Tiedän, millaista on kantaa liian suurta taakkaa sisällään. Tiedän, millaista on näyttää ulospäin vahvalta ja pärjäävältä, kun samaan aikaan sisällä on niin sankka sumu, ettei näe edes itseään. Tiedän, millaista on säästää toisen ihmisen tunteita omien sirpaleidensa kustannuksella.
Tiedän, mitä on olla selviytyjä. Ja vaikka olen kiitollinen siitä, että olen puskenut elämässäni sisäisen hädän ja kivun lävitse, tiedän myös, miten vaikeaa on luopua ylipärjäävyyden viitastaan silloinkin, kun elämässä olisi siihen mahdollisuus. Siksi kirjoitin tämän runon. Nämä sanat ovat sinulle, joka olet joutunut selviytymään yksin ❤️
Sinulle vahva nainen,
minä näen sinut. Näen hetket, jolloin maa on
pettänyt jalkojesi alta eikä kukaan ole ollut
vastassa. Näen jokaisen kerran, kun olet
kannatellut toista ihmistä viimeisillä voimilla.
Näen hädän, joka ei ole tullut nähdyksi, pyynnön,
jolla ei ollut vastaanottajaa. Näen yksinäisen
sielun, joka heijastaa ulospäin valoa. Näen
varjosi pituuden ja kipusi syvyyden. Näen
odotukset, jotka on kasattu harteillesi ja vastuut,
jotka on sysätty liian varhain käsivarsillesi.
Näen itkut, jotka nielaisit alas ja sanat, jotka
jätit sanomatta säästääksesi toisen tunteita.
Minä näen sinut vahva nainen, ja sisälläsi
tytön, jonka tunnistan.
– Susanna Jussila
Lisää nähdyksi tulemisen teemaa käsitteleviä runoja löydät kirjasta Kiitos, että rakastat minua silti:
