Mitä enemmän kehoa kuormitamme, sitä enemmän palautumiseen tulisi kiinnittää huomiota


Muistan kun ensimmäisen kerran kuulin sanan ylikunto ja ajattelin sen olevan jotain hienoa. Jotain minkä täytyy osoittaa, että treeni on kovaa. Tästä kyseisestä aiheesta ei ole mielestäni liikaa puhuttu ja ajattelinkin jakaa omaa polkuani sekä ajatuksia ylikunnosta. Hypätään asiaan.

Ylikunto vai alipalautuminen?

Kovaa treeniä ylistetään monissa piireissä. ”No pain, no gain”, ”Verta, hikeä ja kyyneleitä”, ”There is no such thing as overtraining”. Näitähän riittää. Heti alkuun on sanottava, että en ole sanomassa kovan treenin olevan pahasta, sillä sehän on mitä mainiointa, jos pystymme treenaamaan kovaa ja välillä yli rajojemme.

Ylikunto itsessään ei kuitenkaan tarkoita, että kunto olisi mitenkään hyvä. Ylikunto tarkoittaa enemmänkin tilaa, jossa kehoa kuormitetaan jatkuvasti yli rajojen ilman, että keho ehtii palautua kaikesta toiminnasta. Niinpä tila, jota kutsumme ylikunnoksi voitaisiin kääntää alipalautumiseksi kuormituksesta. Mitä enemmän kehoa kuormitamme, sitä enemmän olisi hyvä kurkata myös sen kykyä palautua.

Suurimman osan elämästäni olen ollut äärimmäisen huono kuuntelemaan kehoani. Olen liikunnan ja ravitsemuksen ammattilainen, mutta silti en ole pystynyt tätä yksinkertaista asiaa sisäistämään. Keho kaipaa myös lepoa. Teoreettisesti ajateltuna monet ymmärtävät levon merkityksen, mutta teoria ei vielä tarkoita, että asia on sisäistetty jokaiseen soluun. Minulla se ainakin on kestänyt yllättävän kauan.

Merkkejä alipalautumisesta

Me olemme jossain määrin yksilöitä, vaikkakin omaamme samat kehon toimintaperiaatteet. Yksilöllisyys tulee enemmänkin esille siinä, kuinka kokoamme oman elämämme palaset. Myöskään treenaamisessa ei pelkästään treeni vaikuta. Tehdään mielikuva: voimme kuvitella, että meillä jokaisella on iso vesitynnyri. Me kaadamme vettä eri astioista tuohon vesitynnyriin. Homma on hanskassa niin kauan kuin vesitynnyri ei läiky yli, mutta veden ryöppyessä yli äyräiden olemme vaaravesillä.

Elämän eri osa-alueet ovat noita edellä mainitsemiani tynnyreitä. Työ on yksi tynnyri, liikunta toinen, parisuhteet kolmas ja niin edelleen. Jokainen eri osa-alue tuo oman kuormituksensa elämäämme. Mitä enemmän kuormitusta, sitä enemmän vettä ämpärissä on. Kun stressitekijöitä on liikaa voi seurauksena olla keho, joka ei pääse palautumaan.

Tässä muutamia merkkejä:

  • Jatkuva väsymys
  • Heikentynyt seksuaalinen halukkuus
  • Pitkään kestävä lihas- tai nivelkipu
  • Sairastelu – heikentynyt immuniteetti
  • Univaikeudet
  • Heikentynyt suorituskyky urheilussa ja liikkumisessa
  • Treenipäivän jälkeinen huono olo
  • Ärtyneisyys & huono fiilis

Siinä vaiheessa kun jokainen kumppanin tai ystävän sana saa minut ärtymään, on kyseessä paljon muutakin kuin huono päivä. Kyseessä on ylikuormittunut hermosto, jota on käristetty liian pitkän aikaa. Liike kuormittaa paljon muutakin kuin lihaksia, hermoston ollessa yksi rasittuvista järjestelmistä. Hermoston kuormituksen jatkuessa liian pitkään, myös oma käyttäytyminen voi muuttua huomattavasti helpommin reagoivammaksi. Näin yksilön kuormituksesta voi tulla myös lähipiirin kuormitus.

Kuinka palautua kunnolla?

Tärkeimpiä teemoja palautumisen kannalta on syödä hyvin. Voit lukea lisämunuaisten ruokkimisesta täältä. Toinen tärkeä teema on ottaa treenistä vapaata sekä fyysisesti että mentaalisesti. Jos kuulut siihen kategoriaan, jonka täytyy joka päivä nostaa raskaasti tai ottaa HIIT-treenejä, niin tekisi ehkä ihan hyvä kävellä pari päivää metsässä kuunnellen lintujen laulua.

Rankemmissa tapauksissa kokonainen viikko ilman kuormittavaa liikettä voi olla paikallaan. Täysi liikkumattomuus ei palvele kehoamme. Pieni kävely ulkoilmassa päivittäin on luultavasti parasta mitä kukaan voi omalle keholleen tehdä.

Lepo ei ole hirveän suosittu neuvo. Kukaan ei halua levätä, kukaan ei halua ottaa vapaata aikaa. Tai ainakin monille levon ottaminen elämään voi tuntua haasteelliselta. Pelkästään maalaisjärjellä ajateltuna me tarvitsemme lepoa. Nykyajan ilmiö on kuitenkin katsoa muiden tekemistä, nähdä ihailemansa treenaajan uusin inspiroiva treenivideo tai uusin treenihaaste, joka meidän täytyy päästä tekemään.

Kehon ollessa väsynyt, lihasten kipeitä ja mieli ärtynyt, kaikki merkit osoittavat levon suuntaan, paitsi mielemme joka haluaa lisää, enemmän, isompaa, parempaa. Mieli on jännä kapistus, joka perustaa ajatuksensa useasti pelkoon ja suojeluun.


Se miksi minä olen usein ajautunut elämässäni tilanteeseen, jossa keho on alipalautunut, ei ole johtunut tiedon puutteesta. Se on johtunut itsensä hyväksymättömyydestä ja heikkoudesta. Treeni on tarjonnut alustan olla rakastettu, hyväksytty ja tietynlaisen tärkeyden tunteen. Treeni on mahtava asia, liike tarjoaa uskomattoman tunneskaalan meille koettavaksi, puhumattakaan sen tarjoamista terveyshyödyistä.

Siinä vaiheessa kun liikkeestä tulee pakkoa ja mielen tasolta lähestyvää, se syö kokonaisuudessaan meidän elämäniloa ja voimaa. Joskus vähemmän on enemmän ja kuluttavassa liikkeessä se näyttäisi näin menevän.

Minusta tulee tuskin koskaan olympiavoittajaa nykyisillä treeni-ideoillani, mutta jos saan tilalle vapauden, itseni arvostuksen ja hyvän olon, jota voin myös läheisilleni tarjota, niin uskon että kestän sen. Hyviä liikkumisia itse kullekin ja toivottavasti tämä juttu inspiroi sinua treenaamaan, kuuntelemaan kehoasi ja muistamaan elämän ihmeellisyydet myös muilla elämän osa-alueilla.

Jatketaan harjoituksia.

 

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: