Sivu 123 – Hidasta elämää

Kuinka oppii toimimaan intuitionsa (eikä pelkonsa) mukaan?

Intuitio on aina ”oikeassa”, mutta meillä voi olla paljon pelkoa ja ehdollistumia, jotka estävät kuulemasta sitä. Yleensä aina nuo ehdollistumat liityvät sisäiseen turvattomuuteen, pelkoihin ja pitäiseihin. Saatamme odottaa itseltämme, että kun sydämen ääni sanoo, että tämä parisuhde, työkuvio tai harrastus alkaa olla peruuttamattoman kulahtanut, sille pitäisi osata (ja uskaltaa) simpsakasti tehdä jotain. Jumitamme silloin, kun sisäinen turvamme ei ole vahvistunut, eli elelemme olosuhteissa, jotka energeettisesti mätsäävät turvattomuuteen ja arvottomuuteen. Kun sisäinen turva alkaa vahvistua, myös itsearvostus vahvistuu. Ja se mahdollistaa uusien valintojen tekemisen, sydämen äänen mukaan toimimisen.

Saatamme joskus myös luulla, että jos asiat eivät menekään niin kuin mieli oli intuition ääntä tulkinnut, homma on pielessä.Eräs asiakkaani haaveili ihanassa talossa luonnon keskellä asumisesta ja levollisesta hoitotyön tekemisestä. He etsivät miehensä kanssa taloa, ja kokivat löytäneensä juuri oikean saatuaan paikasta hyvät vibat. Pariskunta pyyhälsi neuvottelemaan pankista lainatarjouksen, mutta talokauppa menikin sivu suun. Intuitiivinen asiakkaani oli ihan hajalla: ”eikö sisäinen ohjaukseni toimikaan, eikö unelmani olekaan mahdollinen?”

Kyllä intuitio toimii, mutta asiat eivät aina mene niin kuin mieli on sen viestiä tulkinnut. Koska asiakkaalleni tuli talosta niin hyvät tunnelmat, voi olla, että homman pointti olikin mennä saman tien pankkiin ja saada hyvä lainatarjous. Paitsi että oikea talo tulisi kohdalle oikeassa kohtaa, asiakkaani elämään on ilmaantunut kaikenlaista muuta mitä hän ei osannut vielä talokauppakohdassa uumoillakaan. Sisäinen johdatus näkee kirjaimellisesti mielettömän suuren kuvan. Siksi korostan niin paljon sisäisen, psykologisen turvan rakentumisen merkitystä – uskaltaaksemme olla tietämättömyyden tiloissa ja johdatuksessa. Sen sijaan, että vaipuisimme takaisin vanhaan arvottomuuteen masistelemaan.

Olen oppinut kysymään itseltäni, miten jokin voisi olla mahdollista ilman, että minun tarvitsee tietää, miten se olisi mahdollista

Sydänpoluillaan voi tehdä sen, mitä intuitio seuraavaksi askeleeksi ehdottaa, ja sitten päästää irti. Kivasti sanottu, mutta useinhan kuumotamme jänskäyksissämme. Iso osa sydänpolkujen alkumatkaa varsinkin on kysymysten tiloissa olemista. Jos haluaa olla eläväisesti ja intiimisti ihmissuhteissa, omassa elämässään ja ilojutuissaan, matkaan kuuluvat kaikki elämän tunteet ja pihalla olemiset. Mistä muualtakaan merkityksellisyyden fiilis ja kasvu kumpuaisivat?

Joskus kun olemme ihan hädässä, jauhamme, että ”ei auta kuin luottaa ja joku tarkoitus tälläkin on”. Se kuulostaa turvattomalta ja vähän vaativalta itseä kohtaan. Mitä jos ei tarvitsekaan luottaa ja löytää mitään merkityksiä väkisin, vaan suostua olemaan rehellisesti pihalla ja jeesailemaan itseään? Silloin kun ei luota tai tiedä, ei ehkä kuulukaan. Joskus uskomus siitä, että pitäisi luottaa kumpuaa vanhasta, sisäisestä paradigmasta jonka kuuluukin purkautua. Jos vähän mentaalisesti väkisin ”luottaa” siihen, että kyllä tämä tilanne vielä työpaikalla tai parisuhteessa helpottaa, väistääkin ehkä sydäntotuuttaan ja syvempää intuitiota siitä, että niiden on aika mennä ja jonkin uuden saapua kehiin.

Kun sisäisyydessä tapahtuu syviä muutoksia, on ihan luonnollista olla luottamatta mihinkään ulkoiseen. Voisiko oppiakin luottamaan itseensä, omaan kykyynsä luoda itselleen turvaa ja rauhaa? Suositukseni on suostua olemaan kujalla ja samalla ilahduttavasti huolehtia itsestään. Sydämen ääni valaisee polkua aina seuraavalle lyhtypylväälle asti. Jokaisen askelen ja etapin myötä sydän avautuu vastaanottamaan seuraavan askelen. Sydän avautuu yhä suuremmin intuition virtaukselle ja sen mukaan toimimiselle juuri sen myötä, että opettelemme tekemään sitä mikä pelottaa, ottamaan askeleita, vaikka olisimme ihan hajalla. Sellainen sydänrohkeus on mahdollista lempeyden kautta vain kun on sisäistä turvaa (muu on väkisin ryttäämistä).

Unelmille avautumisessa kaikkein olennaisinta on hoivata sydäntään, nyt ja aina

(Teksti on ote uudesta kirjastani Sydänvoimaa muutokseen) <3

Videolla avaan lisää sydämen ja pelon äänen erottamista ja intuition mukaan toimimista.

Lämpimästi tervetuloa voimauttavan uutuuskirjani pariin. Sydänvoimaa muutokseen löytyy täältä

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Mitä kävisi, jos pyrkisimme yhteisymmärrykseen toistemme vikojen etsimisen sijaan?

Kun väsyttää ja ärsyttää, on toisten kunnioittava kohtaaminen vaikeaa. Itsekin olen viime aikoina ollut useissa tilanteissa, joissa en ole onnistunut väsyneenä olemaan yhtä kannustava ja empaattinen optimisti kuin haluaisin. Se on harmittanut ja tuntunut suurelta möykyltä sisimmässä.

Usein sanotaan, että emme voi muuttaa toisia, mutta voimme muuttaa itseämme. Tämä on totta, mutta haluan kuitenkin ajatella, että oman toiminnan kehittäminen ja toisten lempeä huomioiminen voi myös muuttaa ympärillä olevia. Oma esimerkki voi inspiroida ja innoittaa, motivoida ja kannustaa. Ainakin itse inspiroidun läheisteni arkisista tavoitteista, pohdinnoista ja niistä seuranneista muutoksista.

Erilaisuuden arvostaminen on hyvä lähtökohta, kun puhutaan toimivasta ja eteenpäin vievästä vuorovaikutuksesta. Se, että tunnistetaan erilaisuus ja hyväksytään se, auttaa jo eteenpäin. Kun tunnistetaan erilaiset reaktio- ja toimintatavat, on yhteistyö ja toisen kannustaminen helpompaa — silloinkin, kun arvot ja tavoitteet ovat täysin vastakkaiset.

Ehkä siis väsyneenä kiukkupussina hetken hengähdys ja sanojen asettaminen kunnioittavaksi voisi olla hyvä tavoite ainakin toisinaan. Jos kiukku tai epävarmuus ottaa vallan, jälkikäteen oman käytöksen tunnistaminen ja anteeksi pyytäminen ei maksa mitään. Oman virheen ja haavoittuvuuden myöntäminen voi joskus tuntua vaikealta, mutta vaikutukset itsessä ja muissa voivat yllättää positiivisesti.

Mielekkään elämän peruspilari on se, että arjen vuorovaikutussuhteet tuovat enemmän onnistumisen kuin epäonnistumisen kokemuksia. Kun kaikki pyrkisimme toimimaan niin, että lähellä olevilla olisi hyvä olla, voisi moni arjen solmu aueta. On vahvuutta, oman itsen ja myös toisen osapuolen kunnioittamista, osata jättää taakse suhteita, jotka omasta vilpittömästä, perinpohjaisesta yrittämisestä huolimatta eivät tunnu tuovan elämään sisältöä, joka kasvattaa meitä ihmisenä ja tuo kukoistustamme esiin. Uskon kuitenkin, että ennen lopullisia eroja aina kannattaa yrittää useasti, avoimesti ja perinpohjaisesti. <3

Hyvä elämä syntyy hyvistä valinnoista – 5 voimauttavaa ajatusta vaikeiden aikojen keskelle

Muutama vuosi sitten kävin läpi monta haastavaa vastoinkäymistä lyhyen ajan sisään. Ne olivat tapahtumia, jotka eivät olleet hallinnassani.

Niistä seurasi masentuminen ja hetkellinen lamaantuminen. Silloin tuntui, kuin olisin ollut elämässäni hetken aikaa tuuliajolla.

Olin surun murtama ja kaikki pysähtyi hetkeksi. Vaikka tuo aika oli todella raskasta, tuo pysähtyminen oli lopulta suuri siunaus, sillä sen keskellä muistin, mitkä asiat ovat minulle kaikkein merkityksellisimpiä elämässäni.

Tuota tapahtumasarjaa ennen energiani ja fokukseni olivat olleet levällään, eivätkä ne asiat edenneet, jotka olivat olleet minulle kaikkein tärkeimpiä.

”Emme voi muuttaa mennyttä, emmekä elää vielä tulevaa.”

Kuuntelin viisaampia, otin neuvon jyväsiä vastaan ja aloin tekemään pieniä muutoksia elämäni perusrakenteisiin. Suurin muutoksista oli kumminkin päätökseni ottaa vastuu siitä miten suhtauduin nuihin haasteisiin jotka kohtasin.

Vaikeimpina aikoina pienten valintojen merkitys korostuu ja niiden suuruuden näkee vasta kun tulee tarpeeksi pieneksi, tarpeeksi nöyräksi. Joskus ne kokemukset, jotka haluamme vähiten kohdata, voivat olla juuri niitä, joita tarvitsemme kaikkein eniten, sillä nuo asiat tuovat meidät kasvokkain itsemme kanssa.

Tässä muutama niistä mietteistä, jotka kiteytyivät tärkeiksi voima-ajatuksiksi vaikeiden aikojen keskellä:

1. Hyvä päivä alkaa hyvästä aamusta ja hyvä aamu hyvästä illasta. Sillä on suuri merkitys, miten aloittaa päivänsä. Selaako heti sosiaalisen median levotonta informaatiotulvaa, vai aloittaako aamun rauhallisesti ja lataavasti. Millaisilla ajatuksilla heräät uuteen päivään? Oma aamuni alkaa nykyään hitailla hengityksillä, positiivisilla ajatuksilla ja venyttelyllä.

2. Muista tasapaino levon ja liikkeen välillä. Tasapaino liikkeen ja levon välillä on tärkeää. Kaikki luonnossa lepää välillä ja sinäkin olet osa sitä. Aina ei tarvitse suorittaa. Välissä on tärkeää myös pysähtyä ja levätä.

3. Keskity asioihin joihin voit vaikuttaa. Hyväksy, että kaikki ei ole hallinnassasi. Ne asiat joihin emme voi vaikuttaa, eivät ehkä ole hallinnassamme, mutta voimme vaikuttaa siihen, miten niihin suhtaudumme.

4. Älä lannistu jos epäonnistut matkalla. Virheet ovat tärkeä osa oppimista. Kukaan ei ole mestari aloittaessaan, eikä sinunkaan tarvitse. Jokaisesta vastoinkäymisestä voi oppia jotakin merkittävää jonka voi kääntää positiiviseksi voimaksi tulevaan.

5. Luota elämään ja kulje kohti unelmiasi. Jokainen polku alkaa yhdestä askeleesta ja aloittaminen on tärkein osa muutosta. Sinun ei tarvitse tietää vielä kaikkea ennalta. Riittää kun tiedät mihin suuntaan haluat kulkea ja otat yhden askeleen kerrallaan. Hyvä elämä on seurausta hyvistä valinnoista.

5 keinoa saada lisää voimaa haasteisiisi juuri nyt

Se hetki, kun tulet irtisanotuksi unelmatyöstäsi.

Se hetki, kun tajuat ydinperheesi juuri hajonneen.
Se hetki, kun saat kuulla, että juuri ostamasi uusi kallis koti on asuinkelvoton ja jouduit juuri taloudelliseen katastrofiin.
Se hetki, kun huomaat terveytesi pettäneen kuormituksen keskellä.
Se hetki, kun rakastamasi ihminen, johon luotit täysin hylkää sinut yhtäkkiä kylmästi.
Ne hetket, kun tuntuu, että kaikki kaatuu päälle samaan aikaan ja jaksamisen vara-akutkin on jo käytetty.

Näinä hetkinä elämässäni olen todella joutunut kutsumaan omaa voimaa. Yhteen hetkeen voi tiivistyä niin paljon – kysehän ei ole vain siitä, mitä tapahtuu sillä hetkellä, vaan unelmien, toiveiden ja uskomusten romahtamisesta. Akuutissa kriisitilanteessa tärkeintä on selvityminen, sen jälkeen alkaa vasta työstäminen ja uuden rakentaminen.

Kokosin yhteen omien kokemusteni pohjalta ne asiat, joiden avulla olen itse luovinut läpi elämäni kriisien ja haastavien solmukohtien. Toivon sulle voimaa kaikkeen elämässäsi juuri nyt.

1. Hyväksyntä sille mitä tapahtuu

Sen harjoitteleminen, että kaikki on nyt kuten on. Nyt on näin, jostain syystä jouduin ja sain kohdata tämän haasteen. Ehkä sillä ei ole suurempaa merkitystä, ehkä on ja saan sitä kautta oivaltaa jotain elintärkeää, mikä säästää minut vielä suuremmalta vastoinkäymiseltä. Elämässä on luonnollista ylä- ja alamäet ja toisaalta haasteiden jälkeiset yllättävän ihanat jutut, jotka tulevat myös ihan puun takaa.

”Olen aina siellä, missä minun kuuluukin olla, oppimassa niitä asioita, joita minun tällä hetkellä kuuluukin oppia ja kasvaakseni ihmiseksi, joka on aidoin minä.

2. Usko siihen, että jotain hyvää on tapahtumassa

Mitä suuremman haasteen keskellä olen taistellut soturina, sitä suuremmin olen odottanut jotain hyvää tapahtuvaksi seuraavaksi. Olen visioinut paremmasta tilanteesta, sen yksityiskohdista ja miten kaikki tulee päätymään lopulta hyvin. Olen listannut päiväkirjaani ylös, mitä kaikkea opin meneillään olevasta vastoinkäymisestä.

3. Tunteiden tunteminen

Tilanne herättää paljon tunteita, kenties epäuskoa, pelkoa, surua, ahdistusta, stressiä ja toivottomuutta. Olen kokenut empaattiset turvalliset ystävät kultaakin kalliimmaksi, kun heidän kanssaan olen pystynyt tuntemaan kaiken ja saanut itselleni tilaa ilman ratkaisukeskeisiä vinkkejä eteenpäin.

4. Resurssien hankkiminen itselle

Uni, luonto, liikunta, kivat iloa tuovat asiat, tukiverkot, ystävät, retriitit, musiikki. Siinä mun tärkeimmät voimavarat haasteiden keskellä. Mitä haastavampi tilanne, sitä enemmän kannattanee laittaa fokusta omien voimavarojen vahvistamiseen. Mistä vain saat tukea, vastaanota se. Opettele myös pyytämään apua.
Kehon hyvinvoinnista huolehtiminen on merkittävä asia muutostilanteissa, koska se määrittelee pitkälti myös mielen hyvinvointia. Priorisoi siis haastekohdassa kaikki, mistä keho tykkää. Kehosi on pomosi, koska jos se irtisanoo itsensä, siitä tulee viimeistään silloin elämää ylläpitävä prioriteettisi.

5. Konkreettisen toimintasuunnitelman tekeminen

Olen pyytänyt jonkun miettimään kanssani tai miettinyt itsekseni selkeän suunnitelman, mitä nyt kannattaa tehdä ihan käytännössä. Mitä ensin, mitä sitten, ja mitä sitten…ja olen aloittanut kohdasta yksi. Askel kerrallaan, eteenpäin. Kohti parempaa/paranemista/toivottua lopputulosta.
Eihän mikään elämässä mene näin, että jonkun suunnitelman mukaan…mutta se on tuonut voimaa ja selkeyttä kaaottisiin tilanteisiin. Ja fokus on pysynyt paremmin kasassa. On tullut olo, että hallitsen tilannetta, enkä ole ajelehtiva uhri. Olen oman elämäni luoja myös haasteiden keskellä.

Kutsu sun voimaa -yhteisö syntyi tuomaan hyvinvointia sinulle

Erään kriisin keskeltä syntyi uskomattomalla voimalla ja luomisenergialla Kutsu sun voimaa – yhteisö ja Kutsu sun voimaa – retriitit yhdessä muusikko-taiteilija-holistinen valmentaja Miri Rantion kanssa. Koko tarinan voit kuulla elokuussa 2021 pitämästämme Instagram -livestä tästä.

Haluamme luoda helposti lähestyttäviä paikkoja ja tapahtumia, joissa voit vahvistaa omaa voimaa, ottaa mukaan työkaluja omaan arkeen ja saada jatkumoa yhteisön voimin oman hyvinvoinnin vahvistamiseen. Yhtä lailla uramuutokselle tulee omat retriittinsä ja paikkansa, missä mennä kohti unelmatyötään ja omaa kutsumustaan.

Kriisit ovat portteja itseen, omaan voimaan ja vahvuuteen. Kutsu sun voimaa. Älä pakota, suorita, vaan houkuttele rauhassa se esiin. Keskity itseesi ja voimavarojen vahvistamiseen. Uskalla pysähtyä, niin tunnet sen voiman, joka sisälläsi kytee. Vaikka voiman liekki olisi pienenpieni, se on elossa. Älä ikinä mene siihen harhaan, että olisit yksin. Sillä et ole.

Voimallisin terkuin,
Riikka

Meistä jokainen osaa toimia hyveellisesti – sanan vanhahtavuudesta huolimatta se yhä tuottaa meille hyvää mieltä

Ystäväni kertoi minulle aamuliikenteessä kohtaamastaan isästä ja rattaista istuvasta pikkupojasta, jotka olivat näyttäneet vielä hyvin unisilta ja jopa äreiltä haukotustensa välillä. Yhtäkkiä isä oli kuitenkin huomannut ystäväni myötätuntoisen katseen, jolloin hän oli kääntynyt poikansa puoleen ja koskettanut tätä hellästi. Poika oli pyörähtänyt katsomaan isäänsä kirkastunein kasvoin leveästi hymyillen, johon isä vastasi yhtä rakastavalla hymyllä. Ystäväni mukaan nuo toisilleen hymyilevät isä ja poika koskettivat hänen sydäntään ja heitä muistaessaan ilahduttivat häntä vielä pitkin päivää.

Olet varmaan itsekin huomannut, miten hyvä mieli voi tulla siitä, kun näkee jonkun auttavan toista tai toimivan muuten hyveellisesti, kuten esimerkiksi kaupan kassalla palauttaessa edelliseltä asiakkaalta epähuomiossa pudonneen setelin omistajalleen.

Vaikka hyveellisyys kuulostaa nykykielessä vanhahtavalta sanalta, hyveitä arvostetaan yhä. Pelkästään hyveellisen toiminnan huomaaminen kohottaa sivusta seuraavanakin myös omaa olotilaa. Maailmasta tulee ainakin muutamaksi hetkeksi parempi paikka.

Me kaikki osaamme hyveellisen toiminnan. Meihin on jo syntymästämme sisään istutettu halua auttaa ja kyky rakastaa. Sen lisäksi meillä on kyky olla sinnikkäitä tai rohkeita tai voimme osoittaa suurta viisautta ja luovuutta haastavissa tilanteissa. Myös reiluus ja oikeudenmukaisuus pilkahtavat esiin oikeissa tilanteissa. Osaamme myös tarpeen vaatiessa olla harkitsevia ja säädellä omaa toimintaamme. Kiitollisuuden tunne tai kauneuden arvostaminen voi saada meidät jopa liikuttumaan.

Kauneutemme – hyveellisyytemme – sädehtii luonteenvahvuuksissamme, joilla ilmennämme hyveitä – viisautta, rohkeutta, inhimillisyyttä, oikeudenmukaisuutta, kohtuullisuutta ja henkisyyttä – käytännössä. Meillä jokaisella on oma kimaramme luonteenvahvuuksia, jotka tuovat persoonallisuuteemme kauniin, kullekin luonteenomaisen sävyn.

Kuten vahvuuksia tutkinut Lotta Uusitalo-Malmivaara toteaa kirjassa Positiivisen psykologian voima vahvuuksien näkyminen ja käyttäminen eivät koskaan heikennä ketään, vaan päinvastoin. Vahvuuksien ilmeneminen kohottaa myös läsnäolijoiden tunnetilaa ja saa käytetyn vahvuuden vahvistumaan myös heissä. Tämän takia luonteenvahvuuksien käyttäminen ei herätä kateutta vaan ihailua.

Tunnistat tämän, jos olet joskus esimerkiksi nähnyt jonkun kiirehtivän auttamaan vanhusta, jonka pudonneesta kassista on vierinyt ostoksia kadulle. Todennäköisesti sinulle tulee tuollaisessa tilanteessa hyvä mieli ja olet herkempi vastaisuudessa myös itse toimimaan samoin.

Miksi vahvuudet ovat sitten vahvuuksia eivätkä esimerkiksi luonteenpiirteitä? Koska vahvuuksien käyttäminen on tahdonvaraista toimintaa. Ystäväni olisi voinut tuijottaa isää mitäänsanomattomasti tai jopa arvostelevasti, mutta hän valitsi myötätunnon. Samoin isä olisi voinut jättää käyttämättä mahdollisuuden osoittaa rakkauttaan, mutta hän valitsi toisin.

Kun valitsemme käyttää vahvuuksiamme, tietämättämme osoitamme hyveellisyyttä, jolloin sekä me että kanssakulkijamme koemme hyvää mieltä ja havaitsemme olomme ja elomme jotenkin kohottuneen.

Teksti on lainaus kirjasta Olet kaiken hyvän arvoinen.

Teksti on julkaistu myös Iloversumin sivuilla.
Tutustu koulutus- ja valmennustarjontaani tai tilaa onnellisuusluento TÄSTÄ.

Maailmankuulu hidastaja Carl Honoré Suomessa: Parhaat kokemukset tulevat suunnittelematta

Carl Honoré on kanadalainen toimittaja, joka luopui urastaan ja ryhtyi maailmanlaajuisen hitausliikkeen puolestapuhujaksi. Nykyään Lontoossa asuva Honore on kirjoittanut menestyskirjat Slow – elä hitaammin – Manifesti hitaamman elämän puolesta (Bazar 2008) ja Perhe paineessa – Manifesti riittävän vanhemmuuden puolesta (Bazar 2010). Carl Honoré ja kansainvälinen hitausliike (slow movement) on inspiroinut myös Hidasta elämää -sivuston perustajia.

Carl Honoré: Mitä on Slow Travel eli hidas matkailu?

Tätä kysymystä olen pohtinut viime aikoina, aloitettuani jälleen matkustamisen. Tarkoittaako hidas matkailu yksinkertaisesti matkustamista hitaammin? Esimerkiksi jalkaisin tai polkupyörällä?

Mielestäni kyse on paljon isommasta asiasta. Minulle hidas matkailu on ajattelutapa, joka voi muuttaa minkä tahansa matkan sielun balsamiksi ja aistien juhlaksi.

Olen hahmotellut listaa Slow Travel -periaatteista. Tässä viisi ensimmäistä teesiä, jotka tulevat mieleeni:

1. Nauti matkasta

Kun lopetat kiirehtimisen määränpäähän, matkustamisesta tulee liikkeessä olemisen juhlaa.

2. Salli sattumukset

Rikkaimmat kokemukset ovat usein sellaisia, mitkä tulevat suunnittelematta, käsikirjoituksen ulkopuolelta.

3. Hakeudu luontoon

Luonnossa oleminen rauhoittaa ja uudistaa. Muista olla kiltti ja ystävällinen maapallolle. Sen tulee olla tänä päivänä itsestäänselvyys.

4. Nauti paikallisesta kulttuurista

Tutkimalla miten muut elävät, mielesi avartuu ja tekee jokaisesta matkasta ainutlaatuisen.

5. Kunnioita rytmiäsi

Mikään ei ole autuaampaa kuin antaa oman virran viedä omassa rytmissä

Miten Sinä täydentäisit listaa?

Matkailin itse äskettäin erittäin hitaasti Suomessa. Vietin viikonlopun Majamajassa, pienessä sähköistämättömässä mökissä Helsingin edustalla olevassa saaressa. Voit vain kuvitella ympärillesi skandinaavista minimalismia, luonnonmateriaaleja eikä painetta tehdä mitään muuta kuin rentoutua, mietiskellä ja nauttia ulkoilmaelämästä.

Vietimme aikaa kaverini Mikaelin kanssa. Kokkasimme avotulella. Istuimme terassilla tuntikausia, siemailimme viiniä, kuuntelimme tuulta, katselimme lintuja ja taivaalla lipuvia pilviä. Pilkoimme polttopuita ja lämmitimme saunaa.

Kaikkialla ääniraita oli sama: aallot lyömässä vasten kallioista rantaviivaa. Olin niin onnellinen ja rakastin jokaista minuuttia. Lasken jo päiviä milloin pääsen palaamaan….

Artikkeli on vapaasti suomennettu Carl Honorén Facebook-päivityksestä ja julkaistaan hänen ystävällisellä luvallaan.

Tiedätkö oman enneagrammityyppisi? – Tämän se voi paljastaa sinusta

Usein me ihmettelemme jonkun toisen tapaa toimia eli kuvittelemme kaikkien toimivan samalla logiikalla kuin itse toimimme. Mutta asia ei ole lainkaan näin. Jotta voi ymmärtää muita, on hyvä tunnistaa ensin oma enneagrammityyppinsä.

Enneagrammi on persoonallisuusmalli, joka kuvaa hämmästyttävän tarkasti yhdeksää erilaista, mutta yhtä hyvää tapaa suhtautua maailmaan, muihin ja itseensä. Jokaisella tyypillä on selkeä oma toimintalogiikkansa ja selviytymisstrategiansa. Tyyppimme takana alitajuntamme uskomuksineen ohjailee toimintaamme ja muokkaa minäkäsitystämme mielikuvineen, muistoineen, tulkintoineen ja toimintatapoineen.

Enneagrammi ei pelkästään kerro, miten eri tyypit toimivat, vaan se kuvaa myös toiminnan takana olevat tarpeet, uskomukset ja motiivit sekä jokaisen tyypin upeat vahvuudet ja erityispiirteet.

Oma enneagrammityyppi on se toiminta- ja selviytymistapa, jota käytät automaattisimmin arjessasi, ja erityisesti haastavissa tilanteissa. Me ikään kuin puemme joka aamu päällemme alitajuisen persoonallisuus-univormumme huomaamatta, että voisimme valita muunkinlaisia tapoja toimia. Olemme kuin tyyppimme ja toimintatapamme panttivankeja.

Kun tunnistamme oman tyyppimme ja sen toimintalogiikan, meillä on mahdollisuus vapautua automaattisista tavoistamme. Voimme tietoisesti valita tai lainata muilta tyypeiltä paremmin kuhunkin tilanteeseen paremmin sopivia toimintatapoja. Tehokkaana tyyppinä tiedän tehokkuuden olevan loistava ominaisuus työskennellessäni, mutta ihmissuhteissa se tuottaa lähinnä ongelmia. Niinpä ystäväni murheita kuunnellessani olen oppinut valitsemaan tehokkuuden tilalle myötätunnon ja kannustavuuden.

Tunnista oma enneagrammityyppisi

Ykkönen

Haluat aina tehdä kaiken virheettömästi.
Pyrit jatkuvasti uudistamaan itseäsi paremmaksi tai kehittämään muita.
Olet mielellään mallina muille oikeasta tavasta elää ja toimia.

Kakkonen

Muiden huomioinen ja heistä välittäminen on sinulle ensiarvoisen tärkeää.
Laitat muiden tarpeet ja toiveet omiesi edelle.
Ilahdut, kun huomaat pystyväsi auttamaan ja olevasi tarpeellinen muille.

Kolmonen

Sinulla on kaikessa tekemisessäsi ja suorittamisessasi tavoite.
Sinua ärsyttää ja turhauttaa tehottomuus.
Haluat myös muiden huomaavan saavutuksesi ja menestymisesi.

Nelonen

Tunteesi ovat sinulle tärkeä tietolähde maailmasta.
Sinusta tuntuu pahalta, jos joku sanoo sinua tavalliseksi.
Haluat jättää yksilöllisen ja ainutlaatuisen jälkesi kaikkeen tekemiseesi.

Viitonen

Uskot, että kaiken voi ymmärtää ajattelun kautta.
Mielesi sisäinen elämä on paljon kiinnostavampaa kuin arkesi.
Arvostat omaa aikaa ja tilaa sekä toisten asioihin puuttumattomuutta.

Kuutonen

Pyrit toimissasi ja elämässäsi kohti turvallisuutta.
Ennakoit automaattisesti mahdolliset vaaratilanteet, riskit ja uhkat.
Panostat mielellään aikaasi ja energiaasi yhteisen hyvän eteen.

Seiska

Hauskuus ja positiivisuus on sinulle tärkeää elämässä.
Innostut herkästi uusista asioista.
Sinulla on aina useampia vaihtoehtoja, mahdollisuuksia ja suunnitelmia, miten edetä.

Kasi

Hankit itsellesi muilta kyselemättä sen, mitä koet tarvitsevasi.
Puolustat omiasi ja tunnet tarvetta vastustaa niitä, jotka kohtelevat muita epäoikeudenmukaisesti.
Saatat järkyttää muita tai kapinoida sovinnaisia tapoja vastaan omalla suoruudellasi.

Ysi

Pyrit ylläpitämään rauhaa, sopuisuutta ja harmoniaa kaikissa tilanteissa.
Tulet helposti toimeen muiden kanssa.
Muistat kaikki ne harvat hetket, jolloin olet suuttunut.

Olemme paljon enemmän kuin tyyppimme

Ennen kaikkea enneagrammi kertoo, että olemme paljon enemmän kuin persoonallisuutemme. Se auttaa meitä näkemään itsemme koko laajuudessaan voimavaroineen ja potentiaaleineen.

Olessamme samastuneita alitajuiseen toimintatapaamme ja tyyppiimme pienennämme itseämme ja tyydymme olemaan vähemmän, mitä todellisuudessa olemme. Silloin emme uskalla kohdata maailmaa ja muita ihmisiä ilman puolustusmekanismejamme.

Enneagrammin avulla alitajuiset selviytymisstrategiat tulevat näkyviksi, joten voimme ymmärtää, miksi olemme ja toimimme, niin kuin teemme. Tapamme toimia, ajatella ja tuntea näyttäytyy jollakin tavalla järkeenkäyvänä. Mutta samalla tajuamme, miten toimimattomia automaattiset strategiamme ovat ja miten ne ovat rajoittaneet omaa olemistamme.

Kun lakkaamme samaistumasta tyyppiimme, näemme todellisen itsemme persoonallisuuden takana. Emme kuitenkaan menetä persoonallisuuttamme. Meistä tulee hyväksyvämpiä itseämme ja muita kohtaan, koska eheä, kaunis ja rakastava todellinen minuutemme pääsee ilmentämään itseään persoonallisuutemme kautta.

Enneagrammi näyttää tien aitoon ihmisenä kasvamiseen. Kuitenkaan mitään ei tarvitse muuttaa eikä itsestään tarvitse tehdä parempaa. Kaikki hyvät ominaisuutemme ovat meissä jo valmiina. Meidän tarvitsee vain tiedostaa enneagrammityyppimme alitajuiset uskomukset. Kun hyväksymme ne, niin ne lakkaavat hallitsemasta elämäämme ja vapaudumme onnellisuuteen.

Tutustu syvemmin enneagrammiin ja omaan tyyppiisi kirjan Onni asuu jo sinussa – 9 tapaa olla onnellinen avulla

Teksti on julkaistu myös Iloversumin sivuilla.

Tutustu koulutus- ja valmennustarjontaani tai tilaa onnellisuusluento TÄSTÄ.

Ei ole punaista tupaa eikä perunamaata – Epäonnistuneen isän tunnustuksia

Minusta piti tulla isä. Tiedättehän, sellainen tyyni ja rauhallinen, järkähtämätön ja turvallinen. Kahdeksasta neljään töissä ja siitä kotiin. Punainen tupa ja perunamaa. Ovensuuhun tervehtimään tulleelle kultaiselle noutajalle rapsutus ja vaimolle suukko poskelle, jonka jälkeen kärsimättömänä faijaansa odottavien lasten tulvana ryöpsäntelevät kuulumiset.

Kuinkas sitten kävikään?

Kaksi lasta, molemmilla eri äidit. Hädin tuskin sinnittelimme ensimmäisen vauvavuoden, jonka jälkeen pistimme lusikat jakoon. Jep, molemmilla kerroilla. Sovittelijan avulla tehty sopimus yhteishuoltajuudesta lojuu kaksin kappalein pöytälaatikossa. 50/50 ja joka toinen viikonloppu pidennettynä. Siinä jaettu osuuteni, vai pitäisikö sanoa, että isyyteni.

Jotain ihan muuta kuin niissä esikuvissa, joita niin kovasti halusin seurata.

Isän identiteetti ja häpeä

Identiteettini on 24/7 isä, mutta fyysisesti olen läsnä paljon vähemmän. Kumpikaan lasteni äideistä ei rajoita tapaamisia, päinvastoin, saan käytännössä koska tahansa viettää aikaa lasteni kanssa. Vuorosysteemimme on hyvin joustava. Juhlat juhlitaan yhdessä, eikä vaihtojen yhteydessä ole kiire.

Yhteishuoltajuudessa korostuu vanhempien välinen suhde. Siihen on yleensä syynsä miksi eroon on päädytty, joten kränää ja kipupisteitä riittää. Keskinäisen luottamuksen eteen kannattaa silti nähdä vaivaa. Ajoittain se on kysynyt kovempaa uskoa ja tahtotilaa, kuin mikään muu elämässäni aiemmin. ”Worth every fucking cent”, kuten Tony Soprano asian ilmaisisi.

On turhauttavaa, että toinen osapuoli haluaa hoitaa osan käytännön kasvatuksesta eri tavoin kanssani. Vielä sitäkin tuskallisempaa on ottaa vastaan kritiikkiä omista pyrkimyksistäni. Se että alun alkaen epäonnistuin perheen kasassa pitämisessä moninkertaistaa arvostelun aiheuttamaa häpeää. Silloinkin kun se ei ole edes arvostelua, paitsi tietysti epäonnistuneen isän pään sisällä.

Isän häpeä on teema, joka tosin jalkautuu useimmille parisuhdestatuksesta riippumatta. Väsyneenä aikuiset ihmiset saattavat kohdella toisiaan lapsina, kuin muka tietäen itse paremmin. Jälleen kerran häpeä nostaa päätään. Tulen surulliseksi joka kerta nähdessäni tai kuullessani äidin sättivän tai vähättelevän lapsensa isän osaamista. Oletusarvona tuntuu olevan, että isän perään täytyy katsella ja hänen tekemisiään oikoa. Kuinka moni mies vetäytyykään luolaansa hyväksyen, ettei isän kuulu kasvaa (sivu)rooliaan suuremmaksi?

Huoltajuussuhde vaatii jatkuvaa huoltoa

Jos peilaan mennyttä elämääni sitä vasten, mitä odotin itseltäni isänä, koen epäonnistuneeni. Paradoksi piilee siinä, että kun katson lapsiani, en näe epäonnistumista, ainoastaan täydellisyyttä. Tiedän, että molempien heidän äitinsä jakavat tämän näyn kanssani. Sen varjeleminen ja varmistaminen, että jokainen osapuoli kokee olonsa tässä yhtälössä merkitykselliseksi ja turvalliseksi on jokaisen vuodatetun sosiaalisen hikipisaran arvoinen.

En koe saavuttaneeni mitään, ei ole päätepistettä. Voin silti todeta, että arki on juuri nyt tasapainossa. Hoidamme lasteni äitien kanssa jatkuvasti suhdettamme ja pyrimme olemaan toisillemme avoimia ja rehellisiä tavalla, johon parisuhteen aikana emme kyenneet. Toisinaan erimielisyydet ja odottamattomat tilanteet vituttavat isolla kädellä, aika ajoin ne jopa ahdistavat. Tuollaisina hetkinä koen tärkeäksi muistuttaa itseäni siitä, että olemme samassa veneessä. Eri mieltä saa olla, mutta toista ei saa heittää laidan yli. Tämä mentaliteetti synnyttää luottamusta, joka vahvistuessaan on yksi epäonnistuneen isän suurimpia arjen voimavaroja.

Rakkaus ei katso perhemalleja

Molemmat lapseni ovat kasvaneet perhemalliin, joka on hyvin erilainen kuin se, johon itse kasvoin. Nuorempana suhtauduin puritaanisesti perhesiteisiin. Isäni tiesi muistuttaa, että oma veri on sakein. Sittemmin olen saanut avata silmäni ja nähdä, kuinka laajalle se valtava rakkauden määrä jakautuu, josta lapseni saavat päivittäin nauttia. Yhden määritelmän mukaan kyseessä on ystäviä, tuttuja ja hoitajia. Toisen, mieluisamman määritelmän mukaan, he kaikki ovat tavalla tai toisella sisaruksia ja kanssakulkijoita.

Lapseni ovat tottuneet siihen, että isä ja äiti asuvat erillään, mutta ovat silti samanarvoisia. Eivät tosin tasapäisiä, sillä isän luona jotkut hommat hoidetaan vähän eri tavalla kuin äidin luona. Se on ookoo! Molempiin koteihin on muodostunut omat rutiinit.

Saan olla sellainen isä mikä olen, koska olen vetänyt rajan ja vaatinut, tullut näkyväksi tämän tarpeeni kanssa. Se taas on vaatinut rohkeutta ja uskallusta sanoa asioita, kulkea häpeän läpi ja luottaa. Minua ei ole torjuttu, vaan hyväksytty. Roolit ovat murtuneet. Kun keskittyy miellyttämään vähemmän, aukeaa tilaa rakastaa enemmän. Melkoinen klisee, mutta näin se menee.

Hymyilin taannoin, kun räppäri Elastinen totesi Posse -tv-ohjelmassa, kuinka ”isyys on sitä, että lopettaa murehtimisen omasta cooliudesta ja keskittyy tekemään omista muksuistaan cooleja.”

Touché!

Tunne pelkosi, vapaudu elämään -kirja on tilattavissa Hidasta elämää -verkkopuodin kautta. Tutustu kirjaan ja tilaa täältä.

Elämän haasteissa ja satuttavissa tilanteissa oletko itsesi puolella?

Elämä haastaa meitä monenlaisilla kipeillä kokemuksilla ja tapahtumilla. Nilkka voi nyrjähtää tai migreenikohtaus kaataa sängyn pohjalle. Tai töissä emme saavutakaan pyrkimäämme tavoitetta. Puhumattakaan ihmissuhdesolmuista, joissa ikävä kommentti viiltää tosi ilkeästi. Meistä jokainen saa oman osansa kipua elämässään.

Valitettavasti mielemme ylituomarille ei useinkaan riitä tuo alkuperäinen kipu, vaikka se olisikin jo hyvin tuntuva. Mielellämme on taipumus lisätä kärsimystä. Se tuo alkuperäisen kivun ympärille muistoja, mielleyhtymiä tai tulkintoja, jotka vahvistavat kipua. Tai se päästää valloilleen itsesyytösten, vähättelyn ja mitätöinnin vyöryn.

Niinpä nilkan nyrjähtäminen ei riitä, vaan mielemme rupeaa moittimaan meitä huolimattomuudesta katukivetyksen reunalla. Migreenin kourissa saatamme potea syyllisyyttä tekemättömistä töistä ja moittia itseämme luovuttamisesta. Vielä saavuttamaton tavoite saa seurakseen mielemme syövereistä täyslaidallisen ammatillista mitätöintiä. Mielellämme on myös pettämätön kyky kaivaa esille kaikki aiemmat ihmissuhdeloukkaukset oikeuttamaan ja voimistamaan tunnetasolla tuntuvaa kipua.

Joku viisas on joskus sanonut, että tuska on väistämätöntä, mutta kärsimys on valinta. Useinkaan emme voi vaikuttaa alkuperäisiin kivun, pettymyksen tai harmituksen tunteisiin. Onneksi voimme kuitenkin harjoittaa mieltämme, jotta jatkokärsimystä ei pääsisi syntymään. Voimme harjoitella lempeyttä ja armollisuutta itseämme kohtaan kivun hetkellä. Voimme opetella olemaan itsemme puolella vaikeina hetkinä.

Miten olla itsensä puolella

Tee päätös olla itsesi puolella vaikeina hetkinä. Kun päätös on valmiina, niin se muistuu helpommin mieleesi haastavissa hetkissä.
Kun huomaat mielesi lisäävän kärsimystä ikävillä ajatuksilla, pysäytä nuo ajatukset. Voit kuvitella mielessäsi aina silloin stop-merkin. Ja sen jälkeen hengittää tietoisesti ja rauhallisesti sisään ja puhaltaa pitkään ja levollisesti ulos. Näin saat aivojen stressitilaa helpotettua ja kielteisten ajatusten kommenttilinkoa hidastettua.
Harjoittele lempeyttä ja hyväksyvyyttä itseäsi kohtaan päivittäin yhden arvostelusta vapaan vartin ajan. Sovi jo etukäteen itsesi kanssa, mikä olisi hyvä hetki arvosteluvapaalle vartille. Se voi olla heti aamulla, lounastunnin alussa tai työmatkalla. Lupaat itsellesi, että tuon vartin aikana et arvostele mitään itsessäsi tai ympärilläsi. Olet täysin arvostelusta vapaa ja otat kaiken vastaan lempeästi ja hyväksyen.
Iltaisin voit pitää vielä kiitollisuushetken, jolloin huomioit päivän aikana esiin tulleita hyviä asioita ja ominaisuuksia itsestäsi. Kiität, kehut ja kannustat itseäsi ja vahvistat hyviä ja arvostavia ajatuksia itsestäsi.

Ole itsesi puolella, sillä olet omien hyvien ajatustesi arvoinen.

Voit lukea kirjastani Avaudu rakastamaan itseäsi, miten voit kohdata arvostelun rakkaudella, jolloin arvosteleva ääni väistyy ja rakkaus avautuu täyttämään olemuksemme.

Tutustu koulutus- ja valmennustarjontaani tai tilaa onnellisuusluento TÄSTÄ.

Masentunut on joskus opetettu uskomaan, että hänessä on jotain vääränlaista

Olen nimittänyt masennusta monenlaiseksi sairaudeksi: puhun masennuksesta näkymättömyys- ja tunnelukkosairautena, itsestä etääntymisen sairautena ja rajattomuussairautena. Lisäksi masennus on kärsimys-, voimattomuus- ja läsnäolottomuussairaus sekä syyllisyys- ja itsevihasairaus.

Masennus on hyvin kokonaisvaltainen juttu: fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja henkis-hengellinenkin. Ja kaikki ne puolet tulisi ottaa huomioon, kun masennusta hoidetaan. Usein ei kuitenkaan oteta vaan hyvin usein määrätään mielialalääkkeet ja lähetetään masennuksesta kärsivä kotiin selviytymään yksin. Näin ei tietenkään saisi olla. Masennuksen todellinen juurisyy pitäisi selvittää ja sitä juurta pitäisi päästä kunnolla hoitamaan, jotta juuri ei pääsisi kasvattamaan uutta ”masennuskukkaa”.

Kirjoitin esikoiskirjassani näin:

”Masennus on seurausta joko yhtäkkisestä voimakkaasta stressaavasta kokemuksesta tai pitkään jatkuneesta stressitilasta ja sen aikaansaamasta epätasapainotilasta. Ihminen reagoi stressiin lamaantumalla tai ylivirittymällä. Eläimet reagoivat ihan samalla tavalla stressitilanteissa; taistelevat tai pakenevat. Jotkut eläimet teeskentelevät hengenvaarallisessa tilanteessa kuollutta.

Ihminen voi mennä äärimmäisen uhkaavassa tilanteessa piiloon, pyrkiä muuntautumaan näkymättömäksi ja liikkumattomaksi. Ihminen tekee tämän tiedostamattomasti hengissä pysyäkseen. Masennuksessa keho ja mieli menevät usein lamaannustilaan. Se on luonnollinen ja viisas suojakeino silloin, kun stressiä on liikaa tai tilanne jossa eletään, tulkitaan uhkaavaksi. Lamaantuneen keho on usein jumissa, asentokin on kumara ja itseään suojaava.

Masennus on kuin musta peitto tai näkymättömyysviitta, jonka alle ihminen piiloutuu pakoon pahaa maailmaa. Peitto on näennäinen suoja ja turva, se on äiti ja isä, aikuinen, jonka syliin olisi pitänyt päästä silloin, kun oli paha olla. Masennus on puuttuva syli, lämmin katse ja pehmeys. Masennuksesta kärsivällä ei ole oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin vetäytyminen johonkin sellaiseen olotilaan, missä kokee olevansa edes vähän turvassa.

Näkymättömänä tulee piileskeltyä masennuspeiton alla piilossa. Tekisi mieli tulla peiton alta pois, mutta kun ei uskalla. Joskus tarvitaan joku, joka houkuttelee peiton alta pois tai ainakin välillä kurkistaa peiton alle. Se joku voi olla myös omaan pimeyteen kyllästyminen tai ihminen, joka näkee ja ottaa todesta.

Totuus on se, ettei peiton alla ole turvallinen olo vaan peiton alla on turvatonta, pimeää ja yksinäistä ja todella, todella paha olla. Peiton alla piileskelevän hartain toive olisi, että tulisi joku, joka kurkistaisi peiton alle, toisi valon pimeyteen, ottaisi syliin ja sanoisi: ”Anna minun kulkea rinnallasi, autan sinua rakastamaan itseäsi, kannan, kun et itse jaksa. Olet hyvä, rakastettava ja ainutlaatuinen.”

Masennuksen eri puolilla on usein jotain tekemistä häpeän kanssa, mutta häpeää voi olla vaikea tunnistaa, koska se voi olla niin syvällä ihmisessä, ettei siihen ole helppoa päästä käsiksi.

Häpeän voi tunnistaa esimerkiksi ankarasta sisäisestä puheesta ja mahdottomista vaatimuksista itseä kohtaan, tarpeesta peittää itseä, esiintymisjännityksestä, tarpeesta muokata itseä tai vaikkapa omaa kehoa toisenlaiseksi. Häpeä saa ihmisen tuntemaan itsensä vääränlaiseksi, arvottomaksi, kelpaamattomaksi ja riittämättömäksi.

Kysymys on uskomuksesta – joku on joskus tavalla tai toisella istuttanut itseen sellaisen käsityksen, että itsessä on jotain vikaa. Ja masentaahan se, saa alistumaan ja laantumaan.

Häpeän vastalääke on rakkaus, empatia, myötätunto ja hyväksyntä itseä kohtaan. Joskus se voi olla niinkin yksinkertainen juttu, että alkaa kääntää omaa sisäistä puhetta vähän ystävällisemmäksi, opettelee tuntemaan ja hyväksymään kaikki omat tunteet ja kuuntelee omia tarpeita ja oppii pitämään niitä tärkeinä. Rajojakin on hyvä vahvistaa ja pyrkiä ympäröimään itsensä niillä ihmisillä, joille kokee olevansa rakas ja tärkeä.

Oikeasti totuus on se, että jokainen on oikeanlainen, kelpaava, riittävä ja arvokas. Häpeästä kärsivän on vain opittava tiedostamaan, että tuo koskee myös häntä itseään.

Tutustu häpeää käsittelevään kirjaan täällä:

Voiko elämässä olla välitilaa? – Kun elämältä katoaa suunta, ainoa varma asia on toivo

Voiko elämässä olla välitilaa, kun jokainen hetki on kuitenkin täyttä elämää? Mutta olisiko välitila yhtään sen vähemmän elämää, vai aivan yhtä täyttä, erilaista vain? Onko matkalla oleminen vähemmän kuin perille saapuminen? Onko määrittämätön vähemmän kuin se, mikä on määritelty?

Elämä taivuttaa minua muotoihinsa, ja minä taivun, kun en muutakaan voi. En voi läheskään niin usein, kuin haluaisin, valita ja päättää, miten elämäni menee. Kun haluaisin jo kiirehtiä, minun pitääkin hidastaa. Kun haluaisin asioiden menevän noin, minun onkin antauduttava tähän.

Minulle välitila on tila, joka ei ole enää jotakin, mikä on ollut, mutta ei vielä mitään uuttakaan. Vähän kuin vuodenaikojen murroskohta. Kun sulavan jään lävitse voin jo nähdä keväisen ruohonvihreän. Kuvan, jossa vanha ja uusi ovat häivähdyksinä läsnä, mutta joista kumpaakaan välitila ei ole. Ei niiden sekoitusta, vaan aivan oma tilansa, oma identiteettinsä. Kuin hämyinen asema, jossa ei tunneta määränpäätä eikä aikatauluja.

Kun tanssin, liike minussa ei pääty silloinkaan, kun näyttää siltä, että hetkeksi pysähdyn. Samoin välitilakaan ei ole minulle staattista, vaan voin aistia, kuinka jossain syvemmällä sykkii näkymätön virta. Välitila voi tuntua kaikessa epävarmuudessaan lohduttomalta, mutta se voi tuntua lohdultakin, kun alkaa liikkua välitilan rytmin myötäisesti. Muotoutua hiljalleen sen ajanjakson muotoiseksi, joka on käsillä.

Välitila tuntuu tuskalliselta niin kauan, kun sitä vastustaa ja alkaa helpottaa, kun suostuu siihen, mitä elämä juuri sillä hetkellä tarjoilee. Antautumisen hetkessä on jotain kaunista. Elämä ei olekaan minua vastaan, vaan puolellani. Silloinkin, kun en ymmärrä sitä, enkä näe tulevaisuuteen. Voin laittaa itseni välitilan virran varaan, vaikka en tiedä, minne olen menossa. Olen menossa kuitenkin, jonnekin.

Ehkä välitila on mahdollisuus olla kevyt. Kevyt ponnistelemisesta, pakottamisesta ja ratkaisemisen kierteestä. Ainutkertainen tilaisuus, suorastaan lupa olla ei-missään. Vaihe, jolloin voi elää pelkästä toivosta ja tuntea sen voiman. Tulevasta ei ole tietoa, mutta samaan aikaan ei tarvitse tietää. Voi olla vain. Kuin pienen hetken ajattomuudessa. Ehkä välitila on jopa pieni lahja kaiken muun elämän sykkeen keskellä. Saa olla ihan kesken, vasta matkalla ja eksyksissä. Pieni ja tietämätön.

Mikään ei kestä ikuisesti. Kaikki hengittää ja muuttaa muotoaan. Joskus lähes näkymättömän hitaasti ja hiljaisesti. Niin myös välitila päättyy, kun sen tehtävä päättyy. Olen kokenut senkin. Sitten on vuorossa jotain muuta. Ehkä nopeampia rytmejä. Vieraita satamia, ihmisiä, ääniä ja värejä. Ehkä silloin voi ajoittain jopa kaivata niitä hetkiä, kun luuli olevansa niin kovin hukassa, mutta saikin kellua elämän kannatuksessa.

Miten suloisesti minua voikaan valmistella tulevaan juuri välitila. Miten lempeä onkaan tuntematon.

Tuntuuko kuin etsisit jotain? Rakkauden etsijän keskustelukorttien avulla voit vahvistaa yhteyttä itseesi tai lähelläsi olevaan ihmiseen. Pakka sisältää yli 120 ajatuksia herättelevää kysymystä ja 60 koskettavaa ajatusta, jotka auttavat oivaltamaan uutta itsestäsi ja toisesta. Tutustu tekemiini kortteihin täältä.

Psst. Voit seurata minua täällä ja kertoa, mitä ajatuksia kirjoitus herätti.

Kuvat: Pexels.com.

Kasvu ja muutos on välillä ihan saamarin stressaavaa – silti SINUSSA ei ole mikään pielessä

Tapahtui tosielämässä: olen itse ollut esim. parisuhteissa monta kertaa totaalisesti jo eroamassa, kunnes onkin tullut läpimurto. Ensimmäistä kirjaa kirjoittaessani (ja joskus niitä muitakin) ja Sydänjuttujani kohti kulkiessa tai tärkeän äärellä olen monesti ollut hajalla. Pakene tai taistele -tilassa, ihan loppu, että ei tästä mitään tule. Se kuuluu kasvun stressiin.

Kasvaminen ja oppiminen herättävät stressiä systeemissämme, ja sen tietäminen on hitsin tärkeää, ettei heitä hanskoja tiskiin, kun rakkauden ja sydänjuttujen asioissa huttu iskee isosti tuulettimeen. Yleensä kykenemme kuoriutumaan vanhoista rajoittavista kaavoista juuri myönteisen stressin / sisäisyyden sheikkautumisen ansiosta. Siksi hyvien juttujen ei tarvitse aina tuntua hyvältä, ja silti niistä voi kuoriutua tosi paljon ihanuutta.

Tämä ei tarkoita, että pitää kärsiä ja olla hajalla kasvaakseen tai kokeakseen jotain uutta, eikä asioiden tarvitse olla loputtoman vaikeita. Mutta hajalla oleminen on monesti väylä vanhan nimenomaiseen hajoamiseen meidän systeemissä, jolloin rakkaus voi syvetä, omat sydänjutut ottaa tuulta alleen. Kivun sietäminen on muutoksen airut. Se auttaa irtautumaan vanhoista tavoista katsoa ja kokea asioita. Joskus se auttaa irtautumaan siitä mikä ei enää toimi. Ja joskus se auttaa pysymään siinä, missä on kasvun mahdollisuuksia.

Kasvun kipu on eri asia kuin huonosti voimisen kipu, ja joskus raja on häilyvä ja niitä on vaikea erottaa toisistaan – varsinkin kun on triggeroitunut ja hätäpäissään. Mutta omasta puolestani voin sanoa, että joka kerta kun olen ”jäänyt” ja jatkanut tekemistä, oppimista ja eteenpäinmenemistä vaikka en ole ollut varma mistään, olen todellakin murtautunut homeen läpi ja tullut lähemmäs sydäntäni. Vaikka se kipu on välillä ihan kamalaa ja on vaikeaa tietää mikä olisi ”hyväksi”, on se (rakkauden) vapaus ”toisella puolella” myös huikeaa. Ja siihen vapauteen liittyy sydämessä ollessa se, että ei ole oikeaa tai väärää valintaa. On kasvun ja intuition kultahehkuinen kutsu. Sisäisen turvan kautta oppii sietämään elämän epävarmuustiloja ja kasvun stressiä, ja toisaalta myös palauttamaan yhteyden omaan sydämeensä: mikä minulle on tärkeää, mitä haluan, mitä en halua ja mitä voin itselleni tarjota silloin, kun kaikki on ihan sekaisin?

Joskus kysymysten tiloissa ja muutoksen keskellä on ihan hyvä ottaa mielikuva isoista lätkähanskoista, nostaa tassut pystyyn ja sen jälkeen kääntää ne kohti lattiaa ja antaa hanskojen tippua. Toisinaan aikalisä on parasta, mitä voi kasvun, muutoksen ja kirrauksen kohdissa tehdä, jotta hetken päästä voi nähdä selkeämmin.

Kun oppii hoivaamaan itseään ja luomaan itselleen turvaa eli sisäistä vanhemmuutta, itseään kykenee tukemaan jäätävissä muutosmyrskyissä ja siellä, missä vasta uumoilee muutosta. Ja kulkemaan eteenpäin niittaamatta itseään stressistä, kivusta ja vaikeista tunteista. Sinussa ei ole mitään vikaa eikä mikään ole mennyt pieleen, vaikka olisit ihan kujalla. Anna itsellesi aikaa myrskytuulten, oppimisen, kasvun kipujen ja muutoksen stressin keskellä.

Kurkkaa Annan kirja:

Lämpimästi tervetuloa voimauttavan uutuuskirjani pariin. Sydänvoimaa muutokseen löytyy täältä

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Kuva: Unsplash