Oletko tottunut hakemaan hyvää oloa sieltä mistä sen helpoiten saa? Ei hätää, niin meistä suurin osa nautintoaan toteuttaa. Odotellen, että joku lähelläsi tai ympärilläsi tarjoilee nautintoa. Etenkin, jos koet sen ansainneesi. Ja kun ei tarjoilekaan, koet pettymystä. Miksi et olekaan nautinnon arvoinen?
Rehellistä nautintoa
Hämmentävällä tavalla maailma opettaa, että nautinto on jotain, mikä näyttää ja kuulostaa hyvältä, tai vähintään maksaa valtavasti. Samalla hämmentävällä tavalla ihminen löytää nautinnon pienuudesta ja vähäisyydestä, aitoudesta ja siitä, mikä todella tuntuu. Kun ihmissuhde on merkityksellinen, kohtaaminen tapahtuu tunnetasolla. Kun koet, että sinua on kannateltu, se ei juuri näytä miltään, mutta tuntuu äärettömän hyvältä.
Kun yritämme ravita sisäistä tarvettamme ulkoisesti hyvältä näyttävällä, huutaa tyhjyys sisällämme. Kun oikeasti tunnemme nautinnon sillä kaikella, mitä olemme, koemme vahvaa täyttymystä. Eikä kenenkään muun hyväksyntä tai määritys ole koskaan niin arvokasta, kuin se mitä itse tunnet.
Ulkoisen nautinnon haaste on se, ettei kukaan toinen tässä elämässä tiedä, mistä sinä nautit oikeasti.
Miksi tunnemme niin vähän nautintoa?
Olemme kiintymyssuhteiden haasteiden kautta oppineet, että kaikki hyvä kuuluu ansaita. Tai sen, ettemme oikeastaan ansaitse yhtään mitään. Kun tuollainen kokemus jäytää sisällämme, on vaikea nauttia mistään. Sisäinen nautinto kaipaa valtavaa hyväksyntää, lempeää armollisuutta ja rakkaudellisen ystävällistä kohtaamista juuri sinun itsesi kanssa.
Mitä vähemmän on saanut oppia nautinnon tärkeyteen ja vastaanottamiseen, sitä sitkeämmin ja pontevammin sitä on itselle tarjoiltava. Terveellä välinpitämättömyydellä on keskityttävä siihen, mistä muiden mielestä nautinnollinen elämä rakentuu. On luovuttava siitä, että joku muu tietää paremmin, ja käännyttävä terhakkaasti sitä kohden, mitä sinä kehossasi ja mielessäsi tunnet ja koet.
Nautinto tuottaa syyllistymätöntä mielihyvää
Nautinto on iloa, hyvänolon tunnetta ja se tuottaa sisäistä rauhaa, johon saat pysähtyä. Siitä ei tarvitse kokea syyllisyyttä, vaan tiedät valmiiksi, että mennään kuinka pitkälle hyvänsä, lopputulos on aina sinua voimauttava. Nautintoa ei tarvitse ansaita, vaan se kuuluu sinulle joka tapauksessa, koska olet ihminen. Ja nautinnon kokemukset saavat elämän tuntumaan paremmalta. Kun nautinto on elämässä pienin keinoin läsnä kaiken aikaa, se tekee elämästä merkityksellistä, syvää ja elämisen arvoista.
Mistä sinä voisitkaan nauttia juuri tänään edes hetken tai useamman?
Tuija Siljamäki on tiedetoimittaja (FM) ja kirjallisuusterapiaohjaaja sekä kahden nuoren aikuisen äiti. Hänellä on kokemusta on vaikeasti ruoka-allergisen ja tyypin 1 diabetesta sairastavan lapsen kasvattamisesta sekä uupumuksesta. Häneltä on ilmestynyt tietokirja Kuokkavieraita: diabetes, allergia ja meidän perhe (Kirjapaja, 2020).
Tuija Siljamäki. Kuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen
Halusin olla hyvä äiti: hymyileväinen, kannustava, jaksavainen. Kukapa ei haluaisi?
Sitten seurasi takaiskujen sarja, joka romahdutti perheeni arjen. En pystynyt enää siihen, mitä vaadin itseltäni, hädin tuskin pysymään hereillä.
Uskotko, että suurin osa niistäkin vanhemmista, joiden lapsi huostaanotetaan, rakastaa lastaan ja haluaa heille pelkkää hyvää? Tapauksista valtaosan taustalta löytyy vanhemman uupumus.
Uskotko, että jokaisella ihmisellä napsahduspisteensä?
Positiivinen vanhemmuus oli vuosituhannen vaihteessa tavoite ja taikasana – ja on sitä edelleen. Moni tutkimus vahvistaa kannustavan kasvatuksen olevan lapselle hyväksi, mutta vasta viime aikoina on alettu tutkia sen hintaa vanhemmille.
Ei riitä, että vanhempi tarjoaa ruuan ja katon pään päälle, vaan hänen tulee auttaa lasta kaikin mahdollisin tavoin kehittymään onnelliseksi, tasapainoiseksi ja menestyväksi yksilöksi. Totta kai pitää.
Positiivinen kasvatus vaatii vanhemmalta kuitenkin aikaa, energiaa, kekseliäisyyttä ja tunteidensäätelyä. Se on paljon vaadittu näissä työelämän paineissa ja reikäisissä tukiverkostoissa. Aina ei hymyilytä, kun pitää kiskoa lapset aamukuudelta uniltaan, jotta he ehtivät kouluun tai päiväkotiin ja itse töihin.
Ja entä jos lapsella on ”haasteita”? Viidesosalla suomalaislapsista on joku pitkäaikaissairaus, psyykkinen tai fyysinen – tai molemmat.
Mitä maksaa sisälle kertyvien kielteisten tunteiden tukahduttaminen, hymyileminen poskilihakset krampissa? Voiko se jouduttaa vanhemman loppuunpalamista?
Vastaus: kyllä voi. Ihan samoin kuin asiakaspalvelu- ja hoivatöissä voi käydä.
Tunteita tulee säädellä, se on selvää, mutta millainen säätely uuvuttaa? Sitä vanhemmuuden tutkijat koettivat selvittää. Kävi ilmi, että iloisen naamion vetäminen kasvoille vaatii niin paljon energiaa, että alkaa uuvuttaa. Mutta jos aidosti yrittää muuttaa suhtautumistaan ja tunteitaan, se ei kuormita läheskään yhtä paljon.
Pitäisikö siis opetella rakastamaan kiirettä, hektisyyttä ja unenpuutetta?
Ehkei ihan niin, mutta stressinsäätelymenetelmät voivat vähän auttaa. Esimerkiksi stressinlähteiden tunnistaminen ja hyvien asioiden huomaaminen. Loputtomiin ne eivät kuitenkaan auta venymään. Vanhempikin tarvitsee yöunensa ja lepohetkensä voidakseen ladata sydämensä akkuja. Mikään stressinsäätelymenetelmä ei paikkaa viikkojen univajetta ja itsen laiminlyöntiä.
Yhä useamman vanhemman joustokyky on kulutettu loppuun. Länsimaiden vanhemmat ovat viisi kertaa uupuneempia kuin muissa tutkituissa maissa, ja suomalaisvanhemmat kuuluvat maailmaan uupuneimpiin. Vastuuta arvokkaasta pääomastamme – lapsista – olisi jaettava tasaisemmin.
Koulut ja päiväkodit auttavat jo paljon, mutta miten on työelämän laita? Kasvatetaanhan kodeissa tulevaa työvoimaa ja eläkkeidemme maksajia. Ehkä myös lapsettomat voisivat havahtua huomaamaan, kuka hoitaa heitä vanhana ja kustantaa heidän eläkkeensä.
Ja sen kai pitäisi olla jo itsestäänselvää, että pariskunnat jakavat lastenhoidon tasa-arvoisesti. Mutta onko se? Viimeisimmän tasa-arvobarometrin mukaan työsarkaa riittää. Naiset käyttävät edelleen lastenhoitoon noin 45 minuuttia miehiä enemmän vuorokaudessa. Ei siis ihme, että myös vanhemmuusuupumus on yleisempää naisilla.
Lähteet:
Heino, T. ja muut (2016). Lasten kodin ulkopuolelle sijoittamisen syyt, taustat, palvelut ja kustannukset. HuosTa-hankkeen (2014–2015) päätulokset.
Roskam, I., et alii. (2020). Parental Burnout Around the Globe: A 42-Country Study International Investigation of Parental Burnout.
Lin, G. -X., Hansotte, L., Szczygieł, D., Meeussen, L., Roskam, I., & Mikolajczak, M. (2020). Parenting with a smile: Display rules, regulatory effort, and parental burnout.
Janne Halla on Ihminen tavattavissa -terapeutti ja mindfulness-ohjaaja, jolle työ ihmisyyden parissa on enemminkin elämäntapa ja kutsumus. Janne ihmettelee ja ihastelee ihmisyyden ilmiöitä Mitä sun sydän sanoo?- podcastissa ja blogissaan. Vapaa-ajallaan Janne on intohimoinen rock-kitaristi, mökkeilijä ja ruuanlaittaja.
Viha on yksi ihmisen perustunteista ja kuten kaikilla tunteilla, sillä on ollut ja on tärkeä merkitys lajikehityksen kannalta. Meissä on kahdenlaista vihaa: rakkaudellinen viha, joka pitää meidän henkilökohtaisia rajoja suhteessa muihin ja suojelee meille tärkeitä asioita. Sen ei tarvitse turvautua väkivaltaan tai aggressioon.
Tuhoava viha on taas nimenmukaisesti sitä, jonka tarkoituksena on tuhota usein väkivallan keinoin. Sen alle jää niin muut ihmiset kuin kaikki muukin elollinen ja materia. Tuhoava viha ei kunnioita mitään eikä nöyrry kenenkään tai minkään edessä. Viha-sana viittaa usein jälkimmäiseen eikä ensimmäistä edes tunneta. Tuhoavan vihan voi jakaa edelleen kahteen eri kategoriaan sen näkyvyyden puolesta: avoimeen ja piilotettuun.
Kuten muutkin tunteet, viha muuttuu ongelmalliseksi kroonistuessaan tai kun sitä joutuu patoamaan sisälleen. Samalla tavalla esimerkiksi häpeä voi kroonistuessaan aiheuttaa masennusta. On aivan päivänselvää, että jos emme pysty purkamaan vihaa rakentavasti, kannamme aina vihaa kokiessamme kupillisen ruutia kellariin, kunnes jonain päivänä se leimahtaa pienestä kipinästä. Patoutunutta vihaa voidaan purkaa osaavissa käsissä, turvallisessa paikassa esimerkiksi ammattiauttajan vastaanotolla. Tällöin on suotavaa, että vastaanottava osapuoli on tehnyt itsessään vihatyötä eikä pelästy tai pelkää sitä kohdatessaan.
Nyky-yhteiskunnassa vihan näyttäminen ja kokeminen on usein niin pelottavaa, että sitä yritetään siivota pois näkyvistä ja välttää keinolla millä hyvänsä. Paradoksaalisesti kun välttelemme jotain tunnetta, kasvatamme samalla sen voimaa. Eritoten miehen viha on melkeinpä tabu yhteiskunnassamme ja se on myös toisaalta täysin ymmärrettävää, niin näyttävää ja satuttavaa se on. Esimerkiksi parisuhdeväkivallasta puhuessamme mies on edelleen se osapuoli, joka sitä useimmiten harjoittaa. Vihaan tutustuminen ja sen työstäminen on avainasemassa, jotta vihasta tulisi elämää rakentavaa eikä tuhoavaa voimaa.
Tässä muutamia vihan ilmenemismuotoja, jotka voivat valaista omia käyttäytymismalleja.
Avoin viha ilmenee usein aggressiivisena käyttäytymisenä.Avoimen vihan näyttäminen voi olla riidan haastamista, huutelua, uhkailua, lyömistä, kiusantekoa ja fyysisten rajojen rikkomista. Riidan haastaminen baari- tai nakkikioskin jonossa on tästä klassinen esimerkki. Avoimen vihan tuottamat aggressiot päätyvät valitettavan usein uutisiin.
Piilotettu viha ei ole niin näkyvää, se on muiden ulkopuolelle jättämistä, sanoilla vahingoittamista, mitätöintiä, juoruilua, yllyttämistä, nettitrollausta ja muuta samankaltaista toimintaa. Piilotetusta vihasta kumpuaa henkistä väkivaltaa pahimmillaan, kun fyysinen väkivalta on avointa ja näkyvää. Piilotettu viha voi olla aggressiota sanojen muodossa tai sanojen välissä. Ei sanota mitään, mutta annetaan ymmärtää. Jos on yhdessä sovittu, miten toimitaan, niin silloin vihan ilmaisu voi olla kun ei edes tee mitään. Esimerkiksi jos on sovittu, että ilmoitetaan parisuhteessa menemiset iltaisin ja kun sitä ei tee, voi olla, että viha nostaa päätään. Piilotetun vihan tunnistaminen voi olla joskus todella haastavaa.
Kiltteys. Paradoksaalisesti kiltteys saattaa juontaa juurensa vihan tunteesta. Kun lasta vaaditaan jatkuvasti olemaan kiltti ja kiltisti, hän voi vastata, että minähän olen sitten perkele kiltti nyt ja aina. Eihän me aikuisetkaan olla aina kilttejä, miten lapselta voisi sitä vaatia? Kun sitten aikuisena kiltti hoitaa kodin ja lapset ja harrastukset ja puutarhan ja muidenkin työt, voi tuloksena olla räjähdysvaara. Kiltit usein uupuvat tai tekevät äkkipikaistuksissaan jotain peruuttamatonta.
Auktoriteetit. Onko aina helppoa pelata samoilla säännöillä vai olisiko mukavampaa luoda omat? Onko joskus liikenteessä vaikeaa ajella muiden tahtiin tai tuleeko joskus huijattua vakuutushakemuksessa tai veroilmoituksessa? Tekeekö tilaisuus varkaan, jos tietää, että ei voi jäädä kiinni? Jos suhde auktoriteetteihin hiertää, voi olla, että alla on tukahdutettua vihaa jotain varhaista auktoriteettihahmoa kohtaan.
Kannoin itse elämässäni vihaa vuosikausia ja olen kohdannut tai nähnyt kaikkia näitä vihan muotoja omassa taustassani. Ja vaikka se onkin ollut kipeää, omaan vihaan tutustuminen ja sen tiedostaminen on vapauttanut elämään aivan uudella tavalla.
Nuorena luulin, että elämässä pitäisi löytää jokin yksi oikea oma polku. Ammatti jolla pärjää, unelmien talo jossa asua, kelvollinen parisuhde – ainakin joku joka huolii. Näillä sitten mennään hamaan loppuun.
Eroja ajateltiin ennen epäonnistumisina, ammatin vaihtamista epätavallisena. Kukaan ei kertonut, miten monella tavalla elämä voi ja saa muuttaa muotoaan.
Nyt – vuosikymmeniä enemmän elämää nähneenä – uskon, että elämän ei kuulukaan asettua yhteen pysyvään uomaan. Elämä voi olla jatkuvaa tanssia muodottomuuden ja muodon, epäselvän ja selvän välillä.
Uutta voi alkaa, vanhaa hajota, eikä sen tarvitse tarkoittaa epäonnistumista.
Joskus jotain menee rikki kesken kaiken ilman, että sitä olisi kukaan osannut ennustaa.
Muutos on harvoin selkeä ja suoraviivainen – reitti uuteen useimmiten käy kaaoksen kautta.
Välillä löytyy uusi suunta, kirkas tavoite. Mutta kun polku on kuljettu johonkin pisteeseen – kun työsuhde päättyy, kun projekti on valmis, kun ihmissuhde tulee tiensä päähän – jotain hajoaa taas.
Uutta voi alkaa, vanhaa hajota, eikä sen tarvitse tarkoittaa epäonnistumista.
Kun jotain loppuu, uusi saattaa antaa odottaa itseään. Tarinoiden väliin muodostuu tyhjä tila. Sekin on tärkeä vaihe elämässä, vaikka se voikin tuntua ”ei-vaiheelta”. Kun siinä ei ehkä ole mitään – ainakaan sitä, mitä toivoisit… korkeintaan hämmennystä, epätietoisuutta, luopumista, surua, haikeutta.
Miltä tuntuisi antautua muutokselle? Oli se sitten täynnä myllerrystä tai tyhjää. Muutosta ei tarvitse rakastaa eikä kaikesta tarvitse olla kiitollinen, mutta elä rohkeasti siinä, missä olet nyt. Tunne ne tunteet, joita muutos kaikessa kaoottisuudessaan herättää.
Muista, että aina ei tarvitse tietää, mihin on menossa. Aina ei tarvitse olla menossa minnekään.
Saat olla välillä ihan pihalla. Saat olla kokeilla ja erehtyä. Saat luopua siitä, mikä on ”ihan hyvä”.
Elämänpolku voi olla etsimistä ja löytämistä, vastaanottamista ja irtipäästämistä, uuden ihmettelyä ja vanhasta luopumista. Anna arvoa sille vaiheelle, jota elät juuri nyt, vaikka se olisi myllertävää, tyhjää tai kaoottista.
Uskalla levätä muutoksen keskellä – vähitellen uusi löytää luoksesi, ehkä jopa silloin, kun vähiten sitä odotat.
Herkän perheenjäsenen kanssa elämä on omanlaisensa seikkailu, sillä herkkä toimii monissa tilanteissa eri tavalla kuin muut.
Toisinaan herkkä väärin ymmärretään ja koetaan epäsosiaalisena tai jopa tylynä. Todellisuudessa herkkä on myötätuntoinen ja empaattinen mutta kaipaa muita enemmän omaa tilaa. Hän väsyy helposti aistiessaan tunteita ja tilanteita muita vahvemmin.
Herkän kanssa eläessä kannattaa muistaa ainakin muutama perusasia:
Herkkä ei ole draamakuningatar vaikka tunteekin vahvasti
Herkkä lapsi (ja aikuinenkin) saattaa loukkaantua muita helpommin. Hän ei kuitenkaan pahoita mieltään ollakseen dramaattinen. Hän vain aistii ja kokee asioita vahvoilla tunteilla.
Oman tilan hakeminen ei tarkoita sitä, että lapsi olisi sosiaalisesti vaillinainen
Vetäytyminen ei tarkoita sitä, ettei herkkä pitäisi ystävistään tai läheisistään. Hän ei vain aina pysty sosiaalisiin ponnistuksiin. Herkkä ahdistuu helposti, jos häntä kehotetaan tapaamaan enemmän ystäviään tai menemään mukaan ryhmiin. Hän kyllä tapaa ja menee, kun on löytänyt siihen tarpeeksi voimavaroja.
Herkkä ei lepää laiskuuttaan, vaan voimia kerätäkseen
Väsymys ei ole herkälle laiskuutta, vaan sitä, että herkkä kaipaa toiminnan vastapainoksi muita enemmän lepoa. Siksi reipastumis- ja piristymiskehotukset ovat suolaa herkän haavoille.
Ystävät ovat mukana elämässä juuri oikeassa suhteessa
Herkällä on usein ympärillään paljon ihmisiä, jotka haluavat olla hänen ystäviään, sillä herkkä on hyvä kuuntelemaan ja hän ymmärtää toisen tunnetiloja.
Se, ettei herkkä ole aktiivisesti yhteydessä ystäviinsä, ei tarkoita sitä, ettei hän pitäisi ystävistään tai ystäviä pitäisi vaihtaa. Herkkä vain tasapainottelee jatkuvasti sosiaalisen ja yksityisen elämän kanssa.
Herkkää kannattaa rohkaista elämään hetkessä
Herkillä on taipumusta pyöritellä mielessään kaikenlaisia asioita menneestä ja tulevasta. Herkkä on superanalysoija, ja siksi häntä kannattaa rohkaista keskittymään tähän hetkeen ja olemaan läsnä kulloisessakin tilanteessa juuri nyt.
Herkkä kaipaa rutiineja
Herkät ovat usein kilttejä ja ajattelevat helposti muiden tarpeita. Herkkää kannattaa rohkaista pitämään kiinni omista mielipiteistään ja tarpeistaan. Herkät kaipaavat muita enemmän rutiineja arkeensa. Ne auttavat jaksamaan ja pitämään tasapainon elämässä.
Anna herkän leikkiä myös yksin
Herkkä pitää hiljaisuudesta. Riehuminen ja äänekkäät leikit eivät ole häntä varten. Herkkä lapsi pitää leikeistä myös itsekseen. Älä sorru soimaamaan, vaikka mukana olisi toisinaan mielikuvitusystäviä. Ne ovat nimittäin herkän lapsen elämässä yleisempiä kuin muiden.
PS. Joskus yksinolo on ihaninta. Aina ei tarvitse jaksaa.
Kun elämä kuluttaa ja kuormittaa, yksikin kannatteleva ajatus voi auttaa jaksamaan. Auttaisiko jokin näistä ajatuksista sinua?
Muista, että elämä on luonteeltaan syklistä.
Tavoitteet kannattaa mitoittaa jaksamisen mukaan. Joskus oikea tavoite on vain hengittää ja kannatella itseään tässä ja nyt.
Kun antaudut olemaan pieni ja päästät irti yrittämisestä, voimat alkavat taas palautua.
Vaikeista elämänvaiheista ei välttämättä tarvitse löytää elämää suurempia oivalluksia, mutta usein ne auttavat arvostamaan sitä hetkeä, jolloin asiat ovat hyvin.
Ja lopuksi tärkeimpänä… toivo. Miltä tuntuisi luottaa siihen, että uutta ja parempaa on tulossa?
Jos voimavarasi ovat vähissä, tule hetkeksi lepäämään Katri Syvärisen lempeään, sallivaan ohjaukseen. Tila tarinoiden välissä -workshop (la 30.9. klo 10–12.30 Zoomissa) on suunnattu sinulle, joka olet kokenut viime vuosina väsymystä tai toivottomuutta. Ehkä sinun on vaikea sallia itsellesi lepoa ja hellittämistä… Katrin workshop tuo syksyyn lohtua ja toivoa. Lue lisää ja varaa paikkasi! Tallenne saatavilla.
Yksi tärkeimmistä asioista jonka olen oppinut elämässä, on se, että aitoja asioita löytää vain aitouden kautta. Sanonta ”hyvä tulee hyvän luokse”, vaikka hieman hattaraiselta kuulostaakin, pitää paikkansa.
Uskoi korkeampiin voimiin ja ihmeisiin, tai ei, asiat tuntuvat usein loksahtavan ikään kuin itsestään paikalleen kun seuraa sisäistä johdatustaan.
”Itsekunnioitus vahvistuu, kun toimii tavoilla, joita itse kunnioittaa.”
Yksi osa sisimpänsä seuraamista on kuunnella ja ilmaista itseään ja tunteitaan. Se on totuudenmukaisena olemista sisimmälleen, kuin myös ulospäin. Se ei ole aina helppoa, kumminkaan päin, mutta se on avain yhteyteen itsen ja elämän kanssa, sillä itsekunnioitus vahvistuu, kun toimii tavoilla, joita itse kunnioittaa.
Sanomatta ja tekemättä jättämistä seuraa katumus, sitä turhautuminen ja se johtaa patoutuessaan inhoon ja vihan tunteisiin. Pitkään itseään vastaan toimiminen alkaa näkyä negatiivisuutena, kuten moittimisena ja vähättelynä itseä, muita ja itse elämää kohtaan. Ennen pitkää omaa virtaansa vastaan uiminen johtaa voimattomuuteen, uupumukseen ja tyhjyyden tunteeseen.
”Jos tuntee olevansa elämässään tuuliajolla, on hyvä tarkastella, että sivuuttaako omia tunteitaan ja tarpeitaan jokapäiväisessä elämässä.”
Tiedän miltä tuntuu, kun ei tunnu miltään. Joskus sivuutin omia haaveitani liian pitkään ja kadotin yhteyden itseeni, mutta tiedän myös miltä tuntuu, kun alkaa rohjeta jälleen elää oman näköistään elämää. Se on jatkuvaa tietoisen valitsemisen virtaa jossa epäonnistumiset ja harha-askeleet ovat osa matkaa. Tulevan tuntemattomuus kutsuu meissä esiin rohkeutta ja virheet antavat meille mahdollisuuden oppia anteeksiannosta, sekä armollisuudesta.
Jos tuntee olevansa elämässään tuuliajolla, on hyvä tarkastella, että sivuuttaako omia tunteitaan ja tarpeitaan jokapäiväisessä elämässä. Se on oikea paikka löytää takaisin itsensä äärelle tietoisilla muutoksilla, paremmilla valinnoilla. Eikä suinkaan tarvitse tavoitella kuuta taivaalta, vaan aloittaa niistä pienimmistä arkisista asioista jotka tarjoavat paikan rohkeudelle uudelleen ja uudelleen joka päivä.
Jos haluaa, että elämä avautuu meille, meidän tulee rohjeta avautua elämälle. Kun tekomme ovat linjassa omien arvojemme ja ajatustemme kanssa, me olemme linjassa itse elämän kanssa.
Näitä asioita mietin tänään päivälenkillä kun istahdin hetkeksi penkille järven rannalla. Toivon, että näistä ajatuksista on apua, toivoa, iloa tai inspiraatiota sinunkin polullesi.
TOIMITUKSEN VINKKI: Aitoutesi pääsee esiin, kun rohkenet puhua ja toimia arvojesi mukaan
Jos itsensä sivuuttaa ja pyrkii olemaan jotain sellaista, mitä ei aidosti ole, saattaa olla kyse siitä, että pyrkii jatkuvasti hyväksyttämään itseään muilla. Jos myötäilee aina muita, voi käydä niin, ettei tiedä enää, mitä ihan oikeasti tuntee, ajattelee ja haluaa. Sopeutumisen vuoksi ikään kuin kaventaa ja typistää itsensä, oli kyse sitten töistä, parisuhteesta, vanhemmuudesta, suvusta tai ystävyydestä.
Reija Könösen ja Sanna Laakkion lanseeraama rohkean rehellisyyden malli auttaa näyttämään muille sen, mitä aidosti on. Rohkea rehellisyys on aitoa, sydämestä lähtevää rehellisyyttä ilman syyttelyä, painetta ja pelkoa. Kun olet rehellinen, tulet nähdyksi ja kuulluksi omana itsenäsi ja suot saman muille.
Tutkimuksissa ujoilla ihmisillä on joko keskimääräiset tai keskimääräistä paremmat läheiset ihmissuhteet. Tämä johtuu siitä, että ujous on yhteydessä prososiaalisuuteen. Prososiaalinen ihminen on myötätuntoinen, yhteistyöhalukas, avulias, pyyteetön, vaatimaton, luotettava ja hienotunteinen. Prososiaaliset ihmiset arvioidaan luotettavammiksi ystäviksi ja romanttisiksi kumppaneiksi, sekä̈ keskimääräistä pidetymmiksi työtovereiksi. Myös ujo ihminen on läheisissä ihmissuhteissa usein joustava ja sen vuoksi pidetty läheinen.
Sosiaalinen herkkyys ja ujous voivat liittyä näihin tunnelukkoihin
Ajattele hetki jotain sinulle läheistä ujoa ihmistä; hyvin todennäköisesti huomaat, että edellinen kappale pitää hänenkin kohdallaan paikkansa. Hän on usein se, joka auttaa muita, eikä pyydä vastapalveluksia. Hän ei korosta itseään, pitää ihmisten salaisuudet omanaan ja valitsee sanansa tarkkaan, että ei loukkaisi ketään. Sen sijaan narsismitason itsekeskeisyys, muita satuttava antisosiaalisuus, valtapelit ja juonittelu, tai muiden vaikeuksista nauttiminen, kuvaavat vain harvoin ujoa ihmistä.
Prososiaalisuudessakin on kuitenkin sudenkuoppansa, etenkin jos se on kehittynyt rajattomaksi vuorovaikutustyyliksi, jolla pyritään estämään esimerkiksi hylkääminen ja torjunta. Tällaista vuorovaikutustyyliä kutsutaan skeematerapiassa ohjailtavuuden skeemakategoriaksi ja se on yläkäsite kolmelle tunnelukolle: 1) Alistumiselle, 2) Uhrautumiselle, 3) Hyväksynnän hakemiselle.
Autatko aina muita, vaikka et jaksaisi? – Näin voit harjoitella rajanvetoa
Näitä kaikkia kolmea tunnelukkoa yhdistää toimintamalli, jossa yksilö laittaa muiden tarpeet omiensa edelle saadakseen muilta ehdollista hyväksyntää. Kaikki kolme tunnelukkoa ovat yhteydessä omien etujen puolustamisen ja jämäkkien rajojen laittamisen haasteisiin. Yksilö usein joustaa liikaakin omista eduistaan ja rajoistaan saadakseen muiden hyväksynnän tai estääkseen esimerkiksi läheisen ihmisen hylkäämisen. Jos koet, että olet aina se, joka päätyy auttamaan muita oman jaksamisensa kustannuksella, voit hyötyä seuraavista ohjeista itsetuntemukseen ja kommunikaatioon liittyen:
1. Opettele tunnistamaan omat tarpeesi. Kun tunnistat omat tarpeesi, on helpompi tunnistaa tilanteita, joissa ne eivät täyty.
2. Määrittele omat rajasi. Kun olet määrittänyt omat rajasi, on helpompi tunnistaa, jos toisen pyyntö ylittää ne.
3. Ole rehellinen itsellesi ja muille omista tunteistasi. Rehellisyys on hyvä kompassi. Muista tämä, kun arkailet jotain asiaa, jonka haluaisit sanoa suoraan.
4. Ole kohtelias, mutta jämäkkä. Kieltäydy palveluksesta kohteliaasti, mutta jämäkästi. Osoita empatiaa toisen avuntarvetta kohtaan, mutta älä pyydä anteeksi, että et voi auttaa.
5. Älä perustele liikaa syitä. Jos perustelet liikaa syitä, toinen alkaa helposti väittelemään ovatko järkiperustelusi vedenpitävät. Muut kiireet ja oma jaksaminen ovat aina riittävä syy.
6. Opettele sietämään kieltäytymisestä seuraavaa epämukavuuden tunnetta. Loppujen lopuksi kyse on omien tunteiden sietämisestä. Siedätkö sitä tunnetta, joka seuraa, kun sanot toiselle ei?
Ujot ihmiset ovat keskimääräistä useammin prososiaalisia, ja prososiaalisille ihmisille kehittyy keskimääräistä herkemmin ohjailtavuuden tunnelukkoja. Tämän vuoksi myös useat sosiaalisesti herkät asiakkaani kärsivät niistä. Ohjailtavuuden tunnelukkojen avaaminen vaatii usein työtä, koska niiden taustalla on usein annos perusluonnetta ja vuosien vuorovaikutushistoria.
Liian äkkijyrkkiin muutoksiin ei kannata ryhtyä, että ei tule tehtyä ja sanottua jotain mitä ei tarkoita. Muutos onkin hyvä aloittaa pienestä; tunnistaa harmittomia tilanteita, joissa harjoitella toisin toimimista. Onneksi usein pienikin muutos riittää käynnistämään prosessin ja perhosen siiveniskulta vaikuttavalla harjoitteella voi pitkän ajan kuluessa olla suuri tasapainottava vaikutus vuorovaikutustyyliimme.
Syvenny ujouden ja sosiaalisen herkkyyden teemoihin Jonin uutuuskirjassa Rohkaisukirja ujoille.
Arjessa ei aina ehdi huomata, milloin voimat hupenevat. Uupuneeseen oloon voi tottua. Voi olla vaikea hyväksyä sitä, kuinka paljon lepoa oikeastaan tarvitsisi.
”Pitäisihän minun jaksaa, kun muutkin…”
Itselläni oli ennen uupumusta mielessä huomaamattani tietyt raamit, minkä määrän lepoa täytyy riittää. Ajattelin usein, että johan minä yhden illan tai viikonlopun otin rennosti, kyllä nyt pitäisi taas jaksaa.
Mutta oikeastaan en silti olisi jaksanut.
Mistä tiedät, että on korkea aika hellittää?
– Olet kohdannut isoja asioita, mutta et ole ehtinyt pysähtyä käsittelemään niitä. Olet tarkoituksella sysännyt sivuun vaikeita tunteita, jotka ovat liittyneet vaikkapa eroon, luopumiseen tai menetykseen. Olet salaa toivonut, että ikävä olo menisi ohi, jos vain jatkat eteenpäin.
– Et muista, milloin olisit viimeksi tuntenut itsesi levänneeksi ja elinvoimaiseksi. Et suorastaan muista, miltä levollisuus tai innostus ylipäätään tuntuvat. Tunnet olosi usein väsyneeksi, levottomaksi tai turtuneeksi.
– Et mitenkään jaksaisi enää pinnistellä, mutta koet ettei sinulla ole vaihtoehtoa. Ehkä jo tajuat yrittäneesi liikaa, liian pitkään. Salaa toivot, että kunpa katkaisisit vaikka jalkasi, jotta pääsisit sairaslomalle lepäämään.
– Alat kohdata vastoinkäymisiä. Asiat takkuilevat, vaikka yrität parhaasi ja vieläkin enemmän. Elämä tuntuu koko ajan hankalammalta.
Muista, että et voi pinnistellä loputtomiin. Ennemmin tai myöhemmin voimat loppuvat.
Mitä hellittäminen sitten voisi tarkoittaa? (Siis muutakin kuin pitkää sairaslomaa.)
– Säädät elämäsi aikatauluja ja tavoitteita uusiksi siltä osin, kuin se on mahdollista. Pienikin helpotus voi keventää oloa paljon. Se muistuttaa, että vähempikin riittää.
– Annat itsellesi armoa arjen asioissa. Et ruoski itseäsi siitä, jos jokin on välillä tekemättä tai se on tehty vähän sinne päin.
– Opettelet kohtaamaan itsesi rehellisesti siinä, missä olet nyt: keskeneräisenä, väsyneenä, riittämättömänä – tai mitä ikinä koetkin. Usein puskemme eteenpäin vain siksi, ettemme uskalla kohdata kipuiluamme.
– Ehkä luovut jostakin tekemisestä tai suunnitelmasta. Annat itsesi huoahtaa tyhjässä tilassa. Opettelet jättämään elämään enemmän väljää ja tekemään asioiden väliin tilaa.
Mitä tehdä, jos jatkuva väsymys ei helpota nukkumalla? Mistä voin tietää, onko väsymys ihan normaalia ja mitä kannattaa itse yrittää tehdä ennen kuin hakeutuu lääkäriin? Mitä vastaanotolla voidaan tutkia? Kysymyksiin vastaa Antioksidanttiklinikan lääkäri, anestesia-, kipu- ja elintapalääkäri Pirjo Lindfors.
Miten jatkuvaa väsymystä voi helpottaa?
Väsymyksen selvittely kannattaa aloittaa yksinkertaisesti tutkimalla omia elintapoja. Sen voi tehdä kotona itsekseen tai elintapalääkärin vastaanotolla.
Aloita miettimällä, saatko riittävästi unta ja ovatko nukkumiseen liittyvät olosuhteet kunnossa. Tärkeitä perusasioita ovat myös terveellinen ruokavalio ja sopiva määrää liikuntaa. Työpäivän aikana kannattaa huolehtia tauoista ja taukojumpasta sekä ottaa käyttöön rentoutusharjoitukset. Suosittelen esimerkiksi MSBR-mindfulness-kehorentoutusmenetelmää.
Omaa elämää on myös hyvä tarkastella laajemmin. Tiedetään, että yhteisöllisyys, merkityksellisten asioiden tekeminen, oman arvomaailman mukaan toimiminen, luonnossa oleskelu, päihteettömyys ja tupakoimattomuus, somen käytön rajaaminen sekä terve sisäilma ovat tärkeitä jaksamiseen vaikuttavia asioita.
Milloin väsymys ei ole normaalia?
Jos väsymys tulee ja menee, pitäisin sitä melko ”normaalina” väsymyksenä, etenkin jos elintavoissa on parannettavaa – eikä potilaalla ole esimerkiksi liian vaativaa persoonallisuutta tai syömishäiriö ortoreksiaa.
Hoitoon on hakeuduttava, jos väsymykseen liittyy jokin toinen hälyttävä oire. Usein oma maalaisjärki auttaa tässä tai kumppanin, ystävän tai sukulaisen kehotus. Silloin kannattaa hakeutua tutkimuksiin.
Jos kysymys on uupumuksesta, niin silloin hakeutuisin hoitoon. Tällaista on väsymys, joka heikentää päivittäistä toimintakykyä eikä korjaannu esimerkiksi nukkumalla 12 tuntia yhteen menoon. Usein tähän liittyy yleisen fyysisen väsymyksen lisäksi motivaation ja aktiivisuuden väheneminen, psyykkinen uupumus sekä niin sanottu aivosumu, jossa ajatuskaan ei tahdo kulkea.
Mikä puutos aiheuttaa väsymystä?
Uupumuksen taustalla on säännönmukaisesti ravitsemushäiriö. Laboratoriokokeilla voidaan tutkia esimerkiksi vitamiinien, mineraalien, antioksidanttien, omega-3-rh:n ja aminohappojen saantia. Monen potilaan väsymys hellittää, kun terveyttä edistäviin elintapoihin lisätään hänelle räätälöity ruokavalio sekä tarvittavat lisäravinteet.
Kahden keskussairaalan kipupoliklinikoilla tekemämme tutkimuksen mukaan potilaat kärsivät vähintään yhden ravintoaineen puutteesta ja muutaman vajeesta. Nämä puutokset ja vajeet saadaan kuntoon hoitamalla suolisto-ongelmat, räätälöimällä ruokavalio huomioiden allergiat ja intoleranssit sekä valitsemalla sopivat ravintolisät. Kun nämä on hoidettu, potilaan elimistö alkaa itse korjata itseään.
Voiko stressi aiheuttaa väsymystä?
Selittämätön väsymys voi liittyä myös elimistön kokemaan uhkaan. Tällainen uhka voi olla esimerkiksi traumaattinen tapahtuma, infektio tai sairaus. Usein psykofyysisestä fysioterapiasta ja psykofyysisestä psykoterapiasta on apua, sillä ne lähestyvät asiaa siitä näkökulmasta, että tunteet vaikuttavat kehomme toimintaan.
Väsymys ja uupumus ovat yleisiä monissa sairauksissa. Näitä ovat esimerkiksi syöpä, neurologiset taudit, aivoinfarkti, kilpirauhasen ja lisämunuaisen toimintahäiriö, masennus, fibromyalgia, diabetes, homesairaus, ruoka-aine-allergiat, esim. maitoallergia, gluteeniherkkyys, useat infektiot sekä tarkkaavaisuuden häiriöt.
Millainen on lähestymistapasi väsymyksen tai uupumuksen hoitoon?
Väsymyksen syyt voivat olla fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia tai jopa kulttuurisia, useimmiten useampia näistä. Selvitän tilannetta monesta eri näkökulmasta sekä tutkimalla potilaan että haastattelemalla häntä.
Minulla on 6-sivuinen kyselylomake, jossa käydään läpi sairauksien, lääkitysten, leikkausten, allergioiden ja aiemmin mainittujen elintapatekijöiden lisäksi hoidot, myös täydentävät hoidot, sukuhistoria, työ- ja taloudellinen tilanne, ihmissuhteet, sosiaalinen tuki, voimavarat, kärsimykset (traumaattiset elämäntapahtumat), toimintakyky ja sitä eniten haittaavat tekijät. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi uupumus, aivosumu, unihäiriö, masennus, ahdistus, kipu, vatsavaivat, kankeus. Potilaani täyttävät myös muita oirekyselyitä, joilla heidän tilannettaan selvitetään perusteellisesti.
Vastaanotollani painotan potilaan omakohtaista stressin kokemusta ja sen yhteyttä uupumukseen. Yritän selvittää, kuinka kuormittavia tekijöitä voi poistaa, mutta myös, kuinka voimavaroja voi saada käyttöön.
Esimerkkitapaus – uupumus voi olla monen tekijän summa
Eräs viimeaikainen potilaani on hyvä esimerkki siitä, miten erilaisten syiden verkko voi vaikuttaa uupumuksen taustalla.
Potilas on alle kolmikymppinen nainen, jonka toimintakyky oli vastaanotolle tullessani ollut heikentynyt jo pidempään ja romahtanut kolme kuukautta aiemmin. Hän oli niin heikossa kunnossa, ettei jaksanut peseytyä, ja wc-käyntiä varten hänellä oli neljä tuolia, joihin hän tukeutui matkalla sängystä wc:hen. Ensimmäisellä vastaanottokerralla hän makasi ja itki ja kertoi kokevansa, että hänen piti saada jatkuvasti ruokaa kipujensa hallintaan.
Uupumuksen taustalla vaikuttavia tekijöitä
Naisella oli useita perussairauksia: fibromyalgia, migreeni, jatkuvia vatsavaivoja, syömishäiriö, laktoosi-intoleranssi sekä välilevynpullistuma kaularangassa. Lisäksi hän kärsi vakavasta masennuksesta sekä hengenahdistuksesta ja oli merkittävästi ylipainoinen. Hänellä oli useita eri lääkkeitä, joiden annokset olivat suuria. Myös suvussa oli sairauksia: fibromyalgiaa, haavaista paksusuolentulehdusta sekä mielenterveysongelmia.
Taustalla oli myös vaikeuksia perhesuhteissa: nainen pelkäsi olla yksin huonokuntoisena, mutta oli niin heikossa kunnossa, ettei oma sisarus uskaltanut käydä hänen luonaan eikä hänen äitinsäkään jaksanut olla öisin tukena. Suhde toiseen vanhempaan oli vaikea. Lisäksi toinen vanhempi ja lähisuvun lääkäri olivat sitä mieltä, että nuori nainen teeskenteli oireitaan. Hän oli hakenut apua päivystyksestä, mutta ei ollut saanut sitä.
Aiemmin nainen oli ollut terve ja jaksava, mutta hänen elämässään oli ollut monia stressiä aiheuttavia tekijöitä kuluneen vuosikymmenen aikana. Tärkeitä ihmissuhteita oli päättynyt, hän oli kokenut koulukiusaamista ja treenannut ja laihduttanut rankasti. Tilanne oli lopulta ajautunut siihen pisteeseen, että nainen oli joutunut jäämään kokonaan pois työstä.
Diagnoosi ja hoito
Vastaanotollani diagnosoin kroonisen väsymysoireyhtymän, ortostaattisen hypotension, yliliikkuvuuden, Ehlers-Danlosin syndrooman, posttraumaattisen tilan, ahdistuneisuushäiriön, iskiaksen, anemian, suolen verenvuodon, gluteeni-intoleranssin, useita ruoka-aineallergioita, suolen immuniteettihäiriön, suolen parasiitti-infektion, mikrobiomin epätasapainon, vakavia ravitsemushäiriöitä ja merkittävän ylipainon sekä viskeraalisen rasvan huomattavan määrän. Lisäksi hänen kotinsa sisäilma tutkittiin, ja tutkimuksissa löydettiin vakava sisäilmaongelma.
Potilaalle järjstettiin henkilökohtainen avustaja sekä muutto sisäilmaltaan terveeseen asuntoon. Hänelle räätälöitiin tulehdusta estävä ruokavalio, josta poistettiin allergeenit. Hän sai NaCl- sekä rautainfuusioita. Hänelle räätälöitiin sopivat lisäravinteet, pre- ja probiootit, immunoglobuliinit sekä antibiootit. Potilas sai myös kokeellisia hoitoja. Hän sai psykofyysistä ja tavallista fysioterapiaa sekä psykofyysistä psykoterapiaa. Hänelle ollaan myös teettämässä tukivaatteita ja ortooseja.
Tilanne puolen vuoden jälkeen
Puoli vuotta hoidon alusta potilas voi paremmin. Hän on pystynyt vähentämään lääkeannostaan ja jättämään osan lääkkeistä pois kokonaan. Hän pystyy kävelemään wc:hen, syömään ruokapöydän ääressä, pesemään hampaat seisten ja liikkuu ulkona jo hieman ilman pyörätuolia. Mieliala on huomattavasti parempi ja hän pystyy tuntemaan normaalisti nälkää ja väsymystä. Kehon puutuminen on poistunut ja sumea olo on vähentynyt. Kipuja ei pahemmin enää ole. Ruokavalio on parantunut ja terveellinen ruoka on alkanut maistua. Myös sisarus on uskaltanut tulla taas vierailulle.
Sinulle, joka kamppailet väsymyksen kanssa
Sinulle, joka kamppailet väsymyksen kanssa, haluaisin sanoa, että ei kannata luovuttaa. Toivoa on parantua kokonaan. On myös monta tietä parantumiseen.
Liikkeelle voi lähteä itselle sopivimmasta keinoista. On mahdollista räätälöidä keinot kunkin elämäntilanteeseen ja taloudelliseen tilanteeseen sopivaksi. Ongelmaan on kuitenkin syytä tarttua heti. Oma terveys on etusijalla.
Voit esimerkiksi hakeutua Antioksidanttiklinikalle lääkärille, ravitsemusterapeutille tai ravintovalmentajalle. Jokaisella on hieman erilainen tapa lähestyä asiaa.
Tämän tekstin asiantuntija Pirjo Lindfors tutkii ravitsemusta ja elintapoja sekä elämäntapahtumia ja niiden yhteyttä kipuun, uupumukseen ja masennukseen.
Pirjon vastaanotolle voi mennä myös epämääräisin oirein ilman diagnoosia. Hän lähtee mielellään potilaan kanssa yhteiselle matkalle selvittämään oireiden syitä ja auttamaan niiden hallinnassa.
Voit varata ajan Antioksidanttiklinikoiden ajanvarauksesta 09 6226 4545
Oletko elänyt kiireistä elämää suurella vaihteella? Suorittanut unelmiasi – tai toteuttanut toisten tavoitteita? Tai juossut vain pää kolmantena jalkana selviytyäksesi arjesta?
Kiireisten jaksojen, tunnepitoisten elämänvaiheiden tai tiukkojen rutistusten aikana ei ole helppo muistaa (tai ehtiä hidastaa ja huolehtia itsestään. Niiden jälkeen ihanteellista, tarpeellista ja usein vaikeinta on laskeutua olemisen tilaan.
Pysähtyä. Olla paikallaan. Hiljaa.
Pelottavaa on tyhjyys. Se tunne, että ehkä tämän jälkeen ei tule enää mitään.
Samalla yhtä pelottavaa on se, että tyhjyys ei olekaan rauhallista ja levollista. Tyhjästä tuleekin tila kaikelle sille, mitä ei tekemisen lomassa ehtinyt käsitellä. Ärsykkeet pyörivät pään sisällä. Herää tunteita, joita yrität turruttaa uusilla ärsykkeillä. (Onpa edes jotain, mitä kontrolloida.)
Hidastamisen vaihe voi olla sekoitus eteenpäinmenemisen draivia, irtipäästämisen tuskaa ja levon tarvetta. Se on usein yhdistelmä ylikierroksia ja väsymystä. Vaikka keho olisi jo fyysisesti pysähtynyt, sisällä kuohuu vielä (loman ensimmäiset päivät tuntuvat usein tältä). Höyryjunakaan ei pysähdy heti, kun pesään lakataan heittämästä hiiltä, vaan se vyöryy yhä eteenpäin. Ehkä erehdyt luulemaan vyöryvää energiaa innostukseksi jatkaa kohti uutta. Tai kuvittelet, että on pakko tehdä jotain muuta – koska et osaa olla paikallasi.
Et osaakaan, ellet opettele. Olemme nykyään onnistuneet korvaamaan levollisen olemisen millä tahansa virikkeellä. Milloin elämässäsi oli viimeksi pelkkää olemista? Edes viisi minuuttia, saati kokonainen päivä?
Intensiivisen elämänvaiheen pituus ja voimakkuus vaikuttavat paitsi irtipäästämisen vaikeuteen, myös siihen, kuinka paljon lepoa tarvitset. Arkirytmissä hidastaminen voi tarkoittaa illan viimeistä tuntia ilman tietokonetta ja puhelinta. Jos rutistus on jatkunut viikkoja tai kuukausia, yksi taukopäivä ei ole vielä mitään. Se ei ole vielä edes laskeutumisen aloittamista vaan yhä vanhoilla höyryillä puksuttamista – koska ainahan pitää tehdä ne kertyneet kotihommat pois, ennen kuin voi levätä.
Lopulta tulee se hetki, jolloin on vain antauduttava. Älä yritä enää päästä mihinkään tai tavoitella mitään. Anna kehosi pysähtyä, hiilien palaa pesässä. Höyry loppuu kyllä, vaikka tämä vaihe turhauttaakin. Mieli ja keho ovat ylikierroksilla, mutta samaan aikaan tiedät, että eteenpäinkään ei voi jatkaa.
Levottomuus ei ole vaarallista. Pikku hiljaa tahti hiljenee, usko pois.
Vaihdevuosien muutokset tuovat mukanaan haasteita monella tasolla, mutta mitä paremmin pidämme huolta itsestämme, sitä helpommin sopeudumme tähän uuteen aikakauteen elämässämme. Tässä on neljä asiaa, jotka haluan jakaa kanssasi, jotta pystyt nauttimaan elämästäsi täysin siemauksin.
1. Pidä huolta itsestäsi – myös fyysisesti
On tärkeätä ymmärtää, että emme ole enää kaksi- tai kolmekymppisiä, meidän kehomme ja hermostomme ovat vuosien varrella altistuneet monille sisäisille ja ulkoisille stressitekijöille, ympäristöstä tuleville kemikaaleille sekä epäterveellisistä elämäntavoista juontaville haasteille.
Minä ainakin huomaan, kuinka herkäksi hermostoni on tullut: ihanat asiat kiihdyttävät ja menen helposti ylikierroksille, haastavat asiat väsyttävät paljon aikaisempaa enemmän. Nukkuminen, hyvä ravinto ja liikunta ovat avaintekijöitä. Muutoksia kannatta mielestäni tehdä lempeästi.
Elämänmuutokset eivät ole helppoja, sen minäkin olen kokenut, kun yritän mennä ajoissa nukkumaan, juoda vähemmän kahvia, tulla ajoissa pois tietokoneelta, jättää kännykän makuuhuoneen ulkopuolelle ja kun yhtäkkiä löydän itseni juuri noiden tekosten ääreltä. Olen onnistuneesti vierottanut itseni sokerin syömisestä ja salilla käymisestäkin olen alkanut nauttia. Muistuttelen itseäni ottamaan pieniä vakaita askelia ja kiinnittämään huomiota siihen, kuinka paljon paremmin voin esim. hyvin nukutun yön jälkeen.
2. Suhtaudu uteliaasti tulevaan
Vaikka naisen vaihdevuosiin liittyy haasteita, yllätyksekseni olen huomannut, että positiiviset muutokset ovat olleet moninkertaiset haasteisiin verrattuna. Tämä takia kutsunkin tätä aikaa naisen voimavuosiksi tai kuningatarvuosiksi.
Me löydämme oman itsevarmuutemme aivan uudella tasolla. Itsevarmuus on itsetuntemusta ja nainen on tähän ikään mennessä kokenut kaikenlaista, eikä anna enää pikku juttujen hetkauttaa. Naisen sisäsyntyinen tuli ja voima nousevat, me osaamme asettaa rajamme tarkemmin, luovumme kiltin tytön miellyttämisen tarpeesta ja puhumme suumme puhtaiksi. Usein myös luovuutemme, luova tekeminen, puhkeaa kukkaan. Tämä kaiken minä olen saanut kokea, kun perustin oman yrityksen ja aloin tekemään työtä, jonka koen innostavaksi ja merkitykselliseksi.
Ole siis utelias, miten viisautesi ja voimasi alkavat nousta ja näyttäytyä juuri sinulle ominaisella ja ainutlaatuisella tavalla.
3. Opettele hyväksymään muutoksia
Kehossasi ja mielessäsi tapahtuu paljon muutoksia näiden vuosien aikana. On hyvä huomata, kuinka länsimaalainen kulttuuri on keskittynyt palvomaan nuoruutta. Usein viljelty mielikuva ja pelko kuihtuvasta keski-ikäisestä naisesta saa meidät tarrautumaan vahvasti nuoruuden ihannointiin. En minäkään ole kokenut helpoksi ulkonäköni muuttumista. Valitsen kuitenkin hyväksynnän tietoisesti joka päivä ja kerron itselleni uutta tarinaa sisäisesti ja ulkoisesti kukoistavasta keski-ikäisestä naisesta.
Tässä vaiheessa myös mielestäsi nousevat esiin kaikki käsittelemättömät tai keskeneräiset asiat ja traumat. Tämä on tilaisuus tuoda ne päätökseen tai löytää jonkunlainen rauha niiden kanssa.
Muutoksilla on myös suurempi tarkoitus. Kun sinusta tulee enemmän oma itsesi aikuisen naisen viisaudessasi ja hehkussasi, pystyt palvelemaan kokonaisuutta, maailmaa tai lähipiiriäsi ainutlaatuisella tavalla. Löydät elämäntehtävän tai intohimon, joka saa sinut toimimaan yhteisösi hyväksi.
4. Vahvista elinvoimaa seksuaalisella nautinnolla
Seksuaalinen energia sisällämme on elinvoimaa, jota käytämme myös tukemaan muutoksia sisällämme. Tämä voi johtaa libidon ja seksuaalisen halun heikkenemiseen ja nainen ei koe halua olla seksuaalisesti aktiivinen. Tämäkin on normaalia. Toisilla naisilla seksuaalinen halu vapautuu ja voimistuu oman itsetuntemuksen ja itsevarmuuden myötä. Minä olen kokenut molempi vaiheita, kun seksuaalinen haluni on aaltoillut edes takaisin.
Kannustaisin kuitenkin sinua pitämään huolta seksuaalisesta nautinnostasi ja pitämään yllä seksuaalisen elinvoiman virtausta kehossasi. Se voi olla vaikkapa sensuaalista ja aistillista olemista ja kosketusta, jos varsinainen seksi ei kiinnosta. Tämä on tärkeä osa hyvinvointiasi. Aistilliset ja seksuaaliset nautinnot saavat kehosi erittämään monia hyvänolon hormoneja, jotka vaikuttavat positiivisesti mielialaasi ja kehon fyysisiin haasteisiin.
40-50 vuotiaan naisen voimasta, aistillisuudesta ja kukoistuksesta voit lukea lisää kirjastani Hehkuvan naisen voimavuodet. Kirjassa on myös inspiroivia käytännön harjoituksia. Löydät sen täältä.
