Tein inventaaria arjesta. Millaisista asioista elämäni tänään koostuu ja mitä miehen mielessä liikkuu?
Olin kiireen keskellä ja oikaisin ajattelun ytimeen, Facebookiin. Silmäilemällä omia ja kavereiden some-päivityksiä saa katsauksen ajankohtaisiin teemoihin ja omaan minäkuvaan. Ainakin jos on uskominen niitä somekriitikoita, joiden mukaan some on keino wannabe-minän kuvaamiseen muulle maailmalle.
Elämäni datavirrasta löytyy kuluneelta viikolta psykologian tutkimusta, hallitusohjelman ruotimista, kolmannen valtakunnan alkuvaiheiden vertaamista näihin päiviin, talousjärjestelmämme kritiikkiä ja sokerina pohjalla useita Hidasta elämää-päivityksiä.
Pysähdyn miettimään mitä on tullut kirjattua ja mistä se kertoo?
Tunnistan tarpeen ymmärtää maailman menoa ja ihmisen tietoisuutta. Median virrassa soljuu ja kuohuu useita rinnakkaisia todellisuuksia. Maailma näyttää äkkivilkaisulla kaoottiselta paikalta, jossa monet asiat ovat muuttuneet tavalla, jota olisi ollut hyvin vaikea ennakoida vain hetki sitten. Kesällä 2011 näille otsikoille olisi voinut nauraa Jean-Pierre Kuselan tyyliin, penkiltä pudoten. Tänään nämä otsikot eivät naurata. Paremminkin ne nostavat huolta ja murhetta mieleen. Mitä oikein on menossa? Voiko tälle tehdä mitään?
Kyllä voi ja todella monet ovat siinä hyvässä vauhdissa.
Samaan aikaan ulkoisten rakenteiden murroksen kanssa on käynnissä myös toisenlaista kuohuntaa. Voimaantumista myrskyn silmässä. Kun ulkoinen epävarmuus kasvaa, nousee tarve vahvistua sisältä. Ihmisenä ja yhteisöinä.
Hidasta elämää –hyvinvointiyhteisö tasapainoittaa paitsi minun somevirtaani, myös kymmenien tuhansien ihmisten elämää. Näin ainakin saamamme palautteen mukaan. Lukuina katsottuna sivustollamme käyntien määrä on kasvanut neljässä vuodessa nollasta miljoonaan viikossa.
Miljoona katsetta hyvinvointijulkaisuihimme viikossa. Voidaan puhua jo ilmiöstä. Ilmiöstä, joka tukee suomalaisen yhteiskunnan hyvinvointia. Yhteisönä. Näin sen koemme ja näin olemme sen kuulleet.
Yhteisömme tarjoaa kanavan jakaa tietoa ja käytännöllisiä kokemuksia hyvinvoinnin ja voimaantumisen rakentamisesta. Kymmeniä kirjoittajia, tuhansia kommentoijia ja satojatuhansia lukijoita.
Kokemusten ja näkemysten kirjo luo mahdollisuuden löytää ja kokeilla erilaisia ideoita ja asioita. Yksi sopii toiselle ja toinen löytää omansa jostain ihan muusta. Olennaista ovat näkökulman vaihdokset ja yhdessä ajattelu. Hyvä ystäväni sanoi maailman näyttäytyvän paikoin kaleidoskooppina, jossa eri katsojilla on erilaisia maailmoja ja totuuksia. Pidän ajatuksesta, sillä metafora maalaa silmiini värikkään maailman, jossa jokaisen näkökulma on hieman erinäköinen, mutta samanarvoinen.
Yhteisiä asioitakin on silti olemassa ja yksi niistä on täällä tänään. Suomen kesä, tuo arkimeditaation luvattu aika. Vihreys ja sinisyys hyökyvät ylitsemme ja saavat ihmettelemään paratiisia jossa elämme. Näinä aikoina elomme rytmittyy vuoroin kesätapahtumien kiihkeään sykkeeseen, vuoroin hiljaisuuden palvontaan. Kukin omalla tavallaan. Olennaista on tehdä siitä rytmistä juuri itselle sopiva tanssi.
Siksi tähän loppuun harjoitus. Nouse ylös ja etsi itsellesi kuvastin. Asetu peilin eteen, katso itseäsi silmiin ja kysy itseltäsi: ”Saanhan luvan?”.
Se on sekaista, kaoottista ja uuvuttavaa. Siihen kuuluu itkunsekaista naurua, kun keskustelette siitä, miksi kenkien pitää olla samaa paria. Siihen kuuluvat pissan tahrimat patjat ja nukkuminen potkiva jalkapari kasvojen vieressä. Siihen kuuluvat pyynnöt katsoa Pikku Kakkosta ja Frozenia joka päivä, uudestaan ja uudestaan. Ja sitten vielä uudestaan. Siihen kuuluvat pöydälle kaatunut maito ja auton jalkatilaan, sohvaan ja laukun pikkutaskuun takertuneet sokerimurot. Siihen kuuluu rakkaus sekoitettuna kaikenkattavaan stressiin, joka päivä ja joka yö, ilman taukoa. Se täyttää sydämesi ja mielesi, uuvuttaa vartalosi ja kasvattaa sinua tavalla, jota et olisi voinut etukäteen kuvitellakaan.
Se on vanhemmuutta.
Se on aikaa, jolloin kotona on pieniä lapsia. Pieniä, ja ei niin pieniä lapsia, jotka tarvitsevat meitä, jotka rakastavat meitä ja joita me rakastamme päästä varpaisiin. Sanotaan, että ”lapset ovat pieniä vain lyhyen ajan”, ”ne kasvavat ja muuttavat kotoa pois silmän räpäyksessä”, ”nauttikaa lapsistanne vielä kun voitte”. Ja siihen vastaamme, että tiedetään, kaikki sanovat niin. Mutta päivät hurahtavat ohitse, ja lapset ovat yhtäkkiä paljon vanhempia.
Tässä kymmenen erilaista tapaa nauttia ajasta lasten kanssa.
Piirrä kämmenesi muoto paperille. Piirrä tämän jälkeen lapsesi kämmenen muoto omasi sisälle. Katsokaa yhdessä kuinka suuri ero kämmentenne koolla on ja kerro lapsellesi, että jonakin päivänä hänen kämmenensä on yhtä suuri kuin sinun on nyt. Mutta nyt se on vielä pieni ja se tarkoittaa sitä, että hän kasvaa, ja se on mukavaa. Menkää sitten kävelylle ja pidä lastasi kädestä kiinni, kunnes hän itse päästää irti.
Pitäkää tuijotuskilpailu. Sääntönä on, että täytyy pitää vakava naama eikä saa nauraa ääneen ollenkaan. Ilmeile lapsellesi kunnes hän ei voi olla nauramatta. Opeta hänelle peilin edessä naamanvääntelytaitoja.
Laita musiikkia soimaan ja pyydä lastasi opettamaan sinulle tanssikuvioita. Anna lapsesi olla asiantuntija ja kopio kaikki mitä hän tekee. Kehu häntä hienoista tanssikuvioista ja kun lapsi ei enää keksi omia kuvioita, opeta hänelle joku oma tanssisi.
Haastattele lastasi. Laita videokamera päälle, pyydä lastasi istumaan tuolille ja kysy häneltä maailmasta. Kysy häneltä vaikka mitä presidentti tekee ja miksi ihmiset leijuvat avaruudessa. Jos lapsesi on vanhempi, kysy häneltä mihin paikkaan hän haluaisi matkustaa ja mihin ei. Kysy häneltä kysymyksiä hänestä itsestään.
Anna lapsesi valita sinulle vaatteet ja omat vaatteensa. Hän voi valita naamiaisasun ja eriparikengät, mitä vain. Vie sitten lapsesi ulos vaikka syömään. Jos ihmiset kysyvät vaatteistanne, vastaa että lapsesi valitsi asunne ja kehu hänen valintojaan. Osoita, että olet lapsestasi ylpeä.
Sanokaa toisillenne ”Minä rakastan sinua” eri eläinten kielellä. Pidä lastasi lähellä ja kysy häneltä miten lehmä, sika, lammas, käärme jne. sanoo ”Minä rakastan sinua”.
Sano kyllä johonkin pyyntöön, johon yleensä vastaat aina ei. Jos lapsesi haluaa lennättää leijaa, mutta sinä yleensä et, sano silti kyllä. Jos hän haluaa syödä pelkkää makaronia voilla, sano kyllä. Vain tänään, sano kyllä.
Kerro lapsellesi, mitä kaikkea hänessä rakastat. Vahvista häntä kertomalla, mitä hänen persoonassaan rakastat ja mitä hänen tekemisessään rakastat. Anna hänen punastua ja tuntea olonsa hyväksi. Hän ei tule aina välittämään mielipiteistäsi, mutta nyt hän välittää niistä paljon.
Tutustuta lapsesi johonkin hänelle ”vanhanaikaiseen” asiaan. Näytä hänelle vaikka vanhaa videokasettia ja kerro miten sitä käytettiin. Kerro hänelle, millaista oli silloin kun sinä olit lapsi. Lapsesi saa pienen historian oppituokion ja sinä saat muistutuksen siitä, kuinka pienen hetken lapsesi on vasta ollut maailmassa.
Laita puhelimesi piiloon koko päiväksi. Teidän ei tarvitse tehdä mitään erikoista, sinä vain vastaat lapsellesi ilman viivytystä, jos hän kysyy tai pyytää sinulta jotain. Osoita lapsellesi, että hän tulee tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä ja että sinä ymmärrät sen. Osoita hänelle, että sinä olet läsnä ja hänen kanssaan. Halaa lastasi ennen kuin vastaat hänen kysymykseensä tai pyyntöönsä.
Unenlaadulla on huikea merkitys fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiisi. Heikkolaatuinen uni vaikuttaa kaiken ikäisiin samalla tavoin: olemme kärttyisiä, stressaantuneita ja meillä voi olla vaikeuksia keskittyä päivän aikana. Oikeanlainen iltarutiini ennen nukkumaanmenoa on yksi vihje hyvän unen salaisuuteen. Näiden 5 vinkin avulla voit luoda tietoisen nukkumisen rutiinin, joka tuo apua uniongelmiin.
1. Aseta etusijalle aika ilman turhia virikkeitä.
Päästä irti aktiviteeteista, jotka kiihdyttävät mieltäsi, kuten työstä, sähköposteista, internetin selailusta ja jopa television katselusta. Yritä välttää näyttöjä ja muita taustavalon omaavia laitteita iltaisin ja yöllä, koska ne stimuloivat silmiä ja aivoja lähettäen viestiä siitä, että on päivä ja aika olla hereillä. Sen sijaan lue esimerkiksi kirjaa, käy kylvyssä, kuuntele musiikkia, joogaa tai meditoi lempeästi. Kehitä juuri itsellesi sopivia tapoja rauhoittua.
2. Jos mielesi käy ylikierroksilla, kokeile poistaa aivoistasi ylimääräistä tietoa.
Anna kaiken tulla ulos. Kirjoita listoja, tai jos stressaat, kirjoita stressaavat asiat ylös. Saatat huomata, että paperille kirjoitettuna asiat eivät olekaan niin kummoisia. Älä tee tätä kuitenkaan juuri ennen nukkumaanmenoa, vaan mieluiten ensimmäiseksi, kun aloitat rauhoittumisesi illalla. Kirjoittaminen auttaa mieltäsi päästämään irti asioista, ja voit rentoutua, sillä kirjoitettuna et tule unohtamaan niitä.
3. Syö, juo ja liiku tietoisesti.
Jos sinulla on uniongelmia, kofeiinin saantia kannattaa rajoittaa erityisesti puolipäivän jälkeen. On myös hyvä välttää raskaan aterian syömistä myöhään illalla, sillä nukkumaan on hyvä mennä tyytyväisenä, mutta ei liian täyden olon kanssa. Liikunta on toki yksi parhaista stressin lieventäjistä, mutta uniongelmaisille ei sovi iltaisin tapahtuva intensiivinen harjoittelu. Paras liikuntarutiini löytyy kokeilemalla, mikä sopii parhaiten itselle. Kokeile esimerkiksi kovempaa treeniä aamuisin ja pilatesta iltaisin.
4. Luo oikeanlainen ympäristö nukkumiselle.
Pitkälle pääset jo sillä, että makuuhuoneesi on riittävän pimeä, hiljainen ja hyvin tuuletettu. Paras lämpötila, valoisuus ja äänten määrä löytyvät kokeilemalla. Saatat myös huomata, että stressitasosi nousevat sen mukaan, paljonko omassa tilassasi on sotkua. Varmistamalla oikeanlaisen ympäristön luot perustan rentoutuneelle kropalle, joka puolestaan on edellytys rentoutuneelle mielelle.
5. Seuraa untasi ja varaa sille aikaa.
Tähtää siihen, että menet nukkumaan ja heräät joka päivä samoihin aikoihin. Jos sinulla on univaikeuksia, on hyvä laittaa ylös milloin menet sänkyyn, kuinka usein ja kuinka kauaksi aikaa heräät öisin ja milloin nouset aamulla. Jos menet tulevaisuudessa pyytämään ammattiapua uniasioissa, tämä informaatio on varmasti hyödyllistä.
Se on kaiken tasapainoittamista ja vastuun ottamista. Tasapainotan itseäni, muita ja maailmaa. Tiedostan ja hyväksyn itsessäni keskeneräisyyden. Kun keskeneräisyyttäni ja sitä, mikä minussa tai maailmassa pitää vapauttaa tai parantaa, tuodaan esille, en ala syyttelemään, tuomitsemaan tai tukahduttamaan, vaan otan oppiläksyt vastaan. Tutkin lempeydellä ja viisaudella, mitä minulle yritetään opettaa. Annan tunteiden virrata lävitseni, vaikka välillä sattuu ja lujaa.
Otan siis vastuun omista tunteistani ja reaktioistani. En kaada niitä muiden niskaan. Käsittelen ne niin hyvin kuin sillä hetkellä pystyn ja osaan. Kontrolloin tunteitani, en anna niiden viedä. En anna niiden houkutella minua haitallisten sanojen sanomiseen tai tyhmien tekojen tekemiseen.
Pysäytän. Hidastan. Vain rauhan tilassa voin tehdä hyviä päätöksiä. Itseni ja muiden puolesta.
Vastuunani on antaa muille sitä, mitä heillä ei sillä hetkellä ole. Kun näen tunteidensa vallassa olevan vanhemman huutavan lapselleen, en ala tuomitsemaan häntä. Hän tuomitsee jo itse itsensä. Mitä hänellä sillä hetkellä ei ole, on rauhaa ja rakkautta. Joten on minun vastuunani tasapainoittaa, antaa sitä hänelle. Joskus konkreettisen avun myötä, mutta useimmiten vain sillä, että annan ymmärtävän hymyn ja lähetän hänelle rakkautta koko sydämelläni. Kun ymmärrän, että minä en ole täydellinen ja teen virheitä, hyväksyn epätäydellisyyden ja virheet muissakin.
Kiukutteleva lapsi tarvitsee rakkautta. Kiukutteleva aikuinen tarvitsee rakkautta. Ei ole eroja. Tasapainoinen elämä on valoa ja pimeyttä, iloa ja surua, oppimista ja unohtamista, onnistumista ja epäonnistumista. Tarvitsemme molempia puolia selviytyäksemme tästä elämän tanssista, niistä opetuksista joita tänne tulimme oppimaan. Kun vastakohdat ovat meille sopivassa tasapainossa, olemme onnellisia. Kun vaakakupit heilahtavat liian rajusti, kärsimme.
Vaikeina aikoina sorrun ensin näkemään vain kaiken pahan, huonon, ruman ja kamalan. Energia, jossa itse olen, vetää puoleensa sitä samaa. On siis minun henkinen vastuuni korjata tilanne itsessäni. Alan vastapainoksi nähdä kaikkea hyvää, ihmisissä ja maailmassa. Alan luetella mielessäni asioita, joista voin olla kiitollinen. Kiitollisuus nujertaa kiittämättömyyden, kauneus peittää rumuuden ja raskas energia alkaa muuttua kevyemmäksi. Löytyy tasapaino, joka hyväksyy molemmat puolet.
Kun toisella on paha olla, älä tarjoa hänelle sitä samaa surkuttelujen ja voivottelujen myötä. Hänen kaikki energiansa ja fokuksensa on jo pimeällä puolella, se vaakakuppi on jo aivan täynnä. Tarjoa hänelle myötätuntoa ja ymmärrystä, mutta auta häntä näkemään myös hyvää, edes pilkahduksen verran valoa. Anna toivoa ja rakkautta, uskoa ja voimaa, niin autat häntä tasapainoittumaan.
Tämä on jokapäiväistä ja jatkuvaa työtä. Kohdata se toinen, pimeäkin puoli, itsessä ja maailmassa. Nähdä se ja ottaa vastuu siitä, että minä, pieni minä, olen niin suuri, että pystyn muuttamaan itsessäni huonon hyväksi, pelot rakkaudeksi, tuomitsemisen hyväksynnäksi ja rumuuden kauneudeksi. Muutos alkaa meistä jokaisesta.
Kirjoittaja: Mika Rönkkö, Suomen Terveyskauppiaiden liitto
Mieleeni piirtyy näkymä, jossa eletään vuotta 1995. Lääkäriseura Duodecimissa pohditaan, miten suhtautua kansan suosimiin, mutta koululääketieteen ulkopuolella oleviin hoitomuotoihin. Erilaisten täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitomuotojen suosio kasvaa. Lääkäreiltä kuulee yhä enemmän palautetta siitä, että potilaat niitä käyttävät ja niistä hyötyvät. Kiusalliseksi koetaan se, että näistä kummallisista hoitomuodoista ei ole kerrottu mitään lääkäriopintojen yhteydessä. CAM-termiin kuitenkin törmää ulkomaankielisissä tutkimuksissa yhä useammin.
HEUREKA! Järjestetään nimikilpailu ja valitaan tälle vieraskieliselle ”Complementary and alternative medicine” eli CAM-termille suomenkielinen vastine. Ja nimikilpailun voittajaksi julistetaan. (rumpujen pärinää). ”USKOMUSHOIDOT”-sana. Duodecimissä nostetaan malja uudissanalle ja toivotaan, että tämä termi löytäisi paikkansa suomalaisten terveydenhuollon ammattilaisten sanavarastoon. Nipistän itseni takaisin tähän hetkeen.
Uskomushoito-termi täyttää 20 vuotta. Onneksi olkoon. Mutta jostain syystä ei tee mieli syödä täytekakkua tälle saavutukselle. Sillä kun pohtii, mitä 20 vuodessa on tapahtunut muualla maailmassa, niin löydän juhlahaluttomuudelleni hyvän syyn.
Täydentävien hoitojen suosio on kasvanut maailmalla nopeasti. Maailman Terveysjärjestö (mm. WHO:n strategia CAM-hoidoille ) ja Euroopan Unioni (mm. CAMbrella -hanke) kannustivat niiden selvittämiseen ja tutkimuksen lisäämiseen. Täydentävien hoitomuotojen integraatio viralliseen terveyden hoitoon on käynnissä monessa maassa.Suomessa ei tästä kehityskulusta juuri näe lehtijuttuja, yleistä keskustelua tai poliittisia linjauksia. Jopa Euroopan Komission CAM-projekteista on vaiettu kuin valtiosalaisuuksista.
Olisiko uskomushoito-termin käyttö vaikuttanut siihen, että tutkijat, poliitikot tai viranomaiset eivät haluaisi leimaantua uskomushoito-termin kanssa. Kysyä saattaa, että onko Suomelle mitään hyötyä tästä stagnaatiosta, joka liittyy täydentäviin hoitoihin. Hyödymmekö kansakuntana pysähtyneisyyden tilasta vai tulisiko meidän noudattaa Maailman terveysjärjestön ja EU:n suositusta tutustua käytettäviin täydentäviin hoitoihin, lisätä niiden tutkimusta ja ottaa osa näistä virallisesti yhteiskunnan käyttöön?
Liikkeelle voisi lähteä varovaisesti pohtimalla aluksi täydentävistä hoidoista käytettävää termiä.
Pitäisikö uskomushoito-termistä luopua?
Yksi parhaista aihetta käsittelevistä artikkeleista löytyy lääketieteellisestä aikakausikirja Duodecimista (2007;123(19):2352), jossa LL Heikki Hemmilä käsitteli aihetta otsikolla ”Luopukaamme termin uskomuslääkintä käytöstä”
Kirjoituksessa Hemmilä kertoo tuosta Duodecimin sanakilpailusta. Hemmilä toteaa, että uskomuslääkintä –termi on sopimaton terveydenhuollon ammattilaisten sanavarastoon, sillä siihen sisältyy olettamus kaikkien muiden kuin virallisesti hyväksyttyjen hoitojen tehottomuudesta ja, että nämä hoidot olisivat pelkkään uskoon perustuvia, humpuukia.
Hemmilä esittää, että Suomen Lääkäriliitto ja Duodecim-seura sanoutuisivat järjestöinä irti uskomuslääkintä-termin käytöstä käsitellessään muuta kuin virallista terveydenhuoltoa. Käytettäköön kustakin hoitomuodosta sille vakiintunutta nimeä, esimerkkeinä verisuonikirurgia, ratsastusterapia, homeopatia tai tuina.
Nyt Hemmilän ehdotus on hautunut lähes 10 vuotta. Ehkä sitä voisi harkita myös muilla tahoilla. Minä ainakin allekirjoitan Hemmilän näkökulman ja ehdotuksen.
Mielestäni Hemmilän tekstiä tulisi vakavasti pohtia myös koululääketieteen piirissä uudelleen, ennen kuin kritiikki osuu oikeasti omaan nilkkaan.
Uskomushoito-termi ja virallisen terveydenhuollon hoidot
British Medical Journalin (BMJ) lehden asettama tutkijaryhmä arvioi kaikkiaan 3000 erilaista lääketieteellistä hoitoa ja niistä olemassa olevaa tutkimusnäyttöä. Tulos oli jopa järkyttävä sillä, vain 35 prosenttia hoidoista oli sellaisia, joilla oli vahvaa tieteellistä näyttöä. Puolet virallisen terveydenhuollon hoitomuodoista kuului joukkoon ”vaikutus tuntematon”. Voisiko myös näitä lääketieteen omassa happotestissä reputtaneita virallisen terveydenhoidon lääketieteellisiä hoitoja kutsua uskomushoidoiksi?
Tieteen nälkäisille CAM-hoidot voivat avautua tutustumalla esimerkiksi Natural Standard-tutkimustietokantaan, joka perustuu kansainväliseen tutkimusyhteistyöhän. Natural Standard tuottaa näyttöön perustuvaa tietoa täydentävistä ja vaihtoehtoisista hoidoista.
Uskomushoito-termi ja lehdistö
Henkilökohtaisesti olen hämmästynyt, miten paljon uskomushoito-termiä käytetään lehdistössä jutuissa, joissa käsitellään täydentäviä hoitomuotoja. Vaikka sana on vapaa, niin minulle uskomushoito-sanan käyttö jutuissa tarkoittaa sitä, että toimittaja suhtautuu näihin hoitoihin negatiivisesti. Ymmärrän termin käytön sitaattina haastateltavan suusta, mutta toimittajan omassa tekstissä tai jo otsikkovalinnassa käyttö viestii minulle kirjoittajan arvolatauksesta, joka siirtyy lukijalle.
Vaikka sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan pohja, niin sen rajoja on välillä hyvä pysähtyä miettimään. Jos julkisen sanan neuvostolta haluaisi ottaa kannanoton uskomushoito-sanan käytölle, niin sitä mahdollisesti punnittaisiin journalistin ohjeiden kohdan 26 perusteella. Siinä mm. todetaan, että jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.
Uskomushoito-termi ja täydentävien hoitomuotojen elinkeinonharjoittajat
Täydentävien hoitojen parissa toimivia yrittäjiä on Suomessa arvioitu olevan useita tuhansia. He ovat ammattiinsa kouluttautuneita, veronsa ja muut yhteiskunnalliset velvoitteensa maksavia ja usein myös työllisyyttä lisääviä yrittäjiä. Puhumattakaan heidän panoksestaan ihmisten hyvinvoinnille ja kansanterveydelle, jotka ovat heidän liiketoiminnan ydinaluetta.
Kuten kaikissa ammattiryhmissä, niin myös täydentävien hoitojenkin parissa on ihmisiä, jotka voivat syyllistyä laittomuuksiin, mutta pienen ryhmän hölmöilyistä ei voi koko ammattikuntaa syyllistää. Tuskin rintaa imevä lääkärikään leimasi koko lääkärikuntaa ja riitti, että vain tämä yksi lääkäri todettiin syylliseksi potilaan seksuaaliseen hyväksikäyttöön.
Jos täydentävien hoitomuotojen parissa toimiva yrittäjä kokee joutuvansa loukatuksi uskomushoito-termin käytön yhteydessä niin rikoslaissa on säädetty kunnianloukkauksesta, jolla pyritään suojellaan yksittäistä ihmistä. Kunnianloukkauksen täyttymistä arvioitaessa ydinkysymys on usein se, onko väite tai vihjaus ollut totta vai onko se virheellinen.
Tätä on korostanut myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, jonka mukaan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan takaamaa sananvapautta ei ole oikeus käyttää totuudenvastaisten tai perustelemattomien väitteiden julkistamiseen luonnollisista henkilöistä tai oikeushenkilöistä. Euroopan ihmisoikeus-tuomioistuimen mukaan tietoa ei saa julkaista vahingoittamistarkoituksessa. Sen mukaan sananvapautta voidaan rajoittaa, mikäli menettelyllä turvataan muiden ihmisten tärkeämpien perusoikeuksien toteutuminen. Ammatinharjoittajan oikeusturvan näkökulmasta uskomushoito-termin käytöstä ei kuitenkaan nähtävästi ole syntynyt vielä minkäänlaista tulkintaa.
Uskomushoito-termi ja poliitikot
Käsittääkseni yksikään puolue ei ole tehnyt päätöstä siitä, millaisen kannan he ottavat täydentäviin hoitoihin, vaikka edellisessä hallitusohjelmassa oli kirjaus, että ”vaihtoehtohoitoihin liittyvää lainsäädäntöä jatkovalmistellaan yhdessä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa tavoitteena potilasturvallisuuden parantaminen.” Haluttiinkohan ongelmallinen tilanne pyyhkiä maton alle, kun Sipilän hallituksen ohjelmasta kirjaus tippui pois.
Ehkä puolueet voisivat lähteä liikkeelle termin käytöstä, sillä se jo viestisi paljon puolueessa vallitsevasta asenteesta. Painamalla ”Jaa”- tai ”Ei”-nappia kysymykselle ”Tulisiko uskomushoito-termistä luopua kuvaamaan kaikkia lääketieteen ulkopuolella olevia hoitomuotoja” puolue saisi eväät jatkaa asian käsittelyä sisäisesti ja viestisi samalla äänestäjille, miten näistä hoitomuodoista puolueessa ajatellaan.
Mieleeni jopa ponnahti ajatus siitä, että tulisiko jonkun kansanedustajan jättää uudelle hallitukselle kirjallinen kysymys aiheesta, vaikka yhteiskunnassa toki on paljon muitakin epäkohtia pohdittavana.
Kauniiksi lopuksi
On ymmärrettävää, että täydentäviä hoitomuotoja vastustavat tahot mieluusti näkevät käytettävän uskomushoito-termiä, mutta samalla aiheen kiihkoton tai ennakko-asenteeton tarkastelu käy vaikeaksi.
Kansainvälisesti näistä hoidoista on omaksuttu käytettäväksi lyhennettä CAM-hoidot (complementary and alternative medicine). Hoidoista käytetään myös termejä luontaishoidot, täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot, joihin ei liity uskomushoito-termin sisältämää ennakkoasennetta. Myös käsiteltävän hoitomuodon täsmällinen nimitys olisi yksi hyvä lähestymistapa.
Oma kantani uskomushoito-sanan kriminalisoimisesta on vielä kypsymättä. Joka tapauksessa uskon, että asenneneutraalin termin käyttö loisi paremman pohjan rakentavalle keskusteluilmapiirille kansalaisten itsehoitoon liittyen, olettaen että siihen on laajempi pyrkimys.
Tallinnassa käydessään on helppo ajautua kulkemaan vanhoja tuttuja reittejä ja näkemään samoja paikkoja. Hidasta elämää -toimituksen inspiraatiopäivänä Tallinnassa toukokuun lopussa koitimme katsoa kaupunkia uusin silmin ja kartoitimme kiinnostavia kohteita, joihin ei välttämättä tule muuten eksyttyä.
Tähän artikkeliin on poimittu 5+1 vinkkiä hieman perinteisestä poikkeavaan ostoskierrokseen Tallinnan vanhankaupungin kupeessa. Jutussa olevia karttakuvia klikkaamalla avautuu Google Maps -kartta, jota voit lähentää ja lointontaa itse. Yksityiskohtaisempi karttakuva löytyy jutun lopusta.
Pärnu mnt 4 (karttapiste A)
Aivan Viru-portin lähellä vanhan kaupungin muurin vieressä, pari askelmaa katutasosta kellarikerrokseen on pieni ja sympaattinen tila, jossa on tarjolla paitsi erilaisia smoothieita – superfoodeilla tai ilman – myös pieni valikoima superfoodeja, suklaata ja kahvia. Tilassa on vain muutama tuoli ja pieni pöytä, joten paikka ei varsinaisesti sovellu istuskeluun, mutta smoothien nappaaminen mukaan onnistuu vaivatta
2. Jansuki shop
Müürivahe 17 (karttapiste B)
Näyteikkunan ikkunatarrassa olevat kristallit ja meditoiva Buddha sekä siitä näkyvät luontaistuotteet houkuttelevat astumaan sisään sympaattiseen pieneen puotiin, jonka hyllyiltä löydät erilaisia kiviä, suitsukkeita, cd-levyjä, sekä muutamia superfood-tuotteita.
Müürivahe 17, sisäpihalla (karttapiste B)
Müürivahe-kadulta Jansuki shopin vierestä käännytään pienelle sisäpihalle, josta pääsee talon kellarikerroksen ”new age”-henkiseen kauppaan, jossa on myynnissä erilaisia kiviä, kauniita kivikoruja ja amuletteja, tarot-kortteja, Bach-kukkaterapiatippoja sekä mm. erilaisia kuivattuja kasveja ja yrttejä.
Estonia pst 9 (Solaris-kauppakeskuksessa, karttapiste C)
Estonia-teatteria vastapäätä olevan Solaris-kauppakeskuksen pohjakerroksessa sijaitsee luomukauppa Biomarket. Sen pienessä mutta avaran tuntuisessa myymälässä on tarjolla mm. luomukasviksia ja -lihaa, kosmetiikkatuotteita sekä myös pieni hyllyllinen luomuviinejä. Ketjulla on useita myymälöitä eri puolilla Tallinnaa, mm. Kaubamajan lähellä (osoitteessa Gonsiori 2).
Estonia pst 9 (Solaris-kauppakeskuksessa, karttapiste C)
Solaris-kauppakeskuksen katutasossa 1. kerroksessa olevan Pillerkaarin pienen myymälän hyllyt ovat täynnä virolaista luonnonkosmetiikkaa ja kymmeniä tuotemerkkejä, mm. Tarton yliopiston kanssa yhteistyössä kehitetty, hampunsiemenöljyyn perustuva Lumi-sarja. Tarjolla on paitsi vartalon-, hiusten- ja ihonhoitotuotteita, myös meikkejä, aurinkorasvoja ja hemmottelutuotteita.
+1: Kaubamajan luonnonkosmetiikkaosasto
Gonsiori 2 (karttapiste D)
Viru-keskuksen yhteydessä sijaitseva Kaubamaja lienee lähes kaikille Tallinnan kävijöille tuttu ostoskohde. Sen 1. kerroksen kauneusmaailmassa on myös pieni luonnonkosmetiikalle omistettu osasto. Tarjolla on kohtuullisen hyvä valikoima tuttujen valmistajien (Dr. Hauschka, Mádara, Weleda, Patyka…) tuotteita, mutta myös monille suomalaisille vieraampia, mm. virolaisia ja venäläisiä tuotemerkkejä, joita ei Suomesta välttämättä edes saa. Esim. laaja valikoima venäläisen Natura Siberican tuotteita.
Lisää Hidasta elämää -toimituksen vinkkejä Tallinnan löydät täältä.
Laivamatkoja Tallinnaan järjestää edullisesti esim. Eckerö line.
Mikä ihmeen Meditaatio? Onko se joku uskontojuttu? Onko se niitä hihhulijuttuja? Tässä muutamia kysymyksiä, joita tulee silloin tällöin vastaan kun keskustelu siirtyy meditaatioon. Kurkistetaanpa siihen, mistä meditaatiossa on ihan oikeasti kysymys?
Mistä Meditaatiossa on kysymys?
Meditaatio on ikivanha rauhoittumis- ja keskittymistekniikka, jota on harjoitettu ihan kaikissa kulttuureissa uskontokunnasta riippumatta jo ainakin 5000-6000 vuoden ajan. Se ei siis ole uskonto ja se ei liity pelkästään Hindulaisuuteen tai Buddhalaisuuteen vaan sitä harjoitetaan todellakin kaikissa kulttuureissa, kaikkialla maailmassa. On totta, että meditaation merkitys on ollut suuri juuri Aasian kulttuureissa, joissa itsetuntemuksen ja –hallinnan rooli on aina ollut keskeistä. Meditaatio on harjoite, jossa mieli siirretään ajatusvirran ohi tarkkailemaan omaa olemustamme, ajatuksiamme, kehoamme ja ympäristöämme ja juuri tämä ymmärrys on erittäin tärkeää, olipa vakaumuksemme sitten mikä tahansa.
Miten Meditaatio vaikuttaa.
Meditaatiota on tutkittu paljon ja tulokset ovat kiistattomat. Meditaatio vaikuttaa täysin päinvastaisilla tavoilla kuin stressi eli se alentaa sykettä, alentaa verenpainetta, vähentää verihiukkasten hyytymistaipumusta, tasapainottaa hormonitoimintaa ja palauttaa kehon ja mielen toiminnot kohti luonnollista tasapainoa. Paitsi kehollisesti hyödyllisenä, meditaatio on ennen kaikkea mielen työkalu. Noin 95% kehon sairauksista juontaa juurensa mieleen ja meditaatio onkin nimenomaan mielen tasapainoa edistävä harjoite. Meditaatio todellakin estää stressin syntymistä ja edistää stressistä toipumista.
Kuinka pian Meditaatio vaikuttaa?
Meditaatio ei ole pikapilleri päänsärkyyn vaan Meditaatio on elämäntapa, jolla monia terveyden häiriötiloja voi todellakin ennaltaehkäistä ja hoitaa. Jotta meditaation vaikutukset alkavat tuntua, pitää sitä harjoittaa joitakin viikkoja. Joskus vaikutuksia syntyy ihan ensimmäiselläkin meditaatiokerralla mutta kaikki riippuu henkilön tilanteesta, meditaatiotavasta ja toki monesta muustakin asiasta. Käytännössä kannattaa siis meditoida säännöllisesti muutamia viikkoja ja tarkkailla itseään ja omaa käyttäytymistään ja pian huomaa konkreettisia muutoksia omassa olotilassaan ja asenteessaan. Elämän heittämät haasteet eivät enää vaikutakaan niin voimallisesti kuin ennen ja koko asenne elämää kohtaan muuttuu suopeammaksi.
Miten sitten meditoidaan?
Meditaatioon pätee pari sääntöä: Sääntö 1. Sinun kannattaa meditoida säännöllisesti. Sääntö 2. Tee meditaatiosta niin mukavaa että viitsit meditoida säännöllisesti. Sinun ei siis tarvitse istua kolmea tuntia lootusasennossa vaan voit rakentaa itsellesi mieleisen tavan meditoida. Tärkeintä ei siis ole jonkin tietyn rituaalin pikkutarkka toistaminen vaan se että viitsit meditoida. Tässä ei myöskään ole kysymys mielen totaalisesta vaimentamisesta hiljaiseksi vaan seesteisestä hetkestä, jossa mielen liikkeet rauhoittuvat itsestään ja pystymme olemaan tarkkailijana tässä prosessissa.
Mitä Meditaatiotapoja on olemassa?
Meditoida voi todellakin monella tavalla. On hengitysmeditaatiota, mantrameditaatiota, kävelymeditaatiota, metta-meditaatiota, vipassana-meditaatiota ja vaikka kuinka monta erilaista meditaatiotekniikkaa. Mindfulness on myös meditaation muoto, samoin tietyn taustamusiikin tai -äänien kuunteleminen joten löydät varmasti juuri sinulle sopivan tavan meditoida. Oleellista on että meditoit säännöllisesti, mikä ikinä menetelmäsi sitten onkaan.
Tässä yksi helppo meditaatiotekniikka
Valitse itsellesi rauhallinen paikka istua ryhdikkäästi, sulje silmäsi ja anna mielesi ja hengityksesi rauhoittua. Vie huomiosi hengitykseesi ja lausu jokaisella sisäänhengityksellä äänettömästi hiljaa mielessäsi ”So” ja uloshengityksellä ”Hum”. So-Hum…So-Hum…So-Hum… toista tätä mantraa vaikkapa aluksi noin vartin tai puolen tunnin verran. Voin luvata, että mielessäsi pörrää ajatuksia mutta älä välitä siitä vaan palaa aina pehmeästi kuuntelemaan tuota So-Hum mantraa. Hetken kuluttua saatat havahtua tilanteeseen, jossa ei ollutkaan ajatuksia, mantraa tai muutakaan tuntemusta. Aikakin häviää. Tämä tila on meditatiivinen tila ja sen tunnistaa vasta kun tulee sieltä takaisin. Pienikin hetki tuossa tilassa vapauttaa kehon ja mielen arjen rasitteista ja antaa keholle viestin rentoutua ja olla rauhassa. Näin helppoa se on.
Shut up and sit!
Meditaatiossa, kuten kaikissa elämän asioissa voi mennä vaikka kuinka pitkälle ja tehdä siitä lähes taidetta. Syvempään sukellukseen meditaation saloihin tarvitaan jo enemmän aikaa, joten siihen kannattaa varata muutamia päiviä aikaa sopivassa ohjauksessa. Oleellisinta on kuitenkin että saat oltua hetken hiljaa ja ilman ulkoisia ärsykkeitä. Älä odota mitään, älä arvioi mitään. Kun alat kokea meditaation hyötyjä, tunnet sen kyllä itsessäsi. Siinä vaiheessa haluat todellakin jatkaa meditaation harjoittamista. Eli ”turpa kiinni ja peffa penkkiin” aamuin illoin, pienikin hetki auttaa!
Meditaation merkitys
Koska Meditaatio on erittäin ennaltaehkäisevä ja kokonaisvaltainen terveydenhoitomuoto, sillä on kauaskantoiset vaikutukset hyvinvointiin. Olen usein sanonut että meditaatio on mitä parhain sote-uudistus ja sen avulla otamme vastuuta omasta hyvinvoinnistamme takaisin itsellemme. Se on parasta mitä voimme tehdä itsellemme ja eikä maksa paljoa. Deepak Chopra, yksi aikamme suurista Meditaation puolestapuhujista vierailee tällä viikolla Helsingissä. Deepak puhuu mm. Meditaation vaikutuksesta hyvinvointiin ja terveyteen Kulttuuritalolla 11.6. klo 18-21 pidettävässä luentotilaisuudessa. Tuo tilaisuus tarjoaa meille kaikille loistavan mahdollisuuden kurkistaa uuteen hyvinvoinnin malliin ja miettiä omaa rooliamme hyvinvointimme luomisessa ja ylläpidossa. Kulttuuritalolla nähdään!
Meillä kaikilla on niitä viikkoja. Niitä, kun kaikki menee pieleen. Parisuhdedraamaa, epäonnistumisia töissä, ärsyttäviä terveysoireita. Mitä vielä?
Sen sijaan, että keskittäisit huomiosi näihin pahoihin asioihin, mieti päättäväisimpiä tuntemiasi ihmisiä, heitä, jotka sinnikkäästi jatkavat päämääränsä tavoittelua ja saavat tuloksia. Kanavoi heidän energiasi elämääsi. Muuta tämä inspiroiva käytös omaksi toiminnaksesi ja toimi seuraavien tapojen kautta:
1. Keskity suurempaan kuvaan.
Pohjalta on suunta vain ylöspäin. Ota tilanteeseen hieman etäisyyttä ja katso sitä kokonaiskuvana. Vaikea aika on vain töyssy tiellä, ei tien loppu.
2. Löydä tarkoitus sekasorron keskeltä.
Epäonnistuminen on paras oppimisen mahdollisuus. Se opettaa sinulle, mikä ei toimi, jotta voit saada selville mikä toimii. Se todistaa, että sinä toivut kyllä, saaden seuraavan riskin näyttämään vähemmän pelottavalta.
3. Ota päivä kerrallaan.
Luultavasti kamppailemasi asia ei selviä päivässä. Jakamalla tarvittavat toimenpiteet pienempiin palasiin, saa siitä miellyttävämmän kokemuksen. Kun ahdistaa, muista: yksi tehtävä kerrallaan, yksi päivä kerrallaan.
4. Toivota muutos tervetulleeksi.
Monet pelkäävät muutosta, koska se on jotakin tuntematonta. Mutta jokaisella muutoksella on syynsä. Sinun tehtävä on löytää muutoksesta mahdollisuus. Jos sinun pitää muuttaa, se on mahdollisuus uusien ystävien löytämiselle. Jos parisuhteesi päättyy, se on mahdollisuus priorisoida oma elämäsi uudelleen. Jos työpaikkasi karsii työntekijöitä, sinulla on mahdollisuus tavoitella unelmatyötäsi. Jos näet muutoksen mahdollisuutena parantaa elämääsi, niin se myös tekee niin.
5. Opettele myös antamaan periksi.
Tunnista asiat, jotka ovat hallinnassasi, ja jotka eivät ole. Tee kaikki mitä voit, ja sen jälkeen anna olla. Sen tunnistaminen – ja hyväksyminen – ettet voi korjata kaikkea, on yksi vapauttavimmista tunteista elämässä. Joskus, kun kohtaa vaikeita tilanteita, on parempi vain antautua tilanteelle.
6. Tarkastele sisintäsi.
”Kun emme voi enää muuttaa tilannetta, meidät on haastettu muuttamaan itseämme” – Victor Frankl.
Miksi et työstäisi ennemmin itseäsi kuin taistelisit vallitsevia olosuhteita vastaan? Tarkastele tunteitasi ja keskity mieleesi. Jokainen haaste on mahdollisuus tulla paremmaksi versioksi itsestään.
7. Näe toivo vastoinkäymisissä.
Ihmiset, joita ihailemme, ovat usein sellaisia, jotka pysyvät periaatteissaan eivätkä anna olosuhteiden määritellä heitä. Jos pystyt keskittymään huonon asian hyviin puoliin, itse huono asia on kääntynytkin joksikin hyväksi.
”Elämän upeus ei piile siinä, ettemmekö koskaan kaatuisi, vaan siinä, että joka kerta nousemme ylös.” – Oliver Goldsmith
Muistellaanpa hieman U-käyrän vaiheita. Nyt on siis luovuttu vanhasta, sitten kirkastettu tulevaisuutta ja huudeltu kutsuhuutoja kuin ugrilaiset lehmipaimenet konsanaan – ”ptruii Mansikki, tuuha kottiin sieltä”. Oliko se siinä?
Eipä ollut, nyt työt vasta alkavat; toki tulevaisuus on kutsuttu, mieli on altis… se on hyvä alku. Mutta ympäristö on vielä ennallaan. Nyt on ruvettava rohkeasti kokeilemaan, ensin pienesti ja opetellen, sitten täyteen tuotantoon vieden. Etsi kristallisointia ja osuvuutta tulevaisuuden kutsuhuutoosi, ja tunnista sopivia kokeilun paikkoja.
Uudistumisen tuli syttyy pienillä kokeilulastuilla – Valokuva Aino Huotari
Jos esimerkiksi haluat olla avoimempi ja rohkeampi, missä olisi sen kokeilulle sopiva paikka? Jos olet jossain johtoryhmässä mukana, mikä pieni teko siellä olisi avoimempaa ja rohkeampaa kuin olet tähän asti esittänyt? Entä kotona, yksityiselämässä? Kun näet tilaisuutesi, kokeile ja tee havaintoja.
Pääkysymys: Mitä uutta kokeilen heti?
Tarkentavia pohdintakysymyksiä voisivat olla:
Millaisia ovat ne konreettiset teot, joiden kautta unelmani tulee todeksi?
Mitä voin kokeilla heti; millaisessa ympäristössä ja kenen kanssa?
Miten vältän estävät äänet – arvostelu, kyynisyys, pelko – ja keskityn kuulemaan tulevaisuuden kutsun?
Miten avaan sydämeni ja löydän uskalluksen antautua kokeilujen leikkiin?
Miten arvioin kokeilujeni tuloksia; miltä minusta tuntuu kun kokeilu onnistuu?
Kokeileminen on hauskaa leikkiä, älä ota sitä vakavasti. Kokeilu onnistuu aina, myös epäonnistumisesta oppii ja se on askel seuraavaan kokeiluun. Jos ei mennyt kerralla nappiin, kirkasta lähestymistapaasi ja kokeile uudella tavalla, samassa tilanteessa tai jossain muualla. Laajenna koko ajan kokeilujesi kenttää, etene päättäväisesti. Älä koskaan luovuta. Jatka tulevaisuuden kutsumista, mielesi voimalla edelleen, mutta nyt tekojesi vahvistamana.
Muistatko elokuvan Hyvät, pahat ja rumat? Clint Eastwood priimakunnossa ja musiikit kohdillaan. Se sai minut inspiroitumaan kirjoittamaan tämän aiheen hiilihydraateista.
Hiilarit – sana, joka saa monen terveysintoilijan ihon kananlihalle. Yhdessä rasvan kanssa hiilihydraatit ovat kovan keskustelun alla ja mielipiteitä on suuntaan jos toiseen. Onko tämä parjattu ruoka-aineryhmä sittenkään niin paha? Voisiko olla, että se on vaan ruma ankanpoikanen, joka on väärin ymmärretty. Ehkäpä saamme siitä hyvänkin pienellä ymmärryksellä. Hypätäänpä hiillareiden maailmaan.
Laadulla on merkitystä
Hiilihydraattien laatuun on syytä panostaa mikäli aikoo tästä ruoka-aineryhmästä hyötyä. On suuri ero antaako keholle suoria sokereita vai pitkäketjuisempia sokeriyhdisteitä. Hiilihydraatteja ovat mm:
Suorat sokerit: kuten sokeri, siirappi, hunaja ja ruoko- ja juurikassokerit. Nämä imeytyvät soluihin nopeasti.
Tärkkelys: peruna ja bataatti ovat tunnetuimmat tärkkelystä sisältävät kasvit. Nämä imeytymät hitaammin kuin suorat sokerit elimistöön.
Kuidut: kaikissa kasviksissa, marjoissa ja juureksissa. Kuituja on monia eri lajeja, mm: ligniinit (karheat kuoriaineet), hemiselluloosa, pektiinit, selluloosa, ja kumit (marjoissa & hedelmissä).
Sanotaan, ettei ole olemassakaan välttämättömiä hiilareita. Usein viitataan eskimoihin ja muihin pohjoisen alkuperäiskulttuureihin, joissa hiilihydraatteja ei ole juuri käytetty. Erityisen pahana terveyspiireissä pidetään hiilihydraatteja, joista voimme mahdollisesti saada diabeteksen. Tässä kuitenkin muutamia ominaisuuksia, joita hiilihydraatit voivat tarjota.
HYVÄT
– Suolistobakteerit hyötyvät
– Serotoniinia muodostetaan hyvin hiilareista
– Nopeuttaa aineenvaihduntaa
– Energian tuotantoon
– Voi alentaa stressihormoni kortisolia (nostamalla serotoniinia)
Tähän listaisin itse seuraavat:
– kaikki juurekset
– marjat
– gluteenittomat viljat oikein käsiteltynä (ei välttämätön)
– valkoinen riisi (kurkkaa alle)
– hunaja (kurkkaa alle)
– hedelmät kohtuudella
Valkoinen riisi on listalla sen takia, koska siitä uupuu kuoriosan fytiinihappo, joka voi estää tärkeiden ravinteiden imeytymisen. Sen takia itse käytän nykyisin voimakkaan fyysisen kuormituksen jälkeen mieluummin valkoista riisiä. Passiiviselle ihmiselle se ei välttämättä ole sen parempi kuin mikään muukaan valkaistu tuote. Hyvä huomio on, kuinka Japanissa ennen länsimaalaisia vaikutteita diabetestä on ollut alle 3 % koko väestöstä. Tämä siitä huolimatta, että valkoinen riisi kuuluu päivittäiseen ruokavalioon lähes jokaisella japanilaisella.
Hunaja on mielestäni yksi luonnonihmeistä. Alkuperäiskansat ovat käyttäneet hunajaa ympäri maailmaa ilman verensokeri / diabetes ja muita länsimaalaisia sairauksia. Väärinkäytettynä, passiivisella elämäntavalla se voi aiheuttaa haasteita. Hunaja sisältää paljon muutakin kuin sokereita, joten on tärkeää katsoa muutakin kuin pelkkiä yksittäisiä ravintoaineita.
PAHAT
– Voi rakentaa rasvakudosta liiallisesti nautittuna
– Voi aiheuttaa insuliiniresistenssiä
– Iho-ongelmia
– Hiivaongelmia suolistossa
– Rasvaksi varastoituneet hiilihydraatit voivat olla takana kolesteroliongelmissa
Tähän listaisin itse seuraavat:
– valkaistut viljatuotteet
– sokeri
– sokeroidut tuotteet
– pitkälle prosessoidut tuotteet
– karkit & sipsit & makeiset
RUMAT
– Elimistön nopeutunut vanheneminen – liian korkea insuliinitaso
– Mielialaheilahtelut – epätasainen verensokeri – ärtyneisyys yms.
– Heikentynyt keskittymiskyky on samoin seurausta epätasaisesta verensokerista
Tähän listaisin kaikki yläpuolella olevat, jos niitä käytetään liiallisia määriä, yhdistettynä passiiviseen elämäntapaan.
Tässä muutamia esimerkkejä. Hiilihydraateilla on paikkansa. Erityisesti jos olet stressaantunut, treenaat kovaa tai olet muuten kovassa kuormituksessa elämässäsi (työ/parisuhteet yms.), niin hiilihydraatit voivat auttaa palautumisessa ja mielialan hyvänä pitämisessä.
Jos sinulla on seuraavia tekijöitä, ehkä olisi aika lisätä hiilareita lautaselle:
Itselläni pieni hiilihydraattien lisäys on antanut jälleen mukavasti potkua tehokkaisiin jumppatuokioihin. Myös uni ja mieliala ovat parantuneet vuosien hiilarirajoituksien jälkeen. On sanomattakin selvää, että moni hyötyy vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, ennen kaikkea jos elämäntapa on passiivinen ja ylipainoa on kertynyt. Mutta liian pitkään rajoittamalla hiilareita ja samalla kuluttaen elämänvoimaansa, yhtälö ei välttämättä kanna kauas. Kuulostele omaa tilaasi ja ole rehellinen jaksamisellesi. Meidän ei tarvitse seurata mitään tietynlaista suuntausta vaan sen takia, että jokin ideologia niin sanelee. Monesta ravintosuuntauksesta on suunnattomasti hyötyä, ainakin niin kauan kuin ne toimivat työkaluina ehdottomuuksien sijaan. Toivottavasti tästä oli sinulle hyötyä. Jatketaan tasapainoiluja.
Kesäaika suo useimmille meistä uudenlaista vapautta loman muodossa. Miten tarkkaan sinä olet ohjelmoinut ja aikatauluttanut oman tai perheesi loman? Vai oletko kenties ajatellut sallia itsellesi vapauden tehdä mitä kehomielesi kulloinkin kaipaa – ainakin osan ajastasi?
Nykyihmisen mieli, keho ja hermosto kaipaa kipeästi tyhjää, toimetontakin aikaa, rentoutumista ja rauhoittumista. Sekä myös sellaista rentoa ja inspiroivaa tekemistä, josta itse nauttii. Jos me lomallakin suoritamme hampaat irvessä erilaisia projekteja tai paahdamme täysillä paikasta ja tapahtumasta toiseen, emme anna parasympaattiselle hermostollemme mahdollisuutta aktivoitua.
Arvioidaan, että nykyään olemme vuorokausisyklissämme suurimman osan ajasta sympaattisen eli stressihermoston aktiivisuudessa. Elimistön kuuluisi luonnollisesti päästä parasympaattisen eli rauhoittavan ja korjaavan hermoston aktiivisuuteen joka ilta ennen nukkumaan menoa.
Erilaisten sykevälivaihtelumittausten avulla on kuitenkin havaittu, että isolla osalla työikäisistä ihmisistä näin ei tapahdu. Sympaattinen stressireaktio ei rauhoitu, vaan se seuraa myös yön tunneille, joten ei mikään ihme, että niin monella on haasteita unen laadun, unettomuuden ja päiväväsymyksen kanssa.
Hektisen työssäolokauden jälkeen kehomieli kaipaa kipeästi päästä vapaalle, irtautumaan stressistä. Miten se sitten voisi tapahtua? Itse ajattelen, että jokaisella meistä on omat tapamme ”relata”. Tärkeää tässä rentoutumisessa on nimenomaan se, että päästämme vagushermommekin lomalle.
Vagus- eli kiertäjähermo on parasympaattisen hermostomme tärkein osa, joka vastaa tärkeiden elinten, kuten sydämen, rauhoittumisesta. Vagushermon aktiivisuus on myös läheisesti yhteydessä hyvin toimivan ruoansulatusjärjestelmän ja immuunijärjestelmän sekä tasapainoisen hengityksen kanssa.
Mitkä ovat sinun tapasi päästää vagushermo lomalle?
Periaatteessa helpoin tapa saada elimistö parasympaattiseen rauhoittumisen tilaan on niinkin yksinkertainen kuin omaan hengitykseen keskittyminen. Jos tätä ei ole koskaan kokeillut, saattaa se olla aluksi hieman haasteellista. Hengityksen kuuntelu vaatii pienen pysähtymisen hetken itsensä äärelle, mutta hengitystä voi kuunnella myös tehdessään jotakin muuta, esimerkiksi venytellessä tai vaikkapa ruokaa laittaessa.
Kokeile tätä harjoitusta:
Asetu selinmakuulle polvet koukussa ja jalkapohjat alustalla. Voit halutessasi pitää käsiä vatsan päällä, navan seudulla.
Kuuntele aluksi hengitystäsi juuri niin kuin se sillä hetkellä tapahtuu. Mitä voit havaita oman hengityksesi rytmistä ja nopeudesta – mitä se kertoo sinulle tämänhetkisestä olotilastasi? Missä kaikkialla huomaat hengitysliikkeen? Hengitys voi kertoa stressireaktiosta, tällöin hengitys on usein nopeaa, pinnallista, ja sisäänhengitys on paljon korostuneempi kuin uloshengitys. Lisäksi uloshengityksen jälkeinen tauko voi puuttua kokonaan.
Hengitä nenän kautta sisään, ja anna sisäänhengityksen aikana ilman virrata alas vatsanpohjaan saakka, tällöin vatsa hieman kohoaa ja saatat myös huomata rintakehän hieman laajenevan. Kun uloshengitys (nenän tai suun kautta) alkaa, salli kehosi laskeutua alustaa vasten samalla, kun ilma virtaa omalla painollaan kehosta ulos. Mitä useamman hengityssyklin teet tällä tavoin, alat huomata, että uloshengityksen jälkeinen tauko pitenee aivan itsestään. Ei ole mitään kiirettä hengittää sisään, mikä on hengityksessä aktiivisempi vaihe.
Kun hengittelet muutaman minuutin tällä tavalla, pystyt pelkästään jo hengityksen avulla aktivoimaan vagushermon rauhoittavat vaikutukset kehossasi, mielessäsi ja tunnetasolla. Pelkästään hengittämällä näin, sinulla on mahdollisuus lopettaa kiireen tunne tästä hetkestä.
Tässä vielä muutamia kysymyksiä sinulle:
Jos rauhoittuminen on sinulle tärkeää, niin minkä vuoksi? Mitä haluat sillä saavuttaa?
Millaisia keinoja sinulla jo on itsesi ja kehosi rauhoittamiseen?
Millaisista keinoista olet kiinnostunut, mutta et jostakin syystä ole vielä voinut niitä kokeilla?
