Sivu 203 – Hidasta elämää

Rajustikin kapinoiva teini tarvitsee aikuisen tukea – Vihan takana on usein huutava kaipuu tulla nähdyksi

Olin lapsena kiltti tyttö. Vähän liiankin kiltti. Olin hiljaa silloin, kun olisi pitänyt sanoa jotakin. Hymyilin, kun oikeasti itketti. Kuuntelin, kun kukaan muu ei kuunnellut – vaikka oikeasti olisin halunnut tukkia korvani ja huutaa, etten halua kuulla.

Sitten sisälle patoutuneet tuntemukset alkoivat putkahdella pintaan. Samaan aikaan tapahtui elämä, ulkopuolellani alkoi myllertää ja se pieni turvallinen kupla, jonka olin ympärilleni luonut, alkoi hajoilla pala palalta. Jokin sisälläni musertua ja pyrkiä ulos. Kun kupla hajosi, minä hajosin. En enää ollut se kiltti tyttö, jota taputettiin päälaelle hyvistä koulu-arvosanoista ja muidenkin roskien siivoamisesta. Minusta tuli äärimmäisen vihainen teini-ikäinen.

Teini-ikäni oli täysi kaaos. Ampaisin päätä pahkaa pahoille teille, tietoisesti ja tiedostamatta, vaikeuksia etsien. Olin vanhempien painajainen. Karkailin kotoa, lintsasin koulusta. Poltin tupakkaa, join alkoholia, varastelin. Kouluarvosanat laskivat kuin lehmän häntä, kun mieluummin vietin aikaa silloisen poikaystäväni hunsvottiporukassa, jossa notkuin kun vanhat kaverit jäivät.

Minä voin pahoin. Osa käytöksestäni oli normaalia teini-ikäisen kapinaa, mutta osa oli jotain aivan muuta. Riehuin pitkin seiniä, ja kaipasin tilaa, jossa olisin voinut huutaa kaiken tuskani sydämeni pohjasta ulos. Sen sijaan, että olisin saanut turvalliset rajat potkia kipuni pihalle, minua yritettiin rauhoittaa ja rajoittaa väkisin. Liian kovan käden kautta, joka sai minut kapinoimaan lisää, ja kiinnittymään entistä tiukemmin ihmisiin, jotka olivat aivan yhtä sekaisin.

Minä olin niitä teinejä, jotka notkuvat rappukäytävissä ja parkkihalleissa kiroilemassa ja syljeskelemässä nurkkiin. Niitä, jotka odottavat kauppojen edessä etsien sopivaa aikuista, jonka saisi lahjottua hakemaan alkoholia. Niitä, jotka näpistelevät ja tekevät ilkivaltaa. Niitä, jotka aukovat päätään opettajille ja kaikille jotka vain sattuvat eteen. Niitä, joita aikuiset katsovat halveksuen ja ajatellen: mitähän noistakin tulee.

Vasta, kun suhde silloisen poikaystäväni kanssa alkoi rakoilla, aloin irrottautua porukasta, joka lietsoi pahaa oloani. Se oli kivuliasta, mutta minulle hyvin ratkaisevaa – elämääni tuli muuta sisältöä, kuin jatkuva riehuminen. Välit vanhempiini alkoivat korjaantua, kun aloin saada lopulta kotoa tukea, apua ja kannustusta vihan sijaan. Minä sain itse havahtua siihen, mihin suuntaan olin kulkemassa, ja lopulta päätin jatkaa omaa matkaani aivan toiseen suuntaan.

Kaikki eivät saaneet samanlaista tukea. Olen miettinyt aikuisena, mitä silloisille kavereilleni tapahtui. Olen kuullut, että osa heistä voi hyvin ja selviytyi elämässään eteenpäin. Osa ei kai selviytynyt samalla tavoin.

Nuori ihminen tarvitsee aikuisen tukea. Vaikka hän potkisi ja poukkoilisi joka suuntaan kuin pillastunut hevonen. Kukaan ei käyttäydy huonosti huvikseen, vaan taustalla on aina jokin syy. Se nuori, joka vaikuttaa vihaavan kaikkea, voi oikeasti kaivata ymmärtävää ja hyväksyvää katsetta, halausta, vakuuttelua että kaikki järjestyy vielä paremmaksi. Se nuori saattaa kaivata jotain hyvin yksinkertaista, kuten kysymystä: mitä kuuluu. Se nuori saattaa toivoa, että saisi käteensä avaimia, ymmärrystä siitä, ettei mikään myllerrys, sisäinen tai ulkoinen ole ikuista.

Ja että apua on saatavilla. Varsinkin silloin, kun luulee ettei sitä kaipaa.

On hyvin pienestä kiinni, mikä lopulta ratkaisee elämän suunnan siinä vaiheessa, kun kaikki tuntuu isolta sekasotkulta.

Kun siis seuraavan kerran näet niitä rappukäytävissä ja ostoskeskuksien eteisissä notkuvia, huonosti käyttäytyviä nuoria, mieti hetki. Koskaan ei tiedä, mitä heidän elämässään tapahtuu tai mitä he sisällään käyvät läpi. Ne nuoret ovat jonkun lapsia, ehkä sisimmässään kilttejä tyttöjä ja poikia, joiden mitta vain yksinkertaisesti täyttyi.

Entä jos sen sijaan, että tuomitsisit tai väheksyisit, katsoisitkin silmiin, ehkä hymyilisit? Sillä koskaan ei tiedä, mitä yhdenkin aikuisen hyväksyvä katse voi tuon nuoren ihmisen sisällä saada aikaiseksi.

Toimituksen vinkki: Kun tuntuu pahalta – lohtua ja keinoja vaikeisiin hetkiin

Miten päästä ahdistuksesta eroon? Miten hallita stressiä? Miten käsitellä ahdistusta? Miten saada henkinen paha olo pois?

Kun tuntuu pahalta -kortit ovat Sinulle, joka…

…haluat kartuttaa tunnetaitoja, itsetuntemustaitoja ja stressinhallintataitoja.
…haluat itseymmärryksen lisäksi harjoittaa uusia mielen taitoja mindfulnessin avulla.
…tunnet olosi hankalaksi, ahdistuneeksi tai muutoin raskaaksi, mutta sinun on vaikea saada kiinni siitä, mistä pahassa olossa on pohjimmiltaan kyse.

Tutustu kortteihin TÄÄLLÄ.

”Sisko, sinussa on kaikki” – 5 voimarunoa sinulle nainen, jotta muistaisit, että olet hyvä ja ainutlaatuinen juuri sellaisena kuin olet

Tuntuuko sinusta usein siltä, että pitäisi olla jotakin enemmän? Et olet yksin. Monesti opimme jo lapsesta asti vertaamaan itseämme muihin ja vastaamaan ulkoapäin tuleviin, usein varsin ristiriitaisiin mielikuviin ja odotuksiin. Tulisi olla ”hoikka, mutta muodokas”, ”huoliteltu, mutta luonnollinen”, ”fiksu, muttei liian älykäs”, ”tehokas, muttei tiukkapipoinen” jne. Nuo odotukset tuppaavat vain lisääntymään elämän eri roolien myötä.

Ainut tapa tehdä stoppi ulkoapäin tuleville paineille on päättää, että nyt riittää – ja alkaa harjoitella itsensä arvostamista sisältä käsin. Tällä matkalla voimme kaikki tukea toinen toisiamme. Mitä enemmän opimme arvostamaan itseämme sellaisena kuin olemme, sitä helpompi meidän on suhtautua myös jokaiseen kanssakulkijaamme myötätunnolla.

Seuraavat 5 voimarunoa ovat Sinulle sisko, jotta muistaisit, että olet hyvä ja ainutlaatuinen juuri sellaisena kuin olet ❤️

💜 Lisää koskettavia Sielun sopukoita -runoja löydät Sielun sopukoita -runokirjasta TÄÄLTÄ.

💜 Sielun sopukoita -kirjoituskortit voimauttavaan kirjoittamiseen ja oman sydämen äänen vahvistamiseen löydät TÄÄLTÄ.

Mitä jos te molemmat elätte puutteessa suhteessanne?

Elää puutteessa, olla puutteessa ovat tapoja kuvata, kun joku kertoo ettei saa seksiä tarpeeksi suhteessaan. Jo puute sanassa on epämiellyttävä tuulahdus ja siksi tuota käytetäänkin usein tilanteessa, jossa on jouduttu, ajauduttu tilanteeseen, joka tuntuu epämiellyttävältä.

Työssäni seksuaaliterapeuttina tapaan pareja, joista toinen kuvaa elävänsä seksin puutteessa, koska toinen ei halua. Seksi on jäänyt arjen, lastenhoidon, työkiireiden, stressin, sairauden, menetysten jalkoihin. On ollut kaikkea muuta, joka on vienyt ajan ja energian.

Seksi on meille tärkeää, mutta tarvehierarkiassa seksi harvoin tulee ennen maittavia yöunia, lastenhoitoa tai työtä. Heräämme sen vähyyteen ja sen puutteeseen vasta kun etäisyys kumppanin kanssa on kasvanut liian pitkäksi.

Seksin puute voi johtaa siihen, että kommunikointi suhteessa vaikeutuu, pinna kiristyy, läheisyys vähenee ja kynnys koskettaa kumppania kasvaa. Pikkuhiljaa sitä katsoo kumppaniaan kuin vierasta. Miten tuo ennen niin tuttu tuntuu nyt vieraalta? Miten sitä tuntuukin vaikealta haluta tai koskettaa? Tekee mieli käpertyä kumppanin kainaloon, mutta jääkin istumaan sohvan toiseen laitaan. Tämä on hyvin yleistä suhteissa, joissa etäisyys on kumppanien välillä syystä tai toisesta kasvanut suureksi. Toinen kokee, että elää puutteessa ja toinen kokee syyllisyyttä kun ei halua. Kun keskustelut jatkuvat pidemmälle parin kanssa usein ilmenee, että molemmat itseasiassa elävät puutteessa suhteessaan.

Seksiä ovat kosketuksetkin

Usein näemme seksin hyvin suorituskeskeisenä tai pelkkänä ajatuksena yhdynnästä tai sarjana hyväilyjä, jotka päättyvät orgasmiin. Kuitenkin useimmat meistä kaipaamme suhteessamme katseita, kosketuksia, silittelyä, paijausta, halauksia, suudelmia. Kun jää vaille seksiä tai kosketuksia on puute. Elää toisen ihmisen puutteessa. Elää itsensä merkitykselliseksi kokemisen puutteessa. Elää huomion vähyyden puutteessa.

Osa kokee kykenevänsä antamaan kosketuksia, hellyyttä, huomiota, kun on saanut ensin seksiä alkuun mainitulla tavalla, joko orgasmin tai jonkun muun tyydytyksen kautta. Osa taas kykenee ”seksiin” kun saa ensin paljon lämmittelyä. Seksiä ovat ne kosketuksetkin, suudelmat, katseet, sivelyt, hyväilytkin!

Molemmat siis voivat jäädä vaille ihoaikaa, silittelyä, katseita, huomionosoituksia, tarpeiden huomioimista. Tämän kautta molemmat elävätkin suhteessa puutteessa. Puutteessa kohtaamiseen, läheisyyteen. Siihen, että voi hengittää vain toisen ihoa ja olla lähellä.

Usein toiselle nousee kynnys intiimiyteen, seksiin, eroottisuuteen, jos hellyys häviää tai ei tule huomioiduksi muulla tavoin. Toiselle taas hellyys nousee, kun saa toteuttaa itseään eroottisesti. Joskus voi olla kuitenkin vaikea tunnistaa, että mihin sitä yhtymistä, orgasmia, hyväilyseksiä pohjimmiltaan kaipaa. On tärkeää tiedostaa miten itse ja miten kumppani toimii.

Mitä meidän suhteessamme tarkoittaa, jos toinen meistä sanoo elävänsä puutteessa?
Mitä jos me molemmat elämmekin puutteessa, kun asiaa tarkastelee laajemmin ja mitä voimme asialle tehdä?

Puutteessa eläminen voi olla siis molemminpuolista, kun asioita tarkastelee
syvemmin. Tärkeintä on tiedostaa seksin merkitys itselleen ja se mitä seksillä tarkoittaa. Lisäksi ymmärtää mikä merkitys itselle ja kumppanille on läheisyydellä, kosketuksilla, huomionosoituksilla, hellyydellä, pusuilla, sivelyillä, suudelmilla, halauksilla.

Puutteeseen voi vastata selvittämällä puutteen perimmäisen tarpeen. Mihin tarvitsen sinua? Mihin sinä tarvitset minua? Mitä seksi tarkoittaa välillämme?

Sinun elämäntehtäväsi ei ole miellyttää ketään vaan elää omaa elämääsi – 5 voimakuvaa lempeämpään oloon itsesi kanssa

Päivä lapsenlapsen kanssa virkistää ja innostaa kokeilemaan uutta

”Olivia, lypsä Mansikki, maito on loppu!” huutelee tyttösen leikkikaveri pihalla.

Mansikki on omatekoinen keppilehmä, sen korvassa on pyykkipoika, jossa lukee Mansikki. Olivialla on oikea lypsyjakkarakin, jonka on saanut tädiltään kesällä tuliaisiksi. Tämä täti on kasvanut kodissa, jossa oli lypsykarjaa. Pienenä tyttönä täti oli vanhempiensa mukana navetassa mummonsa ompelema karjatakki päällään. Täti siis tietää, että lypsyjakkara kuuluu olla.

Olivian naapurustossa on paljon samanikäisiä tyttöjä. Leikkikavereita riittää ja mielikuvitus lentää leikeissä, jotka mummon iloksi usein liittyvät kotieläimiin. Kaupunkilaislapsilla!

Naapurin lasten pihalla on pieni vaja, joka on keppihevosten talli. Keppihevosia on 29 ja lisää syntyy tyttöjen käsissä tuon tuostakin. Kohta lienee tallin laajennus tarpeen. Jokaisella hevosella on nimi. Tytöt muistavat hyvin ne kaikki, minä en muista.

Tallilla käy leikisti tallitarkastaja, kuten oikeallakin tallilla. Tarkastaja, nimeltään Rupert Strölssessön, on pukeutunut haalareihin ja kädessään hänellä on salkku. Hyvin asiantuntevasti hän tarkkailee hevosia ja tallin siisteyttä. Tytöt saavat huomautuksen lattialla olevasta jugurttipurkista, muuten talli saa ”puhtaat paperit”. Sitten on vuorossa esteratsastuskisa

Lapset ovat niin keskittyneet leikkiin, että nälkä ei tule mieleenkään. Ei kesken leikin voi lähteä, sanovat tytöt meille kahdelle mummolle, kun olemme tulleet hakemaan omiamme kotiin syömään. Niinpä me mummot jäämme keskenämme rupatellen seuraamaan leikin kulkua. Eivätkä siinä mummotkaan pitkästy. Kotona sillä aikaa tämän mummon kastike kuivuu pannulle ja jäähtyy.

Leikin jälkeen kotona Olivia haluaa leipoa kanssani jotain. Etsimme ohjeita netistä, ja kun siellä vilahtaa lehmäkakun ohje, niin sitä hän tietenkin haluaa tehdä. Ohje vaikuttaa minusta monimutkaiselta, mutta pienen tyttön into tarttuu. Lehmäkakku päätetään tehdä. Se syntyy loppujen lopuksi kuitenkin helposti. Valmistetaan tavallinen sokerikakkutaikina, josta osa värjätään kaakaojauholla ruskeaksi. Uunipellille kaadetaan näitä taikinoita laikuiksi, jolloin syntyy lehmän nahkaa muistuttava kakun päällinen. Kakku kootaan sitten pyöreäpohjaiseen vuokaan. Täytteeksi tulee kaurakermasta tehtyä vaaleaa hyytelöä. Hyvää on!

Illemmalla rakennamme vielä Mansikille aitaauksen pihalle. Pitäähän lehmän saada olla ulkona. Aitatarvikkeet löytyvät tiilikasasta ja ylijäämärimoista. Mansikki pääsee nauttimaan tuoretta ruohoa ja kehittämään terveellistä maitoa.

Nukkumaan mennessäni mietin lasten leikkejä ja ajattelen, että ehkäpä joku heistä aikanaan hoitaa oikeita hevosia ja lypsää lehmiä. Nukahdan tytyväisenä kesken ajatuksen, että ruoantuotanto ja maalaiselämä…

6 vinkkiä pimeistä illoista nauttimiseen – Talvi tulee, anna sen tulla!

Syksyn pimetessä ja talvella voi tuntua, että voimavarat hupenevat helpommin kuin kesällä. Omiin voimavaroihin ja elämänhallintaan voi vaikuttaa myönteisesti päättämällä tehdä asioita, joiden uskoo olevan itselle hyväksi.

Kokosin omat keinoni, joilla pyrin ylläpitämään energisyyttä ja hyvää oloa pimeään vuodenaikaan.

1. Matkustele

Viikon tai parin loma lämpimässä ilmastossa voi olla talven pelastus. Tulevaa reissua on mukava odottaa. Kohde kannattaa valita harkiten, varsinkin jos haluaa suosia esimerkiksi ekologisuutta.

Kannattaa myös miettiä, haluaako rauhaa ja luonnonläheisyyttä vai helppoutta ja paljon palveluita, koska kaikkea on tarjolla, mutta kohteissa on suuria eroja. Matkat jäävät usein mieleen elämyksinä ja ikimuistoisina kokemuksina.

Jos ei ole mahdollista lähteä kauas, voi paikan vaihtaminen ja vaikkapa kyläily sukulaisilla tai ystävillä tuoda ihanaa vaihtelua ja virkistystä arkeen.

2. Meditoi

Meditoinnin avulla voi tulla tietoisemmaksi omasta olotilasta ja ajatuksista, jolloin niihin voi myös paremmin vaikuttaa. Omalla asennemuutoksella tai tunnetietoisuudella voi olla merkittävä vaikutus henkiseen ja fyysiseen jaksamiseen.

Meditointi voi tarkoittaa vain hiljaisen hetken pitämistä paikoillaan ja omille kehontuntemuksille herkistymistä. Meditointiin, kuten mindfulnessiin, liittyy vahvasti läsnäoleminen sen hetken tuntemuksille ja kasvanut tietoisuus niistä.

Voit aloittaa lyhyestä meditoinnista esimerkiksi aamuisin heti herätessä ja iltapäivisin töiden jälkeen. Jos sinulla on univaikeuksia, meditointi ennen nukkumaanmenoa voi rauhoittaa ylikierroksilla käyvää kehoa.

3. Tanssi

Tanssiminen, erityisesti paritanssi, on terapeuttista keholle ja mielelle. Monista kaupungeista löytyy tanssibileitä, joissa pääsee tanssimaan mm. salsaa, swingiä tai tangoa. Lisäksi lavatansseja järjestetään monissa paikoissa ympäri vuoden. Tanssiessa pääsee rennosti lähelle toista ihmistä ja tulee koskettaneeksi ja vastaanottaneeksi pyyteetöntä kosketusta.

Se herättää yleensä ihmisissä luonnollista ihastusta tanssiin ja omaan musiikin ilmentämiseen. Tanssi tarjoaa tavan tyhjentää mieli työviikosta ja viettää pimeitä iltoja rennosti ilman alkoholia iloisten ihmisten seurassa. Tanssiin voi hurmaantua. Lue artikkelini paritanssimisesta:

”Paritanssin avulla on mahdollista ottaa tärkeitä ensimmäisiä askeleita kohti luontaista herkkyyttä koskea toista ihmistä ja ottaa kosketusta vastaan. Tanssiessa kosketukseen voi liittyä monenlaisia tunnetiloja, kosketus voi olla lempeä ja rauhoittava tai siihen voi liittyä seksuaalinen lataus. ”

4. Vastaanota kylmyys omalla asenteella

Talvella kylmyys on väistämätöntä ja lähinnä omaa asennetta voi koittaa viilata, jos lähestyvä pimeys ja kylmyys tuntuu ylitsepääsemättömältä. Kylmää ei kannata vastustella, vaan ottaa se vastaan hyväksyvällä asenteella.

Avantouinti tai hiihtäminen voi olla hyvä harrastus, jolla kylmästä voi löytää nautintoa ja mielekästä tekemistä. Asenteemme ja suhtautumistapamme vaikuttaa meihin kokonaisvaltaisesti.

Mitä avoimempia ja vastaanottavaisempia olemme asioille, joihin emme pysty vaikuttamaan, sitä tyytyväisemmin ja vahvemmin pystymme elämään. Talvi tulee, anna sen tulla.

5. Hyödynnä vähäinen valo ja liiku ulkona

Yritä mennä mukaan luonnon rytmiin niin paljon kuin se kulloinkin on mahdollista. Herää viimeistään silloin, kun on valoisaa ja ime valoa vaikkapa lounastauolla ikkunoiden takaa.

Pyri liikkumaan ulkona päivittäin, jos se lounasaikaan tai illalla on mahdollista. Liikunta auttaa pysymään lämpimänä ja pitää kropan paremmin käynnissä. Panosta säänmukaisiin lämpimiin ja laadukkaisiin vaatteisiin.

On sääli katsoa palelevia ihmisiä, kun paremmalla pukeutumisella moni talvinen ilma olisi hyvinkin siedettävä tai mukava.

6. Lepää riittävästi ja torkuta luvan kanssa

Anna itsellesi lupa siihen, että saat olla pimeään aikaan väsyneempi. Valon vähäinen määrä vaikuttaa väistämättä hormonitoimintaamme.

Varaa mahdollisuuksien mukaan aikaa nukkua hieman enemmän, priorisoimalla unta vaikkapa viikonloppuisin. Kun on nukkunut riittävästi, saa elämästä enemmän irti ja tulee tehneeksi parempia päätöksiä sekä luovempia ratkaisuja. Pimeään aikaan on lupa nukkua ja torkutella enemmän.

Luonnon taidenäyttelyyn on nyt ilmainen sisäänpääsy – Syksyssä voi nähdä elämän juhlaa ja luopumisen kauneutta

Menisikö taidenäyttelyyn vai ehkä sittenkin metsään? Kummassakin saa ihania elämyksiä.

Luonto kutsuu meitä nyt maistamaan värikylläisyyttä. On oransseja, punaisia ja keltaisia lehtiä ja vihreyttäkin vielä. Vai ovatko jo maassa olevat ruskeiksi muuttuvat lehdet multaisine tuoksuineen sittenkin kaikkein ihanimmin syksyyn vihkiviä? Huomaathan nauttia puuruskan lisäksi myös maaruskan kauneudesta.

Kuinka raikas onkaan sateinen syysmetsä. Luonto kuiskii metsässä muutoksesta ja kuolemastakin värikkääksi pukeutuneena. Turhasta irtipäästäminen – sitä on ruska.

Kun lämpötila laskee ja valo vähenee loppuu yhteyttäminen ja ravintoaineet otetaan lehdistä talteen runkoon ja juuriin. Onko sinulla tarpeen yhdessä luonnon kanssa ottaa voimaasi talteen sisimpääsi? Luonnon kanssa samassa rytmissä eläminen voi antaa erityistä voimaa. Luonnossa kun tietyt asiat tapahtuvat tiettyinä hetkinä kaikkein parhainten ja helpointen.

Ehkä haluat syksyn aikana vetäytyä turhista asioista, aktiviteeteista ja suhteista ja antaa näin sisimpäsi tulla hyvällä tavalla ravituksi ja odottaa talven lepoa. Vai ehkä haluatkin käyttää syksyn värivoimaa sittenkin muistuttamaan, että elämä on värikästä juhlaa sisäisestä tai ulkoisesta säästä riippumatta.

Syksylläkin on hyvä hetki juhlia elämää

Ei ole syytä olla juhlimatta elämää. Kaikki voisi olla olematta ja kuitenkin kaikki on. Kuinka ihmeellistä on vain yksinkertaisesti olla elossa tässä ja nyt. Kuinka moni mielen kiireissä surinassa unohtaa huomaamasta, että keho hengittää juuri nyt ja aistit toimivat juuri nyt. Ihmeelliset aivot ja sydän toimivat juuri nyt – elävä keho tässä ja nyt.

Kiitollisuudesta aikaisemman tekstin löydät täältä.

Olisiko nyt hyvä varata aikaa kävelylle luonnon taidenäyttelyssä? Olisiko syysmetsän moniaistillinen kosketus ja raikkaan kostean ilman ja maatuvien lehtien tuoksut hyvä näyttämö kiitollisuudelle? Ottaisiko jonkun kaveri mukaan kävelylle ja sitten puhuttaisiin syvällisiä ja ihastellaan värejä? Tai olisiko kaverin kanssa sittenkin hauskempaa suunnitella juhlia, joissa voitaisiin illan pimetessä kynttilöiden valossa kodin lämmössä tanssia elämälle hitaita ja nopeita tansseja?

Lisää metsän taiasta ja voimasta löydät Metsässä – uppoudu metsään, itseesi ja elämään -kirjasta.

Unsplash kuva: Lukasz Szmigiel / Chris Lawton

Loistavat metsään uppoutumisen menetelmän ohjaajakoulutukset – lämpimästi tervetuloa mukaan!

Joskus elämä kasvattaa meille suojapanssarin, jotta selviäisimme sisäisestä kaaoksesta

Onko elämässäsi joskus tapahtunut jotain sellaista, että sinun on ollut pakko työntää se pois mielestäsi? Et ole itkenyt, vaikka olisi pitänyt. Et ole soittanut ystävälle, vaikka niin olisi kuulunut tehdä. Et ole hakenut apua ammattilaiselta, koska et ole pystynyt. Sen sijaan olet jatkanut arkielämääsi ja koittanut tehdä siitä mahdollisimman siedettävää.

Kenties olet uppoutunut työhösi tai harrastuksiisi, pitänyt itsesi mahdollisimman kiireisenä. Ehkä olet pakoillut sisäistä kaaostasi ja tehnyt kaikkesi, että edes ulospäin asiat näyttäisivät normaaleilta.

Luultavasti olet myös onnistunut siinä. Onnistunut uskottelemaan itsellesi ja muille, että kaikki on hyvin. Ja ehkä niin on ollutkin. Ehkä siinä hetkessä asiat ovat olleet juuri niin hyvin kuin mahdollista – olet tehnyt parhaasi. Olet tehnyt sen, mihin olet pystynyt.

Uskon, että teemme jokainen parhaamme niillä voimavaroilla, joita meillä kulloinkin on käytössä. Aina niitä ei vaan ole tarpeeksi. Synnymme kaikki erilaisiin olosuhteisiin. Osa pelikorteistamme on jaettu jo ennen ensihenkäisyämme. Myös elämä koettelee jokaista eri tahdissa. Lapsena meillä ei välttämättä ole vielä kykyä ja taitoja käsitellä elämän kipeimpiä tragedioita. Toisinaan taas arkeen kasaantuu niin paljon surua, stressiä ja kuormittavia asioita, että voimavarakuppimme ei pysy enää pystyssä.

Silloin kun oma voimavarakuppi menee nurin, on vaikea enää toimia loogisella tavalla. Sen sijaan, että ottaisi aikaa itselleen ja antaisi surun ja kivun tulla, juokseekin karkuun. Suojaa itseään siltä, mitä ei ole vielä valmis kohtaamaan. Myös psyykeemme toimii tarvittaessa näin. Jos elämässä tapahtuu jotakin niin järkyttävää, että oma mieli ei pysty sitä käsittelemään, saattaa tapahtuma pyyhkiytyä pois muistista. Kokemus taltioituu kehoon odottamaan sopivampaa hetkeä.

Ihmisen järjestelmä on viisas. Se suojaa meitä itsemme sitä tiedostamatta. Toisinaan se kasvattaa meille suojapanssarin. Ei siksi, että olisimme epäonnistuneita vaan siksi, että me tarvitsemme sitä. Sisäisten kamppailujen keskellä vahva suojakuori voi olla kirjaimellisesti ihmisen sisintä suojaava kuori. Se voi olla juuri se ratkaiseva tekijä, joka auttaa meitä selviämään arjesta ja olemaan luhistumatta kipuumme.

Usein suojakuori tulee näkyväksi itsellemme vasta sitten, kun pahimmat kamppailut ovat takana päin. Sitten, kun pilvet ovat poistuneet auringon tieltä ja huomaamme askeleissamme uudenlaista keveyttä. Kun syvä hyvä hipaisee ihoa, muistamme yhtäkkiä kaiken sen kipeän, jonka olemme huitaisseet pois mielestä. Kelaamme elämäämme taaksepäin ja tunnemme ehkä häpeää siitä, miten olemme käyttäytyneet. Syyllisyyttä siitä, mitä emme ole itsellemme sallineet. Surua siitä, mitä olemme menettäneet. Pelkoa sitä kohtaan, mitä on vielä edessä.

Ja ehkä jossain syvällä, tunnemme kiitollisuutta siitä, että olemme nyt tässä. Että nyt on mahdollisuus toimia toisin. Enää ei tarvitse taistella eikä paeta. Saa viimein tuntea ja harjoitella elämää joka solulla. Kerros kerrokselta alamme riisua sitä, mitä ei enää tarvita.

Joskus elämä kasvattaa meille suojapanssarin – ja sillä on tarkoituksensa. Kun aika on viimein kypsä kohdata kaikki tunteensa, on mahdollista silittää haarniskaansa ja tuntea sitä kohtaan kiitollisuutta.

Rakastatko herkkää ihmistä, mutta sinun on välillä vaikea ymmärtää häntä? – Poimi tästä vinkit yhteiselämän helpottamiseksi

Saan välillä kyselyjä liittyen erityisherkkyyteen parisuhteessa. Aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen kirjan ja niin siitä on kirjoitettukin (mm. Elaine Aron, Erityisherkkä ihminen ja parisuhde). Tässä kirjoituksessa tarkastelen muutamia herkkyyteen liittyviä asioita siitä näkökulmasta, miten vähemmän herkkä kumppani voisi paremmin ymmärtää herkkyyttä. Miten olla herkän ihmisen tukena tietyissä tilanteissa?

Asiakkaitteni kertomusten perusteella tietyt asiat tyypillisesti hiertävät heidän parisuhteissaan. Ihmissuhde on totta kai kahden kauppa, ja joustoa tarvitaan molemmilta osapuolilta. Toisin sanoen, herkkyydestä ei pidä tehdä asiaa, joka määrittää koko suhdetta ja kaventaa toisen osapuolen mahdollisuutta elää itselleen hyvältä tuntuvaa arkea. Kompromisseja tarvitaan puolin ja toisin.

Erityisherkkyys tuo oman vivahteensa romanttiseen kumppanuuteen. Tutkimusten mukaan erityisherkkä ihminen on jonkin verran onnellisempi suhteessa toisen erityisherkän kanssa, mutta voi hyvin olla onnellinen myös suhteessa ei-erityisherkän kanssa. Kahden hyvin erilaisella synnynnäisellä temperamentilla varustetun ihmisen yhteiselo voi olla aika ajoin haastavaa, mutta jos tahtoa, välittämistä ja yhteistyöhalukkuutta löytyy, voi kumppanuus olla molempia osapuolia rikastuttava, sen sijaan, että se olisi hankala.

Muutamia asioita, jotka on hyvä tietää erityisherkästä parisuhteessa

Erityisherkkä ihminen kaipaa aitoa yhteyttä toiseen ja kyllästyy, jos suhteesta puuttuu syvyys. Läsnäolon ja läheisyyden puute ja keskustelujen rajoittuminen arkipäivän asioiden puimiseen puuduttaa herkän ihmisen nopeasti. Hän hakee ihmissuhteiltaan kontaktia, aitoja tunteita ja merkityksellisyyttä. Jäädessään ilman niitä herkkä vetäytyy ja alkaa voida huonosti. Voit pitää parisuhteesi hyvässä kunnossa olemalla läsnä herkälle kumppanillesi, antamalla aikaasi ja hellyyttä, osoittamalla olevasi kiinnostunut hänestä ja juttelemalla rohkeasti sydäntäsi koskettavista asioista. Vaikeistakin asioista täytyy voida puhua, jotta suhteessa säilyy läheisyys.

Herkkä on taipuvainen syvällisiin pohdintoihin ja saattaa olla herkkä myös huolestumaan. Saattaa tuntua siltä, että hän murehtii turhia ja huolehtii asioista, joista vähemmän herkkänä et ole lainkaan huolissasi. Herkän ihmisen mieli on vilkas ja se askartelee jatkuvasti monenlaisten asioiden kanssa. Se saattaa aiheuttaa stressiä. Voit auttaa häntä kuuntelemalla, kannustamalla ja rauhoittelemalla. Hän usein haluaa vain kuulla sanat ”Kyllä kaikki järjestyy. Minä autan sinua.”

Herkkä ihminen aistii tunteet ja ilmapiirin herkästi ja saattaa ahdistua toisten ilmaisemattomista tarpeista ja tunteista, jotka ikään kuin leijuvat ilmassa, mutta joista ei puhuta. Se on se klassinen virtahepo olohuoneessa, jota kukaan ei muka näe. Älä sano, että kaikki on hyvin, jos mieltäsi painaa jokin asia. Kumppanisi tietää, että valehtelet ja se kuormittaa. Toinen kuormittava tekijä on liiallinen tarvitsevuus ja läheisriippuvuus. Aina välillä jokainen meistä tarvitsee kainaloa ja kainalosauvaa, mutta ethän käytä herkän kumppanisi empaattisuutta hyväksesi ja tee hänestä henkilökohtaista palvelijaasi tai terapeuttiasi? Se ei pääty hyvin kummankaan kannalta.

Herkkä tarvitsee runsaasti omaa tilaa ja vapautta olla itsekseen ja itselle tärkeiden asioiden parissa. Paradoksaalisesti, jos haluat pitää herkän lähelläsi, salli hänelle runsaasti vapautta. Nurkkaan ahdistettuna ja muiden ihmisten toiveiden ristitulituksessa herkkä uupuu, ellei saa ottaa omaa aikaa. Herkillä on voimakas tarve miellyttää ja pitää kaikki tyytyväisinä, ja se on väsyttävää liiallisuuksiin mennessään. Voit auttaa tasaamaan paineita usuttamalla häntä menemään hyvällä omallatunnolla omien harrastusten pariin tai sallimalla kumppanisi vetäytyä hetkeksi eri huoneeseen.

Herkkä syyllistyy herkästi ja kantaa usein liiankin paljon vastuuta asioista. Jokin puolitosissaan lausuttu arvostelu saattaa saada aikaiseksi itsesyytösten vyöryn herkän ihmisen mielessä. Olethan lempeä viestinnässäsi? Älä huuda, syytä ja vaadi. Ihmissuhteissa on muutenkin syytä käyttää toista kunnioittavaa tapaa kommunikoida. Voit keventää herkän kumppanisi ylivastuullisuutta ottamalla oma-aloitteisesti yhteisiä asioita hoitaaksesi ja tarjoutumalla auttamaan silloin, kun hän selvästi kaipaisi apua selvitäkseen velvoitteistaan.

Herkälle ihmiselle päätöksenteko voi tuottaa tuskaa, sillä hän haluaa puntaroida eri vaihtoehtoja ja valinnan mahdollisia seurauksia monilta eri kanteilta. Pyri olemaan kärsivällinen. Voit myös ottaa arkisissa päätöstilanteissa ohjat käsiisi, jos haluat helpottaa kumppanisi oloa. Hän todennäköisesti arvostaa suuresti sitä, jos kirjoitat kauppalistan ja teet ruokaostokset tai päätät missä auto katsastetaan, jotta hänellä on edes muutama asia vähemmän mietittävänä. Herkän pää kun on tyypillisesti niin täynnä kaikkea mahdollista muistettavaa.

Näe herkkyyden hyvät puolet

Herkän kanssa elämisessä on monia hyviä asioita. Kun keskitymme ihmissuhteissamme siihen, mikä on hyvin ja mitä toisessa arvostamme, koemme enemmän tyytyväisyyttä. Kumpikin kumppani voi tuoda parhaat ominaisuutensa esille kokiessaan tulevansa hyväksytyksi sellaisena kuin on ja saadessaan kiitosta. Herkkä ihminen voi tuoda suhteeseen monia arvokkaita asioita, kuten

merkityksellisyyden tunne ja syvä yhteys
aistillisuus ja elämyksellisyys
kyky nauttia elämän pienistä asioista
luovuus ja kauneudentaju
lojaalisuus ja luotettavuus
kuuntelukyky ja empatia, halu ymmärtää ja olla tukena
hyväntahtoisuus ja lempeys

Tässä vielä tiivistettynä vinkit herkän kumppanin tukemiseksi ja hyvän parisuhteen ylläpitämiseksi:

Auta kumppaniasi päätöstilanteissa.
Anna hänen ilmaista tunteitaan. Pyri pysymään tyynenä jos toisella on paha olla. Ikävä olo menee kyllä ohi, jos tunteita ei tarvitse tukahduttaa.
Kuuntele ja ole läsnä, älä ole neuvonta-automaatti.
Salli herkälle omaa aikaa ja tilaa.
Rohkaise häntä käyttämään omia kykyjä ja salli eri mielenkiinnon kohteet. Herkät ovat usein luovia monilahjakkuuksia.
Anna hellyyttä ja läheisyyttä.
Tempaise herkkä mukaan myös uusiin juttuihin ja pois mukavuusalueelta – saatte elämään virikkeitä ja vaihtelua eikä arjesta tule tasaisen harmaata.
Ole hänen luottamuksensa arvoinen.

Kurkkaa Herkän voimakortit:

Ei ole myöhäistä alkaa elää elämää, joka tuntuu hyvältä ja omalta

Eräs asia, joka tekee meistä ihmisistä onnellisia tai onnettomia on se, miten elämämme tärkeimmät asiat näkyvät tavallisessa arjessa. Omien arvojen tunnistaminen auttaa elämään omannäköistä elämää, olemaan vahva ja kokemaan, että elämällä on todellinen merkitys.

Riikka Pajunen kirjoittaa Omaa tehtävää etsimässä -kirjassaan huomanneensa, että suurimpia uupumuksen aiheuttajia ovat se, ettei ihminen elä arvojensa mukaista elämää tai että hän kokee, ettei häntä arvosteta. Uupunut ei osaa arvostaa itseään, eikä koe muidenkaan arvostavan häntä.

Alla oleva työkalu on poimittu Riikan kirjasta. Se auttaa näkemään, mitä todella arvostat elämässäsi. Sen avulla myös huomaat, miten sinulle tärkeät asiat näkyvät arjessasi.

Jos huomaat, että elämässäsi onkin oikeastaan liian vähän sitä, mitä todella arvostat, voit alkaa korjata tilannetta heti ja tuntea, miten omia arvoja kohti kulkeminen lisää tyytyväisyyttä elämääsi. Varaa siis itsellesi muistikirja, kynä ja hetki aikaa.

1. Listaa sinulle tärkeimmät asiat eli arvosi niin työelämässä kuin sen ulkopuolelllakin, esimerkiksi rakkaus, kasvu, terveys, perhe, lepo, ravinto tai muiden hyvinvoinnin edistäminen.

2. Kirjoita perään arvio asteikolla 1–10 siitä, kuinka hyvin kyseinen arvo toteutuu elämässäsi juuri nyt.

3. Kirjoita itsellesi muistiin, mitä tekemällä matalan arvosanan saaneet asiat saisivat enemmän tilaa elämässäsi.

4. Valitse kolme konkreettista tehtävää itsellesi tulevalle viikolle, joiden avulla voit toteuttaa arvojasi arjessa, ja laita ne kalenteriisi.

Kalenterisi paljastaa, miten käytät aikaasi ja mitä arvoja elämässäsi toteutat. Jos esimerkiksi sanot luonnossa oleskelun olevan arvosi, muttet koskaan vietä aikaa siellä, se on ihanteesi, ei toteutunut arvosi.

Jos huomaat, että arvojesi ja todellisuuden välissä on suuri kuilu, seuraava askel on ryhtyä miettimään, miten tuota kuilua voisi kaventaa, jotta elämäsi tuntuisi omemmalta ja viihtyisit siinä paremmin.

Hauraistakin elämän lähtökohdista voi syntyä hyvä ja onnellinen elämä

Kirjoittaja Mari Bergström on 45 vuotias nainen, äiti, mummo, poliisi ja seksuaalineuvoja. Hänen sydämensä kutsumus on lisätä ihmisten välistä myötätuntoa ja rummuttaa maailmalle seksuaalisuuden ilosanomaa.

Tulin äidiksi 16-vuotiaana. Raskaus alkoi, kun olin 15-vuotias. Murrosikäni oli ollut todella levoton, ja läheiset aikuiset suhtautuivat raskauteeni ymmärrettävästi pelonsekaisin tuntein, kun taas useimpien kavereiden mielestä raskauteni oli mahtava uutinen!

Asuin raskaaksi tullessani koulukodissa Mikkelissä, johon minut oli huostaanotettu edellisenä vuonna. Huostaanottoon oli päädytty, koska en käynyt koulua, liikuin viranomaisten arvion mukaan epämääräisissä porukoissa ja käytin päihteitä. Virallinen syy oli jotakin sellaista kuin ”vaarantaa oman kehityksensä ja terveytensä”.

Mielestäni se oli epäreilusti sanottu. Ennen kuin minusta tuli virallisesti itseni vaarantaja, olivat lähimmät aikuiseni vaarantaneet minun kehitykseni väkivaltaisella käytöksellään ilman, että kukaan puuttui asiaan. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että huostaanottoon päädyttiin. Sain peruskoulun käydyksi loppuun, tutustuin ihaniin ihmisiin, jotka edelleen ovat jollain lailla elämässäni ja tärkeimpänä kaikesta – sain turvallisuuden tunnetta elämääni.

Paras kaverini koulukodista oli saanut vauvan muutama kuukausi ennen, kuin minun raskaustestiini ilmestyi kaksi viivaa. Hän oli minua vuoden vanhempi ja muutenkin hänen elämäntilanteensa oli melko identtinen omani kanssa. Tämä ystäväni oli iloinen ja huikean energinen. Hän liikkui ja touhusi vauvan kanssa ilman mitään ongelmia. Kertaakaan en edes ajatellut, että en pärjäisi oman vauvani kanssa.

Lapseni isä oli hurmaava hunsvontti, joka joutui vankilaan pian raskausuutisen jälkeen. Teeskentelin miettiväni mitä teen asian kanssa, vaikka oikeasti minulle oli alusta asti selvää, että haluan tämän lapsen!

Ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana minulla oli verenvuotoa, jonka syytä tutkittiin sairaalassa. Ultratutkimuksen jälkeen lääkäri ilmoitti, että vauvan sydän ei lyö, kyseessä on tuulimunaraskaus ja minulle varattiin aika kaavintaan. Sydämeni särkyi. Itkin menetystäni, mutta aikuiset ympärilläni olivat helpottuneita. Kukaan ei osannut lohduttaa minua.

Toimenpidepäivänä menin sairaalaan jonkun koulukodin henkilökuntaan kuuluvan kanssa. Ennen kaavintaa tehtiin vielä ultra. Lääkäri käänsi ruudun minua kohti siten, että näin miten pieni sydän löi kiivaasti.

Esikoiseni oli hyväntuulinen lapsi, jolla oli vilkas mielikuvitus ja vikkelät jalat. Hänen isänsä kuoli, kun hän oli vuoden ikäinen. Esikoiseni oppi aikaisin puhumaan ja alkoi kertoilemaan mielikuvituskaveristaan Jimmystä. Kun hän oli noin kaksivuotias, hän näytti minulle valokuvasta isäänsä ja esitteli: “tässä on Jimmy”. Olin aivan kananlihalla.

Ensimmäiset vuodet äitinä ja poikana menivät kevyesti. Oli ihanaa olla äiti! Kesäisin tehtiin voikukkaseppeleitä, talvisin laskettiin pulkkamäkeä. Kun ensimmäisen kerran kuulin pihassa jonkun sanovan esikoiselleni, että ”me ei leikitä sun kanssa” tuntui kuin sydän olisi revitty irti rinnasta. Miten kukaan voi sanoa noin! Olisin voinut antaa selkään niille kakaroille.

Esikoiseni murrosikä alkoi kuin yhdessä yössä ja oli haastava. Olin siihen aikaan huonossa ja väkivaltaisessa suhteessa, jossa myös lapset tulivat huonosti kohdelluiksi. Esikoisen murrosiän kapina kärjistyi huonon kohtelun seurauksena. Hän meni ja tuli miten halusi, lintsasi koulusta, joi ja jätti tulematta kotiin. Pelkäsin mitä siitä kaikesta seuraa ja samaan aikaan pelkäsin, miten itse selviän omasta elämästäni.

Niistä vuosista, kokemuksista, peloista ja toivon pilkahduksista ei voi kirjoittaa lyhyesti. Ne ansaitsevat kokonaisen oman kirjoituksen. Me kuitenkin selvisimme. Erosin ja sain elämäni tasapainoon. Esikoisen raikulivuodet kuitenkin vielä jatkuivat jonkin aikaa, mutta samalla me saimme rakennettua uudenlaista äidin ja aikuisen pojan suhdetta.

Elämä on ollut monella tavalla haastavaa, äitiä ja poikaa on kiskottu eri suuntiin. Jossain vaiheessa olin todella peloissani ja mietin miten selviän, jos tämä minusta tullut ihminen hylkää minut. Olen omilla valinnoillani aiheuttanut hänelle paljon sellaista taakkaa, jota pienen kasvavan ihmisen ei tarvitsisi kantaa, ja hänen lähtönsä ovet paukkuen ei olisi ollut siinä valossa mitenkään ihmeellistä.

Esikoiseni on osoittanut oman erityislaatuisuutensa monella tapaa. Minulle tärkein on se tapa, miten hän on kokemuksistaan huolimatta, ja osin niiden ansioista, kasvanut aikuiseksi ja tullut lähelle minua. Ihan itse ja vapaaehtoisesti. Hän on rohkea oman tiensä kulkija, aina heikomman puolella, suulas, joskus vähän turhan äänekäs. Hänellä on ollut elämässään paljon haasteita, mutta siitä huolimatta, vai juuri siksi, hän aina nousee hymyillen ja jaksaa säteillä valoaan ympärilleen.

Esikoisestani tuli isä neljä vuotta sitten. Lapsenlapsen syntymä on lähentänyt meitä entisestään. Olen ollut todella liikuttunut siitä luottamuksesta jota hän osoittaa minulle kyseenalaistamatta millään tavalla tapaani olla mummo.

Olemme molemmat ymmärtäneet, kuinka arvokkaita olemme toisillemme. Meidän tarinamme tässä elämässä äitinä ja poikana alkoi poikkeuksellisen haasteellisena. Yhdessä olemme pärjänneet! Tähän saakka on menty niin, että minä äitinä olen ollut useammin apuna milloin missäkin. Se on kuitenkin minulle aivan selvää, että tapahtui mitä tahansa, esikoiseni on kanssani aina.

Elämä on hauras – arvosta jokaista hetkeä, kun toinen on vielä siinä

Parisuhde on monelle meistä se elämän perusyksikkö ja kumppanimme se henkilö, jonka kanssa vietämme aikaa kaikkein eniten. Kumppanimme on myös ihminen, jonka piirteet ja persoonallisuus tulevat meille kaikkein tutuimmiksi – kaikessa monimuotoisuudessaan. Suhteen kehittyessä tuoreesta romanssista kohti yhteisen arjen jakamista, saatamme jossain vaiheessa havahtua.

Onko tämä pitkät kalsarit jalassa jääkaapin edessä lauantaimakkaraa suoraan paketista syövä henkilö todella se sama tyyppi, johon aikanaan rakastuimme palavasti?

Joskus voimme kuitenkin tavoittaa onnen luopumalla täydellisyyden käsitteestä ja näkemällä sen, mikä on jo meille erityistä ja arvokasta omassa kumppanissamme. Eikö juuri epätäydellisyys tee meistä rakastettavia? Arvostava katse on parisuhteessa lahja, joka jatkaa antamistaan. On helppoa tylsistyä ja nähdä elämän nurjat puolet, mutta vaatii vähän ponnistelua nähdä kaikki se hyvä ja tehdä ajatuksissaan tilaa rakkaudelle.

Hyvän näkeminen toisessa on taito, jota voi harjoitella. Arkikiireiden keskellä emme välttämättä huomaa niitä pieniä rakkauden tekoja, joiden kohteena olemme. Esimerkiksi meistä miehistä monia ei ole riittävästi kannustettu tai opetettu puhumaan tunteista, joten joskus kumppanimme joutuvat lukemaan myös rivien välistä. Toiset osoittavat rakkauttaan tekemällä, toiset huolehtimalla ja jotkut taas jollakin aivan eri tavalla.

Useimmat meistä tarvitsevat elämäänsä myös rutiineja, jotta pysymme järjissämme. Arki nyt vain on yksinkertaisesti helpompaa, kun se jossain määrin toistaa itseään. Tässä piilee kuitenkin riski, että alamme nähdä myös kumppanimme vain arjen osana. Pienenä mutterina harmaaseen taittuvan koneiston rattaissa. Ehkä olemme myös huomaamattamme ajautuneet toistamaan parisuhteessa meille tyypillisiä rooleja, jotka alkavat ajan mittaan käymään raskaiksi. Oletko sinä esimerkiksi se, joka aina tiskaa tai siivoaa tai se, joka pitää huolta, että jääkaapissa on muutakin kuin valo?

Meille ihmisille on luonnollista ottaa erilaisia rooleja, mutta ajan mittaan niillä on taipumus muuttua taakoiksi. Esimerkiksi kotitalouden pyörittämisessä sen aktiivisemman roolin ottanut saattaa hoitaa rooliaan niin rutinoituneesti ja sujuvasti (vaikka kenties mielessään kiroillen), että toisen on vaikea edes päästä tai ehtiä mukaan. Usein olemme niin sisäistäneet omat roolihahmomme, ettemme edes huomaa tilanteen koomisuutta. Harvemmin kumpikaan tarkoittaa pahaa, kyse on vain tottumuksesta.

Parisuhteessa asiat ratkeavat keskimäärin paremmin puhumalla kuin syyttelemällä. Lopulta kaikki palautuu nähdyksi ja kuulluksi tulemiseen. Välittävä ja arvostava katse sekä vilpitön keskusteluyhteyden avaus voi tehdä ihmeitä.