Mummo leikkii

Kuplat – kopioOn aurinkoinen ja lämmin alkukesän sunnuntai. Tänään pidän lepopäivän. Elämän varrella olen oppinut kunnioittamaan työn ja levon tasapainoa. Nytkin,vaikka lähteminen työhön ei enää ole kellosta kiinni, tiedän tarvitsevani taukoa askareistani. Päivän ei tarvitse olla sunnuntai. Riittää, kun annan itselleni luvan olla vaan, tehdä asioita joissa mielikin lepää. Niinpä keksin tänään jotain mukavaa ajanvietettä. En ajattele pihan haravoimista enkä kukkapenkkien kitkemistä, palaan niihin vasta arjen tultua. Tänään voin vaikka leikkiä.

Innostun ajatuksesta lähteä ulos puhaltelemaan saippuakuplia, kuin lapsena  ennen.  Teen sekoituksen vedestä ja astianpesuaineesta pieneen lasipurkkiin. Muovinen mehupilli purkissa keikkuen etsin pihalta suojaisan paikan ja istun nurmikolle.Varmuuden vuoksi talon taakse naapureiden näkymättömiin. On se kumma, miten tiukassa on käsitys siitä mitä tämän ikäinen voi tehdä!

Huitaisen häiritsevän ajatuksen sivuun ja siirryn maailmaan, jossa mummot heittäytyvät leikkimään jälleen. Ensimmäiset yritykset saada kuplia aikaan menevät pieleen: kupla särkyy jo syntyessään. Vähän kerrassaan opin puhaltamaan kyllin rauhallisesti ja onnistun saamaan ehjiä palloja aikaan.

Muistan kun lapsena istuin kotini seinustalla puhaltelemassa saippuakuplia, niistä tuli hienoja. Ne leijuivat silmieni edessä hohtaen kaikkia sateenkaaren värejä. Värit lumosivat. Olin haltioitunut eri sävyjen satumaisesta kauneudesta.

Odotan nytkin värien lumousvoimaa. Kuplistani tulee kuitenkin lasimaisen kirkkaita, kuin astioista pesuainemainoksissa. Aurinko heijastuu niistä timanttisina pisteinä. Kaunista kyllä, mutta ei sateenkaarta. Jotkut auringon täplittämät kuplat jäävät värisemään nurmikolle. Kumarrun ihan lähelle ja huomaan, etttä sateenkaari vilahtaa kuplan pinnalla hetkeä ennen sen hajoamista.Mutta vain kalpea sateenkaari. Onkohan aika kullannut muiston, saippuakuplien väriloiston?

Palaan aikuiseksi. Muistan että lapsuusajan saippuakuplat syntyivät oikeasta saippua-vedestä. Puhaltelin niitä oikealla olkipillillä. Pillin päähän oli tehty viillot niin, että olki levittäytyi tähdeksi  Kupla syntyi siinä tähden keskellä ja pysyi kiinni hetkeä pidempään, kuin tämän muovisen pillin päässä.

Seuraavalla kerralla teen ihan oikean saippuaveden. Ehei, en osta kaupasta valmista sekoitusta. Se olisi liian helppoa, teollisen tuntuista. Olkipilliä joudun odottamaan syksyyn asti. Oijoi!

Mutta hyvää ei koskaan odota liian kauan.

Hei ihana 🥰! Oletko jo tilannut Hidasta elämää -klubikirjeen? Tilaa nyt ja saat -10% alennuskoodin puotiin!
Tilaa
close-image