Lempeys parisuhteessa näkyy pienissä arjen teoissa, sanoissa ja asenteessa toista kohtaan. Se on lämmin ja empaattinen kyky suhtautua omaan kumppaniin, ilman kovuutta tai jatkuvaa arvostelua.
Se on tapa suhtautua itseen ja muihin ihmisiin sekä myös tapahtumiin ympärillämme – se on puhetta, kosketusta ja tekoja. Olen viime vuosina oppinut olemaan lempeämpi itseäni kohtaan ja nyt haluan tuoda samat opit myös parisuhteeseen, jossa olen.
Mielestäni lempeys kuuluu etenkin tavassa puhua toiselle – millaisia sanoja valitsemme ja millä äänensävyllä. Lempeyttä on ystävällinen ja pehmeä äänensävy, kannustavat sanat, kiitoksen ja arvostuksen ilmaiseminen.
Myös hellä kosketus, hyväksyvä katse, pieni halaus tai kädestä kiinni pitäminen luovat turvallisuutta ja läheisyyttä. Lempeyttä on olla kumppanin puolella, ei häntä vastaan.
Lempeys on sitä, että kuuntelee keskeyttämättä ja yrittää ymmärtää toisen tunteita, vaikka olisi eri mieltä. Lempeys ei tarkoita, ettei koskaan riideltäisi, vaan että ristiriitatilanteissakin pyritään välttämään loukkaavia sanoja ja muistetaan, että rakkaus on tärkeämpää kuin voittaminen.
Lempeys tuo ainakin meidän arkeen pienet, mutta sitäkin tärkeämmät huomaavaisuudet – toisen suosikkiruuan valmistaminen, peiton päälle asettaminen, viestin lähettäminen kesken päivän – ne kertovat välittämisestä. Lempeys näkyy siinä, että toisen heikkoudet ja virheet kohdataan myötätuntoisesti eikä ankarasti tuomiten.
Voisi sanoa, että lempeys parisuhteessa luo tilan, jossa molemmat voivat olla omia itsejään ilman pelkoa torjutuksi tulemisesta.
Vinkit, joilla lempeyttä voi vahvistaa parisuhteessa:
Pienet päivittäiset teot
Hymyile toiselle ja katso silmiin päivän aikana.
Anna suukko tai halaus lähtiessä ja palatessa.
Kiitä arjen pienistäkin asioista (“kiitos että veit roskat”, “kiitos että soitit”).
Tee toiselle joskus yllätys, vaikkapa lempikahvi tai pieni viesti.
Lempeä kommunikaatio
Käytä ystävällistä äänenpainoa, vaikka olisit väsynyt.
Kysy avoimesti, mitä toiselle kuuluu, ja kuuntele keskeyttämättä.
Vältä sarkasmia tai piikittelyä – ne satuttavat herkemmin kuin huomaa.
Muistuta sanoilla rakkaudesta ja arvostuksesta.
Ristiriitatilanteissa
Hengitä hetki ennen kuin vastaat ärtyneenä.
Puhu omista tunteistasi (“minusta tuntuu…”) syyttelyn sijaan.
Pyri löytämään ratkaisu, ei voittajaa ja häviäjää.
Osoita kosketuksella tai rauhallisella äänellä, että olet yhä samalla puolella.
Huomaavaisuus ja myötätunto
Ota huomioon toisen jaksaminen: tarjoa lepohetkeä tai apua.
Anna toiselle tilaa silloin, kun hän sitä tarvitsee.
Kunnioita toisen heikkouksia ja muista, että kukaan ei ole täydellinen.
Iloitse toisen onnistumisista ja sano se ääneen.
Yhteinen aika
Järjestä pieniä hetkiä ilman puhelimia tai kiirettä – vaikka iltakävely.
Entä jos -podcastissa puhuttiin kävelemisestä ja kävelemisen hyvinvointi- ja terveysvaikutuksista. Koko podcast-jakson voi kuunnella maksutta TÄÄLTÄ. Podcast on tuotettu mainosyhteistyössä Medishop-asiantuntijayrityksen kanssa.
Kävely tuntuu arkiselta, mutta sen taustalla on monimutkainen kokonaisuus: jalka, lihakset, asento ja hermosto toimivat yhdessä. Podcast-vieraat eli Medishopin asiantuntijat, alaraajafysioterapeutti Henna Vähä-Hakula ja sairaanhoitaja Minna Nurmi muistuttavat, että ryhti ei synny pelkästään selän suoristamisesta – se alkaa jalkateristä ja siitä alustasta, jolla kuljemme.
Epätasainen alusta aktivoi koko kehoa
Nurmi kuvaa asiaa metaforalla: ”Kun me rakennetaan talo, siinä pitää olla hyvä perusta, jotta se seisoo jykevästi. Ihmisellä perusta on jalkaterissä.” Tasainen asfaltti on jalalle ”tylsä”: se ei aktivoi jalkaterän pieniä lihaksia, vaan kuormitus kohdistuu yksipuolisesti esimerkiksi kantapäälle. Metsäpolku tai nurmikko sen sijaan pakottaa lihakset töihin – ja koko keho herää liikkeeseen.
Vähä-Hakula lisää, että askeleen laatu ratkaisee myös pakaran toiminnan. Kun kävelyssä tulee kantaisku, pakaralihakset tekevät jarruttavaa työtä, joka tukee ryhtiä. Jos asento jää etukumaraan ja kantaisku puuttuu, pakara ”ei pääse toimimaan optimaalisesti”.
Kenkä voi muuttaa asennon
Tässä kohtaa oikeanlaiset kengät astuvat kuvaan. Esimerkiksi Medishopint terveysjalkineet on kehitetty tuomaan epätasaisen alustan vaikutuksia myös kaupunkiympäristöön. Jalkineiden pohja on joustava ja mukautuu jalan mukaan, jolloin jalkaterän lihakset aktivoituvat ja paino jakautuu tasaisemmin. On tärkeää, että jalkaterän pienet lihakset tekevät töitä eivätkä passivoidu kengässä.
Vähä-Hakula kertoo yli 90-vuotiaasta rouvasta, joka tuli rollaattorin kanssa Medishopin liikkeeseen: ”Hänellä oli jalassaan ’mitkä sattuu’ -tyyppiset kengät, joihin jalka sattui mahtumaan. Kokeilimme sitten siinä uusia kenkiä. Sanoin, että nouse varovasti, koska pohja on vähän kiikkerä. Hän nousi, huoju hetken – ja sitten oikaisi selkänsä. Hän lähti kävelemään ilman rollaattoria. Hänen tyttärensä jäi hämmentyneenä katsomaan rollaattorin kanssa.”
Rollaattorirouvan esimerkki kiteyttää sen, miten paljon ryhti ja kävelykyky voivat muuttua, kun perusta korjataan. Kun jalka saa mahdollisuuden toimia luonnollisesti, asento oikenee ja koko keho saa tukea. Ja joskus muutos on niin dramaattinen, että rollaattori jää käyttämättömäksi.
Kiltteys ei ole sitä, että on muille mieliksi, vaan sitä, että kohtelee muita kauniisti silloinkin, kun ei voi olla muille mieliksi.
Kiltteys oli lapsuuteni ihanne, vaikka kukaan ei koskaan oikein määritellyt, mitä sillä tarkoitettiin. Minulle piirtyi kiltteydestä sellainen kuva, että kiltti tekee, mitä muut haluavat, pyytävät tai käskevät. Kiltti on se, joka tottelee.
Näin aikuisena tuo määritelmä kuulostaa minusta siltä, että kiltteys on itsensä kadottamista. Kun riittävän pitkään tottelee ja haistelee, mitä muut haluavat, kallistuu itsestä ulospäin. Kallistuu kohti sellaisia ominaisuuksia, joita näyttämällä on riittävä ja hyvä. Ajan kanssa kallistuu poispäin itsestä niin paljon, että nyrjähtää ulos omasta olemuksestaan, eikä enää tiedä, kuka oikeastaan on. Kiltti kaiketi. Jotain, jonka määritelmä venyy ja paukkuu tilanteen ja mielipiteen mukaan. Mutta mitä muuta?
Kuka olisi silloin, jos voisi tehdä kuten itse haluaa? Ilman, että pelkää tekevänsä väärin. Niin, ja olevansa väärin. Koska lopulta se, että ilmaisee omia tarpeitaan ja toiveitaan, on myös oman olemassaolon piirtämistä tähän maailmaan: Katso minua, ääriviivojani, näetkö ne? Ne eivät ole sinun varjosi piirtämät, mielipiteesi kahlitsemat, ne ovat omani, näetkö?
Itseni kadottaneena ja uudelleen löytäneenä, toipuvana kilttinä, uskallan sanoa, että pyrin edelleen olemaan kiltti muille, mutta määrittelen sanan vain uudelleen. Jos ennen oli kilttiä asettua ovimatoksi, niin että muut voivat kävellä yli, koen nyt, että on kilttiä sanoa toiselle, että pärjäät ilman ovimattoa. On kilttiä ilmaista toiselle, missä menee oma raja, ettei toisen tarvitse arvailla. Suurin osa ihmisistä ei kävele ylitse, koska on viekkaudella ja vääryydellä vaatinut minut ovimatoksi, vaan koska oletukseni toiveista on rojauttanut minut valmiiksi litteäksi ja ylikäveltäväksi. Kuinka väärin kohdelluksi, uhrautuvaiseksi ja lopulta katkeraksi ihminen tuleekaan, jos on ovimattona ottanut vastaan kaikki elämän koirankakat ja pistävimmät kivet. Pyysikö kukaan lopulta sellaiseen asemaan?
Ehkä se oli oma hiljainen sisäinen ääni, joka kertoi, että niin pitää tehdä. Ehkä se oli lopulta vain väärinymmärrys. Pelkkä semanttinen epäselvyys, joka johdatti pienen ihmisen miellyttämään muita itsensä kustannuksella.
Mutta koskaan ei ole myöhäistä olla kiltti uudella tavalla. Sellaisella tavalla, joka on kunnioittavaa muita, mutta ennen kaikkea itseä kohtaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä.
Entä jos -podcastissa puhutaan kävelemisestä ja kävelemisen hyvinvointi- ja terveysvaikutuksista. Koko podcast-jakson voi kuunnella maksutta TÄÄLTÄ. Podcast on toteutettu mainosyhteistyössä Medishop-asiantuntijayrityksen kanssa.
Podcast-vieraat eli Medishopin asiantuntijat, alaraajafysioterapeutti Henna Vähä-Hakula ja sairaanhoitaja Minna Nurmi antavat vinkit kävelyyn, jotta voi vähentää selkä- ja kantapääkipuja:
Aloita maltilla. Älä lähde kylmiltään pitkälle lenkille. Nosta määrää asteittain, ja anna kehon sopeutua. Pieni kipu voi olla normaalia – ”Kipu ei aina välttämättä ole paha asia”, Vähä-Hakula muistuttaa.
Korjaa perusta. Vaihda kovasta asfaltista pehmeämpään ja epätasaisempaan alustaan aina, kun voit. Se aktivoi jalkaterän pienet lihakset ja jakaa kuormaa.
Etsi kantaisku ja rullaus. Kun ojennat jalan asennon ja annat kantapään ottaa iskun, pakara tekee jarruttavaa työtä ja tukee alaselkää.
Huolla lonkankoukistajat. Lonkankoukistajan venytys palauttaa askeleen mittaa ja parantaa ryhtiä.
Kuuntele kehoa, älä tuijota vain askelmääriä. Jos askelmäärä ohjaa liikaa, laatu kävelyn ja kärsii. Tunnustele hengitystä, rytmiä ja liikkeen soljuvuutta – niiden pitäisi tuntua vaivattomilta.
Kaupallinen yhteistyö lääkärikeskus Recurorin kanssa. Teksti: psykiatrian erikoislääkäri Joel Holmén.
Intuition vastaisesti ADHD:n impulsiivisuus ja vaativan persoonallisuuden perfektionismi eivät sulje toisiaan pois, eivätkä ne neutraloi toisiaan. Tuloksena on vaikeasti hallittava kokonaisuus, jonka diagnostinen havainnointi vaatii neuropsykiatrista erikoisosaamista.
ADHD-diagnostiikka on parhaimmillaan suoraviivaista. Yleisimmät ADHD:lle tyypilliselle käytökselle piirteet ovat nykyisin jo monille tuttuja, ja merkittävä osa ADHD-epäilyn kanssa vastaanotolle saapuvista osuukin aivan oikeaan.
Muun muassa lisääntyneen julkisen keskustelun ansiosta moni tunnistaa esimerkiksi suurpiirteisyyden, unohtelun, impulsiivisen tehtävästä toiseen poukkoilun ja puhetulvat ADHD-ihmisille tavanomaisiksi taipumuksiksi. Lisäksi ammattilaiset osaavat yhä useammin yhdistää ADHD:n jatkuvien työuupumusjaksojen, sekä masennuksen ja ahdistuksen mahdolliseksi juurisyyksi.
Etenkin jälkimmäinen on merkittävä edistysaskel – parempi ymmärrys neuropsykiatrisista juurisyistä oireen takana mahdollistaa sen, että masennuksen ja ahdistuksen hoidossa saavutetaan pysyvämpiä tuloksia. ADHD:n suhde masennukseen ja ahdistukseen on usein luonteeltaan noidankehämäinen. Elämänhallinnan vaikeudet altistavat ahdistukselle ja masennukselle, toisaalta niiden oireet korostavat ADHD:lle tyypillisiä piirteitä.
Diagnostiikka vaikeutuu, kun potilaalla on ADHD:lle ominaisesta ulosannista poikkeavia persoonallisuuden piirteitä. Ilman psykiatrian erikoislääkärin neuropsykiatrista perehtymistä virhepäätelmät voivat olla yleisiä, jolloin potilaalle voidaan pahimmassa tapauksessa antaa vääränlaista hoitoa jopa vuosia. Eräs persoonallisuushäiriö/persoonallisuuden piirre, joka hankaloittaa ADHD-piirteiden havaitsemista, on vaativa persoonallisuus.
ADHD:n suurpiirteisyys ja vaativan persoonallisuuden pikkutarkkuus eivät neutraloi toisiaan
Vaativan persoonallisuuden diagnostisiin kriteereihin kuuluu muun muassa yksityiskohtiin takertuminen, perfektionismi, ylenmääräinen tunnontarkkuus ja pikkutarkkuus, joustamattomuus ja itsepäisyys. Tällaiset piirteet ovat usein työelämässä erittäinkin toivottavia ja haluttuja etenkin, jos ne vielä yhdistyvät ulospäinsuuntautuneeseen innokkuuteen.
Ylikorostuneina piirteet altistavat kuitenkin jo yksistään uupumukselle, burn out -kierteille, masennukselle sekä voimakkaalle riittämättömyyden kokemukselle. Vaativan persoonallisuuden piirteet on tärkeä tunnistaa, jotta oikeanlaista ammattiapua voidaan tarjota. Tunnistamista vaikeuttaa kuitenkin juuri se, että palaute ympäristöltä, kuten esimerkiksi esihenkilöltä, on usein hyvinkin myönteistä.
Eräät vaativan persoonallisuuden piirteet ovat usein työelämässä erittäinkin toivottavia ja haluttuja. Ylikorostuneina ne altistavat kuitenkin jo yksistään uupumukselle, burn out -kierteille, masennukselle sekä voimakkaalle riittämättömyyden kokemukselle.
ADHD:seen yhdistettynä vaativa persoonallisuus voi olla hyvinkin haastavasti hallittavissa. ADHD-henkilön tavanomainen huolimattomuus, suurpiirteisyys, sekä aiheesta toiseen pomppiva ja rönsyilevä kommunikaatio, toisaalta vaativan persoonan pikkutarkkuus ja ylikorostunut fokus tekeillä olevaan asiaan on kokonaisuus, josta on joskus vaikea saada diagnostista otetta.
Yhdessä ne muodostavat kantajalleen jatkuvan ristiaallokon kaltaisen tilan, joka kokemukseni mukaan yhdistelmänä johtaa usein toistuviin uupumis- ja masennusjaksoihin, voimakkaaseen alisuoriutumisen kokemukseen ja ylipäätään kokemukseen siitä, että elämä on jatkuvaa sinnittelyä ja omien kunnianhimoisten tavoitteiden perässä roikkumista.
Menestyvä ja kroonisesti uupunut – taustalla voi olla ADHD:n ja vaativan persoonallisuuden yhdistelmä
Monet vastaanotolleni tulleet vaativan persoonallisuuden ja ADHD:n yhdistelmän omaavat ihmiset ovat urallaan hyvin menestyviä, mutta kroonisesta uupumuksesta kärsiviä.
Kaava on käynyt jo tutuksi – ADHD:lle tyypillinen herkkä innostuminen johtaa projektien hamstraamiseen, kun taas vaativa persoonallisuus edellyttää jokaiselta projektilta virheettömyyttä ja täydellisyyttä. Kasaantunutta työkuormaa ei myöskään halua delegoida eteenpäin, jotta niiden laatu ei kärsisi.
Ihminen on voinut kehittää uupumuksen rajoille asti menevät, pikkutarkat tarkistamisen ja korjaamisen rutiinit, jotta tarkkaavaisuuden ongelmista johtuvat huolimattomuusvirheet eivät pääse lipsahtamaan lopputuotokseen. Aikatauluissa pysymisen vaikeutta kompensoidaan orjallisen tiukasti noudatetuilla ja koko päivän täyttävillä minuuttiaikatauluilla. Lopputulos on jatkuva taistelu kahden yhtä aikaa vallitsevan piirteen välillä.
ADHD:lle tyypillinen herkkä innostuminen johtaa projektien hamstraamiseen, kun taas vaativa persoonallisuus edellyttää jokaiselta projektilta virheettömyyttä ja täydellisyyttä.
Oikein valituilla hoidoilla on saatu merkittäviä parannuksia elämänhallintaan
Molempien ominaisuuksien yksilöllisellä tunnistamisella ja yhtäaikaisella hoidolla saadaan kokemukseni mukaan lähes aina merkittävää helpotusta elämänhallintaan.
ADHD:n hoidolla vähennetään huolimattomuusvirheiden määrää ja hillitään rönsyilevää toimintaa, jolloin esimerkiksi jatkuva impulsiivinen uusiin projekteihin heittäytyminen saadaan hallintaan. Vaativaa persoonallisuutta hoitamalla taas helpotetaan omien virheiden hyväksymistä, mahdollistetaan epätäydellisyyden näyttäminen ulospäin ja lisätään joustavuutta omaan toimintaan.
Vaativa persoonallisuus ja ADHD eivät ole toisiaan poissulkevia, vastakkaisia voimia. Eriävät piirteet voivat aiheuttaa kantajalleen merkittäviä haasteita, mutta niiden ei tarvitse taistella toisiaan vastaan, jotta ihminen pärjäisi. Oikeanlaisella hoidolla kummankin piirteitä voi oppia hallitsemaan, jolloin kokonaisuus voi olla hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta optimaalinen.
Kun pakonomainen pyrkimys täydelliseen arjen hallintaan kevenee, myös jaksaminen paranee. Tulen ja jään aiheuttama mielen myrsky laantuu.
Noin kolmasosa aikuisista kärsii tilapäisestä unettomuudesta. Unettomuus vaikuttaa merkittävästi olotilaan ja mielentilaan. Tässä 5 yleisintä syytä unettomuudelle – ja vinkkejä, kuinka korjata tilanne.
Stressi ja huoli
Mielen jatkuva aktiivisuus, kuten stressi ja huoli, voi pitää hereillä. Jos ajatukset pyörivät työasioiden, ihmissuhteiden tai muiden huolien ympärillä, kehosi voi olla liian “valmiustilassa” nukahtaakseen. Keho ikään kuin pysyy aktiivisena mahdollista uhkaa varten ja samalla mieli pysyy valpaana huomaamaan jotain uhkaavaa – ja ajatuksistahan saa aina kaivettua jotain, mistä stressata ja mistä olla huolissaan.
Mitä voit tehdä?
Kokeile illalla esimerkiksi jotain maksutonta äänitettä ilmaisesta Hidasta elämää -sovelluksesta, Hetki itselle -osiosta.
Vältä iltaisin huolimieltä aktivoivia ärsykkeitä, kuten uutisia, jännittäviä ohjelmia/kirjoja ja somea. Monet ärsykkeet voivat saada aikaan tiedostamattoman huolitunteen, eli ärsykkeen vaikutusta ei ymmärrä ajatuksen tasolla, mutta keho reagoi siihen.
Tauota päivääsi, jotta mielen kuormaa ei kerry niin paljon. Kokeile vaikka Hidasta elämää -sovelluksen Hetki itselle -osion lyhyitä harjoituksia 3-7 min).
Epäsäännölliset unirytmit
Epätasaiset nukkumaanmenoajat voivat häiritä kehon sisäistä kelloa. Tämä on erityisen yleistä, jos valvot viikonloppuisin tai altistut kirkkaalle valolle myöhään illalla. Pyri siis mahdollisuuksien mukaan rauhoittumaan unille samaan aikaan.
Mitä voit tehdä?
Mene nukkumaan ja herää samaan aikaan joka päivä. Voit auttaa itseäsi rauhoittumaan unille erilaisilla rentoutus- ja rauhoittumisharjoituksilla, joita löydät Hidasta elämää -sovelluksen Hetki itselle -osiosta.
Vältä ”yksi vielä” tai ”hetki vielä” -houkutuksia, jotka syntyvät esimerkiksi koukuttavien sarjojen tai kirjojen myötä. Nämä voivat venyttää aiottua nukkumaanmenoaikaa.
Liian vähän liikuntaa – tai liian myöhään
Liikunnan puute voi vähentää kehon väsymistä, mutta intensiivinen liikunta myöhään illalla voi myös virkistää liikaa.
Mitä voit tehdä?
Pohdi, miten voisit saada riittävästi kehorasitusta päivän aikana, jotta myös keho on iltaisin väsynyt.
Testaa, mikä on juuri sinulle liian myöhäistä liikkumista. Joskus kevyt liikunta myöhään ei vaikuta niin paljon kuin raskas. Mikä on juuri sinulle myöhäisin hetki rasittaa kehoa kunnolla siten, että se ei häiritse unta?
Kehorasituksen vastapainoksi anna kehollesi rentoutusta esimerkiksi kehorentoutusharjoituksilla, joita löydät Hidasta elämää -sovelluksen Hetki itselle -osiosta.
Ympäristötekijät
Meluisat, kirkkaat tai epämukavat olosuhteet voivat häiritä unta. Myös liian kuuma tai kylmä makuuhuone voi vaikuttaa. Jos uniympäristö vaihtelee merkittävästi, on luonnollista kärsiä niin sanotusta ensiyön vaikutuksesta (First-Night Effect), jossa mieli ja keho pysyvät valppaana läpi yön. Tämä syntyy useimmin uusissa nukkumisympäristöissä. Jos siis aivojen pitää pysyä koko ajan valppaana, uni jää pinnalliseksi.
Mitä voit tehdä?
Tee makuuhuoneesta mahdollisuuksien mukaan viileä, pimeä ja rauhallinen.
Käytä tarvittaessa korvatulppia tai silmälappuja.
Hyödynnä mieltä ja kehoa rauhoittavia äänitteitä, kuten rauhoittavaa taustakohinaa (brown noise), joka peittää ympäristön ääniä ja vähentää ärsykereaktioita. Brown noise rauhoittaa hermostoa. Löydät brown noise -äänitteen sekä muita rauhoittavia taustaääniä Hidasta elämää -sovelluksen Hetki itselle -osiosta.
Mielen myllerrykset
Hankalat ja mieltä painavat tunteet voivat vaikeuttaa nukahtamista. Käsittelemättömät tunteet yhdistettynä univajeeseen voivat saada aikaan raskasta oloa, kuten ahdistusta.
Mitä voit tehdä?
Keskustele tunteistasi mahdollisuuksien mukaan luotettavan henkilön tai ammattilaisen kanssa.
Opettele tunnustamaan tunteita itsessäsi ja käsittelemään niitä. Löydät Hidasta elämää -sovelluksen Hetki itselle osiosta Hankalat tunteet -meditaatioharjoituksia, jotka auttavat suhtautumaan levollisesti tunteiden myllerrykseen ja rauhoittamaan oloa.
Muista, että kehon ja mielen rauhoittamisessa ei ole oikotietä onneen: on etsittävä itselle parhaat tavat. Tutkimukset tukevat meditaation vaikutuksia, mutta yksi kerta ei riitä, vaan on tehtävä yhtä sitoutuneesti ja säännöllisesti harjoituksia kuin harjaa hampaansa. Hermosto ei rauhoitu yhdellä harjoituksella silloin tällöin.
Mikäli unettomuus on jatkunut pitkään tai epäilet unihäiriöitä tai muita terveydellisiä syitä, hakeudu lääkäriin.
Sovelluksen sisästä löydät Hetki itselle -osion, jossa on yli 100 meditaatioäänitettä erilaisiin tarpeisiin, podcasteja ja itsetuntemusta lisääviä workshopeja.
Voit maksaa kuukausimaksun (8,90€/kk) tai vuosimaksun (79€/v) sovelluksen sisässä.
Herkkyys on kokonaisvaltainen piirre, joka kulkee mukana läpi elämän. Valtavan suuret, vivahteikkaat ilon hetket rikastuttavat elämää, mutta myös voimakkaana tuntuvat surut tuovat omat sävynsä arjen hetkiin. Vaikka joskus toivoisi selättävänsä tunteita herättävät tilanteet olkia kohauttamalla, herkkänä se harvoin on mahdollista. Tunteet tuntuvat kehossa ja pyörivät ajatuksissa. Arjen tunteita herättävät vuorovaikutustilanteet tulevat myllättyä läpi perinpohjaisesti useaan otteeseen. Joskus tuntuu, että olisi helpompaa olla toisenlainen. Muut ymmärtäisivät paremmin, jos ei olisi niin herkkä.
Yhteiskunnassamme arvostetaan nopeatempoisuutta, asiakeskeisyyttä ja suorituksia. Herkkä voi ulkoisesti pysyä loistavasti mukana näissä yhteiskunnan vaatimuksissa, mutta mieleen voi usein pulpahtaa ajatus siitä, että ympärillä olevat eivät täysin ymmärrä tätä sisällä mylläävää herkkyyttä. Herkkänä voi joutua miettimään, minkälaisia tunteita on suotavaa näyttää eri ympäristöissä. Minkälaisista tuntemuksista on suotavaa puhua, jotta ei tule leimatuksi ”liian herkäksi”?
Herkkä osaa myös usein tukea toisia haastavissa tunteissa, mutta ei halua kuormittaa muita yhteisön jäseniä omilla tunteillaan
Haluaisin ajatella, että herkät ihmiset voivat myös olla suunnannäyttäjiä; tunteet saavat olla ja näkyä osana elämää. Myötätunto, riemu, into, suru, viha, ahdistus — kaikki tunteet ovat sallittuja ja niistä voi puhua. Samaan aikaan on toki hyvä muistaa, miten tunteista puhutaan ja miten niitä osoitetaan toisia kunnioittavalla tavalla.
Joku tunteistaan etäämmällä oleva henkilö saattaa säikähtää pieniäkin tunteenpurkauksia, eikä osaa reagoida toivotulla tavalla. Herkkä voi kuitenkin omalla olemisellaan näyttää, että myös tunteikas elämä on mahdollista ja aivan yhtä sallittavaa. Tosin, koska herkkä ihminen haluaa luoda turvallisen tilan ympärillään oleville, hän usein kuitenkin mukauttaa olemistaan ja tunteitaan erilaisissa tilanteissa, eikä herkkyys välttämättä näy ulospäin, jos ympäristö ei tunnu sille turvalliselta.
Herkkä ei halua aiheuttaa muille epämukavaa oloa oman herkkyyden näyttämisellä — ehkäpä juuri siksi herkän ihmisen sisintä kalvaa usein olo siitä, että ei tule täysin kohdatuksi ja ymmärretyksi omana itsenään. Usein tuntuu hankalalta olla täysin oma itsensä. Jos herkkyyden uskaltautuu näyttämään, mutta ympärillä se tukahdutetaan tai ymmärretään väärin, voi herkkä vetäytyä kuoreensa.
Herkkä voi kuitenkin löytää ympärilleen yhteisöjä, joissa herkkyys on voimavara, elämän rikastuttaja ja yhdistävä tekijä ihmisten välillä. Kun löytää ympärilleen samankaltaisia, voi aina palata sen ajatuksen äärelle, että ei ole yksin. On valtavasti muitakin ihmisiä, jotka tuntevat ja ajattelevat samoin. <3
Rakkaus on maailman suurin ja pelottavin asia. Rakkaus on maailman kevein ja helpottavin asia. Rakkaus on täynnä vastakohtia. Se on samaan aikaan ihanaa ja kamalaa ja kaikkea siltä väliltä. Sen sisään mahtuu valtava skaala tunteita romanttisesta rakkaudesta ystävyyteen ja vanhemman syvään välittämiseen.
Rakkauteen kytkeytyy myös aina pelko sen menettämisestä. Ja toisaalta se mikä pelon aiheuttaa, juuri tekee rakkaudesta niin merkittävää ja ainutlaatuista. Tämä rauhoittava runo on sinulle, joka pelkäät menettämistä ❤️
Joskus pelko yllättää. Kuin äkillinen tuulenpuuska se myllää sisintä ja sitoo myttyjä rinnan alle. Entä jos, se kuiskaa, vaikka yritän peittää korvani. Entä jos minulle jää vain sinun vääjäämättä haihtuva tuoksusi tyynyliinalla? Muistot, jotka hetki hetkeltä taipuvat, mutta ovat silti niin teräviä, että saavat yhä ihon vereslihalle. Entä jos unohdan? Entä jos muistan kaiken? Kuten tuulenpuuskilla on tapana, tämäkin menee ohi.
Menettämisen pelko on lopulta etuoikeus, peloista kaunein, kuiskaan takaisin.
”Olen nuoresta lähtien ollut hyvä unelmoimaan. Kuvittelen tarkkaan, mitä haluan tulevaisuudeltani. Sen jälkeen toiveeni alkavat toteutua. Minulla on kokemusta siitä, että vedämme puoleemme niitä asioita, joihin keskitymme.”
Näin kertoi minulle eräs julkisuudesta tuttu henkilö, jota toimittajana haastattelin lehtijuttua varten. Hän kuvaili manifestoinnin periaatteita: ensin esitetään pyyntö ja visualisoidaan toive mahdollisimman tarkasti, sitten uskotaan sen jo olevan toteutumassa – ja lopuksi otetaan vastaan.
Vähän ajan päästä haastattelemani henkilö soitti perääni. Hän pyysi, ettei jutussa mainita sanaa manifestointi. Hän ei halunnut leimautua ”hörhöksi”.
Somesta ja 1800-luvulta tuttu ilmiö
Manifestoinnin perusajatus tiivistyy usein kolmeen sanaan: pyydä, usko ja ota vastaan. Näin ajatuksistasi tulee totta. Yhdysvalloissa 1800-luvulla vaikuttaneen New Thought -liikkeen ajatuksiin pohjautuva manifestointi on noussut suureksi ilmiöksi maailmalla Suomi mukaan lukien.
Manifestointi elää somessa uutta nousukautta. Esimerkiksi videopalvelu Tiktokissa tunnisteella #manifestation merkityillä videoilla on lähes 100 miljardia näyttökertaa. Manifestoinnista on tullut myös bisnestä. Tarjolla on kaikkea self help -oppaista verkkokursseihin ja retriitteihin.
Taiteilijat, johtajat ja urheilijat tekevät sitä
Manifestoinnin suosiosta huolimatta olen törmännyt työssäni lukuisia kertoja tilanteeseen, jossa ihmiset vaikenevat siitä. Olen kuullut, kuinka poliitikot, urheilijat, kuvataiteilijat, näyttelijät ja johtajat manifestoivat, mutta eivät mielellään puhu siitä julkisesti. Ainakaan sen oikealla nimellä.
Moni pitää manifestointia toimivana unelmien toteuttamisen työkaluna, mutta termin käyttöä arastellaan. Sanotaan mieluummin, että luotetaan positiivisen ajattelun tai visualisoinnin voimaan. Keskitytään, asetetaan tavoitteita ja seurataan sisäistä kompassia. Kaikissa näissä tavoitellaan jotakin samaa: pyritään muokkaamaan todellisuutta ajatuksen, tunteiden ja mielikuvien voimalla.
Tervetuloa mukaan manifestointimatkalle
Kiinnostuin manifestoinnista niin paljon, että aloin tutkia sitä väitöskirjassani Helsingin yliopistossa teologian ja uskonnontutkimuksen tohtoriohjelmassa. Seuraavaksi onkin tarpeen manifestoida tutkimukselleni rahoitus…
Tässä blogissa lähden manifestointimatkalle. Kirjoitan ilmiön eri puolista. Kysyn: kuuleeko universumi? Tervetuloa matkalle mukaan!
Kuulisin mielelläni kokemuksiasi. Millaisia kokemuksia sinulla on manifestoinnista? Uskotko sinä, että ajatuksilla on voimaa? Voit lähettää minulle sähköpostia: eveliina.lauhio(at)gmail.com.
Olin pitämässä luentoa eräälle työporukalle siitä, miten suorittamista vastaan voi kapinoida.
Luennon jälkeen yksi osallistujista nosti kätensä ja sanoi:
”Olisinpa kuullut nämä asiat ennen kuin uuvuin.”
Niinpä, ajattelin. Olisinpa minäkin.
Kävi kuitenkin niin, että uuvuin ensin ja opettelin (kantapään kautta) vasta sitten kapinoimaan suorittamista ja suorituskulttuuria vastaan.
Uupumus ei muuttanut minua, valitettavasti
Ajattelen kuitenkin, ettei se silti ollut myöhäistä. Uupuminen itsessään ei muuta vielä mitään – paitsi ehkä hetkellisesti.
Jos mikään ei muutu työpaikalla, muissa olosuhteissa ja kenties myös omassa ajattelussa, on mahdollista, jopa todennäköistä, että sama toistuu. Ei ole mitenkään poikkeuksellista, että ihminen uupuu enemmän kuin kerran.
Jos jotain voisin toivoa, toivoisin, ettei kenenkään tarvitsi uupua ensin ja vasta sitten uskaltautua pitämään huolta jaksamisestaan tai rohkaistua rikkomaan suorituskulttuurin normeja.
Sillä niistä on pitkälti kyse: uskaltamisesta ja rohkaistumisesta.
Itse aloitin aikoinaan pienistä asioista. Esimerkiksi tällaisista:
Uskaltauduin jättämään kahvikupin tiskaamatta, vaikka siisteyttä vaativa mieleni ilmoitti, että kunnon ihmiset tiskaavat astiansa HETI!
Annoin itselleni luvan katsoa televisiota keskellä päivää, vaikka tiettyihin työaikoihin tottunut mieleni väittikin, että kunnolliset yrittäjät eivät sillä tavalla vain lorvaile keskellä kirkasta päivää.
Lopetin turhan sinkoilun sähköpostien ja muiden työviestien perässä, vaikka aluksi tuntuikin, että ahkeran ihmisen täytyy olla koko ajan tavoitettavissa.
Lepäsin silloin, kun väsytti, enkä vasta sitten, kun älykello ilmoitti, että jaksaminen on jo todella huonolla tolalla.
Aloin tehdä kivoja ja itselleni mielekkäitä juttuja, vaikkei niistä ollutkaan kerrassaan mitään ”hyötyä”.
Opettelin jättämään asioita kesken, vaikka piiskuri päässäni sanoikin, että tehtävälista on oltava päivän päätteeksi TYHJÄ!
Nyt jälkikäteen voi todeta, että maailma ei kaatunut, mutta elämästäni tuli kevyempää.
Muutosten tekeminen ei välttämättä ole helppoa, mutta juuri siksi kannattaakin aloittaa pienistä asioista. Vaikka sitten yhdestä kahvikupista.
Voimaa uudenlaisiin toimintamalleihin löydät myös Tunnollisen suorittajan kapinointikorteista. Korttien tavoitteena on paitsi auttaa myös rohkaista sinua haastamaan sisäisen suorittajasi ajatusmalleja ja näin taistelemaan suorituskulttuuria vastaan – jotta sinun ei tarvitsisi olla seuraava uupunut.
Oletko joskus kokenut halauksen, joka sai taakkasi tai surusi kevenemään? Tai nojannut toisen olkapäähän ja saanut läheiseltä voimia jatkaa eteenpäin silloin, kun se on tuntunut mahdottomalle?
Elämän vaikeimmissa hetkissä sanat voivat tuntua riittämättömiltä. Silloin keho voi puhua puolestamme – kosketus yltää nimittäin monesti sinne, minne sanat eivät.
“Kosketus yltää sinne minne sanat eivät”
Kun puhutaan masennuksesta, kyse on tietenkin huomattavasti vakavammasta asiasta kuin hetkittäisestä pahasta mielestä, mutta samat lainalaisuudet koskevat myös sitä – turvallinen kosketus voi auttaa.
Olen omalla vastaanotollani päässyt todistamaan kosketuksen parantavaa voimaa kerta toisensa jälkeen. Kyse ei kuitenkaan ole henkilökohtaisesta kokemuksesta, vaan myös tutkimustulokset puhuvat tämän puolesta.
Mitä tutkimukset sanovat?
Vuosien saatossa on tehty satoja tutkimuksia ympäri maailman kosketuksen terveyshyötyihin liittyen. Viime vuonna julkaistiin kuitenkin poikkeuksellisen laaja meta-analyysi Nature Human Behaviour -lehdessä, mikä antoi uutta tietoa kosketuksen terveyshyödyistä.
Tutkimuksessa analysoitiin 137 aiempaa tutkimusta ja yli 12 000 osallistujaa. Tulokset osoittivat, että hoitava kosketus – kuten hieronta, silittäminen tai halailu – vaikuttaa masennusoireisiin monella tasolla.
Masennusoireet lievittyvät kosketuksen avulla
Hieronta ja muu hoitava kosketus helpotti tutkimuksen mukaan masennusoireita merkittävästi. Vaikutus oli havaittavissa sekä fyysisissä reaktioissa, kuten verenpaineen laskussa ja lihasjännityksen vähenemisenä, että psykologisissa mittareissa.
Kosketus alensi myös stressihormoni kortisolin määrää veressä, mikä on keskeistä masennuksen hoidossa, sillä kohonnut kortisoli liittyy mielialan laskuun, unihäiriöihin ja ahdistukseen.
Kosketus ei vaadi ammattilaista ollakseen terapeuttista
Terveyshyödyt olivat yhtä suuria, riippumatta siitä, oliko koskettaja ammattilainen vai läheinen. Tämä viittaa siihen, että emotionaalisesti turvallinen kosketus voi olla terapeuttista myös arjessa – ei vain hoitotilanteissa.
Turvallista, suostumuksellista kosketusta kannattaa siis hyödyntää myös kotona masennuksen hoidossa.
Yksisuuntainen kosketus on tehokkainta
Yksisuuntainen kosketus, kuten hieronta, tuotti kuitenkin enemmän terveyshyötyjä kuin molemminpuolinen kosketus (esim. halaus). Tämä koski erityisesti henkisiä terveysvaikutuksia.
Syy tähän voi olla, että hoidettava voi ammattilaisen käsissä keskittyä paremmin vastaanottamaan kosketusta, jolloin autonominen hermosto rauhoittuu tehokkaammin. Ilman vastavuoroisuuden velvoitetta, omiin tarpeisiin keskittyminen on yleensä myös helpompaa.
Säännöllisyys tuo parhaimmat tulokset
Tutkimuksen mukaan hieronta ja muu hoitava kosketus tuottivat eniten terveyshyötyjä silloin, kun niitä annettiin säännöllisesti. Toistuvat hoitokerrat tuottivat nimittäin selvästi parempia tuloksia kuin yksittäiset hoidot.
Jo 2 hoitokertaa viikossa voi laskea kortisolitasoja ja parantaa mielialaa merkittävästi. Yksittäisen hoitokerran keston pidentäminen sen sijaan ei lisännyt terveyshyötyjä – tärkeämpää on toistuvuus.
Kosketus osana kokonaisvaltaista hoitoa
Säännöllinen hoitava kosketus voi parantaa masennuksen hoitotuloksia, erityisesti silloin kun perinteiset hoitomuodot eivät yksin riitä. Kosketus ei välttämättä korvaa lääkitystä tai psykoterapiaa, mutta se voi täydentää niitä ja tuoda kaivattua helpotusta oloon.
“Kosketus voi olla se hiljainen voima, joka auttaa jaksamaan vielä yhden päivän.”
Pettymys on tunne, jonka me kaikki tunnemme – joskus pettymys liittyy pieneen arkiseen hetkeen ja joskus musertavaan tilanteeseen, kun emme saavutakaan sitä, mitä tavoittelimme.
Et varmaan tiennyt, että pettymyksellä on oma ”kotinsa” aivoissa. Pieni, mutta merkittävä alue nimeltä habenula aktivoituu silloin, kun toiveemme eivät täyty, kun koemme epäonnistumista, torjuntaa tai jäämme ilman odottamaamme palkkiota. Habenula vertailee: mitä odotin – ja mitä oikeasti tapahtui?
Jos toiveen ja todellisuuden ero on suuri koemme pettymystä ja tällöin habenula romahduttaa mielihyvän kokemiseen liittyviä välittäjäaineita, kuten dopamiinia, endorfiiniä ja serotoniinia. Tämä voi tuntua tyhjyytenä ja aiheuttaa vetäytymistä tai jumiutumista negatiivisiin ajatuksiin. Aivomme kuitenkin yrittävät ohjata meitä: ”älä tee tätä uudelleen.” Mutta miten me sen kuulemme? Luovutammeko, vai opimmeko?
Toistuvat pettymykset ja jatkuva stressi voivat johtaa masennukseen
Pitkittyessään pettymys voi estää meitä tavoittelemasta asioita, joita haluamme. Jos emme saa tukea tai emme osaa suhtautua itseemme myötätuntoisesti, pettymyksistä voi muodostua sisäinen tarina, jossa olemme epäonnistujia tai emme ansaitse parempaa. Aivotkin alkavat reagoida. Tutkimusten mukaan krooninen stressi voi johtaa habenulan yliherkkyyteen. Yliherkkä habenula tulkitsee tilanteita useammin pettymyksenä tai epäonnistumisena, ja tämä on yhteydessä masennuksen kehittymiseen.
Toistuvat pettymykset voivat vahingoittaa itsetuntoa, lisätä itsekritiikkiä ja viedä iloa tuottavat asiat elämästämme. Vetäydymme, välttelemme, emmekä enää uskalla toivoa. Masennus ei aina ala vakavasta kriisistä – joskus se alkaa pienistä pettymyksistä, joita emme osanneet käsitellä.
Pettymyksen kokeminen ei ole heikkoutta – päinvastoin. Se kertoo, että olet toivonut, uskonut, rakastanut tai yrittänyt. Että jokin on ollut sinulle tärkeää. Pettymyksen kuunteleminen ja kohtaaminen voi johdattaa kohti ymmärrystä – ja toipumista.
