Tyytymättömyys omaan elämään voi johtua heikentyneestä yhteydestä sisimpääsi – Miten olla itsesi puolella silloinkin, kun on vaikeaa?

Mielikin on kuin lihas; kun sitä käyttää, se vahvistuu. Etenkin silloin, kun on huono vaihe elämässä, tarvitaan henkistä lujuutta – ajatusta siitä, että kävi, miten kävi, olen itseni puolella.

Kun valjastat mielesi itsesi puolelle, voit sen avulla vaikuttaa elämääsi ja päättää, että tästä päivästä tulee hyvä, vaikka haasteita olisikin. Omalla asenteellasi ja mielen valinnoilla on suuri vaikutus. Niiden avulla voit muokata sitä, miten maailman näet sekä koet. Sinulla on mahdollisuus valita lempeys itseäsi kohtaan synkkyyden sijaan.

Mitä voi tapahtua, jos et ole itsesi puolella?

Kun kadottaa yhteyden itseen ja keskittyy vain esimerkiksi selviytymiseen tai suorittamiseen, on vaikea ottaa vastuuta omista tunteista tai elämästä. Sitä saattaa saavuttaa kyllä tavoitteita ja menestyä – vaikka opiskelussa, työelämässä tai urheilussa, mutta ne eivät lopulta tunnukaan enää miltään. Pahimmillaan sitä luovuttaa oman onnellisuuden toisten ihmisten käsiin.

Itsellänikin kävi juuri näin. Nousin vuosia jokaiseen päivään tiedostaen, että olin tyytymätön elämääni. Jokaisen pettymyksen myötä katkeroidun entistä enemmän ja syytin menneisyyttäni. Traumojani. Epäonneani. Enkä enää kokenut, että voisin itse vaikuttaa asioihin. Näin kaiken sumuisten ja mustien linssien läpi, mikä varjosti elämääni vuosien ajan. En ollut itseni puolella.

Sinulla on mahdollisuus valita lempeys itseäsi kohtaan synkkyyden sijaan.

Sillä on väliä, mitä mielesi valitsee?

On tutkittu, että meidän ihmisten negatiivinen asenne, rajoittavat uskomukset ja pessimistiset ajatukset heikentävät terveyttämme ja onnellisuuttamme. Kun taas myönteinen tapa suhtautua elämään taas tukee ja edistää hyvinvointiamme.

Olen itse viime vuosina sisäistänyt, kuinka itse voin vaikuttaa siihen, miten itseeni, elämääni ja sen tapahtumiin asennoidun. Minulla on vastuu omista tunteistani, mutta ei toki muiden tunteista tai käytöksestä. Voin kuitenkin aina valita olla itseni puolella.

Ikäviä tunteita saa toki edelleen nousta pintaan – se on vain inhimillistä. Eikä tunteita missään nimessä pidä tukahduttaa, vaan ne tulee kohdata ja käsitellä. Vastoinkäymisten ja syyllisten etsimisen sijaan nykyään keskityn niihin asioihin, mihin voin itse vaikuttaa tai mitkä asiat elämässäni ovat haasteista huolimatta hyvin. Keskitän ajatukseni siihen, miten voin selvitä tilanteesta ja päästään eteenpäin.

Mikä mielen avuksi?

Yksi asia, mikä on itseäni tässä muutoksessa auttanut eteenpäin ovat voimalauseet – ja se, miten puhun itselleni. Kun aloin vähitellen opettelemaan lempeämpää ja kannustavampaa sisäistä puhetta, elämänasenteeni alkoi myös muuttua ja kehittyä positiivisempaan suuntaan.

Utuiset linssit alkoivat kirkastua ja samoin myös suhtautumiseni elämääni muuttui valoisammaksi. Yleinen tyytyväisyys lisääntyi. Kun en enää jatkuvasti ruoskinut mielessäni itseäni, sinne alkoi vapautua tilaa myös kaikelle hyvälle – eteenpäin vievälle voimalle.

Voimalauseita tulee toistaa itselleen uudestaan ja uudestaan, jolloin pikkuhiljaa niihin alkaa itsekin uskoa. Toistamisessa merkityksellistä on se, että ne alkavat vaikuttaa suoraan aivoissamme kulkeviin ratoihin ja muuttamaan niitä. Sen myötä tunnetilamme muuttuvat ja alitajunnassa jumissa olevat virheelliset ja haitalliset uskomukset alkavat murtua. Mieli muuttuu!

Omaa mieltä voi kehittää monellakin tavalla, mutta itselleni parhaiten ovat toimineet voimalauseiden lisäksi erilaiset mielenharjoitukset kuten jooga ja meditointi. Myös hengitys- ja läsnäoloharjoitukset kehittävät mielen lujuutta ja joustavuutta. Tärkeää on myös ylläpitää kehomieliyhteyttä. Koen, että esimerkiksi luonnossa liikkuminen tai avantouinti ovat parhaimmillaan tällaisia lähes meditatiivisia harjoituksia.

Kun en enää jatkuvasti ruoskinut mielessäni itseäni, sinne alkoi vapautua tilaa myös kaikelle hyvälle – eteenpäin vievälle voimalle.

Miten valjastaa mieli itsesi puolelle?

Vaikka tällainen ajattelun- ja asenteenmuutos ei tapahdu yhdessä yössä, vaan vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä sekä paljon työtä itsesi kanssa, voin luvata, että se tulee olemaan kaiken sen uurastamisen arvoista. Elämänlaatusi parantuu huomattavasti, kun opit valjastamaan mielesi itsesi puolelle!

Se tarkoittaa sitä, että keskityt kuuntelemaan omaa kehoasi ja sen viestejä sekä valitset tehdä asioita, jotka tuntuvat itsestäsi hyvältä ja jotka ovat itsellesi tärkeitä sekä merkityksellisiä. Vedät terveitä rajoja. Itsesi valitseminen ei ole itsekkyyttä tai muiden huomioimatta jättämistä. Se ei ole välinpitämättömyyttä muita ihmisiä kohtaan eikä pelkkää itsesi ajattelua.

Se on suuria ja pieniä arjen valintoja sekä tekoja, jotka tukevat omaa jaksamistasi, herkkyyttäsi ja hyvinvointiasi. Usein saamme enemmän irti siitä, että teemme vähän vähemmän. Itse valitsen kuunnella kehoani enkä pakota itseäni enää mihinkään. Minulle on tärkeää valita hellittäminen suorittamisen sijaan ja kulkea omia voimavarojani kunnioittaen. Sama mahdollisuus on sinullakin.

Valintoja tekemällä meillä on valtava voima omissa käsissämme ja niillä valinnoillamme vaikutamme suoraan siihen, miten hyvin voimme. Omat valinnat vievät meitä parhaimmillaan kohti omaa voimaa – ja lempeyttä. Missä asioissa sinä voisit tänään valita itsesi?

Elämänlaatusi parantuu huomattavasti, kun opit valjastamaan mielesi itsesi puolelle!

Tässä muutama voimalause, joita voit kokeilla mielesi avuksi:

  1. Kävi, miten kävi – olen itseni puolella.
  2. Minä riitän.
  3. Kaikki järjestyy ajallaan.
  4. Olen oikeutettu hyvään.
  5. Elämälläni on tarkoitus.
  6. Luotan, että olen juuri nyt oikeassa paikassa.
  7. Olen tärkeä ja ainutlaatuinen.

Ja muistathan, että itsesi puolella olemisen ei ole keneltäkään pois – päinvastoin. Kun sinä huolehdit itsestäsi, myös lähelläsi olevat ihmiset saavat enemmän!


Tee valintoja, jotka tukevat jaksamistasi, herkkyyttäsi ja hyvinvointiasi. Lue lisää Annukan kirjasta Matka itsesi puolelle.

Pohditko jatkuvasti, miten asiat tai tilanteet olisivat voineet mennä toisin? – Taustalla voi kyteä keskeneräinen selvittämätön asia elämässäsi

Pyöriikö mielessäsi tilanteita, joissa olisit toivonut tehneesi toisin? Herättääkö tietyt ihmiset sinussa vihan tai kenties kaipauksen tunteita? Kyseessä voi olla keskeneräinen asia. Asia, jonka kohtaaminen voi viedä elämääsi eteenpäin, sen sijaan, että olet jumissa.

Keskeneräiset asiat, unfinished business, on hahmoterapian kehittäjän Fritz Perlsin luoma termi, joka aikanaan oli mullistava. Tämä maanläheinen, helposti käsitettävä termi oli radikaali 50-luvulla. Aikana, jolloin psykologiassa puhuttiin termein, jotka usein olivat maallikolle vieraita. Jos kysyy henkilöltä, onko hänellä keskeneräisiä asioita elämässään, yleensä jokainen tunnistaa sellaisen.

Asioiden keskeneräisyydellä tarkoitetaan tässä kohtaa esimerkiksi vuorovaikutustilannetta, muistoa tai jotain tiettyä henkilöä, joka on jäänyt ikään kuin vaivaamaan mieltämme. Miksi tein kuten tein? Miksen sanonut mitään tai sanoinkin niin? Miksi aina hänen seurassaan tunnen niin? Eli olemme kenties pidätelleet todellisia tunteitamme. Emme ole ilmaisseet mitä todella halusimme. Tai henkilön kanssa syntynyt vuorovaikutusdynamiikka on nostanut meissä esiin tunteita, joita emme siinä hetkessä ole voineet tai osanneet käsitellä.

Minulla on kokemusta useista keskeneräisistä asioista elämässäni. Joku yksi tilanne, jopa sanottu lause on voinut jäädä kaivelemaan pitkäksi aikaa, vuosiksikin. Usein märehdin noita sanoa ja kuvittelin miten tilanne olisi mennyt toisin. Ja sen sijaan, että olisin kohdannut henkilön ja sanonut mitä oikeasti olin halunnut sanoa, niin ainoastaan mielessäni pyörittelin asiaa. Omalla kohdallani kyseessä oli ja on usein oman tahdon ilmaisun pidättely. Olen sopeutunut vuorovaikutustilanteessa omilla tavoillani, pidätellen tai kenties mielistellen, sen sijaan, että olisin ilmaissut oman tahtoni. Tämä tahto, positiivinen aggressio, on noussut ja sen sijaan, että olisin kyennyt tuomaan sen esiin, jäytää se energia kehossani aiheuttaen jatkuvaa ajatuksissa pyörittelyä ja jopa syyllisyyttä.

Keskeneräisten asioiden työstö on yksinkertaista, mutta ei aina helppoa. Asian loppuun saattaminen teoriassa on tuon ilmaisemattoman tunteen tai sanojen ilmaisemista niille henkilöille, joita asia koskee. Kuitenkin aina emme saa uutta mahdollisuutta. Joskus emme enää voi sanoa niitä sanoja, vaikka haluaisimme, esimerkiksi henkilön poissaolon vuoksi. Tai elämäntilanteet ovat muuttuneet niin, ettei kohtaaminen ole mahdollista. Ja sisältäähän tunteen ilmaisuun aina riskejäkin. Mitä jos hän sanookin ei? Tai kyllä?

Jos nuo tunteet ovat edelleen kesken, niin esimerkiksi hahmoterapiassa niitä voi turvallisesti ilmaista. Näin energia voi liikkua ja kenties paljastaa jotain uutta, uuden tunteen tai tarpeen, joka tuo lisää tietoisuutta elämään. Filosofi Martin Buberin sanoin: ”Tärkeintä elämässä ei ole onnellisuus, vaan mahdollisuus ja uskallus olla tosi.”  Keskeneräisten asioiden käsittely on uskallusta ja olemista aito ja tosi, ennen kaikkea itsellesi.

 

Kuva: Billy Williams / Unsplash

Mitä jos et olekaan introvertti? – Ehkä olet vain viettänyt aikaa vääränlaisten ihmisten seurassa

Moni introvertti kertoo viihtyvänsä ennemmin pienessä porukassa tai mielellään vain yhden hyvän ystävän seurassa. Yksin oleminen ei tunnu heistä ollenkaan pelottavalta tai kamalalta, silloin voi ladata akkuja ja rentoutua.

Sosiaaliset tilanteet saavat meidät usein jännittämään, vaikka emme olisikaan introvertteja. Varsinkin vieraiden ihmisten seurassa oleminen voi tuntua ahdistavalta, koska mietimme liikaa, mitä muut meistä ajattelevat. Toisten ihmisten seura voi saada meidät tuntemaan olomme kurjaksi, jos emme tunne sopivamme joukkoon.

Olen itse pitänyt itseäni aina ekstoverttina ihmisenä ja tunnistan itseni kaikista internetin kuvailuista, joissa kerrotaan ekstrovertin ominaisuuksista. Viihdyn suuressakin ihmisjoukossa, saan energiaa ihmisten kohtaamisesta ja tykkään jutella ihan vieraiden ihmisten kanssa syvällisistäkin asioista. Olen saanut aikuisena ystävystyä muutaman itseään introvertiksi kutsuvan ihmisen kanssa ja olen oppinut heiltä hurjasti.

Olen huomannut, että minussa on lopulta hyvin paljon samanlaisia piirteitä kuin introverteissa ystävissäni. Tämän huomattuani pohdin, ovatko ihmiset välttämättä sittenkään niin yksiselitteisesti introvertteja tai ekstovertteja.


Tunnistatko sinä näitä seuraavia ominaisuuksia itsessäsi?

1. Viihdyt sellaisten ihmisten seurassa, joiden kanssa voit olla oma itsesi. Iso porukka ei haittaa, kunhan jokainen kunnioittaa toisten tapaa olla ja elää.

2. Voit nauraa, höpöttää hassuja juttuja ja pelleillä, kun ympärillä on ihmisiä, jotka nauravat sinun kanssasi eivätkä sinulle.

3. Kun olet viettänyt hauskan illan ystävien kanssa, voisit heti lähteä uudestaan viettämään aikaa heidän kanssaan, koska tunnet olosi rentoutuneeksi heidän seurassaan.

Lähes jokainen meistä tunnistaa itsensä ainakin osittain näistä väittämistä, vaikka pitäisi itseään introverttina tai ekstroverttina ihmisenä.

Ehkä meidän ei kannata liikaa asetella itseämme tai toisiamme mihinkään lokeroihin. Tärkeintä on ympäröidä itsemme sellaisilla ihmisillä, jotka tuovat meistä parhaat puolet esille ja joiden kanssa yhdessä vietetty aika antaa enemmän kuin ottaa.

Lapsuuteni jokaisena päivänä sinä olit vihainen – runo selviytymisestä

 

Lapsuuteni jokaisena päivänä sinä olit vihainen

Pelkäsin sinua niin paljon etten voinut näyttää edes pelkoani

Vihasi pelotti silloinkin kun olit iloinen – tai poissa

Teki mieli jäädä huoneeseeni ikuisesti

Ja niin melkein teinkin

Kaikissa oli niin paljon vikaa, tietenkin

Haavasi kaiken keskiössä, ilman apua, puuttumista

En syytä sinua kaikesta, oli muutakin, aina on

Mutta tiedän, mikä olin ilman sinua

Ja se lapsi olen edelleen

On rauha ennen sotaa ja rauha sodan jälkeen

Kerran sota meissä kaikissa, niin elävä, palava ja tappava

Minulle tapahtui se

Kuolin ja synnyin uudelleen, yhden elämän aikana

Joka jatkuu nyt täällä jossain, rakkaudessa, uudella tasolla

Taivas on olemassa

Silti jokin vaimea muisto elää yhä minussa

Se ei tahdo kostaa, ei se tahdo mitään sinusta

Se on tarina ja tunne, joka haluaa runona purkautua

Muutos on niin suuri, rauha niin koskettava

Minulla on kaikki hyvin

Mutten vieläkään sitä täysin oivalla

 

❤️:lla Riikka


Lisää minusta, taideterapiasta ja taiteestani löydät täältä.

 

Vankilapastori ja poliisitaustainen sovittelija: ”Meille on opetettu, ettei saa riidellä – ja siksi emme osaa keskustella oikeista asioista”

Media-alan johtotehtävissä ja poliisina työskennellyt sovittelija Kristiina Komulainen ja vankilapastori-sovittelija Jukka Vänskä vastaavat kysymyksiin riidoista ja riitelemisestä. 

Kristiinalta ja Jukalta on ilmestynyt Riidan ratkaisu -kortit, joiden avulla voi yksin tai yhdessä riidan toisen osapuolen kanssa käydä läpi riitaa niin, että riita ei jää painamaan mieltä – ja tunteita. Kortteja voi käyttää myös tilanteessa, jossa joutuu selvittämään muiden riitoja.

Minkä takia ihmiset riitelevät?

Riidan ratkaisu -kortit

”Riidoissa ei aina välttämättä ole edes varsinaisesti tapahtunut mitään loukkaavaa, vaan usein on kyse ajatusvinoumista ja väärinymmärryksistä, josta riita lähtee liikkeelle. Riidassa herää usein jokin vaikea tunne – esimerkiksi menettämisen pelko – tai jokin uhkaa jotain meille tärkeää. Menettämisen pelossa voi olla kyse etuihin tai tarpeisiin liittyvistä asioista. Etuihin liittyvät ovat pinnallisia asioita, kuten esimerkiksi palkka, tai sitten kyse voi olla jostain syvemmästä kuten omaan identiteettiin tai kunnioitukseen liittyvistä. Näissä on kyse tarpeista. Ero on esimerkiksi yksi menetys, koska ihminen laittaa paljon peliin parisuhteeseen, ja jos on uhkana, että suhde murtuu, syntyy tietenkin vaikeita tunteita. Riidassa ollaan helposti itsekunnioituksen äärellä: pelätään, että menetetään jotain.”

Voitaisiinko me ihmiset elää ilman riitoja?

”Meidän ei kuulu elää ilman riitoja. Se on vähän sama kuin eläisimme ilman tunteita. Kyse on siitä, että kun konflikti ratkaistaan hyvin, se voi parhaimmillaan viedä meitä eteenpäin. Se lisää omaa itsekunnioitusta, kunnioitusta toista ihmistä kohtaan ja se on tilanne, jossa me kiillotamme timantin pintaa: riidat on paikkoja, joissa me kehitymme ihmisinä.

Konfliktit tuovat usein myös esiin jotain meille tärkeää, mikä on meille arvokasta. Jotain mistä halutaan pitää kiinni ja mitä puolustaa.”

Vaatiiko riitatilanne aina sen, että käy riidan läpi?

”Ei vaadi, mutta sillon voi jäädä jumiin riitatilanteeseen, ja on raskasta olla riidassa – varsinkin jos on kyse tärkeästä asiasta. Osa asioista on sellaisia, jotka on helpompi ohittaa ja jättää tilanne sikseen. Pyrkimys on kuitenkin siihen, että itsellä olisi rauha asian kanssa. 

Riidan ratkaisussa on suurelta osin kyse siitä työstä, jonka minä teen. Loppujen lopuksi sillä, mitä riidan osapuolet tekevät keskenään, ei ole niin paljon merkitystä kuin sillä, mitä minä riidan osapuolena teen. Riidan ratkaisu -kortit toimivat siten, että voi itse tehdä työtä korttien kanssa oman rauhan löytämiseksi – tai tilanteen mukaan tehdä työtä myös toisen osapuolen kanssa yhdessä. Mutta jos odottaa toisen osapuolen osallistumista riidan ratkaisemiseen, on jumissa tilanteessa, mikäli toinen ei vaikka haluakaan ratkaista riitaa. Oma riidan prosessoiniti vapauttaa, koska silloin voi itse tehdä omalle ololle jotain.

Mutta sovittelu ei tarkoita aina sovintoa, kuten pakollista halaamista ja että ollaan sitten bestikset. Joskus ratkaisu on se, että lähdetään eri teille. Joskus taas paras ratkaisu on sellainen, missä minun kuuluu kasvaa – esimerkiksi rajojen laittamisessa. 

Elämä on sellaista, että aina ei voida saada parasta lopputulosta. Ja kenelle lopputulos sitten onkaan paras? Minun ajatukseni parhaasta voi olla hyvin erilainen kuin sinun ajatuksesi riittävästä lopputuloksesta. Jos minä haluan parasta ja sinä haluat riittävää lopputulosta, meillä on jo siinä tavoiteristiriita.”

Millaisia erilaisia riitelymalleja on?

”Oma riitelymalli riippuu paljon siitä, miten on itse oppinut riitelemään sekä tuomaan omia mielipiteitä, pettymyksiä ja vaikeita tunteita esiin. 

Joskus riitaan saattaa liittyä aggressiota: saattaa riidan keskellä haluta motata toista, mutta kannattaa huomioida, että mottaaminen ja mottamisen ajattelu on kuitenkin eri asia. Joskus taas riidassa haastava ihminen voi olla esimerkiksi ylimukava: jonkun riitelytyyli voi siis olla myös ihanaksi naamioitua. Eräässä työyhteisössä syntyi riita siitä, että yhdelle ihmiselle aina kaikki kävi, mitä ehdotettiin. Lopultahan tällaisessa on kyse siitä, ettei ota vastuuta mistään. 

Moni kokee, että riidoissa on jotain pelottavaa, eikä siksi haluta riidellä. Mutta siten asiat eivät myöskään selviä. Monilla saattaa olla myös riistitriitatilanteista kokemus, että kun niitä on yritetty selvittää – koulussa tai työpaikalla – siitä ei ole ollut mitään apua. Me teimme Riidan ratkaisu -kortit siitä syystä, että opittaisiin keskustelemaan ristiriitatilanteissa oikeista asioista. Usein ristiriitatilanteessa puhutaan niistä asioista, jotka eivät vie tilannetta eteenpäin eivätkä tuo hyvää oloa – sisäistä rauhaa.  Ongelma ei ole siinä, että meillä olisi liian paljon konflikteja, vaan siinä, että niitä ei käsitellä. 

Osa karttelee riitelemistä, koska meille on opetettu, ettei saisi riidellä. Mutta kyse on siitä, että meidän pitäisi opetella riitelemään. Konfliktit purskahtelee ulos aina jossain vaiheessa joka tapauksessa, vaikka riitoja yritettäisiin vältellä: miksi siis ei käsittelisi tilannetta hyvän sään aikana?Meidän pitäisi oppia uudenlaista tapoja puhua. EI pelkästään siitä, kuka on syyllinen ja kuka syytön ja mitä on tapahtunut, vaan paljon enemmän niistä tarpeista ja tunteista, joita meillä herää ristiriitatilanteissa.”

Katso koko haastattelu videolta: 

Tutustu Riidan ratkaisu -kortteihin Hidasta elämää -puodissa TÄSTÄ.

4 merkkiä siitä, että ujous rajoittaa elämääsi – Ujouden aiheuttamaa kuormaa voi helpottaa

Ujous on tieteellisen määritelmänsä mukaan varautunutta suhtautumista uuteen tai yllättävään sosiaaliseen tilanteeseen. Se ilmenee kokemuksen ja käyttäytymisen tasolla hetkellisenä salpautumisena tuollaisissa tilanteissa.

Osa ujoista ihmisistä on niin sanottuja toiminnallisia ujoja. He ovat sosiaalisen kehityksensä myötä oppineet ohittamaan salpautumisreaktionsa jopa siinä määrin automaattisesti, että eivät enää kiinnitä niihin juurikaan huomiota. He usein hyötyvätkin ujouteen liittyvistä voimavaroista eivätkä kuormitu merkittävästi siihen liittyvistä haavoittuvuuksista.

Osa ujoista ihmisistä on puolestaan niin sanottuja kuormittuvia ujoja. He usein kuormittuvat ujouteen liittyvistä haavoittuvuuksista ja heidän on usein vaikea nähdä omaan ujouteensa liittyviä voimavaroja. Tämän seurauksena he kokevat säännöllistä sosiaalisen epämukavuuden tuottamaa kuormitusta arjessaan. Tämä puolestaan vie kohtuuttomasti voimavaroja ja tekee arjesta usein jatkuvaa kamppailua. Tässä muutama merkki siitä, että saatat olla kuormittuva ujo:

1. Ujous kuormittaa arkeasi. Koet säännöllistä sosiaalisen epämukavuuden tuottamaa kuormitusta arjessa. Murehdit esimerkiksi jo edellisenä päivänä seuraavan päivän sosiaalista tilannetta tai et pysty ennen sosiaalista tilannetta keskittymään mihinkään muuhun jännittämisesi takia.

2.Ujous rajoittaa työvalintojasi. Koet, että sosiaalinen epämukavuus rajoittaa tekemiäsi valintoja työssäsi tai opinnoissasi. Et esimerkiksi hae esimiesasemaa tai aloita opettajan opintoja, koska pelkäät esiintymistilanteita.

3.Ujous rajoittaa harrastuksiasi. Koet, että sosiaalinen epämukavuus rajoittaa tekemiäsi valintoja harrastuksien suhteen. Et esimerkiksi aloita uutta harrastusta tai jätät jo aloitetun harrastuksen kesken sosiaalisen epämukavuuden vuoksi.

4.Ujous rajoittaa ihmissuhteitasi. Koet, että sosiaalinen epämukavuus rajoittaa jo olemassa olevia ihmissuhteita tai vaikeuttaa uusien luomista. Et esimerkiksi uskalla tutustua uusiin ihmisiin tai uskalla mennä treffeille sosiaalisen epämukavuuden vuoksi.

Mitä voimakkaampaa ujouteen liittyvä sosiaalinen epämukavuus on, sitä enemmän se alkaa rajata elinpiiriämme ja mahdollisuuksiamme työssä, ihmissuhteissa ja vapaa-ajalla. Tämän lisäksi se saa meidät usein välttämään sosiaalista epämukavuutta aiheuttavia sosiaalisia tilanteita, vaikka niihin osallistuminen olisi henkilökohtaisten tavoitteidemme kannalta tärkeää.

Kun sosiaalinen epämukavuus alkaa kuormittaa omaa hyvinvointia ja toimintakykyä, tai se ohjaa elämää liiaksi ja toimii esteenä omien tavoitteiden saavuttamiselle, on hyvä pyrkiä työskentelemään epämukavuuden helpottamiseksi. Tällöin ei kuitenkaan kannata pyrkiä eroon omasta ujoudestaan tai siihen liittyvästä sosiaalisesta epämukavuudesta, vaan ennemmin opetella suhtautumaan siihen uudella tavalla. Uutta suhtautumista voi puolestaan opetella harjoittelemalla tunteiden säätelytaitoja omissa sosiaalisissa verkostoissa. Säännöllisen harjoittelun myötä sosiaalisen epämukavuuden merkitys omassa arjessa vähenee ja sen tuottama kuorma helpottaa.

Kirjoittaja Joni Martikainen on psykologi, kouluttaja, tietokirjailija – ja itsekin ujo. Vastaanottotyössään hän on erikoistunut sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivien kohtaamiseen ja psykologisiin yksilötutkimuksiin. Lisää ujoudesta, ujouden kokemisesta vahvuutena sekä käytännön keinoista tulla sinuiksi oman ujouden kanssa voit lukea Jonin uusimmasta kirjasta Rohkaisukirja ujoille.

Nuori, sinusta tulee vielä tosi hyvä, vaikka aina ei siltä tuntuisi

Joissain asioissa sinusta tulee erinomainen ja monissa asioissa ihan jees. 

Ja joissain asioissa joita olet sitkeästi harjoitellut, tulet loistamaan! Mutta tulet luultavasti myös pettymään taitoihisi. Kukaan kun ei voi osata kaikkea ja onnistua aina, eikä onneksi tarvitsekaan.

Minä olen aikuinen, enkä osaa laittaa ruokaa. Tai osaan, mutta aina vähän jännitän, että kiehuvatko perunat yli. En osaa laskea päässäni numeroita yhteen ja tunnen aina oloni epävarmaksi matematiikassa. En koskaan oppinut koulussa kunnolla ruotsinkieltä, muistamaan historiallisia vuosilukuja tai neulomaan.

Mutta tiedän parhaat lounaspaikat kun nälkä iskee ja käytän näppärästi laskinta. Olen matkustellut ympäri maailmaa kommunikoiden hymyillä, käsillä ja pyytämällä muita avuksi, kun kielitaitoni ei ole riittänyt. Ja vaikka minun on vaikea keskittyä yhteen asiaan kerrallaan tai istua paikallaan, olen kirjoittanut kirjoja. Joka sivun välissä hyppelen ympäri huonetta, huokaisen…ja jatkan.

Osaan muutakin! Huomaan ja nautin muiden onnesta – siitä miten nuoripari pitää toisiaan kädestä kiinni, kuinka joogaoppilaat huokaavat itsensä rennoksi ja miten mieheni rokkaa kitaran kanssa lavalla.

Olen erinomainen äiti pienelle tytölleni ja näen kaikissa ihmisissä jotain hyvää. Tunnistan kanssakulkijoissani heidän potentiaalinsa, eli mahdollisuuden kasvuun ja uskallan myös kertoa sen heille.

Piirrän hyvin (mutta en erinomaisesti) mutta se riittää – voin silti luoda maailmoja kuvillani ja luoda taidetta, kuvittaa jopa kirjoja. Osaan katsoa sellaisilla laseilla ympärilleni, että löydän arjesta kauneutta ja pieniä ilon aiheita.

Paras taitoni on se, että löydän festareilta aina kadonneet kaverini!

Ei tarvitse olla paras, tarvitsee vain riittää itselleen.

Uskon että jokainen osaa jotain kun vain pysähtyy hetkeksi miettimään ja työntää sisäisen kriitikon sivuun. Missä kolmessa sellaisessa asiassa olet hyvä, mikä ei liity kouluun eikä työhön?

Artikkelikuva: Pexels.com

<<<<<<<<     >>>>>>>>

Lumoava tyttö -tehtäväkirja kannustaa itsensä tutustumiseen ja oman äänen löytämiseen. Kirjan monipuoliset tehtävät luotsaavat tyttöjä ja tytöiksi itsensä kokevia kasvamaan villiksi ja vapaiksi ihmisiksi, jotka nauttivat kehoistaan, kuuntelevat sydämensä ääntä ja antavat tarinoidensa kaikua kauas. Lumoava tyttö kannustaa itsetutkiskeluun ja auttaa näkemään tavallisessa elämässä ripauksen taikaa. Tilaa omasi puodista täältä:

Mikä ihmeen vagushermo? – Rauhoita tarpeettomat taistele-pakene-jäädy -reaktiot

Mikä ihmeen vagushermo?

Vagushermo eli kiertäjähermo on kymmenes aivohermo. Sitä kutsutaan elimistön palautuskytkimeksi. Erilaiset stressitilanteet saavat taistele-pakene-jäädy -reaktion aktivoitumaan kehossasi, toisinaan liiallisenkin herkästi. Vagushermo toimii autonomisesti, mutta voit tietoisesti opetella rauhoittamaan itseäsi stressitilanteessa tai purkamaan sitä jälkikäteen, jos se meinaa jäädä päälle.

Vagushermo toimii jarrupolkimena, joka pysäyttää (turhan) taistele-pakene-jäädy -reaktion. Voit viestiä itsellesi: ”Ei ole hätää.” monin keinoin, jolloin vagushermosi aktivoituu ja elimistö rauhoittuu.

Monet rauhoittelukeinoista ovat asioita, joita teet varmasti muutenkin. Sanotaan silti vielä varmuuden vuoksi, että tarkista aina lääkäriltäsi, ennen kuin teet uudenlaisia harjoituksia – artikkeli ei ole lääketieteellinen neuvo, vaan maallikon tekemä yleiskatsaus vagushermon ”treenaamiseen”.

Erilaisia tapoja ”treenata” vagushermoa

  • Rauhallinen, syvä hengitys (jälleen kerran!). Tärkeintä vagushermon kannalta on pitkä ja rauhallinen uloshengitys.
  • Kasvojen lihasten rentouttaminen. Yksi Alexander-tekniikan periaatteista on: kun ihmisen leuka on rento, koko ihminen on rento.
  • Hyminä, hyrinä, laulaminen. Joidenkin mukaan erityisesti matalat äänet resonoivat rentouttavasti.
  • Meditaatio ja läsnäolo
  • Jooga
  • Hieronta ja hyväily
  • Kävely luonnossa
  • Kylmäaltistus
  • Hymyily, suutelu, halailu
  • Kiitollisuus
  • Nauru
  • Korvien, kasvojen ja päänahan hieronta
  • Niskassa sijaitsevan kuopan aktivointi: paina *kevyesti* sormella kuoppaa, joka sijaitsee selkärangan yläreunan yläpuolella. Pidä pääsi paikallaan, mutta käännä katseesi oikealle. Tunnet heti-noin minuutin jälkeen rentoutumisen tunteen, yleensä myös haukotuksen tai huokaisun. Käännä tämän jälkeen katseesi vasemmalle ja odota samaa reaktiota. Voit myös tuntea eroa siinä, miten paljon pääsi kääntyy ennen harjoitusta ja sen jälkeen.

Eikö lista kuulostakin rentouttavalta (paitsi ehkä kylmäaltistus 😁)? Tästä voisi tehdä maallikkopäätelmän, että rentouttavan tuntuiset asiat …rentouttavat! Niin mieltä, hermostoa kuin tunnereaktioitakin.

Eräs hyvinvointivaikuttaja koki, että vagushermon päivittäiset harjoitukset vähensivät hänen ärtymysreaktioitaan. Taistele-reaktio ei noussutkaan yhtä nopeasti kuin aiemmin, vaan tapahtuman ja reaktion välille tuli harjoitusten myötä enemmän tilaa.

Vagushermoa kutsutaan myös ”rakkaushermoksi”, sillä sen katsotaan vaikuttavan rakkauden tunteisiimme. Ehkäpä juuri siksi kiitollisuus löytyy vagushermoa hellivien asioiden listalta – kiitollisuus lisää rakkautta niin itseämme, muita kuin koko elämää kohtaan. 🥰


Katsahda tästä Mitran ihmisläheiset, aidot ja syvälliset kirjat Sydämen seksi ja Meidän vuosi!

Kun luopuminen on vaikeaa, näistä ajatuksista voi olla apua

Mieli haluaa pitää kiinni saavuttamastaan, joskus silloinkin kun se ei enää palvele nykyhetkeä. Irrottautuminen on vaikeaa, ja haluamme vältellä kipeitä tunteita yleensä viimeiseen saakka. Luopuminen tekee näkyväksi sen,  mikä meille on ollut tärkeää. Joskus tarraudummekin kiinni toimimattomaan tilanteeseen, vaikka sitä ei olisi enää meille olemassa sellaisena kuin me kerran sen omistimme.

Irrottautuminen koskee, koska asia jonka hyvästelemme on ollut tai on yhä meille merkityksellinen. Joskus luopuminen sattuu, vaikka päätös mennä eteenpäin lupaa enemmän hyvää kuin huonoa. Joillekin luopuminen on vaikeaa, koska he pelkäävät uutta tuntematonta. Pelkoon perustuva elämän mahdollisuuksien välttely johtaa usein kuitenkin vain katkeruuteen ja tarkoituksettomuuteen. Sinun tehtäväsi on uskaltaa olla itsesi puolella ja kulkea kohti kutsumustasi. Älä anna muiden nujertaa itseäsi, äläkä myöskään itse hylkää itseäsi.

Kun pelkäät ottaa askelta kohti uutta, kysy itseltäsi nämä kysymykset:

  1. Mitä välttelen kun jätän käyttämättä elämän suomat mahdollisuudet?
  2. Jos en uskalla nyt olla itseni puolella, koska sitten?
  3. Kenen tunteita suojelen lykkäämällä päätöstäni?
  4. Uskallanko katsoa nykytilaa sellaisena kuin se todella on?
  5. Mikä olisi parhain ohjeeni ystävälleni joka on samassa tilanteessa kuin minä?
  6. Mikä auttaisi minua tässä tilanteessa kulkemaan kohti haluamaani?
  7. Mikä on pahinta ja parhainta mitä valinnastasi voisi seurata?
  8. Jos tietäisin olevani vuoden kuluttua samassa tilanteessa kuin olen nyt, mitä tuntisin?
  9. Voisinko tehdä tänään yhden asian, joka edistäisi asiassa etenemistäni?

 

Lisää aiheesta voit kuunnella Marikan Luopumisen kauneus -kirjasta.

Jokaisessa meissä on kauneutta – Miksi silti jatkuvasti arvostelemme ulkonäköämme?


Kun sain 15-vuotiaana koululääkäriltä kuulla sairastavani nivelreumaa, tiesin kyllä, minkälaisesta sairaudesta on kyse. Useammalla sukulaisellani oli reuma. Tiesin, että se tulisi aiheuttamaan kipua ja heikentäisi toimintakykyäni, mutta sen lisäksi sormeni ja varpaani tulisivat vääntymään ja ulkonäköni muuttumaan.

Muistan, miten diagnoosin saatuani tuijotin koulun ikkunasta sateiselle kadulle ja tein kaksi päätöstä. Ensiksi päätin, että tapahtuipa mitä tahansa minusta ei tulisi koskaan katkeraa. Toinen päätökseni oli, etten koskaan arvostelisi ja moittisi ulkonäköäni.

Miten tavallista onkaan, että varsinkin me naiset peiliin katsoessamme mollaamme itseämme. Jos ei ihan ääneen, niin ainakin sisäinen puhe soimaa ulkonäköämme, milloin mistäkin syystä. Kuka kokee olevansa liian laiha, kuka liian lihava, kuka muuten vaan vääränmuotoinen. Kenellä on liian iso nenä, kenellä korvat, kenellä maha. Kenellä roikkuu luomet, kenellä allit, kenellä tissit. Arvosteltavien asioiden lista on loputon.

Meidän on tosi vaikea löytää itsestämme kauneutta tai edes kauniita kohtia itsestämme. Kulttuurissamme on hyväksyttävämpää moittia itseään kuin sanoa jotain arvostavaa omasta ulkonäöstään.

Vaikka olen aika hyvin onnistunut pitämään kiinni päätöksestäni olla arvostelematta ulkonäköäni, itseni kokeminen kauniiksi onkin huomattavasti vaikeampaa. Tuntuu hirveän pelottavalta kirjoittaa tähän, että reumasta huolimatta olen ihan mukiinmenevän näköinen. Ja huomaatko, että en voinut sallia itseni sanoa, että olen ihan hyvännäköinen tai jopa kaunis? Pikkuisen piti kuitenkin vähätellä ja silti koko sisäinen hälytysjärjestelmäni vilkkuu punaisella: Näin ei saa sanoa!

Miksi emme uskalla tuntea itseämme kauniiksi?
Miksi emme saa arvostaa itseämme ja ulkonäköämme?
Miksi me emme saa puhua ulkonäöstämme arvostaen?

Itsensä arvosteleminen ja moittiminen on sosiaalisesti ihan hyväksyttävää, mutta missään nimessä ei saa todeta, että on hyvä tai kaunis. Itsestään kauniisti puhuminen tuntuu lähes synniltä. Emme uskalla tehdä sitä edes hiljaa sisällämme. Ei ole mikään ihme, että olemme sokeutuneet omalle kauneudellemme.

Kuitenkin jokaisessa meissä on kauneutta. Ensimmäinen askel oman kauneutensa muistamiseen on lakata arvostelemasta itseään. Yksinkertaisesti kieltäytyä mollaamasta itseään. Kun saamme sisäisen ääninauhamme kiinni pyörittämästä samoja vanhoja moitteita, niin voimme onnitella itseämme asian tiedostamisesta. Tiedostaminen on avain muutokseen. Sillä hetkellä voimme sanoa Stop! Nyt riittää! En suostu enää moittimaan ja vähättelemään itseäni.

Samalla voimme lohduttaa sisäistä minäämme lempeillä sanoilla ja rakastavalla asenteella. Voimme luvata itsellemme, että tänään aion arvostaa ja rakastaa itseäni.

Jokainen meistä säteilee kauneutta. Katselepa joskus kauppakeskuksessa ihan rauhassa ohitsesi käveleviä ihmisiä. Etsi jokaisesta ohikulkijasta jotain kaunista. Tulet yllättymään, että jokaisesta löytyy jotain kaunista.

Eikä kauneus liity mitenkään ulkonäköömme tai vartalonmuotoomme. Kauneuden takia meidän ei tarvitse kuntosalilla piinata itseämme tai käyttää huippukalliita ryppyvoiteita.

Kauneutemme säteilee silmistämme ja väreilee hymyssämme. Kauneutemme hehkuu tavassamme suhtautua itseemme ja muihin myönteisesti ja kannustavasti.

Kauneutemme on rakkautta itseämme, muita ihmisiä ja elämää kohtaan. Kauneutemme on sisäistä lempeyttä, armollisuutta, itsensä hyväksymistä ja arvostamista. Anna kauneudellesi lupa säteillä, sillä sinä olet kaunis.

Lue lisää kirjastani, miten Olet kaiken hyvän arvoinen


Tutustu koulutus- ja valmennustarjontaani tai tilaa onnellisuusluento TÄSTÄ.

Aitous on näkyväksi tulemista kokonaisena ihmisenä valoineen ja varjoineen

Jokaisessa meissä on valoa ja varjoja, monenlaisia puolia. Meissä on polariteetteja; valo, varjo, hyvä, paha, kaunis, ruma, miellyttävä, ei-miellyttävä, epäitsekäs, itsekäs. Emme ole koskaan vain pelkkää valoa tai pimeyttä.

Mielellämme haluaisimme näyttää muille ja joskus myös itsellemme vain sen hyvän, kauniin tai valoisan. Saatamme tiedostamattomasti ajatella, että tulen hyväksytyksi kun toinen ei tiedä minusta liikaa. Olemme ehkä oppineet tulkitsemaan maailmaa niin, että on parempi teeskennellä olevansa jotain kokonaan kuin olla sitä vain osaksi. On onni, että ympärillämme on ihmisiä, jotka näkevät läpi teeskentelymme ja uskaltavat sanoa, että näytä minulle pimeytesi.

Joskus osa minuuttamme on piilossa vain itseltämme

Olemme sitä mikä näkyy itsellemme. Olemme sitä mikä on salassa muilta, jonka itse kuitenkin näemme. Olemme sitä mikä näkyy muille, mutta on salassa itseltämme. Olemme sitä mikä on vielä piilossa niin itseltämme kuin muilta.

On tärkeää kuulla miten muut kuvailevat meitä. Jos hämmästymme joka kerta miten eri tavoin muut näkevät meidät kuin itse näemme itsemme, on hyvä pohtia mitä minulta jää huomaamatta tai mitä itseltäni peitän. Muut ihmiset voivat nähdä tarkemmin valomme ja varjomme kuin itse näemme tai haluamme nähdä.

Todellinen yhteys on olla totta omana itsenä

Jos emme koskaan jaa itsestämme mitään pintaa syvemmin kumppanillemme, ystävillemme, työkavereillemme, saatamme jäädä etäiseksi. Todellinen yhteys jää syntymättä, koska emme ole toiselle läsnä kokonaisina. Me ihmiset reagoimme eri tavoin siihen, kun asioita jätetään sanomatta tai puolia paljastamatta. Vaikka meillä voi olla uskomus, että ”valoa” on helpompi rakastaa, niin kokonaista ihmistä kaikkine puolineen vasta onkin helppo rakastaa.

Aitous syntyy kokonaisesta ihmisestä. Todellinen yhteys rakentuu, kun ihminen näyttää rosoisuutensa, kipunsa, varjonsa, pimeytensä. Näiden kanssa näkyväksi tuleminen tekee ihmisestä inhimillisen.

Varjot ja pimeys eivät ole aina valtavan suuria asioita itsessämme

Varjo, pimeys, pahuus ei aina tarkoita todella kamalia asioita. Meillä ihmisillä on uskomus, että hyvinkin pienet ja luonnolliset piirteemme, ajatuksemme, tunteemme ja kokemuksemme ovat outoja tai häpeällisiä, piilotettavia. Uskomme ettei kukaan muu ole tällainen tai ajattele näin tai kenelläkään muulla ei ole tällaisia kokemuksia. Uskomuksemme, häpeämme estävät meitä olemasta totta lähimmillemme tai luodessamme yhteyttä uusiin ihmisiin, jotka haluamme tuoda lähemmäksi itseämme.

Mitä enemmän kuuntelemme muiden (meille tärkeiden ihmisten) palautetta itsestämme ja annamme itsestämme muutakin kuin pintaa, sitä enemmän tulemme tietoiseksi itsestämme kokonaisena valomme ja varjomme kanssa. Aitous syntyy meissä itsetuntemuksesta. Itsetuntemukseen tarvitsemme toisia ihmisiä ja rohkeutta olla totta, näkyviä valomme ja pimeytemme kanssa.

Erityisherkkä kantaa usein toistenkin tunteet – opettelemalla emotionaalisia rajoja elämä helpottuu

 

Erityisherkkä ihminen saattaa olla arka ilmaisemaan omia tunteitaan, tarpeitaan ja rajojaan. Se riippuu paljon henkilökohtaisista kokemuksista ja siitä mallista, minkä on saanut tunteiden käsittelyyn ja rajoihin liittyen. Moni vastaanotolleni tuleva herkkä ja empaattinen ihminen on oppinut huomioimaan kaikki muut ja sivuuttamaan itsensä. He poimivat ympäristöstään myös muiden tunteita ja kantavat niitä kuin omiaan. Se kerryttää ajan mittaan emotionaalista taakkaa, joka voi näkyä mm. väsymyksenä, masennuksena, suruna, passiivis-aggressiivisena käytöksenä ja fyysisinä vaivoina. Rajanveto sekä itselle että suhteessa muihin ihmisiin on onneksi taito, jonka voi opetella.

Mistä tietää että tarvitsee vahvemmat rajat? 

Tässä joitain yleisiä kokemuksia ja tilanteita, jotka liittyvät puutteellisiin emotionaalisiin rajoihin:

  • miellyttämisen tarve ja konfliktien välttely oman edun kustannuksella
  • vastuun kantaminen toisten tunteista
  • toistuvat rajarikkomukset ja loukatuksi tuleminen 
  • omien tunteiden tukahduttaminen
  • vaikeus ja pelko osoittaa aiheellista suuttumusta
  • vihan kääntäminen sisäänpäin, itseä kohtaan
  • omat tunteet tulevat vähätellyiksi tai mitätöidyiksi
  • toisten ainaisen kuuntelijan rooliin joutuminen
  • toisten emotionaalisten purkausten kohteeksi joutuminen toistuvasti

Miten niitä rajoja sitten asetetaan?

Terveiden rajojen opettelun voi aloittaa tekemällä itsetutkiskelua. Kannattaa miettiä mahdollisimman objektiivisesti ja rehellisesti mm. seuraavia asioita:

  • Miksi kokee tarvetta miellyttää muita?
  • Missä tilanteissa ja kenen kanssa rajojen pitäminen on erityisen vaikeaa?
  • Miten haluaisi tulla kohdelluksi missäkin tilanteessa?
  • Mitä rajoja olisi hyvä asettaa itse itsellensä?
  • Miten voisi konkreettisesti sanoin ja teoin ilmaista omat rajansa napakan selkeästi?
  • Miten rajoistaan voisi pitää kiinni silloinkin kun muut eivät pidä niistä?

Jos rajat ovat ihan hukassa, niin keskustelu ammattilaisen, esimerkiksi terapeutin kanssa voi auttaa selkiyttämään itselle, mikä on ok ja mikä ei, mitä ne rajat ylipäätään ovat, miten niitä asetetaan ja kuinka niitä vahvistetaan. Uusien rajojen vetäminen on ensi alkuun epämukavaa ja saattaa herättää syyllisyyden tunteita. Asiaan kuuluu myös se, että rajojamme ylittäneet ihmiset eivät pidä uusista rajoistamme. Työ on kuitenkin vaivan arvoista, sillä pikkuhiljaa elämä alkaa keventyä huomattavasti.


 

 

 

 

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image