Isän kaipuu voi näyttäytyä jäytävänä puutteen tai huonommuuden tunteena – Seksistä tuli keino hakea hyväksyntää

Kirjoittaja: Niina Juutilainen

Istun nojatuolissani kotona ja olen isojen asioiden äärellä. Elämääni ohjanneiden perustavanlaatuisten traumojen äärellä. Alan kirjoittaa tätä tekstiä tärisevin käsin. Tunnen jo aloittaessani, että tämä kirjoitus riisuu minut täysin alastomaksi.

En kirjoita tätä saadakseni sääliä tai tällä kertaa edes hyväksyntää. Kirjoitan täyttääkseni yhtä syvimmistä tarpeistani, nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarvetta. Tarvitsen siihen toista ihmistä – sinua, joka luet tätä kirjoitusta. Kirjoitan tuodakseni syvimmät traumani esille, käsiteltäviksi ja anteeksiannettaviksi. Ettei minun tarvitsisi enää elää niiden vallassa ja niistä käsin. 

Isättömyys, seksi, seksuaalisuus, hylkäämiskokemukset suhteessa miehiin ovat pyörineet mielessäni toistuvasti lähipäivinä. Ne ovat kuljettaneet minua kipeisiin muistoihin läpi lapsuuden ja nuoruuden aina aikuisuuteen saakka.  

Olen käsitellyt, itkenyt, hävennyt ja hyväksynyt. Yrittänyt kirjoittaa niitä pois itsestäni jo useamman päivän ajan. Havainnut miten ne näkyvät ja elävät minussa vielä tänä päivänäkin. Intuitioni kertoo, että nyt on tullut aika kohdata ne ja sitä kautta vapautua niistä. 

Isättömyys elämässäni

Tajusin ensimmäistä kertaa viime syksynä Sisäinen lapsi -minussa päivässä, kuinka syvästi isättömyys on vaikuttanut minuun. Se on elämäni ensimmäinen ja syvin hylkäämiskokemus ja on ollut muiden kokemusten kanssa yhdessä merkittävä tekijä rakkaudettomuuden, arvottomuuden ja olemattoman itsetuntoni kehitykselle.

Riistävä ulkopuolisuuden, huonommuuden ja muista ihmisistä erillisyyden tunne on toiminut pohjavireenä kaikille ajatuksilleni, tunteilleni ja toiminnoilleni. Noiden tunteiden tuoma lähes sietämätön kipu ja sen kivun pakeneminen on ohjannut minua elämässäni. 

Sosiaalipsykologi Saara Kinnusen mukaan, isän kaipuu voi näyttäytyä esimerkiksi jäytävänä puutteen tai huonommuuden tunteena. Olen varma siitä, että jokaisen ihmisen perustarpeisiin kuuluu tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi sellaisena kuin on, saada kokemus siitä, että on arvokas. 

”Isä on tyttärelle peili, josta peilataan, onko rakastettava ja ihailtava. Peilin puuttuessa tai näyttäessä sinusta ei ole mihinkään – asennetta, tytär ei opi luottamaan itseensä.” – Saara Kinnunen

Isättömyys vaikuttaa siis ihan oikeasti ja ilman muuta minäkuvaan. Kuinka helpottavaa on löytää selkeät syyt, koko elämää piinanneen tuskan taustalla! Olen kyllä aikuisiällä tutustunut isääni Kadonneen jäljillä -ohjelman kautta, joka on sinänsä oma lukunsa. Tuo kokemus oli minulle äärettömän tarpeellinen, vaikkakin sen seurauksena tuo hylkäämiskokemus toistui.

Haavoitettu seksuaalisuus

Isättömyyden lisäksi koin lapsena törkeää seksuaalisten rajojeni rikkomista. Minun – viattoman lapsen – koskemattomuutta loukkaavia tekoja, omassa kotonani. Tällaiset kokemukset vaikuttavat väistämättä lapsen kehitykseen kaikilla mahdollisilla tasoilla. Mahdollisia oireita ja vaikutuksia on alan asiantuntijoiden mukaan monenlaisia. Omalla kohdallanikin vaikutukset ovat moninaisia ja on tässäkin asiassa haastavaa eritellä mikä on loppujen lopuksi johtunut mistäkin. 

Noiden rajojen rikkominen on johtanut muun muassa siihen, että en ole tunnistanut minkäänlaisia rajoja. En tiedä missä minä lopun ja toinen ihminen alkaa. En tiedä mikä on hyväksyttävää käytöstä esimerkiksi parisuhteissa minua kohtaan ja mikä ei ole. 

Isättömyyden ja edellä mainittujen kokemusten johdosta kuvittelin, että seksi ja seksuaalisuus liittyvät jokaisen naisen ja miehen väliseen kanssakäymiseen. Kasvaminen normaaliin seksuaalisuuteen tai mielenterveyden näkökulmasta normaaliin aikuisuuteen oli täysin mahdotonta näiden tapahtumien myötä. Saatan tänä päivänäkin alitajuisesti ajatella jonkun vieraan miehen lähestyessä minua ja etenkin ollessa mukava, että hän on varmasti mukava, koska haluaa harrastaa seksiä kanssani. Tunnistan kyllä heti, että ajatus on haitallisten uskomusteni tulos. 

Seksi hyväksynnän haun välineenä

Ensimmäinen kokemukseni pojan kanssa 13-vuotiaana ei sisältänyt seksiä. Ainoastaan suutelua, kauniita sanoja ja lempeitä lupauksia ja toki pojan toivoa seksistä. Halusin kuitenkin tutustua ja odottaa. Minäkuvani oli täysin vääristynyt jo tuolloin – koin itseni rumaksi, arvottomaksi ja kelpaamattomaksi. 

Olin joka tapauksessa tuona iltana täynnä ihastumisen hurmion huumaa ja ajattelin, että ehkä olenkin ihan kaunis ja riittävä, ehkä kelpaankin, koska tämä komea poika on kiinnittänyt minuun huomiota! Ilta päättyi, ja poika lupasi soittaa seuraavana päivänä. Hän totta tosiaan soitti, jo samana iltana. Hän soitti ja pyysi minua poistamaan puhelinnumeronsa, sanoi syyksi ”koska olet niin ruma”. Lamaannuin niin, etten saanut sanotuksia mitään muuta kuin ”Okei.” 

Syvä häpeä omasta rumuudestani, huonoudestani ja kelpaamattomuudestani kietoi minut usvaansa niin että tunsin tukehtuvani siihen paikkaan. Tunnen sen sisälläni tänäkin päivänä. Häpeän, joka ei olisi tässäkään tapauksessa kuulunut minulle. En voinut kertoa kenellekään, koska häpesin niin paljon. 

Siitä eteenpäin en enää vahingossakaan kieltäytynyt seksistä. Siitä alkoi vuosia kestänyt seksin käyttäminen hyväksynnän haun välineenä. Testasin omaa kelpaavuuttani useilla irtosuhteilla. Hain sillä hyväksyntää, rakkautta ja läheisyyttä. Kuvittelin seksin olevan yhtä kuin kiintymys, hyväksyntä, rakkaus, läheisyys ja arvostus. Uhrasin kauniin ja viattoman ruumiini täyttääkseni sisimpäni haavat, tunteet, tarpeet ja toiveet. Tahrasin sieluni ja kasvatin tiedostamattani itsessäni häpeää, jota yritin samaan aikaan niin kovasti paeta. 

Luopuminen ja anteeksianto

Tänään, tässä hetkessä ja tässä tuolissa, ymmärrän miksi nämä tunteet ja ajatukset ovat nousseet toistuvasti mieleeni ja kehooni. 

On tullut aika luopua tuosta häpeästä, joka ei kuulu minulle. Olen elänyt koko elämäni ajatus – ja kokemusmaailmassa, jossa toisten ihmisten ajatukset, tunteet ja toiminta kertovat minusta asioita. Ne ovat määrittäneet minulle minua. Jos joku ei pidä minusta, halua olla minun kanssani tai käyttäytyy ikävästi minua kohtaan. Se on aina ollut viesti minulle minun huonoudestani ja siitä, että minä olen viallinen yksilö, koska näin tapahtuu. 

Tällä konseptilla olen kirjoittanut itselleni tarinaa itsestäni ja sen mukaiseksi olen itselleni tullut. Nyt on tullut aika kirjoittaa toisenlainen tarina. On tullut anteeksiannon ja vapautumisen aika. On tullut aika kasvaa ulos asioista, jotka opin haavoittuneilta ihmisiltä. Antaa anteeksi ensin itselleen ja sitten heille. 

Lapsuutta ja menneisyyden kokemuksia on mahdotonta muuttaa. Mutta nykyisyyttä ja loppuelämää voi muuttaa aina. Minulla on mahdollisuus vapautua, katkaista tanssini menneisyyden haamujen kanssa ja ryhtyä tanssimaan itseni kanssa tässä ja nyt. Ja tästä eteenpäin. 

Kiitos

Haluan kiittää sinua – kuka ikinä olet ja luet tätä tekstiä – siitä, että luit sen. Lukemalla sinä autoit aitoa minua tulemaan nähdyksi ja kuulluksi. Kiitos, että jaat sen jokaiselle ihmiselle, jolla on vähänkään samankaltaisia kokemuksia ja, jotka voisivat kirjoitukseni kautta saada kokemuksen siitä, että he eivät ole viallisia. 

Kauniin tyttäreni pienet viattomat kasvot ovat nousseet mieleeni monta kertaa, tätä kirjoittaessani. Nuo puhtaat, tahrimattomat, valoisat kasvot. Haluan kiittää ex-miestäni, lasteni isää ja ystävääni. Ihmistä, jota olen monet kerrat arvostellut vanhemmuudessa ja monessa muussa asiassa, omasta huonommuuden tunteestani käsin. 

Olen kiitollinen, koska minun tyttärelläni on isä. Tuolla kauniilla tytöllä on isä, joka todella ihailee häntä, arvostaa häntä ja rakastaa häntä, juuri sellaisena kuin hän on. Tuo ihailu näkyy isän silmistä, kun he kohtaavat ja loistaa peilin lailla tytön silmistä valaisten muun ympäristön. Isänsä rakkauden, arvostuksen ja hyväksynnän johdosta, tyttäreni ei tarvitse tulevaisuudessa hakea hyväksyntää epätervein keinoin miehiltä. Hän tuntee oman arvonsa ja kauneutensa, kiitos isänsä. 

Haluan kiittää myös itseäni, tästä rohkeudesta tulla näkyväksi aitona minuna. Haluan kiitoksen siivittämänä kertoa sisäiselle lapselleni: Minä näen sinut! Sinä et ole viallinen! Sinun ei tarvitse hävetä tunteitasi ja tarpeitasi! Sinä olet rakkauden arvoinen, ihan vaan koska olet sinä!

Kiitos.