Erityisherkät kuuluvat vähemmistöön ja joutuvat mukautumaan monenlaisiin asioihin ja tilanteisiin, joita kiivastahtinen ja täynnä ärsykkeitä oleva maailma tuo eteen. Herkät aistit, syvällisesti asioita prosessoiva mieli, kuormittumisalttius ja voimakas tunne-elämä tarkoittavat mm. sitä, että meidän erityisherkkien on otettava riittävä palautuminen huomioon aivan eri tavalla kuin vähemmän herkkien kanssaihmistemme.
Osallistuin hiljattain erityisherkkyyteen erikoistuneen psykologin tohtori Genevieve de Lob:in luennolle. Hän mainitsi viisi tärkeää asiaa, jotka erityisherkän on hyvä huomioida voidakseen arvostaa synnynnäistä ominaisuuttaan ja pitääkseen itsestään hyvää huolta. Allekirjoitan nämä täysin.
Hyväksy se tosiasia, että erityisherkkyys on todellinen ominaisuus. Se on tieteellisesti todistettu monin tutkimuksin ja aivokuvantamismenetelmin. Et ole viallinen, etkä ole yksin tämän ominaisuuden kanssa. Tutkijat ovat sitä mieltä, että erityisherkkyys on säilynyt ihmisen (ja tutkitusti yli sadan eläinlajin) temperamenttipiirteenä sen tähden, että se on hyödyllinen ominaisuus.
Määrittele menneisyytesi hankalat kokemukset uudelleen. Olet syntynyt maailmaan, joka tukee herkkyyttä kovin huonosti. Se ei ole sinun syytäsi eikä sinussa ole mitään vikaa. Olet todennäköisesti joutunut sopeutumaan ja kehittämään monia selviytymiskeinoja pärjätäksesi kulttuurissa, joka suosii rohkeutta, reippautta, ulospäinsuuntautuneisuutta, suorittamista ja kilpailua. Herkillä on omat hienot ominaisuutensa ja on parempi keskittyä niiden kykyjen käyttämiseen kuin yrittää tunkea itseään muottiin, joka ei kerta kaikkiaan sovi.
Hoida itseäsi. Se, että on syntynyt kovin erilaisella temperamentilla, taipumuksilla ja tarpeilla varustettuna kuin valtaosa ihmisistä, on todennäköisesti vaikuttanut käsitykseen itsestä ja omasta riittävyydestä. Moni erityisherkkä on varttunut ympäristössä, jossa ei ole osattu ymmärtää ja tukea herkkyyttä riittävällä tavalla. Se jättää jälkensä. Herkän on tärkeää antaa itselleen se lahja, että työstää ajatuksiaan, tunteitaan ja kehoon taltioitunutta jännitystä ja traumaa vapauttaakseen itsensä henkistä ja fyysistä hyvinvointia verottavista taakoista.
Suunnittele elämäsi niin,että se tukee herkkyyttäsi. Herkkä tarvitsee sopivan ympäristön, hyviä rutiineja, palautumista, omaa aikaa, ravitsevaa ruokaa, sopivaa liikuntaa, luontoyhteyttä, merkityksellistä tekemistä ja itsensä johtamisen taitoja kukoistaakseen.
Hae vertaistukea. Löytämällä samanhenkisten ihmisten pariin, jotka ymmärtävät kokemuksiasi ja oivaltavat puolesta sanasta, mitä tarkoitat, huomaat ettet todellakaan ole outo tai yksin. Erityisen herkkiä on noin 20% väestöstä, joten ympärilläsi on lukuisia muita kaltaisiasi. Vertaistuki auttaa luopumaan turhasta itsekritiikistä, näkemään omat haasteet järkevämmissä mittasuhteissa ja kehittämään luottamusta omiin kykyihin.
Erityisherkillä on valtavasti annettavaa tässä maailmassa. Meidän on vain autettava ensin itseämme, jotta jaksamme antaa myös muille. ❤️
Pidän itse jo aika kuluneina ja ennen kaikkea epäpätevinä lausahduksina sanontoja: “No kaikkihan nykyään ovat muka narsisteja” ja “Kaikissa meissä on narsistisia piirteitä”.
On totta, että narsismia on hyvin vaikea tunnistaa ja narsisti -sanaa voidaan käyttää tahallisestikin väärin ja että jokainen meistä käyttäytyy joskus itsekkäällä tavalla.
Itsekäs käyttäytyminen on usein tarpeellista, koska se suojelee meitä esimerkiksi muiden hyväksikäytöltä ja auttaa puolustamaan omia rajoja, sekä pitämään huolta omista tarpeista.
Terveestä itsekkyydestä puhutaan vieläkin terveenä narsismina. Itse en tuota sanaparia käytä, koska narsismilla tarkoitetaan hyvin vaikeaa ja jopa vaarallista persoonallisuushäiriötä, jossa ei ole mitään tervettä.
Sanoilla on merkitystä ja tämän vuoksi puhun terveestä itsekkyydestä, en terveestä narsismista.
Tervesti itsekäs
Mistä sitten voi erottaa jonkun olevan vain terveesti itsekäs, eikä narsisti tai narsistisesti käyttäytyvä?
Miten erottaa terve itsestä huolehtiminen narsistisesta itsekeskeisyydestä, jossa oma menee aina kaiken muun edelle hinnalla millä hyvänsä?
Yksi varmimmista keinoista on katsoa itsekkäästi toimivan ihmisen historiaa.
Diagnosoitavissa oleva narsistinen persoonallisuushäiriö tai vahvasti narsistiset piirteet (ei diagnoosia persoonallisuushäiriöstä) syntyvät jo varhaislapsuudessa ja aiheuttavat jatkuvia, sekä toistuvia vaikeita ongelmia narsismista kärsivälle ja hänen läheisille.
Narsistinen itsekeskeisyys on siis ollut nähtävissä haittoja tuovana toistuvana piirteenä läpi ihmisen historian kaikissa edellisissäkin, erityisesti läheisimmissä ihmissuhteissa.
Narsismia ei tule sekoittaa kriiseistä aiheutuviin hetkellisiin, lyhyissä aikajaksoissa esiintyviin itsekkäisiin toimintatapoihin.
Kriisitilanteet (ero, sairastuminen, onnettomuus, työpaikan menettäminen) voivat tutkimusten mukaan muuttaa ihmisen ajattelua ja käyttäytymistä jopa täysin päälaelleen.
Kriisin myötä aiheutuneet toiminnan muutokset ovat normaaleja, eivätkä ne ole merkki persoonallisuushäiriöstä. Kriisistä toivuttaessa palautuu toiminta jälleen hiljalleen ns. normaaliksi. Näin ei tapahdu, jos kyseessä on narsistinen itsekeskeisyys, vaan haitallinen toiminta jatkuu ennen ja jälkeen kriisien, läpi elämän.
Kun kiltti löytää terveen itsekkyyden
“Olin aikani nöyrtynyt kaikkeen. Alistuminen oli ainoa selviytymiskeinoni ja varmin tapa pitää kodin ilmapiiri jokseenkin tasapainoisena. Jokainen läheisenikin oli tottunut tapaani toimia. Olin sovittelija, jolle kävi kaikki ja joka ei vaatinut itselleen koskaan mitään.
Olin helppoakin helpompaa seuraa ja jonka myös odotettiin toimivan aina ilman minkäänlaisia omia tarpeita tai vaatimuksia.
Lopulta minulle riitti, olin todella saanut tarpeekseni ja asioihin olisi tulossa muutos. Vastarinta kuitenkin yllätti. “Miksi sinusta on tullut niin hankala ja vaativa?” he kysyivät ja minä kakistelin koottuja selityksiäni terveen itsekkyyden ja “ei:n” sanomisen opettelemisesta näin aikuisiällä.
Minut hylättiin. En ollut kuulemma enää oma itseni ja seurani ei tuntunut enää tutulta ja turvalliselta.
Jäin yksin, mutta tiesin, ettei tuo yksinäisyys olisi lopun elämää kestävää. Olisi löydettävä uudet ihmiset, jotka hyväksyisivät myös minun tarpeeni ja rajani ja jotka osaisivat hyväksyä myös terveen itsekkyyteni, jonka saapuminen maailmaani muutti kaiken.”
Jos pystyt samaistumaan yllä olevaan tarinaan voin onnitella sinua lämpimin sydämin! Sinä teit sen! Upeaa! Ja jos olet vasta matkasi alussa tai suunnittelet sitä, niin anna mennä vaan. Muutos terveesti itsekkääksi ei ole aina helppoa, mutta lopulta sitäkin palkitsevampaa.
Kiltin ihmisen muutos terveesti itsekkääksi omien elämän arvojen ja rajojen suojelijaksi voidaan tulkita joskus väärin narsistiseksi itsekkyydeksi, koska kontrasti entiseen voi olla niin raju.
Muistathan siis, ettei narsistinen itsekeskeisyys synny esimerkiksi elämän eri vastoinkäymisten myötä, vaan on ollut olemassa läpi narsistisen ihmisen historian.
Terveesti itsekäs ihminen ei satuta tahallaan ketään, eikä nauti sadistisesti toisen satuttamisesta.
Terveesti itsekäs ei alista muita, jotta näyttäisi itse paremmalta.
Terveesti itsekäs tuntee empatiaa ja on kykenevä joustamaan, sekä asettumaan myös toisen ihmisen asemaan.
Narsistinen itsekeskeisyys ei koskaan jousta omasta, ellei tämä jotenkin hyödytä häntä.
Narsistinen itsekeskeisyys tekee mitä tahansa, jotta saa oman tahtonsa läpi.
Narsistinen itsekeskeisyys huokuu julmuutta ja kylmyyttä, jossa maailman tärkein asia ja olento on vain ja ainoastaan narsistinen persoona itse.
Narsistinen itsekeskeisyys ja terve itsekkyys ovat molemmat olemassa suojellakseen “isäntäänsä”. Toinen niistä käyttää voimanaan muiden satuttamista ja jopa nauttii siitä, toinen ei.
Lisää ymmärrystä, lohtua, tukea ja tietoa satuttavista suhteista, sekä irtaantumisesta ja uuden elämän rakentamisesta ja myös terapeuttisia tehtäviä löydät uutuuskirjastani Toivu satuttavasta suhteesta!
Jo lapsena ihastelin mummoa ja pappaani ja haaveilin, että toivottavasti minäkin saisin kokea tuollaisen elämän mittaisen aidon rakkauden. Ei heillä varmasti helppoa ollut ja tahtoa kysyttiin moneen otteeseen, mutta aina viimeisiin hetkiin asti heidän välisen rakkauden pystyi aistimaan.
Elämän varrella usko on meinannut horjua. Voiko tuollainen kestävä ja aidosti onnellinen suhde olla oikeasti mahdollista? Ajattelin, että onko vielä olemassa
muita ihmisiä, jotka jakavat kanssani tämän unelman?
Vaikka välistä on ollut heikkoja hetkiä on tuo jo lapsena sisäistetty unelma piirretty sydämeeni niin vahvasti, että en vaan voi olla uskomatta siihen. Ja
kun katson elämääni nyt tästä kohdasta on selvää, että kaikella on ollut tarkoituksensa. Kuusi vuotiaan tyttäreni sanoja lainaten: “Elämässä tärkeintä on olla elossa ja rakkaus.”
Haaveilen siitä, että kaikilla ihmisillä, jotka vain haluavat olisi mahdollisuus kestävään ja onnelliseen parisuhteeseen. Ja myös taidot rakkauden ylläpitämiseen. Terve ja hyvinvoiva suhde on elämässä merkittävä voimavara. Turvasatama, jonne mennä lepäämään silloin kun maailma runnoo. Elämässä kaikkeen ei voi vaikuttaa, eikä nallekarkit varmasti mene tasan. Uskon kuitenkin, että omilla ajatuksilla on suuri voima siihen mitä elämä eteen tuo.
Herkkinä ihmisinä ei murun kanssa varmastikaan olla mitään helpoimpia kumppaneita. Syvästi tunteminen, tunteiden vaihtelu ja jatkuva ajatusvirta
asettaa omia haasteita, vaikka ne ovat myös meidän suhteen rikkauksia. Ollaankin puhuttu paljon siitä, miten meidän suhteesta ei olisi tullut yhtään
mitään, jos oltaisiin kohdattu nuorempana. Ei vielä tunnettu itseämme eikä tiedostettu piirteitämme. Elämyshakuinen erityisherkkä minä ja ADHD:n omaava muru.
Jokaisessa parisuhteessa on omat haasteensa ja suhteessa on tarkoituskin kasvaa yksin ja yhdessä. On kuitenkin paljon taitoja, joita voi tietoisesti
harjoitella ja toteuttaa, jotta suhteella olisi hyvät mahdollisuudet selvitä haastavimmista ajoista ja syventyä entisestään.
Tässä on meidän suhteen tärkeimmät taidot. En ole parisuhteiden ammattilainen, mutta meidän suhteen asiantuntija olen. Jos joku voi saada vertaistukea, oivalluksen tai hyvää mieltä siitä, että jaan paloja suhteestamme ja ajatuksistamme on haaveestani rakkauden puolestapuhujana tullut taas askeleen verran konkreettisempi.
Tunnista luontaiset rakkauden kielet. (sanat, teot, lahjat, laatuaika ja kosketus) Minä osoitan rakastavani eniten kosketuksen kautta. Muru taas tekojen.
Opettele sanoittamaan ajatuksiasi, tunteitasi ja tarpeitasi rehellisesti oman kokemuksesi kautta. Herkätkään ihmiset eivät ole ajatusten lukijoita, vaikka herkästi tunnetiloja aistivatkin. Sanoittamalla tuot näkyväksi sisästä maailmaasi ja ylläpidät suhteen yhteyttä. Joskus omat tunteet ja ajatukset on hemmetin pelottavia, mustia eikä todellakaan kovin rakentavia. Terveessä suhteessa on kuitenkin tilaa ja rakkautta myös varjoille.
Kunnioita toista aina. Vaikka haluaisit tuoda ilmi suhteen epäkohtia tai jotain mikä sinua ärsyttää, muista että puhut rakkaallesi. Muruttelemme toisiamme usein riidellessäkin ikään kuin kertoaksemme, että rakastan sinua vaikka olenkin eri mieltä.
Luota toiseen ja luottakaa rakkauteenne. On inhimillistä, että joskus pelottaa tai mustasukkaisuus nostaa päätään. Kerro tunteitasi, mutta luota toiseen. Kun yhteys on hetkittäin katkolla luottakaa siihen, että osaatte navikoida taas toistenne luo.
Olkaa loputtoman kiinnostuneita itsestänne ja toisistanne. Ihmiset kasvaa ja muuttuu ja niin sen kuuluukin olla. Tee matkaa itseesi ja jaa oivalluksia kumppanillesi, niin suhteenne syvenee luonnollisesti. Jos kumppanisi rakastaa sinua ja haluaa olla kanssasi hän hyväksyy ja arvostaa kasvuasi.
Panosta suhteeseen. Monille ihmisille parisuhde on elämän tärkein ihmissuhde. Näkyykö tämä myös ajankäytössäsi? Paras tapa osoittaa rakkautta on olla läsnä.
Jokainen rakkaus on ainutlaatuinen. Muodostaahan sen uniikit yksilöt omine luonteineen, piirteineen ja kokemuksineen. Mitä sinä voisit oppia ja tehdä, jotta suhteenne voisi hyvin?
Moni ihminen jakaa kanssani unelman loppuun asti käsi kädessä kulkevasta rakkaudesta. Tilastot sen sijaan osoittavat karua faktaa. Voisiko olla toisin? Ero on joskus ainut hyvä vaihtoehto, mutta voisiko silloinkin uskaltaa luottaa tulevaan. Jotain parempaa voi olla luvassa, kun sallit sen itsellesi ja aika on oikea.
Joku päivä elämääsi voi ilmestyä ihminen, joka jakaa kanssasi saman unelman. Näin kävi minulle. Murulla on samanlainen kokemus omista isovanhemmistaan, kuin minulla. Ja mikä hauskinta meidän papoilla oli vielä sama nimikin. Voi olla, että olen pohjaton romantikko, mutta ainakin ajatusmalli on tuonut elämääni paljon hyvää.
Unelmat vaativat toteutuakseen kirkastamista ja aktiivista panostusta-tekoja. Kun seuraavan kerran katsot kumppaniasi, katsotko häntä rakkauden silmin? Tunnistatko, että hän on se jonka kanssa haluat unelmasi toteuttaa? Jos vastaat kyllä, muista panostaa unelmaasi joka päivä.
Uskomukset ovat usein toistettuja, uomiinsa urautuneita ajatuksiamme, jotka ovat juurtuneet tiedostamattomaan mieleemme. Usein lujasti. Uskomukset ovat myös vaikuttava osa asennettamme. Ne ohjailevat varkain ja vaivihkaa moninaisia touhujamme ihmisenä: valintojamme, päätöksiämme, reaktioitamme, tekemisiämme ja tekemättä jättämisiämme.
Uskomukset ovat värikäs ja moniulotteinen kooste tuhansista matkamme varrella kokemistamme vuorovaikutustilanteista. Lukuisien muiden – etenkin lähellämme olleiden ja olevien – ihmisten ajatukset ja uskomukset vaikuttavat koosteessa vahvasti. Koska toimimme valveillakin valtaosan ajastamme tiedostamattoman mielemme ohjauksessa, voi sanoa meidän elävän nyt-hetkeä ja tulevaisuuttamme menneisyytemme tiukoissa ohjaksissa.
Vaikka uskomukset eivät ole totta, kuten eivät ajatuksemmekaan, ne ovat ehdottoman tärkeä osa nerokasta rakennelmaa. Ne auttavat meitä ymmärtämään ja jäsentämään ympärillämme tapahtuvaa maailmaa, ilman niitä olisimme hukassa.
Koska uskomukset eivät ole tosia ja niiden kirjavaan joukkoon on soluttautunut myös koko joukko haitallisia, unelmiamme, omannäköistä elämäämme ja hyvinvointiamme rajoittavia tapauksia, niiden suhteen on oltava hereillä ja hieman varuillaankin.
Solututkija, Bruce Liptonin mukaan haitalliset uskomukset vaikuttavat jopa terveyteemme vahvemmin kuin konsaan huonot elintavat. Elintapojen vaikutuksista puhutaan ja kirjoitetaan kuitenkin tuhannesti mielen sisältöjen vaikutuksia enemmän, mikä on yksi syy siihen, että koen tärkeäksi puhua ja kirjoittaa niistäkin.
Olisi siis tärkeää tunnistaa ja korjata sellaisia uskomuksiaan, jotka nakertavat hyvinvointia ja hankaloittavat omien juttujen toteutumista, ehkä ihmissuhteitakin. Mutta miten sitten tunnistaa, kun nuo veijarit toimivat salakavalasti ja huomaamattamme tiedostamattomasta mielestämme käsin?
Ei se välttämättä helppoa ole, mutta kannustan silti uteliaana salapoliisihommiin. Vaiva palkitaan.
Tässä avuksesi muutama johtolanka
1. Mieti, mikä asia elämässäsi ei toimi toivomallasi tavalla ja yritä löytää toimimattomuuden taustalta haitalliset uskomuksesi. Väisteletkö kenties jotain jostain syystä? Etkö ehkä luota itseesi ja omaan voimaasi? Etkö salli itsellesi toivomaasi hyvää?
2. Kun joku läheisesi tai ystäväsi sanoo sinun reagoivan ja toimivan tietynlaisessa tilanteessa aina tietynlaisella tavalla, sana AINA saattaa ärsyttää, ja siihen on syynsä, koska se on luultavasti liioiteltua. Unohda se ja pysähdy viestin äärelle, sillä siinä saattaa hyvinkin piillä mahdollisuutesi saada kiinni jostain haitallisesta uskomuksestasi. Toistuva ja samankaltainen toimintasi saattaa hyvinkin olla jo ajat sitten vastaavissa tilanteissa opittu selviytymiskeinosi.
3. Teet toistuvasti valintoja ja päätöksiä, jotka eivät palvele omien unelmiesi ja omannäköisesi elämän toteuttamista, vaan toimivat päinvastoin jarruina. Ovat sinua ja unelmiasi vastaan, kun niiden pitäisi olla puolellasi. Tarvitsetko tekosyitä johonkin? Pakenetko jotain? Pelkäätkö jotain?
4. Tarkkaile myös samaa kaavaa noudattavia tunnereaktioitasi. Nostaako jokin tietynlainen tilanne toistuvasti sinussa voimakkaan ärtymyksen tai vastustuksen tunteen? Tarpeen puolustautua? Mitä jyrkempi ja kiivaampi reaktiosi on, sitä varmemmin jokin uskomus on tihutöissään.
Kaavan toistuessa on hyvä pysähtyä uteliaana ihmettelemään, mikä ärtymyksen oikeasti herättää. Voisiko se olla tunne kuulluksi ja nähdyksi tulemisen puutteesta? Tunne arvostuksen puutteesta, omasta epävarmuudesta ja huonommuudesta? Kokemus oikeutuksesta? Haavoitetuksi tulemisen pelko? Jotain, jonka on omaksunut selviytymiskeinokseen ja suojakseen jo varhaislapsuudessa, joka onkin nyt haitallista?
Tunnistettuasi menneisyytesi ohjelmoimia haitallisia uskomuksia, voit valjastaa oman mielesi voimaksi ja hyväntahtoiseksi matkakumppaniksesi vahvistamalla myönteisiä ajatuksia runsaalla tietoisella toistolla. Tiedostamaton mielesi ohjelmoituu uudella, paremmalla tavalla, ja ohjaa sinua uudenlaiseen toimintaan. Aivoissasi syntyy myös uusia hermoratoja ja -yhteyksiä, jotka kasvavat uusia uskomuksia vahvistaviksi tiedon valtaväyliksi.
Voit lukea lisää asenteesta ja uskomuksista uudesta kirjastani Muuta asenteesi, muuta elämäsi. Voit ostaa kirjan tästä.
Onko elämässäsi ihmisiä, joiden asenne, käytös ja tapa hoitaa tilanteita tuntuu imevän sinusta kaiken elinvoiman? Supersuositun Idiootit ympärilläni -kirjan kirjoittaja Thomas Erikson kirjoittaa heistä uusimmassa kirjassaan Energiavarkaat ympärilläni – Näin tunnistat ja kesytät hankalat tyypit (Atena, 2023). Keitä he ovat ja miten heidän kanssaan kannattaa toimia, jotta pysyy itse järjissään ja säilyttää elämänilonsa?
Sääntöjä pilkuntarkasti noudattava ja uupumaton yksityiskohtien viilaaja voi olla todella raskas puoliso, työkaveri tai ystävä. Tietyssä määrin perfektionistinen tapa toimia on pakko hyväksyä, sillä hän ei oikein pysty muuhun. Tästä voi kuitenkin olla apua:
“Älä ikinä unohda tavoitetta: sitä, mitä pitää tehdä. Se on tärkein asia. Kun päätät tehdä yhteistyötä, älä unohdu näpräämään pikkuseikkojen parissa. Jos olet neuvotellut kumppanisi kanssa, että talon pitää olla esityskunnossa, kun sinne tulee ihmisiä, pitäydy siinä. Älä anna hänen ehdottaa, että hanan ympäristö hangattaisiin hammasharjalla kodinhoitohuoneessa.”
Apua voi myös olla sen asian tiedostamisesta, että heidän tarkoituksenaan ei ole kiusata, vaan auttaa:
“Perfektionistienergiavarkaiden hyvä puoli on, ettei heidän tarkoituksensa ole härnätä sinua. Se, että he kuitenkin joskus tekevät niin ja aiheuttavat sinulle päänsärkyä ja kohtauksia ja yleistä haluttomuutta, johtuu siitä, että he eivät kerta kaikkiaan voi antaa olla. Usein he kokevat itse asiassa auttavansa sinua parempaan ja valoisampaan elämään.”
2. Draamakuningatar haluaa huomiota
Draamakuningattaet rakastavat huomiota. He haluavat tuntea itsensä merkityksellisiksi ja tärkeiksi ja samalla välttää todelliset haasteet. Eniten he haluavat näkyvyyttä. Jos haluat oppia käsittelemään tätä energiavarasta, kannattaa tarkastella maailmaa hänen tavallaan:
“Arvostetuinta valuuttaa huomionhakuisen maailmassa ovat arvostus ja tunnustus. Ne ovat rahaakin arvokkaampia. Siksi he seisovat koko ajan valokeilassa eivätkä koskaan tekisi sellaista, mikä saisi yleisön taputukset tyrehtymään. Siksi vanha kaverisi ei koskaan siirry höpötyksestä vakavaan keskusteluun: se ei yksinkertaisesti olisi hauskaa.”
Jos haluat pärjätä draamailijan kanssa, muista, että huomiosi on häenlle tärkeää:
“Huomionhakuiset tekevät oletuksen: se joka osoittaa kiinnostusta, pitää heistä, ja niinpä ihmiset, jotka eivät halua puhua heidän kanssaan, eivät pidä heistä. Kun esität kysymyksiä huomionhakuiselle, se tulkitaan niin, että pidät hänestä ja ajattelet hänen olevan tärkeä. Sen ansiosta hän suhtautuu sinuun positiivisemmin kaikissa muissakin asioissa.
Draamakuningatar ei halua kuulla puhuttavan ongelmista, riskeistä, vaikeuksista, sotkuista tai konflikteista tai mistään, mikä ei suju. He haluavat elää sisäsiistiä, tyylikästä elämää, jossa aurinko paistaa aina ja kaikki ovat ystäviä.”
3. Aikuiskiusaaja saa voimansa kiusaamisesta ja uhkailusta
“Tällainen persoona ei kaihda mitään keinoja saadakseen tahtonsa läpi, eikä hän noudata sääntöjä”, Erikson kuvailee. Hän kehottaa punnitsemaan tarkkaan, kannattaako tällaisen ihmisen seurassa edes yrittää olla:
“Epäsosiaalisen kiusaajan kanssa työskentely tai seurustelu on kuin hengittäisi myrkyllistä ilmaa: siihen tottuu vähitellen. Aistisi turtuvat sitä mukaa kuin annos kasvaa. Lopulta olet niin tottunut kiusaajan metodeihin, että et enää osaa muuta odottaakaan.
Jos et kykene löytämään järkeviltä vaikuttavia, konkreettisia syitä siihen, että et ole jo lähtenyt, edessä on vain yksi ratkaisu. Jos sinua ei pidä paikoillasi mikään muu kuin uuden työn tai tuttavapiirin hakemisen pelko, silloin sinun on aika mennä eteenpäin.”
Jos et syystä tai toisesta voi poistaa kiusaajaa elämästäsi ja joudut tämän hyökkäyksen kohteeksi, Erikson neuvoo: “Kiusaajan kanssa ei kannata lähteä keskustelemaan siitä, mikä on oikein tai väärin. Hyväksy mieluummin satunnainen nöyryytys, jotta et joutuisi korvennetuksi.” Voit myös tehdä muutaman asian
“Jos vain sanot, että tarvitset vastaukseen enemmän aikaa, taitat hyökkäykseltä terää. Keskustelu pysähtyy eikä pääse jatkumaan suuntaan, johon se oli menossa.”
Anna epäsosiaalisen kiusaajapomosi nähdä, että kuuntelet. Osoita, että kuuntelet. Nyökkää. Hymyile, myötäile. Jatka sen jälkeen omaa elämääsi.
Voit ottaa tilanteen osaksi haltuusi yrittämällä olla välittämättä hyökkäyksestä ja rupeamalla sen sijaan esittämään tarkentavia kysymyksiä ja pyytämällä häneltä ohjeita: “Mitä hän haluaa nyt tapahtuvan?”
4. Passiivis-aggressiivinen ei pysty ilmaisemaan aitoja tunteitaan
“Passiivinen aggressiivisuus on kiukkua, vihamielisyyttä ja turhaumaa, jota henkilöstä ei jostain syystä tunnu mukavalta ilmaista suoraan”, Erikson kirjoittaa. “Passiivisesti aggressiivinen ihminen on mestari kohtelemaan toisia huonosti ja esittämään samalla normaalia, avuliasta ja mukavaa. Passiivisesti aggressiivista käytöstä voi siis olla erittäin vaikea tunnistaa ja vastustaa.”
Eriksonin mukaan passiivis-aggressiivisen ihmisen ikävä asenne kannattaa sivuuttaa: “Älä edes kommentoi. Passiivisesti aggressiiviset ihmiset ovat opetelleet surkeita käyttäytymismalleja, koska niiden avulla he ovat välttäneet epämiellyttäviä asioita ilman jäljelle jäävää syyllisyyttä. Et voi tehdä sille mitään, että he tuhahtelevat ja pyörittelevät silmiään tai polkevat jalkaansa.”
“Pyri sen sijaan aktiivisesti löytämään sellaista, mitä he tekevät oikein. Koska näistä ihmisistä tuntuu yleensä siltä, että he eivät saa osakseen kunnolla arvostusta, kehuja tarvitaan aika lailla.”
Voit myös yrittää saada tällaista henkilöä ilmaisemaan tunteitaan edes toisen ihmisen kautta: “Yritä saada heidät kertomaan, mikä muita ärsyttää tai kuohuttaa. Kun heidän sallitaan tuoda julki katkeruuttaan edes epäsuorasti, kasvaa todennäköisyys, etteivät he enää toimi sen pohjalta. Kaikki saattaa alkaa sujua huomattavasti helpommin kuin ennen.”
5. Uhriutuja saa energiaa marttyyrin asenteestaan
Uhriutujan elämä on täynnä vastoinkäymisiä. “Uhriutuja kokee olevansa niin perin onnettomien olosuhteiden ja elämän koettelemusten uhri, että kaikkien on kuunneltava hänen valitustaan. Hän saa energiaa siitä, että tyrkyttää kaikenkattavan marttyyriutensa kaikkien läheisyydessään olevien tietoisuuteen.” Tällaisen ihmisen läheisyydessä oleminen vie energiaa yksinkertaisesti siksi, että se on niin negatiivista. Negatiivisuus uuvuttaa.
Erikson kirjoittaa, että jos haluat yrittää auttaa uhriutujaa, voit tehdä sen näin:
1) Hyväksy hänen asenteensa, että hän ei voi tehdä mitään tilanteelleen. Osoita hänelle, että ymmärrät hänen kokevan asian juuri niin.
2) Kysy häneltä, mitä hän tekisi, jos hänellä olisi voimaa tehdä jotain.
3) Perusta hänen kanssaan nyt aivoriihi, jossa kehitätte kaikenlaisia mahdollisia tapoja tavoitteeseen pääsemiseksi. Käyttäkää aikaa erilaisten ratkaisuvaihtoehtojen kartoittamiseen. Tehkää niistä lista. Mutta tärkeää on, että suurin osa ehdotuksista ei tule sinulta.
“Uhriutujalle kannattaa sanoa, että uskot heillä olevan kaikki eväät itsensä nostamiseen siitä kurjuudesta, jossa he kokevat elävänsä. Ei ole sinun tehtäväsi ilmaista myötätuntoa asioista, joihin et ole vähimmässäkään määrin sotkeentunut. Jos ne kuormittavat sinua, sulje niiltä silmäsi”, Erikson neuvoo.
Jos uhriutuja vaikuttaa tuomitsevalta tai syyttävältä sinua tai muita kohtaan, rajojen vetäminen voi auttaa. Muista seuraava: Uhriasenteen omaksuminen ei pyhitä huonoa käytöstä.
6. Narsistin kanssa auttaa vain yksi asia
“Huomionhakuiset persoonat ovat enimmäkseen vain vaikeita, passiivis-aggressiiviset oikeastaan vain kieltäytyvät olemasta mukana, ja antisosiaaliset tyypit riitelevät ja kiusaavat julkisesti. Mutta narsistit puolestaan yrittävät esittää hienoa ja erittäin moraalista henkilöä siitä huolimatta, että ovat kaikkea muuta. He tekevät sen aivan avoimesti ja pyytämättä koskaan anteeksi välillä vastenmielistä käytöstään”, Erikson kirjoittaa.
Jos narsistin kanssa on pakko olla tekemisissä, Erikson neuvoo kuuntelemaan, ihastelemaan ja kehumaan kohteliaasti hänen juttujaan. Jos hän kuitenkin kohtelee sinua huonosti tai käyttää hyväkseen, sitä ei pidä hyväksyä.
“Joskus emme voi olla täysin varmoja siitä, olemmeko tekemisissä narsistin kanssa vai sattuuko kyseisellä henkilöllä vain olemaan muutama todella
huono päivä. Voi olla vaikeaa tietää, käyttäytyykö henkilö huonosti, koska ei osaa muuta – on siis ihan tavallinen pönttöpää – vai onko kyseessä narsisti, joka suunnittelee manipuloivansa ja hyödyntävänsä sinua perusteellisesti.” Tähän Erikson antaa yleisohjeen:
“Kun toisen käytös alkaa muuttua yleisesti ärsyttävästä ja vähän lapsellisesta manipulatiiviseksi ja lähipiirille haitalliseksi, on aika kuunnella vaistoaan ja toimia. Vaisto, näppituntuma, osuu oikeaan useammin kuin osaamme selittääkään. Yleinen havaintoni ja henkilökohtainen käsitykseni on, että jos esimerkiksi ihmissuhde tuntuu väärältä, se on väärä.”
“Ansaitset parempaa kuin tulla narsistin hyväksikäyttämäksi ja sitten heitetyksi syrjään. Annan sinulle luvan: Lähde. Ole vahva. Lähde.”
Thomas Eriksonin Energiavarkaat ympärilläni (Atena, 2023) kertoo hankalista ihmisistä, jotka tuntuvat imevän läheisistään, ystävistään, sukulaisistaan ja työtovereistaan kaiken energian. Miksi he ovat niin uuvuttavia, miten heidän kanssaan kannattaa toimia ja mitä ei missään nimessä kannata tehdä? Kirjaa voit kuunnella äänikirjana esimerkiksi täältä.
“Minulla riittämättömyyden tunne nousee esiin arkisissa tilanteissa, hetkissä, jolloin koen, etten saa aikaan riittävästi, en suoriudu jostakin asiasta ”riittävän hyvin” tai osaa jotakin asiaa niin hyvin kuin haluaisin. Se tuntuu itseen kohdistuvana pettymyksenä, kouristaa vatsanpohjaa ja litistää rintakehää. Monesti riittämättömyyden tunteeseen liittyy myös tiedostamatonta vertailua tai peilaamista siihen, mitä muut ihmiset tekevät ja ajatuksia siitä, mihin minunkin ”tulisi pystyä”.
Näin kertoo mielen ja kehon yhteydestä kiinnostunut runokirjailija ja väitöskirjatutkija Susanna Jussila. Hänen syvältä koskettavat Sielun sopukoita -runonsa syntyvät usein tunteen äärelle pysähtymisen hetkissä. Monien runojen taustalta löytyy riittämättömyyden tunne, jota Susanna käsittelee kirjoittamalla. Tunteen käsittelyn jälkeen syntyvä runo on keino lohduttaa itseä ja samalla myös muita, jotka tunnistavat omassa kokemuksessaan jotain samaa.
Ylisuorittaminen voi olla pakoa omista tunteista
“Riittämättömyyden tunne käynnistää minussa suorittamisen. Ikään kuin vastauksena riittämättömyyden tunteelle pitäisi tehdä vielä vähän enemmän ja paremmin, olla vähän enemmän ja parempi. Tunne on saanut minut vaatimaan itseltäni liikaa ja ylittämään oman jaksamiseni rajat. Se on ollut merkittävä tekijä uupumuskokemusten taustalla.
Kun en vielä osannut pysähtyä tunteideni äärelle, käytin liikuntaa ainoana stressinhallintavälineenä ja tsemppasin itseäni jaksamaan juoksemalla.Kova treeni nollasi päätä ja toi hetkellisen helpotuksen. Tästä kuitenkin seurasi, että ennen pitkää keho ei enää jaksanut, tuli kaikenlaista kremppaa kuten polvi-, lonkka- ja selkäkipuja. Lopulta kehoni pakotti minut pysähtymään.
Tärkein apukeinoni on ollut oppia tulemaan sinuiksi tunteideni kanssa. Koen, että jatkuva ylisuorittaminen oli samalla pakokeino tunteistani. Riittämättömyyden tunteen taustalta olen löytänyt vielä syvempiä tunteita kuten arvottomuuden kokemusta, häpeää ja pelkoa hylätyksi tulemisesta. Koska tunteiden juuret ovat syvällä lapsuudessa, on niiden kohtaaminen ollut paikoin pelottavaa ja kivuliasta. Se on kuitenkin ollut avain itsemyötätuntoon ja entistä lempeämpään minäsuhteeseen.
Tunteiden äärelle pysähtymisessä minua ovat auttaneet muun muassa joogan kautta oppimani keholliset harjoitteet sekä kirjoittaminen. Usein yhdistän arjessani molemmat. Pysähdyn itseni äärelle hengityksen tai joogaharjoituksen avulla ja teen tilaa senhetkiselle kokemukselle. Lopuksi saatan kirjoittaa tunteesta tai oivalluksesta, mikä on noussut esiin tunteen kautta. Moni näistä tekstiaihioista hioutuu myöhemmin Sielun sopukoita -runoksi.
Riittämättömyyden tunne nousee uusien haasteiden edessä
Uudenlaiset haasteet nostavat helposti riittämättömyyden tunteen pintaan. Epämukavuusalueelle astuessani vanhat vaativuuskelat aktivoituvat. Aloitin väitöskirjatutkijana syksyllä 2021, ja sisäisellä kriitikollani tuntuu olevan taas paljon asiaa. Olen kuitenkin päättänyt, että tällä kertaa haluan nauttia matkasta kaikkine epävarmuuksineen enkä lähde mukaan itseni piiskaamiseen.
Luotan omaan tahtiini ja mieluummin hengailen riittämättömyyden tunteen kanssa kuin ajan itseni liian tiukille. Kun riittämättömyyden tunne iskee, otan sen tilaisuutena harjoitella jälleen armollisuutta ja myötätuntoa itseäni kohtaan. On myös ollut ihana löytää hengenheimolaisia akatemian sisältä ja huomata, että myös tiedemaailmassa on tilaa tunteista puhumiselle ja keholliselle kokemusmaailmalle.
Sinulle, joka kamppailet riittämättömyyden tunteiden kanssa…
Sen tiedostamisesta saattaa olla apua, että riittämättömyyden tunne ei kumpua pelkästään sisältä, vaan myös ympäröivä yhteiskunta ja kulttuuri ruokkii monin tavoin riittämättömyyden kokemusta. Joskus voi helpottaa, kun katsoo asioita lintuperspektiivistä ja huomaa, että tämä tunnehan on suorastaan pandemia.
Ehkä se, että alkaa arvostaa itseään, ei vielä muuta riittämättömyyttä tuottavia rakenteita, mutta se voi toimia rakkaudellisena vastalauseena. Heijasteena siitä, että jokainen meistä on riittävä sellaisenaan. Ihmisarvoa ei mitata tekemisellä.”
”En minä puhunut rumasti! Itse sanot aina samalla tavalla!”
”Kai minä nyt kuulin, miten sanoit! Se loukkaa häntä, kun puhut noin.”
”Eikä loukkaa! Kai minä nyt tiedän mikä häntä loukkaa paremmin kuin sinä! Keskity omiin asioihisi!”
Terveisiä teiniperheestä. Tuntuuko tutulta? Vastaavia tilanteita voi olla käsillä päivittäin, joissain perheissä varmasti useita päivässä. Keskustelun rakenne sama, sisältö vaihtelee.
Vanhemmuudessa me usein ajattelemme, että tiedämme paremmin kuin nuoret itse mikä heitä vaivaa ja mikä heitä auttaisi. Pyytämättä annettu neuvo voi tuntua nuoresta puuttumiselta ja jopa tahalliselta kiusaamiselta. Että taas tuo koittaa vaan löytää minusta jotain vikoja. Taas sillä on jotain neuvoja minulle, joita en todellekaan ole pyytänyt. Vastaanotin menee kiinni jo ensisekunneilla.
Älä siirrä omia haavoja lapseesi
Vanhempana haluaa auttaa nuoriaan niillä tiedoilla ja taidoilla, joita itsellä on. Uskon, että lähes poikkeuksetta jokainen vanhempi toimii rakkaudesta käsin, vaikka se ei aina nuoresta siltä tuntuisi. On kuitenkin hyvä olla hereillä, millaisen kasvualustan ja kasvuravinteet nuorilleen antaa. Muistaa aina, että vaikka jokainen vanhempi aiheuttaa lapselleen traumoja (terapeuttini sanoi aikoinaan, että näin kuuluukin olla), ei omia kipuja ja haavoja tarvitse kuitenkaan siirtää niin sanottuna perusoletuksena toiseen ihmiseen.
Tavoittele tasavertaisuutta
Jos olet tietävinäsi miltä toisesta tuntuu, nostat itsesi ikään kuin tilanteen ja heidän kokemuksensa yläpuolelle ja se jo usein aiheuttaa vastakkainasettelun tunnelman. Ette ole samalla puolella ja vaikka haluaisit auttaa, se koetaan puuttumisena, pyytämättä annettuna neuvona. Koita olla rehellinen tilanteessa itsestäsi käsin ja paljasta oma haavasi tilanteeseen liittyen. Näin rakennat luottamusta rehellisyyden ja oman haavoittuvuutesi kautta. Osapuolien vastaanotin aukeaa, koska empatia astuu näyttämölle.
Rehellinen vanhempi tietää syvällä sydänjuurissaan, ettei voi oikeastaan tietää mitään, mitä toisen päässä liikkuu. Mikä häntä lopulta motivoi ja mikä saisi hänet oivaltamaan niitä oppeja, joita vanhempana toivoisi saavan läpi ennen, kun nuori muuttaa omilleen. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat, sitä enemmän vanhemman olisi viisasta alkaa sanoittamaan vain omia tuntemuksiaan ja kokemuksiaan ääneen. Samalla nuori voi tutustua vanhemmassa puoliin, joita ei ehkä ennen ole nähnyt. Tavallaan kuulla tarinoita, joiden kautta vanhempi on muovaantunut sellaiseksi kun on.
Kutsu esiin empatia
Esimerkissä vanhemman tarkoitus on hyvä. Hän ei halua, että oma lapsi kohtelee puolisoaan epäkunnoittavasti. Haaste tässä on se, että vanhempi itse kokee tilanteen ja kommunikaation epäkunnoittavaksi, erityisesti peilattuna omaan historiaansa. Ehkä häntä on kohdeltu toistuvasti elämässä samalla tavalla. Ehkä siitä on seurannut jokin kipeä asia, josta käsin vanhempi tilanteen kokee. Lapsen puoliso esimerkin tilanteessa ei ole kokenut samoja asioita, joten vanhemman kannattaisi sanoittaa ääneen vain omia tuntemuksiaan. Tarinoilla on valtava voima, ne herättävät mielenkiinnon ja ne rakentaa siltaa ihmisten välille. Käskeminen ja komentaminen ei sitä tee, vaan vastaanotin menee kiinni.
Miten vanhempi olisi voinut tilanteessa toimia rehellisemmin ja rakentavammin? Hän olisi voinut kysyä vaikka lapsensa puolisolta, miltä hänestä tuntui kun hänelle puhuttiin kyseiseen sävyyn. Sen jälkeen olisi voinut kysyä, jaksavatko he kuunnella, jos hän kertoisi, miksi se hänestä tuntui niin pahalta. Kertoa, miten hänelle on puhuttu vastaavaan sävyyn. Ehkä sitä on tapahtunut läpi elämän, ehkä lapsena, ehkä vaikka omassa parisuhteessa. Kertoa, että minulla on tällainen haava itsessäni ja edelleen aikuisenakin siihen sattuu, kun vastaava tilanne tulee kohdalle, vaikkei se itseen millään tavalla liitykään. Lopuksi olisi voinut vain sanoa, että toivoisi, ettei kenenkään tarvitse kokea samoja tunteita, kun itse on kokenut. Kannustaa nuoria kuulostelemaan, miltä toisen sanomiset tuntuu ja kertomaan rehellisesti, jos kaipaa toisen vuorovaikutukseen muutosta.
Kysyminen on välittämistä
Voi myös jättää oman oven raolleen ja muistuttaa, että vanhempana mielellään sparrailee, jos nuoret eivät meinaa löytää parempia toimintamalleja. Yhdessä niitä voidaan miettiä enemmän neutraalilta pohjalta ja myös lähteä lempeämmin kokeilemaan arjessa. Vanhempi voi kannustaa ja osoittaa välittämistä nuorelle, myös jo kotoaan muuttaneelle, palaamalla asiaan kysymällä jonkun ajan päästä, onko keskustelu ja yhteys pariskunnan välillä parantunut.
Vinkki:
Seuraavalla kerralla kun olet reagoimassa toisten ihmisten väliseen vuorovaikutukseen, koita olla puuttumatta siihen tavalla, jossa teet oletuksia toisten tunnetiloista. Toinen voi mennä todella hämilleen, jos ei tunnista itsessään vaikka tunteita, joita alat sanoittaa ääneen ikään kuin hänen tunteinaan. Ne ovat sinun tunteesi. Jos haluat puuttua tilanteeseen, suosittelen kokeilemaan näkyväksi tulemista omien tunteidesi kautta. Moni on rehellinen havainnoistaan muihin liittyen, mutta suosittelen lämpimästi opettelemaan olemaan rehellinen nimenomaan itsestä ja omista tunteista käsin toisille. Erityisesti vanhempana tämä olisi tärkeää, yhdessä lasten kanssa rehellisemmäksi kasvamista, toistensa tuntemista läpikotaisin. Kun emme sanoita tunteitamme kodeissa, meillä jää toisistamme valtavan paljon näkemättä. Kun alat toimia esimerkin tavoin, voit joku päivä huomata, miten lapsesi alkavat kysyä, miltä sinusta eri tilanteissa tuntuu. Lähennytte toisianne uudella tasolla ja kummastakin tulee toistensa tasavertaisempia rinnallakulkijoita.
Rohkeasti rehellinen -kirjassa lisää pohdintoja sinulle, joka … haluat, että elämäsi olisi täydempää ja kevyempää. … haluat luoda syvempää yhteyttä itseesi ja muihin olemalla rehellisempi. … olet väsynyt elämän roolileikkeihin.
Pelko on tunne, josta haluaisimme äkkiä eroon. Pelon tunnustaminen muille saattaa hävettää. Pelko voi myös tuntua niin pahalta, ettei sitä kykene tunnustamaan edes itselleen. Silti pelko vaikuttaa meidän kaikkien elämään ja tekoihin – silloinkin, kun emme edes itse tiedosta, että taustalla on pelko. Kun omat pelkonsa tunnistaa ja tunnustaa, niihin voi tutustua ja niiden kanssa voi oppia tulemaan paremmin toimeen. Nämä Anna TommolanPelon voima – Miten ikiaikainen tunne ohjaa meitä (Atena, 2023) kirjasta poimitut asiat auttavat siinä.
Pelosta puhuminen auttaa
Kun pelottavan asian kohtaamista tutkittiin, huomattiin, että pelottavasta asiasta puhuminen auttaa, pakkopositiivinen ajattelu tai pelon kieltäminen ei.
“He, jotka olivat kuvanneet kammoaan ääneen — uskaltautuivat uudella yrittämällä lähimmäs pelkonsa kohdetta, ja myös fysiologisten mittausten perusteella he olivat vähemmän kiihtyneitä kuin muut. Pelkästään pelon pukeminen sanoiksi oli tehostanut altistamisen vaikutusta ja lievittänyt uhkareaktiota. Eikä siinä kaikki: mitä monisanaisemmin ihminen kuvasi kohtaamansa hirvityksen hirveää hirveyttä, sitä tehokkaammin pelko talttui.
Miksi tunteiden nimeäminen sitten toimii? Kun tunteita luokitellaan ja nimetään, aivoissa aktivoituu sama otsalohkon alue, joka hillitsee mantelitumakkeen toimintaa ja siten vaimentaa tunnereaktiota. Tutkijoiden mukaan on vielä jossain määrin mysteeri, miksi näin on. “Kun hämähäkkikammoiset sanovat ’tuo inhottava hämähäkki kauhistuttaa minua’, he eivät opi mitään uutta, se on täsmälleen se mitä he tuntevat – mutta nyt pelkän tuntemisen sijasta he myös sanovat sen. Jostain syystä, jota emme täysin ymmärrä, tuo muutos riittää tuottamaan vaikutuksen”, tiimissä ollut psykologian, psykiatrian ja biokäyttäytymistieteiden professori Matthew Liebermann sanoi.”
Pelko voi piiloutua meiltä itseltämme
“Välttelykäyttäytyminen tulee usein niin selkäytimestä, ettemme huomaa sen taustalla olevaa pelon tunnetta. Emme ehdi antaa pelon edes tulla, koska pienikin vihje siitä herättää puolustusmekanismit. Pelko voi kätkeytyä, muuntautua muiksi tunteiksi tai alkaa näyttäytyä tavoilla, joita ei päällisin puolin ymmärrä pelon aiheuttamiksi.
Joku suuttuu ja alkaa räyhätä, kun pelkää. Viha on tehokas peitetunne, koska se on niin sanotusti lähestymisreaktio, kun pelko taas saa loitontumaan kohteesta. Itsensä lietsominen vihaan saattaa olla opittu tapa paeta pelon lamaavaa vaikutusta.
Toinen yleinen pelon laukaisema sekundääritunne on häpeä. Taustalla saattaa olla kokemus, että ympäristö on rankaissut pelosta. Kun on lapsena ilmaissut pelkoaan, vanhemmat ovat ehkä vähätelleet tunnetta tai toruneet siitä. Se on vahva viesti, ettei ole hyväksyttävää pelätä. Monet tunteiden käsittelyn ongelmat juontavat siitä, ettei tunteita ole lapsena validoitu, tunnustettu. Ne on kielletty tai torjuttu, ja lapsi on alkanut hävetä niitä. “Kun myöhemmin tulee häivähdyskin pelkoa, heti nousee häpeä”, kognitiivisen käyttäytymisterapian psykoterapeutti, kouluttajapsykoterapeutti ja käyttäytymisanalyytikko Teemu Ryhänen kuvaa.
Usein tärkein tapa auttaa ihmistä terapiassa on harjoitella tunnistamaan ja hyväksymään alkuperäinen tunne. Ihminen oppii havainnoimaan ja sallimaan erilaisia tunteita, hakemaan ikään kuin uskallusta olla niiden kanssa, altistaa itsensä tunteelle.”
Meditaatio ja tunnetaidot auttavat käsittelemään pelkoa
Säännöllisesti meditoivien ihmisten aivoissa on havaittu erityispiirteitä: tunteiden säätelyyn liittyvät aivoalueet kasvavat, ja pelon käsittelyyn erikoistunut mantelitumake kutistuu.
“Kaikki, mitä teemme pitkäjänteisesti ja toistuvasti, muovaa aivoja. Joidenkin tutkimusten mukaan pitkäaikainen meditointi näkyy jopa muutoksina aivojen rakenteessa: oppimiseen ja tunnesäätelyyn liittyvillä alueilla aivojen harmaan aineen massa kasvaa, ja mantelitumake vastaavasti pienenee.”
Jos pelko kiehtoo, se voi johtua näistä
“Ammattilaskettelijoiden ja lumilautailijoiden parissa tehty tutkimus osoitti, että riskialttiisiin harrastuksiin hakeutuvilla on muita useammin tietty variantti DRD4-geenistä, joka vaikuttaa dopamiinireseptoreihin eli ihmisen palkitsemisjärjestelmään. Geeniä on kutsuttu ”seikkailugeeniksi”. Joidenkin aineistojen mukaan se on väestössä sitä yleisempi, mitä kauempana ihmisen alkukodista ollaan. Tutkijat ovatkin spekuloineet, että synnynnäinen seikkailunhalu olisi voinut osaltaan saada ihmiset vaeltamaan kohti uutta ja tuntematonta.”
“Kauhuelokuvat vetävät puoleensa ihmisiä, jotka hakevat emotionaalista ja älyllistä stimulaatiota. Tutkijoiden mukaan viehtymystä kauhuun voi selittää
uhkasimulaatioteorialla. Kauhuviihde on ikään kuin tapa harjoitella omaa reaktiota vaaratilanteissa. Vaikka kokemus olisi alkuun vastenmielinen, katsojat ovat valmiita kohtaamaan simuloidun vaaran, koska lopputulos on positiivinen: selviytymisen tuottama hallinnan tunne.”
Monen hyvän asian taustalla on pelko
“Kun tarkkaan katsoo, perimmäisen pelon ilmentymiä on kaikkialla. Pelkäävä ihminen uskoo jumaliin, hakee turvaa kulttuurista ja rituaaleista, kirjoittaa kirjoja ja maalaa tauluja, tutkii ja seikkailee, kerää omaisuutta, hankkii lapsia, etsii kaltaistensa seuraa ja vahvistusta totuuksilleen. Luo ympärilleen symbolien ja esineiden verkon, ajattomuuden, ikuisuuden, sielunvaelluksen, energian pysyvyyden: käsittelee rajallisuuttaan kieltämällä sen tai tekemällä siitä taidetta.”
Pelon vastavoima on turva
Jos mietit, mikä on paras tapa suojautua pelolta, älä rakenna linnakkeita vaan turvaa. Tommola kirjoittaa:
“Kaikkea ei tarvitse valaista, panssaroida, varustaa turvakameroin, selittää pois epävarmuutta harhaisen varmoilla totuuksilla. Se turruttaa, estää erottamasta isoja ja pieniä uhkia.
Luodaan sen sijaan turvaa huolehtimalla toisistamme. Kävellään siltojen yli yhdessä. On tärkeää vahvistaa kykyä sietää hankalia tunteita, mutta samalla ketään ei pidä pakottaa rohkeaksi, selviämään yksin ihmistä isommista kriiseistä. On torjuttava eriarvoistumista, joka osaltaan lietsoo pelkoa ja vihaa. Rakennettava yhteiskuntaa, jossa on hyväksyttävää pelätä, mutta jossa todellisia syitä pelätä on vähemmän.”
Susanna Ahvalo on luokanopettaja, riippuvuuksien kokemusasiantuntija, mindfulness-ohjaaja sekä Positiivisen psykologian valmentaja PPC®. Erikoisosaamisena hänellä on mindfulness ja addiktiot. Susannan ohjauksen ja valmennuksen keskiössä on positiivinen psykologia, eli kiinnostus siihen, kuinka ihminen löytää kukoistuksensa ja tiedostaa voimavaransa. Susannalla on yritys nimeltä Onnellisuuspaja.
Olen Susanna ja alkoholisti. Jäin koukkuun alkoholiin heti ensimmäisestä humalakerrasta. Olin silloin kaksitoistavuotias. Jo ennen sitä olin kokenut käsittämätöntä vetoa päihteisiin. Ihailin Suosikin sivuilta rokkitähtiä, jotka vaikuttivat elävän vapaata elämää. Minäkin halusin vapautta, joita kapinointi ja vastuuttomuus edustivat. Tunsin olevani vankina omassa päässäni, vaikka olin vapaan kasvatuksen tuotos.
Ensimmäinen humalani liittyy ensimmäisiin rockfestareihini, jossa join itseni muistittomaan ja tiedottomaan kuntoon. Juomiseen liittyi jo heti alusta lähtien salailu ja häpeä. Oli piinaavaa, kun en tiennyt, mitä oli tapahtunut ja kuka minut oli nähnyt sammuneena. Kokemus oli kaikilla tavoin hämmentävä. Olin vasta lapsi. Muistinmenetys, häpeälliset teot ja sammuminen muodostuivat salakavalasti rutiiniksi. Halusin juoda unohtaakseni, juodessa tein häpeällisiä tekoja ja näin sain taas syyn juomiseen.
Olin tiedostamattani addiktion noidankehässä. Kehä jatkoi pyörimistään, kunnes tulin siihen kohtaan elämässäni, jota alemmas en halunnut enää mennä. Sen myöntäminen, että tarvitsen apua sekä nöyrtyminen avun vastaanottamiseen, avasivat tien kohti toipumista.
Yhtä hyvin voisin esitellä itseni moniriippuvaiseksi. Ajan myötä olen tajunnut, että minulla oli riippuvuuksia ennen alkoholia ja niitä on ollut myös sen käytön lopettamisen jälkeen. Ne eivät ole olleet elämässäni pelkästään haittatekijöitä. Jos niitä niistä ei olisi ollut myös hyötyä, en olisi turvautunut niihin. Riippuvainen käytökseni on auttanut minua tulemaan toimeen niiden haastavien tunteiden kanssa, joita en ole pystynyt kohtaamaan. Ulkokuoreni on aina ollut itsevarma ja positiivinen, mutta pinnan alla on todella herkkä tyyppi. Tätä herkkää tyyppiä olen halunnut suojella.
Tiedostaminen, hyväksyntä ja lempeys ovat olleet ne periaatteet, joiden kautta minun on ollut mahdollista luopua addiktiivisesta käytöksestä. Tiedostamisen kautta olen tutustunut niihin prosesseihin ja tekijöihin, jotka minut ovat saaneet ja ovat vaarassa saada toimimaan riippuvaisella tavalla. Sisäinen välillä hallitsematon levottomuuteeni on saanut selityksen ADHD piirteestä. Alkoholi rauhoitti minut.
Elämän alkumetreillä on ollut paljon sellaisia kokemuksia, jotka ovat altistaneet minut riippuvuuksille. Voidaan puhua lapsuusiän traumoista tai haittakokemuksista. Kohtasin lapsena muun muassa vanhempien avioeron, väkivallan pelkoa, läheisten alkoholismia, koulukiusaamista ja läheisen kuoleman.
Gabor Matén sanoin trauma ei ole vain sitä, mitä meille tapahtuu, vaan myös sitä, mitä ei tapahdu. Minä otin aikuisen roolin liian aikaisin. Halusin suorittaa, pärjätä, puskea vaikka läpi harmaan kiven. Näyttää olevani joku, että minut hyväksyttäisiin. Halusin olla täydellinen. Kun tämä ei onnistunut, pakenin addiktiivisen käytökseen.
Juuri tänään olen syvästi kiitollinen siitä, että tiedostamisen harjoittamisen kautta, meditaation ja mindfulnessin avulla, olen päässyt käsiksi siihen, mistä kohdallani on kysymys. Tiedon lisääntyminen, menneisyyteni ymmärtäminen ja itseni hyväksyminen sekä ennen kaikkea itsemyötätunto ovat auttaneet minua tulemaan siksi itsekseni, joksi minun on ollut tarkoitus tulla. Toiveikkaaksi, tietoiseksi ja rohkeaksi ihmiseksi, kokemuksenjakajaksi ja kanssakulkijaksi. Hyväksyn itseni ja olen itseni paras ystävä. Olen saanut sen vapauden, jota päihteistä hain.
Nautinto ei tapahdu vain suurissa elämyksissä. Se tapahtuu niissä äärettömän pienissä hetkissä, joita päivässäsi on lukemattomia. Ne ovat niitä hetkiä, joiden ohi livumme kiire kantapäissä tai unohdamme pysähtyä äärelle. Elämyksellisyyden kokemus on tietoista nautintotaitoa, ei mitään lähes tavoittamatonta sattumaa, joka osuu kohdalle joskus tai ei ollenkaan. Se on mahdollisuuksia, ihan siinä arjen keskellä, sinun
elämässäsi. Valittuna sinua varten.
Hengitä nautinnolla
Kun ymmärtää, että elämä tapahtuu tässä ja nyt, voi nauttia ihan vain siitäkin, että hengitys kulkee vapaasti, rentouttaen. Mielen saa tyhjäksi, kun keskittyy hengityksen kulkemiseen. Sisään ja ulos, hitaasti, nenän kautta. Jokaisella hengityksellä voit ottaa hyvää oloa itseesi. Nautintotaito on luvan antoa sille, että saat nauttia. Ihan vain tuollaisena, hyväksyttynä juuri noin ja siksi, että olet ihminen, joka elää
ainutkertaista elämäänsä. Nautintotaitoa on tietoisesti keskittyä olemiseen ja tekemiseen, tässä ja nyt.
Nautintotaitoa on aistien valjastaminen mukaan, ihan siihen pienimpäänkin hetkeen.
Nautinnollisia suihkuhetkiä
Lähes joka ikinen päivä käymme suihkussa tai peseytymässä tavalla tai toisella. Usein se on arjen ”välttämättömyys” ja emme koe hetkessä sen ihmeellisempää. Mitä jos se olisi nautintohetkesi aina? Hetki, jolloin annat veden valloittaa vartaloa, juuri sopivalla lämmöllä? Mitä jos koskettaisit itseäsi sillä kosketuksella, jota eniten kaipaat, juuri siinä päivässä – on se sitten sensuellia, rentouttavaa, lohduttavaa tai virkistävää. Mitä jos suihkusaippua olisi hellivä neste, joka poistaisi kireyden? Mitä jos vesi, joka valuu päällesi, antaisi kehosi tarvitseman lempeyden tunteen?
Mitä jos antaisit mielellesi luvan ajatella elämyksellisesti?
Seksuaalinen nautinto on pysähtymistä sinuun
Samalla tavalla kuin nautimme suihkusta kaikin aistein, on tarkoitus nauttia seksuaalisesta kokemuksesta. Mieli ja keho on rauhoitettava ottamaan vastaan, tekemisen pakosta on luovuttava ja on pysähdyttävä tuntemaan. Millainen ajatus veisi sinut syvemmälle? Mikä aistisi kiihottaisi tuntemaan enemmän? Mitä kaipaisitkaan rentoudelta, että nauttisit ytimiäsi myöten? Nautintotaidot ovat parhaimmillaan valjastettuna vahvistamaan sitä mitä olet ja mitä ainutlaatuisessa hetkessä tunnet.
Nautinto saapuu sisältäsi. Sinusta ja omista valinnoistasi ottaa vastaan kulloisessakin hetkessä. Mistä ajatuksista ja pakoista voit luopua, että nautinto saa tilaa? Mitä kaikkea voitkaan vahvistaa, jotta elämyksellisyys toteutuu? Ja missä kaikissa kohdissa hengitys ja pysähtyminen antavat syvemmän mahdollisuuden kokea jotain erityisempää?
Moni meistä näkee päivittäin luontomaisemaa. Kuljemme ehkä työmatkallamme puiston läpi, teemme iltalenkin merenrannassa, huomaamme sateen tai ilman lämpötilan. Teemme tiedostamattammekin jatkuvasti havaintoja meitä ympäröivästä luonnosta.
Mutta pysähdymmekö koskaan todella huomaamaan luonnon taianomaisia yksityiskohtia? Kuljemmeko ohi kastepisaraisten puiden lehtien, kevään multaisen maan tuoksun ja lintujen iloisen viserryksen vain koska olemme ajatuksissamme, suorittamassa jotain, tai menossa pisteestä A pisteeseen B?
Miksi pysähtyminen, läsnäolo ja yhteyden tunteminen luontoon olisi jokaiselle ihmiselle suositeltavaa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lisäämiseksi?
1. Pysähtyessämme luonnon yksityiskohtien äärelle tulemme tarjonneeksiaivoillemme ja mielellemme lepotauon. Nykyaikana jo yhden päivän aikana kohtaamamme ärsyketulva on valtava. Sille tarpeellista vastapainoa tuovat älylaitteiden hetkellinen unohtaminen ja luonnossa olemiseen keskittyminen.
2. Aivoille ja mielelle annettu mahdollisuus levätävaikuttaa positiivisesti luovuuteen, muistiin ja päättelykykyyn. Kun ajatus meinaa tökkiä, kokeile ottaa pieni hengittelyhetki luonnon äärellä.
3. Ulkoilma ja aisteja rauhoittava luontoympäristövaikuttavat suotuisasti unen laatuun. Kokeile esimerkiksi tehdä rauhallinen lyhyt kävely ennen nukkumaan menoa.
4. Moninainen mikrobiomitekee hyvää puolustusjärjestelmällemme ja terveydellemme. Silitä männyn kaarnaa, puiden oksia, tutki maasta löytyviä kiviä.
5. Emme ole erillisiä luonnosta, vaanelämme jatkuvassa vuorovaikutuksessa luonnon kanssa. Luonto kyllä tulee toimeen ilman ihmistä, mutta me ihmiset tarvitsemme luontoa: tarvitsemme vettä, auringon valoa ja lämpöä, sekä puiden tuottamaa happea elääksemme.
6. Arvostuksen, kunnioituksen ja yhteyden tunteminen elämämme mahdollistavaa luontoa kohtaanlisäävät tyytyväisyyttä, merkityksellisyyttä, sekä kiitollisuutta –ja näin ollen kokonaisvaltaista hyvinvointia ihmisen elämässä.
Lisää luontoon liittyviä tehtäviä uutuuskirjassani Minun luontoseikkailuni. Kirjan monipuoliset tehtävät sopivat lapsille ja aikuisille, ne ohjaavat tutustumaan luontoon ja pysähtymään hetkeen.
80-luvulla erityisherkkyydestä eikä edes herkkyydestä oikeastaan puhuttu. Lapsi saattoi olla villi tai rauhallinen, sulkeutunut tai puliseva, kiltti tai tuhma, kympin tyttö tai häirikkö.
Sen kummempia diagnooseja ei taidettu tehdä.
Erityisherkkyys on ihmisessä kuitenkin syntymästä saakka, sillä se liittyy normaalia herkemmin reagoivaan hermojärjestelmään ja sitä kautta tapaan kokea erilaisia ärsykkeitä ja tunnetiloja.
Itse olen aina ollut enemmänkin yhden ystävän kuin suuren joukon ihminen. Se ei tarkoita sitä, että minulla olisi ainoastaan yksi ystävä. Mutta kun tapaan ystäviä, tapaan heitä mieluiten kaksin tai korkeintaan kolmin. Niin keskusteluista voi tulla syvällisempiä ja kykenen keskittymään kunnolla toiseen ihmiseen.
Muistan tämän jo lapsuudesta. Minulla on ollut usein tunne, etten kuulu joukkoon. Isoissa ryhmissä jään usein syrjään ja vetäydyn, sillä en oikein osaa olla keskipisteenä tai vaatia joukossa tilaa. Liikaa puhujia ja kuuntelijoita. Jännitän.
Muistan jo lapsuudesta, että minua on häirinnyt erilaiset äänet, kodinkoneiden rummutus, ruoan maiskutus ja yleinen hälinä, vaikka lasten syntymäpäiväjuhlissa. Kaikki tämä saa edelleen aistini ärsyyntymään. Tuntuu, että kuulen kaikki äänet muita kovemmin.
Lapsena pelkäsin yksin nukkumista ja kummituksia. Nyt rakastan sitä, että saan nukkua omassa rauhassa, sillä herkkäunisena toisen ihmisen liikkeet ja äänet herättävät minut. Nyt aikuisenakin unta auttaa kuitenkin se, että tiedän jonkun olevan viereisessä huoneessa. Lapsuudessa minua vaivannut pelko on tavallaan läsnä edelleen.Kun olen yksin kotona, on hankala nukahtaa. Ties vaikka oven takana seisoisi kummitus…
Lapsena aistin asioita ympärilläni. Jo kauan ennen kuin vanhempani ilmoittivat, että he aikovat erota, minä tiesin sen. Olin aistinut sen tunnelmasta ja tulkinnut liikkeistä ja eleistä ja siitä, miten kuiskailut kuiskailtiin. Tiesin jo vuosia ennen eroa, jo pikkutyttönä, että äiti oli surullinen. Joskus tulkitsin tunteen virheellisesti vihaisuudeksi.
Aikuisena tunteiden aistiminen on säilynyt ennallaan. Tiedän läheisistäni hyvin herkästi, jos heillä on kurja mieli tai jopa fyysisesti huono olla. Minä näen tai paremminkin tunnen sen omissa nahoissani.
Tunnetilat tarttuvat minuun. Niin ne tarttuivat jo lapsena. Se suru. Tai vihaisuus. Ja niistä tunnetiloista on hankala päästää irti.
Mieheni kiihtyy usein nollasta sataan mutta rauhoittuu saman tien. Tunnetila menee hänellä nopeasti ohi. Mutta jos minä satun paikalle myrskynsilmän aikaan, minun on hankalampi päästä tarttuneesta tunteesta yhtä nopeasti eroon.
Siksi herkkyydestä on tärkeää puhua ajoissa läheisille, muutensaattaa tulla hämmennystä.
Miksi sinä olet vihainen, eihän sinun kuulu olla?
Ei niin, mutta sinun tunteesi tarttui minuun ja minulla kestää hetki ravistaa se yltäni.
Niin lapsi kuin aikuinenkin kaipaa ymmärrystä herkkyydessään. Kun 80-luvun lapsille ymmärrystä ei osattu oikein tarjota, toivon että 2020-luvun lapset saavat tukea herkkyyteensä.
Vaikka herkkyys kuormittaa ja herkkä kaipaa tilaa ja hiljaisuutta muita enemmän, herkkyys on myös valtava voimavara.Herkkyyteni takia osaan tehdä luovaa työtä paremmin, näen, aistin ja koen asioita vahvasti. Ja toisinaan, usko tai älä, osaan myös lukea ajatuksia. Se jos jokin on supertaito!
PS. Jos herkkyyden tunnistaa jo lapsessa, voi välttyä monilta väärinymmärryksiltä
Hidasta elämää -kirjaperheen lasten satukirja Herkkä Pilvi Perhonen ja pelkonsa voittavat sankarit kantaa voimaannuttavaa viestiä: Herkkyys on voimavara, ja peloista luopumalla voi löytää oman supervoimansa. Tarinan avulla voi käsitellä lapsen kanssa herkkyyden vahvuuksia sekä haasteita, ihmisten erilaisuutta, erityispiirteitä ja asioita, jotka ovat lapsen mielestä pelottavia. Kirja on itsenäinen jatko-osa aiemmin ilmestyneelle satukirjalle Oliver Oranki ja metsän ainutlaatuiset sankarit. Lämminhenkiset satukirjat on suunnattu yli 5-vuotiaille lapsille.
