5 erilaista tapaa ilmentää rakkautta – Tunnistatko omasi, lastesi ja läheistesi tavat?

Miten lapsi ilmentää itseään?

Lasten äärellä saa havahtua monenlaisiin juttuihin. Kirjoitin yhtenä Hidasta elämää -äitinä tekstejä kirjaan Lasten oppeja äideille ja vaihde jäi niin sanotusti päälle – aloin entistä enemmän tiedostaa sitä, mitä kaikkea lapsiltani koko ajan opin.

Istuin eräänä iltana kahden poikani kanssa iltapalapöydässä ja juttelimme. Olin pyörittänyt työpäivän aikana rakkauden kieli -teemaa. Ja yhtäkkiä havahduin ymmärtämään, että varmaan myös lapsillani on oma rakkauden kielensä samoin kuin meillä aikuisilla. Niinpä kysyin lapsiltani, mistä he tietävät sen, että minä rakastan heitä.

9-vuotias kuopukseni vastasi välittömästi, että ”se kun me istutaan joka ilta iltapalapöydässä ja jutellaan”. Isoveli oli pikkuveljensä kanssa tästä samaa mieltä. Pikkuveli pitää myös koskemisesta ja siitä, että hänen kanssaan pelataan esimerkiksi lautapelejä. Hän itsekin koskee paljon, halii minua ja silittelee kissojamme. Hänelle on tärkeää se, ettei hän syö herkkuja yksin vaan jälkiruoka maistuu hänelle vain, jos joku syö jälkiruokaa hänen kanssaan.

Viisi rakkauden kieltä

Gary Chapman on kirjoittanut kirjassaan Rakkauden kieli viidestä rakastamisen tavasta, jotka ovat:

1.      Sanat

2.      Yhdessä vietetty aika

3.      Lahjat

4.      Auttaminen ja palveleminen

5.      Fyysinen kosketus

Rakkauden kieli on paitsi tapa osoittaa itse rakkautta, mutta myös vastaanottaa rakkautta. Nämä kaksi voivat olla eri kieliä. Itse esimerkiksi olen kova auttamaan ja palvelemaan, mutta minä itse ymmärrän, että minua rakastetaan, kun saan puhua, viettää aikaa rakkaitteni kanssa ja minua kosketaan.

Ristiriitoja ihmissuhteissa voi syntyä siitä, että rakkauden kielet eroavat kovasti toisistaan. Jos koen antavani rakkautta palvelemalla ja auttamalla, ja jos toiselle se ei ole mikään juttu vaan hän kaipaisi lahjoja, koen tulleeni torjutuksi ja toinen kokee itsensä hylätyksi. Jotta vältyttäisiin väärinkäsityksiltä, on tärkeää miettiä omaa ja läheisten tapaa rakastaa ja ottaa rakkautta vastaan.

Kurkkaa Lasten oppeja äideille.

Lapsi ja rakkauden kieli

Oman poikaseni rakkauden antamisen kieliä ovat puhuminen ja fyysinen kosketus. Hän ottaa rakkautta vastaan erityisesti yhdessä vietetyn ajan ja puhumisen kautta. Ehkä rakkauden kieli voi selittää pienen osan siitäkin, miksi joku kokee tulleensa lapsena rakastetuksi ja joku taas ei. Vanhempana voi antaa lapselle paljon elämän matkalle, rakkauden kielen tunnistaminen ja tiedostaminen voi olla yksi merkittävä eväs itsetuntemuksen rakentumiseen ja apu ihmissuhteisiin.

Mistä tiedät sen, että olet rakastettu?

Millä tavalla osoitat rakkautta?

Havainnoi lastasi, puhu hänen kanssaan ja kysy samat kysymykset myös häntä koskien.

Sinun ei tarvitse muuttua paremmaksi, vaan löytää oma tehtäväsi – Sinulla on kokonaisuudessa suuri merkitys

Paljon urheileva tuttavani kertoi, että kävisi mielellään joogatunnilla, se tekisi hänen jäykille lihaksilleen hyvää.

”Mutta minua häiritsee joogatunneilla oletus, että jokainen haluaisi kasvaa paremmaksi ihmiseksi ja olla paras versio itsestään. Olen aika tyytyväinen elämääni ja koen olevani kohtalaisessa tasapainossa. Miksi aina pitäisi yrittää enemmän?”

Kieltämättä monet joogatunneille osallistuvat tai henkisistä opeista kiinnostuneet ovat jollakin tavalla tyytymättömiä elämäänsä ja haluavat ottaa koko potentiaalinsa käyttöön.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi kasvaa aina iloiseksi ihmiseksi, jonka koko elämä on mah-ta-vaa, eivätkä huolet koskaan paina. Ei, ennemmin kysymys on siitä, että osaa tulla toimeen omien huoliensa kanssa.

~

Joogaharjoittelu ei ole kaikille. Se on yksi mahdollinen tekniikka lukuisten muiden joukossa kohti parempaa itsetuntemusta. Jotakin joogatunnilla on siis tarkoitus oppia – kuten elämässä ylipäänsä.

Oppiminen kannattaa: kun ihminen ei enää opi, hänen elämänpiirinsä ja kokemuksensa alkavat supistua. Supistuminen on luonnollinen tendenssi, se tapahtuu automaattisesti, jos lopetamme ulospäin kurkottamisen. Jos emme käytä aivojamme, taitojamme, kehoa… pienenee se, mihin niiden avulla pystymme.

Voimme oppia erilaisia taitoja, mutta ennen kaikkea tarkoitus on oppia sietämään, olemaan armollisempi ja elää takertumatta, luottamaan, sallimaan tunteita, muttei muuttua toiseksi tai tulla ”paremmaksi ihmiseksi”. On tarkoitus löytää se mitä oikeasti on, elää merkityksellisesti, virrata elämän mukana.

Kaikenlaiset tekniikat voivat viedä sinut lähemmäs itseäsi. Mutta kysymys ei ole siitä, että olisit jotenkin epätäydellinen. Älä rimpuile vaan tanssi.

Elämä ei muutu tämän paremmaksi. Yksittäiset vastoinkäymiset tai onnenhetket ovat nyansseja, yksityiskohtia, joiden takana on suuri kokonaisuus.

~

Hyvän ystäväni lempilausahdus on ”ei tässä helppoa suoritusta haeta”. Joku saattaa kuulla sen ankarana, minusta se on armollinen. Elämän ei ole tarkoitus olla vain helppoa, muuten se on kiiltokuva, ei kokonainen elämä.

Joogit puhuvat polariteeteista eli saman asian kahdesta eri ääripäästä, jotka vaikuttavat toisiinsa (ilman pimeää ei olisi valoa, ilman rentoutta ei olisi stressiä jne.). Liikumme jatkuvasti erilaisten ääripäiden välillä. Voinko suvaita sitä, että minussa on valtavaa valoa ja valtavaa pimeyttä?

Samalla, kun tutustun valooni, on minun välttämätöntä tutustua myös varjooni. En voi valita vain toista – ja samalla kun käyn varjojen syövereissä, vahvistan myös valon määrää.

Jotkut meistä ovat valinneet tähän elämään ison tehtävän ja ilmentävät ihmiskunnan pimeyttä, jotta me muut saisimme peilata myös omaa valoamme siitä. Kaikilla meillä on tehtävämme.

Sinun ei tarvitse muuttua paremmaksi, vaan löytää oma tehtäväsi. Sinulla on kokonaisuudessa suuri merkitys.

Anita Moorjani kirjoittaa osuvasti kirjassaan Kuinka kuolema pelasti elämäni:

”Jos joku Guru, opettaja tai mestari saa teidät tuntemaan, että ette ole ‘vielä’ valaistuneet ja teillä on vielä paljon ‘opittavaa’, ‘irti päästettävää’ tai ‘vapautettavaa’, ennen kuin pääsette tavoitteeseenne, hän ei opeta teitä kunnolla, keitä te todella olette, tai olette ymmärtäneet hänet väärin.”

Naisen aggressio on edelleen tabu

Naisiin (kuten toki miehiinkin) mahtuu sekä valot että varjot.  Viha ja aggressio ovat edelleen aikamoinen tabu. Vihan tunne nousee usein, kun kokee avuttomuutta, tulleensa väärinkohdelluksi ja silloin kun omat tarpeet ovat toistuvasti jääneet paitsioon. Vihaa voidaan myös ajatella merkkinä siitä, että jokin itselle tärkeä asia ei ole tullut kuulluksi, eikä usein sanoitetuksi.

Naisihanne, jota poimimme mediasta ja kulttuuristamme, on usein itsenäinen, pärjäävä nainen, joka ei muita tarvitse. Päinvastoin, nainen on itse muita varten!

Moni meistä on myös kasvanut ympäristössä, jossa suhde vihaan on ollut latautunut. Ehkä kiukulle ja “hankaluudelle” ei ole ollut tilaa. Ehkä on itse ollut toisen vihan purkauksien uhrina.

Pahimmillaan aggressio äityy väkivallaksi. Tähän liittyy monesti syvää häpeää ja syyllisyyttä, ja kynnys hakea apua on vielä monelle liian suuri.

Väkivalta on jotain, joka aina satuttaa itseä tai toista. Tyypillisesti sanasta väkivalta tulee mieleen väkivallan fyysiset muodot, lyöminen tai pahoinpitely. Toki nämäkin ovat väkivaltaa, mutta äärimmilleen vietynä.

Väkivaltaan kuuluu siis myös henkinen, sosiaalinen, taloudellinen, uskonnollinen ja seksuaalinen väkivalta sekä itseen kohdistuva väkivalta.

Voisi siis ajatella, että jollain tavoin väkivalta on koskettanut meitä ihan jokaista, jossain elämän vaiheessa. Se on myös kohta, jota meistä jokaisen olisi hyvä olla valmis katsomaan itsessään.

Hallitsemattomien aggressioiden takana on lähes aina taustalla omia vaillejäämisiä lapsuudessa sekä kokemuksia siitä, että ei ole tullut nähdyksi ja kuulluksi.

Vihaa voi oppia hallitsemaan, ja kuulemaan sen kertomat viestit. Toivoa on. Eikä koskaan ole liian myöhäistä. Tähän luultavasti jokainen tarvitsee tukea. Ei tarvitse jäädä yksin.

Sain kunnian keskustella Maria Akatemian naisenväkivalta.fi -hankkeen vetäjien Freian ja Maijan kanssa tästä valtavan tärkeästä ja arkaluontoisesta aiheesta, naisen vihasta ja vihan hallinnan haasteista.

Podcastilla keskustellaan mm. seuraavista aiheista:

  • Mitä väkivalta oikeastaan on? Mistä viha oikeastaan kertoo?
  • “Kun kiltti tyttö löytää raivon itsessään” – miten ihmeessä siihen pitäisi suhtautua?
  • Millaisen lapsuuden mallin olemme saaneet vihan kohtaamisesta
  • Naismyytti
  • Kun omaa varjopuolta on vaikea kohdata
  • Häpeä ja syyllisyys

 

Naisenväkivalta.fi -hanke tarjoaa apua maksutta naisille, jotka kaipaavat tukea aggression, itsehillinnän ja vihan rakentavaan ja turvalliseen kohtaamiseen.

“Me uskallamme kohdata – älä jää yksin!” Sivustolta löytyy mm. chat jossa keskustelun voi aloittaa. Käy tutustumassa!

https://soundcloud.com/eevi-minkkinen/aiti-raivoava-eukko-ihana-nainen

Kiireinen viikko takana? Nyt relaamaan siitä! – 5 vinkkiä nollaukseen

Tiedätkö sen tunteen, kun rojahdat raskaan työpäivän jälkeen sohvalle ja yrität rentoutua, mutta olosi on kaikkea muuta kuin levollinen?  Ajatuksesi poukkoilevat ja päässäsi suhisee, kun käyt läpi kaikkea päivän aikana tapahtunutta. Asioita, jotka jäivät painamaan mieltäsi, kaikkea sitä, mikä jäi tekemättä tänään ja mikä odottaa sinua huomenna. On vaikea pysyä läsnä ja nauttia tästä hetkestä. Se on kaikkea muuta kuin rentouttava olotila, eikö?

Vaikka ajatus illasta kotisohvalla voi tuntua houkuttelevalta, se ei välttämättä ole hyvä vaihtoehto. Levollisen mielentilan löytäminen työpäivän jälkeen on keskeistä palautumiselle, läsnäololle ja stressinhallinnalle. Lisäksi se auttaa sinua suuntaamaan kohti hyviä yöunia. Sillä, miten vietät iltasi, on siis paljon merkitystä.

Tässä viisi hellivää iltarutiinia, jotka auttavat sinua rentoutumaan raskaan työpäivän jälkeen, nukkumaan paremmin ja heräämään seuraavaan aamuun entistä ehompana – keho ja mieli kiittäen.

1. Liiku kevyesti

Kevyt liikunta auttaa kehoa ja mieltä palautumaan. Käy rauhallisella iltakävelyllä, venyttele tai tee muutama lempeä jooga-asana. Katso mallia esimerkiksi täältä ja nosta jalat ylös seinää vasten. Mikäli ajatukset meinaavat edelleen palata päivän tapahtumiin, keskity rauhalliseen hengittämiseen ja kehosi tuntemuksiin. Hengitä erityisesti siihen kohtaan kehoa, jossa tunnet jännitystä.

2. Sulje elektroniikka ja mobiililaitteet ajoissa

Keskity olemaan online itsellesi. Sulje elektroniikka, mukaan lukien televisio ja Netflix, mahdollisimman aikaisin. Ota tavaksi laittaa mobiililaitteesi offline-tilaan tiettyyn aikaan illasta. Facebook, Pinterest, Instagram, Twitter ja sähköposti odottavat kyllä. Mobiilipaastoaminen auttaa myös saamaan paremmin unta, kun älypuhelimen kirkas valo ei huijaa kehoa luulemaan, että on päiväsaika.

3. Luo kotiisi rauhoittava tunnelma

Himmennä valoja, sytytä kynttilöitä ja laita rentouttavaa musiikkia soimaan. Anna kehollesi viesti, että on aika rauhoittua ja valmistautua lepoon.

4. Tee makuuhuoneestasi houkutteleva

Tee makuuhuoneestasi levon keitaasi.  Panosta kunnon sänkyyn, sinulle sopivaan tyynyyn ja pehmeään peittoon. Kiinnitä huomiota myös siisteyteen ja seesteiseen värimaailmaan. Tuuleta huone tarvittaessa. Houkutteleva nukkumisympäristö auttaa pitämään kiinni säännöllisistä nukkumaanmenoajoista. Jos olet huono nukahtamaan, anna itsellesi vähintään tunti rentoutumisaikaa ennen nukkumaanmenoa.

5. Lue tai kirjoita stressi pois

Lukemisen avulla voit kiinnittää huomiosi jonnekin muualle kuin pään sisäiseen meteliin. Se on myös oiva tapa rentoutua ja vähentää stressiä. Toisille taas sopii paremmin kirjoittaminen. Kun saat huolesi ylös paperille, voit samalla siirtää ne symbolisesti pois mielestäsi. Kirjoittamalla on myös mahdollista käsitellä ja vapauttaa päivän aikana koettuja negatiivisia tunteita. Kun opit tunnistamaan ja kohtaamaan stressin takana olevia tunnetiloja, sinun on helpompi päästää niistä irti.

Lähteet: Unikortit, Thrive Global , Mind body green ja Meri Mort, 

Haluaisitko olla täydellinen äiti? – Näillä ohjeilla (epä)onnistut varmasti!

  1. Lasta tulisi kasvattaa juuri sopivassa suhteessa lempeästi mutta ei liian sallivasti, autoritäärisesti mutta ei liian rajoittavasti, rakkaudella mutta reilusti, joutilaasti mutta ei laiminlyövästi, ohjaavasti mutta vapaasti, ilman ylilyöntejä helikopteroinnissa, curlingissa, vaistovanhemmuudessa tai maalaisjärjessä.
  2. Kasvatustavoista eri tilanteista pitää olla selkeät ja yhtenevät säännöt puolison kanssa. Ennen poikkeusten sallimista on hyvä lukea muutamia kasvatusoppaita, keskustella asiasta Facebookin eri ryhmissä ja etsiä tutkimusviitteitä puolesta ja vastaan.
  3. Tarha pitää valita huolella. Montessori vai Steiner, ryhmä- vai perhepäivä, kunnan vai yksityisen? Kieli-, musiikki-, taide- tai liikuntapainotteinen?
  4. Äidin pitäisi tuoda kasvatuksessa esille tunnemaailmaa, henkimaailmaa, hammaskeijuja, ihmeitä ja yksisarvisia. Lapsella olisi hyvä olla muutamia vaatteita, joihon olisi kirjailtu inspiroiva ja lasta voimauttava lause. Lapsen olisi hyvä antaa tuoda kotiin kiviä ja keppejä ja hänellä pitäisi olla pieni kasvimaa, jotta hän saisi yhteyden Äitimaahan ja maadoittuisi säännöllisesti.
  5. Äidin pitäisi tuoda kasvatuksessa esille vastuuta ympäristöstä ja maailman tilasta. Äidin olisi hyvä kuulua muutamiin kansalaisjärjestöihin, edistää ja tukea maailman rauhaa sekä ihmisoikeustyötä. Paikka vanhempainyhdistyksessä tarhassa sekä koulussa on välttämätön.
  6. Lapsella pitäisi olla ainakin yksi kehittävä ja lapsen tulevaisuuden tavoitteita tukeva harrastus, johon äiti osallistuu leipomalla ja rahastoa hoitamalla. Lapsellekin pitäisi opettaa rahan arvo ja hänelle pitäisi lukea opettavaisia ja kehittäviä tarinoita joka ilta.
  7. Trendeistä on hyvä olla tietoinen ja lapsen pitää saada NinjaGo- tai MyLittePony-leluja tai Kånkenin reppu, Iphone ja Adidaksen housut, jotta hänet hyväksyttäisiin yhteisönsä jäseniksi. Syntymäpäiväjuhlien teema pitäisi harkita tarkkaan.
  8. Lasten vaatetus tulisi olla kotimaista ja luomua, värikästä ja muodikasta, sukupuolineutraalia, mutta lapsen taitoja ja persoonaa korostavaa. Sopivassa suhteessa kirppislöytyjä ja uutta suomalaista designia. Heijastimien tulisi olla oikeissa kohdissa, napit, nepparit ja lenksut toimivia. Asukokonaisuuksien tulisi olla yhteensopivia ja päiväkodin helposti huollettavia. Kaapeista pitäisi löytyä aina seuraavalle vuodelle jo valmiiksi hankitut ja oikean kokoiset sukset, monot, luistimet, kypärät sekä järkevät, vilustumista estävät ulkoiluvaatteet.
  9. Asuinpaikkana pitäisi olla homevapaa, kemikaalittomilla maaleilla maalattu, energioiltaan ilmava, shamaanin ja pankin siunaama omakotitalo takapihalla. Talo tulee sisustaa niin, että se näyttää aikuisten talolta, jossa asuu myös lapsia. Näiden sisustusten tulee sopia toisiinsa saumattomasti ja vaihtua sesonkien mukaan. Lapsilla pitää olla minimivarusteluina kiipeilytelineet, trampoliini, keinu ja hiekkalaatikko.
  10. Lapselle tulisi hankkia sisaruksia ainakin kahden vuoden ikärajalla, jotta lapsen aivot ehtivät kehittyä ja hän ehtii saada tarpeeksi huomiota vanhemmiltaan. Sisaruksia ei saa olla liian vähän tai liikaa, 1,5 olisi sopiva luku. Olisi hyvä, jos kotona puhuttaisiin kahta, mielellään kolmea eri kieltä – tämä auttaisi lasta hänen akateemisissa tavoitteissaan.
  11. Äidin pitäisi päivittäin huolehtia, että lapsi saa tarpeeksi haastetta ja stimulaatiota, mutta varoa, ettei hän saa liikaa stimulaatiota ja kuormitu. Äidin tulee rajoittaa peliaikaa intuitiivisesti niin, että lapsi saa juuri sopivan verran haastetta, mutta ei turhaudu tai koukutu peliaddiktiksi. Ruutuaikaa tulee rajoittaa ja varmistaa, että lapsi katsoo vain sellaisia lastenohjelmia, joiden arvot tukevat perheen arvoja. Puolison kanssa on hyvä säännöllisesti käydä keskusteluja ja päivittää arvoja lasten iän ja sosiaalisten normien mukaan.
  12. Äidin tulisi näyttää lapselle mallia hyväksyvästä kehoasenteesta, joten äidin tulisi urheilla vähän, mutta ei liikaa. Äidin tulisi kehua itseään peilin edessä, mutta aina sillä oikealla energialla, sillä lapset haistavat teeskentelijän kaukaa ja lapsen kehitykselle on harmillista kokea äidin valehtelevan hänelle. Äidin tulee pitää hyvää huolta kehostaan ja ulkonäöstään, mutta ei liian hyvää huolta, etteivät lapset ajattele ulkoisten arvojen olevan tärkeämpiä kuin henkisten arvojen.
  13. Hoitotuotteiden tulee olla luonnonkosmetiikkaa ja lapsille pitää syöttää D-ja B-vitamiinia, oikeata merkkiä ja oikeassa muodossa. Ilman kalaöljyä ei lapsi kehity. Ennen lääkkeisiin turvautumista pitää kokeilla kaikki muut vaihtoehdot, eli käyttää lapsi vyöhyketerapiassa, osteopaatilla, homeopaatilla ja ravitsemusterapiassa. Sokerit ja viljat pitää jättää pois, mielellään myös kananmuna ja muut suolistoa herkistävät aineet. Äidin pitäisi olla aina valmis perustelemaan huolellisesti ja tutkimusviitteillä, miksi käyttää tai ei käytä lääketeollisuuden tai vaihtoehtoisten hoitomuotojen palveluita.
  14. Äidin pitää syödä ja syöttää lapsiaan terveellisesti, mutta sallia myös herkuttelu välillä. Ruuan pitäisi olla lähellä tuotettua, GMO-vapaata luomua ja mielellään ei muoviin pakattua. Aterioissa pitäisi päivittäin olla kaikki sateenkaarin värit ja äidin pitäisi olla aina valmis perustelemaan huolellisesti ja tutkimusviitteillä, miksi käyttää tai ei käytä maito- tai lihatuotteita. Lapsen tulisi oppia syömään ja juomaan monipuolisesti, joten ruokavalioon tulisi sisällyttää soijamaito, vihermehut, smoothiet, luuliemi, sushit, rullat, nyhtökaura, osterit ja parapähkinät. Kookosöljyä on hyvä laittaa loraus kaikkiin ruokiin.

Huhhuh! Unohdinko jotain?

Lapselle riittää se, että hän tuntee olonsa turvalliseksi, nähdyksi, kuulluksi, tunnetuksi, kosketetuksi ja rakastetuksi.

Jokaisen lapsen hartain toive on onnellinen äiti, jonka kanssa on kivaa olla ja leikkiä. Miten helppoa onkaan langeta markkinamiesten ja täydellisyyden odotusten ansaan ja kuinka vaivattomasti lapset osaavatkaan pudottaa meidät maan pinnalle pilviin kurottautuvista tavoitteistamme.

Minä vein vuosia sitten lapseni Disneylandiin, mutta kun kysyin heiltä, mikä oli ollut parasta siinä kesässä, niin se oli lasten mielestä voileipäkeksien syöminen takapihan viltillä! Pelkkää jauhoa ja vettä, eikä edes voita päällä! Kun muistelen sitä päivää, taisin olla huoleton ja iloinen, läsnä lapsilleni. Me painimme ja nauroimme ja murusia tippui joka puolelle.

Disneylandistä on satoja valokuvia, tästä tapahtumasta ei yhtään, mutta se on se, joka säilyi lasteni muistoissa.

Meille äideille moni asia saa olla, ja pitääkin olla hyvin tärkeä ja tarpeellinen, aidoista ja sydämellisistä syistä, mutta kun monimutkaisuudesta tulee itseisarvo ja riittämättömyydestä stressinaihe, vie se meitä pois oleellisen ääreltä.

Jokainen äiti on riittävä omalle lapselleen, ihan juuri sellaisena kuin on.

Pelkäätkö, että kumppanisi jättää sinut? – Paras tapa estää pelkojesi toteutuminen on keskittyä siihen, mitä haluat suhteelta

Kirjoittaja Anneli Pohjola on yrittäjä, skeematerapeutti, kognitiivinen lyhytpsykoterapeutti, mindfulnessohjaaja ja voimavarakeskeinen työnohjaaja. Anneli on kirjoittanut blogia tunnelukoista vuodesta 2013 saakka.

Kirjassaan Havahtuminen Anthony de Mello siteeraa muinaista kiinalaista tietäjää Tranxua näin:

”Kun jousiampuja ampuu ilman minkään erityisen palkkion toivoa, hänellä on hallussaan kaikki taitonsa. Kun hän ampuu voittaakseen pronssisoljen, hän on jo hermostunut. Kun hän ampuu kultaisen palkkion tähden, hän tulee sokeaksi, näkee kaksi maalia, ja joutuu pois tolaltaan. Hänen taitonsa ei ole muuttunut mutta palkinnot hajottavat hänet. Hän välittää! Hän ajattelee enemmän voittamista kuin ampumista ja voittamisen tarve sekoittaa hänet.”

Tapahtuuko juuri se, mitä eniten pelkäät?

Sama ilmiö tapahtuu, kun pelkäät jatkuvasti vaikkapa parisuhteessa, että kumppanisi pettää tai jättää sinut. Silloin huomiosi ei ole ihmissuhteen hyvinvoinnin ylläpitämisessä, eikä se ihminen ja persoona, joka oikeasti todella olet, pääse esiin.

Olet muuttunut joksikin, joka keskittää huomionsa vain siihen, että kumppani toimisi ja olisi sinun haluamallasi tavalla sinulle olemassa. Tämä on tietysti inhimillistä, mutta vie fokuksen pois olennaisesta, eli juuri siitä mitä toivoisit olevan, siis kestävä ja hyvä parisuhde.

Jos keskityt siihen, että et saa tulla petetyksi tai hylätyksi tai että et saa kokea suhteessa tai elämässä vaikeuksia, niin silloin keskityt juurikin näihin asioihin. Keskityt vahtimaan ja vaatimaan, että sinua ei hylätä. Ajattelet, että jos et koko ajan ole varuillasi ja koita estää mahdollista hylkäämistä sinut hylätään. Kuvittelet, että voit estää hylätyksi tulemisen vahtimisella.

Näin alat jatkuvalla epäilyllä ja vahtimisella työntää toista pois päin, vaikka toiveesi on juuri päinvastainen.

Tietenkään kukaan ei halua tulla petetyksi tai jätetyksi. Mutta et voi saada vahtimalla toteutumaan uskollista parisuhdetta. Voit vain antautua haavoittuvaksi, jos olet mielestäsi löytänyt hyvän ja arvoisesi ihmisen.

Onko sinulla uskomus, että sinä voit murehtimalla estää jotain tapahtumasta?

Et voi. Tulet hylätyksi taikka et tule hylätyksi, sitä ei voi tietää. Mutta jos lakkaat huolehtimasta ja välittämästä sellaisesta, mitä et voi hallita, niin silloin keskityt juurikin siihen, mitä elämä on nyt ja miten haluaisit toimia suhteessa. Keskityt tekemään parhaasi omalta osaltasi ja vain omalta osaltasi, koska muuta et voi. Silloin olet oma viehättävä itsesi ja keskityt elämässä siihen, mikä on hyvää ja mitä haluat vahvistaa.

Keskity siis siihen, miten sinä toimit.

Huomaa, että jos elät uskomuksessa, jossa sinun tulee keskittyä ihmissuhteissa ”voittamiseen” eli siihen, että ihmiset toimivat kuten sinä haluaisit kuvitellen, että toisten ihmisten tekemiset tekevät sinut onnelliseksi, huomaa, että tämä on väärä tavoite ja pyrkimys.

Ala keskittyä siihen, miten sinä voisit toimia, jotta sinulla ja läheisilläsi olisi mahdollisimman hyvä olla. Ala keskittyä siihen mikä on hyvää ja mitä toivoisit lisää. Mieti miten sinä omalla toiminnallasi voit kasvattaa tuota hyvää.

Mustasukkaisuus liittyy hylätyksi tulemisen pelkoon ja vajavuuteen; siihen, että ei usko itse olevansa toiselle merkityksellinen ja tärkeä.

Toki voi olla myös niin, että ajautuu toistuvasti suhteeseen ihmisen kanssa, joka myös todellisuudessa pettää, ja näin vahvistaa itsessään olevaa hylätyksi tulemisen pelkoa ja sitä kautta mustasukkaisuutta.

Sen sijaan, että toimisit mustasukkaisuuden tunteen ohjaamalla tavalla, raivoamalla, syyttämällä, vahtimalla, epäilemällä, pyri keskittymään mustasukkaisuuden tunteeseen. Kuuntele ja katsele miltä se tuntuu, mitä se sanoo, mitä se yllyttää sinua tekemään.

Kuuntele ja katsele tuota tunnetta ja kysy siltä, mihin se pyrkii suhteessa sinuun. Tekeekö se sinulle hyvää vai pahaa.

Kiitä tunnetta siitä, että se yrittää suojella sinua. Kiitä ja kerro, että sen keinot ovat vääriä ja sinä tiedät paremmin.

Lue lisää Avaamon blogista.

Näetkö kaikki elämäsi värit?

Kiinnitin talvisena päivänä Ateenassa huomiota siihen, että ihmiset olivat pukeutuneet aivan yhtä synkästi kuin Suomessakin talvella on tapana. Koko katukuvassa näkyi yksi ainoa väripilkku, yksi sinapinkeltainen takki. Tokaisin lapselleni: ”Täälläkin kaikki on pukeutuneet mustaan.” Lapseni katsoi minua kummissaan: ”Miten niin, eihän täällä näy mustaa missään!” Olin hämilläni. Hän jatkoi: ”Minullakin on tämä ihana tummanharmaa villatakki – se on minusta niin piristävä! Ja katso näitä kaikkia muitakin värejä – ihanaa tummanliilaa, tummanvihreää, tummanruskeaa, -sinistä, -luumua…!” Hämmästelin lapseni näkemystä, mutta tosiaan, kun katsoin tarkemmin, aloin itsekin nähdä värien kirjon ympärilläni.

Synkkä tummuus muuttuikin silmissäni kauniiksi värien leikiksi.

Huomasin, että olin jaotellut värit vain kirkkaisiin, joita pidin väreinä, ja tummiin, jotka kuuluivat kaikki kategoriaan musta. Jäin miettimään, kuinka paljon elämässäni lokeroin muitakin asioita samalla tavalla, tunnistamatta niiden hienosyisiä vivahteita ja monimuotoisuutta.

Kuinka paljon minulta jääkään huomaamatta vain siksi, etten pysy avoimena erilaisille sävyille.

Lokerointi kaventaa näköalaa. Näkemällä ihmiset ja asiat vain sellaisina kuin olen päättänyt ne nähdä, suljen pois paljon erilaisia mahdollisuuksia.

Tunnistamalla ja kunnioittamalla asioiden elävyyttä, monimuotoisuutta ja erilaisia vivahteita luon pohjaa uusille vaihtoehdoille. Havaitsemalla pienet yksityiskohdat ja sävyt voin tunnistaa hiljaiset viestit ja löytää uusia mahdollisuuksia yllättävissäkin yhteyksissä.

Kiireessä ja stressaantuneena en kykene erottelemaan asioiden nyansseja. Aivojen ollessa kuormittuneet niiden kapasiteetti ei riitä erittelemään hienovaraisia piirteitä ja vivahteita, vaan ihminen on ja toimii hyvin mustavalkoisesti. Stressaantuneena erottelen kaiken hyvin karkealla tasolla: hyvä – paha, hyödyllinen – hyödytön, tärkeä – yhdentekevä.  Väsyneenä ja kuormittuneena uraudun ja kangistun vanhoihin kaavoihin.

Henkinen tila ja väljyys, avoimuus, joustavuus ja hengittävyys auttavat näkemään ja arvostamaan värien kirjoa.

Pysähtymällä ja hellittämällä hetkeksi, kerään itseni henkisesti yhteen paikkaan ja teen havaintoja ympärilläni. Huomaa tumman luumun ja tumman viininpunaisen ero ja kaikki harmaan eri sävyt. Henkinen avoimuus lisää kykyäni selviytyä hektisessä elämässä ja auttaa minua myös uusiutumaan.

Uskaltamalla heittäytyä elämän väreihin, niihin tummiinkin, asiat alkavat taas tuntua joltakin ja elämä alkaa maistua.

Teksti julkaistu kirjassa Lasten oppeja äideille.

Lisätietoa Eveliina Salosen vetämistä johtamisen ja työyhteisöjen valmennuksista tästä.

Onko sinua katsottu lapsena rakastavin silmin? – Hyväksyvän katseen voiman voi oppia vielä aikuisenakin

Varhaislapsuus on tärkeä ajanjakso, koska elämämme ensimmäiset vuodet ovat hermostollisen kehityksen herkkyyskautta. Syntyessämme meillä on miljardeja hermokytkentöjä, potentiaaleja, jotka vaikuttuvat sisäisistä ja ulkoisista tapahtumista ja joista muodostuu se “käyttöliittymä”, jolla toimimme elämässämme.

Vaikka elämämme ensimmäiset 20 vuotta ovat parasta aivojen muovautuvuusaikaa, kyky aivojen ja hermokytkentöjen muuntumiseen jatkuu vanhuuteen asti. Toki hyvin erilaiset tekijät, kuten perimä, vaikuttavat siihen, millaiseksi käyttöliittymämme muodostuu. Tärkein tekijä varhaislapsuudessa – ja ehkä koko eliniän – on kuitenkin kohtaamamme vuorovaikutuksen laatu. Vauvoina tarvitsemme hoivaa ja turvaa.

Oletko koskaan miettinyt, millä tavoin sinua on lapsena katsottu silmiin?

Jo vastasyntyneellä vauvalla on kyky hahmottaa äidin kasvot parhaiten ollessaan äidin rinnalla. Vauva on kuin puhdas tyhjä paperi, valmiina ottamaan vastaan kaiken rakkauden ja hoivan huoltajiltaan heti ensimmäisistä elinhetkistä alkaen.

Vaikka tämäkin asia on ollut itselleni kovin tuttua neljän lapsen äitinä, havahduin toden teolla asiaan vasta neljännen lapseni syntymän jälkeen. Kerron tämän tarinani syvällisemmin kirjassa Lasten oppeja äideille. Olin “iltatähteni” kanssa erityisen läheinen, koin että ensimmäisten kuukausien ajan juuri tämä lapsi tarvitsi täydellistä läsnäoloani sekä öin että päivin.

Havahduin aivan erityisellä tavalla katseidemme kohtaamisen voimaan. Nyt vasta ymmärsin kunnolla rakastavan katseen merkityksen. Kuinka paljon tunteita ja hiljaista, intuitiivista tietoa kulkikaan noissa hetkissä, kun katseemme lukemattomia kertoja kohtasivat.

Nämä olivat herkälle äidille myös hyvin hoitavia hetkiä. Kukaan äiti ei ole täydellinen eikä tarvitsekaan olla. Kehoni muisti lukemattomia tapahtumia omasta lapsuudesta, kun en ollut saanut osakseni rakastavaa ja hyväksyvää katsetta. Opin tuntemaan syyllisyyttä ja häpeää, koin olevani viallinen. Mutta mikä tärkeintä, pystyin ymmärtämään ja antamaan anteeksi äidilleni ja muille kohtaamilleni aikuisille. Oivalsin sen, että en itsekään ole ollut äitinä läheskään täydellinen, ja silti voin armahtaa myös itseni.

Koen, että tämä on samalla paras lahja omille lapsilleni. Kun kykenen olemaan itselleni ja muille armollinen, lapsenikin kykenevät näkemään itsensä armon valossa.

Rakkaudelliseen katsekontaktiin sidottu eheyttävä energia sukeltaa syvälle hermostoomme ja vaikuttaa positiivisella tavalla käyttöliittymäämme. Polyvagaaliteorian mukaan vagus- eli kiertäjähermo on evolutiivisesti jakautunut kahteen osaan. Takimmainen osa vastaa hengissä selviytymisestä lamaantumisreaktion kautta. Etummainen osa vastaa rauhoittumisesta ja levollisuudesta. Kun koemme olevamme turvassa muiden ihmisten kanssa, voimme rentoutua ja rauhoittua.

Vaikka kokisitkin, että olet elämässäsi saanut liian vähän rakkaudellisia ja hyväksyviä kohtaamisia, koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa tilannetta ja opettaa omaa käyttöliittymääsi uusiin, rauhoittaviin hermokytkentöihin. On mahdollista opetella katsomaan itseään hyväksyvästi ja rakastavasti silmiin peilin kautta. Voi päättää sopivissa tilanteissa olla itse se ihminen, joka katsoo ensin toista ystävällisesti silmiin ja laittaa siten hyvän kiertämään.

Tämä tuntuu olevan melkoinen haaste monelle suomalaiselle. Mutta mitä jos sinä ja me kaikki lupaisimme, että katsoisimme edes kerran päivässä toista, ventovierastakin ihmistä, hyväksyvästi silmiin. Olisiko se mahdollista? Mitä arvelet, että elämässä alkaisi tapahtua sen seurauksena? Itse uskon, että vain hyvää.

“Me voimme äiteinä, lapsina, puolisoina, missä tahansa roolissa, vahvistaa yhteyttä toiseen ihmiseen. Katseen kautta tämä yhteys menee syvälle, katse ei valehtele. Katseiden kohtaaminen on samalla niin herkkä hetki, että joskus voi olla ylivoimaista jäädä siihen hetkeen. Kun siihen uskaltautuu, näemme toistemme ihmisyyden. Voimme hyväksyä toinen toisemme sellaisena kuin olemme, jokainen yhtä aikaa keskeneräisenä ja samalla niin täydellisenä.”

Ote kirjasta Lasten oppeja äideille

 

Lähteenä käytetty myös psykologi, aivotutkija Tiina Parviaisen luentoa (21.4.2018, Hämeenlinna).

Lisätietoa psykofyysisistä terapia- ja ohjauspalveluistani löytyy täältä.

Kuinka ihmeessä rakastaa, kun kukaan ei opeta meille miten se tehdään!

Kirjoitin kirjani Elinvoimaisen miehen kirja se ajatus mielessä, mitä meille ei opeta koulussa. Siihen kun vielä lisätään sukupuolen odotukset vanhasta maailmasta, niin kyseessä on kohtuullisen iso soppa tärkeitä asioita, joita kukaan ei meille opeta.

Kun istuit koulun penkillä, niin tuskin kukaan puhui syvähengityksen tarpeellisuudesta sinun kehollesi. En usko, että siellä opetettiin pitämään huolta kehostasi luonnollisen elämän kautta. Koulussa opetettiin taitoja, joilla pärjää yhteiskunnan luomissa rakenteissa, ei ihmistä koskettavissa tärkeissä teemoissa.

Yksi kiehtova ajatus on se, että suurin osa ihmisistä ymmärtää sen, että ihmissuhteet ovat suunnattoman tärkeitä hyvinvoinnillemme. “Elämäsi laatu määrittyy ihmissuhteidesi laadusta” sanotaan. Silti tämä ehkä tärkein asia jää meille opettamatta! Miksei kukaan opeta sitä kuinka rakastetaan, kuinka avataan sydän, kuinka hallitaan omaa stressitasoa ja kuinka otamme vastuuta omasta kasvustamme, sen sijaan että syyttäisimme toisia ihmisiä! Näitä ei opeteta, niinpä niitä todella harva myöskään osaa.

Siihen soppaan kun liitetään stereotyyppiset ajatukset miehen mallista – “ei itke”, “ei näytä tunteitaan” ja “ei puhu eikä pussaa” – niin kyseessä on minun päässäni ainakin todella iso ero siitä mitä odotetaan ja kuinka paljon siihen panostetaan. Tässä ajassa parisuhteessa odotetaan suuria taitoja, joita ei kylläkään missään opeteta.

Tarvitaan isoa kulttuurillista muutosta, jotta saamme ihmislähtöiset arvot takaisin ykköspaikalle. Tarvitaan uusia tapoja nähdä miehisyyttä, naiseutta ja ihmisyyttä. Tarvitaan enemmän pysähtymistä ja kysymysten kysymistä: “mikä toimii ja mikä ei”, “mitä taitoja minulla pitää opetella”, “millaisen roolimallin haluan kumppanilleni ja maailmalle antaa”.

Itse olen miehenä kokenut, että olen ollut todella hukassa näiden asioiden kanssa. En ole saanut mallia kuinka hoidan homman kotiin. Tässä tapauksessa rakkauden kentällä. Nämä asiat ovat kuitenkin vaikuttamassa valtavasti meidän terveyteemme, jaksamiseemme sekä siihen, kuinka merkitykselliseksi koemme elämän. Minulle ne ovat tärkeimpiä asioita, joista haluan myös sinua muistuttaa. 

Minua on auttanut nämä seuraavat asiat:

Keskeneräisyyden myöntäminen

Olemalla rehellinen sille, että olen oppilas. Olen kasvamassa ihmisenä, enkä tiedä kaikkea. Olen joskus hukassa omasta olemisestani rakkauden kentällä, enkä tiedä siihen kaikkia vastauksia. Ennen yritin peitellä kaikilla elämän osa-alueillani sitä, että olisin keskeneräinen. Tällä peittelyllä en kuitenkaan poista tilaa, vaan pidän sen vaan muilta piilossa. Näinpä en myöskään pääse siinä kehittymään ja kasvamaan johonkin toiseen tilaan. Niinpä eväsin itseltäni kasvun. Kun uskalsin vihdoin myöntää, että olen keskeneräinen, mahdollistin vihdoin ja viimein myös uusien asioiden tulemisen elämääni.

Tietämällä, että on toisia tapoja elää

Usein me ihmiset pidämme ajatuksiamme ainoana totuutena. On hyvä aina välillä muistuttaa itseään siitä, että on myös muita tapoja. Toisenlaisia vaihtoehtoja elää elämäänsä. Jo tietämällä, että on vaihtoehtoja, voi punnita niiden tarpeellisuutta. Se voi olla joillekin kuormittavaa vaihtoehtojen loputtomuudessa, mutta se voi olla myös joillekin vapauttavaa, kun ymmärtää, että muutos on mahdollinen.

Anna aikaa, sillä muutosten tekeminen vie oman aikansa

Erityisesti kun puhutaan syvistä rakenteista, joita rakkauden kentällä on. Siellä on syvimmät haavamme, ne asiat, joita emme halua katsoa suoraan silmästä silmään. Anna siis aikaa, jotta pääset etenemään koko ajan syvemmälle omaan itseesi ja sitä kautta syvemmälle toisen ihmisen sydämeen. Kyseessä on enemmänkin matka, kuin itsessään täydellisen elämän havittelu.

Uskalla tuntea elämää

Me olemme tulleet tänne elämään elämää, emme välttelemään sitä. Kuitenkin huomattavan ison ajasta käytämme siihen, että emme kokisi elämää. Turrutamme päihteillä, viemme huomion ruudulle, välttelemme tuntemasta isoja asioita, jopa niitä miellyttäviä tuntemuksia. Voit tehdä tietoisen päätöksen siitä, haluatko kokea elämää kaikissa sen väreissä vai tyytyä mustavalkoiseen kokemukseen. Molemmat ovat hienoja valintoja, mutta tee kuitenkin valinta sen sijaan, että eläisit elämää automaattisena valintana. Automaattiset valinnat ovat usein opittuja tiedostamattomia tapoja.

Ole rohkea ja anna elämän tuntua kaikissa väreissään. Välillä se sattuu ihan vitusti ja kaikki tuntuu olevan perseestä, mutta silloin se tuntuu myös täydelliseltä rakkaudelta ja valolta aika ajoin. Molempia tarvitaan, jotta kasvumme menisi eteenpäin. Usein jopa ”varjopuolien” tunteminen vie meitä enemmän eteenpäin kuin pelkässä valossa tallustelu.

Koska meille ei opeteta kuinka rakastaa, vastuu jää meille itselleen. Haluammeko ottaa haasteen vastaan ja alkaa opettelemaan. Iällä tai sukupuolella ei ole mitään väliä, voit aloittaa opiskelun ihan milloin vaan. Oppimismahdollisuutesi ovat rajattomat, sillä kukaan ei ole määrittänyt sitä lopullisesti mitä voit oppia. Kysymys kuuluu, haluatko oppia rakastamaan vielä syvemmin?

Luonnollisin versio minusta -blogia sponsoroi Biomed

ps. Viikon valintani blogia sponsoroivan Biomedin valikoimista on suolistoa tukeva maitohappobakteerivalmiste Acidophilus, sillä on vaikea rakastaa, jos vatsa on kuralla.

“Kiitos, että muistutit minua siitä, miltä tuntuvat perhoset vatsassa” – 5 voimakuvaa rakkaudesta

Onko sinulla elämässäsi ihminen, joka saa sinut nauramaan ja joka muistuttaa sinua perhosista vatsassa? Lisää voimakuvia rakkaudesta löydät Instagram -tililtämme @hidasta.

@hidasta

Mitä rakkaus merkitsee sinulle? Jaa ajatuksesi ja keskustele aiheesta Hidasta elämää -keskustelualueella TÄÄLLÄ.

On ok sanoa “Minulle ei sovi”, kun haluat säästää voimiasi

Oma voima ei tarkoita kovuutta. Oma voima on herkkää voimallisuutta. Kuin liekki, josta kukin meistä saa elinvoimansa. Jos liekki käy jatkuvasti heikolla, se kuluttaa.

Oman voiman suojaaminen on taito. Näin uskon. Sillä ottajia löytyy, niitä jotka mielellään ammentavat muidenkin voimasta. Eivät varmasti tahalleen tai tarkoituksella.

Kunnioita toisen voimaa ja pidä huolta omastasi. Kun kohtaamme toisemme omasta voimastamme käsin, ei kohtaaminen kuluta tai vie energiaa.

Saat suojata omaa voimaasi ja salli se myös toisille.

12 vinkkiä riitojen ja pattitilanteiden selvittelyyn: Yksi suurimpia harhaluuloja on, että asiat ratkeavat järjellä

Miksi ihminen toimii riitatilanteessa, kuten toimii? Miten toisen saa ymmärtämään ja luottamaan? Miten päästä eteenpäin pattitilanteesta? Valtakunnansovittelija Minna Helle kertoo Järki ja tunteet -kirjassaan (Otava 2018) neuvottelujen konflikteista ja jakaa oppinsa ihmisestä riitatilanteessa. Olipa kyse sitten parisuhteesta, ystävyyssuhteista tai väännöstä työpaikalla, Helle antaa loistavia vinkkejä toisen kohtaamiseen – kokeneen valtakunnansovittelijan pehmeällä jämäkkyydellä!

Tässä 12 kirjasta poimittua vinkkiä ihmisten väliseen suhteeseen:

1. Luota

”Luotan siihen, että löydän hankalissakin tilanteissa sen viisauden, mitä kulloinkin tarvitaan. Siksi en stressaa liikaa etukäteen siitä, miten jokin vaikea riita ratkeaa.”

2. Tunnista tunteet

”Tunteiden merkitystä aliarvioidaan. Neuvottelijan tärkeimpiä taitoja on osata tunnistaa omat ja muiden tunteet ja yrittää ymmärtää ja hallita niitä niin hyvin kuin vain voi. Yksi suurimpia neuvottelupöydässä pärjäämisen harhaluuloja on vankka usko siihen, että asiat ratkeavat järjellä. Eivät nimittäin ratkea.”

3. Älä ole liian kiltti

”Ei ole hyväksi olla liian kiltti. Tunnen ihmisiä, jotka eivät koskaan suutu eivätkä sano takaisin, vaikka toinen osapuoli kuinka lataa törkeyksiä suustaan. Mikäli tällaisessa tilanteessa ei reagoi mitenkään, syntyy tilanteesta loputon suo. Törkeydet ja pompotus eivät lakkaa, vaan ne jatkuvat ja voimistuvat. Siksi on tärkeää ilmaista selvästi ja tiukasti, että ei tällaista hyväksy. Huonoa käytöstä ei kannata koskaan palkita.”

4. Älä uhkaile tai pakota

”Olematta psykologi minusta tuntuu, että ihmiset ovat luontaisesti allergisia uhkailevalle käyttäytymiselle. Jos heitä yritetään pakottaa toimimaan jollakin tietyllä tavalla, he eivät taatusti toimi niin. Jos lasta pakotetaan syömään vihanneksia, alkaa hän luultavasti inhota niitä. Samalla tavalla toimii aikuinen, jota yritetään pakottaa johonkin.”

5. Kuuntele

”Kuuntele siis kuin olisit ensitreffeillä. Kun haluamme tehdä vaikutuksen uuteen ihmiseen, josta olemme kiinnostuneita, kuuntelemme herkeämättä. Katsomme silmiin ja reagoimme toisen puheeseen ilmeillä ja eleillä, jotka osoittavat kiinnostumista ja arvostamista.”

6 . Ole avoin

”Avoimuus herättää luottamusta, jota tarvitaan, jotta ihmiset ovat valmiita lähtemään mukaan uusiin asioihin. Jakamalla tietoa mahdollisimman avoimesti taas edistetään parhaiden uuden oppimista. Kun antaa paljon, saa paljon.”

Kun antaa paljon, saa paljon.

7. Muista, että jokaisella on omat kokemukset

”Ihmiset katsovat maailmaa omien tunteidensa, kokemustensa ja arvojensa kautta. Samasta tilanteesta voi syntyä eri ihmisille aivan erilainen kuva, koska he huomaavat eri asioita, kokevat niitä omalla tavallaan ja arvottavat niitä eri tavalla. Asiat, jotka näyttäytyvät omassa mielessä faktoilta, eivät välttämättä ole sitä jonkun toisen näkökulmasta.”

8. Uskalla puhua myös suoraan – ja taas: kuuntele

”Tietyissä tilanteissa on uskallettava olla suorapuheinen. Suoraan puhumisen jälkeen täytyy taas olla valmis kuuntelemaan, mitä toisella on asiasta sanottavana ja käymään keskustelua esille tulevista näkemyseroista ja niiden syistä.”

9. Älä tuijota titteleita, katso ihmistä

”Kenenkään työura tai tausta ei kerro koko tarinaa sitä, millaisia ihmisiä he ovat. ”

10. Myönnä virheesi

”Virheiden myöntäminen on meille todella vaikeaa, vaikka niitä tapahtuu kaikille. Usein ongelma on suurempi itsellemme kuin muille. Oma kokemukseni on, että ihmiset suhtautuvat toisten virheisiin yllättävän myötämielisesti etenkin silloin, kun ne tuodaan avoimesti ja rehellisesti esille. ”

11. Aseta itsesi toisen asemaan

”Vannon empatian nimeen. Jos ei kykene ymmärtämään toisten näkökulmia, on vaikeaa tai kenties mahdotonta saada ihmisiä puolelleen ja innostamaan heitä mukaansa. On tärkeää asettaa itsensä toisten asemaan ja tarkastella maailmaa sieltä käsin.”

12. Pyydä anteeksi

”Aito anteeksipyyntö on yksi yksinkertaisimmista asioista, joilla voi korjata tulehtuneita vuorovaikutussuhteita. Se ei maksa antajalleen mitään (paitsi mahdollisen kolhun egossa), mutta merkitsee saajalle todella paljon. Anteeksipyyntö voi ratkaista riidan, jonka taustalla on kyse loukatuksi tulemisen tunteesta ja useissa riidoissa näin on.”