Erityisherkän ja ADHD-ihmisen parisuhteessa voi ilmetä näitä arjen haasteita – Silloin nämä keinot voivat olla avuksi

Johanna Mantila on elämyshakuinen erityisherkkä, kahden tyttären äiti ja intohimoinen ihmismielen, tunteiden ja parisuhteiden tutkailija. Hän on myös ADHD:n omaavan miehen kumppani. Millaisia vivahteita piirteet tuovat parisuhteeseen ja miten ne vaikuttavat perhe elämän arkeen?

Meidän molempien ominaisuudet tuovat omat haasteensa yhteiseen arkeen ja perhe-elämään. Olen listannut alle muutamia sekä niiden ratkaisukeinot, jotka olemme kokeneet toimiviksi.

Ajanhallinta. Kuormitun helposti täyden näköisestä kalenterista ja haluaisin elää elämää enemmän fiiliksen mukaan. Päättää mitä tehdään ja milloin sen mukaan miltä tuntuu. Tunnollinen ja tarkka puoli minussa pitää kuitenkin huolen, että asiat hoituvat ajallaan. Puolisoni taas on vaikea tarttua asioihin tai ne unohtuvat helposti ilman kalenteriin merkitsemistä.

Ratkaisu: Molemmat täyttävät yhteiseen, jaettuun sähköiseen kalenteriin pakolliset menot kuten työt, lasten asiat, sovitut tapaamiset ja kyläilyt. ADHD puolisoni täyttää tämän lisäksi omat treeninsä, muut menonsa ja to-do:t niin tarkkaan kuin haluaa. (Vinkki: to-do tyyppiset asiat kannattaa merkata muistutus merkinnällä, joilloin ne ei näy toiselle osapuolelle ja kuormita häntä tarpeettomasti.)
Minä taas jätän pakollisten asioiden lisäksi tyhjää tilaa kalenteriin, jolloin voin fiiliksen mukaan päättää mitä teen vai teenkö mitään.
Sunnuntaisin katsomme yhdessä lävitse seuraavan viikon. Pidämme silmällä, että kalenterissa on aikaa yhteisille hetkille ja omaa aikaa molemmille lapsi arjen keskellä. Tarvittaessa teemme muutoksia.

Molemmat huolestumme helposti ja alamme maalata piruja seinille. Onko jotain tapahtunut tai sattunut? Onko meidän välillä kaikki hyvin? Tämänkaltaiset ajatukset tulvivat päähän, kun olemme erossa toisistamme.

Ratkaisu: Kiinnitämme tietoisesti huomiota lähdön ja jälleen näkemisen hetkiin. Helposti nämä pienet hetket häviävät ja hukkuvat arjen alle suhteen edetessä. Pienen hetken kohtaamme toisemme oikeasti aina erotessa ja nähdessä. Myös herätessä ja nukkumaan mennessä. Halauksin, suukoin ja sanoin. Tämä luo yhteyttä ja turvaa erossa olon ajalle.

Viestittelemme päivän mittaan aika paljonkin, mutta kuitenkin oman halun mukaan. Haluamme jakaa tapahtumia ja tunteita, mutta myös kertoaksemme, että “täällä ollaan” kaikki on hyvin. Joistakin tämä voisi olla ahdistavaa, mutta meillä se toimii.

Kotityöt ja niiden jakaminen. Tämä on asia, joka voisi HSP ja ADHD parisuhteessa olla todellinen haaste. Erityisherkät usein pitävät kauneudesta ja harmoniasta. Sekä ovat tunnollisia ja tarkkoja.

ADHD:llä puolestaan on haasteita tarkkaavaisuudessa ja keskittymisessä sekä monesti toiminnan ohjauksessa mikä näkyy myös kotitöissä: Ruoan laitossa syntyy sotkua ja kaapinovet jäävät auki. Joskus hyper fokuksessa siivotaan koko talo lattiasta kattoon ja joskus siivoaminen jää muiden asioiden jalkoihin.

Ratkaisu: Otamme molemmat vastuuta kotitöistä emmekä lähtökohtaisesti korjaa toistemme jälkiä. Autamme toki tarvittaessa ja teemme yhdessä aina mahdollisuuksien mukaan, mutta jos muru jättää ruokapöydälle sukkia tai kaapinovet jäävät auki yritän antaa niiden myös olla. Toisen jälkien jatkuva korjaaminen on karhunpalvelus, josta syntyy helposti ikävä kierre, jonka seurauksena jälkien korjaaja helposti kyynistyy ja kuormittuu.

Jaamme tehtävät konkreettisesti, kun voimme ja annamme toisen tehdä asiat omalla tavallaan ilman turhaa kritiikkiä. Käytämme hyödyksi vahvuuksia ja olemassa olevaa olotilaa. Jos lapsi on levoton, on johdonmukaisemman ja sillä hetkellä paremman vireystilan omaavan parempi hoitaa iltatoimet.

Jos jokin ärsyttää tai häiritsee, niin kerromme sen toisillemme. Emme nillitä pienistä asioista, mutta jos asia on itselle tärkeä on se tärkeää tuoda esille. Vältämme kuitenkin syyllistämistä ja pyrimme kertomaan asian oman kokemuksen kautta.

Erilaiset vireystilat päivän mittaan. Olen itse aamu ihminen ja haluan nauttia päivän parhaasta hetkestä rauhassa kahvikupin äärellä hyvällä fiiliksellä. Olen yleensä iloinen ja jaan aamuisin mielellään ajatuksiani.

Murulle taas aamut ovat vaikeita ja herääminen kestää kauan. Saattaa murisuttaa ja ajatus ei kulje. Päivät ja illat olemme yleensä erossa töiden vuoksi. Myöhään illalla olemme taas molemmat väsyneitä ja kuormittuneita ja tällöin syntyy helpoiten väärinymmärryksiä ja konflikteja.

Ratkaisu: On tärkeää tuntea oma ja kumppanin luontainen rytmi ja kunnioittaa sitä. Yritän itse muistaa aamuisin, etten ala innoisssni höpisemään liian aikaisin. Ja muru taas koittaa muistaa, ettei aamuisin ala puhumaan minua ahdistavista tai ärsyttävistä asioista, kuten rahasta tai aikatauluista.

Rauhoitamme aamut ja myöhäisemmät illat hyvälle ololle, positiivisille asioille ja yhdessäololle. Jos riita tai tarve puhua jostain syvemmästä ilmenee kuitenkin huonoon aikaan yritämme muistaa, että väsymys ja kuormitus ovat läsnä ja huomioida sen sanavalinnoissa ja eleissä mahdollisimman hyvin.

Toisen tuntemisella, puhumisella ja yhteisten pelisääntöjen sopimisella on iso vaikutus. Pienistä asioista voi syntyä iso ongelma, jos ei ymmärretä mistä on todella kyse tai miksi jokin asia on toiselle tärkeää tai vaikeaa. Ajatuksistaan kannattaa kertoa rohkeasti, sillä se voi olla alku tilanteen ratkaisemiseksi.

Saneleeko tämä arjen aikasyöppö sinunkin elämääsi? – Pienillä valinnoilla ympäröivä maailma voi avautua taas ihmeellisenä

“Kuunnelkaa minua hyvin tarkkaan”, ruotsalaisen metallibändi In Flamesin parrakas solisti Anders Fridén totesi mikrofoniinsa. Hyvin pakattu Helsingin jäähallin yleisö keskittyi.

“Te olette tulleet tänne katsomaan meitä, tässä me olemme. Olette maksaneet pääsylipusta päästäksenne tähän konserttiin. Kännykällä kuvatut videot eivät voi koskaan korvata tätä hetkeä. Niiden kuvan- ja äänenlaatu eivät vedä vertoja aidolle. Siispä pyydän, että seuraavan biisin ajaksi, pistä kännykkäsi pois ja anna palaa, nauti tästä hetkestä.”

Kun seuraava biisi pärähti käyntiin, koko jäähalli notkui rakenteiltaan tavalla, jota on vaikea kiteyttää sanoin tai kuvin.

Puhuvat elämästä.

Älypuhelimet koukuttavat ja ovat kaikkialla

Älypuhelimet saapuivat elämäämme vuosituhanteen alussa. Salakavalasti ne soluttautuivat osaksi arkeamme. Hämmästelimme ja ihastelimme niitä, mutta unohdimme luoda strategian sille, miten ja missä niitä olisi suotavaa käyttää.

Pian oli liian myöhäistä.

Minne ikinä kuljet, näet kaikkialla ihmisiä kännykkä kourassaan. Bussissa, metrossa, kahvilassa, kuntosalilla, metsässä. Myös paikoissa, joissa niiden ei soisi olevan näkyvillä, kuten elokuvateatterissa, konserteissa tai auton ratissa. Puhelimeen kosketaan vuorokaudessa keskimääräisesti 2 617 kertaa. Se on paljon se.

Älypuhelimet koukuttavat, niiden parissa jumittaa. Pienikin hetki erossa nostaa esiin turvattomuuden tunteen. Mistä jään paitsi?

Kännykkä on tutkitusti myös yksi parisuhteiden yleisimmistä arjen kiistoista. “Se on näppis, kun sormien alla saa huomion kaiken armottomasti” profetoi Samuli Putro laulussaan jo yli kymmenen vuotta sitten.

Et jää mistään paitsi, eikä aina tarvitse olla tavoitettavissa

älypuhelimen koukuttavuus rinnastetaan usein sosiaaliseen mediaan. Molemmat edustavat modernia teknologiaa, joka syövyttää tarkkaavaisuuttamme. Se on tietoinen valinta, sekä meiltä itseltämme, mutta ennen kaikkea teknologian kehittäjiltä. Algoritmit eivät ole kiinnostuneet hyvinvoinnistamme tai kehittymisestämme vaan siitä, että jatkamme scrollaamista.

Ja siinä ne ovat pirullisen eteviä.

Olen pitänyt joskus sometaukoa, ainakin orastavaa sellaista. Sulkenut tietoisesti sovellukset ja jättänyt postaamatta viikkojen ajan. Hikikarpalot valuvat ohimolta tätä muistellessa. Esiin nousi välitön huoli, jäänkö jostain oleellisesta paitsi. Pohdin myös, mitä muut ajattelevat, kun en postannut mitään. Ikävöivätkö he minua? Ovatko huolissaan?

Kun lopulta tein “paluun” someen huomasin, etten jäänyt mistään paitsi, eikä kukaan liiemmin edes kaivannut minua. Sometaukoa pelottavampaa on jättää kännykkä yöpöytää kauemmas. Tehdä tietoinen valinta omaa riippuvuutta vastaan.

Pienet teot ja yksittäiset valinnat merkitsevät

Koska älylaitteet ovat yhteiskunnassamme huume, jota ei sanota ääneen, tuntuisi jeesustelulta käskeä vain lopettamaan niiden käyttö. Se ei ole niin yksinkertaista.

“I’m too involved now”, kuten Jack totesi Roselle Titanicilla.

Pienillä teoilla ja yksittäisillä valinnoilla on kuitenkin suuri merkitys. Niistä on hyvä aloittaa. Kuten vaikkapa siitä, että valitset tietoisesti hetkiä, jolloin laitat älypuhelimen syrjään. Toisinaan itselleni yksi sellainen on julkinen liikenne. Kun huomioni ei keskity pieneen digitaaliseen ruutuun alan havainnoida ympäristöä. Sitä mitä ulkona tapahtuu, minkälaisia ihmisiä ympärilläni on, miltä minusta juuri nyt tuntuu.

Seuraukset ovat positiivisia ja toistuessaan synnyttävät halun pitää älypuhelin taskussa myös muissa eri tilanteissa. Toki esiin voi nousta myös riippuvuusoireita, joiden viimeistään tulisi viestiä siitä, että oma älypuhelimen käyttö ei ole täysin hallinnassa.

Joka kerta kun älypuhelimen sulkee, maailma avautuu uudella tavalla. Usein vasta silloin myös oman käytöksen järjettömyys kirkastuu meille itsellemme. Se, kuinka valitsemme toistuvasti parinkymmenen senttimetrin korkuisen ja viiden sentin levyisen ruudun sen sijaan, että eteemme aukeaisi kokonainen laajakuva. Elämä kaikkine väreineen.

Kyse ei ole jostain, mistä meidän tulisi soimata itseämme. Ennemminkin mahdollisuudesta, joka on kaiken aikaa ulottuvillamme.

Nämä 9 onnellisen elämän taitoa kannattaa opettaa lapselle – ja itselle!

Onnellinen on se, jolla on taito tehdä itsensä onnelliseksi. Onnellisuuden tunteita syntyy meissä silloin, kun hallitsemme muutamia onnellisuuteen johtavia taitoja, psykiatri Ben Furman kirjoittaa kirjassaan Ben Furman & lasten haasteet taidoiksi (Viisas elämä, 2023).

Tässä 9 onnellisuustaitoa, joita ei ole koskaan liian myöhäistä opetella ja vahvistaa. Mitä paremmin ne hallitset, sitä tyytyväisempi ja onnellisempi todennäköisesti olet. Taidot on poimittu kirjasta Ben Furman & lasten haasteet taidoiksi.

1. Kiitollisuus

Jos haluat auttaa lasta oppimaan tuntemaan kiitollisuutta, voit pyytää häntä iltaisin miettimään, mitä kaikkea sellaista päivän aikana on tapahtunut, josta hän on iloinen ja keitä kaikkia ihmisiä hän voisi mielessään kiittää niistä hyvistä asioista, joita hän on sinä päivänä kokenut.

2. Onnistumisen ilo

Jos taas haluat auttaa lasta kasvattamaan kykyään tuntea iloa omista onnistumisistaan, voit opettaa häntä huomaamaan hänen pienetkin onnistumisensa ja keskustella hänen kanssaan siitä, miten hän onnistui niissä.

3. Rauhoittuminen

Jos haluat lapsen oppivan taidon rauhoittaa itsensä, voit opettaa hänelle erilaisia itsensä rauhoittamisen keinoja, kuten rentoutumista, joogamenetelmiä tai mindfulness-taitoja.

4. Toisten ihmisten kanssa toimeen tuleminen

Lasta voi opettaa tekemään erilaisia hyviä tekoja ja keskustella hänen kanssaan siitä, miten sellaisten tekojen tekeminen vaikuttaa toisiin ihmisiin ja myös häneen itseensä. Onnellisuuden tunnetta lisää esimerkiksi muiden auttaminen.

Toisten ihmisten ystävällinen tervehtiminen on arkinen taito, joka tuo hyvää mieltä kaikille. Kun kaksi ihmistä tervehtii toisiaan ystävällisesti – esimerkiksi kättelemällä, halaamalla tai osoittamalla mielenkiintoa toistensa kuulumisiin – he edistävät samalla toistensa hyvinvointia.

Voit opettaa lasta tervehtimään, tutustuttaa hänet eri kulttuurien tervehtimistapoihin tai harjoitella hänen kanssaan ystävällisten kohteliaisuuksien lausumista sekä kuulumisten kyselemistä.

5. Luonnosta nauttiminen

Kyky nauttia kasveista, eläimistä ja ympäröivästä luonnosta edistää ihmisten mielenterveyttä, hyvinvointia ja onnellisuutta. Voit tukea lapsen onnellisuutta opettamalla lasta nauttimaan luonnossa kulkemisesta, kasvien kasvattamisesta, eläinten hoitamisesta ja muista ihmisen ja luonnon välistä yhteyttä vahvistavien asioiden tekemisestä.

6. Liikkuminen

Liikunta ja kaikenlainen ruumiillinen rasitus edistää hyvinvointia. Voit edistää lapsen onnellisuutta tarjoamalla hänelle mahdollisuuksia liikkua. Kaikenlainen liikkuminen tekee hyvää, olipa kyse kiipeilemisestä, vaeltamisesta, pallopeleistä, uimisesta, voimistelusta, pyöräilemisestä tai jostakin muusta. Opeta lasta pitämään jostakin sellaisesta liikkumisen muodosta, josta pidät itsekin. Joukkuelajeilla on se lisäetu, että niiden avulla lapset kehittävät samalla sosiaalisia taitojaan.

7. Uusien taitojen opettelu

Olipa kyseessä mikä taito tahansa, sen oppiminen ja siinä kehittyminen tuottaa hyvää mieltä. Rohkaise ja tue lasta oppimaan erilaisia taitoja: uuden kielen oppimista, leipomista, piirtämistä, soittamista, koodaamista jne.

8. Hassuttelu

Lapset rakastavat kaikkea hassuttelemista: pelleilemistä, näyttelemistä, vitsien kertomista, nauramista, kikattamista, leikinlaskua, kepposia, pukeutumista erilaisiin asuihin, kutittamista, tyynysotaa…

Nauru pidentää ikää, mutta se edistää myös ihmisten hyvinvointia. Kyky nauraa ja hassutella on taito, jonka jotkut ihmiset näyttävät saaneen syntymälahjana, mutta se on myös taito, jota voi kehittää ja opetella harjoittelemalla. Mieti, miten voisit kannustaa lasta oppimaan hassuttelemisen jaloa taitoa. Se on taito, jolla on elinikäinen positiivinen vaikutus ihmisen henkiseen hyvinvointiin.

9. Optimistinen asenne

Optimismi on asenne, joka lisää onnellisuutta. Joillakin ihmisillä optimismi on myötäsyntyinen ominaisuus, mutta osittain se on myös taito, jota ihminen voi itsessään jossakin määrin kehittää.

Voit auttaa lasta oppimaan optimistista ajattelua esimerkiksi leikkimällä hänen kanssaan ”optimistileikkiä”, jossa pettymyksiä katsotaan ruusuisten silmälasien läpi. Leikkiä leikitään niin, että aina, kun tapahtuu jotakin ikävää (kuten että bussi menee nenän edestä tai juomalasi menee rikki), mietitään yhdessä lapsen kanssa, mitä hyvää siitä voi mahdollisesti seurata.


Rakastetun lastenpsykiatrin kirja Ben Furman & lasten haasteet taidoiksi (Viisas elämä, 2023) perustuu ajatukseen, että lasten haasteet voitetaan parhaiten yhteistyössä lapsen kanssa. Arkisten ongelmien selvittämisessä auttaa, kun löydetään haasteeseen vastaava taito tai useamman taidon yhdistelmä.

Uutuuskirja Ben Furman & lasten haasteet taidoiksi sisältää yli 50 yleistä ongelmaa käytännön ratkaisuineen. Tässä esimerkkejä haasteista, joiden ratkomiseen kirja opastaa:

  • lapsen huono itsetunto
  • keskittymisvaikeudet koulussa tai kotona
  • kiusaaminen
  • toisten keskeyttäminen
  • läksyjen tekemättä jättäminen
  • lapsen masennus
  • painajaiset
  • pelot ja jännittäminen
  • sisaruskateus
  • tottelemattomuus
  • taistelut ruutuajasta
  • raivokohtaukset
  • huutaminen
  • nukkumisen vaikeudet
  • eroahdistus vanhemmista

Paljon käytännön esimerkkejä ja ratkaisumalleja sisältävän Ben Furman & Lasten haasteet taidoiksi -kirjan löydät TÄÄLTÄ.

Älä pelkää ajatuksiasi tai tunteitasi – Ne ovat tietoa sinusta, eivät sama asia kuin sinä

Se minkälaisia me olemme on monen tekijän summa. Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen kutsuu meitä  hahmottamaan temperamentin, persoonallisuuden ja käytöksen keskinäistä suhdetta kuvittelemalla ihminen kolmikerroksiseksi taloksi, jonka kerrokset toimivat hyvin itsenäisesti. Alimpana on temperamentti, joka on suhteellisen pysyvä synnynnäinen ominaisuus eli eräänlaista talon raakamateriaalia, josta ei voida vielä tehdä liian pitkälle johtavia päätelmiä siitä mitä kaikkea mahdollisuuksia se tarjoaa. Keskikerros on persoonallisuus, joka kehittyy kasvaessamme vuorovaikutuksen ja elämäntapahtumien myötä, siellä tapahtuvat päätökset ja otetaan tavoitteita sekä vahvistetaan arvoja. Talon ylin kerros on käytös, jossa näkyy toiminta, johon ovat johtaneet alemmissa kerroksissa tehdyt päätökset.

Temperamentti vaikuttaa meissä monella tavoin. Se ohjaa mm. avoimuuttamme, innostustamme,neuroottisuutta, tunnollisuutta ja sovinnollisuuttamme. Vaikka temperamentti vaikuttaakin meissä läpi elämän, on huojentavaa ettei kukaan meistä ole oman temperamentin vanki. Emmekä voi myöskään mennä sen taakse piiloon. Meillä on aina mahdollisuus kasvaa ja kehittyä. Ikäkään ei tule siinä vastaan. Ollaksemme hyviä lähimmäisiä tosillemme, voisi ajatella meillä olevan jopa velvollisuus kehittyä. On totta, että oman temperamenttityylin mukaan eläminen säästää meitä kuormituksella, mutta välillä on hyvä myös tehdä asioita, jotka eivät tunnu itselleen luonteenomaisilta. Näin kehitymme ja opimme sietämään myös tilanteita, jotka eivät ole meille helppoja. Kehitymme kun altistamme itsemme uusille asioille.

Tunnetaidot ovat keskeisiä elämäntaitoja, joiden vahvistamisesta hyödymme. Niihin kuuluu tunteiden tunnistaminen ja ilmaiseminen, tarpeiden huomaaminen, tunnesäätely, läsnäolotaidot, kuunteleminen, vuorovaikutus ja oman itsensä täsmällinen ilmaiseminen. Mitä parempia olemme tunnetaidoissamme, sen helpompi meidän on olla yhteydessä itsemme ja muiden kanssa.

Tutustuminen itseen kannattaa aina, eikä se ole koskaan liian myöhäistä. Sinä et kuitenkaan ole sama asia kuin tunteesi ja ajatuksesi. Ne kertovat kyllä tietoa sinussa tapahtuvista prosesseista, mutta ihmisenä olet paljon enemmän. On tavattoman tyydyttävää opetella havainnoimaan itsessä tapahtuvia prosesseja ja oppia miten omalla asenteellaan voi vaikuttaa tunteisiinsa.

Jos huomaat olevasi tunteidesi kanssa hankaluuksissa, olet jo pitkällä omassa prosessissasi. Kaikki alkaa siitä, että tunnistat mitä sinussa tapahtuu. Huomaaminen edellyttää olemista läsnä tässä hetkessä. Et voi havainnoida tunteitasi ja käytöstäsi, jos mielesi on jatkuvasti kiireinen. Läsnäolo ei ole  useimmille ihmisille helppoa ilman harjoittelua. Se on kuitenkin jokaiselle mahdollista. Ahdistus, viha, syyttely, tuomitsevat ajatukset eivät ole tietoa siitä että sinussa on jotain vikaa, vaan siitä että tarvitset lisää tunnetaitoja pärjätäksesi paremmin ja pystyäksesi elämään mielekkäämmin.


Haluatko eroon murehtimisesta ja varmistelusta? Tutustu Marikan uuteen kirjaan.

 

Fyysinen ja henkinen etäisyys ovat paras tapa irrottautua narsistisesta suhteesta – Näin onnistut pitämään nollakontaktin

Fyysinen ja henkinen etäisyys on yksi parhaimmista avuista päästä irti epäterveistä/narsistisista suhteista.

Nollakontaktin toteuttaminen voi olla aluksi hyvin haastavaa, erityisesti, jos kaltoinkohteleva ihminen on ollut aiemmin tiiviis osa jokapäiväistä elämää.

Yhteydenpidon nollaamiseen, nollakontaktiin voi totuttaa itsensä pikku hiljaa. Hitaasti ja varmasti. Ikään kuin se olisi vieroitusprosessi, jonka tavoitteena on saada aikaan elämä, jossa voi ihan oikeasti voida hyvin.

On myös erittäin tärkeä tiedostaa, että jos kyseessä on narsistisia piirteitä omaava henkilö, hän ei tule tukemaan tässä prosessissa, vaan päinvastoin.

Tämän vuoksi ystävien ja ammattilaisten tuki ja apu nollakontaktin toteutumiseksi on suositeltavaa.

Nollakontakin toteuttaminen käytännössä

1. Estä kaikki mahdollisuudet, joiden kautta hän voi saada sinuun yhteyttä (esim.sosiaalinen media, puhelin, sähköpostit jne…) ja vaihda salasanat kaikkiin niihin laitteisiin ja sovelluksiin joihin hänellä oli pääsy tai uskot, että hänellä oli pääsy.

2. Jos joudut olemaan hänen kanssa yhteydessä lasten tai muiden välttämättömien asioiden vuoksi, kerro että käyt kaikki keskustelut viestitse.

Voit valita myös viikosta 1-2 päivää, jolloin luet hänen viestit ja vastaat niihin. Tämä on todellakin sallittua ja täysin ok.

3. Lopeta tai aluksi ainakin vähennä hänen tekemisten seuraamista sosiaalisessa mediassa.

Sen sijaan keskity pohtimaan mitä itse nyt haluat ja tarvitset ja lisää kalenteriisi menoja tai lepoa vain itseäsi ja omaa hyvinvointiasi varten.

4. Lopeta tai aluksi ainakin vähennä hänen kuulumisten kyselyä esimerkiksi yhteisiltä ystäviltänne.

Kerro ystäville ja tutuille, että et enää halua kuulla hänen kuulumisia tai hänen tekemisistään suhteenne aikana tai sen jälkeen.

5. Älä hakeudu samoihin paikkoihin hänen kanssaan, ainakaan ennen kuin olet täysin toipunut tai huomaat, että et enää triggeröidy hänet nähdessäsi.

6. Älä päästä häntä kotiisi, vaikka hän olisi ovesi takana ja anelisi.

Soita herkästi yleiseen hätänumeroon: 112, jos hän ilmestyy kotiovellesi ja on uhkaava tai sinua pelottaa.

7. Jätä omaan arvoonsa huhut ja valheet, joita hän sinusta kertoo. Korjaa ja puutu vain sellaisiin, joilla todella on merkitystä.

Ihmiset, jotka tuntevat sinut ymmärtävät kyllä lopulta mikä oli totta ja mikä ei ja jos eivät, suosittelen rajaamaan heidät elämästäsi.

8. Huomioi, että ennen läheisen ihmisen poisrajaaminen elämästä tekee aluksi kipeää ja voi olla hyvin haastavaa. Tämä on normaalia ja kuin vieroitusprosessi, jossa tulee olle hyvin päämäärätietoinen, sekä sinnikäs. Ja sitä sinnikkyyttä sinussakin on. Luota itseesi!


Kurkkaa myös Jenni Kiviniemen tietokirja Toivu satuttavasta suhteesta, joka kertoo epäterveistä parisuhteista ja antaa keinoja satuttavasta suhteesta toipumiseen.

Viha on herkälle ja empaattiselle usein hankala tunne – Miksi vihaa ei kannata tukahduttaa ja kuinka sen voisi valjastaa positiiviseksi voimaksi?

Viha on monelle herkälle hankala tunne; sekä toisten viha, että oma viha. Omia vihan tunteita ei haluta näyttää tai tunnustaa. Voi olla niinkin että niitä ei edes tunnista. Viha ja suuttumus laitetaan piiloon niin nopeasti ja automaattisesti, että tunne jää itselle vieraaksi. Siellä se sisuksissa kuitenkin lymyilee. 

Kovin herkällä, kiltillä, empaattisella ja miellyttämisenhaluisella ihmisellä viha kääntyy helposti itseä vastaan. Suuttumus, jota ei saa tuntea, koska sen ilmaiseminen ei ole ollut turvallista tai suotavaa, taltioituu kehon ja mielen sopukoihin ja alkaa tehdä tihutöitään. Se voi näkyä ja tuntua esim. 

  • väsymyksenä
  • alakulona 
  • ahdistuksena
  • voimattomuuden ja avuttomuuden tunteina
  • turtuneisuutena
  • itsesyytöksinä
  • itseinhona
  • epämääräisinä fyysisinä oireina
  • passiivis-aggressiivisena käytöksenä

Moni meistä on oppinut, että viha on huono tai jopa moraaliton asia, joten pelkäämme oman vihamme voimaa. Kun tunne ilmaantuu, se aiheuttaa sisäisen konfliktin. Saatamme herkästi siirtää huomion muiden ihmisten tarpeisiin omien tarpeidemme sijaan. Moni herkkä ja empaattinen ihminen päätyykin kuuntelijaksi tai rauhantekijäksi pitääkseen yllä sopua ja harmoniaa. 

Rauhan ylläpitämisessä ei ole mitään vikaa silloin, kun osaamme pitää huolta myös omista tarpeistamme ja suuttumuksellakin on lupa olla olemassa. Suhde vihaan alkaa muuttua helpommaksi, kun oivallamme sen olevan rajojamme suojaava tunne. Se nousee tilanteissa, joissa koemme vääryyttä. Sen sijaan että tukahduttaa vihansa tai suuntaa sen suodattamatta kohti toista, tunteen läpi voi hengitellä ja rauhoituttuaan tunnetta voi tutkia. Miksi minussa heräsi tämä tunne? Mitä tarpeita tämän tunteen takana on? Olenko ollut ennenkin vastaavassa tilanteessa? Viha voi toimia itsetuntemusta lisäävänä eheyttävänä voimana, jonka avulla oppii ymmärtämään omia tarpeitaan ja vahvistamaan terveitä rajoja. Kun vihalla on lupa olla olemassa ja sitä oppii käsittelemään fiksusti, se ei ole hajottava ja hallitsematon tunne vaan omaa elämää ja itselle tärkeitä asioita suojaava voima. 

Kurkkaa herkän voimakortit:


Jos kaipaat apua hankalien tunteiden käsittelyyn, löydät lisätietoa sivuiltani. 

Miten erottaa sydämen unelma siitä, mitä ego haluaa? – Sydän on viisas ja sitä voi oppia kuuntelemaan

Sydämen unelma on eri juttu kuin egon / mielen halut. Sydän unelmoi täyttymyksen tilasta, synkassa sielun kanssa, ikään kuin rakkauden ja elämisen ilon ilmauksena. Ehkä matkustamisesta, luomisesta, itseilmaisusta, rakkaudellisista ihmissuhteista, arkisista nautinnoista, oman sydänpolun kulkemisesta ja sen myötä ammatin vaihtamisesta, opinnoista, yrittäjyydestä.

Mieli  / ego haluaa tietää, miten  hommat toteutetaan ja mikä järki tässä nyt on. Se pienentää, supistaa, linttaakin unelmia, jos sen antaa päättää. Mieltä tarvitaan jeesaamaan asioiden konkretisoimisessa; miten tätä juttua voisi viedä eteenpäin, millaisia askeleita seuraavaksi tarvitaan. Mieli usein kuvittelee, että pankkitilillä pitää olla tämän verran rahaa, tuon ihmisen pitää mut hyväksyä, mulla pitää olla parisuhde jotta saan kokea rakkautta ja iloa, haluan just tuon ihmisen, nämä eksaktit asiat tekisivät mut onnelliseksi, mä en tiedä mitä haluan, ei mulla ole mitään selkeyttä, mitä jos menetän rakkaita ihmisiä tai asioita tai joudun perikatoon kun kuuntelen sydäntäni?

Sydän näkee ja tietää niin paljon laajemmin kuin mieli – ja mieltä tarvitaan jeesaamaan asioiden konkretisoimisessa

Mieli ja sydän voivat löytää uudenlaiseen, unelmien toteuttamista siivittävään synkkaan. Ja kun puhun unelmista, en puhu mistään selkeästä visioista, tietämisestä, viisivuotissuunnitelmasta. Puhun intuitiivisesta kutkutuksesta, suunta- ja ääriviivoista, tunteista ja olotiloista joita olisi ihanaa kokea. Kun pysähtyy miettimään, usein sisäisyydestä kyllä aika selkeästi kumpuaa, millaisia tunteita ja olotiloja haluaisi kokea lisää. Mieli voi auttaa sen konkretisoimisessa, kuinka noita fiiliksiä voisi kokea enemmän lisää, alkaen nyt. Jos aloittaisin sellaisesta mikä nyt on mahdollista, mikä toisi kaipaamaani ilon tai selkeyden tai rauhan tunnetta?

Elämäämme ilmaantuu sitä, mitä olemme valmiita itsellemme sallimaan ja vastaanottamaan – ja tälle voi oppia avautumaan

TÄMÄ on vastuullisuutta omista energioista. Valitsen, mitä haluaisin kokea (tunnetasolla, olotiloissa) ja sitten alan toimia ja priorisoida asioita sen mukaan. Selittelemättä, maailmaa tai muita vastuuttamatta, syyttelemättä. SE lähtee virrattamaan elämänenergioitamme. Vastuullisuus on myös sen tunnistamaan opettelemista, mitä tunnen ja tarvitsen, itsestäni kopin ottaen – itseäni vanhemmoiden.

Elämäämme ilmaantuu sitä, mitä olemme itse valmiita itsellemme antamaan ja sallimaan. Mitä enemmän häsmäköimme asioiden / ihmisten parissa joiden kanssa ei tunnu hyvältä (yhä muita syyttämättä), sitä vähemmän olemme synkassa sydämemme kanssa. Mitä enemmän sallimme itsellemme kaikkea hyvää tekevää, suostumme kaikkiin tunteisiimme ja jeesaamme itseämme, sitä synkempaan tulemme sielumme / sydämemme kanssa. Sitä enemmän vedämme puoleeni laiffin hyvää.

Tietoisessa luomisessa olennaista on päästää irti kontrollista; aikatauluista, siitä miten asioiden pitäisi elämääni ilmaantua, tietämisestä, ratkomisesta, koko kuvan näkemisestä kerralla. Jotta tähän päästään, tarvitaan sisäistä turvaa. Kun koen olevani turvassa, voin luottaa kykyyni selviytyä elämässä ja tietämisen / mentalisoimisen tarpeeni vähenee. Voin nauttia ja heittäytyä enemmän, sietää asioiden keskeneräisyyttä, opettelemisen epävarmuutta, näkyväksi tulemisen, haluamisen ja ei-haluamisen haavoittuvuutta.

Moni meistä sanoo, ettei tiedä mitä haluaa – mutta sydän tietää aina. Se ei vain välttämättä ilmaise itseään samalla tavalla kuin jäsentynyt, organisoitunut mieli. Sydän supattelee intuitiona –  ääriviivoina, fiiliksinä, vivahteina. Niitä voi oppia kuulemaan ja niistä voi muodostaa elämänsä Pohjantähden. Mitä se kullekin meistä tarkoittaa.

Mieli auttaa myös sen kuulostelussa, milloin on toiminnan tai lepäämisen ja muhittamisen aika

Unelmiden toteuttaminen ja vastaanottaminen on paradoksaalisesti hyvin pehmeää, intuitiivista, ei-mentaalista kuulostelua ja avautumista – ja samalla pragmaattista, konkertisoivaa, maadoittavaa toimintaa. Mieltä ei tarvitse käyttää epäilemiseen vaan konkretisoimiseen. Sitä ei tarvitse käyttää puntaroimiseen ja pohtimiseen (eli pienentämiseen) vaan sitä voi käyttää sydämen apurina. Miten lähtisin tätä toteuttamaan? Miten voisin tätä hommaa mahdollistaa?

Mielen myllerrykset, epäilykset, pienentelyt, häpeät ja muiden syyttämiset ovat myös inhimillinen osa ihmisyyttä. Pointtini ei ole, että niistä pitää päästä eroon vaan se, että niistä voi tulla yhä tietoisemmaksi ja niitä voi oppia kannattelemaan hyväksyvästi sisäisessä turvassa. Se avaa elämän hyvän virtauksen. Sanon aina, että kun vastustus vähenee, elämän pidot paranevat.

Mieli auttaa myös sen kuulostelussa, milloin on toiminnan tai lepäämisen aika. Milloin kannattaa muhitella, milloin viedä asioita eteenpäin. Sekin on virtauksessa elämistä – joka puolestaan vahvistaa omien energioidemme virtausta, ihanien juttujen vastaanottamista. Tätä virtauksessa elämistä, omien sydämen unelmien kuulemista, ihan omanlaistensa sydänpolkujensa kulkemista, luottamusta ja ennen kaikkea hyvän vastaanottamista voi elämässään OPPIA.


Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

 

Valon ja varjon näyttäminen tekee meistä aitoja ja inhimillisiä

Jokaisessa meissä on valoa ja varjoja, monenlaisia puolia. Meissä on polariteetteja; valo, varjo, hyvä, paha, kaunis, ruma, miellyttävä, ei-miellyttävä, epäitsekäs, itsekäs. Meissä on polariteettien lisäksi kaikkea tältä väliltä. Emme ole koskaan vain pelkkää valoa tai pimeyttä.

Mielellämme haluaisimme näyttää muille ja joskus myös itsellemme vain sen hyvän tai kauniin tai valoisan. On onni, että ympärillämme on ihmisiä, jotka näkevät läpi teeskentelymme ja uskaltavat sanoa, että näytä minulle pimeytesi.

Näytä minulle pimeytesi

Olemme sitä mikä näkyy itsellemme. Olemme sitä mikä on salassa muilta, jonka itse kuitenkin näemme. Olemme sitä mikä näkyy muille, mutta on salassa itseltämme. Olemme sitä mikä on vielä piilossa niin itseltämme kuin muilta. Olemme paljon enemmän kuin mitä näytämme itsestämme muille.

Muut ihmiset toimivat peilinämme

On tärkeää kuulla miten muut kuvailevat meitä. Jos hämmästymme joka kerta miten eri tavalla muut näkevät meidät kuin itse näemme itsemme, on hyvä pohtia mitä minulta jää huomaamatta tai mitä itseltäni peitän. Muut ihmiset voivat nähdä tarkemmin valomme ja varjomme kuin itse näemme tai haluamme nähdä.

Ihmisyys on muutakin kuin pintaa

Jos emme koskaan jaa itsestämme mitään pintaa syvemmin kumppanillemme, ystävillemme, työkavereillemme, saatamme jäädä etäiseksi. Todellinen yhteys jää syntymättä, koska ”valoa” on helppo rakastaa.

Aitous syntyy kokonaisesta ihmisestä. Todellinen yhteys rakentuu, kun ihminen näyttää rosoisuutensa, haavoittuvuutensa, kipunsa, varjonsa, pimeytensä. Näiden kanssa näkyväksi tuleminen tekee ihmisestä inhimillisen.

Kumpaa sinun on helpompi rakastaa valoa vai pimeyttä?

Varjo ei ole syvää pahuutta

Varjo, pimeys, pahuus ei aina tarkoita todella kamalia asioita. Meillä ihmisillä on uskomus, että hyvinkin pienet ja luonnolliset piirteemme, ajatuksemme, tunteemme ja kokemuksemme, ovat outoja tai häpeällisiä, piilotettavia. Uskomme ettei kukaan muu tai kenelläkään muulla. Uskomuksemme, häpeämme estävät meitä olemasta totta lähimmillemme tai luodessamme yhteyttä uusiin ihmisiin, jotka haluamme tuoda lähemmäksi itseämme.

Aitous on itsetuntemusta ja tietoisuutta

Mitä enemmän kuuntelemme muiden (meille tärkeiden ihmisten) palautetta itsestämme ja annamme itsestämme muutakin kuin pintaa, sitä enemmän tulemme tietoiseksi itsestämme kokonaisena valomme ja varjomme kanssa. Aitous syntyy meissä itsetuntemuksesta. Itsetuntemukseen tarvitsemme toisia ihmisiä ja rohkeutta olla totta, näkyviä valomme ja pimeytemme kanssa.

Psykiatri Ben Furman: “Ihminen ei ole menneisyytensä vanki”

Riippumatta titteleistä tai median luomista rooleista kaiken takana on ihminen. Psykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti, ratkaisukeskeisen psykoterapian kouluttaja ja kirjailija Ben Furman kertoo kertoo, mitä hänelle tulee eri sanoista mieleen.

ONNELLISUUS Rimaa kannattaisi alentaa. Riittää kun on suht tyytyväinen elämäänsä. Onnellisuutta me tavalliset tallaajat voimme kokea vain hetkittäin eivätkä ne hetket tule kello kaulassa.

TUNTEETTunteet tulee ja menee. Odota hetki ja tuo tunne, joka nyt täyttää maailmasi, on jo vaihtunut toiseksi.

ELÄMÄN TARKOITUS Ihminen ei halua millään uskoa, että ihmisen elämän tarkoitus on ihan sama kuin kaikkien muidenkin eläinten elämän tarkoitus. Meidän elämämme tarkoitus on tismalleen sama kuin muurahaisen tai virtahevon elämän tarkoitus. Siinä kaikki.

KASVUKuulostaa hienommalta, kun puhutaan kasvusta tai henkisestä kasvusta, mutta rehellisyyden nimissä elämä on oppimista ja kun opimme asioita niin voimme sanoa, että “olen oppinut” tai “olen hoksannut” tai “olen alkanut ymmärtää”. Onko se kasvua? No miksei sitäkin sanaa voisi käyttää, mutta oppiminen kuulostaa minun korvaan rehellisemmältä.

PERHE Luin vastikään satavuotiaan Eddie Jakun kirjoittaman ihastuttavan kirjan, mestariteoksen, jonka nimi on “Maailman onnellisin mies”. Se kertoo miehestä, joka selviytyi keskitysleiriltä, menetti koko sukunsa, mutta löysi ilon elämäänsä uudestaan. Ja mistä hän löysi kadonneen ilon? Omasta perheestään tietenkin.

LAPSUUS Meille on uskoteltu, että lapsuuden kokemukset ja ihmissuhteet määräävät sitä, minkälaisia meistä tulee ja minkälaista myöhempi elämämme on. Sitä tuntee itsensä toisinajattelijaksi, jos uskoo, kuten minä, että tulevaisuus – se mitä uskomme tulevaisuuden voivan tuoda tullessaan – vaikuttaa enemmän elämäämme kuin menneisyys.

AIKUISUUSEn osaa oikein tässä iässä ajatella aikuisuutta, kun on jo seuraava ikäkausi edessä. Ihmisen elämän arvot muuttuvat iän myötä. Lapsena haaveilin sähköjunasta. Nuorena haaveilin aivan eri asioista (arvaat varmaan sanomattakin) ja mitä vanhemmaksi sitä tulee, sitä enemmän sitä toivoo saavansa elää terveenä.

MIELENTERVEYS Nykyinen diagnoosi- ja lääkepainotteinen psykiatria on lääketeollisuuden rahoittama megatrendi, lumipallo, jota on lähes mahdotonta pysäyttää. Jos se saa jatkaa voittokulkuaan, ei kestä kauaakaan, kun jokaisella kansalaisella, myös lapsilla, on kaikilla diagnoosi ja sen mukana lääkitys. Eläköön “luomupsykiatria”, jos sellainen joskus saisi sijaa.

MIELEN HYVINVOINTIUsein ajatellaan, että mielen hyvinvointi on jotakin, mikä tapahtuu ihmisen pään sisässä, mutta kyseessä voi olla länsimaisen ihmisen ajattelun vääristymä. Hyvinvointimme riippuu varmasti jossakin määrin siitä, mitä omassa päässämme tapahtuu, mutta luultavasti vielä enemmän se riippuu siitä, miten tulemme toimeen muiden ihmisten kanssa. Mitä tapahtuisi, jos omaksuisimme ihmisten välisille suhteille perustuvan käsityksen hyvinvoinnista? Emme ehkä enää puhuisi mielen hyvinvoinnista vaan yhteisöjen hyvinvoinnista. Se olisi erilainen ja todennäköisesti toiveikkaampi tapa lähestyä kysymystä hyvinvoinnista.

ONGELMATOlin kerran kouluttamassa erästä työyhteisöä vuosia sitten. Koulutuspäivän teemana oli ratkaisukeskeinen ajattelu ja sen soveltaminen työyhteisön arjessa. Kun päivä oli päättymässä, työyhteisön esimies tokaisi: ”No niin, nyt me sitten tiedetään, että ongelmia ei ole olemassakaan. On vain projekteja, joita emme ole vielä käynnistäneet.” Voiko sitä paremmin sanoa.

LÄSNÄOLO On ollut hauska huomata, että viisaat opettavat meitä tulemaan onnellisiksi olemalla läsnä, ei menneisyydessä eikä tulevassa vaan tässä-ja-nyt. En ole sitä koskaan oikein ymmärtänyt. Tietenkin ihminen on onnellinen, jos hän on tässä ja nyt. Koiratkin ovat onnellisia, koska osaavat olla tässä ja nyt. Sehän on itsestäänselvyys, mutta jos kaikki olivat tässä ja nyt, mitään ei saataisi aikaiseksi. Ruoka ei tule pöytään olemalla tässä ja nyt vaan ottamalla oppia menneisyydestä ja suunnittelemalla tulevaisuutta.

MENNEISYYS Määrääkö menneisyys nykyhetkeä ja tulevaa, vai onko asia toisinpäin? Voisiko olla, että tulevaisuus määrää paljolti nykyhetkeä ja jopa sitä, miten näemme menneisyytemme? Ihminen ei ole menneisyytensä vanki ja hauskin viisaus, minkä olen tästä aiheesta kuullut on, että menneisyyden paska on hyvää tulevaisuuden lannoitetta.

TULEVAISUUS Olen kasvanut aikuiseksi kulttuurissa, jota luonnehti tulevaisuususko. Uskoin, kuten monet muutkin aikalaiseni, että kehitys kehittyy ja maailma on pikkuhiljaa kehittymässä paremmaksi paikaksi. Demokratia leviää, sodat loppuvat, luonnonsuojelu etenee, tasa-arvo kasvaa…. Illuusio on säpäleinä. Maailma näyttää olevan tuhon oma, mutta eikö ne kiinalaiset jo aikoinaan opettaneet, että vaikka maailmanloppu tulisi huomenna, minä istutan omenapuuni tänään.

Sitä näet, mitä katsot – myönteisyyttä voi ja kannattaa oppia

Maailmassa tapahtuu hyvää ja huonoa, ja meille kaikille tapahtuu kumpaakin. Meillä on kuitenkin jostain luolamiesaikaiseksi perimäksi selitetystä syystä luontainen, sisäsyntyinen taipumus keskittää huomiomme siihen, mikä on tai voisi olla huonosti. Kun teemme niin, emme näe elämässämme olevaa hyvää.

Sitä näkee, mitä katsoo ja kun katsoo tarpeeksi kauan, ei muuta näekään, sillä kaikki se, mihin kohdistamme huomiomme, lisääntyy.

Meillä jokaisellahan on asiaan kuin asiaan omanlaisensa asenne. Luonnehdimme kuitenkin kanssakulkijamme ja itseämmekin pessimisteiksi tai optimisteiksi suhtautumistapojemme painottuneisuuden perusteella. Sen perusteella, näemmekö enemmän huonoa vai hyvää, pimeyttä vai valoa, epätoivoa vai toivoa, puutetta vai runsautta.

Luonnehdinnan eroja kuvaa osuvasti myös sanonta, että pessimisti tekee mahdollisuudesta ongelman, optimisti ongelmasta mahdollisuuden.

Moni voi pitää itseään äkkiseltään myönteisinä, mutta kun pysähtyy hieman tarkemmin katsomaan, asia voi näyttäytyä vähän toisinkin.

Jos mietit esimerkiksi, miten usein stressaannut, huolestut, suutut, loukkaannut tai koet olosi ilottomaksi, alakuloiseksi ja jopa surkeaksi, voit samalla miettiä, miten myönteisyytesi laita oikein onkaan.

Jotkut meistä ovat rinta rottingilla pessimistejä viljellen ahkerasti tuttua sanontaa ”pessimisti ei pety”. Terve kyseenalaistaminen ja kriittisyys asioita ja ilmiöitä kohtaan on sallittua, suotavaa ja joskus paikallaan, mutta kriittisyyden ja kielteisyyden viljeleminen itseisarvona ei ole ehkä kovin fiksua. Ei myöskään millään tavalla hyvää oloa edistävää, vaan päinvastoin.

Onko sillä sitten väliä, valitseeko pessimistisen vai optimistisen asenteen?

Kyllä on, sillä pessimistin elimistön tiedetään voivan huonosti. Kielteiset ajatukset ja tunteet aiheuttavat ajan mittaan kehossa monenlaisia vaurioita. Kehomme solut reagoivat mielemme kaikkiin liikkeisiin, saaden liikkeistä jatkuvaa reaaliaikaista tietoa kemiallisten välittäjäaineiden ansiosta.

Kielteisyydestä aiheutuu terveyshaittojen lisäksi paljon muutakin haittaa. Se myrkyttää uteliaisuuden, innostuksen, intohimon ja onnistumisen halun, mikä heijastuu myös ympärillä oleviin ihmisiin. Kielteisyys tappaa unelmamme ja mahdollisuutemme olla aito oma itsemme omassa elämässämme.

Myönteisyys puolestaan lisää terveyttä ja hyvää oloa kaikilla elämän osa-alueilla. Kun hyvänolon hormonit kaappaavat vallan stressihormoneilta, immuunipuolustuksemme on voimissaan, ruoansulatus- ja verenkiertojärjestelmä iloitsevat, pöpöt ja sairaudet pysyvät loitommalla ja todennäköisyys elinikämme pidentymisestä kasvaa.

Myönteisyyteen sidottu energia virtaa vahvana ja vapaana.

Kukaan meistä ei synny tähän maailmaan kielteisellä asenteella ja kielteisillä tunteilla varusteltuna. Kielteisyys on opittua, mutta niin myös myönteisyys.

Siksi kuka tahansa meistä voi oppia paremman asenteen. Siihen tarvitaan oman asenteen ja ajatusten tarkkailua, kielteisyyden ja epäterveen kriittisyyden tunnistamista, tahtoa, uskoa ja vaivaakin.

Hyvälle ja kauniille on annettava huomiotaan erityisen tietoisesti ja runsaasti, mutta se kannattaa, sillä myönteisyyteen nojaava asenne on kaikkein nopein ja tuloksiltaan kestävin keino parantaa oman elämän laatua sen jokaisella osa-alueella.


Voit lukea lisää asenteesta uudesta kirjastani Muuta asenteesi, muuta elämäsi. Voit ostaa kirjan tästä. 

Tänään on elämäsi tärkein päivä

En pidä ajatuksesta, että elämän tarkoitus tulisi olla suorittamista tai menestyksen tavoittelemista. Toisaalta minua ei haittaa, jos joku haluaa oman elämänsä siihen käyttää. Valinta on aina oma ja meillä on vapaus elää kuten haluamme. Jos kuitenkin jatkuvasti suuntaamme katseen horisonttiin, voi meiltä jäädä tärkein eli hetkessä elämisen taito kokematta. Jos ihminen on jatkuvasti menossa kohti tulevaa, voi tässä nyt ja nyt tapahtuva elämä hämärtyä.

Tärkeä itselle asetettava kysymys onkin miltä elämä tuntuu juuri nyt? Jos huomaat että vastaus liittyy vain tulevaisuudessa tapahtuviin ajatuksiin, olet todennäköisesti vahvassa dopamiinikoukussa. Mielihyvän tavoittelusta on tullut keskeinen asia elämässäsi. Koska olemme erilaisia ihmisiä, myös erilaiset asiat vetävät meitä puoleensa. Olennaista on ymmärtää, että aivomme haluavat palkitsemiskokemuksia, joskus hinta on vain liian suuri elämänlaatumme kannalta.

Dopamiini on hyvä renki, mutta huono isäntä. Se on haluamisen hormoni, joka saa meidät tahtomaan enemmän sitä mistä mielemme on innostunut. Siksi se on usein myös addiktiivisen käyttäytymisen taustalla. Riippuvuuden voi todella saada hankittua itselleen ilman traumaa, joskus siihen riittää vahva biologinen alttius, vaikka kasvuympäristö asiaan voi paljon vaikuttaakin. Sinä voit kuitenkin kesyttää omaa dopamiinitehdastasi tekemällä arvojesi mukaisia päätöksiä.

Kun haluat vahvistaa hyvinvointiasi, aloita tästä hetkestä. Mitä voit tehdä juuri nyt itsesi parhaaksi? Kuulostele kuinka suhtaudut itseesi? Kuuntele ajatuksiasi ja kehosi tuntemuksia? Miltä tuntuu olla juuri sinä? Kuinka paljon kuulet vaativia ja tuomitsevia ajatuksia mielesi sisällä? Voisitko viedä sinne lempeyttä? Miltä tuntuisi luopua kokonaan itsen ja muiden ihmisten arvostelusta? Miltä sellainen elämä tuntuisi jossa vertailua ei olisi olemassa? Nykyhetkessä oleminen on yksi tärkeimmistä taidoista kun opettelemme hillitsemään jatkuvaa haluamistamme. Sillä on hyviä vaikutuksia lisäksi myös moneen muuhun asiaan kuten ahdistuksen vähenemiseen, kuuntelemisen taitoihin, myötätunnon vahvistumiseen ja itsensä rakastamiseen. Sinä riität ilman suorittamista. Olet hyvä juuri niin kuin olet juuri nyt, tässä hetkessä. Hengitä ja hymyile.

 

Marika kirjasta Luopumisen kauneus löydät lisää harjoituksia joilla lisätä läsnäoloa ja sisäistä turvaa elämään.

Kun turvaton tuntuu “tutulta ja turvalliselta” – Miten irtautua kuluttavien suhteiden koukusta?

Jos olemme voimakkaasti empaattisia eli aistimme vahvasti toisten tunteita ja olemme hyviä vastaamaan niihin, saatamme vetää kykymme yli.

Silloin menemme jatkuvasti liikaa mukaan toisten tunteisiin ja yritämme tehdä heille paremman olon, vaikka se vie ison osan voimistamme ja tarkoittaa, ettei omille tunteillemme jää tarpeeksi tilaa.

Monen toisten tunteista ylivastuullisen varhaiset juuret ovat tunnemaaperässä, joka on ollut ailehteleva, rauhaton ja jopa pelottava.

Jos ympäröivä tunneilmapiiri on ollut turvaton ja empaattinen lapsi on sopeutunut siihen yrittämällä helpottaa toisten hankalia tunteita, hän on tottunut tilanteeseen, jossa turvattomuus on tavallista. Tuttuutensa vuoksi vastaava ilmapiiri voi myöhemminkin tuntua suhteissa jollain tapaa oudon “turvalliselta”.

Mikäli tunnistat itsesi tästä, sinun ei tarvitse olla kehollisessa valmiustilassa ja pidättää hengitystäsi lopun elämääsi. Voit irtautua selviytymismoodistasi ja myös nauttia syvistä yhteyksistä, joita kykysi tekee sinulle mahdolliseksi.

Moniulotteiset yhteydet ovat herkkyyden parasta antia

Kliininen psykologi Abdul Saad on todennut, että empaattisilla ihmisillä on herkästi aktivoituva kiintymysjärjestelmä.

Koska näemme muista saman tien muutakin kuin ulkokuoren ja haemme kontaktia pintaa pidemmältä, voimme muodostaa syviä ja merkityksellisiä yhteyksiä hetkessä. Olen huono palauttamaan mieleeni nimiä, mutta muistan tarkkaan, miltä kenenkin energia tuntuu.

Moniulotteiset yhteydet ovat herkkyyden ja voimakkaan empatiakyvyn parasta antia. Kun olen samalla aaltopituudella jonkun kanssa, joka on auki ja ottaa vastuun tunne-energioistaan, yhteyden toimiminen intuitiivisesti on mahtavaa. Se luo jaettua olemassa olemisen kokemista tavalla, joka yhdistää sielut ja sydämet.

Nämä yhteydet antavat helpotusta, toivoa ja olon siitä, että ei ole yksin ja kaikki on pohjimmiltaan hyvin.

Koska syvien yhteyksien luominen on meille niin luontevaa, unohdamme, että kaikki eivät hae samaa. Kun irtaudumme överiempatiasta, erotamme selkeämmin, milloin toinen on kyvykäs virtaavaan yhteyteen kanssamme niin hengen, mielen, tunteiden kuin fyysiselläkin tasolla.

Silloin emme enää investoi liikaa suhteisiin, joissa joudumme kantamaan kaiken tunnetason vastuun ja jäämme omien tunteidemme kanssa yksin. Näin meille avautuu tilaa tuntea ensisijaisesti omia tunteitamme.

Tunne tunteesi, kun ne tulevat

Kun emme käytä energiaamme toisten tunnetaakkojen kantamiseen, se vapautuu nykyhetkessä olemiseen. Siinä voimme antaa tunteillemme turvallisen tilan tulla koetuiksi silloin, kun ne tapahtuvat.

Se, mitä vastustamme, kerää voimaa. Silloin sen ote meistä tiukentuu. Kun vastustamme tunteitamme, ne keräävät painetta. Se purkautuu jossain vaiheessa. Sitä ennen tukahdutetut ja ohitetut tunteemme ohjaavat meitä riippuvaisiin valintoihin, joiden avulla välttelemme niiden tuntemista vielä lisää.

Keskeinen osa henkistä kasvuamme onkin harjoitella tuntemaan tunteitamme ilman, että ne hallitsevat meitä.

Kun elämme tunteidemme läpi turvallisessa tilassa, jonka luomme itseemme, harjaannutamme kykyämme kokea kaikenlaisia tunteitamme, vaikka osa niistä ei mukavia olekaan. Samalla murramme överiempatian kaavan, jossa sivuutamme tunteitamme ja keskitymme liikaa muihin.

Kun turvaton tuntuu ”tutulta ja turvalliselta”

Koska överiempaattinen toimintamalli ei ole syntynyt älyllisesti, myöskään mallista ulos kasvaminen ei tapahdu vain järkeilyn avulla. Se edellyttää meitä kuormittavassa kierteessä kiinni pitävien tunnelatausten hoitamista energeettisesti.

Itselleni ja monille valmennusasiakkailleni toimiva keino on ollut tehdä sitä sydänkeskuksen energian avulla. HeartMath Instituten tekemä tutkimustyö tarkastelee, miten voimme hoitaa itseämme sydämemme energialla. Samalla empatiakykymme näyttää tasapainottuvan kuin itsestään.

Tutkimusten mukaan sydämemme lähettää aivoillemme jatkuvasti valtavan määrän viestejä hermostomme välityksellä. Yksi toimintamalliemme syntymisessä keskeinen signaalien vastaanottaja ovat mantelitumakkeemme.

Mantelitumakkeet järjestelevät sydämen rytmikaavoista saamansa tiedon perusteella kehossamme ilmeneviä olotiloja tuttuusjärjestykseen.

Jos olemme toistuvasti turvattomassa ja ylivalppaassa tilassa, myös sydämemme rytmikaavat ovat usein ja suuren osan ajasta epäjohdonmukaisia ja epäharmonisia. Silloin mantelitumakkeemme tulkitsevat nämä olotilat meille tutuimmiksi.

Jos sisäinen turvattomuus, sekavuus ja kaoottisuus on meille normaalia, jäämme kerta toisensa jälkeen tilanteisiin, jotka tuntuvat meille ”turvallisilta”, koska ne ovat meille tuttuja. Monella empatian yli vetävällä onkin pitkälle kehittynyt sietokyky suhteissa ja tilanteissa, joista moni muu olisi lähtenyt jo aikapäiviä sitten.

Kuten HeartMath Instituten tutkimusraportissa sanotaan, ”saatamme jumittua epäterveisiin tunne- ja toimintamalleihin emmekä pysty ylläpitämään kestäviä muutoksia tunnekokemuksissamme ja toiminnassamme ilman uuden lähtötilanteen luomista”.

Sydämesi on portti sisäiseen turvaasi

Sydämemme vaikuttaa siis merkittävästi havainnointiimme ja tunnetason kokemuksiimme. Koska sydämen rytmikaavoista saatu tieto on vaikuttanut överiempaattisen kaavan syntymiseen, on loogista, että voimme muuttaa tunne- ja kehollisia kokemuksiamme sydämemme rytmityksiä harmonisoimalla.

HeartMath Institute summaa sydämen roolin sanomalla, että energeettinen sydämemme toimii ”porttina” korkeamman tietoisuuden kentän ja psykologisen olemuksemme ja fyysisen kehomme välillä. Kun harjoitamme energeettistä sydäntämme, pystymme säätelemään ajatuksiamme ja tunteitamme tietoisemmin.

Ajan saatossa tämä kohottaa tietoisuutemme tilaa ja luo meihin uuden fysiologisen ja psykologisen perustan. Tämä tarkoittaa, että traumojen vaikutuksesta syntyneet uskomukset ja tunnemallit helpottavat otettaan meistä, kun kohotamme tietoisuutemme tilaa energeettisen sydämemme avulla.

Harjoittamalla sydänkeskustamme voimme siis purkaa asetuksen, jonka mukaan pelon, turvattomuuden, epävakauden, uhkan, sekavuuden ja kaaoksen tila on meille tavallinen. Lakkaamme vierastamasta rauhaa ja johdonmukaisuutta niiden uutuuden takia ja siirrymme yhä luontevammin suhteisiin ja tilanteisiin, jotka tunnistavat ja vahvistavat sisäistä turvaamme ja levollisuuttamme.

Näin kasvamme pysyvästi ulos toisten tunteista ylivastuullisesta toimintamallista sydämemme älykkyyttä hyödyntäen.

Jos haluat oppia yksinkertaiset ja testatusti toimivat harjoitukset, joilla vahvistaa sydänkeskustasi ja turvan tunnetta kehossasi, tule mukaan suositulle verkkokurssille: Miten lopetat överiempatian – Käännä haastavat suhteet herkkyytesi voimaksi.

Kurssi alkaa 13.3.2023 ja kestää 4 viikkoa.

> Lue lisää ja ilmoittaudu täältä

3 KORTTIPAKKAA yht. 49€!  
PUOTIIN
close-image