Yksi suosikkitekemisiäni tällä hetkellä on suppaus eli melonta laudalla. Suppaus on kivaa yksin tai yhdessä. Laudalla voi tehdä lyhyen treenin tai pidempiä retkiä ja ottaa vaikka eväät mukaan. Laji on tehokasta kuntoilua sinällään, mutta siihen voi yhdistää esimerkiksi joogaa.
Kokeilin suppausta hieman ennakkoluuloisena työporukan kanssa pari vuotta sitten. Totesin sen olevan mukavampaa kuin olin luullut. Viime kesänä löysin ihanan sup-lautojen vuokrauspaikan Lopelta sekä lainasin ystävän lautaa Valasrannalla. Kipinä oli syttynyt.
Vuokraamojen myydessä käytettyjä lautoja kesän lopussa, tulin ostaneeksi itselleni viime syksynä ilmatäytettävän laudan, jota voin kuljettaa mukanani kesäretkille.
Omasta mielestäni suppauksessa parasta on:
Vesillä oleminen hiljaisella ja lähes äänettömällä kulkuvälineellä
Luonnon äärelle pääseminen
Rauhan laskeutuminen mieleen heti kun lauta lipuu vesille
Peilityynin järvenpinnan ja heijastusten kauneus
Inkkarifiilis meloessa
Hyvän lihaskuntotreenin saaminen
Helppo sopia treffit yhdessä kaverin kanssa suppaamaan
Suppaus on stand up paddle boardingia eli isolla surffilaudan näköisellä laudalla melotaan (yleensä seisten) veden päällä. Suppaus ja melonta ovat koko perheelle sopivia liikuntamuotoja, joiden parissa kiireet unohtuvat. Suppaillessa tarvitset yllesi sään mukaiset normaalit kevyet jumppavaatteet.
Painiskeltuani jo vuosikaudet yksinäisyyden kanssa tuntuu, että olen mennyt solmuun tuossa tunteessa. Yksinäisyydestä on muodostunut mielessäni valtava ja vaikeasti käsiteltävä möykky; sellainen sotku, johon en ole saanut otetta ollenkaan. En ole osannut erottaa tunnetta itsestäni, vaan tuntuu, että se on joka puolella ja kaikkialla kehossanikin. Olen ajatellut, että yksinäisyys olen minä.
”Jos en olisi yksinäinen, millainen olisin?” aloin pohtia taannoin. Vähän yllätyksenä itsellenikin tuo kysymys nousi mieleeni, mutta se sysäsi minut isoon oivallukseen.
Ymmärsin, että olen pitänyt yksinäisyyttä itsestäänselvyytenä, kyseenalaistamattomana ja valtavana varjona kaikkialla minussa, jota ei voi sysätä syrjään saati muuttaa miksikään.
Yksinäisyys on tunne siitä, että jokin itselle tarpeellinen ihmissuhde tai -suhteita puuttuu elämästä. Se on kokemus siitä, että tarve jollekin erityiselle yhteydelle ja vuorovaikutukselle ei toteudu. Mutta kuinka helposti osaamme määritellä sen, mitä tarkalleen tarvitsemme, siis mistä yksinäisyys kullekin meistä sen kokijoista todella syntyy?
Väitän, että vain ymmärrys tästä voi auttaa purkamaan yksinäisyysmöykkyä – tai mitä tahansa tunnemöykkyä elämässä sen puoleen – ja helpottaa ohjautumista oikeaan suuntaan tilanteen korjaamiseksi.
Siksi päätin koettaa tarttua tunteeseeni nyt tällä kysymyksellä: Mikä tekisi minusta ei-yksinäisen? Mitä haluaisin yksinäisyyteni tilalle ja millainen yhteys minulta puuttuu?
Aloin purkaa tunnettani ranskalaisina viivoina paperille. Kuvittelin itseni tilanteeseen ja elämään, jossa kokisin kaipaamani yhteyden.
Itseäni tähän työhön tarttumiseen auttoi se, että lähestyin yksinäisyyden kokemusta kahdesta hieman eri näkökulmasta joista yksinäisyyttä usein tarkastellaan: sosiaalisesta sekä emotionaalisesta yksinäisyydestä. Sosiaalinen yksinäisyys tarkoittaa sitä, että ihmiseltä puuttuu seuraa, kavereita tai esimerkiksi harrastusporukoita, sitä sellaista sosiaalista elämää.
Emotionaalinen yksinäisyys puolestaan on kokemus siitä, että vaikka ihmisen ympärillä olisi muita ja asiat näyttäisivät ulkoisesti hyviltä, ei hänellä kuitenkaan ole ketään, jolle puhua tai jonka kanssa olisi mukava olla – sellaista ihmistä, jonka kanssa täyttyisi perustarve olla jollekin tarvittu.
Harjoituksessani pilkoin oman elämäni palasiksi. Mietin missä olen ollut ja mitä toivon tulevaisuudelta.
Olen kokenut yksinäisyyttä hyvin erilaisissa muodoissa elämäni varrella muun muassa asuessani ulkomailla vailla työyhteisöä ja muita sosiaalisia verkostoja, yksinäisenä parisuhteessa sekä liikuntakyvyttömäksi vammautuneena yksin kotona vailla arjen apua. Näiden kokemusten tuoman perspektiivin pohjalta pystyin peilaamaan yksinäisyyteni tunnetta ja sen erityispiirteitä juuri nyt.
Totesin, että tänä päivänä saan työssäni tavata paljon ihmisiä ja minulla on isot verkostot ympärilläni. Lisäksi olen viime aikoina ymmärtänyt tarvitsevani kaiken sosiaalisuuteni ympärille myös paljon tilaa olla yksin ja vetäytyä kaikesta seurasta – olla omaehtoisesti yksin. Minulla on muutamia kavereita, joiden kanssa voin lähteä kahville, mutten samanaikaisesti koe suurta tarvetta lörpötellä tuntikausia toisten kanssa. En siis tarvitse lisää hyvänpäiväntuttuja tai ammatillisia verkostoja.
Mutta se mikä puuttuu, on emotionaalinen yhteys ihmiseen, jota voisin vaikka kumppanikseni kutsua.
Minut tekee yksinäiseksi se, että en kotiin tullessani voi jakaa päiväni tapahtumia toisen kanssa, elää arjen iloja ja suruja todeksi. Moneen vuoteen elämässäni ei ole ollut sellaista yhteyttä, jossa tiedän jonkun seisovan tasapuolisesti tukenani tuomitsematta ja minua hylkäämättä.
Sitten vastasin omaan kysymykseeni: Mikä olisin jos en olisi yksinäinen?
Olisin kumppani toiselle, tasavertaista emotionaalista yhteyttä kokeva ihminen, joka saa tilaa olla myös yksin. Sellainen, joka silloin tällöin tapaa kavereita ja kuuluu muutamiin ryhmiin, mutta jonka elämässä on ”ydintiimi”, jolle ei tarvitse olla mitään, eikä tehdä mitään erityistä ansaitakseen paikkansa. Olisin tyyppi, joka kokee olevansa tarvittu ja tarpeellinen toiselle sekä saavani ja antavani lämpöä ja läheisyyttä.
Tällä tavoin kirjoitettuna kaikki kuulostaa loppujen lopuksi aika itsestään selvältä, mutta niin se vaan on ollut iso möykky harteillani, jonka alkuperää en ole saanut selville ilman että istuin alas itseni kanssa ja kirjoitin kaikki ranskalaiset viivat paperille.
Pystyisitkö sinä kiteyttämään itsesi tuolla tavoin? Auttaisiko tämän harjoituksen tekeminen sinua?
Seuraavaksi onkin sitten alettava pohtia, että mitä ihmettä tällä tiedolla teen. Näistä asioista kirjoitan lisää seuraavissa blogitekstissäni.
Tämä viileä herkku maistuu kookoksen ja maapähkinän taivaalliselta yhdistelmältä. Kakun viileys sekä ihana purutuntuma ovat sopusoinnussa toistensa kanssa, tyydyttäen samalla kertaa niin jäätelö- kuin leivoshimonkin.
Ohjeessa on kolme helppoa työvaihetta ja voit yhdistää kaikki ainekset samassa taikinakulhossa, aina kun olet saanut yhden työvaiheen valmiiksi. Herkku tekeytyy valmiiksi pakastimessa. Otathan kakun ajoissa huoneenlämpöön sulamaan ennen tarjoilua.
MAAPÄHKINÄ-KOOKOS JÄÄDYKEKAKKU
KAKKUPOHJA:
200 g mantelirouhetta
10 kpl pehmeitä taateleita
1 dl gluteenittomia kaurahiutaleita
2 rkl raakakaakaojauhetta
1 tl vanilja-aromia
1 tl ceylon kanelia
ripaus suolaa
1 dl vettä
VAIHE 1) Yhdistä kaikki pohjan aineet taikinakulhossa ja sekoita ne sauvasekoittimella muovailtavaksi tahnaksi. Vuoraa suorakolmionmuotoinen vuoka leivinpaperilla ja tasoita ainekset tiukasti vuoan pohjalle.
VÄLIKERROS: MAAPÄHKINÄTAHNA
10 kpl pehmeitä taateleita
1 tl vanilja-aromia
3 rkl maapähkinävoita
ripaus suolaa
VAIHE 2) Yhdistä kaikki aineet taikinakulhossa ja sekoita sauvasekoittimella muovailtavaksi tahnaksi. Tasoita maapähkinätahna sormiesi avulla kakkupohjan päälle.
TÄYTE:
800 g kookosmaitoa
3 rkl hunajaa
2 rkl maapähkinävoita
ripaus suolaa
VAIHE 3) Yhdistä kaikki aineet taikinakulhossa ja sekoita huolellisesti. Kaada täyte pohjan päälle. Laita kakku pakastimeen jäätymään noin vuorokaudeksi. Ota jäädykekakku hyvissä ajoin ennen tarjoilua huoneen lämpöön pehmenemään. Kakku on tarjoiluvalmista, kun lusikka menee kakkupalan läpi, mutta pala on vielä viileän kohmeinen.
Kun minulle tulee tunne, että en millään kehtaa tehdä tätä, tajuan että haluan päästä helpolla, piiloutua ja välttää nolostumisen. Se on inhimillistä, mutta en halua antaa sen hallita itseäni. Voin sen sijaan tehdä asiat leikkimielisesti. Teen asiasta jännittävän kokeilun:
Katsotaan, mitä tapahtuu, jos teen tämän asian, jota en millään kehtaa, nyt heti!
– Pääsen yli egosta, en ota itseäni niin vakavasti joten pystyn suhtautumaan rennosti. Jo tämä on valtavan vapauttavaa!
– Todistan itselleni rakkaudellisesti, että minun ei tarvitse totella pelkoa.
– TEEN sen, mitä en millään kehtaa. Tulokset saattavat olla todella hyviä, tai sitten eivät, mutta minulle jää joka tapauksessa heleä ja rento olo, sillä en seurannut pelkoa.
KOKEILE – tee jotakin, jota et millään kehtaa!
Lähesty ihmistä, jonka kanssa haluat tehdä yhteistyötä, mutta et kehtaa ehdottaa sitä. Ehkäpä ihailet tuota ihmistä tai jännität häntä, koska hän on sinua paljon kokeneempi tai korkeammassa asemassa. Mieti hetki, mitä menetettävää sinulla on, jos lähestyt häntä. Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua? Hän ei vastaa sinulle? Hän vastaa kiitos ei? Ei kuulosta vakavalta, vai mitä? Tuskinpa itket asiaa kiikkustuolissa!
Kerro puolisollesi, että kaipaat ja arvostat häntä. Tämä voi tuntua hankalalta erityisesti kesken riidan, kun ego nostaa esiin kylmän puolustusreaktion. Mutta kokeile silti: Kerro puolisollesi, että oikeasti sinulla on vain ikävä hänen lähelleen. Kaikki negatiivinen saattaa sulaa muutamassa sekunnissa.
Mainosta osaamistasi avoimesti. Olet tosi hyvä, vai mitä? Kehtaatko kertoa sen työkavereillesi, ystävillesi tai LinkedIn -seuraajillesi? Mainostatko mieluummin toisten saavutuksia kuin omiasi? Oman osaamisen jakaminen voi olla sitä, että kerrot pystyväsi auttamaan harrastusporukkaa leipomalla kakun myyjäisiin, sillä olet siinä tosi hyvä ja nautit leipomisesta. Sama, tuttu heleys on läsnä puheessasi, ei egosta nouseva kova ja rajaava energia.
Sano ääneen, että olet ihana. Varsinkin meillä Suomessa on tapana edelleen vähätellä itseä ja muita, sekä hakea yhteyttä negatiivisen kautta. ”Kamala ajokeli, vai mitä?” tai ”Mulla on kaameat hiukset tänään.” Mutta entäs näin: ”Opin eilen soittamaan kitaralla uuden biisin.”, ”Tykkään siitä, miltä näytän tässä mekossa.” tai ”Mulla on kauniin väriset hiukset ja ihana nauru.” Onko tämä ylpeilyä, joka pitää heti lopettaa? Ei todellakaan. Tämähän innostuttaa muitakin ilmaisemaan rakkautta valittamisen sijaan!
Lisää rauhaa ja rakkautta? Löydät Mitran suositut kirjat Sydämen seksi ja Meidän vuositästä.
Tunnetko sinäkin helposti toisten tunteita? Kannatko mukanasi muiden murheita? Jos vastasit kyllä, muistathan pitää huolta myös itsestäsi ❤️ Tässä 3 voimarunoa sinulle herkkä ja empaattinen. Lisää voimauttavia kuvia ja Sielunsopukoita-runoja löydät Instagram-tililtämme @hidasta.
Olen seurannut läheiseni vaikeutta löytää mielekästä työtä. Hän on irtisanoutunut töistään, ja oma ala ei enää houkuttele. Joillekin on koulusta asti selvää, mitä elämässä haluaa tehdä ja toisilla, kuten läheiselläni, työn merkityksellisyys ja mielekkyys nousevat voimakkaiksi teemoiksi nelikymppisenä.
Keski-ikäisenä voi nousta voimakas halu tehdä lopun elämäänsä jotain mielekästä, josta saa kokemuksen siitä, että omalla elämällä ja työllä on ollut merkitystä ja omaa itseään on pystynyt toteuttamaan parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä halu voi olla niin voimakas, että jos sitä ei pääse toteuttamaan, masentuu ja uupuu. Voimakkaan motivaation ajamana jaksaa vaikka kouluttautua uudelleen ja elää joitain vuosia hyvin pienellä toimeentulolla.
Jos on huomannut, että nykyinen työ ei tunnu oikealta ja jopa ahdistaa lähteä töihin, voi kuitenkin olla vaikea keksiä mitä sitten haluaa tehdä. Mitä merkityksellistä voisi tehdä nykyisen työn sijaan?
Mitä on merkityksellisyys? Minusta se liittyy toisiin ihmisiin, eläimiin tai luontoon siten, että merkityksellistä on jokin, joka edesauttaa muiden hyvää elämää. Merkityksellisyys itselle syntyy siitä, että on pystynyt tuottamaan kollektiiviin ja yhteisöönsä tai yhteiskuntaan jotakin, jolla on toisille merkitystä. Näin katsottuna merkityksellistä tekemistä voi olla mikä tahansa työ – mutta sen kokemus on henkilökohtaista.
Kokosin viisi vinkkiä, joiden avulla omaa elämäntehtävää voi yrittää hahmottaa:
Kokeile ennakkoluulottomasti erilaisten asioiden tekemistä
Tartu tilaisuuksiin, jotka houkuttelevat tai tuntuvat jollain tavoin oikeilta, vaikka ne eivät näennäisesti tuntuisi tuottavan mitään tai suoranaisesti hyödyttävän työuralla. Monesti kiinnostavat asiat löytyvät, kun menee omien mukavuusalueiden ulkopuolelle kokeilemaan jotakin, joka aluksi arvelutti.
Anna itsellesi mitään tekemätöntä aikaa
”Tyhjyydestä” ja tekemättömyydestä nousee usein monia hyviä oivalluksia. Nyky-yhteiskunnassa niin lasten kuin aikuisten ongelma on monesti se, että on liikaa tekemistä ja ärsykkeitä. Pyri vähentämään stimulaation määrää arjessasi, jotta luovilla ajatuksilla on tilaa nousta esille. Keskity hetkittäin vain siihen, että olet itse rento ja hyväntuulinen. Tällöin mielellä on tilaa olla leikkisä ja luova.
Kuuntele sitä, mitä muut sinusta ja vahvuuksistasi sanovat
Joskus toiset näkevät helpommin jotain, mitä itse ei ole tullut ajatelleeksi. Monesti toisilta saa huomaamattomia vinkkejä omista vahvuuksista. Voit myös esimerkiksi kysyä, mihin työhön tai ammattiin jonkun muun mielestä sopisit. Minä esimerkiksi kerroin läheiselleni, että hän sopisi hyvin työhön, jossa opastetaan ja neuvotaan muita, koska hän on siinä hyvä; miellyttävä, kärsivällinen ja jotenkin aidoimmillaan.
Älä ajattele liikaa, vaan kuuntele tunteitasi
Sen sijaan, että käyttäisit paljon aikaa sen ajattelemiseen, mitä nyt voisit tehdä, ota sellainen asenne, että annat asioiden tapahtua. Pyri olemaan herkkänä sille, miltä erilaisten asioiden tekeminen tai niiden ajatteleminen tuntuu. Kuuntele siis ennemmin tunteitasi liittyen erilaisin tekemisiin, kuin pelkkää järkeäsi.
Kiinnitä huomio yksityiskohtiin
Monesti elämäntehtävää ryhtyy ajattelemaan isosti ja silloin sen keksiminen on vaikeaa ja koko asiasta voi tulla stressi. Sen sijaan voi kannattaa miettiä, minkä pienen asian haluaa seuraavaksi päästä toteuttamaan. Jokainen onnistunut asian aikaansaaminen tai projektin loppuunsaattaminen tuo kokemusta ja auttaa näkemään selvemmin, minkä asioiden tekeminen tuottaa tyydytystä.
Katso ympärillesi. Tuotat varmasti ihmisille jo jotain merkityksellistä. <3
Älä pyri eroon huonoista tavoista vaan luo uusia hyviä sellaisia!
Onko sinunkin mielessäsi ”hyvinvointi”-sanasta alkanut pikkuhiljaa muodostua pikkuinen kirosana? Tiedätkö ihmisiä, jotka jatkuvasti lopettavat yhden itselleen huonon asian tekemisen, tai aloittavat elämäntaparempan – uudelleen ja uudelleen? Yleensä näihin remontteihin kuuluu kaksi klassista osaa:
jonkun asian lopettaminen, tai
jonkun uuden asian tekemisen aloittaminen
On sitten kysymys henkisestä tai fyysisestä hyvinvoinnista, on tietenkin totta, että näiden parantaminen vaatii hyödyllisten asioiden vallalla oloa elämässä. Ongelmaksi tähän pyrkimisessä tahtoo monesti muodostua se, että keinot tähän pääsemiseksi useissa tapauksissa sotivat itseään vastaan – ja lopputulos on totaalisesti omaan hyvinvointinsa miettimiseen väsähtänyt kansalainen, joka jatkuvasti palaa urakassaan lähtöruutuun.
Ota oppia radiosta
Uusia tapoja voi oppia – hyvä uutinen, eikö niin? Tai paremminkin, uusiin tapoihin voi totuttautua. Jos siis haluat muuttaa esimerkiksi elintapojasi terveelliseen suuntaan, ota oppia radiokanavista!
Radioasemien musiikkikanavat ovat jo kauan tienneet, miten ihmiset saadaan kuuntelemaan (ostamaan) uutta biisiä. Yksi yksinkertaisimmista tavoista buffata uutta kappaletta yleisölle, on ns. voileipämetodi. Yksinkertaisuudessaan, tuntematon kappale (josta on päätetty tehdä hitti) soitetaan yleisölle tuttujen kappaleiden väliin soittolistassa, ja tätä jatketaan niin kauan, että uudestakin kappaleesta tulee tuttu, ja sen myötä hitti. Helppoa!
Voileipätapoja
Uusien tapojen opetteleminen (tuttuuden rakentaminen) vie aikaa. Jos haluat tehdä tämän tehokkaasti, ÄLÄ pakota itseäsi toistamaan uutta tapaa, on sitten kysymys salaatin syömisestä tai puolisosi paijaamisesta. Totuta itsesi mieluummin uuteen asiaan, ja on aivan varmaa, että uudesta jutustasi tulee tapa. Tavat rakentuvat, jotteivät aivosi rasittuisi liikaa jatkuvan päätöksenteon kourissa, joten mieluummin kuin stressaat ja pakotat itsesi koko ajan tekemään uutta asiaa, olisi loogisempaa ujuttaa uusi hyvä asia päivittäiseen elämääsi niin että siitä tulee tapa. Katsotaanpas esimerkkiä!
Salaattipöytä
Minulla on tapana pakottaa perheeni kuuntelemaan huonoja vitsejä. Omiani. Suurin osa näistä siis on ihan omassa päässäni kehitettyjä, ja ne huvittavat lähinnä minua. Muita saattaa huvittaa lähinnä se, että minua huvittavat omat huonot vitsini.
Oli miten oli, yksi näistä on salaattipöytäläppä. Päätin aikoinaan, että nyt on alettava syödä enemmän vihanneksia, koska poikamiesaikana ruokaosasto muuttuu helposti älyttömän yksitoikkoiseksi ja ei-niin-kattavaksi. Aloitin tämän touhun ihan onnistuneesti, ja aloin tietenkin kiduttaa aikuisia muksujani puhumalla siitä, kuinka olen alkanut tehdä salaattipöytiä kotona. Luonnollisesti, minun poikamiesversioni salaattipöydästä on tosi käytännönläheinen – aina kun aloin tehdä ruokaa, otin jääkaapista tiskipöydälle laatikon tomaatteja, salaattia jne. ja söin niitä siitä samalla kun tein ”oikeaa” ruokaa. Nerokasta.
Tässä sinällään ei ole mitään spektaakkelimaista tai uutta ja jonkun hyvän ruoan rakastajan mielestä kuulostaa takuuvarmasti karmealta, MUTTA. Ujuttamalla vihannekset kahden totutun asian, nälän tunteen ja raskaamman ruoan väliin (helpolla ja nopealla tavalla), olin hyvin nopeasti siinä tilanteessa, että joka kerran kun ajatus syömisestä tuli mieleeni, aloin haluta myös vihanneksia. Ja tämä toimii kaikessa.
Harjoittelua, ei pakottamista
Tapamuutokset vievät vähän aikaa mutta tee itsellesi ja ympäristöllesi palvelus, ÄLÄ yritä pakottaa niitä. Tee muutos mieluummin pehmeästi ujuttamalla, eli sijoittamalla uusi tapa pienenä palana kahden toiminnon väliin, joita olet jo tottunut tekemään.
Eli seuraavaksi: alahan miettiä, mistä tavasta sinulle olisi nyt eniten hyötyä ja mitä haluat sillä tavalla korvata. Seuraavaksi etsit sen raon, johon pieni hetki tätä uutta tapaa mahtuu ”vahingossa” kahden olemassa olevan väliin. Kun hetken aikaa tietoisesti toistat uutta juttuasi vanhojen välissä, alat automaattisesti tehdä sitä ja oho – sinulla on uusi tapa! Kuinka kauan tämä sitten kestää? Riippuu tapauksesta ja asiasi kompleksisuudesta mutta huomaat kyllä muutoksen todella pian. Tai siis, yksi päivä vaan huomaat tekeväsi uutta juttuasi, ja siitä on tullut sinulle hyvä tapa.
Pahat tavat
Mites sitten, kun haluatkin luopua jostain pahasta tavasta? On sitten kysymys tupakanpoltosta tai kynsien pureskelusta, myös sinua haittaavat tapasi ovat usein enemmänkin juuri TAPOJA, eivät niinkään addiktioita tai oloasi oikeasti helpottavia juttuja. Usein ainoa positiivinen asia, jonka näiden toistamisesta saat, on valheellinen turvallisuudentunne, kun annat automaatioiden toimia sen sijaan että tietoistesti tekisit, tai olisit toistamatta tapaasi.
Tavat yleisesti ovat niin vahvoja automaatioita, että kenenkään ei kuuluisi viisastella sinulle tahdonvoiman puutteesta, jos sinulla on vaikeuksia muuttaa niitä. Edes sinun itsesi on aivan turha tuskailla jämäkkyytesi puutteesta, sillä muutos ei vaan yksinkertaisesti tapahdu napsauttamalla sormia. Suosittelisinkin, että jos haluat jostain tavastasi luopua, opeta tämäkin itsellesi rauhassa ja pehmeästi yllä olevan metodin kautta, MUTTA:
Jos nyt haluaisit luopua vaikkapa tupakasta tai siitä kynsien pureskelusta, aloitapa vaikka tässä järjestyksessä:
keksi joku positiivinen asia, jota haluat alkaa tehdä – vaikka porkkanan syöminen tai punnertaminen
lähde alkuun siitä, että joka kerta kun menet tupakalle tai alat pureskelemaan, syöt ensin vaikka puolikkaan porkkanan (tai punnerrat viisi kertaa)
mene vapaasti sinne röökille, tai pureskelemaan kynsiäsi. Nimenomaan – mene tietoisesti, oikein asiaksesi tekemään tätä.
eristä tupakanpoltto tai kynsien järsiminen kaikesta muusta toiminnasta. Älä siis plaraa puhelintasi, älä puhu kenenkään kanssa, älä juo kahvia tai mitään muutakaan samalla. Keskity siihen yhteen asiaan mitä teet, ole läsnä vaikkei asia varsinaisesti olisi hyödyllinen.
jatka niin kauan, kun olet valmis, ja palaa siihen mitä ikinä olitkaan tekemässä.
Toista ihan joka kerran, kun mielesi alkaa tehdä niitä kynsiä tai tupakkaa.
ÄLÄ kanna huonoa omatuntoa tupakoinnista tai kynsien syömisestä, jatka vaan molempia tapoja
Ennen kuin huomaatkaan, olet kehittänyt automaation porkkanasta tai punnertamisesta huonomman tapasi yhteydessä. Anna asialle aikaa, ja siinä vaiheessa, kun huomaat että alat kaivata punnerrusta tai porkkanaa ennen kynsiä tai tupakkaa, alkaa olla lähellä se aika, kun olet melkein valmis luopumaan vanhasta tavastasi. JATKA näiden molempien tekemistä tässä vaiheessa, tämä on erittäin tärkeää. Pienen ajan kuluttua nimittäin tulet huomaamaan, että olet jo saanut palkkiosi pelkästä porkkanasta tai punnerruksista (tai mikä ikinä se positiivinen juttu onkaan), ja voit alkaa pikkuhiljaa myöntää itsellesi, ettei sitä toista tapaa oikeastaan enää tarvitakaan.
Dear Diary….
Tapamuutosten harjoittelussa yleisesti on hyvä muistaa, että näissä toteutuu hyvin yksinkertainen mekaniikka, karkeasti jaettuna:
ärsyke (jokin, joka aiheuttaa halusi saada palkkio)
toiminta (tapa jota toistat saadaksesi palkkion)
palkkio
Näitä kolmea tutkimalla ja nimenomaan toimintaa muuttamalla saa hyviä tuloksia, HARJOITTELEMALLA.
Näiden kolmen tutkimisessa voi auttaa esim. päiväkirjan pitäminen. Tapapäiväkirjan tai mikropäiväkirjan pitäminen voi olla se silmät avaava apuväline, jolla ehkä helpoiten löydät syyt touhuamiseesi, ja pystyt siten helpoiten muuttamaan sitä. Jos aihe kiinnostaa, ota yhteyttä (ville.virmajoki@lyhytterapia.com), tai odottele että jossain vaiheessa kirjoittelen tästäkin aiheesta blogissani tai juttelen asiasta podcastissani täällä.
Hyvä elämä edellyttää energioiden suuntaamista palvelemaan itselle tärkeitä asioita. Omia unelmia. Tuhlaamme kuitenkin voimiamme ja aikaamme holtittomasti kaikenlaiseen turhaan. Esimerkiksi valittamiseen.
Kukaan meistä ei ole syntyessään valittaja. Valittaminen on opittua.
Liian kuuma, kylmä, kuiva tai sateinen sää. Kumppanin puute tai kumppanin kummallisuudet. Rypyt, vatsamakkarat, kuiva iho, rasvainen iho, rako hampaiden välissä, ulkonevat korvat ja vaatekaappi, jossa ei ole koskaan kerta kaikkiaan mitään päälle pantavaa. Oudot naapurit, liikenteessä törttöilevät muut, liian hidas kaupan kassa jne.
Valitusosastoon kuuluu tavallaan myös kaikkien tekemistemme marttyyrimäinen luettelointi (huokailujen säestämänä) lähellä oleville (puoliso, lapset, työtoverit). Miten kukaan muuten huomaisi, mitä kaikkea onkaan tullut tehtyä. Miten olemme raataneet.
Tuttua ja harmitonta?
Siltä äkkiseltään vaikuttaa, mutta valitettavasti ei niinkään harmitonta.
Valittaminen paisuu, paksuuntuu ja sitkistyy kuin pullataikina, kun sille antaa huomiotaan. Siitä voi tulla kroonista, sillä aina löytyy valittamista, epäkohdathan eivät maailmasta lopu. Lopulta voi käydä niinkin köpelösti, ettei löydä enää mitään, mistä saisi ja voisi nauttia.
Kroonistumisen lisäksi syvissä vesissä ollaan silloin, kun valitetaan siitä, ettei elämä ole antanut itselle voimia ja mahdollisuuksia olla se, mikä on ja tehdä sitä, mitä haluaisi. Toteuttaa omia unelmia. Siitä, tästä ja tuosta syystä. Selityksiä löytyy.
Valittaminen
1. On koukuttavaa. Se ruokkii itse itseään synnyttäen valituskierteen. Kroonisen valittajan aivot reitittyvät vaivihkaa niin, että ajatukset kulkevat kuin itsestään pinttyneitä reittejä.
2. Surkastuttaa hippokampusta, joka on vastuussa mm. muististamme. Kun hippokampuksen volyymi pienenee, aivot vanhenevat ja muisti huononee.
3. Nostaa stressitasoamme ja sen myötä sairastumisriskiä.
4. Sabotoi hyvän. Valittajan on vaikea ottaa vastaan mitään hyvää, koska hän on opettanut mielensä suhtautumaan kaikkeen kielteisesti.
5. Syö aikaa ja energiaa.
6. Ei paranna asioita, jotka ovat valituksen kohteina.
7. On raskasta muille ihmisille. Krooninen valittaja kuluttaa lähellään olevienkin energioita.
8. On usein tekosyy siihen, miksi ei voi muuttaa elämäänsä paremmaksi.
Omien unelmien toteuttaminen vaatii pysähtymistä, tietoisia valintoja ja keskittymistä oikeisiin asioihin. Irtipäästämistä turhista energiasyöpöistä. Viisasta luopumista.
Kesä on hyvää aikaa tuulettaa ja keventää myös oman pään jumiutunutta ja pölyttynyttä sisältöä. Mitä, jos päättäisit ryhtyä itsesi tai kavereidesi kanssa kesätalkoisiin ja opetella luopumaan turhasta valittamisesta?
Kun suuntaat suhtautumistasi myönteiseksi
1. Parannat omaa ja läheistesi elämänlaatua.
2. Vedät puoleesi myönteisiä ihmisiä.
3. Olet energisempi ja onnellisempi. Kehosi biljoonat solut muuttuvat elävämmiksi ja voit kokonaisvaltaisesti hyvin.
4. Aikasi ja energiasi riittävät tekoihin, joita unelmiesi – Sun Juttusi – toteuttaminen edellyttää.
5. Itseluottamuksesi ja luottamuksesi hyvään kasvavat.
6. Löydät ratkaisuja sille, miten ja miksi jokin juttu toimii, sen sijaan että kehittelisit kaikkia mahdollisia syitä (peitetarinoita), joiden vuoksi jokin ei muka toimi sinun kohdallasi.
7. Aivosi reitittyvät uudelleen. Mitä enemmän ruokit aivojasi myönteisillä asioilla, sen enemmän synnytät hyviä ajatuksia. Syntyy hyvien ajatusten kierre.
8. Olet vastustuskykyisempi stressin ja sairauksien suhteen.
Valittamisen välttely ei ole aina kovin helppoa. Joskus ”rakentavalle” valittamiselle on jopa oma paikkansa. Ei siis kannata syyllistää itseään pienistä valitusryöpsähdyksistä. Kunhan pitää huolen, ettei valittaminen koukuta koko kättä, jos sille satunnaisesti ojentaakin pikkusormensa.
Haasta omia asenteitasi
1. Ota kulloinenkin valituksesi kohde kädellesi ja punnitse, onko asia todellakin tosi. Ole itsellesi rehellinen. Jos valituksesi on turhaa, päästä se menemään. Puhalla kesätuuleen.
2. Kun tyytymättömyys ja halu valittaa pulpahtavat mieleesi, pysähdy ja kysy itseltäsi, mitä asiaa elämässäni vältät kohtaamasta. Tiedosta myös, että tyytymättömyyden syy on sisälläsi.
3. Korvaa tyytymättömyys kiitollisuudella. Etsi tietoisesti asioita, joista saat olla kiitollinen. Mitä enemmän vahvistat kiitollisuutta, sen enemmän saat edelleen aiheita kiitollisuuteen.
Kokeile vaikka kahden viikon kiitollisuuskuuria. Kirjoita joka ilta ylös päivän kiitollisuuden aiheet.
4. Vietä aikaasi myönteisten ihmisten seurassa. Energiat tarttuvat. Kielteinen valitettavasti paljon herkemmin kuin myönteinen.
5. Älä vastusta valittamista, ole myönteisyyden puolella. Vastustaminen ei toimi, ei myöskään myönteisyyden väkisin puristaminen – suorittaminen. Myönteisyyden puolella oleminen toimii.
Miten olenkaan kuvitellut minulla olevan vaikeuksia pärjätä ja pääni on pyörittänyt levottomia ajatuksia sekä stressini kiihtynyt, vaikka minua ei oikeastaan kukaan uhkaa. Katsoin dokumenttia Isis -järjestöstä ja havahduin; minulla ei oikeasti ole mitään suurta hätää. Olen onnenkansalainen. Kuljen kukkien reunustamaa tietä verrattuna moniin fyysistä kärsimystä, häpeää ja kidutusta kokemaan joutuviin ihmisiin.
Minulla on terveyttä, vaikka pelkoni välillä hengitystäni lamaannuttavat. On helpottavaa tietää pelkojen johtuvan yleensä mielestä ja ajatuksista. Minua ei kukaan uhkaa aseella, karhut ja leijonat eivät ole minulle vaaraksi, eikä minua pakoteta seksiin.
Elän unelmaelämää verrattuna moniin kärsiviin ihmisiin, vaikka pelkään rahojeni loppuvan ja ihmisten pitävän muista enemmän kuin minusta. Tiedän, että yhteiskunta, ystävät ja sukulaiset pitävät minusta huolta vielä silloinkin, jos vaikka rahani oikeasti loppuvat. En joudu katukaupan uhriksi.
Vaikka tiedostan, että minulla on kaikki periaatteessa hyvin, pelkään kuolemaa. En kuitenkaan ole kuollut, vaan minulla on tämä elämä. Ei kannattaisi hukata sitä murehtimiseen, vaan elää täysillä.
Silloin kun tajuan, tunnen halua hyppiä sateessa ja palvoa tähtiä – niin hyvältä tuntuu elämä hetken ilman pelkoa.
Ihan tavallinen elämä on hieno lahja. Elämä, jossa on paljon ilon aiheita ja suurimmat kauhut ovat naurettavia verrattuna niiden ihmisten kokemuksiin, joita pahoinpidellään. Olen onnellisten tähtien alla syntynyt – enkä aina muista sitä.
Joskus tunnen kutkuttavaa odotuksen tunnetta tulevaisuuden pienistä asioista. Minulla on oikeus kouluttautua, tasa-arvoiset mahdollisuudet sekä hyvin toimiva yhteiskunta ympärilläni. Minulla on hyviä läheisiä ihmissuhteita. Olen rakastettu.
Lisääntyvä tietoisuus maailman eriarvoisuudesta, huoli ilmastonmuutoksesta, järkyttävät uutiset läheltä ja kaukaa saavat toisinaan aikaan niin voimakkaita tunteita, että tekee mieli laittaa silmät ja korvat kiinni ja rakentaa itselleen pumpulista pesä. Kuulostaako tutulta? Mitä herkempi ihminen on kyseessä, sitä kovemmin maailmantuska voi päästä ihon alle. Kärsimyksestä ei kuitenkaan ole hyötyä kenellekään, kaikkein vähiten ihmiselle itselleen.
Sen sijaan, että antaa ahdistuksen vallata mielensä ja oman elämänliekkinsä hiipua maapallon kokoisen taakan alle, on keinoja, joilla voi helpottaa omaa ahdistusta ja saada olonsa tuntumaan kaikessa pienuudessaan hyödylliseltä.
Tässä 6 tapaa, joilla voit helpottaa maailmantuskaa:
1. Kanavoi surun, vihan ja epätoivon tunteet toimintaan. Kaikista pahimmalta voi tuntua avuttomuus. Se tunne, kun näet ympärilläsi kasvavaa tuskaa ja kärsimystä, mutta et voi itse tehdä mitään. Onneksi tuohon tunteeseen ei tarvitse jäädä, sillä on olemassa monia tapoja auttaa. Voit esimerkiksi toimia vapaaehtoisena, osallistua kansalaisaktivismiin, antaa omastasi keräyksiin tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi.
Suomessa on paljon erilaisia järjestöjä ja yhdistyksiä, joiden kautta lähes jokainen voi löytää itselleen mielekkään tavan parantaa maailmaa. Yleensä se, joka antaa omasta ajastaan, kokee myös saavansa moninkertaisesti takaisin.
2. Keskity arjen pieniin, hyviin tekoihin. Aina toiminnan ei tarvitse kohdistua maailman suuriin epäkohtiin. Voit osoittaa välittämistä tarjoamalla apua läheisillesi tai tekemällä pieniä hyviä arjen tekoja – auttaa naapurin mummoa kauppakassien kanssa, kerätä roskia luonnosta tai avata suusi silloin, kun näet jonkun toimivan epäkunnioittavasti toista kohtaan. Kun keskität huomiosi välittämiseen, lähimmäisen rakkauteen ja hyviin tekoihin, vahvistat samalla luottamusta siihen, että omalla toiminnallasi on väliä.
3. Mieti, miten voit omassa elämässäsi ilmentää sinulle tärkeitä arvoja. Sen sijaan, että annat tietoisuuden maailman tilasta lamaannuttaa sinut, mieti, miten voisit omassa elämässäsi toimia sinulle tärkeiden arvojen puolesta. Minkälaisia pieniä arjen valintoja sinä voisit tehdä? Miten voisit omilla teoillasi edistää sellaisia arvoja, joita maailma mielestäsi kaipaa? Voit myös lähestyä asiaa omien kykyjesi ja intohimosi kautta. Mitä hyvää sinä voisit tuoda ympärillesi? Mitä sinä voisit antaa maailmalle vastapainoksi? Kun lähestyt asiaa hyvän tekemisen kautta, tulet pian huomaamaan, että hyvä lisääntyy ympärilläsi.
4. Suojele itseäsi liialta informaatiolta – varsinkin, jos olet herkkä. Sinulla on oikeus suojella itseäsi liialta kuormitukselta. Sinun ei ole pakko lukea uutisia ja olla perillä kaikista maailman tapahtumista. Se ei tee sinusta huonompaa ihmistä. Uutispaasto voi auttaa sinua palaamaan takaisin sisäiseen rauhan tilaan. Sellaiseen olotilaan, josta käsin sinulla on enemmän annettavaa itsellesi, läheisillesi – ja kaikille ympärillä oleville.
5. Vapauta itsesi syyllisyydestä. Vaikka olisit syntynyt etuoikeutettuun asemaan, se ei tee sinusta syyllistä maailman epäkohtiin. Sinun ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa siitä, minkälaiset pelikortit elämä on sinulle antanut. Maailma ei myöskään parannu sillä, että kiellät itseltäsi mahdollisuuden onneen. Sen sijaan voit miettiä, mitä hyvää voisit tehdä elämässäsi niillä resursseilla, jotka sinulle on annettu. Miten voisit käyttää taitojasi ja osaamistasi muiden ihmisten hyväksi, lähellä tai kaukana?
6. Anna itsellesi aikaa kohdata omat taakkasi. Joskus oma kohtaamaton suru voi johtaa siihen, että olet herkempi kantamaan myös ulkoapäin tulevaa kärsimystä mukanasi. Anna itsellesi aikaa kohdata kaikki se, miten elämä on sinua kuormittanut. Vaikka maailmassa on isompiakin epäkohtia, on tärkeää, että myös oma surusi tulee nähdyksi ja kuulluksi.
+ 1. Muista, että sinä et voi auttaa kaikkia. Keskity niihin asioihin ja teemoihin, jotka tunnet sydämessäsi tärkeiksi ja joihin sinulla on eniten annettavaa.
Laukut on pakattu veneelle lähtöä varten. Katson sääennustetta ja seuraavalle kymmenelle päivälle luvataan todella epävakaista, sateista ja viileää. Miten säilyttää hyvä lomamieli, kun säät eivät suosi?
Kun olemme koko talven viettäneet vähässä valossa, on ihan luonnollista, että kesältä toivomme aurinkoa. Ajatus leppoisista päivistä lämmön hivellessä ihoa tuntuu juuri ansaitulta palkinnolta talven pakerruksen jälkeen. Useimman mielestä hyvän ja onnistuneen kesäloman ensimmäinen edellytys on aurinkoinen ja lämmin kesäsää. Mutta samalla kaivamme itsellemme kuoppaa. Anthony de Mello sanoo hyvin kirjassaan Havahtuminen, että ehdollinen onnellisuus tuottaa aina kärsimystä.
Jos hyvän loman ja lomamielen edellytyksenä on loistavat lomakelit, niin aivan loogisesti tuota säätöä noudattaen alitajuntamme saa mielialamme laskemaan yhtä nopeasti lämpötilan kanssa. Odotuksillamme olemme ohjelmoineet aivomme tuottamaan harmistusta ja ärtymystä aina, kun vilkaisemme ulos epävakaiseen kesäsäähän.
Valitettavasti säätiloihin emme voi vaikuttaa. On jo tarpeeksi kurjaa, että joudumme kesällä turvautumaan fleeceihin ja sadevaatteisiin, mutta sadattelemalla tai surkeuteen vaipumalla huonon sään takia annamme alitajuntamme lisätä monikertaisesti säätilan tuottamaa harmia. Niin kauan kun taistelemme säätilaa vastaan, mielemme toimii onnellista oloa ja hyvää ja onnistunutta lomaa vastaan.
Miten saada mieli toimimaan onnellisen olon puolesta?
Jotta säätila ei vaikuttaisi kielteisesti mielialaamme, meidän täytyy purkaa linkki lomasään ja onnistuneen loman väliltä.
1. Joka kerta kun huomaat harmittelevasi lomasäätä, onnittele itseäsi. Sait alitajuntasi kiinni itse teosta. Voit mielikuvaharjoitteena katkaista linkin – vahvuudesta riippuen saksilla, sivuleikkureilla tai tongilla – sään ja loman onnistumisen väliltä. Päätä, että mielialasi on täysin riippumaton keleistä.
2. Mieti, mitkä asiat lomassasi ovat sinulle ne kaikista tärkeimmät.
Ehkä lepääminen kovan työputken jälkeen. Mitkä ovat sinun tapasi levätä? Mitä niistä voit toteuttaa ilman auringonpaistetta?
Ehkä läheisimpien kanssa yhdessä oleminen. Minkälaisia yhdessäolon tapoja voitte toteuttaa myös sadesäällä?
Ehkä kesätapahtumiin osallistuminen. Mikä tapahtumissa on sinulle tärkeintä? Uuden kokeminen? Ystävien tapaaminen? Kulttuurista nauttiminen? Millä tavoin voisit toteuttaa sinulle tärkeimmät asiat myös viileämmällä kelillä?
Ehkä ulkona luonnossa liikkuminen. Millä tavoin varustautuneena voisit nauttia sateisesta luonnosta?
Ehkä jokin muu asia. Mikä se onkin, kysy itseltäsi, miten mahdollistat sen parhaalla mahdollisella tavalla säällä kuin säällä.
3. Kun sade vihmoo, pyri tekemään päivästä jotenkin erityinen. Voisitko jopa juhlistaa sitä? Mieheni usein muistelee, että hänen lapsuudessaan aina sadepäivänä kesämökillä paistettiin räiskäleitä. Ja nuo päivät ovat painuneet hänen mieleensä erityisen hyvinä herkkuhetkinä. Itse rakastin lukea kirjoja navetan vintillä ja kuunnella sateen ropinaa kattoon. Jo lapsena oivalsin noiden hetkien auvoisen kiireettömyyden.
Mitä erityisen mukavaa sinä voisit tehdä sadesäällä? Tanssia? Katsella elokuvia? Laulaa karaokea? Leipoa pullia? Maalata vesivärellä?
Juuri lomallasi sinulla on aikaa toteuttaa kivoja tai hassuja juttuja, joita arkipäivien järkevyydessä ei tule tehtyä. Kun annamme sadehetkille mahdollisuuden, ne voivat olla lomamme antoisimpia ja rentouttavimpia tuokioita. Todella onnellisia kesäpäiviä.
Kesän piti olla seesteinen ja työntäyteinen. Kirjoitushommia, metsäretkiä uudella kotiseudulla ja rantajoogaa auringossa. Matka Tallinnaan ja valmistautumista syksyn pitkään reissuun. Ei mitään järin yllättävää tai varsinkaan järisyttävää. Olin sairastellut kevään ja akkuja piti ladata ja olla rauhakseen.
Kirjoitan itse monesti siitä, miten asioita tapahtuu kun niitä lakkaa odottamasta. Luottamus saapuu kun uskaltaa karistaa pelon harteiltaan. Ja kun joku erityinen saapuu elämään, sen kyllä tunnistaa ja tietää. Ihminen ja elämä vie jalat alta eikä tarvitse edes miettiä kannattaisiko hommaa kokeilla vai olisiko joku muu vielä tulossa.
NIIN ÄKKIÄ SE SAAPUU
Siinä hän yhtäkkiä seisoo
Punaista päällään viittoo luokseen
Hymyssä jotain tuttua
Näinkö äkkiä se lopulta käy?
Niinkö yllättäen vanha päättyy?
Miten monta iltaa vietinkään kaivaten
Miettien rakkauden värejä
Murehtien punaisia paitoja, joita en koskaan näkisi
Johanna Elomaa/Suuria hetkiä
Kun mietin jälkikäteen asioita, jotka ovat muuttaneet elämääni eniten ja olleet käänteentekeviä risteyksiä työssä tai rakkaudessa, ne kaikki ovat avautuneet eteen yllättäen ja odottamatta. Silloin kun suunnitelmat ovat olleet ihan toisaalla.
Eräs tuttu sanoi minulle jokin aikaa sitten, että meillä kaikilla on elämässämme omat korttimme. Että hänellä oli kortti, johon kuuluivat lapset ja perinteinen perhe, minulla taas kortti, jossa pääsin toteuttamaan asioita, joita perheellinen ei voisi luultavasti tehdä. Ja että heidän kaikkien perheellisten puolesta minun täytyi käyttää oma korttini mahdollisimman hyvin ja olla siitä kiitollinen. Hän tekisi samoin omien korttiensa kanssa.
Ajatus oli ihana ja jotenkin lohdullinen. Tiesin, että minulle oli jaettu hyvät kortit huolimatta siitä, ettei niihin kuulunut parisuhdetta tai perhettä. Ja minä lupasin käyttää omat korttini niin hyvin kuin taitaisin.
Kesällä tapasin kuitenkin yllättäen ihmisen, jonka kautta oivalsin, että itselleen jaetut kortit voivat joskus vaihtua. Että elämä saattaa äkkiä ojentaa uuden kortin, joka on yllättävä ja ihan erilainen kuin aiemmat. Silloin saattaa miettiä, miten se sopii jo kädessä oleviin kortteihin. Menevätkö värit tai järjestys sekaisin. Miten tässä näin kävi?
Sitten saattaa huomata, että uusi kortti tukeekin jo olemassa olevia. Se sopiikin joukkoon. Ja vähän uudelleenjärjestelemällä se voi tarjota parhaimmillaan täyskäden. Tilanteen, jossa elämä pääsi yllättämään kertaheitolla.
P.S. Muista nauttia elämästä ja tästä hetkestä. Älä murehdi liikaa tulevaa. Jokin erityinen ja yllättävä tekee jo matkaa luoksesi.
