Satuttaviin ja narsistisiin suhteisiin liittyen on paljon mistä tulee päästää irti, jotta pystyy lopulta lähtemään ja toipumaan.
Irtipäästämisen vastapainoksi muista aina kertoa itselle mitä kaikkea hyvää ja tervettä niiden asioiden tilalle voi tulla, jotka satuttavassa suhteessa veivät sinulta ja elämästäsi niin paljon tilaa ja voimia.
Pyri alkuun tietoisesti päästämään irti ja luopumaan ainakin näistä seuraavasta kolmesta kohdasta:
Kuvitelmasta, että voit muuttaa hänet. Muistathan, ettei ihminen muutu kehoituksesta, vaan muutoksen taustalle tarvitaan paljon omaa tahtoa sekä ymmärrystä omasta toiminnasta.
Toiveesta, että suhteen alkuajat palaisivat takaisin. Satuttavan ja narsistisen suhteen kaavaan kuuluu olennaisena osana suhteen muuttuminen hiljalleen kuin päivästä yöksi, jonka jälkeen paluuta entiseen ei enää ole.
Ajatuksesta, että kaikki on sinun syytäsi. Tätä satuttava ja narsistinen ihminen haluaa sinun kokevan, koska näin sinua on helpompi hallita ja kontrolloida. Älä siis mene tähän lankaan!
Pyri jatkossa muistamaan nämä seuraavat kolme asiaa:
Voit muuttaa vain itseäsi ja omaa elämääsi. Oman hyvinvoinnin ja terveyden vuoksi meillä ihmisillä on velvollisuus kohdistaa suuri huolenpito ja välittäminen itseämme kohtaan.
Hyväksy faktat ja nykyinen tilanne sellaisenaan vaikka se olisi vaikeaa. Niin kauan, kuin kieltäytyy katsomasta totuutta silmiin ei mitään muutosta tapahdu.
Selkiytä ajatuksiasi puhumalla luotettaville läheisille. Terapeuttina kannustan sinua puhumaan, puhumaan ja puhumaan, koska se ihan oikeasti helpottaa!
Tukea epäterveestä suhteesta lähtemiseen ja siitä toipumiseen löydät Jennin kirjasta Toivu satuttavasta suhteesta.
Arki on paitsi elämän, niin myös rakkauden perusyksikkö. Välillä se kuitenkin kapenee armottomaksi suorittamiseksi ja loputtomiksi to do -listoiksi. Jatkuvien vaatimusten ristitulessa voi olla vaikea huomata kaikkea hyvää ympärillään. Huomata kuinka nämäkin hetket ovat arvokkaita, vaikka kaikki asiat eivät olekaan juuri niin kuin niiden toivoisi olevan.
Vaikka päivä olisi ollut tympeä tai esihenkilö kohtuuton, niin ehkä kotona odottaa hän, jonka kanssa olet päättänyt jakaa tämän kaiken. Ehkä päivä on ollut murheen tai ahdistuksen värittämä, mutta illalla tapaat ystävän, jonka kanssa maailma muuttuu aina vähän paremmaksi. Yhdessä on usein kevyempi hengittää.
Tämä runo on muistutus meille kaikille siitä kuinka hauras ja ohikiitävä hetki elämä on. Ja muistutus siitä kuinka tärkeitä ovat he, jotka jakavat askeleemme ❤️
Muistetaan rakastaa myös väsyneenä maanantaina. Pidetään toisistamme kiinni tasapaksuna torstaina. Ei havahduta kaikkeen hyvään, vasta sitten, kun aikaa ei enää ole. Ei paeta arkea, vaan paetaan yhdessä arkeen. Löydetään toisemme sieltä. Tänään, huomenna ja vielä silloinkin, kun ihomme on kuin ohutta silkkipaperia ja rakkaus muuttaa jo hiljaa muotoaan.
Tiedän, millaista on kantaa liian suurta taakkaa sisällään. Tiedän, millaista on näyttää ulospäin vahvalta ja pärjäävältä, kun samaan aikaan sisällä on niin sankka sumu, ettei näe edes itseään. Tiedän, millaista on säästää toisen ihmisen tunteita omien sirpaleidensa kustannuksella.
Tiedän, mitä on olla selviytyjä. Ja vaikka olen kiitollinen siitä, että olen puskenut elämässäni sisäisen hädän ja kivun lävitse, tiedän myös, miten vaikeaa on luopua ylipärjäävyyden viitastaan silloinkin, kun elämässä olisi siihen mahdollisuus. Siksi kirjoitin tämän runon. Nämä sanat ovat sinulle, joka olet joutunut selviytymään yksin ❤️
Sinulle vahva nainen, minä näen sinut. Näen hetket, jolloin maa on pettänyt jalkojesi alta eikä kukaan ole ollut vastassa. Näen jokaisen kerran, kun olet kannatellut toista ihmistä viimeisillä voimilla. Näen hädän, joka ei ole tullut nähdyksi, pyynnön, jolla ei ollut vastaanottajaa. Näen yksinäisen sielun, joka heijastaa ulospäin valoa. Näen varjosi pituuden ja kipusi syvyyden. Näen odotukset, jotka on kasattu harteillesi ja vastuut, jotka on sysätty liian varhain käsivarsillesi. Näen itkut, jotka nielaisit alas ja sanat, jotka jätit sanomatta säästääksesi toisen tunteita. Minä näen sinut vahva nainen, ja sisälläsi tytön, jonka tunnistan.
Koin 16-vuotiaana oman ensimmäisen tietoisen havahtumisen voimaani. Olin silloin koteloitunut pikkupitäjässä sisäänpäin, ja teinivuosinani alkanut katselemaan elämää kuin juhlina, joihin en ollut saanut kutsua. Silmälääkäri totesi yllättäen vuositarkastuksessa, etten enää tarvitsisi kolmevuotiaasta asti kantamiani vahvoja silmälaseja. Suhteellisen huononäköiset silmäni olivat ja ovat aivan eri paria, oikean silmäni näkökyky on 50-prosenttinen vasempaan verrattuna, mutta silmät kompensoivat toisiaan. Silmälasit eivät olleet enää välttämättömät, silmälääkäri sanoi siispä tuolloin teiniminulle. En ollut uskoa kuulemaani.
Kun ulkonäköni ja koko identiteettini yhtäkkiä silmälasien poisjättämisen myötä muuttui, koin muutaman päivän aikana syvän havahtumisen siihen, että sittenhän mikään muukaan elämässäni ei olisi fiksattua. Ehkä minun ei tarvitsekaan olla pihalla elämän juhlista kuin lumiukko! Yhtenä yönä valvoin huoneessani ja ajattelin, että minähän voin sitten esimerkiksi matkustaa mihin tahansa maailmassa. Perheeni ei ollut koskaan lapsuuteni aikana matkustanut ulkomaille. Viis siitä, voisin valita suunnan ja tehdä mitä haluan. Elämänkulkua ei olekaan lyöty vielä lukkoon, minua ei olekaan leimattu. Kukaan ei ole päättänyt puolestani, miten tämä elämähomma menee.
Sain siis aavistuksen omasta voimastani: kukaan ei koskaan voisi määritellä minua puolestani. Nämä havahtumiset saapuvat tyypillisesti pyytämättä ja yllättäen. Tämä risteys on merkittävä koko myöhemmän oman voiman matkan kannalta: ajatellako elämän jo jakaneen kortit ja uhriutua vaiko tunnistaa oma kykynsä vaikuttaa, valita, muuttaa ja muuttua? Oman vaikutusvaltansa tunnistaminen edellyttää tietoista havahtumista siihen, että on uhriutunut tai ehdollistunut vahvasti omaan rooliinsa ”tietynlaisena”. Tämä sisäinen viritys sanelee hiljaisesti, mihin itsestä on tai ei ole. Sittemmin työssäni psykologina olen saanut huomata tämän samaisen risteyksen tarjoutuvan useimmille elämänsuuntaansa pohtiville. Risteys kysyy: valitsetko määritellä itse itsesi vai ulkoistatko homman muille ja uhriudut? Sinua ei ole leimattu, tuomittu tai potkittu elämänjuhlista. Kaunein on vasta edessä!
Päätöksesi valita elämääsi ja tutustua voimaasi ei aina ole helppo ja mieli jupisee jos ei nyt niin kenties jo kohta: niinpä niin taas (ja liuta syitä ja tekosyitä miksei se ole itselle mahdollista, ehkä jollekulle muulle). Oman voimasi takaisinhakeminen on enemmän muistamista kuin jonkin taidon oppimista. Enemmän poisoppimista ja antautumista kuin ponnistelua. Se on askel henkiselle polulle: olet jotakin enemmän, kuin miksi olet itsesi määritellyt tai antanut määritellä.
Kolme tukiaskelta omaan voimaasi havahtumiseen:
tunnista mihin asioihin voit elämässäsi vaikuttaa, ja mihin et? Mikä pieni valinta voikin olla merkitsevä oman voimasi valinta liittyi se sitten ihmissuhteisiin, asuinpaikkaan, uraasi tai siihen, mitä olet aina halunnut tehdä, mutta koskaan ei ole oikea aika (koska se vaatisi itsekästä tilan ottamista tai kenties pettymystä jollekulle muulle). Se puolestaan, mikä ei ole käsissäsi, voi monesti olla uhrimielen valttikortti ”mitä minä sanoin, turha taistella tuulimyllyjä vastaan”. Se osa elämäntarinaa kaipaa vain ja ainoastaan läsnäoloasi ja syviä hengityksiä, kenties anteeksiantoa ja hyväksymisen harjoittelua.
minkä tai kenen olet antanut määritellä itseäsi? Meissä kaikissa laulavat monet äänet: on kasvuperheen, suvun, läheisten, kollegoiden, oman ammattikunnan tai yhteiskunnan ääniä. Elämme yhteydessä ja yhteydestä ja on siis täysin luonnollista että tulemme aina vaikuttumaan ympäristöstä. Oma voima ei ole siis mitään irrallista, mahtipontista ja itseriittoista. Mutta se pyytää kääntämään omaa elämää ja sen valintoja sabotoivia hajaääniä pienemmälle. Tarkista, kenen pillin tahtiin sinä tanssit. Sinä tiedät ja valitset Sinulle parhaiten.
mitä väistät antamalla voimasi pois? Olisihan aina mukava kuoria vain kermat kakusta, ottaa se mukava osuus omaa voimaa: luottamusta omiin valintoihin ja draivia seurata intohimojaan ja ne parhaat päivät, kun tuntuu että pystyy mihin vain. Mutta tämä paketti tulee kaiken kanssa – on suostuttava katsomaan varjoihinsa, kaikkeen räkäiseen, ruttuiseen ja ei-säteilevään itsessä ja kannattelemaan tilaa, kun päivänsäteet ei tunnu risukasaan osuvan lainkaan. Monelle tämä varjoihin suostuminen on syy työntää vastuuta ja samalla omaa voimaakin toisaalle.
Jos uhriutumisen sijaan oma voimasi kutsuu sinua, voit ammentaa paljon vastajulkaistusta kirjastani Lupa olla enemmän – Matkalla omaan voimaan, jonka olen kirjoittanut oman voimani takaisinhaun matkasta tuosta kyseisestä 1990-luvun silmälääkärireissustani eteenpäin halki maiden ja mantujen. Teini-ikäinen minä ei vielä tiennyt, joskin aavisti, että elämänseikkailu olisi paljon isompi kuin silloisen kotipitäjän kolkko kylänraitti ja silmälasieni vahvuuslukemat.
Elämänjuhla haluaa sinutkin mukaan, omassa mitassasi ja voimassasi.
Tutustu tähän uunituoreeseen tarinalliseen voimakirjaan klikkaamalla kuvaa:
Oletko joskus huomannut käveleväsi hartiat lysyssä ja katse maahan painettuna? Toistuva kokemus siitä, että itse on jotenkin vääränlainen, liikaa tai riittämätön, voi saada ihmisen kirjaimellisesti painumaan kasaan. Psykologi Freia Luminka kirjoittaa häpeän kokemuksesta uudessa kirjassaan Lupa olla enemmän – Matkalla omaan voimaan (Bazar/Hidasta elämää, 2025).
”Häpeä on tunteista alkukantaisin ja piiloutuvin. Se luimuilee siellä, minne valot eivät kajasta. Vaivihkaa se piiskoo uskomaan, että olet jotain vähemmän, siispä pää alas, hartiat sisään, suu suppuun ja kynttilä vakan alle.”
Häpeän tunne kutistaa, jähmettää ja saa tekeytymään näkymättömäksi. Se voi viedä kyvyn unelmoida ja halun haaveilla, estää yrittämästä ja tekemästä innostavia asioita. Erityisesti naiseuteen on vuosituhansien ajan ladattu kollektiivista kehohäpeää, joka on periytynyt sukupolvelta toiselle hiljaisuuden, sopeutumisen ja oman tilan kapeutumisen muotoina.
Ylisukupolvinen häpeä suvun taakkana
Häpeän juuret voivat olla omissa kokemuksissamme, mutta joskus häpeän tunne on kantamusta, joka ei alun perin ole meidän. Ylisukupolvinen häpeä voi olla yhtä lamauttavaa kuin itse koettu kaltoinkohtelu. Sen lähde voi olla sukupolvien takana, esi-isien ja -äitien kokemuksissa, joita ei ole voitu käsitellä.
Psykoterapeutti Juha Klaavu muistuttaa, ettei kehityksellistä traumaa tai häpeätraumaa siirretä eteenpäin tietoisesti. Kyse ei siis ole syyllisten etsimisestä. Kyse on siitä, että joku jossain sukupolvessa uskaltaa viimein katsoa häpeää kohti ja tuntea sen – jotta se ei enää hallitse.
Freia kirjoittaa omasta oivalluksestaan häpeän äärellä: ”Olennaista on ollut tunnistaa, että syvätkin kehon kautta koetut häpeän, pelon ja raivon tuntemusten juuret voivat levätä aikojen takana eikä ensisijaisesti tämän elämän kokemuksissa. Ylisukupolvinen häpeä voi olla yhtä lamauttavaa ja painavaa kuin itse koettu kaltoinkohtelu. Syvän väärinolemisen kokemuksen syyn ei siis tarvitse olla itse koettu trauma. Olet täällä kuorimassa sipulia: oman voiman matkasi kautta kuorit koettuja, opittuja tai kannettuja kerroksia itsestäsi.”
Sukusi historiassa kulkee myös elämäsi voima
Aivan kuten kipu ja häpeä voivat matkustaa sukulinjoissa, samalla kyydillä matkustavat myös elämänvoima, resilienssi ja sisukin.
Olipa sinun ja sukusi tarinan taustalla mitä tahansa, tänään olet elossa. Sukusi elämänvoima on tehnyt elämästäsi mahdollista. Vaikka et tietäisi vanhemmistasi, isovanhemmistasi tai esivanhemmistasi yhtään mitään, on mahdollisuus tuntea kiitollisuutta siitä, että olet nyt tässä.
Jos sukusi tarinassa on jotain täysin anteeksiantamatonta, ei kiitollisuuden tarkoitus ole taputella vääryyksiä miksikään muuksi. Kiitollisuutta voi tuntea vaikkapa vain saamastaan elämästä: sinulla on tämä oma ja ainutlaatuinen elämäsi, tässä ja nyt.
Mitä tarkoittaa lupa olla enemmän?
Yksi Lupa olla enemmän -kirjan teemoista on häpeästä vapautuminen – olipa se sitten omaa tai suvun perintöä. Kirjan nimi Lupa olla enemmän ei tarkoita, että kenenkään pitäisi olla jotakin enemmän tai mitään muuta kuin juuri se, joka itse on. Kirja johdattelee matkalle siihen, että annat viimein itsellesi luvan olla juuri se, kuka olet.
”Lupa olla enemmän ei tarkoita lisää tietoja tai taitoja, vaan ennemminkin poisoppimista asioista, jotka ovat rajoittaneet tapaasi olla maailmassa. Se, mitä olet eniten hävennyt ja kaihtanut, voikin sisältää suurimman kutsun omaan voimaasi.
Piiloon on voinut tulla sudituksi kaikkea a:sta ö:hön – herkkyyttä, äänekkyyttä, kykyä hahmottaa kokonaisuuksia tai piipertää yksityiskohtia. Häpeän poistyöntämäksi on voinut tulla niin räväkkä nauru, liikutuksen kyyneleet ”väärissä paikoissa”, tapa ”yli-innostua”, olla liian iloinen, analyyttinen, intuitiivinen tai mitä ikinä. Se valtava määrä elämänvoimaa, joka menee ei-toivottujen piirteiden tai luonteenlaatujen kurissapitoon, voikin virrata hyväksesi.”
Lisää aiheesta voit lukea Freian uutuuskirjasta Lupa olla enemmän – Matkalla omaan voimaan. Kirja johdattelee tutkimus- ja voimamatkalle itseen samalla kun se tempaisee mukaansa uskomattomalle seikkailulle Freian matkassa.
Työelämässä vaikutamme jatkuvasti toisiimme, joten on tärkeää osata erottaa rakentava vaikuttaminen haitallisesta manipuloinnista. On hyvä tunnistaa, milloin vaikuttaminen tukee yhteisiä päämääriä ja milloin se alkaa tapahtua toisen kustannuksella.
Manipulatiivinen johtaminen keskittyy ensisijaisesti omien etujen ajamiseen, usein piilotetuin keinoin ja toisen asemaa heikentäen. Sille on tyypillistä tunteisiin vetoaminen, ristiriitainen viestintä ja epäjohdonmukainen käytös, joka hämmentää ja horjuttaa luottamusta.
Moni huomaa manipuloivan toimintatavan vasta, kun esihenkilön sanat ja teot eivät enää kohtaa. Sama asia voi olla yhtenä päivänä hyväksyttävä, mutta seuraavana moitittava. Tai se voi olla sallittua yhdelle, mutta kiellettyä toiselle. Tämä synnyttää epävarmuutta, vähentää onnistumisen mahdollisuuksia ja pitkällä aikavälillä kuluttaa voimavaroja sekä heikentää työmotivaatiota.
Tilanteen muuttaminen alkaa usein oman itsetuntemuksen vahvistamisesta ja rajojen tunnistamisesta. Avoin keskustelu sekä tuki luotettavilta kollegoilta tai verkostoilta voivat auttaa. Manipuloiva esihenkilö saattaa käyttää vähättelyä, kohtuuttomia vaatimuksia ja jatkuvaa painetta vallankäytön välineinä, mikä pitää työntekijän jatkuvassa varuillaanolossa ja pakottaa yrittämään enemmän saadakseen hyväksynnän ja mahdollisuuden kokea onnistumisia.
Miten toimia, jos kohtaat manipuloivaa johtamista:
Pyri antamaan palautetta suoraan esihenkilölle ja kerro, miten hänen toimintansa vaikuttaa työhösi ja jaksamiseesi.
Jos kahdenkeskinen keskustelu tuntuu hankalalta, pyydä mukaan esimerkiksi HR:n edustaja, esihenkilön esihenkilö tai työsuojeluvaltuutettu.
Aseta selkeät rajat: kerro, millaista kohtelua pidät oikeudenmukaisena ja mikä tukee sekä työtehtäviesi hoitamista että hyvinvointiasi.
Jos huomaat, että työasiat pyörivät jatkuvasti mielessäsi ja vievät voimia vapaa-ajalta, keskustele esimerkiksi työterveyspsykologin kanssa. Ulkopuolinen näkökulma voi auttaa hahmottamaan tilannetta ja löytämään ratkaisuja.
Jos palautteesta huolimatta tilanne ei muutu ja hyvinvointisi kärsii edelleen, voi olla tarpeen harkita myös muita uravaihtoehtoja.
LISÄÄ AIHEESTA ERIKOISPSYKOLOGIEN WEBINAARI-TALLENTEESSA:
Tuntuuko sinusta joskus, että sinua suostutellaan kohti päätöksiä tai vastuita, joita et oikeastaan haluaisi ottaa? Päädytkö toistuvasti tekemään tehtäviä, jotka eivät ole sinun vastuullasi tai kuulu työnkuvaasi? Ottaako joku muu kunnian sinun tekemästäsi työstä? Onko omien rajojen asettaminen työssä vaikeaa?
Tervetuloa ajankohtaiseen ja ajatuksia herättävään webinaariin, jossa käsitellään manipulointia työelämässä niin arjen vuorovaikutustilanteissa kuin organisaation rakenteissakin.
Webinaarin vetävät erikoispsykologit Nina Lyytinen ja Satu Pihlaja.
Webinaari vastaa kysymyksiin:
1. Manipuloinnin tunnistaminen työelämässä
Mitä manipulointi on ja miten se ilmenee työelämässä?
Mitä on”hiljainen manipulointi”?
Kuka manipuloi ja millaisia ovat manipuloinnin tyypilliset taktiikat?
Voiko koko työpaikan johtamiskulttuuri perustua manipuloinnille, ja mitä sille voi tehdä?
Mitä yhteistä ja eroa on manipuloinnilla ja narsismilla?
Mitä eroa on kiusaamisella ja manipuloinnilla?
2. Välineitä manipuloinnin ehkäisyyn ja puuttumiseen
Miten manipuloinnin kohteeksi joutumisen voisi välttää?
Miten manipulointiin voidaan puuttua työpaikalla?
Mitä esihenkilö voi tehdä, jos työpaikalla ilmenee manipulointia?
Entä jos esihenkilö ei tee mitään, vaikka työyhteisössä manipuloidaan?
Entä jos esihenkilö manipuloi?
Entä jo kaikki muut tuntuvat olevan manipuloijan ”puolella” ja jää oman kokemuksen kanssa yksin?
Kuinka tunnistat omat rajasi ja löydät keinoja vahvistaa niitä?
Haluatko jättää ennakkoon kysymyksen webinaarin vetäjille? Voit tehdä sen TÄSTÄ.
Webinaarin vetäjät:
Nina Lyytinen – Erikoispsykologi (PsL), tietokirjailija, kouluttaja ja Psykopodiaa -podcastin juontaja
PsL Nina Lyytinen on toiminut eri organisaatioiden psykologina. Nina on on auttanut työyhteisöjä erilaisissa kriisiytyneissä tilanteissa ja muutoksissa. Hän on valmentanut johtoa, esihenkilöitä ja organisaatioiden työntekijöitä sekä ollut mukana selvittämässä erilaisia ristiriitatilanteita. Ninalla on työ- ja organisaatiopsykologian lisäksi vahva osaaminen kriisi- ja traumapsykologiasta.
Nina Lyytinen on suositun Psykopodiaa-podcastin juontaja, ja hän on tehnyt Ylelle Näin minua manipuloidaan -podcastin yhdessä Satu Pihlajan kanssa. Hän on julkaissut Sirpa Pääkkösen kanssa kirjan Ole oma pomosi (Otava 2022) ja hänen Satu Pihlajan kanssa kirjoittamansa kirja on Tunnista manipulointi (Atena 2024),
Satu Pihlaja – Erikoispsykologi (PsL), tietokirjailija, kouluttaja, psykoterapeutti
Satu Pihlaja, erikoispsykologi PsL, psykoterapeutti, kouluttajapsykoterapeutti ja coach toteuttaa koulutuksia, puheenvuoroja ja valmennuksia yrityksille ja organisaatioille erityisesti itsensä johtamiseen liittyvistä teemoista. Hän työnohjaa tiimejä, esihenkilöitä ja johtoa eri organisaatioissa. Sadulla on pitkä työkokemus psykiatrian poliklinikalta, jossa hän työskennellyt eri mielenterveyden ja persoonallisuuden häiriöiden parissa. Hän on julkaissut tietokirjat Aikaansaamisen taika – näin johdat itseäsi, Aikaansaamisen taika -työkirja sekä Valinnan paikka – näin teet parempia päätöksiä.
Tuttu on turvallista. Tuttu on helppoa, sujuvaa ja mukavaa. Toistuvat rutiinit ja arjen askareet pitävät mielialan tasaisena, ja viikot vain rullaavat eteenpäin. Miksi siis muuttamaan mitään näin toimivaa?
Elämä on täynnä jaksoja, toisinaan tasaisempia ja joskus taas haastavampia. Haastaviin elämäntilanteisiin liittyy usein muutos — joko itse kaivattu tai yllättäen eteen pudotettu. Vaikka muutos olisi odotettu, menee elämän palaset hetkeksi sekaisin niin, että arjesta ja sen tutuista turvaa tuovista rutiineista voi olla vaikea saada otetta. Muutos voi aluksi herättää jopa enemmän ahdistusta ja pahaa oloa kuin niitä odotettuja onnen kuplia.
Vaikeat tunteet täytyy kuitenkin uskaltaa ottaa vastaan ja luottaa siihen, että ne onnen kuplat palaavat kyllä — voimakkaampina kuin silloin ennen, kun kaikki oli tasaista tallausta. Elämänmuutoksen tuomat aallonpohjat ja murheet tulevat käsitellyksi, elämän palapeli taas kootuksi ja uudet rutiinit turvallisiksi ankkureiksi päiviin ja viikkoihin. Kun näissä hetkissä katsoo taaksepäin ja palaa reflektoimaan tuntemuksia ennen muutosta, muutosprosessin aikana ja sen jälkeen, voi huomata kasvaneensa ihmisenä valtavan harppauksen.
Suuret elämänmuutokset haastavat meitä pois mukavuusalueen lämpimästä huomasta jännittävään seikkailuun kohti sisintämme. Kasvun edellytyksenä on kuitenkin se, että uskaltaa kohdata nämä pimeät puolensa, vaikeat tunteensa ja hyväksyä ne osaksi senhetkistä itseään.
Odottamattoman elämänmuutoksen kohtaamiselle kannattaa antaa aikaa
Odottamaton muutos voi olla hyvin vaikea ottaa vastaan ja hyväksyä, että elämä on tulevaisuudessa toisenlaista kuin itse oikeastaan oli toivonut. On ymmärrettävää, että käsiteltävänä on surua, katkeruutta ja vihaa — voimakkaita tunteita, jotka kuitenkin on mahdollista selättää.
Suurin oivallukseni omissa elämänmuutoksissani on se, että tätä hetkeä ei kannata verrata menneeseen, eikä tulevaa kannata visioida mieleisekseen. Ei kannata odottaa, että asiat palaavat ennalleen. Sen sijaan kannattaa pysähtyä hetkessä aistimaan, miltä se tuntuu. Miten elämä voisi tässä hetkessä ja näissä olosuhteissa olla mielekästä ja onnellista? Mitä pieniä asioita arki kaipaa piristyäkseen?
Joskus muutosprosessi vie aikaa, kauankin. On tärkeää kuitenkin säilyttää usko siihen, että kyseessä on nimenomaan prosessi, jonka lopputulemana on sisäisesti kasvanut ihminen, joka on oivaltanut jotain, pientä tai suurta. Näillä oivalluksilla höystettynä elämä tarjoaa meille yhä enemmän mahdollisuuksia ja auttaa meitä uskaltamaan uusissa muutoksen hetkissä.
Moni meistä tietää, miltä turvattomuus tuntuu mielessä. Se on käsittämätöntä levottomuutta, ahdistusta, pelkoa, miellyttämisen tarvetta, luuppaavia ajatuksia, jotka on vaikea saada poikki.
Mutta mitä on turvattomuus kehossa? Tämä on hyvin oleellinen kysymys haitallisten tapojen kanssa, koska tunnistamattomana ja tiedostamattomana turvattomuus ajaa meitä automaattiohjauksella aina uudestaan ja uudestaan haitallisiin tapoihin.
Entä miltä tuntuu turvan kokemus – se, mitä ilman pysyvä muutos ei ole mahdollista?
Kehossamme on viisas järjestelmä nimeltään hermosto. Kun koemme uhkaa – olipa se todellista tai vain tulkittua – kehomme menee selviytymismoodiin, jossa kolme yleisintä reaktiota ovat taistele, pakene tai lamaannu. Huomaat tämän esimerkiksi niin, että tiukassa tilanteessa alat puolustelemaan, ratkaisemaan asioita, poistut paikalta tai et pysty ajattelemaan järkevästi ja jämähdät paikoillesi.
Nämä esimerkit kertovat siitä, että aivojesi syvät osat ovat aktivoituneet. Toimit kuin automaattiohjauksella. Olet siirtynyt tilaan, jonka tarkoituksena on pitää sinut hengissä. Aivojen uudempien osien toiminnanohjaus, järkiajattelu ja tunnesäätely eivät yksinkertaisesti toimi.
Näissä tiloissa emme ole kykeneviä tekemään järkeviä saati viisaita valintoja. Sen sijaan reagoimme automaattisesti. Juuri siksi moni palaa riippuvuuteen tai muihin tuttuihin selviytymismekanismeihin, vaikka oikeasti haluaisi jotain ihan muuta.
Kuinka sitten kehon ja mielen turvattomuuden tunnistaa?
Turvattomuus voi tuntua esimerkiksi:
• jatkuvana kehollisena jännityksenä varsinkin vatsan alueella
• valppautena tai varuillaan olona
• kehollisena levottomuutena tai kiireen tuntuna
• haluna paeta ja ”sulautua tapettiin”
Jos keho on ollut pitkään turvaton, nämä tuntemukset voivat tuntua normaaleilta. Tällöin se, että tilanteessa turvautuu riippuvuuteen tai haitalliseen tapaan ei ole ongelma – se on ratkaisu. Keino helpottaa oloa edes hetkeksi.
Mitä turva on – ja miltä se tuntuu?
Traumoihin erikoistuneen uranuurtajan, psykologi Stephen Porgesin sanoin: Turva ei ole uhkan poissaoloa. Se on yhteyden läsnäoloa. Tämä yhteys on yhteyttä omaan itseen ja muihin. Keho kertoo, että tässä on hyvä olla.
Turva ilmenee esimerkiksi:
• rauhallisena hengityksenä
• vatsan pehmeytenä
• levollisena olemisena ilman jatkuvaa puuhastelua
• kokemuksena olla rehellisesti oma itsensä
• tilana, jossa ei tarvitse paeta, puolustaa, piiloutua, miellyttää tai esittää
Turva ei tarkoita sitä, että kaikki olisi täydellisesti – vaan että sinulla on tilaa olla keskeneräinen ja haavoittuva oma itsesi ilman hätää.
Miten turvaa voi vahvistaa?
Turvaa voi harjoitella ja rakentaa. Tässä muutama yksinkertainen keino, joilla pääset alkuun:
Pysähdy huomioimaan kehosi ja sen tuntemukset.
Missä tunnet jännitystä tai painetta? Hengitä juuri siihen kohtaan, lempeästi. Anna hengityksen pehmentää ja ravita. Hengitys on liittolainen.
Huomioi ja luo pieniä, toistuvia hetkiä turvasta.
Rutiinit, meditaatio, rauhoittava musiikki, puhelu ystävälle tai vaikka lämmin viltti voivat kertoa keholle: kaikki on hyvin. Kun olet tällaisessa tilanteessa, pysähdy ja huoma se. Miltä vatsa tuntuu? Hartiat? Rintakehä? Leuan lihakset? Miltä turvallisuuden energia tuntuu?
Hakeudu ihmisten luo, joiden seurassa voit olla oma itsesi.
Turva syntyy myötätuntoisessa ja myötäelävässä yhteydessä.
Ole lemmikkisi kanssa.
Monelle lemmikin kanssa oleminen, kuten kissan silittäminen sen ollessa sylissä, tuo turvallisuuden kokemuksen.
Puhu itsellesi kuin hyvälle ystävälle.
Mitä sanoisit haastavan hetkellä hyvälle ystävälle? Voitko sanoa samaa itsellesi?
Riippuvuus ei ole tahdonvoiman puutetta – se on turvan kaipuuta
Riippuvuus tai haitallinen tapa ei ole merkki siitä, että olet heikko, viallinen tai vääränlainen. Se kertoo siitä, että kehosi kaipaa turvaa – eikä ole vielä löytänyt pysyvää tapaa luoda sitä. Se kertoo myös siitä, että olet löytänyt keinon selvitä haastavuuden kanssa. Keinosta on kuitenkin tullut palvelijan sijaan hallitsija ja näin sen vaikutus on kääntynyt itseään vastaan.
Kun alat ymmärtää omaa hermostoasi ja tarjota sille tietoisesti turvallisia kokemuksia, tarve paeta ja puolustautua vähenee. Silloin avautuu tilaa uudelle tavalle olla ja elää. Tämä tapa ei perustu puskemiseen, pakkoon ja itsesi ohittamiseen. Se perustuu aitoon yhteyteen – sekä itseesi että muihin, hyväksyntään ja lempeyteen.
Peruskoulu on yksi länsimaisen yhteiskunnan monumenteista. Sitä pidetään välttämättömyytenä, että nuori henkilö voi saada tarvitsemansa tiedon ja taidon, jonka turvin hän kasvaa kohti aikuisuutta. Tämän kasvun etenemistä juhlistetaan sellaisilla riiteillä, kuten kevätjuhla, todistuksen jakaminen ja valmistuminen.
Aika ajoin peruskoulun opetussuunnitelmaa kohtaan kuulee kritiikkiä. Kysytään, vastaako tämän hetkinen kokonaisuus sitä, mitä elämässä todella tarvitaan, vai onko kyse ennemmin tarpeesta ohjata nuoret tiettyyn tuubiin, jonka päästä ulostuu talouskasvua ja verovaroja. Koulu ja opiskelu tähtäävät yleissivistyksen ohella myös siihen, että löydämme itsellemme ammatin, jonka parissa voimme työskennellä (ja juurikin maksaa kiltisti veroja).
Tämän artikkelin tarkoitus ei ole heristää sormea, vaan ennemmin iskeä silmää hymy suupielissä. Mitä jos opetussuunnitelmaan voisi lisätä seuraavanlaisia oppiaineita ja kursseja. Ne eivät olisi valinnaisia vaan kaikille pakollisia opintoja. Taitoja, joiden oppiminen hyödyntäisi ketä tahansa meistä.
Tiedostan, että monilta osin nämä ehdotetut taidot kuuluvat jo osaksi eri aineiden opiskelua. Mutta se ei poista tarvetta, että näistä voisi tehdä jokaisesta oman oppiaineensa.
Ota mitä otat, jätä mitä jätät.
1. Tunteiden sietäminen
On monin paikoin tutkittua, että tunteiden sietäminen on suorassa yhteydessä siihen, minkälaiset mahdollisuudet henkilöllä on menestyä elämässään. Vallalla olevan tunteen tietoista sivuuttamista pidetään yhtenä aikuisuuden merkkinä. Jos lapselta kysyy, haluaako hän yhden karamellin nyt vai kolme ensi viikolla, lapsi todennäköisesti haluaa karkkinsa heti. Aikuinen sen sijaan ymmärtää, että sietämällä hetken sokerihimoa, hän pystyy saavuttamaan paremman lopputuloksen, jonka myötä suostunee odottamaan viikon verran.
Tunteet pyörittävät yhteiskuntaa. Digitalisoituminen ja sosiaalinen media ovat tuoneet nopealla tahdilla keskuuteemme eräänlaisen huomiotalouden, jossa jokainen haluaa olla osallinen. Sen keskiössä on kyky aiheuttaa tunteita. Olla hauska, koskettava, kiehtova, provosoiva. Tunteet synnyttävät huomiota ja huomio yhdistetään monesti menestymiseen ja mahdolliseen taloudelliseen tuloon.
Samalla meitä opetetaan harvoin sietämään esiin nousevia tunteita. Nauramme pellelle, tietämättä enempää hänen päämääristään. Jaamme koskettavia somepäivityksiä, vaikka emme varmuudella tiedä niiden paikkaansa pitävyyttä. Saatamme myös puida nyrkkiä ärsyttävälle somevaikuttajalle, joka onnistuu tökkäämään meitä arkaan paikkaan sisällämme.
Tunnemme ja reagoimme.
Elämä on tarjonnut aikakaudesta riippumatta paljon voimakkaita tunteita. Tuntuu, että viime vuosikymmeninä ne ovat monin paikoin voimistuneet ja monistuneet. On äärimmäisen tärkeä taito kyetä sietämään esiin nousevia tunteita, vaikka ne kehottaisivat reagoimaan.
2. Syy- ja seuraussuhteiden hahmottaminen
Asiat eivät tapahdu itsestään, niillä on aina joku syy. Toisinaan voimme hahmottaa syyn helposti, joskus se jää hämärän taakse. Asioilla on myös lähes poikkeuksetta seurauksia. Kun valitset yhden, jätät pois toisen.
Elämämme keskiössä ja sen reunamilla on lukematon määrä valintoja, joihin liittyy jokin moraalinen dilemma. Useimmille meistä on pintapuolisesti selvää se, mitä itse pitää oikeana ja vääränä. Mutta tuon tiedon jalkauttaminen oman arjen valintoihin on usein vaikea rasti.
Jos pidän eläinten oikeuksia tärkeänä, miksi silti juon maitoa kahvin kanssa, vaikka olen lukenut maitotalouden lehmiin kohdistuvista julmuuksista? Jos kolmannen maailman köyhyys koskettaa, miksi silti ostan halvalla mieluisia vaatteita toimijalta, jonka tuotanto on sijoitettu juuri kyseisiin maihin (orjapiiskurin elkein). Miksi, vaikka tiedän, että ihmisten johtaminen on äärimmäisen vaikeaa, olen silti ensimmäisten joukossa kivittämässä poliitikon tai yritysjohtajan, joka takertelee sanoissaan.
Aikakautena, jolloin rovioita syntyy useammin kuin keskiajalla ja silmiä suljetaan tiuhaan, on kullanarvoinen taito hahmottaa asioiden syy- ja seuraussuhteita. Ymmärtää, minkälaisia riippuvuussuhteita eri asioilla on.
Tässä oppiaineessa on aniharvoin helppoja tai edes selkeitä vastauksia. Päinvastoin, lopputulemana on usein alkuperäistä enemmän hämmennystä. Sen sisäistämistä, ettei ole olemassa mustaa tai valkoista, vaan kaikista asioista voi löytää halutessaan värejä.
3. Minän todellinen luonne
Oma identiteettimme lepää usein niissä asioissa, joita arjessamme eniten teemme ja toistamme. Monet, omaan ammattiinsa intohimoisesti suhtautuvat, kokevat suurta onnistumisen ja epäonnistumisen kokemustaan nimenomaan työnsä kautta tapahtuvista asioista.
Opimme myös jo varhain sen, millaisia olemme. Joku saa kuulla toistuvasti olevansa ”liian herkkä”, kun taas toinen tietää olevansa ”tosi reipas ja tunnollinen”. Kolmas on oppinut olevansa ”pelle ja sähläri”. Olemme perin kuuliaisia tällaiselle opille ja määritämme itsemme sen kautta.
Myös omiin tunteisiimme suhtaudumme kuin ne määrittäisivät meidät. Jos koen surua, olen surullinen. Jos taas vihaa, olen vihainen. Onnellisuus on sekin tunne – muiden tunteiden tavoin ohimenevä sellainen. Harvoin ajattelemme sitä, että joku tunne ei välttämättä määrittele minua sen enempää, vaikka se tuntuisi voimakkaalta.
Minän todellinen luonne on paljon moninaisempi kuin mitä usein ajattelemme. On hyödyllinen taito oppia se, ettei elämässä tapahtuvat asiat liimaudu automaattiseksi osaksi omaa identiteettiä. Jos olet joskus mokannut, et ole sen myötä mokaaja. Sinulla saattaa myös olla joskus huonoja päiviä, mutta se ei tee sinusta onnetonta.
Minuus lepää jossain paljon syvemmällä.
4. Sukupolvitietoisuus
Nuori ihminen kokee usein olevansa maailman napa ja likimain kuolematon. Kaikki pyörii oman maailmankuvan ja kehityksen ympärillä (valitettavasti, myös monen aikuisen ihmisen elämä jää tälle samalle kelalle).
Kun katsomme omaa sosiaalista ympäristömme, havaitsemme olevamme osa jatkumoa. Meitä ennen on ollut sukupolvia ja niitä tulee olemaan myös meidän jälkeemme. Kaikki maailmanhistoriassa ei ole tähdännyt ainoastaan omaan elinaikaamme, vaan olemme läpikulkumatkalla. Sillä on merkitystä, mitä jätämme jälkeemme.
Loppupeleissä olemme lenkki ketjussa, jonka katkeamattomuus mahdollistaa elämän jatkumisen tällaisenaan. On tärkeää löytää oma roolinsa siinä ketjussa. Sen, miten osaltani lisään merkitystä ja edistän jatkuvuutta ja hyvää.
Samalla on tärkeää ymmärtää, minkälaista sukulinjaa pitkin itse kulkee. Ei pelkästään, minkälaista elämää vanhempani ja isovanhempani ovat eläneet, vaan myös sukupolvet ennen heitä. Sieltä käsin hahmottuu asioita, jotka saattavat näkyä vielä tänäkin päivänä meidän omassa elämässämme. Mitkä asiat haluan osaltani viedä perintönä eteenpäin ja mitkä taas haudata?
Tämän oppiaineen myötä on mahdollista sisäistää selkeämmin oma roolinsa juurikin osana jatkumoa. Sen, ettet ole yksin ja irrallaan, vaan osa jotain suurempaa ja alati eteenpäin kulkevaa.
5. Hämmästely
Tässä oppiaineessa ei edes yritetä etsitä kaiken kattavia vastauksia, vaan nimensä mukaisesti ihmetellään asioita, joihin on vaikea löytää selkeitä rajoja tai selityksiä. Hämmästely on pohjavireeltään ihastelevaa. Se on elämän hämmästyttävyyksien tunnustamista ja niiden tietoista näkemistä.
Oppitunnilla voidaan pohtia sellaisia asioita, kuten vaikkapa rakkaus, myötätunto, sielu, kosmos, iankaikkisuus. Pureutua termeihin ja käsitteisiin, joilla ei ole yksioikoista vastausta tai selitystä.
Yhtälailla tämä oppiaine toisi oppilaiden eteen itsestäänselvyyksiä, kuten esimerkiksi omenan tai silmälasit. Mutta nyt niitä katsottaisiinkin tietoisesti hämmästellen. Kuinka kaunis ja kuulas hedelmä onkaan. Mistä sen väritys koostuu? Tai miten hieno suunnittelu mahdollistaa silmälasien toimivuuden. Kuinka paljon hyvää se on mahdollistanut ihmisen historiassa.
Hämmästely on oppiaine, johon kiteytyy se, mihin koko oppimiskokemuksen tulisi alinomaan nojata. Kyltymättömään haluun olla utelias sekä vilpittömään kaipuuseen nähdä maailma ja elämä kauniina ihmeenä.
Miksi rakastumme yhä uudestaan heihin, jotka ovat äärimmäisen julmia, tunnekylmiä ja vahingoittavia?
Miksi emme osaa pysyä kaukana heistä, joiden lähellä ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta voida hyvin?
Mikäihme meidät saa rakastumaan narsisteihin?
Miellyttävämiellyttäjä
Narsistit eivät pysty luomaan aitoa syvää tunneyhteyttä toiseen ihmiseen, vaan he käyttävät eri taktiikoita suhteen eri vaiheissa.
Taktiikat voivat vaikuttaa luonnollisilta, aidoilta ja pysyviltä, vaikka eivät sitä todellisuudessa ole.
Tutkimukset ovat osoittaneet narsistien panostavan enemmän ensitapaamisiin ja suhteen alkuvaiheeseen ja suhteen alku onkin pyhitetty uuden kumppaniehdokkaan palvomiselle.
Mestarillisen miellyttämisen tarkoitus on siis saada toinen ihailemaan ja rakastumaan narsistiin, jotta narsisti voisi lopulta saada täyden hallinnan, kontrollin ja hyödyn kumppanistaan.
Rakastava peili
Narsisti on oppinut ja opetellut keinot, joilla toiselle ihmiselle saadaan aikaan hyvänolon tunteita ja joiden avulla muut alkavat ihailemaan häntä.
Hän palvoo ja korostaa toisen ihanuutta, kauneutta ja vastustamattomuutta saaden toisen luulemaan, että tämä kaikki on aitoa ja pelkästään häntä varten.
Kaikessa kauniissa kohtelussa on kuitenkin kyse vain siitä, että uusi kumppaniehdokas saadaan tuntemaan olonsa hyväksi narsistin lähellä, ihailemaan ja palvomaan tätä kehujen ja hyvänolon antajaa ja sitä myötä janoamaan lisää ja “koukuttumaan” narsistiin.
Aika näyttää todellisuuden
Koska mikään ei yleensä paljasta narsistia ensitapaamisella, vaan vasta ajan kuluessa on tärkeä tietää, että vain aika tulee hiljalleen näyttämään kuka toinen todella on.
Intuitioon on syytä luottaa, koska hyvin usein ihmiset tunnistavat jo varhaisessa vaiheessa jonkin olevan pielessä.
Monesti “liian hyvää ollakseen totta” pitää paikkaansa.
Tunne itsesi!
Narsistinen persoona kehuu suhteen alkuvaiheessa juuri niitä kohtia, jotka toinen kokee heikkouksiksi tai epämiellyttäviksi puolikseen. Hän siis tietää mihin iskeä.
Kun arvostaa ja kunnioittaa itseään, niin hyviä kuin heikkoja puoliaan on helpompi suojella itseään manipuloiduksi tulemiselta.
Mitä paremmin tunnet omat heikkoudet ja vahvuudet sitä paremmin pystyt suojelemaan itseä.
Terapeutti Jenni Kiviniemi on jo kymmenen vuoden ajan auttanut epäterveitä suhteita kokeneita ihmisiä ja hän on perehtynyt muun muassa narsististen ihmisten vaikutuspiirissä olleiden auttamiseen.
Jos olet jo kokenut, miten kävely piristää mieltä ja kehoa ja haihduttaa huolet, tiedätkin jo, että kävelemisen ei tarvitse olla tylsää. Jos ajatus kävelylle lähtemisestä kuitenkin tuntuu joskus vähän tylsältä, kannattaa lukaista, mitä palkittu kirjailija Annabel Streets ehdottaa kirjassaan 52 tapaa kävellä – Kävelyn tuottamasta ilosta, hyvinvoinnista ja yllättävistä terveysvaikutuksista (Nemo, 2025).
Kävelyllä voi tutkia ympäristöä oman kodin lähistöllä, retkellä tai lomalla, kokea yhteyttä luontoon, syventää yhteyttä omaan koiraansa, lujittaa ystävyys- tai parisuhdetta, löytää elämäänsä luottamusta ja vapauden tunnetta, vähentää ilmansaasteita, treenata nenäänsä, tutkailla tähtien valoa ja taivaan pimeyttä sekä arvostaa tätä kaunista maailmaa, jossa asumme.
Kävelemisen voimasta lumoutunut Streets antaa kiehtovia ja yllättäviäkin vastauksia siihen, miksi kävely tekee ihmiselle niin hyvää. Tässä 9 kirjasta poimittua kävelyä kokeiltavaksi:
1. Hidas kävely
5 minuutin hidas kävely tunnin välein kumoaa työpäivän aikana istumisesta aiheutuvat haitat.
2. Mutainen kävely
Maaperässä muhii bakteereita, joilla on mieltä tyynnyttäviä vaikutuksia. Kun nuuskuttelet kävelyllä mutaisen tai märän maan tuoksua, voit hengittää sisääsi mieltä rauhoittavaa geosmiinia.
3. Maisemakävely
Kun annat kävellessä katseesi pyyhkiä koko maisemaa, hillitset samalla aivojen uhkia tarkkailevaa järjestelmää. Tämä voi johtaa siihen, että ahdistuksen ja pelon tunteet vaimenevat.
4. Aamukävely
Käy pienellä kävelyllä tunnin sisällä heräämisestä, niin saat samalla ajastettua sisäisen kellosi luonnonvalon mukaan. Tämä saattaa olla seuraavan yön unien pelastus.
5. Sateinen kävely
Sade lisää ilmassa leijailevien negatiivisten ionien määrää. Joidenkin tutkijoiden mukaan ne voivat tehostaa ajattelua ja muistia, kohentaa mielialaa sekä rentouttaa.
6. Laulun tahtiin kävely
Laulun tahtiin kävely on erityisen rentouttavaa, sillä laulaminen tuottaa onnen tunnetta aiheuttavia endorfiineja ja rentouttaa kehoa ja mieltä laskemalla stressihormoni kortisolin määrää.
7. Paljasjalkakävely
Kokeile erilaisia alustoja ja tunnustele, miltä ne tuntuvat: pehmeä hiekka, kostea heinikko, lyhyeksi leikattu nurmikko, märkä sammal ja auringon lämmittämä kivi paljaiden jalkojen alla maadoittavat lempeästi.
8. Tuoksukävely
Kun nuuhkit tuoksuja, hajumolekyylit vaikuttavat keskushermostoon ja tuottavat välittömiä fysiologisia muutoksia verenpaineesta ja lihasjännityksestä sykkeeseen ja aivotoimintaan.
9. Kaverin kanssa kävely
Ystävän kanssa kävellessä syntyy helpposti kiinnostavia keskusteluita, joilla on ystävyyttä lujittava vaikutus. Yhteyden tunne toiseen ihmiseen käynnistää myös ryöpyn dopamiinin ja oksitosiinin kaltaisia mielihyväkemikaaleja. Sama lenkki, joka saattaisi yksin tehtynä olla tavallisen tylsä, voi kaverin kanssa olla viikon kohokohta.
52 tapaa kävellä -kirja auttaa huomaamaan asioita, joita et ennen ole tullut ajatelleeksi ja antaa tutkittua tietoa kävelemisen hyödyistä. Kirjasta saat myös 52 erilaista kävelyä inspiraatioksi erilaisille elämyksellisille kävelyretkille.
Voit tilata kirjan omaksi Suomalainen.comista TÄÄLLÄ tai kuunnella äänikirjana.
