Edesmenneen Hidasta elämää -kolumnisti Mikko Palorannan intohimona oli auttaa ihmisiä löytämään omat voimavaransa. Mikon ajattelun taustalla on esimerkiksi päätelmä siitä, ettei ihminen voi auttaa itseään auttamatta muita, ja toisinpäin. Läheisten luvalla julkaisemme sivustolla Mikon viimeiseksi jääneen kolmiosaisen valmennuskurssin Rakasta itseäsi – vähennä stressiäsi.
Haluatko oppia vähentämään stressiä? Tuntuuko sinusta usein siltä, ettet riitä, osaa tai pysty? Ratkaisu tähän on opetella rakastamaan itseäsi uudella tavalla, ja olemaan itsellesi hieman täydellisempi. Valmennuksen ensimmäisessä osassa lähestytään stressinhallintaa arkielämän näkökulmasta, ja kannustetaan käyttämään sitä, mitä meillä jo on. Mikon mukaan jokaisella meillä on paljon enemmän kykyjä, mahdollisuuksia ja voimavaroja, kuin tulemme ajatelleeksi.
Mistä silloin oikeastaan puhutaan, kun sanotaan energian liikkuvan kehossamme?
Toiset sanovat tällaisen puheen olevan eräänlainen ohituskaista, jota käytetään paremman tiedon tai ymmärryksen puutteessa. Toiset katsovat, että energiakäsitteen avulla voidaan ymmärtää paremmin kokonaisuutta, jota ei tarkan tiedon avulla kyetä hahmottamaan. Idän filosofioissa ja niiden lääketieteen haaroissa energiaa kutsutaan Intiassa pranaksi ja Kiinassa qiksi.
Kehossamme on energiaa monessa muodossa. Sitä on lämpönä, liikkeenä ja monenlaisena muuna sähkömagneettisena energiana. Se liittyy jokaiseen kehon osaan sekä ajatuksiin, liikkumiseen, ravintoomme ja ilmaan, jota hengitämme. Jokaisen solumme kalvolla on sähköinen jännite ja siten jokaista solua ympäröi sähkömagneettinen kenttä. Energiaa on elimistössä paljon myös molekyylien välisissä liitoksissa, jotka ylläpitävät rakennetta ja toimivat tietynlaisena järjestävänä voimana.
Kehossa olevaa energiaa voidaan tutkia jatkuvasti uusin ja kehittynein laittein, mutta sen monenlaisten ilmentymien ymmärtäminen on vielä melko vähäistä, etenkin jos todellisuuden käsittäminen nojaa vain mitattaviin seikkoihin.
Itämainen filosofinen käsitys näkee energian rajattomana elämänvoimana, joka on aina liikkeessä tai muuntumassa tai pyrkimässä kohti liikettä tai muuntumista. Maailman muodot ja aineet ovat tämän energian ilmentymää. Energian liike ihmiskehossa määrittää terveyttä ja sairautta. Tämä on ykseyteen johtava ajattelutapa, jossa painotetaan erilaisten elämässämme vaikuttavien voimien yhteen sitomista. Energia, joka aiheuttaa sairauden myös parantaa sen. Sairaus on vain yksi elimistön variaatio, ei erillinen tila suhteessa terveyteen.
Energian liikettä tuntemalla voidaan ymmärtää paremmin myös ihmisen psykofyysistä terveyttä. Olemme tietoisia siitä, miten stressi tai rakastuminen vaikuttaa autonomiseen hermostoon tai hormonitoiminnan ja hermoston välittäjäaineiden kuten serotoniinin, dopamiinin tai kortisolin tasoihin.
Yksittäisten välittäjäaineiden tuntemisen avulla voimme kuitenkin nähdä vain sirpaleita kehomme toiminnasta. Miten osaamme selittää sen, kuinka tukahdutetut vihan tunteet ilmenevät lihasjännityksenä tai migreeninä ja kuinka jatkuva huoli heikentää ruoansulatuselimistön toimintaa?
Itämaisissa perinteissä on ajateltu, että energian lakeja tuntemalla voidaan ymmärtää psyyken, fyysisen kehon ja ympäristön välistä vuorovaikutusta ja siten on merkittävällä tavalla kyetty edistämään terveyttä ja hyvinvointia.
Kun psyykettä tarkastellaan yksinkertaistettuna energian liikkeenä, voidaan ymmärtää sen fyysisiä vasteita kuten vanhoissa kulttuureissa on tehty jo vuosisatojen ajan. Näiden oppien mukaan mielen ja kehon hyvä terveys vaatii aina energian vapaata liikettä. Vanhassa sanalaskussa tämä asia ilmaistaan: ”Liikkuva vesi ei pilaannu, eivätkä madot syö ovensaranoita.”
Viimeksi puhuimme kokeilujen leikistä. Alkuinnostus antaa kepeää energiaa, on helppo aloittaa dieetti, kuntoiluharrastus, parisuhde, muutosprojekti.
Vaikeampaa on muuttaa pysyvästi tapojaan. Luopua vanhasta asenteesta, kirkastaa fokustaan ja omaksua uusi asenne. Syödä koko loppuikänsä sillä tavalla, ettei tarvita korjausdieettejä. Luoda muutosherkkä organisaatiokulttuuri, joka ei tarvitse reaktiivisia muutoshankkeita. Rakastaa arjessa rakastumisen jälkeen.
http://youtu.be/BKWmc52jnKo
Pääkysymys: Miten elän unelmani mukaisesti?
Pohdintakysymyksiä:
Kuinka paljon haluan uudistumista? Olenko valmis tekemään vaadittavan työn?
Miten muutan kokeiluni arjen kestäviksi tavoiksi?
Miten muuta minun on tehtävä, jotta uusilla toimintatavoillani on riittävä vaikutus koko unelman toteutumiseksi?
Mistä tiedän olenko onnistunut toteuttamaan unelmani?
Ketkä voivat auttaa minua elämään unelmani todeksi?
Ripusta mielesi oksille uusia tapoja ja kasva valon suuntaan. – Valokuva Aino Huotari
Kestävä toimeenpano ei ole vaikeaa. Se vaatii läsnäoloa ja päättäväisyyttä. Kyse on tahdonvoimasta, mutta ei itsensä pakottamisesta johonkin luonnottomaan. Itsen johtamisen keveys.
Lue tästä, miksi värittäminen tekee hyvää myös aikuisille! TÄSTÄ voit tulostaa itsellesi alla olevan kuvan A4-koossa. Sitten ei muuta kuin värikynät tai pensselit esiin ja nautiskelemaan! Värittämällä kesä tulee ihanan stressittömästi…
Hidasta elämää -puodista löydät ihanan Viisaat ystäväni -kirjan, joka on uniikki yhdistelmä värityskirjaa ja syvällistä ystäväkirjaa. Se toimii vieraskirjana, polttarikirjana, hääkirjana ja ihana lahjana. Se kerää ystävien viisaat ajatukset ja sielun värit samoihin kansiin.
Saapuessani toimistolle kesäkuisena aamuna sataa vettä, olen kastunut, ja ovensuusta huikataan, että minulle on tullut vieraita. Sohvalla loikoilee kaksikko, josta aistin heti rentouden. Aleksi, 21, ja Juho, 24, ovat tulleet kertomaan seikkailuistaan.
Tee sitä mistä pidät, eikä sitä mitä pitää
Jo lapsuudesta toisensa tunteneet Aleksi ja Juho innostuvat omien sanojensa mukaan helposti, ja kaikkea halutaan kokeilla. Kaksikon elämänfilosofiana tuntuu olevan suunnitelmallisuuden puute, ja se, että he tekevät sitä mitä todella haluavat. Aleksi kertoo tekevänsä päätöksiä sen enempää miettimättä, sillä mietittäessä asia menee varmasti pilalle. Mieluummin hän ”vaan menee”. Valittu idea ei aina ole välttämättä se järkevin, mutta se tuntuu hyvältä.
Kumpikin on matkustellut. Pari päivää ennen tapaamistamme Juho on saapunut Balilta vietettyään siellä 4 kuukautta, kun taas Aleksi on ollut puoli vuotta Bosniassa Vukov Konak-nimisessä majatalossa töissä. Matkustaessaan kerran yhdessä Norjassa hajosi heidän autonsa useita kertoja. Asenne on kuitenkin sellainen, että kaikesta selvitään, ja niin sieltäkin.
Sekoitus vastuullisuutta ja pientä holtittomuutta
Huoleton elämäntapa on kypsynyt rauhassa kotioloissa samanhenkisen tukiporukan ja kaveripiirin myötä. Aleksi kertoo, etteivät he aktiivisesti yritä saada uusia kokemuksia, vaan tekevät asioita, joita on siistiä tehdä. Vaikka kaksikon vanhemmat eivät ole eläneet yhtä kokeilevaa nuoruutta, ymmärtävät he poikien tempauksia, jos he perustelevat ne hyvin.
Juho valottaa, ettei tekemisen itsensä tarvitse olla niin tärkeää. Tärkeää on se, että se tekee onnelliseksi. Hän antaa esimerkiksi isänsä polttopuiden teon. Polttopuut tulevat heiltä tuskin loppumaan, niin paljon niitä on jo tehty. Puiden pilkkominen toimii kuitenkin Juhon isälle terapeuttisena ja nautinnollisena harrastuksena, jonka myös Juho ymmärtää iloiten sen isälleen tuomasta onnellisuudesta.
Useiden sisarusten perheissä varttuneet Aleksi ja Juho ovat aloittaneet työskentelyn jo nuorella iällä ja oppineet selviämään vähemmällä. He eivät kuitenkaan koe, että olisivat koskaan jääneet paitsi mistään, vaikka rahaa ei olisikaan ollut yllin kyllin. Kesäisin he ovat muun muassa maalanneet ja työskennelleet kaupassa. Tämä kesä tulee olemaan heille ensimmäinen ilman töitä moneen vuoteen.
Kumpaakin kiinnostaa käsillä tekeminen ja materiaalina erityisesti puu. Metsää ja luontoa arvostavia nuoria miehiä viehättää materiaalin elävyys, esimerkiksi metallin sijaan. Yksi suunnitelmakin löytyy: Aleksi aikoo opiskella puusepäksi. Juho puolestaan on opiskellut jo kolme vuotta käsityönopettajaksi.
Harrastuksia on aina ollut paljon. Nuorempana pojat kiipeilivät katoille, eikä siihen ollut mitään erityistä syytä. Nykyisin viehättävät extremelajit, esimerkiksi pyöräily, longboarding, lumilautailu, leijalautailu ja surffaus. Leijalautailuun hyvä paikka on Juhon mukaan Lauttasaaren rannassa. Surffaustakin voi harrastaa Suomessa, vaikka harrastajia on vielä vain kourallinen. Juho on aikeissa mennä surffaamaan vielä samana päivänä, jos sää pysyy otollisena.
Pyöräillen hyväntekeväisyyttä
Tietynlainen suunnitelmallisuus puuttuu myös seuraavasta seikkailusta. Aikeena on ajaa polkupyörillä Sarajevosta Helsinkiin keräten samalla rahaa Meilahden uuden lastensairaalan hyväksi. Matkaan lähdetään heinäkuun alussa Sarajevoon lentäen, eikä tällä hetkellä ole tiedossa tarkkaa reittisuunnitelmaa tai majoituksia. Aikaa matkantekoon kuitenkin on, ja reissuun lähtijät arvioivat 3000 kilometrin matkan taittuvan suunnilleen puolessatoista kuukaudessa.
Idea tempaukseen syntyi joululomalla. Aleksi ja Juho mietiskelivät, mitä heidän kannattaisi elämässään tehdä. Jotakin, joka olisi hyvää. Pyöräilytaustan myötä syntyi ajatus pyöräreissusta. Aleksi oli lähdössä Bosniaan, ja reitiksi muodostui Bosnia-Helsinki. He halusivat reissulleen kuitenkin jonkun tarkoituksen, ja idea lasten auttamisesta alkoi muotoutua. Kun lastensairaalan hyväksi tehty keräys oli helposti toteutettavissa, oli ongelma jo ratkaistu. Pian oli perustettu myös Facebook-sivut ja Instagram-tili.
Aleksilla ja Juholla ei tunnu olevan minnekään kiire. Otamme vielä yhteiskuvan, ja kaksikko lähtee kaupungin sykkeeseen. Jään mietiskelemään, kuinka erilaista heidän elämänsä on esimerkiksi omaani verrattuna. Siinä on paljon sellaisia asioita, joita ei ikinä ole maailmassa liikaa.
Matkantekoa on mahdollista seurata Facebookin, Twitterin ja Instagramin kautta, tai nettisivuilla. Etenemisestä on tulossa päivityksiä ja videomateriaalia, ja luvassa on ennalta-arvaamattomia tapahtumia Aleksin ja Juhon tyyliin. Lahjoituksia lastensairaalalle kaksikon kautta voi tehdä täällä.
Värittäminen on ollut kovassa buumissa maailmalla, ja nyt se on alkanut vallata myös Suomen kirjamarkkinat. Ranskassa värityskirjoja myydään jo enemmän kuin keittokirjoja. Värittäminen kulkee maailmalla hyvinvointiaallon mukana: värittäminen tekee hyvää, mutta miksi?
1. Värittäminen on tietoisuusharjoitus
Tietoisuus ja läsnäolo lisääntyvät värittämisen myötä. Kun keskittyy vain meneillään olevan hetkeen, siihen, mitä on juuri tekemässä, nykyhetki avautuu kokonaisena. Aluksi värittämiseen saattaa suhtautua, kuten vaikka työhön: värittäessä miettii, että minkä värin seuraavaksi valitsee. Kun keskittyy kynän ja paperin kohtaamiseen kaikilla aisteilla, saatat löytää läsnäolon eli onnellisuuden tilan. Kun tällaisen suhtautumistavan kerran löytää, sitä on helpompi koittaa soveltaa muihinkin asioihin – vaikkapa juuri töihin.
2. Värittäminen lievittää stressiä
Moni sanoo, että hiljentyminen tai meditaatio lisää entisestään stressiä. Vuosien yhtenäisen (ajatusten)juoksun jälkeen paikallaan olo hiljaa saattaa olla täysin mahdotonta. On helpompi rauhoittua (ensin) helpossa tekemisessä, jonka eteen ei tarvitse ponnistella. Värittäminen lievittää kehon ja mielen stressireaktioita yllättävän nopeasti, se sopii siis oikein hyvin esimerkiksi työpaikalle kahvihuoneeseen.
3. Värittäessä annat tilaa alitajunnallesi ja uusille ideoille
Maailman johtava intuitiotutkija Dominique Surel sanoo, että kun rationaalisen mielen pitää muka-kiireisenä jossain helpossa tehtävässä, alitajunta alkaa puhua. Rationaalinen mieli yrittää koko ajan epäillä ja teilata alitajunnastamme nousevia visioita, intuitiota, siksi sille kannattaa antaa jotain todella-tärkeää tekemistä, kuten tiskaaminen, imurointi tai värittäminen. Näin uudet ajatukset ja ideat voivat syntyä ja niille on tilaa tulla näkyväksi, kun Iso Pomo on Tärkeissä hommissa.
4. Luovuus ja väri tuottavat iloa
Värien käyttö ja värittäminen tuottavat yksinkertaisesti iloa. Värittäminen ei vaadi mitään eritystaitoa ja siihen harvemmin liittyy ”en osaa”-tyyppisiä uskomuksia, joten ilokin pääsee paremmin vapaaksi. Käsillä tekeminen ja konkreettisen omien käsien tuloksen näkeminen tekee hyvää!
5. Värittäminen lisää itsetuntemusta
Kannattaa kuunnella omaa sisäistä puhetta värittämisen lomassa. Miten se puhuu? Fiilisteleekö se leikkiä? Onko se iloista, innostunutta pulppua? Kertooko se, että tässä ei ole järkeä, koska lopputuloksesta ei ole hyötyä? Arvosteleeko se väriyhdistelmiä? Yrittääkö se edetä suunnitelmiin enemmän kuin itse tekemiseen? Sättiikö se, jos jos terä ylittää rajat? Kun tulee tietoiseksi oman sisäisen puheensa kaavoista, oppii itsestään paljon.
Viisaat ystäväni -kirja väritettävällä kannella on loppuunmyyty. Uutta painosta, värillisellä kannella, saa Hidasta elämää -puodista. Viisaat ystäväni -kirja on uniikki yhdistelmä värityskirjaa ja syvällistä ystäväkirjaa. Se toimii vieraskirjana, polttarikirjana, hääkirjana ja ihana lahjana. Se kerää ystävien viisaat ajatukset ja sielun värit samoihin kansiin.
Hetkinen #2 -vlogissa fiilistellään yleisimpiä väärinymmärryksiä mindfulnessiin liittyen ja avataan aiheita MythBuster-meiningillä! Oivalluttavia katseluhetkiä toivoo Aleksi.
7 väärinymmärrystä mindfulnessista:
Mindfulness on uskonnollista (Tästä voisi spekuloida maailman tappiin asti. Videolla pyrin antamaan mahdollisimman tiiviin ja selkeän vastauksen tähän.)
Mindfulness on vaikeaa
Mindfulness-harjoitukset ovat pakoa vaikeista ajatuksista, tunteista ja asioista
Mindfulness on hihhuleiden hommaa
Mindfulness-harjoitteluun haaskautuu liikaa aikaa
Mindfulness-harjoittelun tavoitteena on mielen tyhjentäminen
Mindfulness on rentoutumista
Voi olla, että teen tästä vielä jatko-osan. Mikä on sinun mielestä sellainen väärinymmärrys mitä olisi hyvä käsitellä?
Meitä kiinnostavat myös tarinat näyttöruudun toisella puolen. Kurkkaamme tällä palstalla aktiivisten Hidasta elämää -lukijoiden sielunmaisemiin pienen esittelyn muodossa.
Paula nauttii oleskelusta luonnossa.
Paula on 63-vuotias eläkeläinen, joka asuu ja viihtyy Lahdessa kämppäkaverinaan veikeä ja utelias papukaija Otto Tormukki. Työurallaan Paula on tehnyt monenlaista, viimeisimmäksi myyntitöitä. Nyt eläkkeellä työn virkaa toimittaa vapaaehtoistyö maahanmuuttajien parissa, joka on Paulalle antoisaa ja mielekästä toimintaa. Kansainvälisyys on tullut tutuksi aiemmin myös 10 vuoden ajan Hollannissa asuessa, jossa Paula opiskeli kielen.
Hidasta elämää –sivustolle Paula eksyi sattumalta jo kuukausia sitten, ja on todella iloinen sivuston löytämisestä. Hän pitää erityisesti jutuista, jotka käsittelevät henkisiä asioita, opastavat henkiseen kasvuun ja tasapainoon.
Otto Tormuk Hornet van der Vloed von Spitfire
Sivuston aiheista tärkeimpiä Paulalle ovat esimerkiksi meditaatio ja jooga, jota hän on aikanaan harrastanut yli kymmenen vuotta. Paula kertoo, ettei ole koskaan ollut materialisti, ja on jo vuosien ajan riisunut turhan kiireen ja krääsän elämästään. Henkiset arvot ovat Paulalle tärkeitä, ja hänen mukaansa itsensä kuunteleminen ja rakastaminen ovat oiva tie onnellisuuteen.
Hidastaminen tarkoittaa Paulalle konkreettista tahdin hidastamista. Hän ottaa aikaa hiljentymiseen mieluiten metsässä, johon tekee pieniä meditaatioretkiä. Paulalle tekee hyvää huomata, että myös huomenna on päivä ja aikaa tehdä asioita.
Arvoikseen Paula luettelee muun muassa suvaitsevaisuuden, ennakkoluulottomuuden, empaattisuuden, lempeyden ja armollisuuden. Hän ei tuomitse ketään pelkästään ihon värin tai uskonnon perusteella, ja on sitä mieltä, että ennakkoluulo on pahasta. Vahvoja mielipiteitä saa toki tuoda julki, mutta silloin on tiedettävä tosiasiat, eikä voi nojautua luuloihin.
Iän karttuessa Paula kertoo oppineensa olemaan itselleen armollinen ja antamaan itselleen luvan myös mokailla. Täydellisyyttä hän ei tavoittele, sillä mielen tasapaino on hänelle tärkeintä.
Paulan hyvinvointivinkkinä on: ”Turha kiire pois. Metsään kulkemaan ja halaamaan puita. Ota aikaa itsellesi ja rakasta itseäsi.”
Olen saanut viime vuosina kohdata paljon surua sekä omassa että muiden elämässä. Olen viimeisen kolmen vuoden aikana surrut avioliiton päättymistä, kahden mummun kuolemaa, tutun työpaikan jättämistä ja montaa muuta asiaa. Ja masennusvuosinani vasta surinkin. Itkin surujani aivan loputtomasti, melkein kuin olisin ollut koko maailman surujen äärellä kunnes itku loppui ja oli poissa hyvin monta vuotta. Onneksi itku palasi.
Suru liittyy luopumiseen ja irti päästämiseen. Nuo kaksi ovat vähän kuin muotisanojakin. On henkistä päästää irti asioista, jotka eivät palvele meitä. Aiheesta olen itsekin kirjoittanut ja puhunut, mutta jotain irti päästämisessä, joka sinänsä voi olla iloinen ja vapautta asia, unohtuu, jos unohtaa inhimillisyyden – ihmisenä elämisen. Luopumisen ja irti päästämisen voi henkistää niin, ettei surulle jää tilaa vaan se asettuu sielun sopukoihin ja koteloituu, mutta ei häviä mihinkään.
Soili Poijulan kirja Surutyö on itselleni tärkeä kirja. Se on sitä sekä ammatillisesti että henkilökohtaisesti. Poijula kirjoittaa, että suru on joukko reaktioita menetykseen tai menetyksen uhkaan. Surureaktiot ovat eri ihmisillä erilaisia ja kestävät joillakin lyhyen ajan ja toisilla pidemmän aikaa. Joka tapauksessa suru on hyvin tunne, joka saattaa voimakkuudellaan ja kestollaan yllättää.
Surun kohdalla puhutaan surutyöstä. Kovaa ja raskasta työtä sureminen onkin – se on hyvin kokonaisvaltaista ja tuntuu koko kehossa ja mielessä. Surutyö sanana on sikäli harhaanjohtava, että siihen liittyy häivähdys siitä, miten suru otetaan projektiksi, jolla on alku ja loppu ja se on siinä sitten.
Surutyö voidaan ymmärtää toisinkin – suru tulee ja tekee työtä meissä. Se möyhentää ja myllertää, saa meidät itkemään, vihaamaan, masentumaan, syyllistymään ja muistelemaan kaiholla menetettyä. Vaikeaa sureminen on, koska se tekee niin kipeää. Joskus suru antaa lepopäiviä jatkaakseen taas. Suru on vieraana niin kauan kuin sen täytyy olla, yleensä se jää loppuelämän kaveriksi ainakin jossain määrin. Surutyön tarkoituksena on luoda uutta suhdetta menetettyyn kohteeseen. Surun kohdehan voi olla melkein mitä vaan, mistä olemme päättäneet luopua tai joutuneet luopumaan. Tavoite ei siis ole unohtaa tai katkaista välejä menetyksen kohteeseen.
Surun kanssa eläminen on välttelemisen ja kohtaamisen tanssia. Itse ajattelen, että surutyö on jollain tavalla tehty sitten, kun surua ja surun kohdetta pystytään katsomaan katsetta kääntämättä ja ainakin jossain määrin hyväksymällä se, että menetys ja suru ovat tapahtuneita tosiasioita. Pikkuhiljaa suru asettuu osaksi omaa elämänkaarta eikä ole siitä erillinen osa vaan osa oman elämän kokonaisuutta.
Mitä sitten on lupa surra? Sitäkin minulta kysytään. Saanko itkeä sitä, etten lapsena tuntenut itseäni rakastetuksi? Saanko surra lasta, joka ei koskaan syntynyt? Saanko surra koiraa, joka oli minulle tosi rakas? Onko minulla oikeus itkeä terveyteni menettämistä? Tai sitä että elämä tuntuu valuvan jostain syystä hukkaan? Kaikkea saa surra ja pitääkin surra. Anna surujesi olla ja tulla päivänvaloon.
Joskus surua on vaikea tunnistaakin. Se voi olla piilossa vihan, katkeruuden ja jonkin muun tunteen alla. Ja varsinkin jos menetykseen liittyy jotain traumaattista, on surun vaikea päästä pintaan. Siksi onkin tärkeää työstää trauma surun päältä pois. On tärkeää surra, mutta on myös tärkeää antaa surun tehdä tehtävänsä ja lähteä itsestä pikkuhiljaa pois.
Joskus suru jää kehoon asumaan ja ruokkii kärsimystä – suruidentiteetti voi olla jotain, mihin jää kiinni ja joka palvelee meissä jotain. Suruun liittyykin usein jonkinlaisia roolisiirtymiä: terveestä sairaaksi, aviopuolison roolista lesken rooliin tai eronneen rooliin ja niin edelleen. Roolisiirtymät ovat raskaita ja kuluttavat voimavarojamme, vaikka kyse olisi positiivisista roolisiirtymistä. Rituaaleillakin on surussa tärkeä merkitys, ne ovat siirtymäriittejä elämänvaiheista toisiin ja eri rooleista toisiin siirryttäessä.
Olisipa meillä jokaisella joku, joka näkee surumme ja syvimmät murheemme. Olisipa turvaverkosto, joka ottaa kopin silloin, kun uhkaamme pudota pohjalle. Olisi joku, joka kysyisi, miten jaksamme ja toisi ruokaa silloin, kun itse emme jaksa sitä laittaa. Olisi joku joka oikeasti välittää. Voisitko sinä olla se joku, jo tänään?
Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.
Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.
Kirjeen kirjoittajat: Hidasta elämää -kirjoittajat Miia Moisio ja Samuel Glassar. Aihe: Masennus. Samuel tarkastelee masennusta ulkopuolisen silmin ja Miia vastaa tekstiin masennuksen kokeneen näkökulmasta. Muuta: Kirjoittajat eivät ole koskaan tavanneet toisiaan.
Samuel Glassar
Samuel: ”En sanoisi kokeneeni koskaan syvää masennusta, eikä sanomaani tässä ei tule ottaa liian tosissaan vaan lähinnä pohdintana. Olen viettänyt pitkiäkin aikoja yksin ja mieli ajautuu tällöin helposti ajattelemaan negatiivisesti. Silti koen, että yksin vietetyt ajat, ovat olleet suurimpien oivallusteni ja elämänilojeni pohjana. Yksin ollessa tulisi olla pakoilematta tekemättömyyden tunnetta ja yksinolon tunnetta ja antaa ajatusten liikkua vapaasti, vaikka se tuntuukin väärältä ja vastoin oletusarvoja. 24 tuntia tai jopa viikko ilman minkäänlaista tekemistä on yksi parhaista terapian keinoista mitä voisin kuvitella. Mieli rauhoittuu totaalisesti, koska se ei saa virikkeitä mistään.”
Miia Moisio
Miia: ”Minä voin sanoa kokeneeni syvän masennuksen. Koin sitä niin kauan, että lopulta minä olin masennus – ei ollut minua vaan minä ja sairautemme olimme yhtä. On vaikeaa kuvailla sitä, mitä on elää todellisen masennuksen kanssa. Se on jotain ihan muuta kuin oivallusten tai elämänilon pohja. Se on pimeä ja yksinäinen kaivo, jonka reunoista ei saa kiinni, vaikka kuinka yrittää. Sen imu on valtavan kova. Se on kuin musta aukko sisällä, joka imee kaiken valon ja vetää mukaansa pimeyteen. Olla tekemättä mitään on masentuneelle jatkuva olotila – pylly ei yksinkertaisesti nouse penkistä. Ei ole iloa, ei toivoa eikä voimaa.”
Samuel: ”Sanoisin masennuksia olevan erilaatuisia. On masennusta, missä ihminen ei ole tietoinen oman mielensä luonteesta ja toiminnasta, masennusta missä henkilö on tietoinen ajatuksistaan, mutta syyttää elämäntilanteestaan ulkopuolisia asioita ja masennusta missä henkilö tietää olevansa vastuussa elämästään, mutta kokee, ettei yksinkertaisesti pysty tai jaksa taistella raskasta olotilaa vastaan.”
Miia: ”Masennuksia on erilaisia. On alakuloa, lievää, keskivaikeaa ja vaikeaa masennusta. Hetkellistä masennusta ja kroonistunutta vuosia kestävää kärsimystä. Masennusta on vaikea tunnistaa, sitä on vaikea hoitaa ja siitä toipuminen voi kestää hyvinkin pitkään.
Minunkin mielestäni vastuulla on iso rooli masennuksesta toipumisessa. Usein masennukseen liittyy uhriutumisen ajatusta, kärsimyskruunun ylläpitoa ja vastuuttomuutta, koska on opittu selviytymään juuri sillä tavalla. Masennus on lapsena yksin selviytymään jätettyjen, näkymättömiksi tehtyjen ja vastuuta kantaneiden ihmisten sairaus. Masentunut kokee syvää tyhjyyttä, yksinäisyyttä ja selittämätöntä koti-ikävää.”
Samuel: ”Kaikilla masennuksen muodoilla on kuitenkin yksi yhteinen piirre: ne ovat mielen ja ajatusten luomia olotiloja. Ongelmia ei ole olemassa. Ongelma on mielen luoma illuusio. Tässä hetkessä mikään ei koskaan ole väärin tai huonosti. Helvetti on päämme sisällä ja taivas tässä, nyt.”
Miia: ”Moni masentunut kokee olevansa vääränlainen ja rakkauteen kelpaamaton. Ongelma on se, että kokemus on niin todellinen ja todeksi koettu. Vaatii paljon työtä kääntää päänsä ihan toiseen asentoon ja katse siihen suuntaan, jossa näkyy valoa ja rakkautta pimeyden ja vihan sijasta. Valo voi häikäistä pitkään pimeässä kulkenutta ja pelottaa.”
Samuel: ”Koemme suuren osan elämästämme päämme sisällä. Mietimme ja pohdimme paljon, koska tärkeimmät tarpeemme on jo tyydytetty. Jäljelle jäävän energian käytämme ajatteluun, mutta ratkaisu masennukseen ei löydy päästämme. Saatamme analysoida ja pohtia tilanteemme puhki, ilman parantavaa vaikutusta olotilaamme.”
Miia: ”Masentunut todellakin pohtii ja pähkäilee paljon, analysoi analysoimasta päästyään ja tietää usein kyllä, miksi mieli on masentunut. Mutta ei osaa lopettaa ajattelemista. Psykoterapia usein vahvistaa analysoinnin taitoa. Jatkuva ajattelu kuluttaa sekä fyysisiä että henkisiä voimavarojamme. Itse löysin ajatteluni ja analysoimiseni rauhoittamiseen mindfulnessin; hyväksyvän tietoisen läsnäolon ja saattelin itseni lempeästi mutta päättäväisesti takaisin sinne, missä minä olen.”
Samuel: ”Masennuksen vastakohta ei ole onnellisuus, vaan itsensä ilmaisu. Itsensä ilmaisu tapahtuu keholla. Eleillä, liikkeillä, tekemällä asioita raajoilla, fyysisesti: maalaus, tanssi, laulaminen, puhe, avoimuus, huutaminen, itkeminen jne.
Masennus poistuu antamalla kehon liikkua tavalla miten se haluaa liikkua. Kohtaamalla sisäiset lukot täysin ja käymällä ne läpi. Tuntemalla tunteet 100-prosenttisesti, mikä voi tarkoittaa huutamista, itkemistä, potkimista yms.”
Miia: ”Masennus on pysähtynyt olotila. Koko keho on kuin unessa tai jäässä, supussa. Masennuksen hoidossa korostetaankin liikkumaan lähtemistä ja siinä on syvää viisautta. Jäässä oleva keho pitää saada liikkeelle, jotta energia alkaa virrata. Eikä huvita liikkua vaikka tietää sen tekevän hyvää. Masentunut saattaa kovastikin kapinoida liikkumiskehotuksia vastaan, koska tuntuu siltä, ettei huvita eikä jaksa.”
Samuel: ”Masennus on tavallaan tunteiden ilmaisemattomuudesta johtuva oire. Kokiessamme jotain traumaattista tai surullista pidätämme usein tunteita, koska koemme niiden olevan häpeällisiä tai väärin. Seurauksena tunteet patoutuvat sisällemme ja pursuavat ulos myöhemmin väärässä paikassa ja väärään aikaan.”
Miia: ”Monella masentuneella taitaa olla särkynyt sydän? Ihminen tekee kaikkensa suojatakseen haavoittunutta rakkauttaan. Ja suree loputtomasti ja vihaa itseään. Uskon, että moni masentunut itkee eniten ja tiedostamattaan sitä, että kokee häpeää eli vääränlaisuutta. Sitä ettei heidän rakkauttaan otettu vastaan ja annettu samanveroisena takaisin. Kun ei ole kosketusta omaan sisimpään, ei omia tunteitakaan voi tuntea – aivan kuin niitä tai koko ihmistä ei olisikaan, vaikka onkin. Mutta tie takaisin itsen ääreen on mahdollista etsiä ja löytää.”
Samuel: ”Mikään masennus ei ole pahasta. Päinvastoin; se on ihmiskehon tapa parantaa. Kaikki vastaavanlaiset oireet ovat kehon ilmoituksia siitä, että elämämme ei ole tasapainossa. On myös hyvä pitää mielessä, että usein vaikeat ajat elämässä ovat valmistautumista jotain paljon suurempaa ja hienompaa varten 🙂 #staystrong”
Miia: ”Masennus tuntuu pahalta. Itsekin uskon, että sairaudella on sanomansa. Masennuksen (rakkaudettomuuden) sanoman uskon olevan rakkaus. On tärkeää oppia rakastamaan itseään, rakkaus parantaa ja tekee vapaaksi. Syvällä pimeässä ovat lähekkäin pelko ja rakkaus, valo ja pimeys. Pimeydessä ja puristuksissa valmistellaan jalokiveä, joka tulee näkyviin sitten, kun on oikea aika ja kantajansa lupa päästää valo pimeään.”
Kesä on loistavaa aikaa viettää täyttä elämää. Pienillä ajatuksilla ja muutoksilla perusrutiineihin saamme miellyttävän muutoksen tuulahduksen. Ehkä annat näille kesäpaastoille mahdollisuuden.
Sosiaalinen media
On myönnettävä että aika suuri osa meistä on kiinni erilaisissa medioissa. Viimeisen 5-10 vuoden aikana on tapahtunut iso askel lisääntyneeseen some maailman käyttöön. Yhden kyselyn mukaan, jossa tarkasteltiin 65 maata, yli 70% omistaa älypuhelimen. Ja mikä hurjinta keskimääräinen päivittäinen puhelimen tarkistaminen tapahtuu 110 kertaa päivässä. 110 kertaa päivässä! Teknologia on tullut jäädäkseen ja se on ehdottomasti hieno asia. Meidän sisäinen biologinen tarpeemme ei ole kuitenkaan juuri ehtinyt muuttua vuosituhansiin. Sen takia on hyvä tiedostaa koneiden vaikutus fyysiseen jaksamiseen. Ennenkaikkea jos koneiden käyttö johtaa fyysisten tarpeiden laiminlyömiseen. Tietenkään kaikki eivät saa negatiivisia vaikutuksia mutta yhä useampi tuntee koneiden kuormituksen kehossaan. Jos tunnet seuraavat paastot haasteellisiksi, suosittelen niitä silloin kokeilemaan.
– Katson joka päivä some kanavia –> katson 2 päivänä viikossa viestit
– Katson viikottain some kanavia — > jätän kokonaisen kuukauden somen tauolle
– Luen s.postit useasti päivässä — > luen s.postit vain kerran päivässä
– Käytän somea samoin kuin ennenkin ainoastaan sillä erolla että teen valinnan tietoisesti, en reaktiivisesti (piippausärsyke = katson puhelinta)
En tiedä puhutteleeko nämä ketään mutta suosittelen miettimään näitäkin vaihtoehdoiksi. Usea meistä kaipaa yhteyttä, hyväksyntää ja rakkauden tunnetta näistä medioista. Kyseiset tunteet on saatavilla huomattavasti syvemmin aidoista ihmiskohtaamisista. Ei tässä mitään uutta ole, muistutan vain siitä minkä sinä jo tiedät.
Puolipäiväpaasto
Paasto sanasta tulee monille mieleen jotain missä kiristetään, tunnetaan olo heikoksi ja vaikeaksi. Näin ei mielestäni tarvitse olla. Itse olen kovasti tykästynyt puolipäiväpaastoon. Se toimii yksinkertaisesti.
– Syö edellisenä iltana iltaruoka esim. klo. 18
– Juo pelkästään vettä tai yrttiteetä syömisen jälkeen
– Nuku ja kun heräät nauti pelkästään vettä tai yrttiteetä
– Syö n. klo.9-13 välillä, kuunnellen kehoa ja sen tuntemuksia
Jos syömme kaiken aikaa keho ei pääse jatkamaan yön aikana alkaneita puhdistustoimia loppuun asti. Paasto auttaa kuonien poistumisessa sekä hormonaalisessa nollauksessa. 18-10 välille mahtuu jo 16 tuntia syömättömyyttä. Tämä ei ole liian pitkä paasto mutta antaa silti paaston hyötyjä. Kesä on loistava aika tällaiselle kokeilulle, koska aurinko antaa meille energiaa touhuamiseen. Jos olo tuntuu hyvältä kokeile paastoa 2-5pv viikossa. Paastosta voi olla hyötyä.
– Ylipainoisille
– Mielen selkeyteen
– Veriarvoihin
– Pitkäikäisyyteen
– Hormoneihin kuten kasvuhormonin toimintaan vaikuttaa positiivisesti
Kenelle ei välttämättä sovi:
– Kilpirauhasen vajaatoimintaa kokeville ihmisille
– Heikoille ja toipuville potilaille
– Vanhemmille naisille (kahdesta viimeisestä on myös toisenlaistakin mielipidettä)
Vaihtoehtoja paastolle:
Seuraavat eivät ole paastoja mutta toimivat silti loistavasti
– Puolipäiväpaasto sillä erotuksella että aamulla juodaan kahvia jossa on voita ja mct- öljyä
– Sama kuin edellinen mutta aamulla juodaan matchaa tai matea, kookosöljyllä ja mct-öljyllä lisättynä
Luontokylpylä
Tämä on minun henkilökohtainen suosikkini. Ulkoilmakylpylä joka sijaitsee kaikkialla maailmassa. Sähkömagneettinen säteily vaikuttaa moniin meistä. Parhaimpia tapoja on sulkea kännykkä kun se on taskussa, olla vähemmän koneella ja enemmän ulkoilmassa kosketuksissa maahan. Mitä enemmän olemme suorassa yhteydessä äiti maahan sitä vähemmän meillä on tulehdusta kehossa, jokainen tietää tämän intuitiivisesti. Se tunne kun olemme kävelleet hiekalla järven tai meren äärellä pitkään. Sen tunteen kun tulemme marjametsästä tai puutarhasta kädet mullassa. Jotain maagista tapahtuu kun olemme yhteydessä elävään maaperään. Kokeile näitä jos et ole vielä päässyt testaamaan:
– Juo lähdevettä kokonaisen viikon verran
– Pistä paljaat jalat maahan päivittäin
– Halaa puita (puut ovat myös elävää materiaalia)
– Makaa paljaalla iholla nurmikolla jalat ylösnostettuna
– Ui järvessä aina koneellisen kuormituksen jälkeen (esim. päivä tietokoneella)
– Sulje silmät ja kuuntele luontoa sekä aisti ympäristö
Kohti kesää hyvällä fiiliksellä mennään. Ja kuten aina mitä tahansa teetkin, tee se täydellä sydämellä, hengittäen ja rakastaen toisia siinä vierellä. Aurinkoista sisäistä paistattelua.
Jätän sinut tähän seuraavaan ajatukseen.
On helppoa miettiä aina jälkeenpäin, mitä olisi voinut tai pitänyt tehdä. Mutta juuri elämämme pikku mokat muokkaavat meistä ainutlaatuisia. Juju on käyttää virheitä kasvamiseen. Tässä kymmenen vinkkiä, joiden avulla voit keskittyä siihen, miten elää tässä hetkessä – ja lakata vatvomasta menneitä.
1. Ole ihan rauhassa oma outo itsesi.
Ja ota siitä hyöty irti! Kysynnän ja tarjonnan markkinoilla olet kuumaa, uniikkia tavaraa. Kohtele myös itseäsi sen mukaisesti.
2. Lakkaa miettimästä, mitä muut ajattelevat.
On mahdotonta kontrolloida muiden mielipiteitä sinusta. Voit yrittää koko elämäsi tehdä hyvää vaikutusta muihin, ja loppujen lopuksi epäonnistua. Älä tuhlaa aikaasi muiden ihmisten miellyttämiseen. Heidän miellyttämiseen, joiden mielipide merkitsee vähemmän kuin omasi. Tee valintoja, jotka miellyttävät sinua, niin itseluottamuksesi kasvaa.
3. Noudata kolmen sekunnin sääntöä.
Joka kerta, kun tekee mieli vastata jollekin kiukkuisena tai vihaisena, hengitä kolme sekuntia. Rauhoitu ja mieti miltä tuntuu loukata toista ihmistä. Se ei ole koskaan sen arvoista. Näin säästyt tulevaisuuden katumukselta.
4. Älä tuhlaa aikaasi ihmisiin, joista et pidä.
Kuulostaa itsestäänselvyydeltä? Mutta kuinka usein osallistut juhliin tai tehtäviin, koska sinun pitää? Aika on meidän kallisarvoisin resurssimme, jota ei pitäisi tuhlata tapahtumiin tai ihmisiin, joista emme pidä. Eniten ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan sitä, etteivät viettäneet enemmän aikaa rakkaittensa kanssa. Priorisoi heidät nyt. Tulet olemaan iloinen, että teit niin!
5. Rakasta työtäsi.
Vietämme töissä enemmän aikaa kuin muualla. Jos työsi imee sinut kuiviin, tylsistyttää tai tekee sinut onnettomaksi, se on väärä työ. Jos et ole varma, mitä haluaisit tehdä, ota aikaa itsetutkiskeluun. Muussa tapauksessa, nyt on aikasi ottaa askel lähemmäksi unelmatyötäsi. Mikä pidättelee sinua?
6. Kunnioita virheitäsi.
Virheet ovat oppitunteja. Epäonnistuminen ei ole jotakin, mistä tulisi ruoskia itseään. Se on jotakin, mitä juhlia. Se tarkoittaa, että olet yrittänyt. Opi virheistäsi, anna itsellesi anteeksi, ja suuntaa nenä kohti uusia tuulia!
7. Lopeta kehujen kalastelu.
Minkä tahansa tekeminen vain menestyksen kiilto silmissä, johtaa lähes väistämättä pettymyksiin ja katkeruuteen. Käytä aikasi sellaisiin asioihin, joiden tekeminen tuottaa iloa ja tyytyväisyyttä. Silloin positiiviset mielipiteet ovat plussaa, negatiiviset epäolennaista.
8. Ole rehellinen.
Tyhjät lupaukset satuttavat ja tuottavat pettymyksen. Pidä sanasi aina kun mahdollista. Jos jotakin väistämätöntä tulee tielle, selitä tilanne ja tarjoa vaihtoehtoja. Se saa ihmiset tuntemaan olevansa etusijalla, vaikka jouduitkin tuottamaan pienen pettymyksen.
9. Pidä huoli kehostasi. Se on ainoasi.
Tiedätkö, kuinka lentokoneessa ohjeistetaan pukemaan happinaamari ensin itselleen, vasta sitten toiselle? Noudata tätä ohjetta myös terveytesi suhteen. Olet parempi ja tuotteliaampi ihminen, kun pidät itsestäsi huolta.
10. Harjoita kiitollisuutta.
Vaikka asiat olisivat miten huonosti, aina on jotakin, mistä olla kiitollinen. Onko sinulla puhdasta vettä juotavaksi? Entä ruokaa jääkaapissasi? Kun tietoisesti ajattelet asioita, joista olet kiitollinen, negatiiviset asiat alkavat näyttää pienemmiltä ja vähemmän musertavilta.
