Tuttu on turvallista. Tuttu on helppoa, sujuvaa ja mukavaa. Toistuvat rutiinit ja arjen askareet pitävät mielialan tasaisena, ja viikot vain rullaavat eteenpäin. Miksi siis muuttamaan mitään näin toimivaa?
Elämä on täynnä jaksoja, toisinaan tasaisempia ja joskus taas haastavampia. Haastaviin elämäntilanteisiin liittyy usein muutos — joko itse kaivattu tai yllättäen eteen pudotettu. Vaikka muutos olisi odotettu, menee elämän palaset hetkeksi sekaisin niin, että arjesta ja sen tutuista turvaa tuovista rutiineista voi olla vaikea saada otetta. Muutos voi aluksi herättää jopa enemmän ahdistusta ja pahaa oloa kuin niitä odotettuja onnen kuplia.
Vaikeat tunteet täytyy kuitenkin uskaltaa ottaa vastaan ja luottaa siihen, että ne onnen kuplat palaavat kyllä — voimakkaampina kuin silloin ennen, kun kaikki oli tasaista tallausta. Elämänmuutoksen tuomat aallonpohjat ja murheet tulevat käsitellyksi, elämän palapeli taas kootuksi ja uudet rutiinit turvallisiksi ankkureiksi päiviin ja viikkoihin. Kun näissä hetkissä katsoo taaksepäin ja palaa reflektoimaan tuntemuksia ennen muutosta, muutosprosessin aikana ja sen jälkeen, voi huomata kasvaneensa ihmisenä valtavan harppauksen.
Suuret elämänmuutokset haastavat meitä pois mukavuusalueen lämpimästä huomasta jännittävään seikkailuun kohti sisintämme. Kasvun edellytyksenä on kuitenkin se, että uskaltaa kohdata nämä pimeät puolensa, vaikeat tunteensa ja hyväksyä ne osaksi senhetkistä itseään.
Odottamattoman elämänmuutoksen kohtaamiselle kannattaa antaa aikaa
Odottamaton muutos voi olla hyvin vaikea ottaa vastaan ja hyväksyä, että elämä on tulevaisuudessa toisenlaista kuin itse oikeastaan oli toivonut. On ymmärrettävää, että käsiteltävänä on surua, katkeruutta ja vihaa — voimakkaita tunteita, jotka kuitenkin on mahdollista selättää.
Suurin oivallukseni omissa elämänmuutoksissani on se, että tätä hetkeä ei kannata verrata menneeseen, eikä tulevaa kannata visioida mieleisekseen. Ei kannata odottaa, että asiat palaavat ennalleen. Sen sijaan kannattaa pysähtyä hetkessä aistimaan, miltä se tuntuu. Miten elämä voisi tässä hetkessä ja näissä olosuhteissa olla mielekästä ja onnellista? Mitä pieniä asioita arki kaipaa piristyäkseen?
Joskus muutosprosessi vie aikaa, kauankin. On tärkeää kuitenkin säilyttää usko siihen, että kyseessä on nimenomaan prosessi, jonka lopputulemana on sisäisesti kasvanut ihminen, joka on oivaltanut jotain, pientä tai suurta. Näillä oivalluksilla höystettynä elämä tarjoaa meille yhä enemmän mahdollisuuksia ja auttaa meitä uskaltamaan uusissa muutoksen hetkissä.
Miten sinä reagoit suurissa elämänmuutoksissa?
