Erityisherkkänä tai erityisen herkkänä ihmisenä maailma tuntuu välillä helisevältä marakassisoittimelta. Ärsykkeitä ja ihmisiä on liikaa, ja kaikista ihaninta olisi vetäytyä omaan koloonsa nauttimaan hiljaisuudesta ja rauhasta.
Toisinaan tuntuu siltä, että herkkä leimataan hankalaksi ja epäsosiaaliseksi, jopa tylyksi, vaikka asianlaita ei ole lainkaan niin.
Sitä vastoin erityisherkkä tuntee vahvaa empatiaa ja myötätuntoa ihmisiä kohtaan ja on loistava kuuntelija ja ymmärtäjä. Hän aistii asioita, joita muut eivät osaa aistia.
Herkkä tunnistaa tunnetiloja ja hänellä on loistava tilannetaju; hän tietää milloin kannattaa vetäytyä ja milloin tarjota auttavaa kättään.
Monesti herkkä lapsi on luova ja ratkaisukeskeinen. Hän näkee maailman monisävyisempänä kuin muut, ja saadessaan rauhan ja tilan toteuttaa itseään, herkkä suoriutuu tehtävästään maailmassa loistavasti.
Ominaisuuksia, joita herkällä lapsella usein on:
1. Hänellä on hyvä mielikuvitus, ja usein myös mielikuvitusystäviä.
2. Hän ei viihdy suurissa ryhmissä, vaan pienen joukon tutussa seurassa ja loistavasti myös omissa oloissaan.
3. Hän aistii maut ja hajut herkästi ja ärsyyntyy kovista äänistä.
4. Hänellä on vahva empatiakyky eläviä mutta myös asioita ja tavaroita kohtaan.
5. Hän jännittää helposti ja nukkuu muita huonommin – hän näkee vilkkaita unia ja painajaisiakin.
6. Hän pitää hiljaisesta leikistä, ei äänekkäästä riehumisesta.
7. Hän pohtii tietoa syvemmin ja laajemmin ja kyselee syvällisiä.
8. Hän kokee tunteita syvästi ja aistii tilanteissa nopeasti muutoksen.
9. Hän huomaa yksityiskohdat ja muiden tunteman tuskan.
10. Hän kokee äärituntemuksia, kuten pelkoa, iloa, jännitystä vahvemmin kuin muut.
11. Hän ärsyyntyy tuntemuksista iholla ja säikähtää helposti.
12. Hän ei nauti yllätyksistä tai muutoksista.
12 kohtaa poimittu: Erityisherkän lapsen kanssa, Heli Heiskanen (Minerva)
P.S. Tunneäly, tilannetaju ja tunnelmien aistiminen ovat herkän supervoima.
Oletko asemassa, jossa joudut selvittämään riitoja? Ainakin esihenkilöt, opettajat ja johtajat joutuvat ajoittain sovittelemaan riitatilanteita. Haluan jakaa kolme vinkkiä, joiden uskon auttavan sinua konfliktien selvittelyssä.
1. vinkki: Keskity siihen, mitä ei voi kyseenalaistaa
Riitojen selvittelystä tulee usein tuskaista siksi, että se ajautuu kilpailuksi, jossa osapuolet koettavat selvitä voittajana. Kumpi on oikeassa? Kumpi on syyllinen? Kumpi on tehnyt pahemmin? Riitelymalli, jonka moni on omaksunut, perustuu kyseenalaistamispeliin, jossa kuuntelemisen motiivina on toisen näkemysten kumoaminen ja voittaminen. Ja jos asialinjalla ei näytä tässä pelissä voittoa irtoavan, on moni valmis viemään riidan identiteetin tasolle ja kyseenalaistamaan toisen osapuolen älykkyyden tai mielenterveyden.
Yksi miina, joka voi johtaa kyseenalaistamispeliin, on kysymys riitaan johtaneista tapahtumista. Kuka teki mitä? Olen monet kerrat istunut kuulemassa, kun riidan osapuolet väittelevät siitä, mitä tapahtui. Tarinat voivat olla hyvin erilaisia ja näkemykset tapahtumista kaukana toisistaan. Tällöin yhdessä sen selvittäminen, mitä on tapahtunut, ei ole mielestäni oleellista.
Yleensä pyrin aina tapaamaan riidan osapuolet erikseen ennen yhteistä tapaamista. Tämä siksi, että yksilötapaamisissa voi käydä läpi tapahtunutta ja kuulla erikseen, minkälaiset tarinat riidasta osapuolilla on. Jos tarinat ovat riittävän lähellä toisiaan, se voi helpottaa sovittelua ja tapahtumista puhuminen olla yhdessäkin tarkoituksenmukaista. Mutta jos tarinat ovat kovin erilaiset, voi yhdessä tapahtumien läpikäyminen olla katastrofi.
Ja toisaalta: mitä objektiivisen tilannekuvauksen luominen tilanteesta lopulta antaa sovittelulle? Ei mielestäni kovinkaan paljoa, sillä paljon oleellisempaa on päästä avaamaan vaikutuksia, tarpeita, tunteita ja seurauksia, jotka riita on tuonut osapuolille. Riita on voinut esimerkiksi saada välttelemään kahvihuonetta tai eristäytymään muista. Se on voinut nostaa esiin, ettei yhteisössä toteudu yhdenvertaiset arvot. Se on voinut uuvuttaa. Tällaisten kokemusten jakaminen voi auttaa sovinnon löytämistä. Mutta sekin on hyvä muistaa, ettei ketään saa pakottaa avautumaan kivuistaan riidan sovittelussa.
Jos sovittelija pyrkii objektiivisen tilannekuvan luomiseen, on vaarana se, etteivät osapuolet koe tulevansa kuulluksi. Siksi objektiivisuutta oleellisempaa on keksittyä subjektiivisiin kokemuksiin ja näkemyksiin, tehdä niille tilaa ja sallia niiden ilmaisu siten kuin kukin kokija haluaa itseään kuvata. Minkä verran menneitä tapahtumia tai kokemuksia sitten tarvitsee käydä läpi, on hyvin tapauskohtaista.
2. vinkki: Keskity tulevaan ja nimenomaan käytännön ratkaisuihin
Moni riita saa osapuolet uskomaan, ettei mikään tule muuttumaan ainakaan hyvään suuntaan. Kun tapahtumat toistuvat riittävän usein, häviää luottamus siihen, että voisi itse muuttaa toimintaa. Siksi sovittelijan on tärkeä luoda toivoa siitä, ettei huomisen päivän tarvitse olla samanlainen kuin eilisen – muutos on osapuolten käsissä.
Klassinen sovittelijan ohje on, ettei riitaa saa varastaa riidan osapuolilta. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, ettei sovittelija saa antaa itse omia ratkaisuehdotuksiaan riitaan, vaan hänen tehtävänä on auttaa osapuolia löytämään omat ratkaisunsa. Klassinen on myös se perusoikeus, joka monessa riidassa nousee esiin, kun jompikumpi tai molemmat osapuolet toteavat vievänsä riidan oikeuteen. Juridiikkaan turvautuminen on aina mahdollista, mutta se ei useinkaan avaa niitä lukkoja, jotka sovittelemalla voidaan ratkaista.
Lopulta riidan sovittelun ytimessä niin koulussa kuin työpaikoillakin on käytös, joka takaa rauhan. Käytöksessä on kyse konkreettisista ratkaisuista, jotka voivat olla alkuun vain pieniä askelia kohti parempaa. Näiden askelien etsiminen riidan osapuolten kanssa on mielestäni sovittelussa keskeisintä ja siksi sen eteen on tärkeä nähdä vaivaa. Opettajan tai pomon taholta käskytetyt toimintaohjeet ovat tässä vaiheessa yhtä tyhjän kanssa. Myöskään sellaisiin konkretiaa uupuviin latteuksiin kuten “käyttäydytään kunnolla”, “puhutaan kauniisti” tai “ollaan ihmisiksi” ei kannata keskittyä. Askeleet kohti rauhaa löytyvät vain mahdollisimman konkreettisista toimista, jotka riidan osapuolet keksivät itse ja ovat valmiit toteuttamaan.
Vielä ei eteeni ole tullut sellaista riidan sovittelua, jossa osapuolet eivät olisi tehneet mitään omaa rauhan kokemusta edistävää ennen sovittelun aloittamista. Puheluihin vastaamatta jättäminen, sairauslomalle jääminen, kaveripiirin vaihtaminen tai tilanteesta puhuminen jollekin toiselle ovat kaikki keinoja, jotka voidaan nähdä rauhan tavoitteluna, vaikkeivät ne aina olisikaan yhteyttä edistäviä. Ne kertovat kuitenkin siitä, että rauha on arvokas tavoite. Toki samaan aikaan on voinut tapahtua myös riitaa pahentavia asioita, mutta sovittelussa on tärkeä löytää jo tehtyjä ratkaisuja, jotka voivat jatkossakin tukea osapuolia matkalla rauhaan.
Joskus tilanne voi olla se, että oikeasti hyvä ratkaisu on osapuolten lähteminen ihan eri suuntiin. Mikä osapuolten ratkaisu sitten onkin, niin sitä tulee kunnioittaa. Sovittelijan voi olla vaikea suostua luopumaan omista riidan ratkaisuideoista varsinkin, jos hänelle jää olo, ettei osapuolten esittämät ratkaisut ole riittäviä. Näissä tilanteissa on tärkeä luottaa siihen, että isompia askelia otetaan joskus myöhemmin kun niiden aika on.
3. vinkki: Usko hyvän voimaan, sano hyvä ääneen ja pyri olemaan hyvä
Riita vaikuttaa aina työpaikan tai luokan ilmapiiriin. Siitä todennäköisesti puhutaan ja sen lähellä olevia henkilöitä yritetään saada ottamaan kantaa puolesta tai vastaan. Tämäkin on täysin luonnollista, koska ihmiset ovat laumaeläimiä – ja tämä ulottuvuus olisikin tärkeä valjastaa edistämään sovintoa. Riidassa on usein enemmän osapuolia, jotka voivat vaikuttaa sen ratkaisemiseen kuin ne, jotka kutsutaan pomon tai rehtorin puhutteluun.
Ilmapiiri syntyy ääneen sanotuista asioista ja käytänteistä, jotka yhteisössä vaikuttavat. Jos työyhteisössä tai luokassa ilmenee kiusaamista tai syntyy riita, olisi tärkeä luotsata koko yhteisö tukemaan rauhaa. Tämä voi tapahtua myös täysin ilman ongelmapuhetta eli riidan julkista setvimistä. Jos yhteisössä sanotaan ääneen hyviä asioita ja toimitaan niiden mukaisesti, on sillä positiivinen vaikutus myös riitojen ratkaisuun.
Eräässä johtamisen oppaassa todettiin, että kun yrityksessä tapahtuu jokin epäonnistuminen, johtajan tehtävä on ottaa vastuu tapahtumasta syyttämättä työntekijöitä. Jos yritys onnistuu, on johtajan tehtävä kiittää työntekijöitään ja korostaa heidän onnistumistaan. Vaikkei konflikti tai riita ole sinänsä epäonnistuminen, voi se huonosti selvitettynä johtaa siihen. Hyvin selvitetty riita taas on yhteinen onnistuminen.
Luovuttamaton usko siihen, että riita saadaan sovittua ja jokin ratkaisu löytyy, on tärkeä sanoa ääneen ehkä montakin kertaa riidan selvittelyn aikana. Se pitää yllä toivoa. Kun etsitään käytännön ratkaisuja, mahdollisia ratkaisuvaihtoehtoja on aina olemassa paljon. Epätoivo voi saada osapuolet luovuttamaan, mutta sovittelijan tehtävä on auttaa osapuolia näkemään valoa tunnelin päässä. Sitä voi tehdä esimerkiksi osoittamalla luottamusta siihen, että riidan osapuolet pystyvät ratkaisemaan tilanteen.
Olet kenties ollut joskus tilanteessa, missä jälkikäteen ihmettelet omaa käytöstäsi: ”Miten mä tolleen käyttäydyin äsken, ihan tyhmästi. Mitä oikein tapahtui?”. Tai toisinaan voit ihmetellä, kuinka fiksuna pitämäsi ihminen saattaa hetkellisesti tyhmentyä ja älykäs ajattelu sakkaa. Tuntuu, kuin hänen älykkyysosamäärä olisi pienentynyt ja näin itseasiassa onkin. Pelko tuhoaa kognitiivisia kykyjämme.
Tämän kaltainen tilanne voi nousta esiin esimerkiksi sosiaalisenmedian keskusteluissa. Kiihtyminen ja älyvapaan kommentin kirjoittaminen postaukseen tapahtuu tunteen vallassa. Päivien päästä törmäät omaan tekstiisi ja hävettää. Mitä oikein ajattelin tuolla hetkellä? Tai miten tietyssä hetkessä fiksu ja lämminhenkinen ystävä töksäyttää toisaalla esimerkiksi asiakaspalvelijalle, aikataulut sotkeneelle taaperolle tai liikenteessä toiselle liikkujalle. Mistä voi olla kyse?
On huomattu, että kun olemme pelon vallassa, älykkyys laskee. Aikaisemmin älykkäästä tulee idiootti.
Olemme usein vahvan tunteen äärellä ja tämä sotkee ja vaikuttaa monella tapaa vuorovaikutustilanteitamme. Kyseessä on kaikille meille tuttu, silti usein tunnistamaton tunne: Pelko. On huomattu, että kun olemme pelon vallassa, älykkyys laskee. Aikaisemmin älykkäästä tulee idiootti. On huomattu, että näissä tilanteissa älykkyysosamäärä laskee jopa 30 prosenttia.
Kun pelko ohjaa ihmistä, samalla hänestä tulee myös konservatiivisempi. Aikaisemmin suvaitsevaisempi ja liberaali ihminen muuttuu suvaitsemattomaksi ja kulmikkaaksi. Sitä sallivampi ihminen on esimerkiksi yhteiskunnan muutoksille, mitä vähemmän hän pelkää. Kun ihminen kokee turvaa, saavat joustavat ajatukset enemmän tilaa.
Kun pelko ohjaa ihmistä, samalla hänestä tulee myös konservatiivisempi.
Kun pelko lisääntyy, myös luovuus vähenee. Jos ihmisellä on paljon menetettävää, tila pienenee laatikon sisällä. Vastavuoroisesti luovuus laatikon ulkopuolella kasvaa, jos ihmisellä ei ole juuri mitään menetettävää. Näissä tilanteissa merkitystä on myös sillä, että millaisia ihmisiä meillä on ympärillä. Ryhmässä pelko helposti tiivistyy, luovuus vähenee ja konservatiivisuus lisääntyy.
Pelon suhteen olemme usein juuri menettämisen äärellä. Mistä mahdollisesti joudun luopumaan? Menettämisen pelko on pystytty jakamaan seitsemään eri ryhmään, mitkä ohjaavat monessa kohtaa vuorovaikutustilanteita ja ajavat meitä konflikteihin. Nämä seitsemän menettämisen pelon ryhmää ovat: ihmissuhde, paikka, sosiaalinen asema, identiteetti, tulevaisuus, tarkoitus ja asioiden hallinta. Näistä osa liittyy pinnallisiin ja lyhytkestoisiin etuihin, kuten raha, ylennys tai ajan hallinta. Osa taas liittyy syviin ja pysyviin tarpeisiin, kuten turvallisuus tai kunnioitus.
Seitsemän menettämisen pelon ryhmää:
ihmissuhde,
paikka,
sosiaalinen asema,
identiteetti,
tulevaisuus,
tarkoitus ja
asioiden hallinta.
Ihmisillä on perustavanlaatuinen tarve turvallisuuden tunteeseen. Jos pelon tunne voimistuu ja samalla turvallisuuden tunne järkkyy, tämän jälkeen olemme helposti kiihtyneitä. Tällainen yksilö ei ole kykeneväinen ottamaan järkipuhetta vastaan, hän kaipaa enemmänkin turvaa. Faktojen tuominen kasvojen eteen voi tuntua järkevältä, mutta harvemmin tehoaa. Usein tilanne vain pahenee. Tilannetta mutkistaa usein myös se, että pelon vallassa oleva yksilö ei itse huomaa olevansa pelon vallassa. Kuten sanottu, oma käytös saattaa alkaa hävettää vasta jälkikäteen.
Vuorovaikutustilanteet pelon vallassa olevan yksilön kanssa voivat tuntua usein haastavilta ja vaativatkin toiselta taitoa luovia. Usein kyse on turvallisen tilan luomisesta ja taidosta kuunnella. Samaan aikana kyse ei silti ole vain haastavista tilanteista: Tallaiset tilanteet tarjoavat alkupisteen kiinnittymiselle, yhteyden muodostamiselle ja suhteen viemisen seuraavalle tasolle. Kun pelon vallassa oleva ihminen pystyy kokemaan riittävää turvaa toisen ihmisen seurassa, voi hän olla valmis avautumaan ja näin yksilöiden on mahdollista tulla lähemmäs toinen toistaan.
Toivottavasti pimeä vuodenaika kuluu tällä kertaa näiden vinkkien ansiosta!
1 Kynttilät, viltit ja kirjat
Ilmiselvin pimeän ajan lääke on käpertyä sohvalle kirjan, teen ja ehkäpä suklaan kanssa. Kesän aktiivisen ajanjakson jälkeen osa sinusta saattaa nauttia tai kaivata pysähtymistä, vaikka toisaalta se tuntuu joskus tylsältä. Tykkään itse keskustella viltin alle käpertyneenä kynttilänvalossa.
2 Maailmanmusiikki
Kuuntelen talvisin sambaa, salsaa ja bossa novaa. Täytän kotini brasilialaisilla ja kuubalaisilla rytmeillä. Kehoni seuraa joka kerta mukana. Jokin osa kehostani alkaa liikkua pehmeästi heti, kun kuulen latinorytmejä. Saatan tanssia esimerkiksi ruokaa laittaessani. Silloin pimeys unohtuu!
3 Kaunis valaistus
Kynttilät eivät ole ainoa pimeälle ajalle sopiva valaistus. Joillekin kirkasvalo toimii hyvin. Varmista, että kotisi valaistus on kotoisa ja miellyttävä. Pieni lukulamppu tai muu tunnelmavalo ikkunan edessä voi tuoda illuusion ulkomaailman valoisuudesta. Se myös estää muita näkemästä ikkunastasi sisälle.
4 Valoverhot
Valoverhot peittävät ikkunasta huokuvan pimeyden, joka tuntuu muutoin suorastaan imevän katseen. Ikkuna näyttää heijastavan pimeyden sijaan valoa, kun sen edessä on vaalea valoverho. Ja kun tähän yhdistää vielä luku- tai tunnelmavalon, ikkuna ei enää muistuta pimeydestä vaan heijastaa kauniisti valoverhojen laskoksia ja niiden kanssa leikittelevää valoa.
Tämä vinkki on pelastanut talveni ja tehnyt myös kodistani kotoisamman. Toiset eivät myöskään näe kotiini enää sisälle. Valoverhojen ja ikkunalle asetetun lampun yhdistelmä toimii tässä loistavasti!
5 Liike, venyttely ja tanssi
Keho tuntuu joskus suojautuvan pimeydeltä käpertyen itseensä. Joskus paikallaan makoilu on kotoisaa, mutta joskus se tuntuu enemmänkin vangitsevalta. Järjestä kotiisi tila, jossa sinun on helppo ja mukava liikkua: jumpata, venytellä, tanssia tai vaikkapa hieroa omia hartioitasi tai jalkojasi.
6 Värit
Pukeudu innostaviin väreihin ja lisää sopivia värejä myös kotiisi. Kutsuvatko sinua enemmän innostavat, kesäiset kuosit vai turvallinen, pehmeä harmaa?
Selviät pimeästä vuodenajasta parhaiten, kun
hyväksyt sen. Nyt on pimeää, ja kohta taas valoisaa.
teet käytännön ratkaisuja, jotka saavat sinut voimaan mahdollisimman hyvin pimeydestä huolimatta. Haluatko maalata, kutoa tai kokeilla uusia reseptejä? Opiskella uutta kieltä? Tehdä parisuhdeharjoituksia? Pitää enemmän yhteyttä ystäviisi? Ehkäpä voit käyttää pimeän ajan tietoisesti johonkin kiinnostavaan asiaan keskittyen. Niin valo kasvaa ainakin sydämessäsi! 💛
Kiinnostaako Mitran ihana tehtäväkirja pareille, jonka voi aloittaa missä vaiheessa vuotta tahansa? Katso tästä Meidän vuosi – lempeä matka parille!
Tiina Nevanperä on taiteen tohtori, ratkaisukeskeinen taideterapeutti ja valmentaja. Herkän ja luovan Tiinan missio työssään Ateljee Mignonissa on tukea ihmistä elämänmuutoksessa kohti turvallisuutta, levollisuutta, omaa voimaa ja iloa.
Elämänmuutos tai siirtymä voi olla toivottu ja suunniteltu tai se voi aiheuttaa kriisin. Riippumatta siitä, mitä olet elämässäsi kokenut tai käyt parhaillaan läpi, voit alkaa luomaan itsellesi juuri sellaisen elämän kuin haluat.
Muutoksen tarve omassa elämässä on voinut syntyä tarpeesta hiljentää, tulla vähemmällä toimeen tai halusta päästä pois arjen sanelemasta oravanpyörästä. Se on silloin kaipuuta rauhoittumiseen ja hiljentymiseen. Jollain toisella siirtymä- tai muutosvaihe elämässä on tullut yllätyksenä ja varoittamatta, kuten avioero, sairastuminen tai läheisen kuolema.
Elämän siirtymävaiheessa epätietoisuus voi kalvaa mieltä ja huolet täyttävät ajatukset: onko minusta tähän, miten selviän? Peloista ja epävarmuudesta huolimatta, joskus vain täytyy jättää kaikki vanha taakseen, jotta uusi elämä mahtuu tulemaan sisään – myös silloin, kun uusi elämä tulee kutsumatta.
Muutokset pakottavat kohti tuntematonta ja jopa arvaamatonta. Valittu ja harkittu muutos vie ihmistä yleensä lähemmäs hänelle merkityksellistä, onnellista ja arvokasta elämää. Kun muutos ja siirtymä elämässä tulee pakotetusti ja arvaamatta, tilanne voi olla tuskallinen.
Muutoksessa ja siirtymävaiheessa on hyvä käydä läpi aiempia tilanteita, jotka ovat menneet hyvin ja joista on aiemmin selviytynyt ja näin saanut itselleen voimaa ja pystyvyyskokemusta. Mikä silloin auttoi, millaisista ajatuksista ja tekemisestä sait silloin apua ja voimaa? On hyvä keskittyä juuri omaan voimaan, mikä on sinun oma uniikki voimasi, mikä on sinun viisautesi? Kuka henkilö on ollut tukenasi ja millaista rohkaisua olet saanut häneltä. Voisiko tuo henkilö olla myös nyt tukenasi? Oletko valmis siihen, että sinua autetaan ja rinnallasi kuljetaan?
Kukaan ei tiedä, mitä muutos tuo tullessaan, mutta yleensä asioilla on tapana järjestyä. Vaikka kuulostaa kliseiseltä, niin elämä on kasvua, keskity siis omaan kasvuun. Anna aikaa ja ota tilaa itsellesi. Muutokset ja siirtymät elämässä ovat osa jaettua ihmisyyttä ja jokainen meistä käy tällaisia vaiheita läpi elämässään.
Tässä askeleita, jotka auttavat siirtymävaiheen ja muutoksen yli:
Tunne tunteesi, älä pakoile niitä.
Tunnista tarpeesi ja omat arvosi, mistä asioista sinulle merkityksellinen elämä koostuu.
Mieli luo kaikenlaisia skenaarioita ja pelottavia ajatuksia liittyen tulevaan. Huomaa, että kaikki ajatuksemme eivät ole totta. Opi suhtautumaan ajatuksiisi ajatuksina, ei välttämättä totena. Ajatukset liittyen menneeseen ja tulevaan ovat vain ajatuksia. Huomaa ajatukset, jotka tukevat sinua.
Harjoittele näkökulman vaihtamista. Mitä joku viisas, lämminhenkinen ihminen sanoisi sinulle tässä tilanteessa? Mitä itse sanoisit ystävälle, joka on samassa tilanteessa kuin sinä nyt – sano se itsellesi myös.
Päästä irti itseäsi koskevista pinttyneistäkin määritelmistä, olethan uuden edessä. Huomaa, milloin olet itsekriittinen.
Ole ystävällinen ja kiltti itsellesi. Tarjoa itsemyötätuntoista ymmärrystä itsellesi.
Jokainen muutos on askel sinua itseäsi kohti. Voimme oppia yllättäviäkin asioita omasta voimastamme käytyämme läpi elämässämme jonkin muutos- tai siirtymävaiheen. Nämä oivallukset vahvistavat omanarvontunnettasi ja kertovat niistä ominaisuuksista, jotka kantavat sinua nyt ja tulevaisuudessa.
Tuija Siljamäki on tiedetoimittaja (FM) ja kirjallisuusterapiaohjaaja sekä kahden nuoren aikuisen äiti. Hänellä on kokemusta on vaikeasti ruoka-allergisen ja tyypin 1 diabetesta sairastavan lapsen kasvattamisesta sekä uupumuksesta. Häneltä on ilmestynyt tietokirja Kuokkavieraita: diabetes, allergia ja meidän perhe (Kirjapaja, 2020).
Tuija Siljamäki. Kuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen
Herään rapsutuksen ääneen. On pimeää, mutta sieluni silmin näen, miten vauvan pikku kynnet kuorivat ihoa. Kohta ovat posket taas vereslihalla, samoin sydämeni. On noustava, otettava vauva kainaloon nukkumaan. Tätä jatkuu viikko toisensa perään, kuukausia, pari vuotta. Allergiat alkavat helpottaa kaksivuotiaana.
Kolmivuotiaana alkaa taaperon loputon jano. Litroittain vettä, pillimehua ja kauramaitoa. Ja sen seurauksena yökastelu. Hän näkee painajaisia susista, jotka aikovat syödä hänet. Oireet paljastuvat tyypin 1 diabetekseksi. Päivisin pitää herkeämättä tarkkailla pojan vointia. Öisin pitää vahtia, etteivät sokerit laske liikaa. Jaamme vahtivuorot puolison kanssa.
En silti enää uskalla ummistaa silmiäni. Minusta tulee haamu, joka raahaa itsensä päivien läpi kofeiinin voimalla ja pelkää liian syvää unta. Päivisin kun lapset ovat päiväkodissa, jalkani kuljettavat pitkin kaupunkia enkä muista minne piti mennä ja miksi. Välillä menen vain peiton alle kesken työpäivän ja havahdun vasta kun ulkona hämärtää ja lapset pitää hakea päiväkodista.
Jälkikäteen uupumuksen hivuttava kuristusote on helppo tunnistaa. Hermostun kaikesta ylimääräisestä sählingistä. Tahra vahaliinassa saa sisimpäni romahtamaan. Puoliso raastaa hermoja pelkällä läsnäolollaan. Lajittelen pyykit, keittelen perunat ja suukotan lapset unille ilottomasti, kireä hymynaamio kasvoilla. On oltava hyvä äiti.
Vanhempien uupumus on vaiettua, ja jää usein tunnistamatta. On vaikea tunnustaa edes itselleen, että perhe-elämä on alkanut maistua pahvilta ja sitä tekisi mieli paeta. Kuka edes kehtaisi myöntää tämän, kun kaikki muut tuntuvat pitävän kiiltokuvakulisseja yllä ja hymynaamiota kasvoillaan?
Vanhemmuus on monelle toteutunut unelma, kutsumus ja elämän tarkoitus, joten on musertavaa, jos siinä ”epäonnistuu”. Vanhempien uupuminen noudattelee samaa kaavaa kuin työuupumus: liikaa tehtävää + liian vähän resursseja ja aikaa palautua = loppuunpalaminen. Perhe-elämästä tulee miinusmerkkistä, niin puolisoille kuin lapsillekin. Unelmaperhe-elämä voi aivan samoin kuin unelmatyökin polttaa ihmisen loppuun.
Loppuunpalamista on vaikea tunnistaa, sillä ihminen sulkee hälytysmerkeiltä silmänsä. Havahtuminen vaatii pysähtymistä – ja juuri sitä ei ehtisi tehdä kun arki vyöryy hyökynä päälle. Itsensä kuuntelemiseen ei jää aikaa, kun pitää robottina suorittaa tehtävä toisensa perään. Eikä silti mikään koskaan riitä. Jos tunnistat tämän, se voi olla yksi hälytysmerkeistä.
Milloin nauroit viimeksi? Jos siitä on viikkoja – tai mikä pahempaa kuukausia – saatat olla vaaravyöhykkeellä. Muistatko edes milloin olet viimeksi nauttinut lastesi seurasta, hymyillyt heidän toilailuilleen? Vai onko perhe-elämästä tullut vain ikävä velvollisuus loputtomassa tehtävälistassa?
Entä väsyttääkö ylettömästi, vaikka nukkuisit? Levittyvätkö päivät edessäsi loputtomana rämesuona, joita pitkin rämmit? Lopulta tekee mieli vain karata ensimmäisen lähtevän junan matkaan tai luovuttaa ja vajota suohon.
Erityisesti kolme oiretta kielii uupumisesta: 1) voimakas fyysisen ja henkisen väsymyksen tunne, 2) tunteiden etäännyttäminen, kuolettaminen, jolloin ihminen toimii ikään kuin automaattiohjauksella, 3) tunne siitä, ettei pysty riittävään vanhemmuuteen.
Jos tunnistit ja säikähdit, pelisi ei ole menetetty. Minä selvisin, sinäkin voit selviytyä.
Uupumisen ehkäiseminen on periaatteessa yksinkertaista: pitää vähentää vanhemmuuden rasitusta ja lisätä voimavaroja eli ladata sydämen pattereita. Lataat itseäsi, kun teet pieniäkin asioita, joista nautit. Jos olet jo uupunut, voi tuntua ylivoimaiselta keksiä, miten elvyttää itsensä. Siihen voidaan tarvita auttavaa kättä tai ammattiapua.
Älä jää yksin pahan olosi kanssa, vaan puhu. Puolisolle, ystävälle, neuvolassa tai terveyskeskuksessa.
Lähteet:
Sorkkila, M., & Aunola, K. (2020). Risk factors for parental burnout among Finnish parents: The role of socially prescribed perfectionism. Journal of Child and Family Studies. (Pdf)
Shpancer, Noam: Parental Burnout: when parenting becomes too much. What happens when parents are overwhelmed? Psychology Today -blogi, 1.8.2023.
Ovatko viime vuodet koetelleet voimiasi? Nakertaako jatkuva myllerrys luottamuksen tunnetta?
Ehkä jokin on elämässäsi muuttumassa, mutta et ihan saa uudesta tarinasta kiinni. Kaikki on kesken – ja siksi vähän turhauttavaa ja hämmentävää.
Mullistavat ajat ovat tuoneet väsymystä, epävarmuutta ja kaaostakin. Ehkä olet joutunut päästämään irti tutusta ja turvallisesta, siitä mikä elämässä kannattelee. Elämä voi tuntua huteralta tai tyhjältä.
Muutoksen keskellä tarvitset luottamusta. Kärsivällisyyttä. Ja silloin niitä yleensä on kaikkein vähiten… Joskus on tarpeen vain antautua. Uskaltautua lepäämään siinä hetkessä, kun vanha tarina on päättynyt, mutta uusi ei ole vielä alkanut.
Jos et kaipaa syksyyn suuria tavoitteita tai tavoitteesi on lähinnä selviytyä hetki hetkeltä, Tila tarinoiden välissä -workshopvoi olla sinun juttusi. Ehkä taika löytyy nyt tummien tunteiden kokemisesta ja siitä, että saat olla turvallisesti ihan pihalla.
Tila tarinoiden välissä voi tarkoittaa esimerkiksi ajanjaksoa, jolloin
…jokin ihmissuhde on päättynyt, ja tunnet kaipausta tai surua
…olet kokenut menetyksen, ja elämä tuntuu toivottomalta
…olet käyttänyt liikaa voimavarojasi tekemiseen, ja nyt on aika levätä (mutta lepo tuntuu turhauttavalta)
…työ, opiskelu tai jokin projekti on päättynyt, eikä uutta ole näköpiirissä
…kaipaat elämääsi muutosta, mutta et tiedä, mitä se olisi
Tila tarinoiden välissä -workshop tuo levollisuutta muutokseen. Workshopin teemoja ovat syksyisessä hengessä irtipäästäminen, tyhjyyden tilaan laskeutuminen ja luottamuksen löytäminen. Kokoonnumme näiden teemojen äärelle täydenkuun aikaan – se on hyvä hetki hellittää (edes hieman!).
Tule mukaan vaalimaan elämän rosoja, varjoja ja sisäistä talvea, jolloin mikään ei kukoista. Suojaa itseäsi hetken aikaa maailman melskeeltä ja anna aikaa sille, missä olet nyt. Ehkä sumun keskellä jotakin kirkastuu.
Tila tarinoiden välissä -workshop sopii sinulle, joka
– elät läpi jonkinlaista muutosta tai myllerrystä
– olet kokenut viime vuosina väsymystä tai toivottomuutta
– epäilet, että jokin vaihe elämässäsi on tulossa tiensä päähän
– olet jo luopunut jostain vanhasta, mutta et tiedä, mitä sen tilalle on tulossa
– olet elänyt odotuksen tilassa, mutta toiveesi ei tunnu toteutuvan
– haluaisit rentoutua epävarmuuden keskellä (vaikka se tuntuu kamalan vaikealta)
– kaipaat elämääsi enemmän luottamusta ja kärsivällisyyttä
Tila tarinoiden välissä -workshop sisältää
– Hoitavaa joogaa, joka auttaa sinua juurtumaan kehoosi (yin-jooga, slow flow/hatha)
– Vapaata, tutkiskelevaa liikettä, joka purkaa levottomuuden ja turhautumisen tunnetta
– Intuitiivista kirjoittamista, joka keventää oloasi
– Kannattelevia sanoja, joiden äärellä voit levätä
– Mielikuvia, joista saat lohtua ja voimaa
Harjoitukset sopivat kaikentasoisille. Et tarvitse aiempaa kokemusta joogasta tai intuitiivisesta kirjoittamisesta. Jokainen voi soveltaa harjoituksia omaan tilanteeseen sopivaksi.
Tila tarinoiden välissä -workshop – lempeä workshop luottamusta ja kärsivällisyyttä kaipaaville
Ajankohta:
La 30.9.2023 klo 10–12.30
(Zoomissa – tallenne saatavilla!)
Hinta:
Early bird -hinta 39 e, kun ilmoittaudut viimeistään su 24.9.23
Normihinta 49 e, kun ilmoittaudut 25.9.23 alkaen
Ilmoittautuminen sulkeutuu 1 h ennen tapahtuman alkua.
Hinta sisältää:
– workshop-ohjelman
– Spotify-soittolistan käytettäväksi harjoituksen taustalla
– tallenteen workshopista käyttöösi 1 kk ajaksi
– pdf-muotoisen työkirjan, jonka avulla voit jatkaa intuitiivista kirjoittamista tapahtuman jälkeen
– ennakkotehtävän, jonka avulla voit virittäytyä teemaan etukäteen (vapaaehtoinen)
Ohjaaja:
Workshopin ohjaa henkisen hyvinvoinnin valmentaja & joogaohjaaja Katri Syvärinen. Katrin ohjaustyyli on inspiroiva, vaikuttava ja lempeän salliva. Etänäkin Katri luo harjoituksiin turvallisen tilan, jossa jokaisella on lupa rentoutua ja kohdata itsensä.
Paikkoja on rajattu määrä!
Heti ilmoittautumisen jälkeen saat paluupostina ohjeet kurssisivulle kirjautumiseen (tarkista myös roskaposti!). Kurssisivulta löydät Zoom-linkin, ennakkotehtävän sekä tapahtuman jälkeen tallenteen.
HUOM! Jokainen vastaa itse siitä, että hänellä on osallistumiseen tarvittava nettiyhteys, laite ja Zoom-ohjelma. Tulethan hyvissä ajoin linjoille tarkistamaan, että saat yhteyden toimimaan. Kurssisivulta löydät ohjeistuksen Zoomin käyttöön, mutta emme voi antaa henkilökohtaista ohjausta teknisissä kysymyksissä.
siis kokeile eri suuntia,
mutta muista nauttia myös suunnattomuudesta
aseta tavoitteita,
mutta ole tasaisin väliajoin tavoittamattomissa
älä usko vääriin valintoihin
älä usko oikeisiin polkuihin
anna elämän sattua
anna sen tuntua
koe sanat
ja koe sanattomuus
tee pieninkin asia täydellä sydämellä
maailmassa,
jossa aito läsnäolo on katoava luonnonvara
muista, että usein kliseet ovat totta,
kuten vain tämä hetki on
elä siis nyt, älä sitten kun tai jos
äläkä usko jokaista ajatusta
älä usko jokaista tunnetta
älä jää kiinni niihin,
sillä maailmassa on niin paljon muutakin
ja täydellisyys on vain naamioitua pelkoa
uskalla juuttua maisemaan
älä etsi nopeinta reittiä
tarkenna niin kauan,
että näet
ole kiitollinen jokaisesta hetkestä kun olet hukassa
ja mikä tärkeintä
katso tähtiä
aina kun voit
hengitä ja muista mittakaavat
ja ennen kaikkea,
kuuntele nämä sanat,
vain jotta voit unohtaa ne
ja kirjoittaa oman totuutesi
Pelot määrittelevät joskus elämäämme niin lapsina kuin aikuisinakin. Aikuisten pelot ovat usein erilaisia, mutta osa niistä on kenties sellaisia, joita on vetänyt perässään lapsuudesta saakka. Toinen pelkää mahalaskuja tai esiintymistä, kolmas pimeää ja kummituksia.
Hidasta elämää -kirjaperheen Herkkä Pilvi Perhonen ja pelkonsa voittavat sankarit -lastenromaanin kantavana teemana ovat erilaiset pelot ja epävarmuudet sekä niiden voittaminen. Tarinassa seikkailee viidakon voimaeläimiä, joilla kaikilla on omat pelkonsa. Voisiko viisailla ja herkästi aistivilla eläimillä olla auttavia ajatuksia meille ihmisillekin?
Kuusi erilaista pelkoa ja niihin liittyviä auttavia ajatuksia:
Pimeän pelko. (Jotain pahaa sattuu satavarmasti.)
”Kannattaa aina panna pompuksi, vaikka vähän pelottaisi. Muuten ei oikein koskaan pääse puusta pitkälle.”
-Milla-Maria Makakiapina.
2. Erilaisuuden pelko. (En kuulu joukkoon.)
”Ei erilaisuudessa ole mitään pelättävää. Päin vastoin! Olet ehkä erilainen mutta varmasti erityinen. Pienuutesi takia olet muita ketterämpi ja mahdut siksi poimimaan hunajat vaikeimmistakin paikoista. Jokaisella on omat vahvuutensa. ”
-Pilvi Perhonen.
3. Menettämisen pelko. (Joku tärkeä ihminen lähtee pois tai katoaa.)
”Monsuunitkin kuuluvat elämään. Myräkät menevät kuitenkin aina ohi. Ja kaiken sen jälkeen taivaalla möllöttää tuttu valopallo.”
– Pilvi Perhonen
4. Lentopelko. (Teen kuitenkin mahalaskun.)
”Jos et koskaan yritä, et voi onnistua. Pelko estää sinua elämästä elämää, joka sinulle kuuluu.” –
Pilvi Perhonen
-Mitä jos minä epäonnistun?
-Sitten me yritämme uudelleen.
5. Esiintymispelko. (Minulle nauretaan.)
”Kaikkia jännittää. Minä olen erityisen herkkä ja minua jännittää lähes aina. Mutta olen oppinut, että juuri jännitys johtaa onnistumisiin.”
– Pilvi Perhonen
6. Vapauden pelko. (Maailma tuolla jossain on pelottava paikka.)
”Vapaudessaei ole mitään pelättävää. Jos mekin pärjäämme maailmassa, kyllä sinäkin pärjäät.”
– Pilvi Perhonen
P.S. Elämä on varsinainen värikartta asioita. Jotkut niistä ovat surullisia, toiset iloisia. Niistä kaikista muodostuu kokonainen maalaus.
Hidasta elämää -kirjaperheen lastenromaani Herkkä Pilvi Perhonen ja pelkonsa voittavat sankarit kantaa voimaannuttavaa viestiä: Herkkyys on voimavara, ja peloista luopumalla voi löytää oman supervoimansa. Kun pääsemme epävarmuuksiemme yli ja luotamme itseemme, olemme voittamattomia! Kirja on suunnattu yli 5-vuotiaille lapsille, ja se on itsenäinen jatko-osa aiemmin ilmestyneelle Oliver Oranki ja metsän ainutlaatuiset sankarit -lastenkirjalle.
Epäonnistuminen tai leppoisammin todettuna mokaaminen ei tunnu kohdalle osuessa yhtään hyvälle, vaan suorastaan pahimmillaan lamauttavan pahalle. Epäonnistumista seuraa usein myös häpeä omasta käytöksestä. On varsin tervettä analysoida, että mikä meni vikaan ja käydä läpi mitä voisi tehdä paremmin. Itselläni kuten varmasti myös muilla jää joskus epäonnistumiset kalvamaan turhan pitkäksi aikaa. Koska kun akuutit epäonnistumisen aiheuttamat asiat on käyty läpi ja analysoitu mitä siitä voi oppia, olisi aika päästää irti.
Irti päästämiseen yksi hyvä keino mitä itse käytän, on ottaa asiaan etäisyyttä ja miettiä mitä tämä epäonnistuminen tarkoittaa isommassa kuvassa. Otetaan esimerkki kun olen epäonnistunut ihmissuhteessa ja se loppuu on se minulle iso kriisi jonkin aikaa. Kun nostaa ajatuksen korkeammalle, niin mitä se merkitsee omalle lähipiirille? Todennäköisesti pientä harmitusta siitä, että henkilö poistunee kuviosta, tai yhteydenpito voi ainakin monimutkaistua tai vähentyä. No mitä jos tasoa nostetaan ja katsotaan Nummelan kylän kannalta? (paikka jossa asun) ei minkäänlaista vaikutusta ihmisten elämään, mahdollisesti joku puolituttu kerran kahvipöytäkeskustelussa käy asiaa läpi, että nyt nekin ovat eronneet. Jos vielä katsotaan ylempää, niin koko Uudenmaan alueen kannalta asialla ei ole enää mitään merkitystä ja keskimääräistä Uusimaalaista ei voisi vähempää kiinnostaa, että seurusteleeko joku Simo vai ei. Tätä voi jatkaa vaikka kuin ylös ja lopulta isossa kuvassa tällä epäonnistumisella oli erittäin vähän merkitystä isossa kuvassa.
Jäin tätä keinoa erityisesti pohtimaan käydessäni keväällä Kreetalla lomalla. Siellä vierailin Yläkylässä, Ano Vouvesissa, missä sijaitsee maailman vanhin, tai ainakin yksi vanhimmista Oliivipuista. Puun varmaa ikää ei tiedetä, mutta vuosirenkaista on laskettavissa sen olevan vähintään 2000 vuotta vanha, tiedemiesten mukaan ikä voi kuitenkin olla ainakin tuplat, eli 4000 vuotta. Puu on siis nähnyt valloittajia useista aina Roomalaisista Saksalaisiin asti. Ollut olemassa, niin maailmansodat, mustat surmat, kuin Amerikan löytämisenkin. Sen tehtävänä on ollut tehdä oliiveja ja niitä se edelleenkin varsin kunnioitettavassa iässä tekee. Tämä sai miettimään, että välillä aikajänne on vaan huomattavan paljon pidempi, kuin seuraava palkkapäivä, kuluva kvartaali tai “ensi vuonna” Puun juurella on varmasti monet isommat ja pienemmän surut koettu, mutta isossa kuvassa puun kannalta mikään ei ole muuttunut, vaan se täyttää omaa tehtäväänsä. Sen rinnalla myöskin ihmiselämä näyttää armottoman lyhyeltä, eikä sitä kannata uhrata vanhoja asioita murehtien, tämä hetki ja tulevaisuus ovat kuitenkin ne ainoat asiat joihin voimme vielä vaikuttaa.
On siis hyvä välillä ottaa etäisyyttä ja askelia omasta elämästä taaksepäin ja suhteuttaa ne mittakaavaan. Aina ei tarvitse lähteä Oliivipuiden luokse, vaan pienempikin irtiotto riittää.
Olet ehkä huomannut, kuinka kohdatessamme elämän eteen heittämiä vaikeita kokemuksia oma sisäinen puhe voi muovautua ankaraksi ja itseä rankaisevaksi.
Itsen vähättely ja soimaaminen voivat jäädä päälle kuin paikoilleen juuttunut vinyylilevy ja jankuttaa samaa soimaavaa lausetta, joka lopulta laskee mielialaa ja voi aiheuttaa myös suurta ahdistusta.
Myös satuttavat suhteet ja toksisen kumppanin loukkaavat sanat saattavat ikään kuin koteloitua meihin ja vaikuttaa kokemukseemme omasta itsestä.
Tälle kaikelle haluan antaa sinulle vastalääkettä näiden seuraavien lempeiden ja itsemyötätuntoa huokuvien lauseiden avulla.
Voit toistaa jotain seuraavista lauseista itsellesi päivittäin, sellaista lausetta, joka juuri silloin koskettaa ja tuntuu tärkeältä.
Suosittelen, että tallennat nuo lauseet nappaamalla vaikka kuvakaappauksen, jotta muistaisit ne tämän jutun lukemisen jälkeenkin ja nuo lauseet tallentuisivat lopulta mieleesi kauniin tatuoinnin lailla.
Poimi siis alla olevista lauseista itsellesi yksi per päivä ja tee siitä rakastava ja voimauttava mantrasi.
Minä ansaitsen hyviä asioita, ne kuuluvat myös minulle.
Olen arvokas ja minulla, sekä tarpeillani ja toiveillani on merkitystä.
Minulla on oikeus osoittaa rakkauttani ja tulla rakastetuksi.
Mielipiteilläni on merkitystä ja sanani ovat arvokkaita.
Olen ylpeä itsestäni ja arvostan omaa panostani ihmissuhteisiin.
Olen vahva ja uskon itseeni, vaikka välillä epäonnistunkin.
Minulla on paljon hyvää tarjottavana ja annan sitä ihmisille, jotka kykenevät antamaan samaa myös minulle.
Olen herkkä, kiltti ja empaattinen. Ne ovat vahvuuksiani, joita minulla on oikeus suojella.
Katson lempeästi ja hyväksyn keskeneräisyyteni, koska kukaan ei ole täydellinen, eikä tarvitsekaan olla.
Arvostan ja kunnioitan kehoani, se on kantanut minua läpi vaikeiden aikojen ja tehnyt parhaansa.
Aion olla itselleni armollinen ja antaa aikaa toipumiseen, koska välitän itsestäni ja haluan itselleni hyvää.
Muistathan myös, että vaikka nuo sanat eivät tuntuisi vielä todellisilta tai jos niitä on vaikea sisäistää tai uskoa, se ei haittaa.
Rakkauden ja välittämisen kohdistaminen itseen voi alkuun olla haastavaa, mutta kun sinnikkäästi puhut mielesi sisällä kauniisti itsellesi voivat nämä lauseet todella jonain päivänä olla osa ihanaa sinua.
Tietoa, keinoja, ymmärrystä ja lohtua satuttavista suhteista toipumisen avuksi löydät kirjastani Toivu satuttavasta suhteesta!
Ihminen on melkoisen sinnikäs sissi. Me kestämme ihmeellisen suuren määrän stressiä kunhan pääsemme edes välillä palautumaan.
On myös olemassa positiivista stressiä, joka motivoi meitä saamaan asioita aikaiseksi. Toksiseksi stressi muuttuu kun se on voimakasta ja jatkuvaa. Sen taustalla saattaa olla esim. lapsuudessa koettuja haitallisia kokemuksia.
Stressin ja trauman purkutyö ei ehkä ole sellainen asia, mihin ryhtyisi riemusta kiljuen, mutta niiden aiheuttaman henkisen ja fyysisen paineen purkaminen todella kannattaa. Palkkioksi saa henkisesti kevyemmän repun, lisää energiaa, elämäniloa, parempia ihmissuhteita ja fyysiset krempatkin usein helpottavat.
Mitä toipumisen vaiheita voit odottaa?
Asiakkaitteni kanssa olemme monesti jutelleet siitä, että olisipa olemassa sellainen taikasauva, jolla saisi kymmenien vuosien taakan taiottua yhdellä heilautuksella tiehensä. Olo olisi kevyt ja autuas. Sellaiseen en ole vielä valitettavasti törmännyt, vaikka olen käyttänyt lukemattomia perinteisiä ja ei niin perinteisiä metodeja itseni ja toisten auttamiseksi. Oman hyvinvoinnin eteen tehty työ onneksi palkitaan. Jossain vaiheessa vaaka keikahtaa positiivisen puolelle ja huomaa voimavarojensa lisääntyneen. Elämä alkaa tuntua, näyttää ja maistua paremmalta. Matkalla on kuitenkin etappeja joita tulee eteen. Seuraavassa viisi tyypillistä paranemisoiretta.
1. Tunteiden ailahtelu ja purkautuminen
Kun stressi ja trauma alkavat purkautua, pitkään padotut tunteet pääsevät vapautumaan. Alat myös saada paremman yhteyden tunteisiisi sen sijaan, että tukahduttaisit niitä. Saatat tuntea monenlaisia tunteita ja se on ihan sallittua. Tunteille saa, voi ja kannattaa antaa tilaa tulla tunnetuiksi. Jos tuntuu siltä, että niistä ei pääse millään yli, niin osaavaa apua on onneksi saatavilla. Kuulluksi tuleminen, ymmärrys, tunteiden vapauttaminen ja lopulta mahdollinen anteeksianto vapauttavat vanhoista tunnetaakoista. Olo kevenee tonnin verran.
2. Väsymys
Jatkuva stressi ja valmiustilassa oleminen vie ihan uskomattoman määrän energiaa. Kun alat käsitellä menneitä ja keho ja mieli vihdoin saavat tilaa ja rauhaa toipua, voit tuntea olosi tolkuttoman väsyneeksi. Nukut 10-12 tuntia yössä ja päiväunet siihen päälle. Lepää riittävästi ja tee jotain mukavaa ja palauttavaa henkisen työn vastapainoksi. Pidä hauskaa aina kun siihen on mahdollisuus.
3. Syvien uskomusten oivaltaminen ja muutos
Sisäinen työskentely lisää itsetuntemusta. Sen seurauksena tulemme mm. tietoisiksi elämäämme ohjaavista syvistä uskomuksista. Me kaikki elämme ja teemme valintoja isolta osin automaattiohjauksella niiden ajatusmallien pohjalta, joita olemme omaksuneet. Tietoisuus omista uskomuksista auttaa haastamaan omaa ajattelua ja muuttamaan uskomuksia sellaisiksi, jotka tukevat aidosti hyvinvointia. Monelle se on havahduttava kokemus; kuin suomut putoaisivat silmiltä. Uudet ajatukset luovat uudenlaisen kokemuksen elämästä ja avaavat usein ovia, joiden olemassaolosta ei ollut aiemmin edes tietoinen.
4. Tarve pitää parempaa huolta fyysisestä kehosta
Trauma ja stressi aiheuttavat sitä, että emme ole läsnä tässä hetkessä emmekä omassa kehossamme. Kehossa voi olla tunnottomia alueita, ruoansulatuksen kanssa on haasteita, päänsäryt vaivaavat, uni kärsii, jne. Yksi tie toipumiseen ja parempaan oloon käy kehon kautta. Kun sisäinen turva lisääntyy ja alamme olla enemmän läsnä ja maadoittuneita, kuulemme kehon tarpeet paremmin. Monille syttyy halu pitää fyysisestä hyvinvoinnista entistä parempaa huolta. Ruokailu- ja liikuntatottumukset menevät uusiksi. Keho kiittää lisääntyneellä energialla ja vähentyneillä kivuilla ja kolotuksilla.
5. Uusien rajojen vetäminen
Toipumisprosessi avaa silmät myös niille tilanteille, joissa rajojamme on rikottu emmekä ole osanneet pitää puoliamme. Se voi herättää kiukkua. Kiukku on hyvä ja tärkeä tunne, joka auttaa meitä tunnistamaan ja vetämään terveet rajat. Rajanveto voi vaatia harjoittelua ja uskallusta. Epäonnistumisia ja ylilyöntejä sattuu, mutta se ei haittaa. Terveet rajat vahvistavat itseluottamusta, tekevät ihmissuhteista selkeämpiä, vähentävät turhautuneisuutta ja väsymystä ja vapauttavat aikaa ja energiaa itselle tärkeiden asioiden tekemiselle.
Toipumisen tueksi: Voit auttaa itseäsi palautumaan ja suitsimaan stressiä Herkän voimakorttien avulla. Korttien avulla tutustut itseesi syvemmin ja ne auttavat huolehtimaan omasta hyvinvoinnista. Voit tutustua kortteihin TÄÄLLÄ.
Jos kaipaat tukea itsestäsi huolehtimiseen, voit tutustua työhöni täällä.
