Terve itsensä rakastaminen ei ole oman navan kaivelua, vaan sitä että on sinut itsensä kanssa
Kun puhun itsensä rakastamisen tärkeydestä, kuulen joskus vastalauseita. ”Eikö tässä maailmassa ole itsekeskeisyyttä ja oman navan ympärillä pyörimistä jo ihan tarpeeksi?”
Kyllä, todellakin on. Mutta silloin on kyse aivan eri asiasta. Itsekeskeisyys ei ole aitoa itsensä rakastamista.
Niin kauan kun ”itsensä rakastaminen” ilmenee itsekeskeisyytenä ja vertailuna muihin, se ei ole syvää, ravitsevaa, sydämestä nousevaa itsensä hyväksymistä. Sen sijaan se on omien haavojen hoitamista pinnallisilla hätäratkaisuilla. Kulisseilla ja suorituksilla yritetään usein korjata epävarmuutta, riittämättömyyttä ja arvottomuutta.
Silloin kun itsensä rakastaminen alkaa tapahtua sielussa asti, myös haavat saavat tilaisuuden parantua. Kun kohtaat itsesi rehellisesti ja teet tilaa kaikille puolille itsessäsi, et enää vertaile itseäsi muihin, vaan näet toiset sillä samalla syvällä hyväksymisen tasolla, yhtä tärkeinä kuin itsesikin. Kirjoitin kirjassa Löydä elämän taika näin:
”Kun ihminen rakastaa itseään terveellä tavalla, hän tuntee valonsa ja varjonsa – ja on molempien puoliensa kanssa sinut. Hän hyväksyy haasteensa eikä ruoski itseään niiden vuoksi. Hän uskaltaa tuoda vahvuutensa esiin, mutta ei nosta itseään muiden yläpuolelle vaan päinvastoin. Hän suorastaan uskaltaa nostaa muitakin esiin, kehottaa heitä paljastamaan oman loistonsa. Kun ihminen rakastaa itseään terveellä tavalla, hän tietää, että olemme kaikki upeita ja yhtä arvokkaita.”
Anna itsellesi rakkautta niin runsaasti, että kaivosi täyttyy ja suorastaan tulvii yli – tällöin kaikkea kaunista virtaa sinusta väistämättä ympärillesikin. Anna itsellesi sitä hyvää, mitä eniten tarvitset, niin et katkeroidu ja kiellä ihania asioita muilta vain siksi, että sinulta puuttuu jotakin.
Uskalla ryhtyä esimerkiksi siitä, millaista terve itsensä rakastaminen on! Kun sinulla on tarpeeksi, haluat samaa myös muille, koska tiedät, kuinka hoitavaa ja parantavaa syvältä kumpuava arvostus onkaan.
Luo lisää kannattelevia taikahetkiä elämään
Katri Syvärisen Taikahetkiä elämään -korttipakka sisältää 44 taikakorttia, jotka toimivat tukena, inspiraationa, lohtuna ja peilinä, kun haluat pysähtyä itsesi äärelle, peilata elämäntilannettasi, meditoida tai kirjoittaa sydämesi sanoja talteen.
Nämä kortit ovat Sinulle, joka…
…meinaat kadottaa itsesi arjen kiireiden alle.
…kaipaat pieniä muistutuksia siitä, miten ihmeellistä elämä voi olla.
…haluat tutustua itseesi yhä uudestaan ja uudestaan.
…haluat oppia näkemään elämän uudella, taianomaisella tavalla.
…kaipaat uusia näkökulmia nykyiseen elämäntilanteeseen.
Nosta kortti aamun aluksi, illan päätteeksi tai aina kun kaipaat yhteyttä itseesi. Vietä hetki viestin äärellä ja tunne, mitä se sinussa herättää. Voit myös kirjoittaa mieleesi nouseen asian ylös.
Taikahetkiä elämään -korttipakan voit tilata itsellesi tai lahjaksi TÄÄLTÄ.
Nautitaan metsän tunnelmasta kaikilla aisteilla – Anna kiristysten ja puristusten haihtua raittiiseen ilmaan
Metsissä on jotakin maagista…
Ehkä sinäkin olet tullut metsien koskettamiksi. Oletko kokenut seuraavaa? Hyppää mukaan tunnelmoimaan.
Auringon säteet laskeutuvat puiden oksistojen välistä koskettamaan mustikan lehtiä, jotka muuttuvat hopeisiksi. Ponnistelet mäkeä ylöspäin ja haistat metsän vehreyden ja maan tuoksun. Puun oksalta lintu katsoo sinua, kuin tietäen salaisuuden. Sinäkin sen tiedät. Olemme kaikki samaa elämän verkkoa, jossa jokainen on itseään ja samalla kaikkia muita varten olemassa. Näin luomme ikuisesti väreilevän ja liikkuvan peitteen planeettamme päälle.
Sitten huomiosi uppoaa maahan, jota vasten jalkasi ponnistavat, kun kuljet ylöspäin mäkeä. Maa. Planeetta. Jotakin massiivisen kokoista. Koetko yhteyden siihen, ja sen ytimiin. Maa kiertää yli miljoona kertaa itsensä kokoista tulista palloa – Aurinkoa – tyhjyydessä. Puiden väleistä tuon tähden säteet koskettavat kasvojasi. Kirkkaus saa sinut siristämään silmiäsi.
Tämä on metsä. Tämä on elämä. Täällä on jotakin, jota ihmisyys meissä kaikissa syvästi kaipaa, lajityypillistä ympäristöä. Täällä voit tulla ravituksi. Täällä voit rauhoittua. Täällä voit kokea olevasi elossa.
Pääset kallion laella ja ympärillesi avautuu näkymä: vihreitä metsien peittämiä kukkuloita, jotka sinertyvät horisonttia kohti kadotessaan.
Nyt on hyvä hetki levähtää. Istut kalliolle, jolla jäkälä leikittelee graniitin syiden kanssa luoden ikiaikaisen tanssin elottoman ja elävän välille. Sydämesi lyö vielä vahvasti, kun katsot ja koskettelet jäkälää. Mäki oli niin jyrkkä. Nyt voit kuitenkin levätä.
Metsän yksi erityinen maagisuus on se, että se tarjoaa kahta: kokemusta rauhasta ja kokemusta elävyydestä. Kokemusta elossa olemisesta ja meditatiivisuutta. Meditaatiohetki tyynyllä kotona voi viedä rauhan äärelle, mutta se ei synnytä yleensä samaa kokemusta ravituksi tulemisesta ja elävyydestä. Metsässä ja luonnossa onkin elämän, elävien olentojen ympäröimänä, aivan konkreettisesti. Tällöin on osa yhtä elämän verkkoa. Usein tutkimuksissakin ihmiset arvioivat kokevansa suurempaa vitaalisuutta luonnossa.
Kuinka luonnosta voisi ammentaa enemmän rauhaa ja vitaalisuutta
Minusta yksi tärkeimpiä asioita on huomion tuominen aisteihin ja näin todella tajuta, että nyt on metsässä eikä missään muualla.
Aistiminen onkin oikeastaan läsnäolotaitojen taitamista. Mindfulnessia joku voisi sanoa. Tärkeää on siis olla olematta ajatuksiin uppoutumisen tilassa. On oltava katsomatta mielen kuvitusta ja ruutua tulevasta, menneestä, huolista, unelmista ja kaikesta, joka ei ole juuri nyt konkreettisesti aistittavana todellisuutena ympärillä. Toki ei monille tarvitse sanoa, että kännykän ruudun välttäminen ja suorastaan unohtaminen on yksi hyvä askel mielen kuvitusvirrasta vapautumiseen.
Tämä mielen ja ajatusten taakse jättäminen on tavallaan niin yksinkertaista, mutta kuitenkin meille ihmisille usein niin vaikeaa.
Koe metsä kaikkien aistien kautta
Metsää on ihanaa kokea kaikkien aistien kautta. Näkö, haju, kuulo ja myös eri luonnon pintojen kohtaaminen tuntoaistin kanssa – kuinka paljon voi aistia? Onko tarjolla maistettavaakin?
Meditaatiota ja läsnäoloa opettaneena ja kokeneena haluan nyt jakaa oivallusta ja erityistä kokemusta. Se on kokemus, jossa mielen filtterit aivan kuin putoavat pois. Aivan kuin kameran linssiä voi avata tai sulkea suuremmalla valomäärälle, niin myös kokemusta aistimusmäärästä voi avata.
Kuinka voisi avata aistejaan ottamaan kaiken sisään ilman turhaa hallintaa ja rajoittamista? Kuinka voisi antaa metsän ja vihreyden syöksyä sisään itseen kaikkien aistien kautta vahvemmin kuin koskaan. Tätä on vaikeaa sanoittaa ja opastaa, mutta kun se tapahtuu on jokainen hetki täynnä maagista aistimusta – aistillista maagisuutta.
Huomioiminen on salaisuus
Sanoisin, että kaiken ytimessä on huomioiminen. On hyvä aloittaa tietoisesti huomioimalla ja katsoen. Voi antaa huomion ja katseen vaeltaa asioista ja yksityiskohdista toisiin. Metsät ovat niin täynnä nähtävää. Muotoja, sävyjä, pintoja, kaaosta ja luonnon omanlaista järjestystä. Tietoinen huomioiminen toimii hyvin alkuun.
Kuitenkin aistimuksille todella avautuessa tuntuu kuin olisi musta aukko, johon kaikki uppoaa. Se on siis herkän ja syvän vastaanottamisen tila eikä niinkään tietoista huomioimista. Tätä vastaanottamisen tilaa voi usein helpommin tutkia äänien kanssa. Koska kokemus äänistä on, että ne uppoutuvat enemmän meihin sisään kuin esimerkiksi katsomisen kokemuksessa. Katsoessa kun tuntuu helposti menevän tuonne jonnekin.
Voit siis metsässä sulkea silmät ja antaa huomiosi mennä kuuloaistiin ja unohtaa kaikki muut aistit. Anna sitten ääniä tulla syvälle itseesi ja matkaa uteliaana äänien mukana katsomaan, mihin paikkaan ne olemuksessasi päätyvät. Ihanaa lehtien havinaa ja mitä ikinä kuuletkaan. Ohi lentävän linnun laulu. Luonnon satunnaiset äänet ovat usein mitä parhaimpia äänen kanssa sisimpään matkaamiseen. Ne voivat olla kuin zen-mestarin yllättävä kongin lyöminen meditaatiosalissa, joka hätkähdyttää nykyisyyteen ja samalla vie syvälle itseen.
Rentous on myös salaisuus
Toinen, joka on tuntuu auttavan on tietenkin rentoutuminen. Kuinka voi päästää kaikki fyysiset ja psyykkiset puristukset, kireydet ja jännitykset heltiämään. Antaa koko olemuksen rentoutua ihanan metsän keskellä. Antaa kaiken hellittää. Niin syvästi, että suusta voi päästä se syvä irtipäästämisen huokaus. haaaaa… Näin voi antaa itseen tulla tilaa, johon luonto aistimuksina ja hiljaisuutena voi tulla vieraaksi ja ehkä tehdä jopa kodin.
Kuitenkin ehkä syvimmät aistimusten kokemukseni ovat olleet hetkiä, kun rennon kehon lisäksi olen hetkeksi päästänyt irti mielestä. Olen vapautunut mielen loputtamasta tarpeesta ymmärtää, käsittää ja rakentaa kuvaa tilanteesta ja siitä, mitä hetken kuluttua tulisi tehdä tai tapahtua. Elämä on tuntunut mysteeriltä.
Se on sinänsä usein hyödyllisen ihmisille lajityypillisen ymmärtämisen ja hahmottamisen tarpeen hellittämistä. Voiko olla hetken tietämättä mitään sekä mitä aikoo hetken kuluttua tehdä? Tai kuka ylipäätään on? Tavallaan palata joksikin lajiksi ennen ihmisiä. Voiko olla vain aisteja ja kehollisuutta?
Mutta oma aistien avautumisen kokemukset eivät kuitenkaan ole olleet palaamista johonkin toisen lajin todellisuuteen vaan enemmänkin hyppy mielen toiselle puolelle. Näinä hetkinä värit tuntuvat kirkkaammilta, kuin olisin siirtynyt uudenlaiselle filmille, jossa kaikki on todellisempaa ja elävämpää. Viimein mitä olisin halunnut tehdä olisi ollut mennä mieleen.
Kaikki tämä voi syntyä spontaanisti hellittämisen kautta ilman mitään menetelmiä tai apukeinoja. Näiden hetkien syntymisen kannalta huomiointi, rentoutus ja kokemus sisäisestä tilasta, joka voi täyttyä aistimuksista, ovat olleet olennaisia. Ne ovat mahdollistaneet sen, että spontaanisti maailma aistimuksineen on voinut vain virrata sisään.
Palataan takaisin metsään pohdintojen matkalta
Edelleen istut kalliolla ja huomiosi vaeltaa vihreissä kukkuloissa. Välillä huomio hypähtää seikkailemaan taivaan pilvissä. Minkälaisia hahmoja niistä muodostuukaan? Ainakin kukkuloita. Tuntuu kuin vihreät kukkulat muuttuisivat taivaalla valkoisiksi kukkuloiksi. Ihanaa, että aurinko lämmittää, vaikka iltapäivä on jo pidemmällä.
Huomio uppoutuu lämmön kokemuksen kanssa kehoon. Nyt, juuri nyt. Kehosi hengittää ihan itse. Kuinka ihmeellistä. Taivaalla pilvet liikkuvat itse. Kuinka ihmeellistä. Lintu lentää ohi ihan itse ja laulaa ihan itse elämän salaisuuksista. Luonto toimii ihan itse.
Eikä ole olemassa kuin vain luonto, joka laajentuu pienistä joista ja pienistä elävistä otuksista valtavien galaksien liikkeeseen ja kaikkeuteen.
Kuinka ihmeellistä onkaan olla osa elämän verkkoa. Olla yksi olento syntyvien ja kuolevien joukossa, mutta juuri nyt niin elossa. Metsän ympäröimänä. Elämän ympäröimänä. Niin ravittuna.
Tämä on elämää. Kuinka hyvä onkaan olla elossa juuri nyt!
Metsien maagisuutta tutkitaan myös uudessa kirjassani: Metsässä – uppoudu metsään, itseesi ja elämään, joka löytyy Hidasta Elämää -puodista.
Unsplash kuvat: Janus Clemmensen / Eneko Urunuela / Eric Muhr / Gabrielle Mustapi
Metsään uppoutumisen menetelmän ohjaajakoulutukset – lämpimästi tervetuloa mukaan!
5 lempeää ajatusta erityisherkälle – “Puhu itsellesi kuin puhuisit rakkaalle ystävälle”
Erityisherkillä on useita hienoja ominaisuuksia, kuten rikas tunne-elämä, vilkas mielikuvitus, kyky uppoutua syvällisiin pohdintoihin, luovuus ja kauneudentaju, luotettavuus ja tarkkuus, myötäelämisen kyky ja vahva intuitio. Joskus omat hyvät ominaisuudet kuitenkin unohtuvat ja herkän elämä tuntuu kaikelta muulta kuin ihanalta. Tavallista herkemmäksi virittynyt hermosto ja aistien kautta tuleva ärsykkeiden tulva saa olon nuutuneeksi tai ylivirittyneeksi. Herkkä tarvitseekin riittävästi aikaa palautumiselle voidakseen nauttia herkkyydestään.
Henkisen valmentajan ja Ihana herkkyys -kirjan kirjoittajan Suvi Bowellanin uutuusteos Erityisherkän päiväkirja toimii herkän ihmisen tsemppikaverina, lohduttajana sekä itsetutkiskelun ja rauhoittumisen välineenä. Kirja kannustaa ottamaan säännöllisesti pienen palautumishetken itsellesi.
Tässä Suvin 5 lempeää ajatusta erityisherkälle:
1. Muista, että sinussa ei ole mitään vikaa, etkä ole yksin ominaisuutesi kanssa. Meitä herkkiksiä on jopa viidesosa kaikista ihmisistä! Itsetuntemuksen lisääminen on hyvä ensiaskel omien ominaisuuksiensa ymmärtämiseen ja hyväksymiseen.
2. Kun tiedät sen, että kaipaat aikaa palautumiselle, suunnittele arkesi niin, että siellä on riittävästi huilaustaukoja. Jos tiedossa on hektinen viikko, mieti missä välissä voit ottaa hetken itsellesi. Viisikin minuuttia hiljaista aikaa voi riittää, kun sen ottaa säännöllisesti.
3. Puhu itsellesi, kuten puhuisit rakkaalle lapselle tai ystävälle. Ihminen harvoin kasvaa ja kukoistaa kritiikin voimalla. Voit rakastaa itseäsi silloinkin kun koet, ettet ole parhaimmillasi. Itsemyötätunto on tärkeää hyvinvoinnin kannalta.
4. Kerro muille tarpeistasi ja tunteistasi. Usein kuvittelemme, että muut, etenkin läheisemme, osaavat lukea ajatuksemme. Kerro, mitä tarvitset ja miksi, voidaksesi hyvin. Annat silloin muille mahdollisuuden ottaa herkkyytesi paremmin huomioon. Tämä ei tarkoita sitä, että muiden täytyy tanssia sinun pillisi mukaan, vaan sitä, että kunnioitat omia tunteitasi ja tarpeitasi sanomalla ääneen mitä kaipaat. Jos me kaikki osaisimme tämän taidon, meillä olisi paljon vähemmän marttyyreja ja passiivis-aggressiivista käytöstä.
5. Pidä hauskaa! Moni aikuinen suorastaan kuolee pystyyn ihan vain siitä syystä, että elämä on täynnä velvollisuuksia ja hauskanpito unohtuu. Tarvitsemme iloa voidaksemme hyvin. Mikä tuottaa sinulle iloa? Mistä nautit yli kaiken lapsena? Voisitko sallia itsesi hullutella vähän enemmän välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat? Jos avoimesti hassuttelu tuntuu liian hävettävältä, voit vaikka tanssia hassun musiikin tahtiin silloin kun kukaan muu ei ole paikalla. Jos asetat ilon prioriteettilistasi kärkipäähän, elämä alkaa tarjoilla yhä enemmän mahdollisuuksia hauskanpitoon.
Kurkkaa kirja:
Voimakkaan tunnereaktion pohja on menneisyydessä – Mitä reaktiosi kertoo sinusta?
Oletko sinä joskus huomannut, että kun sinulle tapahtuu töissä jotain, jonka koet negatiiviseksi, käyttäydyt kotona lastesi kanssa sen tunteen ohjaamana, mitä tunsit töissä?
Ehkä olet löytänyt itsesi sanomasta kumppanillesi “miksi sinä taas..” ja vasta jälkikäteen huomannut, että puhuit nykyiselle kumppanillesi kuin olisit jälleen tutussa tilanteessa. Siis tilanteessa, jossa olit usein edellisessä suhteessasi.
Tai oletko joskus huomannut, että sinua vaivaa se kun ystäväsi ei osoita samanlaista kiinnostusta ajanviettoon kanssasi kuin mitä sinä osoitat hänen suuntaansa? Ehkä olet jopa istunut tunteidesi kanssa läsnäollen ja huomannut, että itseasiassa kokemasi toive ja siitä seurannut pettymys onkin jotain, jota olet kokenut isäsi kanssa.
Jos jokin edellä mainituista resonoi tai herättää kiinnostuksesi, kannattaa lukea eteenpäin. Avaan sinulle asiaa ja kerron sen jälkeen selkeän työkalun, jolla voit
- löytämään selkeyttä näihin kokemuksiin,
- saada vastinetta toiveillesi ja
- oppia käsittelemään johonkin menneeseen tilanteeseen liittyviä tunnekokemuksia niin, että ne eivät tarpeettomasti rasita nykyisiä ihmissuhteitasi.
Miten suhtautua siihen mitä minussa tapahtuu vuorovaikutuksessa?
Olen huomannut, että minulla on karkeasti jaoteltuna kolme vaihtoehtoa siinä, miten suhtautua omiin tunnereaktioihini ihmissuhteissa.
- annan itseni kokea tunnereaktion sen tapahtuessa suoraan ja läsnäolevasti, jolloin kyseinen tunnereaktio ei jää odottamaan tilaisuuttaan purkautua ulos ja minun on mahdollista löytää selkeyttä siihen miksi reagoin tällä tavalla
- syystä tai toisesta en anna itseni kokea tunnereaktiotani suoraan ja läsnäolevasti, jolloin kyseinen emootionaalinen energia jää sisälleni odottamaan tilaisuuttaan purkautua. Tällöin purkautuminen suurella todennäköisyydellä tapahtuu hallitsemattomasti, eikä minulla ole samalla tavalla mahdollisuutta löytää ymmärrystä siihen mitä oikeastaan koen ja miksi
- tiedostaa, että minussa tapahtuu tunnereaktio ja ottaa heti mahdollisuuden tullen hetki sille, että selkeytän mitä minussa oikeastaan tapahtuu suhteessa tähän ihmiseen. Kerron pian sinullekin miten tämä tapahtuu.
Nämä ovat siis valintani, joko kokea se mitä minussa tapahtuu välittömästi tai jälkikäteen, ammentaen hyviä tuloksia tai sivuuttaa se mitä minussa tapahtuu ja saada huonoja tuloksia.
Minun tunnereaktioni kertoo aina minusta
Tämä yksittäinen lause; minun tunnereaktioni kertoo aina minusta, on yksi käytännöllisimmistä lauseista, jonka olen elämässäni kuullut. Ja sen soveltaminen jokaiseen elämäni tilanteeseen on silti haaste. Mitä useammissa tilanteissa olen kykenevä ottamaan vastuun siitä mitä minussa tapahtuu, sitä selkeämpiä ihmissuhteeni ovat. Yhtälailla totta on myös se, että toisen tunnereaktio kertoo aina toisesta. Jotta et ymmärrä sanomaani väärin, minä vaikutan AINA toisiin ihmisiin ja toiset ihmiset minuun. Reaktioni kertovat kuitenkin aina ja poikkeuksetta minusta.
Erotellaan kaksi asiaa toisistaan. Tunne ja tunnereaktio ovat kaksi eri asiaa. Tunnereaktio on aina jotain, jonka yhteydessä tunnet jonkin hieman jännittyvän. Se on henkilökohtainen reaktio siihen mitä tapahtuu ja jos kykenet havainnoimaan reaktioitasi läsnäolevasti, huomaat sen olevan aina hieman voimakkuudeltaan hieman liioiteltu tilanteeseen nähden. Se on myös varmuudella tuttu sinulle entuudestaan, sillä tunnereaktiot ovat aina liitoksissa menneisiiin kokemuksiin.
Tunnereaktion pohja on aina menneisyydessä.
Kun kuljemme jokapäiväisessä elämässämme, kannamme mukanamme loukkaantumisia edellisistä ihmissuhteista, toiseen kohdistuneita toiveita, jotka eivät täyttyneet, surua siitä, että meitä ei nähty tai rakastettu tilanteessa, jossa sitä kaipasimme. Nämä tuoreet tai usein varsin varhaiset kokemukset ovat ne, jotka meissä aktivoituvat tämän päivän päivän tilanteissa. Kun joku ei kuuntele meitä riittävästi työpaikan palaverissa, tilanne koskettaa sitä kohtaa meissä, että meitä ei kuunneltu menneisyydessä.
Tämä menneisyyden kokemus on se, joka kaipaa tulla kuulluksi. Jos vain reagoimme siihen kuvitellen, että kyse on tästä nykypäivän tilanteesta ja pyrimme korjaamaan sen nyt, saatamme saada hetkellisen mielihyvän. Kuljemme kuitenkin ohi mahdollisuudesta saada tämän toistuvan tunnereaktion pohjalla oleva kokemus viimein raukeamaan ja poistumaan kokonaan vuorovaikutussuhteistamme. Tätä raukeamaan auttavaa työkalua avaan sinulle seuraavaksi.
Työkalu
Tämän harjoituksen tarkoitus on auttaa sinua tulemaan tietoiseksi siitä, millaisia asioita tuot mukanasi vuorovaikutustilanteisiin. Se auttaa ymmärtämään, että sinun kokemuksesi tuossa vuorovaikutussuhteessa on vahvasti sinuun ja historiaasi liittyvä. Samalla se antaa mahdollisuuden elää niitä tunnekokemuksia, jotka liittyvät kyseiseen vuorovaikutukseen. Säännöllisesti harjoitettuna se voi auttaa sinun vuorovaikutukseen tuomiasi menneitä kokemuksia raukeamaan. Se myös auttaa meitä ymmärtämään oman kokemuksemme kautta, että se mitä koemme kyseisessä ihmissuhteessa on jotain omaamme.
Varmista, että olet tilassa, jossa sinulla on 10 minuuttia aikaa olla rauhassa harjoituksen äärellä.
Valitse mielessäsi ihmissuhde, jossa huomaat itsesi kokevan säännöllisesti tiettyjä tunnereaktiota. Tai vaihtoehtoisesti voit valita ihmissuhteen, jossa vastikään huomasit reagoivasi voimakkaasti.
Aseta sitten kaksi tuolia vastakkain, sinulle sopivalta tuntuvalle etäisyydelle toisistaan. Tässä kohtaa voit laittaa kellon soimaan 1o minuutin kuluttua.
Asetu istumaan toiselle tuoleista. Sulje silmäsi hetkeksi ja hengitä kaksi kertaa rauhassa sisään ja ulos, siten, että tunnet oman hengityksesi. Istu sitten noin puolen minuutin verran hiljaa paikallaan, antaen itsesi vain aistia, tuntea ja havaita mitä sinussa tapahtuu juuri nyt.
Avaa rauhassa silmäsi. Kuvittele omalla tavallasi tämän ihmissuhteen toinen osapuoli istumaan vastakkaiselle tuolille. Seuraa uteliaisuudella mitä sinussa tapahtuu. Huomaa, että harjoituksella ei ole mitään erityistä päämäärää.
Sanoita sitten itsellesi ääneen mitä sinussa tapahtuu istuessasi tämän toisen ihmisen kanssa. Tämä ääneen sanottaminen on edellytys sille, että sinussa tapahtuva tulee sinulle aidosti näkyväksi. Kenties huomaat kokevasi itsesi tietynlaiseksi toisen edessä. Tai huomaat kokevasi hänet tietynlaisena. Sanoita nämä huomiot ääneen. Sinussa saattaa myös herätä halu sanoa jotain toiselle. Kokeile sanoa tämä asia ääneen. Huomaa kuitenkin, että harjoituksen ensisijainen tarkoitus ei ole keskustella toisen kanssa. Se on yksi mahdollinen asia, jolle sinussa voi olla tarve. Tärkeintä on kuitenkin olla utelias omasta kokemuksestasi, seurata sen muutoksia ja sanallistaa kokemaasi ääneen.
Jatka tätä havainnoivaa sanoittamista ja läsnäolon harjoittamista kunnes kello soi. Kysy sitten itseltäsi ääneen mitä opit tämän harjoituksen aikana. Vastaa myös äänen.
Menneisyyden raukeaminen
Kyseinen työkalu on minulle käytössä kaikissa merkittävissä ihmissuhteissani. Kun huomaan reagoivani vuorovaikutustilanteessa jollain tapaa, otan hetken aikaa sille, että istutan itsekseni ollessa toisen tuoliin eteeni ja ryhdyn opiskelemaan sitä mitä minussa oikeastaan tapahtuu. Näin pystyn itsenäisesti tuomaan selkeyttä ihmissuhteisiini sen sijaan, että eläisin siellä minulle itsellenikin epäselvien tunnereaktioiden ohjaamana.
Läsnäolevissa ja kypsissä ihmissuhteissa on toisinaan tilaa myös sanoittaa näitä kokemuksia ääneen toiselle. Se on mahdollista sen kautta, että sen osapuolet ja etenkin minä itse olen ymmärrän sen, että omassa kokemuksessani on kyse minusta. Jos olen vielä kypsymätön ja vastuutan lapsenomaisesti läheisiäni siitä mitä koen, tällainen keskustelu on hankalaa. Puurot ja vellit, eli vastuu alueet ovat sekaisin ja sen sijaan, että kantaisin vastuun siitä mitä koen, ojennan sen tavalla tai toiselle toiselle. Tiedät uskoakseni hyvin mistä puhun.
Kiitän ajasta ja huomiostasi.
Helppo ja gluteeniton puolukkapataleipä – Vain 3 työvaihetta!
Pataleivät ovat mielestäni ihanan helppoja valmistaa. Käytännössä leivän ainekset vain sekoitetaan yhteen, taikina kohotetaan, laitetaan pataan ja uuni hoitaa loput. Tätä pataleipää ilahduttavat pirteät puolukkasattumat. Minusta leipä on parhaimmillaan juuri uunista tulleena. Rapea leipä, jonka pinnassa helmeilee sulanut voi ja maukkaat puolukkasattumat on suorastaan vastustamaton yhdistelmä.
Puolukkainen pataleipä
3,5 dl lämmintä vettä
4 dl gluteenittomia kaurahiutaleita
3 dl gluteenittomia kaurajauhoja
200 g puolukoita
2 tl kuivahiivaa
1 rkl luomu hunajaa
1,5 tl suolaa
VAIHE 1) Jos käytät leivonnassa pakastepuolukoita, sulata ne aluksi huoneenlämpöisiksi
VAIHE 2) Lämmitä vesi taikinakulhossa. Lisää sen jälkeen lämpimän veden joukkoon kaikki aineet, puolukoita lukuun ottamatta ja sekoita hyvin. Anna taikinan kohota liinan alla noin 30 minuuttia.
VAIHE 3) Vuoraa padan (tai kattilan) reunat leivinpaperilla. Sekoita puolukat kohotetun taikinan joukkoon varovaisesti nostellen. Laita taikina pataan ja kansi padan päälle. Siirrä pata kylmään uuniin ja käännä uunin lämpötila 225 asteeseen. Aloita paistaminen tällä tapaa hiljalleen lämpötilan noustessa. Paista leipää kansi päällä noin 45 minuuttia. Ota tämän jälkeen leipä pois padasta leivinpaperin nurkista vetämällä. Jatka leivän paistamista uunin ritilän päällä vielä noin 30 minuuttia. Leipä on valmis, kun sen pinta on kauniin paahtunut ja sen pohja kumisee onton kuuloisesti pohjaa koputtamalla.
Jos olet erityisherkkä ja kuormittunut, nämä 11 asiaa auttavat purkamaan stressiä
Työskentelen paljon erityisherkkien kanssa. Lähes joka viikko kuulen nämä lauseet asiakkaitteni suusta:
- “Imen kaikkien tunteet itseeni.”
- “En kestä maailman pahuutta.”
- “Olen aivan väsynyt päivän päätteeksi.”
- “En saa ajatuksiltani rauhaa.”
Erityisherkän keho ja mieli ylivirittyvät helposti, jos elämäntahti on liian kiivas ja ärsykkeitä sinkoilee joka suunnalta. Siihen päälle jos lisää vielä taipumuksen huolehtia ensisijaisesti kaikkien muiden hyvinvoinnista ja unohtaa omat tarpeensa, ovat melkoisen ylikuormituspommin ainekset kasassa.
Mitä tavanomaista herkemmän kannattaa ottaa huomioon?
Olen luovinut elämässä herkkyyteni kanssa välillä erinomaisesti ja välillä erinomaisen huonosti. Ensimmäiset 35 vuotta kului ihmetellessä omaa jaksamattomuutta, kunnes sain selityksen ominaislaadulleni luettuani Elaine Aronin kirjan Erityisherkkä ihminen. Oppia ja ymmärrystä on kertynyt monenlaista ja kaikenmaailman self-help -metodit A:sta Ö:hön on tullut testattua. Itsestä huolehtimisen ei tarvitse olla rakettitiedettä, vaan päivittäisten hyvien valintojen tekemistä. Tässä muutama hyvin simppeli ja jokaiselle toteutettavissa oleva asia.
1. Opi tuntemaan itsesi
Tätä en voi kyllin korostaa. Itsensä tunteminen ja hyväksyminen tekevät elämästä NIIN paljon helpompaa. Moni herkkis on tullut väärin ymmärretyksi ja on ymmärtänyt itsensäkin väärin. Lue ja tutki asiaa ja tutustu muihin herkkiin. Huomaat, että kaltaisiasi on pilvin pimein ja olet ihan normaali.
2. Tunnista omat tarpeesi
Koska olet viimeksi kysynyt itseltäsi, mitä tarvitset voidaksesi hyvin? Muut ihmiset kertovat meille kyllä auliisti, millaisia meidän pitäisi olla ja mitä pitäisi tehdä, mutta kuka sinä ihan oikeasti olet, ja mitä sinä ihan oikeasti tarvitset? Hiljaisen hetken päivittäin? Oman makuuhuoneen saadaksesi nukuttua? Tietynlaisen valaistuksen? Toisenlaista ruokaa, kuin mitä muut syövät? On ihan ok tarvita eri asioita, kuin joku muu.
3. Aseta oma hyvinvointisi etusijalle
Jutellessani herkkien ja empaattisten ihmisten kanssa, yksi asia korostuu selvästi. Omien tarpeiden asettaminen toiselle, kolmannelle, neljännelle, usein viimeiselle sijalle. Vaikuttaa siltä, että meidät on aivopesty ajattelemaan, että kaikki muut ovat itseä tärkeämpiä ja itsestä huolehtiminen on itsekästä. Voit antaa piut paut sellaiselle käsitykselle! Terve itsekkyys on elintärkeää. Muiden (esimerkiksi lasten) tarpeet voi ja täytyy totta kai priorisoida kun se on välttämätöntä, mutta omiaan ei tarvitse sysätä pahnan pohjimmaisiksi.
4. Aseta terveet rajat
Monet väsyneistä asiakkaistani eivät edes oikein tiedä, mitä rajat ovat ja mihin ne voi vetää. Kun rajat ovat olemattomat tai puutteelliset, väsymys ja uupumus ovat väistämätön seuraamus. Lisävaivakseen saa aimo annoksen pahaa mieltä: kiukkua, epäoikeudenmukaisuuden tunteita ja pahimmillaan katkeruutta. Mieti miten haluat tulla kohdelluksi, mihin olet valmis suostumaan ja mihin et, mikä on sinulle tärkeää ja mikä ei, kuinka paljon olet valmis joustamaan missäkin tilanteessa, ja niin edelleen. Päätä vähintäänkin se, mitkä asiat ovat sinulle ehdoton ei, ja pidä niistä itsesi tähden kiinni. Rajat voivat myös muuttua elämäntilanteesta riippuen ja niistä voidaan sopia yhdessä.
5. Valitse, mitä uutisia seuraat ja millaisia asioita päästät mieleesi
Mediaa vaivaa ylenpalttinen negatiivisuus. Lakkasin katsomasta uutisia ja lukemasta lehtiä 12 vuotta sitten, sillä niistä tuli kerta kaikkiaan niin paha olo. Kaikki olennaisen tärkeä tulee kyllä tietoisuuteeni ilmankin. Omaa mieltä on hyvä suojata. Se ei tarkoita totuuden kieltämistä ja tietämättömyyttä, vaan tietoista valintaa keskittyä siihen, mikä on hyvää ja kaunista. Jos antaa median pommittaa itseään jatkuvilla negatiivisilla viesteillä, se kuormittaa ja saattaa jopa ahdistaa. Herkkä on herkkä eläytymään toisten kärsimykseen ja kantamaan muidenkin taakkoja. On parempi siis keskittyä ratkaisuihin kuin mässäillä ongelmilla.
6. Maadoitu ja putsaa energiasi päivittäin
Stressaantuneena tunteet ottavat vallan ja käy usein niin, että yhteys omaan kehoon ja turvallisuuden tunteeseen katoaa. Herkän mieli on muutenkin vilkas ja kuormittuneena saattaa käydä niin, että huolestuneet ajatukset ottavat täysin vallan. Silloin ihminen leijailee mielensä vietävänä. Kun palaa tietoisesti kehoon, vie mielikuvitusjuuret syvälle maahan ja vaikkapa hytkyttelee liiallisen energian sisuksistaan pois, olo helpottuu. Itse myös putsaan oman energiakenttäni päivittäin: komennan itselleni vieraan energian pois ja vedän muille jakelemani energian takaisin. Vaikutuksen huomaa yleensä selvästi.
7. Vietä aikaa luonnossa
Tämä on itselleni ihan elinehto. Ei tarvita kuin muutama minuutti luonnon helmassa ja koko hermojärjestelmä sanoo ”Aah…ihanaa!” Luonto parantaa. Se hellii aisteja, laskee verenpainetta, vähentää stressihormonien määrää ja kohentaa immuunipuolustusta. Varsinkin jos elää kaupungin betoniviidakossa, kannattaa muistaa tankata riittävä annos luontoa säännöllisesti.
8. Älähän hättäile
Erityisherkät ihmiset ovat tyypillisesi tunnollisia ja tarkkoja. Ainakin minut tämä ominaisuus on saanut pulaan kerta toisensa jälkeen. Lupaan liikoja ja väsytän itseni puskemalla hommat tunnollisesti maaliin, vieläpä mielellään etuajassa. Itselleni luonnollinen rytmi, jolloin saan parasta jälkeä aikaiseksi, on sellainen, että voin keskittyä rauhassa yhteen asiaan kerrallaan ja sulkea häiriötekijät ulkopuolelle. Kun saan tämän rauhan olen tehokas ja nopea. Jos tekemiseni toistuvasti keskeytyy, olen ärtynyt hermoraunio, jonka työteho on nolla. Jos katsot arkeasi viikon verran eteenpäin, miten voisit suunnitella tekemisesi niin, että saat mahdollisuuden hoitaa asiat mahdollisimman paineettomasti? Monesti asiat voi järjestellä itselle mukavammin, kun vain viitsii nähdä sen vaivan ja kehtaa pyytää tarvittaessa apua.
9. Anna tunteiden virrata vapaasti
Olen ollut ja välillä olen vieläkin tunteitteni piilottamisen mestari. Sen aiheuttama kuormitus olikin suuri syy siihen, että opiskelin CTE- tunneterapeutiksi. Nyt on ainakin käytössä metodi, jolla kehoon jääneet tunteet saa itsestään tehokkaan lempeästi ulos. Jos katsoo pieniä lapsia, näkee kuinka luonnollisesti tunteet virtaavat. Niihin ei sisälly sellaista häpeää kuin monella meistä aikuisista. Ihminen on tunteva olento ja tunteiden kirjoon kuuluu hyvältä tuntuvia ja ei niin hyvältä tuntuvia tunteita. Anna itsesi tuntea. Se on aitoa ja tervettä, eikä reppuun kerry niin paljon kiviä kanniskeltavaksi.
10. Anna kosketuksen rauhoittaa
Vauvat eivät ole ainoita, jotka tarvitsevat vierihoitoa ja kosketusta. Lempeä kosketus rauhoittaa, lievittää fyysistä kipua ja saa hyvänolon hormonin oksitosiinin virtaamaan. Olen onnekas, kun minulla on lapset, jotka vielä teineinäkin antavat halata, ja mies, jonka syli on kuin turvasatama. Jos elää yksin, läheisyyttä voi saada lemmikiltä, lempeästä hieronnasta ja muista kehoa hellivistä hoidoista. Itse olen kokenut ihanaa parantavaa kosketusta ja läheisyyttä myös erilaisilla henkisen kasvun kursseilla ja työpajoissa. Omaa stressitasoaan voi laskea myös silittelemällä itse itseään ja puhumalla itselleen rauhoittavasti. YouTubesta löytyy videoita aiheesta hakusanalla ”self-havening”.
11. Muista hengittää
Oletko huomannut, mitä tapahtuu hengityksellesi, kun stressaannut? Yleensä pallea kiristyy ja hengitys muuttuu pinnalliseksi. Se voi hetkeksi jopa salpaantua. Itselläni myös nielemisrefleksi menee sekaisin, jos olen aivan ylikuormittunut. Keuhkojen yläosaan jäävä pinnallinen hengitys voi jäädä tavaksi ja se ylläpitää jännitystilaa. Emme usein ole tästä edes tietoisia. Hengittämällä vatsanpohjaan saakka syvään ja rauhallisesti saa varsin nopeasti laskettua itseltään ylikierroksia. Hengitykseen keskittyminen saa myös villinä laukkaavat ajatukset rauhoittumaan.
Nämä ovat asioita, joita voi ja kannattaa harjoittaa ihan joka päivä.
Lisää hyvinvointivinkkejä ja -harjoituksia löydät Ihana herkkyys -kirjasta sekä sen pariksi syntyneestä työkirjasta Erityisherkän päiväkirja.
Moni puskee eteenpäin niin kuin elämässä olisi vain yksi vaihde – jos et osaa vaihtaa vaihdetta, uuvut
Silloin kun vielä suoritin elämääni, minulla oli vain yksi vaihde. Sen tarkoitus oli viedä eteenpäin elämässä niin lujaa kuin mahdollista. Sama tahti oli päällä aamusta iltaan, viikosta toiseen, vuodesta toiseen. Mutta kun painaa kaasua täysillä pohjaan pysähtymättä, ennemmin tai myöhemmin törmää seinään tai kone hajoaa.
Uupumuksen myötä oli pakko ensin hidastaa ja lopulta pysähtyä vähäksi aikaa kokonaan.
Kun voimat alkoivat palautua, aloin tunnistaa elämässäni erilaisia vaiheita, jotka näyttäytyvät arjessa eri muodoissa. Kukin vaihe vaatii omanlaistaan elämisen rytmiä. Herkkyys ja läsnäolo auttavat tunnistamaan, mitä kuhunkin vaiheeseen luontaisesti sisältyy.
- Uuden alku on heräämisen ja valmistautumisen aikaa. Se voi olla täynnä ideoita ja uteliaisuutta – ja miksei vastustustakin, jos edessä oleva tuntuu vaikealta tai vastenmieliseltä. Uuden alku voi olla maanantaiaamu, kouluvuoden ensimmäinen päivä tai työprojektin aloituspalaveri. Se voi olla myös unelma, joka alkaa vetää sinua puoleensa. Mikään ei ole vielä käynnissä, mutta jotain on vireillä. Ehkä ruovit jo hieman lähtökuopissasi. Ilmassa voi olla odotuksen tunne.
- Kun on aika lähteä liikkeelle, astut luovaan virtaan ja toiminnan vaiheeseen. Nyt on aika tarttua toimeen! Se ei kuitenkaan tarkoita jatkuvaa suorittamista alusta maaliviivalle. Flow-tila löytyy parhaiten, kun opit vuorottelemaan tekemisen ja olemisen välillä. Otat reippaan askeleen eteenpäin, sitten pysähdyt taas hetkeksi kuulemaan, mitä seuraavaksi kannattaa tehdä. Intuitiolle, luovuudelle ja hyvälle fiilikselle tulee tilaa, kun et juokse päättömästi eteenpäin. Hetkittäin voit painaa kaasuakin, mutta älä anna jalan jämähtää kaasupolkimelle liian pitkäksi aikaa, vaan kevennä välillä.
- Jossain vaiheessa vastaan voi tulla kaaosvaihe. Sitä harvemmin kukaan elämäänsä suunnittelee, mutta se kuitenkin aika ajoin iskee. Tielle nousee esteitä, hidasteita, vastoinkäymisiä. Joku luovuttaa, joku toinen taas puskee väkisin harmaan kiven läpi. Kumpikaan ei ehkä ole paras vaihtoehto. Parasta on kysyä kaaokselta, mitä siltä olisi hyvä oppia. Mitä se yrittää viestittää? Onko syytä muuttaa suuntaa, vai jatkanko eteenpäin jollain toisella tavalla – vaikkapa uudella asenteella?
- Kun kaaos on selätetty, tulee vastaanottamisen vuoro. Tenttitulokset tulevat, projektin loppuraportti on valmis ja työpäivä on päättynyt. Kiitä itseäsi ja muita, ainakin ajatuksen verran – ota rohkeasti vastaan työsi hedelmät. Mitä suurempi saavutus, sitä suurempi juhlakin voi olla! Ja kun juhlat on juhlittu, on aika päästää irti ja hellittää. Enää ei tarvitse touhuta niin paljon.
- Hitain vaihde on se, kun palaat jälleen olemisen tilaan. Se tarkoittaa vauhdin hiljentämistä, pysähtymistä ja rentoutumista. Vanha kuorma saa purkautua mielestä ja kehosta, jäät hetkeksi lepäämään tyhjyyden tilaan. Kun uskallat kohdata sen ja olla ihan hiljaa, elämääsi tulee jälleen tilaa uudelle.
Mille vaiheelle sinä tarvitsisit nyt elämässäsi tilaa? Miten voisit vaalia sitä tilannetta, jossa olet?
Kun haluat ymmärtää ja hoitaa itseäsi kasvun eri vaiheissa, tutustu Katri Syvärisen inspiroivaan kirjaan Vuoden paras päivä. Se tarjoaa lohdun ja kannustuksen sanoja, missä tahansa tilanteessa oletkin menossa!
Ahdistus, riippuvuudet ja ihmissuhdeongelmat saattavat periytyä sukupolvelta toiselle – Näin tunnetaakkoja voi keventää
Miksi osa meistä on taipuvaisia kantamaan erilaisia elämään liittyviä taakkoja – jopa niin, että omien lisäksi he kantavat myös sellaisia muiden taakkoja, jotka eivät lähtökohtaisesti kuuluisi heille?
Minäkin olen ollut taakankantaja, monen sukupolven jatkumossa. Jokaisen taakankantajan tarina on ainutlaatuinen ja siten erilainen. Omaan, osittain perittyyn, taipumukseeni liittyy erityisesti vahva syyllisyyden tunne, erilaisine rinnakkaistunteineen. Ajoittain olen jopa kokenut, että olen syntynyt tähän maailmaan syyllisyyden taakka mukanani, mistä se sitten elämän matkalleni onkaan kulkeutunut.
Jokainen meistä kantaa kehomielisysteemissään ylisukupolvisia traumataakkoja, niitä emme voi välttää. Sanotaan, että pelot ja esimerkiksi sotaan liittyvät traumat kulkeutuvat useamman sukupolven päähän, ennenkuin ne alkavat taakkoina keventyä. Nämä traumaan liittyvät taakat ovat tyypillinen lähtökohta myös sille, että alamme kuormittua mitä erilaisimmista arkisistakin taakoista. Taakkojen kanto voi näkyä elämässä monin tavoin, luettelen tässä muutamia yleisimpiä ilmiöitä:
– Erilaiset psyykkiset oireet, kuten selittämättömät ahdistukset, pelot, jopa paniikkikohtaukset (eläinkokeissa on havaittu pelkojen siirtyminen ylisukupolvisesti, jopa solutasolla).
– Psykososiaaliset haasteet, kuten ihmissuhdeongelmat, jotka voivat olla seurausta turvattomasta kiintymyssuhdemallista, kykenemättömyydestä kohdata ja tunnistaa omia tunteitaan jne.
– Erilaiset riippuvuudet, kuten päihteet, ahmiminen, työnarkomania ja seksiriippuvuus. Kanadalainen lääkäri Gabor Maté onkin nimennyt riippuvuussairaudet “Please love me” -syndroomaksi, koska riippuvuuksien taustalla hyvin usein on lapsen kokemus siitä, että häntä ei ole nähty, rakastettu ja hyväksytty aitona itsenään. Tämä pitäisi olla jokaisen lapsen perusoikeus.
– Keholliset vaivat, kuten pitkittyneet kiputilat ja taipumus reagoida stressaavissa tilanteissa voimakkaalla kehon jähmettymisellä ja menemällä suoja-asentoihin. Nämä voivat olla myös aivojen peilisolujen kautta vanhemmalta lapselle siirtyviä asento- ja liikemalleja, joita yleensä ei tiedosteta.
Tässä siis vain joitakin esimerkkejä siitä, miten laaja-alaisesti traumataakka voi siirtyä. Kokemus omasta riittämättömyydestä on myös hyvin tyypillinen taakankantajalle, juuri edellä mainitun syyllisyyden tunteen seurauksena. Tuntuu, että mikään ei riitä, aina pitäisi olla tehokkaampi, aikaansaavampi, menestyneempi.
Tähän tilanteeseen kannattaa siis pysähtyä, mikäli huomaa itsessä taipumusta kantaa (turhia) taakkoja. Tutki, mitä seurauksia sinulle on siitä tullut, miten tälläkin hetkellä reagoit kehosi, mielesi, ihmissuhteittesi ja esimerkiksi työsi kautta.
Keho ja kehossa ilmenevät tunteet ovat hyvä väylä lähteä liikkeelle tältäkin osin. Tunteita ei tarvitse sanallisesti tunnistaa, vaan tärkeämpää on pysähtyä sen kehokokemuksen äärelle, jossa tunnet kyseistä tunnetta. Itse huomasin aikanaan, miten syyllisyyttä ja riittämättömyyttä kokiessani kehoni ja hengitykseni supistuivat, joskus tunsin olevani jopa pieni tyttö, joka halusi tilanteessa muuttua näkymättömäksi. Tämä pieni tyttö – kuten niin monet muutkin pienet tytöt ja pojat – lopulta oppi pärjäämään elämässä miellyttämällä muita, jotta saisi hyväksyntää ja välttäisi siten tuntemasta syyllisyyttä.
Tunteiden kokeminen ja salliminen on rohkea teko itseä kohtaan. Se ei aina ole helppoa, mikäli on vuosien ajan oppinut välttämään tunteita erilaisin tavoin. Itselleni yksi tärkeimmistä kehoterapeuttisista keinoista on ollut TRE-tärinäterapia (Tension releasing exercises), jonka avulla olen päässyt kiinni jopa lapsena kokemiini tunteisiin ja voinut päästää kuormittavista selviytymiskeinoista turvallisesti irti. Lihasten spontaani värinä aktivoituu juuri sinne kehon osaan, jossa kannat eniten kroonisia lihasjännityksiä. Tämän vuoksi näen, että menetelmä sopii erityisen hyvin taakankantajille kehomielen taakkojen vapauttamiseen.
TRE-menetelmästä voit lukea lisää TRE Finlandin sivuilta, josta löydät myös eri puolilla Suomea toimivien sertifioitujen ohjaajien yhteystiedot. TRE:tä suositellaan opiskeltavan koulutetun ohjaajan kanssa turvallisen työskentelyn takaamiseksi.
Artikkelikuva: Anne Toivonen (Instagram anne_toivonen)
Tuntuuko joskus siltä, ettet saa toiselta sitä, mitä kaipaat? – Tästä voi olla apua
Luulisin, että jokainen meistä on tuttu sen kokemuksen kanssa, että emme saa toiselta sitä mitä kaipaamme. Usein tuo toinen on ihminen mutta toisinaan voi tuntua siltä, että se on elämä, joka ei anna sitä mikä meille kuuluu.
Minulle tämä kokemus on varsin tuttu. Siksi olen etsinyt selkeyttä siihen miksi olen kokenut näin ja mitä asialle voi tehdä. Selkeyden löytäminen on ollut tärkeää sillä tuossa tilassa eläminen voi rasittaa yllättävän paljon niin omaa kuin myös lähimmäisten elämää, kuten saatat tietää. Ymmärryksen lisäksi olen löytänyt työkaluja siihen, miten voin paremmin tarjota itselleni niitä asioita, joita kaipaan.
Otetaan pari esimerkkiä alkuun niin saadaan kiinni siitä millaisiin kokemuksiin viittaan.
- Minusta tuntuu palaverissa siltä, että minulle ei osoiteta arvostusta minulle kuuluvalla tavalla
- Koen, että kumppanini ei kuuntele minua
- Ystäväni ei ole yhtä kiinnostunut viettämään aikaa kanssani kuin minä hänen
Haluamista ja kaipaamista on monenlaista. Luettelen tähän muutamia asioita, joita huomaan meidän usein kaipaavan: huomio, ymmärrys, rakkaus, arvostus, kuunteleminen, kunnioitus, kiinnostus, seksi, tuki, että meitä lähestyttäisiin sekä läheisyys.
Pysähdy ihan hetkeksi ja mieti hetki sitä, missä tilanteissa sinä huomaat, ettet saat joltain toiselta kaipaamaasi.
Halut ja kaipuut ovat täysin luonnollinen asia. Jokaisella on niitä. Jos meillä ei ole sellaisia, voi olla hyvä hieman huolestua sillä silloin olemme kovettaneet osan inhimillisyyttämme. Ei siis pohdita sitä, ovatko kaipuumme hyvä vai huono asia. Olennaisempaa on se, mitä teemme niiden kanssa.
Yksi luonnollinen tapa reagoida tarpeisiin ja haluihin on se, että jos ne eivät täyty, vaihdamme sen toisen. Työpaikan, kumppanin tai ystävän. Tai ehkä pyrimme sivuuttamaan kaipuun. Osa meistä saattaa eksyä sellaisen kirjallisuuden pariin, joka kertoo meille miten saamme paremmin sen mitä haluamme. Kaikki edellä mainitut ovat itselleni tuttuja lähestymistapoja. Ratkaisu, joka on tuottanut minulle eniten tuloksia löytyi kuitenkin muualta, hieman yllättävästäkin paikasta.
Siitä ymmärryksestä, että kukaan ei ole velvoitettu antamaan minulle yhtään mitään.
Sanat voivat aluksi kuulostaa karulta tai inhorealismilta. Lue kuitenkin eteenpäin sillä tarkoitukseni ei ole millään tapaa olla karu vaan valottaa ymmärrystä asiaan, joka voi muuttaa elämää perustavanlaatuisesti.
Miksi alitajuisesti odotamme, että toinen antaa meille sen mitä kaipaamme?
Selitys löytyy ihmisen kehityksestä. Tiedät varmasti, että ollessamme lapsia olemme täysin riippuvaisia ympäristöstämme, pääasiassa vanhemmistamme. Kenties tiedät myös sen, että kehitykseemme kuuluu luontaisesti vaihe, jossa koemme olevamme oikeutettuja siihen, että maailma ja sitä edustavat vanhempamme antavat meille kaiken mitä tarvitsemme. Olemme maailman napa.
Se mitä et kenties tiennyt on olennaisinta: me elämme edelleen vahvasti maailmassa tämän varsin nuoren minuutemme osan kautta ja suhtaudumme maailmaan yhä samalla tavalla kuin vanhempiimme. Kuin olisimme maailman napaa ja maailma olisi meitä varten.
Mitä läheisempi suhde meillä on toiseen, sitä enemmän kallistumme kanssakäymään tämän varhaisen minuutemme sävyttäminä. Niin kauan kuin kanssakäymme toisen kanssa tästä lapsenomaisesta paikasta, odotamme aina alitajuisesti tuon toisen antavan meille sen mitä kaipaamme. Uskon, että sinun on helppo tunnistaa tämä asia käytännössä kun vain muistelet tilannetta, jossa haluat tai kaipaat toiselta jotain. Koetko käyttäytyväsi tuossa hetkessä aikuisen vai lapsen tavoin?
Syvennetään ymmärrystä asiasta vielä hieman. Kun minuutemme kehittyy, se kehittyy aina vuorovaikutuksessa toisen kanssa. Tämä vuorovaikutteisuus on siis keskeinen tekijä psykologisen minuutemme, persoonamme, toiminnalle. Se on aina jotain suhteessa johonkin toiseen. Koska kehitymme niin vahvasti elämään tämän psykologisen minuutemme kautta sen sijaan, että kehittäisimme sen rinnalla läsnäolotaitoja ja kykyä tiedostaa itsemme vailla toista, halumme ja toiveemme kohdistuvat aina ulkopuolelle. Se mitä kaipaamme, haluamme tai tarvitsemme on aina jossain toisessa.
Aluksi on tärkeä ymmärtää, että toiselta haluaminen ja kokemus siitä, että toinen on velvoitettu antamaan meille sen mitä kaipaamme, on varhaiseen kehitysvaiheeseemme liittyvä asia. Sen jälkeen voimme alkaa avautua sille, että aikuistumiseen ja itsenäistymiseen kuuluu sen asian sisäistäminen, ettei yksikään toinen olento ole vastuussa meistä tai velvoitettu mihinkään.
Se ei silti tarkoita sitä, että emme voi saada toisilta sitä mitä kaipaamme. Se tarkoittaa vain sitä, että kukaan ei ole velvoitettu antamaan meille sitä mitä kaipaamme. Kun olemme valmiit aloittamaan tämän asian sisäistämisen, suhteemme kaikkiin ja kaikkeen ympärillämme voi muuttua runsain mitoin kypsemmäksi, mahdollistaen kunnioittavamman, avoimemman ja tuloksiltaan toimivamman kanssakäymisen.
Lopulta kyse on vastuullisuudesta
Kypsyys on kykyä tunnistaa vastuu omasta olemassaolostaan. Mitä syvemmin pystymme tiedostamaan vastuumme, sitä paremmin voimme soveltaa sitä käytännössä. Käytännössä soveltaminen tarkoittaa:
- kukaan ei ole syyllinen siihen mitä koen
- kukaan ei ole syyllinen siihen mitä en koe
- kukaan ei ole vastuussa elämäni liikuttamisesta johonkin suuntaan
- kukaan muu ei ole vastuussa siitä mihin elämäni on liikkunut
Tämän seuraamuksena alamme terveellä tavalla eriytyä ja itsenäistyä aikuiseksi itseksemme. Tunnistamme toiset ihmiset erillisiksi ihmisiksi ja sen sijaan, että käyttäytyisimme heitä kohtaan kuin he olisivat meille jotain velkaa tai lähteitä täyttymykselle, voimme alkaa lähestyä heitä ja heidän tilaansa kunnioittavammin.
Aihe on laaja ja lisätiedon sijaan haluan antaa sinulle konkreettisen tavan lähestyä asiaa ja lisätä tietoisuuttasi vastuullisuudesta.
Toistuvan kysymyksen harjoitus
Istu alas rauhallisessa tilassa, jossa sinua ei häiritä. Aseta kello soimaan kymmenen minuutin kuluttua. Hengitä rauhassa pari kertaa syvään sisään ja ulos, aistien hengityksen. Anna sitten itsellesi lupa rentoutua ja hetken ajan anna huomiosi levätä kehosi aistimuksissa, siinä mitä tunnet ja mitä mielessäsi tapahtuu.
Esitä sitten ääneen itsellesi kysymys: missä minä huomaan asettavani vastuun toiselle? Vastaa kysymykseen ääneen. Huomaa, että tarkoitus ei ole löytää oikeaa ratkaisua tai vastausta vaan olla utelias siitä, missä huomaat vastuuttavasi toista/toisia. Ei ole kiirettä mihinkään. Kun vastauksesi luontaisesti päättyy, esitä kysymys itsellesi ääneen uudelleen. Vastaa ääneen tuoreesti, uteliaana ja vailla tuomintaa sitä kohtaan missä vastuuttaminen tapahtuu. Jatka tätä tunnustelevaa kysymisen ja vastaamisen ketjua kunnes kello soi. Kysy sitten itseltäsi miten harjoitus vaikuttaa sinuun.
Miten halut ja tarpeet sitten täytetään?
Kirjoitan aiheesta tulevaisuudessa lisää sillä se ansaitsee oman kokonaisuutensa. Useat tarpeemme ovat luonteeltaan sellaisia, että ne pohjautuvat menneissä vuorovaikutussuhteissa täyttymättä jääneisiin tarpeisiin. Niiden kohtaaminen oikealla tavalla on edellytys menneisyydestä kumpuavien tarpeiden riittävään täyttymiseen ja raukeamiseen.
Haluan kuitenkin tähän hetkeen jättää sinulle käytännöllisen vinkin siihen, miten voit alkaa huolehtimaan tarpeistasi. Kyse on erittäin yksinkertaisesta jutusta.
Sen sijaan, että esimerkiksi:
- sanot toiselle; sinä et ole antanut minulle
- sanot toiselle; anna minulle
- kiellät tarpeesi
- mökötät tai kiukuttelet toiselle
- yrität epäsuorasti saada toisen ymmärtämään tarpeesi ja vastaamaan siihen
kerrotkin toiselle avoimesti:
- huomaan kaipaavani sitä, että joku koskettaisi minua
- huomaan olevani epävarma ja kaipaavani tukea
- huomaan, että tarvitsisin toisen kommunikoivan, että paljastamani asia on tervetullut.
Olennaista on ottaa vastuu omasta tarpeesta ja puhua itsestään avoimen haavoittuvasti vailla odotusta sille, että toinen antaa sinulle sen mitä kaipaat. Jos huomaat, että sinussa on odotus, älä sulje sitäkään pois. Voit ottaa siitä vastuun ja olla rehellinen siitä toiselle tai ainakin itsellesi, että odotat toisen antavan sinulle jotain. Tällä tavalla kommunikoituna jopa sinun vaatimuksestasi tulee antamista, annathan itsesi toiselle paljaasti sellaisena kuin olet.
Toivon, että kirjoituksesta on sinulle hyötyä. Mielestäni nämä asiat olisi tärkeää opettaa jo peruskoulussa. Kiitän ajasta ja huomiostasi.
Kenenkään ei tarvitse olla vahva loputtomiin – Ihmisellä on tarve tulla nähdyksi myös särkyneenä
Järjestimme Hidasta elämää -keskustelualueella kirjoituskilpailun, johon osallistui lopulta yli sata tekstiä – kiitos jokaiselle oman luomuksensa jakaneelle ♥ Kilpailun voitti Roosa Jokela, jonka tekstin voit lukea alta. Onnea voittajalle!
Lisäksi annamme kunniamaininnan EricaAavalle hänen koskettavista runoistaan. Kilpailun satoa pääset lukemaan täällä.
”Tänään sä Roosa et ollut vahva.”
Psykologin sanomat sanat itkuisen selitykseni päätteeksi pysäyttivät. Se ei ollut syytös, vaan lempeän hyväksyvä toteamus. Vapautus. Se oli ehkä ihaninta, mitä minulle oli vuosiin sanottu.
Sitä ennen päivä oli ollut tavallinen, vuoden 2017 helteinen heinäkuun päivä. Mutta noiden sanojen myötä se yhtäkkiä muuttui päiväksi, jolloin jätin taakseni vanhan, ottaakseni jotain uutta tilalle. Minut.
Henkinen vahvuus ja henkisesti vahvat ihmiset tuntuvat olevan jatkuva ihailun ja arvostuksen kohde. Jokainen meistä tuntee varmasti ihmisen, joka on omissa silmissään vahva – sellainen, joka jaksaa jokaisen elämän järjestämän myrskyn lävitse, vaikka edellisestäkään ei olisi kulunut hetkeä kauempaa. Joka näyttää, että pystyy, vaikka muut epäilisivät. Ja hän myös oikeasti pystyy. Vahvan ihmisen pääpiirteisiin voisi kai vielä lisätä sen, ettei hän valita kohtalostaan, vaan jaksaa sanoa kaikille ”Kyllä tämä tästä. Ei valitus auta mitään.” Unohtamatta kunnianhimoisia tavoitteita ja unelmia, joita kohti vahva ihminen etenee hitaasti tai nopeasti – mutta kuitenkin etenee. Hän ei jää tuleen makaamaan.
Erilaisten sairauksieni myötä minulla on mapillinen erilaisia lausuntoja eri terveydenhuollon ammattilaisilta. Niissä lähes yksi toisensa jälkeen minut kuvataan henkisesti vahvaksi ja sitkeäksi tytöksi ja sittemmin nuoreksi naiseksi. Minua myös kehuttiin sellaiseksi läheisten ihmisteni ja ystävieni keskuudessa. Kehuilla tarkoitettiin vain hyvää. Kannustuksilla, jotka lähes poikkeuksetta kuuluivat ”Kyllä sä tästä selviit, kun sä oot niin vahva”, ei haluttu pakottaa, vaan tsempata ja osoittaa luottamusta sekä tukea. Mutta vähän päälle parikymppiseksi tultuani vahvuus muuttui minulle kahlitsevaksi ominaisuudeksi, joka ajoi minut ahdistukseen. Samalla elämästäni loppuivat myös konkreettiset syyt olla vain vahva ja jaksaa. Tulin monessa asiassa voittajana maaliin. Se lisäsi tuota ahdistusta entisestään – mitä minä nyt sitten teen, kun minun ei tarvitse olla enää vahva? Kun psykologi myönsi, etten itkuni keskellä ollut vahva, aloin miettimään, ettei minun ehkä tarvitsisikaan.
Henkinen vahvuus on hyvästä, mutta liialliset mittasuhteet saadessaan se kääntyy itseään vastaan. Kenenkään meistä ei tarvitse olla vahva loputtomiin. Uskon, että jokaisen vahvan ihmisen kuoren alla on tyyppi, joka haluaisi tulla nähdyksi heikkona ja rikkoutuvaisena – ihan särkyneenä. Jolle ei aina sanottaisi, että koska hän on niin vahva, hän kyllä kestää. Sillä totuus on, että jokainen meistä kyllä jaksaa ja kestää, jos ei ole muuta vaihtoehtoa. Ihan oikeasti.
Vahvuus luo myös huomaamatta paineita siitä, miten vahvan ihmisen tulee käyttäytyä. En esimerkiksi itkenyt juuri koskaan, oli mikä oli. En liikuttunut läheisteni hienoista musiikkitulkinnoista tai koskettavista elokuvista. Olin oikeastaan salaa kateellinen muille, jotka tuon taidon omasivat. Myöhemmin ymmärsin, että ehkä itkemättömyyskin johtui siitä vahvuuden muotista, jossa huomaamattani elin. En varmaan olisi uskaltanut itkeä, koska pelkäsin tiedostamattani, mitä muut silloin ajattelisivat siitä vahvasta tytöstä, joka jaksaa ja selviää ihan aina.
Nyt olenkin opetellut olemaan vahvan sijaan enemmänkin arvokkaasti heikko. Tämän matkan aikana olen löytänyt itsestäni huomattavasti enemmän herkkyyden arvokkaita kyyneliä ja monia muitakin tunteita, jotka uskallan näyttää myös ulospäin. En edelleenkään luovuta helposti, mutta saan varmasti romauttavan itkukohtauksen, jos jokin unelmani ei toteudukaan heti ensimmäisellä kerralla tai muuta vastaavaa. Ja se itkukohtaus on ihan ok. Saatan paukutella ovia ja mököttää koko päivän, mutta seuraavana päivänä lupaan aloittaa alusta, uudella suunnitelmalla – ja aloitankin. Sanoisin sitä sisuksi.
Ehkä tulevaisuudessa voitaisiin puhua enemmänkin sisukkaista ihmisistä kuin vahvoista. Vahvuus antaa herkästi kuvan koskaan horjumattomasta ihmisestä.
Mutta sisukas ihminen voi välillä luvan kanssa kaatua ja vaikka maata hetken paikoillaankin maailmaa katsellen, eikä se haittaa. Tulee varmasti aika, jolloin hän jatkaa matkaa – ei sen takia, että muut sitä häneltä odottavat. Vaan siksi, että hän itse haluaa.
Täysikuu herkistää aistit ja vapauttaa naiseuden voimaa – Luo itsellesi oma täydenkuun rituaali
Täysikuun aikana on mahdollista aktivoida ne osat itsestämme, jotka saattavat olla muina aikoina täysin pois päältä. On helpompi tuntea ihmisiä ja luontoa yhdistävä sekä meitä toisiimme liittävä energia ja aistia herkemmin.
Hakeudu veden äärelle.
Jos voit, kannattaa mennä ulos paikkaan jossa virtaa vesi, jotta voit olla yhteydessä kuun vesiä liikuttavaan voimaan. Energisoidu yöllisestä taivaan valosta ja herää voimallisesti eloon. Siirrä kuunvalon taika rituaalien myötä päivänvaloon asti – ja auta ideamaailmasi konkreettista toteutumista. Laita hengityksen tuuleen kipinäsi ja tunteesi, sillä täysikuun aikana manifestoituna kaikki kasvaa ja korostuu. Mieti, millaisia lahjoja tuot eläväksi omaan elämääsi ja sitä kautta tarjoat muiden elämään.
Ensimmäisenä maadota itsesi.
Täysikuurituaalit kannattaa toteuttaa kolmen päivän sisällä; ennen täysikuuta, sen aikana tai heti sen jälkeen. Kuun täysi hetki on taianomainen, täyden potentiaalin aika. Jos huomaat jonkin tietyn tavan toimivan sinulle ja haluat vahvistaa sen energiaa, toista samaa tapaa säännöllisesti kerran kuussa.
Ennen jokaista rituaalia, maadoitu esimerkiksi tuntemalla jalkapohjasi maassa, koskemalla käsillä maata, haistelemalla yrttejä, puhdistamalla tilaa suitsukkeella tai valitsemallasi savulla tai hengittämällä syvään aistien kehoasi muutaman minuutin ajan.
Täysikuussa on erityistä voimaa naisille.
Kohtumme vedet eli kuu-kautiset virtaavat 13 kertaa vuodessa, aivan kuten kuun kierrokset maan ympäri. Feminiini rituaali on luova, uniikki ja kehollinen, rakkaudesta ja kohdun voimasta käsin tehty, ja sillä ei välttämättä ole sidoksia muihin tunnettuihin käytänteisiin. Sen tarkoitus on voimauttaa tekijäänsä ja mahdollisesti muita osallistujia.
Feminiini rituaali voimauttaa tekijäänsä.
Täysin itse luodussa rituaalissa on oma taikansa, mutta tässä muutama vinkki joilla pääset alkuun oman rituaalin koostamisessa:
1. Ota selvää milloin seuraava täysikuu on. Parhaiten pysyt mukana kuun muutoksissa seuraamalla kuukalenteria esimerkiksi puhelimen appeista. Teen myös instaani päivityksiä kuun vaiheista ja jokaisen kuun omasta energiasta.
2. Jos osallistujia on useita, on hyvä muistaa että feminiini rituaali on tasa-arvoinen, joten piiri (ympyrä, mandala) on sille sopiva muoto. Piiri korostaa yhteisöllisyyden voimaa. Ole myös herkkänä kaikkien osallistujien ehdotuksille. Naistenpiirissä on luomista, luottamusta jakamista ja idearikkautta!
3. Valitse symboli. Symboli saattaa nousta meditaatiossa, löytyä taiteesta, oraakkelikorteista tai tulla luokse erilaisin tavoin 3 kertaa. Käytän itse aina kuukauden ajan tiettyä symbolia, merkkiä. Piirrän symbolia, kannan korussa, kaiverran puuhun tai kynttilään tai maalaan kiveen. Symbolin asetan rituaalin ajaksi alttarille. Se on myös taustakuvanani kännykässä, koska siitä näen sen usein.
4. Alttarin kokoaminen on tärkeä osa rituaalia. Valitsemasi objektit kuvastavat sitä mitä haluat kutsua elämääsi, mikä toiveesi rituaalille on, tai jotain mistä haluat luopua tai elämääsi lisätä. Samalla kun kokoan alttaria ja tuon merkityksellisiä objekteja yhteen, kirkastuu rituaalin intentio viimeistään siinä vaiheessa minulle. Alttarilla kannattaa olla jotain mikä tuo kaikki neljä (tai viisi) elementtiä mukaan, jotta alttari linjautuu yhteen luonnonvoimien kanssa. Ajankohdalle sopivia luonnon kauneuksia (muistathan kiittää luontoa sen rikkauksista), talismaaneja, kiviä ja kristalleja. Oikean värinen kynttilä (jos toivot rakkautta = punainen, leijonakuu = keltainen, samhain = musta jne.) Sinä itse päätät mikä on alttarillesi kuuluvaa, onko mukana kuvia, patsaita, esineitä, vai kokoatko kauniin mandalan kukista ja simpukoista tai siitä mitä on helposti saatavilla. Ei kannata hifistellä liikaa, vaan toimia intuitiivisesti.
5. Tuo mukaan vesi. Vesi on feminiinin energian symboli ja luo suoran yhteyden taivaalle. Jos et pääse luonnonveden äärelle, voit ottaa mukaan vettä pulloon tai maljaan. Vesi latautuu kuun valossa. Maljan voi juoda rituaalissa tai seuraavana aamuna.
6. Luo pyhä tila ja aseta intentio! Kaikki mitä täysikuun aikana toivot, manifestoit – kasvaa. Joten ole tietoinen intentioistasi. Kirjoita, puhu ääneen tai meditoi toiveesi. Kun aloitat rituaalin, hae olemisen helppoutta, vaivattomuutta ja luonnollisuutta. Jos olet sisällä, istu ikkunalaudalla, josta näet kuun. Ulkona ollessasi hakeudu kuun valoon. Anna itsesi tuntea suora ja kirkas yhteys Äiti Kuuhun. Kutsu henkioppaasi, luonnon elementit, johdattajasi, voimaeläimesi, henkioppaasi, esi-äitisi/isäsi, mikä ikinä tuntuu sopivalta ja luo pyhä tila arkesi keskelle.
7. Jos rituaalissa on monta osallistujaa, kehotan lukemaan tai jakamaan omia tarinoita, runoja tai nostamaan oraakkelikortteja.
8. Liikettä ja kehollisuutta kannattaa ottaa mukaan rituaaliin, sillä silloin se uppoaa solutasolle ja jättää muistijäljen arkeen asti. Täysikuu on juhlan aikaa, joten tanssi, nautiskele, musisoi ja laula Taivaan kuningattarelle, Äiti Kuulle!
Rakasta kuten kuu, läpi pimeyden.
<<<<<<<< >>>>>>>>
Teksti on osittain kirjastani Lumoava nainen, sekä kalenterista Lumoava vuosi 2019. Kirjasta löydät lisää eri kuun aikoihin sopivia rituaaleja. Tilaa kirja suoraan kotiisi Hidasta elämää -nettipuodista.
Valokuvat: Pixabay / Ulleo, Daria Shevtsova
