Vaikka aistit herkästi toisten tunteita, se ei tarkoita, että ne kuuluvat sinun vastuullesi

Moni herkkä ihminen tunnistaa itsestään kyvyn aistia voimakkaasti toisten tunteita ja eläytyä niihin kuin ne olisivat omia.

Mikäli sekä aistit toisten tunteita että otat niitä sen lisäksi vastuullesi, toteutat toimintamallia, jota kutsun överiempatiaksi.

Empatian överiksi vetävä ottaa toisten tunteiden helpottamisen, suodattamisen ja ratkaisemisen perusteettomasti omalle vastuulleen.

Hän on valjastanut kehollisen, hermostollisen ja intuitiivisen herkkyytensä – eli kykynsä vastaanottaa, hakea ja prosessoida sanatonta tietoa sekä kokonaisuuksien että erittäin hienojakoisten nyanssien tasolla – suurelta osin siihen, että hän aistii toisten tunteita ja sopeuttaa itseään niiden mukaisesti.

Toimiessaan näin hän pyrkii purkamaan, laukaisemaan, selvittämään ja tasapainottamaan aistimiaan tunne-energioita, kuten pinnan alla kyteviä jännitteitä ja ilmassa leijuvia konfliktinuhkia. Hänen tavoitteenaan on luoda harmoniaa, rauhaa ja turvaa ailahteleviin ja epävakaisiin tilanteisiin ja saada ne sujumaan mahdollisimman kitkattomasti.

Överiempaattinen uhraa omat voimavaransa ja hyvinvointinsa jatkuvasti toisten tunteiden kannatteluun ja niiden ehdoilla elämiseen. Kun toisten tunteet täyttävät kaiken tilan ja valtaavat hänen kokemuksensa, hänen omat tunteensa ja tarpeensa jäävät sivurooliin.

Vaikka hän antaisi miten paljon tahansa energiastaan ja voimavaroistaan toisten käyttöön, mikään ei tunnu riittävän. Hän ei saa koskaan takaisin itselleen sitä tilaa ja kannattelua, jota hän jakaa rajattomasti muille.

Hänen palautumisensa jää toistuvasti puolitiehen, ja siksi hänen elämänsä saattaa tuntua loputtomalta kuluttavien suhteiden ja kuormittavien tilanteiden kierteeltä.

Oletko ainainen vastuunkantaja ja luottohenkilö?

Kun pystymme tuntemaan toisen tunteet kuin omamme, ymmärrämme konkreettisesti, mitä tarkoittaa saada tietoa intuitiivisesti rivien välistä. Överiempaattisina olemme treenanneet tämän taitomme lukea toisten tunteita ja tarpeita ylikuntoon.

Ulospäin saattaa näyttää siltä, että meillä on hommat hallussa – sekä omat että muiden. Vastuukantajan rooli on meille tyypillinen niin töissä kuin kotona. Voimamme kuluvat muiden tunteiden aistimiseen ja tarpeisiin vastaamiseen.

Usein tämä tapahtuu niin autopilotilla, että emme edes huomaa sitä ennen kuin akkumme ovat jo tyhjät. Silloin mietimme, miksi olomme on taas niin raskas ja mihin kaikki energiamme taas hupeni.

Mitä väsyneempiä ja ylikierroksilla olemme, sitä enemmän annamme yleensä huomiota ja energiaamme muille. Samaan aikaan saatamme ihmetellä, miten kyvyttömiä muut ovat ottamaan huomioon meidän – ja ylipäätään toisten – tunteita.

Emme kuitenkaan ilmaise pettymystämme ja muita negatiivisia tunteitamme, vaan piilotamme ne aina jaksavan ja käytettävissä olevan luottohenkilön roolin taakse.

Jos ennätämme ja jaksamme, yritämme välillä palauttaa yhteyden itseemme käsittelemällä raahaamiamme tunnetaakkoja yksin tai jonkun luotettavan, todennäköisesti saman henkisen, henkilön seurassa.

Toisinaan saatamme padota tunteitamme niin kauan, että painekattila pasahtaa. Silloin syntyy räjähdys, joka voi säikäyttää ne, jotka eivät ymmärrä, miten pitkälle olemme pinnaamme venyttäneet.

Välillä myös vain vetäydymme hiljaisesti kuvioista ja jätämme muut ihmettelemään, että minne hävisimme.

Ketään ei hyödytä, että uuvutat itsesi empatialla

Koska yhteytemme itseemme, tunteisiimme ja tarpeisiimme on hautautunut överiempaattisen toiminnan ja sieltä täältä mukaamme nappaamiemme tunnekuormien alle, emme usein edes tunnista, mitä tunnemme ja tarvitsemme. Tai edes salli itsemme tarvita mitään.

Mitä pidempään jatkamme näin, sitä kauemmas ajaudumme itsestämme ja siitä, että voisimme käyttää herkkyyttämme, empatiakykyämme ja intuitiotamme niin, että nauttisimme siitä itsekin.

Laaja ja voimakas tunneskaala, avoimuus omalle ja toisten herkkyydelle ja halu ymmärtää toisia ja myötäelää heidän kokemuksissaan ovat ihmisyyden hienoimpia taitoja. Niiden kautta luomme syviä ja merkityksellisiä yhteyksiä toisiimme.

Näiden taitojen avulla voimme saavuttaa paljon ja ne tulevat olemaan tärkeintä pääomaamme tulevaisuudessa, jossa yhä useammat tehtävät voidaan hoitaa teknologian avulla.

Empatiaa, myötätuntoa ja ihmisen syvää ymmärtämistä emme voi kuitenkaan ulkoistaa. Ne ovat jaetun ihmisyytemme ydintä.

Herkkyyttäsi ja empatiakykyäsi siis tarvitaan todella paljon. Ketään ei kuitenkaan hyödytä se, että uuvutat niillä itsesi.

Kun tunteillemme ja tarpeillemme ei ole ollut tarpeeksi tilaa, olemme alkaneet uskomaan, etteivät ne merkitse yhtä paljon kuin toisten tunteet ja tarpeet. Silloin emme osaa antaa niille myöskään arvoa ja huolehtia itsestämme ja hyvinvoinnistamme vastaamalla niihin.

Kuvittelemme, että meidän täytyy huolehtia toisten tarpeista ja tunteista omiemme kustannuksella ollaksemme hyviä, tarpeellisia, merkityksellisiä, hyödyllisiä ja ennen kaikkea rakkauden arvoisia

On aika tiedostaa tämä aikansa palvellut malli ja päästää siitä irti.

Näin voimme saada käyttöömme enemmän omasta potentiaalistamme ja tehdä aidosti hyvää itsellemme ja muille.

Samalla vapautamme ne, joiden taakkoja kannamme, tekemään samoin omassa elämässään. Vaikka se voi aluksi tuntua vaikealta, pidemmän päälle tästä hyötyvät kaikki.

Irti överiempatiasta -kirja auttaa sinua kasvamaan ulos överiempaattisen toiminnan kaavasta ja suuntaamaan herkkyytesi voiman elämään, jossa voit hyvin ja joka tuntuu aidosti omaltasi. Katso ja kuuntele kirja äänikirjapalvelustasi tai täältä!

 

Haavoittuvuuden paljastaminen on tie syvempään ihmissuhteeseen

”Nuotiolla istuessa sielut aukeavat. Sellaisia paikkoja ei ole montaa.”

Näin minulle sanottiin hiljattain. Se on totta. Sieluja aukeaa tietyissä paikoissa enemmän kuin muualla: nuotioilla, kävelylenkeillä, kallioilla, metsissä, pikkutunneilla baareissa, sängyissä rakastelun jälkeen ja tavallisina torstaina.

Silloin, kun ne aukeavat, kannattaa pidättää hengitystä. Pysähtyä. Sillä jokainen varomaton liike voi sulkea väylän. Pelästynyt lintu voi pyrähtää pois. Kun tie toisen sydämeen on auki, katso vain silmiin. Suoraan ja syvälle silmiin. Anna tila, anna lupa, anna hyväksyntä.

Haavoittuvuus on lahja, joka sinulle annetaan, eikä sitä anneta kaikille. Vain niille, joihin halutaan luottaa, vaikka pelottaa. Voi pelottaa niin, että kurkkua kuristaa. Vaikka sielu on singahtamaisillaan karkuun, se ojennetaan sinulle.

Tässä, ota. Älä särje.

Ja sinulla on vastuu siitä, ettet särje.

Sinä otat vastaan, mitä tulee. Sinä olet hiljaa, jos et tiedä, mitä sanoa. Sinä et ratkaise, sinä et neuvo. Sinä pidät omat pelkosi, ennakkoluulosi tai haavasi piilossa. Niiden aika ei ole nyt. Sinun aikasi on myöhemmin. Ei nyt.

Kun sinä otat toisen salaisuudet, syvimmät tunteet, teot tai toiveet vastaan hellästi ja varoen, saat ihmissuhteen, joka on hypännyt harppauksen tasolle, jossa se ei ole ollut koskaan ennen.

Haavoittuvuus, särön paljastaminen, itsen avaaminen sellaisena kuin se on, on molemmille risteys, jossa toinen on uskaltanut ottaa riskin. Ja toisen on uskallettava ottaa riski vastaan. Sillä tässä risteyksessä valitaan joko torjunta tai hyväksyntä. Siinä valitaan, mennäänkö syvemmälle vai ajaudutaanko kauemmaksi.

Sinä valitset, ojennatko käden vai päästätkö menemään.

Vaikka sinä säikähtäisit toisen sanoja, yritä pysyä paikoillaan. Jotta et tee peruuttamattomia asioita. Vaatii joskus paljon rohkeutta hyväksyä. Valita rakkaus vihan sijaan.

Kumman sinä uskallat valita seuraavan kerran, kun istut nuotiolla? Jäätkö silti?


Kurkkaa Annin kirja Aina ei tarvitse jaksaa:

Voiko pettämistä antaa anteeksi?

Mitä voi antaa suhteessa anteeksi ja mitä ei? Siinä on valtavan iso kysymys, johon ei varmastikaan ole yhtä oikeaa absoluuttista vastausta. 

Jos luottamus on särkynyt suhteessa, on se aina jonkinlainen kiintymystrauma, joka rikkoo turvallisuuden kokemusta ja luottamusta. Suhteen luottamusta on mahdollista korjata, mutta se kysyy aikaa ja tekoja. Kukaan muu ei voi toisen puolesta päättää milloin ja mitä pitäisi antaa anteeksi.  Ennenkaikkea on tärkeää tietää, että toisen teot eivät koskaan kerro sinun rakastettavuudestasi tai riittävyydestäsi. Toisen teot ja toimet nousivat jostain häneen itseensä liittyvästä. Itsensä kannalta on viisasta kieltäytyä katkeroitumasta ja tehdä sen eteen itsensä kanssa töitä, että ymmärtää itse miksi toisen teot loukkasivat ja mitä omia kiintymystarpeita se rikkoi. Vihan, pettymyksen, hädän ja surun tunteet ovat täysin normaaleja ja inhimillisiä. Petetty saattaa kokea myös post traumaattisen stressi reaktioin oireita.

Jos suhdetta valitsee jatkaa, on viisautta ymmärtää että anteeksianto on prosessi, joka ei ole kuukaudessa ohi. On viisasta sopia, pelisääntöjä sille, miten herääviä vaikeita tunteita käsitellään. Loukatulla täytyy olla lupa kertoa nousevista peloistaan ja epäilyistään ja saada kumppanilta niissä tilanteissa varmistusta, että nyt hän on tässä sinua varten.

Olen itse ollut sekä loukkaaja että loukattu, kumpikaan rooli ei ole helppo. Itseasiassa, kummassakin roolissa olo on aivan kamala. Kaikki me teemme virheitä, se on varmaa. Jotkut ovat valmiita aidosti ja vilpittömästi kasvamaan ja ottamaan vastuun, jotkut eivät. 

Itse valitsin ottaa vastuulleni tekoni ja tutkin syvästi mistä oma pettämiseni (joka oli pääosin emotionaalista, mutta salailua kuitenkin) oikein kumpusi. Ymmärrän oman menneisyyteni vaikutuksen ja vaikka se ei oikeuta nuoruuteni virheitä, se auttaa minua ymmärtään miksi toimin kivuistani käsin kuten toimin. Vei silti pitkään antaa itselleen syvästi anteeksi.

Kun taas koin itse tulleeni petetyksi, tuntui todella konkreettisesti siltä että sydämeni särkyi. Petetyksi tuleminen aktivoi syviä varhaisia haavoja, jotka tulivat hyökyaallon lailla samalla ovenavauksella pintaan. Tässäkin tapauksessa eheytyminen oli pitkä prosessi jossa tarvitsin myös tukea.

Luottamuksen korjaantumisen kannalta kaksi tärkeää sanaa ovat: Aika ja TEOT. Kauniit sanat eivät riitä.

Pettäjän on myös kyettävä ottamaan vastaan petetyn tuskaa, varsinkin kriisin alkuvaiheissa.

Pettäjän on aidosti kyettävä omistamaan tekonsa ja reflektoitava toimiaan: Mitä tarpeita hän lähti täyttämään suhteen ulkopuolelle? Mistä siinä oli hänen kohdallaan kyse.

Pettäjän on oltava aidosti läpinäkyvä, kaikenlainen salaaminen on lopetettava.


”Asking forgiveness without empathy is

about me.

Asking forgiveness with empathy is about

you.

Asking forgiveness with vulnerability is about

us.”

Tuntematon

 

Kysymyksiä tutkittavaksi:

Mikä toisi minulle/ suhteeseemme turvaa?

Mitä tarvitsisin kumppaniltani?

Olenko valmis ja haluanko lähteä rakentamaan luottamusta uudelleen?

Nykyisin ajattelen, että elämä on liian lyhyt sulkeakseen sydäntään ikuisiksi ajoiksi. Minua on vahvistanut valtavasti huomata, että syvistäkin loukkauksista voi selvitä ja avata sydämensä rakkaudelle. Jotkut toistuvat loukkaukset ovat sellaisia, että en ole pystynyt avaamaan itseäni enää toiselle ihmiselle uudestaan samalla tavalla. Omalla kohdallani näen sen terveenä itsesuojeluna. Joskus aika tekee ihmeitä ja sen pettäjänkin voi nähdä uudenlaisin silmin, kenties jopa ripauksella armoa ja ymmärrystä. Ehkä ei. Ei tarvitse.


Miten selvitä pelon, häpeän tai mustasukkaisuuden tunteen kanssa? Ymmärrä tunteitasi -tunnetaitokortit sisältävät 45 erilaista korttia, joista jokainen käsittelee yhtä tunnetta kerrallaan ja sisältää itsetuntemusta vahvistavan kysymyksen. Löydät kortit verkkopuodistamme.

 

Videolla avaan lisää mm. 

  • Mistä tunnistaa että toinen ottaa oikeasti vastuun?
  • Mikä on luottamuksen korjaantumisen kannalta oleellista?

Kuinka katkaista läheisriippuvuuden ylisukupolvinen kierre?

Läheisriippuvuudesta on viime vuosina puhuttu paljon ja hyvä niin. On todella tärkeää tunnistaa itsessään läheisriippuvuuden piirteet voidakseen vaikuttaa jatkossa siihen, että oppisi uusia tapoja ajatella, tuntea ja toimia elämässä ja erityisesti ihmissuhteissa.

Tässä artikkelissa keskityn siihen, miksi vanhemmuudessa olisi erityisen tärkeää tunnistaa omat läheisriippuvuuden mallinsa, välttääkseen tiedostamattomien mallien siirtymistä seuraaville sukupolville. Siitähän tässä liiankin usein on kyse, eikä tämä ilmiö ole itsellekään vieras. Voimme jo nyt ymmärtää sen, että läheisriippuvuuden mallin taustalla on enemmän tai vähemmän ylisukupolvista traumatisoitumista, ja varsinkin lapsuudenaikaista, jota kutsutaan myös kompleksiseksi traumaksi (C-PTSD). Kompleksista traumaa hyvin harva tietää itsellään olevan siinä vaiheessa, kun kasvaa aikuiseksi. Monesti tapahtuu niin, että vasta omien lasten saaminen aktivoi uudelleen niitä tunne- ja kehokokemuksia, joita olemme lapsuudessakin kokeneet.

Jotkut toksisessa elinympäristössä ja perhedynamiikassa lapsuudessaan eläneet joutuvat ottamaan selviytymismallikseen toisten miellyttämisen, jotta ei itse tulisi haavoitetuksi. Tuttujen ”pakene – taistele – jähmety/lamaannu” -reaktioiden lisäksi meillä siis on olemassa myös miellyttämisen strategia. Se on voinut olla ainoa selviytymisen keino lapsena, mutta aikuisena se ei enää samalla tavalla toimi, mikäli emme ole tutustuneet omiin rajoihimme ja saaneet korjaavia hyväksyviä ja rakkaudellisia kokemuksia uusissa ihmissuhteissamme.

Kun tulemme äideiksi tai isiksi, meillä on taipumus toimia vanhempina samoin, millä tavoin meitä on ”vanhemmoitu”. Jotta pystymme katkaisemaan ylisukupolvisen trauman ja läheisriippuvuuden ketjun, tämä kaikki täytyy sekä tiedostaa että hyväksyä itsessään. Vasta sen jälkeen on mahdollista lähteä muutoksen tielle.

On tärkeää hyväksyä oma epätäydellisyys. Joskus nimittäin perfektionismi on seurausta lapsuuden emotionaalisesta laiminlyönnistä tai lasisen lapsuuden kokemisesta, ja sekin voi liittyä läheisriippuvuustaipumukseen. Ei siis tarvitse vaatia itseltään liikaa myöskään tämän osalta; tärkeintä on opetella olemaan itselleen rehellinen.

Mitä siis voit tehdä pysäyttääksesi läheisriippuvuuden ylisukupolvisen kierteen?

  1. Harjoittele oman kehon viestien kuuntelua ja sitä, mitä viisas kehosi yrittää sinulle joka hetki kertoa. Näin opit vähitelleen luottamaan oman sisäisyytesi viesteihin, olemaan turvassa itsellesi ja pitämään omat rajasi. Vain olemalla esimerkki opetat lapsillesi, että heilläkin on lupa pitää omista rajoistaan kiinni.
  2. Ymmärrä ja hyväksy omat tunteesi, opettele ilmaisemaan itseäsi ja omaa totuuttasi (kaikilla on ja saa olla oma totuus). Ilmaise tunteitasi minä-muodossa. Havainnoi myös sitä, miten tunnet tunteesi kehossasi, koska se on samalla omaan sisäiseen lapseensa tutustumista ja sisäisen turvan ja luottamuksen lisäämistä.
  3. Salli lapsillesikin omat tunteet, tarpeet ja mielipiteet. Jos sinulla itselläsi ei ole ollut lapsena niihin lupaa, toimi sinä vanhempana toisin. Voit ylläpitää turvallisia rajoja myös rakkaudellisin ja hyväksyvin silmin.
  4. Jos tiedät olevasi taipuvainen täydellisyyden tavoitteluun, salli silti lapsillesi yritys ja erehdys, oppi myös kantapään kautta. Älä siloita heidän tietään liikaa, vieden heiltä uskallusta tehdä välillä rohkeitakin itsenäisiä kokeiluja elämässään. Toisaalta jos lapsi ”epäonnistuu”, on tärkeää osoittaa hänelle myötätuntoa ja kertoa, ettei hänen ihmisarvonsa ole siitä riippuvainen, mitä hän elämässään saavuttaa ja missä hän onnistuu.
  5. Arvosta, kunnioita ja rakasta lastasi sellaisena kuin hän aitona itsenään on. Aikoinaan kuulin jo eläkkeellä olevalta erityisopettajalta Eija Reinikaiselta aivan ihanan sanoman: Kun uusi lapsi syntyy perheyhteisöön, Australian aboriginaaleilla on tapana ajatella, että vanhempien tärkein kasvatustehtävä on auttaa lasta löytämään oma erityinen elämäntehtävänsä. Tämä on yksi kauneimmista ajatuksista, joita olen elämässäni kuullut, ja sen vuoksi se on jäänyt elämään sisälleni yhdeksi tärkeäksi ohjenuoraksi <3

Tiedän, että edellämainitut asiat ovat helpommin sanottu kuin tehty, ja senkin tiedän omasta kokemuksistani neljän lapsen äitinä. Pian 26 vuoden äitiyden myötä olen kuitenkin oppinut myös ajattelemaan niin, että uskaltamalla olla keskeneräinen ja alati uutta oppiva ihminen ja äiti, opetan myös lapsilleni sen, että heilläkin on lupa olla keskeneräisiä ja uutta oppivia.

Armollisuus, hyväksyntä, rakkaus, rajat ja turva ovat niitä sanoja ja tarpeita, joilla läheisriippuvuuskierre lopulta katkeaa. Uskallammehan me vanhemmat kohdata tämä ja katkaista ainakin himpun verran sitä kierrettä, jonka osana me itsekin olemme olleet?

Joissakin asioissa voimme edetä itsenäisesti, mutta uskon monen meistä tarvitsevan joko terapeuttista tukea prosessiin tai esimerkiksi vertaistukea. Apua kannattaa uskaltaa hakea.


Artikkelikuva: Pixabay

Rakkaus voi parantaa – sinun ei tarvitse olla selvittänyt kaikkia sisäisiä solmujasi, ennen kuin voit antautua rakkaudelle

Niin kauan kuin muistan, olen ollut romantikko. Elämäni isoimmat ja tärkeimmät tavoitteet ovat aina liittyneet rakkauteen. Toisten tavoitellessa hienoja titteleitä, komeita työuria tai paksuja palkkapusseja, minun suurin tavoitteeni on ollut rakastaa ja tulla rakastetuksi. Toki olen opiskellut ja luonut uraakin, mutta se kaikki on ollut aina toisarvoista.

Rakkaudessa minua kiehtoo sen suuruus ja tuntemattomuus. Se ei taivu mitta-asteikkoon, järjen analysoitavaksi tai kauppatavaraksi. Sitä ei voi tyhjentävästi selittää, eikä ymmärtää. Kuitenkin se on voima, joka liikuttaa meistä jokaista. Se on voima, joka tekee sinut samaan aikaan äärimmäisen heikoksi ja äärimmäisen vahvaksi.

Uskon myös siihen, että rakkaus voi parantaa. Ei tarvitse olla valmis ja selvittänyt kaikkia sisäisiä solmujaan, ennen kuin voi antautua rakkaudelle. Rakkauden edessä taipuu, mutta myös toipuu. Vaikka olisi keskeneräinen ja kantaisi sisällään kipeitä asioita on silti rakkauden arvoinen. Rakkaus voi tarjota turvallisen tilan ja sylin toipua ja rakentaa itsensä uudelleen.

Rakkaus on myös uskaltamista. Se on hyppy tuntemattomaan side silmillä luottaen siihen, että kävi miten kävi, se on jotain tavoittelemisen arvoista. Joskus uskaltaminen vaatii paljon ponnisteluja ja kipeitä tunteita. Toisinaan taas tuntuu siltä, että vaikka olet ollut rohkeampi kuin koskaan, se ei vaatinut uskallusta.

Rakkaudella on monet kasvot. Se on kesyttämätön luonnonvoima. Sitä ei voi sitoa pörssikursseihin tai alistaa ideologioiden edessä. Rakkaus löytää aina keinot. Se on jokainen koettu vuodenaika ja elämä soluissasi. Se on tuulessa taipunut oksa, joka kääntyy kohti valoa. Se on ihminen, joka uskalsi.

Tutustu uutuuskirjaani Kiitos, että rakastat minua silti:

”Pienikin valonsäde oikeassa kohdassa voi joskus olla se ratkaiseva” – 4 pientä runoa sinulle, joka kaipaat toivoa

Toisinaan elämä heittää meidät syvään päätyyn ja jää katsomaan, miten uimme. Arkisen selviytymisen keskellä toivo ei välttämättä ole asia, joka loistaa kirkkaana mielessämme. Joskus sitä pitää tietoisesti etsiä, vaalia ja vahvistaa. Lohdullista kyllä, se on mahdollista. Aivan kuten kiitollisuus, myös toivo vahvistuu, kun sitä alkaa ruokkia.

Myös toisten, samoja polkuja kulkeneiden tarinat voivat toimia toivon lähteinä. Ja jonakin päivänä saattaa käydä niin, että sinun puoleesi käännytään, kun itsellä on valo vähissä.

Tässä neljä lohturunoa, jotka muistuttavat toivon tärkeydestä – ja siitä, että emme ole poluillamme yksin, vaikka joskus siltä tuntuisi:

 Kurkkaa Sielun sopukoita – runokirja:

Onko suhteessasi narsistisia piirteitä? 16 paljastavaa kysymystä

Työssäni psykiatrisena sairaanhoitajana ja terapeuttina olen huomannut usean sadan ihmisen kuvaavan narsistisia piirteitä sisältävää lähisuhdetta hyvin samankaltaisella tavalla. Ihmiset kertovat kokemuksistaan usein jopa täysin identtisin sanoin, vaikka he eivät olisi vielä keskustelleet asiasta samaa kokeneiden kanssa tai esimerkiksi lukeneet narsismia käsittelevää kirjallisuutta

Kokosin alle kysymyksiä, jotka auttavat tunnistamaan onko lähisuhteessasi narsistisia piirteitä. Kysymykset pohjautuvat työssä saamiini kokemuksiin, sekä narsismia käsittelevään tieto/- ja omaelämäkerralliseen kirjallisuuteen.

Oletko lähisuhteessa narsistin kanssa?

  • Oliko suhteen alku hurmoksellisen täydellinen?
  • Tunsitko löytäneesi sielunkumppanin, joka kehui ja ylisti, kunnes kaikki kääntyikin täysin päälaelleen?
  • Vallitseeko hänen lähellä epävakaa ja tukahduttava ilmapiiri, jossa pitää olla jatkuvasti ”varpasillaan”, ettei hän silmittömästi suuttuisi tai räjähtäisi?
  • Joudutko varomaan sanojasi ja miettimään jatkuvasti toimintaasi, jotta hän ei tulkitsisi sinua väärin tai loukkaantuisi?
  • Syyllistetäänkö sinua asioista, joita et ole tehnyt tai asioista, joita hän tekee?
  • Onko hän kykenemätön tuntemaan empatiaa, ottamaan vastuuta omista teoista ja pyytämään aidosti anteeksi virheitään?
  • Toistaako hän haitallista toimintaansa (ei opi virheistä)?
  • Onko hänen vaikea, jopa mahdoton käyttäytyminen jatkunut jo vuosia tai aikaisemmissakin ihmissuhteissa?
  • Pyrkiikö hän kontrolloimaan ja vahtimaan sairaalloisesti kaikkea tekemistäsi?
  • Onko hän sairaalloisen mustasukkainen, mutta vaatii omaa tilaa ja aikaa huomattavasti enemmän, kuin sallii läheisilleen?
  • Käyttäytyykö hän välillä kuin pieni lapsi, erityisesti jos ei saa tahtoaan periksi tai saadessaan kriittistä / rakentavaa palautetta?
  • Puhuuko hän ”mustan valkoiseksi” ja valehtelee patologisesti (sairaalloisesti) ?
  • Koetko jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta hänen seurassaan?
  • Joustatko ja miellytätkö häntä ylenpalttisesti tasapainoa hakeaksesi?
  • Oletko kyseenalaistanut viime aikoina omaa mielenterveyttäsi ja epäillyt kaikkea ympärilläsi tapahtunutta?
  • Onko hän kehoittanut sinua menemään hoitoon, mutta ei koe itse tarvitsevansa apua?

Jos vastasit suurimpaan osaan kysymyksistä kyllä, on mahdollista, että lähisuhteessasi on narsistisia piirteitä. Nyt voi olla hyvä aika pysähtyä ja tarkastella haasteita tuovaa ihmissuhdetta, sekä omaa itseä tarkemmin ja syvällisemmin.

Keskustele, hanki tietoa, älä jää yksin

Narsismi estää näkemästä omaa toimintaa rehellisesti ja sen vuoksi narsistisen ihmisen kyky sopeutua joustaviin ja tasavertaisiin ihmissuhteisiin voi olla hyvin vaikeaa tai mahdotonta.

Keskustele ajatuksistasi ja tunteistasi ensin hänen kanssaan. Jos keskustelu kiertää kehää ja toimivaa vuorovaikutusta tai aitoa yhteyttä toiseen ei tunnu syntyvän käänny luotettavan ystävän puoleen.

Hanki tietoa narsismista kirjoista, verkkosivuilta ja YouTubesta. Tieto antaa nimen ja sanoja vaikeille kokemuksille, ajatuksille ja tunteille ja auttaa näin eteenpäin toipumisprosessissa.

Vuonna 2020 julkaistu esikoiskirjani Hyvästit narsistille – Tervetuloa oma elämä (Kirjapaja) tarjoaa niin tietoa, kuin vertaistarinoita, sekä lohtua ja terapeuttisia apukeinoja narsismia lähisuhteissa kokeneille. Voit tilata kirjan tästä!

Etsi vertaistukea ja käy vertaistukiryhmissä. Narsismin uhrien tuki ry:n vertaistukiryhmistä löydät lisää tietoa tästä!

Älä jää yksin ajatustesi ja tunteidesi kanssa. Hae rohkeasti apua ja tukea lähisuhteessa kohtaamiisi ongelmiin.

Ammattilaisten tarjoama apu / terapia on suositeltavaa viimeistään aina silloin jos tunnet, ettei omat voimavarat enää riitä arjessa jaksamiseen.

Muistathan, ettei sinun tarvitse odottaa avun hakemista liian kauan. Terapiaan voi hakeutua aina silloin, kun kokee tarvitsevansa tai haluavansa johonkin ongelmaan tai haasteeseen ulkopuolisen, ammattilaisen apua.

Ammattilaiselta voi kysyä suoraan hänen kokemustaan ja tietämystään narsismi-ilmiöön liittyen. Terapeutin oma kokemus on usein hyödyksi asiakkaalle, mutta ei välttämätöntä.

Terapia auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja löytämään keinoja paremman tulevaisuuden saavuttamiseksi. Terapia on myös rakentava, turvallinen ja lämmin paikka keskustella narsistisen lähisuhteen aiheuttamista vaikeuksista.

Ja lopuksi muistathan: Kenenkään ei tarvitse tyytyä jatkuvaa huonoa oloa tuottavaan tai haitallisia narsistisia piirteitä sisältäviin lähisuhteisiin. Jokaisella on oikeus hyvään elämään.


Kurkkaa uutuuskirja:

Haluttaa vai haluttaako sittenkään? Seksuaalinen halu parisuhteessa ei synny odottamalla

Hei! Me ollaan Laura Kiviaho ja Lotta Riekki. Kirjoitamme blogissa parisuhdearjestamme ja sen tuomista oivalluksista. Mukana menossa on koiravauvamme Lyyli. Tällä kertaa pohdimme omien kokemustemme pohjalta seksuaalista halua poikkeusaikana.

Halu on tärkeä osa parisuhdetta ja se pitää arjen jännittävänä, sillä halu omaa rakasta kohtaan on huumaavaa. Se tuo elämään ihanaa fiilistä ja tunteen, että on elossa. Meidän mielestä halu on yksi merkittävimmistä onnellisen parisuhteen elementeistä. Viime kuukausien aikana ollaan havahduttu ja huomattu se, miten halua pitää pitää yllä tietoisesti ja sille tulee antaa huomiota.

Laura Kiviaho Lotta Riekki ja Lyyli-koira
Vasemmalla Lotta Riekki ja oikealla Laura Kiviaho. Sylissä Lyyli.

LAURA: Luin juuri Mating in Captivity -kirjan, jota suosittelen kaikkien lukulistalle. Sen on kirjoittanut parisuhteisiin ja seksuaalisuuteen erikoistunut psykoterapeutti Eshter Perel, joka puhuu erotiikasta ja siitä, miten halun ja erotiikan syntyyn tarvitaan välimatkaa rakastavaisten välillä, sekä mukavuusalueelta poistumista.

LOTTA: Kuulostaa loogiselta. Asiat, jotka ovat meille saatavilla ja aina käytettävissä, ovat usein myös vähemmän kiinnostavia ja haluttavia kuin ne, joita pitää jahdata ja nähdä vaivaa niiden saavuttamiseksi. Itse olen välillä syyllistynyt sun pitämiseen itsestäänselvyytenä ja nyt myöhemmin se on harmittanut paljon.

LAURA: Onneksi meillä on hyvät kommunikointitaidot ja ollaan saatu asia selvitettyä yhdessä ihanan oppimiskokemuksen kautta. Itsestäänselvyytenä pitämiseen saattaa huomaamatta lipua, vaikka toista rakastaakin paljon. Itse havahduin siihen, etten pitänyt itseäni enää viehättävänä ja omatkin halut latistuivat. Se on sitä, kun ollaan liian mukavasti ja liian lähellä toisiamme.

LOTTA: Totta. Olen itse joutunut monesti miettimään ja muistelemaan sitä, miten sen halun oikein saa syntymään, kun elinpiirinä on ollut virikkeetön ja pysähtynyt arki, jossa vain ollaan oltu päivästä toiseen kotitoimistoissamme ja mietitty, mitä syödään lounaaksi ja kumpi käyttää Lyylin pissalla.

LAURA: Mikä sua on auttanut siinä? Itselläni ainakin se, että tuodaan asia esille ja keskustellaan siitä. Mietitään yhdessä, miten pitää yllä seksielämää ja haluja, ettei toinen ala tuntumaan vieraalta. Rakastan kosketusta, joten pelkkä arjen keskellä sen muistaminen ja toteuttaminen tuo lähemmäs ja muistuttaa, kuinka nautinnollista sun läsnäolo ja energia on. Ja jotenkin se, että seksi ja halu ovat myös asioita, jotka eivät tässä nopeassa teknologian ympärillä pyörivässä maailmassa synny ihan vaan itsestään. Niihin pitää käyttää aikaa ja ajatusta.

LOTTA: Varmasti se oman mielen tietoinen virittäminen sinne halun suuntaan on ollut se tärkein, joka toimii mulla. Sen sijaan, että olisin halunnut laittaa uuden sarjan pyörimään Netflixistä, olenkin iltaisin katsellut sua ”sillä silmällä”. Pysähtyminen ajan kanssa sun kauneuden ja tuoksun äärelle on ollut huumaavaa ja muistuttanut siitä, kuinka ihana sä oot.

LAURA: Kyllä! Itse ainakin nautin siitä, että voin päivän mittaan haaveilla meidän kuumista hetkistä ja sun karismasta. Samalla hykerrellen itsekseni, kuinka haluttava sinä ja me yhdessä ollaan.

Meidän omien kokemusten pohjalta tässä on muutama vinkki, jotka ovat auttaneet meitä halun synnyttämisessä:

  1. Hae näkökulmia ja muiden ajatuksia aiheesta. Eshter Perelin “Mating in Captivity” -kirja on auttanut meitä.
  2. Älä pidä omaa kumppaniasi itsestäänselvyytenä
  3. Kommunikoikaa ja uskaltakaa puhua epämukavistakin aiheista
  4. Kosketus on tärkeää, jotta läheisyys ja yhteys säilyvät
  5. Laittakaa teknologia hetkeksi syrjään ja olkaa läsnä toisillenne
  6. Mielellä on voimaa – ajatelkaa haluttavia asioita toisistanne pitkin päivää ja virittäkää mieli halun ja erotiikan tunnelmaan.
  7. Palatkaa muistelemaan sitä, mihin asioihin toisessa rakastuitte

Lue lisää Lauran rakkausvalmennuksesta tästä

Syöpään sairastuminen on keskiössä suositun hyvinvointivaikuttajan Sanna Wikströmin esikoisromaanissa – teos avaa uuden, elämäntaidollisten romaanien genren

Sanna Wikström lukeutuu Suomen suosituimpiin hyvinvointikirjailijoihin. Elämä ensin on hänen riipaiseva, elämänmakuinen ja taidokas esikoisromaaninsa. Kirjassa Astrid Lindgrenin sadusta tutut Peppi, Tommi ja Annika ovatkin nelikymppisiä nykykaupunkilaisia. Heidän elämänsä muuttuu rykäyksellä, kun Annika saa samalla lääkärikäynnillä tietää sairastavansa syöpää ja odottavansa lasta.

Nelikymppisten Pepin, Annikan ja Tommin elämä pyörähtää ympäri, kun menestynyt juristi, työnarkomaani ja ikisinkku Annika saa samalla lääkärikäynnillä tietää sairastavansa rintasyöpää ja odottavansa lasta. Annika haluaa kuolla ”oikein” ja ryhtyy valmistautumaan kuolemaansa pedanttiin tyyliinsä, kirjoittamaan elämänohjekirjeitä syntymättömälle lapselleen ja värväämään lapsuuden hylkäämiskokemuksesta toipuvasta, sosiaalisesti kömpelöstä Pepistä äitiä.

Kun Annika alkaa etsiä lapselle sopivaa isää Pepin rinnalle treffipalvelusta, mikään ei tunnu menevän suunnitelmien mukaan.

Elämä ensin on taidokas yhdistelmä sairastumisen ja kuoleman kaltaisten vakavien aiheiden käsittelemistä sekä kevyttä ja kuplivaa, suupielet hymyyn nostavaa ihmissuhdekuvailua.

Annikan syntymättömälle lapselleen kirjoittamien kirjeiden kautta teos inspiroi lukijaa pohtimaan elämän ainutlaatuisuutta ja omia arvoja. Se avaa täysin uuden elämäntaidollisten romaanien genren, jossa koskettavan tarinan välityksellä lukijalle avautuu uusia näkökulmia sairastumiseen, ystävyyteen ja elämään.

Sanna Wikström on suomen kielen maisteri ja suositun Hidasta elämää -median perustaja, joka on kirjoittanut 10 tietokirjaa. Kirjoja on myyty yli 70 000 kappaletta. Elämä ensin on hänen esikoisromaaninsa. Wikström itse on menettänyt parhaan ystävänsä syövälle, tukenut lapsensa isää syöpäprosessissa ja jännittänyt ystävänsä syöpähoitojen tehoamista kirjan kirjoittamisen aikaan.

Kirja on saatavilla e-kirjana, äänikirjana ja painettuna.

Ihana, kamala herkkyys — Miten tehdä herkkyydestä eteenpäin vievä voima?

Itken ilosta, surusta, myötätunnosta. Nauran ilosta, surusta, myötätunnosta. Pohdin ja vatvon asioita iloisena, surullisena ja myötätunnosta muita kohtaan. Olen herkkä tuntemaan ja aistimaan. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä paremmin ymmärrän, että kaikki eivät todella reagoi samoin kuin minä. Mutta onneksi tiedän, että ruudun toisella puolella on myös tyyppejä, jotka todellakin tietävät, mistä puhun.

Herkkyys on kokonaisvaltainen ominaisuus, jota ei kytketä pois päältä tuosta vain. Se, että yhteiskuntamme on edelleen vahvasti rakentunut kovien arvojen ympärille, voi toisinaan tuntua tuskaiselta ihmiselle, jolle kaikenlainen kovuus on vastoin omaa persoonallisuutta ja arvoja. Herkkä yrittää sopeutua malliin, jossa ei saakaan välttämättä tuntea ja kokea asioita niin voimakkaasti kuin luontevasti tuntee. Herkkä yrittää sopeutua johonkin, joka tuntuu väärältä. Ymmärrettävästi se voi aiheuttaa ahdistusta ja itsesyytöksiä.

Olen usein pohtinut, voinko herkkänä sopeutua näiden kovien arvojen keskelle. Toisinaan tuntuu, että se on mahdotonta, mutta onneksi asiaa voi lähestyä myös toisesta näkökulmasta: Mitä uutta voin herkkyydelläni tuoda lisää näiden kovien arvojen keskelle?

Herkkyyttä tarvitaan kaikkialla

Tietynlainen jämäkkyys ja tunteiden syrjään jättäminen on tarpeellista esimerkiksi päätöksenteossa ja kovan paineen alla. Jos arki kuitenkin koostuu suurilta osin tilanteista, joissa tunteet eivät ole sallittuja tai mahdollisia, voi kuormitus kasvaa liian suureksi. Koen, että herkkyyttä tarvitaan kaikkialla, sopivissa määrin. Herkkyyden hyväksyminen ei tarkoita, että herkkää on kohdeltava silkkihansikkain. Herkkyyden hyväksyminen ei myöskään tarkoita, että jokaiseen asiaan tulisi tarttua tästä näkökulmasta. Herkkyyden hyväksyminen tarkoittaa, että annetaan jokaiselle tilaa tuntea ja kokea tilanteet omalla tavallaan.

Tunnetaidot ovat tarpeellisia kaikilla elämän osa-alueilla, kaikissa ystävyyssuhteissa ja työsuhteissa. Se, että tunteita tunnistetaan sekä osataan myös nimetä ja tuoda keskusteluun, on joskus yllättävän vaikeaa. Olen usein törmännyt tilanteeseen, jossa vaikeista tunteista puhuttuani tunnettani ei ole osattu ottaa vastaan. Koen, että en ole tullut ymmärretyksi tai asiani on ollut turha ja se on ohitettu nopeasti. Tunteellisuus, herkkyys, on ikään kuin tehnyt minut tilanteessa heikomman. Parempi siis olla puhumatta vaikeista tunteista, moni ajattelisi.

Kun herkkyyden kanssa oppii elämään, voi siitä heikkouden sijaan tulla valtava voimavara. Kun omia tunteita käsittelee rakentavasti ja avoimesti, voi huomata, että lopulta muiden reaktiot ja mielipiteet eivät enää saakaan niin paljon painoarvoa kuin ennen. Ehkä jopa huomaat, että ympärilläsi herkkyys aletaan nähdä eri tavoin kuin ennen — myös joku toinen voi saada herkkyydestäsi voimaa. Herkkyyden ja avoimuuden edistämisestä voikin häpeän sijaan tulla yksi elämän tärkeimmistä eteenpäin vievistä voimista.

Herkkyyden valjastaminen voimavaraksi on toisinaan haastavaa, mutta sitäkin palkitsevampaa. Kun antaa omalle herkkyydelle tilaa, myös elämä ympärillä antaa sille tilaa. Jos piilotamme herkkyyden itseltämme vähättelemällä tunteitamme, ei ympäristökään voi nähdä herkkyyttämme vahvuutena.

Kaikessa kuormittavuudessaan koen olevani todella onnekas, että saan olla herkkä. Saan kokea tunteiden kaikki ääripäät, ja tavallinen ei olekaan niin tavallista. En ikinä antaisi herkkyyttäni pois, toivottvasti et sinäkään. <3

Nämä 20 vahvuutta olet hankkinut äitiyslomasi aikana – mahtavia myyntivaltteja kun palaat takaisin työelämään!

Mietityttääkö työelämään paluu äitiysloman jälkeen?

Onko omat vahvuudet ja osaaminen hakusassa?

Ammatillinen itsetunto ja identiteetti kadoksissa?

Ei hätää, sillä olet hankkinut valtavan määrän piilo-osaamista ja vahvuuksia pitäessäsi hengissä pikkumuruja siellä kotona. Ne pienet rakkauspakkaukset osaavat ottaa sinusta kaikki mehut irti, ja samassa silmänräpäyksessä täyttää rakkausvarastosi yhdellä katseella.

He osaavat sanoa juuri ne sanat, joilla saat pahimmat syyllisyydentunteet aikaan ja seuraavaksi ihmettelet, mistä raivon tunne kumpuaa itsessä, kun muutoin osaat hallita tunteitasi liiankin hyvin. Ihmeellisiä otuksia nuo lapset.

Tittelisi: MOM = Master Of Multitasking

Pinnan alla olet kuitenkin koko ajan hankkinut vahvuuksia ja osaamista, mitä työnantajat todella arvostavat. Sinun pitää vain sanoittaa se, olla ylpeä siitä ja myydä se työhaastatteluissa vahvana valttikorttina – tehtävään kuin tehtävään!

20 parasta vahvuutta ja osaamista

Valitse kuhunkin hakemaasi työtehtävään parhaiten soveltuvat osat ja kerro ne ylpeänä työhaastattelussa!

1. Priorisointikykysi on huipussaan. Kun monta asiaa palaa kirjaimellisesti pohjaan samaan aikaan, osaat tehdä olennaisen.

2. Motivointikyky. Kykenet saamaan tyypit toimimaan, vaikkei ketään isosti kiinnostaisi.

3. Moniajo alias multitasking hoituu helposti. Pystyt tekemään uskomattoman paljon asioita kerrallaan siten, että kaikki tulee hoidettua.

4. Rutiinien sietokykysi on huipussaan. Pystyt tehdä saman asian kymmeniä kertoja tunnissa, joskus minuutissa, kyllästymättä kovin paljoa. Olet hyväksynyt sen osaksi työnkuvaa.

5. Luovuutesi on ihmeellistä: pystyt keksimään haastavissa tilanteissa uusia ideoita nopeasti, esimerkiksi lauluja, loruja, ilmeitä, ääniä, liikkeitä, joita et tiennyt osaavasi ja joilla saat vastapuolen tekemään yhteistyötä kanssasi.

6. Johtajuutesi on vahvaa. On ollut pakko ottaa tilanteet haltuun, vaikka olisi helpompaa antaa periksi.

7. Osaat elää hetkessä ja olla läsnä. Lasten jatkuva läsnäolon vaatimus saa sinut unohtamaan kaiken muun siksi aikaa, kun he ovat ”vaativassa” iässä. Eli noin 40-vuotiaaksi asti.

8. Nopeutesi yllättää itsesikin, jopa yli sen, mitä tiesit olevan mahdollista suorituskyvyllesi. Reagointikykysi on huipussaan, jos hätätilanne iskee, vaikka olisit umpiväsynyt.

9. Tehokas ajanhallinta. Osaat suunnitella viikkoaikataulusi. Osaat tehdä realistisia aikatauluja, koska olet oivaltanut, että kaiken tekemiseen menee aina enemmän aikaa, mitä alun perin ajattelee.

10. Kiitollisuus: Olet nyt tehnyt rankinta työtä, mitä kukaan voi tehdä. Kaikki tulevat työtehtävät tuntuvat helpommalta kuin lasten leikki.

11. Sitoutumiskyky: Olet antanut kaikkesi viimeisimpään työtehtävääsi 24/7 ilman palkkaa, ilman välitäntä kiitosta.

12. Tiedonhakutaidot: Osaat hankkia tietoa eri lähteistä, vertailla sitä ja hyödyntää sitä arjen eri tilanteissa.

13. Päätösten teko silloin, kun erilaista faktaa on tarjolla, mutta silti täytyy tehdä omiin periaatteisiin sopiva päätös.

14. Positiivisuus ja kannustavuus: Osaat olla positiivinen, aina rankakin päivän jälkeen tulee uusi päivä ja uudet seikkailut. Olet kannustava työkaveri: lapsiarjessa tauoton kehu, kannustus ja kiitos ovat osa dna:tasi nykyään.

15. Vastuunkanto. Pystyt hoitamaan erittäin vastuullisia tehtäviä. Olethan pitänyt ihmistä elossa ja kyennyt ruokkimaan häntä pelkän kehosi voimalla.

16. Monipuolinen osaamisportfolio: olet ollut äitinä henkivartija, kokki, erotuomari, opettaja, neuvottelija, päivystäjä, hoitaja, psykologi, autonkuljettaja ja paljon muuta.

17. Itseluottamus ja intuition äänen kuuntelu: Ensimmäisen lapsen kohdalla osasit hoitaa kaiken, vaikka sinulla ei ollut mitään aiempaa kokemusta.

18. Pystyt hallitsemaan ja säätelemään tunteitasi. Onhan sinut viety niissä äärimmilleen etkä ole aina voinut heittäytyä raivoamaan, kun mieli on tehnyt.

19. Kykenet pitkäjänteiseen työskentelyyn kärsivällisesti.

20. Siedät epävarmuutta ja jatkuvia muutoksia. Sitähän se lasten kanssa eläminen on koko ajan.

Usko itseesi, niin sinuun uskotaan.

Tottakai kaikki samat pätevät myös iseihin, jotka ovat ottaneet kokonaisvastuuta lasten arjesta. Juttu on suunnattu äitienpäivän kunniaksi tällä kertaa äideille, upeille voimanaisille, jotka kannattelevat niin monen perheen arkea. Jopa yksin. Iso hatunnosto, halaus ja miljoonasti voimia sinulle äiti-ihminen vaativaan, mutta ah niin antoisaan tehtävääsi!

Mene ylpeänä kohti seuraavaa unelmatyötäsi pienen äitiys”loman” jälkeen. Ja muista, että olet joka päivä ansainnut kaiken mahdollisen hemmottelun ja hyvän työrupeamasi jälkeen!

Vertaisesi ja liittolaisesi omannäköisen työelämän luomisessa,
Riikka

Lue myös:

Uskotko sisäistä kriitikkoasi? – 3 keinoa, joilla saat armollisuutta arkeesi

Jäisinkö nykyiseen työhöni vai lähtisinkö hakemaan uutta? – 8 kysymystä, jotka auttavat eteenpäin

Millaista on omannäköinen elämä? Nämä 5 tapaa auttaa sen luomisessa

Nämä 8 asiaa auttavat elämäsi muutoksissa


Lue lisää omannäköisen työelämän luomisesta, inspiroidu videoista ja vinkeistä liittymällä kirjekaverikseni: www.riikkapajunen.fi.

Vastaa työelämäkyselyyni 15.5.2021 klo 12 mennessä ja voita ilmainen uravalmennus!

Ps. Tuoreimmasta kirjastani Omaa tehtävää etsimässä – löydä vahvuutesi ja intohimosi saat käytännön työkalut ja rohkaisun työelämän muutokseesi!

Erityisherkkä, sinun ei tarvitse olla superyksilö – Ole itsellesi lempeä ja suojaudu uupumukselta

Annukka Vauhkonen. Kuva: Emmi Kiesvaara

Kirjoittaja Annukka Vauhkonen on erityisherkkä ja toipuva ylisuorittaja, joka kulkee kohti lempeämpää ja omannäköisempää elämää. Annukka kirjoittaa ja runoilee matkastaan Lempeämpi minä -blogissa sekä Instagramissa @lempeampimina. Hän on myös tuleva hsp-kokemusasiantuntija ja lempeän läsnäolon joogaopettaja.

Monet herkät kompensoivat erilaisuuttaan ryhtymällä supernaisiksi ja -miehiksi. Mutta täyttäessään näitä superyksilön saappaita, rajat unohtuvat ja herkkä toimii usein itseään vastaan sekä vaarantaa terveytensä. Yritin itsekin elää ”supernaisena” aivan liian pitkään.

Lopulta jatkuva suorittaminen, kasaantuva työkuorma ja -vastuut hivuttautuivat liian raskaaksi taakaksi kantaa. Supernaisen saappaat alkoivat hiertää – ja pahasti.

Varo uupumisen kierrettä

Herkän jaksaminen on usein haaste nykyisessä tehokkuus- ja tuottavuuslähtöisessä työelämässä. Töissä vastuuntuntoisuus ja tunnollisuus ovat hyviä piirteitä, mutta liiallisena ne muodostavat riskin ylikuormitukselle.

Olen tottunut tekemään paljon töitä, venymään ja kestämään paineita, mutta herkkänä olen altistunut helposti myös väsymiselle.

Normiherkkä ihminen sietänee paremmin työpaikan ongelmia, kuten huonoa johtamista, ihmissuhdekiemuroita tai huonoa energiaa, mutta herkkä oireilee epäkohdille nopeasti. Myös työpäivän monet sosiaaliset kohtaamiset, tehtävien hektisyys ja intensiivinen työskentely ovat usein kuormittavia.

Palautuminenkaan ei tapahdu hetkessä, joten herkkä ajautuu helposti uupumisen kierteeseen – etenkin, jos muu elämä ei ole tasapainossa eikä levolle ole varattu tarpeeksi aikaa.

Arvosta itseäsi keventämällä kuormitusta

Uupumisen myötä ymmärsin, miten vähän olin arvostanut omaa herkkyyttäni, ja kuinka ratkaisevaa ärsykekuorman säätely ja sopivan vireystason ylläpitäminen onkaan.

En ollut kuunnellut kehoani, vaan olin antanut ulkoisten tekijöiden kuten työn, ulkonäön ja yhteiskunnan normien ohjailla elämääni. Paljon olennaisempaa olisi tutustua huolella omaan yksilölliseen herkkyyteen sekä pitää huolta kehon ja mielen välisestä yhteydestä.

Olenkin opetellut lempeämpää suhtautumista itseeni ja elämääni. Olen myös tarkempi siitä, että työ- ja elinympäristöni ovat suotuisampia herkkyydelleni. Tarkastelen kotiani, työtäni, harrastuksiani ja ihmissuhteitani siitä näkökulmasta, tukevatko ne hyvinvointiani. Lisäävätkö ne merkityksellisyyttä elämääni ja tarjoavatko ne tarpeeksi aikaa rauhoittumiselle?

Aina elämää ei toki voi hallita eikä kaikkeen pysty vaikuttamaan, mutta silti voi opetella joitakin arkea helpottavia tapoja, joilla keventää kuormitusta. Helpotan omaa ylivirittyneisyyttäni kirjoittamisella, joogalla, luonnossa liikkumisella ja uimalla meressä.

Lisäksi pyrin muokkaan arkeani sellaiseksi, että herkkyyteni ominaisuudet pääsevät oikeuksiinsa. Opintovapaalle jääminen ja muutto saaristoon ovat olleet isoimmat konkreettiset muutokset omalla polullani, mutta pienemmilläkin askelilla pystyy suuntaa muuttamaan. Olen myös antanut itselleni luvan olla keskeneräinen.

Itsensä puolella lempeästi oleminen on jatkuvaa harjoittelua, mutta matkan varrella sitä oppii elämään entistä enemmän omannäköistä elämää.

Herkkä – näin suojaudut uupumukselta:

1. Ole itsesi puolella ja puhu itsellesi lempeämmin. Ole itse itsesi paras ystävä.

2. Arvosta ja kuuntele itseäsi. Suorittamisen sijaan kuuntele kehosi viestejä: älä vaadi itseltäsi liikoja, vaan anna itsellesi välillä lupa vain olla ja huolehdi riittävästä levosta.

3. Rakenna rohkeasti omannäköistäsi arkea ja tee siitä merkityksellisempää. Huolehdi omasta ajastasi ja kuuntele sisäistä ääntäsi.

4. Ota herkkyytesi huomioon pienissä ja suurissa arjen valinnoissasi. Huolehdi rajoistasi.

5. Pysähdy päivittäin kiitollisuuden ja läsnäolon äärelle.

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image