteilyvapaita alueita.
Sähköympäristö on muuttunut radikaalisti viime vuosina ja erityisesti langaton teknologia on lisääntynyt huimaa vauhtia. Pienillä tärkeillä valinnoilla voimme kuitenkin vaimentaa sekä kodin ulkopuolelta tulevia sähkömagneettisia kenttiä että itse kodin laitteiden tuottamaa säteilyä. Tärkeintä on mitata sähkömagneettiset olosuhteet, valita mittaustulosten perusteella oikea ympäristö ja koti.
Asuinympäristö on kaikkein merkittävin valintamme, johon kannattaa panostaa, koska siihen emme juurikaan voi myöhemmin vaikuttaa. Koteja ei pitäisi rakentaa muuntamoiden, suurjännitelinjojen, tutkien, voimakkaiden radio- tai TV-linkkien läheisyyteen. Suomessa kuitenkin rakennetaan, vaikka muuntamoiden ja suurjännitelinjojen tuottamilta magneettikentiltä on hankala suojautua. Materiaalit ovat kalliita ja lopputulos on usein epävarma. Sähkökentän madaltaminen on yksinkertaisempaa. Myös erilaisten langattomien lähettimien säteilyn vaimentaminen on helpompaa, kunhan kenttävoimakkuudet ovat kohtuuden rajoissa.
Itse maastollakin on sähkömagneettisten kenttien vaimenemisen kannalta merkitystä. Mikäli olet päättänyt rakentaa omakotitalon, valitse perheellesi tontti mieluummin matalalta puuston ja kallioiden keskeltä kuin korkealta, aukealta mäeltä, jonne teleliikenteen mikroaallot pääsevät esteettä. Tosin, laajakaistainen 4G-järjestelmä läpäisee myös rakenteita ja maatollisia esteitä aiempia tekniikoita helpommin. Tontilla olisi oltava myös riittävästi kokoa ja etäisyyttä lähinaapureihin heidän käyttämiään langattomia verkkoja ajatellen. Kun rakennukset ovat vieri vieressä, altistut helpommin myös naapurisi käyttämälle teknologialle.
Mikäli olet hankkimassa uutta kotia tai suunnittelet rakentamista, kannattaa ennalta selvittää operaattoreilta lähimpien matkapuhelinmastojen sijainti, mitä järjestelmiä (4G, 5G) on jo käytössä tai tulossa ja millä aikataululla. Näin toimimalla ympäristön muutokset eivät tule sinulle yllätyksenä ja voit vielä vaikuttaa valintoihisi.
Mittaus on ainoa luotettava toimenpide tulevan kodin säteilytasojen selvittämisessä. Mittaus kannattaa aina suorittaa ennen tontin tai asunnon hankkimista. Se on asumisen kokonaiskustannuksiin nähden pieni panostus, mutta sillä on päätöksenteon kannalta suuri merkitys.
Mittaus on kaiken A & O
Erityisesti lisääntyviä langattomia verkkoja ajatellen, omakotitalo, rivitalo tai paritalo ovat kerrostaloasumista suositeltavampia asumismuotoja, koska naapureita on vähemmän ja ehkä tämän seurauksena myös langattomien teknologioiden tuottamaa säteilyä. Kerrostalojen ylimmissä kerroksissa, jotka useimmiten ovat samalla tasolla tukiasemalinkkien kanssa, on mitattu kohtalaisen korkeita säteilytasoja.
Jotkut alimpien kerroksien asunnot saattavat olla enemmän katveessa ja antennien säteilyä on vähemmän, mutta luonnollisesti naapureiden langattomat verkot, kännykät, tabletit, Wlan, mokkulat jne. vaikuttavat säteilytasoihin. Niiden kentät läpäisevät seinärakenteet ja lisäävät oman kodin säteilytasoja ainakin silloin, kun laitteet ovat toimintavalmiudessa. Joillakin naapureilla saattaa olla tapana pitää jatkuvasti päällä langatonta reititintä, mikä on sekä säteilyn että energiankulutuksenkin kannalta huono asia.
Uusiin matalaenergiakerrostaloihin rakennetaan myös sisätila-antenneja kännyköiden kuuluvuuden parantamiseksi, mikä saattaa paikallisesti lisätä antennien tuottamaa mikroaaltosäteilyä, mutta toki parantaa kännykän kuuluvuutta.
Kodin seinien sisäpuolelle mentäessä matalataajuiset sähkö- ja magneettikentät sekä sähköverkon häiriösignaalit on myös hyvä mitata. Perinteisen verkkosähkön lisäksi on syytä rekisteröidä niin sanottu likainen sähkö. Likaista sähköä tuottavat esimerkiksi himmentimet, loisteputket, etäluettavat mittarit ja erilaiset virtalähteet.
Mittaukset suoritetaan eri puolilla tilaa, myös lähellä lattiaa alapuolella olevien sähkökaapelointien tai mahdollisten kaukolämpöputkien tuottamien matalataajuisten kenttien selvittämiseksi. Se, minkä tyyppisiä kenttävoimakkuuksia keskimäärin esiintyy ja millä taajuudella, vaikuttaa myös kodin suojauksen suunnitteluun. Uutta asuntoa etsivä voi hankkia monipuolisen yleismittarin, jolla selviää sekä langattomat verkot että sähkö- ja magneettikentät.
Materiaalit suojaksi
Saksan Bundeswehrin yliopistossa Münchenissä tehtiin 2000-luvun alussa tutkimus (Dietrich–Moldan) materiaalien läpäisevyydestä sähkömagneettisille kentille. Tutkimus kattaa sekä rakennuksen ulkoseinämateriaalit että kodin suojauksessa käytetyt tarvikkeet. Lekaharkko, betoni, savi, täystiili, lehtikuusi ja mäntyhirsi tiiviinä puuna antavat kohtalaisen suojan esimerkiksi ulkopuolisia radiotaajuuksia vastaan. Betoni vaimentaa jossain määrin myös matalia taajuuksia eli lähinnä sähkökenttää. Esimerkiksi matalaenergiatalojen ulkoseinissä käytetty teräsbetoni vaimentaa radiotaajuuksia hyvin. Materiaaleista kipsilevy ja ikkunalasi puolestaan läpäisevät helposti sähkömagneettisia kenttiä. Myös perinteiset puutalot ovat varsin suojattomia kännykkämastojen ja naapureiden langattomia verkkoja vastaan. On muistettava, että Bundeswehrin tutkimuksen aikoina ei ollut 4G:n kaltaista tekniikkaa, joka läpäisee tehokkaasti tutkimuksessa myös hyväksi havaittuja suojamateriaaleja.
Mikäli kotisi lähelle ilmestyy matkapuhelinmasto tai naapuri hankkii langattoman laajakaistan, on niiden tuottamaa säteilyä kuitenkin mahdollista vaimentaa erikoismaaleilla, verkoilla, tapeteilla tai kankailla ja kalvoilla. Mitä tiiviimpi suojaus, sitä parempi lopputulos. Joskus väljäkin suojaus, joka suunnitellaan tarkasti mittaustulosten perusteella tietyltä suunnalta tulevaa säteilyä vaimentamaan, on hyvin toimiva. Useat suojausmateriaaleista vaativat maadoittamista ja maadoituksen toimivuus etenkin vanhoissa rakennuksissa on hyvä ennalta selvittää.
Kattomateriaaleista peltikatto on hyvä vaimentaja. Mikäli olet valinnut tiilikaton, sen alapuolelle voi asentaa esimerkiksi lasikuituverkkoa, joka antaa kohtalaisen suojan. Verkkoa voi asentaa myös ulkoseinämateriaalin kuten laudoituksen alle. Maali käy puutalon ulkoseinään suojaamaan kännyköiden tukiasemien säteilyltä. Grafiittipohjainen maali on väriltään mustaa ja edellyttää maalaamista peittävällä pintamaalilla. Ovet voi myös maalata.
Ikkunoiden läpäisevyydestä oli aiemmin puhetta: lasi läpäisee säteilyä valitettavan hyvin. Tavallisen lasin tilalle voi asennuttaa selektiivilasin tai kalvon ikkunalasin pinnalle. Ikkunakarmit tulee olla puun sijasta metallia tai puiset olisi hyvä maalata sähkömagneettisesti suojaavalla maalilla.
Verhon asentaminen säteilysuojakankaasta ikkunaan on toisaalta helpoin ikkunan suojausvaihtoehto. Vetämällä verho ikkunan eteen siten, että karmitkin peittyvät tehokkaasti, parantaa suojausta. On olemassa kankaita, jotka maadoitetaan, mutta yleensä verhoina käytettäviä kankaita ei maadoiteta.
Pyhitä makuuhuone unelle
Makuuhuoneen suojausta pidetään tärkeänä, koska sähkömagneettiset kentät vaikuttavat unihormonina tunnettuun melatoniiniin. Makuuhuoneesta kannattaa viedä pois kaikki elektroniset laitteet; kännykät, tabletit, televisio ja tietokone. Mikäli esimeriksi naapurin Wlan-antenni on seinän lähellä, voit eristää rakenteen radiotaajuiselta säteilyltä suojaavalla maalilla, tapetilla tai verkolla. Jotkut ovat asentaneet kattoon kiskot ja laittaneet säteilyltä suojaavan kankaan seinää vasten kiskoille. Mikäli langatonta säteilyä tulee matkapuhelinmastoista kodin ulkopuolelta, voi seinä- ja muut pinnat sekä ikkunan käsitellä vaimentavilla materiaaleilla.
Sängyn ympärille voi ripustaa erityisen suojakankaan, joka vaimentaa langattomien verkkojen, kuten kännykkämastot ja wlan, muodostamaa säteilyä.
Suojakankaasta voi teettää myös vuodesuojan sängyn ympärille, prinsessavuoteen, joka vaimentaa ympärillä olevat radiotaajuudet tehokkaasti.
On tärkeätä vielä selvittää, ettei makuuhuoneen välittömässä läheisyydessä ole sähköpääkeskusta, koska sen tuottamilta magneettikentiltä on hankala suojautua. Lisäksi sähköpääkeskuksessa saattaa olla myös etäluettava sähkömittari, josta on koitunut monille terveysongelmia. Mittareita on eri tekniikoilla toimivia ja niiden muodostamia häiriöitä voi ainakin osin vaimentaa verkkosuodattimien, tai muiden teknisten ratkaisujen ja materiaalien avulla.
Tiedetään, että unihäiriöt ovat Suomessa merkittävä kansanterveydellinen ongelma ja erilaisten nukahtamisvalmisteiden kulutus on ollut pitkään kasvussa. Kaivataan uusia Käypä hoito -suosituksia. Entäpä, jos edellä kuvatuilla toimenpiteillä olisi positiivinen vaikutus juuri sinun uneesi ja hyvinvointiisi? Silloinhan se voisi olla toimiva ratkaisu myös monen muun kohdalla toistaiseksi tunnistamattomiin terveysongelmiin.
Kukapa ei haluaisi näyttää viehättävältä. Kun kasvojen alueelle ilmestyy rakkulainen ja kovasti punoittava ihottuma, moni tuntee häpeää ja haluaa peittää ongelmaansa piiloon. Yllättävän moni ruuhkavuosiaan elävä nainen kärsii suunympärysihottumasta eli perioraalidermatiitista. Kansan suussa ihottuma kulkee nimellä lentoemännän ihottuma, lääkärit puhuvat POD:sta tai suunympärysruusufinnistä. Ihottuman hoitoon määrätään yleensä kolmen kuukauden antibioottikuuria, mutta täydentävillä hoidoilla sitkeä ihottuma voi talttua jo muutamassa päivässä.
Oma kokemus muiden avuksi
Haluan omalla kokemuksellani helpottaa tuhansien naisten ahdinkoa ja häpeää – ja kenties auttaa välttämään pitkiä antibioottikuureja.
Elettiin maaliskuun loppua 15 vuotta sitten kun suunympärykseni alkoi yllättäen kukkia. Pieniä märkäpäisiä, punoittavia ja kihelmöiviä näppylöitä ilmestyi suun ympärille kehämäisesti, jättäen huulten punarajaan oireettomia laikkuja.
Rasvasin ihoa milloin milläkin voiteella ja meikkasin punoitusta päivisin piiloon. Iho ärtyi entisestään, joten varasin ajan ihotautilääkärille. Diagnoosi tuli välittömästi: perioraalidermatiitti. Hoitona kolmen kuukauden tetrasykliiniantibioottikuuri ja kehotus välttää aurinkoa. Lääke herkistää auringolle ja iho palaa helposti.
Pelkkä ajatus sadan antibioottipillerin popsimisesta ja auringottomasta kesästä puistatti. Olin sitäpaitsi lähdössä viikon päästä etelään. Halusin aivan ehdottamasti löytää vaihtoehtoisen hoidon ihottumaani.
Onneksi lähipiirissä oli taitavia moniosaajia täydentävien hoitojen puolelta. Sain heti ohjeeksi syödä vahvoja maitohappobakteereita, kahta homeopaattista lääkettä: sulphuria ja kalium bichromiumia C-30 -vahvuisina potensseina, silica tonicia ja maksimiannoksen B12-vitamiinia. Ihoa piti hoitaa myös kylmäpuristetulla neitsytoliiviöljyllä.
Jo ensimmäisten homeopaattisten pillereiden ottamisen jälkeen iho rauhoittui ja punotus laski. Kolmen vuorokauden kuluttua ihottuma oli poissa. Näppylöitä ei ole sen koomin ilmaantunut.
Luontaishoito on aina yksilöllistä
Ymmärrän hyvin, että luontaishoito on aina yksilöllistä eli mikä sopii minulle, ei välttämättä sovi sinulle. Mitään yleismaailmallisia hoito-ohjeita ei suunympärysihottumankaan hoitoon voi antaa mutta suuntaviivoja kuitenkin.
Jo vuosikausia täydentäviä hoitoja käyttäneenä ymmärsin myös, että hoidoissa hoidettavan oma aktiivisuus ja positiivinen asenne on olennaisen tärkeää. Jokaisen omalle vastuulle jää miettiä omia elintapoja ja ruokavaliota.
Kehon viestien lukua
Luontaishoitaja katsoo ihmistä kokonaisuutena. Hän lukee hoidettavan kehon kieltä. Jopa vaatteiden väri voi kertoa elimistön tilasta. Hoitajani mielestä oranssi vaatetukseni ja ihottumani oli kuin huutomerkki: ongelmia vatsan alueella! Väriopin mukaan oranssi liittyy aineenvaihduntaan, se on vatsan energiakeskuksen väri. Tuohon aikaan söin vielä gluteeniviljoja, ja vasta myöhemmin kävi ilmi, että olin herkistynyt gluteenille. Lisäksi olin altistunut jo aiemmin homeille, jotka ovat suoliston vihollisia ja hermostomyrkkyjä.
Suun ympärillä sijaitsee suoliston: ohut-, paksun- ja pohjukaissuolen heijastealue. Ihottuma on viite näiden elintoimintojen häiriöstä. Jos suupielet lisäksi halkeilevat, ne kertovat puutteellisesta B-vitamiinin saannista. Kasvissyöjän tai vanhuksen halkeilevat suupielet viestivät usein B12-vitamiinin puutteesta.
Rauhoitus, puhdistus ja korjaus
Täydentävät hoidot etenevät monivaiheisesti. Ensin häiriötila rauhoitetaan ensiavulla. Sen jälkeen aloitetaan puhdistaminen ja raivataan häiriön aiheuttajat pois. Kolmanneksi korjataan vaurioita ja lopuksi siloitellaan jäljet.
Suoliston suursiivoukseen sopivia homeopaattisia lääkkeitä ovat silicea ja sulphur. Vahvoilla maitohappobakteereilla hoidetaan mahdollista tulehdusta, jolloin munuaiset ja kuonanpoistojärjestelmä käynnistyvät. Oma suolistoflora vahvistuu pitämään puolia haitallisia bakteereja vastaan.
Suoliston kuntoon saattamisessa ruokavaliolla on erityisen tärkeä merkitys. Moni jo tietää, että valkojauhotuotteita ja valkoista sokeria on hyvä välttää. Vettä on juotava runsaasti ja nautittava myös nestepitoista ruokaa. Kasviksia kannattaa syödä kypsennettyinä, jotta suolisto saa levätä. Kuituja ja tuoreruokaa voi lisätä vasta kun tilanne on rauhoittunut.
Hoitavia aarteita luonnosta
Todella hyviä suoliston kunnostajia löytyy myös rohtokasveista ja myös luonnon ilmaisesta ruoka-aitasta. Villivihanneksista erityisen hyviä tähän tarkoitukseen ovat voikukka, nokkonen, poimulehti ja siankärsämö. Voikukka pitää ruuansulatuksen kunnossa, puhdistaa verta ja maksaa eli tekee hyvää suursiivousta silloin kun kehossa kaikki palikat eivät ole kohdallaan. Nokkonen puolestaan hoitaa meitä päästä varpaisiin, puhdistaa ja energisoi. Rohtonakin tunnettu suloinen siankärsämö rauhoittaa kipeää suolistoa ja hellii limakalvoja. Ja poimulehti, maarianvaippa, naisen paras ystävä, tukee naisen hyvinvointia ja auttaa pitämään limakalvomme kunnossa koko naisen elämänkaaren ajan.
Siloitteluvaiheeseen eli ihon ulkoiseen hoitoon sopii kylmäpuristettu oliiviöljy, joka on rakentavaa ja desinfioivaa. Kosteutta huutava iho nauttii myös aloe vera-hyytelöstä.
Moni vatsavaivojen kanssa kamppaileva voi pian katsella lähiluontoaan ja kotipihaansa arvostavin silmin. Siellä kasvaa pian hoitavia aarteita. Ja joka kerta kun punaat tai rasvaat huuliasi, ole tyytyväinen itseesi, sillä niin yllättävältä kuin se kuulostaakin, jokainen huulipunan veto on suoliston heijastealueen jumppaa.
Jokainen meistä ansaitsee syntyä tähän maailmaan elämään ainutlaatuista, omannäköistä elämää. Todellisuus on kuitenkin useimmiten toinen. Yksi tärkeimmistä syistä, miksi emme lopulta kykenekään elämään sydämen viitoittamaa elämää, löytyy lapsuudestamme.
Alle 5-vuotiaina olemme monessa suhteessa hyvin haavoittuvaisia ja alttiina muiden mielipiteille, uskomuksille ja jopa maailmankuville. Pienellä lapsella ei voikaan olla kykyä arvioida kohtaamiansa asioita ja sanoja, ovatko ne täysin totta itselle vai ei. Olemme lapsina siis helposti ”aivopestävissä”.
Saatamme lapsina omaksua vähitellen niitä toiveita ja odotuksia, joita vanhemmillamme ja muulla sosiaalisella ympäristöllämme on elämästä. Tämä voi tapahtua jopa niin, että asiaa ei koskaan ole käsitelty suoraan lapsen kanssa, vaan lapsi imee nämä odotukset itseensä, vaikka mitään vaatimuksia niistä ei koskaan olisi esitettykään.
Mikä onkaan ollut suvussamme ja sosiaalisessa piirissämme tärkeää? Hyvä ammatti, raha ja menestys, se ettei tee itsestään isoa numeroa, jatkuva pyyteetön toisten auttaminen? Voi myös olla, että jotkut meistä ovat saaneet suvun taakankantajan tehtävän itselle ilman, että kenenkään on tarvinnut suoranaisesti velvoittaa lasta ryhtymään taakankantajaksi.
Saatamme myös ottaa vastuullemme vanhempien omissa elämissään täyttymättömiä toiveita ja unelmia. Äidin tai isän tietoisesti ja ei-tietoisesti välittämä luovutettujen unelmien energia siirtyy lapsen kannettavaksi. Lapsi pohjimmiltaan haluaa olla lojaali vanhemmilleen ja miellyttää heitä, niinpä hän ottaa kantaakseen vanhempien unelmien toteuttamisen, vaikkei se olisikaan hänen sydämen asia, se elämäntehtävä, jota juuri tämä lapsi on tullut tähän maailmaan elämään todeksi.
Miten sitten löytää ne omat toiveet ja unelmat, jos on lapsesta saakka ottanut tehtäväkseen elää muiden toiveita todeksi? Ensimmäinen asia on havahtuminen, pysähtyminen tämän oivalluksen äärelle. Miten oma keho, ajattelu, tunteet ja elämän valinnat ovat vaikuttuneet siitä, että olen elänyt elämääni vain toisille, suorittanut? Tässä hetkessä on tärkeää olla itselle myötätuntoinen, itsensä syyttely ei kannata, mutta kaikki tunteet on silti tärkeää kohdata kehon ja mielen tasoilla ja vaikka kirjoittaa kokemus auki.
Pysähtymisen jälkeen on tärkeää kuunnella omia tarpeita ja päivittää omat elämän arvot. Tarpeiden kuuntelu voi myös lähteä kehosta. Kehoa voi oppia kuuntelemaan niin, että alkaa yhä helpommin tunnistaa kehon kyllä- ja ei-vastaukset – mikä on itselle hyväksi ja mikä ei. Milloin tunnet kehossa vapautta, milloin sulkeutuneisuutta, milloin luottamusta, milloin turvattomuutta.
Tarvitaan myös jonkin verran rohkeutta ja joskus jopa tervettä aggressiota – omien rajojen asettamista – kun astuu omalle sydämen viitoittamalle polulle. Itseensä voi suhtautua myötätunnolla ja hyväksyvästi, vaikka kaikissa tilanteissa ei heti onnistuisikaan pitämään omista terveistä rajoista kiinni.
Miten sinä voisit pysähtyä kuulemaan itseäsi ja omia tarpeitasi? Tai ihan ensin tunnistamaan sen, miten olet tähän mennessä elänyt elämääsi; muiden vai omien tarpeiden ja toiveiden kautta? Se, että kuuntelet omia tarpeitasi ja harjoittelet löytämään omanlaisen tavan elää elämääsi, ei lopulta ole keneltäkään muulta pois. Kun kunnioitat omia tarpeitasi, muutkin oppivat kunnioittamaan sinua ja tarpeitasi.
, Ihmiskunta ja langaton peli, Matkapuhelinteknologia – Mitkä ovat terveysriskit? sekä 
