Tunnistatko seuraavan tilanteen? Toimit itsellesi haitallisesti ja ymmärrät, että se ei tee sinulle hyvää. Palaat toksiseen ihmissuhteeseen, vaikka vannoit, että et tee sitä enää. Ostat kaupasta itsellesi pullon viiniä tai kassillisen herkkuja ja tunnet jo etukäteen huonoa omatuntoa, koska tämä on jo ties monesko kerta lyhyen ajan sisällä. Vingutat luottokorttisi tappiin täyttääksesi yhä uusilla ostoksilla sisäistä tyhjiötäsi.
Jokin sisälläsi sanoo, että tämä ei ole oikea tapa elää, mutta että tiedä, kuinka toimia toisin. Siksi tartut aina uudestaan ja uudestaan nopeaan mielihyvään. Traumatutkija Vincent Fellitin sanoin, ongelma on siinä, että ”On vaikea saada tarpeeksi jostain, joka melkein toimii”. Haitallinen toimintasi perustuu harhalle. Olet kuin transsissa.
Tämä on kivuliasta. Tiedän tämän, koska olen ollut itse syvällä tuossa sisäisen ristiriidan puristuksessa. Olen myös löytänyt tien ulos. Siksi voin sanoa, että vapautuminen on mahdollista.
Miksi palaat vanhoihin kaavoihin?
Tavat, jotka melkein toimivat tuovat siis hetken lohdutuksen. Haitallisen toiminnan juuret ovat syvällä tunnetasolla ja siksi niitä ei voi muuttaa järjellä. Voit lukea joka ikisen opuksen, jossa asia selitetään perin juurin ja kuunnella aina vain uusia ja uusia podcasteja selviytymistarinoineen, mutta jos et ole valmis pysähtymään ja tutustumaan siihen, mitä tunteissasi ja hermostossasi tapahtuu, vaikutukset jäävät usein lyhytaikaisiksi.
Kaiken pohjalla on turvattomuuden kokemus. Se ajaa meidät vanhoihin kaavoihin. Haitallisen toiminnan kaavat ja niiden toistaminen luovat illuusion tuttuudesta ja turvasta. Kyse on selviytymiskeinosta, joka ohittaa järkiajattelun.
Yksinkertaisesti: et jää kiinni tapaan – vaan siihen, että se pitää kivun loitolla.
Mitä on se, mitä välttelet?
Mitä tämä kipu sitten on? Todennäköisesti pohjalla on surua, vihaa, häpeää ja pelkoja. Pelko siitä, jos epäonnistut irrottautumisessa. Mitä se kertoo sinusta? Pelko paljastumisesta ja siitä, että sen seurauksena sinut hylätään. Pelko tulevaisuudesta. Mitä elämäsi on ja mitä sinä olet ilman tätä haitallista tapaa?
Et voi pakottaa itseäsi, jos tavoitteena on pysyvä muutos. Jos et koe sisäistä turvaa, tulet palamaan vanhaan, vaikka se satuttaisi.
Mikä mahdollistaa muutoksen?
Sisäinen turva syntyy yhteydestä itseen, omaan kehoon, omiin tunteisiin, tarpeisiin ja rajoihin. Se vahvistuu yhteydessä turvallisiin ihmisiin.
Sisäisen turvan sylissä pystyt kannattelemaan tunteitasi. Se aukeaa pienistä olemisen mikrohetkistä, joissa sinun ei tarvitse suojautua ja esittää olevasi kuka joku muu. Sitä vahvistaa lempeä puhe omaa keskeneräisyyttä kohtaan. Sitä vahvistaa, että ympäröit itsesi ihmisillä, jotka ovat aidosti sinun puolellasi.
Utelias ja ystävällinen asenne on kaiken läpäisevä ja tervehdyttävä voima. Sisäinen kriittisyys ja puskeminen rampauttaa ja pitää sinut loppujen lopuksi vain jumissa.
Jos tunnistat itsesi, et ole yksin. Se, että tiedostat sisäisen ristiriidan toimintasi ja toiveesi välillä, kertoo siitä, että muutos on jo lähtenyt käyntiin.
Ehkä juuri nyt on sinun hetkesi pysähtyä kuuntelemaan sydämesi kuiskausta. Mitä sinä oikeasti tarvitset, kun mieli houkuttelee sinua tarttumaan tuttuun, mutta satuttavaan?
