”Luovuus – minussa ei sitä ole tippaakaan!” Ajatteletko näin? Nyt on aika laajentaa käsitystäsi luovuudesta – ja itsestäsi.
Uskomus 1: Luovuus on taiteen tekemistä.
Jos ei satu olemaan taiteellisesti lahjakas, sitä helposti kuvittelee, ettei ole luova. Niin minäkin luulin… Liitin luovuuden mielessäni maalaamiseen ja piirtämiseen, tarkkaan rajattuihin taiteen muotoihin, ja kaikkeen sellaiseen, jossa itse olen aivan onneton. Kouluttaessani piirrän fläpille korkeintaan tikku-ukkoja, ja luomivärin levittäminenkin on ylivoimainen tehtävä.
Vika ei kuitenkaan ollut luovuuden puutteessa vaan siinä, miten kapea käsitys minulla oli luovuudesta. Luovuus on paljon syvempää ja perustavampaa elämän voimaa kuin yksittäiset taidot tai ilmaisun muodot. Tuo voima virtaa meissä kaikissa.
Uskomus 2: Taiteilijat ovat hulluja.
Maailmankuulu Paolo Coelho halusi jo nuorena kirjailijaksi. Vanhemmat vastustivat, sillä he halusivat pojastaan insinöörin. Kolmesti he toimittivat Coelhon psyykkiseen hoitoon, koska poika ei totellut heitä. Taiteilijaksi haluaminen oli heidän mielestään vaarallista ja taiteilijat hulluja.
Luovuus pelottaa – usein myös meitä, joita se houkuttaa. Toki maailmaan mahtuu monenlaista taiteilijaa – mutta ehkä matka ei olisi ihan niin hullu, jos luovuutta ymmärrettäisiin enemmän ja sille tehtäisiin tilaa. Nähtäisiin se voimavarana eikä pimeyden voimana, joka vetää pois siitä muotista, jollainen ihmisen ”kuuluisi” olla.
Uskomus 3: Luovuus on kärsimystä.
Usein ajatellaan, että vain tuskan kautta voi syntyä jotain merkityksellistä. Joskus on niinkin, eihän uusien asioiden luominen aina helppoa ole. Mutta vaikka kipuilisikin, kärsiminen on vapaaehtoista. Luovuuteen voi alkaa liittää vapauttavia uskomuksia. Entä jos se olisikin helppoa? Rakastan uuden luomista. Tartun siihen ideaan, joka tuntuu syntyvän helposti ja pakottomasti.
Luovassa elämän virrassa asiat etenevät kuin itsestään. Asiat tuntuvat vaivattomilta. Jos yrittää pakottaa niitä tapahtumaan, varmasti kärsii.
Uusi uskomus, joka antaa sinulle luvan astua voimaasi: Luovuus on itseni ja intohimojeni tekemistä näkyväksi.
Luovuus on sielunsa tekemistä näkyväksi. Se auttaa yhdistämään erilaiset intohimot omannäköiseksi jutuksi ja toimimaan kanavana ihmiselämää suuremmalle. Elämänvoimasi ja energiasi saavat muotonsa fyysisessä maailmassa.
Parhaimmillaan luominen itse hoitaa ja tekee sinusta kokonaisemman, viis lopputuloksesta. Mutta jos luominen voimaannuttaa sinua, todennäköistä on, että inspiroit samalla muitakin. Sinun elämän voimallasi ja luovuudellasi on täällä jokin sinua suurempi tarkoitus.
Teksti on lainattu ja sovellettu Katri Syvärisen upeasta uutuuskirjasta Vuoden paras päivä, joka käsittelee luovuuden luonnollisia syklejä. Lue lisää ja tilaa omasi! Voit kuunnella lisää myös Katrin Taikaelämää-podcastin uudesta jaksosta:
Elämä laittaa monesti polvilleen, alemmas kuin olisit koskaan uskonut. Sellaista elämä on. Tapahtuu asioita, jotka muuttavat elämäämme merkittävästi: joku sairastuu, kuolee tai kohtaamme trauman, joka musertaa.
Silti, niin kauan kuin elämää on jäljellä, on mahdollisuus tehdä valintoja, jotka saattavat muuttaa oman tai tuhansien muiden elämän suuressa elämän verkossa ja jatkumossa. Tässä 9 valintaa, jotka voit itse tehdä – ja joilla on sinun elämääsi suurempi vaikutus:
1. Mitä sanot tai jätät sanomatta?
Kun kohtaat ihmisen, uskallatko sanoa, että rakastat. Vai jätätkö sen sanomatta. Päätöksesi saattaa vaikuttaa elämien ketjuun, kymmeniin, satoihin tai tuhansiin elämiin. Tai siihen, että elämää ei ole.
Joskus sanasi voivat olla käänteentekevä kohta jonkun toisen elämässä. Sinulle sanat ovat ehkä vain sanoja, mutta jollekin toiselle ne voivat olla se hetki, kun elämä alkaa muuttua paremmaksi. Et ehkä saa koskaan tietää, miten sanasi ovat vaikuttaneet, mutta niillä on suuri merkitys. Sinulla ja valinnallasi on suuri merkitys.
2. Miten katsot toista vai katsotko ohi?
Lempeä ja rakastava katseesi voi vaikuttaa toisen elämään niin paljon, että hän kantaa sitä sydämessään loppuelämänsä voimavarana. Älä katso ohi, sillä sekin tallentuu sydämeen.
3. Autatko vai jätätkö auttamatta?
Jos voit auttaa, auta. Se voi pelastaa jonkun elämän tragedian ja se voi saada aikaan hyvän ketjun, jossa tulevat sukupolvet saavat elää parempaa elämää.
Jos et ole varma, voitko olla avuksi: auta varmuuden vuoksi! Sillä että juuri sinä pystyt auttaa, voi olla merkittävämpi vaikutus kuin koskaan pystyt kuvittelemaan. Jos sinun avustuksellasi joku vauva jää henkiin, kuinka monta tulevaa elämää olet pelastanut?
4. Kohtaatko tunteesi vai et?
Kun kohtaat trauman tai vaikealta tuntuvan tunteen, voit valita, kohtaatko sen vai yritätkö paeta sitä. Mikäli tunne on niin suuri, että et pysty sitä kohtaamaan etkä taivu muiden apuun, jätät vastuun tunteestasi tuleville polville – sitä et pysty estämään.
Jos uskallat purkaa traumasi ja tuntea kipeimmätkin tunteesi, pelastat samalla ne ihmiset, jotka ovat lähelläsi. Ja sillä on suurempi vaikutus kuin ehkä osaat omassa elämänpiirissäsi kuvitella. Sinun tunteesi ovat tärkeitä, tosia ja vaikuttavia, älä sulje niitä pois.
5. Jäätkö jumiin asenteisiisi vai vapaudutko niistä?
Meillä saattaa olla vahvoja asenteita, mielipiteitä tai ennakkokäsityksiä, joista pidämme kynsin ja hampain kiinni. Joskus kuitenkin elämä heittää tilanteisiin, joissa kysytään: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?
Haluatko olla niin paljon oikeassa, että olet valmis uhraamaan tärkeitä asioita elämässäsi sille? Ehkä tulevienkin polvien elämän? Suljetko jääräpäisyydelläsi pois jotain hyvää, joka on juuri syntymässä ja kasvamassa?
6. Lähdetkö vai jäätkö?
Jokaisessa tilanteessa voit vain arvella, miten lähtösi tai jäämisesi vaikuttaa. Parhaalla tiedollasi voit valita jäädä tai lähteä.
Jos päätät lähteä ja suljet jonkin oven kokonaan, se vaikuttaa suuresti sinuun ja muihin ympärilläsi oleviin. Se, mitä ennen oven sulkemista on tapahtunut, on tapahtunut – se ei lakkaa olemasta vaikka sulkisit ovet perässäsi. Jos lähdet, voitko lähteä sulkematta ovea perässäsi? Voisiko menneisyys olla osa sitä, mitä olet?
7. Mitä teet, kun läheinen kuolee?
Kuolema koskettaa ihmistä niin kauan kuin on elämää. Kun yksi rakas elämä loppuu, se on traagista niille, jotka tänne jäävät elämään. Mutta miten jatkat elämääsi – ja se että jatkat – on merkityksellistä sinulle ja niille, jotka tätä elämää täällä kanssasi vielä elävät – tai jäävät jälkeesi elämään.
8. Tartutko pulloon vai et?
Monen suvun historiassa on ollut tragedia, johon liittyy viina. Päihtyminen. Turruttaminen. Viina ei vie pelkästään kossua kurkustaan alas kittaavaa, vaan se vie läheisten elämästä turvan, ilon, toiveen, joskus mahdollisuudet ja valitettavan usein myös jonkun äidin tai isän – hänelle maailman ainoan äidin tai isän.
Jos ei itse pysty katkaisemaan riippuvuutta, voi pyytää apua. Itsen ja kaikkien niiden elämien vuoksi, joihin se vaikuttaa nyt – ja tulevaisuudessa.
9. Miten kohtelet itseäsi?
Pidätkö itseäsi tärkeänä? Koetko, että sillä miten elät, mitä teet ja missä olet on merkitystä? Jos pidät itseäsi merkityksettömänä, kohtelet luultavasti itseäsi huonosti. Kun kohtelet itseäsi huonosti, kohtelet samalla huonosti sitä elämää, joka sinun kauttasi koskettaa muita ihmisiä.
Muista, että sinun elämäsi tarina jatkuu lapsissasi ja/tai kaikissa niissä, joita olet koskettanut. Sinä olet lapsesi, sinä olet ne ihmiset, joita olet koskettanut. Anna teille kaunis elämä. Anna teille mahdollisuus löytää rakkautta vielä sinunkin jälkeesi: valitse viedä tarinaasi eteenpäin, se löytää rakkauden elämän jatkumossa.
Usein masennuksen ajatellaan näyttäytyvän ulospäin surumielisyytenä. Masentunut ihminen ei silti läheskään aina vaikuta apealta – ainakaan muiden ihmisten seurassa. Oireet voivat olla huomattavasti salakavalampia ja yllättäviäkin.
Masennuksen oireiden moninaisuus voi tehdä sairauden tunnistamisesta vaikeaa. On kuitenkin paljon tyypillisiä oireita, joiden tunnistaminen on keskiössä tiellä kohti toipumista. Epäilit sairautta sitten itsessäsi tai läheisessäsi.
Listasimme 10 tyypillistä ja yllättävääkin masennuksen oiretta.
1. Fyysinen kipu
Masennus ja kipu jakavat samoja vaikutuskanavia ja välittäjäaineita. Tutkimusten mukaan noin 75% masentuneista ihmisistä kärsii toistuvasta tai kroonisesta kivusta. Masennusta sairastavat ihmiset potevat neljä kertaa todennäköisemmin voimakasta niska- tai alaselkäkipua kanadalaisen tutkimuksen mukaan.
Kun mieli on virittäytynyt negatiivisesti, tuntuvat myös fyysiset negatiiviset tuntemukset voimakkaammin. Masentunut ihminen saattaa huomata kipukynnyksensä madaltuneen tai potea tavallista enemmän mahakipua ja päänsärkyä.
2. Lihominen
Yksi masennuksen hälytysmerkki voi olla vyötärölle kertyneet ylimääräiset kilot. Masentunut saattaa tuntea ruoanlaiton ylitsepääsemättömäksi tehtäväksi ja turvautua yhä useammin pikaruoan ja pakasteaterioiden kaltaisiin ruokiin tai löytää itsensä ahmimasta suklaata tai jäätelöä päivittäin.
Vaikka lohturuoka nostaa hetkellisesti mielialaa “onnellisuushormoninakin” tunnetun serotoniinin tasojen noustessa, johtaa pidemmällä aikavälillä painonnousuun sekä epäterveellisen ruokavalion aiheuttamaan syyllisyyteen sekä häpeään.
Tutkimusten mukaan masennus ja korkeat stressitasot vaikeuttavat painonpudotusta sekä säännöllisessä ja terveellisessä ruokavaliossa pysymistä. Toisaalta joillain ihmisillä masennus vähentää ruokahalua, minkä johdosta paino voi pudota rajusti.
3. Hermot ovat tavallista kireämmällä
Pienikin vastoinkäyminen saattaa saada masentuneen raivon valtaan ja ärtyneisyydestä on voinut tulla normaali olotila. Erään tutkimuksen mukaan jopa yli puolet masentuneista kokee itsensä ärtyneeksi, hermostuneeksi tai vihaiseksi. Kun masentuneen ajatukset pyörivät valmiiksi negatiivisten tunteiden – kuten toivottomuuden ja syyllisyyden – ympärillä, saavat myös ärsyyntyneisyys ja turhautuneisuus enemmän valtaa.
Masentunutta ihmistä ei siis välttämättä tunnista pelkästä surusta ja lohduttomuudesta. Myös hermostuneisuus sekä vihaisuus ovat yleisiä oireita. Tämä voi muodostaa ongelmia masentuneen ihmissuhteiden saralla. Surullista ihmistä kohtaan on helpompi tuntea empatiaa, kun taas läheisilleen äyskivä saattaa karkoittaa ihmisiä ympäriltään helpommin.
4. Tunteettomuus
Masentuneet kuvailevat vointiaan usein sanoilla kuten tyhjä, turta ja tunnoton.
Useimmilla ihmisillä on aamuisin motivaatio nousta sängystä. Oli tarkoitus suunnata sitten töihin, liikunnan pariin, sosiaalisiin aktiviteetteihin tai vaikkapa vain aamupalan tekemiseen. Kun ihminen masentuu, näiden normaalien motivaattoreiden veto vähenee. Sängystä nouseminen voi tuntua tarpeettomalta ja toivottoman vaikealta.
Asiat, jotka ennen toivat kasvoille hymyn tai kyyneleitä, eivät saa aikaan värähdystäkään. Tämän kaltainen tunnottomuus on yleinen merkki masennuksesta. Tällöin muut voivat nähdä masentuneen kylmänä, etäisenä tai varautuneena. Samalla masentunut työntää pois juuri niitä ihmisiä, joilta eniten kaipaa rakkautta ja tukea.
5. Viinilasillinen on muuttunut viinipulloksi
Tilastojen mukaan lähes kolmasosalla masentuneista ihmisistä on myös alkoholiongelma. Alkoholi saattaa internetin tai lohtusyömisen tavoin olla helppo pakotie ahdistuksesta, jonka negatiiviset kokonaisvaikutukset ovat kuitenkin hetkellistä mielihyvää suuremmat.
Rentouttava olut työpäivän jälkeen saattaa helposti äityä säännölliseksi tissutteluksi ja alkoholin liikakäytöksi. Vaikka yksi lasillinen voi rentouttaa, toinen tai kolmas voivat voimistaa negatiivisia tunteita: vihaa, aggressiivisuutta tai ahdistusta.
Jo muutama alkoholiannos tekee sen, että ruumis ja mieli eivät palaudu normaalisti yön aikana. Töihin herääminen ja koko päivä voivat tuntua raskaalta ja ahdistavalta. Alkoholin onkin todettu lähes poikkeuksetta pahentavan masennusta. Liikakäyttö on usein tekijä, joka saattaa laukaista masennusperiodin.
6. Ruuturiippuvuus
Masentunut saattaa viettää tunteja Facebookissa, nettikasinoilla tai shoppaillen internetissä. Internet voi olla helppo pakokeino oikeasta elämästä ja ahdistavista ajatuksista. Lohtusyömisen tavoin se tarjoaa kuitenkin vain hetkellisen helpotuksen, jota usein seuraa syyllisyys surffaamiseen tuhlatuista tunneista.
Liiallinen verkon selailu myös eristää ihmisiä kasvottain tapahtuvista ihmiskohtaamisista. Lukuisten tutkimusten mukaan internetissä eniten aikaa viettävät harrastavat vähemmän sosiaalista kanssakäymistä ja ovat keskimääräistä masentuneempia. Asian syy-seuraus-suhteista ei ole kuitenkaan selvyyttä: aiheuttaako liiallinen internetin käyttö masennusta vai ovatko masennukselle alttiit ihmiset myös taipuvaisia suurempaan internetin käyttöön?
Joka tapauksessa omaa tai läheisen liiallista netissä surffaamista kannattaa pitää silmällä, sillä se voi olla masennuksen varomerkki.
7. Läsnäolon vaikeus
Keskittymiskyvyn heikkeneminen on yleisiä masennuksen oireita. Masentunut voi kokea raskaaksi olla läsnä nykyisessä hetkessä ja löytää itsensä uneksimasta.
Psykologit ovat todenneet, että ihmiset ovat onnellisimmillaan ollessaan mahdollisimman läsnä nykyisessä hetkessä ja ympärillä tapahtuvassa todellisuudessa.
Liiallinen omissa ajatuksissa ja päiväunissa harhailu puolestaan lisää itsekeskeistä ajattelua sekä märehtimistä, ja voi sitä kautta lisätä tai entuudestaan pahentaa masennusoireita. Kun ihmismieli pääsee harhailemaan, se tekee meidät useimmiten haikeiksi, ahdistuneiksi ja onnettomiksi.
8. Päätöksenteon vaikeutuminen
Kun ihminen on masentunut, hänen kognitiivinen suorituskykynsä toimii puoliteholla. Pikkuasiat, joilla ei normaalisti vaivaa päätään sekuntia pidempään, voivat muuttua vaikeustasoltaan elämänkumppanin valinnan tasoisiksi päätöksiksi.
Ihminen tekee joka päivä tietoisia päätöksiä – pieniä ja suuria. Heräänkö vai painanko torkkua? Puenko päälle vai jäänkö pyjamaan? Syönkö aamupalaksi puuroa vai muroja?
Masentuneena ihminen saattaa helposti jäädä sänkyyn makaamaan päättämättömänä tai kokea ylitsepääsemättömiä vaikeuksia yrittäessään tehdä päätöksiä kaupan hyllyjen välissä.
9. Hampaiden pesun tai hiusten harjaamisen väheneminen
Masentunut ihminen voi kokea raskaaksi pitää omasta ulkonäöstä ja hyvinvoinnista huolta. Hampaiden pesu saattaa vähentyä jokapäiväisestä rutiinista jokaviikkoiseksi ponnistukseksi. Vuonna 2014 tehdyn australialaisen tutkimuksen mukaan kolmella viidesosalla masentuneista oli ongelmia suuhygienian kanssa. Mitä enemmän ongelmia hampaiden kanssa oli, sitä vakavampaa masennusta ihmiset keskimäärin sairastivat.
Ulkonäön ja hyvinvoinnin laiminlyönti voi entisestään lisätä ahdistusta ja syyllisyyttä. Kiinnostuksen lopahtaminen omasta ulkomuodosta huolehtimiseen saattaakin olla merkki omasta tai läheisen masennuksesta.
10. Sekava unirytmi
Masennus tunnetusti aiheuttaa energiattomuutta, väsymystä ja uupumusta. Tämä voi myös johtua unihäiriöistä, jotka niin ikään lukeutuvat masennuksen oireisiin. Monet kärsivät unettomuudesta, eivätkä saa iltaisin unta tai heräilevät useita kertoja yön aikana. Masennus voi myös vaikuttaa päinvastaisesti. Masentunut saattaa nukkua jatkuvasti kellon ympäri ja tuntea voivansa jatkaa unia päivälläkin.
Riittämättömän unen on todettu voivan pahentaa masennusta ja jopa aiheuttavan sitä. Sekava unirytmi saattaa siis olla hälytysmerkki jo olemassa olevasta masennuksesta tai ennusmerkki sen puhkeamisesta tai pahenemisesta.
On hyvä pysähtyä fiilistelemään omia arvojaan ja tutkia, ovatko ne synkassa nykyisen elämän kanssa – onko minulla elämän kokonaisuudessa hyvä olla. Uskallanko olla, mitä olen? Tiedänkö, mitä olen ja haluaisin olla? Miltä haluaisin, että minusta tuntuu?
Oman hyvinvointinsa puolelle pitää asettua itse. Lempeys itseä kohtaan on konkreettisesti sitä, että alat:
1. havaita, mikä estää huolehtimasta itsestäsi
2. kuulostella, mikä sinulle on tärkeää
3. sisäistää, miksi on olennaista huolehtia itsestäsi – ja ryhdyt toimintaan.
Sen valitseminen, mihin nyt energiani keskitän ja kuinka sydäntäni ravitsen, on syvää itsekunnioitusta.
Meillä on valtavasti mahdollisuuksia muuttaa itseämme ja maailmaa, jossa elämme. Haluamme hallita todellisuutta ja parantaa sitä kohti hienoja kuvitelmiamme. Tämä on toki hyvä asia.
Ongelmia syntyy, jos koet, että nykyhetki voisi olla toisenlainen, parempi. Voit aina toki luoda mielikuvissasi paremman version todellisuudesta. Nykyhetki on kuitenkin juuri sellainen kuin se on juuri nyt.
Jos arvostat houkuttelevia mielikuviasi jatkuvasti enemmän kuin nykyistä todellisuutta, koet tyytymättömyyttä. Todellisuudella ei ole kuitenkaan mahdollisuutta pärjätä mielikuvillesi.
Nykyhetki on ohikiitävä. Se oli vain sekunti sitten tulevaisuutta ja sekunnin päästä se on jo menneisyyttä. Saatat murehtia nykyhetkeä ja tilannettasi, koska se ei ole sellainen kuin haluaisit sen olevan. Perfektionistinen mieli keskittyy usein kuviteltuun maailmaan, joka voisi olla teoriassa.
Jos erehdyt ajattelemaan, että nykyhetken kuuluisi olla hienojen mielikuviesi mukainen, taistelet todellisuutta vastaan. Se on turhauttava ja tyytymättömyyttä aiheuttava taistelu, jonka häviät joka kerta.
Todellisuus on kuitenkin tällä hetkellä juuri sellainen kuin se on. Sitä on myöhäistä enää muuttaa. Jollet pidä todellisuudestasi, voit alkaa tehdä nykyhetkessä asioita tulevaisuuden muuttamiseksi.
Lukemattomat eri tapahtumat ovat ajan myötä johtaneet sinut juuri tähän hetkeen. Vaikka nykyhetki voisi olla toisenlainen kuvitelmissasi, se ei voi olla toisenlainen tässä hetkessä, tässä todellisuudessa. Siksi nykyhetki kannattaa opetella hyväksymään.
Hyvään suhteeseen kuuluu rakkauden lisäksi turvallisuus, joka syntyy luottamuksesta. Ilman luottamusta on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta, olla avoin, rakastava ja leikkisä. Jos joutuu epäilemään, että toinen voi yhtäkkiä kävellä ulos elämästä, ei uskalla laskea puolustustaan ja näyttää omaa haavoittuvaisuuttaan.
Sinkkuelämässä suurin kompastuskivi onkin juuri luottamuksen puute. Kun tulee monta kertaa petetyksi ja pettyneeksi, alkaa luonnollisesti suojella sydäntään. Siten olemme tilanteessa, jossa naiset eivät luota miehiin eivätkä miehet naisiin, mutta juoksemme silti toistemme kanssa treffeillä ja yritämme saada aikaiseksi parisuhteen. Miten ihmeessä se voi onnistua?
Turvallisuuden tunne tuntuu etääntyvän ihmisistä sitä mukaa kun maailman tempo nopeutuu. Se näkyy myös deittimaailmassa. Etenkin mobiilisovellukset ovat muuttaneet parinvalinnan tehtäväksi jopa parissa sekunnissa: ”Kaikki mulle heti nyt – paitsi ei toi. Eikä toi.” Surullista on se, että tässä vauhdissa tulee uhreja.
Sinkkuelämässä ei ole reiluja sääntöjä – joskus tuntuu, ettei ole sääntöjä ollenkaan. Pitäisi kyllä olla, mutta todellisuudessa normaalit käytöstavat monesti loistavat poissaolollaan. Digiaikana sekä jättämisen että kosimisen voi hoitaa nopeasti kännykällä: kasvottomasti, hajuttomasti, värittömästi ja etenkin mauttomasti.
Pahinta on arvaamattomuus. Usein ei pysty ennakolta lukemaan merkkejä siitä, mitä tulee seuraavaksi tapahtumaan. Parisuhteessa olevat eivät osaa edes kuvitella, miten pahalta voi tuntua, kun saa huomata tulleensa dumpatuksi siten, että deitti vain katoaa. Taas.
Pitkienkin viestiketjujen tai treffien jälkeen toinen vain lopettaa viestittelyn. Ei selityksiä, ei syitä. Voi olla, että toiselle tuli jotain muuta eteen, sillä monella on kierroksessa useampi kumppaniehdokas samaan aikaan. Vaikka itse koettaisi tehdä kaiken oikein, saattaa tulla torjutuksi useitakin kertoja peräkkäin.
Se haavoittaa, kun ei kelpaakaan. Sen ottaa henkilökohtaisesti, vaikka ystävät lohduttavat, että ”hän ei sitten ollut sulle se oikea”. Se on totta, mutta ei se aina lohduta. Sitä miettii itsekseen, että onko minussa jotain perustavanlaatuista vikaa? Mitä tapahtui? Kuka sitten on se oikea! Tällainen ihmissuhdepeli syö luottamusta vastakkaiseen sukupuoleen, mutta kaikesta huolimatta ei kannata lannistua.
Sydän auki, kiinni vai raollaan?
Kun ihminen kokee liian monta katoamista tai torjutuksi tulemista peräkkäin, alkaa helposti suojella sydäntään. Se on ymmärrettävää. Kyseessä ovat isot tunteet, tärkeimmät mitä elämässä on: rakkaus ja arvostuksen ja hyväksynnän saaminen. On hyvin vaikea ottaa kevyesti sitä, ettei vieläkään löydä turvallista kainaloa ja ihmistä, joka hyväksyisi minut juuri sellaisena kun olen.
Voi ruveta tuntumaan siltä, että mitä järkeä on ikinä avata sydäntään, kun siihen kuitenkin kohta sattuu. Siksi onkin ehkä parempi sulkea sydämensä. Ehkä onkin helpompi elää niin, ettei edes yritä? Kun ei deittaile, ottaa varman päälle, ettei sorru suuriin odotuksiin ja pettymyksiin (tai sitten deittailee ”saavuttamattomia” kandidaatteja!).
Mutta vaikka sydämen sulkeminen pyrkii siihen, että voisi välttää pettymiset, käy ikävä kyllä niin, että kivun lisäksi välttää myös läheisyyden. Kun kukaan ei pääse lähelle satuttamaan, ei myöskään rakkaus pääse perille. Suljettu sydän ei pysty ottamaan vastaan rakkautta, vaikka joku haluaisi kaataa sitä rekallisen syliisi.
Tiedän, miltä tuntuu elää sydän lukittuna. Minäkin suljin sen vuosien pettymysten jälkeen. Oli tavallaan turvallista elää laittamatta itseään alttiiksi uusille torjunnoille, mutta samalla tietyt ihanat tunteet jäivät kokematta – vaikka sain sinä aikana aikaiseksi paljon hienoja asioita työelämässä ja nautin muutenkin elämästä.
Nyt olen taas raottanut sydäntäni silläkin riskillä, että sydämen kautta eläminen on välillä todella sotkuista hommaa. Rakkaus on aina riski. Silloin tunneskaalaan kuuluvat kaikki fiilikset: pelot, mustasukkaisuus, haavoittuvaisuus, mutta myös ilo, toivo ja rakkaus. Ollessani juuri treffeillä erään espanjalaisen miehen kanssa, hän totesi hyvin: ”Aina pitää olla esperanzaa – toivoa.”
Oivalsin, ettäjos ei ole luottamusta, ei ole toivoakaan. Ja toivottomuus jos mikä saa sydämen sulkeutumaan.
Tässä vinkkini luottamuksen elpymiseen:
1. Vedä happea
Jos tuntuu, että on joutunut pettymään liian monta kertaa peräkkäin ja ennakko-odotukset alkavat olla negatiivisia treffeille mennessä, kannattaa unohtaa hetkeksi pakonomainen kumppanin löytäminen. Epätoivoisena vetää helpommin puoleensa epäsopivia kumppaneita.
Pidä pieni breikki varsinkin Tinderistä tai muusta nopeasta sosiaalisesta mediasta ja vietä aikaa ystävien kanssa, jotka arvostavat sinua. Tee asioita, joissa olet hyvä ja joista nautit.
Älä kuitenkaan eristäydy liian pitkäksi aikaa. Rima deittailuun nousee, eikä pian teekään mieli poistua mukavuusalueeltaan, sohvannurkasta villasukat jalassa.
Vedä happea, kerää voimia ja palaa deittimaailmaan taas, kun tunnet olevasi luottavainen sen suhteen, että se oikea on vielä jossain, vaikka et vielä tiedäkään missä.
2. Hidasta deittailua
Olet saattanut itsekin ruveta arvioimaan mahdollisia kumppaniehdokkaita kuin karjaa markkinoilla. Alat etsiä toisesta virheitä samantien – estääksesi itseäsi pettymästä. Koeta tutustua hitaasti keskustelemalla. Pyri kohtamaan ihmisiä oikeassa elämässä. Ystävysty ensin!
Kuuntele millaiset arvot toisella on ja kysele haaveista ja harrastuksista. Älä jumitu ulkoisiin asioihin. Äläkä heti mieti, johtavatko treffit avioliittoon, vaan mieti, onko teillä yhdessä mukavaa.
3. Pura pettymyksiäsi ja hoida itseäsi
Joskus sydän on ollut jo alun perin kiinni. Jos ei ole ollut uskoa siihen, että olisi rakkauden arvoinen, on saattanut alkaa vetää puoleensa kumppaneita, jotka vahvistavat tuota haitallista uskomusta. Se on taas vahvistanut lisää sitä ajatusta, että kukaan ei voi rakastaa minua, eikä keneenkään voi luottaa.
Hoida itseäsi niin fyysisesti, emotionaalisesti kuin energeettisesti – miten vain, kunhan saat purettua ikäviä tunteita, uskomuksia ja energioita pois. Siten et myöskään laita vahinkoa kiertämään. Vaikka sinua on kohdeltu huonosti, sinun ei tarvitse lähteä kostamaan samoja tekoja taas uusille uhreille, koska se ei ainakaan voi johtaa mihinkään positiiviseen. Puhu ja tee jotain fyysistä. Opettele tuntemaan itseäsi entistä paremmin ja rakastamaan itseäsi.
4. Opi luottamaan itseesi
Tämä on lopulta tärkein asia. Ennen kuin voit oppia luottamaan muihin, sinun on luotettava itseesi. Kun voit luottaa omaan vaistoosi, opit erottamaan toisistaan oikeasti potentiaaliset kumppaniehdokkaat niistä, jotka vain tuhlaavat aikaasi.
Treffien ei pidä olla kolmannen asteen kuulusteluja, mutta on silti fiksua tietää, etsiikö deittisi ”uusia kiinnostavia ihmisiä” vai sitoutumista. Huomioi, natsaavatko sanat ja teot keskenään. Vai onko mitään tekoja?
Luota myös itseesi siinä, että vika ei ole sinussa, vaikka joku katoaa tai torjuu sinut. Luota siihen, että selviät pettymyksistä. Olet silti arvokas ja ihana. Luota siihen, että joku sinulle oikea ihminen näkee sen vielä. Älä huoli, vaikket pysty vielä kuvittelemaan sitä. Luota siihen, että kaikki järjestyy.
Kortit sopivat kaikenlaisille rakkauden etsijöille: esim. keskustelun avaamiseen, tutustumiseen ja myös yksin käytettäviksi itsetuntemuksen syventämiseen. Kortit paljastavat, miten suhtaudumme itseemme, toisiimme ja elämään. Ne voivat avata uusia näkökulmia, lisätä ymmärrystä ja tuoda keskustelijat lähemmäksi toisiaan. Voit käyttää kortteja aina, kun kaipaat merkityksellisiä ja syvällisiä keskusteluja.
Lamppu Laamasen kirjoittamassa kirjassa Andy – Rock’n’Roll Star (Johnny Kniga, 2018) Andy McCoy avaa värikästä elämäänsä, ajatuksiaan ja arvojaan. Kirja esittelee Andyn sellaisena kuin me emme häntä tunne. Poimimme kirjasta Andyn 9 elämänviisautta:
1. Itsevarmuudesta
”Finskeiltä puuttuu itsevarmuus, ne ei oo cool. Mee ja soita kuin olisit maailman paras niin oot. Siis jos oot niin päättäny.”
2. Huhupuheista
”Se (tyyny) on täynnä höyheniä jotka on ku huhupuheita. Jos meet sillalle ja tyhjennät sen tyynyn niin sä et ikinä löydä joka höyhentä, ne menee omii teitään ja kertoo ihmisille mitä ne vaan haluu.”
3. Tasapainosta
”Elämä on oikeesti taitolaji. Kato kuinka moni on delannu matkalla, kannattaa olla vakaa niinku mä, osaa balanssoida.”
4. Elämäntarkoituksesta
”Emmä voi olla koko ajan kaikkien palveluksessa. Jotkut urpot luulee ett julkisuuden henkilö on niitä varten mut hei: mä oon ainoastaan sitä varten ett mä oon lavalla esiintymässä. Se on mun ainoo tarkoitus niiden elämään elämään, tuoda niille hyvät fiilikset joksikin aikaa mut tsori vaan, loppuaika sattuu olee mun omaa aikaa.”
”Tottakai elämällä on tarkoitus: oo paras siinä missä sä voit tai ainakin haluut olla.”
5. Nopeudesta
”Hevosen piti juosta nopeemmin ku aasin mut kun aasille oli sidottu porkkana turvan eteen niin se motivoi sitä ja se juoks nopeemmin. Mut pitääks juosta nopeemmin?”
6. Yhteydestä
”Hevoseen pitää tutustuu ja sen täytyy tuntee sun tuoksu. Sun täytyy olla yhtä hevosen kanssa kun sä ridaat sitä. Hevonen on vähän niinku kitara – sä oot yks biitti sen kanssa.”
7. Kulttuurista
”Ilman musiikkia, tauluja ja muuta kulttuurii kaikki kuulostas ja näyttäis Itä-Pasilalta.”
8. Totuudesta
”Sä et näe totuutta, jos sä et etsi sitä.”
9. Ihmisenä olemisesta
”Ollaanko me pieniä maailmankaikkeudessa riippuu siitä miten sä reflektoit itseäs. Sähän voit olla valtava.”
Tätä tekstiä kirjoittaessani pysähdyin ensimmäistä kertaa pohtimaan, mistä olen perinyt oman tapani suhtautua parisuhteen sukupuolirooleihin. Aloin miettimään omaa isääni ja oivalsin, kuinka hän on ollut edellä aikaansa monessa asiassa. Olenkin ollut poikkeuksellisen onnellisessa asemassa saadessani lapsuudenkodistani todellisen miehen mallin.
En ole ikinä kuullut isäni suusta sukupuolistereotyyppisiä lauseita. En piilosovinistisia heittoja. En mainintaa naisten tai miesten töistä. Ja nyt puhutaan kuitenkin 40-luvun loppupuolella pikkukylään syntyneestä miehestä, eikä mistään helsinkiläisestä hipsteristä. Kyse on rohkeudesta.
Ihminen on sosiaalinen olento ja oppii ympäristöstään. Siksi toivonkin, että mahdollisimman moni lapsi saisi kokemuksen ja mallin tasa-arvoisesta perhe-elämästä ja vanhempien suhteesta. Siitä, että perheessä molemmat aikuiset jakavat vastuun arjen pyörittämisestä.
Syyttely tai syyllistäminen kuitenkaan harvoin auttaa, koska yleensä ihmiset toistavat huomaamattaan jo lapsuudessa opittuja käyttäytymisen malleja. Nämä eivät onneksi ole kiveen hakattuja kohtaloita, eikä koskaan ole liian myöhäistä laittaa moppia heilumaan tai soppaa tulille oman rakkaansa iloksi.
Suhteessa, jonka arkisissa askareissa molemmat osapuolet kokevat antavansa ja saavansa (tietenkin omien voimavarojensa rajoissa), myös rakkaus kukoistaa ja voi hyvin.
Minä olen nähnyt isän, joka on tehnyt ruoan valmiiksi tullessani koulusta kotiin. Olen nähnyt isän, joka on siivonnut, pessyt pyykkiä ja laittanut kotia. Olen nähnyt isän, jonka miehuus on kestänyt äidin maksaman ravintolalaskun tai ulkomaanmatkan.
Tässä kohtaa lienee vielä paikallaan mainita, että edellä mainittujen lisäksi isä on hoitanut myös ne perinteiset ”miesten työt”. Ikävä kyllä nämä kädentaidot eivät ole periytyneet allekirjoittaneelle. Isäni rakensi perheelleen oman talon, minun on ollut tyytyminen toisenlaisiin rakennushommin. Onneksi kaikki me voimme arjessamme rakentaa läheisillemme henkisiä suojatiloja ja tärkeitä turvallisuuden kokemuksia.
Kiitos rohkeudesta, isä. Kiitos inspiraatiosta ja miehen mallista, jota kannan ikuisesti mukanani. Kiitos tärkeästä perinnöstä.
Vaikka piru vie, kyllä minäkin vielä jonain päivänä nikkaroin jotain muutakin kuin ajatusrakennelmia. Vähintäänkin linnunpöntön.
Olen aikuisena udellut vanhemmiltani, tekivätkö he tietoisia kasvatuspäätöksiä tai oliko heillä puhetta keskenään asiasta. Isäni mukaan maalaisjärjellä mentiin, ja äitini mukaan lapset kasvoivat ihan itsestään. Oi kultainen 80-luku!
”Tämä meidän rimppakinttuinen pentu se on rokotettu gramofonin neulalla”. – Isäni rakkaudenosoitus
Poimin lapsuudestani ja nuoruudestani muutaman takaraivoon iskostuneen kehotuksen näin isänpäivän alla:
1. Kaikkien kanssa ei tarvitse olla kaveri, mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen.
…ainakin hetken aikaa.
2. Rakasta ketä haluat, kunhan olet onnellinen.
Isäni onkin viisaasti vetäytynyt parisuhdeasioistani, joten teini-ikäisenä tappelin poikaystävävalinnoista lähinnä äidin kanssa. (Näin jälkikäteen muuten, äiti oli joka kerta oikeassa.)
3. Jos haluat hyvän ja halvan, osta kaksi.
Tämä suomalainen sananlasku kertoo kulutusasenteesta, jonka vanhempani ovat varmasti perineet jo omilta vanhemmiltaan. Suurimmaksi osaksi tämä on totta, minulla on vieläkin käytössä kotimaiset hyllyt, jotka vanhempani olivat ostaneet nuoruutensa kotiin. Toisaalta rakastan koluta kirpputoreja – Toisen roska, toisen aarre!
4. Olet vastuussa teoistasi.
Jos tein koulussa kolttosia, sain kärsiä rangaistuksen napisematta. Perhe ei tullut pitämään puoliani, ja hyvä niin. Opin puolustamaan itseäni erilaisissa tilanteissa ja kasvoin oivalliseksi neuvottelijaksi. Tosin se kerta, kun opettaja pesi saippualla suuni koko luokan edessä, olisi mieluusti voinut tulla laajempaankin tietoisuuteen. Välillä luokkahuoneen pedagoginen etiikka muistutti villiä länttä.
5. Koputa kaikkiin oviin, kunnes joku aukeaa.
Elämässä pitää olla sinnikäs ja luottavainen. Jos ensimmäinen vaihtoehto ei toimi, tulee aina uusia. Koska olen saanut kotoa kannustavan kasvatuksen, on minun helppo kannustaa myös muita. (On edelleen pelottavaa availla tuntemattomia ovia, mutta joka kerta kun kulkee yli uuden kynnyksen, huomaa kasvaneensa).
6. Taskussa on aina oltava rahaa sen verran että pääsee kotiin.
Kun olin pieni, isäni matkusteli paljon. Olen perinyt hänen reissukuumeensa ja pidän yhä kiinni tästä neuvosta. Yli oman budjetin ei kannata elää etenkään vieraassa suurkaupungissa, jonka kaduilla ei kulje tuttuja.
7. Se, mitä muilla on, ei ole itseltä pois.
Perheeni ei usko kateuteen.
8. Samassa parturissa voi käydä 30 vuotta.
Sekä samalla lääkärillä ja hierojalla, vaikkei heistä pitäisikään. Autoja sen sijaan kannattaa vaihdella usein.
Isäni on vuosimallia -50 ja harrastaa nyt eläkkeellä kaikenlaisia kulkuneuvoja joista lähtee kova ääni ja joiden pariin voi hyvällä syyllä vetäytyä autotalliin viikoiksi. Olen saanut häneltä paljon hyviä käytännön oppeja elämästä selviytymiseen. Isän harmiksi minulla ei ole ajokorttia ja aina emme ihan ymmärrä toisiamme, mutta olemme myös hyvin samanlaisia.
Sallivaa isänpäivää kaikille!
Millaisia oppeja sinä muistat lapsuudestasi ja nuoruudestasi? Pystytkö poimimaan matkaasi ne kaikkein voimauttavimmat? Mitä oppeja siirrät eteenpäin omille lapsillesi?
Jokainen meistä etsii jotakin – rakkautta, juuriaan, itseään, hiljaisuutta. Mitä sinä etsit? Nämä voimaannuttavat lauseet löydät Susanna ErätulenEtsijän kirjasta.
Etenkin silloin, kun tulee rehelliseksi itselleen ja omille syvemmille tuntemuksille, pääsee kohtaamaan itsessä myös kipeitä kohtia – ajatuksia, tunteita ja kokemuksia. Sydämen polulla motivaatio kohdata itsensä on kuitenkin paljon suurempi kuin silloin, kun seuraa muiden tallaamia polkuja.
Et ole epäonnistunut oman sydämesi polulla, jos välillä tirauttelet. Se kuuluu elämään, ja usein se on paikallaan. Jokainen itketty itku on kuin puhdistava sade, joka tekee sydämen polusta puhtaamman ja selkeämmän.
Olen lähiaikoina tavannut monia, jotka tuskailevat jonkinlaisen tyhjyyden ja tahmeuden olomuodon parissa – ihmetellen sitä ja itseään.
Mihin on kadonnut kaikki se palo, jota ennen tunsi työtään ja elämää kohtaan? Miksei oikein mikään enää kiinnosta? Ihan hyvä olo, mutta silti kummallisen tyhjä ja merkityksetön olo. Kaikki mistä ennen ammensi merkitystä on nyt…. noh, vain ON. Ei tee mieli osallistua mihinkään, ei tee mieli puhua, ei ole oikein mielipiteitä, ei tee mieli neuvoa. Ei tee mieli lukea, ei opiskella uutta. Tekee mieli vain OLLA hiljaa.
Onko elämän liekki sammunut? Pitäisikö huolestua? Onko sitä masentunut?
Yhtä monta on vastausta kuin on kysyjääkin, mutta tarjoan yhtä vastausta, jos se sattuisi helpottamaan mielen hämmennystä.
Uskon, että meillä kaikilla on päämääränä se sama olomuoto, jonka kanssa tänne maailmaan synnyimme – rakkaus. Elämä vie meitä aina takaisin sitä kohti, vaikka kuinka vastustelisimme. Meillä kaikilla on omat esteemme ja haasteemme, jotka pitää ylittää, jotta saavutamme määränpään.
Häpeileville se on turvan luominen ja näkyväksi tuleminen. Syyllisyyttä tunteville se on itsensä rakastaminen ja rajojen asettaminen.
Apatiaan taipuville se on herkkyydelleen antautuminen ja luovuutensa arvostaminen. Surua tunteville se on syvyytensä hyväksyminen ja irtipäästön oppiminen.
Pelokkaille se on vapauden arvostaminen ja itsensä ylittäminen. Himokkaille se on tasapainon löytäminen ja henkisten tarpeittensa täyttäminen.
Vihaisille se on rauhaan rakastuminen ja anteeksiannon oppiminen. Ylpeille se on itseensä keskittyminen ja nöyryyden arvostaminen.
Kun olet rohkeasti ylittänyt jonkin sinua paikoillasi jumittavan haasteen, olet parantanut itsessäsi syvän uskomuksen, ja sisäinen työsi on hetkeksi tehty. Rohkeuden tekojen jälkeen tulee neutraalin suoma tyhjiö. Olotila, jossa ei ole määränpäätä, ei tarpeita, ei suuria merkityksiä ja oppeja, ei muuta kuin olemisen siunattu keveys. Se on kuin kiitos keholtasi, mieleltäsi, universumilta.
Neutraali taso on kehon ja mielen lepopaikka. Se on kuin tyhjä taulu, johon on mahdollisuus maalata uusi, vanhoista uskomuksista vapaa tapa olla ja elää.
Kerroin Tikapuut rakkauteen -kirjassani, miten olen onnistunut parantamaan itsessäni roihuavan ja ihmissuhteitani tuhoavan vihan rauhalla ja rakkaudella ja kyllä – minäkin olin sen jälkeen ihan pihalla. Mielessäni panikoi ego, joka yritti löytää vastauksia tähän päämäärättömyyteen ja rauhaan. Kuka minä nyt olin, ilman tuttua kärsimättömyyttäni ja vihaani ja mitä minun nyt kuuluisi tehdä? Riittäisikö, jos vain olen? Katsoisin, mitä eteeni tuodaan?
Vasta kun ymmärsin neutraalin tunteen tärkeyden, annoin itseni vapaasti olla olematon ja samalla syvästi oleva, mihinkään kuulumaton ja samalla kaikkeen kuuluva.
Lyhennelmä kirjastani: ”Neutraalin sisäänpäin virtaava kevyt energia vetää sinut omaan kuplaasi. Apatian tasolla koit olevasi turvaton, mutta neutraalilla tasolla tunnet olevasi turvassa. Eristäydyt kaikesta puskemisesta ja draamasta ja puhut harkiten ja viisaasti. Neutraalius on sallivaa ja joustavaa. Uskomukset ovat pitkälti odotuksia siitä, miten asioiden kuuluisi olla. Kun päästät irti odotuksistasi, niin ongelmat lakkaavat olemasta ongelmia. Kohautat olkapäitäsi, jos joku asia ei toteudukaan.
Neutraalista tilasta kumpuaa suuri voimavara, itsevarmuus. Itsevarman ei tarvitse todistella kenellekään mitään. Sinua ei voi enää mikään uskomus kontrolloida, eikä mikään tapahtuma heilauta sinua voimastasi, sillä olet nyt kotona, voimasi lepopaikassa.
Neutraalilla tasolla löydät luonnollisen rauhan sisältäsi. Olemuksesi on tyytyväinen ja tasapainoinen, raukea ja hyväksyvä. Neutraalilla tasolla kertaat apatian ja surun oppiläksyjä, oppien voiman maailman rauhallisemmista, mutta syvällisimmistä tunteista, ottaen lisää vastuuta itsesi lisäksi koko maailmasta. Neutraalius voi näyttää siksi ulkopuolisen silmin kovin välinpitämättömältä ja surumieliseltä, mutta se on kaikkea muuta.”
Ei meidän koko elämää kuulu täyttää aikaamme tekemisellä ja tietämisellä. Ei aina tarvitse puskea, etsiä, luoda, työstää, jauhaa, analysoida ja parantua. Välillä pitää levätä, hengähtää, olla tyhjänä ja tietämättömänä.
Jos sinulla on neutraali olo, älä vastustele sitä, vaan ole ylpeä itsestäsi ja tekemästäsi työstä ja nauti ansaitsemastasi tyhjästä olosta. Neutraali tila on kuin paasto elämän haasteista. Kun kaikki energia ei mene kaiken ulkopuolisen sulattamiseen, ehtii sulatella omaa elämäänsä ja tehdä tilaa uudelle.
Mikään ei lopu, mitään et menetä, sillä nyt se vasta alkaa. Elämä rauhasta ja rakkaudesta käsin.
