Silloin kun vielä suoritin elämääni, minulla oli vain yksi vaihde. Sen tarkoitus oli viedä eteenpäin elämässä niin lujaa kuin mahdollista. Sama tahti oli päällä aamusta iltaan, viikosta toiseen, vuodesta toiseen. Mutta kun painaa kaasua täysillä pohjaan pysähtymättä, ennemmin tai myöhemmin törmää seinään tai kone hajoaa.
Uupumuksen myötä oli pakko ensin hidastaa ja lopulta pysähtyä vähäksi aikaa kokonaan.
Kun voimat alkoivat palautua, aloin tunnistaa elämässäni erilaisia vaiheita, jotka näyttäytyvät arjessa eri muodoissa. Kukin vaihe vaatii omanlaistaan elämisen rytmiä. Herkkyys ja läsnäolo auttavat tunnistamaan, mitä kuhunkin vaiheeseen luontaisesti sisältyy.
Uuden alku on heräämisen ja valmistautumisen aikaa. Se voi olla täynnä ideoita ja uteliaisuutta – ja miksei vastustustakin, jos edessä oleva tuntuu vaikealta tai vastenmieliseltä. Uuden alku voi olla maanantaiaamu, kouluvuoden ensimmäinen päivä tai työprojektin aloituspalaveri. Se voi olla myös unelma, joka alkaa vetää sinua puoleensa. Mikään ei ole vielä käynnissä, mutta jotain on vireillä. Ehkä ruovit jo hieman lähtökuopissasi. Ilmassa voi olla odotuksen tunne.
Kun on aika lähteä liikkeelle, astut luovaan virtaan ja toiminnan vaiheeseen. Nyt on aika tarttua toimeen! Se ei kuitenkaan tarkoita jatkuvaa suorittamista alusta maaliviivalle. Flow-tila löytyy parhaiten, kun opit vuorottelemaan tekemisen ja olemisen välillä. Otat reippaan askeleen eteenpäin, sitten pysähdyt taas hetkeksi kuulemaan, mitä seuraavaksi kannattaa tehdä. Intuitiolle, luovuudelle ja hyvälle fiilikselle tulee tilaa, kun et juokse päättömästi eteenpäin. Hetkittäin voit painaa kaasuakin, mutta älä anna jalan jämähtää kaasupolkimelle liian pitkäksi aikaa, vaan kevennä välillä.
Jossain vaiheessa vastaan voi tulla kaaosvaihe. Sitä harvemmin kukaan elämäänsä suunnittelee, mutta se kuitenkin aika ajoin iskee. Tielle nousee esteitä, hidasteita, vastoinkäymisiä. Joku luovuttaa, joku toinen taas puskee väkisin harmaan kiven läpi. Kumpikaan ei ehkä ole paras vaihtoehto. Parasta on kysyä kaaokselta, mitä siltä olisi hyvä oppia. Mitä se yrittää viestittää? Onko syytä muuttaa suuntaa, vai jatkanko eteenpäin jollain toisella tavalla – vaikkapa uudella asenteella?
Kun kaaos on selätetty, tulee vastaanottamisen vuoro. Tenttitulokset tulevat, projektin loppuraportti on valmis ja työpäivä on päättynyt. Kiitä itseäsi ja muita, ainakin ajatuksen verran – ota rohkeasti vastaan työsi hedelmät. Mitä suurempi saavutus, sitä suurempi juhlakin voi olla! Ja kun juhlat on juhlittu, on aika päästää irti ja hellittää. Enää ei tarvitse touhuta niin paljon.
Hitain vaihde on se, kun palaat jälleen olemisen tilaan. Se tarkoittaa vauhdin hiljentämistä, pysähtymistä ja rentoutumista. Vanha kuorma saa purkautua mielestä ja kehosta, jäät hetkeksi lepäämään tyhjyyden tilaan. Kun uskallat kohdata sen ja olla ihan hiljaa, elämääsi tulee jälleen tilaa uudelle.
Mille vaiheelle sinä tarvitsisit nyt elämässäsi tilaa? Miten voisit vaalia sitä tilannetta, jossa olet?
Kun haluat ymmärtää ja hoitaa itseäsi kasvun eri vaiheissa, tutustu Katri Syvärisen inspiroivaan kirjaan Vuoden paras päivä. Se tarjoaa lohdun ja kannustuksen sanoja, missä tahansa tilanteessa oletkin menossa!
Miksi osa meistä on taipuvaisia kantamaan erilaisia elämään liittyviä taakkoja – jopa niin, että omien lisäksi he kantavat myös sellaisia muiden taakkoja, jotka eivät lähtökohtaisesti kuuluisi heille?
Minäkin olen ollut taakankantaja, monen sukupolven jatkumossa. Jokaisen taakankantajan tarina on ainutlaatuinen ja siten erilainen. Omaan, osittain perittyyn, taipumukseeni liittyy erityisesti vahva syyllisyyden tunne, erilaisine rinnakkaistunteineen. Ajoittain olen jopa kokenut, että olen syntynyt tähän maailmaan syyllisyyden taakka mukanani, mistä se sitten elämän matkalleni onkaan kulkeutunut.
Jokainen meistä kantaa kehomielisysteemissään ylisukupolvisia traumataakkoja, niitä emme voi välttää. Sanotaan, että pelot ja esimerkiksi sotaan liittyvät traumat kulkeutuvat useamman sukupolven päähän, ennenkuin ne alkavat taakkoina keventyä. Nämä traumaan liittyvät taakat ovat tyypillinen lähtökohta myös sille, että alamme kuormittua mitä erilaisimmista arkisistakin taakoista. Taakkojen kanto voi näkyä elämässä monin tavoin, luettelen tässä muutamia yleisimpiä ilmiöitä:
– Erilaiset psyykkiset oireet, kuten selittämättömät ahdistukset, pelot, jopa paniikkikohtaukset (eläinkokeissa on havaittu pelkojen siirtyminen ylisukupolvisesti, jopa solutasolla).
– Psykososiaaliset haasteet, kuten ihmissuhdeongelmat, jotka voivat olla seurausta turvattomasta kiintymyssuhdemallista, kykenemättömyydestä kohdata ja tunnistaa omia tunteitaan jne.
– Erilaiset riippuvuudet, kuten päihteet, ahmiminen, työnarkomania ja seksiriippuvuus. Kanadalainen lääkäri Gabor Maté onkin nimennyt riippuvuussairaudet ”Please love me” -syndroomaksi, koska riippuvuuksien taustalla hyvin usein on lapsen kokemus siitä, että häntä ei ole nähty, rakastettu ja hyväksytty aitona itsenään. Tämä pitäisi olla jokaisen lapsen perusoikeus.
– Keholliset vaivat, kuten pitkittyneet kiputilat ja taipumus reagoida stressaavissa tilanteissa voimakkaalla kehon jähmettymisellä ja menemällä suoja-asentoihin. Nämä voivat olla myös aivojen peilisolujen kautta vanhemmalta lapselle siirtyviä asento- ja liikemalleja, joita yleensä ei tiedosteta.
Tässä siis vain joitakin esimerkkejä siitä, miten laaja-alaisesti traumataakka voi siirtyä. Kokemus omasta riittämättömyydestä on myös hyvin tyypillinen taakankantajalle, juuri edellä mainitun syyllisyyden tunteen seurauksena. Tuntuu, että mikään ei riitä, aina pitäisi olla tehokkaampi, aikaansaavampi, menestyneempi.
Tähän tilanteeseen kannattaa siis pysähtyä, mikäli huomaa itsessä taipumusta kantaa (turhia) taakkoja. Tutki, mitä seurauksia sinulle on siitä tullut, miten tälläkin hetkellä reagoit kehosi, mielesi, ihmissuhteittesi ja esimerkiksi työsi kautta.
Keho ja kehossa ilmenevät tunteet ovat hyvä väylä lähteä liikkeelle tältäkin osin. Tunteita ei tarvitse sanallisesti tunnistaa, vaan tärkeämpää on pysähtyä sen kehokokemuksen äärelle, jossa tunnet kyseistä tunnetta. Itse huomasin aikanaan, miten syyllisyyttä ja riittämättömyyttä kokiessani kehoni ja hengitykseni supistuivat, joskus tunsin olevani jopa pieni tyttö, joka halusi tilanteessa muuttua näkymättömäksi. Tämä pieni tyttö – kuten niin monet muutkin pienet tytöt ja pojat – lopulta oppi pärjäämään elämässä miellyttämällä muita, jotta saisi hyväksyntää ja välttäisi siten tuntemasta syyllisyyttä.
Tunteiden kokeminen ja salliminen on rohkea teko itseä kohtaan. Se ei aina ole helppoa, mikäli on vuosien ajan oppinut välttämään tunteita erilaisin tavoin. Itselleni yksi tärkeimmistä kehoterapeuttisista keinoista on ollut TRE-tärinäterapia (Tension releasing exercises), jonka avulla olen päässyt kiinni jopa lapsena kokemiini tunteisiin ja voinut päästää kuormittavista selviytymiskeinoista turvallisesti irti. Lihasten spontaani värinä aktivoituu juuri sinne kehon osaan, jossa kannat eniten kroonisia lihasjännityksiä. Tämän vuoksi näen, että menetelmä sopii erityisen hyvin taakankantajille kehomielen taakkojen vapauttamiseen.
TRE-menetelmästä voit lukea lisää TRE Finlandin sivuilta, josta löydät myös eri puolilla Suomea toimivien sertifioitujen ohjaajien yhteystiedot. TRE:tä suositellaan opiskeltavan koulutetun ohjaajan kanssa turvallisen työskentelyn takaamiseksi.
Artikkelikuva: Anne Toivonen (Instagram anne_toivonen)
Luulisin, että jokainen meistä on tuttu sen kokemuksen kanssa, että emme saa toiselta sitä mitä kaipaamme. Usein tuo toinen on ihminen mutta toisinaan voi tuntua siltä, että se on elämä, joka ei anna sitä mikä meille kuuluu.
Minulle tämä kokemus on varsin tuttu. Siksi olen etsinyt selkeyttä siihen miksi olen kokenut näin ja mitä asialle voi tehdä. Selkeyden löytäminen on ollut tärkeää sillä tuossa tilassa eläminen voi rasittaa yllättävän paljon niin omaa kuin myös lähimmäisten elämää, kuten saatat tietää. Ymmärryksen lisäksi olen löytänyt työkaluja siihen, miten voin paremmin tarjota itselleni niitä asioita, joita kaipaan.
Otetaan pari esimerkkiä alkuun niin saadaan kiinni siitä millaisiin kokemuksiin viittaan.
Minusta tuntuu palaverissa siltä, että minulle ei osoiteta arvostusta minulle kuuluvalla tavalla
Koen, että kumppanini ei kuuntele minua
Ystäväni ei ole yhtä kiinnostunut viettämään aikaa kanssani kuin minä hänen
Haluamista ja kaipaamista on monenlaista. Luettelen tähän muutamia asioita, joita huomaan meidän usein kaipaavan: huomio, ymmärrys, rakkaus, arvostus, kuunteleminen, kunnioitus, kiinnostus, seksi, tuki, että meitä lähestyttäisiin sekä läheisyys.
Pysähdy ihan hetkeksi ja mieti hetki sitä, missä tilanteissa sinä huomaat, ettet saat joltain toiselta kaipaamaasi.
Halut ja kaipuut ovat täysin luonnollinen asia. Jokaisella on niitä. Jos meillä ei ole sellaisia, voi olla hyvä hieman huolestua sillä silloin olemme kovettaneet osan inhimillisyyttämme. Ei siis pohdita sitä, ovatko kaipuumme hyvä vai huono asia. Olennaisempaa on se, mitä teemme niiden kanssa.
Yksi luonnollinen tapa reagoida tarpeisiin ja haluihin on se, että jos ne eivät täyty, vaihdamme sen toisen. Työpaikan, kumppanin tai ystävän. Tai ehkä pyrimme sivuuttamaan kaipuun. Osa meistä saattaa eksyä sellaisen kirjallisuuden pariin, joka kertoo meille miten saamme paremmin sen mitä haluamme. Kaikki edellä mainitut ovat itselleni tuttuja lähestymistapoja. Ratkaisu, joka on tuottanut minulle eniten tuloksia löytyi kuitenkin muualta, hieman yllättävästäkin paikasta.
Siitä ymmärryksestä, että kukaan ei ole velvoitettu antamaan minulle yhtään mitään.
Sanat voivat aluksi kuulostaa karulta tai inhorealismilta. Lue kuitenkin eteenpäin sillä tarkoitukseni ei ole millään tapaa olla karu vaan valottaa ymmärrystä asiaan, joka voi muuttaa elämää perustavanlaatuisesti.
Miksi alitajuisesti odotamme, että toinen antaa meille sen mitä kaipaamme?
Selitys löytyy ihmisen kehityksestä. Tiedät varmasti, että ollessamme lapsia olemme täysin riippuvaisia ympäristöstämme, pääasiassa vanhemmistamme. Kenties tiedät myös sen, että kehitykseemme kuuluu luontaisesti vaihe, jossa koemme olevamme oikeutettuja siihen, että maailma ja sitä edustavat vanhempamme antavat meille kaiken mitä tarvitsemme. Olemme maailman napa.
Se mitä et kenties tiennyt on olennaisinta: me elämme edelleen vahvasti maailmassa tämän varsin nuoren minuutemme osan kautta ja suhtaudumme maailmaan yhä samalla tavalla kuin vanhempiimme. Kuin olisimme maailman napaa ja maailma olisi meitä varten.
Mitä läheisempi suhde meillä on toiseen, sitä enemmän kallistumme kanssakäymään tämän varhaisen minuutemme sävyttäminä. Niin kauan kuin kanssakäymme toisen kanssa tästä lapsenomaisesta paikasta, odotamme aina alitajuisesti tuon toisen antavan meille sen mitä kaipaamme. Uskon, että sinun on helppo tunnistaa tämä asia käytännössä kun vain muistelet tilannetta, jossa haluat tai kaipaat toiselta jotain. Koetko käyttäytyväsi tuossa hetkessä aikuisen vai lapsen tavoin?
Syvennetään ymmärrystä asiasta vielä hieman. Kun minuutemme kehittyy, se kehittyy aina vuorovaikutuksessa toisen kanssa. Tämä vuorovaikutteisuus on siis keskeinen tekijä psykologisen minuutemme, persoonamme, toiminnalle. Se on aina jotain suhteessa johonkin toiseen. Koska kehitymme niin vahvasti elämään tämän psykologisen minuutemme kautta sen sijaan, että kehittäisimme sen rinnalla läsnäolotaitoja ja kykyä tiedostaa itsemme vailla toista, halumme ja toiveemme kohdistuvat aina ulkopuolelle. Se mitä kaipaamme, haluamme tai tarvitsemme on aina jossain toisessa.
Aluksi on tärkeä ymmärtää, että toiselta haluaminen ja kokemus siitä, että toinen on velvoitettu antamaan meille sen mitä kaipaamme, on varhaiseen kehitysvaiheeseemme liittyvä asia. Sen jälkeen voimme alkaa avautua sille, että aikuistumiseen ja itsenäistymiseen kuuluu sen asian sisäistäminen, ettei yksikään toinen olento ole vastuussa meistä tai velvoitettu mihinkään.
Se ei silti tarkoita sitä, että emme voi saada toisilta sitä mitä kaipaamme. Se tarkoittaa vain sitä, että kukaan ei ole velvoitettu antamaan meille sitä mitä kaipaamme. Kun olemme valmiit aloittamaan tämän asian sisäistämisen, suhteemme kaikkiin ja kaikkeen ympärillämme voi muuttua runsain mitoin kypsemmäksi, mahdollistaen kunnioittavamman, avoimemman ja tuloksiltaan toimivamman kanssakäymisen.
Lopulta kyse on vastuullisuudesta
Kypsyys on kykyä tunnistaa vastuu omasta olemassaolostaan. Mitä syvemmin pystymme tiedostamaan vastuumme, sitä paremmin voimme soveltaa sitä käytännössä. Käytännössä soveltaminen tarkoittaa:
kukaan ei ole syyllinen siihen mitä koen
kukaan ei ole syyllinen siihen mitä en koe
kukaan ei ole vastuussa elämäni liikuttamisesta johonkin suuntaan
kukaan muu ei ole vastuussa siitä mihin elämäni on liikkunut
Tämän seuraamuksena alamme terveellä tavalla eriytyä ja itsenäistyä aikuiseksi itseksemme. Tunnistamme toiset ihmiset erillisiksi ihmisiksi ja sen sijaan, että käyttäytyisimme heitä kohtaan kuin he olisivat meille jotain velkaa tai lähteitä täyttymykselle, voimme alkaa lähestyä heitä ja heidän tilaansa kunnioittavammin.
Aihe on laaja ja lisätiedon sijaan haluan antaa sinulle konkreettisen tavan lähestyä asiaa ja lisätä tietoisuuttasi vastuullisuudesta.
Toistuvan kysymyksen harjoitus
Istu alas rauhallisessa tilassa, jossa sinua ei häiritä. Aseta kello soimaan kymmenen minuutin kuluttua. Hengitä rauhassa pari kertaa syvään sisään ja ulos, aistien hengityksen. Anna sitten itsellesi lupa rentoutua ja hetken ajan anna huomiosi levätä kehosi aistimuksissa, siinä mitä tunnet ja mitä mielessäsi tapahtuu.
Esitä sitten ääneen itsellesi kysymys: missä minä huomaan asettavani vastuun toiselle? Vastaa kysymykseen ääneen. Huomaa, että tarkoitus ei ole löytää oikeaa ratkaisua tai vastausta vaan olla utelias siitä, missä huomaat vastuuttavasi toista/toisia. Ei ole kiirettä mihinkään. Kun vastauksesi luontaisesti päättyy, esitä kysymys itsellesi ääneen uudelleen. Vastaa ääneen tuoreesti, uteliaana ja vailla tuomintaa sitä kohtaan missä vastuuttaminen tapahtuu. Jatka tätä tunnustelevaa kysymisen ja vastaamisen ketjua kunnes kello soi. Kysy sitten itseltäsi miten harjoitus vaikuttaa sinuun.
Miten halut ja tarpeet sitten täytetään?
Kirjoitan aiheesta tulevaisuudessa lisää sillä se ansaitsee oman kokonaisuutensa. Useat tarpeemme ovat luonteeltaan sellaisia, että ne pohjautuvat menneissä vuorovaikutussuhteissa täyttymättä jääneisiin tarpeisiin. Niiden kohtaaminen oikealla tavalla on edellytys menneisyydestä kumpuavien tarpeiden riittävään täyttymiseen ja raukeamiseen.
Haluan kuitenkin tähän hetkeen jättää sinulle käytännöllisen vinkin siihen, miten voit alkaa huolehtimaan tarpeistasi. Kyse on erittäin yksinkertaisesta jutusta.
Sen sijaan, että esimerkiksi:
sanot toiselle; sinä et ole antanut minulle
sanot toiselle; anna minulle
kiellät tarpeesi
mökötät tai kiukuttelet toiselle
yrität epäsuorasti saada toisen ymmärtämään tarpeesi ja vastaamaan siihen
kerrotkin toiselle avoimesti:
huomaan kaipaavani sitä, että joku koskettaisi minua
huomaan olevani epävarma ja kaipaavani tukea
huomaan, että tarvitsisin toisen kommunikoivan, että paljastamani asia on tervetullut.
Olennaista on ottaa vastuu omasta tarpeesta ja puhua itsestään avoimen haavoittuvasti vailla odotusta sille, että toinen antaa sinulle sen mitä kaipaat. Jos huomaat, että sinussa on odotus, älä sulje sitäkään pois. Voit ottaa siitä vastuun ja olla rehellinen siitä toiselle tai ainakin itsellesi, että odotat toisen antavan sinulle jotain. Tällä tavalla kommunikoituna jopa sinun vaatimuksestasi tulee antamista, annathan itsesi toiselle paljaasti sellaisena kuin olet.
Toivon, että kirjoituksesta on sinulle hyötyä. Mielestäni nämä asiat olisi tärkeää opettaa jo peruskoulussa. Kiitän ajasta ja huomiostasi.
Järjestimme Hidasta elämää -keskustelualueella kirjoituskilpailun, johon osallistui lopulta yli sata tekstiä – kiitos jokaiselle oman luomuksensa jakaneelle ♥ Kilpailun voitti Roosa Jokela, jonka tekstin voit lukea alta. Onnea voittajalle!
Lisäksi annamme kunniamaininnan EricaAavalle hänen koskettavista runoistaan. Kilpailun satoa pääset lukemaan täällä.
”Tänään sä Roosa et ollut vahva.”
Psykologin sanomat sanat itkuisen selitykseni päätteeksi pysäyttivät. Se ei ollut syytös, vaan lempeän hyväksyvä toteamus. Vapautus. Se oli ehkä ihaninta, mitä minulle oli vuosiin sanottu.
Sitä ennen päivä oli ollut tavallinen, vuoden 2017 helteinen heinäkuun päivä. Mutta noiden sanojen myötä se yhtäkkiä muuttui päiväksi, jolloin jätin taakseni vanhan, ottaakseni jotain uutta tilalle. Minut.
Henkinen vahvuus ja henkisesti vahvat ihmiset tuntuvat olevan jatkuva ihailun ja arvostuksen kohde. Jokainen meistä tuntee varmasti ihmisen, joka on omissa silmissään vahva – sellainen, joka jaksaa jokaisen elämän järjestämän myrskyn lävitse, vaikka edellisestäkään ei olisi kulunut hetkeä kauempaa. Joka näyttää, että pystyy, vaikka muut epäilisivät. Ja hän myös oikeasti pystyy. Vahvan ihmisen pääpiirteisiin voisi kai vielä lisätä sen, ettei hän valita kohtalostaan, vaan jaksaa sanoa kaikille ”Kyllä tämä tästä. Ei valitus auta mitään.” Unohtamatta kunnianhimoisia tavoitteita ja unelmia, joita kohti vahva ihminen etenee hitaasti tai nopeasti – mutta kuitenkin etenee. Hän ei jää tuleen makaamaan.
Erilaisten sairauksieni myötä minulla on mapillinen erilaisia lausuntoja eri terveydenhuollon ammattilaisilta. Niissä lähes yksi toisensa jälkeen minut kuvataan henkisesti vahvaksi ja sitkeäksi tytöksi ja sittemmin nuoreksi naiseksi. Minua myös kehuttiin sellaiseksi läheisten ihmisteni ja ystävieni keskuudessa. Kehuilla tarkoitettiin vain hyvää. Kannustuksilla, jotka lähes poikkeuksetta kuuluivat ”Kyllä sä tästä selviit, kun sä oot niin vahva”, ei haluttu pakottaa, vaan tsempata ja osoittaa luottamusta sekä tukea. Mutta vähän päälle parikymppiseksi tultuani vahvuus muuttui minulle kahlitsevaksi ominaisuudeksi, joka ajoi minut ahdistukseen. Samalla elämästäni loppuivat myös konkreettiset syyt olla vain vahva ja jaksaa. Tulin monessa asiassa voittajana maaliin. Se lisäsi tuota ahdistusta entisestään – mitä minä nyt sitten teen, kun minun ei tarvitse olla enää vahva?Kun psykologi myönsi, etten itkuni keskellä ollut vahva, aloin miettimään, ettei minun ehkä tarvitsisikaan.
Henkinen vahvuus on hyvästä, mutta liialliset mittasuhteet saadessaan se kääntyy itseään vastaan. Kenenkään meistä ei tarvitse olla vahva loputtomiin. Uskon, että jokaisen vahvan ihmisen kuoren alla on tyyppi, joka haluaisi tulla nähdyksi heikkona ja rikkoutuvaisena – ihan särkyneenä. Jolle ei aina sanottaisi, että koska hän on niin vahva, hän kyllä kestää. Sillä totuus on, että jokainen meistä kyllä jaksaa ja kestää, jos ei ole muuta vaihtoehtoa. Ihan oikeasti.
Vahvuus luo myös huomaamatta paineita siitä, miten vahvan ihmisen tulee käyttäytyä. En esimerkiksi itkenyt juuri koskaan, oli mikä oli. En liikuttunut läheisteni hienoista musiikkitulkinnoista tai koskettavista elokuvista. Olin oikeastaan salaa kateellinen muille, jotka tuon taidon omasivat. Myöhemmin ymmärsin, että ehkä itkemättömyyskin johtui siitä vahvuuden muotista, jossa huomaamattani elin. En varmaan olisi uskaltanut itkeä, koska pelkäsin tiedostamattani, mitä muut silloin ajattelisivat siitä vahvasta tytöstä, joka jaksaa ja selviää ihan aina.
Nyt olenkin opetellut olemaan vahvan sijaan enemmänkin arvokkaasti heikko. Tämän matkan aikana olen löytänyt itsestäni huomattavasti enemmän herkkyyden arvokkaita kyyneliä ja monia muitakin tunteita, jotka uskallan näyttää myös ulospäin. En edelleenkään luovuta helposti, mutta saan varmasti romauttavan itkukohtauksen, jos jokin unelmani ei toteudukaan heti ensimmäisellä kerralla tai muuta vastaavaa. Ja se itkukohtaus on ihan ok. Saatan paukutella ovia ja mököttää koko päivän, mutta seuraavana päivänä lupaan aloittaa alusta, uudella suunnitelmalla – ja aloitankin. Sanoisin sitä sisuksi.
Ehkä tulevaisuudessa voitaisiin puhua enemmänkin sisukkaista ihmisistä kuin vahvoista. Vahvuus antaa herkästi kuvan koskaan horjumattomasta ihmisestä.
Mutta sisukas ihminen voi välillä luvan kanssa kaatua ja vaikka maata hetken paikoillaankin maailmaa katsellen, eikä se haittaa. Tulee varmasti aika, jolloin hän jatkaa matkaa – ei sen takia, että muut sitä häneltä odottavat. Vaan siksi, että hän itse haluaa.
Täysikuun aikana on mahdollista aktivoida ne osat itsestämme, jotka saattavat olla muina aikoina täysin pois päältä. On helpompi tuntea ihmisiä ja luontoa yhdistävä sekä meitä toisiimme liittävä energia ja aistia herkemmin.
Hakeudu veden äärelle.
Jos voit, kannattaa mennä ulos paikkaan jossa virtaa vesi, jotta voit olla yhteydessä kuun vesiä liikuttavaan voimaan. Energisoidu yöllisestä taivaan valosta ja herää voimallisesti eloon. Siirrä kuunvalon taika rituaalien myötä päivänvaloon asti – ja auta ideamaailmasi konkreettista toteutumista. Laita hengityksen tuuleen kipinäsi ja tunteesi, sillä täysikuun aikana manifestoituna kaikki kasvaa ja korostuu. Mieti, millaisia lahjoja tuot eläväksi omaan elämääsi ja sitä kautta tarjoat muiden elämään.
Ensimmäisenä maadota itsesi.
Täysikuurituaalit kannattaa toteuttaa kolmen päivän sisällä; ennen täysikuuta, sen aikana tai heti sen jälkeen. Kuun täysi hetki on taianomainen, täyden potentiaalin aika. Jos huomaat jonkin tietyn tavan toimivan sinulle ja haluat vahvistaa sen energiaa, toista samaa tapaa säännöllisesti kerran kuussa.
Ennen jokaista rituaalia, maadoitu esimerkiksi tuntemalla jalkapohjasi maassa, koskemalla käsillä maata, haistelemalla yrttejä, puhdistamalla tilaa suitsukkeella tai valitsemallasi savulla tai hengittämällä syvään aistien kehoasi muutaman minuutin ajan.
Täysikuussa on erityistä voimaa naisille.
Kohtumme vedet eli kuu-kautiset virtaavat 13 kertaa vuodessa, aivan kuten kuun kierrokset maan ympäri. Feminiini rituaali on luova, uniikki ja kehollinen, rakkaudesta ja kohdun voimasta käsin tehty, ja sillä ei välttämättä ole sidoksia muihin tunnettuihin käytänteisiin. Sen tarkoitus on voimauttaa tekijäänsä ja mahdollisesti muita osallistujia.
Feminiini rituaali voimauttaa tekijäänsä.
Täysin itse luodussa rituaalissa on oma taikansa, mutta tässä muutama vinkki joilla pääset alkuun oman rituaalin koostamisessa:
1. Ota selvää milloin seuraava täysikuu on. Parhaiten pysyt mukana kuun muutoksissa seuraamalla kuukalenteria esimerkiksi puhelimen appeista. Teen myös instaani päivityksiä kuun vaiheista ja jokaisen kuun omasta energiasta.
2. Jos osallistujia on useita, on hyvä muistaa että feminiini rituaali on tasa-arvoinen, joten piiri (ympyrä, mandala) on sille sopiva muoto. Piiri korostaa yhteisöllisyyden voimaa. Ole myös herkkänä kaikkien osallistujien ehdotuksille. Naistenpiirissä on luomista, luottamusta jakamista ja idearikkautta!
3. Valitse symboli. Symboli saattaa nousta meditaatiossa, löytyä taiteesta, oraakkelikorteista tai tulla luokse erilaisin tavoin 3 kertaa. Käytän itse aina kuukauden ajan tiettyä symbolia, merkkiä. Piirrän symbolia, kannan korussa, kaiverran puuhun tai kynttilään tai maalaan kiveen. Symbolin asetan rituaalin ajaksi alttarille. Se on myös taustakuvanani kännykässä, koska siitä näen sen usein.
4. Alttarin kokoaminen on tärkeä osa rituaalia. Valitsemasi objektit kuvastavat sitä mitä haluat kutsua elämääsi, mikä toiveesi rituaalille on, tai jotain mistä haluat luopua tai elämääsi lisätä. Samalla kun kokoan alttaria ja tuon merkityksellisiä objekteja yhteen, kirkastuu rituaalin intentio viimeistään siinä vaiheessa minulle. Alttarilla kannattaa olla jotain mikä tuo kaikki neljä (tai viisi) elementtiä mukaan, jotta alttari linjautuu yhteen luonnonvoimien kanssa. Ajankohdalle sopivia luonnon kauneuksia (muistathan kiittää luontoa sen rikkauksista), talismaaneja, kiviä ja kristalleja. Oikean värinen kynttilä (jos toivot rakkautta = punainen, leijonakuu = keltainen, samhain = musta jne.) Sinä itse päätät mikä on alttarillesi kuuluvaa, onko mukana kuvia, patsaita, esineitä, vai kokoatko kauniin mandalan kukista ja simpukoista tai siitä mitä on helposti saatavilla. Ei kannata hifistellä liikaa, vaan toimia intuitiivisesti.
5. Tuo mukaan vesi. Vesi on feminiinin energian symboli ja luo suoran yhteyden taivaalle. Jos et pääse luonnonveden äärelle, voit ottaa mukaan vettä pulloon tai maljaan. Vesi latautuu kuun valossa. Maljan voi juoda rituaalissa tai seuraavana aamuna.
6. Luo pyhä tila ja aseta intentio! Kaikki mitä täysikuun aikana toivot, manifestoit – kasvaa. Joten ole tietoinen intentioistasi. Kirjoita, puhu ääneen tai meditoi toiveesi. Kun aloitat rituaalin, hae olemisen helppoutta, vaivattomuutta ja luonnollisuutta. Jos olet sisällä, istu ikkunalaudalla, josta näet kuun. Ulkona ollessasi hakeudu kuun valoon. Anna itsesi tuntea suora ja kirkas yhteys Äiti Kuuhun. Kutsu henkioppaasi, luonnon elementit, johdattajasi, voimaeläimesi, henkioppaasi, esi-äitisi/isäsi, mikä ikinä tuntuu sopivalta ja luo pyhä tila arkesi keskelle.
7. Jos rituaalissa on monta osallistujaa, kehotan lukemaan tai jakamaan omia tarinoita, runoja tai nostamaan oraakkelikortteja.
8. Liikettä ja kehollisuutta kannattaa ottaa mukaan rituaaliin, sillä silloin se uppoaa solutasolle ja jättää muistijäljen arkeen asti. Täysikuu on juhlan aikaa, joten tanssi, nautiskele, musisoi ja laula Taivaan kuningattarelle, Äiti Kuulle!
Rakasta kuten kuu, läpi pimeyden.
<<<<<<<< >>>>>>>>
Teksti on osittain kirjastani Lumoava nainen, sekä kalenterista Lumoava vuosi 2019. Kirjasta löydät lisää eri kuun aikoihin sopivia rituaaleja. Tilaa kirja suoraan kotiisi Hidasta elämää -nettipuodista.
Työssäni seksuaaliterapeuttina tapaan pareja, joista toinen kuvaa elävänsä seksin puutteessa, koska toinen ei halua. Halujen eriparisuus on hyvin yleistä. Hyvin harvoin valitsemme kumppaniksemme ihmisen, jonka seksuaalinen halu syttyy samoin/ samoista asioista tai yhtä herkästi/ hitaasti.
Alkuhuumassa seksuaalisuus ja seksi on jotenkin harmonista ja toimivaa. Kun aikaa kuluu asiat usein muuttuvat. Perheeseen saattaa syntyä lapsia, tulee erilaisia elämänhaasteita ja vanhenemme. Seksi ja seksuaalisuus eivät ole usein arvoasteikon yläpäässä, kun arjesta pitää selviytyä. Seksuaalisuus muuttuu koko elämämme ja seksi sen mukana.
Asiakkaiden kanssa käyn aina lävitse halujen ollessa eripariset, mitä kummankin mielestä seksi on. Usein ajattelemme, että seksi on yhtymistä tai yhtä kuin orgasmi. Kun puhutaan seksin puutteesta saatetaan tarkoittaa ettei ole yhdyntöjä tai ei saada säännöllisesti orgasmeja yhteisessä toiminnassa. Seksi on kuitenkin niin paljon enemmän.
Seksiin kuuluvat kosketukset, katseet, hyväilyt, viettely, sanat, teot, eroottisuus, sooloseksi, fantasiat, leikit, huumori, uuden oppiminen, hyväilyseksi, suuseksi, anaaliseksi, orgasmi, tyydytys ja sitten se yhdyntä. Kun seksiä lähtee tarkastelemaan näiden kaikkien kautta ymmärtää, että seksiä saattaakin olla huomattavasti enemmän.
Onko suhteessanne vihjailuja?
Kehutteko toisianne ja annatte myönteistä palautetta?
Toimiiko kommunikaatio?
Katsotteko toisianne silmiin päivittäin?
Toisaalta seksiä kokonaisemmin tai monipuolisemmin tarkastellen pariskunta voi huomata kuinka suhteessa tarpeet ja toiveet ovat jääneet vähemmälle keskustelulle. Ei riitä, että puhumme seksistä vain suhteen alkuaikoina. Se mitä haluamme kaksikymppisinä on eri asia kuin mitä haluamme neli- tai kuusikymppisenä. Tarve tai toive voi olla myös tänään aivan eri kuin eilen. Seksi on siis paljon puhetta siitä, mikä on itselle merkityksellistä, ja paljon kuuntelua siitä, mikä on toiselle se merkityksellisin asia.
Haluttomampi osapuoli usein kertoo kuinka häntä inhottaakin lähentely-yritykset, koska kokee, että niillä tavoitellaan vain yhdyntää tai orgasmia. Kuulen kuinka parisuhteesta on tullut seksin suhteen ajojahtipeliä, jossa halukas jahtaa halutonta ja sitten riidellään. Pahimmassa tapauksessa tilanteen vakavuuteen herätään, kun tulee ero tai jompikumpi pettää. Tähän ajojahtiin olisi hyvä hakea apua, ennen kuin tilanne menee näin pitkälle.
Kun keskustelut vastaanotollani jatkuvat pidemmälle, voi ilmetä, että molemmat elävät puutteessa. Molemmat jäävät vaille ihoaikaa, silittelyä, katseita, huomionosoituksia, tarpeiden huomioimista. Usein toiselle nousee kynnys intiimiyteen, seksiin, eroottisuuteen, jos hellyys häviää tai ei tule huomioiduksi muulla tavoin. Silloin asia saattaa näyttäytyä seksin tai halun puutteena ja ettei toinen osapuoli saa tarpeeksi. Joskus voi olla kuitenkin vaikea tunnistaa, että mihin sitä yhtymistä, orgasmia, hyväilyseksiä pohjimmiltaan kaipaa. Joskus voidaan ajatella, että yhdynnän tai orgasmin kautta voi kyetä kunnolla hellyyteen. Tämä voi juontua heikosta seksuaalikasvatuksesta ja siitä, että hellyyttä, halauksia ja kosketuksia on vaikeampi saada ja pyytää.
On vaikeaa haluta, jos toinen ei katso silmiin. On vaikeaa syttyä, jos toinen ei kosketa muuten kuin ”sieltä”. Halu syttyy kohtaamisesta.
Seksissä on kyse ennen kaikkea siitä, että voi olla toisen kanssa sieluunsa saakka alasti.
Jos ei koe tulevansa hyväksytyksi ja kohdatuksi sellaisena kuin on, on vaikea heittäytyä halukkaaksi tai harrastaa seksiä. Kosketuksen ja katseen tarpeemme ei vähene vaikka vanhenemme.
Jos seksistä on tullut teillä ajojahtia tai toinen teistä kokee haluttomuutta, kokeilkaa miltä tuntuu kohdata päivittäin toinen katseen ja kosketuksen kautta. Pohtikaa mikä sytyttää halunne ja mikä sammuttaa sen. Teillä voi olla aivan erilaiset reitit samaan suuntaan ja silti se ei tarkoita etteikö seksinne voisi toimia. Antakaa kumppanille käyttöohjeenne ja lähtekää tutustumismatkalle toisiinne!
Aina on miljoona mielipidettä sinuun. Ihmiset projisoivat omia juttujaan, näkevät sinut omien elämänkokemustensa ja perspektiiviensä kautta.Ja jos yrittää peilata toisten kautta sitä kuka on, kadottaa itsensä ihan tyystin.
Kysyy myötätuntoa itseä kohtaan uskaltaa kasvaa syvemmin itseensä ja päästää irti kuvioista, joissa oma kasvu ei tule tuetuksi, tai joissa toiselle hänen mielipiteensä sinusta on tärkeämpää kuin ihmeelliselle kaikkeudellesi avautuminen.
Kysyy myötätuntoa antaa myös itselleen mahdollisuus kuulla ja nähdä itsensä kaiken mölyn, mentaalimösselön ja ulkoapäin omaksuttujen näkemysten läpi.
Kuka olen kaikkien näiden eri sisäisten äänieni alla? Kaikki sisäiset äänemme eivät edes ole psyykemme eri puolien, vaan myös toisten ihmisten uskomuksia ja näkemyksiä maailmasta, elämästä ja sinusta. Yksi sanoo yhtä, toinen motkottaa toista. Miten päin tässä nyt sitten pitäisi olla?
Mitä jos itselleen olisi niin lempeä, hoitava, sisäisyyttään kotiin kutsuva, että itseensä saisi yhteyttä, jonka rauhassa erottaisi omat sydänpiteensä toisten mielipiteistä?
Työpajoissani ja retriiteilläni tehdään usein harjoitusta, jossa tarkastellaan, millaisia impulsseja otat arjessasi vastaan ja mille itseäsi altistat. Kenelle kerrot jutuistasi? Kenen mielipiteille ja näkemyksille altistat sisäisyytesi? Millaisia ääniä itse otat vastaan? Mitä kuuntelet radiosta, katsot televisiosta, luet lehdistä ja kirjoista? (Miksi ylipäänsä luet ja katsot sitä mitä luet ja katsot? Siksi, että se ravitsee sinua, vai siksi, että ”pitää pysyä kärryillä” tai koska ”niin on aina tehty”?) Kenen mielipiteiden mukaan syöt, liikut, teet mitä teet? Ohjaudutko ulkoa- vai sisältäpäin, intuitiosi mukaan? Teetkö asioita, jotka auttavat sinua kukoistamaan?
Entä millaisen olon sisäisyyteesi haluaisit valita? Ajattele kasvia, joka pohjoisen oloissa alkaa kasvaa ikkunalaudalla valoa päin. Sinäkin voit ohjautua valoa päin, kohti sitä, mikä inspiroi, sytyttelee ja ravitsee sellaisia sisäisiä oloja, joita sinä haluat kokea.
Jos kaipaat levollisuutta, minkä tekeminen sitä ravitsee? Sohvapötkötykset, metsäkävelyt, tanssi, kylpeminen? Entä mikä vie levollisuuttasi? Onko autossa kuunneltava radiota? Onko yömyöhään valvottava? Onko aina oltava siistiä? Onko osallistuttava jokaiseen lasten riitahärdelliin? Onko saatava kaikki tehtyä jo tänään? Olisiko sittenkin mahdollista maalata, vaikka vartti? Tai kirjoittaa ennen nukkumaanmenoa?
Mitä enemmän olet yhteydessä siihen, millaisia oloja haluaisit kokea, ja teet tietoisia valintoja sen mukaan jättämällä pois ja ottamalla eloosi mahdollisuuksien mukaan ravitsevia asioita, sitä enemmän ravitset sisäistä turvaa. Sisäinen turva nousee uun muassa siitä, että näet itse itsesi hyväksyvin, lempein silmin. Kyse ei silloin ole mielipiteestä vaan siitä, että synnytät ja mahdollistat syvempää yhteyttä itseesi. Siihen ei tarvita kenenkään toisen näkemyksiä siitä mitä ”hyvä” elämä tai hyvinvointi on, vaan sitä, että sallit itsellesi enemmän sitä mikä juuri nyt tuottaa syvää hyvää oloa. Mitä nyt tarvitset?
Niin usein haemme turvaa toisten näkemyksistä, mielipiteistä, tutkimustuloksista, trendeistä, siitä mikä näyttäisi tuottavan elämään hyvää. Mutta silloinkin voi hukata itsensä.
Kun oma sisäinen turva kasvaa, yhteys itseen syvenee. Ja yhteydestä nousevat sydänpiteet; se kuka sinä olet.
Monelle ihmiselle syksy merkitsee muutakin kuin kesän jäämistä taakse. Edessä voi olla muutto opiskelun tai työn perässä uudelle paikkakunnalle. Tai aikuistuneet lapset muuttavat pois kotoa ja talo onkin äkkiä hiljaisuudessaan erilainen. Sekin tiedetään, että avioerotilastoissa on piikki aina lomien jälkeen: pysähtyessä on aikaa ehkä pohtia yhteisen elämän mielekkyyttä tai sitten kumppanin läsnäolo pakottaa arvioimaan parisuhteen merkityksellisyyttä. Joskus myös itse kasvaa niin, että sisäinen tunne on uusi: kaipaa uutta kotia tai uudenlaista tilaa ympärilleen.
Vanha mietelause kertoo sen: ”Iloinen sydän ja rauhaisa koti on elämän onni”. Koti heijastaa aina jollain tavoin mielenmaisemaamme. Vaikka et kuuluisi siihen joukkoon, joka panostaa sisustamiseen ja tyylikkäisiin yksityiskohtiin, on tavaroillamme yleensä tarina, joihin liittyy tunteita. Ja jo se, mitä tavaroita ympärillesi keräät tai jätät keräämättä, kertoo sinusta paljon. Kodin viihtyvyyttä parantamalla voi vaikuttaa paljon myös hyvinvointiisi. Silloinkin, jos kuulut heihin, jotka sanovat elävänsä päänsä sisällä kiinnittämättä huomiota ulkomaailmaan.
Ja jos et ole milloinkaan kokeillut, miltä kodin tuunaaminen mielekkääksi tuntuu, nyt voisi olla myös sen aika. Voit yllättyä, kuinka hyvältä tuntuu tulla viihtyisään, omaan ja turvalliseen kotipesään. Mutta sen, mitä viihtyisä sinulle tarkoittaa, tiedät vain sinä itse. Ja jos et tiedä mistä pidät, ota listat avuksesi, jotta voit rakentaa kodistasi juuri oman turvasataman.
Tee niin sanottua tunnelistaa kodistasi:
Lista 1: Mikä tekee sinut kodissasi onnelliseksi? Kirjaa viisi tärkeintä asiaa.
Lista 2: Mikä häiritsee sinua tai tekee olosi hankalaksi kotioloissa? Kirjaa viisi ensimmäiseksi mieleen tullutta asiaa.
Lista 3: Mitä sellaista kaipaat, joka puuttuu kodistasi tai on puuttunut aiemmista kodeistasi? Kirjaa viisi tärkeintä asiaa.
Listoja tehdessäsi irrottele ja ajattele avarasti. Asioiden ei tarvitse olla tavaroita. Saat kaivata vaikka lisää ihmisiä lähellesi (pitäisitkö nyyttärit vanhoille kavereille?) tai siistimmän asunnon (voisitko sijoittaa viikkosiivoukseen, jos et jaksa työpäivän jälkeen panostaa siihen itse?). Jos sinut tekee onnelliseksi yksinolo, hoida sitä lisää – tee vaikka kotiin oma hiljaisuuden nurkkaus. Ja jos häiriinnyt siitä, että television katseluun menee liikaa aikaa, opettele kuuntelemaan vaikka äänikirjoja (mutta hankkiudu ensin telkusta eroon).
Listojen lisäksi voit tehdä myös kodista unelmakartan, johon leikkaat lehdistä tunnelmia, jotka tuntuvat hyvältä. Muista näissäkin tunnustella tunnetta asioiden taustalla – mikä tunne on itselle tärkeää kodissa? Se, miltä koti näyttää, ei ole niin olennaista kuin se, miltä koti tuntuu.
Kun lähdet rehellisesti omista tuntemuksistasi ja opit näkemään, mikä todella on olennaista, alkaa rakentua oma koti, oma turvasatama.
Ihanaa oloa omaan kotiisi!
”Meillä Asokodeilla (Asuntosäätiön Asumisoikeus) on 16 500 kotia erilaisiin elämäntilanteisiin ympäri Suomea. Asumisoikeusasuntoon et tarvitse isoa pankkilainaa ja asumisajan päätät sinä itse: Voit asua asunnossa niin pitkään kuin haluat. Saat myös vapautta elämiseen: Lumitöistä ja vuotavista hanoista huolehtivat ammattilaiset. Onnella on osoite!”
Kirjoittaja Sanna Spohr on Health Coach, kouluttaja ja Health Coach Academyn perustaja. Health Coach Academyssa koulutetaan tulevia Health Coacheja ymmärtämään hyvinvointia kokonaisvaltaisesti, jotta he voivat auttaa ja inspiroida muita hyvinvoinnin uusille tasoille sekä tehdä merkityksellistä työtä.
Eräällä asiakkaallani oli niin paljon selkäkipuja, ettei hän pystynyt nostamaan mitään.
Kun hän alkoi parantua, hän tuli vihaiseksi. Kuka hän olisi ilman selkäkipua? Entä jos ihmiset alkaisivat odottaa häneltä asioita? Älyllisellä tasolla hän sanoi haluavansa vapautua kivusta ja halusikin. Fysiologisella tasolla hänen kehonsa oli kuitenkin sisällyttänyt kivun osaksi identiteettiä. Kivusta oli tullut tapa selviytyä maailmassa. Jos parannetaan vain kipua, mutta viedään identiteetti, lopputulema ei todennäköisesti ole toivotunlainen.
Kuitenkin kaikella kivulla ja oireilla on joku viesti meille. Oireet eivät ole se ongelman ydin, vaan ainoastaan paras ratkaisu, mikä on siihen mennessä keksitty. Kaikella kivulla on positiivinen tarkoitus. Kipu ei kuitenkaan ole paras tapa täyttää sitä tarkoitusta. Joskus kivusta tulee käytännöllinen selviytymisstrategia. Se oli parempaa kuin mitä se tuli korvaamaan.
Toinen asiakkaani ajatteli, että kun hän laihtuisi, hän tapaisi sopivan partnerin. Hänen toiveenaan oli tavata kumppani, mutta osa hänestä tuntui sabotoivan toiveen toteutumista. Hänen tiedostamaton uskomuksensa oli, että jos hän laihtuisi, muttei löytäisi rakkautta, silloin hänessä olisi jotain vikaa. ’En ole rakkauden arvoinen’ on kestämätön ajatus. Niinpä ylipaino suojeli häntä kokemasta tuota pahinta kipua. Ylipainoa saattoi aina syyttää sitä, ettei ollut tavannut ketään sen sijaan, että olisi joutunut ajattelemaan, että itsessä olisi jotain vikaa.
Häpeä, syyllisyys, oireet, mieliteot tai ylipaino eivät ole vihollisia, vaan opettajia. Ne ovat viestintuojia, jotka haluavat huomiotamme ja pyytävät etsimään uutta ratkaisua. Niille on olemassa hyvä syy. Kun ymmärrämme alla olevat syyt ja ystävystymme viestintuojien kanssa, voimme kiittää niitä suojelemisestamme ja kertoa, ettemme enää tarvitse suojelua kyseisellä tavalla.
Saatamme kuitenkin kuin huomaamatta antaa vallan päätöksistämme itsemme ulkopuolelle. Kuten kolmas hyvin analyyttinen asiakkaani totesi: ”Se, että laihtuisin, tarkoittaisi sitä, että uskoisin kaikkia niitä median luomia epärealistisia naiselle luomia odotuksia.” Mielellämme on kyky koreografioida erinomainen strategia ajatusmalliemme ympärille. Mieli haluaa puolustella ja pitää kiinni siitä, mihin uskomme, ja alamme esimerkiksi vertailla itseämme muihin. Ja kuitenkin se saattaa estää meitä kuulemasta sydämemme syvimmät toiveet. Toisinaan taas saatamme tiedostamatta pelätä, kuka muu saattaisi loukkaantua tai keneen menettäisimme yhteyden, jos saisimme haluamamme tulokset ja unelmamme toteutuisivat. Mutta entäpä jos pohjimmiltamme pelkäämmekin loistaa ja onnistua?
On myös hyvä tulla tietoiseksi, jos nämä ajatukset herättävät vastustusta. Esimerkiksi silloin kun olet vakuuttunut, ettei tietystä haasteesta tai kivusta voi seurata mitään hyvää. Jos todella uskot näin, niin sekin on ok. Toisaalta jos alat löytää joitain viisauden kultajyväsiä epätoivotussa haasteessa, voit kenties huomata paranemisen ja muutoksen mahdollisuuden olevan enemmän ulottuvillasi.
Minkä itsessäsi uskot olevan ”rikki”? Mitä yrität ”fiksata”? Mikä osa tai mitkä osat sinusta ovat luonnostaan rikki siten, ettei ”todellinen elämäsi” voi alkaa kunnes olet löytänyt tavan korjata ne? Katso pystytkö muotoilemaan tai sanoittamaan sen uudelleen siten, että näet tämän oletetusti rikkinäisen osan itsestäsi hedelmällisenä paikkana kasvaa ja oppia – paikkana, jossa elämä pyytää sinua astumaan ulos tunteesta, jossa koet olevasi uhri, ei-rakastettava tai riittämätön – kohti itsesi hyväksymistä. Haastan sinut elämään elämääsi yhden viikon ajan siten, ettet yritä korjata mitään tai koe oloasi rikkinäiseksi. Harjoittele näkeväsi itsesi täydellisen epätäydellisenä ihmisenä, joka käy läpi oppiläksyjä ja paranemisprosessia – ollen koko ajan samalla luonnostaan kokonainen ja rakastettava. Ei nimittäin ole olemassa ketään muuta sinua, ja juuri nyt sinä olet paras mahdollinen sinä.
Kun haluat viedä oman hyvinvointisi uudelle tasolle sekä auttaa myös muita eteenpäin omalla hyvinvointipolullaan, lähde mukaan vuoden mittaiseen, ammattiin valmistavaan verkkopainotteiseen Int Health Coach® – koulutukseen.
Hiljaisuus. Kuulostaako se sinusta inspiroivalta vai tylsältä?
Mieli pitää hiljaisuutta uhkana, sillä hiljaisuus vie siltä kontrollin. Niin kauan kun puhe valtaa mielen – ja arjen, on egolla valtaa. Siksi mieli pitää hiljaisuutta tylsänä.
Hiljaisuus ohjaa meidät sydämen tasolle eli läsnäoloon, jossa sanat eivät merkitse mitään. Syvintä itseään voi ilmaista sydämen tasolta esimerkiksi katseen, hymyn tai halauksen kautta.
Elämä ei ole puhetta.
Mieli keskittyy sanoittamaan kokemustamme jatkuvasti sekä muistuttelee myös menneistä ja mahdollisista tulevista kokemuksista. Tästä kaikesta tulee niin paljon mielen sisäistä puhetta, että välillä olemme aivan uupuneita sen keskellä! Siksi hiljaisuus on upea mahdollisuus rentouttaa itsensä mielen tasolta ja palata sisäiseen rauhaan.
Hiljaisuus on jotakin, jota me kaikki todella kaipaamme, sillä hiljaisuuden kautta koemme läsnäoloa, elämän todellista onnea. Mielen taso ei voi koskaan tarjota meille todellista tasapainoa, vaikka mieli kovasti yrittääkin ”laittaa kaikki asiat järjestykseen”, jotta voisimme kokea onnellisuutta.
Suhteenne ei ole keskustelua.
Parisuhteessa haetaan sanoista helposti liian paljon sisältöä suhteeseen. Toki sanojen kautta voi välittää ihania tunteita ja tärkeitä viestejä, mutta niihin voi myös eksyä. Sanojen kautta usein yhteyttä mielen tasolla. Hiljaisuus taas puhuttelee sydäntä, läsnäoloa, sisäistä rauhaa. Aito yhteys kumppaniisi ei tapahdu mielen tasolla, vaan sydämessä. Siksi keskustelu ei tuo yhtä syvää rakkauden tunnetta kuin vaikkapa hengittely toisen sylissä.
Oletko huomannut, miten hankalalta saattaa tuntua löytää yhteys toiseen riidan keskellä, kun kumpikin koettaa kiihtyneesti selittää, mitä tarkoittaa? Oletko kokenut, miten erimielisyys toisinaan sulaa pois, kun riidan keskellä yhtäkkiä halaattekin?
HARJOITUS: HILJAISUUDEN TAIKA
Sopikaa joko spontaanisti tai etukäteen yhteisistä hiljaisista hetkistä. Koettakaa kokea hiljaisuuden tuoma rauha näissä hetkissä. Voitte esimerkiksi sopia, että saunotte hiljaisuuden vallitessa, ajatte jonkin automatkan hiljaisuudessa tai teette metsäretken puhumatta sanaakaan. Toiselle voi myös ehdotta vaikkapa tekstiviestillä, että olisi ihanaa olla hiljaisuudessa, kun palataan töistä kotiin.
Voitte kommunikoida halutessanne katseen tai kosketuksen avulla, mutta antakaa tilaa myös tyhjyydelle. Voitte myös rakastella hiljaisuudessa. Nauraminen yhdessä on ihanaa, mutta älkää paetko hiljaisuuden esiin tuomaa ujoutta siihen. Hiljaisuus on hyvä tapa tehdä muutoksia rutiineihin, kuten ”Puhumme aina saunassa”. Voi tehdä todella hyvää rikkoa rutiinit asioiden ympäriltä – pieni muutos voi avata uusia näkökulmia.
Lisää tätä? Löydät Mitran suositut kirjat Sydämen seksi ja Meidän vuositästä.
Aamukahvista puolet kaatuu pöytää pitkin valuen listojen väliin ja hakeutuen myös vaaleaa ruokapöydän tuolin pehmustetta koristamaan. Olen nukkunut ohi herätyksen ja mieli on jo ennalta ärtynyt. Hörppään puolityhjästä kahvikupista pienen siemauksen polttaen suuni – juoma on tulikuumaa. Kuulostaako tutulta?
Ehkä tämä on jollekin perinteinen maanantain aloitus, jollekin harvinainen, mutta ihan ymmärrettävä ärsytystä aiheuttava tapahtumisen summa. Joskus kaikki, myös ne kahvit, menee penkin alle. Meillä kaikilla on päiviä, kun kaikki ärsyttää, ketuttaa ja turhauttaa.
Usein ärsyyntynyt olotila on helposti selitettävissä, jos vain hetkeksi pysähtyy miettimään: Olenko nukkunut huonosti? Jännittääkö jokin työasia tai painaako jokin ihmissuhdetilanne mieltä alas? Syyttelenkö tai vähättelenkö itseäni arjessa?
Tärkeintä näinä huonoina päivinä lienee kuitenkin se, että pahaa oloa ei pura muihin, vaan muille. Jos harmittaa, kerro siitä kumppanille, ystävälle tai työkaverille. Kerro asiasta heille, jotka mahdollisesti joutuisivat muuten kärsimään negatiivisista tunteenpurkauksistasi ilman syytä. Jutelkaa tästä turhautumisesta lisää tai antakaa sen olla, mutta ainakin asia on kaikilla silloin tiedossa.
Olisi hienoa, että kaikissa arjen ympäristöissä; kotona, töissä ja vapaa-ajan harrastuksissa voisimme avata keskusteluja ja sitä myöten lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta rakentavalla tavalla. Me-henkeä hajottava puhumattomuus ja patoutunut ärtymys saavat helposti vallan.
Jos pahasta olosta ei kerrota ääneen, alamme usein huomaamattamme tiuskia tai vähätellä muita, vaikka totuus on, että siihen kenelläkään ei ole oikeutta. On oikeus tuntea pahaa oloa, mutta ei kohdistaa sitä muihin. Ärsyyntynyt ilmapiiri leviää siinä, missä iloinenkin.
Miten sitten voi nostattaa mielialaa ja vähentää negatiivisuutta?
Tässä, kuten monissa muissakin arjen pienissä haasteissa juuri avoimuus on se, mikä vähentää negatiivisia lieveilmiöitä; kun muut ympärilläsi tietävät ärtymyksestäsi, he osaavat antaa sinulle tilaa ja mahdollisesti tukevat sinua vaikeassa tilanteessa. Se, että iloinen energiaa pursuava ystävä kertoo onnistumisistaan juuri silloin, kun sinulla on huono olla, saattaa ymmärrettävästi ärsyttää. Samaan aikaan täytyy muistaa, että on ihan yhtä ymmärrettävää, että ystävä haluaa jakaa tätä iloa muille.
Oli kyseessä sitten kaatuneen maanantaiaamukahvin aiheuttama tuska tai aidosti vaikea elämän haaste, sama näkökulma pätee aina – jokaisella on oikeus kokea omat tunteensa, mutta ei kohdistaa negatiivisia tunteita muihin.
Aina on suotavaa puhua ja jakaa, mutta rakentavasti. Niin ilot kuin surut, ärsytykset kuin onnistumiset, tuntuvat kaksin verroin helpommilta kohdata, kun niistä keskustelee muiden kanssa ja ottaa vastaan erilaisia näkemyksiä tilanteeseen liittyen. Ja hei, muistetaan, että jokaisella on oikeus välillä olla kiukutteleva pikkulapsi. Anteeksipyyntö on paikallaan silloin, kun voimavarat eivät riitä ennaltaehkäisemään äksyilyä.
Milloin sinulla oli viimeksi huono päivä, miten se näkyi käytöksessäsi?
Meditaatio, läsnäolon oivallukset ja erilaiset meditatiiviset harjoitukset voivat auttaa löytämään elämään rauhaa ja tyyneyttä. Myötätunnon harjoitukset ja epäitsekkäät toiminnat (karmayoga) voivat auttaa löytämään sydämellisyyttä.
Kuitenkin joskus huomion suuntaaminen vahvasti meditaatioharjoituksiin, mindfulnessiin ja olemiseen voi saada unohtamaan elävyyden kokemuksen ja kehollisuuden. Erilaisia vahvoja meditaatio- ja tietoisuusharjoituksia eräässä tantraperinteessä kutsutaan maskuliinisiksi harjoituksiksi. Joskus naiset ja miehet tällaisten harjoitusten äärellä muuttuvat symbolisesti ja hieman konkreettisestikin harmaiksi, jäykiksi ja elottomiksi elämässään.
Moni tarvitsee feminiinisiä harjoituksia, antautumista ja elävyyttä tasapainottamaan “kovaa” läsnäoloa ja havainnointia. Välillä sydämellisyyskään läsnäolon parina ei riitä tasapainottajaksi, vaan tarvitaan jotakin vielä alkuvoimaisempaa, elävämpää ja kehollisempaa.
Kaikki hienot oivallukset ja heräämiset tulisi lopulta integroida kehoon (embodiment) ja päästää ilmaisuun. On eri asia kokea itsensä vaikka tietoisuutena, kuin antaa sen myös todella laskeutua tunteisiin, kehoon ja tulla täydellisesti ilmaisuun. On eri asia tietää, mikä itselle on totta kuin oikeasti elää ja ilmaista se. Vasta ilmaisun kautta oivallus ja energia virtaavat maailmaan ja todella elävöittävät olemusta.
Mielessä ollessa ja tuttuja elämän reittejä kulkiessa ja tämän ajan yleisiä malleja seuraamalla voi kokea turvallisuutta. Kun tulee läsnä omaan totuuteensa, ja sen ilmaisemisen äärelle, voi pelottaa. Voi pelottaa paljon! Mutta itse asiassa tämä pelon kokemus on juuri elävyyden kokemus silloin, kun siinä on rennosti läsnä. Se on korkean energian tila, kuin olisi ison rotkon äärellä pienellä kielekkeellä. Kuitenkin kaikki ovat elämässään symbolisesti tällaisen pudotuksen ja tuntemattoman äärellä joka hetki. Ei-tietämisen tila on suuren elävyyden tila. Ainakin yhtä suuri elävyyden tila on myöntää rehellisesti itselleen oma totuutensa ja ilmaista se.
Pelon kokemus rentoudessa on elävyyden kokemus.
Alla on seitsemän näkökulmaa elävyyden lisäämiseksi elämässä. Näiden voisi ajatella olevan myös feminiinisiä harjoituksia.
7 RESEPTIÄ ELÄVYYDEN KOKEMUKSEN SYVENTÄMISEEN
1 Hengitys
*Hengitä syvempää hetki
*Hengitä nopeasti hetki
*Hengitä syvään sisään ja ulos hengityksellä / huokauksella päästä jännitykset suun kautta pois
*Hengitä ulos ja anna samalla syntyä spontaania ääntä
Hengitys on yksi selkeä elossa olemisen konkreettinen ilmaisu. Jotakin joka tapahtuu tahtomatta – itsestään. Syvempään hengittämällä ja hengitystä vapauttamalla voi lisätä elävyyden kokemusta. Samoin voi tehdä hengittämällä hetken intensiivisemmin ja nopeammassa rytmissä. Jotkut menetelmät suorastaan keskittyvätkin tällaiseen nopeampaan hengittämiseen, mutta sen kanssa kannattaa olla kohtuullinen.
2 Kehollisuus ja mielihyvä
*Urheile
*Taputtele kehoasi
*Ravistele kehoasi
*Löydä mielihyvän aistimuksia kehostasi
*Löydä nautintoa siitä, että kehosi hengittää
*Rakastele / harjoita seksuaalista tantraa
Elävyyden kokemus on lihallisuuden kokemus. Kun on keskittynyt ajatuksiinsa ja uppoutunut mielessään tulevaan ja menneeseen, niin ei voi juuri tuntea olevansa elossa kehossa tässä ja nyt. Taputtelut ja ravistelut ovat hyviä keinoja palata kehollisuuteen. Samoin on urheilu ja lähes mikä tahansa intensiivinen ja/tai miellyttävä kehollinen toiminta.
Mielihyvän aistiminen on loistava kehollisuuteen ja elävyyteen ankkuroitumisen menetelmä. Jos kuitenkin lähestyy mielihyvää haluamisen ja ahneuden kulmasta, niin jotakin hyvin elävöittävää voi jäädä kokematta. Voiko olla tavoittelematta lisää ja lähestyä herkistymisen kautta aistimuksia ja hyväksyen nykyisyydessä tuntuvan mielihyvän riittävänä? Voiko löytää kehollisista hienovaraisista aistimuksista ja liikkeistä, esimerkiksi hengityksestä, mielihyvää? Hengitysaistimuksiin uppoutuminen palauttaa läsnäoloon ja mielihyvän aistimus rentouttaa, saa avautumaan ja lisää elävyyden kokemusta.
3 Tunteiden tunteminen
*Tunne tunne
*Tunne erityisesti pelko – elävyys
Voiko tuntea sen, mitä tuntee? Kun tuntee jotakin, niin tarkoitus on olla pakenematta tunnetta ja elävyyden kokemusta ajatuksiin. Mieleen pakenemiseen liittyy usein myös kehon selvempi tai hienovaraisempi jännitys. Samoin voiko olla pakenematta aggressiiviseen tai hienovaraisempaan pyrkimykseen muuttaa tilannetta? Voiko antaa itsensä levätä tunteessa, olla tunne ja antaa kehon toimia rennosti ja sulavalla nopeudelle? Toimimalla hyvin nopeasti, pysähtymällä tai vitkastelemalla voi joskus todella vältellä tuntemista, nykyhetken aistimuksia ja vahvempaa elävyyden kokemista.
4 Mysteerin äärellä oleminen
*Ole kuppi tyhjänä – aloittelijan mielellä
*Ole nöyränä ja avoimena elämän mysteerin äärellä
Voisi sanoa, että mieli on kuin ullakko kaikkine vanhoine tavaroineen. Näistä vanhoista menneisyyden muistoista, malleista ja tulkinnoista usein ihmiset projisoivat eteenpäin ja rakentavat vanhahtavaa tulevaisuutta. Kaikkeen todella uuteen pääsee käsiksi elämässä ja vuorovaikutuksessa, kun on silmät auki tässä ja nyt sekä poissa ajatuksistaan. Voiko välttää kuorruttamasta jokaisena hetkenä tuoreesti nykyisyydessä ilmentyviä tilanteita ja ihmisiä menneisyyden käsityksillä ja uskomuksilla?
Voiko olla mysteerin äärellä – ei-tietämisen tilassa – ja kokea jännitteen siitä, että ei todella tiedä? Onko nöyryyttä olla kuppi tyhjänä? Voiko välttää omaa erinomaisuutta kivasti korostavaa tapaa puristaa todellisuus käsityksien sisään ja laatikoida se turvallisesti mielen hyllyköihin? Elävyys löytyy mysteerin äärellä olemisesta ja mysteerin elämisestä.
5 Avautuminen – ravituksi tuleminen
*Anna kehosi ja olemuksesi avautua
*Anna itsesi tulla täysin ravituksi
*Anna ravituksi tulemisen kokemuksesta spontaanisti nousta elävyyden kokemus
Sen lisäksi, että tyhjentää mielen kupin ja tekee tilaa sillä tasolla, niin voiko saman antaa tapahtua tunteiden ja kehollisuuden tasolla? Voiko antaa jokin syvän eksistentiaalisen puristuksen ja takertumisen hellittää ja antaa elämän virrata sisäänsä aistimuksina, tunteina ja elävyytenä – energiana? Voiko antaa itsensä tulla elämän ravitsemaksi ja kokea runsautta ympärillään ja elämässään? Näin voi kokea spontaanisti olemuksestaan nousevaa kiitollisuutta siitä, että elämä ravitsee.
Jos tuntuu siltä, että elämä ei ravitse. Niin voi leikitellä pienellä harjoituksella ja kokemuksella. Voi sulkea suunsa ja sormillaan voi sulkea sieraimensa. Eli siis käytännössä ei siis anna itselleen ilmaa hetkeen. Tovin kuluttua syntyy kokemus hapen puutteesta – kokemus suuresta puutteesta. Sitten vain avaa suunsa, vapauttaa sormet ja henkäisee sisään. Aaahhh. Siinä hetkessä ilma tuntuu niin ravitsevalta ja samalla tajuaa, että elämä sittenkin todella ravitsee juuri nyt monilla tavoilla. Mikä ihana ilman runsaus onkaan ympärillä. Elämä on myös ravinnut lukemattomilla tavoilla meitä tähän mennessäkin – kehon elossa oleminen on elävä todiste siitä.
Chi kungin (kiinalaisen voimistelun) mestari Robert Peng on kertonut harjoituksesta nimeltä: nuorishing chi kung, jota voi tehdä milloin ja missä vain. Ideana on eläytyä ja aistia, että ympärillä on rajaton elämänenergian, chi:n, valtameri. Sitten todella avaa itsensä sille. Antaa kaikenlaisten sisäisten puristusten hellittää ja antaa chi:n virrata sisään sekä ravita runsaudella koko olemusta. Kun todella avautuu ja kokee itsenä ravituksi, syntyy spontaanisti elävyyden kokemus.
Elävyyden kokemus on elämän runsauden kokemus kehossa ja olemuksessa. Jos chi:n valtameri ympärillä sekä sisällä kuulostaa ja tuntuu enemmänkin kiinalaiselta ja taolaiselta uskomusrakenteelta, niin voi toki leikitellä edellisen harjoituksen ja ilman kanssa. Toki länsimaisen tieteellisenkin näkökulman mukaisesti on vain olemassa energiaa. Jos se tuntuu yhtään hyvältä, niin miksipä ei leikkisi, että tämä kaikki oleva energia on elävää energiaa.
6 Rehellisyys
*totea rehellisesti oma todellisuutesi ja kokemuksesi
*totea rehellisesti omat tunteesi
*totea rehellisesti mitä haluat
Mysteerin äärellä oleminen ja sen totuudellisesti myöntäminen, että ei tiedä, on ihmeellistä. Kuitenkin usein myös tiedetään. Tiedetään todella todella tarkkaan mitä tunnetaan, koetaan ja halutaan vaikka työn, ihmissuhteiden ja elämän suhteen yleisesti.
Onko siis rohkeutta päivittää itsensä nykyisyyteen? Se, mikä oli totta työn, ihmissuhteiden tai elämän suhteen kaksi vuotta sitten, ei ole välttämättä enää totta. Se mikä oli totta kaksi kuukautta sitten ei ole välttämättä enää oikeasti totta. Se, mikä oli totta kaksi minuuttia tai sekuntia sitten, ei sekään välttämättä ole enää totta. Onko uskallusta elää elämää nykyisyydessä kokonaisvaltaisesti?
Se, että sanoo, että en tiedä vaikka tietääkin, on itselleen valehtelua. Se on päänsä kääntämistä pois omasta elämästään. Se on elämänsä vain puoliksi elämistä. Rehellisyys avaa potentiaalin muutokselle ja epävarmuudelle. Se synnyttää pelkoa eli elävyyden kokemusta.
Uskaltaisiko itselleen ääneen todeta, että mikä on totta juuri nyt elämässäsi ja mitä haluaa? Täysin rehellisesti. Tai uskaltaisiko edes silloin todeta rehellisesti asioista itselleen, jos tietäisi, että ei kuitenkaan nyt tarvitse tehdä mitään asioiden suhteen? Tämäkin antaa tilaa sisimpään ja totuuden happea olemukseen.
Ihmisen olemus on usein kuin eduskunta, että jos toteaa jonkin todeksi mielessään, niin voi huomata, että myös vastakkaiset tai melkein vastakkaiset asiat nousevat tajuntaan. Tietyllä tavalla jokaisessa on monia puolia, joista tulee pitää huolta esimerkiksi: kaipuu muutokseen ja seikkailuun ja toisaalta kaipuu pysyvyyteen ja turvallisuuteen. Ihmisen tehtävänä on pitää huolta kokonaisuudesta ja myös tunnistaa se, mikä syvemmin totta tämän mielen toisaalta ja toisaalta -tason takana.
7 Oman totuuden ilmaiseminen
*astu askel kohti ilmaisua – aluksi vaikka pieni askel – leikittele
*astu sitten juuri oikean kokoisin askelin eteenpäin – hidastelematta tai puskematta
*välillä on myös hypättävä tietämättä, mitä itsensä ilmaisusta seuraa
Nyt päästään suurimman elävyyden lähteen äärelle! Pääseekö kaikki se oivallus, rakkaus, totuus ja hurmio todella ilmaisuun? Pääseekö se kaikki tosi liikuttamaan kehoa ja virtaamaan maailmaan? Uskaltaako ottaa riskin ja seurata omaa syvää totuuttaan, joka nousee syvemmältä kuin mielen ja eri olemuspuolten halut suuntaan tai toiseen? Uskaltaako toimia toisin kuin kukaan muu tai toimia vaikka täysin samoin kuin kaikki muut – mikä ikinä itselle onkaan totta. Elämän hetket ovat kuitenkin rajatut. Elääkö elämäänsä aidosti?
Elämä on nyt
Suurin elävyys on nykyhetkessä. Itse asiassa ihmiset saattavat välttää tätä nykyhetken elävyyttä, jopa viimeiseen saakka. Tämä voi käydä ilmeiseksi esimerkiksi seksuaalisessa yhtymisessä. Jännittääkö kehoa, pakeneeko mieleen tai sfääreihin vai yrittääkö rynnistää eteenpäin ja purkaa nopeasti jännitteen? Vai voisiko tantrisen rakastelun lailla levätä erilaisissa jännitteen vaihteluiden aallokossa tunteja? Samaan näkökulmaan viittasi aikaisemmin kuvattu tarve paeta tai aggressiivisesti hyökätä eteenpäin sen sijaan, että olisi vain tunteissa ja aistimuksissa läsnä. Tätä voi tutkia monissa elämän tilanteissa.
Jos aikoo hypätä pelottavan korkealta hyppytelineeltä veteen, niin jossakin vaiheessa on vain liikautettava kehoa eteenpäin tietämättä, mitä seuraa. Oman totuuden ilmaisu ja sydämensä seuraaminen on juuri tätä. Rohkeimmat eivät hyppää vain kerran kuussa tai päivässä vaan ovat valmiita hyppäämään uudestaan ja uudestaan, kun elämä vie heidät hyppytelineelle ja tuntemattoman äärelle. He uskaltavat olla mysteerin äärellä tietämättä. He uskaltavat kokea pelkoa (elävyyttä) ja myös tietää, kun he tietävät. He uskaltavat ilmaista oman totuutensa. Oletko sinä valmis hyppäämään nyt ja uudestaan ja uudestaan elämän virtaan?
Tämä on elämään uppoutumista…
Teksti on aikaisemmin julkaistu Oivallusten blogissa.
