Intensiivisen syksyn jälkeen ihanteellisinta, tarpeellisinta ja usein vaikeinta on laskeutua olemisen tilaan.
Jotakuta voi pelottaa tyhjyys. Se tunne, että ehkä kaiken tekemisen jälkeen ei tule enää mitään.
Samalla yhtä pelottavaa voi olla se, että tyhjyys ei olekaan aidosti tyhjää, rauhallista ja levollista. Tyhjästä tuleekin tila kaikelle sille, mitä ei jatkuvan touhuamisen pyörteissä ehtinyt käsitellä. Ärsykkeet jatkavat pyörimistään pään sisällä ja herättävät tunteita, joita yritämme turruttaa uusilla ärsykkeillä. Onpa edes jotain, mitä kontrolloida.
Olemisen tilaan laskeutuminen sisältää usein rippeitä vanhasta: se on sekoitus pitkään jatkunutta eteenpäinmenemisen voimaa, irtipäästämisen haikeutta ja levon tarvetta. Vaikka keho olisi jo fyysisesti lakannut tekemästä, sisällä kuohuu vielä. Höyryjunakaan ei pysähdy heti, kun pesään lakataan heittämästä hiiltä, vaan se vyöryy yhä eteenpäin valtavalla voimalla. Usein erehdymme luulemaan vyöryvää energiaa innostukseksi jatkaa kohti uutta. Tai sitten kuvittelet, että on jo pakko tehdä jotain muuta – koska muuten et osaa olla.
Et osaakaan, ellet opettele. Mutta jokin osa sinusta osaa sen jo, paremmin kuin mitään muuta. Ihminen on human being, ei human doing. Sielun luonnollisin tila on rauha. Levollisuuden olemme nykyään onnistuneet peittämään kaikella mahdollisella, millä tahansa. Milloin elämässäsi oli viimeksi pelkkää olemista? Edes viisi minuuttia, saati kokonainen päivä?
Arkirytmissä hidastaminen voi tarkoittaa illan viimeistä tuntia ilman tietokonetta ja puhelinta. Jos olet touhunnut aktiivisesti viikkoja tai kuukausia, yksi kokonainen taukopäiväkään ei ole vielä mitään. Se ei ole vielä edes laskeutumisen aloittamista vaan yhä vanhoilla höyryillä puksuttamista – koska ainahan pitää tehdä ne kertyneet kotihommat pois, ennen kuin voi levätä.
Lopulta tulee se hetki, jolloin on vain antauduttava. Älä yritä enää päästä mihinkään tai tavoitella mitään. Anna kehosi pysähtyä, hiilien palaa pesässä. Höyry loppuu kyllä, vaikka tämä vaihe turhauttaakin. Mieli ja keho ovat ylikierroksilla, mutta samaan aikaan tiedät, että eteenpäinkään ei voi jatkaa.
Levottomuus ei ole vaarallista. Omat ajatukset ja tunteet eivät kaada maailmaa – jos niitä vielä yrität vältellä, törmäät joka tapauksessa pian paljon vaarallisemmin seinään, joka sinut pysäyttää. Pikku hiljaa tahti hiljenee, usko pois.
Laskeutumisen vaiheeseen saattaa kuulua päämäärätön haahuilu. Kun tuntuu siltä, että päässä ei liiku enää yhtään järkevää ajatusta, irrottaudu kaikesta tekemisestä (myös kivat ja rentouttavat puuhat voivat joskus olla suorituksia). Kuljeskele huoneesta toiseen ja istahda välillä alas. Tuijottele ikkunasta tajuamatta näkemääsi. Lähde hakemaan lasi vettä ja unohda matkalla, mitä olit tekemässä. Sisäinen suorittajasi ehkä turhautuu, mutta anna turhautua – haahuilu on puuroiselle mielelle parasta lääkettä. (Uskon, että haahuilu saattaa hyvinkin olla uusi mindfulness.)
Palaa yhteyteen kehosi kanssa. Se kertoo nyt tarpeistasi enemmän kuin mieli, joka on takertunut tekemiseen. Luota siihen, että olet saanut valmiiksi sen mitä tarvitsee. Muu saa olla kesken. Sinun ei tarvitse olla pidemmällä tai parempi kuin olet.
***
Asetu itseesi yksinkertaisella meditaatiolla:
Tunnustele, missä kaikkialla energiasi on. Mitä kaikkea olet viime aikoina tehnyt ja touhunnut? Missä olet liikkunut? Mikä vie vielä huomiotasi? Kerää energiasi eri paikoista ja tilanteista ja tuo se tähän hetkeen, omaan kehoosi.
Pidä ryhti rennon suorana, mutta jokaisella hengityksellä anna painosi laskeutua kohti maata. Tule tukevammin tähän hetkeen ja anna itsesi asettua lattiaa vasten.
Mieltä tyhjentävä kirjoitusharjoitus:
Kirjoita 10 minuuttia tajunnanvirtaa ja anna sen tulla ulos, mikä nyt on päällimmäisenä mielessä. Anna ylimääräisen hälinän tulla paperille.
Mieltäni täyttää tällä hetkellä… Ajatukset, jotka haluan purkaa paperille…
Teksti ja harjoitukset on lainattu ja sovellettu kirjasta Vuoden paras päivä, joka käsittelee henkisen kasvun ja luovuuden luonnollisia syklejä.
Ennen kuin olin tullut äidiksi kuulin monesti puhuttavan siitä, miten lapset ovat peilejä ja opettajia. Uskoin. Ajattelin lapsien peilaavan ehkä jotain omia ärsyttäviä piirteitäni. Ajattelin heidän peilaavan iloa, läsnäolon taitoa ja tunteiden suoruutta.
Nyt äitinä, lyhyellä reilun kahden vuoden kokemuksella, mutta kokemuksella kuitenkin, luulen ymmärtäväni syvemmin, mitä se tarkoittaa, että lapsi on opettaja. Ja on minun valintani, valitsenko oppia.
Kaikilla meistä on enemmän tai vähemmän haavoja ja kipeitä kohtia. Sellaisia, joita olemme oppineet alitajuisestikin varjelemaan ja piilottamaan itseltämme. Lapsi on niin kirkas peili, että hän tarkoituksetta onnistuu näihin kohtiin osumaan. Ja koska usein vanhemmuuteen liittyy myös väsymystä, se ei varsinaisesti helpota omien arkojen kohtien piilottamista. Väsyneenä psyyken puolustusmekanismit ovat alhaalla ja tällöin läpi pääsee tunteita, joita ehkä muuten pystyisi jossain määrin välttämään.
Tunteita kuten riittämättömyys. Syyllisyys. Avuttomuus. Viha. Pelko. Huoli. Häpeä. Kaikki nämä tunteet ovat inhimillisiä, mutta useimmille hyvin vaikeita kohdattavaksi. Ajassamme elää vielä äiti-myytti, johon väsyneenä vertaamme itseämme. Äidin tulisi aina jaksaa, ymmärtää, rakastaa ja tuntea vain ns. positiivisia tunteita. Mutta kun äitikin on ihminen.
Jos äiti jää yksin vaikeampien tunteidensa kanssa, seuraa tästä usein häpeää ja huonommuutta. Äitiyteen jos mihin, on ladattu paineita. Sitä haluaa onnistua äitinä. Ajattelen, että me äidit tarvitsemme sallivaa tilaa puhua myös äitiyden herättämistä vaikeista tunteista. Ei tavalla, josta tulee kuorossa valittavaa kilpailua siitä, kenellä on raskainta, koska sekään ei helpota oikeasti. Vaan tavalla, joka on inhimillistä.
Minulle äitiys on ollut pääosin luontevaa ja se on tuonut elämääni käsittämättömän paljon rakkautta. Ja sitten on ollut myös hetkiä ja päiviä, jolloin olen ollut ihan hukassa. Lapsen itku on nostanut oman avuttomuuteni esiin. Hetkiä jolloin vaikeat ajatukset rynnivät mieleen. On ollut hetkiä, jolloin olen pelolla odottanut seuraavaa nukutusta tai yötä. On ollut hetkiä jolloin olen tuntenut itseni kaikkea muuta kuin aikuiseksi.
Onnekseni olen uskaltanut hakea sekä vertaistukea sekä puhua näistä hetkistä terapiassa. Ihmisen ei täydy olla äärirajoilla hakeakseen apua. Olen onneksi käynyt itsetuntemuksen matkaani jo hetken, että tiedän että ne vaikeat tunteet, jotka heräävät minussa, nousevat haavoistani. Ne eivät ole koskaan lapsen ”vika”, ei edes silloin kun väsyneet aivoni ehdottelevat jotain sen suuntaista. Ja siksi minun tehtäväni on ottaa vastuulleni tutkia noita vaikeita tunteita lempeästi ja myötätuntoisesti. Sillä noiden haavojen eheytyminen on kiinni siitä, että minä en hylkää itseäni niissä hetkissä. Ja silloin kun pystyn sietämään itsessäni vaikeita tunteita, pystyn olemaan paremmin tukena rauhallisena aikuisena lapselleni, kun hän kokee vaikeita tunteita.
Äitinä oleminen ei ole ihan helppoa. Mutta se on parhaimmillaan valtavan ihanaa, arvokasta ja kasvattavaa. On kuitenkin meidän valintamme, suostummeko kasvamaan. Sillä tiellä tarvitsemme jokainen armollisuutta ja inhimillisyyttä.
Äidin inhimillisyysrukous
Anna minun muistaa että asiat eivät mene aina niin kuin haluaisin, mutta ne menevät kyllä kuten kuuluu
Anna minulle joustavuutta sopeutua muuttuneisiin tilanteisiin
Ja samalla anna minun hyväksyä siitä nouseva pettymys tai ärsytys, ne eivät tee minusta huonoa äitiä
Anna minulle inhimillisyyttä hyväksyä väsymys
Ja anna minulle inhimillisyyttä kuunnella omia voimiani
Anna minulle rohkeutta pyytää apua ja herkkyyttä vastaanottaa sitä
Anna minun olla itselleni armollinen, teen parhaani ja olen itsekin ihminen
Anna minun olla vertaamatta itseäni toisiin, ja kuitenkin kun joskus niin teen, anna minun muistaa, että olen äiti omalla tavallani
Anna minun muistaa että minä olen oma persoonani, lapsellani on oma persoonansa. Voin harjoitella hyväksymään omaani sekä lapseni persoonaa vaikka ne olisivatkin hyvin erilaiset
Anna minun muistaa, että on inhimillistä välillä ajatella, ettei jaksa enää sekuntiakaan
Anna minun ymmärtää, että väsyneenä välillä kiukuttelen ja reagoin toisin kun haluaisin
Anna minun antaa se itselleni anteeksi
Ja anna minun myös pyytää anteeksi lapseltani
Anna minun muistaa, että en ole täydellinen, mutta voin olla inhimillinen.
Teksti: Virpi Raipala-Cormier on Frantsilan Luomuyrttitilan perustaja, yrttien ja luontaishoitojen kouluttaja ja Frantsilan tuotekehitysvastaava sekä meditaatio- ja joogaopettaja.
Kehon puhdistaminen
Poistaa niin sisäsyntyisiä kuin ulkopuolelta tulevia kuona-aineita
Virkistää ja poistaa väsymystä
Uudistaa ja elvyttää itseparantumista
Nostaa vastustuskykyä ja yleiskuntoa
Puhdistaa ja kaunistaa ihoa
Kirkastaa ajatusta ja edesauttaa keskittymiskykyä
Kohottaa mielialaa ja keventää olemusta
Elimistöön kertyvät aineenvaihduntajätteet ja ympäristöstä tulevat haitalliset aineet aiheuttavat liian vähäisen liikunnan kanssa ns. elintasosairauksia. Maksa hajottaa kuona-aineita ja ”puhdistaa verta”, ja silloin tällöin onkin hyvä ottaa maksanpuhdistuskuuri. Myös muut kehoa puhdistavat elimet kuten munuaiset, suolisto, keuhkot ja iho tarvitsevat apua selviytyäkseen nykyajan haasteista kunnolla. Monelle puhdistuskuurit ja jopa paastot ovatkin elämän huippuhetkiä, jolloin kokee olevansa oman onnensa seppä.
Lepää ja rentoudu. Paranna itseäsi kaikkein luonnonmukaisimmalla tavalla. Näin valmistaudut täyteläisempiin elämyksiin ja aistimuksiin niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Uudistut keväisen luonnon heräämisen tapaan.
Avuksi yrttiteet
Yrttiteet edesauttavat kehon puhdistumista ja tyydyttävät osan päivittäisestä nesteen tarpeesta. Riippuen siitä, millaista puhdistuskuuria tai paastoa halutaan pitää, nautitaan lisäksi raikasta vettä ja mahdollisesti pieniä eriä juures-, vihannes-, marja-, hedelmä- tai viher- ja vehnänorasmehuja. Käytä yrttiteetä noin 1l päivässä. Valitse yrteiksi erityiselinten toimintaa aktivoivia eli puhdistumista edesauttavia yrttejä kuten nokkosta, voikukan ja koivun lehtiä sekä peltokortetta munuaisten tueksi – voikukan ja takiaisen juurta, ratamoa, kehäkukan kukkaa maksan tueksi – siankärsämön kukkaa keuhkojen avuksi. Paksusuolen puhdistamiseen ja rauhoittamisen auttavat mm. puna-apilan, kamomillan ja siankärsämön kukat.
Yrttiteen valmistus
Kaada kiehuvan kuumaa vettä yrttiteeaineisten päälle astiaan ja hauduta noin 10-20min. Yrttiteejuomaan ja suolihuuhteluun riittää yrttirouhetta yleensä 1tl / teekuppi. Siivilöityä teetä voi säilyttää termospullossa noin 1 vrk ja jääkaapissa noin 2 vrk. Yrttiteen voi juoda lämpöisenä tai haaleana. Kylmän juominen on varsinkin paastojen aikana liian viilentävää elimistölle.
Yrttiteen tai -uutteen käyttö suolihuuhtelussa
Yrttitee tehostaa paksusuolen seinämien puhdistumista ja suolen rauhoittumista. Suolihuuhtelupusseja on helppo käyttää. Niitä saa apteekeista.
Suolihuuhtelua varten valmistetaan suolistoa rauhoittavaa ja puhdistavaa yrttiteetä noin 7,5dl, jossa on mm. kamomillaa, kehäkukkaa, siankärsämöä, piharatamoa, puna-apilaa tai vadelman lehteä; yksikin näistä yrteistä riittää. Yrttiteen annetaan jäähtyä kehonlämpöiseksi, se siivilöidään ja se annostellaan suolihuuhtelupussiin tai -kannuun. Helppo tapa on myös lisätä kehon lämpöiseen veteen 20-30 tippaa Kamomilla- tai Siankärsämö –yrttiuutetta.
Letkun pää voidellaan hoitosalvalla, jolloin se menee helposti ja kivuttomasti peräsuoleen. Letkusta annetaan tulla kaikki ilma pois ennen suolihuuhtelua, jotta huuhteluneste pääsee valumaan hyvin suoleen. Suolihuuhtelupussia pidetään riittävän korkealleripustettuna, ja veden lisäyksen aikana maataan lattialla takamus koholla selinmakuulla.
Huuhtelunestettä pyritään pidättämään suolessa ja samalla asetutaan makuulle niin, että takapuoli on koholla esimerkiksi tyynyn päällä: ensin oikealle kyljelle, sitten suoraan selälleen ja lopuksi vasemmalle kyljelle. Nestettä olisi hyvä pidätellä ainakin muutaman minuutin ajan, mutta suoli saattaa reagoida melko nopeasti ja siksi suojana kannattaakin käyttää pyyhettä. Huuhteluneste saa liikkua ja puhdistaa suolta samalla kun vatsaa hierotaan. Muutaman minuutin jälkeen istahdetaan pytylle ja annetaan nesteen purkautua pois. Suolihuuhtelut tehdään paaston aikana ainakin aamuisin ja mielellään myös iltaisin.
Lehtivihreää ja vitaaliaineita
Nokkosen, sinimailasen ja voikukan lehdet, vehnän- ja ohran oraat sisältävät runsaasti virkistäviä vitaaliaineita (vitamiini- ja kivennäisaineita) ja puhdistavia viherhiukkasia (klorofylli) ja kasviantioksidantteja. Yrttijauheen käyttö joka päivä – eikä vain puhdistuskuurien ja paastojen yhteydessä – tarjoaa käyttäjälleen miellyttävän maku- ja puhtilisän. Yrttijauhetta sekoitetaan ½-1 tl veteen, yrttiteehen tai kasvisjuomaan, esim. hapankaali- tai porkkanamehuun 4 kertaa päivässä. Sitä on hyvä käyttää myös muulloin kuin paastoissa esim. sirottelemalla sitä ruokaan. Viherjauhe nostaa myös kehon pH:ta, jolloin se edistää myös sitä kautta kehon ja ihon itsekorjaantumista.
Kehon puhdistuminen yrttien ja ravinnon avulla
Elvytä itsessäsi puhtautta ja vireyttä kuona-aineiden ja väsymyksen sijaan.2-3 viikon vitaalidieettiin perustuvat puhdistuskuurit eli Detox-kuurit ovat suositeltavia mielellään pari kertaa vuodessa. Pitemmät kuurit (2-3 kk) ovat paikallaan, jos kuonan ja myrkkyjen poistoa eli detoksifikaatiota tarvitaan pitempään. Parin päivän tauot ovat kuitenkin hyvät aina 3 viikon yrttituotekuurien jälkeen. Puhdistumisen tehoa tukevina tuotteina käytetään samoja yrttejä ja yrttivalmisteita kuin paastojen aikana.
Puhdistuskuuria tehostaa ruokavalio
Puhdistuskuuria tukee kasvisruokavoittoinen kehon emäksistä reaktiota muodostavia ruoka-aineita sisältävä ruokavalio, jossa tuoreiden kasvisten, vihreiden vihannesten ja kotimaisten marjojen osuutta pyritään nostamaan yli puoleen kokonaisruokamäärästä. Luonnonmukaisesti viljellyt ovat aina parhaita raaka-aineita.
Luonnollisesti talviaika asettaa rajoituksia ja puhdistava dieetti voi aiheuttaa kehon ”viilentymistä” eli sitä, että tulee viluiseksi. Parhaat puhdistumisajat tästä johtuen ovatkin kevät, kesä ja syksy.
On myös huomioitava, että ruokavalion täytyy antaa keholle kaikki rakennusaineet, suojaravinteet ja proteiinit, jottei keho tule voimattomaksi. Tämä pätee varsinkin silloin, jos vararavintoa ei ole kehossa ylimäärin eli henkilö on laiha. Vihreästä ravinnosta ja viherjauheista saa runsaasti suojaravinteita ja antioksidantteja.
Suoliston omaa, edullista bakteerikantaa pyritään lisäämään käyttämällä maitohappobakteereita sisältäviä valmisteita kuten hapankaalia. Jos sinulla on hiivasyndrooma, vältä hedelmiä, joista tehdään viinejä sekä homejuustoja ja olutta, älä myöskään silloin laihduta. Ruokavaliossa vältettävien ruoka-aineiden listalle joutuvat hiivat ja hiivapitoiset leipätuotteet, gluteiiniviljat, maitotuotteet, sokeri, alkoholia sisältävät juomat sekä kahvi.
Ruoka-aineiden yhdistely on muutenkin aina hyvä muistaa; proteiinien kanssa kasviksia, muttei tärkkelystä kuten perunaa. Tärkkelysruoat sopivat parhaiten taas vihannesten kanssa. Hedelmät syödään mielellään erikseen.
Puhdistuskuurin aikana on syytä juoda runsaasti myös puhdistavaa yrttiteetä. On kuitenkin huomioitava, että munuaiset joutuvat koville joka tapauksessa puhdistumisen aikana. Sen takia on joillekin henkilöille parempi juoda pieniä määriä usein kuin kerralla paljon. Suositeltava yhteisnestemäärä on kuitenkin 1,5 – 2 litraa päivässä paitsi kuumana vuodenaikana luonnollisesti enemmän.Vältä virvokkeita, kahvia, alkoholia, tupakkaa ja maitotuotteita. Parhaimmat yrttiteen lisäksi ovat puhdas, kehon lämpöinen vesi sekä kasvismehut.
Mahdolliset puhdistusreaktiota
Puhdistuskuuri saattaa joillekin henkilöille aiheuttaa reaktioita, jotka voivat olla hyvinkin yksilöllisiä, mm. päänsärkyä, nivelkipuja, ihottumareaktioita, finnejä.
Jos reaktiot ovat liian suuret kestettäväksi voit keskeyttää kuurin väliaikaisesti ja jatkaa sitä muutaman päivän päästä. Huomioi kuitenkin, että jos suolisto ei ole toiminut, kannattaa ottaa suolihuuhtelu, kuten paastojenkin aikana esimerkiksi hoitamaan päänsärkyjä. Colonic-huuhtelu eli paksusuolen vesipesu on erittäin suositeltava esim. 5 kerran sarjana.
Saunominen, vihtominen, turve- ja savihoidot, kylpeminen ja kuivaharjaus sekä erilaiset hieronnat ovat eduksi puhdistuskuurin aikana, jolloin kuona-aineista päästään nopeammin eroon.
Päivän ruokaideoita
Juo yrttiteetä (esim. Frantsilan Puhdas puro tai Lähde -yrttitee) päivän mittaan, mutta ei aterioiden aikana, yhteensä vähintään litra. Juo lisäksi puhdasta vettä tai sokeroimattomia tuoremehuja (marja-, omena- tai vihannesmehu). Vältä luonnostaan sokeririkkaita hedelmämehuja kuten persikka- tai appelsiinimehuja.
Jos olet kahvin ystävä, muista, että kahvi rasittaa elimistöä, kuten myös musta tee. Käytä näitä hyvin vähäisesti kuurin aikana. Alkoholia on myös syytä välttää.
Kehon voimakkain eritystoiminta tapahtuu aamupäivän aikana. Sanotaan, että jopa 75% kuona-aineista poistuu aamupäivän aikana. Tällöin aamulla on hyvä syödä esim. C-vitamiinia sisältäviä marjoja tai juoda omenamehua tai käyttää vihreitä kasvismehuja.
Parhaan tuloksen saat, kun vältät makkaraa, lihaa ja maitotuotteita ja olet enemmän kasvis-, vihannes- ja marjalinjalla. Puhdistuminen on tehokkainta, jos ravinto on suurimmaksi osaksi raakaravintoa (vrt. Elävä ravinto). Idätetyt siemenet ja versot ovat aina suositeltavia.
Niin ikävältä kuin se kuulostaakin, pyri välttämään maitotuotteiden, leivän ja puurojen käyttöä puhdistuskuurin aikana.
Aamiainen
Herättyäsi aamulla juo yön yli hapettunut vesilasillinen tai kupillinen yrttiteetä tyhjään vatsaan. Näin huuhtelet munuaisia ja elvytät niiden toimintaa sekä kehon puhdistumista.
Aamiaisella voit herkutella esim. marjapirtelöllä. Liota yön yli auringonkukan, seesamin ja pellavan siemeniä. Murskaa ne aamulla tehosekoittimella ja lisää marjoja ja esim. omenaa. Jos olet tottunut syömään aamulla puuroa, syö edelleenkin, mutta tee se luomukaurasta tai mieluiten emäksisen reaktion antavista tattarista, hirssistä tai quinoasta ja jätä puuromaito pois.
Lounas
Syö lounaalla paljon vihreää; salaatteja, ituja, versoja ja juuresraasteita. Salaattikastikkeena käytä kylmäpuristettuja luomuöljyjä, sitruunanmehua ym. luonnon aineita. Voit käyttää myös auringonkukan tai seesamin siemeniä mielellään liotettuna.
Hyvä lounas koostuu esim. kasvisvoittoisesta padasta. Vältä maitotuotteita ja lihaa.
Päivällinen
Päivälliseksi voit kehitellä itsellesi salaatti- ja vihannesvoittoiset ruoat kuten lounaallekin tai esim. keittoja. Voit rakentaa myös marja- tai hedelmävoittoisen päivällisen. Huomioi kuitenkin, että jos ruuansulatus on heikohko ja podet ilmavaivoja, ei kannata yhdistellä liian montaa erilaista ruokalajia keskenään.
Vaihtele päivän mittaan menuita mielesi mukaan. Hyviä ideoita saat kasviskeittokirjoista.
Emäs -ja happotasapainon mukaan jaetut ravintoaineet
Syö emäksisen reaktion antavia ruoka-aineita enemmän kuin 75% koko ateriasi kokoonpanosta
Jos sinulla on hiivasyndrooma, huolehdi ruokavaliostasi pois varsinkin luonnollisia hiivoja sisältävät ruoka-aineet kuten leivät ja juustot sekä hedelmät, joista tehdään luonnon viinejä.
Kukkaterapiasta mieleen ja kehoon apua
Suomalainen kukkaterapia on yksilöllistä hoitoa. Kukkauutokset hoivaavat mieltä ja tasaavat tunteita ja sitä kautta tukevat kehoa. Niistä muutama esimerkki ohessa:
Aputipat– kriisivaiheisiin (lumpeen, metsätähden ja suopursun seos)
Kissankello – jotta uskaltaa tehdä tarvittavat muutokset elämässään
Kuusi – paineisiin ja stressiin
Koivu – puhdistamaan koko olemusta
Mesiangervo – kun on herkkä ulkoisille vaikutteille
Mustikka – auttamaan että ihminen saa kaiken psyykkisen, fyysisen ja henkisen ravinnon
Siankärsämö – nostamaan kehon bioenergiatasoa ja sitä kautta vastustuskykyä
Villiruusu – auttaa rakkauden vastaanottamisessa ja välittämisessä
Mieltä auttaa myös meditaatio- ja rentoutusharjoitukset, joogaliikkeet, rentouttavat hierontahoidot, shiatsu ja aromaterapia, NLP (Neurolinquistic programming) sekä ERT (Emotional Relief Technique).
Kohota energiatasoasi eteerisillä öljyillä
Sitrustuoksut kuten greippi, mandariini, appelsiini ja neroli ovat raikkaita ja keventävät oloa ja nostavat mielialaa. Voimia antaa mm. rosmariini, eukalyptus, mänty ja mustapippuri. Näitä em. haihtuvia öljyä voit pirskotella matoille, laittaa tuoksulyhtyyn, diffuuseriin tai ilmankostuttimeen. Hengitä syvään ja ajattele, että vahvistun, saan uutta energiaa ja voin hetki hetkeltä paremmin.
”Iloinen keveys astuu sydämeeni ja askeleisiini.
Tunnen kuinka auringonsäde ja hymy valaisevat uutta päivääni”
Lue lisää kevään Luontaishoitaja -koulutuksista Frantsilan luomuyrttitilalla:
6-osainen Shiatsuhoitaja alkaa 2.-3.2.2019. Kouluttajana Petri Laurikka.
5-osainen Aromahoitajakoulutus alkaa 23.-24.3.2019. Pääkouluttajana Mervi Hardén
1v Yrttineuvoja/-hoitajakoulutus alkaa 23.-26.5.2019. Pääkouluttajana Virpi Raipala-Cormier. Mahdollisuus jatkaa myös diplomifytoterapeutti/luontaishoitajaksi vuoden lisäkoulutuksella.
Rakas edesmennyt ukkini halusi kannustaa minua koulunkäynnissä jo ala-asteella. ”Kymppi kympistä”, hän totesi aina jämäkästi ojentaessaan minulle kymmenen markan setelin koulusta tuomaani kympin koepaperia vastaan.
”Kiitos paljon”, sanoin ja taittelin kympin tyytyväisenä taskuuni. Kymmenen markkaa tuntui 90-luvun alun lamassa pienelle pojalle isolta rahalta. Joskus kävin ostamassa kioskin tädiltä pienen pussillisen kymmenen pennin irtokarkkeja, mutta suuren osan saamistani rahoista säästin ”jotain suurempaa varten”.
Koulussa tähtäsin aina kymppiin. Kymppimiinuskin kelpasi, sillä siitäkin sai kymmenen markkaa. Ysipuoli sen sijaan oli minulle pettymys. Sitähän ei kannattanut edes näyttää ukille, koska siitä ei herunut latin latia.
Tämä on yksi niistä monista tarinoista, joita tulee mieleeni kun mietin, mistä taipumukseni täydellisyyden tavoitteluun ovat peräisin. Perfektionismi on enimmäkseen oppimisen, ohjelmoinnin ja ehdollistumisen tulosta.
On selvää, että monet nykyään aikuiselämässä mukana kantamistani voimia syövistä ajattelu- ja toimintamalleista ovat peräisin kouluajoiltani. Koulun viesti minulle oli selvä: jos haluat menestyä valmistaudu huolellisesti, vastaa oikein, äläkä tee virheitä! Minä todella halusin menestyä koulussa.
Kympeistä sain toki hieman rahaa, mutta niiden taakse kätkeytyi jotain paljon suurempaa; toisten hyväksyntä ja arvostus. Opettajilta, vanhemmilta, sukulaisilta ja kavereilta saamani arvostus tuntui hyvältä kun kerroin heille koulumenestyksestäni. Sain kehuja, kannustusta ja koin, että olen jollakin tavalla erityinen.
Menin peruskouluun jo varhain. Koska olin ala-asteella yli vuoden nuorempi kuin osa luokkani oppilaista, en pärjännyt heille luontaisesti voimassa tai urheilusaavutuksissa. Opiskelussa pärjäsin hyvin.
Huomasin, että pakottamalla itseni opiskelemaan myös tylsiä aineita, voisin saada niistäkin hyvän arvosanan. Hyvät arvosanat alkoivat muodostaa hyviä keskiarvoja, ja yläasteella minulla oli koulunkäynnin suhteen mielessäni yksi tavoite ylitse muiden: peruskoulun paras päästötodistus.
Onnistuin lopulta tavoitteessani, vaikka se ei tullutkaan helpolla. ”Launeen yläasteen parhaalle Lahtelaiselle oppillalle tunnustukseksi menestyksellisestä koulunkäynnistä”, komeili saamassani Paasikivi ja Lahti -kirjassa kaupunginhallituksen allekirjoituksin.
Mielessäni ajatus omasta riittävyyteni vaatimuksesta oli kasvanut kuin varkain; olin riittävä vain olemalla paras. Ajattelin, että jos pystyn, niin minun täytyy. Niinpä mennessäni Lahden lyseon lukioon mielessäni oli kirkkaana jälleen kova tavoite: lukion paras päästötodistus.
Hakiessani opettajalta pitkän matematiikan toisen kokeen tuloksia hän hymyili minulle hieman ivallisen oloisesti ja tokaisi: ”sinulta odotin kyllä parempaa tulosta”. Niin odotin kyllä itsekin, sillä paperin kulmassa oli iso punakynällä ympyröity numero 5,5! ”Eihän tämä ole mitenkään mahdollista”, tuijotin koepaperia täydellisen epäuskon vallassa.
Sisälläni velloi syvä häpeän ja arvottomuuden tunne, joka sai minut sisuuntumaan. Olin sitonut oman arvon tunteeni vahvasti koulumenestykseeni ja siksi minun oli mahdotonta hyväksyä näin huonoa numeroa. Huono numero ei ollut vain yksi numero muiden joukossa. Sillä oli selkeä viesti ja se huusi sen vasten kasvojani: ”Sinä olet huono!”.
Ajattelin, että olisin parempi kuin tämä numero, jos vain saisin todistaa sen. Neuvottelin opettajan kanssa ja pääsin helpotuksekseni uusimaan kokeen – kympiksi. Tajusin, että lukiossa menestymiseen vaatimukset olivat selvästi kovempia ja aloin panostaa opiskeluun entistä enemmän.
Perfektionistit sekoittavat päässään usein mahdollisen ja tarpeellisen. Niin minäkin tein. Ajattelin, että jos voin olla kovalla työllä koulun paras, niin minun täytyy. Vain siten riittäisin itselleni.
Lukion ensimmäisellä luokalla en ehtinyt nähdä juurikaan kavereitani, sillä vahvalla ylikompensaatiolla halusin varmistaa, että lukion muut hikut eivät päihittäisi minua keskiarvossa.
Jälkikäteen olen miettinyt, että jos minulle olisi riittänyt lähempänä ysiä kuin kymppiä oleva keskiarvo, olisin tuolloin selvinnyt luultavasti puolella työmäärästä.
Lukion toisen luokan seurustelin nimittäin samaa lukiota käyvän tytön kanssa. Nuoren rakkauden takia aikaa opiskelulle jäi huomattavasti vähemmän, ja silti sain aivan yhtä hyviä numeroita.
Tuolloin ainoa tuntemani lääke kalvavaan epäonnistumisen pelkoon oli suorittaminen yhä kovempaa, yhä täydellisemmin. Koulussa täydellisyyden tavoitteluun tavallaan kannustettiin, koska ideaali kympistä, täydellistä numerosta oli ainakin teoriassa saavutettavissa.
Lukion päättyessä minulla oli jälleen kädessäni todisteet siitä, että riitän: lukion paras päästötodistus ja toinen Paasikivi ja Lahti -kirjani.
Tällä kertaa tuon kirjan hinta oli ollut selvästi kovempi. Kokeisiin lukemista yön pikkutunneilla ja konkreettisesti pään hakkaamista seinään – oppisin kaikki tarvittavat asiat vaikka väkisin.
Opiskellessani ohjelmistotuotantoa Tampereen teknillisessä yliopistossa virheettömyyden vaatimukset vain kasvoivat päässäni entisestään. Heti ohjelmoinnin luentojen aluksi kuulimme, miten miljardeja maksanut Ariane 5 -raketti oli räjähtänyt pienenpienen ohjelmointivirheen seurauksena oltuaan ilmassa vain 37 sekuntia. Kävin myös kursseja, joiden tehtävänä ei ollut luoda uusia ohjelmia – vaan pelkästään etsiä niistä virheitä. Valmistuin tietotekniikan diplomi-insinööriksi erityismaininnalla.
Ajattelin, että koulussa oppimani menestyksen mallit auttaisivat minua elämässä myös jatkossa kaikessa mihin ryhtyisin. Kun valmistumiseni jälkeen lähdin startup-yrittäjäksi vuonna 2009, jouduin selkä seinää vasten täydellisyyden tavoitteluni kanssa. Kun enää ei ollutkaan selvää mitta-asteikkoa mitä vasten mitata onnistumistaan, tuntui aina että olisi voinut tehdä enemmän.
Neljän vuoden yrittäjyyden jälkeen, syyskuussa 2013, olin tehnyt aivan liian monta ympäripyöreää työpäivää. En antanut itselleni lupaa levätä, vaan tuttuun tapaan piiskasin itseni suorittamaan lisää. Syytin jatkuvasti itseäni, että en saanut mielestäni tarpeeksi aikaan. Olin jäljessä mieleni luomista epämääräisistä odotuksista.
Olin oppinut sietämään stressiä ja ärtynyttä olotilaa vuosikausien harjoittelulla. Sitten hermostoni veti hätäjarrusta, enkä saanutkaan enää unta. Kärsin kolme kuukautta pahasta unettomuudesta ja soimasin itseäni vaihteeksi siitä, että en ollut levännyt tarpeeksi ajoissa…
Onneksi ymmärsin, että unettomuus oli kehotus pysähtyä ja selvittää asioita pääni kanssa. Huomasin, että olin kasannut itselleni vuosien aikana valtavan stressikuorman omilla perfektionistisilla ajatusmalleillani. Tuosta hetkestä alkoi pitkä tie uupumiseen johtaneen täydellisyyden tavoittelun karistamiseksi harteiltani.
Viimeiset viisi vuotta olen tehnyt sisäistä työtä vapautuakseni askel askeleelta perfektionistisista ajatusmalleista ja tavoista. Olen aloittanut myös kouluissa puhumisen tästä aiheesta, sillä kouluaikana olisin itse tarvinnut kipeästi jonkun kertomaan, että mahdollinen ja tarpeellinen ovat kaksi täysin eri asiaa. Stressaavat ajatusmallit luovat stressaavan elämän, ja nuorten koulussa kokemat paineet tuntuvat olevan lisääntymässä.
Onneksi voimme muuttaa ajatteluamme, sillä muuttamalla ajattelumme muutamme tunteitamme. Kun muumme päivittäin kokemiamme tunteita, muutamme elämämme. Ajatuksemme voivat muuttua ja niin voimme mekin!
Täydellinen kirja – Vapaudu täydellisyyden tavoittelusta (Otava / Hidasta elämää 2018) on kirjoittamani henkilökohtainen matkaopas perfektionismista vapautumiseen, joka sopii niin nuorille kuin vanhemmillekin.
Tänä syksynä Hidasta elämää halusi tehdä hyvää lahjoittamalla Minun unelmakarttakirjani -kirjapaketin sitä tarvitsevalle lapsiyhteisölle tai koululuokalle. Lahjoituksen saajaa sai ehdottaa Facebookissa ja Instagramissa. Satojen koskettavien ehdotusten joukosta valitsimme lahjoituksen saajaksi Pohjanmaan turvakodin Vaasassa, joka tukee ja auttaa perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa tai sen uhkaa kohtaavia, jotka tarvitsevat tukea väkivallasta selviämiseen sekä väliaikaisen asuinpaikan.
Rakkautta sinne, missä sitä kipeästi kaivataan
Väkivalta satuttaa monella tavalla. Fyysisten vammojen lisäksi se aiheuttaa uhrissa häpeän ja syyllisyyden tunteita. Kun perhe kohtaa väkivaltaa, lapsi ei ymmärrä eikä osaa mielessään käsitellä tapahtunutta. Hän saattaa kokea olevansa arvoton, eikä tunteiden kohtaamiselle välttämättä jää tilaa. Väkivallan seuraukset lapsen mielelle voivat olla kauaskantoisia.
Minun unelmakarttakirjani -kirjan tärkeitä teemoja ovat lapsen itsetunnon vahvistaminen, tunteiden tunnistaminen ja kohtaaminen, luovuus, läsnäolotaidot, sekä kyky uskoa unelmiin. Toivomme, että kirja voi olla tukena turvakodissa asuville, että se voisi auttaa sekä apua tarvitsevaa lasta että aikuista löytämään uskoa itseensä ja tulevaisuuteen elämää ravistelevan kriisin keskellä.
Turvakoti auttaa takaisin tavalliseen, turvalliseen arkeen
Turvakoti on paikka, jossa ihmisellä on vaikeasta elämäntilanteesta huolimatta mahdollisuus elää mahdollisimman normaalia arkea, kuten käydä töissä, hoitaa asioita ja tavata ystäviä. “Moni pystyy taas tapaamaan ystäviään ja sukulaisiaan rauhassa, koska on aiemmin joutunut elämään niin kontrolloidussa parisuhteessa”, Vaasan ensi- ja turvakodin toiminnanjohtaja Mika Lindén kertoo.
Turvakodissa vietetty aika on usein tärkeä etappi matkalla uuteen elämään, jossa ei tarvitse pelätä. “Joskus lapset haluavat tulla vielä turvakoti- tai avopalvelujakson jälkeen moikkaamaan työntekijöitämme. Se on ehkä parasta palautetta, jonka voimme saada tästä työstä.”
Näin autat läheistä:
Perhe- ja lähisuhdeväkivalta on aina iso kriisi. Parhaiten voit auttaa vaikeassa tilanteessa olevaa kuuntelemalla ja olemalla läsnä.
Usein perheellä ei ole omia voimavaroja lähteä hakemaan itselleen apua. Siksi on tärkeää, että läheiset ohjaavat sellaisten palvelujen piiriin, jossa heitä voidaan auttaa eteenpäin. Turvakodeissa henkilökunta voi auttaa eri tavoin, sillä heidät on koulutettu kohtaamaan väkivaltaa kokeneita lapsia ja aikuisia.
Näin menet turvakotiin:
Turvakotiin voi soittaa, ja sinne voi tulla yksin tai lasten kanssa. Kaikki turvakodit ovat auki vuorokauden ympäri, ja asiakkaat voivat hakeutua niistä mihin tahansa. Turvakodissa oleminen ei maksa mitään.
Jos pääset lähtemään ihan rauhassa, voit pakata mukaan vaatteita ja muita tarpeellisia tavaroita, kuten vastahankitut, omat pankkitunnukset.
Turvakodissa saat oman huoneen. Siellä tarjotaan ruoka, liinavaatteet ja välttämättömät hygieniatuotteet.
Turvakodissa sinulla on tilaa käsitellä rauhassa omaa tilannettasi ja tulevaisuuteen liittyviä päätöksiä. Yksin sitä ei tarvitse tehdä, sillä ymmärtävää henkilökuntaa on paikalla vuorokauden ympäri. Heidän kanssaan niin aikuisella kuin lapsellakin on mahdollisuus purkaa kokemuksiaan ja tunteitaan turvallisessa ympäristössä. Henkilökunta auttaa myös oikeudellisissa kysymyksissä ja käytännön asioiden järjestämisessä.
Mahdollisuuksien mukaan voit käydä töissä turvakodissa asuessasi, ja lapset voivat käydä päivähoidossa tai koulussa.
Turvakodissa asumisen kesto riippuu aina tilanteesta. Yleensä keskimäärin noin kaksi viikkoa, kerrotaan Pohjanmaan turvakodista
Kun on aika lähteä, sinua ei jätetä yksin tyhjän päälle selviytymään, vaan apua tarjotaan myös turvakotijakson jälkeiseen elämään.
Yhteensä 130 000 ihmistä on THL:n raportin mukaan kokenut väkivaltaa parisuhteessa viimeisen vuoden aikana. Heistä kolmasosa on naisia. Yli 15-vuotiaista naisista lähes joka kolmas on joutunut parisuhdeväkivallan uhriksi elämänsä aikana. Vuonna 2017 Suomen turvakodeissa autettiin yhteensä 2 274 aikuista ja 2 051 lasta.
Olin toki kuullut sen ennenkin. Montakin kertaa. Minusta se oli hiukan pitkästyttävä ohje rakkauteen. Kyllä kyllä, tietenkin, tottakai. Rakkaus toista kohtaan täytyy näyttää päivittäin. Minusta ohje oli arkipäivän viisaus, muttei oikeastaan vastannut haluuni ymmärtää rakkautta paremmin. Tottakai toiselle pitäisi olla reilu ja rakastava päivittäin. Kai sen nyt ymmärsi tyhmempikin.
Mutta mitä on rakkaus?
Tutustuessani rakkauteen ja kysymykseen, miksi rakastaminen on toisinaan niin hirveän vaikeaa, ajauduin tarkastelemaan pelkoa sekä ihmisen anatomista ja fysiologista rakennetta, jotka selittivät pelon toimintamekanismeja ja tarkoitusta. Siis niitä asioita, jotka ovat rakkauden tiellä.
Havaitsin, että pelko ja rakkaus eivät kumpikaan ole ainoastaan tunteita, vaan huomattavan suuria ja perustavia elämänvoimia. Ymmärtääkseen rakkautta, oli ymmärrettävä myös pelkoa. Ne ovat saman janan kaksi ääripäätä. Jos vain toistelemme sitä, että pitäisi rakastaa ja pitäisi rakastaa, ja samalla suljemme silmämme siltä karulta tosiasialta, että monet suhteet ovat täynnä sekoilua, jolla ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa, emme pääse halussamme rakastaa kovinkaan pitkälle.
Stephen Porgesin polyvagaalinen teoria kuvaa hyvin, miten syvällä meissä on tarve kokea, että olemme turvassa. Haluamme pysyä hengissä. Pelkäämme kuolemaa. Halu selviytyä ohittaa kaikki muut tarpeemme. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos koemme olevamme uhattuina, pelästymme ja keskitymme automaattisesti ja tahtomattamme selviytymiseen. Silloin pelko selviytymisestä ohjaa.
Samalla sulkeudumme rakkaudelta.
Pelko on hyvin inhimillistä: se saa aikaan terveet eloonjäämismekanismit parhaimmillaan hyvin tarkoituksenmukaisesti. Mutta, se saa myös kiinnittymään toisiin ja etsimään turvaa ja yhteyttä lajitoveriin. Näin pelko on kirjaimellisesti osa rakkautta, rakkauden janan toinen ääripää.
Pelko on osa sosiaalisuutta, osa sisäistä rakennetta, jonka tehtävänä on paitsi pelon kautta pitää poissa vaaroista, myös kiintymisen kyvyn kautta saada luottamaan toisiin ihmisiin ja kokemaan rakkautta. Pelko on rakkauden moninaisten ilmenemistapojen yksi muoto. Se saa huolestumaan, jos ei ole yhteydessä toisiin ja kaipaamaan toisia ihmisiä, mikäli on epävarmuus siitä, kuuluuko joukkoon, onko hyväksytty, onko rakastettu.
Tarvitsemme pelkoa. Optimaalisimmillaan ihminen reagoi tarkoituksenmukaisesti vaaraan, mutta myös uskaltautuu kokemaan turvaa, kun uhkaa ei ole.
Ehkä olennaisinta tämän arkipäiväisyydessään hieman pitkästyttävän rakkausohjeen kannalta on tämä:
Turvallisuuden arviointi ei ole tietoisen mielen työsarka, vaan tapahtuu ilman tietoisuutta. Kyse on tiedostamattomasta ulkoisiin ärsykkeisiin pohjautuvasta arvioinnista, joka tapahtuu tietoisen mielen ohi. Luemme tiedostamatta suhteissamme rakkauden ja rakkaudettomuuden merkkejä.
Näin ollen olemme jatkuvassa hälytysvalmiudessa myös rakkaussuhteissa, yrittäessämme rakastaa. Tunnustelemme toisiamme kaiken aikaa: vieläkö rakastat minua? Valitsetko minut myös tänään?
Tämä on se syy, miksi tuo pitkästyttävältä kuulostava ohje rakkauteen on kaikkein olennaisinta suhteessa: ilman turvan kokemusta ei ole rakkautta ja rakastamista. Ilman turvan kokemusta lähdemme peruuttamaan poispäin, kauemmas kohtaamisen mahdollisuudesta.
Rakkaus on mahdollista ainoastaan silloin, kun kumpikin kokee olevansa turvassa.
Tästä syystä tärkeämpää kuin mikään muu, on pitää rakkauden merkit näkyvillä. Päivittäin, yhä uudestaan ja uudestaan, antaa toisen tietää, että valitset hänet myös tänään. Sillä juuri toisen valitseminen on se turva, jonka me kaikki rakkaudessa toisiltamme tarvitsemme. Jollei tuota valintaa ole, jollei koe tulevansa valituksi, on rakkauden kivijalka poissa.
Se mitä silloin alkaa tapahtua, on varmasti kaikille tuttua: kommunikaatiokyky alenee, vähäpätöistenkin erimielisyyksien ratkominen on vaikeaa, kaikki mitä toisillemme sanomme, tulee tulkituksi tuosta epävarmuudesta käsin. Silloin emme ole enää turvassa rakastamaan. Kun olemme turvassa rakastamaan, meillä on loputon kohtaamisen potentiaali, kyky tuntea myötätuntoa, nähdä ja kuulla toista, joustaa, antaa tilaa, kunnioittaa.
Silloin meillä on kaikki edellytykset rakastaa pohjattoman paljon ja vielä eksponentiaalisesti lisää. Vain siksi, että valitsimme rakastaa.
***
Kirjoitus perustuu osin Keiju Vihreäsalon kirjaan “Jotta voisin rakastaa – Rakkauden anatomia”. Kirjassa pohditaan, mitä on rakkaus ja tarkastellaan, minkälaiset asiat estävät meitä kohtaamasta toisiamme rakkaudessa. Kirja on ilmestynyt lokakuussa Otavan Hidasta elämää -sarjassa.
Teksti on julkaistu myös HIMA Happiness -sivustolla.
Yksi vaikeimmista harjoituksista, joita ohjaan koulutuksissa, on tämä: Jokainen miettii muista ryhmäläisistä jotakin kannustavaa ja kirjoittaa sen muistiin. Sitten on aika sanoa kauniit sanat ääneen, niin että kaikki vuorollaan asettuvat vastaanottamisen kohteeksi ja muut antavat hänelle positiivisen palautteensa.
Tehtävänä on siis vain kuulla, mitä hyvää muut haluavat sinulle sanoa. Yksinkertaista, mutta ei sittenkään.
Kun kysyn, kumpi oli vaikeampaa – antaa kohteliaisuus toiselle vai ottaa muiden sanat vastaan – vastaus on yksimielinen.
Vastaanottamisessa on jotain meille vierasta. Me kaikki haluamme hyvää, mutta kun sitä on tarjolla, emme ota sitä vastaan täydesti, jos ollenkaan. Ei tää nyt oikein mitään ollut. Kehut jäävät killumaan ilmaan tai kuitataan kömpelösti vitsillä.
Vastaanottamisen lahja on kuitenkin osa luonnollista kasvun ja luovuuden kiertoa. Kukaan ei ole täällä vain antamassa ja puurtamassa. Jos teet niin, olet kuin kukka, joka piiloutuu viereisten kukkien taakse tukemaan niitä, mutta unohtaa itse kukoistaa. Kukat eivät tee niin! Ne venyttäytyvät koko pituuteensa, ottavat maasta veden ja ravinteet ja ilmasta valon, kukkivat toisten vierellä jokainen rohkeasti erikseen.
Olet ansainnut aikasi auringossa, muuten jäät nupuksi.
Jos olet ahkeroinut kovasti koko vuoden, olo saattaa olla voipunut. Pysähdy silti huomaamaan kaikki, mitä olet tänä vuonna saanut aikaan. Älä katso sitä mikä puuttuu, mikä meni eri tavalla kuin olit suunnitellut tai mikä vielä häiritsee täydellisyyttä vaativaa silmääsi.
Keskity siihen, miten ajatuksesi tulivat todeksi ja näkyväksi. Ihmettele ja ihastele, mitä osasit ja opit. Sinä sait sen aikaan! Omista aikaansaannoksesi, älä vain piilota sitä jonnekin. Wau, tässä onnistuin. Jos et halua huudella suureen ääneen, sano ainakin itsellesi. Onnistuminen on huikea osa matkaa.
Jos toisten arvostus puuttuu, älä jää odottamaan sitä. Kiitä itseäsi sitäkin suuremmalla antaumuksella. Matkasi on ensisijaisesti sinua varten.
Teksti on lainattu ja sovellettu kirjasta Vuoden paras päivä, joka tutustuttaa sinut henkisen kasvun luonnollisiin vaiheisiin ja muistuttaa, että itseäänkin voi juhlia.
Hämärä viipyilee vielä pihapuiden ympärillä. Soittimeen asetettu joulumusiikki luo tunnelmaa. Ehkäpä tontut liikkuvat pihapiirissä ja kurkkivat salaa ikkunoista. Hyvä tässä on rakentaa joulurauhaa sisimpäänsä näillä eväillä.
Joulurauhaa?
Kuuluuko jouluunne paljon “täytymisiä”? Piparit, tortut, kinkku, laatikot, siivoamiset… Näin vuoden pimeimpänä aikana olisi jopa helppo unohtaa pöly, kun sitä ei näe. Minä olen jo siinä iässä, että en muutenkaan näe turhan tarkkaan varsinkaan pölyjä. Ehkä siksi onkin helpompaa siivota sisimpäänsä, vaikka en ihan kunnolla näe sinnekään.
Oi teitä, nuoret perheenäidit! Mietin usein jaksamistanne. Nykyajan kiireinen elämäntahti ja ainainen pärjäämisen paine. En osaa oikein kuvitellakaan, miltä teistä tuntuu. Olen tietysti aikanaan itse kokenut työpaineet ja pienten lasten kanssa huonosti nukutut yöt, ainaisen univajeen. Lohduttaneeko yhtään, kun kerron toisinaan kaiholla ja kaipauksella ajattelevani niitä aikoja. Niihin sisältyi kuitenkin niin paljon hyvää. Silloin olivat fyysiset voimavarat huomattavasti suuremmat kuin nyt ikäihmisenä.
Entäpä, jos unohtaisitte täytymiset, piilottaisitte pesemättömät astiat sängyn alle, kuten iki-ihana muumimamma? Tosin nykyisin useimmat voivat “piilottaa” tiskit astianpesukoneeseen. Mutta tuo muumimamman asenne kaikenlaisiin turhiin täytymisiin olisi opettelemisen arvoinen. Kukaan ei halua, että äiti on rättiväsynyt jouluvalmisteluista.
Menkää siis mukaan lasten leikkeihin ja tallentakaa hetket muistoihinne, niille on myöhemmin paljon käyttöä!
Hienoja hetkiä voi syntyä sitenkin, että ottaa lapset mukaan vaikka leipomisiin. Eikä heitä yleensä tarvitse houkutella, ovat innoissaan mukana. Onhan niin ihanaa maistella piparitaikinaa ja pipareitten koristelu se vasta mukavaa onkin. Olen lähdössä huomenissa pienimpiä lapsenlapsiani tapaamaan. Arvaan, että pikkutyttö kysyy: “Leivottaisiinko jotain, mummi?” Pienen tytön iloinen energia on tarttuvaa. Jouluvalmistelut siis voivat alkaa. Muistankohan siinä kertoa hänelle, että tärkeintä joulussa on joulumieli, vaikka sen tekemisen resepti on kadonnut jonnekin. Ehkä sitä pitää etsiä lapsuusmuistoistaan.
Tämän pienen pussin sain aikoinaan joululahjaksi ystävältä. Sen sisällä on pieniä jouluun liittyviä esineitä, joita joskus katselen muistoihin vaipuen. Ajatus on energiaa, niin sanotaan. Minulle tuo pussi on siitä todiste, sillä sen myötä yhäkin välittyy lämmin joulumieli. Kuvan keralla toivon kaikille rentoa joulun aikaa ja iloista yhdessäoloa!
Oletko ihminen, joka nauttii muiden auttamisesta? Onko sinusta ihanaa tuntea itsesi tarpeelliseksi?
Oletko lämmin ja ihmisläheinen henkilö, joka aina huomioi henkilökohtaisesti jokaisen? Muiden seuraan tullessasi automaattisesti huomaat, missä mahdollisesti tarvitaan apua ja miten sinä voit auttaa. Sinulta liikenee myös kannustava lause tai myönteinen kommentti jokaiselle. Tunnistat muiden tarpeet ja toiveet herkästi ja teet mielelläsi tarvittavan niiden täyttämiseksi. Sinut tunnetaan sydämellisenä ihmisenä. Enneagrammi-persoonallisuusmallissa tyyliäsi kuvaa kakkonen.
Todennäköisesti sinua ohjaa uskomus, että sinun on oltava avulias ja ystävällinen, jotta voit tulla rakastetuksi. Vain laittamalla aina toisen tarpeet omiesi edelle uskot olevasi riittävän epäitsekäs, sillä eihän kukaan rakasta itsekkäitä ja epäystävällisiä ihmisiä. Sinä teet paljon muiden eteen ansaitaksesi hyvää kohtelua ja rakkautta. Huolehdit muista ja toivot, että myös sinusta huolehditaan.
Mutta vaikka kuinka yrität, niin joku kumma sisälläsi epäilee, teitkö sittenkään riittävästi. Huono omatunto on välillä seuranasi ja se kalvaa sinua herkästi, että sinun olisi sittenkin pitänyt olla vielä huomioivampi, palvelevampi ja avuliaampi. Tuo sisäinen ankeuttajasi tekee olosi tosi surkeaksi. Voit yön tunteina herätä pohtimaan, kiititkö riittävällä lämmöllä illan emäntää tai onnistuitko sittenkään antamaan riittävästi apuasi sitä tarvitseville. Huonommuuden aalto voi pyyhkiä ylitsesi. Niinpä yrität auttaa, huomioida, antaa ja rakastaa vielä enemmän.
Valitettavasti sisäinen ankeuttajasi vie sinua onnellisuuden – ja rakkauden – kannalta väärään suuntaan. Vaikka kuinka yrität, se ei tule koskaan olemaan täysin tyytyväinen. Se on luonut mielikuvan rakkaudesta, jota se yrittää sinulle myydä. Mutta mielikuva ei koskaan ole sama kuin aito asia.
Itsesi rakastaminen on porttisi onnellisuuteen
Aitoa rakkautta ei voi hyvilläkään teoilla ansaita tai saavuttaa. Sitä ei voi vaatia tai olettaa. Rakkaus ei ole palkinto, jonka voi voittaa. Rakkaus ei ole tavaraa, jota voisi kaupata tai vaihtaa. Aitoa rakkautta ei voi mitata tai punnita eikä se taivu sopimuslausekkeisiin. Puhdas aito rakkaus on vapaa kaikista ehdoista. Kukaan ei rakkautta omista eikä siten omastaan voi sitä jakaa muille, niinpä aitoa rakkautta ei voi myöskään saada tai antaa.
Aito rakkaus on energiaa, joka virtaa aina ja kaikkialla. Voimme ainoastaan avautua aidolle rakkaudelle. Tunnistaa sen olemassaolon ja antaa sen virrata esteettä.
Emme voi irrottaa itseämme rakkauden virrasta. Täyttyessämme rakkaudella rakastamme myös itseämme. Mutta rakkautta ei voi tuntea ilman itsensä rakastamista. Jos kiellämme rakkauden itseltämme, suljemme rakkauden portit myös muilta, koska rakkaus ei enää virtaa esteettömästi. Silloin jäljelle jää vain mielikuva rakkaudesta. Sen sijaan kun lempeästi ja hyväksyvästi rakastamme itseämme, huomamme myös muut ihmiset yhtä lailla rakastavasti. Aito itsensä rakastaminen ei ole itsekkyyttä, vaan se mahdollistaa rakkaudellisen yhteyden muiden kanssa.
Niinpä sinä avulias ja ystävällinen kanssaihmiseni, sinun tapasi tulla onnelliseksi on kuunnella itseäsi ymmärtäväisesti ja myötätuntoisesti. Tunnistaa omat tarpeesi ja toiveesi yhtä hyvin kuin muidenkin. Helliä ja hoivata itseäsi kuin parasta ystävääsi. Sinun porttisi onnellisuuteen on itsesi rakastamisessa.
Kun annamme rakkauden energian virrata, täytymme myös itse rakkaudella. Antamisen ja saamisen rajoilla ei enää ole väliä, koska aidolla rakkaudella ei ole suuntaa. Portti rakkauteen on avoinna läsnä olevassa sydämessämme. Rakkaus virtaa meissä aina ja kaikkialla, sillä se on todellisen minuutemme energiaa, joka ei koskaan lopu eikä häviä. Olemme vain täynnä rakkautta, joka säteilee kaikkialle, sillä ydinolemuksemme on tehty rakkaudesta.
Tämä teksti on julkaistu myös Iloversumin sivuilla.
Jumitatko helposti asioissa, jotka ovat tapahtuneet?
Jos joku sanoo jotain ikävää, jäätkö pyörittämään asiaa mielessäsi etkä meinaa päästä tasapainoon?
Mietitkö paljon omaa käyttäytymistäsi ja häpeä painaa?
Masennusta on monenlaista, jokaisen masennusta tulisi tarkastella omana, erityisenä masennuksenaan. On tärkeää kuulla se viesti, mitä masennus haluaa sanoa. Mikä elämässäsi on ollut pielessä lapsena? Millaisissa olosuhteissa nyt elät? Onko niissä jotain sellaista, jota olisi syytä kuunnella ja työstää?
”On asioita, jotka elämässä on elettävä monta kertaa uudelleen. Ei siksi, että haluaisit palata menneeseen, vaan siksi, että sydän pääsisi viimein vapauteen.”
Susanna Jussilan runo kertoo jotain hyvin olennaista. Masentunut on jollain tavalla kiinni menneessä. Mieti tarkkaan, voisiko tämä olla totta? Masentuneen sisäisellä, usein ankaralla, puheella on isän tai äidin ääni. Uskomukset itsestä ja maailmasta ovat yleensä muokkautuneet lapsuudessa. Niin kauan kuin meissä on liimaa, joka vetää meidät menneisyyteen, olemme alttiita masentumaan. Oma energia voi olla kiinni myös lähimenneisyydessä. On niin tärkeää, kuten Susanna runossaan sanoo, palata menneeseen, jotta voi olla sielultaan ja sydämeltään vapaa. On hyvä kuoria itseä kuin sipulia ja päästää irti kaikesta väärällä tavalla kahlitsevasta ja rajoittavasta.
Murehditko paljon asioita, jotka ovat vasta tulevaisuudessa?
Maalailetko tulevaisuuden uhkakuvia?
Ahdistuneisuudesta kärsii tavattoman moni ihminen. Moni kärsii sekä masennuksesta että ahdistuksesta. Ahdistuneen ihmisen mielenmaisemaa ohjaa huoli tulevaisuudesta. Ahdistuneella on murehtiva mieli. Ensi viikolla, ensi jouluna, ensi kesänä, mitä jos…? Jaksanko, pystynkö, mitä sitten tapahtuu? Kuulostaako tutulta? Toisin sanoen yrität hallita itseäsi ja elämääsi etukäteen. Harva on siinä onnistunut: elämä kun tuppaa yllättämään sekä iloisesti että ikävällä tavalla. Tässä hetkessä kaikki on yleensä aika hyvin siitäkin huolimatta, että vaikeat olosuhteet herättävät vaikeasti siedettäviä tunteita. Tunteita ne vain ovat, tulevat ja menevät, mutta aina ne haluavat kertoa jotain tärkeää juuri sinusta.
Sekä menneestä irti päästäminen että tulevaisuuden murehtimisesta luopuminen vaativat luottamusta, taitoa elää tässä hetkessä ja joustavaa mieltä, joka pyrkii sopeutumaan siihen, mitä on nyt. Katso lasta, anna hänen opettaa, mitä tuo tarkoittaa.
Oletko tuntenut kateutta huomatessasi jollakin toisella olevan jotain, mitä sinulla ei ole? Kateuden tunne voi kohdistua materiaan tai toisen henkilön ominaisuuksiin.
Kateuden määritelmä on, että et haluaisi suoda toiselle hyvää, vaan haluaisit itsellesi hyvän, joka toisella on. Tämän ahdistavan tunnereaktion vallatessa mielen on hyvä muistaa, että sinä et voi aidosti tietää muiden ihmisten elämän iloista tai karikoista.
Jokainen meistä käy elämässään vuorollaan läpi kriisejä tai suruja, jotka eivät välttämättä näy millään tavalla ulospäin. Miksi siis kadehtia? Kateus on negatiivinen mielentila, joka saa olon tuntumaan tuskaiselta. Sen sijaan, että vertaisit itseäsi muihin, keskity itseesi.
3 VINKKIÄ KATEUDESTA IRTI PÄÄSTÄMISEEN:
MIETI ONKO TOISEN ONNI POIS SINUN ONNESTASI: Voisitko iloita siitä mitä toisella on? Tai olla välittämättä siitä? Et voi vaikuttaa siihen mitä muilla on, mutta omaan asenteeseen voit vaikuttaa.
SEN SIJAAN, ETTÄ KESKITYT MUIHIN, KESKITY ITSEESI: Voisiko kateuden tunteen kääntää motivaatioksi? Jos todella haluat sitä mitä toisella on, suuntaa energiasi sen tavoitteen saavuttamiseen.
KATEUDEN TUNTEELLA SAATTAA OLLA SINULLE TÄRKEÄ VIESTI: Pysähdy kuuntelemaan mitä kerrottavaa kateuden tunteella sinulle on. Kateus saattaa kertoa sinulle, missä vaiheessa elämää olet juuri nyt menossa. Mieti oletko tyytymätön johonkin nykyisessä elämäntilanteessa. Vain sinä voit muuttaa elämäsi suuntaa.
Viisas tunnetaitopioneeri Anne-Mari Jääskinen kysyi minulta kerran kesällä, olenko blogannut vähemmän viime aikoina. ”Taitaa olla niin”, tuumin. Jaoimme aatoksen: tämä aika tuottaa narsististakin hybristä, jolloin itsestään ”pitäisi” koko ajan olla tuuttaamassa ilmoille. Olemme näkyvillä ja saatavilla.
Menemme mukaan unohtaen, että vielä hetki sitten ei edes ollut tällaista näkösällä olemisen ilmiötä, jonka tahti on kova. Facebookin perustajat ovat kertoneet avoimesti, kuinka alusta on luotu synnyttämään mielihyvähormonivastetta aivoissa (eli myös riippuvuutta) ja kuinka somen käyttö pitkällä tähtäimellä aiheuttaa keskittymishäiriöitä.
Some mahdollistaa uudella tavalla äänitorvia, mutta tuottaa myös omanlaistaan narsistisuutta. Oletko näkyvä ja voimassasi, jos et näy ja voimistele somessa?
Olen luonut elämääni ihan omat speksit siinä mielessä, että keskityn asioihin, joista pidän ja jotka ravitsevat energiaani. Tämä koskee muun muassa somettamista, saatavilla oloa ja itsestäni ilmoittelua. Haluan mennä omassa tahdissani, ilmaista sen mukaan mitä sisäisyydestäni kumpuaa, tunteen kanssa. Joskus ilmaisen enemmän, joskus tosi hitaasti ja vähemmän.
Olen pohjimmiltani aika yksityinen ihminen. Ammennan sitten persoonallisuustyypistä tai astrologiasta, tarvitsen sisäisen avaruuteni kanssa olemista ihan rauhassa. Tarvitsen muiden äänien poissulkemista. Kyseenalaistan asioita ja ilmiöitä, myös luodakseni uutta. Minulle tärkeää rajojen opettelua ja itseni arvostamista on ollut tulla tietoiseksi ja kunniottaa itseäni siinä, minkä verran ja millä tahdilla viestittelen, tapaan ihmisiä tai puhun puheluja. Toimin tuon tarpeeni mukaan – enkä enää väsy samalla tavalla kuin ennen.
Sometus, näkyminen, yhteydet ja jakaminen jotka teknologia mahdollistaa eri tavoin kuin aiemmin ravitsee eri tavoin eri ihmisiä. Uskon, että tämä on jossain määrin temperamenttikysymys. Mutta jos olet yhtään kaltaiseni superherkkä ja empaattinen ja toisinaan väsyt tai häiriydyt ”ulkopuolisista äänistä”, haluan sanoa, että on ok olla erittäin valikoiva sen suhteen, mitä ääniä kuuntelee, millaisia impulsseja ammentaa ja mitä kautta.
Moni herkkä yrittää sopeutua maailman rytmiin koska se vähän niin kuin kuuluu empaattisen orientaatioon. Unohtuu, että omilla valinnoilla myös luodaan maailmaa. Ei tarvitse vain reagoida vaan saa olla proaktiivinen, kysyä, haastaa ja valita toisin.
Moni herkkä yrittää sopeutua maailman rytmiin, koska se vähän niin kuin kuuluu empaattisen orientaatioon.
Kumppanini on vienyt hommelin niin pitkälle, että hankki itselleen ihan minikokoisen puhelimen. Sillä ei paljoa tule älyteltyä, kun ruudusta ei oikein näe mitään. Itseään kuuleva seuralaiseni ei myöskään juuri käytä sosiaalisen median alustoja. Hän tuumaa, että olo on läsnäolevampi ja oma ajatus kulkee kirkkaammin, kun puhelin on lähinnä soittamista ja viestejä varten. (Päivitys: kirjoitin tämän jutun jo monta kuukautta sitten ja nyt kumppanini on hommannut itselleen taas älypuhelimen, mutta vain siksi, ettei miniluurissa ääni oikein soitellessa kulkenut).
Kun on tietoinen siitä, kuinka haluaa olla itsensä ja toisten kanssa, luo maailmaa tietoisesti.
Me teemme tämän maailman itse. Eivät “ne” tai “nuo” vaan minä. Ei mikään uusi kela, mutta toisinaan esiin nostamisen arvoinen. Kaikkeen ei tarvitse eikä kannata mennä mukaan – eikä se tarkoita nyreilyä tai vastaansoutamista. Se tarkoittaa, että valitsee, kuinka kallisarvoista elämänenergiaansa haluaa ilmentää.
Ei aina tarvitse olla saatavilla. Ei tarvitse olla koko ajan ulkoisen ajan hermoilla. Ei tarvitse hämmentyä, jos hämmentyy sometulvasta tai siitä mitä kukakin mistäkin sanoo ja ajattelee tai miltä asiat näyttävät. Erityisen herkkä näkee yleensä kuvien ja sanojen taakse ja lukee energiaa – ja saattaa mennä itsensä kanssa solmuun, jos viestit ovat ristiriidassa.
Ei siis tarvitse sopeutua. Saa kuunnella rajojaan ja toimia sen mukaan mikä itseä ravitsee. On myös kenties ihan tervettä lakata seuraamasta somessa tyyppejä, joiden postaukset tai jutut eivät ravitse sinua. Ei siitä tarvitse syyllistää itseään, että oonpa lapsellinen tai kateellinen tai mitähän tää mulle nyt peilaa, jos ei resonoi.
Rakkaudellista on se, mikä sinulle on rakkaudellista. Se, mitä tulee impulsseina sisäisyyteesi sisään tulee jollakin tavalla myös ulos. Jos sisään tulee jatkuvasti kaikkea, mikä ei inspaa vaan sekoittaa, vaikuttaa se tavalla tai toisella siihen mitä teet ja itsestäsi kelaat. Uskallatko luottaa sisäiseen ääneesi ja tunteeseesi niin paljon, että valitset diskriminoida, mitä otat sisään? Sinä asetat rajat ja valitset itse, mihin huomiosi keskität.
Valinnoillasi ravitset laadukkaasti tai vähemmän laadukkaasti omia energioitasi – ja sen myötä myös sitä, millaista maailmaa (ja elämää itsellesi) luot. Eikä tässä some- tai älytysasiassa tarvitse olla puristinen, mustavalkoinen tai ylianalyyttinen, mutta saa olla tietoinen; saa kuulostella, kyseenalaistaa ja valita toisin.
Mitä enemmän luotat itseesi ja toimit sen mukaan, sitä enemmän itsellesi oikein tulet syvästi näkyväksi. Eli koet myös selkeyttä ja levollisuutta. Se on kestävän kehityksen voimautumista ja tuntuu syvästi sydämessä asti. Todistaapa sitä sata (tuhatta) seuraajaa, mielitiettysi tai taivaan tuikkivat tähdet.
Lämpimästi tervetuloa voimauttavaan valmennukseen tai näkijäkonsultaatioon tästä.
