Seisot siinä vierelläni ja puristat kättäni

Viime vuodet olen saanut olla vastuullisessa tehtävässä. Olen oppinut neuvottelemaan, joustamaan, kuuntelemaan ja olemaan läsnä. Ja näitä harjoittelen edelleen. Olen oppinut mitä on rakkaus ja kärsivällisyyteni on kasvanut.  Olen kokenut huolta ja pelkoa, josta kukaan ei varoittanut minua etukäteen (onneksi!). Sydän on ollut täynnä iloa ja ylpeyttä, joka on ylittänyt kaikki odotukseni! 

Olen kantanut, lohduttanut, kieltänyt ja kannustanut. Halannut, suukotellut, lukenut, laulanut ja pukenut. Olen ollut väsynyt, kärsimätön ja tehnyt virheitä. Ja silloinkin rakastettu. Olen pyytänyt ja saanut anteeksi. Joka kerta.

Olemme yhdessä ihmetelleet elämää. Olen oppinut Pokemoneista ja planeetoista. Sinut olen opettanut nauttimaan tarinoista ja leipomaan. Olet opettanut minulle, että ”ei maailma siihen kaadu” silloin kun se on tuntunut kaatuvan. Siinäkin olet ollut oikeassa. Paikallaan se vielä kulkee. Olet opettanut myös sen, että keskellä kiirettä voi olla kiirehtimättä. Miten sen osaatkin niin hyvin? Opeta minua siinä vielä lisää!

Olet näyttänyt minulle, miten monenlaista rohkeutta on olemassa. Olet mennyt pelkoasi kohti silloin kun sitä on vaadittu. Pelon voittamista olemme yhdessä juhlineet. Vahva luottamuksesi elämään on auttanut minua silloin kun uskoni on salaa horjunut.

Näet asioista valoisat puolet ja löydät arjesta huumorin. Olet rakas poika ja veli. Ihan omanlaisesi, ainutlaatuinen ja harvinainen myös kirjaimellisesti. Toivon, että näet itsesi niin kuin minä näen. Toivon, että löydät oman polkusi elämässä ja kuljet sitä pitkin rohkeana ja luottavaisena.  

Vaikeaa on suojella ja samalla houkutella elämään. Olenko rohkaissut sinua aina silloin kun olet kaivannut kannustusta? Olenko huomannut ne pienetkin hetket, jolloin olet tarvinnut lohdutusta? Olenko riittänyt, olenko luottanut? Oletko valmis? Olenko valmis? Onneksi en ole tässä yksin.

Kaikki nämä kysymykset risteilevät tänään mielessäni. Seisot siinä vierelläni ja puristat kättäni. Ekaluokkalaisena – pienenä ja isona yhtä aikaa. Sinä rohkeana ja minä haikeana. Molempia jännittää. Mietin, kumpi meistä onkaan kasvattanut kumpaa? Onneksi yhteinen matka jatkuu vielä. Rakkautta loppuelämä.

Salla Frisk 
Asiantuntija
Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry