Lähtemisten ja saapumisten todellisuudessa on ratkaisevaa osata olla paikalla

Tommi Kalenius on suomalainen lauluntekijä, laulaja ja muusikko. Oman soolotuotantonsa lisäksi hän on säveltänyt kappaleita useille suomalaisille artisteille. Hän on tähän mennessä julkaissut kolme soololevyä. Tommin tunnetuimpia lauluja ovat Vieläkö rakkaus kantaa, Liikuta mua ja Me ollaan.


Kävelen Porvoon vanhasta kaupungista joen vartta ja ihastelen purjeveneiden rivistöä. Olen tullut kaupunkiin tapaamaan Kasvotusten -kiertueen merkeissä uutta ystävääni, Tommy Hellsteniä. Aloitimme kiertueen suunnittelun hyvissä ajoin, alkuvuodesta. Vastasimme kutsuun myöntävästi hetken ksumpikin mietittyämme, vaikka emme oikeastaan tienneet mihin olisimme ryhtymässä. Ei konserttia, ei luentoa. Mitä sitten? Emme tiedä. Mutta sitä olemme nyt selvittämässä.

Astun ovesta ja tervehdin Tommya. Pöydällä on Caritan kuva ja kynttilä palamassa. Lasken kitaran ja kysyn ”Mitä kuuluu?”, johon saan arvatenkin vastauksen: ”Tuo on ihan liian laaja kysymys”.

Ei kaikki ole mennyt suunnitelmien mukaan. Elämä on laittanut kasvotusten rajallisuutensa kanssa. Ja se on saanut minut miettimään ylipäänsä suunnittelemisiamme. Ja nyt me istumme pöytään suunnittelemaan. Tiedostaen, että emme oikeastaan voi paljonkaan suunnitella. Anna meille meidän jokapäiväiset suunnitelmamme – ja kykyä luopua niistä. Siinä voisi olla rukous läsnäolosta tässä hetkessä.

Purjeveneiden rivistö näkyy ikkunasta. Siitä tulee hyvä fiilis. Rakastan veneilyä ja vesi on minulle tärkeä elementti. Kävelen usein satamissa ja minussa asuu jonkinlainen lähtemisen kaipaus. Merille. Onko se jonkin pakenemisen tarvetta? Tarvetta irrottaa köydet laiturista? Ehkä löytää oma väylä ja tuntea ajaton lipuminen – kauemmaksi kaikesta?

Puhumme Tommyn kanssa jotakin ihmisyydestä. Että olemme kaikki erilaisia – ja samanlaisia. Kaivan kitaran laukusta ja laulan siinä keittiön pöydän ääressä yhden lauluistani ”Sinä olet sinä, olet sinä – etkä kukaan toinen. Silmät säihkyvinä juuri tuollaisena suurenmoinen. Vaikket tuntis niin näillä main tien kiemuroita, täällä on vain yksi Sinä”.

Olen tehnyt tällaisen havainnon: Lähtemisten ja saapumisten todellisuudessa on ratkaisevaa osata olla paikalla. Läsnäolossa syntyy kohtaaminen. Kohtaamisessa vuorovaikutus. Vuorovaikuksessa inspiraatio ja intohimo. Rakkaus.

Kasvotusten-kiertueella olemme tämän äärellä. Ja emme oikein itsekään tiedä tai osaa sanoa, että mistä tässä on kyse. Ja päätimme yhdessä, ettei meidän tarvitsekaan osata sanoa. Tähän olemme tulleet.

”En ole vahva, en liioin heikkokaan
en kipua pelkää, enkä kuolemaa
Vaan sitä, että elämättä jää
ainoa elämäni

Jäisin vain ruosteeksi raiteeseen
kolhuksi parkkihallin kaiteeseen
kun katsot minua
kerro mulle mitä sinä näät

Liikuta mua
Liikuta vähän
olen mies vailla historiaa
Liikuta mua
Liikuta vähän
olen mies vailla tulevaa
Puoliväliin luettu
nahkakansiin puettu
mies vailla tarinaa

En ole hyvä, mut tuskin pahakaan
en sinua pelkää, enkä rakkautta
Vaan sitä, että kyltymättä jää
ainoa sydämeni

Jonka kahden lyönnin välissä
ois valtameren verran tyhjyyttä
kun katsot minua
kerro mulle mitä sinä näät ”

– Tommi Kalenius

Kuuntele Tommin laulu Liikuta mua täältä.

Kirjailija-terapeutti Tommy Hellsten ja laulaja-lauluntekijä Tommi Kalenius toteuttavat yhteisen Kasvotusten-kiertueen 14.4.–18.5.2018. Ilta ei ole puhetilaisuus tai konsertti, vaan vuorovaikutuksellinen hetki elämäntarinoille, kohtaamiselle ja lauluille. 

Kasvotusten ovat kaksi omalla sarallaan tunnettua ihmisyyden ja elämän ihmettelijää ja etsijää. Kasvotusten toistensa kanssa, ikiaikaisessa ympäristössä, kirkossa. Illan aikana musiikki ja puhe vuorottelevat ja rakentavat yleisölle mahdollisuuden viivähtää hetken kasvotusten elämän käännekohtien, kipujen ja kauneuden äärellä. 

>> Lue lisää täältä <<