Sivu 56 – Hidasta elämää

Oletko varma, etteivät ajatuksesi huijaa sinua? – Jos haluat olla avarakatseisempi, muista kyseenalaistaa ajatuksiasi

Alussa on ajatus. Kaikki meidän ihmisten maailmassa lähtee ajatuksesta, jokaisen teon alussa on ajatus. Sanonta ”Hyvin ajateltu, on puoliksi tehty” lieneekin melko osuva.

Ajatuksia on siis syytä ajatella.

Ajatuksia sanotaan aivojen kieleksi ja niitä voidaan pienin osin myös mitata, koska ne aiheuttavat sähköisiä impulsseja aivoissa. Meillä ei silti toistaiseksi ole pitävää näyttöä siitä, että ajatukset todella majailisivat aivoissa, kuten ei ole näyttöä mielenkään olokolosta. Molempien voisi sanoa olevan kaikkialla ja ei missään. Molemmat ovat jotain näkymätöntä ja paikantamatonta, jotain, jonka voimme vain kokea.

Juuri tuon kokemisen johdosta mieli ja ajatukset ovat kuitenkin tärkeistä tärkeimpiä. Meillä ei ole muuta tapaa kokea tätä elämäämme kuin oman mielemme kautta. Iso osa mielen sisältöä on ajatuksia ja ajatusten vaikutusvalta muuhun sisältöön, kuten esimerkiksi uskomuksiin ja tunteisiin on suunnaton. Ajatukset muodostavat myös ison osan asenteestamme.

Ajatuksilla on väliä. Paljon.

Niillä on väliä siitä huolimatta, että ne eivät ole ollenkaan tosia, vaan ihan ikiomia tulkintojamme asioista, ihmisistä, elämästä ja maailmasta. Omien mielenmalliemme suodattamia ja muotoon taivuttamia.

Me kuitenkin pidämme ajatuksiamme hyvinkin tosina, joskus jopa ainoina totuuksina. Sitten saattaakin käydä helposti niin, että taistelemme niiden puolesta jopa henkeen ja vereen.

Luulemme aivan liian paljon tietävämme, kun meidän tulisi tietää luulevamme. Olisikin suurta viisautta tiedostaa oman ajattelunsa vajavaisuus, mutta olemme huonoja kohtaamaan ja sulattelemaan mielipiteitä, joiden valossa omat tulkintamme näyttävät vääriltä. ”Älä kuule tule mulle sanomaan, minä kyllä osaan ja tiedän tämän homman, en tarvitse tähän muiden mielipiteitä.”

Jos haluamme kasvaa viisaammiksi, on tärkeää avartaa omaa ajatteluaan ja katsoa asioita omistaan erilaisista vinkkeleistä. Kukaan meistä ei ehdoin tahdoin halua tyhmentää itseään, mutta jos emme kykene ajattelun ja näkökulmien avartamiseen, niin sellaista meille sattuu.

Erilaisten mielipiteiden ja ajatusten kuuntelemista ja makustelua voi ja kannattaa treenata. Kun saat itsesi kiinni siitä, että olet sulkemassa korvasi ja silmäsi ja esittämäisilläsi kenties heti kärkeen tuhahdellen oman mielipiteesi, voitkin pysähtyä ja keskittyä kuuntelemaan uteliaana, mitä eriävän mielipiteen omaavalla ihmisellä on sanottavanaan. Melko usein tuon toisen näkökulma on vähintään yhtä hyvin mietitty ja perusteltu kuin omasikin. Eikä se ole omaasi yhtään arvottomampi. Se on ainoastaan erilainen.

Ajatusten erilaisuus viisastuttaa nyrjäyttämällä sopivasti omaa ajatusmaailmaamme. Joskus se saattaa suorastaan räjäyttää tajunnan.

Ei pidä myöskään unohtaa, että totuuden siemen voi löytyä joskus itsestä täysin järjettömältäkin vaikuttavasta näkemyksestä. Sanon totuuden siemen, koska ainoita oikeita totuuksia ei taida olla olemassakaan.

Kaikki uusi ja elämäämme mullistava – kehitykseksi kutsuttu – on lähtenyt jonkun tai joidenkin uusista, vanhasta ja totutusta eriävistä ajatuksista, joihin on hyvin usein suhtauduttu aluksi naureskellen, vähätellen ja pilkatenkin.

Vaikka ajatukset ovat huijareita, ne vaikuttavat silti elämäämme väistämättömän väkevästi. Ne vaikuttavat uskomuksiimme, tunteisiimme, arvoihimme, asenteeseemme ja toimintaamme luoden todellisuuden, joka on aivan eri kuin jonkun toisen todellisuus. Vaikutus on kaksisuuntainen, uskomuksemme, arvomme, tunteemme ja niistä muodostuva asenne vaikuttavat puolestaan ajatuksiimme.

Kun vielä ajattelemme tuttujen ja uomiinsa urautuneiden tapojemme mukaan, joiden mukaan myös toimimme samaan tuttuun ja turvalliselta tuntuvaan tapaan, voi sanoa, että elämme jonkinlaisessa omassa kehässämme. Kehän tunnusmerkki on, ettei se johda eteenpäin.

Pidetäänhän huolta ajattelumme avartamisesta, vilpittömästä uteliaisuudesta ja arvostuksesta erilaisia näkemyksiä kohtaan? Samalla pidämme huolta omasta sekä ajattelukumppaniemme hyvinvoinnista ja kasvusta ja keskinäisestä kanssakäymisestämme.

Voit lukea lisää asenteesta ja ajatusten merkityksestä kirjastani Muuta asenteesi, muuta elämäsi. Voit ostaa kirjan tästä.

Nämä lohduttamistyylit saattavat vain pahentaa toisen oloa – Tällaista lohtua moni kaipaisi vaikeassa tilanteessa

Toisinaan elämässä tapahtuu asioita, mitkä eivät ole välttämättä niin toivottuja. Nämä ovat tilanteita missä kaipaamme usein toisen ihmisen lohdutusta. Osa lohduttamisesta on tehokkaampaa kuin toinen ja osa jopa pahentaa oloa. Avaan tässä tekstissä, että mitä tällaisissa tilanteissa mahdollisesti saattaa tapahtua. Karrikoiden lohduttamisen taidot voidaan jakaa kolmeen eri ryhmään.

Lohduttamisen tarkoituksena on auttaa toista ihmistä käsittelemään tunteita, mikäli hän on esimerkiksi vihainen, ahdistunut, epätoivoinen, surullinen tai järkyttynyt. Tämä vaatii vuorovaikutustaitoja, mutta myös tunteiden ymmärtämistä. Samalla, kun lohdutettavan olo paranee, vaikuttaa se myös hänen ja lohduttajan suhteeseen positiivisesti. Jos taas lohduttamisessa ei onnistuta niin hyvin on sen vaikutukset luonnollisesti negatiiviset.

Osa lohduttamisesta on tehokkaampaa kuin toinen ja osa jopa pahentaa oloa.

Ensimmäinen hyvin tyypillinen tyyli lohduttaa on kieltää toisen tunteet. Puhutaan alhaisesta henkilökeskeisyydestä. Tällöin toisen näkemystä saatetaan kritisoida tai hänelle kerrotaan, että miten hänen tulisi toimia ja tuntea. Kyse on turhasta neuvomisesta. Tilannetta pyritään ratkaisemaan toisen puolesta. Tällöinen lohdutettava ei saa tunteidensa kanssa sitä tilaa, mitä hän todennäköisesti olisi kaivannut. Tällaisen lohduttajan voisikin olla hyvä kysyä itseltään, että miksi minulla on tarve ratkaista toisen ongelmat? Toki on myös tilanteista, missä kaipaamme läheisen neuvoa, mutta se tässä kohtaa erikseen.

Samalla, kun lohdutettavan olo paranee, vaikuttaa se myös hänen ja lohduttajan suhteeseen positiivisesti.

Toinen ja myös ei niin onnistunut tyyli lohduttaa on sellainen, missä huomio pyritään kiinnittämään jonnekin muualle. Pois huolestuttavasta tilanteesta. Tarkoituksena on usein vähentää toisen tuskaa suuntaamalla huomio muihin asioihin, mutta tässä tapauksessa pintaan nousseet tunteet jäävät jälleen käsittelemättä. Tähän saattaa liittyä usein myös yltiöpositiivisuutta, jolloin haastavat tunteet pyritään peittämään jollakin mukavammalla asialla. Ajatus hyvä, lopputulos huono.

Toki on hyvä muistaa, että toisinaan huomion suuntaaminen toisaalle voi myös olla järkevää. Kuten esimerkiksi tilanteessa, missä lohdutettavalla on alkamassa tärkeä työtehtävä, mikä vaatii keskittymistä. Tilanteet ja tavat lohduttaa eivät siis ole aukottomasti joko hyviä tai huonoja. Taito lohduttaa vaatii kuitenkin lohduttajalta tilannetajua.

Ihmiset, jotka ovat taitavia antamaan emotionaalista tukea, ovat myös pidetympiä.

Kolmas tyyli lohduttaa on sellainen, missä toinen todennäköisesti saa sitä, mitä on tullutkin hakemaan: Tulee kuuluksi ja nähdyksi asiansa kanssa. Henkilökeskeiset lohduttajat tunnistavat toisen viestin ja antavat tilaa toisen tunteille. He auttavat haastavassa tilanteessa olevaa ilmaisemaan tunteita kuuntelemalla ja mahdollisesti selvittämään syitä, miksi tunteet saattavat tuntua. Loppujen lopuksi parhaimmillaan kyse on taidosta olla läsnä.

Hyvässä lohduttamisessa on paljolti siis kyse siitä, että missä määrin vuorovaikutus tunnustaa tai tarkentaa ahdistuneen tunteita ja näkökulmia. Ihmiset, jotka ovat taitavia antamaan emotionaalista tukea, ovat myös pidetympiä. Samalla tällaisilla ihmisillä on myös syvempiä ja kestävämpiä ihmissuhteita. Ja toki on hyvä muistaa, että asiaan vaikuttaa myös vastaanottajan ominaisuudet. Loppuun vielä kiteyttäisin näin: Lähtökohtaisesti sinun ei tarvitse ratkaista toisen ongelmia tai suunnata hänen huomiotaan johonkin muualle. Kyse on taidosta kuunnella, olla läsnä ja antaa toisen tunteille tilaa.

Epäonnistunut lohduttaminen voi johtaa kitkaan ihmisten välillä ja aiheuttaa konfliktin. Teimme tällaisia tilanteita varten Riidan ratkaisu -kortit yhdessä vankilapastori Jukka Vänskän kanssa. Kortit voi tilata täältä.

Tuletko aina puolitiehen vastaan, vaikka toinen seisoo paikallaan? – Hyvään ihmissuhteeseen kuuluu vastavuoroisuus

Oletko huomannut ajautuvasi usein tilanteisiin, joissa olet valmis joustamaan kerta toisensa jälkeen, mutta toinen ihminen ei koskaan jousta omista periaatteistaan? Moni meistä kamppailee samanlaisten tilanteiden kanssa työelämässä ja jopa läheisimmissä ihmissuhteissamme. Kaikissa ihmissuhteissa tarvitsee tehdä kompromisseja, mutta ilman vastavuoroisuutta tilanne on epäreilu.

Erityisesti kiltit, herkät ja tunnolliset ihmiset joustavat usein liikaa ja väärissä tilanteissa, jopa oman henkisen hyvinvointinsa kustannuksella. Omista rajoista täytyy pitää huolta, koska muuten koko elämä on vain muiden ihmisten miellyttämistä.

Työpaikoilla ongelmat näkyvät helposti. Jotkut työntekijät ovat aina valmiita tekemään ylitöitä, vaihtamaan työvuoroja tiimikaverin kanssa tai tekemään osan myös muiden ihmisten töistä, kunhan työt saadaan tehtyä. Hyvässä työyhteisössä kaikki toimivat samojen periaatteiden mukaan. Usein käy kuitenkin niin, että vastuu kaadetaan yhden tunnollisen työntekijän harteille.

Mieti, että kuinka usein muut ihmiset ovat suostuneet joustamaan töissä sinun pyynnöstäsi?

Älä anna muiden pitää sinua itsestäänselvyytenä. Huolehdi siitä, että myös sinun toiveita kuunnellaan ja sinun mielipiteitäsi arvostetaan.

Läheisimmissä ihmissuhteissa tilanne on usein vaikeampi. Olemme tottuneet tietynlaiseen tapaan toimia kumppanin, perheenjäsenen tai vaikka hyvän ystävän kanssa. Emme halua olla ihmissuhteissa itsekkäitä, tahdomme että toisella on hyvä olla. Jos emme tee niin kuin toinen toivoo, meille voi tulla helposti olo, että olemme liian itsekkäitä.

Moni meistä ottaa varsinkin parisuhteessa vaivihkaa vastuunkantajan roolin. Kotityöt jakautuvat epätasaisesti, toisen vapaa-ajasta tulee arvokkaampaa kuin toisen. Jos olette molemmat sopineet kumppanin kanssa menonne päällekkäin, joustatteko tilanteissa vuorotellen? Jos olet itse aina tulossa puolitiehen vastaan ja toinen seisoo paikallaan, suhteessa on ongelmia.

Muista, että sinulla on oikeus piirtää omat rajasi. Sinä saat tavoitella omia unelmiasi. Sinun menosi ovat ihan yhtä tärkeitä kuin muiden. Sinun elämäntehtäväsi ei ole miellyttää muita.

Itsensä arvostaminen ei ole itsekkyyttä, se on rakkautta.

TOIMITUKSEN VINKKI: Kiltti ja tunnollinen, ethän unohda itseäsi

Miten sanoa ei, kun sen aika on? Miten asettaa rajat ja pitää niistä kiinni? Miten oppia arvostamaan itseään niin, että ei koe niin voimakasta tarvetta joustaa ja miellyttää muita?

Kiltin voimakortit toimivat rohkaisijana, ajatusten herättäjänä ja lempeänä muistuttajana siitä, että aina ei tarvitse miellyttää muita ja jokainen meistä ansaitsee tulla kohdelluksi arvostavasti.

Nämä kortit ovat Sinulle, joka…

…laitat usein muiden tarpeet itsesi edelle
…et osaa sanoa “ei”
…koet usein tulevasi muiden ihmisten tallomaksi
…opettelet tervettä rajanvetoa
…haluat oppia pitämään myös itsestäsi hyvää huolta.

Tutustu kortteihin TÄÄLLÄ.

Piilotteletko todellisia ajatuksiasi toisen reaktion pelossa? – Näistä syistä pelko on usein turha

Liian usein törmään keskusteluissa huolettomaan tokaisuun ”Mutta jos olisin täysin rehellinen, sanoisin…”. Miksi toimimme näin? Ketä kuvittelemme säästävämme ja miltä? Mitä luomme tällä toiminnalla ympärillemme?

Elämässä voi olla hetkiä, jolloin on varmasti helpompaa olla sanomatta juuri sitä mitä ajattelee. Voi olla itse vaikka niin kuormittuneessa tilassa, että ei yksinkertaisesti koe, että olisi voimia aloittaa rehellisyydestä mahdollisesti kumpuavaa vuoropuhelujatkoa. Mitä enemmän olen elämässäni kaivanut voiman rippeet noissakin epävarmoissa hetkissä olla rehellinen, sitä helpompaa siitä on tullut. Matkaan on sisältynyt kuitenkin monia vaiheita. Aika usein kyse on enemmän suhteestani muihin, kuin oikeastaan itsestäni.

Mitä jos sillä, että kiertelemme ja väistelemme totuutta, aiheutamme enemmän solmuja ja epämääräisyyttä? Mitä jos sittenkin, kaikesta pelosta huolimatta tai, ehkä juuri siksi, meidän tulisikin vapauttaa pelot sanomalla rakentavasti ja rehellisesti mitä ajattelemme ja tunnemme? Mitä jos eheyttäisikin myös ihmiset meidän ympärillämme, eikä rikkoisikaan heitä?

Rehellisyys on aseista riisuvaa, syvää turvallisuutta itselle ja muille

Annan esimerkin omasta elämästäni. Kun erosin, lapset olivat 8- ja 11- vuotiaita. Meillä oli aina ollut erittäin läheinen ja mutkaton suhde. Olin koittanut olla heille reipas ja pärjäävä. Pitänyt itseni kasassa, vaikka olinkin jo pitkään tuntenut olevani yksin, rakkaudeton ja uupunut. Lopulta kun en jaksanut enää pinnistellä, hain eroa ja se sattui meihin kaikkiin rajusti, muttei lamauttavasti. Omassa maailmassani parisuhteen osalta oikeastaan mikään ei erossa päättynyt, se oli ennemminkin minulle Sannan reippausnäytelmän loppu. Erityisesti lapsille ja itselleni.

Aloin puhua eron jälkeen lapsille rehellisemmin kuin koskaan, miten näin maailman, mitä tunsin ja mitä ajattelin. Sanoitin heille ääneen omaa matkaani, joka alkoi eron jälkeen. Ei ollut enää mitään kannateltavaa, pystyin keskittymään vain olemaan, elämään ja olemaan läsnä itselleni ja sitä kautta myös muille. Erityisesti lapsilleni. Joka päivä koin tulevani syvemmin ja syvemmin hyväksytyksi, kuulluksi ja nähdyksi. Myös lapset alkoivat sanoittaa asioita minulle ja yhteytemme syveni entisestään. Vaikka ero oli monella tavalla suuri helpotus, liittyi siihen myös paljon sellaista näkyväksi tulemista omista tarpeista, että saatoin itkeä rajustikin ja olla usvaisessa tilassa. Kaikki nuo hetket elin läpi tyttöjeni silmien edessä. Mitä avoimemmin tunsin, olin ja elin juuri sellaisena, kun olin, sitä enemmän lapset rentoutuivat ja rauhottuivat.

Sä olet maailman turvallisin ihminen mulle

Erään sikiöasennossa olohuoneen lattialla itkemisen ja ”En tiedä selviänkö tästä” vaikerruksen aikana nuorempi lapseni sanoi ”Tule äiti tänne mun viereen, niin rauhoitut, mutta itke vaan. Sä olet maailman turvallisin ihminen mulle, ehkä mä voin olla sitä nyt sulle.” Arvaatte varmasti, ettei itku ainakaan loppunut. Se alkoi kuitenkin tulla eri kohdasta minua kuin aikaisemmin. Tuo hetki on yksi elämäni syvimmistä nähdyksi ja hyväksytyksi tulemisen kokemuksista. Rehellisenä, sellaisena mikä olen.

Vastaavia kokemuksia on lukuisia myös työelämästä. Kun olen johtajana sanonut, etten tiedä tai, että minua pelottaa, ettemme selviä. Kysynyt kuka voisi auttaa, tai kysynyt, näkeekö joku muu selkeämmin tulevaan, kuin itse. Tai sanonut, etten jaksa, etten tiedä olenko enää oikea ihminen kyseiseen työhön. Joka kerta tilanteista on selvitty, ja mikä parasta, enemmän yhdessä. Joka kerta tilanteisiin on myös muiden osalta palattu, ja olen saanut kuulla, miten valtavasti turvaa ja inhimillisyyttä he ovat kokeneet, kun olen sanonut nuo itseä pelottavat rehelliset ajatukset ääneen. Esimerkkejä on runsaasti myös parisuhteesta ja ystävistä.

Parasta on kun jollain on elämässä tiukka paikka ja hän soittaa minulle jakaakseen omia vellovia ajatuksiaan ”Soitin koska tiedän, että sanot rehellisesti, mitä ajattelet tästä kaikesta.” Yhteistä kaikissa tilanteissa on se, että kun on rohkeasti mutta rakentavasti rehellinen ja avoin, samalla tulee kurkottaneeksi toisia kohti. Se luo sellaista turvaa itselle ja muille, jota on vaikea muuten tavoittaa. Se avaa tilan olemiselle ja inhimillisyydelle, sille, että kaikki voivat pikkuhiljaa olla rehellisesti sitä mitä ovat. Voitko tämän parempaa kasvualustaa antaa kenellekään – Itsellesikään.

Vinkki:

Kun seuraavan kerran huomaat väistäväsi totuutta, pysähdy hetkeksi. Hengitä muutaman kerran sisään ja ulos. Koita uskaltaa sanoittaa rehelliset ajatuksesi, vaikka näin: ”Tiedätkö, äsken, kun puhuimme … huomasin, että vastasin sinulle niin, miten ajattelin, että haluaisit minun vastaavan. Jos olen aivan rehellinen, olisin oikeastaan halunnut sanoa, että…. Anteeksi jos tämä tuntuu sinusta hankalalta, mutta ehkä arvostat kuitenkin enemmän sitä, että voit luottaa minuun.” Uskallan luvata, että tämän sanottuasi koet poikkeuksetta toiseen syvemmän yhteyden ja yhteisen turvallisuudentunteen, kuin koskaan aikaisemmin. Sillä, missä ja kenen kanssa harjoittelun aloitat, ei oikeastaan ole merkitystä – Kaikki me kaipaamme turvaa ja yhteyttä toisimme.

Rohkeasti rehellinen -kirjassa lisää pohdintoja sinulle, joka
… haluat, että elämäsi olisi täydempää ja kevyempää.
… haluat luoda syvempää yhteyttä itseesi ja muihin olemalla rehellisempi.
… olet väsynyt elämän roolileikkeihin.

>>> Tutustu kirjaan >>>

Nainen, sinussa on valoa ja voimaa – 3 voimarunoa hetkiin, jolloin riittämättömyyden tunne iskee

Minua on lapsesta asti vaivannut tunne siitä, että pitäisi olla jotakin enemmän, etten riitä tällaisena kuin olen. Tiedän, etten ole ainut. Riittämättömyys on tunne, joka tuntuu jäytävän lähes jokaista meistä jossain elämän vaiheessa. Jos tuota tunnetta lähtee tarkastelemaan syvemmin, löytyy sen alta usein varsin inhimillisiä kokemuksia kuten pelko hylätyksi tulemisesta.

Kipeän tunteen kohtaaminen on arvokasta ja toimii avaimena entistä myötätuntoisempaan minäsuhteeseen. Joskus on myös helpottavaa katsoa asioita laajemmin ja hahmottaa, mistä kaikesta riittämättömyyden tunne voikaan kummuta. Ehkä ei olekaan sattumaa, että niin moni meistä kipuilee saman kokemuksen kanssa.

Jos katsomme maailmaa ympärillämme, voi huomata, että moni ulkoinen asia suorastaan ruokkii riittämättömyyden tunnetta. Kutistavat normit, kuten oletukset siitä, miltä meidän tulisi näyttää tai miten meidän tulisi elää elämäämme, saavat monet meistä pienentämään itseämme.

Yhteiskunnan rakenteet puristavat meitä eriarvoisin tavoin. Me naiset ja erilaisiin, limittäisiin vähemmistöihin kuuluvat tiedämme tämän. Monilla meistä on kokemuksia tilanteista, joissa emme tulleet kohdatuiksi tasaveroisesti, omana itsenämme.

Myös kulttuurinen ympäristö, tämä aika, jonka pohjavireenä on jatkuva kasvu, kilpailu ja kiihtyvä tahti ohjaavat suorittamiseen ja itsensä jatkuvaan kehittämiseen. Ei ole ihme, että uuvuttaa ja ajaudumme kuin huomaamatta kauemmaksi omasta ytimestämme.

Ulkoapäin hiipivien vaatimusten, odotusten ja paineiden keskellä on hyvä pysähtyä paitsi tutkailemaan syvempiä tunteitaan myös tarkastelemaan asiaa laajemmin. Ehkä kyse ei olekaan vain minusta, omasta epäonnistumisesta tai siitä, että olisin jotenkin puutteellinen tai vääränlainen. Ehkä se, mikä pitäisi korjata, onkin jossain muualla.

On tärkeää päästä käsiksi siihen, mikä sisällä jäytää ja löytää lempeyttä ja hyväksyntää itseään kohtaan. Yhtälailla arvokasta on hahmottaa, että omat tunteet ja ajatukset eivät ole pelkästään omia. Myös moni muu kokee samoin.

Tämä systeemi, jossa me ihmiskuntana elämme, on monilta osin sellainen, jota ei voi kutsua inhimilliseksi ja kestäväksi. On varsin luonnollista tuntea se nahoissaan. Mutta itsesyytöksien ja jatkuvan piiskaamiseen sijaan, voimme auttaa sulattamaan riittämättömyyden tunnetta tiedostamalla ulkoapäin tulevat kytkökset ja luomalla enemmän tilaa sisäiselle äänellemme, sille, mikä resonoi syvällä ytimessä, kehossa, sielussa ja sydämessä.

Itsensä arvostaminen voi olla vaikeaa, mutta myös radikaalia. Sen tietoinen harjoittaminen voi toimia vastalauseena yhteiskunnan puristaville rakenteille ja järjestelmälle, joka ei aina tunnu suinkaan olevan ihmisyyden puolella. Se voi auttaa meitä paitsi voimaantumaan sisäisesti myös herättämään kipinän, jota tarvitaan yhteisen muutoksen tekemiseen. Sillä jokaisella meistä on synnyinoikeus tuntea oma valonsa ja voimansa, ja jokaisen meistä liekki voi olla osaltaan muuttamassa tätä maailmaa kohti parempaa, kukin omalla ainutlaatuisella tavallaan.

Muistathan, että sinä olet arvokas ja sinua tarvitaan.

Seuraavat 3 voimarunoa ovat sinulle sisko, jotta muistaisit syvimmän olemuksesi:

Lisää voimarunoja löydät runokirjasta Sielun sopukoita – Voit olla säröillä ja silti säihkyä:

Etsitkö rakkautta, hyväksyntää ja arvostusta aina ulkopuoleltasi? – Ota oma voimasi takaisin aloittamalla tästä

Omista voimista huolehtimisen taito on valtavan suuri taito

Meissä on voimaa tarttua asioihin ja puolustaa itseämme. Joskus kuitenkin menetämme voimamme ja luiskahdamme tilaan, jossa tunnemme itsemme heikoksi, ahdistuneiksi ja voimattomiksi.

Me kaikki haluamme tulla nähdyksi, ja saada kiitosta ja tunnustusta tekemisistämme, mutta jos etsimme hyväksyntää vain itsemme ulkopuolelta, valtaa hyvinvoinnistamme on muilla.

Rajoilla mielenrauhaa

Jokainen haluaa kuulua joukkoon ja tulla hyväksytyksi, eikä siitä tarpeesta tarvitse pyrkiä pois. On kuitenkin hyvä opetella säätelemään sitä millaisiin tilanteisiin ja ihmissuhteisiin energiaansa käyttää.

Muilla ihmisillä on meihin valtaa, ja usein he eivät edes asiaa ymmärrä. Aika usein me itse annamme heille valtamme avaimet, ehkä nostamme heidät jalustalle, ehkä odotamme hyväksyntää, kuulumista, näkymistä, arvostusta, rakkautta, tunnustusta, palkintoa ponnisteluistamme. Saatamme olla riippuvaisia työasioissa, perhesuhteissa, parisuhteessa, ystävyyssuhteessa, tai lastemme suosiosta. Voit kysyä itseltäsi, onko joustamisesta tullut tapa selviytyä?

Lempeä energia, mielenrauha ja luomisen ilo löytyy oman elämän arvojen tarkistamisen ja rajojen asettamisen avulla

Jotta voit olla luova ja vapaa elää rauhassa omassa elämässäsi, on aika ottaa takaisin oman voimasi avaimet, jotka johtavat mielenrauhaan ja myötätuntoon. Elvyttyämme huomaamme energian lisääntyneen ja tunnemme intoa uusiin haasteisiin ja luotamme kykyihimme. Voimamme ovat suuremmat kuin uskommekaan.

Kuljeta itseäsi tilanteisiin, joiden varjoa kannat mukanasi yhä

Mieti kohtauksia elämäsi varrelta, joissa valtasi on otettu sinulta pois.

Millainen tämä tilanne oli?

Millaisia ihmisiä tähän tilanteeseen liittyi?

Kuka olit silloin ja miltä sinusta tuntui?

Millaisissa tilanteissa tämä vanha voimattomuuden tunne aktivoituu sinussa?

Sinun ei tarvitse antaa voimaasi pois.

Muiden ihmisten sanat ja teot voivat edelleen satuttaa sinua, voit oppia erottamaan itsesi heidän tunnereaktioistaan ja hyväksyä oma reaktiosi niihin, voit lepytellä itseäsi, ja kertoa itsellesi lempeästi, sinun ei tarvitse reagoida, ei toimia tai tarjota ratkaisuja. Huokaise syvään ja muistuta itseäsi siitä, että tässä hetkessä olet turvassa.

Lempeät rajat

Kun ajattelet voimasi omanasi pitämistä, et enää jousta hyväksyntää saadaksesi tai pyörrä mielipiteitäsi hylätyksi tulemisen pelosta.

Mieti;

Suuttuuko joku tai pahoittaako joku mielensä, jos et enää anna hänelle valtaa päättää sinun elämäsi asioista?

Millaisia havaintoja, tunteita tai ajatuksia sinussa nousee pintaan tämän toisen ihmisen reaktiosta?

Miksi juuri sinun pitäisi ottaa muiden ihmisten tunnekuona vastaan?

Oletko joustanut jo liikaa?

Myötätunto on portti voimaan

Emme voi antaa toisille anteeksi, ennen kuin annamme anteeksi itsellemme. Emme voi kukoistaa ja olla oma itsemme ennen kun ymmärrämme miten tärkeää on huolehtia omasta hyvinvoinnistaan.

Usein on paljon helpompaa antaa anteeksi muille kuin itselle, anteeksiantamisen prosessi on kuitenkin tärkeä vapauttaja uuteen vaiheeseen ja itsetuntemukseen josta käsin voi tehdä onnellisuuttaan vahvistavia valintoja.

Pohdi;

Oletko jäänyt kiinni itsesyytöksiin?

Vaaditko itseltäsi yhä liikaa?

Onko sinun vaikeaa sanoa ei?

Mitkä ovat ne kolme hyvää asiaa, jotka tapahtuvat elämässäsi, kun otat aikasi, energiasi ja tilasi itsellesi?

Kirjoitustehtävä;

Kirjoita sanat, joilla armahdat itsesi.

Täydennä lause;

”Tänään, oman itseni ja hyvinvointini vuoksi, haluan antaa itselleni anteeksi tarpeeni……..

”Minua pelottaa….”

”Tarvitsen nyt …..”

”Minut tekisi onnelliseksi…”

Lempeyttä itsesi kohtaamiseen!

Lämmöllä

Laura

Annatko lapsen mielikuvituksen ohjata leikkiä? – Kun aikuinen heittäytyy leikkiin mukaan lapsen ehdoilla, lapsi tuntee olevansa tärkeä

Istun lasten kanssa kuistin portailla. Lapset kyselevät toisiltaan mitä nyt tehdään täällä ulkona. Mielenkiinnolla odotan mitä lapset haluavat touhuta.

Usein me aikuisina herkästi tyrmäämme puheillamme tai käytöksellämme lapsen oman idean tai ajatuksen mielikuvitusleikistä. On tärkeää antaa lapsen etsiä itse virikkeitä ja keksiä, mitä hän haluaisi leikkiä.

Viime yönä on ollut kova tuuli ja puista on pudonnut oksia maahan. Joku lapsista ehdottaa risujen keräämistä. Koko porukka innostuu lähtemään mukaan tähän leikkiin. Lapset sanovat olevansa ”risunkerääjätraktoreita”. Risuja on aika paljon, kun ne kerätään yhteen kasaan. Isommat lapset alkavat katkomaan risuja ja pyrkivät tekemään niistä samanpituisia. Lasten mielikuvassa nämä lyhyet tikut ovat isoja puita, tukkeja, niin kuin aikuisten metsätyömaalla. Lapset asettelevat tukit järjestelmällisesti yhteen pinoon metsäpolun viereen. 4-vuotias metsuri kertoo minulle tilanneensa jo tukkirekan hakemaan tukit. Minun tehtävä tässä leikissä on toimia liikennepoliisina.

Aikuisena saatamme helposti itse ottaa jonkin roolin leikissä, mutta voisimmeko sen sijaan suostua siihen osaan, jonka lapsi osoittaa? Tällainen lapsen antaman leikkiroolin ottaminen osoittaa lapselle, että aikuinen arvostaa ja pitää tärkeänä lapsen itse keksimää leikkiä.

Lapset laittavat pidemmistä oksista puomin esteeksi polulle. He opastavat minua ohjaamaan liikenne toiselle metsätielle, koska työmaa-alueelle ei saa mennä. Kuuluu valtava pärinä, kun metsäkoneet ahkeroivat työssään. Koneita täytyy välillä tankata. Kuljettajat peruuttavat kätevästi tankkausasemalle. Katselen ihastuneena, kun pienemmät lapset ottavat mallia isompien toiminnasta. Liikennepoliisia pyydetään apuun, kun haalari tarttuu oksan haaraan. ”Onneksi työhaalari ei revennyt”, tuumaa 3- vuotias.

Tässä vaiheessa ehdotan lapsille kotiin lähtöä. Kukaan lapsista ei innostu kotiin lähdöstä, koska heidän mukaan ottamansa eväät ovat vielä syömättä (ei meillä tällä kertaa ole oikeita eväitä mukana). Lapset tarjoavat minullekin lämmintä kaakaota ja pullaa. Yhdessä sovimme, että ensi kerralla otetaan oikeat eväät mukaan.

On tärkeää, että aikuisena kuuntelemme myös lapsen omia toiveita ja ideoita ja toteutamme niitä mahdollisuuksien mukaan. Aikuisen on hyvä huomata, että lapsen ideat voivat olla hyvinkin yksinkertaisesti ja helposti toteutettavissa.

Kotimatkalla 2-vuotias aikoo taittaa oksan kasvavasta puusta. Siihen 4-vuotias oikein topakasti sanoo, ettei puista saa ottaa oksia.

Kun opetamme lapsille jo pienestä pitäen mitä metsässä voi tehdä ja mitä saa ottaa, hän oppii tuntemaan paitsi oikeuksiaan, myös yhteistä vastuutamme luonnosta.

On aivan ok olla välillä pieni ja myttyinen – ja mitä jos voimautuminen onkin juuri sitä?

Kaikenlaisten pitäisien, itseltä vaatimisen, piinaamisen ja niittaamisen alla on usein riittämättömyyden tunne. Vaatimukset itseä ja toisia kohtaan ovat suojakeino, jotta ei tarvitsisi tuntea olevansa vähän pieni ja myttyinen. Se pienuuden ja myttyisyyden tunne on vielä aikuisenakin niin kärvistävä, ettei sitä halua tuntea jos on jäänyt yksin⁠ pienenä ja myttyisenä, tai on pitänyt olla reipas ja osaava.⁠ Silloin olemme herkästi sysänneet varjoomme kokemuksen siitä että ei saisi olla avuton, haavoittuvainen, pieni, ankea tai keskeneräinen. (Koska yksinjäämisen kokemus niissä oloissa on ollut niin kaamistuttava.) Ja silloin meitä myös yleensä ottaa järkyttävästi päähän kaikki kehotukset ja toivotukset voimautua, löytää hienosti itsemme ja oppia rakastamaan itseämme. Jumaleissön pitääkö sekin tässä nyt vielä itse hoitaa?!

Ei tarvitse. Paradoksaalisesti oman sydänvoimansa löytäminen ja itselle lempeytyminen tulee nimen omaan sitä kautta, että jonkun kanssa saamme olla ihan rytyssä, surufiiliksissä, haavoittuvaisia, epävarmuuden tunteissa kieriskeleviä ja kohdata alitajuista arvottomuuttamme. Ei itsearvostuksen kokemus meihin niin laskeudu, että yhtäkkiä pääsemme eroon kaikesta alitajuisesta arvottomuudesta, epävarmuudesta ja myttyisyydestä. Vaan niin, että joku auttaa meitä olemaan ihan rehellisesti ja raakana niissä tunteissa joissa olemme – kaikissa kamalan hävettävissä ja lapsellisissakin – lohduttaa, hoivaa, tuo turvaa ja myötätuntoa. Jos tämä olisi tapahtunut riittävissä määrin varhaisissa vaiheissamme, emme luultavasti olisi niin kovin ankaria itsellemme (tai toisille), potisi jatkuvaa syyllisyyttä tai huonoa omaatuntoa – eli sivuuttaisi itseämme ihan 6-0.

Kun saa kokea, että “ei kun just nimen omaan saa olla pieni ja myttyinen – turvassa, lämmössä, lohdutuksessa”, voimautuu. Aivan ihmeellisesti! Ja jos tätä varten ei ole saatavilla läheisiä, rakkaita tai ystäviä joiden kanssa saisi olla pieni, myttyinen ja epävarma eikä aina pärjäävä, megavoimautunut, henkinen, eheä ja rakkaudellinen, meidän auttajien puoleen saa ja kannattaa kääntyä! Sieltä turvasta nousee levollisuus. “Mä riitän. Pienenä ja myttyisenä ja avuttomana – ja sydänvoimani on juuri siellä, missä mikään olotila ei enää ole kielletty itseltäni ja voin tukea itseäni ja vastaanottaa tukea. Saan tulla nähdyksi kaikissa pöhinöissäni – myttyisyydessäni, ihanuudessani, voimassani, voimattomana, kaikkeutenani, kokonaisena minuna. Sitä on eheytyminen.

Kuva: Unsplash

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

5 asiaa, jotka jokainen tytär haluaa kuulla äidiltään

1 Olet ihana, rakas ja tärkeä

Olet upea ihminen. Sinusta hehkuu valo, joka saa minut pehmenemään ja voimistumaan yhtaikaa. Toisaalta se saa sydämeni aukeamaan, ja toisaalta se saa oman voimani hehkumaan entistä kauniimmin.

En tiennyt tätä, ennen kuin sain sinut. Luulin, että on äidin tehtävä valaa rakkautta ja ymmärrystä lapseen, enkä tiennyt että lapsi valaa rakkautta, uskoa ja ymmärrystä äitiin moninkertaisella voimakkuudella. Sinä olet opettanut minulle paljon hyväksynnästä ja armosta.

2 Olet kaunis

Sielusi on kaunis. Kehosi on kaunis. Ytimesi on kaunis. Silmäsi hehkuvat ainutlaatuista elämänvoimaa, joka kumpuaa suoraan sydämestäsi. Osaat olla niin avoin elämälle!

3 Olet vahva ja pystyt vaikka mihin

Kun minä kasvoin isoksi, en luottanut itseeni. Pelkäsin maailmaa ja menin muiden ehdoilla. Tärkeintä, mitä voin sinulle opettaa, on se että voit aina luottaa sydämesi ääneen. Olen sanonut sitä sinulle kerta toisensa jälkeen, ja on ollut kaunista nähdä, että olet laskeutunut sydämesi turvaan.

4 Olet herkkä, ja se on ihanaa

Minut kasvatettiin uskomaan, että vahvuus on ainoa keino selvitä maailman haasteista. En tiennyt, että herkkyydelle saa antaa tilaa. Sinun ei tarvitse suorittaa elämääsi, vaan saat käpertyä itseesi ja ottaa aikaa sydämesi kuulostelemiseen. Maailmassa on paljon hyvää. Ihmiset toivovat sinulle hyvää. Minä haluan sinulle hyvää ja rakastan sinua niin paljon. Kun sinulla on herkkä olo, saat voimaa paitsi sydämestäsi, myös toisten ihmisten rakkaudesta.

5 Elämänpolkusi ja taitosi ovat juuri sinulle sopivia

Olet lahjakas niin monessa asiassa. En halua ohjailla sinua sellaiseen suuntaan, jonka itse valitsisin. Pelkäsin itse pitkään luovuuttani, sillä minut kasvatettiin arvostamaan turvallista toimeentuloa, jonka pelättiin puuttuvan luovilta aloilta. Sinulla on aikaa ja mahdollisuuksia kokeilla monenlaisia asioita. Sinun ei tarvitse olla heti valmis ja päättää kaikkea heti. Saat muuttaa asioita. Nauti lahjakkuudestasi, äläkä pelkää tuoda lahjojasi esiin. Innosta maailmaa ilmaisemalla itseäsi ja sitä, mikä juuri sinua puhuttelee.

Kiitos siitä, että olet elämässäni.

Olet maailman suloisin, rakkain ja ihmeellisin tytär. ❤️

Tsekkaa tästä Mitran ihana Meidän vuosi -tehtäväkirja parille – voit aloittaa sen missä vaiheessa vuotta tahansa!

Jotta jotain uutta voisi alkaa kasvaa, on uskallettava luopua vanhasta – Tämä voi auttaa tunnistamaan, mihin elämä kutsuu sinua juuri nyt

Katselen vanhaa minääni sivusta. Asetuksia. Kieltoja, estoja. Pelkoja.

Spontaaneissa tilanteissa, joissa ei ehtinyt miettiä. Rauhallisissa tilanteissa, joissa ehti ja silti valitsi…. noh, vanhalla tavalla.

Vanhan minän asetukset ulottuivat joka hetkeen. Myös yksinoloon, vaikka yksin ollessa sallin itselleni enemmän turvaa ja rauhaa.

Kuvittelin kai, etten olisi turvassa ja rauhassa, jos uskaltaisin olla oma itseni tilanteessa kuin tilanteessa.

Kuvittelin kai, että eri mieltä oleminen on vaarallista ja vakavaa. Tai erilaisuus. Tai rajat. (Mitä näitä nyt on…)

Kuvittelin, että minun tulee olla miellyttävä, tukeva, myötäilevä ja aina tarvittaessa hieman epäaito. Se oli sisäänkirjoitettua, itsestäänselvyys.

Totuus nousee esiin

Totuuden nimissä minähän olen miellyttävä, tukeva ja myötäilevä. Se on mukavaa ja luonnollista, eikä siinä itse asiassa ollut koskaan mitään väärää.

Lopulta nykyinen minä on hyvin samanlainen kuin mennyt minäkin. Kuitenkin jokin ehto kulkee siinä, että aitouden on oltava joka hetki mukana. (Ja kuinka se oikeastaan voisi olla olematta?)

Sen on tultava aina ensin. Eikä se oikeastaan lähde enää pois, joten sitä on mahdoton mallata tiettyyn kohtaan tai tiettyyn määrään. Sitä ei voi pidättää, säästää tuonnemmas. Sitä ei voi olla 30% tai 70%. Totuus vain on – ja se on kaunista.

Tarkemmin ottaen se mitä todellisuudessa olen ja tunnen, säteilee ulos joka tapauksessa – en vain näe enää vaivaa yrittääkseni peitellä sitä, mikä sisimmässäni olen. Annan sen olla totta myös ulkona.

Ja kun en näe tuota vaivaa, energiani vapautuu pelkäämiseltä olemiseen.

Se ei jää huomaamatta omassa olossani ja jaksamisessani. Iloni ja leikkisyyteni määrässä. Huojentuneisuudessa. Tyytyväisyydessä ja rauhassa (silloin kun minua ei uhkaa jokin akuutti ongelma, koska niitä nyt on joskus jokaisella).

Uusiutumisen salaisuus

Uusiutuminen voi olla hyvinkin nopeaa silloin, kun ihminen näkee itsensä ja huomaa uusiutumisen tarpeen – tai ylipäätään sen, että vaihtoehtoja on olemassa.

Usein emme kuitenkaan näe itseämme tai rajoittunutta toimintatapaamme ulkopuolelta, vaan toimimme näkymättömän automaation siivittämänä. Automaation, joka on syntynyt aiempien säikähdysten ja epävarmuuksien sanelemana, suojaksemme. Hyvin usein tuo suoja ei kuitenkaan palvele meitä parhaiten enää nykyisyydessä vaan kaipaisi jo päivittämistä.

Emme voi kuitenkaan päivittää mitään ilman vahvaa tietoisuutta päivityksen tarpeesta. Tuon tiedon voimme ainoastaan saada pysähtymällä säännöllisesti ja antamalla asian nousta tarkasteluun. Meditaatio on tähän erinomainen väylä. Toimiakseen sen on kuitenkin oltava riittävää ja toistuvaa. Oman kokemukseni mukaan ensihavainto ei todellakaan ole paikka muuttaa asioita. Ensihavainto on usein vasta tuskan ensimmäinen sipaisu. Sen jälkeen sukellamme yhä syvemmälle tuskaan, ymmärtäen vapautemme ja vastuumme itsestämme ja valinnoistamme sekä valitsematta jättämisistämme.

Vasta kun todella kyllästymme tuohon tuskaan, silloin olemme valmiita tekemään pelottaviakin asioita, jotta pääsisimme lähemmäs aitoa hyvinvointia ja itsen rakastamista. Olemme valmiit kokeilemaan tietämättä edes tarkalleen lopputulosta. Se voi vaatia aika pitkää pohdiskelua ja preppaamista – eikä sitä siksi välttämättä koskaan tapahdu, mikäli elämme liian Nopeaa Elämää.

Samasta syystä meditaatio ja tietoisuustaitojen karttuminen on ollut elämäni isoimpien, tärkeimpien ja ihanimpien muutosten mahdollistaja. Vasta nyt näen, kuinka paljon kyseenalaista automaatiota elämässäni on ollutkaan. Edelleen tänä päivänä saan tarkastella uskomuksia, jotka ovat sanoneet, että tietenkään sinä, Riikka, et tekisi sitä ja tätä. (Hah, kuulkaapas uskomukset, teen mitä haluan!)

Mutta ymmärtääkseni, mitä todella haluan, minun on jatkettava hiljentymistä. Kuultava sisäinen ääneni ja oltava myös yhteyksissä tunteisiini jatkuvassa virrassa. Meissä kaikissa on niin monta ääntä, että kultaisen keskitien löytäminen on joskus se hankalin pala. Sen omimman äänen ja omimman polun löytäminen. Mutta samalla se on kaikkein palkitsevinta, sillä se sinä olet.

Upea säteilevä sinä. Herkkä, vakava ja aito, hassu, utelias ja pohjimmiltaan hyväntahtoinen – suoranainen aarre.

T. Riikka

Minusta ja palveluistani löydät lisää alta tai täältä.

Erityisherkän ihastuminen on täynnä suuria tunteita ja sisäistä myllerrystä – Näillä vinkeillä voit ihastua rauhassa

Kun erityisherkkä ihastuu, mukaan mahtuu monenlaisia suuria tunteita. Kaikki koetut tunteet eivät ole välttämättä pelkkää vaaleanpunaista hattaraa, vaan pintaan saattaa nousta myös ahdistusta, stressiä ja itkuisuutta. Näin kirjoittaa myös Elaine Aron kirjassaan Erityisherkkä ja parisuhde (vahva suositus).

Tämä taas johtuu siitä, että meillä erityisherkillä on normaalia herkemmin reagoiva hermostojärjestelmä ja siksi me koemme myös ihastumisen epätavallisen voimakkaasti. Aistien ja tunteiden kertyminen saattaa olla intensiivinen onnellisuuden ja pelon sekoitus.

Itse koen usein pelkoa ihastuessani, koska tiedän millaisiin syvyyksiin tunteeni voivat minut viedä ja miten mielialat voivat elää mukana ääripäistä toiseen. Myös pettymykset ja vastoinkäymiset ravistelevat normaalia voimakkaammin.

Kaikki koetut tunteet eivät ole välttämättä pelkkää vaaleanpunaista hattaraa, vaan pintaan saattaa nousta myös ahdistusta, stressiä ja itkuisuutta.

Miten ihastuminen vaikuttaa erityisherkkään?

Herkän ihastumisessa on lähes aina läsnä vahva intensiteetti ja syvällisyys sekä kiintymys toiseen voi tapahtua hyvinkin nopeasti. Toisaalta nopea ihastuminen saattaa myös sotkea arjen tasapainoa, koska herkälle on usein tärkeää myös yksinolo ja omat rutiinit. Mikäli omaa aikaa ei jää riittävästi palautumiseen, ihastuminen saattaa uuvuttaa herkän.

Sekä oman ajan puute että suurien tunteiden myllerrys saavat usein herkässä aikaan myös monenlaisia kehollisia oireita. Vatsa saattaa mennä sekaisin ja päätä särkeä. Kehon ylivirittyneisyys sotkee usein myös yöunet ja päiväsaikaan keskittymiskyvyn.

Mitä muita haasteita herkkä voi kohdata ihastuessaan?

Liiallisen intensiteetin ja uupumisen lisäksi erityisherkkä etsii tyypillisesti syvää yhteyttä ja aitoja kohtaamisia. Kun tällainen yhteys löytyy, herkkä saattaa ihastua turhankin helposti unohtaen itsensä sekä omat rajansa. Tällöin käy usein niin, että herkkä kertoo ja antaa itsestään kaiken aivan suhteen alkumetreillä, mitään säästelemättä – ja saattaa tällä uuvuttaa itsensä lisäksi myös toisen.

Herkkänä sinun kannattaakin olla tarkkana, onko toinen samalla tunnetasolla kanssasi sekä arvostaako hän herkkyyttäsi vai haluaako hän ennemmin hyötyä siitä tai kenties muuttaa sinua. Herkän vahva empatiakyky ja halu auttaa altistaa nimittäin usein myös väärinkäytölle.

Mikäli omaa aikaa ei jää riittävästi palautumiseen, ihastuminen saattaa uuvuttaa herkän.

Lisäksi herkälle on tavallista sortua ylianalysointiin – myös ihastuessaan. Tuntosarvet ovat pystyssä 24/7. Aluksi yhteydenpito on usein tiivistä ja edetään nopeasti niin sanotusti syvään päähän. Ja jos tähän kuitenkin tulee alkuhuuman jälkeen pienikin muutos, etenkin toisen osapuolen toimesta, alkaa huoli ja pelko helposti ottaa herkästä vallan – ja tuttu ylianalysointi alkaa; mikä on muuttunut ja miksi?

Oman kokemukseni mukaan monille tämä herkän voimakas intensiteetti ja ylianalysointi ovat olleet liikaa. Ei ole ehkä maltettu antaa aikaa herkälle tai luotu turvallista keskusteluyhteyttä. Moni on suotta pelästynyt myös herkän suuria tunteita.

Mitä herkän kannattaa muistaa ihastuessaan?

Kaiken edellä mainitun lisäksi haluan lempeästi muistuttaa siitä, että mikäli et koe tulevasi suhteen alkumetreillä ymmärretyksi, kuulluksi tai nähdyksi ja koet, että herkkyys on asia, jota sinun tulee piilotella, olet todennäköisesti väärän henkilön seurassa.

Sinun tehtäväsi on olla herkkyytesi ja itsesi puolella. Tämä on tärkeä muistaa myös silloin, kun ihastumisen taustalla herää tunne, että sinä voisit auttaa, pelastaa tai parantaa toisen.

Huomionarvoista on myös se, että virittyneisyys (kuten tunteellinen elokuva tai mikä tahansa uusi tilanne) lisää herkän ihastumisalttiutta. Jos käsillä on tunteita herättävä tilanne ja siihen yhdistetään vielä herkän kuvittelukyky, saattaa syttyä voimakaskin ihastumisen tunne, jolle ei välttämättä ole sen todellisempaa pohjaa. Kannattaa olla siis tarkkana, millaisessa yhteydessä tunteet heräävät.

Sinun tehtäväsi on olla herkkyytesi ja itsesi puolella.

Kompastuskivistä tai sisäisestä myllerryksestä huolimatta, ihastuminen on ihana asia eikä sitä kannata herkänkään liikaa pelätä tai varoa. Tärkeä on tunnistaa haasteet, opetella tuntemaan oma herkkyys ja ymmärtää, mistä kaikki monenkirjavat tunteet johtuvat.

Herkkä antaa toiselle ihastuessaan myös valtavasti hyvää ja sellaista rakkautta, jota harvemmin pääsee kokemaan. Kun alun tunnemyrskystä selviää, herkän kanssa on mahdollisuus aitoon, merkitykselliseen ja syvään parisuhteeseen.

Ihastu rauhassa näillä vinkeillä:

Malttia molemmille osapuolille. Mikään kiire ei ole.
Sinun ei tarvitse kertoa itsestäsi heti kaikkea, vaikka syvä yhteys toiseen löytyisikin.
Huolehdi omista rajoistasi ja omasta ajastasi. Muista, että myös ihastumisesta täytyy palautua.
Pysähdy rauhassa tunteidesi äärelle. Harjoittele tunnetaitoja.
Pohdi rauhassa, onko henkilö sinulle oikea. Älä välttämättä ota heti ensimmäistä.
Älä yritä pelastaa ketään. Pidä huolta ensin itsestäsi.
Älä anna toisen käyttää herkkyyttäsi hyväksi. Ole itsesi puolella.
Puhu avoimesti ajatuksistasi, tunteistasi, toiveista ja tarpeista.
Älä pelästy ensimmäistä vastoinkäymistä. Anna aikaa.
Tutustu omaan herkkyyteesi ja arvosta sitä – näin toisenkin on helpompi nähdä se voimavarana.

Lunasta Annukan tekemä maksuton Herkkyys voimavaraksi -työkirja täältä.

Narsistin uhri alkaa usein epäillä itseään – Tärkeintä olisi saada tukea ja tulla kuulluksi vaikean kokemuksen jälkeen

Olenko minä itse narsisti?

Tämän kysymyksen esittävät poikkeuksetta kaikki narsistien uhrit.

Sanotaan, että kaikissa meissä on narsistisia piirteitä. Niinhän sitä sanotaan enkä tiedä asian todenperäisyyttä. Tuohon tosi paljon käytettyyn fraasiin vetoaminen on vahingollista silloin, kun narsistin uhri kertoo kokemastaan henkisestä ja/tai fyysisestä väkivallasta. Narsistin uhri ottaa poikkeuksetta liikaa vastuuta kaikesta, mitä oli ja hakee syytä itsestään ja kysyy juuri tuon kysymyksen, jonka edellä esitin. Silloin uhri saattaa jäädä kysymykseen kiinni eikä näe sitä, mitä hänen todella tulisi nähdä.

Ihminen voi olla terveen itsekäs, terveen vaativa, terveen rajoja asettava eikä se tarkoita, että ihmisellä on narsistisia piirteitä. Joskus ihminen huutaa näitä asioita hyökkäävän aggressiivisesti eikä se siltikään ole samaa kuin narsismi vaan kyvyttömyyttä ja osaamattomuutta ilmaista asioita muulla tavoin kuin huutamalla tai suoraan puhumalla. Narsistin kanssa moni turhautuu niin, ettei pysty enää muuhun kuin huutamiseen. Manipulointi ynnä muu on sitten taas ihan toinen juttu ja sitäkin pystyy terve ihminen itsessään työstämään.

Ihminen, joka kykenee ja haluaa katsoa itseään peiliin, pystyy reflektoimaan omaan käyttäytymistään, uskaltaa katsoa myös omia varjopuoliaan ja on halukas kasvamaan, ottaa virheistään oikeasti opiksi ja kasvaa, pyrkii kasvattamaan omaa tietoisuuttaan ja myöntää omat virheensä, ei ole narsisti.

Se joka ihan todella vakavissaan kysyy itseltään, olenko narsisti, tuskin on sitä, jos edellä kuvattu halu kasvuun ja vastuullisuuteen on osa kysyjän mielenmaisemaa. Hyvä merkki on tietysti se, jos pystyy kaiken lisäksi ymmärtämään myös toisen ihmisen inhimillisyyttä ja ihmisyyttä eli omaa empatiakykyä sekä suhteessa itseen että toiseen. Narsistinen ihminen ei sellaiseen kykene.

Narsistin uhrin “Akilleen kantapää” liittyy usein nimenomaan empatiaan: hän näkee narsistin haavoitetun sisäisen lapsen ja kasvun mahdollisuuden, muttei ymmärrä sitä, että kasvaa voi ainoastaan se, jolla on halua ja kykyä kasvuun. Narsistin uhri yrittää usein tosi kovasti saada toisen kasvamaan, uskoo ja toivoo, että kun oikein yrittää, niin kyllä se toinen vielä siitä lähtee kasvamaan.

Aivopesu saa terveen ihmisen sekaisin

Narsisti osaa kääntää asiat päälaelleen niin taidokkaasti, että uhri menettää kosketuksen siihen, mikä on normaalia ja mikä ei. Mikä on häntä itseään ja mikä on sitä, mitä hänelle on syötetty.

Tässä muutamia esimerkkejä siitä, miten narsisti saa toisen epäilemään itseään:

– Kun narsisti syyttää toista mustasukkaisuudesta, peittelee hän omaa uskottomuuttaan ja sitä, että hänellä on haku päällä

– Kun narsisti syyttää toista vaativuudesta, peittelee hän omaa laiskuuttaan, mukavuudenhaluaan, hyväksikäyttöään eikä siedä sitä, että häneltä vaaditaan ihan normaaliin yhteiselämään kuuluvia asioita, kuten yhteisten laskujen puoliksi maksamista, kotitöiden tekemistä, aikuisen vastuiden kantamista ja niin edelleen

– Kun narsisti syyttää uhria siitä, että tämä on rasittava, on kyse ehkä siitä, että uhri yrittää asettaa rajoja tai kertoa omista tunteistaan ja tarpeistaan

Narsistin uhrit ovat sumutettuja, aivopestyjä ja manipuloinnilla sekoitettuja ihmisiä, jotka lopulta huutavat kipua, joka syntyy siitä, että he ovat hyvin hämmentyneitä siitä, mitä tapahtuu. Kun oikein nurkkaan ja ahtaalle ihminen ajetaan, alkaa hän huutaa, ”sekoilla”, olla niin hämmennyksissä, ettei päiviin eikä öihin enää muuta mahdu kuin sen miettiminen, mitä omassa elämässä tapahtuu.

Miksi narsisti puhuu hullusta ja vaativasta eksästä?

Narsistinen vuoristorata saattaa liittyä tähän: uhri alistuu, tappelee alistamista vastaan, taas alistuu ja niin edelleen. Usein narsistin uhri alistuu ja ajan kuluessa alkaa tapella alistamista vastaan eli narsistin silmissä hänestä tulee hankala ja vaativa. Toisen oman tahdon ilmauksia narsisti ei siedä vaan nimittää niitä vaatimuksiksi.

Uhri myös hyvittelee omia kiukkujaan: pyytelee anteeksi, päättää olla hiljaa, yrittää olla taas kiltti ja tyytyväinen. Ja sitten taas on tyytymätön, kun mikään ei muuta parempaan eikä narsisti näe yhtään vaivaa sen eteen, että yhteinen kasvu voisi onnistua. Aluksi uhri puhuu asioista rakentavasti, mutta turhautuu matkan varrella siihen, ettei toisen kanssa puhumisesta ole mitään hyötyä ja alkaa muuttua kärsimättömäksi ja ärtyisäksi.

Muun muassa edellä esitetystä juontaa juurensa myös narsistin puhe hulluista ex-puolisoista. Se “hulluus” voi olla ihan totta, mutta se johtuu aina siitä, että narsisti ajaa uhrinsa hulluuden partaalle sillä, että mitätöi, väheksyy ja venkoilee minkä ehtii ja toinen yrittää selittää vaikka millä keinoilla, mitä todella tarkoittaa. Narsisti ymmärtää viestit tarkoituksella väärin, ei kuuntele eikä vastaa suoraan vaan usein esittää vastakysymyksiä, jotta vastapuoli harhautuisi alkuperäisestä aiheesta.

Tarjoa tervettä peiliä sumutuksen kokeneelle

On tosi tärkeää näyttää kirkasta ja puhdasta peiliä sille, jota on kohdeltu tosi huonosti, jotta hän alkaisi taas nähdä selkeästi sen, kuka on ja on ollut ennen kuin joutui narsistisen ihmisen vaikutuspiiriin. On tärkeää validoida uhrin tunteet eli kertoa, että se mitä hän tuntee, on totta ja oikeutettua.

Sano narsistin uhrille kerta toisen jälkeen: ”Minä uskon sen, mitä yrität minulle kertoa”, “Yritit kovasti saada toista kasvamaan, mutta tiedäthän, että jokaisen tehtävä on kasvaa ihan itse”, ”Sinä et ole hullu vaan ihminen, joka reagoi normaalilla tavalla sairaan ihmisen läheisyydessä”, ”Sinulla on oikeus vaatia normaaleita asioita, saat asettaa rajoja, sinulla on lupa kertoa toiselle tunteistasi ja tarpeistasi” ja ”Minä tunnen sinut, olet hyvä, normaali ja empaattinen ihminen, mutta sinua kohdellaan tosi huonosti – kuka tahansa käyttäytyisi vastaavassa tilanteessa kuten sinä”. Kysy myös, millaista tukea narsistisen suhteen kokenut toivoisi saavansa.

Jos haluat lukea lisää aiheesta, kurkkaa uusin kirjani Toivon kirja narsistin haavoittamalle