Läheisriippuvuus on monisyinen riippuvuusvyyhti. Sen ydintä kuvaa se, että toinen ihminen on saanut vallan siitä, kokeeko riippuvainen olevansa turvassa ja hyväksytty.
Usein läheisriippuvassa suhteessa on kaksi ihmistä, joiden säröt osuvat kipeästi yhteen. Toinen oikeuttaa, toinen alistuu. Toinen kontrolloi, toinen menee impulssiensa mukana. Toinen kantaa vastuuta liikaakin ja toisen olisi syytä kantaa enemmän, alkaen omasta itsestä. Nämä ovat tietysti vähän mustavalkoisia esimerkkejä, mutta ehkä niistä saa käsityksen että molemmilla on osansa.
Läheisriippuvainen valitsee kumppanikseen usein ihmisen, josta alun huuman jälkeen paljastuukin pian jotain muuta, mitä ajatteli. Ehkä kumppani onkin itse riippuvainen. Tai muuten psykologisesti kypsymätön, joka ei ole kiinnostunut kypsymään. Kaikissa meissä on epäkypsyyttä enemmän tai vähemmän, sitäkin on ihmisyys. Mutta sellaisessa suhteessa jossa epäkypsyys on halutonta kasvulle ja eheytymiselle, on varsin vaikea olla. Siellä on suhteen sisällä hyvin yksin.
Läheisriippuvainen usein odottaa ja odottaa, että kumppani muuttuisi. Viimein ottaisi vastuun. Viimein raitistuisi. Viimein käsittelisi menneisyyden mörköjä. Että viimein saisi itse suhteessa sitä, mitä kaipaa.
Läheisriippuvainen kaipaa turvaa, ihmistä, jonka kanssa saisi itse kenties korvattua omia lapsuuden vaillejäämisiä. Läheisriippuvainen on alitajuisesti jäänyt kiinni ajatukseen, että turvaa ja läheisyyttä olisi tarjolla, kunhan toinen vaan muuttuu. Hän ei näe, että lähes aina se, johon riippuvuus kohdistuu, on usein tasavertaiseen ja aikuiseen suhteeseen valtaosan ajasta kykenemätön. Koska hän on itse riippuvainen, tai ehkä hänellä on mielenterveyden ongelmia, tai on jollain muulla tavalla jäänyt kypsymättä turvalliseksi aikuiseksi. Jos toimintaa ohjaa kapinoiva haavoittunut lapsi, ei se lapsi pysty tarjoamaan toiselle turvallista, tasavertaista suhdetta.
Läheisriippuvaisessa suhteessa on kaksi aikuista lasta. Hyvin usein toiseen projisoidaan lisäksi oma vanhempi. Tämä kuvastaa hyvin miten alitajuisen kipeästä kuviosta on kyse. Eikä tämä ole mitenkään harvinaista. Läheisriippuvuus ei ole vaan alkoholistien ja heidän puolisoidensa keskuudessa tapahtuva ilmiö. Sitä on ihan tavallisilla, kaikissa asemissa ja ikäluokissa olevilla ihmisillä.
Läheisriippuvuudesta toipuminen on iso, kiperäkin tie, kuten mistä hyvänsä riippuvuudesta toipuminen. Se mikä tästä tekee haastavaa, on se että riippuvuuden kohteena on toinen ihminen. Usein hyvin rakas sellainen.
Läheisriippuvuudesta toipumisesta voit lukea TÄÄLTÄ, mutta ennen sitä vielä tärkeä asia. Läheisriippuvuus vie paljon aikaa, energiaa ja elämänvoimaa. Se estää läheisriippuvaista näkemästä itseään. On ihan oleellista kysyä: Mitä minä en huomaa, kun keskityn niin toisen elämään/ toipumiseen?
Läheisriippuvaisen toipumisessa oleellista onkin kääntää katse itseen. Kuka minä olen, ihan minuna? Entä mitä minä kaipaan?
Läheisriippuvaista ohjaa kipeä ehdollistuma, että turvallisuuden tunne on kiinni toisessa ihmisessä. Siksi toipumisessa on tärkeää alkaa löytämään turvaa elämästä ja tasavertaisista ihmissuhteista. Siinä kestää. Ja luultavasti tulee vieroitusoireita. Luultavasti täytyy itkeä, ehkä jopa saavikaupalla.
Olen hävennyt valtavasti läheisriippuvuuttani. Uskoin, että minun olisi täytynyt tiedon ja tahdon voimalla pystyä toimimaan toisin. Häpesin minussa herännyttä tarvitsevaa, pelokasta lasta. Ja juuri se osa minussa huusi turvaa, suojaa ja aikuista rinnalleni. Minun täytyi itse alkaa suojelemaan tätä hätääntynyttä lasta itsessäni ja sallia sen olemassaolo. Vertaistuen ja terapian avulla sain myös kokea, että en todellakaan ollut ainoa. Häpeä pahimmillaan vain vahvistaa riippuvuutta.
Hyvin usein läheisriippuvaisen kohteella on todellisia ongelmia. Jos hän ei itse lähde ongelmia kohtaamaan, ei kukaan muu voi sitä hänen puolestaan tehdä. Läheisriippuvaisen on kohtuullista odottaa, että myös toinen ottaa esim. alkoholismista, työnarkomaniasta, mielenterveyden ongelmasta (joita on ihan tavallisilla ihmisillä) tai mistä hyvänsä toipumisestaan itse vastuuta. Muutoin suhteesta on mahdotonta kasvaa tasavertainen ja turvallinen suhde.
Lomaa pukkaa, mutta kehoni ei tunnu sitä ymmärtävän. Stressi jatkuu. Tekemättömien askareitten lista on pitkä ja silti keskeneräinen. Uupunut olo voi kuitenkin olla täysin terve signaali: on aika levätä, hidastaa ja rentoutua. Helposti voimme yrittää ”lääkitä” väsymystämme piristeillä tai pinnistelemisellä, vaikka paras vaihtoehto voisi olla vain hidastaa ja pysähtyä – ottaa aikalisä itselle.
Tärkeä osa-alue levollisuuden saavuttamisessa on ulkoisen informaatiotulvan hallitseminen. On vaikea kuulla oman kehon ja mielen viestejä, jos kaikki aistit turtuvat mainoksista, katastrofiuutisista ja manipuloivasta markkinoinnista.
Tässä viisi vinkkiä ulkoisen informaation suodattamiseen:
1. Havaitse ja erittele rakentava tieto haitallisesta
Innoittavat ja tunne-elämäämme liikuttavat tarinat voivat kohottaa mielialaamme, rohkaista ja jopa opettaa meille uusia tapoja ajatella ja toimia. Taide, kaunokirjallisuus ja laadukkaat romaanit kehittävät sosiaalisia tunnetaitojamme, sekä kykyä nähdä asioita toisten perspektiivistä. Opimme pohtimaan elämää syvemmällä ja merkityksellisemmällä tavalla, sekä hahmottamaan omaa suhdettamme ympäröivään todellisuuteen. Opimme empatiaa.
Paperikirjan äärellä silmät lepäävät paremmin kuin lukulaitteen. Erityisen voimauttavaa on hakeutua eläviin kulttuuritilaisuuksiin: teatteriin, konsertteihin ja taidenäyttelyihin joissa olemme aidosti kosketuksissa kaikilla aisteillamme juuri siinä hetkessä tapahtuvan kanssa.
kuva: Simon Hesthaven, Unsplash
2. Suodata vahingollinen informaatio
Raflaavilla otsikoilla saadaan klikkauksia ja mainostuloja. Pelolla hallitaan, manipuloidaan ja myydään. Huolestuneisuus lisää stressiä ja uuvuttaa. Vaikka onkin hyvä tietää mitä maailmassa tapahtuu ja tehdä valintoja kärsimyksen vähentämiseksi, ei mediavyörytys välttämättä koidu edes kertomuksensa kohteen avuksi. Usein näistä lööppiuutisista myös puuttuvat tilanteen korjaamiseen tähtäävät ehdotukset.
Ajatus ”olet mitä syöt” pätee myös mieleen.
Millaisten ajatusten parissa haluat käydä levolle päivän päätteeksi?
3. Opettele ”impulssien voimakkuuden säätöä”
Vaikka ympäröivä informaatio olisikin ravitsevaa, sen määrä voi silti olla ylivoimaisen suuri. Tarvitsemme tiukkoja rajoja myös hyväksymämme kerronnan ympärille ja määrälle, jonka valitsemme ottaa vastaan. Luovat ratkaisut ja ideointi tarvitsevat hiljaisuutta ja tilaa ympärilleen.
Aseta itsellesi mahdollisuuksiesi mukaan aikoja, jolloin olet erillään kaikista mediaimpulsseista.
John Carlisle, Unsplash
4. Harjoita itseäsi
Maadoittaminen, luonnossa liikkuminen, meditointi, urheilullinen liikunta ja teknologiapaastot auttavat parempaan keskittymiseen ja stressitason laskemiseen. Yksi tehokas keino keholliseen hiljentymiseen on suolavedessä kelluminen, jossa aistiärsykkeet minimoidaan.
Omien kokemusten ja tunteiden kirjoittaminen ja/ tai ulos puhuminen selkeyttää omaa ajattelua ja auttaa peilaamaan omia tunnetiloja ympäröivän todellisuuden kanssa.
Hengitys- ja keskittymisharjoitukset voivat auttaa hermostoamme rauhoittumaan, vaikkakin keho ja mieli saattavat aluksi tulla levottomiksi siitä, kun niille tutuksi tullut impulssitulva laskee. Siedättäminen toimii tässäkin ja jo muutamassa päivässä rauhallisempi olo alkaa tuntua normaalilta.
Kun kosketus omaan itseen on vahvistunut, on myös helpompi tarkistaa mitkä omista arvoista ja toimintamalleista oikeasti ovat omia ja mitkä kenties muilta tarttuneita tai vääristä motiiveista käyttöön vakiintuneita.
Kun haluat toimia, valitse yksittäinen konkreettinen ja rakentava teko kerrallaan ja toteuta se itsellesi sopivalla aikataululla.
5. Havainnoi tasapainoisen itsellisyyden ja itsekkään itsekeskeisyyden eroavaisuuksia
Tasapainoisen itsellisen henkilön seurassa on tilaa muillekin olla levossa oman itsensä kanssa. Tällaisen henkilön seurassa erilaisuus ei ole lähtökohtaisesti uhka, vaan kiinnostava mahdollisuus avartaa omaa ajatteluaan ja selkiyttää omankin tarinansa syitä ja seurauksia. Itsekeskeisyys taas liittyy usein oman edun tavoitteluun muiden kustannuksella ja vastakkainasetteluihin, sekä joskus myös itsen ympärillä pyöriessään ahdistuneisuuteen, negatiivisten asioiden hautomiseen ja muiden syyttelyyn. Paradoksaalista on, että koska huolestuneita ihmisiä on helpompi johdatella, meitä systemaattisesti kuormitetaan huolestuttavilla mediaviesteillä. Tästä syystä politiikassa ja agressiivisessa markkinoinnissa usein lähestytään ihmisiä luomalla ensin uhkakuvia. Tällaista viestintää kohdatessaan on hyvä aina aluksi kysyä: kuka tästä hyötyy?
Jotta pystyisi neutraalisti erottamaan itsellisyyden itsekeskeisyydestä, on hyvä ensin kehittää omaa tasapainoaan. Kun oivallamme oman hyvinvointimme lisääntyvän tuottaessamme hyväntekeväisyyden kautta iloa muille, voimme saada alkuun positiivisen kierteen. Tärkeää on kuitenkin aloittaa omasta olotilasta, samoin kuin lentokoneen turvaohjeissa: happinaamari ensin omille kasvoille.
Kärsimys, kipu ja sairaudet ovat väistämättömiä elämässämme. Emme haluaisi niitä kohdallemme, mutta niillä on myös voimakas ja usein hyödyllinenkin vaikutus. Kivun välttämättömyyden ymmärtäminen voi olla voimakkaasti oivalluttava ja syvällinen kokemus. Onnellisuutta haluavat kaikki; kipua ei kukaan. Kun ymmärrämme tämän syvällisesti, alamme myös aktiivisesti valita ettemme satuta muita. Tulemme tietoisemmaksi ruoasta jota syömme, sanoista joita puhumme ja teoistamme. Silloin alamme kutoa uudenlaista tarinaa itsellemme: tapaa elää jossa kuljemme kevyesti, puhumme tietoisesti ja myötätuntoisesti, toimimme tiedostaen ja rakkaudella.
Itselliselle ihmiselle ulkoisen ja sisäisen informaation seulonta on luontevaa, tekemisen priorisointi helppoa, eikä hänen tarvitse kantaa omatunnollaan oman vaikutuspiirin ulkopuolella olevia ongelmia.
Kirjoittaja Liina Länsiluoto on valtiotieteilijä, viestinnän ja palvelukehittämisen ammattilainen sekä kahden pienen pojan äiti. Teksteissään Liina pohtii kasvun ihmettä ja sitä, miten säilyttää mielentyyneys vanhemmuuden melskeissä.
Nelivuotiaani on aktiivisessa vinkuvaiheessa. ”Anna karkkiiii-ii. Tahdon pillimehuaaa. AiPädiää-ä”.
Tästä on keskustelu paljon viime päivinä, enemmän ja vähemmän rakentavilla äänenpainoilla.
Kun fiksun pojan mankuminen jatkuu entisestään, olen alkanut miettiä, mikä on vinkumisen merkitys lapsen kehityksessä?
Oman tahdon kehittyminen? Se on kyllä tärkeä asia elämässä, ettei jää tallotuksi. Itkuraivarin saaminen väärästä jäätelömerkistä menee kuitenkin oman tahdon treenaamisessakin vähän yli.
Neuvottelutaidot? Minusta vinkuminen menee kiristyksen puolelle, sillä kuka jaksaa kuunnella karkinpyytämistä munniharpun äänellä päivät pitkät. Olemme myös tehneet selväksi, että vinkumalla ei saa meillä haluamaansa. Tässä siis pojalla on vielä kehitettävää.
Sitten keksin ainakin omasta mielestäni parhaan selityksen. Vinkuminen on oman sisäisen äänen kuuluvaksi tekemistä. Samaahan se minun sisäinen ääneni tekee. ”En jaaksaaa. Tahdon suklaataaa. Oisko oluttaaa. Kaipaan Instagramiiii. Väsyttäääää. Vituttaaaa.”
Tämä on myös se sisäinen ääni, jota yritän meditaatiolla tunnistaa ja hallita. Jotta vinku-Liina ei hallitsisi minua.
Lapsi vasta opettelee tuota, minä olen kaitsemassa kasvua. Oman kasvuun kaitsijana olen vain minä itse.
Purista kätesi tiukasti nyrkkiin. Avaa kämmenesi täysin auki ja ojenna sormet haralleen. Jossakin näiden välissä on täydellinen otteesi ihmisistä, asioista ja elämästä. Se on herkkä, aistiva ja sopivan vahva. Tutki kädelläsi, miltä tämä juuri oikea ote voisi tuntua? Liikuttele sormiasi aavistuksen, tunnustele ja ole hienovaraisesti läsnä.
“Liika puristus kuristaa kaiken kuolleeksi. Liiassa aukinaisuudessa voima ja yhteys hajoaa eri suuntiin – kaikki kuolee huomion ja energian puutteessa.”
Itse tykkään ajatella tätä sopivaa otetta ja puristusta kuin kanavan luomisena, padan luomisena (jossa vesi voi kiehua tai asiat kypsyä) tai yhteyden linjana. Jos puristus on liian kova, niin mitään ei mahdu kanavaan ja yhteyteen. Jos taas otetta ei ole ollenkaan, niin voima hajaantuu kaikkiin suuntiin eikä mikään voi kypsyä tai virrata. Kummassakin ääripäässä yhteys kuolee.
Optimaalisessa otteessa ja puristuksessa kaikki tuntuu ihanalta jännitteeltä, elävältä ja ekstaattiseltakin.
Jos puristusta tuntuu liikaa tai otetta on liian vähän, niin usein aavistus lisää kevennystä tai puristusta on juuri se, mitä tarvitaan. Toiseen ääripäähän hyppääminen (tämä on usein automaattinen refleksi monissa tilanteissa) taas voi viedä ojasta allikkoon.
Tulisiko sinun hitunen lisätä otettasi vai aavistus keventää? Huomaa, että usein kyseessä on vain hitunen otteen vahvistamista tai keventämistä. Voit myös pohtia ja tunnustella, että minkälaisella otteella kumppanisi, läheisesi, työkaverisi tai esimiehesi pitelee sinua? Tarvittaisiinko hitunen lisää otetta ja fokusta vai hellittämistä ja keveyttä?
Juuri oikeanlaisessa otteessa on sopivasti herkkyyttä, aistivuutta, voimaa ja elävyyttä – elämän hurmiota.
Sinä olet syntynyt tähän maailmaan ollaksesi aito – eikä sinun tarvitse yrittää miellyttää yhtään ketään. ♥ Lisää voimakuvia löydät Hidasta elämää Instagram -tililtä.
Minulta on pyydetty vielä osiota, joka käsittelisi sitä, miten turvatonta kiintymystyyliä voi lähteä eheyttämään kohti turvallista. Tärkeä kysymys, mutta ei suinkaan ihan yksinkertainen.
Tämän kysymyksen äärellä on valtavan tärkeä muistaa, että ihminen on aina paljon muutakin kuin kiintymystyylinsä. Siksi yhtä oikeaa eheytymisen malliakaan ei ole olemassa. Ihminen on moniulotteinen, herkkä ja ainutlaatuinen yksilö ja se on kaikessa eheytymisessä huomioitava.
Meillä on pelkomme, haavamme, tukahdutetut tunteemme, ihanteemme, uskomuksemme, tarpeemme, toiveemme ja ainutlaatuinen elämän polkumme. Ja tietysti myös ihmissuhteidemme turva vaikuttaa siihen miten itse koemme itsemme ja toisen.
Ja samalla, tietyillä kiintymystyypeillä on havaittu olevan hyvin samankaltaisia haasteita, ja on myös yhteisiä tekijöitä, jotka usein koskettavat saman kiintymystyypin jakavia ihmisiä.
Kaikille kiintymystyypeille on tärkeää vahvistaa sisäistä turvaa.
Tässä kuitenkin hyvin typistetysti, minkälaiset asiat auttavat sekä ristiriitaista että välttelevää kiintymystyyppiä eheytymään kohti turvallista kiintymystä.
Ristiriitaisen kiintymystyypin eheytyminen:
Vahvista tervettä itsekunnioitusta, sinä olet vastavuoroisen rakkauden arvoinen.
Kieltäydy lempeästi ja jämäkästi jahtaamasta/parantamasta tai muokkaamasta ketään. Ihmiset muuttuvat, jos he itse näin valitsevat.
Opi tunnistamaan omia syvempiä tarpeitasi ja harjoittele niiden viestimistä suoraan (Ristiriitaiiset ovat usein epäsuoran viestinnän kuninkaita ja kuningattaria).
Harjoittele tervettä erillisyyttä ja keskity siihen, mikä on sinun elämässäsi kiinnostavaa, tärkeää ja merkityksellistä – riippumatta toisesta.
Ristiriitaisesti kiintyneet usein häpeävät ja tuomitsevat tarvitsevuuttaan, joten: On ok tarvita. On ok kaivata. Huomiota, läheisyyttä, sitoutumista, yms. Muista, että ihmisellä on luontainen tarve turvalliseen kiintymykseen, se ei ole heikkouden merkki.
Tutustu rajoihisi, mikä on sinulle ok ja mikä ei ole. Rajat eivät ole kahlitsemassa, vaan luomassa turvaa ja yhteisiä pelisääntöjä parisuhteeseen.
Välttelevän kiintymystyypin eheytyminen:
Ala huomata milloin ja miten pidät etäisyyttä, miltä sinusta silloin oikeasti tuntuu?
Tutustu omaan haavoittuvaisuuteesi ja herkkyyteen, inhimilliset tunteet koskettavat sinuakin.
Harjoittele syventämään keskusteluja esim. kävelyllä tai tilanteessa jossa ei tarvitse katsoa intensiivisesti silmiin.
Kyseenalaista syväänjuurtunutta uskomusta siitä, että “Minun täytyy selvitä yksin”.
Tutustu inhimillisiin tarpeisiin ja huomaa miten ne koskettavat meistä jokaista, sinuakin.
Kieltäydy pelaamasta pelejä.
Silloin kun mielesi tekee paeta, harjoittele jäämistä.
Ja kyllä, saat ehdottomasti tarvita edelleen omaa tilaa ja aikaa. Harjoittele ottamaan sitä ilman repivyyttä.
Lisää itsesi ymmärrystä tutustumalla ihmissuhde historiaasi. Minkälaisen mallin ihmissuhteista olet saanut?
Ajattelin aluksi kirjoittaa sulle tekstiä miehuuden nykytilasta. Kerron kuitenkin mieluummin jotain siitä, mitä olen oppinut omasta miehuudestani ja minuudestani matkani varrella.
Olet varmasti nähnyt elokuvissa ja tosi elämässäkin sen tyypin, joka vaikuttaa itsevarmalta vaikka pinnan alla on jotain hieman rikkinäistä. Tuo kaveri olin minä ja on edelleen osa minua.
Rikkinäisyys ja sisäinen ristiriita ei olleet mulle aiheena uusia, kun vuonna 2008 heräsin siihen, ettei elämä voinut jatkua samalla tapaa. Mun sisällä oli apua huutava pikkupoika, samalla kun päällimmäinen kerros mun olemuksessa oli jotain muuta. Puskuri, joka työnsi pois kaikkea sitä mikä muistutti tuosta sisällä olevasta heikkoudesta. Elämä maistui noihin aikoihin taistelulta, jossa juoksin haavaani karkuun.
En ole koskaan kirjoittanut asiasta suoraan. Aiemmin siksi, että haava on ollut herkkä paikka. Myöhemmin siksi, että aiheesta puhuminen herättää välillä muissakin vahvoja tunteita. Ystäväni muistutti kuitenkin taannoin jakamisen merkityksellisyydestä, kun hän mainitsi löytäneensä luottamusta nähdessään toisen eheytyneen huonoista lähtöasemista huolimatta.
Alemmuuden ja huonommuuden ympärille kietoutuva minuus
Mun lapsuus oli monilla tavoin hyvä. Moneen tarinaan verrattuna ruusuinen. Monen asian summana minuuteni alkoi kuitenkin muotoutua sen kokemuksen ympärille, että olen huono, häpeällinen, heikko ja jollain tapaa alempi ihminen. Kasvuympäristössäni kokemus alemmuudesta ja huonommuudesta oli vahvasti läsnä. Ja kuten jokainen tietää, tuollainen alemmuus ja sen synnyttämä viha siirtyvät jollain tapaa aina toisille.
Aikuistuminen on tarkoittanut sitä, että vapautan kasvuympäristöni vastuusta. Tarinasta on voinut vapautua kun
ymmärrän kokonaisvaltaisesti sen, mille minuuteni on rakentunut
otan vastuun itsestäni
kasvan itselleni siksi vanhemmaksi, joka eheytymiseen tarvitaan
Tämä prosessi on ollut vuosien työ ja jatkuu edelleen.
Työskentely ihmisten kanssa on johtanut siihen käsitykseen, että lähes jokaisessa ihmisessä on olemassa tällainen herkkä paikka. Haava, joka syntyi siitä, ettemme tulleet tarvitsemassamme määrin nähdyksi, arvostetuksi, kohdatuksi ja tuetuksi.
Narsistinen haava
Koska narsismi on nykyisin varsin laajasti käytetty termi, selkeytän sen verran, että en puhu nyt narsismista mielenterveydellisenä häiriönä, vaan jokaiseen persoonallisuuteen kuuluvana ilmiönä. Joidenkin kohdalla näistä ilmiöistä tulee keskeinen osa persoonallisuutta ja pienessä osaa ihmisiä nuo ilmiöt muodostavat sairauden.
Narsistinen haava on haava, joka muodostuu sen myötä, että alkuperäistä olemustamme ei todenneta meille. Meitä ei nähty silloin kun sitä kaipasimme tai sinä ihmisenä, joka olimme. Haavan ydin on kipu siitä, että menetimme itsemme. Sen ympärys muotoutuu jokaisella meistä erilaiseksi, riippuen siitä minkälaisia kokemuksia tuon ei -näkemisen ympärillä on.
Minun kohdallani haava on värittynyt sellaisilla teemoilla kuten energisyys, innostus, viattomuus, voima, miehuus ja itseni toteuttaminen. En ainoastaan menettänyt kontaktia näihin osiin vaan koin tulleeni myös torjutuksi, vihatuksi ja halveksutuksi. Tulkitsin kokemukseni niin, että se mitä pohjimmiltani olin oli jotenkin väärää.
Narsistiseen haavaan liittyvät aina myös seuraavat ilmiöt;
vihaisuus, jolla haavaa puolustetaan
yksinäisyys ja etääntyminen kaivatusta kontaktista
ulkoisesta palautteesta/kokemuksista/asioista muodostuva ravinto, jolla haavaa pyritään ravitsemaan ja haavalta suojaavaa minäkuvaa vahvistamaan
Näinpä omaankin elämääni ovat liittyneet sekä
haavan ympärillä pyöriminen, eli alemmuuden, huonommuuden, voimattomuuden ja ulkopuolisuuden kokemukset
viha, aggressio, kapinallisuus. Oman heikkouteni kieltäminen sekä kyvykkyyteni todistaminen
toive tulla nähdyksi ja ne roolit, joiden kautta olen pyrkinyt saamaan hyväksyntää, arvostusta, rakkautta ja kokemuksen siitä, että minusta on johonkin
Haavan hoitaminen
Hoitaminen on tapahtunut sekä sisäisen että ulkoisen tuen vaikutuksesta. Pohjimmiltaan sen kautta, että olen sallinut haavani olla näkyvillä. Ajattelen asian niin, että puhdas ilma on se, joka parantaa. Myös laastarilla on ollut oma virkansa niissä hetkissä, joissa haava on ollut tulehtunut. Mulle tuon laastarin virkaa on toimittanut hieman kova ja etäinen emotionaalinen oleminen.
Luottamus siihen, että haavan voi paljastaa on rakentunut pikkuhiljaa sen kautta, että olen kokeillut sitä turvallisissa tilanteissa. Luottamuksen kasvamisen myötä on lopulta ollut mahdollista kokeilla olla niitäkin asioita, joita en kokenut tervetulleeksi menneisyydessä. Tiivistäisin eheytymisen seuraavaan ketjuun:
Huomaan ja hyväksyn sen miten suojaan haavaani –>
suojien alla oleva kipeys tulee lähemmäksi –>
sallin niiden tunteiden ja kokemusten tulla esiin, jotka liittyvät haavaan –>
tunnen kaipuun menetettyä itseäni kohtaan –>
putoan syvemmälle siihen tyhjyyteen, joka sisälläni on tuon itseni paikalla –>
menetetty itse täyttää tyhjyyden.
Palaute ja kokemukset onnistumisesta
Vaikka positiivinen palaute ja kokemukset onnistumisista voivat olla narsistista ravintoa, ne voivat olla myös korjaavia tekijöitä. Minulle onnistuminen harrastuksissa ja menestyminen yrittäjänä ovat korjanneet käsitystä itsestäni. Työni valmentajana, kurssien järjestäjänä ja kirjoittajana on ollut eheyttävää onnistumisten, saadun palautteen sekä sen vuoksi, että olen tehnyt jotain, joka perustuu oman osaamiseni ja kokemusteni jakamiselle. Tervehdyttävin palaute on sitä, joka kohdistuu autenttiseen minuuteen, eikä vain niihin rooleihin, joilla palautetta etsitään.
Omat kiinnostuksen kohteet
Omien kiinnostusten seuraaminen on ollut korvaamattoman tärkeää. Kokemukset siitä, että asiat, jotka kiinnostavat lapsenomaisen tuntuisella tavalla ovat arvokkaita. Tanssiharrastus, kirjoittaminen, laulaminen ja ystävät ovat olleet minulle aiemmin jollain tapaa pahoja asioita, koska niillä on minulle aidosti merkitystä. Kiellettyjen asioiden listalla ovat olleet myös nopeat autot, kauniit vaatteet, seksuaalisuus, kilvoittelu, itsevarmuus ja oman mielipiteeni ilmaiseminen.
Ryhtyessäni antamaan näille asioille tilaa olen joutunut usein käymään läpi sen vaiheen, jossa taistelen luvastani olla näitäkin asioita. Ajan kanssa olen huomannut, että taistelun molemmat osapuolet ovat sisälläni.
Toiset ihmiset
Toiset ihmiset ovat auttaneet näkemään, että minussa on jotain hyvääkin. Se on ollut askel kohti sisäistä kokemusta arvosta. Sanotaan, että ihmissuhteissa syntyneet haasteet tervehtyvät ihmissuhteissa. Aitouteen pyrkivät ihmiset sekä ihmisyyden ammattilaiset ovatkin olleet arvokas tuki.
Haastetta ja oppia ovat tarjonneet myös ne ihmiset, jotka ovat tuominneet joko paljastamani autenttisen minuuden, tarpeeni ja haavani, tai toiminnan, joka on juontanut tuosta haavasta. He ovat tehneet haavastani näkyvämmän. Samalla on ollut tärkeää oppia tunnistamaan ne tervehdyttävät ihmissuhteet, jotka eivät toista aiemmin kokemaani torjuntaa.
Häpeällinen nähdyksi tulemisen tarve
Narsistiselle haavalle keskeinen nähdyksi tulemisen tarve on ollut yksi häpeällisimmistä asioista sallia. Että minulla olisi oikeus kaivata sitä. Tarve sille, että joku arvostaa ja näkee minut. Innostuu siitä mistä minä innostun, ymmärtää sisäistä maisemaani tai kiinnostuu minusta. Mitä sallivampi olen ollut tuota tarvetta kohtaan, sitä ohuemmaksi kaipuu ulkoiselle todistajalle on käynyt. Lopulta olennaiseksi on paljastunut se, että minä saan olla kiinnostunut siitä kuka olen.
Haavan pohjalla oleva tyhjyys
Tärkeää eheytymiselle on ollut se opastus, joka on auttanut ymmärtämään miten minuus vailla sen todellista pohjaa, essenssiä, on tyhjä. Ymmärrys antoi mahdollisuuden laskeutua pelottavaan kokemukseen itsestäni tyhjänä ilmapallona. Vasta tyhjyyden pohjalta on löytynyt se jokin, johon voin nojata.
Jos soittaisin tänään sille itselleni, joka olin kymmenen vuotta sitten, sanoisin seuraavat asiat
sun ei tarvi hävetä sitä, että jokin sussa tuntuu olevan rikki
sulla on aidosti oikeus kokea, että sulle on tehty jotain väärin. Salli se mut älä jää siihen kiinni. Yhtälailla sun on hyvä muistaa, että nuo haavat saa sutkin mokailemaan. Mut älä jää siihenkään kiinni
kato kuinka moni ihminen on tykännyt susta sun elämän aikana. Vaali noita ihmissuhteita ja oo vaan rehellisesti oma itses. Kyl sä tiiät, että sun omat tyypit ymmärtää. Sun ympärillä on aina ollut tosi hyviä ihmisiä
sä kerkeät toteuttaa kaikkia niitä asioita, jotka on sulle tärkeitä vielä myöhemminkin. Mitä nopeammin uskaltaudut ottaan sen ajan, että pysähdyt tutkiin itseäs ja otat siihen osaavaa tukea vastaan, sitä parempi. Tiedät tän itsekin, ihan kuten tiedät monta muutakin asiaa. Luota siihen viisauteen, jonka tiedät itseksesi. Se on se ääni, jonka kanssa sä oot sillon kun oot yksin ja kerrot itelles mitä sulle kuuluu
sun häpeä, vihasuus, tarve tuelle, kiinnostuksen kohteet, halu olla esillä ja halu toteuttaa itseäsi ei oo virheitä sussa. Ongelmat syntyy siitä, että nuo asiat ei saa olla olemassa ja tulla nähdyksi. Niihin syventyminen avaa sulle sen tien tässä elämässä, jota sä etsit ja toivot
älä pidä ihmisiä etäällä, mutta oo hereillä siitä, et ne lähelle päästetyt ihmiset ei ole niitä, jotka auttaa sua ylläpitämään käsitystä siitä, että joku sussa on väärää
sun ei tarvi olla mahdollisimman paljon, enemmän, parempi tai jotain muuta kuin olet, että voit saada paikkasi tässä maailmassa. Oot vain oma itsesi ja valitset ne asiat ja ihmiset, jotka tuntuu sulle hyviltä
se mikä sua kiinnostaa on ihan oikein riippumatta siitä, mitä muut siitä ajattelee
opettele laittaan itselle ja toisille rajoja, tää on yksi tärkeimmistä asioista sun elämässä
se, että sussa ei ole energiaa, voimaa, kiinnostusta, innostusta tai selkeyttä elämän suunnalle on suurin väärinkäsitys, joka sussa on. Kato tarkkaan sitä miten sä ylläpidät tätä käsitystä sun elämän toiminnoilla ja valinnoilla. Lopulta se minkä sä koet puuttuvan susta löytyy sieltä tyhjiöstä, joka sun sisällä on noiden asioiden kohdalla
kun alat suojautumisen sijaan kokeilemaan uutta tapaa olla, varaudu siihen, että olo on aika epävarma ja herkillä hetkittäin. Kuten myös turhautunut. Tässä on kyse oppimisprosessista ja siihen kuuluu kaikki edellämainittu. Meditoi niin sun kapasiteetti elää kaiken ton kanssa kasvaa
Ehkä tämä teksti tavoittaa jonkun, jolle nämä sanat ovat merkityksellisiä. Jos kirjoitus puhuttelee sinua, haluan sanoa, että tiedän missä menet. Jos et ole aloittanut töitä asian parissa, nyt on hyvä hetki aloittaa. Edessä on paljon matka, joka ei ole niin vaikea kuin luulisi. Pelko ja kuvitelmat siitä mitä tapahtuu kun kohtaat itsesi on heijastusta menneisyyden kokemuksista. Minun kokemukseni on, että duuni kannattaa.
Niille, joita teksti ei puhuttele millään tavalla; olen iloinen puolestasi.
Jos tunnet jonkun ihmisen, jolle tämä teksti voisi olla tueksi, ehdotan, ettet lähetä sitä suoraan vaan jaa se vaikka Face -profiilissa. Sillon tarjoat mahdollisuuden katsella asiaa omin ehdoin. Haava, josta puhun, on haava minuutemme ytimessä. Se on herkkä paikka.
Vaikka aihe ei kosketa kaikkia ainakaan sellaisena kuin sen esitän, koen nykymaailman olevan etäällä autenttisuudesta ja sen ymmärtämisestä mitä autenttisuus on. Elämme maailmassa, joka ei ole kosketuksissaan essenssinsä kanssa. Siitä johtuen narsistista haavaa voi sanoa yhdeksi aikakautemme keskeisimmistä ilmiöistä.
Toivon, että tämä teksti on yksi pieni korsi kasvavan autenttisuuden keossa. <3
Leena Maria Markkanen on sosiaalipsykologi ja Lightfulness Coaching® – henkisen hyvinvoinnin ohjaajakoulutuksen kehittäjä.
Asettelen kukkia keskellemme kauniisti maljakkoon. Istumme turvallisesti luottamuspiirissä avoimin mielin jakamaan oivalluksiamme ja vastaanottamaan niitä. On ihana rauha ja yhteys, sekä vertikaaliseen että horisontaaliseen suuntaan. Olen aloittamassa lightfulness-harjoitusta tietoisuuden valopolusta henkisen hyvinvoinnin ohjaajakoulutuksessamme.
Kuvittele eteesi vuori ja vuorelle nouseva polku. Polku kaartelee läpi metsien, välillä synkkienkin ja sitten läpi ihanien laaksojen kohoten päättäväisesti ylemmäksi, ylös kohti korkeinta vuorenhuippua, jota säteilevä aurinko valaisee.
Tämä vuoristopolku kuvaa sinun tietoisuuspolkuasi. Tietoisuuden valopolkua, jolle astuttuasi kohtaat sen, mistä on jo aika laskea irti päästäksesi elämään ihanaa, keveämpää ja valoisampaa elämää. Mistä sitten on aika laskea irti? On aika laskea irti kaikesta siitä, mistä olemme niin kovasti puristaneet.
Olemme pitkään eläneet raskaissa energioissa, pelkoihin pohjautuvissa tunnetiloissa ja toimineet pitkälti pelkojen ohjaamina. Olemme suorittaneet, kilpailleet, uhriutuneet, hävenneet, vihanneet jne. Ja tämä kaikki, koska olemme pelänneet, ettei meitä hyväksytä, ettei meistä välitetä, ettei meitä rakasteta. Olemme eläneet jatkuvaa draamaa, joka on kuluttanut voimavarojamme joskus ahdistukseen ja sairastumiseen asti.
Maailmalla puhutaan, että olemme elämässä siirtymäkautta raskaasta 3D-todellisuudesta 5D-todellisuuden keveyteen ja valoon. Se tarkoittaa, että olemme löytämässä luottamusta elämään, merkitystä ja tarkoitusta olemassaololle. On todellakin aika jättää vanha taakse ja löytää rakkaudellisuus itseä, toisia ja koko elämää kohtaan.
Tietoisuuden valopolku kuvaa matkaa päästä sydämeen; rationaalisuudesta sydäntietoisuuden avautumiseen. Se on keveyden ja valon löytämistä askel kerrallaan. Se on ensiksi suostumista siihen mitä on ja sitten antautumista siihen, mitä voisikaan olla. Se on sisäisen ohjauksen kuulemista. Jokaisella askeleellasi huomaat vapautuvasi vanhasta ja turhasta, jostakin sellaisesta, mikä ei enää palvele hyvinvointiasi. Elämä kevenee ja eteesi tulee näkymä kuinka edetä.
Kun havahdut siihen, että elämässä täytyy olla muutakin kuin tämä materiaalinen, fyysinen maailma sinussa alkaa tapahtua jotakin. Aivan kuin sisälläsi olisi kompassi, joka nyt aktivoituu ja alkaa kuljettaa sinua eteenpäin. Tuo valon lisääntyminen tapahtuu sinun mielessäsi, kun heräät oivaltamaan mikä sinun todellinen olemuksesi on.
Alat oivaltamaan, että et olekaan pelkkä keho tai mieli, vaan jotain paljon suurempaa. Ymmärrät, että olet korkeampaa tietoisuutta, joka asuu kehossasi ja toimii tässä fyysisyydessä sinun kauttasi. Korkeampi tietoisuus on se sinun todellinen olemuksesi. Se puhuu sinussa lempeällä äänellä ohjaten sinua iloon ja onnellisuuteen. Tiedä, että sinussa on myös toinen ääni, egomielen ääni, ja se on se joka komentelee, käskee, vähättelee, arvostelee jne. Tule tietoiseksi, että sinä et todellakaan ole tuo ego, vaan ego (earth guide only) onkin palvelijasi tässä elämässä. Tarkoitus on, että nämä kaksi toimivat yhdessä sinun elämäsi parhaaksi.
Kuulen usein työssäni ahdistuksen sävyttämän lausahduksen: “Täytyy olla jokin toinen tie.” Lause kertoo ihmisestä, joka on kamppaillut aikansa ja väsynyt taistelemaan, väsynyt alati pyörivään kärsimyskehäänsä. Tämä ihminen on havahtunut siihen, että hän on kulkenut polullaan ei-toivottuun suuntaan ja että koordinaatit olisi nyt aika vaihtaa.
Tämä ihminenon heräämässä ymmärtämään, että suorittaminen ja puristaminen ei ole se oikea tapa elää, vaan että tarkoitus olisikin iloita – löytää oma ääni laulaa omaa sävelmää. Niin moni on sanonut elävänsä toisille ihmisille unohtaen itsensä, moni on alistunut ja antanut elämänsä ohjakset toisille ja hiljentänyt siten oman sydämensä ohjauksen. Se ei ole tarkoitus.
Sinä, minä, me – jokainen olemme tulleet maailmaan tiettyä tarkoitusta varten, ja jos emme etsi tuota tarkoitusta, estämme itseltämme kestävämpää onnellisuutta.
Valopolulla pysyminen vaatii tietoista, intensiivistä harjoittelua, sydäntietoisuuden kuulemista ja sen ohjaukseen luottamista. Huomaat ehkä aluksi eläväsi siksak-vaihetta, välillä ihanassa ilossa ja ehkä jo seuraavassa hetkessä huomaat putoavasi syyllisyyteen ja pelon syövereihin. Oletko ihmetellyt “Miksi minulle aina käy näin?” ja etsinyt syyllistä ulkopuolelta.
Havahtuessasi elämän tarkoituksellisuuteen, huomaat sen mikä sinut pudotti alas raskaisiin tunnelmiin ja miksi. Näin opit kokemuksestasi, etkä seuraavalla kerralla enää putoa, vaan pysytkin tuolla korkeamman todellisuuden tasolla yhä pidempiä aikoja, pidempiä jaksoja… Sitten huomaat, ettei niin helposti enää putoakaan. Ja jos putoat, tiedät miten pääset takaisin ylös keveyteen.
Tiedätkö – tuon valopolun kulkemisen tarkoitus on se, että löydät oman paikkasi – sen missä sinä voit iloita ja kukoistaa omassa palvelutehtävässäsi. Ja mikähän se sitten on se itse kunkin palvelutehtävä, kysyy joku. Se on valon välittämistä sinun elämänkokemustasi, osaamistasi ja lahjojasi käyttäen missä tehtävässä sitten ikinä oletkin. Kunhan olet onnellinen. Ja tiedä – maailma tarvitsee juuri sinun ainutlaatuista valoasi. Sitä ei löydy mistään muualta!
Läheiseni jäi vuosi sitten pois töistä, koska oli niin uupunut. Kirjoitan tässä oivalluksistani, joita tuona aikana on syntynyt hänen palautumistaan sivusta seuratessa. Toivon yhteisten kokemustemme auttavan muita, jotka ovat toipumassa tai tukemassa uupuneita, ahdistuneita tai masentuneita läheisiään.
1. Lepo
Läheiseni on ollut vuoden vapaalla, nukkuen aluksi edelleen hyvin huonosti mutta nyt vuoden päästä jo paremmin. Lepo tuntuu olevan ensisijaisen tärkeää. Uupunut ei kuitenkaan pysty lepäämään, koska hermosto on ylivireystilassa, joka estää lihasten ja mielen rentoutumisen. Olen seurannut, kuinka palautuminen tapahtuu hitaasti. Uupuneen on vaikea uskoa, että olo ei heti parane, kun stressaava tilanne päättyy. Toipuminen vie vuosia, koska olotila on syntynyt ja kehollistunut vuosien aikana.
2. Ystävät
Läheiseni on pitänyt järjissään liikuntaharrastus, joka on ainoa päivittäin toistuva rutiini. Olemme huomanneet, kuinka tärkeää on pitää kiinni harrastuksista muodostuneista ihmissuhteista ja löytää uusia ystäviä. Hyvän olomme edellytys ovat ihmissuhteet ja ihmisten kanssa vietetty aika, vaikka uupuneena niitä ei jaksaisi ylläpitää.
3. Aikaa huomata omat ajatukset
Uupunut tarvitsee paljon aikaa omille ajatuksilleen. Päässä on paljon ajatuksia itsestä, jotka ovat negatiivisia, kun itsestä ja omista rajoista ei ole pystynyt pitämään kiinni. Uupunut on usein ikään kuin ajelehtinut auttamaan muita ja tekemään liian paljon asioita. On annettava omalle ajattelulle aikaa ja tultava siitä tietoiseksi esimerkiksi kirjoittamalla päiväkirjaa. Uupuneelle on annettava aikaa ja häntä on kuunneltava. On annettava itseen liittyvien ajatusten tulla ulos ja nähdyiksi.
4. Puhuminen
Uupunutta usein auttaa, jos hän puhuu ajatuksistaan mahdollisimman paljon ja avoimesti muille. Tällöin voi saada muilta silmiä avaavaa palautetta siitä, että asiat eivät olekaan niin huonosti, kuin oli kuvitellut. Läheiseni sanoo olevansa yhteiskunnan ulkopuolinen, koska hänellä ei ole työpaikkaa ja hän elää työttömyystuen varassa. Tämä on iso identiteettikriisi korkeakoulutetulle, hyväpalkkaisiin ja arvostettuihin työpaikkoihin tottuneelle.
Hän ei näe, mitä kaikkea hänellä on. Hänellä on hyvä asunto, korkeakoulututkinto, auto, harrastus, jossa hän on hyvä ja suosittu, tuore tyttöystävä ja edelleen säästöjä tilillä. Se on enemmän kuin suurimmalla osalla maailman ihmisistä. Listasin hänelle, mitä hänellä on. Toivon, että hän pystyy asian jossain vaiheessa sisäistämään, jolloin oma suhtautuminen itseen muuttuu. Sisäinen puheemme itseämme kohtaan on tärkein hyvän elämän tekijä, johon pystymme itse vaikuttamaan (vaikka se ei ole aina helppoa).
5. Kehotietoisuus
Uupuneen kannattaa lisätä kehotietoisuuttaan, koska uupumus on fysiologinen ilmiö. Se ei tapahdu vain pään sisällä, vaan koko keho reagoi ylirasitukseen. Olemme tehneet yhdessä hieronta- ja hengitysharjoituksia. Hengitysharjoitus voi tarkoittaa vain sitä, että kuulostelemme, miten hengitämme. Vedänkö ilmaa ensisijaisesti keuhkoilla, vai toimiiko palleani? Tuleeko itselle omaa hengitystä kuulostellessa luottavainen ja turvallinen vai levoton olo.
Levoton hengitys on yhteydessä levottomaan olotilaan aivojen koko kehoon välittämien signaalien kautta. Tämän vuoksi omaa levotonta ja lepattavaa oloa ei monesti ymmärrä. Emme pysty ymmärtämään ajatuksilla kehon monimutkaista kemiaa, mutta pystymme vaikuttamaan palleaan tahdonalaisesti ja rauhoittamaan oloamme hiljentymällä ja tasapainottamalla hengitystä. Usein kaikki muu tekeminen päinvastoin kiihdyttää olotilaa.
Kerran ylikierroksilla ollut tuntee olonsa tulevan levottomaksi hyvin pienistäkin asioista, kuten aivan tavallisista menoista ja ihmisten tapaamisesta. Arkisetkin tekemiset voivat tuottaa ahdistusta, koska keho ei ole lähtökohtaisesti palautunut ja levollinen. Kun hengitystapa on rauhallinen, eivät tavalliset asiat tuota niin paljon jännitystä.
6. Kosketus
Jos sinulla on uupunut läheinen, parasta mitä voit tehdä, on rutistaa ja koskettaa häntä mahdollisimman usein ja pitkään lempeästi ja rakastavasti. Uupunut ei tunne olevansa turvassa kehossaan, mutta kosketus tuo alkuvoimaista turvallisuuden ja hyvän olon tunnetta.
Olen tehnyt huomioita siitä, missä kaikissa tilanteissa ikään kuin ”jäädyn”, jäykistyn ja energiani pienenee. Olen aika ajoin tällaisessa tilassa, vaikka sitä ei ulospäin huomaisi. Haluan vastapainoksi alkaa kohdistamaan huomioni vastaanottamiseen; rajoittamisen sijaan. Tein listan asioista, jotka voimaannuttavat, jos niille antaa luvan siihen. Monista asioista nauttiminen ei ole niin itsestään selvää kuin luulisi, koska joskus emme vain huomaa niitä, olemme niin ajatuksissamme tai jopa torjumme ja vähättelemme. ”Ota vastaan” tarkoittaa tässä erityisesti sisäistä asennetta. Voimme yrittää rohkeudella kohdata ja avoimesti ottaa vastaan niin hyvät kuin huonot tapahtumat.
Erityisesti toivon jokaiselle silmien ja sydämen avautumista hyville asioille elämässä.
Otan vastaan:
1. Levon
Mikään ei tunnu miltään, jos on uupunut. Ota levon tarve vastaan, mene aikaisin nukkumaan, vähennä töitä ja harrastuksia hetkeksi kerätäksesi voimia uuteen nousuun.
2. Ystävän kauniit sanat
Muiden kauniilla sanoilla on omanarvon tunteellemme suuri merkitys. Ethän sinä vähättele yhtään kaunista sanaa, joka sinulle sanotaan?
3. Lintujen laulun
Lintujen laulua kannattaa jäädä kuulostelemaan. Kohdista huomiosi korviisi ja kauniisiin ääniin stressaavien sijaan. Keväällä ja kesällä linnut tekevät pesiä ja laulavat ahkerasti. Niillä on erilaisia nuotteja, kirkkaita ja kuulaita, tasaisia ja terhakoita. Huomaatko lintujen laulun?
4. Kirjan sanoman
Nautin lukemisesta, kun saan lukea rauhassa ja tunnen aitoa kiinnostusta kirjan tai artikkelin aiheeseen, en välttämätöntä pakkoa ja kiirettä. Jos sosiaalisessa mediassa vilisevien juttujen selaaminen tuntuu toisaalta ahdistavalta, sen voi jättää tekemättä.
5. Rakkaan suukon ja halauksen
Ota kiitollisuudella vastaan läheisten ja joskus tuntemattomienkin hyvää tarkoittava kosketus. Kosketuksella on voima parantaa ja saada meidät tuntemaan, että olemme turvassa ja tässä hetkessä perillä siinä jossain, mitä etsimme.
6. Suklaakakun jumalaisen maun
Olkoon se luomu, vegaaninen tai raaka.
7. Tuulen tuiverruksen
Anna tuuleen heiluttaa hiuksia ja saada solusi nesteet liikkeelle. Tuulisella ilmalla kaikki on liikkeessä ja omasta tukkeutuneesta energiasta tai ahdistuksesta voi tulla erityisen hyvin tietoiseksi. Anna kehosi liikkua ja elämän energian virrata.
8. Lapsen naurun
Oman, tutun tai tuntemattoman lapsen nauru voi mennä ohitse niin, ettemme kiinnitä siihen suurta huomiota. Kun kohdistat huomiosi nauruun, reagoit ja tahdot itsekin nauraa vähän elämälle, joka ei oikeastaan ole niin ikävää, kuin välillä tuntuu.
9. Liikunnan ja laulun riemun
Jos olet löytänyt sinulle sopivan lajin, kuten vaikkapa tanssin, laulun, crossfitin tai uimisen, nauti harrastamisen hetkistä täysin sydämin.
Me kaikki elämme jonkinlaisissa ihmissuhteissa. Ne vaikuttavat meidän olemiseemme enemmän kuin arvaammekaan. Helposti kuitenkin jätämme tämän huomioimatta elämässämme.
Panostamme liikkumiseemme, lisäravinteisiin, unen laatuun, ruokavalion optimoimiseen ja stressin hallintaan. Ja sitten jätämme ihmissuhteet ja parisuhteet täysin oman onnensa nojaan, ilman yhtään panostusta niiden opetteluun.
Silloin käy yleensä niin, että menemme automaatiolla, eli toisin sanoen sillä miten olemme oppineet. Ja mistä olemme oppineet? Kulttuurista ja vanhemmilta, joille ei myöskään ole opetettu sitä, miten ihmissuhteissa voi rakastaa syvemmin, kunnioittaa toista omana yksilönään tai avautua sydäntasolla, kun ”kakka osuu tuulettimeen”.
Sitten käy niin kuin tässä yhteiskunnassa usein käy, ihmissuhteissa kolahtelee ja on vaikeuksia. Tässä muutama listaus omiin mokiini, joita olen polkuni varrella käynyt läpi kantapään kautta. Uskon, että en ole ainoa, joka on kompastellut tällä kivikkoisella rakkauden polulla.
1. Toinen kertoo jotain tosi innoissaan ja vastauksesi on jokin seuraavista: a) vähättelevä b) kritisoiva tai lempparini c) alentava.
Me tuomme vastaukset aina omasta kohdastamme, me siis reagoimme siten, miltä meistä itsestämme tuntuu sisällä. Mikäli toisella on iloa ja innostusta uuteen mutta meillä ei, niin yritämme helposti sabotoida toisenkin onnen.
2. Suhteen alussa on mahtavaa mutta sitten kaikki muuttuu. Miksi?
Kun olemme ihmissuhteiden alussa, tuomme itsestämme esiin parhaat puolet. Haluamme edustaa, saavuttaa toisen suosion. Kun ”paikkamme” on vakiinnutettu, miksi enää pitäisi panostaa kun toinen on kuitenkin siinä? Toinen ihminen ei välttämättä muutu, vaan me muutamme omaa käyttäytymistämme, koska pidämme toista itsestään selvänä. Itsestään selvyyksiin ei tarvitse panostaa niin paljon kuin asioihin, jotka ovat epävarmoja. Kohdellaan toista niin kuin kohdeltiin suhteen alussa, niin tilanne voi olla hyvin erilainen.
3. Se mikä aluksi kiehtoo alkaakin ajan kuluessa ärsyttämään.
Erilaisuudet viehättävät meitä. Me haemme täyttymystä erilaisuudesta, koska meissä itsessään ei välttämättä ole kyvykkyyttä kokea kaikkia puolia elämästä. Niinpä tykkäämme helposti erilaisista piirteistä ihmisissä, saatamme jopa niihin ihastua aluksi. Mikäli menet ihmissuhteeseen kyseisen henkilön kanssa, ajan kuluessa nuo samaiset ihastuttavat piirteet alkavat meitä ärsyttämään.
Mutta mitä tapahtuisi, jos muistaisimme, että kaikki ovat ihmisinä erilaisia ja se on hyvä niin? Mitä tapahtuisi, jos emme yrittäisikään tehdä toisista ihmisistä samanlaisia vaan arvostaisimme heitä juuri omalaatuisina yksilöinään. Tämä on loistava harjoitus ennen kaikkea parisuhteessa, jossa samankaltaisuus väkisinkin pyrkii nostamaan päätään.
4. Syytät kumppaniasi kaikesta
Syyttäminen ei vie meitä kovin pitkälle. Silti se on usein tapamme kommunikoida tärkeissä ihmissuhteissa. Syyttää toista, koska itsellä on paha olo. Syyttää, koska emme osaa muuta.
Mitä jos siirtyisimme syyttämisestä vastuuseen. Vastuusta hyväksyntään ja jonkin uuden opetteluun. Voimme syyttää toisia ja olla uhreja koko elämän tai… Voimme ottaa vastuun omasta olemisestamme, haavoistamme ja alkaa työskentelemään niiden kanssa lempeästi hyväksyen.
Lopuksi on tärkeää kysyä, haluatko opetella uusia ihmissuhdetaitoja, vai mennä niillä vanhoilla, joiden toimivuuden jo tiedän entuudestaan? Valitset mitä tahansa, niin tee se matka lempeydellä.
Luonnollisin versio minusta -blogia sponsoroi Biomed
ps. Viikon valintani blogia sponsoroivan Biomedin valikoimista on Vahva kurkumiini – tuote, joka voi tukea 2000-luvun stressaavissa hetkissä.
Onko elämässä tarkoitus antaa muille vai ajatella ensisijaisesti itseään?
Tällaiseen kysymykseen olen törmännyt monella joogakurssilla. Nykyään puhutaan paljon itsensä rakastamisesta ja huomioimisesta. Siitä, ettei antaisi rajallisesta voimastaan liikaa ja että muistaisi pitää hyvää huolta itsestään: sinä olet tärkein ihmissuhteesi, kaikki muu tulee sen jälkeen.
Muun muassa joogan filosofia kuitenkin korostaa pyyteetöntä palvelua, eikä muiden palvelu historiallisestikaan ole kovin vierasta. Eikö hyvä emäntä syö vasta viimeisenä, äiti anna ensin lapsilleen ja kunnollinen henkisen tien kulkija luovu egonsa ajamasta edusta?
Kaikista uskonnoista löytyvä kultainen sääntö (kristinuskossa: kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille / rakkauden kaksoiskäsky: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi) asettaa molemmat yhtä tärkeiksi. Perinteisesti vieraanvaraisuus ja anteliaisuus ovat olleet kauniita hyveitä.
~
Meistä kukaan tuskin ajattelee aina vain itseään tai toisaalta aina vain toisten parasta. Jos kaikki antavat eikä kukaan ota vastaan, maailma ei toimi. Energian (saamisen ja antamisen) on päästävä kiertämään.
Jokaisella on sekä saajan että antajan rooleja (mutta yleensä nämä roolit ovat pysyviä yksittäisissä ihmissuhteissa, parisuhteissakin). (Voi kuulostaa radikaalilta, mutta tätä on erittäin mielenkiintoista tutkia omassa elämässä.)
Meissä on molemmat puolet, eikä kumpikaan ole automaattisesti toista parempi (jos tiedostamme tämän, ovat ihmissuhteet huomattavasti helpompia). Molempia tarvitaan, jotta maailma pysyy liikkeessä.
~
Jos kuitenkin viemme kysymyksenasettelun laajemmalle tasolle kuin ihmisten välisiin suhteisiin, on joogalla tähän selkeä vastaus.
Joogan käsityksen mukaan ihmisen elämä muuttuu merkittävästi, kun hän tajuaa olevansa ottajan sijaan antaja. Kun arkikielessä puhumme antamisesta, kuulostaa se helposti siltä, että joutuu luopumaan jostakin. Nyt puhutaan kuitenkin muusta.
Jos ihminen huomaa olevansa jatkuvassa valon ja rakkauden virrassa suoraan taivaista, on hänellä mistä jakaa. Siihen perustuu joogan painottama pyyteetön auttaminen ja palvelu, seva. (Mutta jos tällaista elävää yhteyttä ei ole, muuttuu antaminen raskaaksi. Sitä voi – ja kannattaakin – silti harjoitella pienissä erissä.)
~
Isossa mittakaavassa kysymys, olenko itsekäs vai autanko muita, ei oikeastaan ole relevantti. Elämässä ei ole kyse ensisijaisesti muiden ihmisten – tai edes oman itsen – palvelemisesta, vaan olemme täällä palvellaksemme Elämää.
Ottajan roolissa elämä on minulle jatkuvasti velkaa: miksi muut saavat, mutta minä en koskaan? Miksi elämä kohtelee minua niin epäreilusti? Miksei minulla ole samoja mahdollisuuksia? Miksi en ikinä onnistu?
Antajan roolissa vaatimukset putoavat. Mutta tämä on tärkeää: kyse ei ole muiden palvelemisesta omasta rajallisesta energiasta käsin.
Joskus Elämää palvelee parhaiten muiden huomiointi oman edun kustannuksella. Joskus taas rajoista kiinni pitäminen ja oman itsen suojelu. Joskus elämä vaatii hempeitä, toisinaan hyvinkin kovia otteita.
Kysymys on nimenomaan siitä, mitä minä voin tehdä palvellakseni Elämää. Silloin annan itselleni, mutta myös muille. Ja saan valtavasti.
