Sivu 51 – Hidasta elämää

Onko sinun vaikea tunnistaa omia tarpeitasi ja asettaa rajoja? – 9 merkkiä, että äitihaava on voinut vaikuttaa sinuun

Äitihaava tarkoittaa epäterveitä toimintamalleja sekä niiden taustalla vaikuttavia rajoittavia uskomuksia ja kipukohtia, jotka periytyvät naislinjoissa, äideiltä tyttärille.

Tunnistatko itseltäsi seuraavia tunnetottumuksia tai käyttäytymismalleja?

• Sinulla on vaikeuksia asettaa rajoja. Sinun on vaikea sanoa ei. Haluat olla kaikille mieliksi.
• Tuntuu, ettei mikään tekemäsi ole oikein tai riittävästi. Koet, että olet vääränlainen, että sinussa on jotain vikaa.
• Kuulet usein mielessäsi äidin kriittisen äänen. Mitä tahansa teetkin tai jätät tekemättä, tiedät hyvin, mitä äitisi tässä tilanteessa sanoisi.
• Toivot, että äiti päästäisi irti sinuun kohdistuvista odotuksista ja hyväksyisi sinut, näkisi sinut sellaisena kuin olet.
• Omaksut maskuliinisia toimintamalleja selviytyäksesi esimerkiksi työelämässä. Yrität piilottaa väsymyksesi tai feminiiniset piirteesi, kuten tunnereaktiot, herkkyyden tai äitiyteen liittyvät ongelmat.
• Et tunnista tai tunnusta fyysisiä, emotionaalisia, henkisiä tai taloudellisia tarpeitasi. Keskityt huolehtimaan toisten tarpeista. Kannattelet muita kaikin voimin, mutta sinulla on vaikeuksia asettua itse kannateltavaksi, ottaa vastaan tukea tai pyytää apua.
• Tunnet syyllisyyttä, jos et ole äitisi käytettävissä silloin, kun hän sanoo tarvitsevansa sinua – myös silloin, kun koet hänen toiveensa epäreiluina ja ylimitoitettuina. Kuormitut hänen toiveistaan usein.
• Elämäsi on tasapainoilua. Väistelet konflikteja, etkä uskalla tehdä valintoja tai suututtaa ketään. Pelkäät tuoda itseäsi esiin tai sanoa mielipidettäsi.
• Elämäsi on selviytymistä. Et anna itsellesi lupaa nauttia elämästä, kasvaa, saati menestyä. Et koe olevasi unelmiesi arvoinen.

”Tuntuu, etten ikinä ole tarpeeksi”

Saatat myös tunnistaa itsessäsi esimerkiksi seuraavia rajoittavia uskomuksia:

Olen vähemmän kuin muut. Olen huonompi kuin muut. En ole yhtä arvokas kuin muut.

Muiden tarpeet ovat tärkeämpiä kuin minun. Omista tarpeista välittäminen on itsekästä.

En saa näkyä enkä kuulua. Minun ääneni ei ole tärkeä. En ole tarpeeksi, mutta en saa myöskään olla liikaa.

Minulla ei ole lupa asettaa rajoja. Olen muita varten. Muiden hyvinvointi on minun vastuullani.

Minussa on jotain vikaa. Minua ei voi rakastaa. Minun pitää olla tietynlainen, jotta kelpaan.

En ikinä riitä sellaisena kuin olen.

Nämä rajoittavat uskomukset ovat äitihaavan ydin.

Rajoittavat uskomukset voivat heijastua vahingollisesti monille elämänalueille. Niistä vapautuminen auttaa voimaan kokonaisvaltaisesti paremmin ja elämään vapaammin omasta voimasta käsin, ilman turhaa syyllisyyttä.

Kurkkaa Katrin uutuuskirja:

Oletko ajatusharhailija? – Ajatusten harhailu voi olla myös vahvuus

Olen ollut lapsesta asti “haaveilija” sekä ajatusharhailija, johon termiin törmäsin kuunnellessani Johann Harin kirjaa Kadonnut keskittymiskyky. Olen koko elämäni ajan uppoutunut omiin ajatuksiini, mielikuvitukseen, ehkä joskus myös paennut senhetkistä todellisuutta johonkin toiseen ulottuvuuteen. Meditaatiokin minulta on onnistunut vain niin, että pystyn samaan aikaan laskemaan hengityksiäni ja ajattelemaan ajatuksiani – pelkkään hengitykseen keskittyminen ei minulta onnistu. Ajatusten harhailua on siis monenlaista, mutta useimmiten se koetaan negatiiviseksi ihmisen piirteeksi, josta tulisi päästä eroon.

Ajatusten harhailun piirteeni on minulle ollut sekä taakka että vahvuus. Usein on käynyt niin, että jollakin syvemmällä tietoisuuden tasolla olen itse ymmärtänyt tämän piirteeni olevan hyödyllinen, mutta ympärilläni olevat ihmiset ovat kokeneet sen minussa olevaksi virheeksi, josta minun tulisi päästä eroon.

Kun vuosien myötä olen löytänyt ne omat “sydänjuttuni”, asiat ja työn, josta itse olen kiinnostunut, tämä ajatusharhailun ja haaveilun salliminen on tuottanut elämääni pääasiassa hyvää. Aiemmin, kun itsekin koin sen minussa olevaksi viaksi, ja jonka vuoksi en ollut ihmisenä tarpeeksi tehokas, koin tästä piirteestäni jatkuvaa stressiä, riittämättömyyttä ja huonommuutta. Miksi en pysty samaan kuin muut? Miksi en kykene olemaan samalla tavoin keskittyneen tehokas ja järjestelmällinen kuin monet ystäväni ja esimerkiksi (ex)puolisoni tai työkaverini?

ADHD ja ajatusharhailu

Sain ADHD-diagnoosin viisikymppisenä ja ADHD:n alamuotoni on juurikin ADD eli keskittymis- ja tarkkaavuushäiriö ilman merkittävää ylivilkkautta. Diagnoosin saaminen oli käänteen tekevä asia minulle, koska sitä kautta pystyin alkaa määritellä itseäni uudelleen. Synnynnäisten piirteitteni suhteen en olekaan pelkkä ongelmakimppu, jonka tulisi yrittää muuttua toisenlaiseksi, hyväksytymmäksi ihmiseksi. Olen oppinut hitaasti mutta varmasti näkemään myös hyvää näissä piirteissäni, vaikka kyllä ne – rehellisesti sanottuna – välillä myös kuormittavat tavallista elämää ja arkea, myös läheisiäni.

Tällä ajatusharhailullakin on monta nimeä: se tyypillisesti nähdään haaveiluna tai jonkinlaisena häröilynä. Vaikeutena fokusoida yhteen asiaan, liian monesta asiasta innostuvana, jolloin on vaikea päättää mikä on se tärkein asia, johon keskittyä. Nämäkin ovat totta, kolikon toinen puoli.

Minua on joskus kutsuttu niiden tutumpien nimien, kuten laiska ja saamaton, lisäksi myös taivaanrannan maalariksi. Olen ihminen, jolla on vahva tarve ymmärtää asioiden ja ilmiöiden yhteyksiä, joten olen oppinut ymmärtämään tämänkin piirteeni viisaita puolia. Taivaanrannan maalari minussa visualisoi kaiken joka mieleen juolahtaa, luo asioista visuaalisia verkostoja ja yhteyksiä, jotka lopulta ajan (ja ajatusharhailun) myötä kirkastuvat uusiksi oivalluksiksi ja ideoiksi. Toisin sanoin silloin, kun muut näkevät minut vain taivaanrannan maalarina ja haaveilijana, joka istuu ja tuijottaa kaukaisuuteen, minä luon sellaista uutta, josta voi parhaimmillaan olla hyötyä muillekin kuin itselleni 🙂

On totta, että me tarvitsemme kykyä fokusoida ja keskittyä asioihin. Samalla uskon, että me jokainen tarvitsisimme myös aikaa, kykyä ja lupaa harhailla ajatustemme kanssa. Näiden kolikon eri puolien välinen suhde on jokaisella omanlainen – siinä mielessä meidän ei tule yrittää saada kaikkia ihmisiä samaan muottiin. Mutta koska ajatusharhailua yleisesti pidetään pääosin negatiivisena piirteenä, emme ole tottuneet näkemään mitään hyvää haaveilutaipumuksissa.

Mikäli elämme jatkuvien huolien, pelkojen ja stressaavien elämäntilanteiden keskellä, tällöin ajatusharhailumme saattaa muuttua negatiivisten nauhurien päälle jäämiseksi ja ikävien asioiden jatkuvaksi vatvomiseksi. Tämä ei kuitenkaan ole sama asia kuin vapaa ajatusharhailu, joka on mahdollista tapahtua meissä ennemminkin turvan kuin ahdistuksen ja pelon tilassa.

Ajatusten vapaa harhailu ei ole keskittymiskyvyn negatiivinen vastakohta

Mielestäni on todella tärkeää ymmärtää, että ajatusten harhailu ei ole vain huono asia ja tehokas tehtäviin keskittyminen ja siihen pyrkiminen ainoa hyvä ja tavoiteltava asia. Johann Hari avaa teoksessaan ajatusten harhailulle useita samaa tarkoittavia termejä, jotka auttavat ainakin minua ymmärtämään ajatusharhailua entistä laajemmin: vapaa assosiaatio, ajatusten liihottelu, henkinen aikamatkailu, joitakin mainitakseni.

“Luovuus ei ole sitä, että luodaan jokin uusi asia, joka syntyy aivoissa. Kyseessä on pikemminkin kahden jo olemassa olevan asian liittäminen toisiinsa uudella tavalla. Kun mieli pääsee harhailemaan, se mahdollistaa pidempien ajatuskulkujen avautumisen, mikä puolestaan mahdollistaa uusien yhteyksien luomisen.”

Voimme siis saavuttaa uusia ja jopa ainutlaatuisia oivalluksia vapaan assosiaation avulla. Ja kun olemme tietyissä hetkissä keskittyneet intensiivisesti, sen jälkeen aivoille tulisi antaa mahdollisuus sulatella sitä, mitä on ollut meneillään ja miksi, ja mitä olisi hyvä tapahtua seuraavaksi. Tällainen tyhjä tila ja oleminen ei olekaan tuottamattomuutta, vaan joskus sen ansiosta voimme synnyttää uutta tehokkuutta ja uusia toimivia ideoita.

Keskittymisongelmat ovat nykyajan vitsaus

Oletko koskaan miettinyt, että fokuksen ylläpidon haasteiden lisäksi ihmisen ongelmana voi tässä hektisessä elämässä olla myös vapaan ajatusharhailun katoaminen? Mikäli sinulla on mitä tahansa keskittymisen pulmaa, mitä jos antaisitkin enemmän tilaa ja aikaa vapaalle ajatusten harhailulle sen sijaan, että yrittäisit vain väkisin keskittyä ennalta määrättyihin asioihin?

Mitä jos oma oravanpyörä katkeaisikin paradoksaalisesti sillä, että pysähtyisimme itsellemme turvalliseen ajatusharhailuun, mielikuvitteluun ja mielleyhtymien vapaaseen virtaan? Millainen olisi sinun vapaan assosiaation ja ajatusten liihottelun hetki?

Olisiko se kävelylenkki luonnossa ilman laitteita, kalliolle istahtaminen ja katseen vaeltelu maiseman ja omien ajatusten ääressä tai vaikkapa katukahvilassa istuminen ja mielen vaeltelun salliminen samalla, kun annat ihmisvilinän ja ympäröivien äänten virrata ohitsesi?

Mitä tahansa se olisikin, voisitko lähteä uteliaasti sallimaan itsellesi tällaista ajatusharhailua ja vapaan assosiaation tilaa säännöllisesti? Jos keskittymiseen itsensä pakottaminen ei ole tuottanut tulosta, ehkä kannattaa kokeilla jotakin uutta – esimerkiksi henkistä aikamatkailua 🙂

Artikkelikuva: Karita Palomäki

Tutustu myös kirjaani Kuhiseva mieli – Nainen ja ADHD. Löydät sen TÄÄLTÄ!

Miten tavaroiden karsiminen voi tuoda lisää vapautta elämään?

Marja-Maija Valtonen on yrittäjä, joka suhtautuu intohimoisesti Lapin luontoon sekä ekologiseen arkeen. HEMPEA -brändinsä kautta hän haluaa tuoda esille hampputekstiilejä ja luonnon inspiroimaa yksinkertaista kauneutta koteihin.

Kodin tavaroiden karsiminen on usein minimalistisen elämäntyylin keskiössä. Syitä minimalismiin on monia, kuten ekologinen elämäntyyli, yksinkertaista kauneutta huokuva koti tai henkinen hyvinvointi, jota tavaroiden karsiminen tuo.

Miten tavaroiden vähentäminen kodissa voi tuoda elämääsi ja arkeesi kokemuksen vapaudesta?

Tässä kirjoituksessa kerron muutamia ajatuksia siitä, miten tavaroiden karsiminen voi tuoda sinulle lisää vapautta ja henkistä hyvää oloa.

Tavarapaljous täyttää elämämme

Onko sinullekin tuttua tunne, kuinka kodin epäjärjestys ja nurkissa lojuvat tavarakasat kuristavat kurkkuasi ja kiristävät otsaasi? Tuntuuko sinustakin vaikealta tarttua ruoanlaittoon, harrastuksiin tai muihin tehtäviin, kun haluat ensin saada kodissasi vallitsevan kaaoksen hallintaan?

Omistamistaan tavaroista täytyy huolehtia. Niille täytyy olla säilytystilaa ja ne on pidettävä järjestyksessä. Niitä on huollettava, korjattava ja vakuutuksetkin täytyy pitää mielessä.

Mitä vähemmän sinulla on tavaroita, sitä vähemmän aikaasi ja energiaasi kuluu niistä huolehtimiseen. Tarvitset vähemmän aikaa tavaroiden huoltamiseen, järjestelyyn, siivoamiseen ja esimerkiksi pyykkihuoltoon. Mihin käyttäisit tuon tavaroiden karsimisella vapautuvan ajan?

Tavaroiden karsiminen tuo vapauden valita

Palattuasi kotiin työpäivän jälkeen haluaisit vain nauttia kupillisen teetä terassilla, katsella lempisarjaasi tai lähteä lenkille. Mutta, ensin täytyisi siivota keittiön pöytä ja järjestellä vaatekaappi. Lakanatkin odottavat silitystä ja lasten vaatepino kierrätystä.

Ympäröivät tavarat tuovat meille velvollisuuksia, jotka voivat alkaa määritellä elämäämme ja sitä mitä teemme päivittäin.

Kun kodissasi on vähemmän tavaroita, on kaikkea niihin liittyvää tekemistäkin vähemmän. Et ole sidottu tavaroiden tuomaan ajanviettoon, vaan voit vapaasti valita mitä haluat tehdä. Tai voit pysähtyä hetkeksi ja olla tekemättä mitään.

Vähentämällä kuluttamista, säästät ajan lisäksi rahaa

Kun vähennät tavaramäärää ja karsit omistamiasi tavaroita, säästät ajan lisäksi rahaa.

Kun ostat vähemmän ja harkiten, on se myös taloudellisesti kannattavaa. Voit saada rahaa myös myymällä tarpeettomia tavaroitasi.

Et myöskään tarvitse rahaa vakuutuksiin, korjauksiin ja huoltotöihin. Et tarvitse tavaroille säilytyspaikkaa, mikä voi olla merkittävä kuluerä isommalle omaisuudelle. Toisaalta myös kodin pienet, arkiset tavarat voivat viedä kokonaisuudessaan yllättävän paljon tilaa.

Ehkä voit jopa asua pienemmässä kodissa, kun et tarvitse niin paljon tilaa kaikelle omaisuudellesi.

Säästyvän rahan ja ajan voit käyttää vaikkapa matkusteluun tai itsesi hemmotteluun hieronnassa tai joogatunnilla.

Yksinkertaisuus tuo tunteen vapaudesta

Kun kaapit eivät tursuile täpötäysinä ja kodissasi on sinulle sopiva määrä tavaraa, vapautuu myös mieleesi enemmän tilaa.

On yllättävää, miten paljon omaisuus sitoo meitä, sekä henkisesti että fyysisesti.

Oletko koskaan ajatellut miten paljon ajatuksia käytämme tavaroiden miettimiseen? Siihen mitä kaikkea kaunista ja sillä hetkellä tarpeelliselta tuntuvaa haluaisimme kotiimme. Tai mitä tänään pukisimme päällemme niistä lukemattomista kaappimme täyttävistä vaihtoehdoista. Kuinka paljon yksinkertaisempaa olisi valita sopivat vaatteet, kun vaatekaapissa olisi vain tarkoin harkittu, yhteensopiva kokonaisuus vaatteita?

Fyysisesti tavarat voivat sitoa meitä tiettyyn paikkaan. Tavarapaljous voi määritellä meidät asumaan tietyssä paikassa, koska lähteminen tuntuu liian suurelta tehtävältä. Tai jopa matkustaminen voi vaatia liikaa ponnistuksia, koska tuntuu vaikealta jättää koti ja sen kaikki tavarat ilman hoitamista ja ylläpitoa.

Luopumalla tavarasta, voit saavuttaa yllättävän vapauden tunteen ja löytää oman polkusi elämässä.

Voisiko sinulla olla tavaroita, joista voisit luopua? Voisiko se tuoda keveyttä elämääsi?

Nuoret voivat pahoin – Mitä voimme tehdä?

Nuorten pahoinvointi on lisääntynyt viime vuosina räjähdysmäisesti. Mikä aiheuttaa nuorten alati lisääntyvää pahoinvointia? Syitä on varmasti yhtä moni kuin huonosti voivia nuoriakin — onhan jokainen nuori yksilö yksilöllisine kokemuksineen ja tilanteineen. Jotta voimme auttaa pahoinvoivia nuoria, on kuitenkin tunnistettava yleisimpiä tekijöitä, jotka aiheuttavat nuorille ahdistusta ja terveyshuolia.

Pirstaleiset tulevaisuusnäkymät aiheuttavat ahdistusta ja huolta.

Maailmanlaajuiset kriisit, ympäristömme monimuotoisuuden tuhoutuminen sekä yhteiskunnallisten kysymysten polarisoituminen aiheuttaa ymmärrettävästi ahdistusta ja huolta. Suurin ahdistus kohdistuu nuoriin ihmisiin, jotka samaan aikaan kasvavat omaksi itsekseen etsien identiteettiään ja pohtivat huolestuttavia tulevaisuudennäkymiä osana tätä. Työelämä on pirstaloitunut ja koulutusvaatimukset kiristyneet — nuorten täytyy pohtia globaalien teemojen lisäksi sellaisia henkilökohtaisen elämänsä kysymyksiä, joihin heidän resurssinsa tai ymmärryksensä eivät vielä riitä eikä vielä kuulukaan riittää.

Tietoa on saatavilla valtavasti – mikä on minun identiteettini?

Nuoruusiässä identiteetti on rakentumassa, etsimme itseämme ja paikkaamme maailmassa. Nykypäivänä sosiaalinen media mahdollistaa tiedon, myös virheellisen, jatkuvan tulvan ja näin ollen omien arjen valintojen ja minuuden pohtiminen on päivittäistä.

Aina, kun nuori laittaa roskan roskakoriin, tekee hän ympäristövalinnan. Aina, kun nuoret puhuvat politiikasta, joutuvat he pohtimaan, millä asenteilla asioista uskalletaan ja halutaan puhua, jotta ei tule leimatuksi. Aina, kun nuori viettää vapaa-aikaansa, tekee hän valinnan, miten hän tätä aikaansa haluaa viettää lukuisien vaihtoehtojen keskellä. Nykypäivänä mahdollisuuksia ja tietoa on valtavasti. Informaatiotulvan keskellä elävät nuoret joutuvat painimaan suurien kysymysten kanssa päivittäin. Tämä on haaste, joka meidän täytyy ymmärtää, jotta voimme ymmärtää myös nykynuoren haasteita.

Nuoriso- ja mielenterveystyö tarvitsevat enemmän resursseja, aikuiset koulutusta ja tietoutta, nuoret tukea ja kuuntelijaa

Jotta nuoret voisivat tulevaisuudessa paremmin, täytyy nuorten haasteet tunnistaa ja reagoida niihin siten, että laadukas apu on tarjolla helposti ja nopeasti. Ennalta ehkäisevään työhön tulisi panostaa: meidän tulisi opettaa nuorille, miten kaikkien näiden paineiden keskellä voi tulla toimeen, käsitellä herääviä huolia ja muita tunteita ja elää onnellista nuoruutta.

Jotta tämä on mahdollista, tarvitsevat nuoria ympäröivät aikuiset koulutusta ja tietoa, jotta he voivat ymmärtää nykynuorten elämää ja niitä haasteita, joita meidän nuoruudessamme ei ollut. Usein tärkeimpiä tuen muotoja ovat kuitenkin empatia, pysähtyminen ja nuoren kuuleminen — kun asetumme nuoren puolelle ja pysähdymme kuuntelemaan sekä arvostelun sijaan ymmärtämään, on se ensimmäinen askel parempaan tulevaisuuteen.

Ota haltuun nämä kolme parisuhdetaitoa – Ne voivat avata suhteen solmuja

Parisuhteessa (ja toki muissakin läheisissä suhteissa) tarvitaan tunteiden lisäksi taitoja, erityisesti sellaisissa tilanteissa joissa koemme olomme jotenkin ahtaaksi tai latautuneeksi. Nämä taidot auttavat parhaimmillaan avaamaan mahdollisia väärinkäsityksiä, tulkintoja ja ne kutsuvat “me- henkeen” vastakkain asettelun sijaan.

1.Harjoittele kysymään ja oikeasti kuuntelemaan: Mitä toivoisit minulta tässä tilanteessa?

Vaikka emme pysty välttämättä aina 100% täyttämään toisen toivetta, on se että aidosti kuuntelemme (emmekä ohita) toista, valtavan tärkeää.

2. Tutkitaanko yhdessä, mitä tässä tilanteessa oikeastaan tapahtuu?

Varsinkin latautuneissa hetkissä ajauduimme helposti ”eri puolille” ja alamme syyttämään toista. Tämä kysyminen kutsuu teitä samalle puolelle sen sijaan, että olisitte toisianne vastaan.

3. Huomaan että minussa nousee tulkinta että kun ________ että se tarkoittaa sitä että _______. Olenko ymmärtänyt ihan väärin?

Sellaista ihmistä ei olekaan, joka ei joskus tekisi tulkintoja jotka menevät ihan puihin. Vaatii rohkeutta ja tiettyä haavoittuvuuttakin jakaa tulkintoja ääneen, sen sijaan että ne alkavat pyörittämään tilannetta.

Kaikki nämä kohdat ovat tietysti käytännössä paljon vaativimpia toteuttaa, mitä lukea. Mutta harjoitellaan, opetellaan ja tutkitaan.

Parisuhteen keskustelukortit auttavat teitä tutustumaan toisiinne yhä uudelleen ja syvemmin. Katso kortit täältä.

Jatkuva vertailu vie voimat ja ruokkii riittämättömyyden tunnetta – Pysäytä vaativat ajatukset tällä konstilla

Suuri osa elämään liittyvästä kärsimyksestä johtuu siitä että vertailemme itseämme muihin. Mieli mittaa ja arvioi, se muistuttaa meitä siitä kuinka jossain on joku toinen joka onnistuu meitä paremmin. Usein se joku on ihminen jonka tunnemme, mutta kyllä oman itsen vertaaminen onnistuu hyvin myös aivan tuntemattomiakin ihmisiä kohtaan. Onpa kyseessä sitten oma ulkonäkö, ammattitaito, parisuhde, lahjakkuus, tyyli, menestyminen tai mikä tahansa.

Nykymaailma on luonut optimaaliset olosuhteet vertailulle. Sosiaalinen media vahvistaa meille omaa tulkintaamme siitä, ettemme ole tarpeeksi. Riittämättömyyden tunne on kansantauti, joka aiheuttaa pahaa mieltä ja saa pahimmassa tapauksessa eristäytymään lisää, kun emme tunne pääsevämme tavoitteisiimme. Itsemyötätuntoatutkija Kristin Neff haastaa meidät pohtimaan mitä tapahtuisi jos luopuisimme vertailusta ja arvostelusta? Jos pyrkisimme olemaan arvottamatta ja mittaamatta asioita ja ihmisiä? Voisimmeko vain nähdä asiat ja ihmiset sellaisina kuin ne ovat? Vahvistaa katseessamme myötätunnon voimaa ja kauneuden näkemistä sielläkin, missä sitä ei ensivilkaisulla näe?

Hyvä alku tälle voisi olla se, että alamme puhua itsellemme kauniimmin. Vaativuuden ja tuomitsevien ajatusten vähentäminen on tässä olennaisessa asemassa. Se onnistuu harjoittelemalla uudenlaista tapaa suhtautua omiin ajatuksiiin, kohdistuvatko ne sitten omaan itseen tai toiseen ihmiseen. Ensin pitää havainnoida mitä ja miten ajattelee eli huomata mitä omassa mielessä liikkuu. Ole utelias millaisin tuntein mietteesi ovat värittyneet? Mitä se kertoo tarpeistasi? Kateus on tunne joka voi herätä vertailun tuloksena. Voisiko ajatuksillasi olla sinulle jokin viesti siitä, mikä kaipaa tulla näkyväksi omassa elämässäsi?

Hyvistä ajatuksista voi nauttia ja niistä saa olla kiitollinen. Emme kuitenkaan voi hallita kaikkia pohteitamme ja joskus ne voivat myös ahdistaa ja aiheuttaa meissä häpeää. Silloin voi opetetella suhtautumaan oman mielen tuotoksiin kyseenalaistaen ja ihmetellen. Mielen tehtaan tehtävänä kun on tuottaa kaikenlaisia ajatuksia, sinun tehtäväsi on valita kuinka suhtaudut niihin. Ajatuksiimme vaikuttaa myös se kuinka hyvin olemme nukkuneet tai syöneet, haittaako stressi tai olemmeko käyttäneet päihteitä. Et ole vastuussa ajatuksistasi, mutta olet vastuussa siitä, kuinka ilmaiset niitä. Huomaa myös hyvät ja lempeät ajatukset ja vahvista niitä. Anna kaunista palautetta silloin kun huomaat sen syntyvän sinussa. Kaikki ihmiset tykkäävät kehuista kun sanat ovat aitoja ja vilpittömiä.

Kun siis haluat vahvistaa omaa hyvinvointiasi, ala vahvistaa itsessäsi olevaa hyvää. Huomaa myös muissa oleva ainutlaatuisuus. Meistä jokainen on tärkeä ja rakkauden arvoinen.

Haluatko keinoja joilla pärjätä paremmin hankalien tunteiden kanssa? Marikan uusi kirja tarjoaa työklauja murehtimisesta kärsiville.

Ei ole olemassa mitään niin vahvaa kuin ihmisen sydän – mikä muu särkyy elämän aikana moneen kertaan ja silti kykenee rakastamaan uudestaan?

Ei ole olemassa mitään niin vahvaa, kuin ihmisen sydän. Sillä mikä muu särkyy yhden elämän aikana moneen kertaan, ja silti kykenee rakastamaan aina uudestaan ja uudestaan?

Kaikki ne kerrat, kun on saanut säröjä, luopunut, kiintynyt, eronnut, rakastanut uudestaan, luullut ettei selviä tällä kertaa
– silti, silti se jatkaa pulssiaan.

Ei ole olemassa mitään niin viisasta, kuin ihmisen sydän. Sillä mikä muu pitää sisällään niin paljon syvyyttä, muistoja ja tunnetta oikeasta?

Tiedäthän, niitä kutsuja, jotka väreilevät hiljaisuudessa solujen välisissä aalloissa. Niitä, joiden perusteella vastaa miksi -kysymyksiin varmana:
koska tämä tuntuu oikealta.

Kaikki ne kerrat, kun on seurannut vääriä polkuja, ihmisiä, rajoittavia sääntöjä, toisten toiveita, käynyt ojanpohjalla ja noussut uudestaan muuttamaan suuntaa
— kaiken jälkeenkin se jatkaa pulssiaan. Ohjaa kohti seuraavaa askelta.

Kuulin joskus ajatelman, miten maailma syöttää jatkuvasti ulkopuolelta informaatiota siitä, mikä kaikki on tärkeää: tämä, tämä ja tämä – ja meidän tehtävämme on kääntyä sisään kohti omaa sydäntä ja sanoa: ei, vaan tämä on tärkeää.
Se ei sulje muuta maailmaa ulos, vaan hälyn keskellä vaimentaa sen, mikä ei ole oleellista.

Löytääkseen oman sydämen äärelle on siis lakattava etsimästä sitä itsensä ulkopuolelta, ja käännyttävä katsomaan ihon pinnan alta siellä väreilevää elämänvoimaa.

Sillä sydämen ääni vahvistuu hiljaisuudessa, ja luottamus siihen kasvaa vain kuuntelemalla.

Kukaan meistä ei saa syntymästä matkaan valmista karttaa miten elää ja olla, vaan on oltava riittävän rohkea kulkeakseen suuntia, joista ei ole mitään varmuutta.

Kokeilla, oppia, rakastaa lujaa
– ja luottaa, että tämä sydän kyllä selviää, tuli mitä tahansa.

Mitä vahvemmin omaan pulssiin kytkeytyy kiinni, sitä varmemmin sitä uskaltaa seurata kuin kompassia. Pitää elämää kädestä kiinni ja kulkea reittejä, joista ei ehkä koskaan ennen ole kulkenut.
Sitä varmemmin uskaltaa juurtua oman sykkeen äärelle, uudestaan ja uudestaan.

Ei ole olemassa mitään niin vahvaa ja viisasta, kuin ihmisen sydän.
Tunnetko sen pulssin, oman rintalastan alla?

Vaikka muut eivät ymmärtäisi herkkyyttäsi, se ei tarkoita, että sinussa olisi jotain vikaa

Yksi yleisimmistä kommenteista, joita kuulen erityisherkiltä on se, että heidän kumppaninsa, muut läheisensä tai työkaverit eivät osaa suhtautua heidän herkkyyteensä. Moni erityisherkkä suhtautuu myös itse itseensä vaativasti ja on taipuvainen aliarvioimaan osaamisensa. Tämä liittyy herkän luontaiseen taipumukseen arvioida itseään tarkasti ja haluun olla tekemättä virheitä, mutta myös ympäristötekijöihin eli siihen, miten kannustavassa ja herkkyyttä tukevassa ympäristössä on varttunut.

Saitko varttuessasi ymmärrystä ja tukea herkkyyteesi?

Jos käsitys omasta luontaisesta herkkyydestä ja muista piirteistä on negatiivissävytteinen, on hyvä muistaa, että synnynnäinen temperamentti on sitä mitä se on eikä siinä ole oikeaa tai väärää, parempaa tai huonompaa. Kokemus siitä, miten hyvin oma luonne sopii oman perheen, lähipiirin ja yhteiskunnan toiveisiin on asia, joka vaikuttaa herkän minäkuvaan joko myönteisesti tai kielteisesti. Tutkimusten mukaan erityisherkkä ihminen reagoi ympäristötekijöihin muita voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Hyvä uutinen on se, että saadessaan tukea ja positiivisia kokemuksia, herkkä hyötyy niistä suhteessa vieläkin enemmän kuin vähemmän herkät ihmiset.

Miten voisit nyt pitää huolta siitä, että luontainen temperamenttisi ja tarpeesi otetaan huomioon?

Aikuisina ihmisinä emme voi odottaa, että muut osaavat ottaa tarpeemme huomioon varsinkaan ellemme osaa ilmaista niitä riittävän selkeästi ja fiksulla tavalla. Niin ihanaa kuin olisikin elää sellaisessa maailmassa, missä ihmiset kohtelevat toisiaan arvostavasti ja hallitsevat positiivisen vuorovaikutuksen kultaisen taidon, niin tosiasia on se, että kaikilla ihmisillä ei ole sellaista sosiaalista pelisilmää tai mielenkiintoa ottaa toisten tunteet ja tarpeet huomioon. Jää siis oman itsemme vastuulle pitää huolta siitä, että tarpeemme täyttyvät riittävän hyvin. Erityisherkällä ihmisellä näitä tarpeita ovat muun muassa:

riittävän häiriötön ympäristö
töiden tauottaminen
riittävä palautuminen
mahdollisuus yksinoloon
luontoyhteys
merkityksellisyyden tunne
aidot ja syvälliset ihmissuhteet
itselle tärkeiden asioiden tekeminen

Suosittelen kaikille erityisherkille perehtymistä omaan synnynnäiseen herkkyyteensä, tunteisiinsa ja tarpeisiinsa. Sen voi aloittaa lukemalla kirjoja, artikkeleita ja tutkimustietoa erityisherkkyydestä. Ymmärryksen lisääntyessä oma historia ja persoona alkaa näyttäytyä aivan uudessa, lempeämmässä valossa. Kun itsetuntemus lisääntyy, on mahdollista ottaa omat taipumukset, tarpeet ja tavat reagoida paremmin huomioon omaa elämäänsä suunnitellessa.

Käytännön keinoja ja työkaluja oman herkkyyden ymmärtämiseen, hyväksymiseen ja huomioimiseen arjessa saat Suvin kirjasta Helpostusta erityisherkän elämään.

Tyssäävätkö hyvät ideasi aloittamisen vaikeuteen? – Näiden vinkkien avulla pääset eteenpäin

Kohtaan työssäni kirjoittajia, joilla on pöytälaatikossaan käsikirjoitus tai suunnitelmissa aloittaa omaelämänkerrallisen käsikirjoituksen kirjoittaminen ja ryhtymistä hidastaa kysymys, mistä aloittaa, kun aloittaa?

Tässäpä siis muutamia vinkkejä aloittamisen tuskaa helpottamaan ja tekemistä vauhdittamaan.

Elämän aikakaudet

Kun koko elämän mittainen tarina on työn alla, on hyvä idea ryhtyä pohtimaan elämää ja elämäntarinan aikajanaa ikäkausien kautta.

Elämää voi aluksi lohkoa aikajanalla eri aikajaksoihin, sen jälkeen vuosikymmeniin. Lapsuus, nuoruus, aikuisuus, vanhuus.

Yksi selkeä ja helppo tapa on lähestyä omaa elämäntarinaa pohtimalla, mitkä ovat olleet elämän isoimmat käännekohdat ja millainen on niihin liittyvä tunne?

Pienet suuret elämän hetket, muistojen osat, on hyvä kirjoittaa muistiin. Niistä saa kivoja hengähdystaukoja laajempien tekstien väliin ja ne luovat kokonaisuuteen rytmiä.

Jos tahdot käsitellä jotain mikä liittyy kirjasi aiheeseen, esim. juuriin, erillisyyden tunteeseen, sukupolvesta toiseen siirtyviin suuriin tunneteemoihin, esim. häpeää, voit näyttää, syventää aiheesta hieman, esimerkiksi muistojen kautta.

Jos tahdot kirjoittaa kaipauksesta, muutoksesta tai teemoista, joiden sanoittaminen on hankalaa, ton hyvä valinta matkustaa ajassa taaksepäin, tästä hetkestä käsin.

Kirjoita kohtauksia, niistä koostuu kokonaisuus.

Kirjoita muistiin tilanteita elämäsi varrelta, muistoja, väläyksiä hetkistä, joissa on kaikki aistit mukana. Tekstien ei tarvitse olla pitkiä. Valitse esimerkiksi vuodenaika, talvi, joulukuu, joulunalusviikko, tai pääsiäiset tai hääjuhlat, vikaostokset tai muutot vuosien varrelta.

Kohtauksien kirjoittaminen on helppo ujuttaa arkeen ylläpitämään kirjoittamisprosessia, homma etenee, eikä laajan kokonaisuuden taklaaminen enää tunnu niin suurelta urakalta, kun kirjoittaa tarinamassaa pala palalta kokonaisuudeksi.

Tunne henkilösi

Kirjasi päähenkilö kuljettaa tarinaa eteenpäin, hän reagoi ja toimii tunteidensa ohjaamana.

Mikä ajaa tarinasi sankaria eteenpäin tarinassa? Mikä hänen etenemistään haittaa?

Mihin hän uskoo, ja mistä syystä?

Kun tiedät henkilösi, tai minäkertojana tunnet omat arvosi, ymmärrät mistä syistä tarina vaatii omien rajojen puolustamista ja mistä syistä elämäntarinan voiman omistaminen on niin tärkeää.

Kun tunnet tarinan kokonaisuuden, ja tiedät tarkalleen tarinan henkilöä ajavan tunnelukon ja siitä irtikamppailemisen vaiheet, tiedät myös kirjasi aiheen, sen mitä tarinallasi käsittelet. Onko se tarina rikkinäisestä ehjäksi, tai näkymättömästä näkyväksi, vai voimasta herkkyyteen, näkyvästä näkymättömäksi?

Millainen aihe sinua kutsuu? Mikä saa sinut tuntemaan yhteenkuuluvuutta muihin ihmisiin, on sinulle tärkeää kirjoittaa auki.

Lähesty aihettasi rauhassa. Kirjoita listoja, kirjoita listan pohjalta kohtauksia. Kirjoita elämässäsi vaikuttaneista henkilöistä, kirjoita muistoja auki, kokonaisuus kyllä järjestää itsensä aikajanalle.

Yksi hyvä tapa kirjoittaa tarinaa auki, tai näyttää uusia näkökulmia, on kirjoittaa elämässä vaikuttaneista henkilöistä, voit kirjoittaen luoda kokonaisen henkilögallerian.

Halu ja pelko vastavoimina

Mitä kirjasi päähenkilö pelkää?

Mitä päähenkilö haluaa? Mikä estää häntä saavuttamasta sitä?

Millaisia esteitä, oppitunteja elämässä, hankalia tai mukavia henkilöitä hän joutuu kohtaamaan?

Millaisia pelkoja ja tunteita hän joutuu kohtaamaan, jotta vahvistuu ja oppii itsestään?

Millaiset ovat ne haasteet, joita elämä on hänen eteensä kuljettanut?

Mitä päähenkilö haluaa? on tärkeä kysymys. Entä millainen on kirjasi päähenkilön syvin suru, suurin menetys?

Millainen on / oli hänen suurin rakkautensa? Mihin hän uskoo? Mistä hän ammentaa voimaa?

Mitä kirjasi henkilö halusi lapsena, mitä nuorena, mitä aikuisena, mitä nyt?

Millainen opetus haluamisiin sisältyi? Jäikö vaille jäämisestä jäljelle katkeruus?

Tekikö unelmien toteutuminen onnelliseksi?

Miten halu näkyy tarinassa, juonessa, teemassa, muissa henkilöissä?

Miten halu purkautuu toiminnaksi?

Kirjoittaminen on kuvanveistoa

Sinun ei tarvitse tietää kaikkea heti. Kierros kierrokselta isosta massasta vuollaan muiden nähtäväksi tarina, jota kirjailija mielessään katsoo ja haluaa näyttää muille. Mihin tarkennat katseesi, sellainen tarinasta tulee.

Yksinkertaisesti, tartu hetkiin, mitä pienempää, sen suurempaa

Kirjoita yksityiskohdista, kirjoita päivästä, jollaista ei koskaan tullut, ystävästä, jonka menetit, kaikesta mitä rakastit, siitä mitä pelkäsit. Kirjoita etenkin paljon siitä mitä toivot elämääsi.

Kirjoita rohkeasti, ole rehellinen tunteillesi.

Editoi vasta kun kokonaisuus on kasassa.

Jätä kesken ja aloita taas uusi kierros. Kestä itseäsi hajoilemassa, vailla hallintaa, kaiken sen epävarmuuden ja kaaoksen keskellä olet keskellä tarinaasi.

Lämmöllä,

Laura

Onko sinutkin kasvatettu pelkäämään? – 5 vinkkiä omien pelkojen kohtaamiseen

Suren rahtusen joka kerta todistaessani vierestä tuntemattoman äidin tai isän tiuskimista omalle lapselleen. Osin siksi, koska tunnistan tilanteessa myös itseni – sekä isänä että poikana.

Ollessani lapsi, minut opetettiin pelkäämään lukuisia asioita. Näkemään ennemmin uhkia kuin mahdollisuuksia. Vuosikymmeniä myöhemmin ymmärrän, miksi näin. Omien lasten syntymän myötä elämääni on juurtunut uudenlainen menettämisen pelko. Se on syvempää ja lopullisempaa kuin aiemmin.

Se ajaa herkästi hallinnan tunteeseen, joka ponnistaa ainaisista varoituksista. Juuri sellaisista, joita omat vanhempani minulle toistelivat.

Jokainen vanhempi rakastaa lastaan, mutta rakkaus menee päin honkia, mikäli sitä ohjaa vapauden sijaan hallinta. Kyse ei ole rajattomuudesta vaan siitä, ettei vanhempi siirrä omia ennakkoluulojaan ja pelkojaan lapsen ylle siten, että tämän vapaus elää omaa elämäänsä ja kokea asioita itse kärsii.

“Ettei nyt vaan mitään sattuisi.”

Kasvatus juurruttaa pelkoja, jotka kulkevat useiden sukupolvien läpi. Ne saattavat olla lähtöisin pienestä sattumuksesta, joka on sittemmin kasvanut tarinaksi ja opetukseksi. Ampiainen pistää pellavapäistä pientä poikaa, joka kolmekymmentä vuotta myöhemmin varoittaa omaa lastaan hyönteisistä, ehkä jopa kehottaa tappamaan ne. Joskus veden varaan joutunut tytöntyllerö pitää huolen siitä, etteivät omat lapset telmi vedessä, koska jotain ikävää voi sattua.

Monet vannovat, etteivät aio siirtää omien vanhempien juurruttamia pelkoja eteenpäin. Helpommin sanottu kuin tehty. Käytännössä jopa mahdotonta, ellei ensin kääri hihat ja ala hakkeroida omaa ohjelmointia.

Aloittava askel on tiedostaa, että pelossa on aniharvoin kyse tosiasioista vaan ennemmin tarinoista, joita itsellemme (ja toisillemme) kerromme. Tarinoista, jotka kulkevat sukupolvelta toiselle, kunnes joku on valmis muuttamaan ne.

Viisi vinkkiä omien pelkojen kohtaamiseen:

1. Havaitse, että pelkosi on vain tarina. Se on jotain, mitä olet tottunut pitämään totuutena, mutta joka vain aniharvoin on sitä. Pelko on usein näkökulmakysymys.

2. Kulje pienillä ja toistuvilla askelilla kohti sitä. Pelkoa ei tarvitse voittaa, mutta sen edessä ei ole myöskään syytä lamaantua. Pienet askeleet ja toistuva reagointi pelon alla nostavat itseluottamusta.

3. Hengitä ja opettele rentoutumaan pelon alla. Kun pelottaa, voit oppia olemaan sen(kin) tunteen kanssa. Rauhallinen hengitys ja jännityksestä irti päästäminen ovat paras välitön vasta-aine pelolle.

4. Puhu pelollesi. Kerro sille, mitä tunteita tunnet ja miltä ne tuntuvat. Tämä voi tuntua hassulta ja jopa vähän typerältä, mutta usko pois, pelolle puhuminen konkretisoi sen myös itsellesi. Huomaat, että mitään pahaa ei tapahdu. Tulet itsellesi näkyväksi.

5. Harjoita syvää kiitollisuutta ja anna anteeksi. Pelon kohtaaminen on ennen kaikkea hyväksymistä ja irti päästämistä. Ne korostuvat kiitollisuudessa ja anteeksi antamisessa. Älä siis suotta kitsastele niissä.

Tunne pelkosi, vapaudu elämään -uutuuskirja on tilattavissa Hidasta elämää -verkkopuodin kautta. Tee tilauksesi täältä.

Estyneisyyden tunnelukko voi johtaa yksinäisyyteen – Se saa omat tunteet tuntumaan vääriltä tai hävettäviltä

Moni jännittää opiskeluihin, työhönsä tai tuntemattomiin ihmisiin liittyviä tilanteita, mutta harvemmin läheisiä ihmisiä. Asiakastyössäni nousee kuitenkin säännöllisesti esille myös sosiaalisesti herkän yksilön läheiset ihmissuhteet. Etenkin tarkemmassa tilannearviossa sosiaalisen jännittämisen rinnalla esiintyy usein ennustettavia vuorovaikutusmalleja myös läheisissä ihmissuhteissa. Yhden tällaisen vuorovaikutusmallin taustalla on usein estyneisyyden tunnelukko.

Ujoutta voi ajatella eräänlaisen estyneisyytenä sosiaalisissa tilanteissa; ujo yksilö herkästi salpautuu ja menee lukkoon tietynlaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Tämän vuoksi ei ole yllättävää, että osalle ujoista on elämänhistoriansa myötä kehittynyt myös estyneisyyden tunnelukko. Estyneisyydellä tarkoitetaan taipumusta tukahduttaa omia tunteitaan; etenkin lämpimien tunteiden ilmaisua ja etenkin silloin kun tunteiden paljastaminen voisi haavoittaa yksilöä jollain tavalla. Yksilö onkin usein ulkopuolisen silmin iloton ja jäykkä tunteiden ilmaisussaan.

Estyneisyyden tunnelukossa omat tunteet vaikuttavat vääriltä tai hävettäviltä. Sellaisilta, että niitä ei voi ilmaista, vaan ne täytyy pitää sisällään. Estyneisyyden tunnelukon kehittymiseen vaikuttaa introvertti perusluonne, joka yhdessä turvattoman hoivasuhteen kanssa on yhteydessä välttelevään kiintymystyyliin, jonka ytimessä on vaikeus päästää toista ihmistä lähelle. Lisäksi estyneisyyden tunnelukkoa aiheuttaa kontrolloiva vanhemmuustyyli, jossa osoitetaan vain vähän lämpöä lasta kohtaan. Lapsi oppii tunteiden ilmaisutyyliään myös mallioppimalla perhekulttuurin kautta ja estyneisyys tunneilmaisussa voit välittyä myös siten, että lapsi kopioi lapsuuden perheessä käytetyn tavan ilmaista tunteitaan.

Estyneisyyden tunnelukosta kärsivät voivat tuntea itsensä yksinäisiksi; he päätyvät vastaanotolla pohtimaan miksi heidän on niin vaikea löytää ystäviä tai syventää jo olemassa olevia läheisiä suhteita. Taustalla on usein ennustettavia pulmia:

Ystävyyssuhteissa estyneisyyden tunnelukko estää ystävyyssuhteen luonnollisen syventymisen. Ystävyys muodostuu vastavuoroisen prosessin kautta, jossa ensin tutustuessa jaetaan jotain pinnallista tietoa itsestä toiselle ihmiselle. Toinen hyväksyy tämän tiedon meissä ja jakaa itsestään jotain suunnilleen samanarvoista. Vastavuoroisesti jaettu tieto muuttuu asteittain yhä henkilökohtaisemmaksi; uskalletaan näyttää itsestä yhä haavoittuvampia ja aidompia puolia. Estyneellä tämä ystävystymisen prosessi usein pysähtyy, koska heidän on vaikea antaa itsestään mitään takaisin. Tämän vuoksi ystävyyssuhteet jäävät joko pinnalliselle tasolle tai kuihtuvat ajan myötä kokonaan pois.

Romanttisissa suhteissa estyneisyyden tunnelukko estää yhtä lailla intiimin suhteen syventymisen. Yksilön on vaikea päästää toista lähelle ja ennen kaikkea näyttää itsestään haavoittuvia puolia, koska tämä mahdollistaisi toisen satuttaa itseä. Lisäksi estyneen on usein vaikeus ilmaista lämpimiä tunteita toisella, mikä saa kumppanin herkästi kokemaan omat lämpimät tunteet yksipuoliksi. Tämän seurauksena tunneyhteys pysyy etäisenä, eikä aitoa intiimiä kontaktia pääse syntymään.

Estyneisyyden tunnelukon purkamisessa täytyy ensin tehdä tunnetyötä omien tunteiden tunnistamisessa ja hyväksymisessä. Viisaan aforismin mukaan ihminen voi kohdata toisen ainoastaan sillä syvyydellä kuin on kohdannut ensin itsensä. On myös tärkeä ymmärtää, että ainoa keino rakentaa aitoa ihmiskontaktia, on uskaltaa näyttää itsestään avoimesti kaikkia puolia toiselle. Tätäkin voi onneksi harjoitella ja estyneen on mahdollista oppia avaamaan itseään paremmin läheisissä ihmissuhteissa.

Kirjoittaja Joni Martikainen on psykologi, tietokirjailija ja Ujonrohkaisija-palvelun päätuotekehittäjä. Ujonrohkaisija on kehitetty sosiaalisesti herkille jännittäjillle. Palvelu tarjoaa tutkittua tietoa, yksilöllisen tilannekartoituksen, sosiaalisen harjoitteluohjelman sekä psykologi-asiantuntijan henkilökohtaista ohjausta. Lisätietoja Ujonrohkaisija-palvelusta löydät TÄÄLTÄ.

Näin voit opettaa lapsen kunnioittamaan kaikkea elävää luonnossa – Hämähäkkiä ei tarvitse liiskata, eikä puun oksia katkoa

Miten toimit, kun näet hämähäkin, muurahaisen tai jonkin muun pienen ötökän luonnossa? Sen sijaan, että liiskaat sen heti, voisitko seurata ja ihmetellä sen liikkeitä ja touhuja?

Usein ihmisillä nähdessään esimerkiksi hämähäkin tulee tunne, että se on heti hävitettävä, liiskattava. Samalla tavalla näkee ihmisen aika usein toimivan muurahaisia huomatessaan. Vaikka kokisitkin, ettei ötököistä ole sinulle iloa ja hyötyä, niin huomioithan luonnon hyötyvän niistä. Erilaiset ötökät ovat tarpeen luonnon elinvoimaisuuden kannalta. On tarpeellista vahvistaa omaa tietämystä muun muassa hyönteisistä, jotta voi ymmärtää niiden merkityksen luonnolle.

Opeta lasta omalla esimerkilläsi kunnioittamaan luontoa

Lapsen kanssa voi esimerkiksi ihastellen seurata muurahaisten ahkeruutta keon rakentamisessa. Käykää useampana päivänä katsomassa miten nopeasti keko kasvaa. Pian huomaat mielenkiinnon tätäkin luontotapahtumaa kohtaan lisääntyvän.

Oksien katkominen kasvavista puista ja puiden runkojen vioittaminen eivät kuulu luonnossa liikkujan oikeuksiin. Maahan pudonneita oksia ja risuja voi kerätä esimerkiksi majan tekoa varten. Käpyjä voi myös kerätä maasta.

Lasta voi ohjata koskettamaan hellästi puun runkoa. Sormilla on mukava seurata männyn kaarnan kuviointia. Kokeile, miltä kaarna tuntuu poskea vasten. Miltä koivun rungon kuoren, eli tuohen pinta tuntuu? Kosketa tuohta niin kevyesti, ettei se vahingoitu.

Kun kohtelemme luontoa kunnioittavasti, voimme nauttia puhtaasta ja elinvoimaisesta luonnosta. Pidetään luonto siistinä sinne kuulumattomista roskista. Jos näet luonnossa roskia, kerää ne ja vie roska-astiaan. Omalla esimerkilläsi opetat lasta toimimaan luontoa kunnioittaen.

Lapsen kanssa voi vaikka yhdessä askarrella ”oppaan” luonnon kunnioittamisesta. Kysy lapselta mitä asioita hän haluaa oppaaseen merkittävän. Aikuisen tehtävänä on valvoa, että ne ovat linjassa niiden oikeuksien ja velvollisuuksien kanssa, jotka meitä kaikkia koskevat luonnon suhteen.

Nauti luonnosta ja luonnossa liikkumisesta päivittäin. Ota lapsi mukaan tähän nautintoon, näin voitte yhdessä kokea mielenkiintoisia hetkiä luonnossa.