Suuri osa stressistä, ahdistuksesta ja pahasta olosta johtuu siitä, että mielemme elää kolmessa eri ajassa. Menneessä, nykyhetkessä ja tulevassa.
Mieli välttelee luonnostaan NYT-hetkeä. Se elää mieluummin ja enemmän menneessä ja tulevassa, kuin tässä ja nyt. Tämä kuluttaa isosti energiaamme.
Menneisyys oli ja meni, sitä ei pääse millään taikatempulla muuksi muuttamaan. Se, että jäämme vatvomaan mennyttä, on voimiemme täydellistä haaskausta ja meille monin tavoin myrkkyä. Vatvominen aiheuttaa usein syyllisyyttä, syyttelyä, itsesääliä, katumusta, kaunaa, katkeruutta, jopa vihaa sekä anteeksiantamattomuutta.
Tulevaisuudesta emme tiedä, joten sen murehtiminen on myös turhaa. Murehtiminen aiheuttaa levottomuutta, jännitystä, hermostumista, hätää, paineita ja koko joukon pelkoja ja kauhua.
Aivot ovat siitä mielenkiintoiset, etteivät ne erota, tapahtuuko joku asia todella vai kuvittelemmeko vain asian tapahtuvan. Tämän vuoksi vatvominen ja murehtiminen vaikuttavat aivoihimme lähestulkoon yhtä voimakkaasti, kuin itse tapahtuma.
Vatvominen esimerkiksi ylläpitää ja pitkittää vaikeiden asioiden stressivaikutusta vielä sen jälkeenkin, kun tapahtuma on jo ajat sitten ohi.
Aivojen lisäksi stressi vaikuttaa ja tuntuu vahvasti myös kehossa. Kehon kaikissa biljoonissa soluissa. Pitkittynyt stressi on elimistömme pahin vihollinen. Stressin määrä on yhteydessä monen muun haittavaikutuksen lisäksi mm. solujen vanhenemiseen.
Kyky palautua nopeasti elämän vastoinkäymisistä on monien mielestä olennaisin syy hyväkuntoisena vanhaksi elämiseen. Tätä tukevat vahvasti myös uusimmat solututkimukset.
Elämäsi on mielesi mukaista
Suurin osa kärsimyksestämme on turhaa. Aiheutamme sitä itse itsellemme, jos samaistumme mieleemme emmekä tiedosta, että mieli hallitsee elämäämme. Jos mielemme vie ja me vikisemme.
Ongelmat ovat pitkälti mielemme illuusioita. Mielikuvitusta.
Kun lietsot ajatuksesi vatvomaan ja murehtimaan, jyrää elämäsi muuttumattomana samaa uraa, kuin aina ennenkin. Sun Juttusi jää haaveeksi. Menetät energiasi ja mahdollisuutesi unelmatyömatkasi seikkailuun. Saat sen, mitä et halua.
Mielen mielipuuhia on siis vastustaa sitä, mikä on. Pyrkiä aina jonnekin muualle.
Kaikki tärkeä tapahtuu kuitenkin NYT-hetkessä. NYT on arvokkainta, mitä on. Se on kaikki, mitä on. Tulevaisuuden suunnittelu ja kaikki työskentely Sun Juttusi saavuttamiseksikin tapahtuu tässä ja nyt.
Älä anna elämän tapahtua sillä aikaa kun sinä kärsit menneestä ja tulevasta.
1. Rakasta nyt ja tässä -oloasi. Ole tietoinen siitä mitkä ovat arvosi, mihin olet menossa, miten olet menossa ja miksi olet menossa, mutta keskity 100 prosenttisesti askeleeseen, jonka otat nyt.
2. Pidä tulevaisuuttasi riemullisena haasteena ja mielettömänä mahdollisuutena. Tällä asenteella ei stressikään vahingoita sinua. Suojelet asenteellasi energioitasi ja solujasi.
3. Älä anna pelon määräillä valintojasi ja tekemisiäsi, mutta älä käy myöskään taistoon sitä vastaan. Pelkääminen ei ole heikkoutta. Vahvakin pelkää, mutta kulkee pelosta huolimatta askel askeleelta kohti unelmaansa.
4. Lakkaa ajattelemasta ongelmia ja pelkojasi, ajattele ja puhu niiden sijaan ratkaisuista. Luota siihen, että kaikki sujuu hyvin. Korvaa kielteisiä ja etenemistäsi jumittavia ajatuksia ilolla ja naurulla. Nauru lievittää kielteisten ajatusten vahingollisuutta.
5. Huolehdi päivittäisistä rauhoittumishetkistä. Rauhoittuminen viestii turvallisuutta, auttaa sinua keskittymään oikeisiin asioihin ja palautumaan vaikeuksista nopeammin.
Elämä ei ehkä aina ole helppoa, mutta ei sen tarvitse kovin vaikeaakaan olla. Millainen unelmatyömatkastasi Sun Juttuusi tulee, riippuu paljon siitä millaisen asenteen otat menneisyyteesi ja tulevaisuuteesi.
Tämä opaskirja on tehty sinulle oman juttusi löytämiseen! Sinä olet enemmän -kirjasta saat rohkeutta olla se, joka sinun on tarkoitus olla ja tehdä sitä, mitä sinun on tarkoitus tehdä.
Odotan innokkaasti tapaavani sinut Löydä Sun Juttusi -valmennuksissani, joihin voit tutustua täältä.
Kerron tässä postissa siitä, että elämän paras anti on saatavillasi, kun muutat yhden yksinkertaisen asian. En sano, että tämä muutos tuo sinulle kaikkea sitä mitä kaipaat, mutta elämän parhaan annin se voi taata. En myöskään lupaa, että tämä yksinkertainen asia olisi helppo muutos, mutta kyse on yksinkertaisesta ja kokonaisvaltaisesti elämääsi vaikuttavasta asiasta.
Halusin kirjoittaa tämän postin siksi, että olen etsinyt ja etsinyt elämälleni sitä yhtä keskeistä ohjenuoraa, joka takaisi aina sen, että olen kulkemassa oikeaan suuntaan ja elämäni toteuttaa ensisijaista tarkoitustaan. Olen kirjoittanut edellisessä kirjoituksessani perustan rakentamisesta ja tämä posti selkeyttää sitä, miten ja mille olen rakentanut elämääni.
Toinen syyni on se, että koen löytäneeni ratkaisun niihin kahteen kysymykseen, jotka ovat vaivanneet minua vuosia.
Miksi elämä ei tunnu koko ajan antoisalta siitä huolimatta, että vaistomaisella tavalla tiedän sen olevan elämän tarkoitus?
Mitä voin itse aktiivisesti tehdä sen eteen, että ottaisin vastaan sen, mitä elämälle on minulle annettavanaan?
Toivon sinun saavan tästä postista itsellesi itämään jäävän siemenen siitä, että elämä voi ja sen on tarkoitus olla antoisaa koko ajan. Sen lisäksi haluan tarjota jotain sellaista, jonka voit viedä käytäntöön heti nähdäksesi tuloksia ja saadaksesi paremmin kiinni siitä, mitä tarkoitan sillä, että elämä voi olla koko ajan antoisaa.
Mitä se tarkoittaa, että elämä on koko ajan antoisaa?
Lue tunnustellen ja ajatuksella se, mitä kirjoitan seuraavaksi. Kaikki kokemasi hyvät ja huonot tunnetilat tapahtuvat sinussa. Myös silloin, kun ne ovat jonkin ulkoisen herättämiä. Kun koet onnistumista, rakkautta, iloa, liikutusta, täyttymystä tai vahvuutta, tämä kokemus tapahtuu sinussa.
Tarkemmin ottaen tuo kokemus on sinua. Aina kun koet jotain itsessäsi, koet itseäsi. Kun alat ymmärtää sen, että vaikka elämäsi on täynnä ulkoisia tapahtumia, ihmisiä ja asioita, ne auttavat sinua aina kokemaan jotain sinusta itsestäsi, alat ymmärtää elämän pelin tarkoituksen. Se haluaa näyttää sinulle itsesi, antaa sinulle itsesi ja täyttää sinut itselläsi.
Kun oman kokemuksesi kautta ymmärrät, että täyttyessäsi noilla kokemuksilla, jotka saavat sinut kokemaan elämän antoisaksi, täyttymys johtuu siitä, että olet kosketuksissa itsesi kanssa, alat nauttia asioista eri tavalla. Alat nauttia siitä, että olet kosketuksissa itsesi kanssa, ilman sitä väärinkäsitystä, että et joissain hetkissä olisi tuon antoisuuden äärellä.
Elämä pulppuaa meille ja meissä kokoajan
Tämä yksinkertainen valinta takaa sen, että olet koko ajan vastaanottamassa
Opettele läsnäoloa harjoittamalla säilyttämään 85 prosenttia huomiostasi oman kokemuksesi äärellä.
Koska se mitä vastaanotamme tapahtuu aina meissä, yksinkertainen askel vastaanottamisen toteutumista kohti on vaalia yhteyttä siihen mistä saamme, eli itseemme. Tämä vaaliminen tapahtuu kolmen asian kautta: aistit sen mitä kehollisessa kokemuksessasi tapahtuu, tunnet sen mitä tunnet juuri nyt sekä havaitset sen mitä mielessäsi tapahtuu. Nämä ovat läsnäolon harjoittamisen kolme eri tasoa.
Otan pari esimerkkiä siitä, miten voimme saada, kun säilytämme kosketuksen omaan kokemukseemme.
Ystäväni toimii aloitteellisesti ja muuttaa suunnitelmiamme. Huomaan reagoivani asiaan arvostelevasti ja tuohtuen. Valitsen ulkoisten olosuhteiden muuttamisen sijaan pysyä läsnä sille, mitä minussa tapahtuu, ja sanoitan itselleni myös ääneen sen, miten koen tilanteen. Huomaan kokevani lämpöä ja vahvistumista sen myötä, että pysyn läsnä minussa tapahtuville reaktioille. Ulkoinen tapahtuma on saanut vahvuuteni heräämään, ja tiedän nyt myös miten toimia tuosta vahvuudesta käsin. Ulkoinen tapahtuma paljasti minulle, etten ollut kosketuksissa tähän vahvuuteen, ja koin sen takia itseni uhriksi.
Ystäväni saa ylistävää palautetta omista luomuksistaan, ja huomaan kokevani kateutta. Mönjäisen tuntemuksen vatsassani ja pahaa puhuvia ajatuksia tuosta toisesta, kuten myös itsestäni surkeana. Valitsen pysyä läsnä sille, mitä tämä ulkoinen tapahtuma minulle antaa. Aistin, tunnen, havaitsen ja sanoitan itselleni sitä, mitä koen. Päädyn kysymään itseltäni, mitä tuolla toisella on, jota minulla ei ole. Luovuutta, arvostusta ja uskallusta toteuttaa itseään, vastaan. Kysyn seuraavaksi, mitä minä haluaisin tehdä. Vastauksia kuunnellessani huomaan täyttyväni innostuksella, rohkeudella ja varmuudella siitä, että annan tälle tilaa. Tajuan ulkoisen tapahtuman paljastaneen minulle sellaisia asioita itsestäni, joille en antanut tilaa. Koska olin painanut nämä asiat itsessäni sivuun, olin kateellinen ja koin puutetta nähdessäni ne ulkopuolellani. Kateus toista kohtaan katosi kun se paljastui, mitä minussa oli.
Huolettaako sinua antaa niin paljon huomiota itsellesi?
Jos olet huolissasi itsekeskeisyydestä tai siitä, ettet enää olisi läsnä ympäristöllesi, tulet harjoituksen myötä yllättymään. Koet nimittäin selkeästi parempaa yhteyttä kaikkeen myös ympärilläsi, kun kykenet ja valitset olla läsnä kokemuksellesi, eli tälle hetkelle
Elämä antaa kaikissa väreissään. Jos haluamme vain joitain värejä, saatamme sulkea sen annin itseltämme.
Tämä asia voi hankaloittaa sinun vastaanottamistasi
Sinulla ja minulla on paljon ajatuksia siitä, mitä haluamme ja mitä vastaanottaminen on. Jotta voit olla vastaanottavalla puolella, tätä asiaa täytyy muuttaa. Ensin tietysti sen kautta, että ymmärrät sinulla olevan ehtoja sille, miten haluat elämän antavan sinulle runsauttaan.
Meidän täytyy oppia joustavammaksi, jotta elämä voi antaa meille. Kerron jälleen esimerkin.
Olen kiinnostunut toimimaan yhtiön x johtajana. Olen luonut intention siitä, että tämä on se mitä minä haluan. Johtajuuteen kuuluu voiman ja päätöskyvyn lisäksi kyky kohdata toinen ihminen ja ymmärtää hänen tarpeitaan. Myötätuntoinen sydän toisin sanottuna. Uskallettuani omistaa haluni toimia tällaisena johtajana, alan huomata kuinka huonosti kykenen olemaan paikalla toisten ihmisten tarpeille ja tunteille. Jos olen ymmärtänyt sen, että elämä pyrkii aina kaikilla toimillaan antamaan minulle mahdollisuuden tulla kosketuksiin yhä laajenevan itseni kanssa, voin nähdä näiden tapahtumien johdonmukaisuuden. Jos en tiedä tästä, saatan luopua leikistä, koska tulokset näyttävät liian pienestä ja väärinkäsityksen värittämästä perspektiivistäni ei-toivotulta.
Sama asia voidaan siirtää esimerkistäni helposti vaikkapa parisuhteeseen. Kun piirrämme itsellemme sydäntämme kuunnellen kuvan ja tavoitteen siitä ihmissuhteesta ja ihmisestä, jonka kanssa haluamme olla, asia, joka alkaa tapahtua meissä ja elämässämme on se, että kaikki tuon vision toteutumisen tiellä oleva alkaa tulla meille näkyviin itsessämme. Jos haluamme rinnallemme ihmisen, joka on luotettava, saatamme huomata pian joutuneemme oppikouluun, jossa opimme omasta epävarmuudestamme, jonka rauhoittajaksi etsimme ulkopuoleltamme luotettavaa ihmistä. Sivutuotteena saatamme oppia myös siitä, että oma epävarmuutemme tekee meistä epäluotettavan myös toiselle ihmissuhteessa.
Mielenkiintoinen kysymys, jonka voit kysyä tässä kohtaa on se, että oletko viime aikoina toivonut, tavoitellut tai uskaltanut rohkeasti todeta haluavasi jotain? Jos vastasit myöntävästi, miten suhtauduin niihin mahdollisiin vastoinkäymisiin, jotka sen jälkeen alkoivat pedata tietäsi kohti haluamaasi? Annoitko elämän antaa sinulle, vai luovuitko matkasta, koska et saanut sitä, mitä halusit?
Meidän täytyy oppia luottamaan siihen, että elämä antaa meille aina ulkoisina olosuhteina sen mitä tarvitsemme saadaksemme kosketuksen johonkin itsessämme. Kuten aiemmin todettu, tämä edellyttää sitä, että huomiomme on riittävän paljon siellä missä vastaanottaminen tapahtuu.
Aisti, tunne ja havaitse
Nämä ovat läsnäolon harjoittamisen kolme eri tasoa. Voit harjoittaa niitä koko ajan keskellä arkeasi ja sen lisäksi erilaisin harjoituksin. Esimerkiksi jooga ja erilaiset meditaatiot syventävät kykyä olla ja harjoittaa läsnäoloa ja ovat monelle meistä edellytys tämän kapasiteetin laajenemiselle.
Kaikki aina lapsistasi tv- ohjelmiin, kumppanistasi naapuriin, sopimattomasta ihastuksesta järkyttävään päänsärkyyn ja ikkunaremontista siihen syvään kaipuuseen, jota tunnet katsoessasi rakkauselokuvia, on jotain, joka pyrkii antamaan sinulle jotain itsestäsi.
Suurin osa ihmisistä ajattelee, että nämä tapahtuvat johtuvat ulkopuolisista asioista ja sen vuoksi he eivät ehkä koskaan saa kiinni siitä runsaudensarvesta, josta mystikot, joogit ja filosofit ovat kertoneet meille. Kun ymmärrät kokemustesi antoisuuden lähteen olevan sinussa, voit alkaa vastaanottamaan tuosta lähteestä loputtomasti.
Aina onnellisuuteen ei tarvita syytä. Voimme yhtäkkiä tuntea olevamme onnellisia ilman minkäänlaista onnellisuuden lähdettä. Se saattaa yllättää meidät ihan tavallisissa tilanteissa, kun hälinä mielessämme hiljentyy. Tiskatessa, nurmikkoa leikatessa tai aamulla heti herättyämme tajuamme vain olevamme onnellisia.
Usein mielihyvän, saavutuksen tai täyttymyksen jälkeen koemme tyhjyyttä. Erilaisista olosuhteista ja lähteistä nouseva onni ei jatkukaan kovin pitkään, vaan jäämme kaipaamaan lisää onnellisuuden tunnetta.
Sen sijaan puhdas, aito onnellisuus – ilman ehtoja ja syytä – on vakaana ja häiriintymättömänä olemassa aina ja kaikkialla. Se ei lopu eikä heilu ylös ja alas, niin kuin mielialallamme on tapana tehdä. Sitä on aina riittävästi eikä se koskaan saa meitä halajamaan jotain lisää.
Vaikka itse onnellisuus ei katoa tai häviä, tietoisuutemme onnellisuudesta menee ja tulee. Emme havaitse onnellisuuttamme, koska emme ole läsnä elämässämme tässä ja nyt. Seilaamme mielemme mukana milloin menneeseen, milloin tulevaan, milloin myönteiseen, milloin kielteiseen. Vain läsnä olevina voimme kytkeytyä onnellisuuteemme. Mitä useammin olemme läsnä kussakin hetkessä, sitä herkemmin opimme tunnistamaan onnellisuuden osana itseämme.
Lapsi, joka saa hellyyttä, oppii rakastamaan. Lapsi, jota rohkaistaan, oppii luottamaan itseensä. Lapsi, jota kiitetään, oppii olemaan kiitollinen. Lapsi, joka näkee annettavan omasta muille, oppii olemaan huomaavainen. Lapsi, joka saa tietoa, oppii tuntemaan viisauden. Lapsi, joka elää onnellisena, löytää rakkauden.
– Ronald Russell –
Turvallinen tai turvaton kasvuympäristö mieltyy lapsuuteen. Turvallinen ympäristö takaa lapsen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen kasvun. Myös henkinen ja hengellinen ulottuvuus ovat osa ihmisenä kasvua.
Turvallinen kasvuympäristö voi olla lapsen perustarpeista huolehtiva ympäristö: unta, ruokaa, vaatteet ja niin edelleen. Pelkkä perushoiva, puhtaat vaatteet ja ruoka, ei riitä kasvattamaan lapsesta onnellista aikuista, vaikka oikein ajoitettu perushoiva hyvä lähtökohta perusturvallisuuden rakentumiselle onkin.
Tapa kasvattaa lapsia on ajan saatossa muuttunut Suomessa paljon. Nyt ymmärretään paremmin se, että lapsi tarvitsee hyvään kasvuun muutakin kuin perushoivaa. Ennen lapset olivat pieniä aikuisia, joita kohdeltiin monesti hyvin eri tavalla kuin nykyään. Puhumattomuuden kulttuuri on meillä mitä ilmeisin ja se on jättänyt jälkensä suomalaiseen mielenmaisemaan. Sodasta palanneiden miesten lapset ovat joutuneet näkemään ja kokemaan kaikenlaista. Lasten hätä on jäänyt monesti näkemättä.
Jokaisen perustarve koko elämän ajan on olla näkyvä, hyväksytty ja rakastettu juuri sellaisena kuin on. Kun lasta katsotaan rakastavasti ja hyväksyvästi, hän oppii rakastamaan ja hyväksymään itsensä vajavuuksineen, puutteineen, hyvine puolineen, kaikkineen. On tärkeää nähdä lapsen tarpeet ja tunteet, pyrkiä vastaamaan niihin ja välittämään viestiä lapsen ehdottomasta ihmisarvosta. Lapsi tarvitsee aikuista oppiakseen sen, mitä hän tuntee ja tarvitsee.
Riittävän hyvä riittää takaamaan turvallisen kasvun lapsesta aikuiseksi. Kukaan vanhempi ei pysty näkemään ja tyydyttämään täysin lapsen tarpeita. Aina jää vähän vajausta. Mitä enemmän vanhemmalle itselleen on lapsena annettu henkistä hyvää, rakkautta, sitä enemmän hän pystyy tarjoamaan sitä omille lapsilleen. Tyhjästä kupista on vaikea ammentaa ja täydestä kupista riittää muille runsain määrin, niinhän se menee.
Kun lapsen tarpeisiin vastataan mahdollisimman hyvin, saa hän elämänsä evääksi mitä parhaimman kasvualustan. Rakastavissa olosuhteissa sisäinen lapsi säilyy elinvoimaisena, avoimena, itseensä ja muihin luottavaisena ja kasvaa itseään ja rajojaan kunnioittavaksi aikuiseksi.
Vahva pohja on kuin talon eli ihmisen itsensä perustukset. Mitä tiiviimpi ja tukevampi pohja ja vakaampi alusta, sen paremmin minä-talo pysyy pystyssä. Ja vaikka talo hajoaisi esimerkiksi kriisin seurauksena, pysyy perustus, jonka päälle on aina hyvä rakentaa uusi talo.
”Koskaan ei ole myöhäistä saada onnellinen lapsuus”. Masentuneena inhosin tuota psykoterapeutti Ben Furmanin lausetta. Myöhemmin olen saanut todeta, että näin todella on. Koskaan ei ole myöhäistä eheytyä ja luoda uusia talon perustuksia. Joskus joutuu hyväksymään sen, ettei ihan kaikkea itsessä pysty paikkaamaan tai korjaamaan. Katkeruuskin on kovin kuluttavaa. Jos katkeruutta huomaa itsessään, kannattaa se ihan itsen vuoksi työstää ja jumpata sellaiseeen asentoon, että siitä voi päästää irti.
Erona lapsuudella ja aikuisuudella on se, että aikuisena voimme valita itsellemme parhaan mahdollisen, kasvun ja hyvinvoinnin mahdollistavan, maaperän – tälle valinnan mahdollisuudelle perustuu myös masennuksesta toipuminen. Masennus voi olla kriisi, joka mahdollistaa uuden ja tukevamman perustuksen rakentamisen tai vanhan perustuksen paikkaamisen.
Puhelin. Palaveri. Puhelinpalaveri. Podcast. Musiikkia. Muistilista. Kauppalista. Kalenteri.
Pää on pelottavan helppo täyttää ärsykkeillä. Mieli ei kuitenkaan jaksa käsitellä niitä kuin rajallisen määrän, mutta samaan aikaan se tulee riippuvaiseksi virikkeistä.
Moni pelkää levottomuutta, jonka loputon ärsykkeiden tulva mieleen jättää. Levotonta mieltä vältellään uusilla ärsykkeillä.
Kun pää on koko ajan täynnä, ei jää aikaa
a) käsitellä ja jäsentää elämän tapahtumia
b) olla läsnä itsessään ja tässä hetkessä
c) luoda mitään omaa.
Jätä välillä kuulokkeet korvilta, vaikka maailma olisi täynnä mielenkiintoisia virikkeitä. Niille on aikansa ja paikkansa mutta ei jokaikinen hetki. Kun olet välillä hetken yksin, kuulet tarpeitasi ja toiveitasi.
Kun teet ja touhuat, kun elämässä sattuu ja tapahtuu, tarvitset aikaa tapahtumien prosessointiin. Elämän pienet ja suuret sattumukset herättävät meissä tunteita. Jos et käsittele niitä, ne muuttuvat sisäisiksi jännitteiksi ja kuormitukseksi. Kiireisen työpäivän jälkeen prosessointi voi tarkoittaa sitä, että annat päivän päällimmäisten ajatusten hetken pyöriä mielessäsi. Tulet tietoiseksi siitä, mitä on tapahtunut ja miltä se sinusta tuntuu. Jos olet kohdannut suuria vaikeuksia, tunteiden käsittely ja kohtaaminen voi viedä kuukausia, jopa vuosia.
Kun olet prosessoinut suurimmat tuntemukset, mieleen alkaa muodostua tilaa levollisuudelle ja mielenrauhalle. Tarvitset tyhjää tilaa palautumiseen ja voimien keräämiseen. Kun et tee mitään ja suorastaan tylsistyt, annat samalla elinvoiman kaivon pikkuhiljaa täyttyä.
Samalla teet tilaa ihmeille. Kun mielesi on saanut hetken ihmetellä tylsyyttä ja elinvoimasi palautuu, on uuden luomisen aika. Yksi suurista tarpeistamme on itsemme toteuttaminen ja ilmaiseminen. Mieli ei ole täällä vain nauttimassa muiden tuotoksia. Uskon, että jokainen meistä on täällä tekemässä jotain ainutlaatuista, antamassa maailmalle jotakin itsestään.
Kun haluat luoda uutta, sinun on luotava ensin tapahtumien väliin tilaa. Tyhjä tila on valtava luovuuden lähde. Oma tilasi voi olla vaikka säännöllinen metsälenkki ilman taustahälyä, tai viidentoista minuutin meditaatio silloin tällöin.
Tyhjyyden tilaan laskeutuvat uudet unelmat, ideat ja oivallukset. Hiljaisuudessa ajatukset kirkastuvat. Samalla palautuu yhteys paitsi itseesi, myös johonkin sinua suurempaan. Kuten Ihmeiden oppikurssissa sanotaan: ”Whatever we leave empty, grace will fill”.
Kirjoittaja Aira Sahakangas on Diplomikuuntelija, mielenrauhan ohjaaja, luennoitsija ja kirjailija. Hän on kirjoittanut kaksi kirjaa, Valintana mielenrauha 1 ja 2.
Jos tahtoo löytää rauhan eli Viattomuuden sisimmästään, niin se löytyy. Me emme tule maailmaan etsimään ihmissuhteita, jotka parantaisivat minun oloni, mutta lähes koko ajan me etsimme ihmissuhteista sitä ”oikeaa” joka tekisi minut onnelliseksi. Mutta voiko kukaan tehdä minua onnelliseksi, jos minä itse valitsen mielessäni onnettomuuden? Usein luulemme, että tuo läheinen tai ihmissuhde oli pettymys, koska hän ei ollutkaan sitä, mitä minä mielikuvissani oletin. Niinpä, mielikuvissani.
Minä todellakin rakennan omilla ajatuksillani mielikuvan toisesta ja sitten lähden vilpittömästi ”uskomaan” että tuo toinen on ”tommonen” ja se tekee minusta onnellisen ja, kun toinen ei ”älyäkään” olla sitä, mitä odotin, niin petyin. Luulenpa, että lähes jokaisella on ollut tällainen pettymyksen kokemus. Älä kuitenkaan tuomitse itseäsi, vaan voit löytää itsesi tällaisen tapahtuman avulla. Jos sinulla on ristiriitoja mielessäsi eli vertauskuvallisesti ”likaisia pyykkejä” korissasi, niin auttaako se mitään, jos yrität toisen ihmisen avulla eli ”kuvitelluilla puhtailla pyykeillä” peittää ne likaiset pyykit?
Ihmissuhteet ovat mahdollisuus itsensä löytämiseen
Itse olen kulkenut yli 20 vuoden anteeksiannon polun ja huomannut, että likapyykki tulee todellakin puhtaaksi ja todellinen Viattomuus Itsestä eli puhdas pyykki näkyväksi. Tulee luonnolliseksi huomata, että minä olen Viaton ja niin on muuten kaikki muutkin. Yli 20 vuotta sitten pysähdyin huomaamaan oman vihani itseäni ja maailmaa kohtaan. Ajattelin, että täytyy olla jokin muukin tapa katsoa maailmaa ja itseäni. Ajatus riitti. Sillä tämä on ajatusten maailma, ei tekojen. Mieleni lähti kohti vapautta, jossa ensimmäiset ajatukset ilmenivät, että en halua enää miellyttää ketään, vaikka koko maailma hylkäisi minut. Miellyttämisellä ostin hyväksyntää, että joku tykkäisi, kun en itse sitä itselleni antanut. Miellyttäminen on itsensä hylkäämistä mielessä ja voiko minua kukaan muu loppujen lopuksi hylätä, kuin minä itse omilla ajatuksillani. Olin väsynyt väkivaltaisiin ihmissuhteisiin ja ryyppykavereihini. Halusin löytää rauhan, maksoi mitä maksoi, sillä minulla ei ollut enää mitään menetettävää.
Löysin aviopuolisoni vuosituhannen vaihteessa ja tajusin, että tämä on nyt minulle mahdollisuus katsoa itseäni toisin. Vuoden päästä olin raskaana ja niinpä minulla oli mahdollisuus katsoa myös äitiyttiäni toisin. Alusta lähtien aloin jokaisen ristiriidan tullessa katsoa, että tämä on minussa ei toisessa ja kun halusin onnellisuuden, olin halukas nöyrtymään ja huomaamaan oman likapyykkini eli arvottomat ajatukseni ja sen, että voin pestä tämän puhtaaksi antamalla itselleni anteeksi ajatukseni. 18 vuoden ajan olen johdonmukaisesti päivästä päivään valinnut todellisen voimani ja päästänyt irti arvottomista ajatuksistani. Se, miten se tapahtuu, kerron dialogina Totuuden kanssa kirjoissani Valintana mielenrauha 1 ja 2.
Käytin nämä vuodet omien menneiden kokemusteni vapautumiseen, niin puolison, kuin äidin roolistakin. Näin, miten ihmissuhteeni puolisooni sekä tyttäreeni ja kaikkiin muihinkin läheisiin parani päivä päivältä yhä kauniimmaksi, jossa jokainen saa olla omanlainen. En siis tullut enää etsimään ihmissuhdetta, jossa joku tekisi minut onnelliseksi, vaan pyytämällä sisimmässä olevalta Todelliselta voimaltani: ” Anna ilmentyä ne ihmiset elämässäni, jotka siihen tulee ja auta minua näkemään heidät niinkuin Jumala näkee.” Katsoin arjen tapahtumat ja ristiriidat Itseni kautta ja löysin Jumalan Itsessäni eli löysin Itseni. Itsensä löytäminen eli Rakkaus on pelosta luopumista, antamatta mitään muuta muotoa sille. Silloin ei unelmoi Rakkautta, ei etsi Rakkautta vaan tietää, että Rakkaus on. Kaikilla on mahdollisuus löytää vapaus. Se on vain valinta kysymys.
Jutun kirjoittaja Arja Sahakangas on Minä olen -lehden vakituinen kolumnisti. Tilaa lehti itsellesi täältä.
Mun teki tänään mieli kysyä sulta, että tunnistatko elämästäsi sen, että tavoittelet jotain niin kovasti, että tämä hetki jää sulta huomaamatta?
Päädyin asian äärelle kun avasin tänään television ja hetki sen jälkeen suljin sen. Tuli vain sellainen olo, etten halua haaskata elämää siihen, että pakenisin sitä. Sen myötä olen tässä, eikä minulla ole mitään tekemistä.
Koska sulla oli viimeksi tällaista aikaa? Ettei ole mitään tekemistä, ei kiirettä, ei oikeastaan mitään.
Entä miten suhtauduit siihen? Oliko/onko sulla hankalaa sen kanssa? Nautitko siitä ja jos niin miten? Laitatko silmäsi kiinni ja lepäät vai istutko silmät auki ja vain annat sinulle aikaa olla? Ajatteletko? Jos, mitä sinä ajattelet?
Minä huomaan, että ajatukseni pyörivät usein sen ympärillä, miten voisin saavuttaa jotain. Ne pyörivät sen ympärillä, mitä voisin tehdä. Mikä olisi se oikea asia tehtäväksi. Hassuinta on, että kun kysyn mitä sitten tapahtuu kun saavutan sen mitä noissa ajatelmissa selvästi tavoittelen, lopputulos on aina jollain tapaa se, että sitten voin olla.
Eli minun täytyy mennä maailman ääriin ja saavuttaa asioita, jotta voin palata rauhassa siihen missä juuri nyt olen? Olemaan.
Kaikilla tuo mielen toiminta ja liike, joka siitä syntyy ei pyöri saavuttamisen ympärillä. Mutta jonkin ympärillä se pyörii valtaosalla meistä. Kysynkin, mitä se on sinun kohdallasi? Kun on tilaa, hiljaisuutta ja ei tekemistä, mihin suuntaan alat liikkua mielessäsi ja mihin kehosi haluaisi liikkua? Töiden äärelle, parisuhteesta huolehtimaan tai Tinderistä sellaista etsimään? Kodista huolehtimiseen?
Pohdin toisinaan sitä, että jos olisin ollut kykenevä olemaan tässä paikalla, tavoittelematta tietämättäni sitä jotain saavutusta, olisin saattanut saavuttaa elämässäni monenlaisia asioita. Se huvittaa. Olisin todennäköisesti menestynyt paremmin ystävieni kanssa, perheeni kanssa, harrastuksissani, työssäni, parisuhteessa ja haaveitteni suhteen. Kun olisin vain tasaisen mukavalla laadulla antanut niille itsestäni ja ollut paikalla sen sijaan, että olisin etsinyt sitä paikkaa, jossa voisin saavuttaa ja pyrkinyt onnistumaan.
Tunnistatko sinä sen, että elämäsi pyörii jonkin tietyn asian ympärillä ja että juuri tuo pakonomaisesti huomiosi nappaava asia estää sinua saavuttamasta sitä mitä kaipaat, vaikka uskot sen olevan juuri toisinpäin, että tuo asia tuo sen mitä kaipaat?
Jos tunnistat, heitetään ylävitoset. Se on jo iso askel, tunnistaa oma tilanteensa. Toivon, että katselet itseäsi, teet huomiota ja olet myötätuntoinen tekemiäsi huomiota kohtaan. Jokainen meistä tavoittelee sitä jotakin.
Kirjoitin tämän kirjoituksen kutsuakseni sinut mukaan tunnustelemaan asiaa kanssani. Persoonamme elämään kuuluu luontaisesti se, että se ohjautuu etsimään
sitä jotain tiettyä kokemusta (saavutus, rakkaus, täydellisyys, ainutlaatuisuus, voimakkuus jne.)
tietyllä tavalla
tietyltä elämän osa-alueelta korostuneesti (intiimi suhde, muut ihmissuhteet, ura, koti jne.)
Mitä selkeämmin havaitset, mihin persoonasi suuntautuu automaattisesti, sitä mahdollisempaa on sekä löytää ymmärrystä tälle omalle toiminnalleen että löytää laajempia mahdollisuuksia tuon täyttymyksen kokemiselle. Kun alamme ymmärtää mitä etsimme, voimme alkaa rakentavasti katselemaan eri tapoja sen toteuttamiselle.
Voitkin halutessasi ottaa kynän ja paperia ja kysyä mitä kokemusta sinä etsit, millä tavoin sinä sitä etsit sekä miltä elämän osa-alueelta sitä etsit?
Kun olet käyttänyt tähän tarpeeksi aikaa, voit kysyä millä muilla tavoin voisit tarjota itsellesi mahdollisuuden kokea tämän kokemuksen? Entä mitä täytyisi tapahtua, että voisit kokea sen mitä sinä kaipaat juuri nyt tässä hetkessä?
Kerroin sinulle aluksi siitä, että minussa on taipumus etsiä saavutusta. Kun tavoittelen saavutusta, olen kaikista lähinnä sitä kokemusta, etten saavuta. Koen sen johtuvan siitä, että minulta menee ohi tämä olemassaoleva hetki ja sen anti kun yritän saavuttaa jotain. Hauskaa on se, että kun vain olen läsnä ja seuraan inspiraatiotani kirjoittaa asiasta ja kutsua sinut mukaan, koen saavuttaneeni jotain.
Vedän tästä johtopäätöksen; kun huomioni on siinä, että haluan saavuttaa jotain, jään vaille saavutuksia. Kun huomioni on tässä ja elän elämääni hetki hetkeltä, saavutan asioita, jotka ovat minulle antoisia. Yksinkertaista, eikö!
Kurkkaa Aaron uutuuskirja Rohkea elämä, joka kertoo rohkeudesta elää omannäköistä elämää.
Elämän tarkoitukseksi riittää se, että olet olemassa, kuten aiemmin kirjoitin. Mutta mihin arvokas aika maan päällä kannattaa käyttää? Johonkin sellaiseen, joka saa sinut hehkumaan innostusta, iloa, rauhaa, merkityksellisyyttä. Tiedätkö jo, mitä se juuri sinulle merkitsee?
Mikä on luontaista juuri sinulle?
Ikigai on japanilainen, ikivanha käsite, joka suomentuu sanalla elämäntehtävä. Vaikka elämä on täyttä ilmentäessään itseään, kaikelle elävälle on luontaista ilmentää jotakin tiettyä nyanssia. Ei toki jäykästi vain yhtä, vaan soljuen ja moniakin asioita yhtaikaa hehkuen.
Luonnossa ilmentyy jämäkkyyttä, pysyvyyttä, sinnikkyyttä, juhlaa, värisävyjen harmoniaa, höyhenenkeveyttä, yllätyksellisyyttä, herkkyyttä. Kaikelle on ominaista olla juuri itselleen sopivalla tavalla olemassa.
“Fight what you want, but do not fight with your own nature.” sanotaan yhdessä lempikirjoistani, Universumien tomu -sarjaan kuuluvassa Philip Pullmanin teoksessa. Eli: “Taistele mitä vaan haluat, mutta älä taistele omaa luontoasi vastaan.”
Olet sellainen kuin olet. Vaikka voit muuttua elämäsi aikana paljonkin, älä tuhlaa aikaasi itsesi vastustamiseen. Jos olet kiharatukkainen ja nauravainen, olet varmasti ihana juuri sellaisena, eikä sinun kannata käyttää aikaasi hiustesi suoristamiseen ja hillittynä esiintymiseen. Mielesi ehkä haaveilee toisinaan siitä, että olisit toisenlainen, ja että silloin elämäsi olisi parempaa. Mutta:
Onnellisuus ei tule jahtaamalla, vaan hehkuu sisimmästäsi rajattomalla voimalla
Anna siis nauravaisen energiasi levittää iloa muille, jos se on sinulle luontaista. Tai jos olet hillitty ja ihanan rauhallinen, anna sen tyynnyttää kanssakulkijoitasi. Ole ihana oma itsesi, ja uskalla nauttia siitä.
Mikä sun ikigai on?
Minkä ilmentäminen on juuri minulle mielekästä? Mikä saa juuri minut hehkumaan? Mietin asiaa hetken, ja sydämestäni nousi spontaani vastaus: haluan inspiroida ihmisiä aitouteen, rohkeuteen ja elämästä nauttimiseen. Se ei tarkoita, että aina pystyisin elämään niin.
Toisinaan eksyn ajatusten ja tunteiden viidakkoon luullen, että ne ovat totuus ja onnellisuuteni tiellä. Välillä teen jonkin harjoituksen, jotta löytäisin taas todellisen itseni. Joskus vain olen, ja yhtäkkiä koen rauhan valtaavan olemukseni. Tästä voimasta lähtee kaikki aito minussa. Tämän voiman avulla teen asiat, jotka auttavat toisia.
Sisimpäsi on rajatonta rauhaa, rakkautta ja läsnäoloa. Miten se ilmenee juuri sinussa? Mikä saa sinut kokemaan mielekkyyttä, rakkautta ja virtaavuutta? Mikä saa sut hehkumaan suurinta mahdollista kauneutta, valoa ja rauhaa?
Löydät Mitran lempeät kirjat Sydämen seksi ja Meidän vuositästä.
Kirjoitan tässä postissa siitä, että aina unelmien tavoittelu tai suunnitelmien tekeminen ei ole parasta, mitä voit tehdä, kun vuosi vaihtuu. Parempi vaihtoehto voi olla satsata siihen perustaan, jolle unelmat voivat oikeassa kohtaa alkaa rakentua.
Halusin kirjoittaa tämän postin koska minulle on henkilökohtaisesti ollut käänteentekevää ymmärtää, että huonolle pohjalle on vaikea rakentaa mitään kestävää. Olen aina ollut luonteeltani sellainen, että uusien asioiden käynnistäminen ja visiointi on tullut luonnostaan. Viimeisen kerran yritin käynnistää unelmieni elämän rakentamista vuosien 2012 ja 2013 taitteessa. Törmäsin tuolloin kuitenkin sisäiseen ääneen, joka kertoi minulle, että tämä on jotain, jota olen jo kokeillut, ja se ei ole koskaan johtanut hyviin tuloksiin. Kysyessäni itseltäni mikä olisi parempi vaihtoehto, sain vastaukseksi perustan rakentaminen.
Nyt kuusi vuotta myöhemmin ymmärrän mitä kokonaisuudessaan halusin itselleni tuolloin sanoa. Unelmani ovat alkaneet rakentua todeksi sen kautta, että osaan olla läsnä, tiedän mikä on minulle ominaista, mitä syvästi haluan sekä millaisia haasteita ja vahvuuksia minulla on. Tänään tekemäni pitkäaikaiset suunnitelmat ovat aidon itseni toteuttamista ja samalla jotain, jonka kautta kosketus itseeni paranee entisestään.
Toivon, että posti antaa sinulle tilaisuuden kysyä, millä mallilla perustasi on. Toivon, että se tuo myös helpotusta siihen paineeseen, joka sanoo, että juuri nyt pitäisi pystyä parempaan, löytää se oikea suunta ja kyetä innostua monen muun tavalla sen unelmien elämän rakentamisesta.
Kokemuksen syvenevällä rinta äänellä halua sanoa, että sinun ei tarvitse kiirehtiä. Huolehdi perustastasi ja itsestäsi. Unelmat ja sinne vievät askeleet tulevat kyllä näkyviin sen kautta.
Millaiselle perustalle on hyvä rakentaa?
Jaan unelmat, visiot ja tavoitteet kahdenlaisiin. On niitä, jotka pyrkivät kuljettamaan pois tästä hetkestä kohti jotain parempaa. Ne perustuvat siihen, että tämä hetki ja se ihminen, joka sinä olet, eivät miellytä sinua.
Toinen ryhmä ovat ne, jotka perustuvat sille, että olet läsnä sen ihmisen kanssa, johon olet jo tutustunut tarpeellisessa määrin. Tulevaisuus, jota valitset luoda, on jotain, joka ilmentää ja vahvistaa parhaita puoliasi sekä kunnioittaa aitoja toiveitasi. Keskeistä on se, että unelmat ovat kosketuksissa kehosi, tunteittesi ja mielesi kanssa sen sijaan, että niillä pyritään pois siitä.
Saman asian voisin ilmaista myös niin, että ensimmäisen ryhmän unelmat ovat jotain, joka auttaa sinua saamaan tai olemaan jotain, jonka uskot täyttävän niitä kohtia itsessäsi, jotka ovat tyhjiä tai joita on hankala kohdata.
Jälkimmäisen ryhmän toiminta kumpuaa erilaisesta paikasta sen prosessin tuloksena, että olet uskaltanut kosketuksiin niiden vajavuuksien kanssa, joita itsessäsi on, kuten jokaisessa ihmisessä on. Olet uskaltautunut luomaan yhteyden itseesi ja nauttimaan siitä ihmisestä, joka olet.
Mitä perustan rakentaminen tarkoittaa?
Kahta asiaa.
Rakennat kyvyn olla läsnä ja kosketuksissa itsesi kanssa
Rohkeutta kohdata ja tutustua minuuteesi
Itseensä tutustumisen menetelmiä on niin monia, etten ryhdy luettelemaan niitä tässä. Löydät tämän sivuston kirjoittajien tarjonnasta lukuisia työvälineitä sekä läsnäolon harjoittamiseen että omaan minuuteesi tutustumiseen. Se mitä haluan painottaa, on valinta sitoutua tähän perustan luovaan prosessiin.
Olen varma, että elämässäsi tapahtuu paljon hyviä asioita, haastaviakin asioita sekä muutoksia sen myötä, että teet tämän valinnan. Oma kokemukseni on, että huolellinen perustusten valaminen johtaa myös siihen, että unelmasi saavat ajan kanssa oikeasti tilaisuuden toteutua. Kaikki tapahtuu ajallaan kun opimme kunnioittamaan sitä, missä olemme nyt.
Kurkkaa Aaron uutuuskirja Rohkea elämä, joka kertoo rohkeudesta elää omannäköistä elämää.
Oman elinvoiman käyttäminen sellaiseen, mikä sinua ravitsee ja kutsuu, on itsesi arvostamista käytännössä ja arjessa. Voit tietää, oivaltaa ja ammentaa vaikka millaisia elämänviisauksia, mutta elämää muuttaa lopulta vain lukkiutuneiden ajatus- ja toimintamallien murtaminen käytännön kautta. Kaikkea ei tarvitse mielessään ratkoa. Usein luulemme, että jos pohdimme, ajattelemme ja sisäisesti työstämme jotakin asiaa tarpeeksi, se muuttuu.
Olennaista on aloittaa. Aloita pienistä asioista
1.Käytätkö elinvoimaasi soutamiseen vai äyskäröimiseen?
Kun käytät elinvoimaasi hyvinvointiasi rakentavasti, keskityt pääosin mahdollisuuksiin ja sellaiseen mikä tuntuu hyvältä. Kun äyskäröit, elämänenergiaasi tuhlaantuu valittamiseen, selittämiseen, pelossa jumittamiseen, arvostelemiseen, juoruamiseen, tarpeettomaan odotteluun, vaatimiseen, syyttämiseen, kieltämiseen, hyväksynnän tavoittelemiseen, itsesi sivuuttamiseen ja uhriuteen. Silloin on usein olo, että elämä ja olosuhteet vievät sinua.
On olennaista tunnistaa, mihin elämänvoimasi kuluu. Jos olet tottunut siihen, että olosi on tyytymätön, iloton, jatkuvasti väsynyt tai intohimoton, olet tottunut siihen, että elämänvoimasi jollakin tapaa tuhlautuu. Kun elinvoima suuntautuu soutamiseen, sinulla on olo, että luot ja elät omaa elämääsi, iloiten ja turvassa.
2. Saat itse rakastaa sitä, mikä aiemmin jäi rakastamatta
Uhriutuminen on selviytymiskeino ja sen kohtaaminen itsessään on olennaista, jotta elämä voi todella tuntua hyvältä. Uhriutuminen saa alkunsa, kun jäämme jollain tapaa vaille tukea, ymmärrystä, läheisyyttä tai rakkautta, tai tulemme hylätyksi varhaisissa vaiheissamme. Elämme elämää odottaen, että saamme korvauksen kärsimyksistämme. Sisäinen vanhemmuus ja kypsyminen on sitä, että alkaa rakastaa haavojaan. Niitä kohtia, jotka eivät ole saaneet rakkautta. Haavoja ei tarvitse paapoa ikuisesti. Kun lakkaa odottamasta hyväksyntää tai sovitusta kärsimyksilleen, vapautuu jatkamaan matkaa.
Kun ravitset itseäsi, ravitset maaperää, jossa unelmasi kasvavat ja elämäsi puu kukkii
3. Uhmaa listoja ja nuupahdusta
Yleensä mieleen tulee välittömästi hirmuinen lista asioita, mitä pitäisi ensin tehdä ja miksi en nyt voi. Tuo lista on sisäistä arvottomuuttasi, joka hyökyy usein vikkelästi esiin, kun alat suunnitella hyvän tekemistä itsellesi. Kun toistojen kautta toimit hyvinvointiasi ravitsevalla tavalla, listat alkavat lyhetä ja huono omatunto hiipua. Itsensä hoitamista saattaa himmata myös se, ettei jaksa tai viitsi. Lykkää ja väistelee. Sekin on arvottomuuden tunnetta. Toisessa ääripäässä suorittaa ja paahtaa, toisessa pistää päätä pensaaseen. Lopputulos on sama: itsensä sivuuttaminen.
4. Valitse itsesi joka päivä
Kun itselleen oppii suomaan hyvää päivittäin pienten valintojen kautta, kasvaa kyky kohdata ja tukea itseään ihan kaikessa. Se levollistaa. Hyvän tekeminen alkaa muuttaa myös sisäistä puhetta ja auttaa pysähtymään omien tunteiden ja tarpeiden ääreen.
Kuinka ravitsen elämänvoimaani? / Harjoitus:
Kuulostele ja kirjoita.
Käytän elämänvoimaani äyskäröimiseen, kun…
Piiloudun tai pakenen…
Käytän elämänvoimaani soutamiseen, kun…
Elinvoimaisillani olen…
Elämänvoimani kunnioittamiseksi voisin enemmän…
Kun suot itsellesi hyvää, elämän hyvät jutut alkavat virrata
Kun alat kuunnella itseäsi intuitiivisesti, kontrolli elämässäsi alkaa hellittää. Et liho ja laiskistu, vaan sisäiset voimavarasi alkavat ohjautua yhä enemmän siihen, mikä sinulle tekee hyvää. Silloin vedät myös enemmän puoleesi sinua ravitsevia ja arvostavia asioita. Kun valintojesi pohjalla on itsekunnioitus ja itsesi kuunteleminen, elämäsi heijastaa sitä.
Kun alat tunnistaa mikä sinua ravitsee ja voimauttaa, tulee tilaa tehdä isompaa inventaariota elämässäsi. Millaisten arvojen ympärille elämäsi on rakentunut? Ilmentyykö arjessasi se, mikä sinulle on tärkeää? Kun elämäsi todentaa sinulle tärkeimpiä asioita ja koet levollisuutta, olet yhteydessä itseesi.
Vaikka elämässä on surullisia, haastavia tai ratkaisemattomia asioita se ei tarkoita, ettet voi kokea myös hyvää. Sinun ei tarvitse antaa elämään liittyvien tunteiden viedä sinua ja määrittää kokemustasi totaalisesti. Tämä on oman hyvinvointisi puolelle asettumista silloinkin kun elämä ei ole sellaista kuin toivoisit.
Lämpimästi tervetuloa voimauttavaan valmennukseen tai näkijäkonsultaatioon tästä.
Vaikka käsityksemme onnellisuudesta on yksi elämäämme syvimmin vaikuttavista asioista, erittäin harvoin pysähdymme todella miettimään, mitä onnellisuus on meille itsellemme. Paljon useammin mietimme kauppalistaa ja käytämme enemmän aikaa seuraavan lomakohteen valintaan.
Oletko onnellinen?
Tämä on tuttu kysymys, jonka varmasti olet kuullut ja ehkä itseltäsikin kysynyt. Mutta valitettavasti se on kysymys, joka johtaa helposti harhaan. Se saa meidät olettamaan, että onnellisuutta joko on tai sitten sitä ei ole, eikä ääripäiden välissä ole mitään.
Olenko onnellinen -kysymys laittaa vaakakuppiin sataprosenttisen onnellisuuden. Voinko siis sanoa olevani parisuhteessani onnellinen, jos aamulla töihin lähtiessäni pahoitin mieleni puolisoni kommentista, vaikka muuten yhteiselämä sujuisi mukavasti?
Jos löydämme pienintäkään epäilystä onnellisuutemme suhteen, saamme vastaukseksi “Ei. En ole onnellinen”, vaikka tuolta elämänalueelta saattaa löytyä paljon hyvää.
Entä jos sinulla onkin jo kaikki, mitä tarvitset onneen?
Minulle onnellisuus on vapautta olla oma itsensä.
Meissä jokaisessa asuu kaipuu elää elämäämme omana itsenämme ilman rooliasuja, naamioita tai pelkoja, ettei kelpaa tai ole riittävä. Ilman pelkoa tulla hylätyksi, torjutuksi tai vahingoitetuksi.
Miten helppoa elämämme olisikaan, jos tietäisimme olevamme aina hyväksyttyjä ja rakastettuja. Ei olisi tarvetta pyrkiä kohti kiiltokuvaminää, mutta emme piilottautuisi varjoommekaan. Kelpaisimme juuri näin ja olisimme täydesti omia itsejämme.
Et ole hyvä sen takia, millainen olet, miten toimit tai mitä teet, vaan olet hyvä, koska olet olemassa. Olemassaolosi tekee sinusta arvokkaan ja merkityksellisen. Sinulla ja sinun elämälläsi on merkitystä. Sinä ja sinun elämäsi olette kauniita.
Teksti perustuu Auli Malimaan kirjaan Onni asuu jo sinussa – 9 tapaa olla onnellinen. Sen avulla voit löytää oman persoonallisuustyyppisi ja sinulle parhaiten sopivat keinot lisätä onnellisuutta elämääsi.
Olen suorittanut “itseni rakastamista”, “eheytymistä” ja “henkisyyttä” ja “hyvinvointia” kuin mikäkin pieni eheytymis- ja hyvinvointinörtti. Oli tunne ja olo, että tässähän nyt todella tehdään matkaa eteenpäin ja oivalletaan ja eheydytään. Mutta miksi törmäsin silti aina samoihin pulmiin elämässä, miksi kerroin samoja tarinoita itsestäni (esimerkiksi että olen epävarma ja siitä seuraa tai on seuraamatta joitain juttuja), tai uskoin että voin kokea onnellisuutta ja levollisuutta vasta, kun jotkut tietyt asiat tapahtuvat? Miksi ei kuitenkaan ollut syvä hyvä olo ja levollisuuden tuntu?
Suorittaminen on sisäänrakennettua kulttuurissamme, koska tiedostamaton arvottomuuden kokemus on niin sisäänrakennettuna meissä. Hyvää oloa just minuna ei tarvitse ansaita mitenkään. Se ei ole tiettyjen toimien, edes tiettyjen henkisten tai kehollisten toimien takana. Usein me vaan uskotaan sen olevan kiinni tietyssä kundaliinijoogaharjoituksessa, oikeiden juttujen oivaltamisessa tai tietyn ruuan syömisessä. Koska tiedostamaton arvottomuus.
Elämässäni käynnistyi iso hyvän virtaus, kun hiffasin tämän: minun ei tarvitse eheytyä yhtään. Säröt kuuluvat minuun, koko reissuni rähjäisyys on osa sieluni viisautta ja kokemusta. Ei tarvitse ymmärtää, jotta voin antaa olla ja ottaa hyvää vastaan. Ei tarvitse muuttua, eikä tarvitse ponnistella oivallusten, ilojen ja nautintojen eteen. Mielen, joka on usein kiinni keskeneräisyyden, suorittamisen ja arvottomuuden juurissa, on tätä vaikea hahmottaa. Mieli tuputtaa: “kyllä nyt ei voi vaan pötkötellä täällä peiton alla, jos sä tänäänkin pötköttelet, sä laiskistut. Eli olet huono ja saamaton. Tai: kyllä nyt tarttis meditoida tai tehdä joogaharjoitus tai laulaa mantroja tai sauhutella salviaa tai maalata mandalaa, muuten et henkisty ja sun vibat viistää matalalla. Mun pitää ymmärtää miksi mua kohdeltiin niin tai näin, muuten en pääse eteenpäin.”
Mutta ei sielu ajattele noin, ihmisen arvottava ja lokeroiva mieli luulee, että pitää olla paketti kasassa, hirmu itsevarma ja tosi korkeissa viboissa, jotta voi olla hyvä olla.
Mitä jos itsestä huolehtiminen onkin sitä, että tekee sitä, mikä juuri tänään tuntuu ihanan lempeältä, hoitavalta ja itsestä huolehtivalta? Mitä jos juuri tuon ihana nautinnon lämpö onkin tie yhteyteen oman sielun kanssa? Mitä jos siihen väliin ei tarvita mitään muuta? Voi joogata ja voi maalata mandaloita ja lukea henkiskirjoja tai mitä vain jos se on kivaa, mutta ei se mitenkään välttämätöntä ole sielun kanssa supattamiseksi. Mitä jos onkin niin, että syvä hyvä olo ja levollisuus löytyy sieltä, mitä itselleen sallii nyt eikä sen kautta, mitä itseltään vaatii tai mitä kohti pyrkii?
Olen tullut elämässä syvään synkkaan itseni ja henkeni kanssa, kun olen lakannut suorittamasta minuna olemista. Ei olekaan tarvinnut muuttua tai tulla yhtään hyvinvoivammaksi. Ja siinä on hyvinvointini ja itsearvostukseni ydin. Tee sinä juuri niin kuin sinusta tuntuu! Pointtini ei ole aliarvioida tai arvostella mitään toimintaa vaan muistuttaa, että olennainen on jo valmiina sinussa. Ei minkään toimen tai ulkoisen jutskan takana.
Kokeile. Nauti, mehustele. Muista, että mahdollisesti esiin nousee syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa – ne on vain piilotettuja arvottomuuden tunteita jotka nousevat ylös ja kohdattavaksi silloin, kun et enää toimi niiden ajamana. Ne hiipuvat pikku hiljaa, kun ei enää toimi niiden (eli sen mielen pälätyksen ja vastustuksen ja vaatimusten mukaan). Samaan aikaan voi olla ihana, helpottava aloilleen laskeutuminen: “oi, mun ei tarvitse just nyt mitään. Saan olla vaan, ja nauttia olostani. Tai saan tehdä just sitä mikä musta tuntuu ihanalta ja nauttia siitä.”
Uskallatko arvostaa itseäsi niin paljon, että hoidat itseäsi sen mukaan mikä sinua oikeasti ravitsee sydänjuuria myöten eikä sen mukaan, mitä joku guru sanoo?
Lämpimästi tervetuloa löytämään SINUN sydämesi ääntä ja lempeyttä ITSEÄSI kohtaan rakastetulla, voimauttavalla verkkokurssilla Olet parasta, mitä sinulle on tapahtunut. Se alkaa 21.1. ja kestää 5 viikkoa. Voit jälki-ilmoittautua kurssille 31.1 asti. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaantäällä.
