Joogaopettajani Shiv Charan Singh tapaa päivittäin, viikoittain, vuosittain käsittämättömän määrän ihmisiä, joita henkinen kasvu kiinnostaa. Lähes kuusikymppinen mies matkustaa parisataa päivää vuodessa opettamassa ympäri maailmaa ja kun hän on koti-ashramissaan, on siellä muitakin. Hänen kotonaan järjestetään jatkuvasti kursseja ja siellä asuu ihmisiä, jotka haluavat elää edes hetken joogin elämää.
Shiv Charan kuuntelee väsymättä oppilaidensa huolia, antaa neuvoja ja ohjaa oman itsen äärelle. Kun häneltä kysyy, miten hän jaksaa kaikkea tätä, saa vastaukseksi, ettei hän jaksakaan mutta ikuisuus jaksaa. Ikuisuus kannattelee häntä.
Jokainen (henkinen) opettaja on ihminen siinä missä muutkin. Hän tuntee nälkää, janoa, tunteita ja kehonsa rajallisuuden. Mutta hän ei identifioidu niihin. Tässä on joogan ydin.
*
Erilaisten henkisten polkujen päämäärä on yleensä sama: rajaton vapaus, yhteys ja oman todellisen olemuksen tiedostaminen; oman inhimillisyyden hyväksyminen ja kuitenkin sen oivaltaminen, että olemme kaikki yhtä. Tätä kutsutaan usein valaistumiseksi.
Valaistuminen on tietoisuutta siitä, ettei ole yhtä kuin tunteensa, kehonsa, ajatuksensa tai mielensä, vaan jotakin paljon suurempaa. Se on ykseyttä, suuremman voiman kokemista, jossa minä saa muodon me.
Valaistumisen voi löytää niin onnesta, kivusta, ilosta kuin masennuksesta. (Minulla on keho, minulla on tunteita, minulla on ajatuksia, mutta minä en ole vain keho, tämä tunne tai ajatus. Ne ovat kaikki ohimeneviä.)
Samalla olemme tietysti ihmisiä ja yksilöitä. Henkinen opettaja A.H. Almaas kirjoittaa, että valaistuminen on myös osittain ymmärrystä siitä, että on vastuussa omasta elämästään, täysin. ”Sinun on elettävä oma elämäsi, ja juuri sillä tavalla kuin tiedät että sinun kuuluisi. Se ei tapahdu itsestään.”
Yksilö ja yhteys eivät ole erillään, vaan saman kolikon kaksi puolta. Olemme yksilöitä, joita ikuisuus, elämä, elää.
*
Tiedostaminen ei välttämättä ole pysyvää, mutta kokemus siitä, ettei itseä ole, muuttaa elämää pysyvästi. Siitä tietoisuudesta käsin jokapäiväinen elämän peli (mitä muut minusta ajattelevat, miten minun kuuluisi valita) on vain epämääräistä, merkityksetöntä kohinaa.
Valaistumisen hetket voivat olla pieniä, mutta antautumalla ne kasvavat pikkuhiljaa. Maailmasta ja elämästä tulee kirkkaita, suunnasta selkeä.
Sufit sanovat, että ainoa este löytämiselle on etsiminen. Olemme kaikki aivan valaistumisen äärellä. Kyse on ennen kaikkea sallimisesta.
Keinoja yhteyteen on paljon, mutta valitettavasti ulkoapäin tulevat säännöt eivät voi ohjata perille. Ne voivat kyllä näyttää suunnan. Opettaminen onkin äärimmäisen tärkeää työtä. Polun löytäminen on helpompaa, kun kävelee sellaisen henkilön perässä, jolla on kokemus ikuisuudesta.
Muistan kun aloitin oman psykoterapiani. Palleassa oli möykky. Aina. Suunnilleen aina ahdisti. Epämääräinen paha olo velloi sisälläni, vaikka ulkoisesti pärjäsin ihan hyvin. Olin käynyt puhumassa, analysoimassa ja ulkoistamassa elämääni monella vastaanotolla ennenkin, mutta en ollut saanut kummoisiakaan apuja arkeeni.
Nyt terapeutti pyysi minua kuuntelemaan kehoani ja hengitystäni. Teimme harjoituksia, joita en heti hallinnut, osannut kontrolloida ja analysoida siistiin pakettiin. Homma hajosi yhtä aikaa sisäinen patoni kanssa. Tärisin ja itkin sohvalla viikkoja putkeen. Onneksi. Hengityksen ja kehon vapautuessa myös ajatteluni vapautui. Tuli tilaa. Olla toisenlainen, monenlainen, enemmän minä itse.
Mikä lopulta saa ihmisen paranemaan? Mitä paraneminen tarkoittaa? Kuka määrittelee sairauden, kuka terveyden? Mitä minä voin antaa, kun ”kaikkea on jo kokeiltu”? Kun muutokset tapahtuvat niin loputtoman hitaasti. Kun romahdukset seuraavat toisiaan. Usko pettää. Mikään ei auta.
Elämän vastustaminen on kaikkein raskainta – tunteiden tukahduttaminen, vanhasta katkeruudesta kiinni pitäminen tai erillisyyteen sulkeutuminen. Tietoisuus on tärkeä osa vapautumista ja joskus analyysi on ehdottoman tarpeen, mutta paha olo on aina kehossa, ja siksi paranemisessa kannattaa ottaa keho ja kehon antama tieto mukaan.
Keho ja mieli ovat aina yhtä. Pinnallinen hengitys tukahduttaa tunteet, ja lihasjännitykset synnyttävät haarniskan, jota keho kipuilee esimerkiksi niska- ja selkäsärkyinä. Lopulta paranemisen voi tiivistää tietoisuuden sylissä tapahtuvaan sallimiseen. Vahvista tietoisuuttasi, vapauta hengityksesi ja salli kaikki, mitä sinussa on.
Anna kaikelle sinussa lupa. Myös vastustukselle, kritiikille, häpeälle ja arvottomuudelle. Anna sen tulla esiin. Anna sen tulvia, tihkua, täristä ja huutaa kehossasi niin, että jokainen solusi voi kokea sen ja päästää irti. Ja huomaat, ettei minkään tarvitse olla toisin. Kivun alla on aina lähde, elämän suunnaton rakkaus ja pyhyys. Se on sinulle tarkoitettu. Se on sinua, sinussa ja sinä olet siinä. Ja sinun on lupa kokea vapaus omalla tavallasi.
Kokemukseni mukaan paraneminen ei tapahdu ilman räkää ja kyyneliä. Se on sotkuista. Se särkee huolellisesti rakennetut kulissit ja murtaa kontrollin. Elämän rosoisuudessa on sen rikkaus. Rikkimenemisen kauneudessa, haavoittuvuuteen uskaltamisessa. Paraneminen on armollista. Se kuuluu kaikille ja jokaisella on kyky parantua. Jokaisella on omat vastauksensa, ja sinun totuutesi on sinussa. Jokaisessa kyyneleessä. Jokaisessa huudossa ja laulussa. Jokaisessa kosketuksessa ja kikatuksessa. Jokaisessa hengityksessä.
Elämä on juhla, ja siihen juhlaan mahtuvat kaikki.
Tietoisuus ruoan alkuperästä ja sen terveysvaikutuksista on nostanut viime vuosina myös veganismin suosiota. Vegaaniksi määritellään henkilö, joka ei syö mitään eläinkunnasta peräisin olevia tuotteita kuten lihaa, kalaa, munia, maitotuotteita ja niiden johdannaisia. Veganismin taustalla on myös ajatus eläinten oikeuksien puolustamisesta ja tätä myöten vegaani ei osta tai käytä eläinperäisiä vaatteita, kuten nahkaa ja villaa.
Itse kiinnitin veganismin leviämiseen huomiota erityisesti tänä kesänä matkustellessa muun muassa Berliinissä ja Kööpenhaminassa. Kaupungeissa oli tarjolla enenevässä määrin vegaanivaihtoehtoja niin ravintoloissa, luonnonkosmetiikassa kuin Street Food-tapahtumissa. Myös Mallorcan pääkaupunkiin Palmaan oli vuoden sisällä avattu useita uusia vegaaniravintoloita ja jopa pelkästään vegaanisia tuotteita tarjoava ruokakauppa. Amerikassa aate on tuntunut leviävän ahkerasti jo muutaman vuoden ajan ja se saa jatkuvasti tukijakseen eri julkisuuden henkilöitä.
Kannen kuva: Elina Innanen
Suosittua Chocochili.net -blogia pitävä Elina Innanen on pitkän linjan vegaani ja pyörittää Turussa vastikään uudistettua Vegekauppa-nimistä kasvisruokien erikoismyymälää. Hänen kirja Vegaanin keittiössä (Readme.fi 2015) julkaistiin alun perin lokakuussa 2014, mutta siitä ilmestyi juuri kesän kynnyksellä jo kolmas painos. Kirjaan on pyritty kokoamaan herkullisia, terveellisiä ja helppoja kasvisruokareseptejä, joiden ainekset on mahdollista löytää lähikaupasta.
Kirjan alussa Elina antaa hyviä vinkkejä siihen, miten ruokabudjetti pysyy aisoissa ja mitkä ovat vegaanin ruokakassin peruspilarit. Lisäksi käydään läpi sesongin mukaan syömistä sekä yrttien kasvattamista, papujen keittämistä ja idätystä.
Kirjassa on yli 100 erilaista reseptiä ja valinnan varaa löytyy erilaisista keitoista, ruokaisista salaateista, pääruoista, täytetyistä leivistä/burgereista ja suolaisista sekä makeista leivonnaisista. Arvioisin, että noin puolet resepteistä on täysin gluteenittomia ja jälkiruoista löytyi muutama herkullinen vaihtoehto gluteenitonta ruokavaliota noudattavalle. Alla kirjasta löytyvä kesäinen kookospannacotta-ohje, jonka ananashillokkeen tilalla käytin Elinan vinkistä sesongissa olevia tuoreita marjoja.
Kookospannacotta
4 dl kookosmaitoa
1 dl vettä
2 ½ rkl perunajauhoja
2 rkl sokeria
2tl vaniljasokeria
1 (luomu) limetin raastettu kuori ja mehu
Kaada kookosmaito kattilaan. Huuhtele kookosmaitotölkki vedellä ja kaada sekin kattilaan. Sihtaa sekaan perunajauhot ja lisää vielä sokeri, vaniljasokeri sekä limetin raastettu kuori ja mehu. Pane levy päälle ja kuumenna seosta koko ajan puuharukalla sekoittaen. Kun seos pulpahtaa, nosta kattila levyltä ja annostele se laseihin. Nosta lasit jääkaappiin hyytymään muutamaksi tunniksi.
Käytin itse valkoisen sokerin sijasta luonnostaan vähemmän makeaa kookossokeria, joten laitoin sitä kolme ruokalusikallista kahden sijaan. Lisäksi käytin vaniljasokerin tilalla vaniljauutetta.
META-Health™ on uusi malli ymmärtää terveyttä ja toisaalta oireisiin ja sairastumiseen johtavia prosessejamme. META-Healthissa on tärkeitä perusolettamuksia, joita pyrin tässä artikkelissani avaamaan. Lisäksi viittaan tässä edellisiin kirjoituksiini ja aihetta tukeviin tutkimuksiin, nämä näet linkkeinä kirjoitukseni lomassa.
Olen jo lapsuudestani asti ollut taipuvainen ajattelemaan, että kaikella mitä meille tapahtuu, on jokin tarkoitus. Mikään täällä maailmassa ei ole sattumaa. Aikuisuuteen tullessani, opiskelujen ja työkokemukseni kautta aloin nähdä ja oppia yhä lisää. Ja tietenkin myös omat henkilökohtaiset elämänkokemukseni vahvistivat vuosi vuodelta tätä ymmärrystä.
Vuonna 2010 törmäsin ”sattumoisin” NLP:n kautta META-Healthiin, ja aloin tutkia asiaa tarkemmin netistä löytämäni tiedon avulla. Oli kuin olisin päässyt vihdoinkin kotiin! Alkoi tulla yhä syvempää selitystä kaikelle sille, mitä jollakin tasolla olin aina tiennyt, ja se kaikki oli äärimmäisen kiinnostavaa. Tästä käynnistyi oma meta-polkuni, joka on johtanut minut opiskelemaan META-Health Master Practitioneriksi ja Traineriksi.
Kehomielesi ei siis tee virheitä, näin väitän. Tässä on vahvasti kyse terveysuskomuksista, joita käsitellään laajalti myös META-kursseilla. Meillä on jokaisella omat käsityksemme ja totuutemme siitä, mitä sairaudet ovat, miten ne syntyvät ja mitkä sairaudet voivat tai eivät voi olla parannettavissa. Kuten myös, millaiset keinot toimivat tai eivät toimi, kun halutaan parantua sairauksista.
Länsimaisessa lääketieteessä harvoin tiedetään sairauksien perimmäisiä syitä, ja tämä onkin kiinnostava ilmiö. Enemmän puhutaan sairauksien yleisistä riskitekijöistä, mutta mitä jos olisi mahdollista avata se, mikä tarkalleen on käynnistänyt sairausprosessin? Välillä tuntuu, että sairausprosessin käynnistävien tekijöiden tutkiminen ei edes ole tieteellisesti kovin kiinnostavaa, muuta kuin geenitutkimuksen tasolla. Pelkästään geeneihin uskominen valitettavasti saa aikaan ”uhri-identiteetin”, koska en voi vaikuttaa omiin geeneihini millään tavalla.
Lääketieteessä pitkänä perinteenä ja tavoitteena on ollut pääasiassa se, että sairauden oireet saataisiin poistettua tai pidettyä kohtuullisina. Ei esimerkiksi se, mikä syvempi merkitys ja tarkoitus tällä sairaudella ja paranemisella on ollut ihmiselle. Sairaus on kuitenkin paljon monitahoisempi ilmiö, kuin pelkkä oire. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että tämänkin ilmiön ja perinteisen toimintatavan taustalla ovat terveysuskomukset?
META-Health yhdistää ”bio-loogista” solubiologian ja embryologian (alkionkehitysoppi) tietoa muun muassa stressi- ja traumatutkimukseen, psykoneuroimmunologiaan ja energialääketieteeseen (mm. kiinalainen ja intialainen viisaus kokonaisesta ihmisestä). META-Healthissa tarkastellaan ihmisen terveyttä ja oiretta aivojen, tietyssä elinkudoksessa olevien solujen toiminnan, tunteiden, uskomusten, sosiaalisuuden ja ihmisen käyttäytymisen tasoilla. Lisäksi oireemme tulevat aina kertomaan meille henkisellä tasolla tarvittavasta muutoksen tarpeesta, omassa elämässämme.
Kun sairastumme, näillä kaikilla em. tasoilla tapahtuu asioita ja ilmiöitä synkronisesti, yhtäaikaisesti. Perinteinen psykosomatiikka tai keho-mieli –lääketiede usein lähtee syy-seuraus -ajattelusta, jossa ensin tapahtuu jotakin mielessä, sitten kehossa – tai päinvastoin.
META-Healthissa myös nähdään sairausprosessin polaarisuus: sairausprosessi käynnistyy aina stressivaiheella (yo. kuvassa punainen vaihe). Tässä vaiheessa ei ihmisellä välttämättä ole vielä mitään oireita kyseisessä kudoksessa, mutta ihminen saattaa tunnistaa itsessään yleisiä stressin merkkejä. Kun stressivaihe syystä tai toisesta päättyy, alkaa stressistä elpymisen vaihe (sininen vaihe), jossa korjataan stressivaiheen aikana tapahtuneita solumuutoksia ja saatetaan kehomieli takaisin tasapainotilaan, erityisesti kyseisen elimen ja kudoksen osalta, joka on ollut stressissä. Kroonisissa sairauksissa tätä stressin laukaisijaa ei ole tiedostettu, ja sykli toistuu yhä uudelleen, samalla kuluttaen kehon ja mielen voimavaroja yhä enemmän.
Tulehdusreaktiot ovat tarkoituksenmukaisia tässä prosessissa, ne tulevat tyypillisesti kyseisen elimen tai kudoksen stressivaiheen päätyttyä. Tulehdusreaktio tulee siis saattamaan kyseistä aluetta takaisin tasapainotilaan. Kipujen osalta erityisesti tulehdukselliset kivut tulevat tässä vaiheessa prosessia, toinen esimerkki on atooppisen ihon tulehdusvaihe. Me tarvitsemme siis myös erilaisten mikrobien käynnistäviä tulehdusprosesseja tässä kehon ja mielen viisaassa itseparanemisen prosessissa.
Se mikä META-Healthissa on ehkä vallankumouksellisinta, on ymmärrys stressaavien, tunneperäisten ja jopa traumaattisten kokemusten merkityksestä sairastumisessa ja sairausprosessin käynnistymisessä. Puhumme UDIN-tapahtumasta, hetkestä, joka on ihmiselle täysin odottamaton, ja se käynnistää voimakkaan tunnereaktion. Ihminen saattaa tässä tilanteessa kokea jäävänsä täysin yksin selviytymään, koska hänellä ei ole tämän kaltaisessa tilanteessa valmista selviytymiskeinoa. Meillä jokaisella on kuitenkin yksilöllinen tapa havaita ja tulkita tilanteita, joita kohtaamme. Nämä yksilölliset reagointimallimme pohjautuvat omiin menneisiin kokemuksiimme sekä uskomuksiimme itsestä ja maailmasta. Tämä määrittelee pitkälti sen, mikä itse kullekin on elämässä stressaavaa ja mikä ei.
Stressin laukaisijateema on niin iso osa META-Healthia, että käsittelen sitä seuraavissa artikkeleissani lisää. Tunteiden ja erityisesti lapsuuden stressin vaikutuksesta terveyteen on olemassa jo runsaasti tutkittua tietoa, laajojen pitkittäistutkimustenkin kautta. Valitettavasti tämä tieto ei vielä ole konkretisoitunut terveydenhuollon arkeen. Kuinka eri tavalla me voisimmekaan auttaa asiakkaita ja potilaita, jos kohtaisimme heidät kokonaisina, ottaen myös huomioon heidän menneet elämänkokemuksensa ja heidän yksilöllisen tapansa reagoida kehollaan ja tunnetasolla erilaisiin elämäntilanteisiin! Ja auttamalla heitä ottamaan entistä enemmän vastuuta omasta hyvinvoinnistaan; vapautumaan kehoa ja mieltä jumittavista tunnereaktioistaan sekä uskomuksesta, että olen tämän tilanteeni uhri.
META-Health™ ei ole hoitomenetelmä, vaan se on tiedostamisen työkalu, joka voisi olla jokaisen kansalaisen käytössä. META-tietoisena oleminen sisältää esimerkiksi sen, että ymmärrät kehosi olevan älykäs; kaikilla kehomielen reaktioilla ja oireilla on jokin tarkoitus. Olet tietoinen omista stressinlaukaisijoistasi, tunteistasi ja uskomuksistasi, jotka vaikuttavat joka hetki. Otat vastuun omasta terveydestäsi ja siitä, että sallit kehomielesi parantua myös sillä tavoin, kuin meidän kehomme osaa sen luonnollisesti tehdä. Tämä ei poista sitä faktaa, että tarvitsemme myös lääketieteellistä tutkimusta ja hoitoa – parhaimmillaan nämä kaksi ”maailmaa” voivat elää sopusoinnussa rinnakkain!
Mitä tarkemman diagnoosin ihminen on saanut oireisiinsa liittyen, sitä paremmin pystymme tiedostamaan metanäkökulman kautta, miten ihmisen itseparanemisen kykyä voisi tukea parhaalla mahdollisella tavalla, kaikki ammattilaiset yhteistyössä. Suomessa tämä ajattelu on vielä tuoretta, mutta maailmalla on jo erittäin hyviä kokemuksia siitä, miten länsimaisen terveydenhuollon ammattilaiset ja täydentävien hoitomuotojen asiantuntijat voivat tehdä yhteistyötä potilaiden parhaaksi. Esimerkiksi amerikkalainen lääkäri ja META-Health ekspertti Diana Stefani-Hunyady on miehensä kanssa tehnyt hienoa työtä potilaiden tukemisessa diabeteksesta paranemisessa.
Jos minä saisin yhden toivomuksen ja toivomus täytettäisiin, maailma näyttäisi tältä: Terveyden- ja sairaanhoidossa, kuten myös erilaisten sosiaalisten haasteiden tukemisessa ei enää viljeltäisi mustavalkoista joko-tai –ajattelua (oikein – väärin, totta – ei-totta). Jokainen ammattilainen toimisi eettisesti omista lähtökohdistaan käsin, tiedostaen omat rajansa auttaa ja tukea toista. Samalla kuitenkin ammattien raja-aidat väljentyisivät sen verran, että jokainen ammattilainen kykenisi näkemään asiakkaansa tai potilaansa metanäkökulman avulla kokonaisena, kehon, mielen ja henkisyyden tasoilla, sosiaalisena olentona, joka kaipaa toista ihmistä omassa hädässään, kuuntelijaksi ja oivalluttajaksi. Vain tällä tavoin voimme saada aikaan syvällisempää paranemista ja eheytymistä kehon, tunteiden ja henkisyyden tasoilla sekä suhteessa muihin ihmisiin ja ympäröivään yhteiskuntaan <3
Blogi on mainosyhteistyö Biomedin kanssa. Biomed on kustantanut Petran itsehoitokokeiluun liittyvät TH Intensive -valmisteet, lääkärikonsultoinnin ja laboratoriokokeet, joilla seurataan kilpirauhasarvojen kehittymistä. Petra on tuottanut sisällön omien kokemustensa perusteella itsenäisesti eikä Biomed puutu tekstisisältöön.
Kesä on ollut yleensä rauhoittumisen aikaa, koska minun uusi vuoteni alkaa syksyllä. Vaikka kesällä olisi töitä, on kaikessa tekemisessä kuitenkin erilainen vire. Jotenkin luonnostaan leppoisampi.
Viimeisimmät kesät eivät ole kuitenkaan olleet kovin leppoisia. Olotila on ollut jostain syystä ollut kesäisin aina pahimmillaan ja on ollut kausia, että olen ollut täysin lamaantunut. Kehossani on asunut zombi, joka ei ole antanut tilaa normaalille minälleni. Moni on ajatellut minun olevan loppuun palanut lukukauden jälkeen. On ollut turhauttavaa yrittää selittää, että keho ei vaan pysty. Siksi olenkin aika paljon vältellyt ihmisiä.
Ihmiskokeeni on nyt hieman yli puolenvälin. Ero aikaisempiin kesiin on huomattava, vaikka huippuolosta ei voida vieläkään puhua. Viimeisten viikkojen aikana olo on luisunut hiljalleen kohti entistä, mutta tilanne ei ole vielä katastrofaalinen. Kesällä on paljon juhlia ja muita tilanteita, joissa ei kehtaa olla syömättä mitä on tarjolla. Mietin jossain vaiheessa, olinko tällä tavoin aiheuttanut tilanteeni huonontumisen.
Ruoalla parantaminen on hidasta ja vaatii kärsivällisyyttä. Lasken tässä siis ruoaksi myös ravintolisän, koska sillä varmistan saavani vitamiinit ja hivenaineet mitkä tarvitsen. Paljon täytyy myös tehdä itse, mutta kehossa tapahtuvat muutokset ovat paras motivaattori. Tuntuu hieman nurinkuriselta, että korjaan vaurioita ruoalla, kun se on osittain ollut ongelmien aiheuttaja.
Iloitsin joskus aikaisemmin näppylöiden hävinneen. No, ne tulevat kyllä takaisin jos syö huonosti. Hiukset ovat saaneet uuden elämän. Ne ovat paljon paksumman ja hyväkuntoisemman tuntuiset ja jopa muutkin ovat sen huomanneet. Kommentteja on tullut myös ihon ja silmien kirkastumisesta. Jotain kehostani on selkeästi puuttunut, koska muutoksia on jo nyt ollut paljon. Onnellisuuden tunne tulee heikkoina pulsseina, jotka vahvistuvat koko ajan.
Olen tanssivuosien myötä oppinut kuuntelemaan kehoani ja siitä on nyt paljon hyötyä. Kokeilin kestänkö rasittavampaa liikuntaa, mutta huomasin ettei näin onnellisesti vielä ole tilanne. En harmittele, vaikka joudun pitämään villasukkia kesälläkin. Vaikka venyttely ei lihassärkyjäni poistakaan, teen sitä varovasti silti. Joka aamu kuulostelen millainen päivä minulle on tulossa ja yritän toimia sen mukaan kehoani kuunnellen ja kunnioittaen.
Juuri ennen juhannusta sain tietää, että eräs arvo oli alhainen, mikä liittyy jotenkin lisämunuaisiin. Lääkärini pyysi minua miettimään halukkuuttani korvaavan lääkehoidon aloittamiseen. Olo on kuin maatuska-nukella – sitä mukaa kun selvittely etenee, löytyy aina jokin uusi ongelma. Tämän tietyn hormonin puute aiheuttaa ilmeisesti ongelmia kilpirauhasellekin. Tästä lisää seuraavalla kerralla.
Huom! TH-intensive saattaa lisätä tyroksiinin vaikutusta, joten yhteiskäyttö ainoastaan lääkärin valvonnassa. Vakavissa kilpirauhasongelmissa käänny aina lääkärin puoleen.
Oletko tietoinen siitä, miten päädyit lukemaan tätä postia?
Entä onko sinulle käynyt niin, että esimerkiksi olit jo matkalla laittamaan pyykit, mutta huomaatkin jonkun ajan kuluttua olevasi kaukana kotoa ja et välttämättä edes muista, miten et koskaan päätynyt pyykkien luokse.
Tähänkin voi olla miljoona selitystä, mutta keskityn vain yhteen, jota pidän kaiken ytimenä.
Yhden ajatuksen voimaa ei kannata koskaan aliarvioida.
Tarvitaan oikeasti vain yksi ajatus, joka johtaa sinut siihen tekemiseen, mihin haluat tai siitä pois. Vain yksi ajatus eli käytännössä jotain mitä sanot itsellesi tai jotain mitä näet mielessäsi.
Jos siis haluat saada jotain aikaan, niin sinun tulee varmistaa, että ajattelet sitä asiaa JA että keskityt siihen myös siitä huolimatta, että jokin muu ajatuksesi ohjaisi sinua tekemään jotain muuta.
Ajatuksia on todella paljon joka päivä. Tarkoitus ei ole, että olisit niistä kaikista tietoinen. Itseasiassa koen erittäin tärkeäksi sen, että osaat olla huomioimatta ajatuksiasi.
Ärsytys, epäonnistuminen ja itsensä sättiminen yleisesti johtuu siitä, että valitsee tietyn ajatuksen, jota alkaa toistamaan päässään. Mitä tahansa ajatusta toistatkaan päässäsi, niin se vahvistuu.
Esimerkiksi pari päivää sitten minulle tuli hyvin rakkaaseen ihmiseen liittyen ajatus, mitä en haluaisi ikinä ajatella läheisestä ihmisestä. Tuon ajatuksen ajatteleminen nosti syyllisyyden tunteen siitä, että miten saatoin ajatella niin rakkaasta ihmisestä.
Nyt kuitenkin sellainen ajatus tuli. – Mitä sitten?
Niin kuin sanoin, ajatuksia on aivan valtavasti ja siksi on opittava valitsemaan tarkemmin ne ajatukset, mihin kannattaa kiinnittää huomio, ja minkä kannattaa vain antaa olla.
Esimerkissäni annoin ajatuksen tulla ja mennä. Hyväksyin, että minulla oli sellainen ajatus ja päätin keskittyä muihin ajatuksiin. Silti ajatus palasi muutaman kerran, jolloin keskityin aina hyviin ajatuksiini siitä ihmisestä.
Sinulle siis saa tulla mieleesi ihan millaisia ajatuksia tahansa.
Ratkaisevinta on se, että mihin ajatuksiin kiinnityt. Salli itsellesi sekä negatiiviset että positiiviset ajatukset. Salli pelottavat ja ankarat ajatukset. Salli kaikki ajatukset ja valitse, mihin niistä sinun oikeasti kannattaa keskittyä.Yhdessä ajatuksessa on huikea voima. Muista se, kun haluat tehdä jotain tai kantaa vähemmän asioita mielessäsi.
Tassä jotain, mitä itse teen ja mitä sinä voit tehdä:
– Jos haluat tehdä jotain: Palauta ajatus kyseisestä asiasta mieleesi uudestaan ja uudestaan. Yksi tapa on puhua siitä muille.
– Jos sinulle tulee negatiivisia ajatuksia tai ajatuksia, jotka häiritsevät sinua: Hyväksy ajatus sanomalla OK (mielessäsi tai ääneen). Jos ajatus intuitiivisesti tuntuu tärkeältä ja sellaiselta, mitä sinun kuuluisi tutkia, niin tutki ajatusta ja sen merkitystä paremmin.
Jos ajatus ei tunnu tärkeältä, niin ota kerran happea sisään ja kun puhallat ulos, niin anna ajatuksen mennä pois. Jos ajatus tulee takaisin, niin toista sama uudestaan. Jos ajatus pyrkii takaisin ja haluat sen pois, niin siirry tekemään jotain aivan muuta – silloin ajatuksesi ja keskittymisesi siirtyy muualle.
Kuulin elämäni vaikuttavimman puheen sukumme isomammalta hänen 100-vuotisjuhlissaan. Syntymäpäiväsankari kohottautui seisomaan, kilisti sampanjalasiaan ja lausui: ”koittakaa pärjätä!” – siemaisi sampanjaa ja nauroi päälle.
Isomamman silmissä oli naurua, myötätuntoa mutta myös ripaus huolta. ”Kyllä me pärjätään”, vastasin miehekkäästi. Isomamma poistui keskuudestamme muutama kuukausi syntymäpäiväjuhlien jälkeen. Myöhemmin olen pohtinut mitä tuli luvattua, ja pystynkö sen pitämään.
Pärjätäksemme meidän on pysähdyttävä pohtimaan ainakin kahta asiaa:
”me” – onko se perheeni, kaveripiirini, kollegani, sukuni, maani, maanosani, ihmiskunta, koko planeetta… onko se nyt elävä sukupolvi vai menneet ja tulevat mukaanlukien?
”pärjätä” – onko se enemmän meille ja vähemmän muille, vai vähemmän mutta tasaisemmin jaettuna, onko se eloonjäämistaistelua vai yhdessä elämisen riemua?
Terveiset isomammalle. Kyllä me pärjätään, tulet vielä hämmästymään. Havahdumme olennaiseen, löydämme rohkeutemme ja myötätuntomme. Ennen kaikkea, me tulemme löytämään toisemme.
Onnivaattori aloittaa nyt kesäloman. Hyvää kesää kaikille – koittakaa pärjätä!
Kirjoittaja Gabi Heyes on naturopaatti, herbalisti sekä iridologisti, joka valmistui College for Naturopathic Medicinesta yli 10 vuotta sitten. Han perusti menestyvan vastaanoton, jossa hän ja moni muu alan ammattilainen tarjoavat lukuisia eri luonnonmukaisia hoitomuotoja. Tämä pienten lasten äiti rakastaa työtään, jossa hän saa auttaa ja tavata paljon uusia ihmisia sekä vaikuttaa omiin työaikoihinsa joustavasti.
Oli syy sitten paikallaan pysyvän elämäntyylimme, ruokailutottumuksiemme tai nauttimamme päivittäisen ruoan määrän, on vatsan turvotuksesta tullut osa arkeamme.
Moni meistä kärsii laajentuneesta vatsalaukusta pitkin päivää. Osalla vatsalaukkuun muodostunut jumissa oleva ilma aiheuttaa niin voimakkaita kipuja, että he pahimmillaan rajoittavat syömistään jopa olemattomiin. Suoliston toiminnasta puhutaan harvoin julkisesti, joten mistä apua normaalin ja epänormaalin ilman tunnistamiseen?
Juo lasi vettä puoli tuntia ennen ateriaa.
Ilmavaivat ja kaasut voivat jäädä jumiin suoleen. Päästäkseen ”pakenemaan”, suolen tulisi avautua jokaisen aterian jälkeen – yhteensä kolme kertaa päivässä. Moni oireilevan paksusuolen kanssa yllättyy tästä, kuvitellen että joka-aamuinen wc-asiointi tarkoittaa säännöllistä ruoansulatusta. Jos otetaan huomioon päivittäisen ruoan määrä, näin ei kuitenkaan ole. Suolen aktiivisuutta voi tehostaa lisäämällä ruokavalioon ravintokuituja, kuten pellavansiemeniä ja psylliumia. Liota siemeniä yön yli vedessä, jotta ne imevät nestettä – ja juo koko seos heti herättyäsi.
Vaikka kykenisit juomaan kahdeksan lasia vettä päivässä, vältä silti nestetasapainon häiriytymistä nestettä poistavilla juomilla, kuten tee, kahvi tai alkoholi. Voit ottaa peilin avuksi ja tarkastaa kielesi tämän hetkisen tilan. Jos huomaat kielen sivujen aaltoilevan hampaiden jäljistä, olet jo saavuttanut nestehukan tason.
Tarvitset riittävän määrän vettä, jotta kehosi voi tuottaa tarvittavan määrän ruoansulatusentsyymejä ruoan pilkkomiseen. Näiden entsyymien epätasapaino johtaa ruoan happanemiseen vatsalaukussa ja sitä kautta muodostaa ylimääräisiä kaasuja. Myös stressi heikentää ruoansulatuksen kapasiteettia, joten vältä hotkimista sekä työpöydän ääressä syömistä ja panosta rauhalliseen ruokailuympäristöön.
Mikäli heräät litteällä vatsalla, joka kuitenkin turpoaa päivän mittaan, on todennäköistä, että turvotus johtuu syömästäsi ruoasta. Harkitse hakeutuvasi ruoka-aineherkkyystestiin (eri asia kuin allergiatesti). Ravintoterapeutti voi suositella tiettyjen ruoka-aineiden rajoittamista yksilöllisten tarpeiden mukaan, sekä asianmukaista ravintolisää ruokavalioosi.
Mikäli kärsit ilmavaivoista jo herätessäsi, aikaista illallisesi ajankohtaa huomattavasti. Kokeile myös olla syömättä proteiinia sekä hiilihydraattia yhtäaikaisesti ja erottele ruokailusi pienempiin annoksiin, joita nautit tiheämmin pitkin päivää.
Yleiset suuntaviivat helpottamaan ruoansulatusta:
Nauti viimeinen ateriasi 3 tuntia ennen nukkumaan menoa.
Vältä runsasmausteisia ruokia.
Vältä hiilihappoja, kuplat päätyvät aina johonkin!
Yritä juoda 8-10 lasia vettä pitkin päivää.
Juo lasi vettä puoli tuntia ennen ateriaa, jotta entsyymit saavat tarvittavan nesteytyksen.
Pureskele ruokasi perusteellisesti.
Kokeile erotella proteiinien ja hiilihydraattien nauttiminen eri kellonajoille.
Minimoi prosessoitujen ruokien syönti, mm. leikkeleet, tölkkiruoat, keksit, aamiaismurot, valmisruoat, jotka sisältävät lisäaineita sekä keinotekoisia makeutusaineita.
Kysy neuvoa probiooteista ja hyvien bakteerien ylläpidosta ravintoterapeutilta.
Kysy neuvoa ruoansulatusentsyymien sekä suolahappojen käytöstä ruoan pilkkomisen apuna.
Harkitse olisiko paksusuolen vesihoito sopiva vaihtoehto sinulle.
Huom! Neuvoja ei pidä tulkita diagnoosina tai hoitona. Kysy omalta terveydenhoidon ammatilaiseltasi lisätietoja.
En ollut minäkään, ennen kuin sain tilaisuuden tavata Katariina Kailan ja Kai Rantalan. Pariskunta on toteuttanut ainutlaatuisen verkkodokumentin, jossa he kuvien, äänen ja videon avulla kertovat oman kokemuksensa panchakarmasta eli intialaisen ayurveda-hoitoperinteen mukaisesta 28 päivän intensiivisestä puhdistuskuurista.
Sanskritinkielinen termi panchakarma tarkoittaa viittä toimenpidettä, joiden avulla keho – ja myös mieli – puhdistetaan erilaisista taakoista; niin fyysisistä kuin psyykkisistäkin. Ayurvedan, maailman vanhimman luonnonlääketieteen oppeihin pohjautuvan kuukauden kestävän hoidon sanotaan uudistavan kehoa solutasolla saman verran, kuin mitä keho itse uudistuu seitsemässä vuodessa.
Panchakarma ei ole mikä tahansa kevyt detox-kuuri, vaan fyysistä ja psyykkistä kestävyyttä, sielunlujuutta ja sisuakin vaativa intensiivinen terapiajakso, jota on tehokkuudessa verrattu jopa leikkaushoitoon. Tässä yhteydessä on väistämättä mainittava sen erikoisimmat, eksoottisimmat ja joidenkin mielestä ehkä epäilyttävimmätkin piirteet: näihin viiteen toimenpiteeseen sisältyvät muun muassa ripuli- ja oksennusterapia.
En taatusti ole ensimmäinen enkä ainoa, jonka mieleen nousee väkisinkin kysymys, kuka lähtee vapaaehtoisesti Intiaan 28 päivän henkisesti ja fyysisesti rankalle reissulle, josta tietää jo etukäteen, että tulee oksentamaan, ripuloimaan ja saamaan peräruiskeita? Nämähän ovat yleensä niitä asioita, joilta ennen matkalle lähtöä ensisijaisesti toivoo välttyvänsä.
Panchakarman kokijat: Kai Rantala ja Katariina Kaila. Kuva: Katri Mäkinen
Kun esitän haastattelun aluksi ihmettelyni ääneen, Katariina naurahtaa ja toteaa, että tavallisella turistiripulilla ei saa samanlaisia tuloksia kuin panchakarman tarkasti toteutetulla terapialla. ”Monet nyky-yhteiskunnassa olettavat, että kehon puhdistaminen on helppoa, kunhan vain hieman juo detox-teetä. Todellisuudessa pitkäaikaisista vaivoista eroon pääseminen ei tule helpolla. Se vaatii töitä”, Katariina jatkaa.
”Nämä aineet, jotka puhdistavat kehoa, kyllähän ne ovat ihan universaaleja. Niitä löytyy meilläkin luonnosta ja viisaat ihmiset ovat niitä aikanaan käyttäneet”, Kai täydentää. ”Meillä on ollut Suomessa ihan sama tietotaito, mutta tässä matkan varrella on kadonnut niin paljon tietoa ja osaamista, että meillä ei valitettavasti ole enää niitä taitajia ja parantajia, jotka osaisivat käyttää näitä yrttejä, mitä luonnossa kasvaa.”
Ayurvedasta apua outoihin oireisiin
Kohtuulliset elämäntavat, terveellinen ruoka, joogaharrastus – näistä huolimatta Katariina ja Kai kertovat kärsineensä kaikennäköisistä ongelmista. Kain vaivoina olivat ruuansulatushäiriöt, unettomuus ja levoton mieli, Katariina puolestaan sai pyörtymiskohtauksia ja heräili kolme vuotta öisin selkäkipuihin, joihin lääkärit eivät löytäneet selitystä ja joihin määrätyt lääkkeet eivät auttaneet.
Ayurvedaan Katariina ja Kai törmäsivät häämatkallaan Intiassa vuonna 2004. Kiinnostus heräsi saman tien, ja seuraavalla Intian matkallaan 2006 he kokeilivat ensimmäistä kertaa ayurvedista hoitoa. ”Ajateltiin, että ’käydään nyt oikein kunnon puhdistuskuurilla’”, Kai nauraa. ”Se oli sellainen viikon pikapuhdistus. Lääkäri pitkin hampain suostui siihen, että saamme kokeilla yhtä panchakarman viidestä toimenpiteestä.”
”Se oli käännekohta”, Katariina jatkaa. ”Me saatiin siis kokea ripulointiterapia. Lääkäri testasi tarkkaan, että meillä kroppa kestää, koska se on aika rankka terapiamuoto, ja hoitoprosessi oli huolellinen. Itse hoidon jälkitila oli aivan ihmeellinen, oli niin elinvoimainen ja kirkas olo. Sen koettuamme ajattelimme, että jos yksi toimenpide tekee tämän tuloksen, niin mitä tapahtuu, kun käy läpi koko 28-päiväisen hoidon. Se olotila vakuutti.”
Kaikille samat, jokaiselle yksilölliset hoitotoimenpiteet
Intialaiset käyvät läpi panchakarman yleensä vain silloin, kun kohdalle on osunut todella vakava sairaus, kuten syöpä. Tällöin keho ensin puhdistetaan panchakarma-terapian avulla, minkä jälkeen voidaan aloittaa varsinaisen sairauden hoito. Länsimaalaiset, kuten Katariina ja Kai, puolestaan hakeutuvat panchakarma-hoitoon useimmiten lievempien vaivojen kanssa, kokemaan kehon kokonaisvaltaisen puhdistuksen.
Panchakarma-hoitoja saa tehdä ainoastaan lääkärikoulutuksen saanut henkilö, joka on erikseen erikoistunut nimenomaan tähän hoitomuotoon. Intiassa suurin osa hoidoista tehdään sairaalaolosuhteissa, mutta länsimaista hoitoon tulevia varten on perustettu erillisiä ayurveda-hoitolaitoksia usein syrjäisemmille seuduille, koska fyysisesti rankkojen hoitotoimenpiteiden ja intialaisen suurkaupungin vilinän yhdistelmä voisi olla melkoinen shokki.
Panchakarmaan kuuluu myös henkinen puoli. Hindurituaaleihin sai opastusta munkilta.
Vaikka panchakarma sisältää aina viisi toimenpidettä, ei hoidon kulku kuitenkaan mene aihetta käsittelevien kirjojen kuvausten mukaan, vaan hoito ja hoitotoimenpiteiden järjestys määräytyy terveydentilan, tarpeiden sekä ayurvedisen kehotyypin mukaan yksilöllisesti. Hoitojakson päivärytmiin sisältyy varsinaisten hoitojen lisäksi päivittäiset lääkärikonsultaatiot, joogasessiot sekä mm. kävelyitä ennen ja jälkeen ruokailujen, joissa tarjotaan proteiinitonta kasvisruokaa.
Tarkka päiväohjelma, syrjäinen sijainti, virikkeiden vähyys ja rajattu ruokavalio – kaikki tämä johdattelee antautumaan hoidolle ja päästämään irti kaikesta omaan arkeen liittyvästä, esimerkiksi netin käytöstä, jotta keho ja mieli saavat tilaa vapautua tarpeettomasta kuormasta. ”Jos esimerkiksi on maha ollut kipeänä vuosikausia, kyse voi olla jostain mielen tai tunteiden blokista, joka näissä olosuhteissa vihdoin pääsee aukeamaan”, Kai kuvailee.
Rankkoja hoitoja – radikaaleja tuloksia
Katariinan ja Kain kiinnostus panchakarmaa kohtaan oli yhdistelmä uteliaisuutta ja turhautumista omiin vaivoihin. ”Kun kipuihin ei saanut apua, tuli sellainen olo, että mun täytyy itse nyt lähteä hakemaan vaihtoehtoja”, Katariina toteaa. Pariskunta perehtyi panchakarman sisältöön ja valmistautui vuoden ajan hoitoon henkisesti etukäteen, ennen kuin matkustivat vuonna 2011 Intiaan Keralaan viidakon keskellä sijaitsevaan ayurvediseen hoitolaan.
”Siinä ei todellakaan ole mitään pehmeää aloitusta, vaan homma alkaa heti, kun sanot että kyllä, olen valmis tähän”, Katariina kertoo. ”Siellä ensimmäisen diagnoosin yhteydessä, kun kerroin lääkärille selkävaivoistani ja siitä, etten ollut saanut niihin apua, hän sanoi, että me hoidamme sinut kuntoon. Minähän en uskonut sitä ollenkaan. Mutta kyllä tuloksia tuli jo ensimmäisten kahden viikon aikana – esimerkiksi silmän valkuaisten kirkastumisesta huomasi, että nyt tapahtuu jotain todella isoa.”
Panchakarma kysyy paitsi sisua ja kestävyyttä, myös luottamusta hoitoon ja hoitohenkilökuntaan. ”Sanotaan, että panchakarmassa muokkautuu kolminaisuus: keho, mieli ja jopa sielu. Luottamuksestahan se oikeastaan lähtee, koska eihän ne hoidot toimi niin tehokkaasti, jos koet mentaalisella puolella vastustusta tai pelkoa”, Katariina ja Kai kuvailevat.
Hoidon tuloksena Katariinan selkäongelmat loppuivat kuin seinään. ”Mitään oireita ei ole ollut sen jälkeen. Keho joustaa, pääsen joogassa asanoihin eikä se satu. Olen ikionnellinen, hyvä ettei päivää mene etten ole kiitollinen tästä”, hän toteaa. Myös flunssakierteet ovat helpottaneet. Kai puolestaan sai hoidosta ja ruokavalio-ohjeista apua ruuansulatusongelmiinsa sekä kaipaamiaan työkaluja meditointiin ja mielen rauhoittamiseen.
Hoidon päivärutiineihin kuuluivat kävelyt. Kuva: Kai Rantala
Paluu arkeen, muttei entiseen
Ennen panchakarma-matkalleen lähtöä Katariina ja Kai eivät kertoneet muutamaa läheistä lukuun ottamatta kenellekään, mihin olivat menossa. ”Siksi olikin niin mielenkiintoista sieltä palatessa, kun joka ikinen vastaantulija kysyi mitä on tapahtunut. Moni sanoi, että ’sä oot niin eteerisen näköinen’, ne olivat hyvin erikoisia huomioita, joista ajattelin että oho, jotain tämmöistä näkyy siis päällepäin”, kuvailee Katariina.
Pariskunta piti puoli vuotta kiinni hoidon aikana opituista aamurutiineista. Uusia tapoja ei ole aina helppoa toteuttaa arjessa. ”Miten muutoksesta pitää kiinni, sehän on se iso kysymys. Tiedän mitä tehdä, pitäisi nukkua hyvin, mennä aikaisin nukkumaan ja meditoida, mutta ei sitä tule tehtyä enää”, Kai toteaa. ”Muistan kyllä, miten silloin voi niin paljon paremmin. Nyt vaan pitää voida riittävän huonosti, että saa taas siitä rytmistä kiinni.”
Paljon oppeja on kuitenkin jäänyt käytäntöön: he jättivät kaikki lisäaineelliset ruoat, laittavat ruokaa itse, ja ensisijaisesti luomulaatuisista raaka-aineista. Ero entiseen näkyy myös henkisellä puolella: ”Huomaan arki- ja työelämässä valtavan eron itsessäni ennen ja jälkeen. En osaa sanoa mitä tapahtui, mutta otan paljon rennommin. Huolehtiminen ja hätäily ovat jääneet, ja asiat sujuvat paljon paremmin. Tämä näkyy ulospäinkin: esimerkiksi esimieheni on sanonut huomanneensa muutoksen. Myös herkkyys itsensä kuunteluun ja kehon viestien ymmärtämiseen on kasvanut”, Katariina luettelee muutoksia.
Dokumentin avulla ayurvedaa tutuksi suomalaisille
Ylellä työskentelevät Katariina ja Kai toteuttivat panchakarma-hoidostaan radiodokumentin, joka esitettiin vuonna 2013. Samoihin Intiassa kerättyihin materiaaleihin ja kokemuksiin pohjautuu Ylen verkkosivuilla nyt julkaistu laajempi dokumentaarinen teos, jossa pohjustetaan aihetta aiempaa syvällisemmin. Vaikka kumpikaan ei varsinaisesti halua olla julkisuudessa, palo ja halu levittää tietoa ayurvedasta vei voiton. Omien kokemusten kertominen on kuitenkin arveluttanut molempia.
”Ennen kaikkea on mietityttänyt se, kehtaako tämmöstä oikeesti sanoa ääneen, kehtaako kirjottaa ja kertoa tästä. Mutta tämä on kuitenkin se, mitä mä olen kokenut ja miten olen asian nähnyt, ja siihen ei kukaan voi väittää vastaan tai kiistää”, Kai pohtii. ”Me olemme ensisijaisesti omien kokemustemme asiantuntijoita, emme ayurvedan, mutta verkkodokumentissa on pakko avata aihealuetta ja astua sille asiantuntijuuden alueellekin”, Katariina jatkaa, ja Kai täydentää: ”Kun tässä on kuitenkin yli 10 vuotta oltu ayurvedasta kiinnostuneita, kyllä mä väitän, että aika hyvin ollaan perillä asioista.”
”Suurin motivaattori dokumentin tekemiselle oli kuitenkin se, että Suomessa ei tunneta maailman vanhinta luonnonlääketiedettä juuri lainkaan. Suomi on koko Euroopan mittakaavassa näissä asioissa todella jälkijunassa”, sanoo Katariina ja jatkaa: ”Olemme molemmat töissä isossa tiedonvälityslaitoksessa, joten totesimme, että nyt on ainutlaatuinen tilaisuus oman kokemuksen kautta informoida näin valtavasta asiasta ja kertoa ihan kohta kohdalta, mitä me koimme ja miten me sen koimme. Siihen kukaan ei voi sanoa, että se on väärin tai että se ei voi olla totta.”
Kirjoittaja Tiina Järvinen on Eläköön luovuus tapahtuman projektinjohtaja. Hän työskentelee hyvinvoinnin ja taiteen parissa.
Ukrainalaissyntyisestä kirjailija Vladimir Nikolajevits Megrestä ja hänen tuotannostaan on tullut aikamme ilmiö, joka on saanut monet ihmiset Venäjällä ja monissa muissakin maissa muuttamaan elämäntapansa ja rakentamaan kotitilan hehtaarin suuruiselle maa-alueelle. Osa Venäjän kansaa pitää kotitila-suunnitelmaa suurena kansallisena ajatuksena. Mitä nuo kotitilat siis oikeastaan ovat? Ja kuka on Anastasia, josta Megre on kirjoittanut kirjasarjassaan: “Venäjän Soivat Seetripuut”, jota on käännetty jo yli 12 miljoonaa kappaletta, vaikka markkinointiin ei ole käytetty miljoonia. Ensimmäinen Anastasia-kirja kustannettiin muutaman sadan kappaleen omakustanteena vuonna 1996. Mutta pian siitä jouduttiin ottamaan uusintapainos, koska ensimmäinen painos myytiin loppuun hyvin nopeasti. Megre oli täysin yllättynyt kirjan saamasta suosiosta eikä vielä siinä vaiheessa voinut uskoa, että se oli vasta alkua kokonaiselle kirjasarjalle ja sen maailmanlaajuiseen levitykseen.
Vladimir Megre oli liikemies, jonka elämä muuttui täysin, kun hän kohtasi Siperian matkallaan Anastasia nimisen naisen. Kirjoissaan hän kertoo Anastasian elämästä karuissa olosuhteissa Siperian ikimetsässä ja keskusteluista, joita hän käy Anastasian kanssa. Monet lukijat ovat olleet vaikuttuneita näistä Megren ja Anastasian välisistä keskusteluista, mutta toisille ne ovat olleet pelkästään fantasiaa. Kysyin Megreltä, mitä hän haluaa vastata lukijoille, jotka kysyvät, onko Anastasia todellakin olemassa? Megre vastasi: “Anastasia on olemassa ja kaiken lisäksi hän luo koko ajan. Hän on tehnyt erittäin merkittävän sosiaalisen paljastuksen, joka koskettaa koko ajan ihmisten sielua ja sydäntä yhä enemmän ja enemmän. Hänen ansiostaan Venäjällä on reilut 200 kotitiloista koostuvaa asuinyhteisöä. Kotitila on Venäjän kansallinen ajatus, idea. Se on vähintään yhden hehtaarin suuruinen maa-alue, jolle ihmiset voivat perustaa oman pienen synnyinmaansa itselleen, lapsilleen, lastenlapsilleen ja näiden lapsille. Tuota maa-aluetta ei veroteta millään tavalla, vaan se annetaan elinikäiseen käyttöön, ja se voidaan antaa perinnöksi jälkeläisille. Kotitila on osa elämäntapafilosofiaa, joka on keskittynyt luomaan vahvan perheen kukoistavan valtion perusyksiköksi.
Anastasia on olemassa fyysisellä tasolla, mutta samanaikaisesti myös upeana energiana maan piirissä innoittaen ihmisiä rakentamaan ihanaa ja loistavaa tulevaisuutta, joka jo ilmentyy aineellisesti monien ihmisten omatoimisen toiminnan kautta. Silti kysymys Anastasian olemassaolosta askarruttaa vielä pitkään monia ihmisiä, koska jokaisen on itse tiedostettava hänen olemassaolonsa”.
Vladimir Megre on tunnettu henkilö Venäjällä ja häntä pyydetään usein puhumaan eri tilaisuuksiin. Vuonna 2011 hänelle myönnettiin myös arvostettu Gusin Kansainvälinen Rauhanpalkinto. Monissa Euroopan maissa odotetaan hänen vierailuaan, koska hänen kirjansa puhuttavat ihmisiä ympäri maailmaa. Pohjoismaista Suomi on ainoa maa, jossa hänen kirjasarjansa on käännetty jo viimeistä kirjaa vaille kokonaan. Nyt Suomi myös ensimmäisenä Pohjoismaana saa Megren luennoimaan Helsingin Kulttuuritalolla järjestettävään lukijakonferenssiin elokuun lopulla. Hän saa monia kutsuja ympäri maailmaa, mutta ei pysty vastaamaan kaikkiin kutsuihin, koska hän edelleenkin vetäytyy kuukausiksi kirjoittamaan ja sulkee siksi ajaksi ulkomaailman taakseen.
Megre pyrkii julkisuudestaan huolimatta edelleenkin elämään yksinkertaisesti pienessä asunnossaan Moskovassa ja vaalimaan omaa kotitilaansa, jonka ympärille sadat muut perheet ovat rakentaneet myös oman kotitilansa. Hänen suurin unelmansa on, että monet perheet palaisivat takaisin hoitamaan maata ja rakentaisivat oman ja sukunsa elon pienten ja suurten kaupunkien ympäristöön perustetuille kotitiloille, jossa he kykenisivät tarjoamaan kaupunkiväestölle täydellisessä määrin ekologisesti puhtaita kasvikunnan tuotteita sekä parantamaan ekologista tilannetta eri alueilla. Hän ei ymmärrä, että Venäjällä kymmeniä miljoonia hehtaareja viljelyskelpoista maata makaa käyttämättömänä tai joutomaana ja sitten 60% maan tarvitsemista elintarvikkeista tuodaan ulkomailta. Ja kaiken lisäksi hänen mielestään nuo elintarvikkeet ovat useimmiten huonolaatuisia ja ihmisten terveydelle haitallisia.
Hänen mielestään tuollainen tilanne ei pelkästään luhista maan elintarviketuotantokykyä, vaan ennen pitkää tuhoaa kansan, joka asuu tuon maan alueella. Hän sanoo, että on turha syyttää hallitusta tai etsiä syyllisiä tehtyihin virheisiin. Koko yhteiskunta on hänen sanojensa mukaan tehnyt nuo virheet, eikä pelkästään tämä ole tapahtunut Venäjällä vaan monet maat ovat kohtaamassa vakavia sosiaalisia mullistuksia. Tällaisessa tilanteessa jokaisen ihmisen pitäisi miettiä, mitä hän itse voisi tehdä edistääkseen myönteistä kehitystä lähitulevaisuudessa. Voimme jokainen kysyä itseltämme mikä on tärkeintä, jotta jälkipolvillakin olisi tulevaisuus?
On mielenkiintoista kuulla mitä tämä maailmalla paljon kohua ja puhetta herättänyt kirjailija ensimmäisellä Suomen vierailullaan haluaa jakaa meille tultuaan jälleen ulos kirjoituskammiostaan. Ajankohta on mitä parhain saada Suomeen henkilö, joka uskoo vahvasti sanojen, lauseiden ja ajatusten voimaan. Kun kysyin Megreltä, mitä hän haluaisi sanoa suomalaisille innostaakseen heitä tulemaan Helsingin lukijakonferenssiin? Hän vastasi: “Minusta on jo pitkään tuntunut, että tämä tapaamisemme on erittäin merkittävä myös maailmanlaajuisesti. Tulen tapaamaan lukijoitani vakuuttuneena ja hyvin toiveikkaana siitä, että sanat ja lauseet, joita tapaamisessamme tullaan julkituomaan, antavat monien maiden ihmisille uuden voimakkaan sysäyksen uuden luomiseen. Olen tästä täysin vakuuttunut.
Minusta on täysin turhaa puhua jatkuvasti loputtomista onnettomuuksista, purkauksista, sosiaalisista mullistuksista ja sodista, koska niistä puhumalla me vain lisäämme niiden voimaa. On äärimmäisen tärkeää keskittyä myönteisiin ajatuksiin. Kutsunkin kaikki tapaamiseemme osallistuvat virittäytymään myönteisyyden voimaan ja puhumaan vain upeasta ja valoisasta tulevaisuudesta. Näin sen ilmentyminen fyysisyyteen on varmaa”.
Anastasia on kertonut Megrelle olevansa vain tavallinen ihminen. Kuitenkin hänen tapansa elää maan päällä on niin poikkeuksellinen, että monien mielestä se on täysin utopistista ja suorastaan mahdotonta. Anastasia on itse sanonut, että hän on olemassa niille, joille hän on olemassa. Varmaa on, että Anastasian viesti vähitellen saavuttaa suuremman joukon ihmisiä ympäri maailmaa ja ihmiset alkavat uudestaan luomaan omaa elämäänsä ja muistamaan keitä he todellisuudessa ovat -kanssaluojia. “Sillä ihmisessä on yksi energia, joka on ominaista vain yksin hänelle, ja tuon energian nimi on “ajatuksen energia”. Jos ihminen ymmärtää, mikä valtava voima hänellä on hallussaan ja oppii käyttämään tuota voimaa täydellisesti, niin hänestä tulee koko maailmankaikkeuden valtias”, on Anastasia sanonut.
Tällä hetkellä me elämme maailmassa, jossa kiire ja stressi estää helposti näkemästä mahdollisuuksia edessämme ja kykyämme ratkaista henkilökohtaisia ja maailmanlaajuisia ongelmia. Tiedämme, että uudet ajatukset ja luovuus pääsevät esiin ollessamme rauhassa ja joutilaina. Löydämme ratkaisut ongelmiimme kuin itsestään, kun olemme kaikessa rauhassa. Hidastamalla elämäämme ja olemalla enemmän läsnä hetkessä, voimme tosiasiassa nopeuttaa ajatteluamme ja saavuttaa parempia tuloksia millä tahansa elämän osa-alueella. Me tarvitsemme toisinaan muistuttajia, jotka omalla esimerkillään näyttävät ja kertovat meille omin sanoin miten he muuttivat oman elämänsä suunnan ja ryhtyivät toteuttamaan omaa unelmaansa.
Onko ruokailuseuranasi usein puhelin, läppäri, TV tai lehti? Lähde mukaan kokeilemaan mindfulness-vaihtoehtoa!
Hetkinen-vlogin heinäkuun innoste on mindfulness-ruokailu!
Ota innoste vastaan, innosta frendisi mukaan ja syödään kuukauden ajan (heinäkuu) vähintään 1 ateria mindfulness-läsnäololla. Nautinnollisia ruokailuhetkiä – nam!
Ystäväni kyseli Facebook-seinällään, mikä on ihmisen paras ikä. Postaus keräsi kymmenien eri-ikäisten vastauksia. Useimmat olivat tyytyväisiä tämänhetkiseen ikäänsä. Monen mielestä nelikymppisyys oli jonkinlainen vedenjakaja. Aika harva haikaili teinivuosien perään.
Kirjoitin viimeksi, että ”henkiselle polulle” hyppääminen on tietyssä elämänvaiheessa todennäköisempää kuin muulloin. Tämä kohta on keski-ikä ja sen mukanaan tuoma kriisi.
Vauvan elämä on yksinkertaista. Hiljalleen ympyrät kasvavat suuremmiksi ja ihminen ottaa enemmän tilaa, kehitys on kasvavaa. Mutta jossakin vaiheessa elämä ei enää laajene vaan alkaa supistua. Vanhuksen elämä on taas vauvamaisen yksinkertaista.
Ennen kuin tila, toiminta ja tavat alkavat supistua, elämä pyörii hetken aikaa rutiineissa: kun täysi kapasiteetti on saavutettu, tekevät useimmat meistä hetken aikaa rutiininomaista suorittamista (työ, koti, arki, loma jne.). Tämä tapahtuu joogan oppien mukaan keski-iässä, ja näihin rutiineihin liittyy useimmilla ihmisillä jonkinlainen kriisi: ”minulla on kaikki mitä haluan, mutta mikä sen arvo on?”
Useimmiten ihminen on silloin 36–42-vuotias (joskus tätä venytetään 28–44 vuoden tienoille).
Elämä muodostuu sykleistä, ja kundaliinijoogassa puhutaan erityisesti kolmesta ikävuosiin liittyvästä syklistä. On ihan mielenkiintoista tutkia, miten nämä omassa elämässä toteutuvat – vai ovatko toteutuneet?
7 vuoden sykli liittyy tietoisuuteen, arvoihin ja uskomuksiin; siihen mitä pidämme elämässä tärkeänä. Tässä tapahtuu hienovaraisempi tai isompi muutos ikävuosina 7–14–21–28–35–42–48–52 jne.
11 vuoden sykli liittyy älykkyyden kehitykseen sekä siihen, miten arvot näkyvät päivittäisessä toiminnassamme. Älykkyys liittyy tässä asioiden prosessointiin: miten osaamme ottaa vastaan ja ymmärtää informaatiota, millaisia keinoja käytämme selvitäksemme elämästä? Kyvyssämme ymmärtää syitä ja seurauksia tapahtuu harppauksia ikävuosina 11–22–33–44–55 jne.
18 vuoden sykli liittyy elinvoimaan ja kehon fyysisiin muutoksiin. Iän myötä kehon tarvitsema lepo, ravinto, liikunta ja muut tavat muuttuvat. Vedenjakajina tässä ovat ikävuodet 18–36–54–72 jne.
Elämässä on kohtia, joihin osuu useampia isoja muutoksia samaan aikaan. Tämä tuo mukanaan tavallista enemmän turbulenssia. Tällaisia kohtia ovat mm. 18–21–22 / 33–35–36 / 42–44 / 52–54–55.
*
Itse olen kokenut ikäsyklejäni tutkiessa ahaa-elämyksen esimerkiksi ikävuosien 21–28-välisestä seitsemän vuoden ajasta ja koen arvomaailmani muuttuneen totaalisesti 29-vuotiaana. Tällä hetkellä olen 37, ja viime vuosina tapahtuneet henkiset muutokset ovat olleet merkittäviä.
Omasta mielestäni elämä on vuosi vuodelta muuttunut paremmaksi ja monipuolisemmaksi. Ei helpommaksi, mutta opettavaisemmaksi.
Keski-ikä koostuu tietyllä tapaa rutiineista (kaikkea ei tarvitse enää keksiä ensimmäistä kertaa, vaan hyväksi havaittuun voi luottaa) ja kriisistä (elämän supistuminen ja lähestyvä kuolema ovat asioita, joihin meidän kaikkien on suhtauduttava, tämän ei kuitenkaan tarvitse olla musertavaa). Keski-iän kriisi tuo mukanaan vääjäämättömien tosiasioiden hyväksymistä, mutta samalla mahdollisuuden kasvattaa tietoisuutta ja vastuuta omasta itsestä – jos ei nyt, niin koska sitten?
Joogien mukaan ihminen on meditaatiokypsä nelikymppisenä ja elämä alkaa 40 vuoden iässä.
