Sivu 29 – Hidasta elämää

Ihmissuhteissa se mikä tuntuu tutulta ei aina ole turvallista

Ensimmäisissä kiintymyssuhteissa ja elämän kokemuksissa syntynyt turva tai turvattomuus on muokannut hermostoamme ja ajatteluamme. Aivomme ovat tottuneet käyttämään hermoyhteyksiä, jotka tukevat noihin kokemuksiin liittyvien ajatusten ajattelua, tunteiden tuntemista ja toimintaa. Se tarkoittaa esimerkiksi rajattomuutta, itsemme sivuuttamista, murusiin tyytymistä tai sitä ettemme uskalla suojata itseämme. Tiedämme kyllä yleensä mielessämme, että rajaaminen olisi hyvä juttu, mutta alitajunnassa saattaa jyllätä jo lapsuudessa opittuja uskomuksia siitä, että jäämme yksin jos kerromme mikä ei tunnu hyvältä.

Hakeudumme ihmissuhteissa usein alitajuisesti sellaiseen, mikä mätsää hermostomme tilaan eli myös kohtaamattomiin uskomuksiimme. Moni meistä pyyhältää kroonisessa yli- tai ailvirityksessä eli turvattomuudessa. Silloin vedämme puoleemme ihmissuhteita ja luomme vahingossa dynamiikkoja, joissa toistuvat jollakin tapaa samat uskomukset, tunteet ja olot kuin elämämme ensimmäisissä ihmissuhteissa.

Jos olemme tottuneet kannattelemaan hoivaajiamme, tulemaan hylätyksi, jäämään yksin tai pelkäämään, samat kuviot toistuvat ihmissuhteissamme, kunnes olemme tunnetasolla kohdanneet nämä haavat. Saatamme esimerkiksi ihastua tyyppeihin jotka eivät muistuta vanhempiamme mitenkään, mutta heidän kanssaan on kivan tuttu fiilis. Ei välttämättä levollinen vaan kenties kiihkeä. Luulemme, että nyt jumaleissön lähtee vuosisadan rakkaushommeli kehiin. Olemme kuitenkin vetäneet puoleemme tyypin, joka mätsää kohtaamattomaan haavaamme. Vaikka tiedostaisimme kognitiivisesti vanhat kärvistelymme, se ei vielä riitä. Hermostomme tarvitsee uudelleenmuokkautua ja kiintymyksemme alkaa turvallistua, jotta voimme kokea uudenlaista, parantavaa rakkaudellisuutta.

Aivot ovat plastiset eli valmiit muokkautumaan uusiin ajatuksiin, kokemuksiin ja toimintaan. Historiaa ei tarvitse toistaa. Kun hermosto alkaa rauhoittua säännöllisesti, aivojen kapasiteetti vapautuu uusien hermoyhteyksien muodostamiseen. Silloin kiintymyksemme voi alkaa turvallistua.

Kun hermosto alkaa rauhoittua säännöllisesti, aivojen kapasiteetti vapautuu uusien hermoyhteyksien muodostamiseen. Silloin kiintymyksemme voi alkaa turvallistua.

Moni meistä alun perin turvattomasti kiintyneistä joutuu ja saa jumpata turvallisen kiintymyksen hommelia tietoisesti nyt aikuisena. Harmillisen usein luulemme rakkaussuruissamme, että meissä on jokin vika ja että ”manifestoimme ihan väärin”, kun ihmissuhteet menevät mönkään.

Hommelissa on kuitenkin hirmusti toivoa, eikä meissä ole mitään vikaa! Olennaista on, että alamme löytää ja vahvistaa sisäistä turvaa. Sen myötä opimme erottamaan tutun siitä, mikä on aidosti turvallista. Meille mahdollistuu vetovoima, jota saa kokea levollisuudessa, eikä vanhojen haavakaavojen tarvitse enää toistua.

Kuva: Unsplash

Voimauttavat kurssini, terapeuttisen valmennukseni ja parityöskentelyn löydät TÄÄLTÄ.

Miksi et pysty lopettamaan itsesi satuttamista, vaikka tiedät ettei se tee sinulle hyvää?

Tunnistatko seuraavan tilanteen? Toimit itsellesi haitallisesti ja ymmärrät, että se ei tee sinulle hyvää. Palaat toksiseen ihmissuhteeseen, vaikka vannoit, että et tee sitä enää. Ostat kaupasta itsellesi pullon viiniä tai kassillisen herkkuja ja tunnet jo etukäteen huonoa omatuntoa, koska tämä on jo ties monesko kerta lyhyen ajan sisällä. Vingutat luottokorttisi tappiin täyttääksesi yhä uusilla ostoksilla sisäistä tyhjiötäsi.

Jokin sisälläsi sanoo, että tämä ei ole oikea tapa elää, mutta että tiedä, kuinka toimia toisin. Siksi tartut aina uudestaan ja uudestaan nopeaan mielihyvään. Traumatutkija Vincent Fellitin sanoin, ongelma on siinä, että ”On vaikea saada tarpeeksi jostain, joka melkein toimii”. Haitallinen toimintasi perustuu harhalle. Olet kuin transsissa.

Tämä on kivuliasta. Tiedän tämän, koska olen ollut itse syvällä tuossa sisäisen ristiriidan puristuksessa. Olen myös löytänyt tien ulos. Siksi voin sanoa, että vapautuminen on mahdollista.

Miksi palaat vanhoihin kaavoihin?

Tavat, jotka melkein toimivat tuovat siis hetken lohdutuksen. Haitallisen toiminnan juuret ovat syvällä tunnetasolla ja siksi niitä ei voi muuttaa järjellä. Voit lukea joka ikisen opuksen, jossa asia selitetään perin juurin ja kuunnella aina vain uusia ja uusia podcasteja selviytymistarinoineen, mutta jos et ole valmis pysähtymään ja tutustumaan siihen, mitä tunteissasi ja hermostossasi tapahtuu, vaikutukset jäävät usein lyhytaikaisiksi.

Kaiken pohjalla on turvattomuuden kokemus. Se ajaa meidät vanhoihin kaavoihin. Haitallisen toiminnan kaavat ja niiden toistaminen luovat illuusion tuttuudesta ja turvasta. Kyse on selviytymiskeinosta, joka ohittaa järkiajattelun.

Yksinkertaisesti: et jää kiinni tapaan – vaan siihen, että se pitää kivun loitolla.

Mitä on se, mitä välttelet?

Mitä tämä kipu sitten on? Todennäköisesti pohjalla on surua, vihaa, häpeää ja pelkoja. Pelko siitä, jos epäonnistut irrottautumisessa. Mitä se kertoo sinusta? Pelko paljastumisesta ja siitä, että sen seurauksena sinut hylätään. Pelko tulevaisuudesta. Mitä elämäsi on ja mitä sinä olet ilman tätä haitallista tapaa?

Et voi pakottaa itseäsi, jos tavoitteena on pysyvä muutos. Jos et koe sisäistä turvaa, tulet palamaan vanhaan, vaikka se satuttaisi.

Mikä mahdollistaa muutoksen?

Sisäinen turva syntyy yhteydestä itseen, omaan kehoon, omiin tunteisiin, tarpeisiin ja rajoihin. Se vahvistuu yhteydessä turvallisiin ihmisiin.

Sisäisen turvan sylissä pystyt kannattelemaan tunteitasi. Se aukeaa pienistä olemisen mikrohetkistä, joissa sinun ei tarvitse suojautua ja esittää olevasi kuka joku muu. Sitä vahvistaa lempeä puhe omaa keskeneräisyyttä kohtaan. Sitä vahvistaa, että ympäröit itsesi ihmisillä, jotka ovat aidosti sinun puolellasi.

Utelias ja ystävällinen asenne on kaiken läpäisevä ja tervehdyttävä voima. Sisäinen kriittisyys ja puskeminen rampauttaa ja pitää sinut loppujen lopuksi vain jumissa.

Jos tunnistat itsesi, et ole yksin. Se, että tiedostat sisäisen ristiriidan toimintasi ja toiveesi välillä, kertoo siitä, että muutos on jo lähtenyt käyntiin.

Ehkä juuri nyt on sinun hetkesi pysähtyä kuuntelemaan sydämesi kuiskausta. Mitä sinä oikeasti tarvitset, kun mieli houkuttelee sinua tarttumaan tuttuun, mutta satuttavaan?

Voimien loppuminen ei ollutkaan niin kamala kokemus, vaan pahempaa oli jatkuva äärirajoilla sinnittely

Tunnistatko sinäkin olevasi samanlainen jääräpää kuin minä, että pusket arjessa eteenpäin viimeisillä voimilla ja läpi sen kuuluisan harmaan kiven, vaikka tiedostaisit sisimmässäsi olevasi jo TODELLA väsynyt? Jatkatko härkäpäisesti kulkuasi hampaat irvessä ja kyyneleitä niellen, vaikka kengät olisivat täynnä teräviä kiviä? Sitten lopulta koittaa se pahiten pelkäämäsi päivä, kun keho ja mieli sanoo: SEIS! Ei enää askeltakaan!

Onneksi koittaa, pohdin kohta miksi..

Mikä voimien loppumisessa eli romahtamisessa pelottaa niin paljon, että se saa meidät ohittamaan ja sulkemaan silmämme todellisilta tarpeiltamme? Mikä sisäinen mekanismi saa meidät puskemaan eteenpäin, vaikka kaikki uupumuksen hälytysmerkit huutaisivat punaisella? Se ei nimittäin välttämättä ole se kuuluisa suomalainen sisu, jota niin mielellämme itsellemme ja muille uskottelemme. Syyllinen eivät aina ole ne ulkoiset olosuhteet, joiden vankina kenties koemme olevamme tai joita niin helposti ja automaattisesti syytämme. Syy ei myöskään ole oma herkkyytemme ja heikkoutemme, joiden piikkiin pahan olon voi nopeasti työntää, kun emme muuta keksi.

Minun näkemykseni mukaan kyseessä on sisun sijaan pikemminkin usein tiedostamaton häpeä ja pelko: mitä sitten tapahtuu? Miten käy jos tipun suorilta jaloilta? Kuinka kestän sen musertavan häpeän tunteen, joka voinnin romahtamisesta seuraa ja joka pysähtymisen myötä vyöryy yli? Mitähän muut minusta ajattelevat tai miten he minut näkevät kun saavat tietää? Kuka hoitaa työni ja velvollisuuteni töissä ja kotona kun itse en enää pysty?

Kokemuksesta voin sanoa, että lopulta romahtaminen eli voimien loppuminen ei ole niin kamalaa, kuin mitä etukäteen yleensä pelkäämme. Paljon kamalampaa on yrittää ylläpitää vahvuuden ja jaksamisen kulissia, vetää aamuisin valheellinen hymymaski naamalle, sinnitellä päivä tolkuttomassa aivosumussa peitellen todellista väsymystä. Kaikki tuo on lopulta vain oman inhimillisyyden kieltämistä ja omien tarpeiden sekä tunteiden ohittamista, valheellista roolia, jossa omat heikkoudet ja puutteet ovat kiellettyjä. Ja totuus on, että vaikka kuinka yrittäisimme peitellä todellista vointiamme, ympärillä olevat ihmiset kyllä vaistoavat ja näkevät sen sanomattakin.

Paljon kamalampaa kuin väsymykselle luvan antaminen on loputon suorittaminen ja siitä seuraava iloton ja hengetön elämä, krooninen masennusoireilu, jatkuva kalvava ahdistus aamuöisine heräilyineen sekä yksinpärjääjän raskaan ja näkymättömän taakan kantaminen. Sitä jaksaa aikansa, kunnes ei enää jaksa. Pysähtyminen todellisen väsymyksen äärelle nostaa näkyväksi sen, mitä vimmainen väkisin tekeminen on kaiken aikaa vain peittänyt alleen: oman inhimillisyytesi! Pysähtyminen nostaa näkyväksi sen, kuinka kaikki osasesi huutavat lepoa ja lempeyttä ankaruuden ja loputtomien vaatimusten sijaan.

Keho ja mieli kaipaavat hellittämistä, hyväksyvää myötätuntoista katsetta, kannattelevia käsiä, hyväilevää läheisyyttä joka ei vaadi mitään sinulta takaisin ja etenkin koko ihmisyytesi sallivaa läsnäoloa. Kaikki tämä myös sinulta itseltäsi! Paljon rohkeampaa kuin epäinhimillinen väkisin eteenpäin tarpominen on pysähtyminen ja itsensä kohtaaminen kokonaisena ihmisenä.

Romahtaminen eli voimien loppuminen on isomman muutoksen alku, ei suinkaan maailmanloppu kuten virheellisesti kuvittelemme tai tulkitsemme. Voimien loppuminen on mahdollisuus aloittaa sisäisten taakkojen purkaminen vähitellen sekä muuttaa suhdetta omaan itseen armollisemmaksi. Muutos alkaa, kun pysähdymme ja uskallamme olla itsellemme rehellisiä: ”minulla on rooli tässä ja vastuu omasta hyvinvoinnista, voin vaikuttaa siihen omilla valinnoillani.”

Ensimmäinen valinta voi olla vaikka soitto (työ)terveydenhuoltoon eli pyytää apua ja myöntää, että juuri nyt voimat ovat aivan loppu. Älä jää enää yksin, sillä se ei ole ratkaisu, vaan haitallinen suojamuuri, joka on syytä laskea alas.

Terapeutti vastaa: Mitä tehdä, kun vaikea tilanne suhteessa raukeaa, se tavallaan unohtuu ja jään suhteeseen?

Tässä toisessa Terapeutti vastaa -tekstissä vastaan Instagram-tilini ( @jenni_kiviniemi ) seuraajalta tulleeseen kysymykseen satuttaviin ja narsistisiin suhteisiin liittyen: Mitä tehdä, kun aina, kun vaikea tilanne raukeaa se tavallaan unohtuu ja jään suhteeseen?

Puran kysymyksen osiin ja tarkastelen sitä kohta kohdalta.

Vaikean tilanteen raukeaminen

Elämä satuttavissa ja narsistisissa suhteissa etenee tavallisesti hyvin samankaltaisen ja ennakoitavissa olevan syklin mukaan:

ensin saadaan nauttia seesteisestä ja hyvästä vaiheesta, jonka jälkeen ilmapiiri alkaa kiristymään syystä tai toisesta ja aiheuttaa ”varpaillaan oloa”. Tästä seuraa kriisi tai konflikti-tilanne, jonka jälkeinen hyvittelyvaihe alkaa palauttamaan rauhaa, kunnes sama kaava alkaa taas hiljalleen toistumaan.

Toistuva vuoristoratamainen kaava kuvaa myös traumasidossuhdetta, jonka tiedetään aiheuttavan aivokemiallista koukkua.

Aivot siis koukuttuvat hyvän ja huonon kohtelun äkkijyrkkään vaihteluun, joka saa aikaan sen, että suhteesta on vaikea irrottautua.

On hyvin tavallista jäädä toivomaan ja odottamaan hyvää kohtelua, koska se tuntuu erityisen hyvältä ja hoivaavalta kaiken kauheuden jälkeen.

Vaikeat tilanteet unohtuvat ja näin suhteeseen jäädään

Satuttava ja narsistinen persoona ei yleensä halua tai ole kyvykäs käsittelemään suhteen haasteita. On myös hyvin tyypillistä, että he syyttävät kaikesta kumppaniaan eivätkä pysty ottamaan minkäänlaista vastuuta omasta käytöksestään.

Jotta ongelmista voitaisiin keskustella vaatisi se kykyä tunnistaa ja katsoa avoimesti sekä rehellisesti omia kipukohtia sekä epäonnistumisia. Tätä taitoa satuttava ja narsistinen persoona ei yleensä omaa.

Näin keskustelut eivät onnistu eivätkä tuota tulosta, jossa toiminta jatkossa voisi muuttua.

Selviytymiskeinoina tällaisissa tilanteissa on yleensä se, että ei-satuttava osapuolikin ikään kuin oppii unohtamaan ja lakaisemaan haasteita maton alle tai syyttämään itseään ja ottamaan vastuuta kaikesta, jotta suhde voisi jokseenkin olla menestyvä.

Lopputulos

Lopputulemana näissä tilanteissa on usein se, että satuttavan ja narsistisen suhteen kaavaan totutaan ja opitaan toimimaan sen mukaan, miten tilanteista päästään helpoiten ohi.

Jos keskustelut eivät koskaan tuota toivottua tulosta, vaan aiheuttavat pelkästään lisää riitoja on luonnollista antaa asioiden vaan olla ja ikään kuin alistua kohtaloonsa.

Tämän kaiken muuttamiseksi on ensimmäinen askel tiedostaa nämä toistuvat tilanteet ja pyrkiä keskustelemaan niistä ääneen kumppanin sekä läheisten kanssa.

Jos kumppani ei suostu keskustelemaan, ei ota vastuuta omasta käyttäytymisestään, syyllistää kaikesta toista ja jatkaa samaa toimintaa on hyvä pysähtyä ja todeta:

Jos en pysty muuttamaan toista, minun on muutettava omaa suhtautumistani ja toimintaani, koska muuten kaikki tämä pysyy ennallaan.

Seuraavassa Terapeutti vastaa -blogiteksissäni vastaan kysymykseen: Miksi yhteishuoltajuus on niin vaikeaa narsistin kanssa?

Lue myös Terapeutti vastaa -sarjan osa 1: Muuttuuko narsisti ikinä?

Tietoa ja erityisesti terapeuttisia keinoja toipumiseen satuttavista suhteista löydät kirjastani: Toivu satuttavasta suhteesta (2024).

Rajaaminen – sanoja vai tekoja?

Rajaaminen on ennen kaikkea toimintaa oman hyvinvointisi puolesta, rakkauden teko.

Rajaaminen ei ole selittämistä tai yritystä saada toista ymmärtämään tai hyväksymään sitä, mikä sinulle toimii tai ei toimi. Kun kovasti selitämme, haemme hyväksyntää ja sysäämme vähän vastuuta toiselle – eli oikeastaan ylitämme hänen rajojaan. Selostaminen kumpuaa siitä pelosta, että jos rajaat, jäät yksin. Ja tokihan tuo pelko on tosi ymmärrettävä! Siitä ei tarvitse päästä eroon, vaan kun sisäinen turva vahvistuu, opimme puhumaan peloistamme suorempaan. Silloin voimme myös tulla syvemmin kohdatuksi. Sitä ei yleensä tapahdu, kun sivuutamme itseämme rajattomuudella.

Rajojesi puolesta toimiminen mahdollistuu, kun yhteys itseesi syvenee ja lempeytyy. Alat toimia enemmän sen tunteen kautta, mikä sinulle on isossa kuvassa hyväksi kuin pelkojen ohjaamana. Toki rajoista voi puhua ja varsinkin ihmissuhteissa yhdessä speksaaminen on olennaista turvan ja luottamuksen rakentumisen kannalta. Teot kuitenkin ratkaisevat – rajat eivät toimi teoriassa.

Kun omat rajasi vahvistuvat, et ylitä toisten rajoja huomaamattasi. Alat toimia suoraselkäisemmin ja selkeämmin. Pyydät, esität toiveita ja teet omat valintasi. Rajaaminenhan ei toki ole toisille speksien sanelemista, kontrollia tai energeettisiä pelejä eli valtataistelua. Rajaaminen suojaa rakkautta ja kumpuaa sydämestä. Se avaa myös hyviä tiimipelitaitoja. Ja niitähän toki tarvitaan, jos mielii aidosti aikuisia, läheisiä ihmissuhteita.

Pöhisemme usein huomaamattamme aika turvattomina, ja sen vuoksi emme ole oppineet rajaamaan kenties kovin hyvin. Silloin ohjaudumme menettämisen, hylätyksi tulemisen ja yksinjäämisen pelon kautta. Vahvat, selkeytyvät rajat kumpuavat sisäisestä turvasta eli uskalluksesta kuulla ja toimia sen mukaan, mikä omalle hyvinvoinnille on hyväksi. Silloin mahdollistuvat myös syvän läheiset, aidot ihmissuhteet, joissa saa olla oma itsensä kaikkine tunteineen.

Kuva: Unsplash

Voimauttavat kurssini, terapeuttisen valmennukseni ja parityöskentelyn löydät TÄÄLTÄ.

Mitä itseluottamus on ja mistä sitä saa (lisää)?

Olen itse epäillyt itseäni ihan helvatusti, kokenut valtavasti epävarmuutta ja sumuttanut itseäni pois sisäisistä tunteistani ja paremmasta ymmärryksestäni – ja kärvistellyt sen vuoksi paljon. Olen pysytellyt toksisissa tilanteissa ja parisuhteissa, ja liian lähellä siellä, missä ei ole hyvä olla. En ole osannut suojata itseäni.

En ole välttämättä (läheskään) aina luottanut kykyyni pärjätä tai siihen, että saan ja voin mennä elämässä kohti kutsuvia juttuja. Olen ollut paljon selviytymistilassa. Se ei välttämättä ole aina ulkopuolelle edes näyttänyt siltä, koska olen niin hyvin toimiva. Silti sisäisesti ei välttämättä ole ollut kovin levollinen ja ihana olo. Olen sivuuttanut itseäni paljon ja luullut, että on minun tehtäväni nousta vaikeiden fiilisten yläpuolelle.

Elämäni aiemmassa, ihanassakin parisuhteessa oli haasteellista se, että epäilin itseäni ja elämää paljon – sitä, että onko tämä nyt se juttu. Halusin valita “oikein”. En tiennyt, että kyse oli läheisyyden pelosta, joka kumpuaa turvattomuudesta, traumasta ja kiintymyshaavoista. Alla on syvää turvattomuutta ja luottamushaava.

Me superherkät olemme usein myös oppineet epäilemään itseämme, koska oma sisäinen kokemus on voinut olla täysin ristiriidassa sen kanssa, kuinka ympäristössä on toimittu ja puhuttu. Usein olemme internalisoineet eli empaattisina ottaneet kannettavaksemme nuo ristiriidat ja luultu, että vika on meissä.

Se, miten olen oppinut luottamaan itseeni on toisaalta a) sielullista b) sisäisen turvan synnyttämisen kautta. Sielullinen luottamus on ollut sisäsyntyistä, intuitiivista tietämistä, joka on ollut pohjantähteni. Mutta ei se ole suojannut menemästä tilanteisiin tai pysymästä hommeleissa jotka eivät tee hyvää.

Sisäisen turvan vahvistumisen myötä opin laskeutumaan kehooni, kuuntelemaan sisältä päin miltä tuntuu ja TOIMIMAAN yhä enemmän sen mukaan, mikä omalle hyvinvoinnilleni on hyväksi. Se on haasteellista, jos ei ole ihan hirveästi saanut ympäristöstä tukea tai mallia siihen, kuinka itseä suojataan tai tuetaan. Jos on ollut turvatonta eli on oppinut turvattomaksi, ei ole saanut vahvaa pohjaa itseensä tai elämään luottamiseen. Se tarkoittaa käytännössä turvatonta kiintymystyyliä suhteessa toisiin ihmisiin ja laiffiin.

Ihana juttu on, että tämän hommelin voi todella kääntää. Kiintymystyyli voi turvallistua, luottamus itseen ja elämään vahvistua, ja ennen kaikkea voi vapautua elämään sydämensä eikä pelkojensa kautta. Voi oppia rajaamaan ja tekemään valintoja, jotka ovat itsearvostavia ja omia hyvinvointia suojaavia ja tukevia.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että en enää tee kompromisseja oloistani esimerkiksi ihmissuhteissa. Joku voi olla ihana, tärkeä tai rakas, mutta jos suhteessa on kirrausta, johon eivät rajaamiset ja keskustelut auta, olen oppinut kunnioittamaan tunnettani ja ottamaan etäisyyttä. Olen oppinut kuulostelemaan ja tekemään valintoja omien arvojeni mukaan, ja olen sisäistänyt, ettei minun tarvitse tehdä kompromisseja yksin jäämisen pelossa. Tällaiselle ylivastuulliselle ponnistelijalle se on iso juttu.

Saakin alkaa elää yhä enemmän omaa elämäänsä ja keskittyä omaan sydämeensä. Tosin itse itselleenhän se lupa on annettava, riippumatta siitä mitä ympäristössä tapahtuu. Ja kun niin tekee, se vahvistaa luottamusta omaan sydämeen. Hyvinvointini on paitsi jees ja oikein, myös omalla vastuullani.

Kuva: Unsplash

Voimauttavat kurssini, terapeuttisen valmennukseni ja parityöskentelyn löydät TÄÄLTÄ.

Nämä luontaiset eleet rauhoittavat hermostoa – vaikka et edes huomaa kehosi liikkeitä

Ihmiset käyttävät monesti kosketusta tiedostamattaan tasapainottamaan omaa olotilaa ja hermostoa. Jännittävässä tilanteessa usealla on esimerkiksi tapana sivellä reisiä, ikään kuin pyyhkiä hikeä kämmenistä tai sukia hiuksia korvaan taakse. Nämä eivät ole pelkästään hermostuneisuuden merkkejä, vaan kun teemme näin, käytämme itse asiassa kosketusta hermoston tasapainottamiseen ja rauhoittamiseen, olemme siitä sitten tietoisia tai emme.

Oletko koskaan huomannut, mitä kehosi tekee stressin hetkellä tai kun olet ärsyyntynyt? Monilla meistä kädet hakeutuvat vaistomaisesti otsalle, ohimoille tai poskille. Nämä liikkeet eivät kerro vain ahdistuksesta – ne ovat kehon luontaisia, alitajuisia tapoja rauhoittaa itseään. Ne kertovat, että keho tietää, mitä tarvitsemme jo ennen kuin ehdimme ajatella sitä.

Kosketuksen vaikutus hermostoon

Kosketus auttaa tutkitusti lievittämään stressiä alentamalla stressihormoni kortisolin tasoja sekä laskemalla sykettä ja rauhoittamalla hengitystä. Yliaktiivinen sympaattinen hermosto rauhoittuu ja parasympaattinen hermosto aktivoituu, joka auttaa meitä rentoutumaan.

Käytännössä tämä ketjureaktio saa alkunsa, kun kosketus stimuloi hermopäätteitä ihossa ja syvemmällä lihaksissa, jotka puhuvat vagushermon kanssa. Kun vagushermoston aktiivisuus lisääntyy, se toimii jarruna kehon stressireaktiolle.

Parhaat tavat rauhoittaa hermostoa kosketuksen avulla

Hermostoa rauhoittaa tutkimusten mukaan parhaiten painallukset sekä sivelyt, eli silittäminen. Tämä johtuu osittain siitä, että meidän aivot yhdistää kyseiset tuntemukset turvaan jo hyvin nuoressa iässä. Vauvoja jos mietitään, niin ne rauhoittuvat parhaiten vanhempien sylissä, kun heitä silitetään ja painetaan lempeästi rintaa vasten.

Jotta kosketuksella olisi hermostoa rauhoittava vaikutus on tärkeä käyttää kohtalaista painetta. Kohtalainen paine stimuloi painereseptoreita, mikä lisää kosketuksen miellyttävyyttä. Kosketuksen nopeudellakin on merkitystä. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin ihanteellinen kosketusnopeus on noin 3 senttimetriä sekunnissa. Liian nopea tai hidas kosketus ei nimittäin aktivoi mielihyvää tuottavia ja hermostoa rauhoittavia hermoratoja yhtä tehokkaasti.

Näin voit rauhoittaa hermostoasi omin käsin

Kokeile:

Sivelyitä käsivarsiin, päähän, kasvoihin, rintaan, vatsan alueelle, jalkoihin, mihin vaan, missä ne tuntuu hyvälle. Voit sivellä esimerkiksi molempia käsivarsia samanaikaisesti, tai sitten voit silittää yhtä käsivartta kerralla. Se, että meillä on yksi käsi, joka ei liiku tarkoittaa, että meillä voi ikään kuin olla vastaanottava puoli ja aktiivinen, antava puoli.

Silittäminen voi olla kevyttä, syvää, hidasta tai virtaavaa mielesi mukaan.

Painalluksia, käsivarsiin, rintaan, jalkoihin, päähän. Painalluksia tehdessä olkavarsiin olemme valmiiksi ikään kuin halausasennossa ja voimme käyttää käsivarsia myös ylävartalon halaamiseen ja painamiseen. Näin saadaan painallus aikaiseksi myös rintalastaan.

Pyri tekemään painallukset käsillä ja sormilla hitaasti ja lempeästi. Tarkoitus ei ole aiheuttaa kipua.

Kuuntele kehoasi ja pyri käyttämään kosketusta, joka tuntuu sinusta parhaalle. Jos et tiedä mikä toimii sinulla, kokeile avoimen uteliaasti eri tapoja.

Tutkimustenkin tukemana nämä kosketuksen muodot aktivoivat kehossamme samoja turvaa tuottavia järjestelmiä, joita käytämme vaistonvaraisesti rauhoittaaksemme lasta sylin ja silittelyn avulla.

Jos kosketus tuntuu vieraalta, aloita lempeästi

Aluksi itseensä koskettaminen – sivelyt, painallukset, hellät otteet – voi tuntua vieraalta tai jopa kiusalliselta. Se on täysin luonnollista. Monelle meistä kosketus on pitkälti varattu toisille, eikä omaa kehoa ole totuttu kohtaamaan näin tietoisesti. Onneksi tämäkin on asia, joka ajan kanssa helpottuu.

Voit halutessasi aloittaa pienesti, yhdistäen kosketuksen arjen rutiineihin. Kun levität kosteusvoidetta tai peseydyt suihkussa, tee liikkeet hieman hitaammin ja ennen kaikkea ajatuksella. Näin yksinkertainen arjen hetki voi muuttua osaksi hermoston säätelyrutiinejasi.

Jos haluat oppia lisää somaattisia keinoja säädellä hermostoasi, tutustu palveluihini TÄÄLTÄ (mm. verkkokurssi).

Turva vai intohimo? Voit saada molemmat!

Toivoisitko ihmissuhteessa sekä turvaa että intohimoa? Oletko heilunut vuoristorata- ja “kämppissuhteiden” välillä? Kaiken takana on hermosto!

Valitsemme ja vedämme puoleemme alitajuisesti kuvioita jotka mätsäävät hermostomme tilaan, vaikka tietoisessa mielessämme haluaisimme mitä. Hermostomme vie meitä usein enemmän kuin huomaammekaan. Saatamme sekoittaa hermoston ylivirityksen mielettömään kemiaan ja luulemme, että nyt jumaleissön lähtee tajunnanräjäyttävä rakkaus kehiin. Silloin kyse on yleensä haava- tai traumaresponssista hermostossamme.

Toinen, yleinen vaihtoehto on valita turvattomuuspäissämme kumppaneita, joiden kanssa hermosto rauhoittuu, mutta samalla elämänvoima tai intohimon draivit vähän demppautuvat. Toisinaan sekoitamme läheisyyden myös ystävyydessä siihen, että hermostomme jatkuvasti vuorotellen jännittyy ja sitten hetkeksi tasaantuu. ⁠Luulemme, että meillä on toisen kanssa turvallista, vaikka oikeasti kyse on siitä, että meillä on tuttua. Se mikä on totuttua ei oikeasti välttämättä ole turvallista, mutta osaamme operoida tuossa ”kotoisassa” tunne- ja hermostomaastossa.

Kaikki tämä kumpuaa eheyttämättömästä, turvattomasta kiintymystyylistä, joka on meillä suomalaisilla kaikkein yleisin. Meillä on valtavasti kollektiivista, sukupolvelta toiselle periytynyttä turvatomuutta, jota kannamme hermostossamme. Tunneyhteyden puute, puhumattomuus ja sotatrauma ovat aiheuttaneet syvää läheisyyden, menettämisen, torjutuksi tulemisen ja yksinjäämisen pelkoa, jotka edelleen leimaavat ihmissuhteitamme ja suhdetta itseemme.

Ohjaudumme tiedostamattomien pelkojen eli turvattomuuden kautta, kunnes alamme löytää ja vahvistaa sisäistä turvaa. Hermostomme alkaa muokkautua, ja ihan uudenlainen ajattelu, toiminta ja tunne-elämä mahdollistuu. Se tietenkin räjäyttää myös ihmissuhteiden pajatson hyvällä tavalla: kiintymystyylimme turvallistuu.
⁠
Kun hermosto eheytyy, voimme kokea parisuhteissa SEKÄ turvaa että intohimoa. Voimme ylipäänsä luoda ihmissuhteita, joissa on selkeät rajat, ja joissa voi levätä, luottaa ja purkaa vanhoja haavojaan. ⁠Se mahdollistaa syvät, läheiset ihmissuhteet.

Työni ytimiä on sisäisen turvan, tunnetaitojen ja itsearvostuksen opettaminen – kaiken sen, joka on turvallistanut myös oman kiintymykseni. Monet, pitkäaikaiset suhteeni ovat avautuneet ihan nextille levelille, jos kumpikin osapuoli on tehnyt omaa sisäistä duuniaan kiintymyksensä turvallistamiseksi. Eräässäkin parikymmenvuotisessa ystävyydessä olemme lähentyneet entisestäänkin huikeasti, kun välillämme ei enää ole mitään turvattomuudesta kumpuavaa pöhinää. Jos sellaista joskus ilmaantuu, käsittelemme asiaa rakkaudella.

Olen itse myös sahannut sekä turvan että intohimon välillä; en tiennyt, että olin projisoinut toisiin turvan tai intohimon. Olen oppinut ottamaan koppia elämässäni kummastakin. Se tarkoittaa, että sisäinen turvani on vahva. Vaalin ja ravitsen intohimon energioita elämässäni itsenäisesti projisoimatta niitä toisiin. Tunnistan ja olen tarkka siitä, mitä hermostossani (eli olossani) kenenkin kanssa tapahtuu ja mitä isossa kuvassa elämääni valitsen. Arvostan itseäni niin paljon, että teen tietoisia valintoja siitä, keiden kanssa haluan ja voin panostaa syvään läheisyyteen. Kun en hae toisista turvaa tai intohimoa, voin jakaa niitä ihmissuhteissa, jotka tekevät minulle hyvää.

Kun hermostomme rauhoittuu ja sisäinen turva vahvistuu, voimme tuoda näitä energioita ihmissuhteisiimme ja tehdä tietoisempia valintoja ihmissuhteissamme. Meillä voi olla kivoja tyyppejä elämässämme, mutta aikuista läheisyyttä, turvaa ja ihanaa vetovoimaista pöhinää syntyy sellaisten kanssa, jotka ovat riittävän turvassa itsessään ja osaavat kannatella itseään vastuullisesti. Ihana juttu on, että näitä taitoja voi opetella. Sisäistä turvaa voi oppia vahvistamaan, ja ihmissuhteistaan voi luoda tietoisesti turvallisempia.

Kuva: Unsplash

Voimauttavat kurssini, terapeuttisen valmennukseni ja parityöskentelyn löydät TÄÄLTÄ.

Miksi en saa unta? Ja mitä voin tehdä asialle?

Noin kolmasosa aikuisista kärsii tilapäisestä unettomuudesta. Unettomuus vaikuttaa merkittävästi olotilaan ja mielentilaan. Tässä 5 yleisintä syytä unettomuudelle – ja vinkkejä, kuinka korjata tilanne.

Stressi ja huoli

Mielen jatkuva aktiivisuus, kuten stressi ja huoli, voi pitää hereillä. Jos ajatukset pyörivät työasioiden, ihmissuhteiden tai muiden huolien ympärillä, kehosi voi olla liian “valmiustilassa” nukahtaakseen. Keho ikään kuin pysyy aktiivisena mahdollista uhkaa varten ja samalla mieli pysyy valpaana huomaamaan jotain uhkaavaa – ja ajatuksistahan saa aina kaivettua jotain, mistä stressata ja mistä olla huolissaan.

Mitä voit tehdä?

– Kokeile illalla esimerkiksi rauhoittumisharkoituksia. Löydät muutaman maksuttoman harjoituksen ilmaisesta Hidasta elämää -sovelluksesta, Hetki itselle -osiosta. Kuukausimaksulla saat yli 100 meditaatiota käyttöösi.

– Vältä iltaisin huolimieltä aktivoivia ärsykkeitä, kuten uutisia, jännittäviä ohjelmia/kirjoja ja somea. Monet ärsykkeet voivat saada aikaan tiedostamattoman huolitunteen, eli ärsykkeen vaikutusta ei ymmärrä ajatuksen tasolla, mutta keho reagoi siihen.

– Tauota päivääsi, jotta mielen kuormaa ei kerry niin paljon. Kokeile vaikka Hidasta elämää -sovelluksen Hetki itselle -osion lyhyitä harjoituksia 3-7 min).

Epäsäännölliset unirytmit

Epätasaiset nukkumaanmenoajat voivat häiritä kehon sisäistä kelloa. Tämä on erityisen yleistä, jos valvot viikonloppuisin tai altistut kirkkaalle valolle myöhään illalla. Pyri siis mahdollisuuksien mukaan rauhoittumaan unille samaan aikaan.

Mitä voit tehdä?

– Mene nukkumaan ja herää samaan aikaan joka päivä. Voit auttaa itseäsi rauhoittumaan unille erilaisilla rentoutus- ja rauhoittumisharjoituksilla, joita löydät Hidasta elämää -sovelluksen Hetki itselle -osiosta.

– Vältä ”yksi vielä” tai ”hetki vielä” -houkutuksia, jotka syntyvät esimerkiksi koukuttavien sarjojen tai kirjojen myötä. Nämä voivat venyttää aiottua nukkumaanmenoaikaa.

Liian vähän liikuntaa – tai liian myöhään

Liikunnan puute voi vähentää kehon väsymistä, mutta intensiivinen liikunta myöhään illalla voi myös virkistää liikaa.

Mitä voit tehdä?

– Pohdi, miten voisit saada riittävästi kehorasitusta päivän aikana, jotta myös keho on iltaisin väsynyt.

– Testaa, mikä on juuri sinulle liian myöhäistä liikkumista. Joskus kevyt liikunta myöhään ei vaikuta niin paljon kuin raskas. Mikä on juuri sinulle myöhäisin hetki rasittaa kehoa kunnolla siten, että se ei häiritse unta?

– Kehorasituksen vastapainoksi anna kehollesi rentoutusta esimerkiksi kehorentoutusharjoituksilla, joita löydät Hidasta elämää -sovelluksen Hetki itselle -osiosta.

Ympäristötekijät

Meluisat, kirkkaat tai epämukavat olosuhteet voivat häiritä unta. Myös liian kuuma tai kylmä makuuhuone voi vaikuttaa. Jos uniympäristö vaihtelee merkittävästi, on luonnollista kärsiä niin sanotusta ensiyön vaikutuksesta (First-Night Effect), jossa mieli ja keho pysyvät valppaana läpi yön. Tämä syntyy useimmin uusissa nukkumisympäristöissä. Jos siis aivojen pitää pysyä koko ajan valppaana, uni jää pinnalliseksi.

Mitä voit tehdä?

– Tee makuuhuoneesta mahdollisuuksien mukaan viileä, pimeä ja rauhallinen.

– Käytä tarvittaessa korvatulppia tai silmälappuja.

– Hyödynnä mieltä ja kehoa rauhoittavia äänitteitä, kuten rauhoittavaa taustakohinaa (brown noise), joka peittää ympäristön ääniä ja vähentää ärsykereaktioita. Brown noise rauhoittaa hermostoa. Löydät brown noise -äänitteen sekä muita rauhoittavia taustaääniä Hidasta elämää -sovelluksen Hetki itselle -osiosta.

Mielen myllerrykset

Hankalat ja mieltä painavat tunteet voivat vaikeuttaa nukahtamista. Käsittelemättömät tunteet yhdistettynä univajeeseen voivat saada aikaan raskasta oloa, kuten ahdistusta.

Mitä voit tehdä?

– Keskustele tunteistasi mahdollisuuksien mukaan luotettavan henkilön tai ammattilaisen kanssa.

– Opettele tunnustamaan tunteita itsessäsi ja käsittelemään niitä. Löydät Hidasta elämää -sovelluksen Hetki itselle osiosta Hankalat tunteet -harjoituksia, jotka auttavat suhtautumaan levollisesti tunteiden myllerrykseen ja rauhoittamaan oloa.

Muista, että kehon ja mielen rauhoittamisessa ei ole oikotietä onneen: on etsittävä itselle parhaat tavat. Tutkimukset tukevat meditaation vaikutuksia, mutta yksi kerta ei riitä, vaan on tehtävä yhtä sitoutuneesti ja säännöllisesti harjoituksia kuin harjaa hampaansa. Hermosto ei rauhoitu yhdellä harjoituksella silloin tällöin.

Mikäli unettomuus on jatkunut pitkään tai epäilet unihäiriöitä tai muita terveydellisiä syitä, hakeudu lääkäriin.

Itsehoitovälineitä löydät:

Lataa ilmainen Hidasta elämää -sovellus TÄSTÄ.
Sovelluksen sisästä löydät Hetki itselle -osion, jossa on yli 100 meditaatioäänitettä erilaisiin tarpeisiin, podcasteja ja itsetuntemusta lisääviä workshopeja.
Voit maksaa kuukausimaksun (8,90€/kk) tai vuosimaksun (79€/v) sovelluksen sisässä.
HUOM! Osa sovelluksen sisällöstä on maksuttomia.

Mitä tehdä, kun tunnelukko aktivoituu?

Mitä voi tehdä kun tunnelukko on aktiivisena? En usko, että olen ainoa joka on TODELLA toivonut jotain taikapilleriä, jolla saisi vaikeat tunteet vaan poistettua. (Terveisiä mm. hylätyksitulon pelolle). Ja samalla toki elämässä on tullut sen verran monta mahalaskua, että on vaan joutunut kohtaamaan elämän vaiheita, että edes aiemmat pakokeinot eivät toimineet vaan tunteet vaan vyöryivät päälle. Ja nyt kuulostaan varmaan ehkä ärsyttävän imelältä, mutta lopulta onneksi niin (vaikken kyllä sitä tunnekipuilua olisi välttämättä halunnutkaan), sillä elämän kriisit ovat pakottaneet minut hakemaan apua tunteiden käsittelyyn.

Tunnelukot saavat meidät herkästi reagoimaan ja toimimaan tavoilla, jotka kääntyvät meitä vastaan. Siksi yksi keskeinen asia tunnelukkojen kanssa työskentelyssä on toiminnan ja reaktion viivästämistä. Se edellyttää meiltä lopulta aika paljon. Ja siksi tämä onkin harjoitus joka kysyy toistoja. Näitä toistoja kannattaa kuitenkin todella tehdä, sillä ne vahvistavat aivan valtavaa taitoa: Kykyä tunnesäätelyyn.

Ihmisyys koskettaa jokaista ja lopulta vaikka meillä olisi millainen arsenaali kikkoja, ihminen kaipaa myös toista ihmistä, näkemään, kohtaamaan ja olemaan rinnalla. Ja samaan aikaan mielestäni on tosi hyvä, jos meillä on jotain ns. ”kättä pidempää” niihin hetkiin kun tunteet tuntuu hyökyaalloilta.On monia erilaisia tapoja tukea itseään tunteiden läpi. Mitään ydinfysiikkaa se ei onneksi ole, mutta se kyllä sisältää…. iiiiiiik…..sen että suostuu TUNTEMAAN tunteensa. Se ei siis ole tunteiden poistamista (koska vielä 2020-luvullakaan, se ei vaan ole mahdollista)

Tässä tiivistetysti mitä voimme tehdä silloin, kun tunnelukot on aktiivisena

Saa tuntua.

Sen sijaan että vastutat tunnetta, sano sille mielessäsi, että SAA TUNTUA. Voit ajatella että oikeen nojaat tunnetta vasten.

Vie huomio kehoon.

Mitä kehossasi tapahtuu? Tutki uteliaasti. Missä päin kehoa tuntuu? Mitän hengitys menee? Sinun ei tarvitse muuttaa mitään, tee vain huomioita.

Kysele uteliaasti

Tutki uteliaasti tunnetta. Onko tunne tuttu jostain aiemmasta? Mitä se ehkä pelköö?

Mitä se kaipaisi? Olisiko sen tärkeä saada jotain kuuluville?

Itsemyötätunto:

Mikä olisi sinulle nyt myötätuntoa? Mikä tekisi sinulle nyt hyvöä?

Tadaa! Mikään ei maagisesti muuttunut, eikä galaksit räjähtäneet, mutta sinä sait toivon mukaan kokemuksen siitä että vaativan tunteen läpi eläminen on mahdollista, ilman että kääntyy itseään vastaan. Vaan jopa päinvastoin <3

Miten tunnistaa omia tunnelukkoja ja työskennellä niiden kanssa?

Tule mukaan Ymmärrä ja käsittele tunnelukkoja -webinaariin torstaina 23.4.2026 klo 18-20

Webinaari sopii sinulle, joka..

Olet taipuvainen ylisuorittamaan ja tiedät jo, että hellittäminen ei onnistu vaan tahdonvoimalla
Et oikein tiedä miten vaativien tunteiden kanssa ollaan, joten tunteiden välttäminen tai niistä käsin reagoiminen on sinulle tutumpaa
Olet taipuvainen ylimiellyttämään, ja tiedät että sinun olisi hyvä opetella parempia rajataitoja
Jos pelkäät että sinulle suututaan tai että sinut hylätään, valitset mielummin ylisopeutua itsesi terveen puolustamisen sijaan
Huomaat, että elämässäsi toistuu samankaltaiset kaavat, etkä oikein tiedä miten toimia toisin
Haluat oppia ymmärtämään ja hyväksymään itseäsi syvemmin
Haluat löytää keinoja vaativien tunteiden kohtaamiseen itseäsi hylkäämättä

Mistä tunnistaa turvallisen kumppani- tai ystäväehdokkaan?

Seuraavaksi seuraa aikamoisen täpäköitä kiteytyksiä turvallisesta ja turvattomasta käyttäytymisestä ihmissuhteissa. Näistä ei tarvitse repiä pelihousujaan: JOKAINEN meistä on joskus toiminut tai toimii turvattomuuspäissään. Silloinkin, kun olemme tutkineet ja availleet ja työstäneet itseämme jo hyvän tovin.

Nämä alla olevat listaukset eivät ole mitään paremmaksi ihmiseksi tulemisen merkkipaaluja joita pitää nyt suorittaa tai joiden mukaan tulisi elää. Esitän asiat selkeästi, jotta voit kuulostella, missä menet näiden kera.

Ihana uutinen on, että kun oppii sisäistä turvaa, yhteys itseen ja toisiin alkaa oikeasti muotoutua enemmän tuon jälkimmäisen listan mukaiseksi ilman hirmu ponnisteluja. Olen itse vetänyt turvattomuupäissäni ensimmäisen listan asiain mukaisesti ihan kybällä. Minulla – kuten about viidellä miljoonalla muullakin suomalaisella – on alunperin ollut turvaton kiintymystyyli. Mutta olen sydänvoimautunut asian kanssa ja nyt olen itselleni turvallinen ja kiintymykseni on turvallistunut. Hommeli voi ja saa syvetä – ja läheisissä ihmissuhteissa joissa molemmat tuovat turvaa, homma toden totta syveneekin.

Ytimekkäästi: turvallinen tyyppi on sellainen, jolla on sisäistä turvaa, tai joka opettelee sisäisen turvan taitoja. Turvaton tyyppi on sellainen, jolla on tunnistamatonta turvattomuutta ja hoitamaton, turvaton kiintymys. Hyvin monella meistä suomalaisista on alunperin turvaton kiintymystyyli, eikä se ole pulma itsessään. Jokaisella meillä myös tärähtää välillä turvattomuus, ämpyily tai pihalla oleminen päälle, mutta turvaa itsellemme ja ihmissuhteisiin tuo se, kuinka noiden asioiden kanssa puljaamme.

Turvallinen ihminen alkaa jo tunnistaa rajojaan ja tunteitaan. Hän toimii hyvinvointinsa puolesta. Reagoimisen sijaan hän opettelee tunnesäätelyä. Hänen miellyttämis- ja suorittamistaipumuksensa alkavat hiipua. Hän ei mökötä, vaan puhuu avoimesti ja selvittää asioita. Hän ei vastuuta toisia oloistaan. Hän osaa kuunnella itseään ja toisia, myös konfliktissa. Hän on avoin ja pyrkii hoitamaan elämäänsä suoraselkäisesti marttyroimatta. Tämä kaikki mahdollistuu, kun opettelee sisäisen turvan taitoja.

Turvattomuuspäissämme olemme usein rajattomia, sivuutamme itseämme, suoritamme tai ponnistelemme kiihkeästi ja ihmissuhteissa haemme huomaamattamme sitä rakkautta, turvaa ja hoivaa jota emme saaneet vanhemmiltamme. Nämä ovat superyleisiä ja inhimillisiä taipumuksia ja toimintamalleja, ja ne kumpuavat turvattomuudesta, ei huonoudesta, viallisuudesta tai hyväsydämisyyden puutteesta.

Turvattomuuspäissämme mm:

Olemme rajattomia – emme tunnista omia speksejämme, emmekä osaa ilmaista niitä toisille.
Haemme toisilta huomiota, hyväksyntää, rakkaudellisuutta tai turvaa esimerkiksi miellyttämällä, pitämällä mölyt mahassa tai antamalla niin, että pohjimmiltaan odotamme toisilta. Emme siis sanoita tarpeitamme.
Emme kunnioita toisten rajoja vaan manipuloimme tai vastuutamme toisia tai ylitämme toisten rajoja.
Puhumme yhtä, toimimme toisin.
Vastuutamme muita oloistamme ja tunteistamme, emmekä tunnesäätele. Odotamme toisilta kannustusta, turvaa, hoivaa, hyväksyntää.
Jahtaamme tai vetäydymme. Meidän voi olla vaikeaa avautua rakkaudelle, käsitellä vaikeita asioita ja tiedostaa pelosta kumpuavia toimintamallejamme.
Emme ole avoimia.
Emme toimi suoraselkäisesti.
Ihmissuhdetilanteissa virittelemme yhteyksiä muiden kanssa, vaikka meillä olisi hoitamaton, kohtaamaton ja selvittämätön muu tilanne päällä.
Vetäydymme tai tulemme kiihkeästi kohti – yhteydenpitomme on epäsäännöllistä ja pidämme yhteyttä vain silloin, kun itsellemme sopii.
Pakenemme vastuutamme.
Teemme tulkintoja sen sijaan että kuuntelemme ja keskustelemme.
Näemme toisten toiminnan omien haavojemme kautta ja pitäydymme uskomuksissamme.
Konflikteissa pitäydymme omassa kannassamme ja heittäydymme vähän lapsiksi. Emme kuule toisen kokemusta vaan vastuutamme häntä oloistamme tai valinnoistamme.
Marttyroimme ja uhriudumme – odotamme jeesausta, pelastelua tai olon piristelyä muilta.
Mökötämme tai annamme toisen ymmärtää kaikenlaista, mutta emme ymmärrä itse avata fiiliksiämme.
Saatamme jopa salailla, valehdella tai manipuloida.

Turvapöhinöissämme:

Opettelemme ja jatkamme sisäisen turvan taitoja – hermoston rauhoittamista ja itsemme hoivaamista.
Opettelemme tunnistamaan ja kohtaamaan tunteitamme sen sijaan että projisoimme ne toisiin.
Opettelemme tunnesäätelyä ja sen tiedostamista, millaista energiaa kohtaamisiin tuomme.
Opettelemme sanoittamaan, mitä haluamme ja emme halua – toimimme itse rajojemme mukaan.
Emme selittele rajojamme tai yritä saada toista hyväksymään ja ymmärtämään niitä, vaan toimimme ITSE vastuullisesti hyvinvointimme puolesta.
Olemme avoimia tilanteestamme, toiveistamme ja tarpeistamme.
Emme tyydy murusiin vaan muistamme elämän isossa kuvassa, mitä tahdomme. Toimimme siis arvojemme pohjalta, ei pikaista mielihyvää jahdaten.
Kunniotamme toisen rajoja.
Pyydämme apua, kun sitä tarvitsemme.
Emme loukkaannu toisten rajoista.
Avaamme tunteitamme ja ajatuksiamme.
Emme kontrolloi tai pyyhällä joustamattomina: turva on sitäkin, että keskustelemme ja teemme hyviä kompromisseja.
Emme sivuuta tai hylkää itseämme vaan kohtelemme itseämme yhä arvostavammin.
Uskallamme kasvaa ja oppia – turva ei tarkoita täydellisyyttä vaan vastuuta omasta kasvusta.

Kuva: Unsplash

Voimauttavat kurssini, terapeuttisen valmennukseni ja parityöskentelyn löydät TÄÄLTÄ.

Onko vääriä tunteita olemassa? – psykoterapian erityispsykologi vastaa

Entä jos -podcastin jaksossa 6 Sanna Wikströmin vieraana on psykoterapian erityispsykologi Satu Pihlaja. Jaksossa puhutaan ”vääristä tunteista” ja siitä, mistä olemme saaneet käsityksen, että joitain tunteita ei saa näyttää. Kaikki Entä jos -podcastin jaksot voit kuunnella MAKSUTTA Hidasta elämää -sovelluksen Hetki itselle -audio-osiosta. Lataa ilmainen sovellus TÄSTÄ.

Jakso 6 käsittelee tunteiden tunnistamisen, ilmaisemisen ja käsittelyn haasteita maailmassa, jossa niitä usein tukahdutetaan.

Mistä tunteiden tukahduttaminen johtuu? Miksi tietyt tunteet ovat erityisesti aikuisille vaikeita? Tässä 8 kiinnostavaa nostoa podcastista – kuuntele aiheista enemmän sovelluksesta:

Yhteiskunnalliset normit saattavat estää tiettyjen tunteiden ilmaisemisen: Satu Pihlaja nostaa esiin, kuinka tietyt tunteet, kuten viha tai suru, nähdään usein ”epäsopivina” tai ”väärinä” yhteiskunnassa. Näitä ”vääriksi” koettuja tunteita ei sallita ilmaista avoimesti, erityisesti julkisissa tai ammatillisissa ympäristöissä, mikä johtaa tunteiden tukahduttamiseen.
Mitä tunteita lapsena on vahvistettu: Satu sanoo, että eri tunteiden vahvistaminen alkaa jo lapsuudessa, jos mukavia tunteita kuten onnellisuutta palkitaan, mutta hankalia tunteita kuten vihaa tai surua kielletään. Tämä saa meidät sisäistämään käsityksen ”oikeista” ja ”vääristä” tunteista jo kasvaessamme.
Selviytymiskeinot ja tunteiden tukahduttaminen: Satu nostaa esiin, että ihmiset luonnostaan välttelevät epämukavuutta, myös tunneperäistä epämukavuutta. Tämä johtaa tunteiden välttelyyn tai tukahduttamiseen, kunnes ne saattavat purkautua räjähdysmäisesti sopimattomissa paikoissa.
Tunteiden ilmaisu työpaikoilla ja ihmissuhteissa: Satu korostaa, että tunteiden ilmaiseminen, vaikka se ei johtaisikaan välittömiin muutoksiin, on tärkeää mielenterveydelle.
Tunteiden käsittelyn tärkeys: Satu korostaa, että tunteilla on aina viesti, mutta niiden käsittely ei tarkoita, että toimitaan impulsseista tai reagoidaan heti. Esimerkiksi vihan tunne voi kertoa siitä, että rajoja on ylitetty, mutta sen ei tarvitse johtaa väkivaltaiseen toimintaan, vaan se tarjoaa mahdollisuuden käsitellä tunteita harkitusti.
Tunteiden sisäänpäin kääntyminen: Tukahdutetut tunteet, kuten viha ja turhautuminen, voivat alkaa vaikuttaa itseämme kohtaan. Tämä sisäänpäin kääntyvä viha voi johtaa itseään moittivaan ajatteluun ja jopa masennukseen. Tunteiden piilottaminen voi luoda sisäisiä ristiriitoja ja vaikuttaa hyvinvointiin.
Rajojen asettaminen: Yksi keskeinen teema on rajojen asettaminen ja niiden ilmaiseminen. Satu tuo esiin, kuinka rajojen asettaminen ei ole itsestäänselvyys, mutta se on elintärkeää mielen hyvinvoinnille. Kun rajat ylitetään, tunteet kuten viha heräävät, mutta niiden käsittely voi estää niiden suuntautumisen itseään kohtaan.
Väärinymmärrykset ja tunteiden käsittely arjessa: Erityisesti työpaikoilla ja kouluissa ihmiset eivät aina sano suoraan, jos jokin ärsyttää. Tällöin tunteet saattavat purkautua väärissä paikoissa, ja se voi luoda ilmapiirin, jossa ihmiset tuntevat itsensä hämmentyneiksi ja väsyneiksi. On tärkeää tunnistaa, että tunteiden ilmaiseminen avoimesti voi parantaa tilannetta.

Kuuntele tämä ja muut Entä jos -podcastin jaksot maksutta lataamalla Hidasta elämää -sovellus. Lataa ilmainen Hidasta elämää -sovellus TÄÄLTÄ.

Hidasta elämää -sovelluksen mukana saat maksutta…

…tilattua ilmoitukset uusimmista sisällöistä. Kaikki hidastaelamaa.fi:n tekstisisällöt löytyvät nyt siis myös sovelluksesta.

…podcastit, osan meditaatioita ja muista audiosisällöistä. (Maksuttomat audiosisällöt saattavat vaihdella.)

Saat kaikki sadat audio- ja workshop-sisällöt käyttöösi sovelluksen sisässä olevasta Hetki itselle -rauhoittavasta äänipalvelusta kuukausihinnalla 8,90€ /kk tai vuosihinnalla 79€/v. Sisältöjä löytyy lapsille, nuorille ja aikuisille.

Kun kaipaat lohtua, tukea, mielenrauhaa ja välineitä jäsennellä sisäisiä kokemuksiasi, Hidasta elämää -sovellus on tukenasi ja turvanasi. Löydät siis yhdestä paikasta henkisen olkapään 💜

Kun hermosto alkaa rauhoittua säännöllisesti, aivojen kapasiteetti vapautuu uusien hermoyhteyksien muodostamiseen. Silloin kiintymyksemme voi alkaa turvallistua.

Mikä mahdollistaa muutoksen?

Vaikean tilanteen raukeaminen

Vaikeat tilanteet unohtuvat ja näin suhteeseen jäädään

Lopputulos

Kosketuksen vaikutus hermostoon

Parhaat tavat rauhoittaa hermostoa kosketuksen avulla

Näin voit rauhoittaa hermostoasi omin käsin

Jos kosketus tuntuu vieraalta, aloita lempeästi

Stressi ja huoli

Epäsäännölliset unirytmit

Liian vähän liikuntaa – tai liian myöhään

Ympäristötekijät

Mielen myllerrykset

Itsehoitovälineitä löydät:

Miten tunnistaa omia tunnelukkoja ja työskennellä niiden kanssa?

Tule mukaan Ymmärrä ja käsittele tunnelukkoja -webinaariin torstaina 23.4.2026 klo 18-20

Webinaari sopii sinulle, joka..

Turvattomuuspäissämme mm:

Turvapöhinöissämme:

Mistä tunteiden tukahduttaminen johtuu? Miksi tietyt tunteet ovat erityisesti aikuisille vaikeita? Tässä 8 kiinnostavaa nostoa podcastista – kuuntele aiheista enemmän sovelluksesta:

Hidasta elämää -sovelluksen mukana saat maksutta…