Ollessani parikymppinen minulle sanottiin, että sinä olet Katri niin itsenäinen ja vapaa, että astut vielä jonkun varpaille. En silloin vielä aidosti ymmärtänyt vapaudenkaipuutani, mutta huomasin kyllä ahdistuvani, jos asioita piti tehdä vain velvollisuudesta. En mahtunut muottiin, jota minulle tarjoiltiin – vaikka todella yritin.
Kun 20 vuotta myöhemmin mietin kommenttia, viesti oli selvä:
”Ei ole ok astua kenenkään varpaille.” ”Pitää pysyä ruodussa, jotta muut eivät loukkaannu tai koe oloaan uhatuksi.”
”Olet vähän liikaa.”
Se oli varoitus.
Vielä viime vuosinakin olen saanut kuulla, että haluan liian suuria asioita. Menetin muutaman ystävän, kun aloin uupumuksen jälkeen voimaantua enkä enää voinut huonosti. Energeettisesti olen varmaan astunut monenkin varpaille. Tätä kirjoittaessani kiltti tyttö minussa piipittää, että en saisi sanoa näin ääneen, tässäkin on jotain liian terävää, liian voimakasta.
Olen jo pitkään tiennyt ja hyväksynyt, että en ole täällä miellyttämässä kaikkia, mutta huomaan edelleen tukahduttavani osia itsessäni. Ehkä siksi, että miellyttäisin jatkossakin niitä, joita olen tähän asti miellyttänyt, etten enää menettäisi ketään? En edelleenkään pidä kenenkään varpaille astumisesta, mutta opettelen hyväksymään sen osaksi tehtävääni täällä. En aio enää olla pieni ja säälittävä siksi, ettei kukaan pahoittaisi mieltään.
Jos olen jollekin liikaa, olkoon niin. Jos olen aiemmin ollut sopiva, mutta yhtäkkiä alan olla liikaa, teidemme kuuluukin erkaantua. ”Liika” minussa ei ole ylimääräistä, vaan se on voimani. Se ei ole vain siedettävää tai joten kuten hyväksyttävää vaan olennaisinta ja erityisintä minua: vahvuus johon nojata ja jonka varaan rakentaa. Sielun polulla ei voi piilotella osia itsestään – autenttinen elämä vaatii kokonaisen ihmisen, joka vaalii kaikkia puoliaan.
”Liika” minussa ei ole ylimääräistä, vaan se on voimani.
Sinussakin on todennäköisesti piirteitä, joita muut ovat yrittäneet hyssytellä ja haudata. Olet oppinut peittelemään niitä ja häpeämään sitä mitä olet. Mutta nyt on aika nähdä itsensä uudessa valossa. Vaali sitä, mikä sinussa on ainutlaatuista. Jos naurat kovaan ääneen, naura vielä lujempaa. Jos olet pitkä, venyttäydy koko pituuteesi ja kanna koko mittasi ylväästi. Jos olet herkkä taiteilija, ihmettele maailmaa uteliain silmin ja ilmaise itseäsi tavalla, jonka vain sinä osaat. Sitä varten olet olemassa!
Kun olet rohkeasti liikaa, huomaat, että piirteesi ovat puolellasi, eivät sinua vastaan. On olemassa ihmisiä, joiden mielestä erityisyytesi on ihmeellisintä ja kauneinta maailmassa. Älä yritä miellyttää niitä, joita varten et ole, sillä heille et kelpaa kuitenkaan. Kun astut esiin kokonaisena, löydät heimosi, ne ihmiset jotka ovat samalla tavalla ihanan omituisia kuin sinä, löydät paikkasi maailmassa. Sinua tarvitaan juuri Sinuna.
Riippuvuuksista eheytyminen on aina monisyisempää kuin mitä yhdessä kirjoituksessa aihetta pystyy kuvaamaan. Jokainen on aina yksilö, mutta koska riippuvuuksilla on paljon myös yhteisiä tekijöitä, on tiettyjä suuntaviittoja, joiden seuraaminen on hyvinkin hyödyllistä.
Vaikka riippuvuuksista toipumisesta on tänäpäivänä paljon tietoa, ei toipuminen tapahdu tietämällä. Se tapahtuu läpi elämällä, kokemalla ja kompuroimallakin. Toipuminen on prosessi, jossa on kerroksia, vaiheita, levähdyskohtia ja suvantovaiheita.
Yksi asia on kuitenkin varma, eheytyminen on HI-DAS-TA. Läheisriippuvat mallit ovat syntyneet vuosien saatossa, joten on ihan selvää ettei vuosien juurtuneet tavat ajatella, reagoida ja tuntea katoa hetkessä.
Suhtaudun riippuvuuksiin hyvin nöyrästi, kuin toipuva alkoholisti. Saan olla luultavasti loppuelämäni tarkkana, etten ala liiaksi vertauskuvallisesti ”hengailemaan huumeluolieni äärellä”. Vaikka olen oppinut huolehtimaan mm. rajoistani ja omista tarpeistani sekä niiden rehellisestä ilmaisusta, minun on oltava tarkkana.
Miten läheisriippuvuudesta voi sitten lähteä toipumaan?
Opi tuntemaan miten juuri sinun riippuvuutesi oireilee. Mitä se saa sinut tekemään? Entä mitä välttämään? Kun opit tuntemaan miten riippuvuus sinulla oireilee, voit nimetä tämän osan läheisriippuvuudeksi. Se et ole sinä. Nimeämällä riippuvuuden, on mahdollista löytää siihen etäisyyttä.Silloin kun läheisriippuvuus kuiskii korviisi, et ole omassa voimassasi. Siinä ei ole mitään hävettävää tai tuomittavaa. Usein läheisriippuva kyllä tietää samoin kuin alkoholistikin, että oma toiminta ei ole hyväksi. Tämän kohdan tarkoitus on lisätä tietoisuutta omasta toiminnasta, ilman tuomintaa.
Tunnista taustalla olevia pelkoja ja kipeitä ajatuksia. Sanotaan, että eheytymisen tiellä ensimmäiset asiat jotka tulevat vastaan, ovat esteet. Mikä on minun ja toipumisen välissä? Minulla syitä ovat olleet mm. muutoksen pelko, pelko suhteen päättymisestä, pelko miten selviän yksin, miten lapset pärjäävät yms. Esteitä ja pelkoja olisi tärkeää saada käsitellä jonkun turvallisen ja tilanteesta ulkopuolisen ihmisen kanssa. Hän voi hyväksyen tunteesi ja ajatuksesi auttaa sinua käsittelemään pelkoja puskematta tai painostamatta. Nämä pelot ja ajatukset ovat usein syntyneet joistain aiemmista kipeistä kokemuksista. Ja siksi seuraava kohta…
Tutki elämänhistoriaasi, mistä tämä malli on oikein saanut alkunsa? Mitä olet jäänyt vaille? Suosittelen lämmöllä kirjoittamaan läpi ihmissuhdehistoriaasi ja tutustumaan syvemmin siihen millainen suhde sinulla oli vanhempiesi kanssa. Saitko olla lapsi vai otitko aikuisen roolin ihan liian aikaisin? Jos esimerkiksi toinen vanhemmista on itse emotionaalisesti kypsymätön, voi lapsi aistia ettei hänen kanssa ole tunnetasolla turvallista. Näin lapselle voi syntyä fantasia vanhemman ”korjaamisesta”, jotta vanhempi voisi tulevaisuudessa tarjota sitä mitä lapsi kaipaa. Tällaiset fantasiat ovat lapsen selviytymiselle tyypillisiä, mutta ne jatkuvat helposti aikuisuudessakin sillä alitajunta koittaa ikäänkuin ratkaista jotain kesken jäänyttä. Mitä olisit lapsena kaivannut? Miten opit selviytymään?
Aseta reunaehdot suhteelle. Jos olet läheisriippuvaisessa suhteessa, on oletettavaa että suhteessa on jonkinlaista valtapeliä. Läheisriippuvainen on usein se, joka on altavastaajan asemassa. Tämä valtapeli on valtavan kuormittavaa, kuten myös toistuvat ja helposti kroonistuvat pettymykset. Läheisriippuvainen ei halua olla hankala eikä vaatia. Toista ei voi kontrolloida, mutta jos haluaa itse tervehtyä täytyy suhteessakin tapahtua muutos. Reunaehtojen tarkoitus ei ole kahlita, vaan tuoda toipumiseen turvaa. Reunaehdot voivat olla esim. ”Meidän on mahdollista jatkaa suhdetta, jos hakeudumme pariterapiaan tai suhteemme voi jatkua jos alkoholi oikeasti jää pois” tms. Jos reunasehtoihin ei suostuta, täytyy itselleen olla hyvin rehellinen: jaksanko enää, jos muutosta ei tapahdu?
Vahvista psykologista turvaa. Läheisriippuvuus sanoo, että turva tulee toisesta ihmisestä. Hullunkurista sinällään, sillä se ihminen josta turvaa hakee on usein kaikkea muuta kuin turvallinen. Tällöin on usein aktivoitunut projisio omasta vanhemmasta, eli puolisolta kaipaa sitä mitä olisi omalta vanhemmalta tarvinnut. Psykologisen turvallisuuden alueella on tällöin usein vaillejäämisiä. Psykologisesta turvasta voit lukea hitusen tästä blogitekstistäni ja kirjastani Ole itsellesi armollinen.
Kiinnostu omasta elämästäsi. Vahvista omaa identiteettiäsi. Tämä voi olla aluksi vaikeaa ja pelottavaakin. Läheisriippuvainen on niin tottunut näkemään mitä toinen tarvitsisi ja mitä toinen tuntee, ettei näe enää itseään. Ehkä oma identiteetti on niin sotkeutunut toiseen, ettei omaa tervettä erillistä elämää enää ole. Tutustu itseesi, siihen mikä on sinulle tärkeää ja arvokasta, riippumatta siitä, oletko suhtessa vai et. Millainen elämä on sinulle merkityksellistä ja hyvää? Jos vastaus on ”En tiedä”, uskalla alkaa ottamaan selvää.
Elämä on täynnä siirtymiä, joiden oletamme sujuvan ongelmitta. Lomalle laskeutuminen on mielikuvissa ihanaa, todellisuudessa joskus aivan muuta. Mitä jos rentoutuminen onkin vaikeaa? Entä miten säilyttäisi lomalta (toivottavasti) löytyneen levollisuuden arjessa?
Tässä neljä vinkkiä lomalle laskeutumiseen:
Anna itsellesi aikaa. Mieli ei aina kulje ulkomaailman tapahtumien tahdissa, sillä se prosessoi vielä mennyttä tai pohtii jo tulevaa. Älä odota ensimmäisiltä lomapäiviltä täydellistä rentoutta – jos olet ylikierroksilla niin sitten olkoon niin. Levottomuus ei ole vaarallista, mutta älä myöskään ruoki ylikierroksia kiireisellä lomaohjelmalla. Väljennä päiviä ja tee jotain rauhoittavaa.
Jos työasiat pyörivät mielessä, erota toisistaan todelliset tapahtumat ja mielen tarinat. On eri asia muistaa, miten viimeinen palaveri meni tai mitä loman jälkeen on tulossa, kuin alkaa reagoida ajatuksiin turhalla huolehtimisella tai sisäisellä kritiikillä. ”Miksi minä sanoin noin?” ”Kylläpä tein tyhmästi!” ”Ensimmäinen työpäivä on taatusti vaikea.” Ota etäisyyttä tilanteeseen toteamalla itsellesi, mitä on tapahtunut tai tapahtumassa, mutta älä kiihdytä itseäsi kertomalla tapahtumista kuormittavia tarinoita.
Mieti, millainen (pienikin) muutos keventäisi elämääsi. Jos arki on ollut raskasta, kysy itseltäsi rohkeasti, mistä voisit loman jälkeen luopua tai mitä voisit tehdä toisin. Elämään ei mahdu kuin rajallinen määrä asioita, ja usein tilan luominen on parasta mitä voit omalle ja perheen hyvinvoinnille tehdä.
Vie palanen lomatunnelmaa arkeen. Loman jälkeen ota arkiaamujen ohjelmaan jokin pieni rutiini, joka lisää hyvinvointiasi, vaikkapa viiden minuutin joogahetki tai meditaatio. Sytytä työpöydälle kynttilä tai syö lounas uudessa ympäristössä – tuo annos loman tuntua sinne, missä sitä eniten tarvitset.
Taikaelämää-podcastissa kerron, että lomalle laskeutuminen ja takaisin töihin palaaminen ei ole hyvinvointivalmentajallekaan helppoa. Jaksossa pohditaan myös itsensä haastamisen ja hoitamisen tasapainoa. Kuuntele lisää:
Kun haluat lukea lisää siirtymistä ja sykleistä henkisessä kasvussa sekä elämässä ylipäätään, tutustu Katrin uutuuskirjaan Vuoden paras päivä.
Miten pääsee eroon pinnallisuudesta? Tajusin että olen itse todella pinnallinen koskien ihmisten ulkonäköä ja omaa ulkonäköä.
Helin vastaus:
Kiitos hyvästä kysymyksestä, joka on syvällisempi kuin ensinäkemältä arvaisikaan. Pinnallisuus ja syvällisyys kun ovat saman kolikon eri puolia ja kun havahtuu toiseen, avautuu mahdollisuus myös toiseen.
Pinnallisuus sinänsä ei ole huono asia
Ensimmäiseksi voit onnitella itseäsi, että olet huomannut pinnallisuutesi, koska asian tiedostaminen on kehityksen ensimmäinen askel.
Pinnallisuus sinänsähän ei ole mitenkään huono tai väärä asia. Suurin osa ihmisistä on ainakin välillä enemmän tai vähemmän pinnallisia, vaikkeivät he sitä niin paljoa ajattelisikaan. Mutta siinä, kuten monessa muussakin asiassa, liika on liikaa ja silloin tulee ongelmia.
Hyvä itsetunto on itsensä hyväksymistä
Liiallisen pinnallisuuden haittapuolia voivat olla esimerkiksi ulkonäköön perustuva itsetunto, jolloin itsetunto laskee, jos ulkonäkö ei miellytä itseä. Itsensä (ja muiden) hyväksyntä on silloin ehdollista: täytyisi olla tietyn näköinen, jotta olisi arvokas ja hyväksytty. Kirjassani Herkkyyden voima kirjoitan myös itsetunnosta, jonka yksi osa-alue on ominaisuuksiin perustuva itsetunto.
”Ominaisuus-itsetunto kertoo siitä, kuinka hyvin tunnistaa ja hyväksyy ominaisuutensa, kuten ulkonäkönsä ja luonteenpiirteensä. Hyvä ominaisuus-itsetunto ei ole riippuvainen siitä, kuinka kaunis, komea tai taitava on, vaan siitä, kuinka hyvin hyväksyy sen millainen on. Se on myös halua kehittyä itselleen tärkeissä asioissa ja taidoissa. Jos itsetunto on liiaksi ominaisuuksien varassa ja arvioi omaa arvoaan esimerkiksi painonsa, älykkyytensä tai huumorintajunsa perusteella, itsetunto on epävakaalla pohjalla.” (Herkkyyden voima -opas omannäköiseen elämään, Heli Heiskanen)
Liiallinen kriittisyys ja arvostelu sekä ihmisten vertailu ulkonäön perusteella johtaa moniin negatiivisiin ajatuksiin ja tunteisiin. Epävarmuus ja tyytymättömyys kalvaa, koska kukaan ei ole täydellisen näköinen ja ainahan löytyy jotakin parannettavaa.
Mikä tekee ihmisestä kauniin?
Voit pohtia ja kyseenalaistaa ulkonäön merkitystä itsellesi miettimällä, mikä oikeastaan tekee ihmisestä kauniin? Onko se vain ulkonäkö vai tuleeko todellinen kauneus jostain syvempää?
Olemme oppineet käsityksemme ulkonäöstä paljolti median ja ympäristön tuomien asenteiden, kuvien ja esimerkkien kautta. Nämä kulttuuriset ulkonäköihanteet näyttävät yleensä hyvin kapean kuvan siitä, miltä ihmisen pitäisi näyttää ollakseen hyvännäköinen, kaunis tai komea. Todellisuudessa aniharva on tarjottujen mallien ja ihanteiden näköinen.
Minä esimerkiksi koetan nähdä jokaisessa ihmisessä jotakin kaunista, koska jokainen on omalla tavallaan kaunis ja oikean näköinen ihminen. Itsestään voi pitää hyvää huolta ja pukeutua kauniisti, jos se on itselle tärkeää, mutta elämässä on paljon muitakin tärkeitä asioita. Ajattelen sisäisen kauneuden olevan tärkeintä, kuten Pikku Prinssi -kirjassakin viisaasti sanotaan: ”Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.”
Heijastamme ulospäin omia tunteita, mielentiloja, ajatuksia ja asenteita. Esimerkiksi aito hyväksyntä, lempeys, avoimuus ja ystävällisyys säteilee ihmisestä ulospäin sisäisenä kauneutena. Mitä kauniimpi tunne ja energia ihmisestä välittyy, sitä kauniimmalta hän myös (sydämen) silmissämme näyttää. Ja mitä parempi olo ihmisellä on itsensä kanssa, sitä enemmän hän haluaa pitää itsestään huolta. Siten sisäinen kauneus voi ruokkia myös ulkoista kauneutta.
Ja voithan edelleenkin säilyttää pinnallisuuden osana elämääsi, mikäli se tuottaa sinulle iloa ja koet sen edelleen olevan tärkeää. Olennaisinta on varmaankin saada se sopivalle tasolle, ettei se korostu liikaa, vaan tuo sopivan mausteen elämään.
Mitkä ovat sinun syitäsi haluta oppia pois liiasta pinnallisuudesta?
Lisäksi on tärkeä havainnoida milloin ja miten pinnallisuus sinun kohdallasi ilmenee ja minkälaisia vaikutuksia sillä on sinuun, mielialaasi, itsetuntoosi ihmissuhteisiisi ym.
Voit kysyä itseltäsi:
Mitä haittaa pinnallisuudesta on juuri sinulle?
Mitä hyötyä ja iloa saat pinnallisuudesta?
Mitä oikeasti arvostat elämässä ja vastaako ulkonäköön keskittyminen syvempiä elämän arvojasi?
Jos vähennät pinnallisuuden osuutta ajatuksistasi, mihin haluat siitä vapautuvan ajan ja energian käyttää? (Esimerkiksi syvempään itsetuntemukseen, ihmissuhteista ja kokemuksista nauttimiseen, uusien asioiden kokemiseen ja oppimiseen tai johonkin muuhun.)
Kohti entistä monipuolisempaa elämää
Tästä seuraakin ehkä mielenkiintoisin osuus, kun alat etsimään ja kokeilemaan uusia näkökulmia ja suhtautumistapoja. Näin ollen havahtumisesi liialliseen pinnallisuuteen sisältää mahdollisuuden henkiseen kasvuun ja laajentumiseen ihmisenä. Tätä tarkoitin, kun vastaukseni alussa sanoin kysymyksesi pinnallisuudesta olevan syvällisempi kuin arvaisi.
Voit löytää monia uusia mielenkiintoisia puolia elämästä ja itsestäsi. Voit löytää uusia kiinnostuksen kohteita ja syventää ihmissuhteitasi. Elämästäsi voi tulla entistä rikkaampaa ja monipuolisempaa. Toivotan sinulle iloa ja inspiraatiota elämäsi uusiin ulottuvuuksiin!
Lisää tietoa ja vinkkejä itsetuntemukseen löydät kirjastani Herkkyyden voima -opas omannäköiseen elämään ja kursseiltani, katso tarkemmin täältä.
Teksti: Virpi Raipala-Cormier on Frantsilan Luomuyrttitilan perustaja, yrttien ja luontaishoitojen kouluttaja ja Frantsilan tuotekehitysvastaava sekä meditaatio- ja joogaopettaja.
Villivihanneksina käytetyt luonnonkasvit sisältävät jopa useita kymmeniä kertoja enemmän hivenaineita ja vitamiineja kuin tavallinen lehtisalaatti tai muut kasvikset. Esimerkiksi nokkosessa on 60 kertaa enemmän piitä kuin lehtisalaatissa, 3 kertaa enemmän kalsiumia kuin maidossa ja 7 kertaa enemmän rautaa kuin pinaatissa sekä 5 kertaa enemmän c-vitamiinia kuin appelsiinissa. Saamme näin ilmaiseksi ja luonnon omissa suhteissa tärkeät kehomme suojaravinteet.
Luonnonkasvit ovat myös ns. lieviä rohtokasveja. Ne toimivat ennalta ehkäisevinä ja myös hoitavina poistaen kehosta kuona-aineita ja stimuloiden ruoansulatus- ja muita erityiselimiä. Kuona-aineita on kertynyt elimistöömme vuosien varrella ja varsinkin talven usein yksipuolisen ruoan jälkeen. Saamme mm. kevätväsymystä, iskias-särkyjä ja niveliämme kolottaa. Kannattaa siis maistella luonnon villivihanneksia pihamaalla kulkiessa ja kerätä niitä ruoanlaittoon, salaatteihin, muhennoksiin, keittoihin ja juoma-aineeksi. Muista kerätä vain kasveja, jotka tunnet olevan myrkyttömiä ja joiden mausta pidät.
Myös tuoreet ja kuivatut mausteyrtit ruoanlaitossa ja leivonnaisissa ovat ruoansulatuksen kannalta edullisia. Ruoka sulaa paremmin, kun ruoansulatusentsyymit stimuloituvat toimimaan. Samalla suolisto toimii paremmin ja yleinen hyvä olo kasvaa. Mausteyrtit ovat myös keuhkojen toimintaa voimistavia ja sitä kautta puhtia ja vitaalisuutta riittää. Tukkoinen olo saattaa häipyä näin ruoan ansiosta. Kokeile saksankirveliä, mäkimeiramia, liperiä ja minttuja, joita on helppo kasvattaa ja jotka talvehtivat erinomaisesti.
KEVÄÄN VILLIVIHANNESSALAATTI
Kerää mm. mustaviinimarjan, vuohenputken, koiranputken, voikukan, siankärsämön, poimulehden, piharatamon ja koivun lehtiä sekä kuusen vuosikasvaimia. Voit kokeilla myös myöhemmin kesällä yksivuotisia rikkaruohoja kuten kanankaalia, pihatähtimön ja jauhosavikon lehtiä. Revi lehdet kerroksittain kulhoon. Voit lisätä siihen myös juuresraasteita. Tarjoile salaattikastikkeen kera, jossa on esim. 1 osa kylmäpuristettua kasviöljyjä ja ½ osaa sitruunamehua ja maun mukaan vähän hunajaa.
KEVÄINEN KASVIS-NOKKOSKEITTO
½ litraa nokkosen lehtiä
yht. noin 2dl porkkanan, sellerin, palsternakan, perunan ja tomaatin paloja – kasvikset voi jättää myös kokonaan pois
1-2l vettä (osa maitoa jos haluat), maissitärkkelystä 1/2dl
mausteeksi kuminaa, meiramia, basilikaa, persiljaa, valkopippuria ja soijakastiketta tai suolaa.
Suurusta vesi maissi- tai kokojyväjauhoilla sileäksi. Paloittele kasvikset ja lisää ne seokseen ja keitä noin 5 minuuttia niin, että juurikkaat ovat puolikypsiä. Lisää huuhdellut ja murskatut nokkoset ja mausteet ja anna hautua vielä noin 5 minuuttia. Tarjoile vaikka lämpimän ruisleivän tai rieskan kera, jonka valmistuksessa voit myös käyttää nokkosta ja muitakin villivihanneksia. Jos käytät pelkkää nokkosta laita mausteeksi meiramia ja valkopippuria suolan lisäksi ja tee samalla tavalla kuin pinaattikeitto.
VOIKUKAN LEHTIKÄÄRYLEET
isoja voikukan lehtiä
keitetty ohra-, riisi-, hirssi- tai tattaripuuro
porkkana- tai punajuuriraastetta
timjamia, kuminaa, meiramia ja mustapippuria
soijakastiketta tai suolaa
Ainekset sekoitetaan keskenään ja levitetään kokkareeksi suurikokoisten huuhdeltujen voikukan lehtien päälle. Lehdet kääritään sivuistaan ensin keskelle ja sitten lehden pituussuunnassa kerälle. Kääriminen tapahtuu helpoiten, jos lehdet on kastettu ensin kuumaan veteen.
Kääryleet paistetaan uunissa noin 20 minuuttia 175 asteessa tai pannulla öljyssä tai voissa pari minuuttia ja tarjoillaan esim. keväisen villivihannessalaatin ja nokkosmuhennoksen kera.
YRTTITEE
Kerää mm. seuraavia yrttejä ja käytä tuoreena tai kuivattuna: vadelman lehdet, siankärsämön kukat, mansikan ja horsman lehdet, mustaviinimarjan lehdet. Käytä kuivattua rouhetta noin 1 tl / 1 tkp. Tuoretta kasvia tarvitset 3-5 kertaa enemmän. Hauduta lähes kiehuvassa vedessä 5-15 minuuttia. Älä keitä, sillä maku heikkenee. Nauti lämpimänä tai kylmänä janojuomana.
MUSTAVIINIMARJAN LEHTISIMA (Louhisaaren juoma)
1,5l tuoreita lehtiä
6 l vettä
nokare hiivaa
2 dl hunajaa tai tummaa sokeria
1 sitruuna siivuina
Valmista sima tavallisen siman tapaan niin, että ensin kaadat kiehuvan veden lehtien päälle ja annat jäähtyä kädenlämpöiseksi. Lisää hunaja (sokeri) ja hiiva. Anna käydä huoneenlämmössä noin 1-2 vrk, siivilöi ja pullota. Pidä viileässä.
Voit valmistaa siman myös kuusen vuosikasvaimista. Ne sisältävät runsaasti C-vitamiinia ja tekevät terveellisen ja pirteän makuisen siman. Kuusenkerkkä myös irrottaa limaa keuhkoista ja auttaa näin ollen yskässä.
Voit tehdä siman myös nokkosen lehdistä ja voikukan kukista.
KUUSENKERKKÄ- TAI VOIKUKKASIIRAPPI
Juomiin, voileivän tai esim. lättyjen päälle
1 osa kuusen vuosikasvaimia tai voikukan kukkia
3 osaa kylmää vettä
Lämmitetään hitaasti lähes kiehuvaksi. Seoksen annetaan jäähtyä itsekseen useita tunteja, jonka jälkeen yrttimassa puristetaan pois.
Jäljelle jäänyt liuos annetaan olla liedellä ilman kantta pienellä lämmöllä niin, että liika neste haihtuu pois. 1/10 osaan haihtunutta liuosta lisätään sama määrä sokeria ja annetaan kiehahtaa.
Siirappi säilytetään jäähtyneenä jääkaapissa.
KUUSENKERKKÄ-KORVAPUUSTIT
Leivo pullataikina kokojyvävehnästä, kaaviloi se ja levitä väliin vähän alla olevaa kuusenkerkkälevitettä, rouhittua pähkinää, mantelia tai kookoshiutaleita. Tee korvapuusteiksi ja paista.
KUUSENKERKKÄLEVITE
¼ – ½ l kuusenkerkkiä
1 l vettä
1 dl hunajaa tai sokeria tai 3dl liotettua taatelia
1,3 dl maissijauhoa
Vesi, maissijauhot ja hunaja yhdistetään ja lämmitetään. Kun seos alkaa lämmetä, aloitetaan hämmennys niin, että kiisselistä tulee sileä. Keitetään vielä noin 5 minuuttia. Seokseen lisätään hienoksi murskatut kerkät ja hienonnettu taateli. Jos käytät hunajaa, se täytyy lisätä heti alkuvaiheessa, sillä kuumaan suurustuskiisseliin lisättynä sen entsyymit imellyttävät maissitärkkelyksen ja kiisselistä tulee uudelleen kuin vettä.
Levitettä voidaan käyttää myös leivoksien, täytekakun ja heti syötävien pikkuleipien välissä. Levite säilyy noin 4vrk jääkaapissa. Levitteen voi tehdä myös miedoksi ja nauttia siitä pelkkänä kiisselinä tai keittona.
Hidasta elämää -kirjaperheen kirjailijat lähtevät kiertueelle viiteen eri kaupunkiin elo-syyskuussa.
Hetki kohtaamisille -iltoja järjestetään Lahdessa, Oulussa, Porvoossa, Jyväskylässä ja Tampereella. Kirjailijailtojen ohjelma koostuu oivalluttavista luennoista ja kohtaamisista kirjailijoiden kanssa. Idea kirjailijatapahtumiin lähti lukijoiden pyynnöstä ja toteutetaan nyt ensimmäistä kertaa. Tapahtumat toteutetaan kaupunkien pääkirjastoissa ja Porvoossa paikkana on tuomiokirkko.
Karita Palomäki : Paraneminen on elämänmittainen matka
Tilaisuudet alkavat klo 18 ja liput ovat ennakkomyynnissä tapahtumakaupunkien Suomalaisen kirjakaupan myymälöissä sekä netissä.
Hidasta elämää -kirjasarjassa on julkaistu tähän mennessä 18 kirjaa ja syksyllä on tulossa 6 uutta kirjaa. Yhteistyössä Otavan kanssa julkaistavat kirjat käsittelevtä meitä kaikkia koskettavia aiheita, mm. rakkaus, ero, äitiys, masennus, kriisit, parisuhde, naiseus, perfektionismi, riittämättömyys, onnellisuus ja stressi.
Alkuvuonna otetusta verikokeesta käynnistyi terveysselvityskierros, ties kuinka mones se minulle jo olikaan. Uupumus jätti jälkensä kehooni ja mieleeni. En ole länsimaisen terveydenhuollon mittapuulla sairas, mutta en myöskään ole niin terve ja elinvoimainen kuin haluaisin olla.
Terveys ei ole vain sairauden puuttumista, vaan se on kokonaisvaltaista elinvoimaa, jaksamista ja tasapainoa.
Hengästyminen, lihasheikkous, väsymys, aivosumu… syy oireisiini löytyi (mitä todennäköisimmin) raudanpuutoksesta. Yksinkertaisin ratkaisu olisi tyytyä syömään lisärautaa purkista, mutta minua kiinnostaa hyvinvoinnin parantamisessa aina ongelman varsinainen ydin. Lääkkeillä, toimenpiteillä ja lisäravinteilla on paikkansa, mutta uskon, että kun ydinsyy löytyy ja sitä päästään korjaamaan, hoitotoimet osuvat paljon paremmin maaliin ja terveys lähtee kohenemaan nopeammin. Kun perimmäiset esteet on poistettu, keho hakeutuu automaattisesti kohti tasapainoa.
Kiinalaisen lääketieteen asiantuntijan ja ravintovalmentajan avulla lähdin selvittämään keho-mieleni tilaa. Raudanpuutteesta siirryttiin nopeasti suolistoon ja ravinteiden imeytymiseen – ja sen esteenä olevaan stressiin. Vyyhtiin mahtuvat myös hiivasyndrooma ja makeanhimo, ruokavalio jota olin pitänyt terveellisenä, riittämättömyyden tunne ja uhrienergia (jota minulla ei missään nimessä pitänyt olla!).
Kerros kerrokselta etenin aina perusturvallisuuden puutteeseen. Löysin ison annoksen uhriutumista ja pelkoa, etten selviydy elämässä. Miten voisin rentoutua ja rauhoittua, jos jatkuvasti tiedostamattani kuvittelen, etten ole turvassa? Pian tuntui siltä, että olen ytimessä. Vasta kun ymmärtää syvimmät tarpeensa, voi alkaa rakentaa pohjaa kestävälle itsensä hoitamiselle.
Kuuntele lisää Taikaelämää-podcastista. Jakson tarkoitus ei ole antaa vinkkejä kenenkään tilanteeseen, sillä raudanpuutteen takana voi olla monenlaisia syitä, enkä ole terveydenhuollon ammattilainen. Tarkoitus on sen sijaan avata sitä, miten hahmotan kehon ja mielen yhteyttä ja selvitän epätasapainon syytä. Ehkä tämä antaa oivalluksia myös täysin erilaisten terveyspulmien taustoihin.
Ystäväni kysyi taannoin mitä ajattelen itsensä kehittämisestä. Ensimmäinen ajatus joka heräsi oli seuraava; mistä itsestä me puhumme?
Kaksi erilaista itseä
Omassa kokemuksessani on kaksi erilaista itseä. Sisäinen itse, jota kukaan ei voi nähdä. Itse, jonka voi kokea, johon voi nojata ja jossa voi levätä. Sekä se toinen itse, jonka kautta olemme kontaktissa maailmaan. Se, joka näkyy itsellemme ja muille.
Ensimmäistä emme voi kehittää, mutta jälkimmäistä voimme.
Sisäinen itse
Sisäinen itsemme voi kehittyä, kun olemme kontaktissa siihen. Antaudumme sille, että kontaktimme siihen syvenee. Tällä sisäisellä itsellä tarkoitan sitä staattisen energian kenttää, eli läsnäoloa, jonka voimme kokea kun harjoitamme läsnäoloa.
Sisäinen itse koetaan eri hetkissä eri laatuisena. Esimerkiksi hiljaisuutena, rakkautena, voimana, myötätuntona, ilona, vahvuutena, elinvoimana ja tyhjyytenä. Nämä eivät kuitenkaan ole tunteita, vaan läsnäolon ilmenemismuotoja. Tunteet ja läsnäolon voi erottaa esimerkiksi siten, että tunteet ovat jotain, joka tapahtuu tuon läsnäolon sisällä.
Läsnäolon harjoittamisella tarkoitan kehollisen, emootionaalisen sekä mentaalisen läsnäolon harjoittamista. Käytännössä siis kehollista aistimista, tuntemista sekä havaitsemista. Nämä kolme erilaista lähestymistapaa syventävät kontaktiamme läsnäoloon.
Näin kontaktimme itseen kehittyy, vahvistuu ja avautuu syvemmälle.
Ulkoinen itse
Ulkoinen itsemme on kaikki se mihin voimme vaikuttaa.
Minuus, jonka kautta olemme kontaktissa näkyvään maailmaan. Toimintamme, vaatetuksemme ja sanamme. Tunteemme, ajatuksemme, kehomme, arvomme, valintamme ja taitomme. Minäkuvamme, menestyksemme, olosuhteemme sekä se, joka olemme ihmissuhteissa.
Mitä me etsimme?
Jokainen meistä etsii onnea omalla tavallaan. Onni tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Esimerkiksi rakkautta, turvallisuutta, voimaa, menestystä, kontaktia, iloa ja kiitollisuutta. Usein sekoitusta näistä eri asioista.
Nämä kaikki ovat pohjimmiltaan oman sisäisen itsemme ominaisuuksia ja niinpä ihmiselämää voikin sanoa yritykseksi kokea oma itsensä. Olennaista on, että etsimme sitä usein ulkoista itseä kehittämällä. Ulkopuolelta, muuttumalla joksikin tai saamalla jotakin.
Etsimme siis ulkopuolelta tai ulkoisen itsemme kautta jotain, joka on tavoitettavissa vain sisäisen itsemme kautta.
Itsensä kehittäminen
Itsensä kehittäminen tarkoittaa minulle sen itsen kehittämistä, joka on maailmassa. Taitojen hankkimista, uskomusten muokkaamista ja toiminnan muuttamista. Emootionaalisia- , ihmissuhde- ja taloudellisia taitoja. Omien arvojen, asenteiden ja elämän suunnan määrittämistä.
Tämä kaikki on arvokasta ja tärkeää. Mutta se ei vielä itsessään tarkoita, että löytäisimme sen äärelle, mitä todella etsimme, eli sisäisen itsemme.
Ihanteellinen tilanne; sisäinen itse pohjana ulkoisen itsen kehittämiselle
Yksi ilman toista on osoittautunut omassa elämässäni toimimattomaksi. Kun keskityin vahvistamaan ulkoista itseäni, koin kulkevani kauemmas siitä mitä etsin. Keskitettyäni voimavarani sisäiseen itseen, löysin lopulta itseni siitä tilanteesta, että tuon sisäisen itseni toteuttaminen maailmassa edellyttää myös ulkoisen itseni kehittämistä. Niiden taitojen hankkimista, joita minulle antoisan ihmiselämän eläminen edellyttää.
Ihanteelliseksi tilanteeksi koen sen, jossa elämäni ensisijainen elementti on läsnäolon harjoittaminen ja sisäisen itsen kehittyminen. Tuosta paikasta käsin itseni kehittäminen muuttuu jonkin tavoittelusta sen itseni ilmentämiseksi, jonka olen läsnäolon harjoittamisella tavoittanut.
Sisäinen itse on luotettava pohja, joka tuo tuen sen ihmiselämän rakentumiselle, joka on todella omamme ja vailla sitä väärinkäsitystä, että etsimämme löytyy ulkopuoleltamme.
Sisäinen itse muuttaa itsensä kehittämisen
Olennainen oivallus omaa elämääni koskien on ollut se, että toimintani on aiemmin kummunnut kahdesta motiivista.
niiden kokemusten tavoittelusta, joiden myötä voisin kokea minulla olevan sen mitä etsin
sen kokemuksen välttelystä, että minussa ei ole sitä mitä etsin
Nämä kaksi asiaa ovat siis aiemmin motivoineet myös itseni kehittämistä. Kun ryhdyin keskittämään huomioni ensisijaisesti sisäisen itseni kehittymiseen, toiminnan motiivit ovat muuttuneet. Nyt toimintaani maailmassa ja suhteessa itseeni motivoi sisäinen tuntuma siitä, mitä minun tarvitsee tehdä, että tavoittamani sisäinen itse tulee selkeämmin osaksi ulkoista minuuttani ja elämääni. Englanninkielessä on sana embody, rennosti suomennettuna kehollistaa. Tästä sisäisen itseni kehollistamisesta osaksi toimintaani, maailmaani ja elämääni onkin tullut keskeinen asia.
Itseni kehittäminen kiinnostaa minua, kenties enemmän kuin koskaan. Ei kuitenkaan siitä näkökulmasta, että saan sitten jotain vaan siksi, että sisäinen itseni haluaa tulla osaksi maailmaa ja toteuttaakseni tuota inspiraatiota, minun täytyy hankkia tiettyjä taitoja ja antaa sellaisten asioiden kuten avoimuus, rehellisyys, kiinnipitämättömyys, rohkeus, itsenäisyys ja välittäminen kehittyä minussa. Näin itseni kehittäminen on itseasiassa muuttunut vain jatkumoksi itseni kehittymiselle.
Summa summarum
Itseni kehittäminen voi olla jotain, jolla pyrin etsimään sitä minkä voi tavoittaa vain sisäisen itsen tavoittamisella.
Jos keskityn sisäisen itseni tavoittamiseen, itseni kehittäminen ja koko elämäni muuttuu tavoittamani itsen ilmentämiseksi.
Kumman sinä tunnistat vievän suurimman osan huomiostasi?
Tyhjennän tiskikonetta ja yhtäkkiä muistan, että pyykkikonehan on varmaankin valmis. Tiskikone saa odottaa ja riennän ripustamaan pyykkiä. Pyykkiä ripustaessa puhelimeni soi. Puhelun jälkeen muistan, että minun pitää tarkistaa lasten seuraavan päivän kouluhommat Wilmasta. Huomioni vie kuitenkin Whatsappin piippaus ja uppoudun viestien lukemiseen. Wilma unohtuu – sen tarkistan sitten viime tipassa aamulla tai parhaassa tapauksessa koulun ovella sillä hetkellä kun näyttää taas sille, että eskareilla on retkelle lähtö eikä omalla lapsellani ole taaskaan eväitä mukana.
En muista, että olisin ollut tällainen vaikkapa 10 vuotta sitten. Toisaalta kymmeneen viimeiseen vuoteen mahtuu monenlaista ja keskeytyksiä tämän hetkiseen arkeen aiheuttavat esimerkiksi lapsiperhearjen ja yrittäjyyden yhdistäminen.
Tarkkaavaisuuden hajoaminen on silti tämän päivän ilmiö ja se on mielestäni entistä vahvemmin kutsu läsnäoloon ja rauhoittumiseen.
Multitaskaaminen on tullut meille tavaksi – samalla kun lenkkeillään, kuunnellaan äänikirjaa; ruokaa laittaessa voi kuunnella kiinnostavaa webinaaria ja päivän lehteä voi lukea samalla televisiota kurkkien. Luulemme tekevämme paljon ja tehokkaasti, mutta tosiasiassa tarkkaavaisuus kärsii ja samoin tulokset! Tiede ei ole varma, onko multitaskaus syytä vaiko seurausta nykymaailman menosta ja että muokkaako moniajo aivoja siihen, ettemme kykene enää keskittymään hyvin vaiko tekeekö media meistä pysyvästi levottomampia.
Tarkkaavaisuuden hajoaminen on kiehtonut minua jo jonkin aikaa ja olen koittanut päästä kiinni, mikä milloinkin laukaisee keskittymiseni herpaantumisen. Olen koonnut alle viisi konstia, joiden avulla olen saanut karkailevaa huomiotani aisoihin. Seuraavista voi olla sinullekin apua:
Läsnäolo! Muistuta itseäsi säännöllisesti siitä, mikä on juuri nyt tässä hetkessä tärkeää. Kysy itseltäsi, onko tämä tärkeää tai olennaista tai pakollista juuri nyt?
Kokeile Pomodoro-menetelmää. Tee tiiviisti yhtä asiaa 25 min. Pidä viiden minuutin tauko, jolloin teet jotain aivan muuta. Jatka taas 25 min ja ja pidä viiden minuutin tauko.
Aikatauluta tärkeät asiat kalenteriin hyvissä ajoin. Esimerkiksi suunnittelemasi viikon urheilukerrat lukevat perheen kalenterissa hyvissä ajoin eikä niiden yli kävellä.
Keskeneräisyyden sietäminen. Opettele elämään sen kanssa, että et saa maailmasta kerralla valmista. Ole armollinen itsellesi ja kiitä itseäsi siitä, että pääsit taas tänään vähän eteenpäin.
Nuku yön yli. Jos innostut uusista asioista, älä sanokaan heti kyllä vaan nuku yön yli. Pohdi vielä, riittääkö aikasi ja viekö tälle asialle myöntyminen sinua oikeaan suuntaan.
Niin monella meistä syntyy ihan selkäydinreaktiona ajatus siitä, että itsensä arvostaminen on itsekästä ja tekee meistä ylimielisiä. Tai kun oma olo elämässä paranee ja itsessä alkaa tapahtua voimauttavaa muutosta iskee pelko: jäänkö yksin? Muutunko liikaa? Mitä nyt tapahtuu? Onko tämä sallittua?
Meillä on valtavasti yhteisiä, näkymättömiäkin rajoituksia itsemme arvostamiseen liittyen. Ei saisi asettaa rajoja ettei kellekään tule paha mieli, tai ettei torppaa omia mahdollisuuksiaan, tai vaikuta epäkiitolliselta. Ei saisi olla liian näkyvä ja erottuva ja itseensä tyytyväinen.
Moni meistä pienentää ja vähättelee itseään, koska pienuus on taannut (edes jonkinlaisen) yhteenkuuluvuuden ja hyväksytyksi tulemisen tunteen. Otamme sen roolin jota meiltä odotetaan tai joka meille on tuttu, koska senhän osaamme. Teemme asioita superhyvin, mutta ovatko ne asioita, joita haluamme tehdä? Opimme pelin säännöt: ai näin toimiessani mä tulen täällä hyväksytyksi – mutta miten uuvuttavaa, rajoittavaa ja rakkaudetonta pelien pelaaminen onkaan.
Tai sitten vain pelkäämme, että itsearvostus tarkoittaa sitä, ettei enää huomaa maailmaa ympärillään. Mutta piittaamaton itsekkyys lienee itsearvostuksen vastakohta: se kumpuaa valtavista täyttymättömistä tarpeista. Itsearvostus on sitä, että oppii tunnistamaan ja ottamaan vastuun tarpeistaan. Voimaantuu.
Moni kokee olevansa vähän hukassa: kuka oikeastaan olen, mitä todella tahdon? Nämä kysymykset eivät katso ikää, ja voivat liittyä myös eri elämänvaiheisiin. Analogia ei ole ihan mustavalkoinen, mutta noilla kysymyksillä on tekemistä itsearvostuksen kanssa. Itsearvostus ei tarkoita, että on vastaukset kaikkeen tai ettei koskaan ole hukassa vaan sitä, että osaa tukea itseään noissa kysymyksissä. Itsearvostus on kykyä olla erillinen ja ”yksin” (ei välttämättä yksinäinen eikä varsinkaan muita tarvitsematon). Se on sitä, että osaa auttaa itseään kulkemaan siihen suuntaan joka kutsuu.
Ensiksi pitää tulla näkyväksi itselleen
Itsearvostus on sitä, ettei ole muille ja itselleen näkymätön. Mutta ensiksi pitää tulla näkyväksi itselleen. Silloin ei enää odottele, että joku näkee minut, koska pelaan tätä peliä ”oikein” ja teen asioita niin kuin odotetaan. Itsearvostus kirjaimellisesti tarkoittaa sitä, että arvostus itseäsi kohtaan nousee sinusta. Ei teoistasi eikä siitä, millaiset olosuhteesi ovat. Kun tulee näkyväksi itselleen, eli alkaa toimia itseä kohtaan arvostavasti, alkaa saada selkeyttä siihen, kuka on ja mitä haluaa.
Miten tulla näkyväksi itselleen, kuinka löytää itsearvostusta?
Itseään ja oloaan pitää ravita ihan samalla tavalla kuin puutarhaa tai kasvimaata tai parisuhdetta tai mitä tahansa, mihin haluaa panostaa. Ei itsearvostus tyhjiössä synny. Ihanassa tilanteessa sitä on voinut oppia varhaisissa vuorovaikutussuhteissaan. Aika monella se ei ole mennyt niin; itsearvostusta voi peilata ja opettaa sellainen, jolla sitä on.
Arvottomuus synnyttää uskomusta, että aina pitää tehdä jotain tai että itseään voi arvostaa vasta sitten kun sitä tai tätä. Nuo uskomukset elävät meissä usein tiukasti ja näkymättömästi, ja siksi käytännössä voi olla yllättävän vaikeaa hahmottaa että:
itsensä arvostaminen on itselleen hyvien, ihanien, ilahduttavien juttujen sallimista joka päivä. Todella. Itsearvostusta ravitsee ihanuus itsen kanssa. Vaikka miten minimaalinen hyvän suominen itselleen. Tarvitsemme sitä erityisesti kriisien ja vaikeuksien keskellä, jolloin kynnys itsensä ilahduttamiseen on kaikkein korkein (koska itsensä liiskaamisen ja arvottomuuden tunteiden taso ovat huipussaan). Itsearvostus on rehellisyyttä itseä kohtaan: mitä tunnen, ajattelen, tarvitsen, haluan?
Arvostus ei löydy niin, että työstät itseäsi hulluna tai yrität tulla ”paremmaksi ihmiseksi” tai ”mennä eteenpäin henkisesti” tai viistät tukka putkella seuraavaa isoa maalia kohti. Silloin keskitymme yleensä siihen, mikä on ”pielessä” ja mitä vielä pitää fiksata tai saavuttaa – ne kumpuavat arvottomuudesta. Kyllä itseään saa tiedostavasti tutkailla ja eteenkinpäin saa mennä, mutta mitä jos se olisi uteliasta tutkimusmatkaa höystettynä ajatuksella: ”kuinka voisin tukea itseäni tässä, mitä itsestäni löydän” eikä kriittisellä ajatuksella: ”kuinka mä voisin fiksata tän”?
Vain sinä aikuisena ihmisenä määrittelet itse oman arvosi. Olen kysynyt tätä ennenkin ja kysyn nyt uudestaan: mistä ihan pienestä sinä nautit ja iloitset? Tee sitä, priorisoi sitä, koska ilo, lempeys, levollisuus, rehellisyys ja totuudellisuus ovat ravintoa itsearvostuksellesi.
Kuva: Unsplash.com
Lämpimästi tervetuloa voimauttavaan valmennukseen tai näkijäkonsultaatioon tästä.
Minun on ollut vaikea ymmärtää, miksi ainoastaan alle kymmenen prosenttia meistä ihmisistä tekee työkseen sitä, mitä todella haluaisi.
Olen tehnyt elämässäni nuoresta pitäen varsin omaehtoisia valintoja ja toteuttanut omia juttujani. Se on ollut niin itsestään selvää, että on ollut vavahduttavaa havahtua siihen, ettei suurin osa ihmisistä eläkään samoin.
Koin ja koen sen surulliseksi. Tilanteen tiedostamisesta syttyi myös kipinä Löydä Sun Juttusi -valmennuksen kehittämiseen.
Valmennuksissani olen oivaltanut yhden olennaisimmista syistä siihen, miksi ihminen tyytyy tyytymättömyyteen. Syy on huono käsitys itsestä.
Huono minäkäsitys ei ole edes ikäkysymys, kuten olin naivisti ajatellut. Monella keski-ikäisellä ja kyseisen vaiheen ohittaneellakin on hämmästyttävän aliarvioiva asenne itseen.
Minäkäsitys on mielenkiintoinen ja moniulotteinen kokoelma uskomuksista, tunteista ja ymmärryksestä, joita meillä on itsestämme. Lisänsä siihen antavat muiden ihmisten (edesmenneidenkin) äänet, jotka kuiskivat, miten meidän tulisi olla ja elää. Egommekin sotkee soppaan oman lusikkansa. Käsitykseen liittyy myös yhdistelmä ominaisuuksia, joita ihailemme muissa ihmisissä.
Minäkuva on maine, joka sinulla on itsestäsi omissa silmissäsi ja omassa mielessäsi.
Minäkuva määrittelee sen, miten paljon pidät itsestäsi ja miten arvokkaana pidät itseäsi. Myös sen, miten osaavana ja kykenevänä pidät itseäsi siinä, mitä teet, tai mitä haluat tehdä.
Minäkäsitys ei ole totta, se on VAIN KÄSITYS. Mutta tuo käsitys on hyvin tunnepitoinen – ja tunne on uskomattoman vahva vaikuttaja.
Se, mihin uskot tunteen voimalla, muuttuu todellisuudeksesi.
Jutun juju on siinä, että toimimme synkassa sen käsityksen kanssa, joka meillä on itsestämme, vaikka käsitys ei olekaan totta. Vaikka se on vain oman mielettömän mielemme luomus.
Juuri jujussa on kohta, johon voit ”iskeä”. Upea mahdollisuutesi parempaan elämään.
Käsitys itsestä on kaikkine osineen opittua. Jos minäkäsityksessäsi on osia, jotka eivät palvele kokonaisvaltaista hyvinvointiasi, on sinulla halutessasi mahdollisuus oppia niistä pois.
Poisoppiminen on hitaampaa ja kivuliaampaa, kuin uuden oppiminen. Se edellyttää treeniä treenin jälkeen. Kärsivällisyyttä sekä lempeää armollisuutta itseä kohtaan. Vaiva palkitsee sinut kuitenkin ruhtinaallisesti.
Huonosta minäkäsityksestä poisoppiminen on nopein mahdollisuutesi saada itsellesi parempi loppuelämä.
Kun alat pitää itseäsi osaavampana ja kyllin arvokkaana ansaitsemaan hyvää, alat myös toimia synkassa uusien uskomustesi kanssa.
Mitä enemmän pidät itsestäsi, sitä paremmin onnistut kaikessa, mihin ryhdyt.
Sinulla riittää itseluottamusta ja asennoitumisesi on myönteistä. Vastoinkäymiset ja muiden mielipiteet eivät saa sinua enää juurikaan horjumaan polulta kohti omaa juttuasi. Omaehtoista, vapaalta tuntuvaa elämääsi.
Poisoppiminen on ehkä hieman harhaanjohtava ilmaisu. Homma ei suinkaan toimi niin, että käskytät huonot ajatuksesi ja uskomuksesi pysymään pois mielestäsi. Pakottaminen ei kanna missään asiassa pysyvään muutokseen.
Pakottamisen sijaan voit oppia KORVAAMISEN taidon. Aina, kun huomaat itseäsi tavalla tai toisella dissaavat, vahingolliset ajatuksesi, korvaa ne uusilla ja paremmilla. Ajatus ajatukselta, uskomus uskomukselta. Yksi toisensa jälkeen. Tietoisesti. Yhä uudelleen ja uudelleen.
Korvaamisen lisäksi uusia ja myönteisiä ajatuksia sekä uskomuksia on opeteltava VAALIMAAN ja VAHVISTAMAAN. Jos olet koko elämäsi ajan vahvistanut (tiedostamattasi) haitallista käsitystä itsestäsi, tarvitset toistuvaa tietoista, uuden ja myönteisen käsityksen vahvistamista.
Minäkäsityksen parantaminen ei ole mikään pikkujuttu. Se on Sun Juttusi, omaehtoisen ja oman näköisen elämäsi toteutumisen perusedellytys.
Elät todeksi sitä, mitä uskot olevasi ja saavutat sen, minkä uskot saavuttavasi.
Odotan innokkaasti tapaavani sinut valmennuksissani, joihin voit tutustua täältä.
Mitä tapahtuu, kun 9 toisille lähes tuntematonta miestä kokoontuu yhteen?
Kun ympäri Suomea tulleet miehet asettautuvat samaan mökkiin, ilman alkoholia, jakamaan syvimpiä tuntojaan. Se oli alustus ensimmäiselle miehille järjestetyssä viikonlopussa Kuusamon metsiin. Vähän mietitytti se, uskaltavatko tuntemattomat miehet selvinpäin kohdata toisiaan ja omaa itseään. Tai uskalletaanko puhua niistä oikeasti tärkeistä asioista, joita sisällään kokee.
Viikonloppu ylitti omat odotukseni täysin. En voinut kuvitellakaan mille syvyydelle suomalainen mies voi itsensä päästää lähes välittömästi paikalle tultuaan.
Mökille saapui ainoastaan motivoituneita, rohkeita ja rehellisiä miehiä. Kukin omasta taustastaan, omista haasteistaan. Heti oli selvää se, että nyt mennään kohti merkityksellisiä teemoja, ilman haarniskoja, ilman tarvetta esittää tai olla mitään muuta kuin oma itsensä.
Tämä viikonloppu kosketti minua syvästi ja tuntui, että yhdessä vietetty aikaa on jotain todella korvaamatonta. Erästä miestä löyhästi lainaten ”Tämä on parempaa kuin 100 terapiakertaa”, on aika lähellä omaa kokemustakin.
Ja tässä on minulla itseasiassa aika vähän tekemistä, sillä miesten ryhmääntyminen, yhdessä jakaminen, luonnossa oleminen, alasti kylmässä järvessä itseään haastaen, luonnon helmassa itkien, toisten miesten tukeminen, halaaminen sekä läsnäoleminen on jotain, mitä ei pysty saavuttamaan yksin neljän seinän sisällä.
Ryhmässä on aina ollut voimaa ja heimo on se, missä voimme eheytyä omista ”taisteluhaavoistamme”, jota eläminen meille väkisinkin tuottaa. Joillakin ne haavat ovat menneisyydessä, joillakin parisuhteissa, joillakin oman itsensä löytämisessä.
Siinä vaiheessa, kun päätimme illan joskus yhden aikaan yöllä rinkiin, jossa jokainen mies auliisti kertoo toisille miten ihmeellisiä, vahvoja ja inspiroivia toiset ovatkaan, kyyneliltä ei vältytä. Ja sitäkään ei tässä seurassa kukaan yrittänyt estää, eikä tuomita jotenkin ”huonona”.
Tämä uskomaton hyväksyntä tekee meille ihmisille ihmeitä. Tätä hyväksynnän tilaa monet miehetkin kaipaavat suunnattomasti, joskus jopa itseltään.
Menemättä liian syvästi miesten haasteisiin, näin tiivistyksenä voin kertoa, että nämä suomalaiset miehet kaipasivat yhteyttä kumppaniinsa, hyväksyntää, kuulluksi tulemista, turvaa jakaa haasteitaan, rakkautta, läsnäoloa, rakastelua syvällä yhteydellä ja hetken rentoutumista yhteiskunnan luomista paineista.
Me olemme yllättävän herkkiä otuksia, vaikka usein emme osaakaan sitä puolta ilmentää ja näyttää omaa keskeneräisyyttään. Kukaan ei ole opettanut meille sitä, miten rakastetaan, miten ollaan avoimia.
Tässä muutama esimerkki mitä tapahtuu, kun miehet tulevat yhteen.
”Kohtasin itsekin kotimatkalla ihmisen ihmisenä kun kävin kahvilla. Katsoin kasalla seisovaa nuorta naista suoraan silmiin ja olin läsnä hänelle. Näin hänen silmistään, että hänkin koki yhteyden🙏❤
Tämä oli muistutus itselleni; ole läsnä toiselle ihmiselle!”
”Kiitos miehet!
Rehellistä ja avointa ilmaisua elämän kipukohdista kokemaan päässeenä, olo on kasvanut, rohkaistunut ja voimaantunut. Jopa jykevöitynyt.
Ryhmän tuki oli huikea, kiitos siitä jokaiselle teistä. Jälleen kerran elämä epämukavuusalueella kannatti ja kannusti jatkossakin kurkkaamaan sinne missä pelko versoo.
Matka aitoon kohtaamiseen tuntuu oikealta ja innostavalta. Itsensä näyttäminen omissa kahleissaan kannattaa. Ne on tehty murrettavaksi. Kaikki se oppi, kokemus ja rohkeus mitä matkalla kertyy, saa vielä aikaan sen riuhtaisun, jossa se oma voima on aidoimmillaan tunnettavissa…
.. On se vaan niin ihmeellistä kun uskaltaa astella vapaudessa. Maailma on leikkikenttä ja se huutaa sua leikkimään. Anna mennä vaan. Sussa on kaikki se hyvä mitä haluat maailmalle antaa, luota siihen. Ehkä se onkin täydellinen palapeli, mitä me kaikki täällä yhdessä kootaan. Pala kerrallaan, kohtaaminen kerrallaan. ”
”Kiitos jakamisestanne veljet.
On suuri kunnia olla osana tätä etappia elämässänne, ja kiitos kun olette osana minun tarinaani. Tämä on muisto, joka kaivertuu muistoihini pysyvästi ja vahvasti. Kiitos kaikesta. On ollut ilo jakaa, kokea, itkeä, nauraa, voimistua ja vain olla. Olen otettu että olen todistanut sen voiman ja rohkeuden mitä olette tuoneet esille ja kannatte sisällänne. Toivon teille kaikkea hyvää tulevalle matkallenne, se voi olla ajoittain haastava, mutta uskon teidän valjastavan elämän teidän mukaiseksi, sillä olen nähnyt sen voiman mikä teissä on.”
”Se mistä erityisesti nautin ja jonka koin oman viikonloppuni osalta erittäin tärkeäksi että annoit todella tärkeää palautetta ja samanaikaisesti annoit todella paljon tilaa minulle omine mielipiteineni ja kokemuksineni. Se mahdollisti minulle melko täydellisen auki olemisen ja mahdollisuuden tulla kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi. Tästä annan sinulle viis kautta viis niin kuin teinit nykyään sanoo. Syvä kunnioitus ja arvostus sinua kohtaan siis tästä.”
Ja mikä minua aina mietityttää, siirtyykö nämä kokemukset arkeen, sinne rakkaiden ihmisten sekaan. Tämä saamani viesti muistuttaa siitä.
”Sain eilen illalla kottiin semmosen miehen että en löydä sanoja kuvaamaan sitä kiitollisuuden tunnetta mitä tunsin. Jotakin hänessä liikahti, mikä liikuttaa minua edelleen 💛 Kun luin sinun FB postausta viikonlopun heimokokoontumisesta niin se koskettaa NIIN SYVÄSTI!!! Ja tahdon todella tsempata että tämä tarina, nämä miesten aidot kohtaamiset saakoon rakkauden kannattelemana kauniisti jatkua. Rukoilen, ajattelen, pyydän ja tsemppaan 🙏❤”
Yhdessä harjoittelemme, yhdessä jaamme, yhdessä opettelemme näitä taitoja, jotka ovat olemassa. Uskon, että tämä saa jatkoa, olen siitä varma. Sekä omalla kohdallani, että näiden miesten mukanaan vievän olemuksen kautta. Oma toiveeni on, että saan tehdä tätä työtä, olla oma itseni ja tehdä työtä myös laajemmassa mittakaavassa.
Mä kiitän näitä miehiä, jotka inspiroivat minua olemaan parempi kumppani, isä, mies sekä oman polkuni kulkija. Nämä kanssakulkijat muistuttavat, että en ole yksin. Olemme yhdessä, olemme heimo, joka etenee.
Pelkkää rakkautta ja muistutusta siihen, että on miehiä, jotka haluavat oppia rakastamaan, haluavat kasvaa ja kehittyä olemaan sulle enemmän läsnä. Me tarvitaan vielä harjoitusta ja meidän rakkaiden apua tässä matkassa. Yhdessä voimme tehdä jotain tosi ihmeellistä, tai lainaten erästä hienoa miestä ”tehdä historiaa”.
Kiitollisuus on tässä.
(Kuvat ovat kyseisestä miesten kokoontumisesta.)
Luonnollisin versio minusta -blogia sponsoroi Biomed
ps. Viikon valintani blogia sponsoroivan Biomedin valikoimista on heraproteiinivalmiste, juurevaa oloa vahvistamaan.
