Koin 16-vuotiaana oman ensimmäisen tietoisen havahtumisen voimaani. Olin silloin koteloitunut pikkupitäjässä sisäänpäin, ja teinivuosinani alkanut katselemaan elämää kuin juhlina, joihin en ollut saanut kutsua. Silmälääkäri totesi yllättäen vuositarkastuksessa, etten enää tarvitsisi kolmevuotiaasta asti kantamiani vahvoja silmälaseja. Suhteellisen huononäköiset silmäni olivat ja ovat aivan eri paria, oikean silmäni näkökyky on 50-prosenttinen vasempaan verrattuna, mutta silmät kompensoivat toisiaan. Silmälasit eivät olleet enää välttämättömät, silmälääkäri sanoi siispä tuolloin teiniminulle. En ollut uskoa kuulemaani.
Kun ulkonäköni ja koko identiteettini yhtäkkiä silmälasien poisjättämisen myötä muuttui, koin muutaman päivän aikana syvän havahtumisen siihen, että sittenhän mikään muukaan elämässäni ei olisi fiksattua. Ehkä minun ei tarvitsekaan olla pihalla elämän juhlista kuin lumiukko! Yhtenä yönä valvoin huoneessani ja ajattelin, että minähän voin sitten esimerkiksi matkustaa mihin tahansa maailmassa. Perheeni ei ollut koskaan lapsuuteni aikana matkustanut ulkomaille. Viis siitä, voisin valita suunnan ja tehdä mitä haluan. Elämänkulkua ei olekaan lyöty vielä lukkoon, minua ei olekaan leimattu. Kukaan ei ole päättänyt puolestani, miten tämä elämähomma menee.
Sain siis aavistuksen omasta voimastani: kukaan ei koskaan voisi määritellä minua puolestani. Nämä havahtumiset saapuvat tyypillisesti pyytämättä ja yllättäen. Tämä risteys on merkittävä koko myöhemmän oman voiman matkan kannalta: ajatellako elämän jo jakaneen kortit ja uhriutua vaiko tunnistaa oma kykynsä vaikuttaa, valita, muuttaa ja muuttua? Oman vaikutusvaltansa tunnistaminen edellyttää tietoista havahtumista siihen, että on uhriutunut tai ehdollistunut vahvasti omaan rooliinsa ”tietynlaisena”. Tämä sisäinen viritys sanelee hiljaisesti, mihin itsestä on tai ei ole. Sittemmin työssäni psykologina olen saanut huomata tämän samaisen risteyksen tarjoutuvan useimmille elämänsuuntaansa pohtiville. Risteys kysyy: valitsetko määritellä itse itsesi vai ulkoistatko homman muille ja uhriudut? Sinua ei ole leimattu, tuomittu tai potkittu elämänjuhlista. Kaunein on vasta edessä!
Päätöksesi valita elämääsi ja tutustua voimaasi ei aina ole helppo ja mieli jupisee jos ei nyt niin kenties jo kohta: niinpä niin taas (ja liuta syitä ja tekosyitä miksei se ole itselle mahdollista, ehkä jollekulle muulle). Oman voimasi takaisinhakeminen on enemmän muistamista kuin jonkin taidon oppimista. Enemmän poisoppimista ja antautumista kuin ponnistelua. Se on askel henkiselle polulle: olet jotakin enemmän, kuin miksi olet itsesi määritellyt tai antanut määritellä.
Kolme tukiaskelta omaan voimaasi havahtumiseen:
- tunnista mihin asioihin voit elämässäsi vaikuttaa, ja mihin et? Mikä pieni valinta voikin olla merkitsevä oman voimasi valinta liittyi se sitten ihmissuhteisiin, asuinpaikkaan, uraasi tai siihen, mitä olet aina halunnut tehdä, mutta koskaan ei ole oikea aika (koska se vaatisi itsekästä tilan ottamista tai kenties pettymystä jollekulle muulle). Se puolestaan, mikä ei ole käsissäsi, voi monesti olla uhrimielen valttikortti ”mitä minä sanoin, turha taistella tuulimyllyjä vastaan”. Se osa elämäntarinaa kaipaa vain ja ainoastaan läsnäoloasi ja syviä hengityksiä, kenties anteeksiantoa ja hyväksymisen harjoittelua.
- minkä tai kenen olet antanut määritellä itseäsi? Meissä kaikissa laulavat monet äänet: on kasvuperheen, suvun, läheisten, kollegoiden, oman ammattikunnan tai yhteiskunnan ääniä. Elämme yhteydessä ja yhteydestä ja on siis täysin luonnollista että tulemme aina vaikuttumaan ympäristöstä. Oma voima ei ole siis mitään irrallista, mahtipontista ja itseriittoista. Mutta se pyytää kääntämään omaa elämää ja sen valintoja sabotoivia hajaääniä pienemmälle. Tarkista, kenen pillin tahtiin sinä tanssit. Sinä tiedät ja valitset Sinulle parhaiten.
- mitä väistät antamalla voimasi pois? Olisihan aina mukava kuoria vain kermat kakusta, ottaa se mukava osuus omaa voimaa: luottamusta omiin valintoihin ja draivia seurata intohimojaan ja ne parhaat päivät, kun tuntuu että pystyy mihin vain. Mutta tämä paketti tulee kaiken kanssa – on suostuttava katsomaan varjoihinsa, kaikkeen räkäiseen, ruttuiseen ja ei-säteilevään itsessä ja kannattelemaan tilaa, kun päivänsäteet ei tunnu risukasaan osuvan lainkaan. Monelle tämä varjoihin suostuminen on syy työntää vastuuta ja samalla omaa voimaakin toisaalle.
Jos uhriutumisen sijaan oma voimasi kutsuu sinua, voit ammentaa paljon vastajulkaistusta kirjastani Lupa olla enemmän – Matkalla omaan voimaan, jonka olen kirjoittanut oman voimani takaisinhaun matkasta tuosta kyseisestä 1990-luvun silmälääkärireissustani eteenpäin halki maiden ja mantujen. Teini-ikäinen minä ei vielä tiennyt, joskin aavisti, että elämänseikkailu olisi paljon isompi kuin silloisen kotipitäjän kolkko kylänraitti ja silmälasieni vahvuuslukemat.
Elämänjuhla haluaa sinutkin mukaan, omassa mitassasi ja voimassasi.
Tutustu tähän uunituoreeseen tarinalliseen voimakirjaan klikkaamalla kuvaa:
