Kuinka usein olet toivonut olevasi alati onnellinen? Minä ainakin olen jahdannut pysyvää onnellisuuden ja tyytyväisyyden tilaa. Ja vaikka elämä on kerta toisensa jälkeen osoittanut, ettei jatkuva onnellisuus taida olla edes mahdollista, niin se ei hevillä ole muuttanut uskomusta minussa, että onnellisuus olisi hyvän elämän edellytys. Jotain alkoi muuttumaan, kun aloin kyseenalaistamaan tätä ja löysin termin, joka antoi uuden näkökulman elämään. Elämässä ei olekaan virhettä, vaikka niin uskoin.
Amerikkalainen fysiologi Walter Cannon (1871–1945) loi homeostaasin käsitteen. Sen mukaan elimistömme pyrkii aina kumoamaan kehossa ilmenevän epätasapainotilan palauttamalla toiminnot tavanomaisiksi. Epätasapaino voi ilmetä esimerkiksi sykkeessä tai verenpaineessa. Tästä ajatuksesta ”stressin isänä” tunnettu Hans Selye (1907–1982) johti, että esimerkiksi stressi voidaan ajatella ihmisen yleiseksi sopeutumisreaktioksi tilanteessa, jossa on kohdattu merkittävä kemiallinen, biologinen tai psykologinen sopeutumista edellyttävä ärsyke. Eli kehomme pyrkii koko ajan pitämään meidät tasapainossa, vaikkei olomme usein siltä tunnu. Elämässä ei ole virhettä.
Hahmoterapiassa homeostaasi on keskeinen käsite. Kun Sigmund Freudin tytär Anna aikoinaan lanseerasi psykologiaan mielen defenssit, nähdään ne hahmoterapiassa luovina sopeutumiskeinoina. Olemme tarvinneet erilaisia luovia keinoja selviytyäksemme siinä ympäristössä, kentässä, jossa olemme olleet. Jotkut noista keinoista eivät välttämättä näytä ”tavanomaisesta” käytöksestä poikkeavilta, kuten esimerkiksi tunteiden ja toiminnan pidättely. Kun taas jotkut niistä voivat rajoittaa elämäämme paljon. Elämässä ei kuitenkaan ole tässäkään kohdassa virhettä.
Homeostaasiin liittyy myös itsesäätelyn käsite. Ideaalitilanteessa, itsesäätelyn toimiessa hyvin, tiedostamme tarpeemme ja voimme ilmaista niitä ja tehdä niiden pohjalta valintoja aidosti. Hahmoterapeutti Miriam Taylor kutsuu luovia sopeutumistapoja pseudo-säätelyksi, toimivan itsesäätelyn sijaan. Pseudo-säätely pitää meidät hengissä, muttei tyydytä meitä fysiologisella tasolla. Eli esimerkiksi tunteiden pidättely voi aiheuttaa meille kehollisiakin oireita. Jos nuo keinot jäävät vallitseviksi tavoiksemme olla, elämästämme voi tulla selviytymistä. Muttei silloinkaan elämässä ole virhettä.
On siis ok, jos elämä ei aina tunnu ok:lta. Silloin kun tapahtuu jotain, joka saa meissä aikaan epämiellyttäviä tunteita ja meistä ei tunnu ok:lta, niin kehomme pyrkii korjaamaan epätasapainon tilaa. Uskomus, että elämän kuuluu olla koko ajan onnellista, voi aiheuttaa meille kärsimystä. Kaikki tunteet kuuluvat elämään. Kun alamme ymmärtämään kuinka nerokas kehomme on ja kuinka ihmeellisesti se koko ajan pyrkii pitämään meidät hengissä ja tasapainossa, voimme kenties alkaa avautumaan elämälle uudella tavalla. Elämässä ei ole virhettä.
Lähteet:
Korkala, J. 2008. Duodecim-lehti: Stressi, tunteiden säätely ja immuniteetti
https://www.duodecimlehti.fi/duo97123
Taylor, M. 2014. Trauma Therapy and Clinical Practice. Neuroscience, Gestalt and the Body.
Murehtimisen ja huolehtimisen mallit voivat olla opittuja. Olemme omaksuneet ison osan niistä meille merkityksellisten aikuisten elämää ja toimintaa tarkkailemalla.
Tärkeältä aikuiselta voi oppia, että huolehtiminen on hyvä asia. Se on merkki rakkaudesta, tunnollisuudesta ja välittämisestä. Ja silloin jos ei huolehdi ja murehdi toisen puolesta on kuin ei aidosti välittäisi tuosta toisesta.
”Soita sitten, että olette päässeet turvallisesti perille” voi olla isän vakitoivotus matkalle lähteville läheisille. ”Nyt kun on paljon hirviä liikkeellä, keli on niin kamala tai matka on niin pitkä” mitä milloinkin. Sanojen taustalla kurkkii huoli siitä, ettei vain kävisi huonosti ajomatkalla ja että vanhemmat voivat lakata huolestumasta vasta kun autoilija kuittaa olevansa kunnossa. Näin alkaa tuntua itsestään selvältä ajatus, että rakkaistaan tulee kantaa huolta tässä vaarallisessa maailmassa.
”Voi, voi, mitenköhän se Minna pärjää siellä koulussa” saattaa äiti huolehtia ääneen kotona, kun isosisko on aloittanut opintiensä. Pikkuveli poimii ajatuksen, että pitää huolehtia toisen puolesta –se on merkki siitä, että aidosti välittää toisesta.
Joku on saattanut oppia, että murehtiminen suojaa pahoilta asioilta. Huolehtiminen on ikään kuin aktiivista toimintaa, joka estää hirveitä tapahtumasta. Ja kun on oikein murhetta ja huolta kantanut ja kaikki meneekin hyvin, uskoo alitajuisesti, että ilman murehtimista olisi lopputulos saattanut olla ihan toinen. Murehtimisesta oli hyötyä!
Jonkun historiasta tulee uskomus, että ellei huolehdi ja murehdi ei saa mitään aikaiseksi. Huoli on hänen mielessään tekemistä ja asioita liikkeelle paneva voima. Kunnon ihminen siis huolehtii, jotta saisi asioita tehtyä.
Lapsuudesta on voinut imeytyä myös malli, että murehtiminen nyt vain kuuluu elämään. Se on se elämisen malli millä on nähnyt elämään suhtauduttavan.
Mitä aikaisemmassa vaiheessa murehtimisen tapa on meihin iskostunut, sitä vaikeampi on nähdä, että edes on mitään muuta tapaa elää ja olla – tai että elämä voisi tuntua joskus huolettomalta ja kevyeltä.
On hyvä muistaa, että ei ole kenenkään syy, jos joku on opettanut sinulle murehtimisen mallin. Siirrämme tapoja ja uskomuksia usein tietämättämme. Ja joskus opetamme jollekulle jonkun tavan, koska uskomme sen olevan hyvää elämää auttava malli, vaikkei se sitä todellisuudessa olisikaan.
Onneksi voimme aina muuttaa tapojamme ja toimintaamme meille suotuisammaksi.
Jos haluat tutustua omiin murehtimisen malleihisi ja siihen, miten niitä voisi mahdollisesti muuttaa omaa elämisen tapaasi paremmin palvelevaksi kannattaa tutustua Lempeästi eroon murehtimisesta – tehtäväkirjaan.
Perjantaina iltapäivällä kilahtaa sähköpostiin viesti, jossa pomo kertoo miten tekeillä oleva projekti on menossa päin prinkkalaa ja tulevaisuus näyttää todella synkältä. Siinä meni huoleton viikonloppu. Mitä ihmettä oikein tapahtuu?
Kyse saattaa olla siitä, että esimies siirsi huolitaakkansa toisille. Ei hän sitä tahallaan ja tietoisesti tehnyt. Ei vain keksinyt muutakaan keinoa siinä tilanteessa. Kannettuaan huolta koko viikon hän tarvitsi hetken hengähdystaukoa ¬– murehtimisvapaan viikonlopun. Nyt kun hän oli siirtänyt paineensa tiimin kannettavaksi, hänen on mahdollista hieman rentoutua ja päästää irti taakastaan. Tiimi kantaisi huolta hänen sijastaan. Tai ne tiimistä, jotka huolen kannettavakseen ottavat. Pääasia on, ettei huoli unohdu ja murhereppu tipahda maahan.
Huolitaakan siirtäjä uskoo, että huolissaan oleminen estää katastrofeja ja pahoja asioita tapahtumasta. Jonkun on aina kannettava huolta tai muuten pelätystä asiasta voi tulla totta. Jos itsellä ei ole resursseja huolitaakan kantamiseen, pitää värvätä lisää porukkaa murhetta kantamaan. Niinpä huolitaakan siirtäjä kaataa huolensa ja murheensa muiden niskaan. Näin hän varmistaa, että maailma pysyy radallaan ja vältytään vastoinkäymisiltä.
Kun työntekijät ovat tietoisia tästä toimintamallista he voivat olla ottamatta toisen huolitaakkaa ja viettää työhuolivapaan viikonlopun. Perjantain paniikkiviestit eivät saa heitä enää tolaltaan.
Ja kun pomo tunnistaa tapansa, hän voi etsiä rakentavampia ratkaisuja. Hän voi edelleen kirjoittaa huolensa ylös, muttei lähetä sitä enää muiden kannettavaksi. Hän voi myös pohtia syvällisemmin, onko todella niin, että huolehtiminen vaikuttaa johonkin myönteisesti? Voisiko pysähtyä ja pohtia mitä asialle voi ihan konkreettisesti tehdä. Mielessä pyörivät huolet kun eivät ratkaise yhtään ongelmia. Ne vain saavat meidät hälytystilaan, kaventavat näkökulmaa ja saavat olon stressaantuneeksi. Huolehtiminen lisää huolehtimista. Ratkaisut löytyvät, kun alkaa purkaa huolehtimisen kokemustaan ja sen syitä, erottaa havainnot tulkinnoista.
Huolitaakan siirtäjä on yksi monista murehtijatyypeistä. Lempeästi eroon murehtimisesta -tehtäväkirjan avulla voit tutustua omiin murehtimisen malleihisi ja siihen, miten niihin voisi vaikuttaa.
Joskus ei edes huomaa, kun huoli hiipii mieleen hiljaa, ja sitten vähän kaikki alkaa huolestuttaa. Huoli voi lähteä liikkeelle kiireestä ja siitä huolesta, että entä jos ei ehdi kaikkea. Stressi alkaa pitkittyessään värittää vähän kaikkea: alkaa olla huolissaan nukkumisesta, toimeentulosta, terveydestä, läheisten terveydestä, maailman tilasta, naapurin väärään kohtaan asetusta rajatolpasta, lempiherkun loppumisesta.
Oi, oi. Kun mieli saa huolen reunasta kiinni, se kaappaa helposti kokonaan mukanaan. Vähitellen kaikki alkaa näyttää huolestuttavalta. Murehtiminen lisääntyy. Ja samalla – valitettavasti – onnellisuus pakenee. Olen joskus jopa ajatellut, että onko onnellisuus sitä, että ei ole huolissaan – huolen puutetta. Nimittäin niinä hetkinä kun tuntuu siltä, että ei tarvitse olla huolissaan mistään, olo on vapaa ja kevyt – onnellinen?
Lempeästi eroon murehtimisesta -tehtäväkirjaan keräsimme Reija Könösen kanssa ”pelastavan” kysymyslistan niihin hetkiin, kun huolestuminen alkaa mennä yli – eli siihen hetkeen, kun itse huomaa, että ”tämä on murehtimista”:
Onko tuo tulkinta totta?
Onko se täysin ja varmasti totta?
Onko se kaikille ihmisille totta?
Mikä on pahinta mitä voisi tapahtua?
Millaista elämäsi olisi ilman tuota huoliajatusta?
Entä jos kaikki meneekin hyvin?
Jotta voi lopettaa oman huoli- tai murehtimiskierteen, ensin on huomattava se, että mielessä pyörii huoliajatuksia. Sen jälkeen niitä voi alkaa haastamaan kysymyksillä. Huoli ja murehtiminen ovat usein niin epämääräisiä ja myös kehollisesti kokonaisvaltaisia kokemuksia, että siihen juurisyihin on usein vaikea päästä käsiksi. Mutta kun pilkkoo, haastaa omia ajatuksia ja jaksaa kysyä, niin vähitellen alkaa oppia tunnistamaan, mistä huoli johtuu, onko se ehtinyt vyörymään jo lumipalloefektin lailla ja miten sen saa katkaistua.
Vaikka murehtimisesta johtuva olotila tuntuu todelta, tunnetila ei ole kuvaus todellisuudesta eikä ennustus tulevaisuudesta. Siksi on turvallista juuri nyt pysähtyä oman kokemuksen äärelle.
Muista, että sinulla on aina mahdollisuus pysäyttää murehtiminen.
Jokaisella meistä on omanlaisensa historia, joka vaikuttaa siihen, keneltä ja miten olemme oppineet murehtimaan. Jokainen meistä murehtii eri tavoin ja eri syistä. Tunnistatko näistä Lempeästi eroon murehtimisesta -tehtäväkirjassa kuvatut murehtijatyypit itsetsäsi tai muista?
Rakastava huolehtija
Yleisesti ihminen murehtii asioista, jotka ovat hänelle jollakin tavalla tärkeitä, mutta rakastavan huolehtijan mielessä huolestuneisuus on osoitus rakkaudesta ja todellisesta välittämistä.
Huolisuojelija
Huolisuojelija uskoo, että huolehtimisellaan ja murehtimisellaan hän voi estää jotakin pahaa tapahtumasta.
Huolitaakan siirtäjä
Huolitaakan siirtäjällä on uskomus, että pahaa ei tapahdu, jos joku on asiasta juuri nyt huolissaan. Voi olla, että hän antaa itselleen hetken tauon murehtimisesta, jos joku muu tuuraa. Tämä voi johtaa siihen, että kaataa huolenaiheensa ja murheensa toisten niskaan.
Märehtijä
Märehtijä murehtii asioista, jotka tapahtuivat menneisyydessä. Märehtijä saattaa kokea, että asia ratkeaa, kun sitä kelaa loputtomiin.
Vatvova salapoliisi
Jatkuva murehtiminen saa vatvovan salapoliisin tuntemaan, että ikävät asiat eivät tapahdu syyttä ja sattumalta, vaan niillä on merkitys, joka vain täytyy ratkaista tai oivaltaa. Hän vatvoo puhki kurjia tapahtumia, jotta ymmärtäisi niitä.
Murhekuorruttaja
Murhekuorruttaja pyörittää päässään arkihuolien jatkuvaa kehää. Se on tuttua ja turvallista ja samalla tapa peittää omat syvät huolet ja pelot pikkuhuolien alle.
Suurentelija
Suurentelijalla on loistava mielikuvitus, ja hän on taitava kuvittelemaan, mitä kaikkea voisi tapahtua.
Syyllistävä murehtija
Syyllistävä murehtija ajattelee, että jos maailmassa kaikki ei ole juuri niin kuin hän itse on hyväksi ajatellut, kaikki muu kuin murehtiminen on epärehellistä ja pinnallista. Hän syyllistää murehtimattomuudesta sekä muita että itseään.
Elämänhallinnallinen murehtija
Tälle murehtijatyypille murehtiminen on keino hallita elämän epävarmuutta ja sen mukanaan tuomaa epävarmuuden tunnetta. Hän varmistelee huolen avulla asioita moneen kertaan sekä välttelee mielellään epävarmuutta aiheuttavia tilanteita.
Voivottelija
Voivottelija on tukimurehtija ja huolenaiheiden huippubongari. Jos joku murehtii, voivottelija rientää mieluusti paikalle myötämurehtimaan: suurentelemaan ja syventämään huolikuilua. Voivottelijasta saattaa tuntua, että on turvallista olla yhdessä elämän uhreja. Samassa veneessä, yhdessä, ilman airoja.
Jos tunnistat itsesi näistä murehtijatyypeistä, kannattaa tutustua Lempeästi eroon murehtimisesta -tehtäväkirjaan, josta löydät nämä tyypit pidemmin kuvattuna sekä paljon näkökulmia ja tehtäviä oman murehtimisen ymmärtämiseen ja siitä eroon pääsemiseen.
Murehtiminen tuntuu ikävältä, mutta silti me ihmiset teemme sitä? Miksi? – Osa meistä on liittänyt jossain kohtaa elämäänsä murehtimiseen jotain hyvää ja palvelevaa. Ainaisella murehtimisella on jossain syvällä sisimmässä hyvän siemen, mutta tuo hyvä tarkoituskaan ei poista sitä väsymystä ja ikävää tunnetta, mitä pitkittynyt murehtiminen aiheuttaa.
Jos koet, että murehtimisellasi on hyvä tarkoitus tai se palvelee jotain hyvää elämässäsi, saatat olla jokin näistä murehtijatyypeistä:
Rakastava huolehtija
Yleisesti ihminen murehtii asioista, jotka ovat hänelle jollakin tavalla tärkeitä, mutta rakastavan huolehtijan mielessä huolestuneisuus on osoitus rakkaudesta ja todellisesta välittämistä. Hän ajattelee, että ellei ole huolissaan toisesta ihmisestä, ei välitä. Suomen kielessäkin huolehtiminen, huolenpito ja huolehtija saattavat sekoittua sekametelisopaksi, jossa rakkautta osoittava huolenpito muuttuu huolestuneisuudeksi.
Huolisuojelija
Huolisuojelija uskoo, että huolehtimisellaan ja murehtimisellaan hän voi estää jotakin pahaa tapahtumasta. Huolehtimisella voi suojella niin itseään kuin muita. Huolisuojelija on huolissaan esimerkiksi huomisesta esityksestään kokouksessa ja pelkää mokaavansa siinä. Kun esitys meneekin hyvin, uskomus huolehtimisen suojaavasta vaikutuksesta vahvistuu hänen mielessään. Hän uskoo, että ilman huolehtimista olisi voinut epäonnistua.
Huolitaakan siirtäjä
Huolitaakan siirtäjällä on uskomus, että pahaa ei tapahdu, jos joku on asiasta juuri nyt huolissaan. Jos itsellä ei ole resursseja olla huolissaan tai kokee, että oma huolen määrä ei nyt riitä, on rekrytoitava lisää porukkaa kantamaan huolta. Voi myös olla, että antaa itselleen hetken tauon murehtimisesta, jos joku muu tuuraa. Tämä voi johtaa siihen, että kaataa huolenaiheensa ja murheensa toisten niskaan.
Elämänhallinnallinen murehtija
Tälle murehtijatyypille murehtiminen on keino hallita elämän epävarmuutta ja sen mukanaan tuomaa epävarmuuden tunnetta, jota hänen on vaikea sietää. Jos hän ei voi vaikuttaa asioihin ja kontrolloida niitä, ne alkavat huolestuttaa. Hän varmistelee huolen avulla asioita moneen kertaan sekä välttelee mielellään epävarmuutta aiheuttavia tilanteita. Murehtiessa hänelle tulee tunne, että hän tekee jotain asian eteen eli hallitsee elämää.
Jos tunnistat itsesi jostain näistä kuvauksista, oman hyvinvointisi nimissä kannattaa pyrkiä ymmärtämään oman murehtimisen syntysyitä ja tutkailemaan omia käsityksiä myös toisenlaisesta näkökulmasta. On nimittäin niin, että murehtiminen vie muutoin kaikki voimasi. Aivan turhaan.
Jos haluat vähentää murehtimista ja opetella hellittämään, Lempeästi eroon murehtimisesta -paketti on sinua varten. Paketti sisältää Lempeyden kirjan ja Lempeästi eroon murehtimisesta -tehtäväkirjan. Löydät tämän lempeän paketin verkkokaupastamme:
”Jokin selittämätön vetovoima, käsittämätön yhteys, sellainen, ettei koskaan kenenkään muun kanssa. Kuin kauneimman ja parhaimman, ihan todella säihkyvimmän saaliin olisi hän vihdoin saanut; minut.
Sain kellua hetken hänen taivaallisessa rakkaudessaan, jossa rakastuin itsekin itseeni. Se oli mitä parhaimmin naamioitu ansa, tuskinpa kukaan muukaan olisi ymmärtänyt olla koskematta.”
Narsistit ovat deittimarkkinoiden ykkösiä
Tutkimuksissa on huomattu, että että ihmiset viehättyivät treffeillä enemmän henkilöistä, joilla on narsistisia luonteenpiirteitä.
Tutkija Emanuel Jaukin European Journal of Personalityssä julkaistu tutkimus, jossa oli seurattu yhdeksääkymmentä ihmistä, osoitti, että narsistin ulospäin näkyvä itseluottamus ja fyysinen vetovoima eivät olleet suurimpia tekijöitä narsistien treffimarkkinoiden ykkössijaan.
Narsistille tyypilliset käyttäytymisen piirteet: ulkonäköön panostaminen, kumppanin ylenpalttinen kehuminen ja imartelu suhteen alussa, sekä rohkeus ja ulospäinsuuntautuneisuus olivat saaneet treffikumppanin luulemaan, että narsisti oli nähnyt kaiken vaivan häntä varten.
Treffikumppanit eivät olleet ymmärtäneet, etteivät ne olleet vain häntä kohtaan suoritettavia kohteliaita eleitä, vaan narsistin tyypillinen toimintatapa uusia ihmisiä tavatessa.
Hurmaava narsisti ja hänen läheisensä häpeä
Narsisti luo itsestään uuden ihmissuhteen alussa usein hyvin kiehtovan, itsevarman, sekä menestyneen vaikutelman.
Uuden tuttavuuden ylistäminen ja vuolaasti virtaavat kehut antavat toiselle rakkaudellista huomiota ja suurta ainutlaatuisuuden tunnetta ja niinpä narsistin seurassa, uuden ihmissuhteen alussa, ikään kuin rakastutaan (uudelleen) myös itseen.
Kukapa meistä ei tarvitsisi tunnetta tulla nähdyksi ja kuulluksi, sekä rakastetuksi juuri sellaisena kuin on?
Narsistinen itsekkyys ja kontrollin tarve voivat näyttäytyä ihmissuhteen alussa ystävällisenä ja äärimmäisen rakastavana vastuunkantamisena erityisesti läheisten hyvinvoinnista. Kun joku johtaa vakaan ja varman oloisesti kaikkea ympärillä olevaa ilman epävarmuuden hiventäkään voi se luoda suurta (valheellista) luottamuksen ja turvallisuuden tunnetta.
Todellisuus näyttäytyy vasta sen jälkeen, kun sitoutuminen suhteessa on jollain tapaa varmistunut.
Sitoutumisen jälkeen kaikki muuttuukin hetkessä täydelliseksi vastakohdaksi: alistamiseksi, sairaalloiseksi kontrolloinniksi ja mustasukkaisuudeksi, nöyryyttämiseksi, hyväksikäytöksi, manipuloinniksi, sekä läheisen kokemaksi häpeäksi ja peloksi.
Narsistin huijaaman ja manipuloiman ihmisen voi olla vaikea kertoa kokemuksistaan muille, koska tapahtumat eivät tavallisesti näy ulkopuolisille.
”Täysin hullua olla toisesta ihan niin sekaisin, kuin minä olin. Jokainen soluni oli kiinnittänyt huomion häneen ja vain häneen. Mieli ei antanut nukkua, eikä keho syödä. Luovutin energiani vapaaehtoisesti hänen käyttöönsä ja hän todella sen käytti, ihan kaiken käyttikin ja vielä vähän enemmän.
Surullinen oli tuon tarinan loppu, sellainen, joista vain lauluissa puhutaan. Uskomaton kerrassaan. Ei kyllä kannattaisi mennä kenellekään kertomaan.”
Vanhat tutut ja turvalliset tavat
Lapsuudenperheestä opittujen ihmissuhdekuvioiden ja toimintamallien johdattelemana voidaan automaattisesti hakeutua ja viehättyä narsistisen ihmisen seurasta ja tavoista toimia.
Narsistinen suhde voi tuntua turvalliselta sen tuttuuden vuoksi ja itselle ominainen, ehkä sovinnollisuuteen ja miellyttämiseen taipuva persoonallisuus voi suorittaa narsistin seurassa kaikin puolin parasta itseään, mutta saada kuitenkin vain jatkuvaa halveksuntaa ja torjuntaa.
Itsesyytökset ja riittämättömyyden tunne, jota narsisti tavallisesti haluaakin läheisensä tuntevan puskevat yrittämään ja antamaan itsestä yhä enemmän ja enemmän, kunnes tulee aika, jolloin voi huomata antaneensa kaiken, sen kuitenkaan riittämättä.
Jos ei ole koskaan aiemmin elämässään törmännyt narsistisiin persooniin, voi olla mahdotonta hyväksyä, etteivät ehkä kenenkään sosiaaliset taidot yksinkertaisesti ”riitä” ylläpitämään hyvää ja toimivaa suhdetta narsistin kanssa.
Hyvin vaikeaa on usein myös hyväksyä se fakta, että suhteen alussa nähty ihana persoona ei koskaan enää tule takaisin, eikä siihen voi itse vaikuttaa millään tapaa.
Lopuksi pohdittavaksesi
Yksi melko yksinkertainen selitys sille, että miksi narsisteista usein niin kovin viehätytään on siis narsistin hurmaava käytös aina uuden ihmissuhteen alussa.
Jos olet huomannut ehkä toistuvastikin päätyväsi ihmissuhteisiin, jossa sinua kohdellaan äärimmäisen huonosti, kannustan pohtimaan elämänarvojasi ja rajojasi.
Voit aloittaa miettimällä vastauksia seuraaviin kysymyksiin:
Mitkä ovat kolme tärkeintä elämänarvoa, joiden toivot toteutuvan kaikista läheisimmissä ja rakkaimmissa ihmissuhteissasi?
Kun nuo arvot toteutuvat miten toimit itse eri tavalla, kuin nyt ja miten läheisesi toimivat sinua kohtaan?
Mitä tärkeää elämänarvoa haluat alkaa vahvistamaan heti?
Kuka voisi olla apunasi ja miten?
Entä mitkä ovat kolme tärkeintä rajaasi? Jos et ole aiemmin nimennyt rajoja tee se nyt.
Jos rajat toteutuisivat jo tänään, mitä tekisit eri tavalla kuin eilen?
Kuka voi olla apunasi rajojen kiinni pitämisessä?
Terapeutti Jenni Kiviniemi on jo kymmenen vuoden ajan auttanut epäterveitä suhteita kokeneita ihmisiä ja hän on perehtynyt muun muassa narsististen ihmisten vaikutuspiirissä olleiden auttamiseen. Jennin Toivu satuttavasta suhteesta -kirja
on käytännön apu ja tuki sinulle, joka…
…olet joutunut kokemaan hyvin satuttavia suhteita.
…olet joutunut kokemaan narsistista kaltoinkohtelua ja lähisuhdeväkivaltaa.
…olet pohtinut miten ja miksi päädyit satuttavaan suhteeseen ja miksi siitä on niin vaikea irtaantua.
…olet hävennyt ja syyllistänyt itseä suhteessa tapahtuneista asioista.
…tarvitset ymmärrystä, lohtua ja tukea.
…tarvitset keinoja irtaantumiseen ja/tai toipumiseen, sekä uuden elämän rakentamiseen satuttavan suhteen jälkeen.
Rakkaus ei ole draamaa. Ja silti minun maailmassani näin oli, sanoisinko että ainakin 30 ensimmäistä vuotta. Alitajuinen malli rakkaudesta syntyy lapsuuden kotimme tunneilmastossa, siinä miten meihin on oltu suhteessa ja siinä miten olemme nähneet vanhempiemme olevan suhteessa. Näin syntyy alitajuisia ”totuuksia” rakkaudesta. Tämä ei ole kenenkään syy tai vika, yksi asia jos mikä on sellainen missä keskeneräisyytemme ja haavoittuvuutemme tulee näkyväksi ja se on rakkaus.
Draama ilmenee usein intensiivisyytenä ja epävarmuutena: Ollaanko vai eikö olla? Kuka teki ja mitä? Ja niin järjettömältä kun se ajatuksen tasolla tuntuukin, draamaan voi jäädä koukkuun. Tämä johtuu osittain ihan hormoneista, epävarmuus ja intohimo sahaavat adrenaliinia ja dopamiinia edes takaisin, jolloin tasainen ja tavallinen (eli turvallinen!) voi tuntua… no ei oikein miltään. Osittain draamaan koukuttuminen johtuu myös historiastamme ja siitä että alitajuntamme tunnistaa sen rakkaudeksi, vaikkakin aika repiväksi.
Rakkauden ei kuulu olla jatkuvaa epävarmuuden vuoristorataa. Silloin on kyse enemmän epävarmuuden tuomasta jännitteestä, aktivoituneista kiintymysmalleista ja mahdollisesti traumakemiasuhteesta. Toki rakkaus nostaa epävarmuuksia ja kipuiluja esiin kaikissa, mutta turvallisessa suhteessa näitä kipuja on tila kohdata. Valitettavasti harvalla meistä on siihen mallia! Miten olla haavoittuva suhteessa? Miten kommunikoida kun kokee olonsa uhatuksi? Miten viestiä tarpeistaan? Mitä täytyy kestää ja mitä ei?
Ristiriitaisesti ja välttelevästi kiintyneen suhde alkaa helposti tuntua draamalta, sillä kumpikin reagoi vastakkaisella tavalla kun kokee olonsa uhatuksi suhteessa. Tunnekeskeisessä pariterapiassa puhutaan kielteisestä kehästä, jossa kumpikin triggeröi tietämättään ja tahtomattaan toista enemmän. Kehän katkaisu alkaa sen huomaamisesta, että nyt ollaan taas sillä kehällä joka ei vie minnekkään. On tosi tärkeää pysähtyä huomaamaan syvemmät tunteet ja ydin pelot reaktioiden takana. Sieltä käsin voi kohdata niin itsensä kuin toisenkin aidosti ja sydämen tasolla. Ja silti on valitettavasti viisasta hyväksyä, että kaikkien kanssa tämä ei ole mahdollista.
Suhteen ei kuulu repiä riekaleiksi. Suhteen kuuluisi valta-osan ajasta olla turvapaikka, jossa tunnet voivasi rentoutua olemaan oma itsesi ihan vapaasti.
Millaisen mallin sinä näit rakkaudesta?
Emme ehkä koskaan lakkaa tuntemasta tiettyä vetoa draamaa kohtaan, mutta voimme lakata valitsemasta sen. Tavallisuus ja tasaisuus ovat äärimmäisen hot. Ne ovat itseasiassa edellytys aidolle läheisyydelle.
Aina kun puhutaan oikeuksista ja velvollisuuksista mitä tulee suhteisiin, ollaan hieman riskialttiilla maaperällä sikäli, että fakta on että emme voi vaatia toista antamaan meille jotain mitä hän ei halua/pysty antamaan. Useimmiten on kuitenkin enemmänkin niin, että sopeudumme liiaksikin suhteeseen, jossa tietyt hyvän suhteen perus pilarit eivät pääse täyttymään valta-osan ajasta, mikään suhde kun ei voi ikinen hetki täysin tarpeitamme täyttää, eikä se ole tarpeenkaan.
Hyvässä suhteessa on samaan aikaan vapaus olla se kuka on sekä luottamusta ja turvaa. Kauniita sanoja, mutta ei aina ollenkaan helppoja elää todeksi käytännössä.
Mitä perusoikeuksia sitten hyvään parisuhteeseen kuuluu? Kun nämä perusteet ovat kunnossa, tuo se sellaista ihanaa vakaata perus tyytyväisyyttä suhteeseen joka on valtava voimavara elämässä. Toki suhteissa on silti erilaisia vaiheita ja elämä tapahtuu kaikkine sävyineen ja vaikeine tunteineen. Hyvä suhde ei poista elämän inhimillisiä kipuja, eikä se maagisesti poista kipupisteidemme olemassa oloa – mutta tasapainoisessa suhteessa on TILAA kohdata nämä kivut ja rypyt tavalla joka ei riko vaan kannattelee.
Ja aikuisia kun olemme, ymmärrämme että hyvä suhde luodaan YHDESSÄ. Silloin meillä on myös oma vastuu siitä, mitä juuri minä tuon suhteeseen. Millaista tunneilmastoa luon, miten kommunikoin ja miten huomioin myös toista säilyen itselleni rehellisenä.
Oikeus tulla hyväksytyksi ja kunnioitetuksi sellaisena kuin on.
Kaikkien ei tarvitse mätsätä keskenään, mutta suhteessa täytyy voida kokea tulevansa kunnioitetuksi sellaisenaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vaikeita asioita ei voisi ottaa esiin ”koska tällainen mä nyt vaan olen”. Käyttäytyminen ja persoonallisuus ovat kaksi varsin eri asiaa. Epäkunnioittava kohtelu ja käyttäytyminen eivät ole oikeutettavissa ”sun pitäisi hyväksyä mun semmoisena kun oon” heitoilla. Mikä paradoksi onkaan, että vain silloin voi oikeasti kasvaa, kun tuntee tulevansa hyväksytyksi. Ja on myös täysin ok, että kaikkea ei voi eikä tarvitse hyväksyä, mutta silloin ei kannata väkisin tunkeä ympyrää neliöstä, kun ei se sieltä mene.
Oikeus muuttua ja kasvaa (…koska niin tapahtuu joka tapauksessa)
Sanotaan, että ainoa varma asia elämässä on muutos. Ja näinhän se on, että vaikka meissä on jotain pysyvää – elämä kasvattaa ja myös muuntaa meitä, ajatteluamme ja ehkä arvojammekin. Kukaan meistä ei ole täysin sama, kuin vaikkapa vuosi sitten, viidestä puhumattakaan. Meillä täytyy siis olla oikeus kasvaa ja samalla se tuo tietysti kysymyksen siitä, että kasvammeko samaan suuntaan? Kasvammeko samaan tahtiin? Ja toisaalta, tarvitseeko meidän kasvaa niin samaan tahtiin? Nämä ovat hyvin haastavia ja suhde kohtaisia kysymyksiä. Samalla on täysin normaalia, että kasvu voi tuntua pelottavalta: rakastatko minua vielä, riitänkö sinulle vielä? Jos kasvaa repien ja kapinoiden, ei ihme jos toiselle tule epävarma olo itsestään. Kommunikoi siis avoimesti ja rehellisesti toiselle siitä missä menet itsesi kanssa.
Oikeus tulla kohdatuksi tuoreesti
Ja ei, eihän tähän joka hetki pysty. Suhteessa yksi surullisimmista asioista on tulla otetuksi itsestään selvänä. Näin tietyt (usein tuhoisat) roolit helposti jämähtävät. Vaatii aitoa läsnäoloa olla kiinnostunut niin omasta kuin toisenkin sisäisyydestä uudestaan ja uudestaan. Ja vaatii tarkkuutta huomata, milloin on jäänyt kiinni omiin oletuksiinsa. Toisen kohtaaminen tuoreesti voi olla vaikeaa erityisesti silloin, jos taustalla on paljon käsittelemättömiä asioita tai latautuneita aiheita. Mutta voisiko niitä vaikeitakin aiheita pyrkiä kohtaamaan jollain tuoreella tavalla? Sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että aina täytyy olla samaa mieltä. Säily uteliaana itsellesi, niin säilyt helpommin uteliaana kumppanistasikin. Hän on maailmankaikkeus, kuten sinäkin.
Millainen on sinun mielestäsi hyvä parisuhde? Millaisia perusoikeuksia siihen kuuluu? Entä mitä vastuita?
Toimituksen vinkki yhteyden vahvistamiseen parisuhteessa
Yhteyden puute parisuhteessa johtaa usein puhumattomuuteen ja riitoihin – lopulta jopa suhteen päättymiseen. Mutta miten keskustella puolison kanssa suhteesta? Miten saada yhteys puolisoon tai parantaa yhteyttä, joka on päässyt katkeamaan?
Parisuhteen keskustelukortit auttavat rakentamaan yhteyttä uudelleen. Kortit sopivat hyvin sekä tutustumisvaiheeseen että pidempään suhteeseen. Korttipakka sisältää 45 korttia ja nostattavat esiin teemoja menneisyyden opeista, tästä hetkestä sekä tulevaisuuden toiveista. Tutustu kortteihin sekä käyttökokemuksiin TÄÄLLÄ.
Läheisriippuvuuteen taipuvainen on usein ylikeskittynyt toiseen: Mitä hän oikein ajattelee? Olenko hänelle tärkeä? Mihin suhteemme menee?Ylikelaaminen tuntuu usein ahdistavalta, viikolla vaikea keskittyä muuhun tai niinkin tärkeään asiaan kuin omaan elämään.
Jatkuva ajattelu on usein yritystä ratkaista epävarmuuden ja epätietoisuudesta nousevaa turvattomuuden tunnetta. Mutta tunteita ei voi ratkoa ajattelemalla.
Jos huomaat toistuvasti ylianalysoivasi suhdetta tai toista ihmistä, pysähdy kysymyään itseltäsi: Miltä minusta nyt oikeastaan tuntuu? Jos taustalla on pelkoa ja turvattomuutta, ovat ne tärkeitä viestejä joita kannattaa tarkastella. On mahdollista että nuo tunteet tulevat menneisyydestä ja ovat kuin ylivirittynyt palohälytin, joka soi silloinkin kun hella ei ole edes päällä.
Usein on myös niin että turvattomuus viestii tarpeesta tulla kuulluksi. Tarpeesta selkeyttää jotain. Siellä taustalla on jokin syvempi tarve. Voitko kuulla sen itse, vaikka toinen ei ehkä pystyisi siihen vastaamaan?
Entä miten voisit kääntää huomiosi SINUUN? Ja sinun ainutlaatuiseen elämään? Sillä joskus käy niin, että olemme niin keskittyneitä toisen kelailuun, että oma elämä ja se mihin voi oikeasti vaikuttaa lähtee sivuluisuun.
Emme voi valita ajatuksiamme, mutta voimme valita mitä ajatuksia lähdemme seuraamaan tai ruokkimaan.
TOIMITUKSEN VINKKI: Miten tunnistaa omia tunteita ja alkaa ymmärtää itseä paremmin?
Miten tunnistan tunteeni? Miten syventää yhteyttä tunteisiin? Miten tunnetaitoja voi harjoitella?
Ymmärrä tunteitasi -kortit auttavat tutustumaan ja syventämään yhteyttä tunteisiin – tuttuihin, toistuviin, vieraileviin ja myös niihin itselle tuntemattomimpiin.
Eevi Vuoriston Ymmärrä tunteitasi -kortit ovat Sinulle, joka…
…haluat olla syvemmin yhteydessä tunteisiisi
…haluat oppia terveitä tunnetaitoja
…haluat lisätä itseymmärrystä ja myötätuntoa niin itseäsi kuin muitakin kohtaan.
Luin joku päivä sitten Karita Palomäen loistavan kirjoituksen otsikolla: ”Mistä tunnistat patologisen valehtelijan?”. Teksti on tavoittanut valtavan määrän lukijoita. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että lukijoilla on itsellään aiheesta jotain kokemuspintaa. Eli teema koskettaa montaa ihmistä ja siksi aiheesta pitää puhua ja kirjoittaa lisää.
Olen törmännyt tähän ilmiöön itsekin sekä työssä että henkilökohtaisessa elämässä. Tätä näkee valitettavan usein. Työni on siitä mielenkiintoista, että aina tulee uusi opiskeltava asia vastaan ja nyt on tämä aihe työn alla. Peilaan aihetta tässä tekstissä eniten parisuhteen kautta, koska sen äärellä ihmiset yleensä eniten kipuilevat. Moni tietää jo lapsuudesta, mitä on elää tämänkaltaisen ihmisen lähellä ja miltä tuntuu, kun työpäivää värittää narsisti-sumuttajan kummalliset kuviot.
Tiedätkö niitä, jotka raivostuvat, kun heille näyttää peiliä?
Niitä joille vastuu on myrkkyä?
Ja niitä jotka pelkäävät paljastumista niin paljon, että jo sen uhka saa heidät raivoamaan ja vihaamaan sydämensä pohjasta ja lopulta jopa katoamaan niin, ettei häntä enää tavoita soittamalla tai viestimällä?
Minä olen nähnyt, miltä siitä ihmisestä tuntuu, jolle kummallisuuksia täynnä olleen parisuhteen päätösnäytelmänä tehdään näin. Tuo on julmaa henkistä väkivaltaa, jonka tekijä ei koe tehneensä mitään väärin vaan syy toimintaan löytyy siitä, joka rajulla tavalla jätettiin (pitkänkin parisuhteen päätteeksi).
Kiusaaminen ei suinkaan lopu katoamishetkeen vaan se jatkuu sillä, että valehtelija alkaa sumuttaa läheisiään ja ystäviään kertomalla tekaistua tarinaa esimerkiksi siitä, miten hänet jätettiin kylmästi. Kummallista kyllä tämä tyyppi ei näytä lainkaan surevan menetettyään ”elämänsä rakkauden”.
Parisuhteiden jälkeen nämä tyypit kertovat usein tarinoita siitäkin, miten heitä huijattiin ja käytettiin hyväksi, vieraannutettiin lapsista, toinen oli mustasukkainen hullu ja narsisti, sekopää…Näitä ihan oikeita tositarinoitakin on, mutta narsisti-sumuttaja valehtelee.
Parisuhteen päättymisen tarina voi toki olla myös kaunis, jotta kaikille jäisi kuva siitä, miten hyvästä ja kauniin aikuisesta ihmisestä on kyse. Hän saattaa myös luottamuksellisesti paljastaa, että hän kertoo kaunista tarinaa toisen toiveesta ja entistä puolisoaan suojellakseen. Valheita valheiden perään. Kulissien takana todellisuus voi olla jotain ihan muuta.
Vapaus onkin tämän tyypin iso teema. Hänen vapauttaan ei riistetä esimerkiksi kysymällä, että missä olit, kun tyyppiä ei ole viikkoon näkynyt tai häntä ei ole saanut kiinni viestein ja soittamalla. Silloin saat kuulla olevasi sairaalloisen mustasukkainen. Tällainen ihminen on oikeutettu käyttämään rahojaan yhteistaloudessakin täysin vapaasti: ei ole kiva käyttää omia rahoja vessapaperiin ja asumiskuluihin vaan hän mieluummin säästelee rahojaan ja elelee ilman huonoa omaatuntoa toisen kustannuksella. Näin sumuttaja tulee käyttäneeksi toista myös taloudellisesti hyväksi. Ja saattaa syyttää toista vaikkapa ymmärtämättömyydestä. Sama pätee päihteisiin ja muihin riippuvuuksiin. Uskallapa yrittää rajoittaa tämän tyypin juomista. Se on hänen asiansa, vaikka koko muu perhe kärsisi.
Kotiin liittyvät työt eivät ole narsistin arvolle sopivia – ne saa suorittaa kotona asuva palvelija-puoliso. Poikkeuksen tekee se, kun pitää laittaa sosiaaliseen mediaan kuva hänestä ja imurista – täällä hän ahkerasti hääräilee ja pitää hyvää huolta kodista ja perheestä. Kaikki tietävät varmasti, koska hän on tehnyt ruokaa tai käynyt lenkillä. Sosiaalinen media voikin olla patologiselle valehtelijalle erityisen tärkeä sumutuskanava. Vaikka kuinka omaisi medialukutaitoja, ei tätä voi osata epäillä.
Tämänkaltaisen ihmisen kumppani tai entinen kumppani on usein syystä epävarma, mustasukkainen, uupunut, masentunut, ahdistunut, sekaisin, ei enää tiedä mikä on totta ja mikä ei.
Ai miksi tämä ihminen valehtelee ja sumuttaa?
Minä en tiedä tarkkaa syytä, mutta työssäni olen oppinut, että jostain seuraavan kaltaisesta täytyy olla kysymys. Aiheesta on myös kirjoitettu tosi paljon.
Sumuttaja haluaa suunnata vastapuolen katseen muualle kuin mihin pitäisi eli hänestä itsestään poispäin. Hän osoittaa: ”Katso, tuossa on syyllinen” ja kun vastaanottajan katse kääntyy hänen osoittamaansa suuntaan, on hän itse jo luikkinut karkuun ja vastuusta vapaaksi. Harva osaa epäillä mitään. Se joka alkaa epäillä tätä valheellista kuviota, pitää poistaa elämästä. Usein uhrin mielenmaisemaan jää asumaan syyllisyys: olin varmaan mustasukkainen ja jos en olisi vaatinut häntä tekemään kotitöitä ja olinko ylipäänsä jotenkin liikaa tai liian vähän.
Syyllisyys tarkoittaa tässä sitä, että uhri saatiin ottamaan koko vastuu suhteen tapahtumista ja lopulta myös erosta. Tämän näkevät lopulta myös kaikki ne, joille valheelliset tarinat on kerrottu. Uhrille jää lopulta sekä syyllisyys että häpeä. Kylmän kohtelun päälle hän saa kantaakseen vielä häpeätaakan ja ihmeellisen olon siitä, että näkikö hän itse kaiken todella näin väärin.
Hän haluaa saada ihmiset puolelleen osoittamaan itseään kohtaan myötätuntoa. Aina löytyy se ymmärtäjä-parantaja, jonka sydän alkaa sykkiä juuri tälle herkälle, mukavalle ja empaattiselle ihmiselle, jota elämä on kohdellut julmasti ja kovakouraisesti ja tuttu kuvio alkaa alusta. Näitä on paljon, voi hyvänen sentään. Susi voi todella kätkeytyä lampaan vaatteeseen. Oikeasti kyse on julmasta ja hyvin itsekkääksi teiniksi jääneestä ihmisestä aikuisen ihmisen ulkoasussa.
Kaiken sumuttamisen ja valehtelemisen tarkoitus on pitää yllä omaa mainetta. Kaikessa narsisti-sumuttajan toiminnassa on lopulta kyse siitä, miltä hän näyttää sekä omissa silmissään että muiden silmissä. Sitä on terveen ihmisen vaikea käsittää, millaisiin valheen verkkoihin toinen on valmis sotkemaan itsensä ja toiset, kun on kyse ainoastaan siitä, mitä muut hänestä ajattelevat. Tuossa pelissä kenelläkään ei ole ihmisarvoa vaan pelkästään välineellinen käyttöarvo, oli kyse kumppanista, lapsista tai kenestä tahansa.
Tämä tyyppi haluaa toiminnallaan hajottaa ja hallita. Hän ylenkatsoo kaikkia läheisiään neljän seinän sisällä. Kun uhri on saatu imettyä tämän hämähäkin kynsissä tyhjäksi, kun hänestä on saatu tehtyä heikko, avuton ja itkuinen, tulee hänestä tekijälle ärsyttävä ja turha. Hämähäkki pudottaa tyhjiin imetyn ihmisen pois elämästään ja siirtyy imemään seuraavaa verevää ihmistä, jonka narsisti saa kauniilla sanoilla houkuteltua ansaan. Uhrin peloilla, itkulla ja pahoinvoinnilla ei ole hänelle mitään merkitystä. Hän nauttii siitä, kun toinen kärsii. Henkinen ja fyysinen väkivalta koskee todennäköisesti niitä, jotka narsisti kokee heikoiksi ja avuttomiksi. Siinä ei säästellä lapsia eikä eläimiäkään.
Ihmisyyden kipu näyttäytyy joskus julmalla tavalla. Tällä tavalla, usein tiedostamattomasti käyttäytyvä, syvästi jo lapsuudessa traumatisoitunut haavainen ihminen on niin haavoittunut, ettei hän kaihda keinoja säilyttääkseen omanarvontuntoaan, mainettaan, ottaakseen toisen kilvekseen ja peitellessään sisintään, jonka kokee olevan niin kovin arvoton. Ja peitelläkseen omaan toimintaansa. Ja voi sitä joka erehtyy lähtemään sille reissulle, jonka nimi on ”kyllä minun rakkauteni hänet parantaa”.
Ei paranna. Et sinä, ei sinua seuraava eikä sinua edeltänyt. Minä uskon vakaasti siihen, että totuus vapauttaa ja parantaa. Totuus parantaisi sumuttajankin, mutta hänen on mahdotonta katsoa totuutta silmiin – ei ole enää sinun tehtäväsi kuljettaa häntä peilin eteen. Aikuinen astelee peilin eteen ihan itse, omasta tahdostaan käsin. Jos olet kokenut jotain edellä esitettyä, puhu, hae tukea ja apua.
Tämä ihastuttavan täyteläinen raakasuklaa sopii täydellisesti arkipäivän herkuksi. Suklaan pehmeän kermainen koostumus suorastaan sulaa suuhun.. ja sormenpäihin. Ja koska suklaan maku on niin täyteläinen, et yksinkertaisesti voi hotkia näitä määräänsä enempää. Makeanhimo tulee tyydytetyksi vähemmälläkin.
Käytin tässä ohjeessa ensimmäistä kertaa koivusokeria eli ksylitolia. Koivusokerissa on matala glykeeminen indeksi eli verensokeria nostattava arvo. Koivusokerin glykeeminen indeksi on 7, kun taas tavallisen valkoisen sokerin arvo on jopa 68. Näin ollen näitä suklaaherkkua nautittuasi et kärsi normaali suklaaherkkujen jälkeisestä olotilasta väsymyksineen ja sokeriähkyineen.
Nautinnollisia hetkiä!
RAAKASUKLAA OHJE
(ohje on gluteeniton ja maidoton)
2,5 dl raakakaakaojauhetta
2,5 dl kaakaovoita
1 dl koivusokeria
2 tl vanilla pastea / tai 2 x raaputetut vaniljatangon siemenet
1 tl kanelia
ripaus suolaa
(koristeluun esim. pähkinöitä, kookoshiutaleita, pakkaskuivattuja marjoja jne..)
VAIHE 1) Sulata kaakaovoi vesihauteessa (huomio, että lämpötila ei saisi nousta yli 45:n asteen – vesihaude saa siis olla kuumaa, mutta ei kiehuvaa)
VAIHE 2) Lisää sulaneen kaakaovoin joukkoon kaikki loput aineet. Sekoittele suklaamassaa vesihauteessa, jotta saat koivusokerin kiteet hieman sulamaan. Tarkista maku ja lisäile makeutta tai mausteita tarvittaessa
VAIHE 3) Kaada taikina muotteihin ja anna jähmettyä jääkaapissa
