Ahdistuneisuus on aina oire jostain, mutta sen kokemiseen voi myös vaikuttaa. Vaikka osalla ihmisistä on geneettinen alttius ahdistua, on kaikilla meillä käytössä samat työkalut ahdistuksen kuin muidenkin hankalien tunteiden vähentämiseen. Näistä yksi tärkeimmistä on ahdistuneisuuden kohtaaminen, joka käytännössä merkitsee luopumista hankalien tunteiden välttelystä.
Välttämiskäyttäytyminen kuuluu vahingollisten tunteiden itsesäätelymenetelmien surulliseen keinovalikoimaan. Sitä kutsutaan joskus myös turvakäyttäytymiseksi. Välttelykäyttäytymisellä tarkoitetaan sellaisten tilanteiden välttämistä, jotka aiheuttavat vaikeita tunteita kuten ahdistusta tai pelkoa. Moni tekee sitä huomaamattaan halutessaan päästä helpolla ja kaventaa näin elämäänsä entisestään. Mitä enemmän välttelyä tekee, sitä enemmän siihen turvautuminen vahvistuu.
Välttelyä ovat esimerkiksi pakeneminen paikalta kun pitäisi keskustella vaikeista asioista tai ihmisten välttely sosiaalisen ahdistuksen tähden. Välttelyä liittyy myös moniin sairauksiin, kuten pakko-oireiseen häiriöön (voi liittyä silloin minkä tahansa asian välttelyyn) , syömisen tai ruoka-aineiden välttely (syömishäiriöt) tai ahdistavien ajatusten pakeneminen päihteisiin (alkoholismi). Välttely tuo yleensä hetken helpotuksen kokemuksen, mutta oireet vahvistuvat välttelyn lisääntymisen ja ajan myötä. Huomatessaan välttelyä omassa käytöksessään olisi hyvin tärkeää katkaista haitallinen välttelytoiminta, usein tähän tarvitaan terapiaa tueksi. Välttelykäytös on yleensä jatkunut jo pitkään, ennen kuin henkilö hakee apua, siksi hoidossakin on hyvä sitoutua siihen, että se voi ottaa aikaa.
Tärkeää on ymmärtää, että välttämiskäyttäytymisellä ihminen pyrkii säätelemään tunnekokemustaan, yleensä vähentämään ahdistuksen tunnetta. Usein on myös niin, ettei ahdistunut välttelijä edes tunnista ahdistuksen sisällä olevia ensisijaisia tunteita, joita hän pyrkii pitämään loitolla itsestään. Tyypillisiä esimerkkejä tällaisista tunteista ovat mm häpeä ja syyllisyys. Välttelijällä on siis mielekäs tavoite toiminnalle, joka ei kuitenkaan valitettavasti tuo pitkäaikaista helpotusta ongelmaan vaan hankaloittaa elämää.
Jos tunnistat välttelyä omassa käytöksessäsi, käytä tilanne hyväksesi ja tee toisin kuin tunne käskee. Kohtaamalla haastavat tilanteet autat pikkuhiljaa itseäsi siedättymään asioille, jotka aiheuttavat ahdistusta ja elämäsi helpottuu. Tämä on paradoksi, niin kuin monet ihmisen mieleen liittyvistä asioista ovat. Kohtaamalla pelkosi vapautat itsesi ja saat lisää joustavuutta ja keveyttä.
Miksi ihmissuhteeni eivät kestä? Miksi toiset onnistuvat rakentamaan pitkäkestoisempia ja syvempiä suhteita kuin meistä toiset? Meillä kaikilla kuitenkin on henkinen ja fyysinen eli hermostollinen pyrkimys yhteyteen toisten ihmisten kanssa.
Yksi mahdollinen syy tähän on se, että emme ole tiedostaneet kitkan kuuluvan myös terveeseen vuorovaikutukseen. Pyrimme täysin ”virheettömään” ja samalla mahdottomaan yhteyteen toisten ihmisten kanssa. Paradoksaalisesti yhteys toiseen ihmiseen voi olla liiallista ja tämä tuhoaa suhteen.
Se, että pystymme muodostamaan toisen ihmisen kanssa yhteyden ja tulemme lähemmäksi toisiamme vaatii itsensä paljastamista. Ollaan herkkien ja mahdollisesti hauraidenkin asioiden äärellä, mutta jos näitä puolia ei jostain syystä paljasteta toiselle, niin suhde ei voi syventyä. Paljastamisen tapahtuu usein perustuen vaihdantaan eli molemmat osapuolet antavat itsestään jotakin toiselle sopivaan tahtiin.
Paradoksaalisesti yhteys toiseen ihmiseen voi olla liiallista ja tämä tuhoaa suhteen.
Annatko liian nopeasti liian paljon?
Yksi mahdollinen syy suhteen äkilliseen loppumiseen voi siis olla myös se, että toinen antaa itsestään vuorovaikutuksessa liian nopeasti liian paljon ja toinen ei ehdi tähän rytmiin mukaan. Hän jää ulkokehälle roikkumaan edeten rauhallisemmin, kun toinen jo ikään kuin on kaiken ytimessä. Toimivan lähentymisen voi ajatella tapahtuvan kerros kerrokselta, kuin sipulin eri tasot.
Jos lähentymisessä on onnistuttu ja suhteessa päästään yhteyteen, voi yhteys olla myös liiallista. Tämä tarkoittaa sitä, että yksilöt ikään kuin sulautuvat liiaksi toisiinsa ja menettävät omat rajat ja yksilöllisyyden. Ollaan mahdollisesti rajattomuuden äärellä ja ajan kanssa tämä usein rikkoo suhteen.
Tutkimuksissa onkin huomattu, että ne ihmissuhteet missä toisesta käytetään nimitystä ”paras kaveri” eivät usein kestä.
Odotatko toisen täyttävän kaikki tarpeesi?
Tällaisissa tilanteissa usein myös odotetaan, että yksi ihminen pystyy täyttämään kaikki toisen tarpeet. Tutkimuksissa onkin huomattu, että ne ihmissuhteet missä toisesta käytetään nimitystä ”paras kaveri” eivät usein kestä. Lyhyeen tiivistettynä odotukset ovat usein liian korkealla ja emme tällaisissa tilanteissa salli kyseiseltä ihmissuhteelta luontaista kitkaa. On myös luonnollista, että ihmissuhteissa lähennytään, erkaannutaan ja jälleen lähennytään ilman sen suurempaa draamaa.
Kitka kuuluu terveeseen vuorovaikutukseen. Ja se mikä tässä on hyvin mielenkiintoista, niin siinä missä samanlaisuus yhdistää ihmisiä myös kitka ja eroavaisuudet tiivistävät suhdetta. Kyllä. Kitka, mistä käytetään vuorovaikutuksen tutkimuksessa myös sanaparia dialektinen jännite, tarjoaa tilan kehittää tapoja omaksua vastavuoroisesti yhteenkuuluvuutta ja erillisyyttä.
Siinä missä samanlaisuus yhdistää ihmisiä myös kitka ja eroavaisuudet tiivistävät suhdetta.
Jännitteet kuuluvat ihmissuhteisiin
Vuorovaikutuksen tutkimuksessa on pystytty erottelemaan useita erilaisia jännitepareja, mitkä kuuluvat arkeen. Erimerkkinä yksi tällainen on lähentyminen – erkaantuminen. Tätä ilmenee esimerkiksi napanuoraa katkaisevan teinin kanssa. Yhdessä hetkessä halutaan irti, toisessa takaisin syliin. Tätä kuminauhaliikettä jatkuu pidemmän aikaa ja sitä kuuluu olla.
Toinen esimerkki jänniteparista voisi olla ilmaiseminen – pimittäminen. On luonnollista, että keskustelukulttuurissa korostetaan avoimuutta, mutta samaan aikaan erilaiset kulttuuriset asiayhteydet varoittavat puhumasta liian avoimesti esimerkiksi seksistä, politiikasta tai uskonnosta. Vuorovaikutus on monessa tilanteessa näiden välillä taiteilua.
Tässä vain kaksi erimerkkiä jännitepareista meidän vuorovaikutuksessa. Loppuun ehkä summaisin vielä, että ei kannata säikähtää kitkaa, mitä esiintyy uudessa ihmissuhteessa. Se on normaalia, sitä kuuluu olla ja itse asiassa se on hyvä asia.
Pelko tervettä kitkaa kohtaan voi johtaa riitoihin ihmissuhteissa. Teimme tällaisia tilanteita varten Riidan ratkaisu -kortit yhdessä vankilapastori Jukka Vänskän kanssa. Voit tutustua kortteihin ja tilata ne täältä.
Jos ei ole alitajuisesti sellaista tunnetta, että ole tällaisenani arvokas, voi olla vaikeaa nähdä tekemistensä merkitystä ellei a) ponnistele b) siitä ole jotain superhyötyä. Paikkaamme monesti alitajuista arvottomuuden kokemusta paahtaen tekemällä – ja usein tuo sama, huomaamatonkin arvottomuuden kokemus on myös syy siihen, miksi sivuutamme levon ja ilon tarpeitamme, miksi unelmiemme siivet ei aina tunnu kantavan, tai ettemme edes ihan uskalla unelmoida tai avautua uusille jutuille.
Eräs aivan olennainen hoiva alitajuiselle arvottomuuden kokemukselle on tehdä ja toteuttaa juttuja, jotka tuntuvat kivoilta. Ilman mitään muuta erityistä syytä. Jos elämässä ei ole tilaa ja aikaa itselle, kuinka voisikaan olla arvokas ja riittävä olo tällaisenaan? Kun puurramme hampaat irvessä tai paahdamme arkea kuvitellen, että ei ku näin tää on pakko tehdä, ei tässä nyt oikeasti mitään vaihtoehtoja ole ja lepääminen on syntistä, luomme itsellemme lisää pahdettavaa.
Paahtaessa ei edes ehdi huomata mikä riittää, koska yleensä suorittamiseen liittyy hermoston yliviritystila. Silloin meitä ohjaa aivojen pelkokeskus, eli yritämme taklata kaikkia mahdollisia uhkia, ahdistuksia ja mössöfiiliksiä paahtamalla. Kipitämme kaameaa kyytiä karkuun turvattomuuden, arvottomuuden ja usein myös yksinäisyyden tunteitamme.
Se on tosi inhimillistä! Suorittaminen (tai alisuorittaminen!) on selviytymiskeino, jota tarvitaan usein jossain määrin niin kauan, kunnes alamme vahvistaa sisäistä turvaamme. Silloin hermosto rauhoittuu, aivojen etuotsalohko aktivoituu – ja näemme selkeämmin mikä riittää ja mikä tuntuisi oikeasti hyvältä sen sijaan, että vain selviydymme. Voimme oppia luomaan sisäistä turvaa ja rauhoittamaan hermostoamme – ja yksi valtavan tärkeä osa siitä on myös kuulluksi tulemisen kokemus. Ystävien, perheenjäsenten tai meidän jeesaajien avulla.
Paahtamiselle hyvää lääkettä on siis 1. Itseen priorisoiminen – järjestä / kalenteroi itsellesi lepoaikaa ja tilaa kivoille jutuille (suorittamatta) 2. Sisäisen turvan vahvistaminen parasympaattista hermostoa säännöllisesti aktivoimalla (tällä videolla kerron, miten) 3. Uskallus jakaa omia syvempiä kuulumisia ystäville / puolisolle / auttajalle 4. Lempeys itseä kohtaan – paahtaminen ja suorittaminen ei haittaa! Mutta saat itse valita, kuinka elämääsi haluat elää. Olet aivan yhtä kykeneväinen tietoisesti muuttamaan tapojasi kuin tiedostamattasi ajatutumaan niihin.
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
Seksiä voi harrastaa olematta siinä läsnä, aivan kuin mitä tahansa muutakin. Mielesi voi olla muualla, kehosi jäykkä, tunteesi kylmät tai sydämesi lukossa. Tällainen kokemus rikkoo sinua monellakin tasolla, joten sitä kannattaa ehdottomasti välttää.
Se, ettet pysty jossakin hetkessä olemaan läsnä, voi johtua kehon, mielen, tunteiden tai sydämen tason asioista. Osa häiriöistä menee ohi muutamassa sekunnissa, osa taas saattaa vaatia hieman työstämistä.
Läsnäolon puute voi johtua monesta asiasta:
Ohimenevä ajatus ei ole vakava asia. Sen voi antaa lempeästi mennä ohi korvien. Häiriö läsnäoloon on lyhytaikainen – paitsi jos alat analysoida kyseistä ajatusta. Mahdollisuuksia on monia, ja ne ovat kaikki huonoja! Voit esimerkiksi syytellä itseäsi siitä, ettet pystynyt olemaan täysin läsnä, tai pohtia miksi jokin täysin turha ajatus pomppasi mieleesi.
Jokin riita tai muu suhteeseen liittyvä tunne vaivaa. Älä sivuuta ja paina piiloon oikeasti tärkeitä asioita. Läsnäoloon voi yrittää keskittyä kuin hampaat irvessä, mutta tunne kolottaa silti sisälläsi. Aito läsnäolo on sitä, että olet avoin elämälle juuri sellaisena, kuin se sillä hetkellä näyttäytyy.
Jos keho jännittyy tai ei kiihoitu, ei seksiä kannata jatkaa tai yrittää. Silloin kannattaa pysähtyä hetkeksi kuuntelemaan, mitä itsessä oikeasti tapahtuu. Vaivaako jokin tunneasia, onko olo väsynyt vai onko tilanteessa kiireen ja siten suorittamisen tuntua?
Suorittaminen. Jos on kovin tottunut suorittamaan elämää, voi sitä olla vaikea lopettaa seksinkään ajaksi. Suorittaminen on niin totuttu toimintamalli, ettei välttämättä tule edes mieleen, että on olemassa syvällisempiä tapoja olla olemassa. Et välttämättä edes tiedä, miten muuten voisit olla olemassa. Suorittaminen pitää elämän mielen tason kontrollin alla. Tarkoituksena on suojella sydäntä, mutta lopputuloksena on se, ettei ihminen pääse toteuttamaan itseään vapaasti.
Keskittyminen tuloksiin. Kun olet läsnä seksissä, antaudut nauttimaan tästä hetkestä. Et mieti, miten sinun pitäisi liikkua tai saatko pian orgasmin, vaan annat seksin tapahtua luonnollisesti ja itsestään.
Näin seksi ja läsnäolo liittoutuvat sinussa voimakkaammin:
Hiljenny, meditoi, keskity sydämeesi ajatusten sijaan
Kuuntele kehoasi ja opettele tuntemaan sen viestejä
Kuuntele tunteitasi, mutta älä antaudu niiden vietäväksi
Pura uskomuksia, jotka estävät sinua rakastamasta itseäsi täysillä
Vähennä suorittavaa elämäntyyliä: ota taukoja, tee “ei mitään” ja nauti pelkästä olemassaolostasi
Avoin sydän on avain läsnäoloon. Sydämesi aukeaa, kun annat sille tilaa.
Rakkauden ei kuuluisi olla kissa -hiiri leikkiä. Ja silti se joskus turvattomissa kiintymyssuhteissa siltä tuntuu. Toinen kaipaa enemmän yhteyttä, toinen vetäytyy…
Toimivassa parisuhteessa toista ei tarvitse jahdata. Hän haluaa itse olla paikalla, pääasiassa. On täysin inhimillistä että jokaisella on hetkiä, jolloin yhteys toiseen on vaikeaa, suojukset ja defenssit puskevat päälle. Kaikissa suhteissa on yhteyskatkoksia, hyvissäkin. On tosi tärkeää harjoitella löytämään keinoja, kuinka palata yhteyteen, ilman että vaikeita asioita lakaistaan sinne kuuluisan maton alle.
Usein ristiriitaisesti ja välttelevästi kiintyneen suhteeseen turvattomuutta tuo erilaiset tavat reagoida konflikteissa. Ristiriitaisesti kiintynyt usein hätääntyy ja lähtee “jahtaamaan”. Välttelevästi kiintynyt taas ahdistuessaan vetääntyy ja etääntyy – ja kehä on valmis.
Yksi keino, millä voi rauhoittaa näitä tilanteita, on sopia, että konflikti/ latautunut aihe/huoli käydään läpi 24h sisään.
Se usein rauhoittaa ristiriitaisesti kiintynyttä, että tietää, että aiheeseen kyllä palataan (sen sijaan että toinen vetäytyy kokonaan ilman että tietää yhtään, milloin yhteys palaa, vai palaako).
Välttelevästi kiintynyt taas usein ihan oikeasti aidosti tarvitsee tilaa prosessoidakseen asioita ja samalla on vastuullista ilmaista tarpeesta prosessoida ensin rauhassa. (Prosessointi ei muuten ymmärrykseni mukaan tapahdu bissellä tai baarissa).
Huomaa, otatko kissan tai hiiren roolia ja harjoittele luopumaan alitajuisesta omaksutusta kaavasta. Helppoa se ei ole (tiedän hemmetin hyvin), mutta pienin askelin mahdollista.
Me emme voi muuttaa toisen ”tanssi askelia”, mutta omiimme voimme vaikuttaa. Ja se on mahdollisuus jollekin uudenlaiselle tavalla olla kontaktissa toiseen.
Jos olet taipuvainen ”jahtaamaan toista yhteyteen”, mitä sinussa nousisi näkyville, mitä tunteita kokisit, jos lakkaisit jahtaamasta? Anna niille tilaa, ja harjoittele olemaan turvana itsellesi. On mahdollista, että esiin nousee esim. yksinäisyyden tunnetta, pelkoa, avuttomuutta, monenlaista. Saa nousta, saa tuntua. Uskaltamalla olla itsesi tukena, silloinkin kun koet vaativia (tai todella vaativia) tunteita, vahvistat omia tunnesäätely taitojasi ja kykyäsi olla hylkäämättä itseäsi.
Haluatko ymmärtää parisuhteissa toistuvia kaavoja syvemmin?
💚Eevi pitää 12.9 zoomissa Online työpajan aikuisista kiintymyssuhteista
Työpajassa käydään läpi mm. seuraavia teemoja
💙Välttelevä ja ristiriitainen kiintymystyyli ja mikä niiden taustalla vaikuttaa
💙 Turvattomuuden vaikutus aikuisissa ihmissuhteissa
💙 Kuinka ristiriitainen ja välttelevä kiintymystyyli usein näkyvät ja tuntuvat aikuisissa suhteissa
💙Kielteiset vuorovaikutus kehät ja niiden katkaisu 💙Kuinka lisätä turvaa itsessä ja suhteessa
Työpajaan voi osallistua anonyymisti. Ja tallenne tulee, jos et pääse linjoille!
Olin juuri valmistautumassa etäesiintymiseen ja selailin viimeisiä Helsingin Sanomien sivuja edessäni. Silmiini osui Maaret Kallion kolumnin otsikko ”Masentuneen kirje: En tahtoisi olla näin raskas.” Kehoni reagoi niin voimakkaasti sitä lukiessani, että luulin oksentavani. Tunne tuli onneksi lopulta ulos valtavana itkuna. Jokainen sana ja kappale tuntui liian todelta, rehelliseltä. Olin kuullut ne niin monta kertaa.
Olen elänyt masentuneet rinnalla joitain vuosia. Se, mikä on auttanut varmasti meitä kumpaakin selviämään, on avoimuus, rehellisyys ja pyyteetön välittäminen. Side välillämme on vahvistunut vuosi vuodelta. Mitä enemmän välittäminen on kasvanut, samassa suhteessa on kasvanut myös huoli ja pelot. Olen myötäelänyt ja rinnallakulkenut masentuneen elämässä, mutta samaan aikaan hänkin on kulkenut minun vierelläni. Olemme valinneet jakaa elämämme matkaa, vaikka se onkin avannut meissä kaikki mahdolliset epävarmuuden ja pelon haavat. Olemme sanoneet ääneen lähes kaiken puolin toisin, vaikka se onkin usein siinä hetkessä rikkonut. Yhdessä olemme usein myös korjanneet toisiamme.
Tämä on kirjeeni hänelle:
”Rakas läheiseni, haluan kertoa sinulle rehellisesti, miltä tämä matka vierelläsi on tuntunut. Tässä ei ole sinulle mitään uutta, mutta ehkä näin kirjoitettuna se tallentuu vielä tiiviimmin osaksi meidän historiaamme.
Olen lähes aina positiivinen, toiveikas ja nauravainen. Olen tehnyt kaikkeni, että osasin joka päivä kohdata itseni, mutta myös toiset ihmiset puhtaalta pöydältä. Ilman odotuksia ja oletuksia. Ilman taakkaa edellisestä kohtaamisesta. Olet ollut tässä paras opettajani. Satoja kertoja kohtaamisemme jälkeen pyrkinyt päästämään irti siitä, mitä nyt on tai oli, jotta voin olla auki sille missä tilassa seuraavaksi kohtaamme. Lukuisia kertoja erotessa joutunut päästämään sinusta irti, koska tulevasta en ole tiennyt. Samaan aikaan kiittänyt hetkestä, jonka sain kanssasi jakaa. Opetellut epävarmuutta ja kohtaamaan pelon, ettei seuraavaa kertaa ehkä tule. Että kiitollisuus sinusta olisi se, mitä kantaisin mukanani.
Opetellut kanssasi luottamaan siihen, että parhaiten tuen matkaasi olemalla olemassa. Katsomalla silmiin, silittämällä, halaamalla. Höpöttämällä elämäni iloista ja suruista, jakamalla ajatuksiani siitä, miten näen ja koen maailman. Olen tuntenut, miten kaikki tämä on tuonut sinulle iloa ja turvaa. Hetki hetkeltä olet katsonut silmiin pidempään. Olet hymyillyt, olet alkanut jutella. Olemme luoneet yhteyden toisiimme kaikesta huolimatta.
Olen saanut tehdä valtavasti työtä sen eteen, että olen pystynyt kohtaamaan aina sinut, enkä ahdistustasi. Pyrkinyt kaikin tavoin katsomaan sinussa sitä ihmistä, joka sisälläsi loistaa harmaan verhon takana. Kun toistuvasti olet sanonut, ettet osaa, pysty tai kykene, olen epätoivosta huolimatta koittanut jaksaa sanoa, että uskon sinuun. Ettei ole kiire mihinkään. Että vaikka nyt on näin, ei se tarkoita, että niin olisi aina. Olen oppinut tunnistamaan silmistäsi sen, milloin katseeni tavoittaa sinut syvästi.
Oppinut tunnistamaan olemuksestasi sen, miten syvällä pimeydessä olet. Oppinut kertomaan sinulle rehellisesti, että jos en kuule sinusta, ensimmäinen ajatus on, että olet kuollut. Että viesteihin vastaamisella on merkitystä. Että sinulla on merkitystä. Oppinut, milloin voin jakaa omia tuntemuksiani sinulle. Oppinut, milloin minulla on tila tukeutua ja olla heikko ja tarvitseva. Onneksi niitäkin hetkiä on ollut, muuten emme ehkä olisi tässä. Miten monta kertaa omat jaksamisen rajat ovat ylittyneet. Oppinut, miten tunnistaisin rajani paremmin. Opetellut viikko viikolta syvemmin hyväksymään, että toisen puolesta ei voi elää. Että vaikka kuinka haluaisin asioiden menevän jollain tavalla, minulla ei ole voimia päättää elämän kulusta oikeastaan edes itseni osalta. Opetellut laskeutumaan elämän epävarmuuden syleiltäväksi. En vain kanssasi, myös yksin. Se on ollut välillä musertavaa.
Oppinut, että jos oma valoni sammuu, sammuu valo usein myös sinulta. Oppinut ja luottanut siihen, että mitä väkevämmin itse elän ja iloitsen elämästäni, sitä helpompaa sinun on siihen tarttua ja tulla osaksi sitä. Oppinut, että ketään ei voi auttaa, jos toinen ei antaudu autetuksi. Oppinut pohtimaan, miksi valitsen joka hetki olla tukenasi, kun minua tarvitset. Oppinut tunnistamaan pyyteettömän välittämisen. Oppinut miten tärkeää on huolehtia itsestään ei vain toista tuettaessa, vaan muutenkin. Oppinut, miten arvokkaita ovat ne ihmiset ja asiat, jotka elämässä kannattelevat. Oppinut, miten tärkeä on olla rehellinen itselleen ja muille.
Kiitos, että olet koko ajan rehellisemmin ilmaissut tunteistasi ja tarpeitasi. Kiitos, että olet uskaltanut näyttää epävarmuutesi ja pelkosi minulle. Kiitos, että olet kaikesta omasta pimeydestäsi huolimatta pystynyt keräämään voimat, jotta voit tulla hetkeksi kanssani valoon. Kiitos, että olet kaikesta huolimatta osannut kannustaa minua elämään jokaisella solulla.
Rehellisyys on ollut voimamme. Se, että olet sanonut, ettet pysty ja jaksa. Se, että olen vastannut, etten minäkään. Se, että olet kertonut arvottomuuden tunteestasi. Se, että olen kertonut, miten vaikeaa on välittää sinusta kun et välitä itsestäsi. Se, miten olet koittanut vetäytyä kun olet kokenut itsesi raskaaksi. Se, miten olet lähes aina luottanut, kun olen sanonut, ettei yksin kannata olla. Että olo ja tilanne voi olla raskas, mutta sinä et ole. Se, miten olet sanoittanut toivottomuutta tulevasta. Se, miten olet ottanut vastaan toiveikkuutta synkimmissäkin hetkissä. Se, miten olet sanonut pärjääväsi yksin. Se, miten olet tarttunut kuitenkin käteeni, kun olen sen sinua kohti ojentanut.
Toivon, että jaksat ymmärtää, kun epätoivon ja voimattomuuden hetkinä vedän rajoja. Otan etäisyyttä ja kerään yksin voimia. Kun voimieni viimeisillä rippeillä pyydän joskus liiankin uhmakkaasti ryhdistäytymään ja toimimaan. Kun viimeisillä voimillasi tulet luokseni, enkä pysty kohtaamaan sinua kuten haluaisin. Kun toiveikkuus meinaa kadota, enkä kykene iloitsemaan sinusta vain siksi, että olet. Kun hermostun sinulle, kun et jaksakaan innostua ohjelmasta, jota olen meille järjestänyt. Kun suren sitä yhteyttä, joka meillä voisi olla, ilman masennustasi. Kun odotan sinulta, että osaisit tarttua ilooni paremmin.
Voimani vierelläsi on ollut se, että olen koko ajan nähnyt ja tuntenut sisäisen loisteesi. Ristiriita sen ihmisen kanssa, josta puhut, kun puhut itsestäsi, on käsittämätön. Olen pyrkinyt sanoittamaan sinulle, miten sinut näen ja koen, sen kaiken hyvän. Mielesi synkkyydestä huolimatta, olet ollut sitkeä. Olet jaksanut uskoa ja olla toiveikas. Lähes aina kun sinun on ollut mahdollista valita valo, olet sen valinnut. Toivoisin, että uskaltaisit valita ympärillesi entistä enemmän myös iloa, vaikket siihen osaisikaan vielä tarttua. Senkin aika ehkä tulee vielä.
Kiitos, että kaikesta synkkyydestä huolimatta, olet aina pitänyt reitin luoksesi auki. Vaikket ole pystynyt osallistumaan yhteisiin hetkiin, olet lähes aina sanonut lopuksi ”Kiitos, kun sain kuulla äänesi”. Kiitollisuus – Sitä olemme yhdessä opetelleet. Siitä, että olemme ja elämme. Kiitos, että olet.”
Rohkeasti rehellinen -kirjassa lisää pohdintoja sinulle, joka … haluat, että elämäsi olisi täydempää ja kevyempää. … haluat luoda syvempää yhteyttä itseesi ja muihin olemalla rehellisempi. … olet väsynyt elämän roolileikkeihin.
Rakastumisen tunne on huumaava ja yleensä vasta sen haalistuttua näemme tarkemmin kumppanimme sellaisena kuin hän on. Joskus voi olla niinkin, että tahtomme nähdä toinen omien toiveidemme kautta on niin voimakas, että halu nähdä toinen idealisoituna jatkuu tämän jälkeenkin. Voi olla että ihminen oikeuttaa puolisonsa huonon käytöksen tai kaltoinkohtelevat tavat sillä että ymmärtää liikaa ja antaa loputtomasti aikaa muutokselle. Tämä johtuu siitä, että itselle voi olla vaikeaa katsoa totuutta rehellisesti silmiin ja tunnistaa todellisuus sellaisena kuin mitä se on. Tällaisen joustavuuden juuret ovat usein ihmisen omassa menneisyydessä. Jos on oppinut ohittamaan omat tarpeensa, voi kokea olonsa tutuksi ja varmaksi kun oma paikka on pedattu valmiiksi.
En tarkoita sitä että ihmiselle ei saisi antaa muutoksen mahdollisuutta. Ymmärrän myös hyvin että menneisyyden tapahtumat vaikuttavat meissä kaikissa, mutta vastuu omasta käyttäytymisestä ja muutoksesta on aina ihmisellä itsellään. Kumppanin rakkaus on tässä tärkeä tuki, mutta se ei riitä jos ihminen ei valitse itse kasvaa ja alkaa elää tietoisempaa elämää. Ajattelen, että jokainen ihminen ansaitsee toisen mahdollisuuden, mutta sitä pitää arvostaa niin paljon, että tekee parhaansa uudella kierroksella. Avoimuus ja rehellisyys on tässä erityisen tärkeää. Addiktiosairauksiin liittyy aina retkahdukset, silloin voi olla että anteeksiantamista tarvitaan useamman kerran. Jos rakkaus riittää, voit valita niin. Ethän kuitenkaan hylkää itseäsi toisen kulkemisen rinnalla.
Rakkaus on arvokas asia. On toisen kunnioittamista nähdä hänet kaikkine puolineen. Harva viihtyy jalustalle nostettuna. On valitettavasti kuitenkin olemassa ihmisiä jotka käyttävät toisia hyväkseen ja nauttivat siitä, että toinen alistuu. Usein he myös ovat taitavia löytämään kohteensa herkistä ja sensitiivisistä ihmisistä. Voi olla että kyseessä on ihminen, jolla on persoonallisuushäiriö tai menneisyyden taakkaa, jota ei ole käsitelty. Lopulta merkitystä on kuitenkin vain sillä, onko hän valmis kasvamaan ja hakemaan apua. Sinä et voi ruveta kumppanisi pelastajaksi. Jos huomaat että yhä useammin ihmeissäsi mietit kumppanisi huonon käytöksen motiiveja, niin pysähdy pohtimaan tilannetta. Läheisissä ihmissuhteissa on tärkeää näyttää kaikki puolensa, mutta omasta käytöksestään pitää ottaa itse vastuu. Kuinka vuorovaikutamme on aina ihmisen omalla vastuulla, silloinkin kun sen juuret ovat menneisyydessä. Aidossa rakkaussuhteessa ihminen tunnistaa omat ja toisen rajat eikä rupea huseeraamaan toisen tontilla. Läheisyys onnistuu vain siellä missä on tarpeeksi erillisyyttä.
Jos jatkuvasti vaadimme itseltämme jatkuvasti tasaista suoritusta liittyen luovuuteen, menemme tukkoon. Väsymykseen auttaa lepo, uni ja keskeneräisyyden sietäminen.
Vaativuus itseämme kohtaan, hidastaa luonnollisena meissä kaikissa virtaavan ilon, innon ja halun kokeilla uutta.
Kun kärsimme blokeista ja menetämme uskon omiin kykyihimme, on hyvä muistaa, että luovuus on, niin kuin luontoon ympärillämme, kuuluu olennaisena osana erilaiset vuodenajat. Energian ja voiman vaihtelu, näin on myös luovuuden virtauksien laita. Jostain syystä tehotaloudessa jumitilan kourissa kärvistelevä moittii itseään ja pelkää menettäneensä luomiskykynsä, ja ollaankin pelon kipsaamina muumiomallisessa paketissa nimeltä jumitila.
Pysäytä itsesi ja kuulostele tuntemuksiasi
Mitä sinulle kuuluu, kun et tee mitään?
Millaisia asioita et salli itsellesi?
Miksi pidät itsesi kiireisenä?
Koska olet viimeksi nauttinut ja nauranut?
Anna elämän järjestää sekamelskaa
Elä. Nuku. Syö. Nauti
On luotettava, uudet asiat ilmoittautuvat, kun on sen aika. Kun olet itse siinä tilassa, että havaitset, innostut ja otat vastaan, vastaat elämän esittämään kutsuun ja tunnet olevasi pienen irrottelun ja uusien asioiden kokeilemisen leikkisässä tilassa.
Vapaa virtaus asettuu ajan kanssa, se löytää oman muotonsa, sinun ei tarvitse huolehtia siitä. Asiat ovat niin kuin ne ovat. Kesken. Sekaisin ja osat siellä täällä. Tuolla jossain on kokonaisuus. Sinä teet omannäköistä, etsit osia, yhdistelet siruja, kun aika on, aika on, sitten ryhdyt työhön, sitä hetkeä odotellessa voit kirjoittaa kaikesta siitä mitä kaipaat, kaikesta siitä mitä ei ole. Nuku ja lepää, leivo ja herkuttele, tanssi ja rakastele, unohda hetkeksi se mitä olit niin kovasti tekemässä. Anna ajan ja unien, alitajunnan, elämän järjestää, luota. Sinun ei tarvitse tietää. Jätä ihmeille tilaa.
Tunteiden purkaminen muistikirjaan on aina turvallista, ensimmäiset sanat on hyvä purkaa niin kuin ne ilmoittautuvat, ilman painetta keskustelusta tai perusteluista, ensimmäiset sanat ja oivallukset ovat omiasi.
Kirjoittaminen on meditaatiota levottomalle
Kirjoittaminen luo selkeyttä ja palauttaa tähän hetkeen, kirjoittaminen rauhoittaa levottoman mielen, luo lempeyttä ajatuksiin ja palauttaa hengittämiseen levollisuuden.
Kirjoittaminen on dialogia itsen kanssa, arkipäivän asioista huolehtivan minän, alitajunnan sekä jonkun suuremman voiman kanssa.
Tee kirjoittamisesta osa henkistä hyvinvointiasi
Kirjoitusharjoituksien ei tarvitse olla monimutkaisia, riittää että aloitat jostain, sanat kyllä seuraavat toisiaan. Aloita näistä!
Näiden listaamieni asioiden toivoisin olevan piirteitä, joista me ihmisissä aina suuresti viehättyisimme ja joita pitäisimme seksikkäinä, koska niiden olemassaolo, sekä pysyvyys ihmissuhteissa luovat vakaata pohjaa psyykkiselle, fyysiselle, sekä seksuaaliselle terveydelle ja hyvinvoinnille.
Nämä jutussa listaamani viisi asiaa ovat samalla vastavoima epäterveille, satuttaville ja narsistisille suhteille ja muistathan pysähtyä heti, jos suhteen alun jälkeen ne yhtäkkiä “katoavat” tai muuttuvat täysin päinvastaiseksi, jopa kaltoinkohteluksi.
1. On tosi viehättävää, kun tiedät heikot kohtasi ja hyväksyt epätäydellisyytesi ja haluat olla sinut kaiken sen kanssa.
Oman epätäydellisyytesi hyväksyminen voi antaa muillekin luvan olla epätäydellinen ja näin ollen ilmapiiristä tulee paljon rennompi ja hauskempi.
2. On hyvin viehättävää ja seksikästä, kun kerrot ystävällisellä tavalla tunteistasi suoraan, avoimesti ja rehellisesti.
Selkeä ja johdonmukainen kommunikaatio, ilman sekavaa ja hämmentävää viestintää ja käyttäytymistä auttaa paremmin ymmärtämään kaikkea kanssakäymistä.
Näin ei tarvitse yrittää tulkita toista, joka taas voi viedä paljon energiaa.
3. Se viehättää, kun pidät huolta omasta mielenterveydestäsi.
Käytpä sitten terapiassa, olet kiinnostunut psykologisista ilmiöistä, meditoit tai vaikkapa luet itsetuntemusta kehittäviä kirjoja, on tosi viehättävää, kun olet henkisesti rikas.
4. On viehättävää, kun otat vastuuta omista teoista ja sanoista.
Se luo turvallisuuden tunnetta ja luottamusta ja näin ollen lähelläsi on mahdollisuus voida hyvin.
5. On seksikästä, kun puhut avoimesti seksuaalisuudesta ja siihen liittyvistä haluista, toiveista ja rajoista, sekä myös omista epävarmuuksista ja olet kiinnostunut vastavuoroisesti myös toisen ajatuksista näihin liittyen.
Seksuaalisuus ja seksi on näin ollen hauskempaa ja nautintoa tuottavampaa kanssasi.
Mikä muu mielestäsi on viehättävää? Mikä muu on seksikästä? Mitä muuta me ihmissuhteilta tästä eteenpäin halutaan ja tarvitaan, jotta suhteessa voi oikeasti voida hyvin?
Uravalmentajana olen joutunut liian usein näkemään kuinka uskomukset ovat unelmatyön löytymisen tiellä. Tällaiset uskomukset ovat estäneet ihmisiä näkemästä omaa valtavaa potentiaaliaan ja vahvuuksiaan, joilla voisi tehdä vaikka mitä.
Toivoisinkin sydämestäni, että vapautuisimme meitä rajoittavista uskomuksista ja ajattelu- sekä toimintamalleista, jotta voisimme elää vapaata, elinvoimaista ja juuri omannäköistä elämää töissä ja vapaalla.
Uskomus on oma tai jonkun toisen mielipide, josta on tullut meille tosi. Uskomukset syntyvät siitä, mitä meille sanotaan eli opittuina, sen pohjalta mitä koemme tai siitä, miten tulkitsemme ympärillä tapahtuvaa. Omaksumme ne huomaamattamme eikä niitä ole helppo tunnistaa, mutta onneksi omia uskomuksiaan voi muuttaa!
Millaisia rajoittavia uskomuksia sinulla on?
Yleisimpiä kuulemiani lausahduksia ovat:
• Voin rentoutua sitten, kun x, x ja x hommat on tehty.
• En minä mitään tarvitse.
• Ensi viikolla helpottaa…tai no viimeistään ensi kuussa, tai ensi vuonna…
• Jos minä en tätä hoida, ei kukaan mukaan.
• Ei tarvitse auttaa, pärjään kyllä.
• En kuitenkaan uskalla.
• En ole hyvän arvoinen.
• En ole valmis tai kykenevä elämäntehtävääni.
• Sydämentyöni ei elätä minua.
• Minun on tehtävä sitä, mitä muut tahtovat.
• On turvatonta elää omassa voimassa.
• Muut tietävät paremmin.
• Minusta ei ole mihinkään, epäonnistun kuitenkin.
• En usko, että (enää) löydän unelmatyötäni.
• Minusta ole enää opiskelemaan.
• Minusta ei ole yrittäjäksi.
• Oma yritys ei elätä.
• Eihän tämän ikäinen nyt vielä/enää voi vaihtaa alaa.
• Olen kaikessa keskinkertainen, aina löytyy minua parempia.
Kaikki nämä uskomukset on mahdollista muuttaa. Minulla on ollut ilo nähdä,
kuinka alla olevan menetelmän avulla itseä rajoittavat ja energiaa syövät uskomukset ovat muuttuneet voimauttavaksi.
Tässä muutama esimerkki tosielämästä:
”Voin nauttia joka hetkestä elämässäni, vaikka to do -listalla onkin asioita tekemättä.”
”Olen vasta 55 v ja täynnä virtaa!”
”Aion löytää unelmatyöni nyt.”
”Olen kaiken hyvän ja rakkauden arvoinen.”
”Vedän puoleeni hyviä asioita ja onnistumisia.”
”Luotan itseeni ja osaamiseeni täysin.”
”On turvallista ja upeaa olla omassa voimassa.”
”Minun tarpeillani on yhtä paljon väliä kuin muidenkin.”
”Minusta tulee loistava yrittäjä.”
”En anna vastoinkäymisten lannistaa.”
”Teen kaikkeni unelmani eteen.”
”Nyt on paras aika tehdä muutos.”
”Voin oppia paljon uutta nopeasti.”
”Motivaatiota ainakin löytyy!”
”Näytän vielä kynteni!”
”Pystyn hyödyntämään aiempaa kokemustani.”
Menetelmä omien uskomusten muuttamiseen
1. Listaa ensin omia rajoittavia uskomuksiasi niin paljon, kun niitä nousee mieleen.
2. Valitse sen jälkeen yksi sinua vahvasti rajoittava uskomus, jota haluat nyt työstää.
3. Kirjoita vastauksesi muistikirjaasi alla oleviin kysymyksiin:
• Mikä on rajoittava uskomuksesi?
• Onko se totta?
• Jos vastasit kyllä edelliseen, onko se aivan sataprosenttisen varmasti totta?
• Miltä sinusta tuntuu ajatellessasi tätä uskomusta?
• Mistä olet oppinut tämän uskomuksen?
• Minkä ikäinen olit, kun opit sen?
• Miten opit tämän uskomuksen?
• Kuka sinulle sanoi näin?
• Minkälainen hyvä tarkoitus tällä henkilöllä oli?
• Miten tämä uskomus on auttanut sinua tähän asti?
• Onko tässä uskomuksessasi jopa jotain humoristista?
• Miten tämä uskomus rajoittaa sinua tänä päivänä?
• Mitä tapahtuisi, jos muuttaisit tätä uskomusta?
• Kuka olisit ilman tätä uskomusta?
• Mitä sellainen ihminen tekisi, jolla ei olisi tätä uskomusta?
• Miksi pidät edelleen kiinni tästä uskomuksesta?
• Jos tämän tilalla olisi jokin toinen uskomus, joka tukisi sinua, mikä se voisi olla?
• Kuvittele, että tämä uusi uskomus onkin totta. Kerro mitä teet, missä olet, miltä sinusta tuntuu ja miten elämäsi olisi erilaista?
• Onko tästä uudesta uskomuksesta sinulle jotain haittaa sinulle tai läheisillesi? Jos, niin mitä?
• Miten toimit nyt, kun sinulla on parempi uskomus vanhan tilalla?
Keskity suuntaamaan ajatuksesi siihen, mitä haluat, ei siihen, mitä et halua. Mieli menee aina kohti jotain. Valitse tarkkaan, mitä kohti haluat mennä.
Lähteet: Byron Katie, The Work, Sari-Marika Durchman, Supervoimani ADHD, www.tasapainossa.fi, Riikka Pajusen omat kokemukset
—
Edellä esitetyn menetelmän lisäksi EFT-menetelmä on erittäin tehokas omien uskomusten, tunnekuormien ja tunnelukkojen vapauttaja. Lisätietoja EFT:stä löydät mm. Anu Jaakkolalta.
__
Lisää tietoa Riikan valmennuksista, unelmatyön löytämisestä ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.
Nuorempana usein valittelin, kun muut eivät oikeasti nähneet tai ymmärtäneet minua. Kunnes eräänä päivänä oivalsin, etten uskaltanut tai suostunut avaamaan itseäni muille nähtäväksi. Kun minulta kysyttiin kuulumisiani, käänsin kysymyksen aina nopeasti toisinpäin: Mitäpä minulle, entä sinulle?
Pelkäsin alitajuisesti sisältäni paljastuvan jotain kipeää, joten parempi oli pitää vain pärjäävyyteni ja positiivisuuteni kulisseista kiinni. Tunnistettuani toimintatapani olen onneksi voinut siitä vapautua ja opetella aitoa avoimuutta ja läheisyyttä.
Läheisyys on hyvin monimuotoista ja sitä voi kokea monissa eri yhteyksissä. Se voi olla hyvin erilaista myös eri ihmisille tai itselle erilaisissa tilanteissa tai eri ihmisten kanssa. Pohdipa hetki:
Mitä läheisyys on sinulle?
Minkälaisissa tilanteissa koet läheisyyttä?
Mitä kaipaat, kun kaipaat läheisyyttä?
Syvimmillään läheisyydessä toteutuu avoimuus, joka on läsnä olevaa, rehellistä ja autenttista kohtaamista. Jotta voi tuntea läheisyyttä, on kuitenkin uskaltauduttava olemaan läsnä aitona itsenä ja annettava hyväksynnän, lempeyden ja rakkauden virrata. Kun antaudumme läheisyydelle, meidät täyttää miellyttävä lämmön ja rakkauden tunne.
Mutta jos sydämeni on kiinni kuin simpukka, en voi kokea läheisyyttä, vaikka sitä kuinka minulle tarjottaisiin.
Ilman sydämen avoimuutta ei ole läheisyyttä, lämpöä ja tunneyhteyttä.
Vaikka läheisyyden kaipuussa nimenomaan kaipaamme minuutemme näkyväksi tulemista, ristiriitaisesti odotamme, että meidän tulisi ensin tuntea läheisyyttä ja vasta sitten uskaltaisimme avata itsemme näkyviin, olla avoimia. Pelkäämme antautua läheisyyteen, sillä ego-mielemme tulkitsee avoimuuden haavoittuvuudeksi.
Läheisyyden pelko on hylätyksi tulemisen pelkoa
Haavoittuvuuden pelon takana on ikiaikainen pelko hylätyksi tulemisesta. Jokainen meistä on kokenut jo syntyessään ensimmäisen hylkäämisen, äidistä eroon joutumisen, minkä jälkeen pienempiä ja suurempia hylkäämisen kokemuksia on kertynyt kaikille. Tiedämme siis torjutuksi tai hylätyksi tulemisen tekevän armottoman kipeää, minkä vuoksi pelkäämme valtavasti avoimuuteen ja läheisyyteen antautumista.
Valitettavasti hylkäämisen pelossamme sisäiset mittarimme ovat hyvin herkkiä läheisyyden puutteelle ja kaikelle sille, mitä vailla olemme.
Rakentaessamme suojamuurin sydämemme ympärille koemme olevamme yksinäisiä ja erillään muista. Jäädessämme odottamaan ulkopuoleltamme tulevaa läheisyyttä ja rakkautta, yksinäisyys ja rakkaudettomuus sisällämme vain kasvaa ja suurenee.
Läheisyyden ja rakkaudellisen yhteyden ehtona kuitenkin on, että meidän on koettava olomme turvalliseksi. Kun toisen taholta ei ole mitään pelättävää, voimme olla toistemme kanssa yhdessä rennosti ilman suojautumista.
Turvallisessa läheisyydessä pystymme luopumaan naamioistamme ja rooleistamme ja avaamme sisimpämme toisen nähtäväksi.
Näen kipujesi, haavojesi ja rosojesi taakse sinun eheytesi, hyvyytesi ja kauneutesi, ja samalla lailla lempeästi ja hyväksyvästi sinä näet minut.
Koemme yhteisen ihmisyytemme ja ymmärrämme, että kaikesta erilaisuudestamme huolimatta syvällä sisimmässämme olemme ihmisinä samanlaisia.
Yhteinen ihmisyys luo turvaa
Jokaisella ihmisellä on sisällään sama hylätyksi tulemisen pelko sekä toivo tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi. Kun muistamme tämän, meidän on helppo lähestyä muita myönteisin ja myötätuntoisin ajatuksin, sillä kukaan meistä ei halua kärsiä ja jokainen ihminen haluaa olla onnellinen, kuten Dalai Lama sanoo.
Kun katsomme kanssaihmisemme pinnan läpi ja löydämme sieltä yhteisen ihmisyytemme, oma epävarmuutemme haihtuu pois ja arvostava avoimuus tuntuu luonnolliselta tavalta olla läsnä.
Sisällämme virtaava rakkaus
Läheisyys tuo meidät lähemmäs omaa sydäntämme ja sisintämme, yhteyteen todellisen minuutemme kanssa. Kun löytää yhteyden sisimmässään aina virtaavaan rakkauteen, voi kohdata muut avoimin sydämin.
Kirjassaan Loveability Robert Holden sanoo, että kykysi rakastaa itseäsi vaikuttaa siihen, miten paljon sallit muiden rakastaa itseäsi. Suhde itseesi ja sen laatu määrittelee, minkälaisia ovat suhteesi kaikkiin muihin ihmisiin. Vaikka välillä väsyneinä ja stressaantuneina emme ole yhteydessä todelliseen minuuteemme emmekä rakkauteemme, se ei kuitenkaan koskaan katoa.
Kun tunnistamme pohjimmiltamme olevamme rakkautta, voimme lämmöllä ja myötätunnolla suhtautua toiseen, jos avoimuuteemme ei vastata tai se tulee torjutuksi. Sillä tiedämme hänen vain olevan ego-minänsä vallassa kaikkine stresseineen ja kärsimyksineen ja unohtaneen yhteytensä itseensä ja rakkaudellisuuteensa.
Kun tietää pohjimmiltaan olevansa rakkautta, torjutuksi ja hylätyksi tulemisen pelkoa ei enää ole. Silloin voi antaa itselleen mahdollisuuden ottaa vastaan toisen tarjoama lämpö ja rakkaudellisuus, koska myös hän on pohjimmiltaan rakkautta.
✅ Onko elämässäsi ihmissuhde, joka herättää jatkuvasti vaikeita tunteita ja ahdistusta?
✅ Oletko itse luonteeltasi sovitteleva ja koet vaikeaksi ilmaista rajasi?
✅ Tunnetko olosi keinottomaksi tilanteessa?
Tässä online-työpajassa keskitytään ennen kaikkea siihen, mihin voit vaikuttaa. Toista ihmistä emme voi muuttaa, eivätkä aina parhaimmatkaan yritykset viestiä rakentavasti toimi, valitettavasti.
On kuitenkin olemassa keinoja, joilla voit vaativassa tilanteessa suojata itseäsi, aina kun meillä ei ole sitä luksusta, että voisimme täysin esimerkiksi päättää suhteen.
Online-työpaja vaativista ihmissuhteista (ja miten säilyä järjissään!) tallenne on nyt julkaistu.
🔹 Miten käsitellä ahdistusta ja vaativia tunteita, joita suhde herättää
🔹 Mitä ominaisuuksia ns. korkean konfliktin ihmisillä on ja miksi silloin ns. normaali vuorovaikutus on lähes mahdotonta ja mitä voit tehdä sen sijaan
🔹 Itsesi suojaaminen ja rajat
Online-työpaja vaativista ihmissuhteista (ja miten säilyä järjissään!) tallenne on nyt julkaistu.
Huom! Työpaja ei sovellu suhteeseen, jossa on väkivaltaa. Haethan silloin apua esim. Ensi- ja turvakotien liitosta.
Työpajan tiedot
💛 Aikataulu: Työpaja pidetään 23.4. klo 17.00 – 19.00
💛 Työpajan hinta: 44 € 💛 Ilmoittautuminen sulkeutuu 25.4.
💛 Tallenne on julkaistu ja se on katsottavissa kesäkuun 2023 loppuun asti.
💛 Työpajan vetäjä: Eevi Vuoristo
Online-työpaja vaativista ihmissuhteista (ja miten säilyä järjissään!) tallenne on nyt julkaistu.
Miten työpaja toteutetaan? Työpaja toteutetaan Zoomin välityksellä ja se pidetään 23.4. klo 17.00 alkaen. Ilmoittautumisen jälkeen saat sähköpostiisi lisää ohjeita miten pääset mukaan. Koska työpajasta tehdään myös tallenne, on osallistujien kamerat ja mikrofonit ovat pois päältä. Chatin kautta voi esittää kysymyksiä ja osallistua keskustelluun
Tuleeko työpajasta tallenne?
Työpajasta tehdään tallenne, joka julkaistaa 24 tunnin sisällä webinaarin päättymisestä. Saat tästä erillisen sähköpostin, kun se on katsottavissa. Tallenne on katsottavissa kesäkuun 2023 loppuun asti.
Voiko työpajan maksaa Epassilla? Valitettavasti työpajaa ei voi maksaa Epassilla eikä muilla hyvinvointiseteleillä.
Voiko työpajan maksaa osissa? Työpaja on mahdollista maksaa myös osissa. Lue ohjeet täältä.
Voinko työpajan materiaalin ladata talteen itselleni? Työpajan materiaaleista luentokalvot voi ladata itsellensä.
Online-työpaja vaativista ihmissuhteista (ja miten säilyä järjissään!) pidetään 23.4. klo 17-19. Lämpimästi tervetuloa mukaan!
