Joulumielen jäljillä – Muumimamman asenne kaikkiin ”täytymisiin” on opettelemisen arvoinen

Hämärä viipyilee vielä pihapuiden ympärillä. Soittimeen asetettu joulumusiikki luo tunnelmaa. Ehkäpä tontut liikkuvat pihapiirissä ja kurkkivat salaa ikkunoista. Hyvä tässä on rakentaa joulurauhaa sisimpäänsä näillä eväillä.

Joulurauhaa?

Kuuluuko jouluunne paljon ”täytymisiä”? Piparit, tortut, kinkku, laatikot, siivoamiset… Näin vuoden pimeimpänä aikana olisi jopa helppo unohtaa pöly, kun sitä ei näe. Minä olen jo siinä iässä, että en muutenkaan näe turhan tarkkaan varsinkaan pölyjä. Ehkä siksi onkin helpompaa siivota sisimpäänsä, vaikka en ihan kunnolla näe sinnekään.

Oi teitä, nuoret perheenäidit! Mietin usein jaksamistanne. Nykyajan kiireinen elämäntahti ja ainainen pärjäämisen paine. En osaa oikein kuvitellakaan, miltä teistä tuntuu. Olen tietysti aikanaan itse kokenut työpaineet ja pienten lasten kanssa huonosti nukutut yöt, ainaisen univajeen. Lohduttaneeko yhtään, kun kerron toisinaan kaiholla ja kaipauksella ajattelevani niitä aikoja. Niihin sisältyi kuitenkin niin paljon hyvää. Silloin olivat fyysiset voimavarat huomattavasti suuremmat kuin nyt ikäihmisenä.

Entäpä, jos unohtaisitte täytymiset, piilottaisitte pesemättömät astiat sängyn alle, kuten iki-ihana muumimamma? Tosin nykyisin useimmat voivat ”piilottaa” tiskit astianpesukoneeseen. Mutta tuo muumimamman asenne kaikenlaisiin turhiin täytymisiin olisi opettelemisen arvoinen. Kukaan ei halua, että äiti on rättiväsynyt jouluvalmisteluista.

Menkää siis mukaan lasten leikkeihin ja tallentakaa hetket muistoihinne, niille on myöhemmin paljon käyttöä!

Hienoja hetkiä voi syntyä sitenkin, että ottaa lapset mukaan vaikka leipomisiin. Eikä heitä yleensä tarvitse houkutella, ovat innoissaan mukana. Onhan niin ihanaa maistella piparitaikinaa ja pipareitten koristelu se vasta mukavaa onkin.  Olen lähdössä huomenissa pienimpiä lapsenlapsiani tapaamaan. Arvaan, että pikkutyttö kysyy: ”Leivottaisiinko jotain, mummi?”  Pienen tytön iloinen energia on tarttuvaa. Jouluvalmistelut siis voivat alkaa. Muistankohan siinä kertoa hänelle, että tärkeintä joulussa on joulumieli, vaikka sen tekemisen resepti on kadonnut jonnekin. Ehkä sitä pitää etsiä lapsuusmuistoistaan.

Tämän pienen pussin sain aikoinaan joululahjaksi ystävältä. Sen sisällä on pieniä jouluun liittyviä esineitä, joita joskus katselen muistoihin vaipuen. Ajatus on energiaa, niin sanotaan. Minulle tuo pussi on siitä todiste, sillä sen myötä yhäkin välittyy lämmin joulumieli. Kuvan keralla toivon kaikille rentoa joulun aikaa ja iloista yhdessäoloa!