Turvattomuus on yksi kipeimmistä tunteista – Onneksi turvallisuuden tunnetta voi vahvistaa itse

Joskus elämässä on vaiheita, jolloin olo tuntuu turvattomalta. Emotionaalinen turvattomuus on kipeä tunne. Usein siihen liittyy tunteita riittämättömyydestä ja viallisuudesta. Ai niin! Ne hylätyksi tulemisen pelot, unohdinko mainita niistä?

Turvallisuudentunteen soisi olevan niin perustunne, ettei sitä tarvitsisi epäillä. Tunnetason turvattomuus on kipeimpiä tunteita, joita olen kokenut. Tämä tunne ei ole ollut mikään sellainen joka menee ohi vähän hengittelemällä. Tunnetasolla on kyse selviytymisestä. Ei pienestä epämukavuudesta. Selviytymisestä.

Se on kuin mössö sakkaisia tunteita ja kipuja, jotka tuntuvat päivittäin, jopa tunneittan. Usein tällöin omia rajoja on rikottu. Ei ole tullut kuulluksi. Ei ole tullut ymmärretyksi. On kaivannut yhteyttä, mutta on jäänyt sitä vaille. Ei ole osanut pitää itsensä puolia. On alistunut ja ehkä uhriintunutkin. Tai ehkä elämässä toistuvat ne tietyt ihmissuhdekaavat, joihin on taas ajautunut.

Sisäistä turvallisuuden tunnettaan voi alkaa onneksi vahvistamaan.

Emotionaalisen turvattomuuden tunteiden juuret ovat usein lapsuudessa. Perheissä, joissa on ollut addiktioita. Perheitä, joissa ei ole tullut kuulluksi ja nähdyksi sellaisenaan. Perheissä, joissa on ollut kovat paineet suoriutua. Perheissä, joissa ei ole ollut lämpimiä kohtaamisia.

Jos emotinaalinen turvallisuus ei ole saanut kehittyä rauhassa, se näkyy elämässä vaikeutena luottaa, vaikeutena olla omalla puolellaan, vaikeutena tunnistaa ja kunnioittaa omia tarpeita, epämääräisenä ahdistuksena ja hallitsevina hylätyksi tulon pelkoina.

Kompensoimme turvattomuuden tunnetta eri tavoin:

Perfektionismilla, miellyttämisellä, vetäytymisellä, ylisuorittamalla ja addiktioilla.

Turvallisuuden vahvistaminen on mahdollista ja tärkeää. Se on pohja terveelle itsekunnioitukselle ja itsetuntemukselle. Muutama esimerkki miten voi aloittaa:

  1. Tule nähdyksi ja kuulluksi – Itsellesi, turvalliselle aikuiselle/ystävälle/ohjaajalle/terapeuttiselle ryhmälle

Moni on oppinut piilottamaan syvemmät tunteensa, tarpeensa ja toiveensa itseltäänkin. Näihin voi alkaa tutustumaan itse vaikkapa kirjoittamisen avulla. On valtavan eheyttävää saada kokea, että muut ihmiset kuulevat ja ymmärtävät minua. Kaikissa ihmissuhteissa se ei ole helppoa. Lisäksi olemme tottuneet arvioimaan, ratkaisemaan ja yli-analysoimaan. Miten sinä voisit tulla ymmärretyksi?

  1. Omien tunteiden ja tarpeiden hyväksyntä

Me emme voi päättää olla tuntematta, emmekä voi päättää, mitä tarvitsemme.

Usein tuomitsemme tunteitamme ja tarpeitamme. Ajattelemme, että olemme lapsellisia, vaikeita tai muuten vaan epäkypsiä. Tunteet ja tarpeet ovat osa ihmisyyttä. Niiden kieltäminen itseasiassa saa meidät toimimaan impulsiivisesti ja itsellemme tuhoisilla tavoilla.

 

Oletko kiinnostunut elämänkokemuksiesi vaikutuksesta tähän päivään?

Mahottoman makoisat maapähkinäkeksit – kuin amerikkalaiset unelmacookiet, mutta terveellisempänä


Osaat varmasti kuvitella sen tunteen, kun puraiset herkullista pikkuleipää. Keksi joko napsahtaa rapeasti hampaiden välissä tai hampaat suorastaan uppoutuvat taikinamaiseen pintaan. Minusta amerikkalaiset jättimäiset suklaakeksit ovat aivan vastustamattoman suussa sulavia. Näitä keksejä puraistessa voit tuntea, kuinka voin ja sokerin sekoitus pitää keksin notkeana vielä kypsänäkin. Halusin kehitellä tätä makuaistimusta mukaillen terveellisen version keksistä, joka maistuu valtavan herkulliselta sekä on koostumukseltaan juuri tälläinen pehmeän tahmainen. Tässä iloksenne maapähkinäkeksit.

Tämän ohjeen ensiesitys oli YLEn aamu-tv:n Voita & Sokeria -ohjelmassa. Klikkaa kuvaa ja katso helppo resepti videolta. (Video aukeaa uuteen ikkunaan.)

MAAPÄHKINÄKEKSIT

1 luomu kananmuna

3-4 rkl maustamatonta maapähkinävoita

1,5 dl mantelijauhoja

0,5 dl kookossokeria

0,5 tl soodaa

2  tl luomu kanelia

ripaus suolaa

 

VAIHE 1) Sekoita kaikki aineet yhteen sähkövatkaimella. Taikinan tulee olla jähmeää ja helposti muovailtavaa.

VAIHE 2) Muotoile keksitaikinasta haluamasi muotoisia keksejä ja paista uunin keskiosassa 175 asteessa, noin 10-15 minuuttia. Tarjoile lämpimänä kookoskerman ja tuoreiden marjojen kera

KOOKOSKERMA

1 purkki jääkaappikylmää kookoskermaa

vaniljajauhetta

luomu hunajaa

 

VAIHE 1) Vatkaa jähmeä kookoskerma vaahdoksi ja mausta se vaniljalla. Lisää hunajaa saadaksesi sinulle sopiva makeus.

Ajatuksemme näkyvät kodissamme

Lapsiperheen elämä on hulinaa. Erityislapsiperheen elämä erityisesti. Oli kyseessä millainen perhe tahansa, jossain vaiheessa hulinan keskellä kodista huolehtimisen on pakko jäädä.

Omalla kohdallani näin tapahtui muutama vuosi sitten. Tajusin, ettei sillä, miltä kotimme näytti, ollut kerta kaikkiaan mitään merkitystä. Joku voisi sanoa sen olevan hienon zeniläistä. Minun kohdallani se valitettavasti tarkoitti ilon katoamista kodistamme. Normaalit tarinat perhe-elämästä eivät meidän kohdalla tuntuneet toimivan. Minusta tuli erityislapsen isä. Onko silloin sohvatyynyillä jotain väliä?

En koskaan ole ollut sisustaja, mutta olen arvostanut mietittyä ja toimivaa kotia. Työni puolesta olen päässyt vierailemaan kymmenissä näyttävissä kodeissa ja kuullut huippuasiantuntijoiden näkemyksiä toimivasta kodista.

Tänä päivänä katse kodissani on erilainen – ilo on palannut. Olen nähnyt mielen turhien tarinoiden läpi. Ja sen läpi, millaista on hyvä ja ”normaali” perhe-elämä. Nyt näen noiden tarinoiden olleen kuin turhaa roinaa nurkissa ja vääränlaisia huonekaluja. Näen kotimme sekasotkun leluineen, mutta myös sen mahdollisuudet selkeyteen ja yksinkertaisuuteen.

Sisustuksella on psykologinen vaikutus meihin. Tässä vinkkejä läsnäolevampaan sisustamiseen:

  • Heitä pois esineet, jotka muistuttavat tekemistäsi virheistä ja esineistä, joita säilytät syyllisyydestä. Sitä huonoa häälahjaa ei siis tarvitse säilyttää.
  • Mieti värejä. Väreillä on tunnetusti voimakas vaikutus mielialaamme. Esimerkiksi vihreä rauhoittaa, kun taas oranssi antaa energiaa.
  • Huomioi valaisu. Sisustusarkkitehti Marko Paanasen sanoin: ”Suomi on pimeä maa.” Eli huolimatta maamme sijainnista, jää valaisu usein vähälle huomiolle.
  • Mikä on lattialla, sille ei ole paikkaa. Toinen vinkki Markolta. Älä laita lattialle muuta kuin huonekaluja. Jos huomaat, että jollekin esineelle ei ole muuta paikkaa kodissasi kuin lattia, voit hyvin kyseenalaistaa sen olemassaolon kodissasi.

Rouskuva pähkinä-hedelmälimppu on ruokapöydän kunkku

Teksti: Hanna-Leena Turpeinen

Miltä kuulostaisi nauttia uunituoretta rapeakuorista leipää? Niin arvelinkin. Vastustamattomalta. Tämä leipä on suorastaan koukuttavan herkullinen ja sen sisus on täynnä yllätyksiä. Rouskuvat pähkinät ja makeat hedelmäsattumat piristävät jokaista puraisua. Oi, voiko leipä todella olla näin hyvää? Tämä limppu katosi hetkessä viimeistä murua myöden. Lisäsin omaan leipääni reippaasti kuivattuja hedelmiä kuten luumuja, omenoita ja karpaloita. Ja kappas, se toimi myös loistavasti iltapäiväkahvin kera terveellisempänä makeana herkkuna.

PÄHKINÄ-HEDELMÄLIMPPU

1 ps Farina Täysleipäjauhoseosta

5 g kuivahiivaa

3,5 dl makeuttamatonta mantelimaitoa

2 kourallista kuivattuja hedelmiä

1 kourallinen maustamattomia pähkinöitä

 VAIHE 1) Lämmitä mantelimaito noin 42 asteiseksi.

VAIHE 2) Pilko kuivatut hedelmät ja pähkinät ihaniksi sattumiksi.

VAIHE 3) Yhdistä kaikki kuivat aineet ja kaada lämmin mantelimaito joukkoon. Sekoita huolellisesti sähkövatkaimella.

VAIHE 4) Vuoraa uunipannu leivinpaperilla ja muotoile limppu pannuun. Koristele siemenillä/ tai pähkinöillä. Anna kohota liinan alla 30 minuuttia.

VAIHE 5) Paista pannuleipä uunin keskiosassa, 200 asteessa, noin 45-50 minuuttia, kunnes leivän pohja on saanut kauniin paahtuneen pinnan ja se kumisee koputtaessa.

Artikkeli on toteutettu yhteistyössä Vuohelan Herkun kanssa. Kaikki Vuohelan herkun tuotteet ovat luontaisesti gluteenittomia. Löydät tuotteet ruokakauppojen hyllyiltä tai voit tilata niitä myös suoraan Vuohelan Herkun -verkkokaupasta. 

Herätä supervoimasi – intuitio

On vuosi 2009 ja istun työvoimatoimistossa ilmoittautumassa työttömäksi työnhakijaksi. Olen jo jonkin aikaa haaveillut hyvinvointivalmentajan työstä, sillä olen hiljattain valmistunut Elämäntaidon valmentajaksi ja NLP-kouluttajaksi. Kokemusta minulla ei ole hitustakaan, mutta intoa ja päättäväisyyttä sitäkin enemmän. Odottaessani vuoroani numerolappu kädessä huomaan pöydällä postikortin, joka suorastaan kutsuu lukemaan itsensä. Innostun sen sisällöstä ja otan sen talteen. Kotona menen sen konsultointiyrityksen sivuille, jonka mainos tuo postikortti on. Luen toimitusjohtajan tervehdyksen etusivulta ja sisäinen ääneni kehottaa toimimaan: ”Ota yhteyttä, lähetä CV:si tuonne!” Järjen ääni yrittää sabotoida innokkuuttani selittämällä niitä näitä siitä kuinka en ole mitenkään pätevä hakemaan valmentajan työtä konsulttifirmasta. Toimin sitä kuuntelematta. Muutamaa päivää myöhemmin saan kutsun haastatteluun, joka menee kuin unelma ja saan toteutettavakseni oman projektin. Ensi askeleet hyvinvointivalmentajana on otettu!

Tämä tarina kuvaa hyvin sitä miten intuitio toimii. Kun meillä on jokin idea tai toive, se raksuttaa päässämme lähes taukoamatta, vaikka emme siihen tietoisesti kiinnittäisi huomiota. Alamme jopa huomaamattamme kerätä tietoa ympäristöstämme ja kiinnittää huomiota sellaisiin seikkoihin, jotka voivat auttaa meitä eteenpäin. Keräämme valtavan määrän informaatiota ja sopivan hetken tullen, saamme oivalluksen tai idean toimia jollain tavalla.

Intuitio on sekoitus elämän varrella kertynyttä tietoa – tietoista ja tiedostamatonta – ja siinä on myös mystinen osansa.

Miten ihmeessä voin tietää edessäni kaupan kassalla olevan ihmisen ostosten loppusumman hetkeä ennen kuin myyjä ilmoittaa sen? Näin on tosiasiassa tapahtunut. Olen jostain kumman syystä äärimmäisen hyvä ”arvaamaan” kaikenlaisia summia ja lukuja etukäteen. Aavistan myös milloin puolisoni on soittamassa, sillä lähes poikkeuksetta vilkaisen puhelimeen juuri hetkeä ennen kuin se soi. Tyttäreni lukee ajatuksiani kuin avointa kirjaa ja poikani poimii toisten ihmisten tunnetiloja kuin mikäkin emotionaalinen barometri.

Intuitio ei ole jotain minkä kanssa joko syntyy tai ei. Se on yksi ihmisen synnynnäisistä ominaisuuksista.

Elämäntyylimme ja ympäristömme ei aina välttämättä tue sen kuuntelua ja kehittämistä, joten tuo sisäinen kompassi hyllytetään. Hyvä uutinen on se, että intuitiotaan voi harjoittaa: voimme herkistyä kuulemaan ja aistimaan hienovaraista tietoa, harjoitella erottelukykyä ja testata intuitiivisen tiedon luotettavuutta. Intuitio on ylivertainen työkalu isoissa elämänmuutoksissa, muissa tärkeissä päätöksissä tai monimutkaisten ongelmien ratkaisemisessa. Se on näppärä apuri myös niinkin arkisessa tilanteessa kuin parkkipaikan etsimisessä kaupungin keskustan ruuhkaisilta kaduilta.

Keholliset tuntemukset ovat yksi intuition tavoista viestiä meille. Moni kysyy miten voi aistia keholta tulevia intuitiivisia viestejä ja kursseillani teetänkin usein seuraavanlaisen harjoituksen, jolla kartoitetaan kehon tapaa ilmoittaa siitä, mikä on meille hyväksi tai mieluisaa ja mikä ei:

Sulje silmäsi ja hengitä muutaman kerran syvään. Rentouta kehosi ja mielesi. Toista nyt mielessäsi sanaa ”kyllä” ja tunnustele missä kohtaa kehoa se tuntuu. Onko se painava vai kevyt tunne? Onko se supistava vai laajentava tunne? Jos ”kyllä”-vastaus olisi väri, mikä väri tulee mieleesi? Jos se tuoksuisi joltakin, miltä se tuoksuisi? Entä miltä se kuulostaisi? Kuvittele vielä käveleväsi vaatekaapille, jossa roikkuu ”kyllä”-vaate. Puet sen päällesi. Miltä sinusta nyt tuntuu? Hyvä. Tee nyt sama ”ei” sanan kanssa ja huomaa miten selvästi kyllä ja ei eroavat toisistaan.

Jos haluat kehittää intuitiotasi, aiheesta on kirjoitettu useita mielenkiintoisia kirjoja. Suosittelen lämpimästi esim. Penney Peircen kirjaa ”Intuitio – sisäisen tiedon ohjauksessa”, ja intuitiotutkija Asta Raamin kirjaa ”Älykäs intuitio ja miten käytämme sitä”. Molemmat ovat saatavilla kirjastosta.

Huolehditko itsestäsi, koska niin kuuluu tehdä vai koska haluat aidosti itsellesi hyvää?

Voit syödä hyvin ja terveellisesti, koska pelkäät lihomista tai sairauksia – tai koska rakastat itseäsi ja haluat antaa solujen ja ajatusten rakennusaineeksi parasta mahdollista raaka-ainetta.

Voit harrastaa liikuntaa, koska sinun on pakko – tai voit nauttia kehosi liikuttamisesta, hengityksen kokonaisvaltaisuudesta, siitä että olet elossa.

Arkisen aherruksen ja kiireen keskellä päähän pälkähtää helposti erilaisia ”pitäisi, pitäisi” -ajatuksia (olla parempi äiti, pitää itsestä parempaa huolta, syödä terveellisemmin, liikkua enemmän, nauttia näistä rajallisen elämän hetkistä…).

Ja sitä uupuu yrittämiseen, kun ei kuule, tiedä, osaa… Miten itsensä ymmärtäminen voikin olla niin vaikeaa? Ja ah, samalla niin inhimillistä, että minun tekisi mieli halata jokaista elämänsä aallokossa kamppailevaa ja kuiskata: päästä irti, se meni jo, kaikki on hyvin.

~ ~ ~ ~

Jos ei ole sitoutunut itseensä ja omaan hyvinvointiinsa myötätunnolla, ajelehtii paikasta, ruokavaliosta, uskomuksesta ja harjoituksesta toiseen ja tuntee olonsa jatkuvasti ulkopuoliseksi, omassa elämässään.

Yritämme kovasti selvitä, vaikka pärjäisimme paljon vähemmällä. Onnellisuuden resepti on niin yksinkertainen, että sitä on vaikea uskoa todeksi. Jos rakastaisimme itseämme, olisivat ihmissuhteet – ja koko elämä – niin paljon yksinkertaisempia.

Kyllä minä haluaisin, mutta… Miten itseään voi oppia rakastamaan?

~ ~ ~ ~

Ayurveda, elämän tiede, kertoo muun muassa, että jokaiselle kehotyypille sopii tietynlainen ruokavalio. Vaikka ohjeita on paljon, on yksi ylitse muiden: mitä tahansa syötkin, on eniten merkitystä sillä, miten syöt. (Keskity ruokaasi, siunaa se, syö hyvässä seurassa, älä koskaan vihaisena.)

On toissijaista, mitä teet itsellesi. Tärkein kysymys on, miten sen teet.

Itseensä sitoutuminen tarkoittaa vastuun ottamista. Se tarkoittaa sitä, että välittää itsestään niin paljon että on halukas tutustumaan itseensä. Mikä elämässä on pysyvää? Mikä on se kivijalka, jolle koko elämä pohjaa? Millaisia arvoja toteutan (ei siis: millaisia arvoja haluaisin toteuttaa tai kuvittelen toteuttavani)?

Meillä kaikilla on arvoja, mutta usein ne ovat alitajuisia. Arvot vaikuttavat toiminnan taustalla: on täysin eri asia taistella sotaa vastaan kuin rauhan puolesta.

Omassa elämässäni kysymys ”toiminko nyt pelosta vai rakkaudesta” on läsnä ihan arkisissa valinnoissa. Pelkäänkö muiden reaktioita, omaa voimaani tai vaikka tunteiden kohtaamista?

Minulla ei välttämättä ole rohkeutta valita rakkautta tilanteessa kuin tilanteessa, mutta jo tietoisuus omista motiiveista kasvattaa ymmärrystä itseä kohtaan.

~ ~ ~ ~

Eräs harjoitus itsensä tuntemiseen sopii tehtäväksi silloin tällöin keskellä tavallista arkea. Voit ottaa tavaksi meditoida, kun joudut odottamaan.

Kun olet ajoissa tai joku muu on myöhässä, ilmestyy elämään pyytämättä muutama minuutti lisäaikaa. Sen sijaan että kaivaisit taskusta kännykän ja klikkailisit sosiaalisesta mediasta toiseen, kokeile käyttää tämä odottamaton lisäaika itseesi.

Keskity omaan hengitykseesi, päästä irti kaikesta siitä mitä ”pitäisi” ja rentoudu seisoma- tai istuma-asennossa.

Kaikki äänet alkavat jostain ja loppuvat johonkin. Niiden takana on hiljaisuus. Kuuntele hetki hiljaisuutta kaiken melun takana. Päästä irti kiireestä. Tee odottamisesta meditaatio ja tutustu itseesi päästämällä irti mielen jatkuvasta metelöinnistä.

Mielen metelin alta löytyy myös rakkaus itseä kohtaan. Myötätunto on aktiivinen valinta. Kutsu sitä.

10 asiaa joita onnelliset ihmiset tekevät

Uskon, että jokainen meistä haluaa olla elämässään onnellinen. Toisinaan kuitenkin tunnemme olevamme hukassa ja yritämme etsiä onnea oman itsemme ulkopuolelta. Odotamme onnen löytyvän uudesta työstä tai suhteesta, lomamatkasta tai rahasta. Todellisuudessa onni löytyy meistä sisältä, sillä onnellisuus on tapa katsoa maailmaa. Se on yleistä tilanteesta riippumatonta iloa, tyytyväisyyttä ja kiitollisuutta elämästä sellaisenaan. Onnellisuutta voidaan siis pitää elämäntapana ja -tyylinä. Se on valinta kokea ja hahmottaa maailmaa erilaisten lasien läpi. Koska elämme valintojen maailmassa, voit sinäkin valita olevasi onnellinen.

”Kun muutat tapaasi nähdä,
näkemäsi asiat muuttuvat.” – Dr. Wayne Dyer

1. Oletko myötätuntoinen vai vihamielinen?

Onnelliset ihmiset rakastavat auttaa muita. He tietävät, että antamalla muille he ovat saaneet aikaan muutoksen toisen elämässä. Tämä tuo iloa sekä antajalle että saajalle. Vihamielinen ihminen on armoton eikä näe iloa antamisessa vaan toimii usein itsekkäästi. Onnellisen ihmisen sydämessä kuplii empatia.

”Jos haluat muiden olevan onnellisia, harjoita myötätuntoa. Jos haluat itse olla onnellinen, harjoita myötätuntoa.” – Dalai Lama

2. Vastustatko vai hyväksytkö?

Onnelliset ihmiset hyväksyvät elämän sellaisena kuin se on. He eivät aina ole täydessä harmoniassa, mutta he oppivat löytämään oppeja haasteista ja kasvavat niiden avulla. Onneton ihminen vastustaa, ja valitettavasti se, mitä vastustamme, pysyy. Onnelliset ihmiset kulkevat elämän virran mukana. He tietävät, että asioilla on tapana järjestyä ja loppujen lopuksi kaikella on joku tarkoitus ja merkitys omalle kasvulle.

3. Viljeletkö välinpitämättömyyttä vai rakkautta?

Onnelliset ihmiset rakastavat kaikkia ja näkevät kaikissa jotakin hyvää. He säteilevät ympärilleen rakkautta ja heidän olemuksensa pursuaa rakkautta. Sen sijaan se, joka kantaa sydämessään vihaa, on onneton. Hän on täynnä välinpitämyyttä, vihaa ja sietämättömyyttä. Mutta rakkaus on se, joka saa ihmiset säteilemään.

4. Annatko anteeksi vai kannatko kaunaa?

Onnelliset ihmiset eivät kanna kaunaa, sillä he ymmärtävät ettei se johda mihinkään hyvään. He eivät kadu asioita, sillä he tietävät katkeruuden vahingoittavan mieltä, kehoa ja sielua. Onnelliset ihmiset pyrkivät päästämään irti menneestä, sillä he tietävät, että onnen kokemus ja eteenpäin kulkeminen vaatii päästämään irti kipeästäkin tapahtumasta. Kaunaa kantava vetää puoleensa kurjuutta, negatiivisuutta ja pahoinvointia eikä siksi pysty jatkamaan eteenpäin. Haluan selventää, että anteeksianto ei ole sama asia kuin hyväksyntä. Näin onnelliset ihmiset antavat anteeksi:

”Anteeksiantaminen ei tarkoita että hyväksyt sinulle väärää tehneen ihmisen. Sen sijaan, anteeksianto on valinta hyväksyä tapahtunut sellaisena kuin se tapahtui sen sijaan, että miettii, miten olisi voinut olla. Anteeksianto tarkoittaa irtipäästämistä. Se tarkoittaa rakastamista ja sitä, että astuu tähän hetkeen menneisyydessä elämisen sijasta.” – Rubin Khoddam

5. Koetko kritiikkiä vai kunnioitusta?

Onnellisetkin ihmiset työskentelevät tavoittaakseen päämääränsä, mutta he eivät kieriskele itsekriitikissä tai tuomitse itseään mikäli epäonnistuvat. He uskovat unelmien saavuttamiseen positiivisuuden kautta ja näkevät yksittäisen kolahdusten yli paistavan laajemman auringon. Onnelliset ihmiset kohtelevat kaikkia kunnioituksella ja arvostuksella, myös itseään. Mutta onneton ihminen tuomitsee ja arvostelee muita tunteakseen itsensä paremmaksi. Hän elää turvattomuudessa ja epävarmuudessa.

6. Näetkö haasteita vai esteitä?

Onnelliset ihmiset eivät ole ongelmattomia ihmisiä. Heillä voi olla taloudellisia vaikeuksia, päättyviä parisuhteita ja muita vastoinkäymisiä. Nämä ihmiset osaavat kuitenkin nähdä onnellisuutta jopa näissä syvissä elämää mullistavissa kamppailuissa. Useimmiten he näkevät haasteen ja mahdollisuuden tehdä jotain eri tavalla. Työn menettäminen voi tarkoittaa enemmän aikaa omalle intohimolle tai sen selvittämiselle. Parisuhteen päättyminen voi tarjota kauan kaivattua aikaa itselle ja rohkeutta lähteä reissun päälle täysin itsekseen. Onnelliset ihmiset näkevät pilven hopeareunuksen ja uskaltavat juosta kohti sateenkaaren päässä lymyävää aarretta.

7. Vedätkö puoleesi runsautta vai köyhyyttä?

Positiivinen ihminen vetää puoleensa kaikenlaista runsautta. Tämä ei tarkoita vain taloudellista vaurautta vaan myös rakkautta, tietoa ja terveyttä. Negatiivisuudessa elävä elää köyhyydessä ja arpeutuneessa mielenmaisemassa. Hänen pelkonsa riittämättömyydestä saa aikaan suurta ahdistusta. Onnellinen ihmisen puolestaan uskoo unelmien täyttymiseen.

8. Keskitytkö heikkouksiin vai vahvuuksiin?

Onnelliset ihmiset käyttävät omia vahvuuksiaan päästäkseen eteenpäin. He eivät keskity heikkouksiin tai puutteisiin, mutta tietävät, kun tulee työskennellä saavuttaakseen haluamansa. Onnettomat ihmiset tekeytyvät uhreiksi eivätkä siksi kykene pääsemään eteenpäin. Ilo on korkean taajuuden värähtelyä kehossa, joka vahvistaa kaikkea ympärillään. Onnelliset ihmiset pyrkivät hyödyntämään tätä niin paljon kuin mahdollista.

9. Oletko kiitollinen vai kiittämätön?

”Olkaamme kiitollisia kaikille jotka tekevät meistä iloisia, sillä he ovat sielumme puutarhan puutarhureita.” – Marcel Proust

Onnelliset ihmiset katsovat maailmaa ruusuisten lasien läpi, avoimesta perspektiivistä ja tietoisena tästä maailmasta. He elävät kiitollisuudessa itse olemista ja elämää kohtaan.He eivät pidä asioita tai ihmisiä itsestäänselvyyksinä. He ymmärtävät, että on suuri lahja saada olla täällä ja elää elämää. Onnelliset ihmiset ovat kiitollisia, mutta nöyriä.

10. Oletko positiivinen vai negatiivinen?

Me kaikki tunnemme jonkun, joka pysyy positiivisena vaikka mikä olisi. Elämä voi olla hänelle hankalaa, mutta hän pysyy silti luottavaisena ja näkee hyvää kaikessa. Positiivisuus ei ole vain asenne, se on elämäntyyli. Onnelliset ihmiset ottavat vastuun päätöksistään ja teoistaan syyttämättä muita. He elävät tiedostaen, että kaikella on tarkoituksensa.

Onnellisuus kumpuaa meistä sisältä. Onni ei kätkeydy työhön, parisuhteeseen, päämäärään tai tilanteeseen. Onni on sisäinen tila. Se on kokemus ja tapa hahmottaa maailmaa. Hetki, jona muutat tapasi nähdä maailmaa, muuttaa sisäisen tilasi. Usko siis rohkeasti ihmeisiin, elä elämäsi onnekkaat sattumat ja syleile muutosten magiaa.

 

Lähde: powerofpositivity.com

Kun löydät unelmatyösi, virtaa energiasi vahvana ja vapaana – saat elämältä onnea, terveyttä, menestystä ja pitkän iän

Ajattelemme helposti, että meillä on täällä maan päällä samaan aikaan monta erillistä elämää, työelämä, perhe-elämä, vapaa-ajan elämä, rakkauselämä, salainen elämä. Meillä on kuitenkin vain yksi ja ainoa elämä. ELÄMÄ.

Monet ovat tyytymättömiä työhönsä, puhumattakaan että kokisivat olevansa unelmatyössään? Pähkähullua viettää puolet valveillaoloajastaan kärvistellen jonkun itselleen merkityksettömän parissa. Jonkun, joka saa jopa voimaan pahoin ja jota pitää paskana pakkopullana.

Johtuuko moinen hulluus tuosta ”erilliselämäajattelusta”? Vai mikä hankaa? Usko omien unelmien saavuttamattomuudesta? Jonkun muun unelmien, odotusten ja vaateiden täyttäminen? Itsen ja elämän aliarvostaminen? Egon kyltymättömät vaateet titteleistä, tilpehööreistä ja tilien katteista? Epäonnistumisen pelko? Häpeän pelko? Riittämättömyyden tunne? Kaikkien mahdollisten ja mahdottomien mielikuviteltujen riskien pelko?

Eikö suurin riski riskeistä ole tyytyä tyytymättömyyteen?

Työ kutistaa, jos sitä ei rakasta. Elämä jää vajaaksi ja pinnalliseksi, jos pitää työtään vain urana ja tärkeänä siksi, mitä sen avulla saa. Työ orjuuttaa ja sairastuttaa, jos sitä pitää pakkopullana.

Japanilaisten mukaan meillä jokaisella on oma ikigai, syy olemassaoloomme. Sen tavoittelu ja löytäminen tuo elämään merkitystä sekä onnea ja sen myötä terveyttä, menestystä ja pitkää ikää.

Kuulut onnekkaisiin, jos matkaat asenteella, joka tuo elämääsi arvokasta sisältöä joka päivä. Jos olet tiedostanut, miten vähän merkitystä yhteiskunnallisella asemalla on omalle hyvinvoinnillesi, kunhan vain saat tehdä päivästä päivään työtä, joka täyttää sinut innostuksella, intohimolla ja rakkaudella. Kun näihin lisätään vielä mahdollisuus synnyttää toisille ihmisille ja maailmalle jotain arvokasta ja hyödyllistä, ollaan jo Sun Jutussa – kutsumukseksi kutsutussa.

Tokihan kohtaat kutsumuksellisessakin työssä vastoinkäymisiä, pettymyksiä ja rankkoja päiviä, mutta et lannistu niiden edessä. Näet ne riemukkaina mahdollisuuksinasi. Mahdollisuuksina oppia ja muuttua. Kun teet oikeita asioita oikeista syistä, energiasi virtaa vahvana ja vapaana.

Sinulla on oikeus löytää oma unelmatyösi!

Harvalla meistä on ”synnynnäinen” yksi ja ainoa, vahva ja kirkas kutsumus. Juttu, jota tietää halunneensa aina toteuttaa.

Elämä on useimmille kutsumuksen etsimistä, löytämistä ja kirkastamista. Ihanaa ja rikasta, kunhan löytämisestä ei tee pakkomiellettä. Kun suostuu matkallaan kaipuun kauneudelle, etsimisen epävarmuudelle sekä epävarmuuden sisältämille mahdollisuuksille.

Kutsumus ei löytyessäänkään ole mikään kiveen hakattu ikuinen totuus. Se voi hyvinkin vaihtua iän ja eri elämänvaiheiden myötä. Itselleni on käynyt niin jo useammankin kerran. Meillä voi olla myös useampia kutsumuksia samaan aikaan. Syitä olla, tehdä ja elää.

Tärkeintä oman kutsumuksen löytämisessä on lähteä etsimään sitä!

Oman jutun löytäminen vaatii usein kärsivällistä itseen tutustumista. Tässä pohdittavaa, joka auttaa sinua oman kutsumuksesi etsinnässä.

Mitä rakastan?
Mikä polttelee ja syyhyää? Mistä innostun uudelleen ja uudelleen? Mikä vie mukanaan, niin että muu unohtuu? Mistä nautin ja mitä arvostan? Mitä olen valmis tekemään joka päivä? Mikä saa silmäni säkenöimään ja sydämeni hypähtelemään?

Missä olen hyvä?
Mitä osaan? Mitkä ovat vahvuuteni? Missä pääsen käyttämään kykyjäni. Missä opin ja haluan oppia? Missä voin pistää itseni peliin?

Miten voin palvella?
Miten voin toteuttaa itseäni niin, että voi olla hyödyksi muille ja maailmalle? Ketkä tarvitsevat osaamistani?

”Kaiken tekemisen tarkoituksena tulee olla muuttaa maailmaa, tehdä siitä parempi paikka.”
– Peter Senge –

Keitä ovat rinnallakulkijani?
Keiden kanssa voisin toimia yhdessä? Kuka tai ketkä voisivat olla ajatuskumppaneitani? Kuka olisi mentorini? Mistä löytäisin sytyttävän ja innostavan valmentajan ja vaikka valmennusporukan?

Yhteenkuuluvuuden tunne ja keskinäinen avunanto tuovat turvaa ja lisäävät hyvinvointia.

Kun olet löytänyt oman kutsumuksesi, sinun täytyy vain uskaltaa vaalia valintaasi!

”Se jonka elämässä on miksi, kestää miltei minkä tahansa miten.”
– Nietszsche –

Tässä pizzassa paistat vain pohjan ja lisäät täytteet päälle tuoreina

Teksti: Hanna-Leena Turpeinen

Kevätpizza on tervetullut ja raikas tuulahdus tavanomaisten pizzojen joukkoon. Herkkuhetken jälkeen olosi on kevyt ja yhtä pirteä kuin pizzapäällisissä käyttämäsi värit. Valmistat käytännössä uunissa ainoastaan pizzapohjan ja lisäät täytteet valmiin pohjan päälle tuoreina. Näin pizzan värit säilyvät kutsuvan raikkaina ja mikä parasta, tuoreiden raaka-aineiden ansiosta pizzan ravintoarvot pysyvät huipussaan.

KEVÄTPIZZA

(Ohjeesta tulee 1 pellillinen / tai 2 kpl pyöreitä pizzoja)

PIZZAPOHJA

1 ps Farina Pizza-ja piirakkapohjaseosta

0,5 ps kuivahiivaa

2,25 dl vettä

1 rkl kookosöljyä

VAIHE 1) Kuumenna vesi noin 42 asteiseksi

VAIHE 2) Sekoita veden joukkoon kaikki loput aineet ja anna taikinan tekeytyä liinan alla jääkaapissa noin 30 minuuttia

VAIHE 3) Kauli valmis taikina gluteenittomia jauhoja apuna käyttäen haluamaasi pizzapohjan muotoon

VAIHE 4) Paista pizzapohja 225 asteessa, noin 10-15 minuuttia kunnes se on kypsä

AVOKADOKASTIKE

2 kypsää avokadoa

puolikas luomu tomaatti

puolikas puristettu sitruunan mehu

1 valkosipulin kynsi

0,5 tl suolaa

ripaus mustapippuria

 VAIHE 1) Halkaise avokadot, poista kivet ja lusikoi hedelmäliha leikkuulaudan päälle. Muusaa hedelmät haarukkaa apuna käyttäen leikkuulaudan pintaa vasten. Silppua tomaatti ja valkosipulin kynsi hienoksi silpuksi. Yhdistä kastikkeen kaikki aineet yhteen. Maista ja lisäile makuja tarvittaessa.

VAIHE 2) Voitele jäähtynyt pizzapohja avokadokastikkeella ja lisää täytteet kastikkeen päälle.

TÄYTEIDEA

Avokadokastiketta

1 nippu tuoretta oreganoa

1 paketti kirsikkatomaatteja

tuoreita retiisejä

Artikkeli on toteutettu yhteistyössä Vuohelan Herkun kanssa. Kaikki Vuohelan herkun tuotteet ovat luontaisesti gluteenittomia. Löydät tuotteet ruokakauppojen hyllyiltä tai voit tilata niitä myös suoraan Vuohelan Herkun -verkkokaupasta. 

Olet kaiken hyvän arvoinen jo nyt – Vaikka kaikki olisi ihan pielessä ja kesken

Uskomuksissa on kyse siitä, että luulemme tiettyjen asioiden johtavan johonkin tiettyyn. ”Jos olen ahkera ja paahdan, saan ylennyksen. Jos laihdun, fiilis itsestäni paranee. Kun rakastun, elämäni muuttuu.” Voimaantuminen on omien uskomusten uudelleen tarkastelua ja niistä vapautumista. Vapautuminen johtaa siihen, että alkaa kokea toivomiaan asioita jo nyt.

Saatamme uskoa, että tiettyjen ruokien nauttiminen on hyvästä, toisten pahasta. Tai että tietynlaisten ajatusten ajatteleminen johtaa hyvään, tai että tietynlaisten vaatteiden käyttäminen on avain elämänlaatuun, tai että tietty rahamäärä tilillä takaa mielenrauhan. Kun teemme niin kuin ”kuuluukin”, ihmettelemme, mikä hitsi siinä on, että silti olo on uupunut tai tuntuu tyhjältä.

Uskomukset ovat egon tulkintoja siitä, mikä on totta ja oikein. Uskomukset siitä, mikä tuottaisi iloa tai onnea voivat olla aivan ristiriidassa sen kanssa, mitä sydämesi haluaisi. Ne eivät johda välttämättä ollenkaan sinne, mistä haaveilet. Saatat jumittaa uskomuksessa siitä, että onni tulee sitten kun rakastut, laihdut, lihot, muutat, saat kivemman työn – ja blokkaat itseäsi kokemasta onnea tuottavia asioita tässä ja nyt. 

Joskus syön liikaa, joskus liian vähän. Välillä nukun huonosti, mieli on maassa, reagoin tunteella. Toisinaan joogaan, hengittelen ja hengaan ulkoilmassa. Joskus makaan sängyssä koko päivän saamatta mitään aikaan. Toisinaan olen pois tolaltani ja surun murtama. Välillä pelkään ja koen epävarmuutta. Mikään näistä ei määrittele, minkä verran voin jatkuvasti kokea syvää, rakkaudellista ja myötätuntoista yhteyttä itseeni, ellen usko niin.

Jos uskon, että vihaisuus, tolaltaan oleminen tai laiskottelu tarkoittavat, etten saa samalla kokea levollisuutta, en varmasti koekaan. Mutta jos katselen kaikkea inhimillisyyttäni ja elämää myötätuntoisesti, ymmärrän, että saan kokea mitä koen ja muistaa samalla yhteyden ytimeni rakkauteen. 

Olen vapaa toteuttamaan sydäntäni enkä takerru elämän lillukanvarsiin. Olen joka tapauksessa hyvän arvoinen heti nyt, vaikka minulla olisi suolisolmu etikkasipseistä, suklaaövereistä ja mielipahasta. Kehotan kuulostelemaan, mikä sinua ohjaa, motivoi, inspiroi ja johtaa. Maailma on täynnä tulokulmia siihen, mikä voisi edesauttaa hyvinvointiamme ja terveyttämme. Mikä sinusta tuntuu hyvältä? Luota omaan sisäiseen tietoosi sen suhteen, mikä sinua kulloinkin ravitsee.

Kun on orientaatio voida hyvin, nauttia elämästä ja hyväksyä itsensä, ei ole kiinni missään tietyissä metodeissa, ajatusmalleissa, talismaaneissa tai lähestymistavoissa. Silloin kuuntelee itseään hetki hetkeltä: mikä juuri nyt tekisi hyvää? Kun on itsekunnioittavassa tilassa, ohjautuu automaattisesti sisältä käsin tasapainoon. Ei tee jotakin sen perusteella, millaisia merkityksiä itse tai joku muu on asioille antanut. 

Ajatukseni tai tunteeni eivät ole totuus kaikesta, varsinkaan minusta. Mitä tiukemmin uskoo ajatuksiaan ja itse kehittelemiään asioiden syy-seurausshteita: ”taaskaan en osannut sanoa ei, nytkin on tili miinuksella, toikin katsoi mua oudosti eli olen huono ja epäonnistunut”, sitä voimallisemmin on niiden sitoma.

Tunteiden, ajatusten ja tilanteiden myötätuntoisesti kohtaaminen avaa oivalluksia siitä, millaisin uskomuksin rajaa elämäänsä. Kun päästää irti tarpeesta tuomita sisäisiä ominaisuuksia ja tunteita – eli kun kuulostelee itseään uteliaasti ja hyväksyvästi – vastustus hiipuu. On paljon helpompaa tehdä itselleen ja hyvinvoinnilleen rakentavia valintoja, kun ei puske itseään seinää vasten. Avautuu vastaanottamaan hyvää, ihan tällaisenaan. ”Saan olla tämän kokoinen kuin nyt ja samalla voida hyvin. Mikä kaikki toisikaan minulle rakkauden tunteita, vaikka en ole parisuhteessa josta haaveilen? Kuinka voisin toteuttaa intohimojani jo nyt, vaikka en olekaan unelmaduunissani?”. Kun ei ole ripustanut asioita mihinkään sitten kuniin, tai kun ei vaadi itseltään hyvän ansaitsemista, voi jo nyt vastaanottaa fiiliksiä ja asioita joista haaveilee. Silloin sydän on auki ja voimissaan.

Kuva: Unsplash/Octavio Fossatti

Sokerittomastikin voi herkutella! Tämä ihana maidoton mansikkapirtelö tuo kesän tullessaan

Vaikkei kesä oikein meinaa tulla millään on kesäherkut mielestäni jo sallittuja! Olen viimeisilläni raskaana, niin jotain raikasta herkkua tekee kokoajan mieli, mutta borrelioosia hillitsevä sokeriton ja maidoton ruokavalio on tuonut siihen pieniä lisähaasteita. Tämä ihana maidoton ja sokeriton mansikkapirtelö onkin ollut minulle ehdottomasti tämän kevään pelastus. Jos tällä ei saa kesäistä mieltä itselleen, niin ei sitten millään. Suosittelen 🙂

Maidoton mansikkapirtelö 

150 g kotimaisia pakastemansikoita

½ luomubanaani

3 – 4 dl kasvimaitoa (vesikin käy)

1-2 rkl manteleita

1 dl kookoskermaa tai jokin muu vispautuva kasvikerma (kaura- tai soijakerma)

1 rkl chiasiemeniä tai 1-2 rkl psylliumia sakeutukseen

Halutessasi lisämakeutusta esim. Hunajalla, kookos sokerilla tai stevialla

  • Sekoita kaikki ainekset blenderissä huolellisesti kuohkeaksi pirtelöksi.
  • Tarkista maku ja makeuta halutessasi hunajalla, kookos sokerilla tai stevialla
  • Anna chian/psylliumin reagoida nesteen kanssa hetki jääkaapissa (n., 10 min)
  • Nauti

Vapautus kaikille mahdottomille naisille

Kirjoittaja Katja Kallio (s. 1968) on kiitetty, tarkkavaistoinen ihmismielen kuvaaja. Hän kirjoittaa epäsovinnaisten naisten elämästä ja paikasta suomalaisessa yhteiskunnassa. Yön kantaja on hänen kuudes romaaninsa.

Noin vuosi sitten sain tietää, että Hämeenlinnan vankilamuseosta saattaisi löytyä valokuva Amanda Aaltosesta, Yön kantaja -romaanini todellisesta esikuvasta. Lähteissäni Hämeenlinnaan kuulin nuoremman tyttäreni kysyvän vanhemmalta: ”Kuka se Amanda Aaltonen oikein on?” Vanhempi tytär (teini) ei nostanut edes katsettaan puhelimesta vastatessaan: ”Se on äidin uuden kirjan päähenkilö jota se rakastaa enemmän kuin meitä.”

Amanda oli vuonna 1864 syntynyt turkulainen irtolaistyttö, joka oli syntynyt sota sisällään. Hän oli levoton, karttoi työntekoa ja reissasi ja istui sen vuoksi vankilassa. Älykäs hän oli ja kirjoitti kauniilla käsialalla vaikka oli lähes kouluja käymätön. Hän kertoi lentäneensä kuumailmapallolentäjän rakastajattarena Pariisiin, ja päätyi 27-vuotiaana loppuelämäkseen naisten mielisairaalaan Seilin saarelle. Tekaistu diagnoosi oli Insania epileptica menstrualis, epileptinen kuukautishulluus. Amanda kuoli Seilillä 54-vuotiaana.

Valokuvaa ei Hämeenlinnasta löytynyt. Paljoa muutakaan tietoa Amandasta ei ole, mitä nyt yksi sairaalaraportti, kaksi omakätistä kirjettä sekä lista hänen tavaroistaan: seitsemäntoista hametta, kolme kultasormusta, kultaiset korvakorut sekä 70 markkaa rahaa. Merkillinen omaisuus irtolaistytölle! Vähäiset tiedot herättivätkin enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Oliko kuumailmapallolento totta? Amandan toinen tärykalvo oli puhjennut, varsin tavallinen vaiva ilmailijoilla. Minä olen suhtautunut tähän mahtavaan vapauden metaforaan totena. Tässä piilee kaunokirjallisuuden voima: sinne minne historiantutkimus ei yletä, kaunokirjallisuus ojentaa pitkän kapean kätensä.

Amandan tarina kysyy eksistentiaalisen kysymyksen: keitä me olemme, jos olemme paikassa jossa emme halua olla, ihmisten kanssa joiden kanssa emme halua olla?

Kaikki ovat kokeneet lyhyesti tällaisen minuuden hälvenemisen, hajottavan kaksituntisen työkkärin infotilaisuudessa tai sairaalatutkimuksissa, ja kiiruhtaneet sitten helpottuneina takaisin omaan elämäänsä. Kirjoittaessani tein erilaisia identiteettikokeita. Asuin kaksi viikkoa Seilillä Amandan sellissä ja seurasin miten irtaannuin kotiminästäni. Kotona testasin mitä tapahtuu jos vain lähden kauppaan vaatteissa joita vihaan ja jotka eivät sovi minulle lainkaan. Ei tarvita paljoakaan kun jo eksymme sisäisesti. Kutsun fyysiseksi kirjoittamiseksi tätä metodia, kokemuksen hakemista kehon kautta. Samasta syystä lensin lopulta itsekin kuumailmapallolla, vaikka kärsin korkean paikan kammosta.

Olen omistanut Yön kantajan mahdottomille naisille, menneille ja nykyisille. Kaikille joita odotukset ja muotit kiristävät kuin pikkuruisten isoisoäitiemme takit. Tietenkään en rakasta Amandaa enempää kuin tyttäriäni, mutta näen hänen kauneutensa, hänen haaskuun heitetyn elämänsä arvon. Jokainen teksti, jonka aikalaiset kirjoittivat Amandasta, pyrki todistamaan että hän oli hullu, mahdoton ja arvoton. Nyt Yön kantajan myötä on kirjoitettu tekstien tulva, joka ylistää hänen elämänsä kauneutta ja arvoa. Tämä on empatian voitto! Kun me ymmärrämme minkä tahansa ihmiselämän kauneuden, olemme itsekin tiukemmin säikein kiinni elämän kudoksessa. Filosofi Martin Heidegger kutsui ”olemisen unohdukseksi” sitä miten historian ja yhteiskunnan voimat hallitsevat ihmistä niin ettei hänen omalla elämismaailmallaan ole enää mitään arvoa. Tämä on kirjallisuuden olemassaolon syy: se suojelee meitä ja elämismaailmaamme olemisen unohdukselta.

 

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image