Sivu 41 – Hidasta elämää

Vältteletkö sisäistä totuuttasi tai joitain puolia itsestäsi? Näitä tarvitset, jotta uskallat elää itsellesi rehellisenä

Itsenäisen rehellisyyden harjoittaminen on tärkeää, koska se auttaa sinua ymmärtämään itseäsi paremmin. Jos huomaat, että välttelet sisäistä totuutta, peität itsestäsi ehkä puolia, joita ei pitäisi. On hyvä pysähtyä ajoittain miettimään, miksi haluaa piilottaa muilta jotain itsestään? Ketä siinä suojelee ja miksi?

Useimmilla ihmisillä itselleen rehellisenä oleminen ja toimiminen tuo elämään keveyttä ja iloa. Kun kaikissa tilanteissa on helppoa olla itsenä kanssa, sen ei voi olla huokumatta selittämättömänä valona ja levollisuutena myös ulospäin.

Mitä minä haluaisin?

Jos yrität peitellä tunteitasi tai pyrit elämään muiden odotusten mukaisesti, voit työskennellä itsesi rehellisyyden parantamiseksi. Joskus voi olla jopa hämmentävää pysähtyä miettimään, mitä itse missäkin tilanteessa haluaisi. Itsesi hyväksymistä ja tietoista pyrkimystä olla avoimempi ja aito itseäsi kohtaan voi harjoitella monin eri tavoin. Rehellisyydestä on oman kokemuksen mukaan valtavasti positiivisia vaikutuksia omaan olemiseen ja elämään ja siksi suosittelen sen vaalimista läpi elämän kaikin mahdollisin keinoin.

Kysyin tekoälyltä, mistä tunnistaa, että olet itsellesi rehellinen:

Tunnistat omat tunteesi:

Kun olet rehellinen itsellesi, tunnistat ja hyväksyt omat tunteesi. Et yritä peitellä niitä tai tukahduttaa niitä. Sen sijaan kohtaat ne avoimesti ja pyrit ymmärtämään, miksi tunnet niin.

Olet tietoinen vahvuuksistasi ja heikkouksistasi:

Rehellisyys itselleen tarkoittaa myös sitä, että olet tietoinen omista vahvuuksistasi ja heikkouksistasi. Et yritä esittää itseäsi parempana tai heikompana kuin todellisuudessa olet.

Kuuntelet omia tarpeitasi:

Rehellisyys itselleen tarkoittaa myös sitä, että kuuntelet omia tarpeitasi ja pyrit huolehtimaan itsestäsi. Et ohita omia tarpeitasi muiden odotusten tai vaatimusten vuoksi.

Kohtelet itseäsi myötätunnolla:

Itselleen rehellinen ihminen kohtelee itseään myötätunnolla ja armollisuudella. Et ole liian ankara itsellesi virheiden tai epäonnistumisten vuoksi, vaan ymmärrät, että ne kuuluvat osaksi ihmisen elämää.

Et pelkää itsesi haastamista:

Olet valmis haastamaan omia ajatuksiasi ja uskomuksiasi. Et pelkää tarkastella asioita kriittisesti ja muuttaa mielipiteitäsi, jos uudet tiedot tai kokemukset niin osoittavat.

Teet päätöksiä omien arvojesi mukaisesti:

Rehellinen itsellesi olemisen myötä teet päätöksiä ja valintoja elämässäsi omien arvojesi ja vakaumuksiesi perusteella, etkä anna muiden vaikuttaa liikaa päätöksiisi.

Elät autenttisesti:

Kun olet itsellesi rehellinen, elät autenttisesti ja olet oma itsesi. Et esitä olevasi jotain, mitä et ole, vaan ilmaiset itseäsi avoimesti ja aitona.

Uskallan väittää, että listan asiat tukevat vahvasti kenen tahansa yleistä hyvinvointia. Löysitkö asioita, joita kaipaisit juuri nyt omaan elämääsi? Jos, ei muuta kuin rohkeasti vaan omaa rehellisyyspäiväkirjaa kirjoittamaan!

Vinkki:

Aloita vuoropuhelusta itsesi kanssa. Jos olet havahtunut ajatukseen, että haluaisit olla rehellisempi itsellesi, helpoin tapa lähteä liikkeelle on kirjoittaa itsellesi muistiin hetkiä, joissa olisit halunnut olla rehellisempi. Samaan voi vaikka kirjoittaa, mikä olisi pahinta, mitä rehellisyydestä voisi tuossa tilanteessa tai tuosta asiasta seurata. Ulkoista toimintaa kannattaa alaa muuttamaan vasta sen jälkeen, kun on jonkun aikaa pohtinut itseään ihan vain itsensä kanssa.

Lisää arkisia oppeja kohti rehellisempää elämää Rohkeasti rehellinen -kirjastani <3

Photo: Pexels, Lisa Summer

Ahdistavien asioiden välttely ei helpottanut oloani, mutta tämä oivallus auttoi

Tunnustan, olen elänyt elämäni suurelta osin päässäni peläten, suunnitellen ja tuntien hankalia tunteita liittyen ihmissuhteisiini. Huono selviytymismekanismini oli paeta ihmisiä ja vaikeita tunteita aiheuttavia tilanteita. Älä ymmärrä väärin, kyllä itseään saa ja täytyykin suojella, mutta jos turvautuu aina välttelyyn, alkaa oma elämä kaveta liikaa. Onnekseni minulle koitui hyvä psykoterapeutti ja pino mieltäni avartavaa kirjallisuutta. Hyvien ystävien kanssa käymien keskustelujen arvoa ei voi edes mitata. Nykyään ajattelen olevani entinen ahdistunut. Vaikka ahdistus yhä elämääni kuuluu, se vain on yksi tunne muiden joukossa. Koen että minulla on kiitollinen tehtävä saada opettaa oppimaani eteenpäin.

Ihminen on biososiaalinen olento. Meitä ohjaavat geenit ja kasvatus. Me kaikki olemme ainutlaatuisia ihmisiä ja elämäntehtävämme on tulla läheisemmäksi itsemme kanssa, jos vain haluamme ottaa haasteen vastaan. Olen tiedehippi. Uskon tutkimuksiin ja tuloksiin, mutta saan jatkavasti kokemusta myös siitä, että elämä on enemmän kuin vain se mitä voimme faktisesti huomata. Tämä tieto lohduttaa ja hoitaa mieltäni. Koen saavani johdatusta ja se antaa minulle turvan kokemusta.

Mieleeni tutustuminen on ollut koko elämän pituinen matka. Se ei ole ollut helppoa, mutta olen pyrkinyt ottamaan haasteet vastaan lahjoina. Välillä on ollut niin vaikeaa, että mieluiten olisin jättänyt kokemuksen väliin, mutta kärsimyksiämme emme voi valita ja kaikille meille niitä riittää. Joskus paras mitä voimme itsellemme antaa on todeta, että nyt on näin. Vaikka en ehkä olisi halunnut juuri tätä kokemusta, voin katsoa ja tutkia sitä, oppia itsestäni enemmän.

Yksi tärkeimmistä löydöistäni on ollut läsnäolotaitojen vahvistaminen. Kun mieli harhailee ja katastrofoi, kutsun sen takaisin nykyhetkeen muistuttamalla, että kun pidämme huolta nykyhetkestä, pitää tulevaisuus huolen itsestään. Välillä teen tätä useita kertoja päivässä. Nykyhetki on todella tärkein turvapaikkani. Houkuttelen sinuakin tutkimaan omaa mieltäsi ja haastamaan ajatuksiasi. Älä usko kaikkea, mitä mieli väittää vaan valitse mitä poimit mukaasi. Sinä et ole sama asia kuin ajatuksesi ja tunteesi, vaikka ne sinusta jotain kertovatkin.

Tutustu Marikan Varmistelusta vapauteen -kirjaan täällä.

Asioilla on tapana selvitä, myös niillä vaikeimmillakin – Yksi asia on riippuvuudesta toipumisessa tärkein

Pohjakosketus – epätoivo

Kun istuin katkaisuaseman aulassa 20 vuotta sitten odottaen, että promillemääräni laskisi sen verran, että minut voidaan ottaa hoitoon, olin siihenastisen elämäni raunioilla. Olin vuosia odottanut, että joku tai jokin itseni ulkopuolelta tulisi ja pelastaisi minut. Elämä oli jo pitkään ollut selviytymistä. Tein kaikkeni vältelläkseni pelkoja, ahdistusta ja häpeää, joita päihteidenkäyttöni ja läheisriippuvuuteni aiheuttivat.

Olin ollut tässä kohdassa jo aiemmin. Minulle oli annettu jo yksi mahdollisuus ja olin menettänyt sen. Pitkän hoitojakson seurauksena olin päättänyt, että koska olen nuori, akateemisesti koulutettu nainen, en voi olla alkoholisti.

Toiveikkuus herää

Nyt olin valmis tekemään mitä tahansa, jotta minun ei tarvitsisi enää juoda. Muistan sen, kun minulle alkoi tulla ensimmäisiä kokemuksia siitä, että myös minulla on mahdollisuus selvitä. Vähä vähältä vertaistuen ja radikaalin elämän- ja asenteenmuutoksen kautta aloin ymmärtää, etten ollut toivoton tapaus. Toiveikkuus alkoi hiipiä elämääni vaivihkaa sen kautta, että kuulin ihmisten selviytymistarinoita ja pysyin itse raittiina päivä päivän jälkeen.

Muistan, kun olin ollut kolmisen kuukautta raittiina, kävelin kadulla ja yhtäkkiä minut valtasi käsittämätön ilon ja rauhan tunne. Se ei tullut mistään itseni ulkopuolisesta asiasta, vaan se kumpusi sisältä, jostain ytimestä. Tämä yksittäinen kokemus antoi minulle toivoa siitä, että haastavat mielentilat eivät tule olemaan elämässäni pääroolissa ikuisesti.

Vähä vähältä aloin uskaltaa tuntea ja käsitellä myös haastavimpia tunteita. Näin ne alkoivat pikkuhiljaa hellittää. Aloin kokea ajoittain uudenlaista, toiveikasta vapautta.

Toipumisusko ja toivo kannattelevat toipumisessa

Kun on tutkittu sitä, mikä saa ihmiset irti riippuvuuksista ja pysymään toipumisen tiellä, niin yksi tärkeimmistä tekijöistä on usko toipumiseen. Toipumisuskoon on sisäänrakennettuna toiveikkuus. Se on ollut minulle se elämänlanka, johon olen voinut turvautua synkällä hetkellä.

”Asioilla on tapana selvitä”, minulle sanottiin, kun itkin elämäntuskaani muiden toipuvien olkapäitä vasten. Näin on käynyt. Edelleen tässä kohtaa elämää olen usein ihmetyksestä yllättynyt, kun asiat, jotka näyttävät aivan solmuun menneiltä, yhtäkkiä avautuvat ja selviävät.

Toivo auttaa minua selviämään elämän vastoinkäymisistä. Se antaa minulle sisäistä voimaa ja inspiraatiota. Kun työskentelen mielen luontaista kielteistä vinoumaa vastaan, toiveikkuus on yksi selkeimmistä keinoista vaimentaa mielen sisäisen ankeuttajan ääni.

Toivo ilmenee mielen joustavuutena niissä tilanteissa, kun toimin tavoilla, jotka ovat haitallisia itselleni. Jokainen päivä ja jokainen hetki on mahdollisuus aloittaa alusta. Jos en löydä toivoa sisältäni, saan sitä kanssakulkijoilta, kunhan va1n uskallan ja osaan pyytää apua.

Toivolla on ollut ja on edelleen toipumisessani hyvin keskeinen tehtävä. Tämän vuoksi haluan jakaa sitä toivoa, mitä olen itse kasvuprosessini ja vertaistuen kautta saanut myös sinulle lukijani. Siitä tämän blogin nimi.

Asioilla on tapana selvitä.

Rauhallinen joulu – tylsyyttä vai kaikkeutta?

Lapsena inhosin joulukortteja, joissa toivotettiin rauhallista joulua. Miksi toivoa muille ihmisille tylsää joulua? Joulupäivä oli jo muutenkin pitkäveteinen, kun ei mitään tapahtunut eikä saanut edes naapurissa käydä. Minusta kaikissa joulukorteissa olisi pitänyt lukea Iloista tai Hauskaa Joulua. Ja mieluiten sädehtivin kirjaimin.

Näin aikuisena ymmärrän hyvin joulurauhan toivotuksen. Sitä toivoo, että olisi edes muutama päivä vuodessa, jolloin kiire rauhoittuisi ja stressi jäisi taakse. Saisi vain olla ilman aikatauluja. Levätä ihan kaikessa rauhassa.

Mutta aikatauluttomuuttakin enemmän joulurauha on mielenrauhaa. Kun pysähtyy olemaan läsnä ja hyväksyy kaiken olevan hyvin juuri näin, mielen kovaääninen päällepäsmäri hiljenee. Silloin pystyy kuulemaan sisällään olevan hiljaisuuden.

Tuo hiljaisuus on täynnä syvää rauhaa ja rakkautta kaikkea kohtaan. Se on täynnä lumivalkoista puhtautta ja viattomuutta. Se on täynnä jotain käsittämättömän suurta ja kaunista. Jotain, mitä mielellä ei voi ymmärtää, mutta jonka sydämessään aistii. Jotain, joka syvästi hellii sieluamme.

Joulurauha tulee itselleni parhaiten todeksi jouluyönä. Kun mieli rauhoittuneena katselen kynttilöitä ja kuuntelen rakkaimpia joululauluja. Samalla aistin sen rajattoman avaruuden, joka avautuu hiljentyneessä mielessä. Aivan kuin kelluisin rakkaudessa ja kiitollisuudessa. Kaikkeudessa.

On hyvä ja rakkaudellinen olo. On joulu.

Rauhallista ja rakkaudellista joulua myös sinulle, rakas lukijani!

Hidasta elämää -puodista ja äänikirjapalveluista löytyvä Olet kaiken hyvän arvoinen -kirjani on juuri sopivaa luettavaa joulun aikaan

Tutustu koulutus- tai valmennustarjontaani tai tilaa onnellisuusluento TÄSTÄ

Toivottukin muutos voi pelottaa — pelko ei tarkoita, että muutos ei kannata

On hyvä tunnistaa, mitkä ajatukset muutoksen edessä heräävät pelon tunteesta käsin. Kun nämä ajatukset tunnistaa, voi niiden äärelle pysähtyä kuulostelemaan, miksi ne heräävät ja mitä ne yrittävät kertoa. Kun tiedostaa, että pelko ohjaa hallitsevasti ajattelua, on ajatukset mahdollista hyväksyä ja sitten antaa olla — pelkojen aiheuttamien tunteiden ei tarvitse muuttua toiminnaksi.

On luonnollista, että tuntematon pelottaa, vaikka tuo tuntematon olisikin pitkään toivottua ja tavoiteltua. Pelon ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa sitä, että nämä tavoitellut asiat jäävät tekemättä ja toteuttamatta. Pelon hetkellä on hyvä jäsentää ajatukset tähän hetkeen ja tulevaan. Tulevat asiat pelottavat nyt, koska ne ovat uusia, kokemattomia ja mahdottomia ennustaa.

Pelon hetkellä mieleen juolahtavia kysymyksiä voi esimerkiksi olla: ”Miten selviän? Onko tämä todella sitä, mitä haluan? Mitä, jos huomaankin, että tämä ei olekaan oikea ratkaisu? Mitä, jos huomaankin, että muutos tuokaan onnea?”

Näiden hetkien keskellä voi olla tarpeen miettiä, mitä mahdollisuuksia uusi muutos tuo mukanaan. On myös tärkeää pysähtyä ajattelemaan, miksi tämä nyt pelottavalta tuntuva asia on alun perin ollut toivottu — jokin tässä hetkessä ei tyydytä tarpeita niin, että olo olisi tyytyväinen.

Jotta asiat muuttuvat, on jotain muutettava. Tämä ajatus auttaa itseäni usein muutoksen hetkellä. Asiat eivät muutu, jos niitä ei aktiivisesti muuta. Siispä täytyy rohkeasti astua tutun sijaan tuntemattomaan ja todeta sitten, oliko muutos sellainen kuin oli haaveillut, vai oliko se opetus, polku seuraavaa muutosta kohti.

Elämä ei ole suoritus, vaan ihme – entä jos täydellisyyden sijaan tavoittelisimmekin täyttä elämää?

Välillä tuntuu, että elämme ajassa, joka kysyy meiltä kaikilta lähestulkoon huippu-urheilijan mentaliteettia.

Meidän tulisi olla tavoitteellisia uratykkejä ja sen lisäksi läsnäolevia puolisoita ja vanhempia, mitata herkeämättä elimistömme toimintaa ja stressitasoja älysormusten avulla ja optimoida ajankäyttömme niin, että saamme valjastettua jokaisen hetken sen täyteen potentiaaliinsa. Kasvuyritys- ja konsulttikieli onkin kuin varkain hiipinyt arkeemme median nostaessa valokeilaan toinen toistaan kovempia suorittajia.

Älkää ymmärtäkö väärin, minulla ei ole mitään supersuorittajia vastaan. Jos joku perustaa menestyvän kasvuyrityksen, siinä sivussa juoksee pari ultramaratonia ja iltaisin kokkailee lähiruoasta hymyilevälle perheelleen neljän ruokalajin illallisen – ei se ole minulta pois. Antaa mennä vaan, jos energiaa, intohimoa ja jaksamista riittää. Ongelmia tulee kuitenkin, jos ja kun poikkeusyksilöistä tehdään mittatikkuja meille arjen sankareille, joiden jaksamista ja hyvinvointia haastavat ihan tavallisetkin asiat.

Myös teknologiamurros on nostanut elämän kierroksia entisestään. Olemme jatkuvasti tavoitettavissa, saatavilla ja raportoimme elämämme tapahtumia reaaliajassa eri sosiaalisen median alustoille. Kun aamun uutinen on illalla jo muinaishistoriaa, on uutisvirtaan helppo hukkua. Myös työelämässä tahti ja kilpailu vain kovenevat ja moni joutuu tämän takia pinnistelemään äärirajoilla ja vetämään itselleen vierasta roolia.

Onneksi toisenlaisiakin, inhimillisempiä äänenpainoja on alkanut nousta esiin. Olisiko kuitenkin niin, että ihminen ei ole työtä varten, vaan työ on ihmistä varten? Entä voiko elämää ylipäätään optimoida tai onko siinä mitään järkeä? Kaiken hälinän, vaatimusten ja kilpailun alle uhkaa kadota se, mistä elämässä lopulta on kysymys. Minulle hyvä elämä on esimerkiksi kiireettömiä kohtaamisia läheisten kanssa, itselle tärkeistä asioista nauttimista, arjen pieniä suuria hetkiä, ajoittaista päämäärättömyyttä, hiljaisuuden kuuntelemista ja rakastamista.

Yksinkertaistetaan vähän. Koska ihminen ei ole kone, niin ehkä ihmistä ei myöskään ole tehty toimimaan kuin konetta? Ihmisyyden kauneus ja viehätys piilee juuri inhimillisyydessä, erehtyväisyydessä, haaveissa, outouksissa, haahuilussa ja kaikessa siinä, mitä on mahdotonta taulukoida tai mitata.

Ehkä voisimmekin tavoitella täydellisyyden sijaan täyttä elämää sen kaikkine puolineen.

Mistä tiedät, että olet kasvanut ihmisenä? – Huomaa itsessäsi nämä asiat

Viisi merkkiä siitä, että olet kasvanut ihmisenä:

1. Teet välillä vaikeita asioita, vaikka tuntisit epävarmuutta. Koet ehkä jopa pelkoa, mutta se ei välttämättä ole supistavaa, lamaannuttavaa pelkoa vaan pikemminkin kutkuttavaa uteliaisuutta: Olet jonkin uuden äärellä. Olet tekemässä jotain, joka vaatii ainakin hieman itsesi ylittämistä ja siten rohkeutta.
2. Asetat rajoja sinne, missä niitä tarvitaan. Uskallat suojata omaa tilaasi. Sanot tarvittaessa muille EI ja itsellesi KYLLÄ. Tarvittaessa voit joustaa, mutta et jatkuvasti hautaa omia tarpeitasi ja toiveitasi arjen kiireiden alle (ainakaan enää).
3. Haluat nähdä ympärilläsi enemmän mahdollisuuksia kuin rajoituksia. Et enää pidä itseäsi olosuhteiden uhrina vaan tiedät, että voit tehdä itsesi hyväksi monia asioita. Pienetkin oman voiman valinnat voivat olla merkittäviä: tiedät olevasi itsesi puolella.
4. Haluat ja valitset toteuttaa itseäsi. Keskityt mieluummin sinulle tärkeisiin asioihin kuin toisten asioiden vatvomiseen. Jätät taaksesi niitä asioita, jotka tuntuvat pikemminkin taakoilta kuin todellisilta toiveiltasi.

Kun haluat elää luovaa, itsesi näköistä elämää, tämä on erityisen tärkeä:

5. Uskallat levätä epätietoisuuden keskellä. Kasvu – myös omaksi itsekseen tuleminen – tapahtuu usein hämmennyksen, kaaoksen, jopa hajoamisen kautta.

Ihmisenä kasvaminen on jatkuvalle muutokselle antautumista. Pinnan alle sukeltamista ja sieltä esiin nousemista.

On helppoa pitää kiinni siitä, minkä jo tietää. On turvallista pysyä siellä, mikä on tuttua. Voi olla pelottavaa raottaa mieltään sille, mistä ei vielä tiedä tarpeeksi (tai ei mitään).

Mutta hämmennys on aina portti uuteen. Kun uskallat kohdata epävarmuuden ja epätietoisuuden ja päästää irti tutusta ja turvallisesta, teet samalla itsessäsi ja elämässäsi tilaa uusille oivalluksille, ehkä kokonaan uusille aloituksille.

Luovuus voi auttaa jäsentämään elämän kaaosta sanoiksi, kuviksi ja tarinoiksi. Se auttaa antamaan epämääräiselle ja hahmottomalle muodon. Jotta voit luoda jotakin uutta, se edellyttää, että mielessäsi on tilaa. Et ole enää niin ehdottoman varma kaikesta – silloin mielesi on tarpeeksi joustava voidakseen ottaa vastaan uusia ideoita.

Mitä ihmisenä kasvaminen voisi sinulle alkavana vuonna tarkoittaa? Mitä uutta haluaisit löytää elämääsi?

Kun kaipaat jotain uutta ja ihanaa (mutta et oikein tiedä mitä), Luovuuskartta-workshop on sinua varten! Workshop pidetään la 6.1.24 Zoomissa (tallenne saatavilla). Katri Syvärisen inspiroivassa ohjauksessa pääset etsimään omaa suuntaasi ja aktivoimaan sisäisen kompassisi. Ihana aloitus uudelle vuodelle – tutustu ja varaa paikkasi!

Kuva: Waxwing (Unsplash)

Joulu voi olla vaikeaa aikaa narsistisen läheisen kanssa – Tämän voit tehdä, jotta juhlapyhät eivät menisi kokonaan pilalle

Jouluna perheet usein kokoontuvat yhteen ja läheisten ihmisten merkitys, sekä tärkeys korostuvat. Kyky olla läsnä rakkaiden ja itselle merkityksellisten ihmisten kanssa, sekä taito tuntea syvää yhteyttä voi olla monille helppoa ja luontevaa.

Tämä voi valitettavasti olla vahvoja narsistisia piirteitä omaavalle mahdotonta ja tuottaa paljon erilaisia vaikeita tunteita, joita hänen on haastava tunnistaa, käsitellä tai varsinkaan hyväksyä itsessä.

Narsistisen ihmisen empatiakyvyn heikkous tai sen puuttuminen estää aidosti läheisen, sekä syvän yhteyden muodostumisen toiseen ihmiseen olipa sitten kyseessä oma puoliso, sukulainen tai vaikkapa työkaveri.

Kuinka luoda yhteys toiseen, jos ei kykene tuntemaan myötätuntoa tai tavoittamaan aidosti sitä mitä tuo toinen ihminen tunnetasolla kokee?

Muiden luontainen ja erilainen sosiaalinen kanssakäyminen korostaa narsistisen ihmisen omaa vajavaisuutta, jota hän ei itessään haluaisi nähdä ja jonka hän haluaa mielellään peittää kaikilta, niin kuin myös itseltään. Tämä voi aiheuttaa narsistisessa ihmisessä suurta kateutta, mustasukkaisuutta ja jopa vihaa, jonka hän peilaa ja osoittaa muille.

Väärintulkinnat ovat myös hyvin yleisiä. Hän voi tulkita läheisyyden, hymyn, naurun ja ilon jopa hänen ivaamiseksi tai vaikkapa seksuaaliseksi vetovoimaksi (häntä kohtaan tai muiden väliseksi), josta ei todellisuudessa ole ollenkaan kyse. Nämä kaikki ovat omiaan aiheuttamaan konflikteja erityisesti juhlapyhien aikaan.

Taistelu huomion keskipisteestä

Nykytutkimusten mukaan narsismin yksi suurimmista ydinongelmista on huono itsetunto. Tämä saa hänet haluamaan ja taistelemaan huomiosta hinnalla millä hyvänsä.

Joulun aikaan huomio voi lipua toisaalle: lasten iloon, sukulaisten kokoontumiseen, lahjoihin, joulupukkiin, ruokailuun tai johonkin muuhun merkitykselliseen tai ei niin merkitykselliseen.

Voi olla haastavaa ymmärtää huomion keskipisteenä olemisen merkityksen suuruutta, mutta samalla sitäkin tärkeämpää.

Narsistinen ihminen tarvitsee huomion ja hän ottaa sen itselleen joko hyvällä tai pahalla.

Jos huomiota ei tule hyvällä on luvassa konflikti, jonka jälkeen huomio on saatu ja joka välittää hänen itsetunnolleen viestin: minut on vihdoin nähty, herätän voimakkaita tunteita, olen siis tärkeä.

Suhtaudu kuin pieneen lapseen

Lapselliselta tai myöskin uhkaavalta ja pelottavalta vaikuttava narsistisen ihmisen käytös on raskasta ja turhauttavaa. Tämä pilaa luonnollisesti juhlatunnelmaa, sekä vaikeuttaa jo ennestään haastavaa suhdetta narsistiseen ihmiseen.

Voisin ohjeistaa rajojen asettamisessa ja jämäkässä kommunikaatiossa narsistista ihmistä kohtaan, mutta en tee sitä, koska tiedän sen olevan yleensä melko turhaa. Koska jos kyseessä on vahvasti narsistinen ihminen ei pyrkimyksestä asettaa rajoja ole oikeastaan mitään hyötyä, koska narsistinen ihminen on rajaton, eikä hänen tarkoituksensa ole kunnioittaa muiden rajoja.

Tämän vuoksi suosittelen ennen kaikkea ottamaan asenteen, jossa sinä olet aikuinen ja kuvittelet narsistisen ihmisen olevan kuin kiukutteleva pieni lapsi, joka vasta opettelee elämää. Tiedän ettei tämä ole helppoa, eikä välttämättä tuo aina helpotusta, mutta se voi auttaa tilanteita eskaloitumasta vielä pahempaan.

Kun suhtaudut narsistisen ihmisen oikkuihin kuin pieneen lapseen, voit ajatella, ettei esimerkiksi huutaminen auta. Sinun provosoituminen voi pelkästään pahentaa tilannetta ja siksi sinä, aikuinen, olet se joka ottaa tilanteesta vastuun, koska sinä pystyt.

Pyri olemaan mahdollisimman neutraali, rauhallinen ja vastaamaan selkeän jämäkästi, sekä tuoden hänelle tiedon, että hän on tärkeä ja toivot, että kaikilla, myös hänellä on nyt hyvä olla.

Jos raja ylitetään ja pahasti, ole valmistautunut poistumaan tilanteesta

Mitään ei tarvitse sietää tai yrittää hyväksyä äärimmäisyyksiin asti. Vaikka pystymme ymmärtämään syitä narsistisen ihmisen huonon käytöksen takana ei se silti oikeuta häntä mihin tahansa.

Valmistautuessasi pahimpaan et ole pessimistinen kyynikko, vaan realistinen itsestä ja omasta hyvinvoinnista huolehtija.

Pohdi etukäteen mihin asti olet valmis sietämään narsistisen ihmisen mahdollista huonoa käytöstä ja pohdi myös miten tulet reagoimaan tähän. Asetat itsellesi siis rajan, et narsistiselle ihmiselle.

Mieti ennalta lauseita, esimerkiksi:

”Ei ole ok, että käyttäydyt näin. Toivon, että voimme kaikki viettää mukavan ja rauhallisen illan, mutta jos se ei toteudu ja tämä jatkuu vielä, niin olen valmis poistumaan”.

Älä turhaan jää toistelemaan tätä lausetta loputtomiin, vaan toteuta suunnitelmasi, jos huono käyttäytyminen toistuu.

Huomioi, että poistuja todella mahdollisesti olet sinä. Narsistinen ihminen on harvoin valmis tekemään toisten eteen mitään heitä helpottavaa.

Voit esimerkiksi suunnitella itsellesi varapaikan, jos mahdollista tai ottaa hotellihuoneen, jonne poistut, jos huomaat, että konfilkti on syntymässä hyvää vauhtia tai pahasti jo meneillään.

Muistathan, ettei sinun tarvitse tai pidä sietää loputtomiin huonoa käytöstä ja jos tiedät tällaisen jo varmasti etukäteen tulevan on todellakin ok pohtia voisitko viettää joulun tänä vuonna ihan jossain toisaalla, vaikka kylpylässä, mökillä tai ystäväsi kanssa.

Lue lisää aiheeseen liittyvää: Jenni Kiviniemi: 10 vinkkiä juhlapyhistä selviytymiseen narsistisen läheisen kanssa

Läheisyyttä vahvistava 2 minuutin harjoitus parille – kehu ja ylläty!

Joskus helpot keinot ovat tehokkaimpia. Pienikin ylimääräinen huomio saattaa tuoda yllättävän paljon tuloksia. Mennään siis suoraan asiaan myös tässä tekstissä. Läheisyyttä vahvistava harjoitus parille kuuluu näinkin yksinkertaisesti:

Kehukaa toisianne.

Sano kumppanillesi jotain ihanaa hänestä. Tärkeintä on, että kehua ei seuraa sana ”joskus” tai ”mutta”.
Kehukaa toisen ominaisuuksia, tekoja, ulkonäköä, tarinoita, läsnäoloa, kosketusta… eli monenlaisia asioita.
Kehuja on ihanaa saada viesteillä, mutta on vielä paljon koskettavampaa saada niitä livenä.
Jos tuntuu hankalalta sanoittaa syvällisiä tunteita, aloittakaa helpolla.

Kehuminen luo toiselle hyvän olon. Se auttaa häntä ymmärtämään, mitä arvostat hänessä. Ja se auttaa myös sinua huomaamaan kaiken sen hyvän, mitä kumppanissasi on. Rasittuneena on liiankin helppoa keskittyä toisen virheisiin, mikä luo yllättävän paljon etäisyyttä. Vaikka olisitkin varma siitä, että kumppanisi kyllä tietää sinun arvostavan hänessä tiettyjä asioita, sano ne hänelle silti. Harvaa harmittaa se, että saa liikaa sydämestä asti kumpuavia kehuja!

Älä välitä, vaikka sinua ujostuttaisikin sanoittaa runollisesti kumppanisi kauneutta, ihanuutta ja suhteenne merkitystä sinulle. Aloita helpolla. Kehu jotain arkista ja tunnustele, miltä se tuntuu. Toisille on todella luontevaa kehua ventovieraiden kaunista naurua, joillekin taas on erittäin hankalaa pystyä sanomaan edes omalle rakkaalleen, että hän on tärkeä. Huomatkaa, että kehuminen saattaa olla toiselle teistä helppo juttu, mutta toiselle suuri haaste. Huomatkaa tämä myös silloin, kun otatte kehuja vastaan. Olkaa armollisia, vaikka ilmaisu ei olisikaan aivan niin romanttinen, kuin olisitte toivoneet – tai mikä itsellenne olisi helppoa ja luontevaa.

Mitran suloisen kirjan Meidän vuosi – lempeä matka parille löydät tästä!

Miten olla rehellinen muita loukkaamatta?

Joulun aika ja juhlapyhät nostavat usein pintaan pohdintoja ja ristiriitoja siitä, miten ja kenen kanssa sitä tulisi viettää. Aika usein näinä hetkinä pyritään yhdistämään useamman ihmisen toiveet ja odotukset ja se saattaa aiheuttaa rajujakin törmäyksiä. Voisiko suunnitteluja tehdä niin, että kaikki saisivat edes hitusen omia toiveita yhteiseen pyhään?

Tärkeintä on näissä tilanteissa, että kaikki tuntevat tulleensa kuulluksi. Aika usein perheistä ja suvuista löytyy se henkilö, kuka voisi ottaa tämän vastuun, ennen kuin mitään päätöksiä tehdään. Listaisi toiveet ja unelmat yhteiseen hetkeen, ja toisaalta asiat, jotka mietityttävät. Tärkeintä olisi olla tässä vaiheessa puolueeton.

Tällaisia toiveita meillä on

Kun kaikki ovat tulleet kuulluksi, olisi hyvä kutsua koolle koko juhlaväki. Nykyään se on mahdollista kaikenlaisten etämenetelmienkin avulla. Yhteiseen keskusteluun voisi nimettömänä tuoda toiveet ja odotukset, jolloin kaikki kuulevat ne samaan aikaan. Yhdessä voisi neuvotella, miten onnistunut joulu tai muu pyhä vietetään.

Rehellisyyden ylläpitäminen ilman toisten loukkaamista vaatii taitoa ja harkintaa kommunikoinnissa. Alla on muutamia vinkkejä tekoälyltä siitä, miten voit olla rehellinen samalla kun kunnioitat toisten tunteita ja vältät loukkaamista:

Valitse oikea hetki ja paikka:

On tärkeää harkita, milloin ja missä keskustelet rehellisesti asioista. Yksityisissä ja rauhallisissa ympäristöissä voi olla helpompi käsitellä herkkiä tai vaikeita aiheita.

Käytä rakentavaa kieltä:

Pyri ilmaisemaan itseäsi positiivisella ja rakentavalla tavalla. Sen sijaan, että keskittyisit siihen, mitä toinen teki väärin, voit kertoa, mitä haluaisit nähdä tai miten tilannetta voi parantaa.

Käytä ensimmäisen persoonan näkökulmaa:

Puhu omista tunteistasi ja ajatuksistasi sen sijaan, että asettaisit toisen henkilön syylliseksi. Esimerkiksi sen sijaan, että sanoisit ”Sinä aina teet näin”, voit sanoa ”Minusta tuntuu, että…”

Kuuntele aktiivisesti:

Ole avoin kuulemaan toisen osapuolen näkemyksiä ja tunteita. Kuuntele tarkasti ja kunnioita heidän tuntemuksiaan.

Harjoittele empatiaa:

Pyri ymmärtämään toisen henkilön näkökulmaa ja tunteita. Empatia auttaa sinua kommunikoimaan rehellisesti, samalla kun otat huomioon toisen henkilön tunteet.

Tarjoa ratkaisuja:

Jos olet tuomassa esiin ongelman, ehdota myös ratkaisuja sen korjaamiseksi. Tämä voi auttaa välttämään sen, että rehellisyys näyttäisi pelkältä valittamiselta tai kritiikiltä.

Ole valmis keskustelemaan:

Rehelliset keskustelut voivat joskus aiheuttaa erimielisyyksiä tai konflikteja. Ole valmis keskustelemaan avoimesti ja rakentavasti, ja yritä löytää yhteinen ymmärrys.

Harjoittele itsetuntemusta:

Ennen kuin ilmaiset rehellisen mielipiteesi, varmista, että ymmärrät omat tunteesi ja ajatuksesi. Tämä auttaa sinua ilmaisemaan itseäsi selkeästi ja rauhallisesti.

Yhdessä eteenpäin

Rehellisyyden, ainakin kuten itse sen ajattelen, tavoite on aina jatkaa matkaa yhdessä ehjempänä eteenpäin. Kunnioittava ja empaattinen kommunikointi auttaa sinua olemaan rehellinen samalla kun vältät toisten loukkaamista. Tärkeää siis on se, että tiukassakin paikassa osaa asettaa sanansa niin, ettei loukkaa muita. Paha mieli saa välillä tulla, mutta tietoisesti ei saa loukata. Rehellisyys on hyvä alusta myös vastoinkäymisten harjoiteluun. Aina jouluun tai muuhun juhlaan ei saada ammennettua kaikkien kaikkia toiveita, mutta jokaiselta toivottavasti jotain. Tärkeintä on saada ihmiset ajattelemaan, mikä minulle on todella tärkeää, vai haluanko vain jotain siksi, että voin haluta.

Vinkki:

Yhteisten juhlien lähestyessä kannattaa jo hyvissä ajoin pohtia, mitkä asiat ovat minulle niin merkityksellisiä, että joulu ei tunnu joululta tai juhannus juhannukselta ilman niitä. Mieti myös, miten kerrot tämän muille niin, että se välittyy heille myös tunnetasolla. Olisi parasta jos kaikki tulisivat juhlasuunnitteluun sillä ajatuksella, että kaikkien pohjimmainen tavoite on löytää tapa tuottaa kaikille mahdollisimman ihana yhteinen hetki. Rehellisyys voi aina olla hienovaraista ja rakentavaa.

Lisää arkisia oppeja kohti rehellisempää elämää Rohkeasti rehellinen -kirjastani <3

Photo: Pexels, Fauxels

Lasten ruutuaika mietityttää monia vanhempia – Tämä rauhoittava idea sopii yhdessä toteutettavaksi kasvokkain

Ehkä jokainen vanhempi on törmännyt termiin ruutuaika. Ja hyvä että on. Ruutujen katsominen on tietysti hetkittäin inhimillistä, mutta se tuo myös oman kuormansa ja on usein pois yhteydeltä ja mielikuvitukselta, palautumista unohtamatta. Ja tämän tarkoitus ei ole siis syyttää ketään. Syytökset eivät motivoi ketään, ja on selvää että elämme aikaa jossa lapset eivät enää leiki käpylehmillä. Ruudut ovat tulleet jäädäkseen.

Mutta mitä jos ruutuajan rinnalla vaalisimme myös rakkaus aikaa? Tietoista läsnäoloa lapselle tai nuorelle. Rakkaus ajan ei tarvitse olla mitään ihmeellistä, vaan nimenomaan ihan tavallista läsnäolevaa vuorovaikutusta. Ehkä meillä jokaisella olisi irroittaa 10-15min ainakin muutaman kerran viikossa tällaiselle ajalle?

Lapset usein ilahtuvat laatuajasta vanhemman kanssa. Voi esimerkiksi sopia, että joka toinen kerta lapsi saa päättää mitä laatuajalla tehdään ja joka toinen kerta vanhempi päättää. Yksi ehdotus, mitä tällaisessa laatuajalla voi kokeilla, on vanhemman ja lapsen keskustelu kortit.

Korttipakassa on 60 korttia ja jokaisessa kortissa on 3 kysymystä lapsen ja vanhemman välisestä suhteesta tai lapsen ajatuksista ja kokemuksista. Katso kortit täältä.

Parit: Älkää tehkö tätä virhettä (ainakaan enää)

Otsikko on kenties raflaava ja vaikka lähtökohtaisesti liputan inhimillisyyden puolesta (ja myös sen, että jokainen meistä on erehtyväinen, mokailee ja toimii joskus tavoilla joista ei ole kovin ylpeä) niin mielestäni jossain asioissa kannattaa olla itsensä kanssa vähän tiukkana.

Tämä asia on mielestäni sellainen. Eli se, että parisuhteessa (tai tietenkään muissakaan suhteissa) sitoutuu siihen, että vaikka välillämme olisi kiistaa, kitkaa ja vaativia tunteita, niin vyön alle ei lähdetä sohimaan.

Vyön alle iskeminen voi ottaa monia muotoja. Se voi olla ilkeitä kommentteja, toisen määrittelemistä tietynlaiseksi. Vyön alle iskeminen haavoittaa syvästi. Jos oman kumppanin kanssa joutuu pelkäämään tällä tavalla haavoitetuksi tuloa, olo on usein varautunut ja suojautunut. Näin kummankin suojautuminen alkaa vallata parisuhteen tunneilmastoa. Ja se on usein este läheisyydelle sekä turvan kokemiselle toisen kanssa.

Mitä sitten, jos toinen on ensin iskenyt vyön alle, eikö silloin ole ”oikeus” iskeä takaisin? Kysyisin, että mitä se lopulta palvelee? Joskus kumppanin piikittely voi olla myös malli, jonka on lapsuuden kodissa vanhempien välillä nähnyt. Se on tavallaan normalisoitunut tavaksi olla parisuhteessa. Mutta iso hinta sillä on. Se hinta on varautuneisuus ja etäisyys elämän yhdessä tärkeimmistä suhteista.

Miten sitten toimia jos mieli tekisi ladella suoria sanoja ja sivaltaa?

Silloin on aika ottaa tauko. Voi esimerkiksi sanoa ääneen että ”nyt mulla on tosi vaikea olla, on parempi ottaa nyt pieni hengähdystauko ja jutellaan lisää kun ollaan rauhoittuneita”.

Keho voi olla simppelein paikka tunnistaa oma ylikierros tila. Usein keho kirjaimellisesti ”kuumenee” tai ”jäätyy”. Hengitys joko tihentyy tai muuttuu hyvin pinnalliseksi. Keho on hälytystilassa.

Tällöin kun keho on taistele/pakene tilassa, on ensisijaista rauhoittaa omaa oloa. Sen voi tehdä esimerkiksi lähtemällä (ilman ovien paiskomista ;)) ulos hetkeksi kävelemään, hengitys harjoituksilla, tai vaikkapa tunteen kanssa tanssimalla.

Kun olo on rauhoittunut ainakin hieman, pääsee myös paremmin kiinni niihin syvempiin tarpeisiin, tunteisiin ja tulkintoihin, mitä loukkaantumisen takana on. Niistä on toki viisasta puhua, mutta sellaisesta hetkestä käsin, kun päästä nouseva savu on laantunut ja hengitys rauhallisempaa.

Ja jos sitten käy kuitenkin niin, että tunnekuohussa sanoo satuttavasti, niin vilpitöntä anteeksipyyntöä kehiin! Ja sen omistamista, että toimi tavalla jolla ei haluaisi toimia. Oma olo kun ei helpotu todellisuudessa koskaan sillä, että kumppania sattuu.

ps. Jottei tulisi tunne että norsunluutornista huudellaan, niin kerron vielä lopuksi että tämänkin kirjoituksen taustalla on ihan oma kantapää. Ja samalla onneksi tiedän myös, että on mahdollista käsitellä vaativia tunteita ja tilanteita niin että suhteen tunneilmasto säilyy kunnioittavana ja rakastavana. Se on mieletöntä.