Olen kerran ollut tilanteessa, jossa kalleimmallani oli vakava hätä. Se oli kurkistus helvettiin, jota jokainen painajaisissaan pelkää ja rukouksissaan toivoo, ettei koskaan kohtaa.
Minä ja kalleimpani selvisimme lopulta säikähdyksellä, mutta se mitä helvetinkuilussa näimme ei koskaan meistä häviä. Pahimmat maisemat tatuoituvat verkkokalvojen sijaan sieluun.
Maailman suurin klisee on sanonta, että se mikä ei tapa, vahvistaa. Olen osin eri mieltä, sillä rikkovat kokemukset usein todella rikkovat. Ne raapivat viiltoja paperinohueen sieluun, eikä niitä hoivaa mikään laastari tai liima korjaa. Tuskalliset kokemukset voi unohtaa, antaa elämälle anteeksi ja jatkaa, mutta silti uskon, ettei meitä montaakaan haittaisi tiettyjen tapahtumien kumitus oman historiamme sivustoilta.
Uskon kyllä, että kaikki kokemamme muovaavat meistä sen, mitä olemme nyt. Joskus tuskalliset, vaikeat ja pahat kokemukset tekevät meistä parempia ihmisiä kuin mitä olemme olleet. Helvetinkuilukokemusten rutistamat sielut pystyvät niin suureen ja laajaan kiitollisuuteen, ettei se enää ikinä mahdu mihinkään.
En minä sano, että pikkuasiat eivät joskus harmittaisi. En sano, että rutut sukissa eivät ärsyttäisi, unohtuneet eväät joskus ketuttaisi tai kaatunut maito luikauttaisi pienen perkeleen.
Yli-ihmistä ei mikään kokemus kenestäkään tee, eikä pyhimystä, mutta asioiden tärkeysjärjestyksen se rojauttaa paikoilleen kerralla ja pysyvästi. Joskus stressi, kiire, nälkä, väsymys tai siivoton koti hetkellisesti sotkevat palikoita, mutta eivät ne ole kauaa sekaisin. Helvetinkuilu muistuttaa pian, että murut lattialla ovat merkityksettömiä, kun murut sohvalla, omissa huoneissaan tai harrastuksissaan ovat tallessa.
Niissä hetkissä palleassa pollahtaa. Pitää hengittää syvään ja nieleskellä kyyneleitä. Niissä hetkissä lapset kysyvät, onko joku hätänä. Niissä hetkissä he myös tuhahtavat ja pyöräyttävät silmiään, kun sanon, ettei yhtään mikään ole hätänä. Kaikki on vaan niin hyvin. Sitten lapset naksauttavat kieltään ja jatkavat siitä, mihin olivat jääneet. Mutta hymyilevät salaa vähän kuitenkin.
Nämä kiitollisuuden hetket ovat lempeitä puuskia, jotka työntävät ikäviin tunteisiin järjen ja vetävät esiin kärsivällisyyden pyyhkiä sadannen kerran pyyhkimättä jääneet pölyt. Kiitollisuus elämästä ja terveydestä on hahmoton konkretia, josta saa aina kiinni. Se on naru, jonka punainen pää on aina näkyvillä ja joka johdattaa perusasioiden äärelle.
Helvetinkuilusukelluksen kokeneena tiedän, että kaurapuuroarki on se, mitä kaipaa jos sen menettää. Kaipaa räkäisiä neniä, kurahousuja ja kiviä kenkiin.
Kaipaa tavallisia työpäiviä, tylsiä kokouksia, väärän merkkisiä muroja ja merkityksetöntä kinastelua. Kaipaa jopa olemattomien vatsamakkaroiden rutistelua peilin edessä – sillä sitä miettii, miten ihanan pieniä ongelmia sitä olikaan.
Kiitollisuus ihan tavallisesta arjesta rauhoittaa iltapäiväruuhkassa, tyynnyttää typerissä riidoissa ja tyrehdyttää turhan valituksen. Kiitollisuus tuo armollisuutta omaan jaksamiseen ja iltapusuun aidon lämmön.
Mutta silti. Silti minä toivon, ettei sieluani olisi tarvinnut tatuoida, jotta ymmärtäisin kaiken tämän.
Marraskuun pimeys vaikuttaa varmasti mielialoihin. Elämä keskittyy olohuoneen sohvalle. Kesällä kylvettiin valossa pitkälle iltaan asti, innostuen kaikesta uudesta, mutta nyt käännytään sisäänpäin, syvennetään kaikkea koettua ja opittua, kohdataan itseämme ja elämäämme pimeydessä.
Ja silloinhan ne ”ongelmat” alkavat, jos ovat alkaakseen. Kirkkaimmat peilit ja ärsyttävimmät opettajat kun löytyvät sieltä omasta kodista. Heitä ei pääse pakoon, kun ei oikein minnekään jaksa pimeässä ja märässä mennä.
Parisuhde joutuu suurennuslasin alle, lapsista löytyy jos minkälaista huolen aihetta ja itse voi olla hieman hukassa elämänsuuntansa kanssa.
Tapahtuu yllättäviä eroja, räjähtelyjä ja purkauksia. Monella tuntuu keho joko hajoavan tai uudistuvan, riippuen miten sen kokee.
Omana ohjenuorana tälläisinä aikoina on reagoimisen välttäminen.
Pidän kaiken fokukseni siinä, että pysyn rauhallisena ja hiljaisena.
Annan olla.
Hengitän.
Päästän irti.
En takerru.
Muutos luonnollisesti vähän pelottaa, mutta se on välttämätöntä, se on edellytys uudelle kasvulle. Ei ole elämää ilman kuolemaa, luonto sen näyttää.
Nyt on kuoleman aika. Se tarkoittaa, että sinussa kuolee jotain, mitä et enää tarvitse, mikä ei sinua enää palvele ja sama tapahtuu myös muissa.
Meillä on taipumus ulkoistaa asiat. Muutos sinussa ei tarkoita, että muut ihmiset pitäisi jotenkin korjata tai että heistä pitäisi päästä eroon. Jos tämä on ajatuksesi, ehdotan että harkitset vielä.
Valitse sisäinen kokeminen ja itseesi keskittyminen. Kuuntele kehoasi. Mieti mikä sinussa muuttuu, mikä sinussa kuolee. Kaikkea ei voi mielellä ymmärtää, mutta sen voi antaa silti tapahtua ja luottaa, että se on tarkoituksenmukaista.
Älä vastustele irtipäästöä, kuten luontokaan ei vastustele sitä, että viimeistään marraskuussa puut pudottavat lehtensä.
Kun elämä rajoittuu oman kodin suojiin, muistutan itseäni, että tämä on silti se sama maailma ja ympärilläni ovat ne samat ihmiset. Koen kaiken vain eri tavalla, en enää valon vaan pimeyden kautta. Voin silti olla yhtä vastaanottavainen kaikelle hyvälle, aivan kuten kesälläkin. Sopeudun ja mukaudun, kuten luontokin.
Riippumatta titteleistä tai median luomista rooleista kaiken takana on ihminen. Seuraavassa juontaja ja kirjailija Vappu Pimiä kertoo, mitä eri sanoista tulee hänelle mieleen.
KIITOLLISUUS – Kiitollisuus on asia, joka on läsnä jokaisessa päivässäni. Kiitollisuudesta kumpuaa tyytyväisyys ja onnellisuus elämään.
ONNELLISUUS – Onnellisuus syntyy kiitollisuudesta. Minulle onnellisuus tarkoittaa pieniä asioita arjessa. Halausta lapselta, hyvästä keskustelusta ystävän kanssa lenkillä, avantouinti mökillä, onnistunut suora lähetys tai rauhallinen aamiainen perheen kanssa.
Onnellisuutta ei kannata korreloida suuriin haaveisiin, koska jos esimerkiksi lottovoitto tekisi onnelliseksi, tuhlaisi ihminen elämästään aika ison pätkän onnettomana, odottaen lottovoittoa, jonka aika harva kuitenkin voittaa.
ROHKEUS – Asia, joka ohjaa ja pelottaa. Rohkeutta on tavoitella omia unelmia.
MIELI – Levollinen. Välillä on huonoja päiviä, kuten jokaisella ja ihmisyyteen kuuluu erilaiset mielen fiilikset. Yritän kuitenkin tähdätä siihen, että jokainen päivä alkaa hyvällä mielellä ja nähdä jokaisessa asiassa jotain hyvää.
USKOMUKSET – Kaikkea ei tarvitse selittää järjellä. Jokainen saa uskoa mihin haluaa, mutta en pidä siitä, että jotkut ihmiset tuputtaa omia uskomuksiaan ylästatuksesta. Yksi toimii yhdelle, toinen toiselle ja se on hyvä muistaa.
LÄSNÄOLO – Läsnäolo on tänä tuhansien ärsykkeiden aikana on välillä haastavaa, mutta äärimmäisen tärkeää. Parhaiten saavutan läsnäolon lasten kanssa tai metsän keskellä.
Lapsi valahtaa ravintolan pöydän alle ja alkaa kiukutella. Ensimmäinen ajatus on, että olen epäonnistunut äitinä. Muut katsovat, vilkuilevat. Hävettää.
Miksi muiden lapset istuvat kiltisti? Miksi minun lapseni kiukuttelee? Mitä olen tehnyt väärin, kun kaikki maailman häpeä lankeaa minun niskaani?
Yritän selitellä itselleni ja muulle pöytäseurueelle, että lapsi on varmaan tosi nälkäinen. Ehkä väsynyt. Sisälläni meuhkaa: Etkö tosiaan ole saanut kasvatettua lastasi niin, että lapsi osaisi käyttäytyä? – Samat sanat, jotka kaikuivat huoneessa, kun olin 5-vuotias ja hammaslääkäri huusi äidilleni, kun en suostunut avaamaan suutani. Kun lapsi näyttää spontaanisti tunteensa, aikuinen on laiminlyönyt kasvattajan roolinsa ja saattanut lapsen hunningolle, niinkö?
Yhtä aikaa häpeässäni kiemurrellessani ymmärrän, että oikeastaan häpeän lapsen tunteen näkyvää osaa. Sitä, että kiukuttaa, harmittaa tai suututtaa niin isosti, ettei se mahdu sisään. Sitä, että lapsi ilmaisee spontaanisti tunteen, jota kokee parhaillaan.
Me aikuiset olemme oppineet olemaan korrekteja, painamaan tunteen sisäämme, odottamaan sen purkamiseksi oikeaa hetkeä. Toisinaan käy niinkin, että nielaisemme tunteen sisään, sitten toisen ja kolmannen – ja sinne ne kertyvät (kunnes jossain kohtaa räjähtävät kuin tulivuori).
Tai me emme päästä kiukkua suoraan valloilleen, vaan se naamioituu valitukseksi tarjoilijalle jostain mitättömästä asiasta. (Tätä tapahtui valtavan paljon, kun toimin tarjoilijana. Tarjoilija on helppo henkilö kaataa omaa pahaa oloaan. Milloin ruoka tulee liian hitaasti, milloin ruoka on vääränlaista. Milloin tarjoilija ei ohjaa riittävän nopeasti pöytään.)
Tai me osaamme parhaimmillamme tunnistaa kiukun itsessämme ja sanoittaa sen toiselle, vaikkapa tarjoilijalle: Minua harmittaa nyt se, että minulle ehti tulla kamala nälkä ja en saa ruokaa heti, vaikka on jo huono olo.
Me aikuiset tunnemme siis usein samaa harmitusta kuin lapsi, mutta olemme oppineet monia tapoja olla tuomatta tunnetta spontaanisti ilmoille. Mutta se, ettei tuo tunnetta esiin, ei tarkoita, etteikö tunnetta olisi olemassa. Etteikö tunteita olisi koko ajan meissä kaikissa.
Mikä minua sitten hävettää? Ei tunne. Vaan sen suora näyttäminen. Sellaisena kuin se on. Tunteen, jota ei tarvitse tulkita, vaan se kertoo selvää kieltä sisäisen maailman kokemuksesta. Se kertoo tunteen hyväksymisestä. Miksi sellainen aiheuttaa häpeää?
Varmaankin siksi, ettei tunteita näytetä suorasti paljonkaan aikuisten maailmassa. Ja liian harvoin tunteita muunnetaan sanoiksi, jolla tuodaan omaa kokemusta toiselle ymmärrettäväksi. Tunteita ei näytetä eikä niistä puhuta – varsinkaan niistä ikävämmistä. Mutta silti ne näkyvät ja tuntuvat.
Kun lapseni istuu metrossa tuntemattoman viereen, hän laittaa käden kanssamatkustajan reidelle ja alkaa silittää sitä. Tuntematon katsoo vaivautuneena ikkunasta ulos, kuin mitään ei tapahtuisi.
Aikuisen on joskus vaikea olla läsnä lapsen rehellisessä tunneilmaisussa, koska se aiheuttaa myös aikuisessa tunteen, jota hän on pyrkinyt välttelemään. Ja tunteita ei aina ole helppo tuntea. Saattaa olla vaikea kokea yhtäkkiä jotain, jonka on itseltään kieltänyt. Ja kun lapsi tuntee vahvasti julkisella paikalla, läsnäolevat aikuiset joutuvat kohtaamaan tunteen itsessään. Siksi jotkut suuttuvat, toiset tulevat puhuttelemaan lasta rauhoittavasti, jotkut kaivavat kännykän esiin, toiset katselevat metron ikkunasta.
Sitten on niitä aikuisia, joille tunteet ovat tuttuja, kohdattuja ja käsiteltyjä. He hymyilevät ja kuiskaavat: ”Tiedän, miltä tuo vanhemmista tuntuu.”
Lasten spontaanit tunneilmaukset ovat kuin keppi, jolla sohaistaan aikuisen tunteiden muurahaiskekoon. Ja hyvä niin. On hyvä järjestäytyä omien tunteiden kanssa uudelleen eikä vain rakentaa kasaa kuten ennenkin.
Teksti on kirjasta Lasten oppeja äideille, joka jokaisen äidin voima- ja lohtukirja. ”Tämä pitäisi saada luettavaksi jo synnäreillä”, sanoi joku. Tunnetko jonkun äidin, joka kaipaisi lohduttavia sanoja? Lue lisää kirjasta TÄÄLTÄ.
Sisäinen rauha kuulostaa käsitteenä ehkäpä eteeriseltä tai epämääräiseltä. Se johtuu siitä, että kuulemme sen mielen kautta. Mieli asettaa omia tulkintojaan, ja ne ovat aina kovin rajallisia – sekä rauhan suhteen negatiivisia. Mieli kaipaa toimintaa, elämyksiä, ja jopa hankaluuksia!
KOKEILE
Katso johonkin ympärillesi, joko tiettyyn yksityiskohtaan tai laajalti ympärilläsi avautuvaa maisemaa. Rauhoitu havaitsemaan, älä tulkitse tai nimeä sitä, mitä näet. Anna kaiken vaan olla ja katso.
Havaitse ilman ennakko-odotuksia, missä kohtaa näkeminen tapahtuu.
Yllättäen vastaus ei ole silmät, aivot tai mikään muukaan fyysinen olemuksesi. Näkeminen tapahtuu tässä. Tämä suora kokemus on ällistyttävä. Olet varmasti lukenut tuhat kertaa siitä, miten ”kaikki on tässä”. Nyt voit todeta asian paikkansapitävyyden itse. Kaikki kokemuksesi ovat ”tässä”.
Mikä tuo ”tässä” sitten on?
Se on sisäinen rauha, läsnäolo, tietoisuus, rakkaus sanan syvimmässä merkityksessä. Se on aina ollut ja tulee aina olemaan sinussa. Vaikka monet meistä kuulevatkin tämän useita kertoja elämässään, asian sisäistäminen on toinen asia. Samastumme mieleen ja ohikiitäviin tunteisiin miltei automaattisesti, ja unohdamme että ne ovat tosiaankin ohikiitäviä.
Todellinen itse on jotakin aivan muuta: ikuinen rauha, joka on aina läsnä olemuksessasi. Tunnistat tuon läsnäolon, joka on aina ”tässä” ja ohjaa sinut siihen eräänlaisena tarkkailijana, joka tuntuu tarkkailevan elämän tapahtumia kuin ulkopuolelta, ottamatta kantaa. Tuo kantaa ottamattomuus voi pelottaa mieltä, joka hahmottaa sen helposti samaksi kuin ”ei välitä”. Elämä ON, ja sen yksittäiset tapahtumat ovat vain erilaisuuden kirjoa suuressa värien leikissä.
Tämä ei lohduta mieltä, joka haluaa, että asiat ovat juuri näin ja sitten noin. Mutta sydäntämme se lohduttaa. Sisimmässämme haluamme vain hyväksyä sen, mitä on. Haluamme loistaa omaa valoamme, maalata omanlaisiamme sävyjä elämän alati uudistuvaan tauluun. Jos haluat löytää sisäisen rauhan, kuuntele sydäntäsi, sillä se puhuu rauhan kieltä.
Anna ajatusten tulla ja mennä. Et tule koskaan löytämään rauhaa niiden kautta.
Etsi sydämen ilon läikähdystä, kuuntele hiljaisuutta joka täyttää sinut rauhallaan.
Hengitä syvään ja täytä itsesi kiitollisena uudistuvalla elämän energialla, antaen kehosi samalla päästää irti jännityksistä.
Sisäinen rauha on rakkautta, kaiken läpäisevää läsnäoloa. Se on elämän tärkein asia – sehän on elämä itse.
Lisää tätä? Löydät Mitran suositut kirjat Sydämen seksi ja Meidän vuositästä.
Kirjoittaja Juho Multanen on 30-vuotias KTM Aalto-yliopistosta. Häntä kiinnostaa henkinen kasvu ja koko elämänpituinen oppiminen.
Tämän tekstin tarkoitus on rohkaista jokaista, jolla on menossa huonompi tai vaikeampi jakso elämässään. Tai kuten haluan sen kasvumyönteisesti nimetä: “opettavainen” jakso. Toivottavasti tämä rohkaisee myös niitä, jotka voivat hyvin, voimaan paremmin ja löytämään ja luomaan merkityksellisen ja kaikin tavoin tyydyttävän elämän tässä hetkessä.
Vaikka tekisi mieli romahtaa iltakävelyllä (usko pois, olen kokenut tämän ja vaikean hetken musertavan ahdistuksen) ja vaikka kokisit terveellisen kotiruoan valmistamisen tai salille kävelyn liian raskaaksi (olen kokenut nämäkin), haluan rohkaista sinua ja kenties vaikeuksia kohtaavaa ystävääsi jatkamaan eteenpäin.
Olet oikealla tiellä, kun teet töitä henkisesti ja fyysisesti synkkänä hetkenä tuleva hyvinvointi kirkkaasti ja tarkoituksenmukaisesti mieleen nostaen ja sitä mielessä visualisoiden.
Olkoon kyseessä sitten uusi työpaikka, syvempi yhteys ja läheisyys partnerisi kanssa, parempi kunto, henkisyys, perheen onnellinen ulkomaanmatka, puhumispyyntö kokouksessa, pääseminen vieraaksi arvostettuihin juhliin tai rikas ja tasapainoinen arki, jossa kaikkien tarpeet tulevat tyydytetyiksi, unelmat tuetuiksi ja yhdessä eteneminen sujuu mahdollisimman sutjakkaasti.
Miksi huonot päivät eivät sitten ole heikkous?
Huonot päivät ovat juuri niitä aikoja, jotka kasvattavat meitä eniten, juuri niitä aikoja, jotka useimmat meistä käyvät läpi jossain vaiheessa ja juuri niitä aikoja, joilta kukaan ei ole suojassa.
Keskeistä on uskoa tulevaisuuden voivan olla parempi kuin tämä hetki, ja uskoa elämän suunnan löytämiseen sekä siihen, että kaikille riittää teitä itsensä toteuttamiseen tässä mahdollisuuksien maailmassa.
Minulle vaikeat hetket ja huonot päivät ovat opettaneet niin sielun, kehon kuin sydämenkin ihmeellisestä voimasta ja kyvystä nousta takaisin jaloilleen ja uuteen lentoon. Huonoina päivinä luodaan perusta askel askeleelta ja ajatus ajatukselta, joten visualisoi itsesi oman hyvinvointisisi arkkitehdiksi ja rakennusammattilaiseksi, joka huolella ja empatialla rakentaa hetki hetkeltä, tiili tiileltä, jotain kaunista ja pysyvää, jotain hyvinvointia lisäävää.
Mitä suosittelen sinulle noustaksesi takaisin jaloillesi (yksin ja yhdessä läheistesi kanssa) ja löytääksesi elämänlaulusi kauneimman sinfonian: Ja muista, sinun ei tarvitse ensi alkuun juosta tai kävellä, riittää että edes ryömit eteenpäin, kuten Martin Luther King aikoinaan kuuluisasti ja erinomaisesti asian ilmaisi.
1. Meditoi säännöllisesti
Tee sielukas kävelymeditaatio puiden latvoja tuijotellen tai istahda hetkeksi (5–20 min) pehmeälle tyynylle kodissasi. Oman kokemukseni mukaan meditaatio antaa aivan huomaamattakin resursseja – rauhaa, rakastavaa hyvyyttä, mielen selkeytymistä, turvan tunnetta, luottamusta elämää ja sen soljuvuutta kohtaan ja hyvää oloa.
2. Viritä aivojasi positiivisuudella pitkin päivää
Älä puhu haasteista, puhu mahdollisuuksista oppia, kehittyä ja edistyä. Vaikka kuinka kokisit tilanteesi vaikeaksi tai uskosi positiivisuuteen olisi koetuksella, positiiviset ajatukset värähtelevät syvemmin ja vahvistavat aivojesi etuotsalohkon kuoren toiminnallista aktiivisuutta. Ne ovat myös vahvempia kestävyydessään ja värähtelyssään kuin negatiiviset.
Yksikin positiivinen ajatus on vahvempi kuin 10 negatiivista. Positiivisuus tulee tuottamaan sinulle kuukausien kuluessa hedelmää. Tietyn ajan päästä huomaat maailmankuvasi valaistuvan, asioiden soljuvan omalla painollaan. Voit huomata värit, vuodenaikojen upeat erityispiirteet, arjen ilon saarekkeet sekä kauniit hymyt – ja tulet muistamaan ne sielussasi ikuisesti. Ja niin muistaa universumikin.
3. Harjoita kiitollisuutta joka päivä
Vaikeiden mielenmaisemien aikana aloita harjoittamaan kiitollisuutta – ajatus kerrallaan. Sillä, että olet aluksi epäileväinen, ei ole väliä, mielesi hyväksyy senkin. Voit kiittää ruoasta, kohtaamisista, katosta pään päällä. Voit vaikka laittaa kädet aika ajoin ristiin – näin itse teen – vaikka fyysisesti missä kulkisitkin.
Yksikin kiitollisuuden ajatus on kuin lamppu pimeässä, joka hohtaa kirkkaammin ja näyttää pidemmälle eteen kuin vahvakin negatiivisuus. Kun harjoitat kiitollisuutta, olet rohkeasti ottanut ensimmäisen askeleesi elämässä eteenpäin menemiseksi.
Ja tällainen työnteko tulee kumuloitumaan ajan kanssa hyvinvoinniksesi – usko pois. Voit lähettää hyvän kiertämään mielessäsi yksitellen ja tunteella kaikkia läheisimpiä ystäviäsi, perheenjäseniäsi ja kaikkea elollista halaten ja hyvänä pitäen.
4. Hymyile syyttä ja syyn kanssa pitkin päivää
Pelkkä hymylihasten aktivointi saa kropassasi aikaan tulvahduksen endorfiinia ja dopamiinia. Hymyily lisää sinussa kaikkea hormonaalisesti hyvää, puhumattakaan siitä että mielesi täyttyy hymyillessä usein kauniilla muistoilla, hienoilla menneen elämän kokemuksilla ja muiden ihmisten hymyillä.
5. Lähde kävelylle tai liiku muilla tavoilla
Olen vaikeina aikoinani itse kävellyt kilometritolkulla pimeissä syys- ja talvimetsissä ajatuksiani jäsennellen. Opin, että kokonaisvaltaista hyvinvointia parantamaan on tärkeää pysyä liikkeessä vaikka ei yhtään huvittaisi.
Mikä tahansa sinulle sopiva ja arkeen luonnollisesti istuva liike (olkoon se jooga, kävely, sali, juoksu, kiipeily, tanssi tai uinti) kelpaa, ja on erittäin arvokasta vaikeiden päivien työntekoa.
Kun tulee impulssi lähteä lenkille, urheilla tai vain kävellä – lähes aina, toteuta.
6. Usko, että jonakin päivänä näet oman polkusi selkeämmin
Jokin kaunis päivä asiat päässäsi, kaikki oppimasi, puhumasi, kuulemasi ja lukemasi, asettuvat harmoniaan ja synkronoituvat mielessäsi ja sielussasi. Näet yhtäkkiä edessä olevan tien selkeämmin kuin koskaan aikaisemmin. Usko, että jonakin päivänä tunnet suurta kiitollisuutta siitä, että teit töitä huonoina päivinäsi.
7. Muista, että kaikki ihmiset käyvät läpi omaa sisäistä kamppailuaan
Jokainen vastaantulija käy läpi sisäistä taistelua tai kamppailua. He ansaitsevat todella tulla kohdelluiksi empatialla ja myötätunnolla. He muistuttavat meitä, ettei kukaan ole immuuni vaikeille opetuksille ja että kukaan ei tule valmiiksi, ei nyt eikä myöhemmin. Ihmisen kauneus piilee hänen kehityspolussaan ja elämänvaiheissa.
8. Kuuntele vaikeina hetkinä hyvää musiikkia tai kirjaa
Itselle tällä hetkellä toimivat mm. Spotifystä löytyvä “Lo-Fi Beats”-playlist ja suomalaisartisti Idealismin kaunis piano-hiphop, Tourist-nimisen brittiartistin kaunis elektroninen musiikki sekä podcastit (esim. Lewis Howes, Tara Brach). Ne tarjoavat positiivisia vaikutteita, jotka ovat erityisen arvokkaita silloin, kun elämänolosuhteet ovat haastavia ja negatiivisuuteen lietsovia.
9. Muista: negatiivisuus alentaa vastustuskykyä ja tekee elämästä turhan hankalaa
Voit ajatella eläväsi juuri nyt elämäsi parasta aikaa – selkeää, rikasta, opettavaista ja lempeästi syvää jaksoa, jonka keskiössä on rakkausenergian välittäminen ihmisten välillä, rakkauden pohjalle rakentaminen ja rakkaudessa kasvaminen täyteen kukoistukseen sekä yksilöinä että yhteisönä.
10. Anna itsellesi lupa kohdata kaikki tunteet
Voit kohdata minkä tahansa tunteen viisaudella, olemalla sille läsnä, ystävystymällä sen kanssa ja lopulta antamalla sen lipua kauniisti ohitsesi. Saatat huomata, että olet paljon vahvempi ja sitkeämpi ja parempi kaikkien tunteiden käsittelyssä kuin kuvitteletkaan. Olemalla rohkeasti läsnä pääset vaikeistakin tunteista yli viemällä pois niiden voimaa.
Voit pysähtyä, olla rauhallinen ja tunnistaa, että tunteet (voimakkaatkin) ovat vain pinnallinen alati muuttuva osa sinua ja olet jotain paljon syvempää, pysyvämpää ja kaunista.
Pahinkin ahdistus tai pelko menee lopulta ohi ja voit oppia taidokkaasti surffaamaan elämän eri tunteiden aalloissa ja olemaan samalla itse meri – täynnä rikkautta, perspektiiviä ja eri syvyyksiä sekä yhteyttä johonkin pyhään, kauniiseen ja syvästi yhteiseen.
11. Jonain päivänä voit antaa muille siitä kaikesta, mitä nyt käyt läpi
Avaimet tasapainoiseen elämään ja palkitsevaan arkeen ovat positiivisuus ja tietoinen, empaattinen ja sydämellinen läsnäolo muuttuvien sisäisten säätilojen vallitessa. Sitten joskus – down the line – voit vahvuuden päivinäsi antaa muille juuri tästä hyvästä olostasi ja ylitsevuotavasta energiastasi.
12. Olkoon tämä vaikea jakso käännekohta elämässäsi
Olkoon se uusi tunteiden ja ajatusten työstämisen alku, tie kohti onnellisempaa ja pienten ilojen täyttämää elämää. Elämää, jossa rauha ja onnellisuus koostuvat arjen autuuden hetkistä ja kohtaamisista, kahvihetkistä, pitkistä kävelyistä, auringonlaskuista ja sateista, harrastuksista, hyggeilystä talvikuukausina, valoisista kesäöistä ystävien seurassa, kuikan laulusta järvellä sekä syvistä keskusteluista ystävien ja rakkaiden kesken missä ikinä olemmekaan.
Hyvät ajatukset lisäävät hyviä kemiallisia yhdisteitä kropassasi ja rakentavat uusia aivo- ja hermoyhteyksiä. Siksi sinun kannattaa toistaa kauniita aarreajatuksia ja antaa niiden aikaansaamien tunteiden viipyä sinussa ja kehossasi missä ikinä kuljetkaan.
Tue itseäsi visualisoimalla, fyysisesti liikkumalla, kiitollisuutta harjoittamalla ja positiivisuudella – ja antaudu elämälle koko sielullasi luottaen elämän kantamiseen ja universumin ystävällismielisyyteen.
Rohkeasta visualisoinnista seuraa hyvää niille, jotka omistautuvat oman elämänsä kehitykseen ja tahmeampien aikojen selättämiseen ja niistä oppimiseen. Voit parantua, eheytyä ja kulkea eteenpäin uskomattomiinkin hyvinvoinnin tilanteisiin, kunhan visualisoit minne haluat päätyä.
Muista kuitenkin, että tärkeintä on itse matka, sekä elämänmakuiset kokemukset ja kohtaamiset tuon matkan varrella. Ne jäävät elämään ja ne muistetaan.
“Visualisoi itsellesi hetki hetkeltä elämä jonka olet aina halunnut, kuuntele positiivisuutta ja toista kiitollisuutta – lähettäen maailmaan juuri sinun sielusi mukaisella taajuudella värähtelevää energiaa, ajatuksia, toiveita ja unelmia, jotka tuovat aidon hymyn suupieliisi.”
Hidasta elämää -sivuston päätoimittaja ja toinen perustajista Sanna Wikström piti lukioryhmälle psykologian oppitunnin. Tällaisia oivalluksia lukiolaiset kirjasivat oppitunninjälkeen – kolahtaako näistä jokin sinuun?
”Pitää uskaltaa olla utelias ja osata ottaa vastaan positiivisia kommentteja.”
”Itsensä tunteminen on avaintekijä onnellisuuden saavuttamisessa.”
”Aina ei tarvitse olla kiltti ja suostua kaikkeen. Voidakseen tehdä itselle merkityksellisiä asioita, on vedettävä rajoja ja opittava tervettä itsekkyyttä.”
”Luota siihen, että elämä kantaa.”
”Luottamus (omaan) elämään ja itseen vahvistaa positiivista ajattelua ja sen onnistumista.”
”Oma oivallus oli, että positiivisuus liittyy siihen, että luottaa elämään. Kyse ei siis ole pelkästään positiivisesta ajattelusta, vaan laajemmin siitä, että uskoo siihen, että selviää vaikeissakin tilanteissa.”
”Do what you want to do. NO REGRETS.”
”Itsereflektio on kannattavaa ja se auttaa.”
”Jätä aikaa itsellesi.”
”Mitä minun pitäisi tehdä, että voisin saavuttaa tietyn asian?”
”Luottaminen siihen, että kaikki menee ajallaan ohi.”
”Elämä on haavoittuva. Ei kannata antaa pelon ohjata elämistä.”
”Luottamus on tie onnellisuuteen – vaikka vain hetkelliseen.”
”Elät vain itsellesi.”
”Arvoista luopuminen ei ole ratkaisu.”
”Tunnelukkomöröt eivät ole pelottavia, jos niihin tutustuu varoen.”
”Mieli torjuu heikkoudet alitajuisesti.”
”Tunteiden yläpuolella oleminen on tärkeää.”
”Mindfulness ei ole yhtä kuin ajatuksettomuus.”
”Ei niin, että mä en pysty, vaan: mitä mä voin.”
”Kaikki on mahdollista. Mieti, mitä itse haluat. Kaikkia ei voi miellyttää.”
Kuka kaipaisi näitä sanoja juuri nyt? – Jaa juttu hänelle <3
Seksuaalinen halu on yksilöllinen kuten ruokahalukin. Osalla meistä ruokahalu on kyltymätön, osalla ongelmallinen, osalla nirso, osalla hävinnyt, osalla ristiriitainen.
Osalla meistä seksuaalinen halu pulppuaa, pysyy helposti hereillä ja virkeänä ilman suurempia temppuja. Osalla halun sytyttely vaatii enemmän työtä ja osalla halu on kuin hiipunut hiillos tai sammunut kokonaan.
Kaikki halun muodot ovat ok. Tärkeintä on miettiä, toivoisitko sinä, että haluaisit enemmän, vähemmän, useammin, helpommin. Jos tämä toive on kumppanisi toive, unohda se. Kysy itseltäsi, mikä on minulle tärkeää. Seksuaalinen halusi ei syty, vaikka kuinka joku toinen haluaisi sinun halusi syttyvän.
Jotta omaan seksuaaliseen haluun voi vaikuttaa, on tunnettava itsensä.
Tiedätkö sinä mikä sytyttää halusi? Tiedätkö mikä sammuttaa halusi?
Käytä seksuaalisen halusi pohdintaan kaikkia aistejasi
Helpointa on lähteä pohtimaan eri aistien kautta, mitkä asiat vaikuttavat seksuaaliseen haluusi sammuttavasti tai sytyttävästi.
Mikä ääni? (Kuulo)
Mikä visuaalinen ärsyke? (Näkö)
Mikä tuoksu/haju? (Haju)
Millainen kosketus toisen tekemänä, itseni tekemänä tai vaatteen kautta? (Tunto)
Mikä maku saa minut syttymään tai mikä on minusta epämiellyttävä maku? (Maku)
Sitten voi miettiä omaa seksihistoriaansa, mitkä siellä olivat erityisen sytyttäviä asioita, tilanteita ja mitkä taas halua sammuttavia. Mikä omassa kumppanissa on halun kannalta merkityksellisintä? Mikä minussa itsessäni? Entä mikä vaikutus on ympäristöllä? Pidänkö hämyisyydestä, siisteydestä?
Kun tiedän omat vastaukseni, tiedänkö kumppanini? Minkälainen on hänen halunsa? Helposti syttyvä? Helposti sammuva? Mistä hän pitää erityisesti ja mikä on todellinen turn off eli halun latistaja?
Perustarpeet ovat aina etusijalla
Seksuaaliseen haluun vaikuttavat myös uni, nälkä, stressi, sairaudet, lääkitykset, elämäntilanteet, hormonit, kuukautiskierto. Nämä kaikki on otettava myös huomioon. Siksi halu saattaa sammua tai syttyä hyvinkin vaihtelevalla tavalla. Lisäksi halu vaihtelee iän mukaan ja saattaa olla tänään aivan eri kuin huomenna.
Tärkeää seksuaalisen halun kannalta on siihen tutustuminen. Jos olet suhteessa, kerro rohkeasti asioista, jotka sytyttävät sinua ja asioista, jotka sammuttavat. Kuule, mitä kumppanisi kertoo.
Aistikkaita hetkiä halun äärellä!
Pauliinan Rakkaus on tekoja arjessa -kirja on kuunneltavissa äänikirjana esimerkiksi Bookbeatista.
Oletko alkanut ajatella, että haluaisitkin elää erilaista elämää?
Ehkä olet miettinyt, että voisit jättää taaksesi jotain sellaista, joka painaa jatkuvasti mieltä, vie kohtuuttoman paljon voimiasi tai estää tekemästä sitä, mitä ihan oikeasti haluaisit.
Tuntuisiko elämä enemmän omalta, jos voisit tehdä enemmän omien arvojesi mukaisia valintoja?
Kun tunnistaa sen, mikä elämässä vie paljon tilaa tällä hetkellä, on helpompi alkaa raivata tilaa asioille, jotka tuntuvat tärkeiltä myös sydämessä. Seuraavien kysymysten avulla voi lähteä pohtimaan, mitä elämäsi on juuri nyt ja mihin suuntaan haluaisit sitä viedä.
Mitä elämässäsi tapahtuu juuri nyt? Jää hetkeksi katselemaan mielesi ruudulla viime päivien ja tämän päivän tapahtumia. Seuraavaksi voit kysyä:
Mihin aikani menee? Entä kuinka paljon käytät aikaa ja energiaa ihmissuhteisiin?
Jos et säännöllisesti pysähdy katselemaan elämääsi tällä tavalla, joudut helposti tilaan, jossa et tiedä, mistä elämäsi koostuu. Se tapahtuu huomaamatta ja vahingossa. Näin maailma ja elämäsi tapahtumat vievät huomiosi ja energiasi. Vastaliike on katsoa tilannetta ja tehdä tietoisia valintoja ajankäytön, huomion ja energian suhteen.
Kirjoittaja on Asokotien toimitusjohtaja, varatuomari ja isä kahdelle tyttärelle, joista toinen on nuori aikuinen ja toinen esiteini. Riskilä on kahdesti eronnut ja nyt onnellisessa parisuhteessa. Mukana elämässä kulkee osa-aikaisesti nuoremman tyttären lapinporokoira. Riskilä matkailee sekä retkeilee innokkaasti ja palaa reissuilta aina mielellään kotiin.
Jokainen meistä joutuu arjessaan, ihan tavallisena päivänä tiukkoihin tilanteisiin: on eripuraa työpaikalla, on kiire hakemaan lapsia, ystävä soittaa sairastuneensa vakavasti tai työpaikalla joutuu tikittämään sekuntikellon kanssa, että ehtii kaiken. Ympäröivän maailman vauhti on välillä turhankin kiivas, kun on niin paljon tehtävää, ehdittävää, suoritettavaa ja tunnetasolla kestettävääkin.
Mitä ikinä päivän aikana onkaan tapahtunut – meillä kaikilla hieman eri asioita – koti on paikka, jossa on tilaa pohtia kaikkea sitä, mitä päivän aikana on tapahtunut ja mitä se itsessä herättää. Kotona asiat ovat riittävän tuttuja ja turvallisia siihen, että meidän on mahdollista rauhoittaa ympäristön häly ja kysyä itseltämme: Mitä minulle kuuluu? Mitä minulle todella kuuluu? Millaisia tunteita ja ajatuksia päivän tapahtumat minussa herättivät?
Koti on parhaimmillaan henkinen ja fyysinen lepopaikka, jossa on omat tutut tavarat, tuttu sänky, tutut nurkat ja useimmiten tuttu jääkaapin sisältö. Tuttuus luo levollisuutta: aivot voivat hetken levätä, ei tarvitse olla koko ajan valppaana. Kotona harvemmin tulee kohdattua mitään mullistavia yllätyksiä, ja se jos jokin luo turvallisuutta ja kokemusta pysyvyydestä maailmassa, jossa koko ajan kaikki muuttuu – ja usein aika nopeasti.
Minulle koti ja kodin ajatteleminen tuovat lämpimiä tunteita, turvallisuuden kokemusta ja rakkaudellisia fiiliksiä. Ihan tavalliset arkiset hetket ovat niitä kaikkein merkityksellisimpiä: kun tehdään yhdessä ruokaa tai tyhjennetään kauppakasseja, kun katsotaan telkkaria sohvalla kylki kyljessä tai kun siivotaan yhdessä (vaikka sillä hetkellä se olisi tuskien taival). Nuo hetket ovat niitä, joita eniten kaipaamme sitten, kun niitä ei enää ole. Ne myös säilyvät sydämessämme pisimpään.
Kaikilla meistä ei välttämättä ole kotona odottamassa perhettä, jonka kanssa voisi puuhailla arjen askareita. Silloin perhekäsitystä voi koittaa laajentaa: jollain saattaa olla kämppis (tai jos ei ole, voisiko olla?) tai tiivis naapuriyhteisö, jollaisia myös meillä Asokodeilla on muodostunut. Tämä on muuten lämmittänyt minun sydäntäni tässä ajassa, kun sanotaan, ettei naapureita enää tunneta.
Jos asuu yksin, kotona saattaa odottaa rakas lemmikki tai voi vaikka kutsua ystäviä kotiin, jotka tuovat aina myös rakkaudellista lämpöä mukanaan: paras tuparilahja tai tuliainen, jonka ystävät tuovat mukanaan, on tunnelma, joka jää elämään kotiin senkin jälkeen, kun ystävät lähtevät omiin koteihinsa.
Kaikille meistä on varmasti tarpeen, että saamme tuntea kotona olevamme rakastettuja – juuri sellaisena kuin olemme. Tulipa se rakkaus toisilta ihmisiltä tai siitä hetkestä, kun kysyy itse itseltään, mitä oikeasti kuuluu, näkisin, että olisi tärkeää muistaa pysähtyä välillä kiitollisuuden äärelle: meillä on koti, johon voimme palata päivän henkisten ja fyysisten temmellysten jälkeen lepäämään.
Maailmassa on valtavasti hienoja asioita tehtävänä ja hommia suoritettavana, mutta se kaikkein tärkein löytyy sieltä kotoa. Joka päivä. Ihan tavallisina päivinä. Kunpa muistaisimme katsoa itseämme ja toisiamme kotona joka päivä rakkaudella, edes pienen hetken. Usein ne elämän tärkeimmät asiat ovat kotiseinien sisällä: menkää siis kotiin, ja rakastakaa! Rakastaa niin kuin se olisi tärkeintä, mitä tässä maailmassa on – sillä se on!
Rakkaudellisia kotihetkiä toivotellen,
Jari
Nyt voit ladata ja tulostaa itsellesi 16-sivuisen Lisää tunnetta kotiin -tehtävävihkosen, jossa on sisustussuunnittelijan vinkkejä värien käyttöön sekä tehtäviä, joiden avulla hahmotat omaa kotiasi uudella tavalla.
Lisäksi voit pohtia kodin väritystä sen kannalta, mitä tunnetta kotiisi kaipaat. HUOM! Lataaminen ei edellytä kirjautumista tai tietojen jättämistä.
Meillä Asokodeilla (Asuntosäätiön Asumisoikeus) on 16 500 kotia erilaisiin elämäntilanteisiin ympäri Suomea – meidän koteihimme myös eläimet ovat sydämellisesti tervetulleita. Asumisoikeusasuntoon et tarvitse isoa pankkilainaa ja asumisajan päätät sinä itse: voit asua asunnossa niin pitkään kuin haluat. Saat myös vapautta elämiseen: lumitöistä ja vuotavista hanoista huolehtivat ammattilaiset.Onnella on osoite!
Sinun ei tarvitse olla sekä herkkä runopoika että miehekkään intohimoinen rakastaja. Sinun ei tarvitse olla kiinnostunut autoista, teknisistä välineistä tai modernista taiteesta. Sinun ei tarvitse kantaa yksin kauppakasseja, eikä kaikkea sisälläsi. Sinun ei tarvitse olla sekä talonmies että sielunkumppani.
Rakas mies.
Sinä saat hakata halkoja ja tanssia. Sinä saat antaa naisen maksaa ravintolalaskun ja saat purkaa tunteitasi muuallakin kuin urheilutapahtumissa. Sinä saat vaihtaa autoon talvirenkaat ja tehdä letit tyttärellesi. Sinä saat itkeä tai olla itkemättä, sanoi naistenlehti mitä tahansa. Sinä saat syödä pekonia ja pukeutua pinkkiin.
Sinun ei tarvitse osata mitään vain haarovälissä roikkuvan ulokkeen takia.
On niin monta tapaa kokea itsensä mieheksi. Myös sinun tapasi on oikea.
Sinkku on ihminen, joka ei ole parisuhteessa. Puheessa sen vakiintunut merkitys sisältää usein myös vihjauksen siitä, että henkilöllä on haku päällä. Moni karsastaa sanan merkityksen sävyä, koska sinkkuus voi olla myös aito elämänvalinta. Vieläpä ilman halua sitoutua suhteeseen tai löytää kumppania.
Vielä enemmän on heitä, joille oma parisuhdestatus on ihan ok kaikissa erilaisissa vaiheissa. Erityisherkät ihmiset valitsevat usein yksinelämisen sen tähden, että parisuhde on liian kuormittavaa ihanuudestaan huolimatta. Myös menneisyydessä olleet erot saattavat jättää niin suuria jälkiä, ettei uusi ihmissuhde houkuttele ainakaan ihan heti voimien palautumisen jälkeen.
Sinkkuuteen voi liittyä kuitenkin häpeää ja ulkopuolisuuden tunnetta, varsinkin jos kaikki läheisimmät ystävät ja perheenjäsenet ovat suhteessa. Voi olla epämiellyttävää olla jatkuvasti vastailemassa uteluihin siitä, mitä omaan suhdemaailmaan kuuluu. Jotkut kokevat olevansa kaveripiirinsä tirkistelykohteena: ikkuna kiinnostavaan sinkkuelämään. Jos samaan aikaan kokee yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta, on siinä kuormaa aivan tarpeeksi.
Ennen vanhaan mentiin yhteen naapuritalon pojan tai tytön kanssa, mutta nykyään aidosta kohtaamisesta on tullut vaikeampaa. Nelikymppisistä miehistä kymmenen prosenttia ei ole koskaan seurustellut. Saman ikäisistä naisista seurustelukokemus puuttuu viideltä prosentilta. Se on suuri määrä ikäluokasta.
Perhemuodot päivittyvät ajassamme, enää parisuhde ei ole kaikkien unelma. Ihmiset voivat olla monisuhteisia tai eivät edes halua määritellä suhteitaan. Samalla lailla kuin panseksuaali ei halua määrittyä vähän vanhanaikaiselta kuulostavaksi biseksuaaliksi, ei perinteisen parisuhdekuvion ulkopuolella elävä ihminen tunne välttämättä sinkku-sanaa itselleen sopivaksi kuvaajaksi.
Tiedämme tutkimuksista, että suurin osa ihmisistä yhä kuitenkin haluaa elää yksiavioisessa parisuhteessa. Vaikka asumme yhä lähempänä toisiamme, on yksinäisyys silti suuri ongelma. Viidesosa ihmisistä kokee yksinäisyyttä jossain elämänsä vaiheessa. Tästä joukosta 10 prosenttia kokee yksinäisyyttä jatkuvasti.
Kaupungistumisen myötä ihmisestä on tullut valikoivampi. Mitä enemmän on valinnanvaraa, sitä hanakammin ajattelemme, että ehkä jostain tulee vielä parempi vaihtoehto. Emme malta jäädä tutustumaan uuteen ihmiseen, vaikka se on välttämättömyys läheisyyden kehittymiselle ja suhteen paranemiselle.
Sinkku, pariton, vanhapoika, poikamiestyttö, kranttu, poikamies, sitoutumiskammoinen, vanhapiika, villi, vapaa, itseriittoinen, valikoiva, vai kesyttämätön? On monta tapaa määritellä heitä, jotka eivät asetu muottiin. Sinä saat kuitenkin määritellä itse itsesi, se on sinun oikeutesi, aivan samoin kuin olla määrittelemättä.
Sinkku! Sinulla on monta syytä iloon!
Olet oman elämäsi sankari, et tarvitse lupaa keneltäkään mihinkään.
Parisuhteen välillä haastavat kommervenkit eivät sinuun yllä.
Voit tehdä valintoja oman tuuliviirisi mukaan.
Elämänrytmisi kuuluu vain sinulle ja voit rakentaa päiväsi ilman kompromisseja.
