Sivu 213 – Hidasta elämää

Älä pyri eroon huonoista tavoista vaan luo uusia hyviä sellaisia – muutos sujuu parhaiten pehmeästi ujuttamalla

Älä pyri eroon huonoista tavoista vaan luo uusia hyviä sellaisia!

Onko sinunkin mielessäsi ”hyvinvointi”-sanasta alkanut pikkuhiljaa muodostua pikkuinen kirosana? Tiedätkö ihmisiä, jotka jatkuvasti lopettavat yhden itselleen huonon asian tekemisen, tai aloittavat elämäntaparempan – uudelleen ja uudelleen? Yleensä näihin remontteihin kuuluu kaksi klassista osaa:

jonkun asian lopettaminen, tai
jonkun uuden asian tekemisen aloittaminen

On sitten kysymys henkisestä tai fyysisestä hyvinvoinnista, on tietenkin totta, että näiden parantaminen vaatii hyödyllisten asioiden vallalla oloa elämässä. Ongelmaksi tähän pyrkimisessä tahtoo monesti muodostua se, että keinot tähän pääsemiseksi useissa tapauksissa sotivat itseään vastaan – ja lopputulos on totaalisesti omaan hyvinvointinsa miettimiseen väsähtänyt kansalainen, joka jatkuvasti palaa urakassaan lähtöruutuun.

Ota oppia radiosta

Uusia tapoja voi oppia – hyvä uutinen, eikö niin? Tai paremminkin, uusiin tapoihin voi totuttautua. Jos siis haluat muuttaa esimerkiksi elintapojasi terveelliseen suuntaan, ota oppia radiokanavista!

Radioasemien musiikkikanavat ovat jo kauan tienneet, miten ihmiset saadaan kuuntelemaan (ostamaan) uutta biisiä. Yksi yksinkertaisimmista tavoista buffata uutta kappaletta yleisölle, on ns. voileipämetodi. Yksinkertaisuudessaan, tuntematon kappale (josta on päätetty tehdä hitti) soitetaan yleisölle tuttujen kappaleiden väliin soittolistassa, ja tätä jatketaan niin kauan, että uudestakin kappaleesta tulee tuttu, ja sen myötä hitti. Helppoa!

Voileipätapoja

Uusien tapojen opetteleminen (tuttuuden rakentaminen) vie aikaa. Jos haluat tehdä tämän tehokkaasti, ÄLÄ pakota itseäsi toistamaan uutta tapaa, on sitten kysymys salaatin syömisestä tai puolisosi paijaamisesta. Totuta itsesi mieluummin uuteen asiaan, ja on aivan varmaa, että uudesta jutustasi tulee tapa. Tavat rakentuvat, jotteivät aivosi rasittuisi liikaa jatkuvan päätöksenteon kourissa, joten mieluummin kuin stressaat ja pakotat itsesi koko ajan tekemään uutta asiaa, olisi loogisempaa ujuttaa uusi hyvä asia päivittäiseen elämääsi niin että siitä tulee tapa. Katsotaanpas esimerkkiä!

Salaattipöytä

Minulla on tapana pakottaa perheeni kuuntelemaan huonoja vitsejä. Omiani. Suurin osa näistä siis on ihan omassa päässäni kehitettyjä, ja ne huvittavat lähinnä minua. Muita saattaa huvittaa lähinnä se, että minua huvittavat omat huonot vitsini.

Oli miten oli, yksi näistä on salaattipöytäläppä. Päätin aikoinaan, että nyt on alettava syödä enemmän vihanneksia, koska poikamiesaikana ruokaosasto muuttuu helposti älyttömän yksitoikkoiseksi ja ei-niin-kattavaksi. Aloitin tämän touhun ihan onnistuneesti, ja aloin tietenkin kiduttaa aikuisia muksujani puhumalla siitä, kuinka olen alkanut tehdä salaattipöytiä kotona. Luonnollisesti, minun poikamiesversioni salaattipöydästä on tosi käytännönläheinen – aina kun aloin tehdä ruokaa, otin jääkaapista tiskipöydälle laatikon tomaatteja, salaattia jne. ja söin niitä siitä samalla kun tein ”oikeaa” ruokaa. Nerokasta.

Tässä sinällään ei ole mitään spektaakkelimaista tai uutta ja jonkun hyvän ruoan rakastajan mielestä kuulostaa takuuvarmasti karmealta, MUTTA. Ujuttamalla vihannekset kahden totutun asian, nälän tunteen ja raskaamman ruoan väliin (helpolla ja nopealla tavalla), olin hyvin nopeasti siinä tilanteessa, että joka kerran kun ajatus syömisestä tuli mieleeni, aloin haluta myös vihanneksia. Ja tämä toimii kaikessa.

Harjoittelua, ei pakottamista

Tapamuutokset vievät vähän aikaa mutta tee itsellesi ja ympäristöllesi palvelus, ÄLÄ yritä pakottaa niitä. Tee muutos mieluummin pehmeästi ujuttamalla, eli sijoittamalla uusi tapa pienenä palana kahden toiminnon väliin, joita olet jo tottunut tekemään.

Eli seuraavaksi: alahan miettiä, mistä tavasta sinulle olisi nyt eniten hyötyä ja mitä haluat sillä tavalla korvata. Seuraavaksi etsit sen raon, johon pieni hetki tätä uutta tapaa mahtuu ”vahingossa” kahden olemassa olevan väliin. Kun hetken aikaa tietoisesti toistat uutta juttuasi vanhojen välissä, alat automaattisesti tehdä sitä ja oho – sinulla on uusi tapa! Kuinka kauan tämä sitten kestää? Riippuu tapauksesta ja asiasi kompleksisuudesta mutta huomaat kyllä muutoksen todella pian. Tai siis, yksi päivä vaan huomaat tekeväsi uutta juttuasi, ja siitä on tullut sinulle hyvä tapa.

Pahat tavat

Mites sitten, kun haluatkin luopua jostain pahasta tavasta? On sitten kysymys tupakanpoltosta tai kynsien pureskelusta, myös sinua haittaavat tapasi ovat usein enemmänkin juuri TAPOJA, eivät niinkään addiktioita tai oloasi oikeasti helpottavia juttuja. Usein ainoa positiivinen asia, jonka näiden toistamisesta saat, on valheellinen turvallisuudentunne, kun annat automaatioiden toimia sen sijaan että tietoistesti tekisit, tai olisit toistamatta tapaasi.

Tavat yleisesti ovat niin vahvoja automaatioita, että kenenkään ei kuuluisi viisastella sinulle tahdonvoiman puutteesta, jos sinulla on vaikeuksia muuttaa niitä. Edes sinun itsesi on aivan turha tuskailla jämäkkyytesi puutteesta, sillä muutos ei vaan yksinkertaisesti tapahdu napsauttamalla sormia. Suosittelisinkin, että jos haluat jostain tavastasi luopua, opeta tämäkin itsellesi rauhassa ja pehmeästi yllä olevan metodin kautta, MUTTA:

Jos nyt haluaisit luopua vaikkapa tupakasta tai siitä kynsien pureskelusta, aloitapa vaikka tässä järjestyksessä:

keksi joku positiivinen asia, jota haluat alkaa tehdä – vaikka porkkanan syöminen tai punnertaminen
lähde alkuun siitä, että joka kerta kun menet tupakalle tai alat pureskelemaan, syöt ensin vaikka puolikkaan porkkanan (tai punnerrat viisi kertaa)
mene vapaasti sinne röökille, tai pureskelemaan kynsiäsi. Nimenomaan – mene tietoisesti, oikein asiaksesi tekemään tätä.
eristä tupakanpoltto tai kynsien järsiminen kaikesta muusta toiminnasta. Älä siis plaraa puhelintasi, älä puhu kenenkään kanssa, älä juo kahvia tai mitään muutakaan samalla. Keskity siihen yhteen asiaan mitä teet, ole läsnä vaikkei asia varsinaisesti olisi hyödyllinen.
jatka niin kauan, kun olet valmis, ja palaa siihen mitä ikinä olitkaan tekemässä.
Toista ihan joka kerran, kun mielesi alkaa tehdä niitä kynsiä tai tupakkaa.
ÄLÄ kanna huonoa omatuntoa tupakoinnista tai kynsien syömisestä, jatka vaan molempia tapoja

Ennen kuin huomaatkaan, olet kehittänyt automaation porkkanasta tai punnertamisesta huonomman tapasi yhteydessä. Anna asialle aikaa, ja siinä vaiheessa, kun huomaat että alat kaivata punnerrusta tai porkkanaa ennen kynsiä tai tupakkaa, alkaa olla lähellä se aika, kun olet melkein valmis luopumaan vanhasta tavastasi. JATKA näiden molempien tekemistä tässä vaiheessa, tämä on erittäin tärkeää. Pienen ajan kuluttua nimittäin tulet huomaamaan, että olet jo saanut palkkiosi pelkästä porkkanasta tai punnerruksista (tai mikä ikinä se positiivinen juttu onkaan), ja voit alkaa pikkuhiljaa myöntää itsellesi, ettei sitä toista tapaa oikeastaan enää tarvitakaan.

Dear Diary….

Tapamuutosten harjoittelussa yleisesti on hyvä muistaa, että näissä toteutuu hyvin yksinkertainen mekaniikka, karkeasti jaettuna:

ärsyke (jokin, joka aiheuttaa halusi saada palkkio)
toiminta (tapa jota toistat saadaksesi palkkion)
palkkio

Näitä kolmea tutkimalla ja nimenomaan toimintaa muuttamalla saa hyviä tuloksia, HARJOITTELEMALLA.

Näiden kolmen tutkimisessa voi auttaa esim. päiväkirjan pitäminen. Tapapäiväkirjan tai mikropäiväkirjan pitäminen voi olla se silmät avaava apuväline, jolla ehkä helpoiten löydät syyt touhuamiseesi, ja pystyt siten helpoiten muuttamaan sitä. Jos aihe kiinnostaa, ota yhteyttä (ville.virmajoki@lyhytterapia.com), tai odottele että jossain vaiheessa kirjoittelen tästäkin aiheesta blogissani tai juttelen asiasta podcastissani täällä.

Älä pakota, harjoittele!

Kesä on hyvää aikaa oman pään tuulettamiselle ja keventämiselle – vaikkapa valittamisesta luopumiselle

Hyvä elämä edellyttää energioiden suuntaamista palvelemaan itselle tärkeitä asioita. Omia unelmia. Tuhlaamme kuitenkin voimiamme ja aikaamme holtittomasti kaikenlaiseen turhaan. Esimerkiksi valittamiseen.

Kukaan meistä ei ole syntyessään valittaja. Valittaminen on opittua.

Liian kuuma, kylmä, kuiva tai sateinen sää. Kumppanin puute tai kumppanin kummallisuudet. Rypyt, vatsamakkarat, kuiva iho, rasvainen iho, rako hampaiden välissä, ulkonevat korvat ja vaatekaappi, jossa ei ole koskaan kerta kaikkiaan mitään päälle pantavaa. Oudot naapurit, liikenteessä törttöilevät muut, liian hidas kaupan kassa jne.

Valitusosastoon kuuluu tavallaan myös kaikkien tekemistemme marttyyrimäinen luettelointi (huokailujen säestämänä) lähellä oleville (puoliso, lapset, työtoverit). Miten kukaan muuten huomaisi, mitä kaikkea onkaan tullut tehtyä. Miten olemme raataneet.

Tuttua ja harmitonta?

Siltä äkkiseltään vaikuttaa, mutta valitettavasti ei niinkään harmitonta.

Valittaminen paisuu, paksuuntuu ja sitkistyy kuin pullataikina, kun sille antaa huomiotaan. Siitä voi tulla kroonista, sillä aina löytyy valittamista, epäkohdathan eivät maailmasta lopu. Lopulta voi käydä niinkin köpelösti, ettei löydä enää mitään, mistä saisi ja voisi nauttia.

Kroonistumisen lisäksi syvissä vesissä ollaan silloin, kun valitetaan siitä, ettei elämä ole antanut itselle voimia ja mahdollisuuksia olla se, mikä on ja tehdä sitä, mitä haluaisi. Toteuttaa omia unelmia. Siitä, tästä ja tuosta syystä. Selityksiä löytyy.

Valittaminen

1. On koukuttavaa. Se ruokkii itse itseään synnyttäen valituskierteen. Kroonisen valittajan aivot reitittyvät vaivihkaa niin, että ajatukset kulkevat kuin itsestään pinttyneitä reittejä.

2. Surkastuttaa hippokampusta, joka on vastuussa mm. muististamme. Kun hippokampuksen volyymi pienenee, aivot vanhenevat ja muisti huononee.

3. Nostaa stressitasoamme ja sen myötä sairastumisriskiä.

4. Sabotoi hyvän. Valittajan on vaikea ottaa vastaan mitään hyvää, koska hän on opettanut mielensä suhtautumaan kaikkeen kielteisesti.

5. Syö aikaa ja energiaa.

6. Ei paranna asioita, jotka ovat valituksen kohteina.

7. On raskasta muille ihmisille. Krooninen valittaja kuluttaa lähellään olevienkin energioita.

8. On usein tekosyy siihen, miksi ei voi muuttaa elämäänsä paremmaksi.

Omien unelmien toteuttaminen vaatii pysähtymistä, tietoisia valintoja ja keskittymistä oikeisiin asioihin. Irtipäästämistä turhista energiasyöpöistä. Viisasta luopumista.

Kesä on hyvää aikaa tuulettaa ja keventää myös oman pään jumiutunutta ja pölyttynyttä sisältöä. Mitä, jos päättäisit ryhtyä itsesi tai kavereidesi kanssa kesätalkoisiin ja opetella luopumaan turhasta valittamisesta?

Kun suuntaat suhtautumistasi myönteiseksi

1. Parannat omaa ja läheistesi elämänlaatua.

2. Vedät puoleesi myönteisiä ihmisiä.

3. Olet energisempi ja onnellisempi. Kehosi biljoonat solut muuttuvat elävämmiksi ja voit kokonaisvaltaisesti hyvin.

4. Aikasi ja energiasi riittävät tekoihin, joita unelmiesi – Sun Juttusi – toteuttaminen edellyttää.

5. Itseluottamuksesi ja luottamuksesi hyvään kasvavat.

6. Löydät ratkaisuja sille, miten ja miksi jokin juttu toimii, sen sijaan että kehittelisit kaikkia mahdollisia syitä (peitetarinoita), joiden vuoksi jokin ei muka toimi sinun kohdallasi.

7. Aivosi reitittyvät uudelleen. Mitä enemmän ruokit aivojasi myönteisillä asioilla, sen enemmän synnytät hyviä ajatuksia. Syntyy hyvien ajatusten kierre.

8. Olet vastustuskykyisempi stressin ja sairauksien suhteen.

Valittamisen välttely ei ole aina kovin helppoa. Joskus ”rakentavalle” valittamiselle on jopa oma paikkansa. Ei siis kannata syyllistää itseään pienistä valitusryöpsähdyksistä. Kunhan pitää huolen, ettei valittaminen koukuta koko kättä, jos sille satunnaisesti ojentaakin pikkusormensa.

Haasta omia asenteitasi

1. Ota kulloinenkin valituksesi kohde kädellesi ja punnitse, onko asia todellakin tosi. Ole itsellesi rehellinen. Jos valituksesi on turhaa, päästä se menemään. Puhalla kesätuuleen.

2. Kun tyytymättömyys ja halu valittaa pulpahtavat mieleesi, pysähdy ja kysy itseltäsi, mitä asiaa elämässäni vältät kohtaamasta. Tiedosta myös, että tyytymättömyyden syy on sisälläsi.

3. Korvaa tyytymättömyys kiitollisuudella. Etsi tietoisesti asioita, joista saat olla kiitollinen. Mitä enemmän vahvistat kiitollisuutta, sen enemmän saat edelleen aiheita kiitollisuuteen.

Kokeile vaikka kahden viikon kiitollisuuskuuria. Kirjoita joka ilta ylös päivän kiitollisuuden aiheet.

4. Vietä aikaasi myönteisten ihmisten seurassa. Energiat tarttuvat. Kielteinen valitettavasti paljon herkemmin kuin myönteinen.

5. Älä vastusta valittamista, ole myönteisyyden puolella. Vastustaminen ei toimi, ei myöskään myönteisyyden väkisin puristaminen – suorittaminen. Myönteisyyden puolella oleminen toimii.

6. Keskity asioihin, joista innostut.

Oma tavallinen elämäni on oikeastaan unelmaelämää – kun vain muistaisin olla kiitollinen

Miten olenkaan kuvitellut minulla olevan vaikeuksia pärjätä ja pääni on pyörittänyt levottomia ajatuksia sekä stressini kiihtynyt, vaikka minua ei oikeastaan kukaan uhkaa. Katsoin dokumenttia Isis -järjestöstä ja havahduin; minulla ei oikeasti ole mitään suurta hätää. Olen onnenkansalainen. Kuljen kukkien reunustamaa tietä verrattuna moniin fyysistä kärsimystä, häpeää ja kidutusta kokemaan joutuviin ihmisiin.

Minulla on terveyttä, vaikka pelkoni välillä hengitystäni lamaannuttavat. On helpottavaa tietää pelkojen johtuvan yleensä mielestä ja ajatuksista. Minua ei kukaan uhkaa aseella, karhut ja leijonat eivät ole minulle vaaraksi, eikä minua pakoteta seksiin.

Elän unelmaelämää verrattuna moniin kärsiviin ihmisiin, vaikka pelkään rahojeni loppuvan ja ihmisten pitävän muista enemmän kuin minusta. Tiedän, että yhteiskunta, ystävät ja sukulaiset pitävät minusta huolta vielä silloinkin, jos vaikka rahani oikeasti loppuvat. En joudu katukaupan uhriksi.

Vaikka tiedostan, että minulla on kaikki periaatteessa hyvin, pelkään kuolemaa. En kuitenkaan ole kuollut, vaan minulla on tämä elämä. Ei kannattaisi hukata sitä murehtimiseen, vaan elää täysillä.

Silloin kun tajuan, tunnen halua hyppiä sateessa ja palvoa tähtiä – niin hyvältä tuntuu elämä hetken ilman pelkoa.

Ihan tavallinen elämä on hieno lahja. Elämä, jossa on paljon ilon aiheita ja suurimmat kauhut ovat naurettavia verrattuna niiden ihmisten kokemuksiin, joita pahoinpidellään. Olen onnellisten tähtien alla syntynyt – enkä aina muista sitä.

Joskus tunnen kutkuttavaa odotuksen tunnetta tulevaisuuden pienistä asioista. Minulla on oikeus kouluttautua, tasa-arvoiset mahdollisuudet sekä hyvin toimiva yhteiskunta ympärilläni. Minulla on hyviä läheisiä ihmissuhteita. Olen rakastettu.

Osaisinpa olla kiitollinen tähdistäni.

Koetko sinäkin maailmantuskaa? 6 + 1 tapaa helpottaa ahdistusta

Lisääntyvä tietoisuus maailman eriarvoisuudesta, huoli ilmastonmuutoksesta, järkyttävät uutiset läheltä ja kaukaa saavat toisinaan aikaan niin voimakkaita tunteita, että tekee mieli laittaa silmät ja korvat kiinni ja rakentaa itselleen pumpulista pesä. Kuulostaako tutulta? Mitä herkempi ihminen on kyseessä, sitä kovemmin maailmantuska voi päästä ihon alle. Kärsimyksestä ei kuitenkaan ole hyötyä kenellekään, kaikkein vähiten ihmiselle itselleen.

Sen sijaan, että antaa ahdistuksen vallata mielensä ja oman elämänliekkinsä hiipua maapallon kokoisen taakan alle, on keinoja, joilla voi helpottaa omaa ahdistusta ja saada olonsa tuntumaan kaikessa pienuudessaan hyödylliseltä.

Tässä 6 tapaa, joilla voit helpottaa maailmantuskaa:

1. Kanavoi surun, vihan ja epätoivon tunteet toimintaan. Kaikista pahimmalta voi tuntua avuttomuus. Se tunne, kun näet ympärilläsi kasvavaa tuskaa ja kärsimystä, mutta et voi itse tehdä mitään. Onneksi tuohon tunteeseen ei tarvitse jäädä, sillä on olemassa monia tapoja auttaa. Voit esimerkiksi toimia vapaaehtoisena, osallistua kansalaisaktivismiin, antaa omastasi keräyksiin tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi.

Suomessa on paljon erilaisia järjestöjä ja yhdistyksiä, joiden kautta lähes jokainen voi löytää itselleen mielekkään tavan parantaa maailmaa. Yleensä se, joka antaa omasta ajastaan, kokee myös saavansa moninkertaisesti takaisin.

2. Keskity arjen pieniin, hyviin tekoihin. Aina toiminnan ei tarvitse kohdistua maailman suuriin epäkohtiin. Voit osoittaa välittämistä tarjoamalla apua läheisillesi tai tekemällä pieniä hyviä arjen tekoja – auttaa naapurin mummoa kauppakassien kanssa, kerätä roskia luonnosta tai avata suusi silloin, kun näet jonkun toimivan epäkunnioittavasti toista kohtaan. Kun keskität huomiosi välittämiseen, lähimmäisen rakkauteen ja hyviin tekoihin, vahvistat samalla luottamusta siihen, että omalla toiminnallasi on väliä.

3. Mieti, miten voit omassa elämässäsi ilmentää sinulle tärkeitä arvoja. Sen sijaan, että annat tietoisuuden maailman tilasta lamaannuttaa sinut, mieti, miten voisit omassa elämässäsi toimia sinulle tärkeiden arvojen puolesta. Minkälaisia pieniä arjen valintoja sinä voisit tehdä? Miten voisit omilla teoillasi edistää sellaisia arvoja, joita maailma mielestäsi kaipaa? Voit myös lähestyä asiaa omien kykyjesi ja intohimosi kautta. Mitä hyvää sinä voisit tuoda ympärillesi? Mitä sinä voisit antaa maailmalle vastapainoksi? Kun lähestyt asiaa hyvän tekemisen kautta, tulet pian huomaamaan, että hyvä lisääntyy ympärilläsi.

4. Suojele itseäsi liialta informaatiolta – varsinkin, jos olet herkkä. Sinulla on oikeus suojella itseäsi liialta kuormitukselta. Sinun ei ole pakko lukea uutisia ja olla perillä kaikista maailman tapahtumista. Se ei tee sinusta huonompaa ihmistä. Uutispaasto voi auttaa sinua palaamaan takaisin sisäiseen rauhan tilaan. Sellaiseen olotilaan, josta käsin sinulla on enemmän annettavaa itsellesi, läheisillesi – ja kaikille ympärillä oleville.

5. Vapauta itsesi syyllisyydestä. Vaikka olisit syntynyt etuoikeutettuun asemaan, se ei tee sinusta syyllistä maailman epäkohtiin. Sinun ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa siitä, minkälaiset pelikortit elämä on sinulle antanut. Maailma ei myöskään parannu sillä, että kiellät itseltäsi mahdollisuuden onneen. Sen sijaan voit miettiä, mitä hyvää voisit tehdä elämässäsi niillä resursseilla, jotka sinulle on annettu. Miten voisit käyttää taitojasi ja osaamistasi muiden ihmisten hyväksi, lähellä tai kaukana?

6. Anna itsellesi aikaa kohdata omat taakkasi. Joskus oma kohtaamaton suru voi johtaa siihen, että olet herkempi kantamaan myös ulkoapäin tulevaa kärsimystä mukanasi. Anna itsellesi aikaa kohdata kaikki se, miten elämä on sinua kuormittanut. Vaikka maailmassa on isompiakin epäkohtia, on tärkeää, että myös oma surusi tulee nähdyksi ja kuulluksi.

+ 1. Muista, että sinä et voi auttaa kaikkia. Keskity niihin asioihin ja teemoihin, jotka tunnet sydämessäsi tärkeiksi ja joihin sinulla on eniten annettavaa.

Miten säilyttää hyvä lomamieli, kun säät eivät suosi? 3 vinkkiä

Laukut on pakattu veneelle lähtöä varten. Katson sääennustetta ja seuraavalle kymmenelle päivälle luvataan todella epävakaista, sateista ja viileää. Miten säilyttää hyvä lomamieli, kun säät eivät suosi?

Kun olemme koko talven viettäneet vähässä valossa, on ihan luonnollista, että kesältä toivomme aurinkoa. Ajatus leppoisista päivistä lämmön hivellessä ihoa tuntuu juuri ansaitulta palkinnolta talven pakerruksen jälkeen. Useimman mielestä hyvän ja onnistuneen kesäloman ensimmäinen edellytys on aurinkoinen ja lämmin kesäsää. Mutta samalla kaivamme itsellemme kuoppaa. Anthony de Mello sanoo hyvin kirjassaan Havahtuminen, että ehdollinen onnellisuus tuottaa aina kärsimystä.

Jos hyvän loman ja lomamielen edellytyksenä on loistavat lomakelit, niin aivan loogisesti tuota säätöä noudattaen alitajuntamme saa mielialamme laskemaan yhtä nopeasti lämpötilan kanssa. Odotuksillamme olemme ohjelmoineet aivomme tuottamaan harmistusta ja ärtymystä aina, kun vilkaisemme ulos epävakaiseen kesäsäähän.

Valitettavasti säätiloihin emme voi vaikuttaa. On jo tarpeeksi kurjaa, että joudumme kesällä turvautumaan fleeceihin ja sadevaatteisiin, mutta sadattelemalla tai surkeuteen vaipumalla huonon sään takia annamme alitajuntamme lisätä monikertaisesti säätilan tuottamaa harmia. Niin kauan kun taistelemme säätilaa vastaan, mielemme toimii onnellista oloa ja hyvää ja onnistunutta lomaa vastaan.

Miten saada mieli toimimaan onnellisen olon puolesta?

Jotta säätila ei vaikuttaisi kielteisesti mielialaamme, meidän täytyy purkaa linkki lomasään ja onnistuneen loman väliltä.

1. Joka kerta kun huomaat harmittelevasi lomasäätä, onnittele itseäsi. Sait alitajuntasi kiinni itse teosta. Voit mielikuvaharjoitteena katkaista linkin – vahvuudesta riippuen saksilla, sivuleikkureilla tai tongilla – sään ja loman onnistumisen väliltä. Päätä, että mielialasi on täysin riippumaton keleistä.

2. Mieti, mitkä asiat lomassasi ovat sinulle ne kaikista tärkeimmät.

Ehkä lepääminen kovan työputken jälkeen. Mitkä ovat sinun tapasi levätä? Mitä niistä voit toteuttaa ilman auringonpaistetta?
Ehkä läheisimpien kanssa yhdessä oleminen. Minkälaisia yhdessäolon tapoja voitte toteuttaa myös sadesäällä?
Ehkä kesätapahtumiin osallistuminen. Mikä tapahtumissa on sinulle tärkeintä? Uuden kokeminen? Ystävien tapaaminen? Kulttuurista nauttiminen? Millä tavoin voisit toteuttaa sinulle tärkeimmät asiat myös viileämmällä kelillä?
Ehkä ulkona luonnossa liikkuminen. Millä tavoin varustautuneena voisit nauttia sateisesta luonnosta?
Ehkä jokin muu asia. Mikä se onkin, kysy itseltäsi, miten mahdollistat sen parhaalla mahdollisella tavalla säällä kuin säällä.

3. Kun sade vihmoo, pyri tekemään päivästä jotenkin erityinen. Voisitko jopa juhlistaa sitä? Mieheni usein muistelee, että hänen lapsuudessaan aina sadepäivänä kesämökillä paistettiin räiskäleitä. Ja nuo päivät ovat painuneet hänen mieleensä erityisen hyvinä herkkuhetkinä. Itse rakastin lukea kirjoja navetan vintillä ja kuunnella sateen ropinaa kattoon. Jo lapsena oivalsin noiden hetkien auvoisen kiireettömyyden.

Mitä erityisen mukavaa sinä voisit tehdä sadesäällä? Tanssia? Katsella elokuvia? Laulaa karaokea? Leipoa pullia? Maalata vesivärellä?
Juuri lomallasi sinulla on aikaa toteuttaa kivoja tai hassuja juttuja, joita arkipäivien järkevyydessä ei tule tehtyä. Kun annamme sadehetkille mahdollisuuden, ne voivat olla lomamme antoisimpia ja rentouttavimpia tuokioita. Todella onnellisia kesäpäiviä.

Lisää mielenhallinnasta voit lukea myös kirjastani Onni asuu jo sinussa – 9 tapaa olla onnellinen

Rakkaus saattaa saapua elämääsi juuri silloin, kun sitä vähiten odotat

Kesän piti olla seesteinen ja työntäyteinen. Kirjoitushommia, metsäretkiä uudella kotiseudulla ja rantajoogaa auringossa. Matka Tallinnaan ja valmistautumista syksyn pitkään reissuun. Ei mitään järin yllättävää tai varsinkaan järisyttävää. Olin sairastellut kevään ja akkuja piti ladata ja olla rauhakseen.

Kirjoitan itse monesti siitä, miten asioita tapahtuu kun niitä lakkaa odottamasta. Luottamus saapuu kun uskaltaa karistaa pelon harteiltaan. Ja kun joku erityinen saapuu elämään, sen kyllä tunnistaa ja tietää. Ihminen ja elämä vie jalat alta eikä tarvitse edes miettiä kannattaisiko hommaa kokeilla vai olisiko joku muu vielä tulossa.

NIIN ÄKKIÄ SE SAAPUU

Siinä hän yhtäkkiä seisoo

Punaista päällään viittoo luokseen

Hymyssä jotain tuttua

Näinkö äkkiä se lopulta käy?

Niinkö yllättäen vanha päättyy?

Miten monta iltaa vietinkään kaivaten

Miettien rakkauden värejä

Murehtien punaisia paitoja, joita en koskaan näkisi

Johanna Elomaa/Suuria hetkiä

Kun mietin jälkikäteen asioita, jotka ovat muuttaneet elämääni eniten ja olleet käänteentekeviä risteyksiä työssä tai rakkaudessa, ne kaikki ovat avautuneet eteen yllättäen ja odottamatta. Silloin kun suunnitelmat ovat olleet ihan toisaalla.

Eräs tuttu sanoi minulle jokin aikaa sitten, että meillä kaikilla on elämässämme omat korttimme. Että hänellä oli kortti, johon kuuluivat lapset ja perinteinen perhe, minulla taas kortti, jossa pääsin toteuttamaan asioita, joita perheellinen ei voisi luultavasti tehdä. Ja että heidän kaikkien perheellisten puolesta minun täytyi käyttää oma korttini mahdollisimman hyvin ja olla siitä kiitollinen. Hän tekisi samoin omien korttiensa kanssa.

Ajatus oli ihana ja jotenkin lohdullinen. Tiesin, että minulle oli jaettu hyvät kortit huolimatta siitä, ettei niihin kuulunut parisuhdetta tai perhettä. Ja minä lupasin käyttää omat korttini niin hyvin kuin taitaisin.

Kesällä tapasin kuitenkin yllättäen ihmisen, jonka kautta oivalsin, että itselleen jaetut kortit voivat joskus vaihtua. Että elämä saattaa äkkiä ojentaa uuden kortin, joka on yllättävä ja ihan erilainen kuin aiemmat. Silloin saattaa miettiä, miten se sopii jo kädessä oleviin kortteihin. Menevätkö värit tai järjestys sekaisin. Miten tässä näin kävi?

Sitten saattaa huomata, että uusi kortti tukeekin jo olemassa olevia. Se sopiikin joukkoon. Ja vähän uudelleenjärjestelemällä se voi tarjota parhaimmillaan täyskäden. Tilanteen, jossa elämä pääsi yllättämään kertaheitolla.

P.S. Muista nauttia elämästä ja tästä hetkestä. Älä murehdi liikaa tulevaa. Jokin erityinen ja yllättävä tekee jo matkaa luoksesi.

TASAVERTAINEN RAKKAUS

Rakkaus on kärsivällisyyden koettelija

Se tulee, kun toivosta on ehtinyt vähän jo luopua

Yksin päättänyt selvitä

Se saapuu, kun itse on täysi ja kokonainen

Silloin se tulee rinnalle

Tasavertaiseksi toista tukemaan

Johanna Elomaa/Suuria hetkiä

Runot on poimittu kirjasta Suuria hetkiä – viisautta ja voimaa elämän taitekohtiin, josta löytyy oivaltavia tarinoita, ajatuksia Rakkaudesta, Ilosta, Surusta ja Voimasta – sekä uusista aluista.

Kuka saa omistaa rakkauden? – Rakkaus on ihmisyyden kysymys, ei sukupuolikysymys

Todellisuutta koskeva ymmärryksemme on täynnä uutta, vanhaa ja lainattua. Toisin kuin monesti oletetaan, historia ei ole ainoastaan kauniisti avautuvaa suurempaa kirkkautta, mutta myös tempoilevaa sattumanvaraisuutta, jossa kivettynyt ja virtaava kohtaavat. Näin on myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia koskevien kysymysten kohdalla.

Homoseksuaalisuuden kriminalisointi poistui laista jo 70-luvulla. Kuluneista vuosikymmenistä huolimatta monet ajattelevat, ettei seksuaali- ja sukupuolivähemmistöillä pitäisi olla samoja ihmisoikeuksia kuin muilla. Etenkin oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe kuumentaa tunteita toistuvasti. Että rakastakaa vaan, mutta älkää rakastako samalla tavalla kuin me muut.

Miksi? Miksi avioliitto ja perhe olisivat elämänalueita, joihin kaikilla ei olisi oikeutta? Miten sitten saisi rakastaa?

Seksuaalipoliittinen vapautuminen alkoi (Suomessa) 60-luvulla ja liberalisoi vähitellen seksuaalisen nautinnon yksityisasiaksi, johon jokaisella aikuisella on oikeus. Nautinto vapautui, ainakin periaatteessa ja teoriassa. Nautinnon vapautumisen kääntöpuoli on ollut kysymys vastuusta. Vastuullinen vapaus. Silloin huomio siirtyy seksuaalikasvatukseen ja -valistukseen. Se puolestaan on ollut olennaisesti (enemmän ja vähemmän sekä vaihtelevin painotuksin) sukupuoleen kasvattamista.

Näin meille syntyi vapaan seksuaalisuuden kulttuuri (uusi kerros), johon on sisäänkudottuna perinteinen sukupuolijako siihen liittyvine sukupuolittuneine oletuksineen (vanha kerros). Tämä tarkoittaa sitä, että kukin voi toki nauttia siten kuin haluaa, mutta kun katse käännetään sukupuolijärjestelmän suuntaan, vapaus ei olekaan enää yhtä joustavaa. Sukupuolen näkökulmasta ei ole lainkaan merkityksetöntä, miten omaa sukupuoltaan elää todeksi. Joitakin ihmisiä näyttää järkyttävän suunnattomasti jo pelkästään ajatus vessoista, joita kaikki voisivat käyttää. Siis yhdessä. Samaa vessaa.

Näin sukupuolisuuden kysymykset eivät vapautuneet rinnan seksuaalisuuden kysymyksen kanssa. Silloin kun puhutaan sukupuolijärjestelmästä, ollaan vieläkin tiheämmällä alueella kuin puhuttaessa seksuaalisuudesta. Ja sekin jo on melko tiheää.

Entäpä perhe sitten? Kun tasa-arvoa kuusikymmenluvulla yritettiin tuoda perheisiin, vanhoillisimmat pelkäsivät, että perhe ”sosialisoituu”, että isät, äidit ja lapset ajautuvat kukin omiin karsinoihinsa, kuin erillisiin selleihin. Siteet katkeavat perheenjäsenten välillä.

Ja miksi? Siksi että naiset halusivat oikeuden ansiotyöhön ja ajettiin yleistä päivähoito-oikeutta. Kauhistus. Sukupuolet liikkuvat rooleistaan.

Sukupuolijärjestelmän murtumat näyttävät aina rikkovan jotain. Mitä?

Myös perheen käsitettä täytyy hiukan avata. Perheitä on aina ollut, mutta käsityksemme siitä, minkälainen perhe on “oikea” tai “hyväksytty” varioi ajassa ja paikassa. Elämme ydinperheontologian aikaa, eli meillä on taipumus pitää ydinperhettä ja ydinperhesuhteita lapsen normaalin kasvun edellytyksenä. Kuvittelemme siis, että ydinperhe on lapselle ainoa luonnollinen vaihtoehto.

Tällä tavalla ajateltuna muodostuu perspektiiviharha, että kaikki muut perheet ovat ikään kuin vinoja ja vääriä vaihtoehtoja näihin normaaleihin ja luonnollisiin perheisiin nähden. Siksi ne ovat vähän vaarallisia: voisimme toki (periaatteessa, ehkä, mahdollisesti) vähän joustaa ja tehdä poliittisia ja eettisiä ratkaisuja, jossa muutkin perheet hyväksytään. Mutta sitten tuleekin itse Luonto vastaan. Että eihän me sittenkään voida.

Miten tämä argumentti rakentuu? Miksei voida?

Ydinperheen ytimessä (sic!) on lapsi, ja ydinperhettä ontologisoiva ajattelu pitää tietyn sukupuolijärjestyksen toteutumista perheen sisäpuolella välttämättömänä lapsen normaalille kehitykselle. Näin sukupuolijärjestyksen rikkominen uhkaa todellisuutta tavalla, joka ennakoi maailmanlopun aikaa.

Erään kahden äidin tuttavaperheen lapsi kysyi kerran, miksei heidän perheensä ole jonkun mielestä oikea perhe? Niin, miksei?

Kasvaako lapsi perheessä? Kyllä ja ei. Perhe on nimitys joukolle ihmisiä, jotka muodostavat kussakin kulttuurissa perheeksi ajatellun ihmisjoukon. Samalla se on kuori ja suoja jollekin paljon olennaisemmalle. Rakkaudelle. Lapsi kasvaa rakkaudessa tai rakkaudettomuudessa, nähdyksi ja kuulluksi tullen tai sitä vaille jääden — näkymättömyydessä ja välinpitämättömyydessä.

Uhkakuva tarkentuu. Se on pelkoa siitä, että sukupuolet sulautuvat toisiinsa. Pelkoa, että rakkaus katoaa, jos sukupuolieroa ei ole. Jos sukupuolijärjestelmä murenee, miten käy rakkaudelle? Tämän kauhun pahin virheoletus on se, että naiset ja miehet rakastavat. Vielä suurempi virheoletus on se, että he rakastavat vain toisiaan.

Mutta rakkaus on ihmisyyden kysymys – ei sukupuolikysymys. Ihminen rakastaa – ei sukupuoli. Tämän tosiasian hyväksyminen moninkertaistaa rakkauden määrän maailmassa – ei vähennä sitä. Ei uhkaa sitä. Ei poista sitä.

Se tuo rakkauden ihmiseen. Keskelle minuutta, kahden välille ja yhteisöön laajemmin.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia koskevissa kiistoissa on kysymys rakkaudesta ja yrityksistä omistaa, rajata ja säädellä rakkauden voimaa monopolisoimalla se sukupuolijärjestyksen palvelukseen. Ja sulkemalla piirin ulkopuolelle ne, jotka uhkaavat järjestystä. Kyse on rakkaudesta ja vallasta. Yrityksistä pitää valtaa kaikkein pyhimmässä.

Tämä ei ole taistelu vain vähemmistöjen, vaan meidän kaikkien oikeudesta olla vapaita rakastamaan toista ihmistä sillä tavalla, kuin se meille on mahdollista. Sillä tavalla kuin rakkaus on kohdallemme suotu. Tilaa elää monenlaista ihmisyyttä. Monenlaista seksuaalisuutta, eri näköisiä variaatiota sukupuolesta, monimuotoisia perheitä. Rakkautta sen kaikissa muodoissa.

***

Keiju Vihreäsalo on sosiologi, kirjoittaja ja kouluttaja, joka on tutkinut perhettä, seksuaalisuutta/sukupuolta ja rakkautta.

7 asiaa, jotka lisäävät hyvää oloa arjessa

Liikunnan ja terveellisen ruokavalion merkityksestä puhutaan tänä päivänä paljon, mutta ihmisen henkinen puoli jää helposti vähemmälle huomiolle. Jotta ihminen voisi kokonaisvaltaisesti hyvin ja olisi aidosti onnellinen, on kaikkien hyvinvoinnin osa-alueiden – fyysisen, psyykkisen, emotionaalisen ja henkisen – oltava tasapainossa.

Mihin elämän osa-alueisiin sinulla on tapana keskittyä ja mikä ehkä kaipaisi lisää huomiota? Jos henkisyys on jotakin, mikä on jäänyt arjessasi vähemmälle huomiolle, nyt voisi olla sen aika.

Henkistä itsehoitoa voi olla mikä tahansa, mikä auttaa sinua löytämään yhteyden itseesi, syvimpään, aidoimpaan sinuun. Jotakin mikä antaa voimaa, inspiroi ja ennen kaikkea tuntuu oikealta.

Omasta henkisestä hyvinvoinnista huolehtiminen on harjoitusta siinä missä lenkkeily ja kuntosalilla käyminenkin. Henkisiä harjoituksia tekemällä mieli hiljentyy ja sisäinen kaaos rauhoittuu. Tämä auttaa tuomaan arkeesi selkeyttä ja luomaan tilaa sille, mitä sydämesi todella kaipaa. Henkiset harjoitukset voivat auttaa sinua myös syventämään ihmissuhteitasi, vähentämään yksinäisyyttä, vahvistamaan yhteenkuuluvuuden tunnetta ja sisäistä rauhaa.

Kehosi ja tunteesi eivät koskaan valehtele: kun olet aidosti onnellinen ja voit hyvin, tiedät sen sisimmässäsi. Sinulla on oikeus elää niin, että saat kokea tätä tunnetta ja vahvistaa sitä omilla valinnoillasi.

7 harjoitusta, jotka auttavat luomaan tilaa sille, mitä sydämesi todella kaipaa:

1. Vahvista yhteyttä itseesi joogan avulla.

Jooga auttaa tasapainottamaan kehoa, mieltä ja sielua. Se vahvistaa yhteyttä kehoosi ja syvälle varastoituneisiin tunteisiin. Fyysisten asanaharjoitteiden lisäksi kannattaa tutustua joogafilosofiaan, joka on keskeinen osa harjoitusta. Jooga kannustaa suhtautumaan itseesi arvostelematta ja hyväksymään sen, missä olet elämässäsi juuri nyt. Joogaa on montaa erilaista suuntausta. Kokeilemalla voi löytää itselleen sopivan.

2. Hiljenny hetkeen meditoimalla.

Meditointi on tehokas henkinen harjoitus, jonka voi aloittaa missä ja milloin vain – kokeile vaikkapa laiturinnokassa tai metsän keskellä. Riittää, että istut paikallasi, mukavassa asennossa ja hiljennyt hetkeen. Aluksi paikallaan istuminen voi tuntua hieman haastavalta, mutta kun kerran pääset harjoituksen makuun, huomaat pian tarvitsevasi noita hengähdyshetkiä. Meditaatio auttaa vähentämään stressiä ja selkiyttämään ajatuksiasi – myös sitä kuka olet ja mitä pohjimmiltasi haluat elämältä.

3. Kokeile tietoista kävelyä.

Mikä tahansa liikunta tukee henkistä hyvinvointia, mutta tietoinen kävely on parhaimmillaan kuin meditaatiota. Kun keskityt raikkaan ilman hengittämiseen, maan pintaan jalkojesi alla ja avaran taivaaseen yläpuolellasi, aistisi terästyvät kuin huomaamatta ja olet läsnä tässä hetkessä.

4. Vietä aikaa luonnossa.

Luonto on henkisen hyvinvoinnin ihmelääkettä. Maan tuoksu, lintujen laulu, puiden huojunta tuulen mukana, laineen liplatus tai meren kuohunta – kaikki nämä auttavat aistejasi heräämään eloon. Kun astut metsään tai järven rannalle, et voi olla unohtamatta arjen kiireitä. Luonto palauttaa sinut automaattisesti läsnäolon tilaan ja muistuttaa sinua siitä, että on olemassa jotakin itseäsi suurempaa. Ota aikaa luonnossa niin usein kuin mahdollista, vaikka se olisi vain muutaman minuutin pysähtyminen puun juurelle.

5. Lue inspiroivaa kirjallisuutta.

Hyvä, inspiroiva kirja voi muuttaa ajattelumaailmaasi ja sitä, miten koet arkielämäsi. Tarkkaile, millaisille ajatuksille ja informaatiolle altistut päivittäin ja huomaa, mitä tuntemuksia se sinussa herättää. Kaikki informaatio, mitä päivän mittaan vastaanotamme, ei suinkaan ole positiivista ja joskus negatiivinen uutistulva vaikuttaa omaan olotilaan kuin huomaamatta. Pidä huolta, että kirjahyllystäsi tai yöpöydältäsi löytyy lukemista, joka inspiroi sinua. Näin voit päättää päiväsi positiivisiin ajatuksiin sen sijaan, että pohdit päivän tapahtumia tai murehdit tulevaa. Mitä jos kokeilisit aloittaa myös aamusi parilla innostavalla sivulla?

Tässä muutama lukusuositus Hidasta elämää -kirjaperheen kirjoista, jotka auttavat sinua palaamaan omaan voimaasi:

Rohkeasti rehellinen

Muuta asenteesi, muuta elämäsi

Kaikki valo maailmassa

6. Pidä taukoa älylaitteista.

Tsekkaatko vähän väliä puhelintasi ilman, että edes huomaat? Se voi olla merkki siitä, että pieni vieroitus älylaitteestasi tekisi hyvää. Mitä vähemmän vietät aikaa puhelimellasi, sitä enemmän sinulla on aikaa oikeasti tärkeille asioille kuten ihmissuhteille, itsetutkailulle, luovuudelle, läsnäololle ja omille tarpeille. Voit aloittaa laittamalla puhelimen sivuun vaikkapa päivällisen ajaksi tai asettamalla jonkun ajan illasta, minkä jälkeen et enää selaile puhelintasi. Myös someton päivä tai pari voi tehdä ihmeitä.

7. Kirjoita päiväkirjaa.

Päiväkirjan kirjoittaminen on yksi tapa löytää syvempi yhteys omaan mieleesi ja sydämeesi. Kirjoittaminen auttaa kohtaamaan ja prosessoimaan omia ajatuksia ja tunteita. Sisään padotut ongelmat, huolet ja murheet voivat täyttää mielen ja tuntua henkisenä taakkana. Kokeile kirjoittaa se kaikki ulos ja tarkkaile, mitä tapahtuu. Saatat saada uusia tärkeitä oivalluksia.

Hetki päiväkirjan parissa voi olla mainio henkistä hyvinvointia tukeva aamu- tai iltarutiini. Kirjoitustekniikoita on monenlaisia. Voit esimerkiksi kirjoittaa itsellesi kirjeen, aloittaa jokaisen aamusi kirjoittamalla yhden sivun tai katsoa kellosta ajan ja kirjoittaa 10 minuuttia vapaasti, mitään sensuroimatta. Yksi ihana tapa on päättää jokainen ilta etsimällä päivästä muutamia kiitollisuuden aiheita.

Testaa, mikä toimii sinulle parhaiten.

Lähde: The Chopra Center – 10 Spiritual Self-Care Tips You Need to Know

Kurkkaa kirja:

Rakkaus kuuluu meille kaikille – kenenkään meistä ei pitäisi joutua häpeämään sitä, että rakastaa puolisoaan

Ihastuin tyttöön ensimmäisen kerran 16-vuotiaana. Sen tajuaminen ei ollut minulle ongelma, eikä järkyttänyt lainkaan, olin jollain tapaa tiennyt jo pitkään olevani biseksuaali, enkä koskaan ajatellut sen olevan väärin. Minua jännitti ainoastaan neljä vuotta myöhemmin, kun päätin kertoa vanhemmilleni – muistan kun nojasin äitini keittiössä tiskipöytään ja takeltelin asiaa ulos viisi minuuttia. Äitini sanoi silloin minua halaten, että oli tiennyt jo pitkään. Isälleni tulin kaapista niin, että puoli sukua oli todistamassa, eikä kukaan katsonut kieroon tai tuominnut – ainakaan niin että minä olisin sen huomannut.

Voisin sanoa, että minulle oma seksuaalisuuteni on ollut helppo asia, eikä minun ole tarvinnut kohdata häpeää siitä, ketä rakastan. Mutta tiedän ihmisiä, joille asiat eivät ole olleet niin helppoja. Osa on joutunut pahoinpidellyksi tai jopa tapetuksi sen takia, että rakastaa samaa sukupuolta olevaa. Muutama vuosi sitten kuulin tutultani, että hänen homokaverinsa oli hakattu henkihieveriin kadulla. Käsittämätöntä ja surullista. Miten tällaista voi edelleen tapahtua?

Me kaikki haluamme rakastaa ja tulla rakastetuksi. Kaikki haluamme tulla hyväksytyksi ja nähdyksi.

Jos sinusta tuntuu, että on olemassa vääränlaista rakkautta, toivon, että kysyt itseltäsi: miksi sinulta on pois se, ketä joku toinen ihminen rakastaa? Miten keneltäkään toiselta ihmiseltä voisi viedä pois oikeuden johonkin niin perustavanlaatuiseen tarpeeseen? Jos kuvittelet hetken, miltä tuntuisi jos joutuisit häpeämään rakkauttasi toiseen ihmiseen, miltä se tuntuisi?

Välillä tulee vastaan kyseenalaistavia kommentteja, miksi pitää järjestää Prideja – eiväthän heterotkaan huutele seksuaalisuuttaan mielenosoituksissa. No, niin kauan, kun ei ole tasa-arvoa. Niin kauan kun on häpeää, tuomitsemista.

Sillä lopulta, jokainen ansaitsee tuntea itsensä hyväksytyksi. Yhdenvertaiseksi. Nähdyksi sellaisena kuin on. Rakastetuksi. Jokaisella meistä on oikeus rakastaa toista ihmistä, sukupuolesta riippumatta.

Sillä rakkaus, ihan todella, se kuuluu meille kaikille.

Osaatko vain olla? – 5 vinkkiä rentoutumiseen meditaation avulla

Olemisen yksinkertainen kauneus. Oleminen on aina hyvää vastapainoa konkreettiselle tekemiselle ja mielessä tekemiselle.

Meditaatio tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Lue aikaisempi Elämään uppoutumisen blogiteksti, jossa olen hieman määritellyt kahdenlaista erilaista meditaatiota

Nyt haluan viedä sinut matkalle tutkimaan toista näistä – meditaatiota ilman kohdetta. Tätä voisi kutsua yksinkertaisesti vain olemiseksi.

Eikä maailmassa ole yhtään elävää ihmistä, joka ei olisi olemassa konkreettisena kappaleena. Samoin sisäinen kokemus, että olen vain olemassa, on aivan varmasti kaikille myös tuttu.

Olemisen hetkiä voi spontaanisti löytää metsässä aikaa viettäessä, mökillä lomaillessa tai ehkä jonkun kehollisen harjoituksen ja kokemuksen yhteydessä. Eli siten jokainen meistä on jo meditaatiotaituri tai ainakin tämä on meille kaikille jo tuttua.

Jos tutkit asiaa enemmänkin voit ehkä päätyä oivallukseen, että olet olemuksesi ytimissä itse oleminen. Olet oleminen jo ennen kaikkia tunteita, ajatuksia ja aistimuksia ja muita tulevia, meneviä ja muuttuvia kokemuksia. Eli sanoja voi ottaa hieman takaisin. Et ole siis meditaatiotaituri, vaan olet luontainen meditaatiomestari.

Kuinka voit sitten tutkia tätä tuttua olemista?

Valitse aika, vaikka 10 minuuttia. Voit myös vain olla ilman etukäteen valittua aikaa.

Istu tyynylle, meditaatiotyynylle tai tuolille.
Istu selkä suorana ja sulje silmät.
Ja vain ole.

Pian todennäköisesti tietoisuutesi täyttyy (tai tulet tietoiseksi) erilaisista tunteista, ajatuksista ja aistimuksista. Jatkat vain olemista näiden vaihtuvien sisältöjen kanssa. Välillä sinulla voi olla puhtaita olemisen hetkiä ja välillä voi olla hyvin ”täyttä”. Kumpikin on OK. Kaikki on OK.

Näin näet, että mikä olemuksesi ”sää” on tänään…
Mitä ”menussa” on tänään tarjolla…
Mitä psyyken kaapeista ja lipastojen vetolaatikoista löytyy tänään…

Kun olet ollut päättämäsi ajan tai tovin, niin voit avata silmäsi. Voit venytellä ja ehkä taputella kehoasi ja näin ankkuroida huomiotasi lisää kehoon ja aistittavaan todellisuuteen.

Nyt voit antaa syventyneen olemisen laadun ja ”tuoksun” säilyä, ainakin taustalla, vaikka heti aloittaisit vauhdikkaan tekemisen mielessä tai konkreettisesti. Toiminta ja oleminen yhdessä ovat liikemeditaatiota. Elämä voi olla liikemeditaatiota.

Tämä olikin hyvin yksinkertaista.

Muutamia näkökulmia

Tässä muutamia näkökulma, joilla voit tarvittaessa viritellä omia olemisen tutkimuksia ja päätyä palamaan olemiseen vieläkin vaivattomammin. Voisi sanoa, että nämä ovat extranäkökulmia, koska oikeasti oleminen on yksinkertaisinta, mitä on olemassa. Oleminen on yksinkertaisempaa kuin yksinkertaisinkaan ajatus tai lähempänä sinua kuin hengitys. Tutki itse näitä huomioita.

1. Päästä kaikki vapaaksi

Tavallisesti arjessa haluamme usein ohjata huomiota, ajatteluprosesseja ja muita psyykkisiä prosesseja. Tällä on käyttötarkoituksensa, mutta nyt ideana on päästää koko olemus kaikkine puolineen, tunteineen, ajatuksineen, pelkoineen, haluineen ja muistoineen vapaaksi. Anna kaikelle vapaus tulla tai olla tulematta, olla, mennä tai olla menemättä pois. Kun päästät kaiken vapaaksi, niin kaikki päästää sinut vapaaksi.

2. Älä vedä mitään puoleesi tai työnnä mitään pois

Tämä on hyvin lähellä äskeistä ohjetta. Näinä minuutteina saattaa vaellella kaikenlaisia sisältöjä, kun vain istut paikallasi. Ihmiselle on kuin refleksi tarttua näin sisältöihin etenkin, jos niissä on dramaattisen paljon mielihyvää tai kärsimystä.

Tämä voi olla hyvin hienovaraista tutkimista, mutta voit istuessasi huomata esimerkiksi, että jokin vahva miellyttävä muisto voi saada jonkin psyykessä hienovaraisesti tarttumaan ja samalla aavistuksen jännittymään. Pian saatat miettiä pitkissä ajatusketjuissa, että miten saisit samaa lisää tai kuinka voisit välttää miellyttävän asian vastakohtaa. Huomaamatta saatat olla syvästi uppoutunut ajatuksiin ehkä moniksi minuuteiksi.

Jos et alun perin halua vetää puoleesi tai yritä työntää mitään pois, et voi vain päätyä ”mielen kuvitelmatripille”. Tästä tarttumisen prosessista on monia erilaisia variaatiota. Samoin tämä toimii hieman erilailla, jos sisältö on kivulias. Silloin voi olla halu muuttaa kokemus, ja työntää se pois. Kuitenkin pohjimmainen refleksi on tarttuminen, jotta asian sitten voisi vetää puoleensa tai työntää pois.

On hyvä huomata, että toiminnan ja päivittäisen elämän kannalla tämä ”refleksi” on usein myös hyvä. Ihminen ei saa jättäytyä huonoihin ja satuttaviin olosuhteisiin tai ihmissuhteisiin meditaation varjolla. Annanpa näiden kokemusten vain olla elämässäni hyväksyvässä olemisessa. Tämä ohje on siis pääosin vain istumameditaatiohetkiin. Yleensä se, että joku tuntuu hyvältä tai huonolta on erittäin tarkka ja huomioitava ohje omasta sisimmästä. Joskus tämä sisäinen tunneohjaus vaatii välitöntä toimintaa.

3. Jos haluat jotain ”tehdä”, niin hyväksy ja päästä irti

Hyväksy. Oikeastaan ei tarvitse hyväksyä, koska kun tajuat tietoisesti jotakin, niin jokin sinussa on väistämättä hyväksynyt sen jo syvällisellä tavalla. On vasta pinnallisempi prosessi haluta vetää jotakin puoleensa tai työntää pois. Samoin myös pyrkimys sensuroida tai muokata kokemusta on hieman jälkikäteen tuleva prosessi.

Päästä irti. Tämäkin tapahtuu syvässä olemisessa täysin spontaanisti.

Hyväksymisen tai irti päästämisen tietoinen ”tekeminen” voikin olla hienovaraista tekemistä ja sisältöjen välttelyä. Puhdas oleminen ei sisällä hienovaraisintakaan tekemistä.

Jos tietoisuuden sisältö on voimakkaan epämiellyttävä tai miellyttävä, niin sitä saattaa yrittää vältellä jollakin tavalla olemusta jännittämällä. Rentoutuminen ja halukkuus kokea kaikki koko olemuksessa rehellisesti on ehkä parhainta irti päästämistä ja hyväksymistä. Nämä ovat hienovaraisia asioita. Niissä on paljon tutkittavaa.

Jos on oikein rehellinen, niin voi huomata itsessään lähes automaattisia pyrkimyksiä välttää kokonaisvaltaista kokemista ja sitä, mikä itselle on totta. Joskus tuo välteltävä kokemus voi olla esimerkiksi surua, vihaa, pelkoa tai jopa syvää koko olemusta tärisyttävää ekstaasia.

4. Keho on aina hyvä ankkuri

Se, että tuntee kehonsa ja tunteet kehollisina aistimuksina on usein hyvä ankkuri, jos on taipumuksiltaan ajatuksiin uppoutuvaa tyyppiä. Samoin ajatuksiin seikkailu on yksi hienovarainen tapa vältellä tässä ja nyt tuntuvia tunteita ja kehollisia aistimuksia. Muista siis istuessasi keho – tarkemminkin koe ja aisti kehosi tässä ja nyt.

5 Ei ole onnistumista – ei ole epäonnistumista

Huomaa, että meditaatiossa ilman kohdetta ei ole onnistumista tai epäonnistumista. On vain erilaisia aistimus-tunne-ajatus-sisältöjä, jotka täyttävät olemisen (sinut). Tätä olemisen avaruutta ja sen sisältöjä voisi verrata myös taivaaseen, ja sen täyttäviin sääilmiöihin. Ei auringon paiste ole sinulle henkilökohtaisesti suurempi onnistuminen kuin sade tai ukkonen. Ne ovat vain sääilmiöitä. Samoin, kun istut alas olemuksesi sää vain käy ilmeisemmäksi. Kaikki sisällöt ovat OK.

Meditaatiokokemuksissa ja niiden yleisessä arvottamisissa on myös pieni ansa. Jos edellisellä istumisella koit erityisen huippukokemuksen, niin nyt saatat istahtaa intention kanssa, että saisit jotakin vastaavaa tai parempaa. Tällöin olet kovaa vauhtia pyrkimässä pois tässä ja nyt hetkestä jonnekin tulevaisuuden kultaisiin kokemuksiin.

Istu siis alas kuin istuisit ensimmäisen kerran meditoimaan. Tavallaan istahdatkin ensimmäisen kerran meditoimaan, koska on vain tässä ja nyt. Kaikki menneet meditaatioistumiset ovat vain tässä hetkessä muistelua, mielikuvitusta.

Kaikki on siis hyvin helppoa. Istu vain alas ilman odotuksia ja sitten kaikki mahdollisesti ilmentyvät ajatukset, tunteet ja aistimukset ovat OK.

Meditaatioon ja läsnäolon syventämiseen ja muuta ihanaa löydät Metsässä – uppoudu metsään, itseesi ja elämään -kirjasta.

Unsplash kuvat: Simon Rae / 贝莉儿 NG / Denys Nevozhai

Katso täältä seuraavat metsäkoulutukseni – lämpimästi tervetuloa mukaan!

Pidätkö joskus liikaakin huolta muista? – 6 ideaa erityisherkälle palautumiseen

Olen kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka tunnollisesti moni herkkä ihminen ottaa huomioon toisten tarpeet ja tunteet, hoitaa velvoitteensa ja pitää kiinni lupauksistaan. Jopa silloin kun oma kroppa ja mieli huutaa lepoa. Omat harrastukset ja palautumishetket on liiankin helppo siirtää myöhempään ajankohtaan, jos joku toinen tarvitsee huomiotamme. Näin on hyvä tehdäkin silloin kun toisella on todellinen tarve, mutta liiallinen toisten palveleminen on itseltä pois. Herkkä ja kiltti ihminen saattaa ihan huomaamattaan opettaa läheisilleen, että hän hoitaa aina kaiken.

Omat rentoutumishetket ovat aivan yhtä tärkeitä – ja jopa tärkeämpiä – kuin velvoitteiden tunnollinen hoitaminen. ”Ei sota yhtä miestä kaipaa”, sanotaan, ja se on hyvä ohjenuora. On ihan ok edellyttää, että muut kantavat kortensa kekoon yhteisten asioiden hoitamisessa ja varata itselleen vapaa-aikaa. Omat tärkeät rentoutumishetket kannattaa merkitä kalenteriin siinä missä muutkin arjen menemiset. (Ote Erityisherkän päiväkirjasta)

Tässä muutamia ideoita rentoutumiseen:

Tee pikameditaatio. Etsi rauhallinen paikka, sulje silmät ja rentouta kehosi. Anna mielellesi jotain tekemistä, jokin keskittymisen kohde, jotta se ei ryhdy askaroimaan velvoitteiden tai huolenaiheiden parissa. Voit vaikkapa keskittyä laskemaan hengenvetoja tai pitää mielikuvituksessasi huomiosi nenänpäässä. Meditoida voi myös silmät auki keskittyen johonkin kiintopisteeseen. Meditaatiossa ei tarvitse istua tuntikausia, vaan varttikin on ihan hyvä.
Laita liikettä niveliin. Ylikierroksilla käyvä keho ja mieli eivät aina pysty rauhoittumaan paikallaan istuen ja meditoiden. Silloin liike on lääke. Käy kävelyllä, tee punnerruksia tai kyykkyjä, venyttele nautinnollisesti, tai jotain muuta. Palauttava ja rentouttava liikunta ei ole urheilusuoritus, vaan tarkoituksena on tuoda huomio takaisin kehoon. Se rauhoittaa myös mielen.
Kuuntele lempimusiikkiasi. Musiikki vaikuttaa tutkitusti monin tavoin. Sitä voi käyttää rentoutumiseen, inspiroitumiseen, kiitollisuuden tunteiden herättämiseen, kurkussa puristavan itkun ulos saamiseen, ja vaikka mihin. Nykyteknologia on tuonut musiikin saataville lähes minne tahansa ja se on ihanaa.
Mene luontoon. Luonnossa oleskelu rauhoittaa hermoston ja laskee verenpainetta. Itselläni on tapana ottaa pieni makuualusta tai viltti mukaan lähimetsään ja mennä omaan piilopaikkaani pötköttämään ja tuijottelemaan taivaalle. Olenpa nukahtanutkin sammalmättäälle useaan otteeseen.
Ui luonnonvesissä. Veden kosketus keholla tuntuu taivaallisen hyvältä. Suosittelen kokeilemaan järveen tai mereen pulahtamista myös myöhään syksyllä ja avantouintia talvella. Olo on huikea kylmäaltistuksen jälkeen!
Luo itsellesi oma soppi. Luo kotiisi jokin kaunis nurkkaus tai muu paikka, jonka sisustat oman mielesi mukaan ja pidät järjestyksessä. Se voi olla vanhan piirongin päälle sommiteltu kokonaisuus lempiesineistäsi, nurkka, jonne laitat itsellesi säkkituolin rentoutumista varten, mukava lukusoppi, jossa voit uppoutua omaan maailmaasi tai autotalliin rakennettu askartelupiste; mitä tahansa sellaista, joka on sinusta mieluisaa ja auttaa sinua rentoutumaan. Sinne voit vetäytyä lataamaan akkujasi. Tee se hyvällä omallatunnolla. Olet sen arvoinen.

Kurkkaa uutuuskirja:

Myös kiltin voimakortit löytyvät puodista:

Miksi hitossa itsensä ja tunteensa pitäisi hillitä? – Tunteiden kokeminen ja näyttäminen ovat merkkejä vapaudesta ja terveydestä

Auringon hellimän, kuplivan keveän, hervottoman naurun täyttämän, villin ja onnellisen juhannuksen jälkeen olin jo palauttelemassa itseäni ikäisekseni (66 v.) ja tavalliseen arkioloon, mutta sitten päässäni räjähti.

Voimallisen räjähdyksen ja pari perin tärkeää oivallusta aiheutti se, että parin sinkkuvuoden jälkeen juhannuksena ja jo vähän sitä ennenkin oli ”lempeä ilmassa”. Lempi ei kuitenkaan roihahtanut ilmiliekkiin, mutta jo ”melkein” sai aikaan vaikka mitä villiä.

Petyinkö?

Miksi pitäisi? Sain kokea viikon ajan niin mahtavia tunteita, etten tiennyt itsestäni sellaisia enää löytyvänkään. Sydän sykki hulluna ja tunsin rakastavani kaikkea ja kaikkia.

Pettymyksen sijaan kiitän.

Mitä opin?

Pitääkö aina ja kaikesta oppia, kuten itsekin sanon ja ajattelen? Äkkiseltään suoraviivaisin ja loogisin oppi olisi, että seuraavalla kerralla hillitsen itseni ja tunteeni. Olen ikäiseni aikuinen, käyttäydyn asiallisesti ja tyynesti. En ole naurettavan naivi, en elä hetkeäkään pilvilinnoissa enkä nuolaise, ennen kuin tipahtaa.

Tässä kohdassa päässä räjähti. Onneksi.

Viikko väkevää tunteiden ilotulitusta, vahvaa energioiden virtausta, superonnellista oloa, jännitystä ja outoa pelkoakin oli jotain niin hienoa, että miksi en kokisi sitä uudelleen.

Myös ne hersyvät, lempeän armolliset itselle, omille tunteille ja käsittämättömän hassuille peloille ja mielikuville nauramiset. Naurun jakaminen ystävän kanssa. Myös vielä jälkikäteenkin itsekseen nauraminen. Miten rentouttavaa, puhdistavaa ja hyvää tekevää. Ikää ja hyvinvointia lisäävää.

Miksi hitossa pitäisi hillitä itsensä, ottaa järki käteen ja käyttäytyä aikuisesti?

Tunteet ja niiden kokeminen sekä muille näyttäminen eivät ole sairaus, vaan merkki äärimmäisestä terveydestä. Energioiden vapaasta virtauksesta. Rohkeudesta.

Mitä väliä, mitä muut sanovat tai ajattelevat?

Tuntuu äärettömän hyvältä päästää irti häpeästä, joka lymyää itsensä hillitsemisen taustalla. Vapaus ja aitous, jonka hillitsemättömyys tuo mukanaan, on mutkatonta, lämpöistä, lempeää, rentoa ja turvallista. Se on voimakasta iloa, joka saa näkyä. Iloa, joka tarttuu kanssakulkijoihinkin.

Häpeä sensijaan tuottaa turhaa kärsimystä, otsaryppyjä, pinnistelyä ja huonoa oloa. Häpeän pakonomainen peittely kuluttaa valtavasti energiaa.

Salaisuudet ja pelko ovat häpeän ravintoa. Monin tavoin peiteltävä epätäydellisyytemme ja pelko siitä, ettemme ole rakastettavia sellaisina kuin olemme. Kun tavoittelemme kovasti rakkauden, hyväksynnän ja arvostuksen saamista, vaanii häpeä joka ainoan nurkan ja puskan takana.

Onnellisinta on olla aito, oma itsensä. Sallia itsessään ja itselleen kaikki tunteet sekä hölmötkin kokemukset. Rakastaa itseään terveesti kaikkine kummallisuuksineen.

Itsensä rakastaminen on oman sydämen puheen kuuntelemista, siihen luottamista ja sen mukaan elämistä. Se on rohkeinta, mitä on.

Omien unelmien, omannäköisen elämän – Sun Juttusi – todeksi eläminen edellyttää luopumista itsensä liian vakavasti ottamisesta, syyllisyydestä, itsekritiikistä, täydellisyyden tavoittelusta, ankaruudesta, puskemisesta, muiden ajatuksista välittämisestä ja monesta muusta rajoittavasta roinasta. Sielu lentää ja energiat kohdistuvat unelmien toteuttamiseen, kun vapautamme itsemme turhasta häpeän ja sen peittelyn taakasta.

Voimallisen räjähdyksen seurauksena oivalsin haluavani pysytellä loppuelämäni varsin hulvattomana. Haluan hullaantua lemmestä, ihmisistä ja elämästä ja mistä milloinkin. Haluan leikkiä, hassutella, tanssia, laulaa, nauraa ja hölmöillä. Täysillä.

Lempeä saa olla ilmassa vaikka joka päivä. Toivon, että voin tartuttaa sitä myös ympärilleni.

Kirjoitin 10 vuotta sitten laulun Lyydiasta. Lyydia on suuri idolini. Oivalsin, että on korkea aika olla myös itse oman elämänsä Lyydia. Sitä rohkeutta toivon myös Sinulle.

Lyydia

Mitä väliä, jos mekossa on rimpsupitsiä
ja liikavarpaat räytyy kirkkaan punaisissa kengissä?
Mitä väliä, jos nauttii hieman lemmenlääkettä,
juo viiniä ja tanssii yössä yöttömässä – pöydillä?

Mitä väliä, jos meikki onkin liian räikeä
ja tekohampaat hohtaa suussa valkoisina helminä?
Mitä väliä, jos tahtoo olla laillaan viehkeä
eikä kotonansa ristipistoliinaa piperrä?

Talveksi taas Amerikkaan
lähtee luo miehen rikkaan
Lyydia –yhdeksänkymmentä.

Mitä väliä, jos ihollansa tuntee värinän
ja sydämessä yhä rytmin elämälle kiihkeän?
Mitä väliä, jos ei hän tahdo laulaa virsiä,
ja jonkun mielestä käy kadotuksen tietä – syntistä?

Mitä väliä, jos väsymään ei vielä ennätä
ja vauhti loppusuoralla on kaikkinensa villiä?
Mitä väliä, jos tahtoo joka hetkeen sävyjä,
ettei elämä oo vanhan kermakahvin väristä?

Talveksi taas Amerikkaan
lähtee luo miehen rikkaan
Lyydia –yhdeksänkymmentä.

Mitä väliä, jos kolme miestä kolmekymppistä
Kavaljeerikseen tahtoo Lyydia – yhdeksänkymmentä?

Odotan innokkaasti tapaavani sinut Löydä Sun Juttusi -valmennuksissani, joihin voit tutustua täältä.