Arki on paitsi elämän, niin myös rakkauden perusyksikkö. Välillä se kuitenkin kapenee armottomaksi suorittamiseksi ja loputtomiksi to do -listoiksi. Jatkuvien vaatimusten ristitulessa voi olla vaikea huomata kaikkea hyvää ympärillään. Huomata kuinka nämäkin hetket ovat arvokkaita, vaikka kaikki asiat eivät olekaan juuri niin kuin niiden toivoisi olevan.
Vaikka päivä olisi ollut tympeä tai esihenkilö kohtuuton, niin ehkä kotona odottaa hän, jonka kanssa olet päättänyt jakaa tämän kaiken. Ehkä päivä on ollut murheen tai ahdistuksen värittämä, mutta illalla tapaat ystävän, jonka kanssa maailma muuttuu aina vähän paremmaksi. Yhdessä on usein kevyempi hengittää.
Tämä runo on muistutus meille kaikille siitä kuinka hauras ja ohikiitävä hetki elämä on. Ja muistutus siitä kuinka tärkeitä ovat he, jotka jakavat askeleemme ❤️
Muistetaan rakastaa
myös väsyneenä maanantaina.
Pidetään toisistamme kiinni
tasapaksuna torstaina.
Ei havahduta kaikkeen hyvään,
vasta sitten, kun aikaa ei enää ole.
Ei paeta arkea, vaan paetaan yhdessä arkeen.
Löydetään toisemme sieltä.
Tänään, huomenna ja vielä silloinkin,
kun ihomme on kuin ohutta silkkipaperia
ja rakkaus muuttaa jo hiljaa muotoaan.
Minä lupaan odottaa sinua toisella puolella.
– Ilari Torsti
Lisää koskettavia rakkausrunoja löydät kirjasta Kiitos, että rakastat minua silti:
