4 myyttiä selkäkivusta

Selästä ja selkäkivusta kulkee useampia uskomuksia, niin selkäkipuisten kuin meidän hoitoa antavien joukossa. Valitettavasti osa näistä uskomuksista (joiden viljelyyn olen itsekin syyllistynyt) saattavat altistaa lisää kivulle. Alta löydät neljä uskomusta selkäkipuun liittyen.

1. SINULLA ON HEIKKO SELKÄ

Moni uskoo, että selkä olisi jotenkin erityisen heikko tai herkkä ja, että sitä pitäisi varoa koko ajan. Tätä uskomusta on edistänyt se, että me terveydenhuollon ammattilaiset olemme viljelleet pitkään käsitystä heikosta ja suojeltavasta alaselästä. Tähän pelotteluun liittyy usein kommenteja kuten: ”Jos nostat väärin, alaselkä ei kestä.” Toisinaan taas meidän ammattilaisten liiaksi käyttämät termistöt kuten epästabiili (yliliikkuva) tai kuluma, voivat saada erittäin negatiivisia mielikuvia aikaiseksi etenkin selkäkipuisella. Vaikka nämä kommentit ovat tahattomia, voivat ne pahentaa asiakkaan kipuilua ja pelkoa käyttää selkää normaalisti. Me terveydenhuollon ammattilaiset saatamme siis olla itse syypäitä potilaan kipukatastrofointiin ja huolestuneisuuden lisäämiseen. Näenkin usein ihmisiä, jotka selän ”rikkoutumisen” pelossa eivät uskalla käyttää selkäänsä ja liikkuvat tiedostamattaan kuin puu-ukot.

Selkämme on tehty kestämään rasitusta aivan samalla tavalla kuin kaikki muutkin kehon osat. On toki selvää, että jos et ole tottunut nostamaan kesämökin laituria, vaihtamaan autonrenkaita tai kyykkimään kukkapenkissä tuntikausia, voi selkäsi mennä jumiin tai tulla kipeäksi näistä tehtävistä. Kuten muutkin vartalon osat, tarvitsee myös selkä asteittaista harjoitusta uusiin liikkeisiin ja suorituksiin. Yleisesti ottaen selkä on kuitenkin erittäin vahva ja kestävä rakenne.

KESKIVARTALOLIHASTEN HARJOITTELUN MERKITYSTÄ SELKÄKIVUSSA ON EHKÄ JOPA LIIOITELTU

2. SINULLA ON VAIN LIIAN HEIKOT KESKIVARTALOLIHAKSET

Tästä puhuvat niin PT:t, lääkärit, fysiot kuin kiropraktikotkin. Meidän kaikkien pitää tehdä core-harjotteita eli vahvistaa keskivartalolihaksia, koska ne ovat liian heikkoja tai eivät aktivoidu tarpeeksi johtaen selän kipuiluun. Vaikka keskivartalon harjoittamiselle löytyy tutkimuksistakin tukea, ei se vielä tarkoita sitä, että kipuilu johtuisi kaikilla lihasten heikkoudesta. Näyttääkin sille, että spesifi core-harjoittelu ei ehkä olekaan sen parempi selkäkivussa kuin mikään muukaan fyysinen harjoitusmuoto 1,2,3,4,5,6,7. Keskivartalolihasten harjoittelun merkitystä selkäkivussa ehkä jopa liioiteltu 1,2. Professori Peter O’Sullivanin (kipuun erikoistunut fysioterapeutti) mukaan moni selkäkipuinen itseasiassa pahentaa kipuja työstämällä core-lihaksia liian paljon. Sen sijaan, että selkää tukevat lihakset eivät aktivoituisi useilla selkäkipuisilla, näyttääkin sille, että ne olisivat yliaktiivisia ja kireitä 1,2,3,4. Mitä jos kireyden päälle vielä harjoittelet niitä lisää? Ne todennäköisesti kiristyvät entuudestaan – aivan samalla tavalla kuin käsivarrellesi kävisi puristettaessa kättä nyrkkiin päivästä, viikosta, kuukaudesta tai jopa vuodesta toiseen.

Miksi toisilla sitten tilanne paranee kun tehdään core-harjotteita? Ehkä toiset oikeasti tarvitsevat lisää kestävyyttä, voimaa ja kontrollia keskivartaloon. Itse uskon kuitenkin, että harjoitteet mm. vähentävät liikkeisiin liittyvää pelkoa ja antavat toisille meistä luottamusta oman kehon hallittavuuteen sekä mahdollisesti lisäävät aivojen kykyä hahmottaa vartaloa. Harjoitteiden teho ei siis välttämättä liity fyysisiin muutoksiin keskivartalon lihaksistossa 1,2,3,4. Luotto (tiedostettu ja tiedostamaton) omaan kehoon ja sen kestävyyteen sekä kehon hahmottaminen voivat vähentää kipukokemuksen todennäköisyyttä 1,2,3.

Näyttääkin sille, että pitkäaikaisilla selkäkipupotilailla pelkän keskivartalon kontrollin lisääminen ja sen lihasten voimistaminen neuroottisuuteen saakka ei ehkä olisikaan paras tie eteenpäin. Tutkimukset viittaavatkin siihen suuntaan, että potilaan päivittäistä toimintaa tukevat ja perusarkeen siirrettävät toiminnalliset liikuntaharjoitteet toimisivat mahdollisesti parhaiten. Yleisesti selkäkivunhallinnassa olemme mielestäni liian pitkään keskittyneet vain kehon fyysisiin aspekteihin (lihasvoima, liikerata jne.) ilman hyvää tulosta selkäkiputilanteen parantamisessa. Koska kipuiluumme vaikuttavat myös psykososiaaliset tekijät, niin ehkä fyysisen harjoittelun lisäksi olisi järkevää etsiä tapoja stressin, pelkojen, katastrofoinnin, masennuksen, ahdistuksen ja liikkeiden välttämisen vähentämiseksi sekä opetella rentouttamaan lihaksia, kehon käyttöä ja nostaa luottamusta omaan selkään – unohtamatta säännöllistä ja nautinnollista liikuntaa sekä elintapoja. Vältetään siis pelkästään keskivartaloharjoitteluun tuijottamista.

SUURELLA OSALLA IHMISISTÄ ON SELÄN RAPPEUMAMUUTOKSIA ILMAN KIPUJA.

3. SELKÄSI ON KULUNUT JA HUONOSSA KUNNOSSA

Kuinka useasti selkäkipuiset ihmiset ovat kuulleet meiltä ammattilaisilta selän kuluman, välilevyrappeuman tai pullistuman olevan maailmanloppu ja rajoittavan heidän harrastuksiaan koko loppuelämän. Onko asia oikeasti näin? Ei. Siitä hyvänä esimerkkinä on alla oleva lista. Siinä on esitetty prosentteina kuinka suurella osalla ihmisistä on välilevymuutoksia ilman kipuja. Samansuuntaisia löydöksiä on tehty myös polvien kulumamuutosten ja olkapään kiertäjäkalvorepeämien suhteen. Myös joka toisella kolmekymppisellä on välilevyrappeumaa, eikä meillä siitä huolimatta esiinny erityistä kolmekymppisten selkäkipuruuhkaa. Kulumamuutokset eivät siis ole verrannollisia kivun määrään tai määrittele sitä kuinka hyvin pystyt tulevaisuudessa liikkumaan ja nauttimaan elämästä ilman kipua. Kuvantamisen yhteydessä pitää aina ottaa koko potilashistoria huomioon eikä pelkästään sitä, mitä kuvissa näkyy.

 

MUUTOKSIA VÄLILEVYISSÄ ILMAN KIPUA:

VÄLILEVYKULUMA – 91% EI KIPUA

VÄLILEVYMADALTUMA – 56% EI KIPUA

VÄLILEVYPULLISTUMA – 64% EI KIPUA

VÄLILEVYREPEÄMÄ – 32% EI KIPUA

 

4. TARVITSET MAGNEETTI- JA RÖNGTENKUVAT

Moni meistä luulee, että tarvitsemme magneetti- tai röngtenkuvia selkäkivun selvittämiseksi. Tutkimukset kuitenkin osoittavat toiseen suuntaan. On nimittäin huomattu, että kuvantaminen aikaisessa vaiheessa selkäkipua voi itseasiassa pahentaa tilannetta (mm. hidastaa palautumista, lisätä leikkauksen todennäköisyyttä sekä nostaa hoitomaksuja) 1,2,3. Kuvantaminen tapauksissa, joissa ei epäillä patologiaa, ei siis ainakaan paranna lopputulosta. Asiaa ei helpota myöskään se, että selkäkipupotilaina päädymme helposti hakemaan ”suomennosta” kuvantamislausunnolle googlesta. Näin käy etenkin, jos kuvia ei selosteta potilaalle kunnolla ja kerrota, että hätää ei ole. Hoitosuositusten mukaan lääkärin on aina selitettävä potilaalle kuvantamistutkimusten löydösten kliininen merkitys. Suurimmassa osassa kuvista, etenkin tarkoista magneettikuvista löytyy aina ns. kulumamuutoksia. Nämä löydökset ovat kuitenkin heikosti yhdistettävissä alaselkäkipuun. Esimerkiksi masennus näyttäisi ennustavan alaselkäkipua paremmin kuin magneettikuvalöydökset. Mielenkiintoisesti myös esimerkiksi ylipaino, miessukupuoli tai tupakointi (vaikkakin vain pienellä erolla) näyttäisivät ennustavan selkäkipua paremmin kuin välilevyn pullistuma.

MASENNUS NÄYTTÄISI ENNUSTAVAN ALASELKÄKIPUA PAREMMIN KUIN MAGNEETTIKUVALÖYDÖKSET

Tarpeelliseksi kuvantaminen tulee silloin kun halutaan potilashistorian pohjalta sulkea pois patologiaa kuten syöpä, murtuma tai infektio. Onneksemme näitä on vain alle 5% tapauksista. Eli periaatteessa ainakin noin 95 prosenttia selkäkipupotilaista ei tarvitse kuvantamista selkäkivun hoitamisessa. Professori Richad Deyon laskelmien mukaan kuvantaminen on vain 1 tapauksessa 2500:sta merkityksellinen löydösten suhteen. Vaikka kuinka lisäisimme selkäkuvantamista, ei se vähennä selkäkipua maailmassa.

MITÄ ME TERVEYDENHUOLLON AMMATTILAISET KERROMME SINULLE SELKÄKIVUSTA

Me selkäkivun kanssa työskentelevät kerromme asiakkaalle aina löydöksistä, mutta emme aina muista kertoa useimmissa tapauksissa niitä kaikkein tärkeimpiä uutisia: A) Sinulla ei ole mitään hätää. B) Nyt tutkimuksissa ja kuvantamisessa löytämämme muutokset ovat normaaleja löydöksiä ja aivan vaarattomia siitäkin huolimatta, että selkäsi voi juuri nyt olla erittäin kivulias. Älä siis huolestu näistä löydöksistä. C) Kipusi kovuus ei määrittele kudoksen tilaa. Usein pienikin venähdys voi aiheuttaa kovaa kipua selässä, aivan kuten nilkassakin. On tärkeä kannustaa mahdollisimman normaaliin toimintaan ja liikuntaan sekä ottamaan rohkeasti yhteyttä, jos huolia tai kysymyksiä asian suhteen ilmenee. Näin pystymme välttämään turhaa huolestumista.


Mitä pitäisi tehdä?

Koska kaikki olemme yksilöitä ja meillä on erilainen historia, on kipukokemuksen selättäminen myös yksilöllistä. Siksi pystyn tässä blogimuodossa antamaan vain yleisiä ohjeita selkäkipuun.

  1. Älä jää paikallesi, jos ei ole pakko. Ajattele akuuttia selkäkipua kuten nilkan venähdystä. Ensin on vaikea liikkua, mutta sitten voit jo ottaa muutamia askeleita. Kun aikaa kuluu, pystyt jo kävelemään pidemmälle, mutta et ottamaan juoksuaskeleita. Seuraavaksi pystyt ottamaan juoksuaskeleita, mutta et juoksemaan lenkkiä jne.
  2. Käytä vartaloa rennosti. Sitä mukaa kun pystyt, käytä vartaloa mahdollisimman rennosti. Mikäli liikut tarpeettoman pitkään jäykästi ja suojelevasti, voi se itsessään lisätä kipuilua. Jos jännität, ovat lihaksesi myös jännittyneet.
  3. Ole aktiivinen. Pyri pitämään elämässäsi mukana liikunta josta pidät, ystävät ja asiat joita rakastat (myös nämä aspektit vaikuttavat paljon kipuiluun) siitäkin huolimatta, että sinulla on kipua. Mikäli olet luopunut kivun takia jostain rakkaasta asiasta, tarkasta tilanne voisiko sitä tuoda jotenkin pikkuhiljaa elämääsi takaisin.
  4. Nuku. Mikäli onnistuu, nuku riittävästi. Unella on suuri merkitys kivun säätelyssä.

Kivun tarkoitus on suojella. Koska yksi kivun tarkoitus on suojella sinua vauriolta, tulee kipu usein jo ennen kudosvauriota. Kipu toimii hiukan samalla tavalla kuin palovaroitin. Se ilmoittaa ja reagoi jo mahdollisuuteen kudosvauriosta. Aivan kuten hyvä palovaroitin hälyttää savusta, eikä vasta tulesta. Olisi todella tyhmää, jos varoitusjärjestelmämme reagoisi aina vasta kudosvaurioon – tai palovaroitin vasta tulipaloon. Toivottavasti voisimme kaikki valaa hiukan enemmän uskoa selän vahvuuteen ja siihen, että se ei mene rikki tai hajoa helposti – satunnaisesta kivusta huolimatta.

– Kristian

Liiku, Syö, Hymyile, Lepää – Toista!