Jokaisella meistä on kokemuksia hetkistä, joissa maailma tuntuu kaatuvan päälle. Joskus kyse on omasta elämänpiiristämme, joskus rytisee isommassa mittakaavassa. Kun elämän mielettömyys tulee iholle, voi oma olo olla lamaantunut. Kenties hämmennymme, emmekä oikein tiedä enää miten ajatella tai toimia. Lähdin etsimään lähipiiristäni vastauksia tähän kysyen ”mikä sua on auttanut, kun maailma kaatuu päälle?”
Vastausten kirjo ja arkinen kauneus liikuttaa ja ilahduttaa. Löydätkö näistä oman tutun selviytymiskeinosi tai saitko kenties oivalluksen jostain uudesta, joka voisi toimia myös sinulla?
1. Luonnon kauneus
Meitä ihmisiä taitaa yhdistää rakkaus luontoon: niin monen vastauksessa mainittiin tavalla tai toisella luonto tärkeänä voimavarana. Luonnossa asiat asettuvat oikeaan mittakaavaan ja rytmiin, ihminen osaksi suurta kaikkeutta. Pihalintujen ruokkiminen ja niiden lentelyn seuraaminen keventävät oloa, eläinten puuhastelun katseleminen ilahduttaa ja puiden halaaminen maadoittaa. Kävelylenkit lähipoluilla tai uppoutuminen syvälle metsän siimekseen tuo rauhaa.
2. Toisiin turvautuminen
”Tuntuu olevan terapiaa kävellä toisen ihmisen kanssa ja puhua ihan mitä mieleen tulee.”
Hädän hetkellä moni meistä löytää turvaa läheisistä ihmisistä. Kokemus siitä, että ei ole yksin on tärkeää. Yksi juttelee ystävälle, toinen keskittyy touhuamaan lastensa kanssa, kolmas hakee vertaistukea someyhteisöistä. Ne, joille se on mahdollista, lahjoittavat rahaa hyväntekeväisyyteen.
”Vaikka olen vain pieni osa tätä maailmankaikkeutta, teen minkä pystyn.”
Läheiset ihmissuhteet eivät ole kaikille itsestäänselvyys. Yhteisöllisyyttä voi onneksi nykyään vaalia monella tavalla: esimerkiksi verkossa tapahtuvan toiminnan tai vapaaehtoistyön kautta.
”Lohduta ja auta muita, se auttaa myös itseä”.
3. Turvan luominen omaan kehoon
Huolet pyörivät joskus sitkeästi päässämme, vaikka emme voi murehtimalla parantaa maailmaa. Moni meistä rajaakin informaatiotulvaa tietoisesti ja rajoittaa esimerkiksi uutisten seuraamista.
Tehokeino murehtimisen helpottamiseen on kehoyhteyden vaaliminen: ”Mulle ratkaisu on palata mielen tasolta kehoon ja ohjautua sieltä käsin.” Fyysisiä ahdistusoireita voi helpottaa liikkumalla ja tanssimalla.
Omaa kehoa voi rauhoittaa hengitysharjoituksilla, kosketuksella ja puhelemalla itselle rauhoittavasti: juuri nyt ei ole hätää, olen turvassa.
4. Arkiset apukeinot
Käsillä tekeminen, jalkakylpy, saunominen, vastaantulijalle hymyily, kukkien ja kasvien hoitaminen, leipominen. Pienten arkisten asioiden arvostaminen: oman ajan ottaminen, kiitollisuuden tunteen vaaliminen.
Arkiset apukeinomme ovat verrattomia juuri siinä, että ne saattelevat meidät tiiviisti tähän hetkeen. Toimeen tarttuminen ja omasta ympäristöstä huolehtiminen auttaa.
”Kun oma pöytä on siistinä, on helpompi olla – siis myös konkreettisesti.”
5. Asenne
Kaikki se mikä nyt tuntuu mahdottomalta kestää tai hetkellisessä uutukaisuudessaan kovin yllättävältä, on jotain sellaista, joka maailman historian mittakaavassa on jo moneen kertaan nähty. Moni on löytänyt lohtua aikaperspektiivin ymmärtämisestä.
Kaikenlaista on tapahtunut maailman sivu ja monesta on selvitty.
”Saan lohtua siitä, kun katson taaksepäin ja tajuan miten jostain ylitsepääsemättömältä tuntuneesta on kuin onkin selvitty.” ”Olen perusasenteeltani positiivinen, uskon, että selviän.”
6. Hiljentyminen
Yksittäisen ihmisen voimattomuus maailman suurien liikahdusten edessä on usein turhauttavaa. Toisaalta sen hyväksyminen voi myös tuoda helpotuksen. Kuten iäkkäämpi läheiseni sanoo: ”Mikä ihmisen osa täällä on, se jää minulle arvoitukseksi.” Helpotusta tähän kokemukseen moni saa omaan maailmankatsomukseen sopivasta hiljentymisestä: meditaatiosta, rukouksesta tai vaikkapa musiikin kuuntelusta.
Haastavissa tilanteissa oman selviytymisen vahvistaminen, hiljentyminen ja oman sydämen kuuntelu on perusteltua siksikin, että kaoottisuuden tilasta emme saa aikaan rakentavia ratkaisuja ja toimintaa. Se rauha jota toivomme ympärillemme alkaa aina meistä itsestämme. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen – pienin arkisin keinoin – voikin olla radikaaleimpia tekojamme haastavan tilanteen keskellä.
Ensin tarvitaan turvaa, jotta voi olla kropassaan läsnä. Kun on kropassaan läsnä, voi tuntea tunteensa, koska ne ovat aina myös ja nimen omaan kehossa. Kun voi vain tuntea, voi antaa tunteiden tuoman viestin avautua, ja päästää myös irti.
Tunteesta voi ottaa breikkiä ja sitä voi säädellä. Sitä voi purkaa kehon kautta tai jakamalla tai luovin puuhailuin. That’s it. Eikä mitään työstelyitä tarvita – se on minusta tämän suorituskulttuurin luoma defensiivinen harha, että tunteita tarvitsisi hirveästi mentalisoida ja työstellä. Ja silti niitä voi oppia ymmärtämään ja kohtaamaan.
Tunteet ovat vain tunteita, elämänvirtaa systeemissämme. Teemme tulkintoja ja kerromme mielessämme stooreja siitä, mikä tunteita aiheuttaa ja mistä mikäkin johtuu, ja jaotellaan hommeleita usein ”positiivisiksi” tai ”negatiivisiksi”. Jo tuo tunteiden leimaaminen osaltaan aiheuttaa sitä, että pyrimme tunteista herkästi poispäin. Tunteet ovat viestejä tarpeista, ja kun oppii kannattelemaan ja sietämään vaikeita fiiliksiä ihan hirmusti niitä arvottamatta, tunteita oppii myös kuulemaan ja ymmärtämään sinä neutraalina käyttövoimana tai virtauksena, jota ne ovat. Ja kun oppii hiffaamaan tunteitaan, niitä on tosi paljon helpompi myös kohdata itsessään ja toisissa.
Siinä on läheisriippuvuudesta vapautumisen avain: kun oppii kohtaamaan tunteitaan, niistä oppii myös kommunikoimaan läheisyyttä luovalla tavalla. Mutta suurin osa meistä myös pelkää (alitajuisesti) läheisyyttä, vaikka niin sitä haluaakin.
Sanoisin, että tunnetaidot on aivan olennainen jutska, jos haluaa voida laiffissaan ja suhteissaan hyvin ja eheytyä läheisriippuvuudesta ja myös pyyhällellä kasvavaisesti kohti sydänkutsujaan.
Täällä videolla avaan hitusen tunnetaitoja (ja youtubekanavaltani löydät muitakin videoita sisäisestä turvasta ja tunteista, samoin kuin Insta-tililtäni @annataipale)
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
Maailmalta kantautuvat uutiset saavat tänä(kin) keväänä monet huolestumaan. Sota on käsitteenä massiivinen, ja siihen liittyy monenlaisia henkilökohtaisia mielleyhtymiä.
Huolestuminen on pelkoa. Ja vaikkei maailmatilanne huolestuttaisi itseä, hirvittää se monia ympärillä olevia ihmisiä.
Pelko taas on voimakas tunne, ja kaikkien muidenkin tunteiden lailla se on liikkuvaa energiaa. Altistumme siis jatkuvasti myös muiden ihmisten energioille ja tunteille.
Jos pelko tuntuu rajoittavan elämääsi tai haluat pitää itsestäsi hyvää huolta muiden ihmisten pelon keskellä, kokeile jotakin näistä keinoista.
1. Huomaa, että pelko on ”vain tunne”
Pelko on ilman muuta inhimillinen tunne, mutta samalla pelko on kuin pisara mustetta, joka pudotetaan maitotonkkaan: se värjää koko maidon. Pelko rajoittaa elämää ja aiheuttaa niin henkisiä kuin fyysisiä stressireaktioita.
Tunteet ovat toki tärkeä osa ihmiselämää, mutta tunteisiin ei kannata identifoitua. Tästä kirjoitin enemmän pari vuotta sitten ilmestyneessä Selviytymisoppaassa elämän kriiseihin. Elämän rikkaus tulee tunteiden laajoista virtauksista, ja kaikki inhimilliset tunteet kuuluvat ihmisyyteen.
Tustustu pelkoon ja siihen, mihin sitä tarvitaan. Se käy esimerkiksi Tara Langen Tikapuut rakkauteen -kirjan avulla (äänikirja tai tehtäväkirja). Keskity siihen, mitä muuta on olemassa pelon lisäksi, sen rinnalla, alla ja poimuissa. Elämä on hyvin paljon laajempaa kuin yksittäinen tunne.
2. Antaudu elämän syklisyydelle
Elämä on samaan aikaan sekä lineaarista että jatkuvasti kiertävä sykli: kaikki elämässä alkaa, kasvaa ja kukoistaa, hiipuu ja kuolee. Kuolema ja tuhoutuminen ovat aina myös uuden alun mahdollisuus. (Aikakäsitteestä ja ikuisuudesta löytyy lisää tekstiä mm. vasta ilmestyneestä kirjasta Naisen elämänkaari.)
Uutta alkua edeltää usein jonkinlainen joutsenlento, grande finale, joka saattaa olla hyvin kivulias ja vaikea. Mikään kipu ei kuitenkaan kestä ikuisesti.
Keskity huomaamaan, mitä pelon kohtaaminen elämässä mahdollistaa. Rohkeus ei ole pelottomuutta, vaan rohkeus edellyttää pelkoa. Vain pelon läpi kulkemalla voi osoittaa rohkeutensa – ja syntyä uudelleen.
3. Älä lue uutisia jatkuvasti
Uutisotsikot provosoivat ja huolestuttavan kenet tahansa. Suojele itseäsi uutisilta ja sosiaalisen median kuvatulvalta rajoittamalla uutistenlukua. Uutisten seuraaminen ei ole välttämätöntä ollenkaan, mutta jos haluat tutkia maailmantilanteen muutoksia, varaa sille etukäteen tietty aika, esimerkiksi 15 minuuttia kerran viikossa tai joka kolmas päivä. Älä uppoudu internetin linkkitulvaan. Harjoittele kriittistä medianlukutaitoa. Keskity siihen, mikä on omassa elämässäsi totta.
4. Harjoita itsehoivaa
Pidä hyvää huolta itsestäsi. Siihen voit vaikuttaa. Pidä huolta perustarpeistasi: riittävästä unesta, ravitsevasta ruoasta, kävelyretkistä kevätauringossa – tai muista sinulle hyvää tekevistä asioista, jotka tuottavat oksitosiinia.
Pidä arjen lomassa minitaukoja (valmista kupillinen teetä ihan vain itsellesi, käy kylvyssä, hieronnassa, energiahoidossa, joogassa, lakkaa kynnet tai lue inspiroivaa kirjaa…). Keskity kauniisiin ja kohottaviin asioihin, taiteisiin, tanssiin, musiikkiin. Ja läheisiisi. Vinkkejä itsehoivaan löytyy lisää mm. kirjasta Nainen omassa voimassaan.
5. Meditoi
Rauha alkaa sinusta itsestäsi. Sinä voit pelon vastapainoksi säteillä rauhaa. Harjoita tietoista hengitystä, mindfulnessia, joogaa tai sinulle sopivaa meditaatiotapaa. Vaihtoehtoja on lukuisia. Jos et tiedä, mistä lähteä liikkeelle, pääset alkuun esimerkiksi kirjani Viihdy omassa arjessasi avulla. Kirjan meditaatioharjoituksia löydät myös täältä.
6. Istu ja katso
Kukaan ei juuri nyt näe kunnolla isoa kuvaa siitä, mitä maailmassa tapahtuu. Siksi ei ole myöskään tarpeen rynnätä nopeisiin johtopäätöksiin. Kirjoitin tammikuussa tämän vuoden ”teemasta” otsikolla valitsetko pelon vai luottamuksen.
Tämän vuoden teema on ole valmis – kuten soturi. Ole rukoileva soturi, joka ei taistele mitään vastaan, vaan ainoastaan tietoisuuden puolesta. Kuten oma opettajani Shiv Charan Singh sanoo: ”Älä taistele menneisyyttä vastaan. Puhu tulevaisuuden puolesta ja ole läsnä muille.” Jos et ole varma, että henki ohjaa toimintaasi, älä tee mitään. Älä vetäydy, vaan pidättäydy. Pysy. Hengitä. Ole valmis.
7. Rukoile
Rukoileminen liitetään uskontoon, mutta se ei ole minkään uskonnon omaisuutta. Rukous on puhetta tietoiselta itseltä tiedostamattomalle itselle. Se on siis kommunikaatiota itsen kanssa. Laita kädet yhteen ja anna sydämeni avautua. Rukoilemiseen ei ole oikeaa tai väärää tapaa. Jos kaipaat inspiraatiota, löytyy aiempi tekstini rukoilemisesta täältä.
8. Päästä irti
Älä yritäkään kontrolloida tai pitää kiinni. Ystävien, puolison, työkaverien – tai terapeutin kanssa on toki hyvä keskustella, mutta älä jää vatvomaan ja älyllistämään loputtomasti asioita, jotka eivät ole sinun hallinnassasi. Välillä voi olla hyvä juosta itsensä väsyksiin tai keskittyä ihan johonkin muuhun kuin huoliinsa. Samanaikaisesti voi olla olemassa monenlaisia tunteita tai ajatuksia. Harjoittele keskittymistä.
Ennen nukkumaanmenoa voit ihan tietoisesti päästää irti rukouksella, hengitysharjoituksilla tai molemmilla. Päivän lopuksi voit myös lähettää kauniin ajatuksen, toivon kyyhkyn tai siunauksen jollekin tai jonnekin, joka sitä tuntuu tarvitsevan. Ja päästää samalla itse irti, antaa itsellesi lupa rentoutua ja levätä.
9. Keskity solidaarisuuteen
Pelko eristää meitä yhteydestä – ja pelon vastalääke on myös yhteys. Näe inhimillisyys ja elämä ympärilläsi. Valitse myötätunto: valitse, sillä myötätunto on aktiivinen valinta.
Jos sinulla on mahdollisuus auttaa rahallisesti, voit tehdä lahjoituksen mm. SPR:n Katastrofirahastoon, UN Womenin hätäapukeräykseen tai löytää sopivan kohteen esimerkiksi näiden linkkien kautta. Tehokkain tapa konkreettiseen auttamiseen on kansainvälisten organisaatioiden tukeminen.
10. Hengitä
Lopuksi kaikkein tärkein neuvo: hengitä. Syvä ja tietoinen hengitys yhdistää sinut kehoosi, sydämeesi ja henkeesi. Liikuta napaa ja keskity sisään- ja uloshengitysten jatkuvaan virtaan. Voit tehdä myös erilaisia rauhoittavia hengitysharjoituksia, joihin löytyy vinkkejä esimerkiksi täältä.
Hengitys kiinnittää sinut elämänvirtaan ja läsnäoloon. Nojaa omaan selkärankaasi, anna painovoiman pitää sinut paikallaan, antaudu hengityksellesi ja anna kaiken virrata. Sinä olet turvassa itsessäsi.
Mistä siinä parisuhteessa ytimeltään on kyse? Parisuhdetta on vaikea tiivistää pieneen ”vinkkipakettiin”. Silti aina välillä niin teen, koska pariterapiaa työkseni tehdessä tietyt teemat nousevat toistuvasti esille. Näitä yhdeksää parisuhteen peruspilaria huoltamalla, huomioimalla tulemme parisuhteemme osaajiksi.
1. Kannustus vastaa hyväksytyksi tulemisen tarpeeseen
Kumppani kannustaa unelmissa, heikkoina hetkinä, jopa silloin kuin oma sisäinen puhe on itselle vaativaa ja mollaavaa. Kumppani seisoo rinnalla, ottaa vastaan, haastaa, kyseenalaistaa mitä ikinä siiinä hetkessä onkaan tarpeen. Kannustamme toinen toisiamme aina tarvittaessa elämän pienissäkin hetkissä.
Kun kannustus alkaa vähentyä tai puuttua, reagoimme. Mihin kannustusta sitten tarvitaan? Se liittyy tarpeeseemme olla hyväksytty sellaisina kuin olemme ja koemme tarvetta liittyä muihin. Kun kumppani kannustaa, koemme että olen merkityksellinen. Unelmani merkitsevät, tekoni merkitsevät.
2. Turvan merkitys on yksilöllinen
Parisuhteessa saa olla osaamaton, avuton. On ok, että ajoittain tipahtaa pienen lapsen tasolle. Saamme tuntea kaikkia tunteita ja olla niiden äärellä osaamattomina, avuttomina. Kumppani ei halua pahaa eikä satuttaa henkisesti tai fyysisesti. Kumppani tunnistaa turvan itsessään ja silloin kykenee myös olemaan turva rinnallaan olevalle tärkeälle henkilölle.
Riippuen siitä millainen menneisyys meillä on ollut, osalla sisäistä turvaa löytyy ja osalla taas ei. Turva on meille kaikille myös eri asioita johtuen siitä millaista elämää olemme ennen eläneet. Parisuhteessa myös eri asioiden merkityksien sanoittaminen tarkasti avaa ymmärrystä kumppanimme tarpeille.
3. Menneisyys vaikuttaa nykyisyyteemme
Kompastelemme kaikki ihmissuhteissamme. Rakkaussuhteessa menneisyytemme vaikuttaa eniten. Ystäviemme kanssa voimme olla puolittain totta, mutta rakkaussuhteessa varjomme tulevat näkyvimmiksi.
Moni pohtii miksi ystävyyssuhteissa jotenkin ”onnistuu”, mutta parisuhteen pysyvyys, syvyys on niin vaikeaa? Joskus se voi juuri olla siitä, että elämämme kivut tulet parisuhteessa näkyväksi. Emmekä oikein tiedä mitä silloin tehdä.
Saatamme olla takertuvia. Jäämme toiseen kiinni, alamme hoivaamaan ja emme anna toisen olla oma erillinen yksilönsä. Saatamme olla vältteleviä. Olemme niin itsenäisiä ettemme liity syvemmällä tasolla kumppaniimme. Jäämme etäälle ja silti jokin meissä kaipaa rakkauden kokemusta. Jotta voimme ymmärtää miksi toimimme niinkuin toimimme, on meidän myös katsottava menneisyyteemme ja siihen mikä sieltä vaikuttaa nykyisyyteemme.
4. Kommunikointi on muutakin kuin puhetta
Kommunikointi on väylä toistemme maailmaan. Emme voi olettaa, luulla tai lukea ajatuksia, koska se ei ole vuorovaikutusta. Tunteet ja ajatukset on sanoitettava. Kommunikointi ei ole aina puhetta vaan se voi olla myös kirjoitettua tekstiä.
Kommunikointi on myös kuuntelua, tarkentavia kysymyksiä. Hyvä kommunikaatio perustuu todellisiin havaintoihin, siihen mitä kaikki voisivat todentaa todeksi, ei tulkintoihin.
5. Kosketus on väylä syvempään yhteyteen
Kosketus, fyysinen läheisyys on seksiä. Arkiset hipaisut, sivelyt ja halaus. Joskus sanat ovat vaikeita, niin silloin kosketus voi olla helpompaa ja kommunikointi voi tapahtua ihon kautta.
Ihostelu, iholla olo on intiimiyttä, joka on väylä yhteyteen. Kosketus luo syvempää yhteyttä. Sillä voi lohduttaa, puhua, tukea, olla turva, rakastaa ja rakastella. Usein kosketus on se, joka vähenee ja unohtuu kun aika ja arki menevät eteenpäin. Kuitenkin tämä on meille monelle se tärkeä syy olla parisuhteessa. Tulla kosketetuksi, tulla nähdyksi ja olla rakastettu. Tiedänkö miten kumppanini haluaa tulla kosketetuksi?
6. Katseemme kertoo läsnäolosta
Katseemme kohdistamisella tai pois kääntämisellä kommunikoimme paljon. Mitä katseemme kertoo tunteistamme? Miten katsomme? Katsoa silloinkin kun hävettää. Katsoa kun on ikävä. Katsoa kun janoaa iholle. Katse on paljon ja sillä voi viestittää joskus enemmän kuin sanoilla.
Meidän kannattaa kiinnittää katseen suuntaan huomiota tavallisessa arjessamme. Missä teemoissa katse on helppo kohdistaa kumppaniin? Missä taas vaikeampaa ja mistä se ehkä johtuu? Vai onko katse kohdistettu aina jonnekin muualle, ehkä laitteeseen? Katseemme kertoo myös läsnäolosta. Katsonko kumppaniani, kun hän puhuu minulle vai hääräänkö samalla omiani?
7. Tahto ihan tavallisessa arjessa
Kun elämässä tuulee ja sataa räntää suoraan naamaan, niin tahdonko edelleen olla juuri tämän ihmisen kanssa? Tahdonko oppia tuntemaan itseni? Tahdonko tutustua yhä uudelleen ja uudelleen kumppaniini? Tahdonko vaikka tahtoani koetellaan? Tahdonko olla kumppanina kumppanilleni parisuhteessamme?
Jotta tahtoni olisi vahvempi, miten minun olisi toimittava ihan arkisessa elämässä? Mitä tahto voisi olla tavallisessa arjessamme? Tahto vastaa tarpeeseemme liittyä toisiimme. Tahdolla me valitsemme olla toistemme kanssa.
8. Rakkaus on verbi
Rakastaminen on kaikkea ylläolevaa. Se on tekoja, sanoja, läsnäoloa, itsemme tuntemista, kumppaniimme uudelleen tutustumista, arjen jakamista. Joku on joskus sanonut, että rakkaus on verbi. Se on minusta aika hyvin sanottu. Rakkaus on valintoja arvojen mukaiseen elämään.
Valitsenko rakastaa vaikka kumppani ei olisi aina rakastettava? Antaudunko rakkaudelle ja osaanko rakastaa, kun rakastuminen on hiipunut? Uskallanko liittyä minuna kumppaniini, antaa rakkauden osua syvälle sieluuni?
9. Arki ja mikrohetket
Parisuhde elää arjessa ja siihen se myös usein kompastuu. Onko parisuhde arvoasteikolla aina sijalla viisi tai pidemmällä? Elämmekö parisuhteesamme sitkuelämää vai nyt tässä elämää? Usein jäämme odottelemaan aikaa, kun lapset ovat hieman vanhempia tai on aikaa tai rahaa hankkia lastenhoitaja tai töitä on vähemmän.
Ovatko mikrohetket parisuhteen polttoainetta parisuhteessamme? Näemmekö toisemme arjessa läsnäollen ja huomioonottaen? Vai odotammeko vain tulevaa lomaa tai kahdenkesken aikaa? Arjessa on kyse arvoista. Mille annan aikani ja huomioni? Mikä on minulle merkityksellisintä? Elänkö arjessani tässä ja nyt omien arvojeni mukaan?
Mihin näistä osa-alueista sinun olisi hyvä keskittää huomiosi parisuhteesi hyvinvoinnin takaamiseksi, parantamiseksi tai säilyttämiseksi?
Lisää parisuhteesta arjessa voit lukea kirjastani Rakkaus on tekoja arjessa. Voit kuunnella kirjan äänikirjana esimerkiksi Bookbeatista.
Viime aikojen suru-uutiset ovat laittaneet oman elämän taistelut uuteen perspektiiviin ja mittakaavaan. On ollut vaikea käsittää, mitä ympärillämme tapahtuu.
Mielessä myllertää nyt monestakin syystä ja välillä tuntuu vaikealta pysäyttää ajatusten kilpajuoksua. Olo tuntuu voimattomalta ja avuttomalta. Pelottaakin.
Miten mielen kuormittuminen näkyy arjessa?
Etenkin meidän erityisherkkien mieli kuormittuu herkästi, mutta nyt on ollut haastavaa varmasti ihan jokaisella. Miten mielen myllerrys sitten näkyy arjessa?
Omalla kohdalla murheet alkavat saada helposti uusia ulottuvuuksia, skenaariot ja ylianalysointi alkavat hallita mielen liikkeitä. Keskittymiskyky myös heikkenee eikä mieli rauhoitu edes nukkuessa.
Pelko, huoli ja murheet saavat liian suurta roolia. Jatkuva kädenvääntö alkaa uuvuttaa. On vaikea puhua jostain muusta kuin mielen päällä olevasta asiasta. Se ottaa haltuun jokaisen vapaan kolon mielen sopukoista.
Kun mieli on ylivirittyneessä tilassa, myös ongelmanratkaisukyky heikkenee ja hätäuloskäyntejä haitallisesta kierteestä voi olla vaikea löytää.
Olisikin tärkeää kirjoittaa itselleen toimiva lista toimintatavoista, joilla purkaa mielen umpisolmut ja johon tukeutua tiukan paikan tullen, kun järjen ääni menettää voimansa. Kartan avulla voi löytää takaisin turvallisille poluille.
Olisikin tärkeää kirjoittaa itselleen toimiva lista toimintatavoista, joilla purkaa mielen umpisolmut ja johon tukeutua tiukan paikan tullen, kun järjen ääni menettää voimansa.
Miten mieltä voi rauhoittaa?
Koen nyt entistäkin tärkeämmäksi olla itseni puolella ja suojella omaa jaksamistani – ilman syyllisyyttä.
Muistutuan itseäni myös siitä, ettei minun tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, jos laitan itseni etusijalle tai jos puolustan omia rajojani. Meillä jokaisella on oikeus olla itsemme puolella – etenkin, jos hyvinvointiamme jokin uhkaa.
Joten erityisesti nyt koen tärkeäksi keskittyä lempeyteen ja niihin asioihin, jotka elämässäni ovat hyvin. Suunnata omat voimavarani siihen, että pidän itsestäni ja omista läheisistäni huolta.
Samalla voin lähettää rauhaa ja rakkautta niitä tarvitseville.
Meillä jokaisella on oikeus olla itsemme puolella – etenkin, jos hyvinvointiamme jokin uhkaa.
Lempeät vinkit jaksamisen tueksi:
Opi tuntemaan itsesi – etenkin, jos sinulla on erityisherkän mieli. Ymmärrys ja hyväksyminen auttaa myös rauhoittamaan oloa – et ole vääränlainen.
Huolehdi omista tarpeitasi, rajoistasi ja jaksamisestasi.
Keskity asioihin, jotka ovat hyvin ja joihin voit vaikuttaa. Keskity kiitollisuuteen.
Valitse, mitä uutisia seuraat ja millaisia asioita päästät mieleesi. Valitse kenen seurassa olet ja kenen ajatuksille annat tilaa.
Vietä aikaa luonnossa – hengittele ja halaile puita. Pysähdy hiljaisuuteen.
Varaa omaa aikaa. Välillä yksinolo on paras tapa löytää yhteys omaan mieleen.
Huolehdi kehon ja mielen yhteydestä. Itseäni auttaa jooga, avantouinti, sauna, meditaatio ja hengitysharjoitukset.
Liike on lääke. Anna mielen tuulettua, kun keho liikkuu.
Älä jää ajatustesi kanssa yksin. Tukeudu ja turvaudu luotettaviin läheisiin sekä ystäviin. Pyydä ammattiapua matalalla kynnyksellä.
Anna ajatuksille tilaa. Älä pakota niitä tiettyyn muottiin, vaan suhtaudu ajatuksiisi uteliaisuudella – anna niiden tulla ja mennä. Havainnoi ja päästä sitten irti.
Löydä tapa sanoittaa tai kuvittaa mielesi liikkeitä. Kirjoita ajatuksesi ylös, runoile, maalaa, tanssi tai laula. Päästä ajatukset ulos!
Touhua ihan jotain muuta: siivoa, laita ruokaa, tee lumitöitä tai leiki lapsien kanssa. Keinoja on monia!
Anna mielellesi uutta ajateltavaa. Kuuntele lempi musiikkiasi, katso elokuvaa tai lue kirjaa. Uppoudu tarinaan!
Nuku tarpeeksi ja anna unen hoitaa mieltä. Mielikin tarvitsee aikaa palautumiseen.
Puhu itsellesi lempeästi ja rakastavasti – ole itsesi puolella. Sano mielellesi, ettei ole hätää.
Koen tärkeäksi keskittyä lempeyteen ja niihin asioihin, jotka elämässäni ovat hyvin. Samalla voin lähettää rauhaa ja rakkautta niitä tarvitseville.
Lue lisää Annukan ajatuksista Lempeämpi minä –blogista.
Toverini,
kun katson silmiisi,
en tiedä,
kumpi on mennyt rikki:
sielu vai peili.
Mikä on mennyt niin rikki,
että katsot maailmaa
ja haluat nähdä täällä
sen rikkinäisyyden,
joka sinussa on.
Me kaikki emme ole rikki,
eikä meitä kaikkia voi rikkoa.
Meidät sitoo yhteen sielujen
kudelma, jonka solmut kiinnitetään
yhteen syntymässä.
Elämän aamussa.
Sinä hetkenä,
kun rääkäisy tekee selväksi maailmalle,
että sielu on asettunut elämään.
Toverini,
ei sinua rikkonut elämän aamu.
Eikä sinulle jätetty antamatta solmua.
Sinäkin rääkäisit,
ja sinutkin otettiin vastaan.
Ja sinut otettiin vastaan ehkä siksi,
että minun vaarini jätti ampumatta
ja mummoni pelasti nälkäkuolemalta.
Ehkä sinun isäsi. Ehkä sinun äitisi.
Sinä rääkäisit,
koska maailmassa oli
enemmän rakkautta
kuin rikkinäisyyttä.
Enemmän välittämistä
kuin rajoja.
Toverini,
älä unohda,
että et saa rikki sellaista,
joka on syntyjään yhtenäistä,
hyvää, kaunista, ikuista.
Olen hieman allerginen sanonnalle ”negatiiviset tunteet”. Näin siksi, että negatiivinen tarkoittaa kielteistä, epäedullista tai huonoa – ja jos jokin on osa luonnollista elämää, se ei voi olla kielteinen epäedullinen tai huono.
Mutta miksi hankalia ja vaikeita tunteita kutsutaan negatiivisiksi? Ehkäpä siksi, että ne ovat epätoivottuja. Ne sattuvat – ja ihminen luonnostaan välttelee kipua, sekä henkistä että fyysistä. Ja ehkä myös siksi, että kollektiivisesti meidän on edelleen vaikea hyväksyä ja ottaa vastaan toisen ihmisen hankalaa tunnetta – koska se sattuu liikaa tai emme osaa suhtautua siihen.
Kuten huomaatte, puhun mieluummin hankalista, vaikeista ja ikävistä tunteista. On tärkeää ilmaista se, että tunne ei ole väärä tai huono, vaikka se tuntuu ikävältä. Ja kaikki tunteet kuuluvat elämään, myös ne hankalat.
Usein ympäristö ei kannusta tunteiden näyttämiseen, ja siksi omia tunteitaan alkaa vältellä, piilotella ja kiertää. Tunteet eivät kuitenkaan katoa, vaikka ne lakaisisi matoa alle – tai sisuksiinsa. Mitä kauemmin tunteita ohittaa, sitä vahvemmaksi ne sisuksissa kasvavat. Ja sitten jossain kohtaa purskahtavat yli äyräiden tai ovat aiheuttaneet pitkällä aikavälillä sisäistä vahinkoa: jos esimerkiksi vihaa ei päästä ulos, se alkaa kääntyä helposti itseen.
Tunteiden näyttäminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kuljemme kaupungilla kaatamassa sisäisyytemme painolastia muiden niskaan. Vaan se tarkoittaa oman tunteen tunnistamista, sen huomaamista kehotuntemuksina, tunteen nimeämistä ja myös tunteen kiittämistä. Yksikään tunne ei tule kiusaamistarkoituksessa vaan ne ovat viestintuojia. Ne auttavat ymmärtämään omaa sisäistä maailmaa ja yhdistämään oman sisäisen maailman ulkoisen maailman kanssa.
Tunnejumppaa kannattaa tehdä itsensä kanssa, jos haluaa, että lapsikin oppii suhtautumaan omiin tunteisiin niin, että tunteiden kanssa oppii elämään – myös niiden hankalien. Tunteista ei opi lukemalla vaan tuntemalla tunteet kehossa. Tekemissäni Lasten omissa kiitollisuuskorteissa on tunnetaitoharjoituksia, joita voi tehdä yhdessä lapsen kanssa. Tässä muutama esimerkki:
Onko sinusta tuntunut joskus epävarmalta? Millaisissa tilanteissa? Epävarmuuden tunne haluaa tulla kuulluksi. Laita käsi sydämellesi, ja sano epävarmuuden tunteelle ”kiitos, kuulin”.
Oletko ollut joskus vähän tai oikein vihainen? Millaisessa tilanteessa? Viha ei tunnu kivalta, ja joskus se saa tekemään ja sanomaan ikäviä asioita. Mutta viha ei ole väärä tunne, vaan se haluaa tulla kuulluksi. Laita käsi sydämellesi, ja sano tunteelle: ”kiitos, kuulin”.
Kiitollisuutta voi harjoittaa paitsi suhteessa tunteisiin mutta myös suhteessa elämään: Elämässä tapahtuu koko ajan ikäviä ja kivoja asioita, pelottavia ja innostavia asioita, on räntäsadetta ja auringonpaistetta jne. Kiitollisuus on taito, jonka avulla voi suunnata huomionsa siihen, mikä on hyvin ja mikä tekee hyvää.
Kirjoittaja Marja Simonen on kulttuuriantropologi, shiatsu-hoitaja, apiterapiasta kiinnostunut mehiläistarhaaja ja sisällöntuottaja. Marja toimii päätoimisesti Fiksukuluttaja-blogin sisältövastaavana: löydät blogin osoitteesta www.fiksukuluttaja.fi.
Kipuiletko sen takia, ettet voi tehdä työtä itsellesi tärkeiden asioiden parissa? Ehkä unelma-ammattisi on jokin aivan muu kuin se, mitä tällä hetkellä teet työksesi?
Minulla on kokemusta siitä, miten oman urapolun päätä ei vain tunnu löytyvän. Tiedän myös sen epätoivon, mitä pelko urahaaveiden kariutumisesta aiheuttaa.
Tässä artikkelissa kerron tarinani siitä, miten kriisiin voi löytyä ratkaisu yllättävälläkin tavalla.
Vaikka yritykseni kaatui, uusi suunta löytyi nopeasti
Aivan vuoden 2020 alussa perustin yrityksen yhdessä mieheni kanssa. Tässä vaiheessa emme osanneet kuvitellakaan, miten korona tulisi vaikuttamaan elämäämme.
Kevät ja kesä 2020 olivat hankalaa aikaa taloudellisesti ja henkisesti. Yrityksemme toimi tappiollisesti kesään 2021 saakka, jolloin meidän oli laitettava lopullisesti pillit pussiin.
Syksyllä 2020 löysin kuitenkin ratkaisun avaimet yllättävältä taholta. Pääsin mukaan tekemään taloudenhallintaan keskittyvää Fiksukuluttaja-blogia – ensin sivutoimisesti ja myöhemmin lähes kokopäiväisesti.
Kun sain turvattua toimeentuloni työllä, missä sain hyödyntää intohimoani kirjoittamiseen, sain voimaa järjestää konkurssikypsän yrityksen asiat kuntoon ja miettiä uusia tapoja luontaishoitojen tarjoamiseen.
Nykyään voin toimia kolmessa unelmatyössäni. Päätoimisesti kirjoitan, ja sivutoimisesti tarjoan shiatsu-hoitoja sekä kuppausta (koronatilanteen sallimissa puitteissa).
Kesäaikaan keskityn enemmän mehiläistenhoitoon. Tässäkin kohtasin onnenkantamoisen: ensimmäisen kesän koko hunajasato ostettiin jo etukäteen erään paikallisen yrityksen markkinointitarkoituksiin. Myös toisen kesän sato myytiin saman tien.
Kriisi opetti minulle ainakin 5 asiaa, mitkä esittelen alempana.
1. Uusiin mahdollisuuksiin kannattaa suhtautua avoimesti
Opin kriisin myötä ainakin sen, että uusiin mahdollisuuksiin kannattaa suhtautua avoimin mielin. Jokin uusi kontakti tai tilaisuus voi osoittautua kultaakin kalliimmaksi.
Unelma voi käydä toteen yllättävällä tavalla – eikä välttämättä lainkaan siten kuin kuvitteli.
Esimerkiksi oma liiketila ei ole välttämätön: vaikka minulla ei olekaan omaa luontaishoitolaa, voin tarjota esimerkiksi shiatsua kotikäynteinä. Oman yrityksen sijaan voi hyödyntää laskutuspalvelua, ja niin edelleen.
2. Kompromissi ei aina ole pahasta
Unelma-ammatissa toimiminen voi vaatia kompromissiratkaisuja, eikä se välttämättä ole lainkaan huono asia.
Kompromissi voi tarkoittaa vaikka sitä, että toimii unelma-ammatissa vain osa-aikaisesti.
Tulevaisuudessa hybridiammatit tulevat uskoakseni vain lisääntymään.
Itse koen olevani sisällöntuottaja-luontaishoitaja-mehiläistarhaaja. Mieheni on nykyään valokuvaaja-tuotantotyöntekijä. Joku muu voi olla vaikkapa kuvataiteilija-siivooja.
3. Epävarmuuden sietämistä voi opetella
Epävarmuudessa ja keskeneräisyydessä eläminen ei ole helppoa, mutta niitä voi opetella sietämään.
Itselleni parhaita stressinhallintakeinoja ovat olleet jooga ja luonnossa liikkuminen. Silloin, kun oikeaa suuntaa ei tunnu löytyvän, muistan Mikko Kuustosen laulun sanat: “ole rauhassa levoton”.
4. Avun hakeminen kannattaa
Kaikki mahdollinen apu ja tuki kannattaa hyödyntää. Aina apua ei saa (en esimerkiksi täyttänyt koronatuen saamisen ehtoja), mutta silloinkin voi saada maksutonta neuvontaa (esimerkiksi uusyrityskeskuksista).
Kannattaa kääntyä myös ammatinvalintapsykologien, talousneuvojien ja kollegoiden puoleen apua saadakseen. Huomasin myös sen, että jos aikoo yrittäjäksi, on hyvä kirjanpitäjä uusi paras ystävä.
5. Muista levon merkitys
Uusia ideoita ja ratkaisuja ei löydy uupuneena. Joskus on otettava välimatkaa ongelmiin.
Kun deadlinet painavat päälle, vapaapäivä tai viikonloppuvapaa voi tuntua huonoimmalta mahdolliselta idealta. Silloin on hyvä muistaa, että levänneenä olet tehokkaampi kuin loppuun uupuneena.
Levon merkitys on ehkä tärkein asia, minkä olen viime vuosina oppinut. Aikaisemmin en sallinut itselleni juurikaan lepoa.
Loppusanat
Minulle kävi erinomainen tuuri. Ihanteellinen kompromissiratkaisu, minkä myötä pääsin työskentelemään kolmessa unelma-ammatissani, löytyi sattumalta.
En voi luvata sinulle vastaavaa onnenkantamoista. Voin vain rohkaista suhtautumaan avoimesti erilaisiin mahdollisuuksiin ja kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoja – myös yrittäjyyttä ja eri ammattien yhdistämistä.
Törmäsin somefiidissäni väitteeseen, että “sotapelottelu on vain show”. Pian vastaan tuli rakkausmeditaatioita ja kehoitus keskittyä (vain) rakkauteen. Toivon, että sotapelottelu olisi vain show. Toivon myös, että voisin keskittyä vain rakkauteen.
Jäin miettimään miten löytyy tasapaino realiteettien näkemisen ja tyynenä pysymisen välillä? Mistä se syntyy? Entä milloin yritys pysyä tyynenä kääntyy todellisuuspaoksi, jolla voi olla kova hinta? Että ummisti silmänsä, käänsi päänsä pois, tutkiskeli omaa keskikohtaansa, kun olisi ollut hyvä nähdä, tuntea — ja toimiakin, jos mahdollista?
Monet meistä ovat tottuneita ajattelemaan rakkautta perimmäisenä voimana, johon kaikki lopulta palautuu. Niinkuin ehkä palautuukin, jostain kulmastra katsottuna. Mutta esoteerisen ja eksistentiaalisen pohdiskelun sijaan usein olennaisempi kysymys on se, miten rakkautta toteutetaan? Miten sitä eletään todeksi? Myös vaikeimpana hetkenä?
Luin jokin aika sitten artikkelia väkivallasta. Filosofi Thiemo Breyer nosti väkivaltakokemuksen ytimeen ihmisyyden perustavan relationaalisuuden: olemme maailmassa syvästi, kokonaan ja irroittamattomalla tavalla suhteessa toisiimme. Väkivalta koetaan suhteessa toisiin. Kukoistamme ja kärsimme suhteessa toisiimme. Olemme onnellisia ja onnettomia suhteessa toisiimme. Saamme voimaa ja olemme voimattomia suhteessa toisiimme.
Olemme kaiken aikaa olemassa katse toisia kohti käännettynä, käsi toisia kohti ojennettuina. Ihmisyyden lamauttavimmat kokemukset koemme silloin, kun olemme vailla toivoa kasvoista, jotka kääntyisivät meihin tai käsistä, jotka ojentuisivat meitä kohti.
Ulkopuolella ja yksin.
Ihminen on sekä mikro- että makroperspektiivista tarkasteltuna sosiaalinen eläin. Suhteet ensin hoivaajiimme ja sitten läheisiimme värittävät koko olemassaolomme. Se on ehkä vakiintuneempi tapa ajatella rakkauden ja myötätunnon verkkoa ja vaikutusyhteyksiä. Mutta samaa tajua riippuvuudesta toisiin ja siteisiin, joiden varassa maailmaa koemme ja voimme elää voi soveltaa myös isommassa mittakaavassa. Myös yhteisöt tarvitsevat toisiaan ja kukoistavat toistensa rinnalla ja kanssa — kuten myös menettävät toivonsa ja luhistuvat suhteessa toisiinsa.
Jos tietoisuutta perustavasta relationaalisuudesta sovelletaan yhteisöihin, se tarkoittaa riippuvuutta solidaarisuudesta ja kokemuksesta, ettei ole yksin. Wikipedia määrittää solidaarisuuden (lat.in solidum) yhteisvastuullisuudeksi, yhteenkuuluvuuden tunteeksi ja myötämielisyydeksi kanssaihmisiä kohtaan. Solidaarisuus ei rajoitu ainoastaan toistensa lähellä oleviin ihmisiin, vaan sillä voidaan tarkoittaa jopa maailmanlaajuista kunnioitusta toisia ihmisiä kohtaan.
Tämä voi tarkoittaa sitä, että kasvojen kääntäminen pois voi olla lamaannuttava kokemus niin pienten inhimillisten kokemusten näkökulmasta, kuten yhteisöjen välisiä suhteitakin ajatellessa.
Palaan rakkauteen. Historioitsija Yuval Noah Harari The Guardianin kirjoituksessaan nostaa rakkauden sijaan muutosvoimaksi vihan, tunteista ”vastenmielisimmän”. Vihakin voi olla “kätketty aarre”, vastarinnan energia. Toivo ei välttämättä synny vain rakkaudesta. Viisaskaan toimintakyky harvoin on rakkauden varassa, vaan syntyy joukosta tunteita.
Palaan yrityksiin etsiä tasapainoa. Kaaoksen ja pelon keskellä on tärkeää erottaa toisistaan yhtäältä todellisuuspako ja sydämen sulkeminen kääriytymällä itseen — ja toisaalta realiteettien näkeminen sekä keinot rauhoittua ja ylläpitää toimintakykyä.
Se voi tarkoittaa meditointia, se voi tarkoittaa uutisten ja somevirran säännöstelyä. Mutta sen ei tarvitse tarkoittaa ympärillä tapahtuvan kieltämistä ja pakoa tästä hetkestä.
On tärkeää olla käyttämättä rakkautta verukkeena kääntää katsetta pois hädästä ja avuntarpeesta. Todellinen rakkaus on yhteyttä toisiin. Se näkyy tekoina ja ojennettuina käsinä.
Sillä rakkaus on suuri sana, joka viime kädessä on muun muassa symboli siteelle itsen ja toisten välillä. Hylkäämällä toiset hylkää lopulta myös itsensä.
Sen miettiminen onko suhde terveellä pohjalla ei ole aina ihan simppeliä. Ennenkaikkea siksi, että kukaan muu kuin suhteessa olijat eivät todella todella tiedä mitä suhteessa tapahtuu. Ja kumpikin vieläpä kokee suhteen omalla tavallaan. Nämä kokemukset saattavat varsinkin traumakemia suhteessa olla hyvin toisistaan poikkeavia tapoja. Ja sitten ei aina tiedä itsekään enää, mikä on totta.
On toki selvää, että kaikissa suhteissa on joskus haasteita ja suhteet voivat nostaa meissä esiin hyvin vaativia tunteita, silloinkin jos suhde on turvallinen. On totta että tänä päivänä parisuhteisiin voi liittyä valtavia myyttejä ja epärealistisia odotuksia ja samaan aikaan on totta että moni on epäterveessä suhteessa eikä tiedä odottaa toiselta juuri mitään, joka kuuluisi turvalliseen vuorovaikutukseen.
Tällä kirjoituksella koitan selventää rajapintoja, mitä kuuluu terveeseen suhteeseen, mikä menee epäterveen puolelle ja mikä on suorastaan kaltoinkohtelua.
Terveessä suhteessa:
Avoin kommunikaatio
Toista kunnioittava kohtelu
Tasavertaisuus
Luottamus
Selkeys yhteisistä rajoista
Epäterveessä suhteessa:
Paljon sanomattomia asioita ja välteltäviä aiheita
Epäkunnioittava kohtelu
Epärehellisyys
Vastuun välttäminen
Epätasavertainen (valta-asetelmia, ylivastuullinen ja alivastuullinen, yms.)
Kaltoinkohtelevassa suhteessa:
(Sisältää usein myös kaikki tai ison osan epäterveen suhteen kohdista)
Naiset ovat pitkään (jopa lain edessä) olleet heikommassa asemassa kuin miehet – ja ovat monessa maassa ja kulttuurissa yhä. Yhteiskunnan normit ja käytännöt ovat luoneet naisille vahvoja uskomuksia arvostaan – tai lähinnä arvottomuudesta.
Vahvat, itsenäiset naiset eivät ole kokeneet turvaa, saati arvostusta. Heitä on halveksittu, häpäisty, vangittu ja jopa tapettu. Naiset ovat selvinneet hengissä tottelemalla ja toteuttamalla kulttuurin luomia odotuksia oikeanlaisesta naiseudesta.
Heikossa asemassa naiset ovat joutuneet tietoisesti ja tiedostamattaan luomaan erilaisia selviytymis- ja puolustusmekanismeja.
Yksi selviytymisen malli on itsensä pienentäminen. Naispolvet toisensa jälkeen ovat opettaneet tyttärilleen, että pienempänä olet parempi. Pienempänä pysyt turvassa.
Itsensä pienentäminen on edelleen suojamekanismi, johon moni nainen turvautuu – ja jos ei turvaudu, hän tuntee usein syyllisyyttä tai häpeää.
Mistä tiedät pienentäväsi itseäsi?
– Et uskalla kertoa mielipidettäsi silloin, kun sille olisi paikkansa (tai jos kerrot, pyydät sitä anteeksi).
– Vähättelet tarpeitasi (koska toisten tarpeet ovat aina tärkeämpiä kuin sinun).
– Pelkäät ottavasi liikaa tilaa itsellesi (”Taas olin kamalan kovaääninen!”).
– Piilottelet tunteitasi (tai tunteiden ilmaisemisen jälkeen morkkistelet).
– Peittelet feminiinisiä piirteitäsi, kuten herkkyyttä, pehmeyttä ja luovuutta – mutta myös naisellista voimaasi.
– Kyseenalaistat jatkuvasti itseäsi tai elämääsi (”Tuntuu, että elän ja olen aina jotenkin väärin.”)
– Et tavoittele unelmiasi, jotta et vahingossakaan epäonnistuisi – tai menestyisi, sillä se voisi olla vielä vaarallisempaa. Saattaisit kohdata kateutta tai häpäisemistä, tulla hylätyksi.
Miten voimme päästä eroon itsensä pienentämisen mallista?
1. Normalisoidaan erilaiset tunteet, myös ne vaikeat. Naisen kiukku tai viha ei todennäköisesti ole vain PMS-oire, josta on hyväksyttävää aukoa päätään – luultavammin se on merkki siitä, että joku on ylittänyt hänen rajansa. Meidän pitää alkaa luoda ilmapiiriä, jossa tunteiden voima ymmärretään ja jossa naisen voimakkaat tunteet ovat yhtä hyväksyttyjä kuin miehen. 2. Opetellaan kunnioittamaan sekä omia että toisten tarpeita. Ymmärretään, että on ok pitää itsensä puolta ja sanoa ei kuormittaville asioille. Rajojen asettaminen on normaali itsestään huolehtimisen tapa. Siitä ei tarvitse ketään syyllistää. 3. Hyväksytään se, että joskus aiheutamme vaikeita tunteita toisille. Jos yritämme aina välttää konflikteja muiden ihmisten kanssa ja miellyttää heitä, luultavasti saamme aikaan konflikteja itsemme kanssa. Omassa voimassa ihminen löytää tasapainon sen välille, milloin myötäillä toisia, milloin taas pitää kiinni omasta kannastaan. 4. Tehdään tilaa erilaisille puolille itsessämme ja toisissamme. Annetaan välillä tilaa toisille, välillä otetaan sitä rohkeasti itselle. Jos tilan ottaminen ja itsensä ilmaiseminen nostattavat häpeää, opetellaan tuntemaan ja kohtaamaan sekin, ja siten hoitamaan häpeän kerroksia meissä kaikissa. Oma voima ilmenee monin tavoin: kenenkään ei tarvitse olla vain yhdenlainen saadakseen hyväksyntää.
Lue lisää omaan voimaan astumisesta Katri Syvärisen kirjasta Sinun tarinasi voima.
Tunnen näinä päivinä paljon myötätuntoa, surua ja auttamisenhalua kaikkien kärsivien ja pelkäävien puolesta. Kun tunnen myötätuntoa toisten puolesta, tunnen myös heidän surujaan ja pelkojaan. Pelko voi olla periytyvää, jopa kolmen sukupolven yli siirtyvää epigeneettistä traumaa. Nykyinen tilanne voi aktivoida erilaisia vanhojakin pelkoja, koska sotatraumat eivät ole vielä kaikilta osin puhdistuneet suomalaisissa.
Pelko voi olla myös opittua ja ehdollistunutta – jolloin siitä voi myös oppia pois. Olemme nykyelämässä oppineet pelkäämään asioita, jotka eivät millään lailla uhkaa henkeämme. Ihmisten yleinen pelko on läheisten menettäminen tai sairastuminen, mikä mielikuva ymmärrettävästi tuo ahdistusta pintaan. Pelon voi oppia yhdessä tilanteessa, jos siinä kokee kauhistuttavaa. Sen jälkeen pelko voi yleistyä muihin vastaaviin tilanteisiin, vaikka niissä ei olisikaan samaa kauhistuttavaa tapahtumassa.
Pelkojaan ymmärtämällä voi lieventää ahdistusta
Itse uskon, että pelkääminen ei tuo itselleni mitään hyvää. Mutta saamme pelätä. Pelko on hengissä selviytymisen kannalta olennainen tunne. Mediasta näkee ja kuulee asioita, mistä voi olla huolissaan ja peloissaan. Entä, jos…Entä, jos….Entä, jos….on luonnollista pelätä. On myös luonnollista olla pelkäämättä sellaista, mitä ei ole tapahtunut.
Ihmisyyteen kuuluu myös toisten tunteiden tunteminen peilisolujen avulla. Toisen tunteeseen ei tarvitse mennä mukaan, vaikka onkin vahvasti myötätuntoinen toisen kokemusta kohtaan. Voi pyrkiä ymmärtämään toisia, heidän tunteitaan pyrkimättä korjaamaan, muuttamaan tai poistamaan niitä. Olemalla vain siinä toista varten autat yleensä eniten. Minua on auttanut oppia ymmärtämään, mitä ja miksi pelkään, jotta voin hyväksyä pelkojani.
Jokaisen on käytävä oma polkunsa ja käsiteltävä pelkonsa tässä elämässä, mutta voimme olla toisillemme onneksi tärkeänä tukena.
Pelon tunnetta voi vahvistaa tai lieventää eri asioilla, joista jälkimmäisiin keskityn tässä blogissa omien kokemusteni kautta. Uskon, että tunteet ovat tunnettava ja kohdattava, jolloin ne hellittävät otettaan ja niiden kautta oppii itsestään. Uskon traumojen käsittelyyn ja terapiaan sen ollessa toimivaa. Mielen vahva voima on tärkeä myös uusien toimintatapojen luomisessa omaan elämään. Lopulta aika moni asia on osoittautunut omassa elämässäni valintakysymykseksi. Haluan valita ilon ja rakkauden useimmiten.
Mitä kaikkea sinä pelkäät? Tiedätkö miksi tai mistä kukin pelko on syntynyt?
Olen elänyt pelossa osan elämästäni. Ulospäin se on näyttänyt rohkeudelta, koska olen kanavoinut pelon päinvastaiseen suuntaan. Jossain vaiheessa tuli isoja herätyksiä alkaa opettelemaan pois pelossa elämisestä. Elämä näytti, miten pelko syö elämänilon ja kiitollisuuden aamupalaksi. Halusinko elää niin? En todellakaan. Koen elämän niin arvokkaaksi, että päätin alkaa työstämään pelkojani eri tavoin. Opiskelin, kävin terapiassa, opettelin arjen tilanteissa reagoimaan luottamuksella pelon sijaan. Kaadun ja kompastelen paljon matkan varrella, mutta polku on antoisa ja palkitsee.
Voi olla pitkä tie opetella olemaan murehtimatta sellaista, mikä ei ole tapahtunut. Suurin osa ihmisen peloista liittyy asioihin, jotka eivät koskaan edes tapahdu. Pelko vie helposti tilan elämästä nauttimiselta varsinkin, jos emme voi edes vaikuttaa pelkoa aiheuttavaan asiaan. On minusta sääli, jos käytän voimani etukäteen murehtimiseen, koska tilanteen vaatiessa oikeaa reagointia olisi voimani jo käytetty.
Elämän rajallisuus on auttanut keskittymään hyvään
Elämä on ainutkertainen matka, jossa jokainen päivä lasketaan. Jokainen päivä on yhtä arvokas, vaikka toiset tuntuvatkin kevyemmiltä kuin toiset. Noin 40-vuoden jälkeen tajusin, että elämä on todella rajallista ja minäkin vanhenen joka päivä kehon tasolla. Tänäkin aamuna sadat tuhannet ihmiset eivät enää heränneet elämään tätä elämää vaan lähtivät täältä. Minä heräsin ja sinä myös.
Haluatko hellittää murehtimisesta otettasi?
Pysähdyn faktojen äärelle
Tällä hetkellä faktoja itselleni ovat seuraavat:
Suomessa ei ole sotaa enkä henkilökohtaisesti usko sellaista tulevankaan
Minulla on koti, ruokaa ja läheisiä ihmisiä
Minulla on upea luonto ympärillä ja aurinko paistaa juuri nyt
Minulla on ihanat ystävät ja työ, mitä rakastan
Mediassa on aina joku asia, mitä voisi pelätä
Edellisten kahden vuoden mediamyllytyksen jälkeen ihmiset eivät enää pelkää vanhaa aihetta, tilalle tuli nyt uusi mihin pelon voi siirtää, jos on tottunut elämään pelossa
Minun ei tarvitse tietää kaikkia yksityiskohtia asioista, joihin en voi millään tavalla suoraan vaikuttaa
Varaudun tilanteeseen, mitä pelkään
Mieti mitä voin tehdä? Jos en mitään konkreettista, keskityn tässä hetkessä oleviin hyviin asioihin. Jos voin tehdä tai varautua jotenkin, mietin suunnitelman. Autossa laitan turvavyön ja kotiin hankin palovaroittimen. Sen jälkeen unohdan kauhukuvan ja keskityn nauttimaan tämän päivän pienistä ilon hetkistä. Onko olemassa tervettä pelkoa? Vai vain tervettä varautumista?
Vaikka pelot voivat olla luonnollisuutensa lisäksi myös periytyviä ja syvällä olevia, voin usein hallita omaa mieltäni ja pysähtyä pohtimaan, miten minä haluan suhtautua vallitsevaan tilanteeseen. Sitä vapautta ei voi kukaan missään tilanteessa viedä minulta pois. Voin aina myös tukea muita elämällä omannäköistä elämääni. Sinunkin esimerkin voima on suurin muutosvoima muille. En tiedä, miten muiden pitäisi elää elämäänsä. Tiedän, miten minä elän omaani ja se riittää.
Vaikka tämä ei auta nyt vallitsevaan tilanteeseen, olen silti miettinyt, olisko sotia ollut ikinä tai tällä hetkellä, jos yksikään ihminen ei suostuisi olemaan muiden ohjailtavana tehden itseään ja arvojaan vastaan. Tekisi, mikä omassa sydämessä tuntuu oikealta. Hectorin laulussa käy hyvin ilmi, mitä seuraa siitä, kun on isosti muiden ohjailtavana sikäli, kun se vie vapauden itseltä tai muilta.
”Hän tietää, ettei tappaa saa, mutta tappaa kuitenkin. Ilman häntä ei ois Hitler koskaan saanut voittojaan, ilman häntä Ceasar yksin jäänyt ois.” -Hector/Palkkasoturi-
Milloin sinä teet jotain, vaikket haluaisi tai vaikkei se tuntuisi oikealta? Haluatko olla muiden ohjailtavana pelinappulana elämässä, vaan ohjata itse omaa elämääsi?
Keskityn siihen, mitä minä haluan ja mikä on tärkeintä
Rakastan rauhaa. Helpointa minulle on luoda sitä sisälleni. Vahvistan rauhaa joka päivä monin tavoin. Teen tilaa tunteille, mitä kukin tilanne herättää. Oleilen luonnossa, juttelen läheisten ihmisten kanssa, kirjoittelen ajatuksiani, teen aamujoogan, katson elävää tulta ja hengitän. Tässä hyvä kirjoitus hengittämisestä ja helppo hengitysharjoitus, jota itsekin teen päivittäin. Hengitysharjoitukset laskevat kierroksia ja rauhoittavat ylivirittynyttä hermostoa.
Visioin tulevaa kesää ja kaikkea ihanaa tulevaisuuteen. Odotan hyvää tapahtuvaksi ja koen tunteita kuin hyvä olisi jo tapahtunut. Kirjoitan joka ilta viiden vuoden päiväkirjaani asiat, mistä olen tässä päivässä kiitollinen. Kuuntelen musiikkia, josta tulee hyvä olo. Tässä muutamia itselleni rauhaa vahvistavia kappaleita:
Läsnäolo hetkessä ja kehossa auttaa aina. Opiskelen tällä hetkellä Zen Coachingia Ruotsissa. Sen perusajatus on keskittyä olemaan tässä ja nyt, kehossa pyrkien hyväksymään kaikki mitä on. Sekin, ettei pysty hyväksymään kaikkea mitä on. Vaan olla sen kanssa mitä on yrittämättä muuttaa sitä. Tuntuu toimivalta ja mielenkiintoista harjoitella tätä haastavissa tilanteissa.
Mitä sinussa tapahtuu juuri nyt?
Voitko hyväksyä sen, mitä sinussa juuri nyt tapahtuu?
Jos et, voitko hyväksyä senkin, ettet voi hyväksyä?
Pyrin koko ajan hyväksymään kaiken, mitä elämässäni tapahtuu. Pyrin hyväksymään senkin, että elämässä voi tapahtua mitä vain. Kaikki ei ole minun hallinnassani, vaikka mieli haluaisikin välillä kontrolloida tapahtumia. Kotonani hallitsen sitä, miten tavarat siellä ovat. Hallitsen mieltäni useimmiten ja pyrin elämään sydämeni ohjauksessa. Mutta paljon muuta en voi maailmassa hallita. Jos jo valmiiksi hyväksymäni asia tapahtuukin tosielämässä, se vaan eletään sitten läpi eikä se tule niin suurena shokkina. Paljon olen jo tähän asti nähnyt ja kokenut. Aina, kun taistelen todellisuutta vastaan, se voittaa. Koska se on totta. Jäljellä jää vapaus suhtautua vallitsevaan todellisuuteen kuten haluan.
Vahvistan hyvinvoinnin kuplaani ja uskon kykyihini selvitä
Voin aina luoda ympärilleni hyvinvoinnin kuplan, josta pääsee kaikki hyvä läpi, muttei mikään maailman paha. Kuplastani käsin voin auttaa ja tukea muita ja tuntea rauhassa tunteitani. Tunnen valtavasti myötätuntoa kaikkia kärsiviä ihmisiä kohtaan. Suren sitä, kun pelko voittaa joidenkin ihmisten mielen ja lamaannuttaa. Sallin itselleni kaikenlaiset tunteet ja olen oppinut olemaan enemmänkin sivustaseuraaja niille kuin niiden vietävissä. Okei, meillä naisilla voi olla hormonaalisesti kerran kuussa vahvemmin se aika, kun voimme olla enemmän tunteidemme vietävissä. Silloin auttaa se, että on valmistautunut siihenkin.
Voin myös aina tehdä muistilistan itselleni, mitkä asiat tukevat sitten, kun mielessä on todella haastavaa tai pelot alkavat tulla. Olen tietoinen siitä, että mieli voi lähteä helposti laukalle ja minä ohjaan sitä korkeammasta viisaudestani käsin enkä halua olla pelokkaan mieleni ohjauksessa.
Uskon, että minun polulleni ei ole tulossa mitään sellaista, mistä en selviäisi. Sitten kun aikani on lähteä, se tapahtuu, vaikka istuisin kotisohvalla.
Elämä on tässä ja nyt. Minun, sinun ja meidän kaikkien elettävänä.
Juuri niillä pelimerkeillä, mitä tällä hetkellä on käytössä. Tehdään niistä hyvä peli, jossa voi olla joka hetki voittaja. Sodassa kukaan ei voi voittaja, rakkaudessa ja rauhassa kaikki ovat voittajia.
Valoa sinun päivääsi, rauhaa mieleesi, rakkautta sydämeesi.
Lämmöllä,
Riikka
***
Jos haluat lisää keinoja oman hyvinvoinnin vahvistamiseen, pääset lataamaan ilmaisia lahjojani tästä.
Jos haluat tutustua palveluihini, pääset niihin tästä.
