Läheisriippuvaisuuteen taipuvainen on suhteessa se, joka yrittää yli voimavarojensa ymmärtää, joustaa, sopeutua ja mukautua – omalla kustannuksellaan. Läheisriippuvuuden taustalla on usein inhimillinen halu löytää turvaa – mutta se ei valitettavasti useinkaan löydy ilman terveitä rajoja.
Läheisriippuvuus ilmenee tyypillisimmin siten, että…
💟 pitää yllä suhdetta itsensä kustannuksella, esimerkiksi liiallisella miellyttämisellä ja ylisopeutumisena
💟 hankaluutena tunnistaa tai ilmaista omia rajoja ja tarpeita
💟 voimakkaana hylätyksitulon ja yksinjäämisen pelkona
💟 suhteessa ylivastuullisen, auttajan, pelastajan, parantajan roolin ottamisena
💟 kokee suhteessa usein hallitsevaa ahdistusta, pelkoa, avuttomuutta
Verkkokurssi läheisriippuvuudesta toipumisen tueksi on tarjouksessa 44 € (norm. 69 €) 25.7.2022 asti.
Läheisriippuvuus ei ole tyhmyyttä tai viallisuutta
…vaan itseasiassa monin tavoin ymmärrettävää. Sen pyrkimyksenä on varmistaa suhteen kestävyys, rakkaus ja se, että ei jää yksin. Pyrkimys on taustalla siis täysin ymmärrettävä, mutta jos pidämme suhdetta yllä itsemme kustannuksella, se ei ole pitkässä juoksussa hyväksi kenellekkään.
Läheisriippuvuuden vastakohta ei ole riippumattomuus ja yli-itsenäisyys. Toipuminen tarkoittaa mm. sitä että uskaltaa asettaa rajoja, tunnistaa omia tarpeitaan ja pitää niistä huolta. Toipuminen on myös terveen minäkuvan vahvistumista ja tervettä itsearvostusta. Toipuminen ei poista kaipuuta turvalliseen ihmissuhteeseen, vaan enemmänkin se mahdollistaa tasavertaisia ihmissuhteita: Ja sitä, että ei enää suostu olemaan rakkauden kerjäläinen.
Toipuminen ei ole on/off, vaan se tapahtuu usein asteittain, pienin mutta merkityksellisin askelin.
💎 Osa 1 – Mitä läheisriippuvuus on minun kohdallani?
Mikä sen hinta on kohdallani? Mitä oikeastaan pelkään?Mikä olisi juuri minulle tie autenttiseen toipumiseen?
💎 Osa 2 – Psykologinen turva
Läheisriippuvuuden taustalla on usein syvää turvattomuutta, jota koitetaan alitajuisesti ratkaista kontrolloimalla, ylisopeutumalla, miellyttämällä tai rajattomuudella. Mistä turvan kokemus muodostuu ja miten sitä voisi vahvistaa?
💎 Osa 3 – Tarpeet ja rajat
Läheisriippuvaisiin käytösmalleihin taipuvainen unohtaa usein omat tarpeet ja rajat – mutta silti riippuvuussuhde palvelee jotain tarpeita – mitä ne ovat ja miten näitä tarpeita voisi täyttää terveillä keinoilla?
💎 Osa 4 – Omannäköinen elämä
Läheisriippuvaisuuteen taipuvainen herkästi sulautuu liiallisesti toisen elämään ja identiteettiin. Kuka olet ihan itseäsi varten? Mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä? Miten säilytät itseni ja voit olla suhteessa?
Eevi Vuoristo. Kuva Arto Wiikari 2019.
Kurssin ohjaaja Eevi Vuoristo. Eevi on sekä toipuva läheisriippuva että rakkausaddikti, itsetuntemusohjaaja ja pariterapeutti, joka on kirjoittanut omasta toipumisen prosessistaansuositussa kirjassaan Ymmärrä itseäsi, ymmärrä suhteitasi.
💟 Kurssi on tarjouksessa 44 € (norm. 69 €) 25.7.2022 asti. Saat kaiken materiaalin heti käyttöösi joten voit aloittaa kun sinulle sopii.
Oletko sinäkin kokenut turhauttavana sen, ettei oma elämäntehtäväsi oikein tunnu aukeavan? Olet ehkä kovastikin halunnut päästä ”perille” jonnekin vain huomataksesi, että merkityksellinen tekeminen ja oleminen tuntuvat pakenevan sinua. Kokemasi on yleisempää kuin uskotkaan, et ole yksin.
Tässä kaksiosaisessa jutussa käsittelen elämäntehtävän, rajoittavien uskomusten ja omaan kaipuuseen tutustumisen suhdetta toisiinsa ja kerron miten pääset lähemmäksi merkityksellistä tekemisen ja olemisen tapaa.
Huolimatta siitä, että minulla on ollut varmasti keskimääräistä enemmän mahdollisuuksia toteuttaa erilaisia ideoita ja unelmia, olen kokenut merkityksettömyyden ja turhautumisen tunnetta elämäntehtävää etsiessäni. Haahuilin vuodesta toiseen polullani eri suuntiin löytämättä koskaan minnekään, jossa olisin kunnolla voinut kokea olevani perillä.
Valintoihini vaikuttivat pitkään erilaiset alitajuiset, syvälle juurtuneet uskomukset siitä miten minun kuuluu elää, mitä minulta odotetaan tai mikä ylipäänsä on minulle mahdollista. Uskomuksista kaksi on sellaisia, jotka käsitykseni mukaan vaivaavat monia muitakin kuin minua, joten avaan niitä tässä tarkemmin.
Täydellisyyden pakko
Koin merkityksellisten asioiden tekijät täydellisinä ihmisinä, sellaisina, jollainen en itse ikinä yltäisi olemaan. Ihailin tekijäihmisiä kaukaa. Uskoin, että sen mitä haluan tehdä – sen mikä olisi minulle merkityksellistä – tulee myös olla jollain tavalla hyvin täydellistä.
Näin onnistuin luomaan ajatusmallin, josta minä: inhimillinen, keskeneräinen ”kasin tyttö” tehokkaasti putosin ulkopuolelle ja jäin siihen hyvin aidolta tuntuvaan kokemukseen, että voidakseni liikkua yhtään mihinkään, minun on oltava jotain paljon enemmän kuin olen. Minun on oltava valmis jollain sellaisella tavalla, jota ei koskaan tule.
On ollut keskeisen tärkeää ymmärtää, että saan tehdä ja toimia jo nyt. Olen tarpeeksi valmis ottamaan askelia jo nyt. Keskeneräisenä, inhimillisenä minuna, olen riittävä aloittamaan.
Yksi elämäntehtävä tänne kiitos
Toinen tehokas este on ollut alitajuinen uskomukseni, että elämäntehtävä on jossain valmiina. Ilman tämän uskomuksen kyseenalaistamista odottelisin edelleen sitä valmiina eteeni putoavaa, siistissä paketissa tarjoutuvaa toimea. Vaikka osalle ihmisistä elämäntehtävä tarjoutuu hyvin valmiina kokonaisuutena ja selkeinä oivalluksina, moni meistä kulkee paljon polveilevamman matkan.
Tällä polveilevalla matkallani muutama askel on ollut keskeinen, jotta olen päässyt eteenpäin kohti elämäntehtäväni oivaltamista:
Omiin rajoittaviin uskomuksiin tutustuminen ja niiden purkaminen.
Halu tutustua omiin kaipuun ja mielenkiinnon kohteisiin ja ajan varaaminen niille.
Marssijärjestyksen muuttaminen niin, että ensin on tilaa haaveille ja intuitiolle, ja vasta myöhemmin on järkeilyn vuoro.
Olemme niin tottuneita hallitsemaan järjellä kaikkea, että pyrimme puskemaan sillä myös elämäntehtävämme sopivaan pakettiin. Elämäntehtävä ei kuitenkaan nouse suorituskeskeisyydestä, eikä järkeilystä.
Meidän on ennemminkin uskallettava antautua ensin ideoiden, erilaisten aavistusten ja intuition sanelemaan tuntemattomaan maisemaan.
Varsinainen tehtävämme tässä kohdassa onkin järkiperäisen ratkomisen sijaan löytää rohkeus alkaa kulkea kohti elämäntehtäväämme. Haaste tietenkin on siinä miten kulkea kohti, kun ei tiedä mitä kohti pitäisi olla kulkemassa.
Siksi haluan puhua kaipauksesta.
Siinä missä elämäntehtävämme saattaa paeta meitä, jos lähestymme sitä järkiperustein tai puskien, kaipaukselle avautuminen antaa olemassaolon voimalle tilaa ja mahdollisuuden siivittää meitä eteenpäin. Kaipaus viitoittaa tietämme kohti merkityksellisyyttä. Kaipaus tuo elämäämme tärkeät kysymykset siitä mitä tarvitsemme ja mitä kohden haluamme kulkea.
Avaan kaipauksen merkitystä elämäntehtävän löytymisessä ja sitä mikä elämäntehtävämme oikeastaan lopulta on, jutun kakkososassa, jonka pääset lukemaan painamalla tästä.
Juhannus ja joulu. Uusivuosi ja pääsiäinen. Antimistaan notkuvat hennoilla kedonkukilla koristellut perhepöydät, sekä suurta odotusta huokuva tunnelma. Odotus, jota pelko ja epävarmuus, ehkä ahdistuskin saapuvat jo aikaisin siivittämään.
Jospa tänä vuonna mukaan liittyisivät myös kunnioitus, sekä rauha. Mitä jos tällä kertaa vihdoin saisi kokea olevansa arvostettu tai edes jokseenkin hyväksytty?
Vähättely, ohittaminen ja nöyryytys, tuo tuskaisen tuttu negatiivinen kärkikolmikko jatkaa kuitenkin olemassaoloaan narsismista kärsivän perheen juhlahetkissä.
Moni pohtii näin juhlapyhien alla, kuinka voisi tänä vuonna sujuvasti ohittaa kekkerit, joissa narsististen perheenjäsenten nautinto tuntuu tulevan toisten nöyryyttämisestä. Mitä jos kieltäytyminen ei ole vaihtoehto? Poissaoloilmoitus voi tuoda suurempaa tuskaa, kuin paikalle saapuminen. Miten ihmeessä selviytyä jälleen kokoontumisesta, jossa oma mielenterveys tuntuu olevan vaakalaudalla?
En koskaan suosittele viettämään juhlapyhiä narsististen ihmisten kanssa, mutta fakta on, että moni joutuu sen kuitenkin kokemaan.
10 vinkkiä juhlapyhistä selviytymiseen ja mielenrauhan säilyttämiseen
Kokosin alle kymmenen vinkkiä, joiden avulla selviytyminen juhlapyhistä narsistisen läheisen kanssa voi olla helpompaa.
1. Rajaa ennalta aika, jonka aiot viettää narsistisen perheenjäsenen/sukulaisen/läheisen/tuttavan kanssa. Mitä voimakkaammin yleensä heidän seurassa reagoit, sitä lyhyempään suosittelen jäämään. Valkoiset valheet ajan rajaamiseksi ja poistumisen tueksi ovat sallittuja.
Muistathan: Sinä tiedät kuka olet, heidän määritelmänsä sinusta eivät ole totuus. Omista oma totuutesi.
Sinun ei tarvitse ottaa negatiivisia ja loukkaavia kommentteja mukaasi. Anna sanojen leijua ympäriinsä ja kuvittele, että kaikki negatiiviset kommentit palavat tuhkaksi, koska sinulla ei ole niille mitään tarvetta.
2. Älä provosoidu. Tiedämme, että narsisti tarvitsee huomiota keinolla millä hyvänsä, hyvällä tai pahalla. Suhtaudu provosointiin, kuin kuuntelisit kolmevuotiasta kaikkivoipaisuuden tunteesta nauttivaa lasta. Uhmakkuuteen on turha lähteä mukaan, se johtaa yleensä vain suurempiin konflikteihin.
3. Älä provosoi. Provosointisi on kutsuhuuto riitelyyn ja riitely ei narsistin kanssa johda mihinkään, vaan yleensä vain pahentaa tilannetta entisestään. Lopputuloksena voi hyvinkin olla se, että sinä olet syyllinen kaikkeen, kaikkien muidenkin silmissä.
4. Ohita negatiiviset kommentit. Käytä apunasi mielikuvaharjoitusta, jossa olet esimerkiksi työntekijä, joka vastaanottaa pettyneen asiakkaan palautetta ammatillisen rauhallisesti tietäen, että työpäivä loppuu pian ja kohta pääsetkin jo kotiisi lepäämään.
5. Aseta rajat. Mieti etukäteen aiheet, joista et halua keskustella. Pohdi valmiiksi vastaus, jonka sanot kieltäytyessäsi kohteliaasti, jos joku yrittää ylittää rajasi. Voit sanoa esimerkiksi: ”Tuo on aihe, josta en halua keskustella. Pyydän, että kunnioitat toivettani”. Toista samaa lausetta, jos sinua painostetaan tai vaihtoehtoisesti poistu paikalta ainakin hetkeksi, jos rajojasi ei kunnioiteta.
6. Kiinnitä huomiosi muualle. Pyri kiinnittämään huomiosi jatkuvasti ihmisiin, joiden kanssa sinun on helppo keskustella ja tulla toimeen. Vaikeassa tilanteessa voit palauttaa mieleesi jonkin lempipaikkasi tai jonkin ihanan muistosi, jossa sinulla oli todella hyvä olla ja pyri muistelemaan tuota hetkeä hyvin tarkkaan, sekä yksityiskohtaisesti.
7. Vie ajatuksesi kohti tulevaisuutta. Tuskallisina hetkinä muista, ettei tämäkään ”juhla” kestä ikuisuutta. Suunnittele tulevaa ja kaikkea sitä mitä aiot tehdä, kun saat olla omassa rauhassa ja sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa koet olevasi arvostettu ja pidetty ihan vain omana itsenäsi.
8. Älä odota liikoja. Pessimisti ei pety -sanotaan. Tämä on hyvinkin totta narsististen ihmisten kanssa. Kun pidät odotusarvosi minimissä, vältyt suurilta pettymyksiltä. Vaikka olisit kuullut vakuuttavia lupauksia muutoksesta parempaan, usko vasta, kun (jos) näet.
9. Ymmärrä, älä hyväksy. Jokaisella meistä on historiamme, kokemuksemme ja persoonamme. Jokainen yrittää selviytyä omalla tavallaan. Toiset tiedostavat paremmin toimintaansa, toiset eivät ollenkaan.
Narsistisen käyttäytymisen takana on ahdistava ajatus siitä, että on huonompi kuin muut. Tätä uskomusta narsisti yrittää peitota monin keinoin, esimerkiksi alistamalla muita. Alentunut empatiakyky selittää myös julmaa käyttäytymistä. Miten olla ystävällinen, jos ei ymmärrä, eikä välitä siitä, miltä huono kohtelu muista tuntuu?
Voimme ymmärtää syitä huonoon käyttäytymiseen, mutta meidän ei tarvitse hyväksyä niitä, eikä sietää loputtomiin.
10. Anna aikaa toipumiseen. Loukkauksia ja solvauksia. Äärimmäistä negatiivisuutta. Ylistämällä alistamista. Tämän kaiken sietäminen ja usein myös hermojensa menettäminen vaativat oman aikansa toipumiseen.
Muista ottaa itsellesi omaa aikaa raskaiden perhe-/ ja sukulaiskokoontumisien jälkeen. Ole armollinen ja ymmärtäväinen itseäsi kohtaan. Mieliala voi heitellä laidasta laitaan, rakkaudesta vihaan. Yöunet voivat venyä yli äyräiden tai saatat kärsiä uniongelmista. Kaikki tuo on normaalia ja tasoittuu, kun ihana arki jälleen saapuu kera niiden ihmisten, joiden rinnalla tunnet olosi arvokkaaksi.
Hyvää juhannusviikkoa ja lempeän lämmintä keskikesää! Toivon, että saat nauttia tästä ajasta sellaisten ihmisten kanssa, joiden lähellä tunnet itsesi aidosti arvokkaaksi ja syvästi rakastetuksi.
Lisää tietoa narsismista, vertaistarinoita ja terapeuttisia keinoja vaikeista kokemuksista toipumiseen löydät esikoiskirjastani Hyvästit narsistille – Tervetuloa oma elämä.
Lapsen kanssa kannattaa puhua siitä, että tunteet eivät ole vaarallisia, vaan hankalillakin tunteilla on tehtävänsä. Ne opettavat meille itsestämme tärkeitä asioita. Mikä on minulle merkityksellistä? Mitä tarvitsen? Mitä kaipaan? Mikä on kivaa? Surua ei kannata mennä pakoon, suru kuten muutkin tunteet pitää tuntea. Kun hyväksyy kaikenlaiset tunteensa, on helpompi elää. -Marika Rosenborg, terapeutti ja tietokirjailija
Kun mummo kuoli, oli jotenkin kiusallista, kun ei tiennyt miten olla. En osannut oikein edes itkeä, ja vasta jälkikäteen olen miettinyt, miten paljon minulle olisi merkinnyt se, että mummo olisi ollut täällä neuvomassa ja kertomassa ajatuksiaan elämästä silloin, kun minä olin jo aikuinen.
Kun vanhemmat erosivat, olin esiteini. Sen sijaan, että olisin jäänyt suruuni, päätin olla reipas. Hoidin kauppaostoksia, siivosin ja silitin ja annoin jätetyn vanhemman olla se surija. Joskus yksin ja pimeässä minä päästin pienet itkut, pyyhin silmäkulmat pussilakanaan ja heräsin reippaana seuraavaan aamuun.
En muista, että kukaan olisi puhunut lapsena paljoakaan suremisesta tai tunteiden käsittelemisestä. Luopumisesta ja sen mukanaan tuomasta tuskasta.
Lähtökohtaisesti lapsi ei halua vaivata vanhempiaan itkuilla tai suruilla, vaan varjelee aikuista parhaansa mukaan pahalta mieleltä. Lapsesta tulee surijan sijaan helposti lohduttaja.
Nyt aikuisena haluan auttaa lapsia omien, vaikeiden tunteidensa äärelle kirjoittamalla erilaisista tunteista ja jokaisen persoonan ainutlaatuisuudesta satukirjan. Hidasta elämää -kirjaperheen lastenromaanissaOliver Oranki ja metsän ainutlaatuiset sankaritnuori oranginpoika joutuu eroon äidistään. Ensimmäistä kertaa elämässään Oliverin täytyy kohdata suru ja pärjätä suuressa maailmassa yksin. 1350 aamua vanha Oliver taistelee vatsanpohjassa surisevan inhottavan ampiaisparven kanssa, ja sydämessäkin tuntuu outo paino.
On tärkeää, että surua läpikäyvällä lapsella on joku, joka kuuntelee ja ymmärtää vaikeitakin tunteita. Antaa sopivan määrän sopivanlaisia työkaluja surun keskelle.
Jos emme tiedä, miten tässä oikein käy, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.
-Oliver Oranki, Oliver oranki ja metsän ainutlaatuiset sankarit
P.S. Meistä kukaan ei voi välttyä elämässä surulta. Siksi siitä on hyvä puhua. Suru ei sovi sisälle.
HE-kirjaperheen ensimmäinen lasten satukirja Oliver Oranki ja metsän ainutlaatuiset sankaritkertoo myötätunnon tärkeydestä ja erilaisuuden arvostamisesta. Tarina rohkaisee samalla erilaisten tunteiden käsittelyyn. Lämminhenkinen satukirja on suunnattu yli 5-vuotiaille lapsille.
Mieheni tulee ulkoa ja keskeyttää kirjan lukemiseni. Hän selittää, miten huonossa kunnossa autoni renkaat ovat ja millaiset hän on ajatellut vaihtaa tilalle. Minä nostan katseeni kirjasta hieman ärsyyntyneenä, tuijotan häntä ja kuulen ajatukseni: Ei voisi vähempää kiinnostaa.
Ja sama tapahtuu toisin päin. Kun pohdin pakattavia asioita viikonloppureissulle, hän tulee vain osittain kuulolle ja jatkaa Top Gears’n katsomista televisiosta. Samalla hän tahattomasti viestii, ettei sanomiseni oikeasti kiinnosta häntä.
Toisin on yleensä suhteen alussa: toinen tuntuu tosi kiinnostavalta tyypiltä. Jokainen lause on kuin kultajyvä, joka sisältää valtavasti tietoa uudesta ihmisestä ja joka innostaa kysymään lisää. Uuden ihmisen kanssa pyrimme tutustumaan yhä paremmin häneen. Pääsemään ikään kuin pintaa syvemmälle ja ymmärtämään häntä ytimiään myöten.
Vastavuoroisesti itse koemme olevamme samanlaisen kiinnostuksen kohteena. Koemme tulevamme nähdyksi ja ymmärretyiksi.
Miksi kiinnostus lakastuu?
Valitettavasti arjen tohinoissa kaikki muu ajaa suhteemme ja vastavuoroisen kiinnostuksen ylitse. Oman väsymyksemme keskellä emme enää jaksa kiinnostua toisesta. Päivitämme vain arkirutiineihin liittyvät asiat. Ohitamme toisemme kuin planeetat ikuisilla kiertoradoillaan. Kun emme ole läsnä toinen toisillemme, kuuntelemisen sijaan tyydymme kuulemiseen.
Oletamme myös tuntevamme toisen täysin ja tietävämme, mitä hän sanomisillaan ajaa takaa. Kirjassaan Et taida kuunnella kuuntelemisen taitoa analysoinut Kate Murphy toteaa meidän kärsivän läheisyysharhasta. Yliarvioimme kykymme ymmärtää tuttuja ja läheisiä ihmisiä.
Läheisyysharha saa syvempään ymmärrykseen ohjaavan uteliaisuuden ja aidon kiinnostuksen lakastumaan. Uskomme, ettei läheisellämme ole enää mitään uutta, kiinnostavaa kerrottavaa.
Kuitenkin elämä muuttaa jokaista. Kukaan ei pysy samanlaisena vuodesta toiseen. Samoin kuin koemme itse muuttuvamme ja kasvavamme ihmisinä, myös kumppanimme on erilainen, uudenlainen ihminen jokaisen merkittävän kokemuksen jälkeen.
Kuuntelemalla aidosti toista ylläpidämme kiinnostusta ja pysymme mukana muutoksessa, samalla aaltopituudella puolisomme kanssa. Voimme löytää uudelleen sen kiinnostavan tyypin.
Aidon kuuntelemisen kauneus
Toisin kuin kuuleminen, joka on automaattista toimintaa, kuunteleminen on tahdonalaista toimintaa. Kun tietoisesti tahdomme ja päätämme kuunnella, antaudumme siihen täysin. Lakkaamme odottamasta ja suunnittelemasta omaa puheenvuoroamme. Emme mielessämme etsi perusteluja omalle näkemyksellemme tai pohdi vasta-argumentteja toisen puheeseen.
Oman mielemme hiljentyessä keskitymme vain ja ainoastaan toisen sanomaan, koska kuuntelemisen tavoite on ymmärtää toista.
Aito kuunteleminen on puhdas vastaanottamisen tila. Koska mielemme on hiljentynyt, olemme avoimia aistimaan kaiken, mitä toinen viestittää. Silloin sanojen ja ajatusten lisäksi huomaamme puheen sävyn ja sanattomat vihjeet puhutun asian merkityksestä toiselle. Samoin vaistoamme toisen tunnetilan asiaan liittyen. Ymmärrämme, miksi tämä asia on toiselle niin tärkeä asia, että hän tuo sen esille.
Ymmärrä syvemmin
Aitoon kuuntelemiseen antautumista auttaa, kun kysyy itseltään:
Miksi hän kertoo tämän asian minulle?
Mitä tämä asia merkitsee hänelle?
Mitä tunteita kerrottu tapahtuma on hänessä herättänyt?
Mitä mieltä hän on keskustelemastamme asiasta?
Mitä uutta opin tai oivallan hänestä?
Todennäköisesti miehenikin renkaiden vaihtamista pohtiessaan oli huolissaan turvallisuudestani sadekeleillä. Ehkä hän kokee miehenä olevansa vastuussa turvallisuudestani. Ehkäpä lauseet renkaiden vaihtamisesta pitivätkin sisällään viestin, että olen hänelle tärkeä.
Vain aidosti kuuntelemalla ja kiinnostumalla toisesta voimme löytää tunneyhteyden puolisoomme. Aito kuunteleminen on kuin lahja, jonka annamme toiselle, mutta joka tuo monin verroin hyvää myös itsellemme.
Saan kysymyksen varsin usein ja toki olen itsekin paininut sen kivun kanssa, että olen koittanut parhaani mukaan kertoa tunteistani ja toiveistani, mutta toinen ei vaan ole halukas keskustelmaan vaan mitätöi kokemukseni ”vääräksi”.
Se herättää ymmärrettävästi avuttoman olon.On täysin normaalia kaivata tilaa tulla kuulluksi ja nähdyksi sekä toivoa yhteistä keskustelua.
Monesti erityisesti ristiriitaisesti ja välttelevästi kiintyneen välille tulee vuorovaikutuksessa kielteinen kehä, jossa ristiriitaisesti kiintynyt yrittää ikäänkuin ”huutaa” tarpeitaan kuuluville, joka taas saa usein välttelevästi kiintyneen menemään vielä enemmän kuoreensa…joka taas nostaa ristiriitaisesti kiintyneessä usein hylätyksitulon kokemuksen esiin. Ja kierre on valmis.
Tällaista turvatonta vuorovaikutusta on onneksi mahdollista eheyttää YHDESSÄ, mutta valitettavasti mitään taikapilleriä ei ole, joka saisi toisen kuuntelemaan ja osallistumaan.
Mitä tehdä jos kumppanisi on defensiivinen?
‣ Kysy olisiko viisasta ottaa pieni tauko ja palata keskusteluun muutaman tunnin päästä tai seuraavana päivänä?
‣ Pysähdy reflektoimaan omaa kommunikaatiotasi, olet ilmaissut tavalla joka tuntuu syytökseltä, voisitko kertoa haavoittuvammista tunteistasi ja toiveistasi?
‣ Kokeile sanoa: Huomaan, että meidän on nyt vaikea kuulla toisiamme. Mitä toivoisit minulta nyt? Minä toivoisin
sinulta ______.
Mitä sitten voi tehdä jos toinen ei hyvistä yrityksistä huolimatta vaan suostu keskustelemaan?
Silloin kääntäisin huomion siihen, mihin sinä VOIT vaikuttaa.
Me emme voi kontrolloida toista tai saada toista ”tajuamaan”, mutta me voimme tuntea tunteemme ja tehdä omat valintamme.Voinko itse voida hyvin suhteessa, jossa toinen toistuvasti kieltäytyy kommunikoimasta tai tunneyhteydestä?
Voinko itse valita sen?
Videolla vastaan kysymykseen vielä laajemmin, käy ihmeessä katsomassa
Kirjoittaja Elli Palomäki on 22-vuotias yliopisto-opiskelija, joka elää elämäänsä näkymättömien, pitkäaikaisten fyysisten ja psyykkisten sairauksien kanssa. Hän on hyväksynyt sairautensa ja jakaa tietoisuutta sekä vertaistukea esimerkiksi Instagram-tilillään @ulkokuorenalla.
Tietä päivittäisestä toivottomuudesta kohti omien sairauksien ja muiden vaikeuksien hyväksymistä ei ole ollut helppo kulkea. En ole edes varma, voiko sillä tiellä koskaan päästäkään täysin perille.
Vaikka olisi yleisesti positiivinen ja hyväksyvä suhtautuminen omaan elämään ja sen haasteisiin, on silti täysin ymmärrettävää kokea välillä vahvojakin toivottomuuden, surun, epäreiluuden ja pettymyksen tunteita. Se on minusta pelkkää inhimillisyyttä.
Tarvitsemme elämässä myös vaikeita tunteita ja aikoja, ja niitä tuleekin vääjäämättä aina olemaan. Itselleni tärkeintä tällä matkalla on ollut päästä siihen pisteeseen, jossa pystyn näkemään omien vaikeuksien ja kokemusten tuomat positiiviset, itseä kehittäneet ja kasvattaneet asiat. Oppia löytämään elämästä iloa ja onnellisuutta omista haasteista huolimatta.
Näin sairauteni ovat vaikuttaneet elämääni
Omat pitkäaikaiset sairauteni ovat vaikeuttaneet elämääni monin eri tavoin. Tuntui kuin ne olisivat ryöstäneet minut ja vieneet kyvyn tehdä kaikkea, mitä rakastan. Yksinäisyys, arvottomuus sekä toivottomuus olivat niitä tunteita, joiden kanssa kamppailin jokaikinen päivä lapsesta saakka.
On vaikeaa selittää miltä se tuntuu, kun joutuu kaikkien psyykkisten ja fyysisten oireiden ja sairauksien lisäksi myös kestämään jatkuvaa yksinäisyyttä sekä muiden ihmisten epäuskoa ja syyllistämistä omista vaikeuksista. Kokemuksistani voit lukea lisää edellisestä kirjoituksestani.
En rehellisesti osaa ymmärtää, miten olen tässä tänään ja edelleen hengitän. Miten jaksoin aina herätä seuraavaan päivään, vaikka ajattelin jokaisen päivän olevan viimeiseni. Mutta kaikesta huolimatta minä taistelin ja puskin eteenpäin.
Muistan tunteneeni ja nähneeni itseni maailman heikoimpana ihmisenä, vaikka tosiasiassa olin niin vahva kuin ihminen voi vain olla. Tähän päivään saakka selviytyminen onkin asia, josta olen ylivoimaisesti eniten ylpeä itsessäni.
Päivä, jolloin elämäni muuttui
Päivä 8. helmikuuta 2018 oli minulle jonkinlainen käännekohta omalla matkallani. Tänä päivänä sain sen, mitä olin vuosia odottanut ja minkä perään olin loputtomasti itkenyt. Minä sain diagnoosin. Tai oikeastaan kaksi, joista toinen oli geneettinen harvinainen sidekudossairaus (EDS) ja toinen virusinfektiota seuraava väsymysoireyhtymä (CFS/ME).
Sain vihdoin ja viimein selityksiä myös niille fyysisille oirelle, joiden kanssa olin kamppaillut jopa 1-vuotiaasta asti. En ollutkaan vain esittänyt ja valehdellut kivusta ja muista oireistani, niin kuin olin aina muilta kuullut, kun vastauksia ei kerta toisensa jälkeen vain löytynyt. En ollutkaan vain laiska ja heikko tai harhaluuloinen. Vika ei yhtäkkiä enää ollutkaan vain korvieni välissä.
Pystyin vihdoin ja viimein jollakin tavalla “todistamaan” myös muille ihmisille, että kokemukseni kivusta ja muista oireista olivat aitoja. On todella surullista, että tarvitsin lääkärin kirjoittaman diagnoosin ja allekirjoituksen paperille, jotta minua uskottiin.
Diagnoosittomuus ei tee ihmisten oireista ja kokemuksista yhtään sen arvottomampia kuin diagnoosillisten ihmistenkään. Diagnoosittomuus ja normaalit röntgenkuvat eivät tarkoita, että ihminen olisi täysin terve ja oireeton.
Kaikesta huolimatta olin kuitenkin hyvin onnellinen ja helpottunut diagnooseistani ja siitä mielenrauhasta, jota niiden kautta sain. Pystyin etsimään netistä vertaistukea ja tietoa sairauksistani, joiden avulla pystyin ymmärtämään itsestäni ja elämästäni enemmän. Koin vihdoin pystyväni alkaa työstämään niitä tapoja, miten suhtaudun sairauksieni tuomiin vaikeuksiin ja haasteisiin. Sain hurjasti lisää motivaatiota lähteä kulkemaan kohti oman elämäni hyväksyntää.
Myös tänä samaisena keväänä uskalsin vihdoin ottaa etäisyyttä ihmisistä ja ihmissuhteista, joista koin vastaanottavan suurimmaksi osin vain negatiivisia tunteita ja epäkunnioittavaa kohtelua. Olin kasvanut ajatuksen kanssa siitä, etten ole arvokas enkä koskaan muille tarpeeksi. Tämä ajatusmaailma johdatteli minut luonnollisesti sellaisiin ihmissuhteisiin, joissa koin ja myös kestin epäkunnioittavaa kohtelua, koska siihen olin tottunut.
Näihin aikoihin valaistuin jollakin tavalla siitä, kuinka olinkaan suurimmassa osassa ihmissuhteitani laiminlyönyt omaa arvokkuuttani ja psyykkistä hyvinvointiani. Olin monta vuotta pelännyt sitä, että jäisin henkisen yksinäisyyden lisäksi myös fyysisesti yksin. Pidän tätä päätöstäni yhtenä elämäni rohkeimmista ja myös tärkeimmistä; sain vihdoinkin aikaa keskittyä itseeni ja siihen, millainen olen ja miksi.
Matkani kohti hyväksyntää
Koen sekä diagnoosien saamisen että itseeni tutustumisen olleen jonkinlainen pelastusrengas, jonka avulla aloin pysytellä veden pinnalla jatkuvan hukkumisen tunteen sijaan.
Myös mielenterveyden sairauteni ja haasteeni alkoivat lieventyä merkittävästi tämän samaisen kevään jälkeen. Opin ensimmäistä kertaa ikinä arvostamaan itseäni ja omia kokemuksiani. Aloin näkemään ja ymmärtämään myös niitä positiivisia puolia, joita sairaudet olivat minulle antaneet.
Ihminen ei ole ikinä yhtä kuin sairautensa, mutta koen niiden olevan hyvin suuri ja tärkeä osa sitä, millaiseksi ihmiseksi olen kasvanut. En olisi lähellekään näin ymmärtäväinen, empaattinen, suvaitsevainen ja huomioon ottava ihminen ilman sitä kaikkea, mitä olen käynyt läpi. Koen itse asiassa näiden piirteiden olevan juuri niitä piirteitä, joista pidän itsessäni eniten, ja joita myös arvostan ja kunnioitan muissa ihmisissä eniten.
Toki edelleen käyn läpi hyvin vaikeitakin tunteita ja ajanjaksoja sekä mielenterveyden haasteiden että myös fyysisten sairauteni kanssa. Omat sairaudet masentavat, ärsyttävät, surettavat ja ahdistavat minua ajoittain aivan suunnattomasti. Välillä saatan itkeä aamusta iltaan, kun toivottomuuden ja epäreiluuden tunteet ottavat minusta vallan.
Ahdistun tulevaisuudestani ja siitä, miten toimintakykyni tulee vaihtelemaan. Kun on päiviä, jolloin en pysty nousemaan sängystä edes vessaan ja joudun perumaan kivoja suunnitelmia, myös mieli on luonnollisesti aivan maassa.
Nämä kaikki ajoittaiset tunteet eivät kuitenkaan vie pois sitä, etten olisi hyväksynyt omaa tilannettani. Kaikenlaiset tunteet kuuluvat elämään, oli sitten kuinka positiivinen elämänasenne tahansa.
Selviytyminen on osoittanut minulle vahvuuteni
Kun joutuu 24 tuntia vuorokaudesta esimerkiksi käsittelemään kipua, myös ne negatiivisemmat tunteet joutuvat purkautumaan jossain vaiheessa, jollain tavalla. Olenkin huomannut vaikeiden tunteiden purkamisen tuovan itse asiassa lisää psyykkistä jaksamista ja vahvuutta. Vaikeista tunteista ja ajanjaksoista selviytyminen on myös näyttänyt minulle sen kaiken vahvuuden itsessäni.
Jos saisin päättää menneisyydestäni, en kaikesta huolimatta haluaisi poistaa tai muuttaa suurimpaa osaa kokemuksistani. Koen, että niillä on ollut ja tulee olemaan monia tarkoituksia elämässäni.
Olen kasvanut ihmisenä aivan suunnattomasti ja kehittynyt erilaisissa, itselleni tärkeissä piirteissä. Olen löytänyt omaa henkistä hyvinvointia tukevia asioita, joita pystyn huonoinakin hetkinä ja päivinä tekemään. Rohkaistumisen myötä jaan nykyään tietoisuutta ja omia kokemuksia sekä tarjoan samalla vertaistukea muille sairastaville. Kaikki palautteet siitä, miten olen pystynyt auttamaan niin montaa ihmistä jo nyt, auttavat myös minua jaksamaan eteenpäin.
Minua edelleen ahdistaa tulevaisuus etenkin sen kautta, pääsenkö sairauksieni vuoksi koskaan työelämään kunnolla mukaan. Yritän kuitenkin elää päivä kerrallaan, murehtimatta liikaa tulevaisuutta ja mahdollisia tulevia haasteita. Omat kokemukseni voivat esimerkiksi antaa uudenlaisia mahdollisuuksia työelämässä. Uskon, että vastoinkäymisillä sekä erilaisilla vaikeuksilla ja haasteilla on elämässä jonkinlainen tarkoitus. Kaikki järjestyy aina, omalla tavallaan.
Kesälomaan kohdistuu usein kohtuuttomia odotuksia. Pitäisi ehtiä tavata ystäviä, viettää aikaa mökillä, matkustaa kotimaassa, juhlia polttareita, häitä ja synttäreitä, lukea pino kirjoja, tehdä viimein ne koti- tai pihatyöt, joita on siirtänyt kuukausikaupalla. Ja jossain välissä pitäisi ehtiä palautuakin.
Moni saattaakin kesäloman päätteeksi olla uuden loman tarpeessa. Jotta loma aidosti elvyttäisi ja auttaisi lataamaan akkuja tulevaa syksyä varten, on siihen hyvä varautua ennalta.
Tässä 5 keinoa, joiden avulla voit välttää lomastressin ja auttaa kehoa ja mieltä palautumaan:
1. Varaa aikaa menojen, perheen, ystävien ja sukulaisten lisäksi myös itsellesi. Mikä on sinulle mieluista ja palauttavaa tekemistä? Minkä asian äärellä tunnet rentoutuvasi niin, että myös jälkikäteen olo on levännyt ja energisoitunut? Pidä huolta, että oma aika on loman prioriteettilistan kärjessä.
2. Vietä mahdollisimman paljon aikaa luonnossa. Luonto auttaa tutkitusti rauhoittumaan. Metsässä syke laskee ja mieli maadoittuu tähän hetkeen. Monelle meri- tai järvimaisema ajaa saman asian. Jos haluat olla varma loman palauttavasta vaikutuksesta, vietä mahdollisimman paljon kiireetöntä aikaa luonnon helmassa.
3. Elvytä kehoasi liikkumalla sinulle mieluisilla tavoilla. Muista, että liikunnan ei tarvitse olla raskasta suorittamista. Parhaiten palauttaa lempeä, matalasykkeinen liikunta. Keho tykkää myös monipuolisuudesta. Huomaa, mistä kohtaa kehosi tuntuu ehkä kireältä tai jäykältä. Miten voisit antaa erityishuomioita näille kehosi osille?
4. Herkuttele ravitsevalla ruualla. Jos johonkin on lomalla enemmän aikaa kuin arjessa, niin se on ruuanlaitto. Ravinnolla on suuri merkitys palautumiseen, energiatasoihin, terveyteen ja hyvään oloon. Yhdessä syöminen hellii myös sosiaalista puoltamme tehden ruokailusta merkityksellisen hetken. Nauti siis lomalla ravitsevasta, monipuolisesta ja värikkäästä ruuasta hyvässä seurassa.
5. Jätä aikaa tyhjälle tilalle. Kun kalenteri ei ole tupaten täynnä, jää aikaa myös spontaaniudelle ja luovuudelle. Tyhjyys auttaa tekemään tilaa myös tunteille ja tarpeille, jotka arjen tiimellyksessä on ehkä tullut sivuutettua. Mielen tukosten ja tunnetaakkojen karistaminen auttaa kehoasi hellittämään sisältä käsin.
Huom. Vaikka sinulla ei olisi lomaa tänä kesänä, voit soveltaa samoja periaatteita pienemmin myös ihan tavalliseen arkeen. Paras arki on sellaista, missä on ripaus lomantuntua mukana.
Moikka! Ihanaa, että olet täällä. Me ollaan Lotta Riekki ja Laura Kiviaho. Tervetuloa lukemaan meidän blogia parisuhteesta, rakkaudesta ja näiden tuomista oivalluksista. Mukana kulkee tietysti myös meidän koiruli Lyyli.
Päätettiin koota yhteen meidän mielestä 10 parasta asiaa rakkaudessa, jotka me koemme tärkeinä oivalluksina, ja jotka rikastuttavat meitä niin yksilöinä kuin pariskuntanakin. Yhteinen kokemuksemme on, että kaikki on mahdollista, kun saa vastaanottaa ja antaa rakkautta!
1.Rakkaus tuo turvaa
Me ihmiset haluamme ja tarvitsemme elämäämme rakkautta jo syntymästä lähtien. Se on ihmisen perustarve, ja joka täytyttyään, antaa meille mahtavat valmiudet maailmaan. Kun tuntee olevansa rakastettu ja on saanut rakkautta, näkee maailman optimistisin silmin. Rakkaus hyväksyy. Kun tunnemme olevamme hyväksyttyjä, näyttäytyy maailma, meille suurena mahdollisuutena, jossa on turvallista toteuttaa itseään.
2. Rakkauden energia on luovaa energiaa
Rakkaudesta kumpuavat luovuus ja mahdollisuudet. Meillä kotona on valinnut kauan jo ihana, suuri luova energia juuri rakkauden ansiosta. Olemme sen myötä nähneet monet asiat mahdollisuuksina ja tarttuneet niihin kiinni. Ideoimme ja mietimme seuraavaa upeaa luomusta ja projektia, jonka haluamme toteuttaa. Tämä kaikki rakkauden ansiosta.
3. Itsensä kohtaaminen on helpompaa rakkaudessa
Kun on rakkautta, on paljon helpompi lähteä tutkimusmatkalle omaan itseen. Yksi elämän tärkeimmistä asioista on kehittää itseään ihmisenä, jotta voi olla parempi niin itseään kuin kanssakulkijoita ja maailmaa kohtaan. Rakkaus keventää ja on suuri apu henkisellä polulla. Rakkaus tuo lempeyttä ja myötätuntoa, muuten niin mahdottoman vaikeilta tuntuviin asioihin. Rakkauden avulla pystyy tunnistamaan omia varjoja juuri sen takia, koska rakkaus toimii lempeänä peilinä.
4. Rakkaus lisää läsnäolon taitoa
Kun on rakkautta, on kaikki. Sen takia on vahva tunne siitä, että ei tarvitse hötkyillä mihinkään suuntaan tai haikailla tulevaisuuden tapahtumien perään. Rakkaus pitää ihanasti jalat maassa ja tuo läsnäolon arkeen. Sitä alkaa huomaamaan ympärillään mahdottoman määrän kauneutta, koska pystyy ja osaa olla läsnä – saa viettää päivät tyyneyden syleilyssä.
5. Rakkaus luo yhteenkuuluvuuden tunteita
Rakkaus tuo aina yhteen oli kyseessä sitten rakkaus ihmissuhteissa tai rakkauden kohteen jakaminen ja fiilistely yhdessä toisten kanssa. Oman keskinäisen rakkaussuhteemme lisäksi Lyylin rakastaminen ja hoivaaminen tuo meitä entisestään lähemmäs toisiamme. Tiedämme, että maailmassa ei ole ketään toista, joka tuntisi Lyyliä kohtaan samalla tavalla kuin me kaksi.
6. Rakkaus on yhteinen seikkailu
Koska rakkaus tuo turvaa, tuntuu seikkaileminen mahdolliselta. Tulee tunne siltä, että maailma on meidän ja me voimme tehdä elämässä ihan mitä vain. Meidän taloudessa asuu kolme unelmoijaa; Lyyli unelmoi seuraavista päiväunista ja herkuista, me meidän tulevaisuuden haaveista. Se on ihanaa, kun janoaa päiviä, viikkoja ja vuosia yhdessä, koska tietää, että elämä on suuri seikkailu, kun meillä on toisemme ja rakkautta. Me olemme myös toistemme suurin seikkailu.
7. Rakkaus tuo elämälle merkityksen
Kuluneen vuoden aikana vallitseva maailmantilanne on horjuttanut ja muokannut eri tavoilla ihmisten elämää. Kun elämästä joutuu riisumaan kaiken ylimääräisen pois, jäävät jäljelle ne asiat, jotka oikeasti tekevät elämästä merkityksellisen. Rakkaus toisiin ihmisiin, luontoon, eläimiin, elämään ja maailmaan ovat muun muassa niitä. Rakkaus on parhaimmillaan jotain todella pysyvää ja säilyvää myös silloin, kun ympärillämme muut asiat muuttuvat. Se tuo lohtua.
8. Rakkaus tukee kokonaisvaltaista hyvinvointia
Rakkaudella on voima suojella meitä ja samalla auttaa toipumaan elämän kolhuilta. Rakkaus rohkaisee ja saa kurkottelemaan tähtiä. Rakastaminen ja rakastetuksi tuleminen tukevat kokonaisvaltaista hyvinvointiamme. Oksitosiini, joka on yksi rakkaushormoneista, lisää mm. ihmisen luottamusta, empatiaa ja anteliaisuutta sekä vähentää stressiä ja pelkoa.
9. Rakkaus on vapautta
Kun rakastaa pyyteettömästi toista, toivoo hänelle pelkkää hyvää ja onnea myös ilman, että on itse aina osallisena siinä. Rakkaus on kaikkea muuta kuin toisen kahlitsemista tai persoonan rajoittamista. Silloin, kun saa rakastaa vapaasti – syntyy tilaa hengittää ja olla olemassa omassa rytmissä.
10. Rakkaus kuuluu kaikille ja on kaikkien oikeus
Rakkaus on universaali energia, joka asuu jokaisessa meissä. Ei ole olemassa ihmistä, jossa rakkautta ei olisi. Se kuuluu kaikille ja on näin ollen kaikkien oikeus; jokaisella on lupa rakastaa ja tulla rakastetuksi. On tärkeää muistaa kehittää rakkautta itseään kohtaan, koska se on se rakkaus, jota heijastetaan maailmaan. Kun antaa oman rakkauden näkyä, inspiroi myös muita tekemään saman!
Muistatko kun lapsena, joku oli ihastunut sinun, hän töni, tökki ja nipisteli kun ei osannut oikein ilmaista mitkä olivat todelliset tunteet? Aikuisena kiusoittelemme toista kun haluamme herätellä kiinnostusta tai nauttia sähköstä ja eroottisesta energiasta välillämme.
Voit flirttailla katseilla, hymyillä, sanoilla, tekstiviesteillä, oman kumppanin tai satunnaisen ohikulkijan kanssa. Se voi olla spontaania tai hyvin suunniteltua.
Kun minä flirttailen, tunnen hehkuni ja olen sydän auki. Olen kosketuksissa omaan seksuaaliseen elinvoimaani ja omaan feminiiniseen ytimeeni. Sieltä käsin teot ja sanat virtaavat leikkisästi ja kepeästi.
Yleensä suomalaiset sanovat, että eivät ole hyviä flirttailemaan. Eikä ihme, eihän meitä ole opetettu siihen. Tässä muutama vinkki, miten sinusta voi tulla kesän kuumin flirttailija.
1. Avaudu aistillisuudellesi
Miten kohtaat elämän kun aamulla heräät? Sivele kehoasi sensuaalisesti, nauti pehmeistä lakanoista ja kauniista ympäristöstä makuuhuoneessasi. Anna auringon helliä itseäsi. Kenties kaivaudut hetkeksi kumppanisi kainaloon ja hengität hänen tuoksuaan.
Jatka päivääsi avoimin aistein: Mitä kaunista ja kiinnostavaa näet kohtaamisissasi ihmisissä? Kerro se heille ääneen. Se on hyvä alku flirttailulle.
2. Flirttaile itsesi kanssa
Se, minkälainen suhde sinulla on itseesi, heijastuu koko elämääsi ja kohtaamisiin muiden ihmisten kanssa.
Nautinto lähtee sinusta. Katso peiliin ja sano jotain rakastavaa tai hauskaa itsellesi: ”Tässä tulee kaupungin kuumin kissa”. Vinkkaa silmää ja lähetä lentosuukkoja peilikuvallesi. Turha vakavuus ja suorittaminen unohtuvat hetkessä ja nyt voit lähteä tutkimaan miten tämä kissa kohtaa muita kanssakulkijoita.
3. Anna itsellesi lupa leikkiä
Kun meistä tulee aikuisia, menetämme helposti leikkisän asenteen elämään. Elämä asettuu arkisiin uomiin ja muuttuu harmaaksi rutiiniksi. Flirtti on tapa tuoda eloa, kipinää ja uutta virtaa kohtaamisiin ja suhteisiin. Se värähtelee mahdollisuuksia ja luovuutta. Flirttailussa ei tarvitse olla päämääriä. Se saa olla leikkiä, jossa yhdistyvät jännittävällä tavalla viattomuus ja intohimo.
Flirttailu voi myös olla esileikkiä syvempään tai intiimiin kohtaamiseen. Annat tilaa haluillesi ja katsot mihin suuntaan ne haluavat sinua viedä.
4. Sinä asetat omat rajasi
Muistan nuoruudestani sanonnan: ” Jos antaa ymmärtää, pitää ymmärtää antaa”. Eli jos lähden flirttailemaan, niin homma täytyy hoitaa loppuun asti.
Minä olen pystynyt flirttailemaan vasta kun olen ollut täysin tietoinen siitä, että saan ja osaan sanoa koska tahansa ”ei”. Osaan asettaa rajani. Se, että flirttailet, ei ole lupaus seksistä tai mitään muustakaan. Se on kutsu yhteiseen leikkiin.
5. Elokuvatähden katse
Nyt pääset kokeilemaan elokuvatähtien viettelevien katseiden tehoa.
Intohimoinen katse: Katso häntä syvälle silmiin kiinteällä katseella, silmääkään räpäyttämättä. Toista mielessäsi uudestaan ja uudestaan lausetta: ” Minä rakastan sinua, minä vihaan sinua” . Anna lauseen vaikuttaa katseeseesi ja hengitykseesi. Ilmassa on kiihkoa.
Kiusoitteleva katse: Katso häntä hetki silmiin, käännä pääsi ja katseesi poispäin katsoen alaspäin. Vilkaise kaksi kertaa nopeasti hänen silmiinsä ja pois. Hymyile itseksesi salaperäisesti. Anna tämän ujon tai viettelevän katseen vaikuttaa sinuun ja häneen.
Flirttailu on leikkiä elämän kanssa. Se luo elävän yhteyden toiseen ihmiseen. Flirttaillessa saat nauttia elämästä täysin siemauksin.
Kuva: Maria Markevich/ Shutterstock
Hehkuvan naisen salaisuuksia -kirja on saatavilla äänikirjana. Tutustu kirjaan TÄÄLLÄ!
Monissa parisuhteissa on alkamassa loma-aika. Loma nostaa parisuhteestakin pintaan erilaisia asioita kuin arki. Jotta loma tekisi hyvää myös parisuhteellekin, kokosin tähän kolme merkutyksellistä parisuhdetekoa lomalla huomioitavaksi.
Läsnäolo kumppanille
Arjessa laitteet, työ ja kotiaskareet voivat viedä aikaamme ja huomiotamme. Lomalla voimme ottaa irtiottoja somesta, laitteista ja työstä sekä arkisista velvotteista. Kallein asia, jota voimme toiselle ihmiselle antaa on läsnäolomme.
Läsnäolo parisuhteessa on sitä, että pysähdymme olemaan tässä ja nyt kumppanillemme. Kuulemme mitä hän sanoo. Katsomme häntä. Muistamme vielä illallakin mitä hän on tehnyt, sanonut, miltä näyttänyt jossain tietyssä tilanteessa.
Kirjassani Rakkaus on tekoja arjessa- parisuhteen voimakirja, jaan monia itsellenikin tärkeiksi tulleita arkisia parisuhdetekoja. Yksi läsnäoloon liittyvä harjoitus on jäänyt omaan parisuhdearkeeni eräältä parisuhdekurssilta.
Harjoituksella, joka alkaa lauseella Pidin siitä kun sinä… kerromme kumppanillemme asioita, joista olemme pitäneet päivän aikana. Tämä kertoo paljon siitä miten olemme olleet läsnä päivän aikana kumppanillemme.
Keskustelu toiveista ja odotuksista
Parisuhteessa saatamme alkaa luulemaan ja olettamaan asioita. Myös loma-aikana saatamme olettaa, että toivomme kumppanimme kanssa lomaltamme samoja asioita. Loman aluksi on todella tärkeää käydä lävitse mitä toiveita ja odotuksia kummallakin on yhteisen ajan ja oman ajan suhteen lomalla. Mitä lomalta odotetaan?
Yhdessä käymällä läpi toiveet ja odotukset vältymme pettymyksiltä ja siltä, että palaamme lomalta väsyneinä ja tyytymättöminä. Lomaltapaluu on aina parisuhteiden osalta kriittinen kohta. Kesä- ja joululomien jälkeen erotilastoihintulee piikki ja pariterapiavastaanotoille tungosta.
Loma ei ole ehkä vastannutkaan odotuksia. Tulee olo, että tässäkö tämä nyt oli. Paljon voimme tehdä jo ennen lomaa ja loman aikana. Lomalla on hyvä etsiä myös keinoja parisuhteessa lähentymisen tueksi. Läsnäolo ja seksuaalisuuden ylläpitäminen tai herätteleminen ovat tärjeitä tekoja.
Seksin päivittäminen tämän hetken tasolle
Seksi on paljon muutakuin genitaaliseksi ja orgasmi. Se on hyväilyjä, pidempiä suudelmia, viettelyä, virittäytymistä seksitaajuudelle. Millaista seksiä lomalta kumpikin odottamme? Voisimmeko loma-aikana ottaa puheeksi seksin aivan uudella tavalla tai päivittääksemme suhdettamme? Voisimmeko nyt lomalla keskittyä enemmän meihin ja päivittää seksitietoutta itsestämme ja kumppanistamme?
Saatamme jäädä parisuhteessamme toistamaan samaa totuttua kaavaa. Rutiinit ovat monessa hyvästä, mutta seksissä rutiinit harvoin ovat vuosi toisensa jälkeen inspiroivia ja halua lisääviä. Seksin on tarkoitus olla monipuolista, vaihtelevaa, leikkisää!
Onko seksi parisuhteessamme jämähtänyt? Onko siitä tullut suoritus-ja/tai orgasmikeskeistä? Mitä uutta ja erilaista voisimme kokeilla lomalla? Mikä sytyttää seksuaalisen halumme nykyään ja mikä sammuttaa?
Seksipuhe on sitä, että kumppanin kanssa puhutaan seksistä, siitä mikä on kiihottavaa, tyydyttävää, mielenkiintoista ja mikä ei ole se oma juttu. Seksipuheen kautta kannattaa parisuhteen seksiä päivittää usein. Kerran vuodessa ei ole tarpeeksi. Me muutumme koko ajan. Muutumme seksuaalisina ja toivomme seksiltä erilaisia asioita.
Loma- aika on mahtavaa aikaa kokeilla uudenlaista molempia monitasoisesti tyydyttävää seksiä!
Kuulin hiljattain hienon mielikuvan Puhe-Judo koulutuksessa liittyen haastaviin vuorovaikutustilanteisiin. Kouluttaja ja entinen Karhun neuvottelutyhmän jäsen Totti Karpela käytti esimerkkiä, mikä kiteyttää miten saada tilanne toimimaan omalla panoksella. Nojaan itse tähän mielikuvaan, kun toinen osapuoli on kiihtynyt.
Kyseessä on ajatus shampanjapullosta ja tässä tapauksessa sitä on ensin hölskytetty. Kun korkki avataan, niin sisältö kuohuu. Peukaloa voi toki yrittää tunkea pullon suulle tai paineella ulos tulevaa juomaa alkaa kaatamaan laseihin, mutta eihän se auta. Voima on niin kova, että shampanja lentää ulos pullosta. Helpoimmalla pääsee, kun antaa kuohujen kuohua ja vasta kun tilanne rauhoittuu, jäljelle jäänyt juoma kaadetaan laseihin.
Sama ajatus pätee ihmisen kanssa, joka on kiihtynyt. Pointtina ei ole saada tilannetta rauhoittumaan heti kärkeen järkipuheella ja faktoilla. Kiihtynyt ihminen yleensä kuuntelee, kun hän itse on ensin tullut kuulluksi. Antaa tunteiden kuohuta ensin ulos. Vasta tämän jälkeen on mahdollista päästä eteenpäin ja seuraavassa vaiheessa usein tarvitaan kykyä laittaa oma ego syrjään. Kuulijalta tarvitaan vastaan tulemista asiassa. Jos vastapuoli on henkisesti kovin kuohuissaan, niin aina edes puoliväliin tuleminen ei riitä. On mentävä sinne, missä toinen on. Sen lisäksi, että oma ego on kyettävä laittamaan syrjään, tarvitaan myös empatiaa.
”Oletko valmis maksamaan sen hinnan, että saat toisen rauhoittumaan”
– Totti Karpela
Kyse on siitä, että on itse valmis maksamaan sen hinnan, että toinen rauhoittuu. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi pahoittelee asiasta, mihin itsellä ei ole osaa eikä arpaa. Tästä hyvänä esimerkkinä vaikka puhelinoperaattorin asiakaspalvelija. Vihainen asiakas soittaa, verkko ei toimi ja työt jää tekemättä. Armoton huuto asiakaspalvelijan suuntaan, joka edustaa hänelle koko puhelinoperaattoria ja kaikkea sen toimintaa.
Ei juurikaan auta, jos puhelimeen vastannut ensitöikseen kertoo soittajalla, että tämä ei ole hänen vikansa tai alkaa muutoin puolustautumaan. ”Olen pahoillani” auttaa asiassa usein paremmin. Tällä päästään asiassa eteenpäin, mutta se vaatii sen tietyn hinnan maksamista, jotta ei jäädä jumiin juupas/eipäs -tilanteeseen. Ottaa vastuun koko edustamansa organisaation puolesta.
Tietyissä tilanteissa myös kiihtyneen kehuminen ajaa samaa asiaa. Tärkeä on kyetä sanomaan asioita, joita ei ehkä välttämättä haluaisi sanoa. Kyse ei ole kiihtyneen voittamisesta vaan pelin tai enemmänkin kauniin tanssin oikeanlaisista askelkuviosta. Lopulta kaikki voittaa.
Tutustu Kristiinan sekä sovittelija ja vankilapastori Jukka Vänskä luomiin Riidan ratkaisu -kortteihin täällä. Kortit auttavat kääntämään riidan oppimiskokemukseksi.
