Sivu 375 – Hidasta elämää

Uuden ajan ihmissuhde on rehellistä kohtaamista ilman prinssi- ja prinsessaleimoja

Olen ollut tähänastisen elämäni aikana kolmessa parisuhteessa. Kaikilla on ollut jokin tietty nimilappu; eri vaiheissaan suhteet ovat kuuluneet mikä mihinkin ihmissuhdekategoriaan.

Ensin ehkä vapaamuotoisesti tapaillaan. Sitten sovitaan, ettei tavata muita, eli seurustellaan. Jossain vaiheessa seurustelu saattaa edetä avoliitoksi, lopulta ehkä kihlaukseksi ja avioliitoksi asti.

Nimilappujen antaminen tapahtumille ja ilmiöille antaa ihmiselle mahdollisuuden jäsentää maailmaa mielessään ja säästää siten aivokapasiteettiaan. Siksi kahden ihmisen yhteisestä polusta tulee ’parisuhde’ ja jaetusta kodista ’avoliitto’. Nimen myötä kustakin ainutlaatuisesta ilmiöstä tulee tuttu, ymmärretty, ja tiedämme, miten siihen suhtautua, eikö?

Nimilaput tuottavat kuitenkin myös ongelmia. Kun ihmissuhde on luokiteltu, sitä aletaan katsoa tietynlaisten lasien lävitse. Tapailulle on omat linssinsä, avioliitolle taas toisenlaiset. Tässä tapauksessa lasit eivät kirkastakaan maisemaa vaan pikemminkin sumentavat, sillä ne sisältävät kaikenlaista roskaa, jota kyseiseen ilmiöön liitämme: uskomuksia ja odotuksia, pelkoja ja toiveita, tarinoita siitä, miten kyseisen suhteen meidän mielestämme kuuluu toimia.

Lasit rajaavat ratkaisevasti sitä, mitä me todellisuudesta havaitsemme. Ne estävät meitä näkemästä ihmissuhdetta sellaisena kuin se on ja luovat kuilua odotusten ja todellisuuden välille. Todellisuuden sijaan näemme sitä mitä haluamme nähdä tai sitä mitä eniten pelkäämme.

Ihastumme odotuksilla täydennettyihin mielikuviin ja romanttiseen tarinaan, jonka käänteiden toivomme muistuttavan erehdyttävästi teatteria, elokuvia ja romaaneja – niissähän on luotu stereotyyppinen käsitys ihanteellisen suhteen draaman kaaresta. Tai sitten vihastumme pienistäkin asioista, jos niillä on omassa uskomusjärjestelmässämme merkitystä. (”Hän ei tuonut minulle kukkia syntymäpäivänä = hän ei siis rakasta minua.” Jos ajattelet näin, asiahan on tietysti totta, vai mitä?)

Kaiken huipuksi ei ole olemassa yleisiä laseja, jotka sopisivat kaikille, vaan JOKAINEN meistä katsoo JOKAISTA kategoriaa omien ainutlaatuisten lasiensa läpi. Muun muassa siitä syntyvät mahdolliset ristiriidat puolisoiden välillä.

Ulkoa opitut uskomukset tuovat ihmeellisiä sääntöjä (ja taas siten lisää pelkoja, epäröintiä ja ei-ehkä-mihinkään perustuvia toiveita) suhteiden etenemiselle. Kannattaako ensimmäisillä treffeillä mennä sänkyyn? Milloin on sopivaa muuttaa yhteen? Vaikka naistenlehdet sanoisivat mitä, väitän, ettei kukaan osaa vastata oikein. Eivät edes asianosaiset itse, muuten kuin tekemällä ratkaisuja, jotka perustuvat aitoihin tunteisiin ja rehellisyyteen. Suhteen kestävyyden kannalta sekään ole vielä tae mistään.

Missään ei ole luvattu, että tiettyä tunnetta odottamalla tai seuraamalla tai tietyn määrän työtä tekemällä pääset sateenkaaren päähän. Minun uskomukseni on, että läheskään kaikkia hyviäkään suhteita ei ole tarkoitettu kestäväksi lopun ikää. Eikä se tee suhteesta yhtään huonompaa. Kaikella on aikansa.

Pohdiskelen parhaillaan, millainen on se uuden ajan ihmissuhde, jonka nykyinen minäni haluaa. Ainakaan se ei perustu yksinolemisen tai hylätyksi tulemisen pelkoon eikä takertumisen tarpeeseen. Se ei perustu yksinomaan samaan osoitteeseen, yhteiseen sukunimeen, tietyissä piireissä näyttäytymiseen tai muuhunkaan ulkoiseen seikkaan. Niitä voi joskus tulla, mutta niitä ei suhteen kannattelemiseen tarvita.

Uuden ajan ihmissuhde perustuu vapauteen viettää aikaa toisen kanssa, koska molemmat haluavat niin. Valinnan mahdollisuus on voimassa joka päivä uudestaan ja uudestaan – koska ulkoiset raamit eivät muodosta pakkoa yhdessäololle.

Uuden ajan ihmissuhde perustuu toisen kohtaamiseen – ilman ”Unelmien prinssi/prinsessa”-laseja, aitouteen sekä täyteen rehellisyyteen omista tarpeista, toiveista ja tunteista. Ensin rehellisyyteen itselle, sitten myös toiselle.

Uuden ajan ihmissuhde perustuu avoimeen ja kärsivälliseen suhtautumiseen ilman tarvetta tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Se tarkoittaa ruusuisista odotuksista irtipäästämistä ja luottamusta siihen, että asiat etenevät juuri niin kuin niiden tässä suhteessa kuuluu edetä.

Uuden ajan ihmissuhteessa ollaan läsnä tässä ja nyt, ja nautitaan siitä, mitä on. Huomisesta ei muutenkaan koskaan tiedä, joten saman tien voin lakata suunnittelemasta, toivomasta ja pelkäämästä, ja keskittyä olemaan kiitollinen.

Kuvat: Unsplash ja Matti Lahtinen

Julkaistu aiemmin Elämän flow -blogin omilla sivuilla kesäkuussa 2014. Sittemmin kirjoittaja on asettunut hyvin onnellisesti uuden ajan ihmissuhteeseen, johon mahtuu sopivassa suhteessa yhteisiä joogahetkiä ja moottoripyöräilyä sekä vihermehuja ja viinilasillisia.

Viikon viisi voimakuvaa

Hidasta elämää –Instagramin (@hidasta) ja –Facebookin viisi suosituinta voimakuvaa, ole hyvä!

Tiedätkö, kuka olet?

Olen pohtinut paljon luonteeni kehitystä. Miksi lapsena niin sosiaalinen ja luova luonteeni on nykyään introvertimpi ja varautuneempi? Missä on se oikea minä, vai olenko minä luonnollisesti kasvanut ja muuttunut, eikä sitä lapsuuden minää ole enää olemassa? Vastauksia näihin isoihin kysymyksiin lähdin hakemaan asiantuntijoilta Tommi Kujalalta ja Emilia Vaskolta, jotka pyörittävät nykyaikaista henkistä koulua, Kehto Koulua, Siuntion kauniissa luonnon maisemissa.

Emilia Vasko, VTM, on toiminut yritys- ja johtajavalmentajana noin 15 vuotta ja valmistunut mm. Suggestoterapeutiksi, Rentoutusopastajaksi ja Enneagrammiohjaajaksi. Tommi Kujala, KTM, jätti 15 vuoden ammattijohtajan paikkansa markkinointialan huipulla vuonna 2008 ja on sittemmin opiskellut itsensä mm. Kundaliinijoogaopettajaksi, Integraalipsykologian Fasilitaattoriksi ja Henkiseksi Valmentajaksi.

Luonne vai persoona?

Ensin oli määriteltävä ne käsitteet, joista puhumme. ”Luonne ei ole niinkään psykologinen termi vaan yleiskielen sana. Luonne on laaja kokonaisuus, johon vaikuttavat esimerkiksi perimä, kasvatus ja elämäntilanne. Luonne näkyy siinä, miten toimimme ja reagoimme kussakin hetkessä. Siinä missä luonne muuttuu ajan myötä kokemusten vaikutuksesta, persoonan ydin pysyy aina samana”, Emilia kertoo.

Luonne on siis se minun käyttäytymisessäni muuttunut tekijä, kun taas persoonani on pysynyt samana lapsuudesta lähtien. Tommi kuvailee: ”Persoona sanana tulee latinasta, ja se tarkoittaa maskia, naamaria. Käytännössä persoona on siis pintaa, mitä esitämme ulospäin. Samalla kuitenkin esitämme tätä myös itsellemme sisäänpäin. Emme usein tiedosta itse tätä esitystämme, kuinka käyttäydymme missäkin tilanteessa.”

Tommi korostaa tiedostamisen tärkeyttä: ”Vaikka persoonan ydintä ei voi muuttaa, omaa suhdettamme siihen voi, kunhan ensin tiedostamme oman persoonan ja minän erillisyyden. Persoona muodostaa reaktiomme automaattisesti, joten jos osaamme ottaa näihin reaktioihimme etäisyyttä, voimme päättää reagoida eri tavalla. Tämä ei ole kuitenkaan helppoa, se vaatii paljon tiedostettua työtä. Jos emme osaa erottaa persoonaa meistä itsestämme, koemme helposti olevamme uhriasemassa: Minä nyt vain olen tällainen, ei voi mitään.”

Persoonani kuvastuu siis reaktioissani erilaisissa tilanteissa. Luonteessani ulospäin näkyvät muutokset ovat vain persoonani reaktioita erilaisiin elämäntilanteisiin ja haasteisiin. Teoria alkaa seljetä, mutta mistä tiedän, mikä on sitä syvintä minuutta?

Kuka minä olen?

Emilia vastaa: ”On iso kysymys, kuka olet ilman persoonaa. Ihmisen minä on muuttuva. Se on täysin spontaania älykkyyttä, joka tekee juuri siinä hetkessä parhaat ratkaisut. On kuitenkin tehtävä tietoinen päätös toimia minän mukaisesti, muuten persoona ohjaa toimintaamme. Vaikka minän tieto on aina käsillä, ajaudumme useimmiten automaattisesti persoonan tuomiin reaktioihin tietoisen valitsemisen sijaan.” Tiedostaminen on siis avaintekijä toimiaksemme sen todellisen minän mukaisesti, eikä vain persoonamme reaktioiden ohjaamina.

Tommi tuo kuvioon mukaan vielä yhden toimijan, egon: ”Ihmisen minä on herkkä. Siksi sen ympärille rakentuu ego, joka minää suojellakseen johtaa tiettyihin reaktioihin. Esimerkiksi pakeneminen on yksi egon luoma selviytymiskeino. Ego ja sen luomat suojakeinot syntyvät kaikille. Ego alkaa kehittyä jo sikiövaiheessa, kun äidin raskausajan tuntemukset vaikuttavat lapseen.”

Tommi huomauttaa, että vaikka egon alkuperä on hyvä tarkoituksenaan suojata meitä, se myös estää meitä kohtaamasta todellisuutta. Egoa ei olekaan tarkoitus poistaa kokonaan, vaan sen voi ja se on tarkoitus hyväksyä ja tiedostaa sen vaikutus. ”Sen sijaan, että ajattelisin olevani yhtä kuin egoni ja sen ohjaama toiminta, voin ajatella, että minä olen minä ja minulla on ego, jonka toimintaa voin tarkastella ja päättää, toiminko sen mukaan.”

Tommi kertoo, että jos ihminen ei itse valitse tietoisesti toisin, ”luonnon painovoima” vetää meitä alaspäin. Tämä luonnon painovoima voi ehtiä viemään meidät aivan pohjalle, itsemurhan kynnykselle, mutta sieltäkään nouseminen ei ole mahdotonta. ”Niinkin syvältä voi nousta se herääminen, että haluankin olla elossa. Heräämisestä alkaa matka kohti parempaa, vaikka työtä se matka vaatii. Buddhalaiset sanovat: Kun on riittävän monta kertaa lyönyt päätä seinään ja ajattelee, ettei tästä nyt vain pääse läpi, herätään katsomaan, että tuossa vieressähän on kokoajan ollut ovi. Meidän pitää kärsiä riittävästi, kunnes huomaamme mahdollisuuden löytää uusi tie.”

Kuinka voin kasvaa minuksi?

On olennaista osata tunnistaa omat sisäiset pakonomaiset tarpeensa. ”Aina kun tunnistat käyttäytymisessäsi jotain pakonomaista, voit todeta, että nyt persoonasi yrittää suojata joltain, joka on tulossa esiin. Persoonahan suojaa kivulta ja ahdistukselta, mitä uudet oivallukset usein vaativat käymään läpi ennen helpotusta. Näin ollen persoona suojaa kivulta, mutta myös kasvulta”, Tommi muistuttaa.

Tarpeiden tunnistaminen ja omien reaktioiden tiedostaminen vaatii työtä. Vaikka juuri sitä omaa juttuasi ei voi tietää kukaan muu kuin sinä itse, kannattaa ottaa vastaan apua myös opettajilta ja opeista, jotka ohjaavat oikeaan suuntaan. Tommi ohjeistaa: ”Voit oppia niiltä, jotka ovat kävelleet saman polun ennen. Sinun on itse käveltävä oma kasvun polkusi, mutta jos et tiedä mihin olet menossa, on vaikea edetä.”

Tommi muistuttaa kuitenkin olemaan tarkkana opastajia valittaessa: ”Tarjolla on laaja skaala menetelmiä ja ohjaajia, joten mieti, parantaako tämä oikeasti pysyvästi oloani, vai tarjoaako se vain hetkellisen avun. Mikään ulkoinen muutos ei tee sisäiselle rakenteelle mitään. Ongelma ottaa uudet vaatteet, mutta jos ei ole todella käynyt läpi omaa ahdistustaan, niin ongelma ottaa uuden muodon. Vapaus on sitä, että voin katsoa mitä ja ketä tahansa, mutta olla minä. Hyväksyä sen, mikä olen. Jos joudun sulkemaan maailmasta pois mitään, niin minä olen se, joka on rajoittunut.”

Tiedostaen kohti kasvua

Kehityksen ydin on tietoinen ajatteleminen. ”Ajattelu on persoonan väline. Persoonaa ei ole ilman ajattelua. Jos haluamme huomata minuuden ja persoonan erillisyyden, emme voi uskoa ajatuksiamme. Ne ovat yksi todellisuus, mutta ne eivät ole kaikki kaikessa. Intuitio, kyky sanattomaan ymmärrykseen, on meissä kaikissa, mutta kaikki me emme sitä huomaa”, Emilia kertoo.

Tällä vasta alkaneella tielläni kohti sen sisäisen minän löytämistä Tommin ja Emilian antamat eväät tiivistyvät mielessäni kolmeen ydinohjeeseen: tiedostan ajatukseni ja reaktioni, tiedostan niiden alkuperän mahdolliset syyt ja tietoisesti valitsen, toiminko reaktioideni pohjalta, vai ohjaako sisimpäni tekemään toisin.

”Vasta sitten, kun emme usko omia ajatuksiamme siitä, kuka olen, mitä muut ajattelevat minusta, mitä haluaisin että muut ajattelevat minusta ja mitä minä ajattelen minusta, voimme ymmärtää: Minä olen mitä olen”, Tommi tiivistää.

Haluaisin seurata kutsumustani (mutku mieluummin selittelen)

Oletko jäämässä lomalle työstä, jossa et viihdy? Haluaisitko viettää päiväsi tekemällä sitä, mitä rakastat? Kiehtooko oman kutsumuksen löytäminen ja toteuttaminen?

Monia kiehtoo – oman elämäntehtävänsä pariin astuminen on yksi henkisen kasvun inspiroivimmista askelista. Kuitenkin hyvin moni sanoo tässä kohtaa MUTKU.

1. ”Mutku en mä tiedä, mikä mun unelmahomma olisi.”

Harva automaattisesti tietää. Koska olet täysin ainutlaatuinen, ei myöskään sinun näköistäsi työtä ole jokaisessa puljussa.

Unelmatyössä yhdistyvät sinun vahvuutesi ja rakkaimmat intohimon kohteesi. Jotta toimenkuvasi tai yritysideasi voi alkaa muotoutua, saatat tarvita aikaa, itsetutkiskelua ja asioiden jäsentämistä mielessäsi. Mistä innostut? Minkälaisten asioiden parissa voisit viettää aikaa loputtomiin? Missä olet hyvä? Mitä vahvuuksia käytät mieluiten? Leikittele ajatuksilla. Yhdistele luovasti erilaisia vaihtoehtoja. Älä sano ajatuksille ei, anna niiden tulla. Sinun ei tarvitse toteuttaa mitään, mutta mutkuttelun sijaan ala laajentaa mieltäsi erilaisilla mahdollisuuksilla.

Et ehkä keksi heti, mitä haluaisit tehdä. Älä yritä pakottaa vastausta esiin. Luultavasti tarvitset myös ajanjaksoja, jolloin annat asian hautua ilman aktiivista ajatustyötä.

Aloin itse kaivata alanvaihtoa toimittajan työstä yhdeksän vuotta sitten. Selvittelin koulutusvaihtoehtoja, mutta mikään ei tuntunut oikealta. Joidenkin vuosien ajan pyörittelin ylläolevia kysymyksiä paperilla. Odotin esiripun avautuvan silmieni edessä, mutta niin ei käynyt.

Luotin siihen, että asia selkenee joskus. Ensin siirryin silloisella alallani yrittäjäksi. Yrittäjyyden myötä sain ensimmäiset maistiaiset siitä, miltä tuntuu toimia inspiraation ohjaamana. Viisi vuotta sitten osasin ottaa konkreettisia askelia kohti kiinnostuksen kohteitani. Vähitellen uusi työ valmentajana hyvinvoinnin parissa alkoi muotoutua.

Pian huomasin myös, että se mikä on unelmatyötäni nyt, ei välttämättä ole sitä enää parin vuoden päästä. Unelmatyön ei tarvitse olla staattinen tila. Se saa kasvaa ja kehittyä jatkuvasti tekijänsä mukana.

2. ”Mutku en mä tiedä, miten mun lempijutuista voisi tulla työ tai kuka siitä maksaisi.”

Harva intohimoyrittäjä on kerrasta ryhtynyt tienaamaan harrastuksellaan kolmen tonnin kuukausipalkkaa. Niinkin voi tapahtua, mutta jos kannattavan asetelman rakentaminen tuntuu haastavalta, sitä ei kannata suoraan tavoitella.

Kutsumuksen löytäminen ja siitä ammatin tekeminen ei tapahdu selkein hyppäyksin, vaan se on erilaisten askelten ottamista omalla tiellä: välillä eteen ja välillä taakse, joskus loikka eteenpäin ja sitten kolme haparoivaa heilahdusta sivuun. Oppaana toimii tunne. Mikä tuottaa iloa? Mikä houkuttelee ja innostaa? Miten voin auttaa muita parhaiten? Mikä tuntuu takkuilevan? Kannattaako sitä jatkaa?

Muista, että myös työn muodot muuttuvat koko ajan. Sähköisten palveluiden myötä oma toimenkuvani on viime vuosina mullistunut kokonaan. Kolme vuotta sitten en mitenkään olisi osannut kuvailla, millainen työpäiväni on nyt. Voi hyvin olla, että yhtä suuria mullistuksia tapahtuu jatkossakin. Jos unelmatyötäsi ei vielä ole olemassa, se ei tarkoita, etteikö tulevaisuudessa voisi olla. Se rakentuu vähitellen: kokeilemalla, yrittämällä, erehtymälläkin. Jokainen askel matkallasi tuottaa osaamista ja ymmärrystä, joka auttaa sinua jatkossa.

3. ”Mutku ei näillä resursseilla ja tässä tilanteessa (talo, lapset, autolaina, koiratarha, mummon omaishoitajana toimiminen, huono matikkapää, huono kielitaito, mitä näitä nyt on) pysty tuollaisiin muutoksiin.”

Selityksiä on paljon. Todellisia esteitä on paljon vähemmän. Selityksillä voi suojata itseään – ja kyllä, jos haluat jäädä siihen, missä nyt olet, sinulla on täysi oikeus tehdä niin.

Mutta jos et ole tyytyväinen tilanteeseesi, ja tunnet jonkun suunnan kutsuvan sinua enemmän kuin nykyisen työsi, kannattaa tarkastella, voisitko päästää irti selityksistä ja tarttua toimeen juuri niistä lähtökohdista, jotka sinulla on. Oli tilanteesi mikä tahansa, luultavasti paljon vaikeammista olosuhteista ja heikommilla resursseilla on pystytty tekemään ihmeellisiä elämänmuutoksia.

Kertaloikka kutsumuksensa perään ei ehkä ole jokaisen juttu, eikä sen tarvitsekaan olla. Suurimmalle osalle sopii mieluummin vähitellen tapahtuva muutos, jossa ei yhdellä irtiotolla kasata omalle intohimolle suuria taloudellisia menestyspaineita.

Voit hyvin nykyisen päivätyösi ohella ryhtyä edes hetkittäin antamaan lisäaikaa omille intohimoillesi. Anna niiden laajentua ja taitojesi karttua vähitellen. Kun osaamisesi kasvaa, todennäköisesti myös taidoillesi tulee kysyntää. Ensin saatat joutua tarjoamaan palveluitasi ilmaiseksi, mutta vähitellen voit myös asettaa niille hinnan. Kunnioita omaa osaamistasi.

Anna lähtökohtiesi kääntyä mieluummin vahvuuksiksi kuin heikkouksiksi. Ehkäpä olet ainutlaatuisen elämäsi aikana oppinut jotain sellaista, mistä on apua muille. Itse koin unelmatyöni ensimetreillä uupumuksen, mutta se ei ollutkaan este, vaan se auttoi minua ymmärtämään hyvinvointia entistä kokonaisvaltaisemmin.

Lakkaa vastustamasta ja selittelemästä. Maailma ei voi tarjota sinulle mahdollisuuksia, jos et halua nähdä niitä.

4. ”Mutku jos mä aloitan nyt ja unelmatyön luomisessa kestää kymmenen vuotta, olen sitten jo XX vuotta vanha!”

Olet kymmenen vuoden päästä joka tapauksessa XX vuotta vanha. Ikää kertyy väistämättä, teit millaista työtä tahansa. Mutta valinnoilla ja uskalluksella voit vaikuttaa elämänlaatuusi niin ratkaisevasti, että kymmenen vuoden kuluttua et välttämättä tunne vanhentuneesi lainkaan, ehkä jopa päinvastoin nuorentuneesi.

Oman kutsumuksensa seuraaminen tuottaa niin paljon energiaa, etten ikinä olisi voinut kuvitella. Olit minkäikäinen tahansa, olet ansainnut sen, että teet sitä, mikä sinua eniten inspiroi.

Itselleni suuri innostuksen lähde oli muutama vuosi sitten artikkeli 93-vuotiaasta joogaopettajasta Veikosta, joka oli tutustunut joogaan nelikymppisenä. Hän opetti edelleen ja suunnitteli jäävänsä satavuotiaana varhaiseläkkeelle. Veikon innostamana minäkin uskalsin lähteä joogaopettajakoulutukseen 37-vuotiaana. En ollutkaan vielä liian vanha, vaikka olin niin ajatellut.

***

Mutkuttelu on helppo vaihtoehto. Se ei vaadi rohkeutta, heittäytymiskykyä, luottamusta tai luovuutta. Silloin saa siirtää vastuun olosuhteille, joita pitää oman kutsumuksensa seuraamisen esteenä.

Entä jos kuitenkin jättäisit seuraavan mutkun väliin ja antaisit elämäntehtävällesi mahdollisuuden?

Kuvat: 123rf.com ja Matti Lahtinen

Kesäkukkien aikaa

Tänä keväänä on kesäkukkien istutusta siirretty ja siirretty parempien ilmojen toivossa. Alkoi uhkaavasti näyttää siltä, että ilmat ei ihan heti lämpene, joten istutuspuuhiin oli vain ryhdyttävä, jos tälle kesälle kukat on aikomus istuttaa. Säällä on ainakin Keltaisessa talossa suuri merkitys kaikenlaiseen innokkuuteen pihahommien suhteen. Kesäkukkien lisäksi viime keväänä laitetut kasvulavat vaativat myös keväthuoltoa. Kasvulavat olivat käytännössä oikein kätevät. Ainoastaan niiden välit ja reunat on vähän hankala pitää siistinä nurmikkoa ajaessa, joten päädyimme laittamaan väleihin ja reunoille laatat.

Vaikka säät ei ihan houkutelleet pihahommiin, oli puutarhoilla ja kukkamyymälöissä oikein mukava kierrellä ihastelemassa kukkaloistoa. Paljon ihania vanhoja luottokukkia tarttui matkaan ja lisäksi on aina kiva kokeilla myös jotain ihan uutta. Pelargoniat ovat ehdottomia suosikkejani ja niistä varsinkin vanhanajan Mårbacka on hempeydellään ihan ykkönen.

Istutukset alkaa olla nyt istutettu ja nyt täytyy vai toivoa, että päästään nauttimaan kukkaloistosta eri puolilla pihaa. Toivotaan, että kukat saa riittävästi myös sitä kaivattua aurinkoa, veden ja ravinteiden lisäksi. Tänä keväänä kokeilin myös uusia kesäkukkien ravinnepalloja. Eipähän tarvitse niin muistella kastellessa lannoituspuolta.

Kaikissa istutus – ja puutarhatöissä Saga on ollut varsin innokas apuri. Valkoinen, pieni koira ei aina näytä ihan siltä, vaan suihkun kautta on saanut kaverin tuoda sisälle useamman kerran! Pääasia kuitenkin, että touhua riittää ja yksin ei tarvitse puutarhahommia tehdä.

Tänä keväänä Keltaisen talon pihan eri puolille on tullut varsin paljon erilaisia uusimiskohteita. Syynä tähän on ilman muuta tuo meidän puutarhan pikku apuri. Sagan kanssa kun pihalla paljon kiertää, pistää silmään yhtä ja toista pienen fiksauksen tarpeessa olevaa kohdetta. Kesälomaansa Sagan kanssa toukokuussa viettänyt nuorempi tytär varsinkin on ollut hyvinkin kriittinen näkemäänsä ja työn alle on joutunut yhtä jos toista. Yksi uudistuksen kohde oli mm. kukkalaatikot kuistin kaiteessa, sekä kesähuoneen ikkunan alla. Niin sai vanhat rautakehikkolaatikot lähteä ja tilalle vaihdettiin valkoiset, yksinkertaiset puulaatikot.

Kuvat: Emilia Perälampi

5 tapaa vapautua kielteisyyden ilmapiiristä – Jatkuva valitus ilman tekoja ei johda mihinkään

Negatiivinen energia tihkuu ympäristöstä ja vetää helposti mukanaan. Negatiivista energiaa levittävät ihmiset murskaavat unelmia, aiheuttavat hämmennystä ja saavat iloiset, lahjakkaat ja vahvat ihmiset tuntemaan itsensä pieniksi, saamattomiksi ja heikoiksi.

Nämä ihmiset eivät ole ”pahoja” – mutta valitettavasti jumissa negatiivisuudessa. Se ei kuitenkaan oikeuta heitä vaikuttamaan negatiivisuudellaan sinun hyvinvointiisi.

Jos sinua ympäröi liiallinen negatiivinen energia, olet varmasti huomannut, että jokin on pielessä. Oletko joidenkin keskustelujen jälkeen hämilläsi tai jopa uuvuksissa? Tuntuuko sinusta väärältä olla oma itsesi tai kertoa mielipiteesi?

Ehkä olet kuullut viime aikoina runsaasti kritiikkiä ja valitusta, mutta et kuitenkaan pyrkimystä tai halua muuttaa asioita. Olet keskustellut peloista ja pahimmasta mahdollisesta, jonka johdosta olet itsekin alkanut tuntemaan pelkoa ja ahdistusta asioista, joista et ole sitä ennen tuntenut.

Ylipäänsä elämä tuntuu pienemmältä, vähemmän energiseltä ja mahdollisuudet tuntuvat olevan vähissä, jos olet juuttumassa negatiivisen energian piiriin. Kokeile silloin näitä keinoja negatiivisen energian taltuttamiseksi.

1. Ole tietoinen kielteisestä ilmapiiristä

Kun tiedät, mitä on tapahtumassa, voit muuttaa sitä, vaikka se onkin haastavaa. Ottamalla vastuun osallistumisestasi uhrina olemisen sijaan, olet jo aloittanut puhdistautumisen negatiivisuudesta.

2. Jätä vihaajat omaan arvoonsa

Monet yrittävät järkeillä tai pohtia negatiivisten ihmisten mielipiteitä. Yleensä se on ajanhukkaa, eikä johda mihinkään.

3. Pyri poistamaan elämästäsi mahdollisimman monta negatiivista ihmistä ja tilannetta

Sukulaisia tai muita lähipiirin ihmisiä voi rakastaa turvallisen etäisyyden päästä, etenkin sellaisia ihmisiä, jotka käyttävät sinua ja tunteitasi väärin. Tähän ei ole mitään oikeaa tapaa, joten hae niin paljon tukea ulkopuolelta kuin tarvitset. Lopeta myös itsesi saattaminen negatiivisiin tilanteisiin, niin teet itsellesi palveluksen.

4. Luo pyhä paikka tai tila asioille, jotka merkitsevät sinulle eniten

Kirjailija Julia Cameronin idean mukaan oman elämänsä arvokkaille asioille, kuten omalle taiteelle tai ihmissuhteille, tulee luoda turvallinen paikka, johon muut eivät pääse käsiksi. Nämä asiat jaetaan vain kaikista tärkeimpien ihmisten kanssa, jotka kuuluvat sisäpiiriisi.

5. Rakenna oma säteilevä energiasi

Kun olet vahvempi, olet myös vastustuskykyisempi. Ota siis vaikka hemmotteleva kylpy. Siivoa asuntosi. Puhalla saippuakuplia. Lekottele auringossa. Hukuta itsesi rakkauteen omaa itseäsi kohtaan.

Tiedät olevasi onnistunut negatiivisen energian karkotuksessa, kun elämä tuntuu valoisammalta, kotisi on järjestyksessä, olet onnellisempi ja energisempi. Nukutkin rauhallisemmin. Hyvänä sivuvaikutuksena saatat jopa innostaa ihmisiä ympärilläsi karsimaan omaa negatiivisuuttaan ja kukoistamaan kanssasi!

Lähde: mindbodygreen

Mummo leikkii

On aurinkoinen ja lämmin alkukesän sunnuntai. Tänään pidän lepopäivän. Elämän varrella olen oppinut kunnioittamaan työn ja levon tasapainoa. Nytkin,vaikka lähteminen työhön ei enää ole kellosta kiinni, tiedän tarvitsevani taukoa askareistani. Päivän ei tarvitse olla sunnuntai. Riittää, kun annan itselleni luvan olla vaan, tehdä asioita joissa mielikin lepää. Niinpä keksin tänään jotain mukavaa ajanvietettä. En ajattele pihan haravoimista enkä kukkapenkkien kitkemistä, palaan niihin vasta arjen tultua. Tänään voin vaikka leikkiä.

Innostun ajatuksesta lähteä ulos puhaltelemaan saippuakuplia, kuin lapsena ennen. Teen sekoituksen vedestä ja astianpesuaineesta pieneen lasipurkkiin. Muovinen mehupilli purkissa keikkuen etsin pihalta suojaisan paikan ja istun nurmikolle.Varmuuden vuoksi talon taakse naapureiden näkymättömiin. On se kumma, miten tiukassa on käsitys siitä mitä tämän ikäinen voi tehdä!

Huitaisen häiritsevän ajatuksen sivuun ja siirryn maailmaan, jossa mummot heittäytyvät leikkimään jälleen. Ensimmäiset yritykset saada kuplia aikaan menevät pieleen: kupla särkyy jo syntyessään. Vähän kerrassaan opin puhaltamaan kyllin rauhallisesti ja onnistun saamaan ehjiä palloja aikaan.

Muistan kun lapsena istuin kotini seinustalla puhaltelemassa saippuakuplia, niistä tuli hienoja. Ne leijuivat silmieni edessä hohtaen kaikkia sateenkaaren värejä. Värit lumosivat. Olin haltioitunut eri sävyjen satumaisesta kauneudesta.

Odotan nytkin värien lumousvoimaa. Kuplistani tulee kuitenkin lasimaisen kirkkaita, kuin astioista pesuainemainoksissa. Aurinko heijastuu niistä timanttisina pisteinä. Kaunista kyllä, mutta ei sateenkaarta. Jotkut auringon täplittämät kuplat jäävät värisemään nurmikolle. Kumarrun ihan lähelle ja huomaan, etttä sateenkaari vilahtaa kuplan pinnalla hetkeä ennen sen hajoamista.Mutta vain kalpea sateenkaari. Onkohan aika kullannut muiston, saippuakuplien väriloiston?

Palaan aikuiseksi. Muistan että lapsuusajan saippuakuplat syntyivät oikeasta saippua-vedestä. Puhaltelin niitä oikealla olkipillillä. Pillin päähän oli tehty viillot niin, että olki levittäytyi tähdeksi Kupla syntyi siinä tähden keskellä ja pysyi kiinni hetkeä pidempään, kuin tämän muovisen pillin päässä.

Seuraavalla kerralla teen ihan oikean saippuaveden. Ehei, en osta kaupasta valmista sekoitusta. Se olisi liian helppoa, teollisen tuntuista. Olkipilliä joudun odottamaan syksyyn asti. Oijoi!

Mutta hyvää ei koskaan odota liian kauan.

Voiko sairauksia ”peruuttaa”? Katso Deepak Chopran vastaus videolta

Helsingissä 11.6. hyvinvoinnin tulevaisuudesta luennoiva Deepak Chopra piti 10.6. lehdistötilaisuuden, jossa olimme mukana. Allaolevassa videossa Deepak kertoo, miten diabeteksen kaltaisissa autoimmuunisairauksissa ja kroonisissa sairauksissa, kuten astmassa, taustalla on elimistön tulehdustila.

Deepak mainitsee myös geenitutkija Rudolph E. Tanzin (jonka kanssa yhteistyössä on syntynyt kirja Superaivot), jonka tutkimusten mukaan 5% sairauksiin liittyvistä geenimutaatioista on sellaisia, joita ei voi pysäyttää. Esimerkkejä tällaisista sairauksista ovat tietyt leukemian lajit.

Toisaalta tämä tarkoittaa sitä, että 95% sairauksista on teoriassa – Deepak painottaa, että tätä ei ole vielä todistettu käytännössä – mahdollista estää, ja jopa muuttaa sairauden prosessi pahenemisesta parantumiseksi. Esimerkkeinä tällaisista sairauksista, jotka voidaan ”peruuttaa”, Deepak mainitsee mm. astman ja reuman.

10 asiaa, joihin sinunkin kannattaisi kyllästyä

1. Kyllästyä piilottelemaan todellista itseäsi, koska pelkäät ettet sovi joukkoon.

2. Kyllästyä kyseenalaistamaan itseäsi ja esittämään kiinnostunutta asioista, joista et ole kiinnostunut.

3. Kyllästyä tuntemaan kateutta niitä kohtaan, joilla on sitä, mitä itse haluaisit. Sen sijaan voisit juhlia heidän matkaansa.

4. Kyllästyä ajattelemaan, ettet ole siellä missä pitäisi. Olet juuri siellä missä pitää.

5. Kyllästyä tuntemaan itsesi epävarmaksi. Sinulla on keho, joka on täydellinen sinulle tässä elämäntilanteessa.

6. Kyllästyä todistelemaan kenellekään mitään. Ainoa tärkeä asia tulisi olla suhde sinuun itseesi. Hyväksyminen alkaa sinusta.

7. Kyllästyä ajattelemaan, että kaikki mitä rakastat syödä on pahaksi sinulle.

8. Kyllästyä ajattelemaan, että sinun tulee olla täydellinen menestyäksesi. Ihmiset valitsevat aitouden täydellisyyden sijaan.

9. Kyllästyä ajattelemaan, että olet onnellinen saavutettuasi seuraavan päämääräsi. Elämä on nyt.

10. Kyllästyä yliajattelemaan. Joskus se vain on, mitä se on.

Lähde: www.mindbodygreen.com

Tällaisen lahjan annoimme Deepak Chopralle

Tapasimme tänään Deepak Chopran ennakkoon ennen huomista Hyvinvoinnin tulevaisuus -luentoa. Halusimme antaa hänelle lahjan, joka muistuttaa Suomesta ja meistä mediayhteistyökumppanina. Annoimme Chopralle lahjaksi suomalaisesta puusta tehdyn ja Suomessa tuotetun ELÄMÄ ON NYT -korun, jonka on suunnitellut Hidasta elämää -sivustolle suomalainen suunnittelija Kersti Raitanen.

Chopra esitteli korun 145 maahan faneilleen videosovelluksen kautta suorana lähetyksenä.

Chopra otti kiitollisena lahjan vastaan ja kertoi, että koru nähdään huomenna hänen kaulassaan luennolla.

Universumi katsoo takaisin, kun uskallat katsoa

Kirjoittaja Anup Takarautio on 25-vuotta Hollannissa asunut suomalaissyntyinen henkinen valmentaja.

Muistan lapsuuteni aikaa, kun valokuvaaja tuli kouluumme Pohjois-Suomessa. Pelkäsin niin paljon, etten mennyt luokkakuvaan, eikä opettaja kaiken maarittelun jälkeenkään saanut minua muuttamaan lapsen päätöstäni. Tuolloiselle minälleni kamera edusti jotain tuntematonta, jota en voinut kohdata. Vuosikymmeniä jälkeenpäin ymmärrän sen, että katsoessani kameran linssiin, katson myös itseäni ulkopuolisin silmin. Monesti siinä mieli alkaakin miettimään hiusten asentoa, tai että hymyilenkö riittävästi, vaiko juuri en?

Kameran silmää voi verrata toiseen ihmiseen.

Katsoessamme toisiamme ajatuksemme liikkuvat tuomitsevan ja hyväksyvän välissä, riippuen senhetkisestä tunnetilastamme. Jotkin ihmiset ovat kiinnostavampia kuin toiset, joittenkin ollessa täysin paitsiossa huomiostamme. Olemme siis valikoivia tietoisessa kommunikaatiossamme. Tai ainakin ajattelemme olevamme. Jungilaisen analyysin mukaan tietoisen kommunikaatiovirran sivussa kulkee jatkuvasti myös tiedostamaton, eli alitajuinen kommunikaatio. Tämä on se osa meistä, joka päättää kohtaamisestamme toisten kanssa, ennen kuin ajatuksissamme sitä edes huomaamme. Ajattelemme olevamme vapaita kohtaamaan kenet vain, milloin vain, mutta totuus on toisin. Ajatuksellinen mielemme on häviävän pieni osa minän kokonaisuutta.

Alitajuinen mielemme tarkoittaa kaikkea elämämme aikana kerättyä tietoista tai tiedostamatonta tietovirtaa, jonka määrää on vaikeaa suhteuttaa päiväajattelumme sykliin. Päivittäin mielessämme kulkee noin 40 000 ajatusta, joka tuntuu itsessään aika paljolta. Alitajuntamme sisältää vuorostaan tähtitieteellisen määrän bittejä, jotka aivoihimme vapautuessaan varmaankin polttaisivat ”sulakkeet”.

Mikä on siis kommunikaation ihme?

Silmiemme kohdatessa toisen ihmisen, kommunikaatio tapahtuu tietoisella mielen tasolla ja alitajunnassa. Ratkaisu kohtaamisen tulevaisuudesta sekä sen tasosta on tapahtunut silmänräpäyksen aikana, alitajunnan ratkaistessa. Hyvin harvoin voimme kokea jonkinlaisen ykseyden, sielukumppanuuden. Tämä tarkoittaa sitä, että molempien alitajunta peilaantuu hetkellisesti toisen silmistä. Tuona hetkenä molempien tietoinen mieli ajatuksineen on avoinna ja kiinnostunut toisesta ilman omien tarpeiden peilaamista.

Kommunikaation ihmeen voisi kuvailla kahden universumin hetkellisellä ajattomalla kohtaamisella, jonka jälkeen olet tietoisessa mielessäsi ikuisesti muuttunut. Olethan juuri katsonut omaan universumiisi.

Anup Takarautio
Alankomaat

Tanssiinkutsu

Tein inventaaria arjesta. Millaisista asioista elämäni tänään koostuu ja mitä miehen mielessä liikkuu?

Olin kiireen keskellä ja oikaisin ajattelun ytimeen, Facebookiin. Silmäilemällä omia ja kavereiden some-päivityksiä saa katsauksen ajankohtaisiin teemoihin ja omaan minäkuvaan. Ainakin jos on uskominen niitä somekriitikoita, joiden mukaan some on keino wannabe-minän kuvaamiseen muulle maailmalle.

Elämäni datavirrasta löytyy kuluneelta viikolta psykologian tutkimusta, hallitusohjelman ruotimista, kolmannen valtakunnan alkuvaiheiden vertaamista näihin päiviin, talousjärjestelmämme kritiikkiä ja sokerina pohjalla useita Hidasta elämää-päivityksiä.

Pysähdyn miettimään mitä on tullut kirjattua ja mistä se kertoo?

Tunnistan tarpeen ymmärtää maailman menoa ja ihmisen tietoisuutta. Median virrassa soljuu ja kuohuu useita rinnakkaisia todellisuuksia. Maailma näyttää äkkivilkaisulla kaoottiselta paikalta, jossa monet asiat ovat muuttuneet tavalla, jota olisi ollut hyvin vaikea ennakoida vain hetki sitten. Kesällä 2011 näille otsikoille olisi voinut nauraa Jean-Pierre Kuselan tyyliin, penkiltä pudoten. Tänään nämä otsikot eivät naurata. Paremminkin ne nostavat huolta ja murhetta mieleen. Mitä oikein on menossa? Voiko tälle tehdä mitään?

Kyllä voi ja todella monet ovat siinä hyvässä vauhdissa.

Samaan aikaan ulkoisten rakenteiden murroksen kanssa on käynnissä myös toisenlaista kuohuntaa. Voimaantumista myrskyn silmässä. Kun ulkoinen epävarmuus kasvaa, nousee tarve vahvistua sisältä. Ihmisenä ja yhteisöinä.

Hidasta elämää –hyvinvointiyhteisö tasapainoittaa paitsi minun somevirtaani, myös kymmenien tuhansien ihmisten elämää. Näin ainakin saamamme palautteen mukaan. Lukuina katsottuna sivustollamme käyntien määrä on kasvanut neljässä vuodessa nollasta miljoonaan viikossa.

Miljoona katsetta hyvinvointijulkaisuihimme viikossa. Voidaan puhua jo ilmiöstä. Ilmiöstä, joka tukee suomalaisen yhteiskunnan hyvinvointia. Yhteisönä. Näin sen koemme ja näin olemme sen kuulleet.

Yhteisömme tarjoaa kanavan jakaa tietoa ja käytännöllisiä kokemuksia hyvinvoinnin ja voimaantumisen rakentamisesta. Kymmeniä kirjoittajia, tuhansia kommentoijia ja satojatuhansia lukijoita.

Kokemusten ja näkemysten kirjo luo mahdollisuuden löytää ja kokeilla erilaisia ideoita ja asioita. Yksi sopii toiselle ja toinen löytää omansa jostain ihan muusta. Olennaista ovat näkökulman vaihdokset ja yhdessä ajattelu. Hyvä ystäväni sanoi maailman näyttäytyvän paikoin kaleidoskooppina, jossa eri katsojilla on erilaisia maailmoja ja totuuksia. Pidän ajatuksesta, sillä metafora maalaa silmiini värikkään maailman, jossa jokaisen näkökulma on hieman erinäköinen, mutta samanarvoinen.

Yhteisiä asioitakin on silti olemassa ja yksi niistä on täällä tänään. Suomen kesä, tuo arkimeditaation luvattu aika. Vihreys ja sinisyys hyökyvät ylitsemme ja saavat ihmettelemään paratiisia jossa elämme. Näinä aikoina elomme rytmittyy vuoroin kesätapahtumien kiihkeään sykkeeseen, vuoroin hiljaisuuden palvontaan. Kukin omalla tavallaan. Olennaista on tehdä siitä rytmistä juuri itselle sopiva tanssi.

Siksi tähän loppuun harjoitus. Nouse ylös ja etsi itsellesi kuvastin. Asetu peilin eteen, katso itseäsi silmiin ja kysy itseltäsi: ”Saanhan luvan?”.

Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.