Sivu 21 – Hidasta elämää

Tunnetko ihmisen, joka haluaa aina olla oikeassa? – Voimakkaat mielipiteet johtavat tähän ansaan

Oletko joskus väitellyt kiihkeästi jostain asiasta ja kesken väittelyn huomannut olevasi väärässä? Toinen osapuoli on kritisoinut mielipiteesi lähtöoletusta ja juuri kun olet valmistautunut ampumaan kommentin alas, olet huomannut, että hän on oikeassa ja itse olet ollut väärässä.

Mitä olet tehnyt tässä tilanteessa? Oletko myöntänyt olleesi väärässä? Myöntänyt esimerkiksi, että olet antanut tunteiden vaikuttaa oman mielipiteesi muodostumiseen ja tämän vuoksi et ole aiemmin tarkastellut kantaasi puolueettomassa valossa? Vai oletko aloittanut valtavan operaation puolustaaksesi väitettäsi? Yrittänyt luoda valtavan sanojen verhon perustelemaan, mistä virheesi johtuu ja miksi päättelyssäsi olevasta virheestä huolimatta olet oikeassa?

Jos olet kuten useimmat meistä, tunnistat itsesi esimerkistä ja olet ainakin jossain elämäsi tilanteessa syyllistynyt puolustamaan virheellistä uskomustasi kuin oma arvosi ihmisenä olisi kyseessä. Tilanteeseen on liittynyt mitä todennäköisimmin emotionaalinen kokemus siitä, että mielipiteesi kyseenalaistaminen on yhtä kuin arvosi tai älykkyytesi kyseenalaistamista.

Miksi intohimoiset mielipiteet ovat usein vääriä?

Arkielämässä voimakkaat ja intohimoiset mielipiteet nähdään usein positiivisena asiana, vaikka ikävä tosiasia on, että esimerkiksi poliittisten ja uskonnollisten ääripäiden intohimo on usein etsiä omaa maailmankuvaansa tukevia todisteita, ei totuutta. Se on taistelua sosiaalisesta asemasta, ei totuuden puolesta.

Vastakkaisia maailmankuvia edustavien ryhmien linnoittautuminen maailmankuviensa taakse on merkittävä tekijä eri ihmisryhmien välisissä ongelmissa. Taipumus nähdä oma maailmankuva oikeana ja vastakkainen maailmankuva vääränä on myös paljon syvemmällä ihmisen biologiassa kuin arkijärjellä saattaisi ajatella.

Emory-yliopistossa toteutetussa tutkimuksessa kerrottiin koehenkilöille negatiivisia asioita koehenkilöiden suosikista Yhdysvaltojen vuoden 2004 presidentinvaaleissa. Tutkijat havaitsivat, että negatiivinen tieto omasta ehdokkaasta sammutti aivoalueet, jotka yhdistetään loogiseen ajatteluun. Negatiivista tietoa omasta ehdokkaasta ei päästetty vaikuttamaan, oli se kuinka järkevästi perusteltua tahansa. Aivokuvaukset osoittavat, että taustamotiiveiltaan tunnepitoinen järkeily on laadullisesti erilaista kuin tavallinen järkeily, jossa ei ole tunnepitoista panosta.

Lisäksi Stanfordin yliopiston tutkimuksessa havaittiin, että ihmiset suosivat lakialoitetta, jos he kuulivat sen tulevan omalta puolueeltaan. Tutkijat näyttivät täysin identtistä lakialoitetta demokraateille ja republikaaneille kertoen sen olevan joko demokraattien tai republikaanien alulle panema. Molemmat ryhmät olivat taipuvaisia kannattamaan lakialoitetta, jos se tuli omalta puolueelta. Sen sijaan kuullessaan sen olevan vastapuolen tekemä aloite, he olivat taipuvaisia vastustamaan sitä.

Tutkimuksen jälkeisessä kyselyssä ihmiset eivät myöntäneet, että heidän puoluekantansa olisi vaikuttanut heidän arvioonsa, vaan sanoivat päätyneensä kantaansa tutkittuaan lakialoitetta huolellisesti ja tehtyään siitä omat johtopäätöksensä. He myös sanoivat, että eivät itse olleet tällaisten vaikutusten alaisena, mutta olivat vakuuttuneita, että heidän poliittiset vastustajansa olivat.

On hyvä ymmärtää, että monessa meille tärkeässä asiassa tulee ensin positiivinen tai negatiivinen tunne, jota seuraa järkiperustelu. Harvemmin on ensin järkiperustelu, jota seuraa positiivinen tai negatiivinen tunne. Tämä pätee niin poliittisiin, uskonnollisiin kuin taloudellisin vastakkainaseteluihin, sekä – älä erehdy tässä – yhtä lailla minuun kuin sinuunkin, ja kaikkiin ihmisiin, joilla on tunnepitoinen mielipide jostain asiasta.

Kuusi periaatetta, jotka auttavat löytämään oikeita vastauksia

Ihmisellä on taipumus kerätä maailmasta todistusaineistoa siten, että todistusaineisto sopii hänen kuvaansa maailmasta. Tätä kutsutaan psykologiassa vahvistusharhaksi. Vahvistusharhalle on ominaista taustamotiiveiltaan tunnepitoinen järkeily. Mitä tunnepitoisemmasta asiasta on kyse, sitä todennäköisemmin yksilö kerää todistusaineistoa siten, että aineisto vahvistaa hänen alkuperäiset olettamansa. Usein käsitykset esimerkiksi uskonnosta ja politiikasta ovat tällaisia tunteilla latautuneita ajatuksia. Tässä kuusi periaatetta, joita kannattaa noudattaa, jos haluat pyrkiä vähentämään vahvistusharhaa omassa ajattelussasi:

1. Pyri olemaan kypsä omassa ajattelussasi

Vaatii persoonallisuuden kypsyyttä tiedostaa, että voi olla väärässä. Vaatii kypsyyttä ymmärtää, että ajatusvirheet vaikuttavat itseen yhtä lailla kuin vastapuoleenkin. Kypsä ihminen on avoin sille ajatukselle, että kaikesta varmuuden tunteesta huolimatta, hänen uskomuksensa voi olla väärä.

2. Omaksu kasvun asenne

Vaatii tietoista pyrkimystä totuuteen ja kasvuun, että voimme hyväksyä taipumuksemme ajatusvirheisiin osaksi itseämme. On tärkeämpää oppia uutta ja kyetä muokkaamaan vanhoja uskomuksiamme, vaikka joutuisimmekin tunnustamaan olevamme väärässä, kuin yrittää näyttää muille väkisin olevamme oikeassa.

3. Etsi aktiivisesti vastakkaista tietoa

Mitä suuremmat seuraukset jollain päätöksellä on ja mitä enemmän haluat uskoa jonkin asian olevan totta, sitä enemmän kannattaisi etsiä tietoa, joka kumoaa uskomuksesi. Jos haluat johtopäätöksiesi perustuvan tosiasioille, sinun täytyy tarkastella myös niiden kanssa ristiriidassa olevaa todistusaineistoa.

4. Keskustele pyrkien oppimaan

On tärkeää pyrkiä keskustelemaan siten, että yritämme oppia toiselta jotakin, ennemmin kuin siten, että pyrimme voittamaan väittelyn ja osoittamaan toisen olevan väärässä. Mitä tärkeämmästä päätöksestä on kyse, sitä tärkeämpää olisi keskustella ja pyrkiä oppimaan niiltä ihmisiltä, jotka ovat asiassa eri mieltä kanssamme.

5. Yritä samaistua vastapuolen asemaan

Yritä ymmärtää toisen näkökulmaa järjellä, mutta myös tunteella. Vaatii tunneälykkyyttä ja empatiakykyä asettua toisen asemaan. Mikä toisen elämäntilanteessa tai nykyisessä asemassa voisi selittää toisen uskomukset? Mitä sellaista toinen on kokenut, että on mahdollisesti sen seurauksena taipumuvainen uskomaan mitä uskoo?

6. Vältä sosiaalisen median kaikukammioita

Tiesithän, että Facebook, Youtube ja Google tarjoavat sinulle personalisoituja sisältöjä. Niiden algoritmit siis valitsevat sinulle sellaisia uutisia ja sisältöjä, joita olet aiemmin katsonut. Ne pyrkivät tarjoamaan sisältöjä juuri näkökulmastasi. On hyvä ymmärtää, että kaikukammiot eivät luo vahvistusharhaa, mutta helposti voimistavat ja auttavat ylläpitämään sitä.

Tutustu ajatustesi kiehtoviin kiemuroihin

Arkinen ajattelumme johtaa meitä jatkuvasti harhaan, sillä ajattelumme on täynnä vinoumia, joita emme itse huomaa. Psykologi Joni Martikainen havainnollistaa äänikirjassaan Älä usko kaikkea mitä ajattelet ihmisen ajatteluun liittyviä ilmiötä valaisevin esimerkein.

Hidasta elämää -kirjaperheeseen kuuluva äänikirja pohjautuu moniin eri tieteenaloihin, kuten psykologiaan, lääketieteeseen, aivotutkimukseen ja taloustieteeseen. Kirja tarjoaa myös kymmenen keinoa ajatusvirheiden päihittämiseen. Niiden avulla voit pyrkiä suuria päätöksiä tehdessään näkemään maailman sellaisena kuin se on – eikä sellaisena kuin aivot sen näyttävät.

Tutustu kirjaan TÄÄLLÄ.

Jos sinulle ei vielä ole äänikirjapalvelua käytössäsi, voit kokeilla BookBeatia 45 päivän ajan ilmaiseksi TÄSTÄ.

Toisesta ihmisestä irtipäästäminen saa tuntua surulliselta – kirje ihmiselleni

Unessa näin sinun itkevän. Se oli matalaa, syvää surua. Ei pinnallista, hetkellistä, ei niitä juttuja, jotka tulevat ja menevät.

Haluaisin pelastaa sinut. Viedä sinut turvaan, pois. Mutta minä en voi viedä sinua minnekään. Miltä pelastaisin sinut, omalta itseltäsi?

Minulla on oma elämäni elettävänä, sen päätökset ja taakat. Mutta vaikka minulla on voimavaroja moneen, ehdottomasti myös sinulle, sinä et ole minun. Et sillä tapaa. Ei meistä kumpikaan ole toista ylempänä (eikä välttämättä edes oikeassa tai väärässä). Kunnioitan elämääsi ja valintojasi. Ne ovat olleet sinulle oikeita kulloinkin, kaikkeen on syynsä. Ja vaikka muut eivät niitä syitä näkisi, siellä ne ovat. Sen olen oppinut, ja se auttaa myös nyt, kun katson sinua.

Silti, kun aistin surusi, tiedän, ettei kaikki ole vielä valmista. En haluaisi tiesi päättyvän – sitten joskus – näin, suru sisälläsi. Mutta ehkä sinä haluat sen nimen omaan menevän niin. Jotkut ihmiset ajattelevat, että se minkä sai piilotettua, katoaa lopulta. Minä en siihen usko.

Jotkut ihmiset ajattelevat, ettei vaihtoehtoja ole. Olen ollut yksi heistä, kunnes ymmärsin, että joskus paine ja tukaluus kasvaa juuri siksi, että löytäisimme senkin vaihtoehdon, jota normaalisti ei näy.

Silti minun on hyväksyttävä, että minä ohjaan omaa elämääni ja sinä omaasi. Sinun ei kuulu navigoida eteenpäin minun aistimusteni ja havaintojeni varassa, eikä toisinpäin. Emme voi sillä tapaa kantaa vastuuta toistemme elämistä. Itse joudumme päätöstemme seuraukset kohtaamaan, hyvät ja huonot. Siten kaikki menee oikein.

Virheitäkin on tehtävä, mutta suurin virhe on alkaa pelätä virheitä ja lopettaa eläminen. Joillain meistä on niin suuri muutoksen pelko, että päästäkseen eteenpäin sitä tulee työstää, mutta silti aina vain jos itse niin haluamme. Ei kenenkään ole pakko muuttua. Riität minulle juuri noin. Katsellessani sinua mielessäni, en liitä sinuun ehtoja tai osia, joita sinussa ei ole. Sinä olet sinä, juuri noin. Ja minä olen minä juuri näin.

Miksi sitten kumminkin olen surullinen? Koska välitän ja rakastan. Koska haluan nähdä sinut onnellisena. Se ei ole pelkkää ilmettä, hymyä tai kyyneltä. Se on energiaa, jonka aistin. Aistin, vaikken sinua edes näkisi. Häivähtävä kokonaisuus.

Mutta sinä et ole minun karjaani. Enkä minä sinun paimenesi. Ja siksi päästän irti ja annan surun tulla, sillä tämä suru on minun.

❤️:lla Riikka

Minusta ja palveluistani voit lukea lisää alta tai tästä.

Mistä tietää, onko hän elämäsi rakkaus? – 5 merkkiä, että välillänne on jotain erityistä

Hänen seuransa oli ihanan huumaavaa, mutta hänkään ei jäänyt. Ehkä hän oli järkivalinta, turvallinen tuttu vierellä, mutta hänestä et löytänyt rakastettua sittenkään. Ehkä katosit häneen totaalisesti, mutta sait vain haavoja.

Sitten on myös sellaista rakkautta, joka valtaa kaiken, mutta ei vie tilaa. Joka tuntuu suuremmalta kuin maailma, mutta mahtuu arjen pienimpiinkin yksityiskohtiin. Kaikissa pyörteissään ja käänteissään tämä rakkaus ei koskaan tarkoituksella satuta vaan on hellä. Se ei huuda omia mielipiteitään tai aja omaa etuaan, vaan kuuntelee, tulee kuulluksi, katsoo ja näkee. Se ei piiloudu itsenäisten julistusten taakse, eikä ripustaudu kahlitsevasti, vaan antautuu tarvitsevuuteen. Joskus tällainen rakkaus asettuu kahden ihmisen välille.

Mistä sitten tietää, että joku erityisen tuntuinen on se elämän rakkaus? Sillä ei ole merkitystä, kuinka kauan rakkaus kestää. Se voi kestää mullistavan hetken tai ihmiselämän, ehkä joskus toisinaan iäisyydenkin. Ehkä elämän rakkauksia voi olla useampiakin. Mutta luulen, että moni tunnistaa elämän varrelta ainakin yhden, aivan erityisen ihmissuhteen, joka opetti rakkaudesta kaikkein eniten ja muutti sinua ja häntä teiltä kysymättä.

Tässä muutama kohta, joista voi arvella, että kyseessä voi ehkä olla elämän rakkaus.

Olet kuin kotonasi hänen kanssaan. Välillänne virtaa helppous. Hän ei vie tilaa, etkä sinä hänen tilaansa, mutta haluatte ehdottomasti olla samassa tilassa. Voit hengittää vapaasti hänen lähellään ja samoin hän sinun. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaiken ihmissuhteessa pitäisi solahtaa heti täysin vaivatta paikoilleen. On vain luonnollista, että toiseen tutustuminen ottaa myös aikaa. Tutustumisen aikana sinut valtaa kuitenkin alati vahvistuva rauha siitä, että tässä on hyvä olla sen sijaan, että mielesi täyttyisi syvenevistä epäilyksistä.
Olet valmis jakamaan elämää toisen ihmisen kanssa. Sinulla on taitoa ottaa toinen ihminen huomioon sekä pitää kiinni omista rajoistasi. Osaat arvostaa toista ihmistä elämässäsi ja huolehtia sekä itsestäsi että suhteesta. Ymmärrät, että niin ihana lahja kuin rakkaus onkin, se usein vaatii myös huolenpitoa ja toisen huomioimista. Sekä tietenkin myös itsesi huomioimista, jotta et uhraudu liikaa ja vain katoa suhteeseen. Pystyt ylittämään pelkosi, sillä haluat kasvaa, jotta voitte olla yhdessä. Vanhoista vastoinkäymisistä ja sydäntä kaihertaneesta ikävästä tulee toisaalta yhdentekevää ja toisaalta voit nähdä, miten se kaikki on tuonut sinut hänen luokseen. Katseesi on suunnattu eteenpäin, sillä hänen kanssaan uskallat hypätä tulevaan.
Teillä on yhteys. Molemmilla on halua ymmärtää toista, eikä tämän eteen tarvitse käydä tarpeettomia kamppailuja tai ihmetellä, onkohan toinen kiinnostunut sittenkään. Haluat tietää, mitä hän ajattelee, tuntee ja tarvitsee, niin kuin vastavuoroisesti hänkin. Et pelkää näyttää tunteitasi ja antaa niiden hiljalleen kasvaa toista kohtaan. Molemmilla on tahtoa olla paikalla ja kykyä olla läsnä. Asioiden ympärillä ei leiju turhaa kiirettä, mutta ei pakotettua vitkasteluakaan. Annat toisen olla se, kuka hän on ja kasvaa siksi, joksi hän on kasvamassa. Ja hän tekee sinulle samoin.
Ei sitä aina tiedäkään. Rakkaus on riski, sillä asetumme haavoittuvaisiksi toisillemme. Emme tiedä, kauanko yhteistä aikaa on luvassa. Ei ole varmuutta siitä, tulemmeko kenties jälleen pettymään. Joskus pitää vain uskaltaa.
Et vain voi sille mitään. Toki tunteensa voi sammuttaa ja joissain tapauksissa voi olla jopa viisaampaakin rakastaa jotakuta kaukaa etäisyyden päästä, jos suhde ei syystä tai toisesta ole tuntunut turvalliselta. Mutta silloin, kun asiat ovat kohdillaan, miksi et antaisi rakkaudelle tilaa tässä ja nyt? Jos toisen kanssa on hyvä ja helppo olla, keskinäistä kunnioitusta löytyy ja haluatte pitää huolta toisistanne, eikö silloin voi vain kiittää siitä, että rakkaus on valinnut teidät ja sen voi vaan antaa tapahtua?

Olen luonut rakkauden etsijän keskustelukortit sinulle, joka yhä uskot rakkauteen ja valitset kulkea sitä kohti ❤️ Kortit sopivat esimerkiksi treffeille uuden ihmisen kanssa, koti-iltoihin tutun rakkaan seurassa tai omiin rauhallisiin hetkiin. Tutustu kortteihin tästä.

Jos haluat lukea minusta ja ajatuksistani lisää, löydät minut somesta täältä.

Artikkelikuva: Pexels.com

Oireet, jotka ohitin, olivatkin merkkejä lähestyvästä loppuun palamisesta – Näitä hälytysmerkkejä ei kannata ohittaa

Ennen varsinaista loppuunpalamista ja sitä seurannutta pysähdystä koin mitä moninaisempia keho-mielioireita, joita en alkuun millään osannut yhdistää varsinaiseen uupumiseen. Pitkään uskottelin kaiken olevan normaalia ruuhkavuosistressiä ja tasapainottelua työn, opiskelun ja perhe-elämän keskellä. Sinnittelin ja pinnistelin voimavarojen äärilaidalla kuukausia, kunnes kamelin selkä lopulta katkesi marraskuisena aamuna 2014. Tuona aamuna en yksinkertaisesti kyennyt lähtemään töihin, vaan kesken aamupalan aloin lohduttomasti itkeä. Tiesin, ettei minulla ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin pysähtyä ja hakea sairauslomaa. Myönsin vihdoin itselleni olevani TODELLA UUPUNUT. Niin uupunut, etten meinannut jaksaa edes kättäni nostaa.

Tein tähän listan merkeistä, jotka vihjasivat lähestyvästä sisäisestä tiiliseinästä jo kauan ennen voimien täydellistä loppumista. Jälkiviisaana voin todeta merkkien olleen ilmassa pitkään, mutta oman jaksamisen todellista tilaa ei ole aina helppoa myöntää, edes itselleen. Peiliin katsominen on silti välttämätöntä, jotta toipuminen ja muutos voivat alkaa.

1.Ilo katosi. En kokenut enää iloa sen koommin omasta elämästä ja omista onnistumisista, mutta en myöskään kyennyt yhtyä ystävieni iloon. Samaan aikaan en silti kokenut olevani myöskään varsinaisesti masentunut. Olin vain aivan turta ja kuiviin imetty. Kirjoitin päiväkirjaani 2014 marraskuussa näin:

“Olen huolestunut, kun en kykene yhtymään ystävieni iloon täydestä sydämestä ja riemuitsemaan heidän menestyksestään. Olenko vain paha kateellinen ihminen? Ulkoisesti olen terve kolmekymppinen nainen, mutta sisäisesti tunnen olevani satavuotias väsytetty ihmisraunio. Yritän tsempata ja näyttää ulospäin jaksavalta. Kun ihmiset kysyvät mitä kuuluu, minä vastaan asiaankuuluvasti voivani hyvin. En kehtaa tunnustaa edes itselleni väsymyksen todellista määrää, sillä silloin pelkään häviäväni taistelun. Joutuisin myöntämään ”tappioni”. Totuutta ei voi paeta ikuisuuksiin, sillä joskus sen on tultava ilmi. Olen ymmärtämässä totuuden vihdoin: olen totaalisen levon tarpeessa.”

2. Suorittaminen ja jatkuva pyrkimys eteenpäin ilman taitoa pysähtyä tai arvostaa itseään. Suoritin velvollisuuksiani ja kuvittelin, että minun oli riitettävä kaikkeen. Ylisuoritin orjuuttaen itseäni. Juoksin kuin maaninen hamsteri juoksupyörässä osaamatta pysäyttää sitä. Pelkäsin myös kritiikkiä, joten sitä välttääkseni pyrin tekemään kaiken täydellisesti. Sanompa vaan, että täydellisyyden tavoittelu on nopein oikotie sisäiseen helvettiin. Suorittaja ei koskaan pysähdy aidosti nauttimaan saavutuksistaan ja arvostamaan itseään, vaan kohauttaa olkapäitään ja suuntaa taas seuraavaan tehtävään. Hoitamattomat asiat kolkuttivat takaraivossa jyskyttäen tietoisen mielen ovia taukoamatta. Sisälläni surisi kuin ampiaispesässä hellepäivänä.

3. Fyysinen kehoni pisti hanttiin ja luulin olevani luulosairas. Minulla oli erilaisia selittämättömiä oireita, kipuja ja toistuvia infektioita. Yksi tärkeimmistä syistä erilaisiin oireisiin oli pitkään jatkunut stressi ja kova henkinen kuormitus. Yritin kyllä pysähtyä siinä kuitenkaan onnistumatta. Lopulta mielen pettäessä oloni oli jo sietämätön ja taistelin päivittäin ahdistusta ja paniikkihäiriötä vastaan. Häpesin itseäni ja sitä pistettä, johon olin ajautunut. Pelkäsin, että minussa on jotain perustavanlaatuisesti vialla.

4. Kyvyttömyys rentoutua. Suorittaminen jatkui myös lomalla. Kehoni ja mieleni olivat jatkuvasti ylikierroksilla, eikä rentoutumisesta tullut sen seurauksena mitään. Jo fyysinen paikallaanolo toi nopeasti epämukavan olon sekä pakonomaisen tarpeen touhuta jotakin, oikeastaan ihan mitä hyvänsä! Olin ylivirittynyt ja kireä ahdistusmöykky.

5. Univaikeudet ja pahat unet. Kärsin useita kuukausia erilaisista univaikeuksista: nukahtaminen oli vaikeaa tekemättömien töiden vaivatessa päivätietoisuuttani. Heräilin keskellä yötä ilman syytä useita kertoja, näin paljon painajaisia tai muuten ahdistavia unia. Päivisin olin aina vain väsynyt ja sen seurauksena join paljon kahvia sekä söin päivittäin makeaa. Lihoin kaiken seurauksena useita kiloja.

6. Tunteiden säätely muuttui vaikeaksi. Sain raivokohtauksia tai tunsin lamaannuttavaa voimattomuutta pienten ja isompienkin vastoinkäymisten edessä. Sisälläni tikitti aikapommi. Kaiken kukkuraksi huonommuuden tunne alkoi nakertaa itsetuntoa.

7. Ajatus ja muisti pätki. Kognitiiviset hälytysmerkit olivat päivittäisiä. Muistini alkoi pettää: unohtelin paljon sovittuja asioita. Jouduin pinnistelemään helppojakin tehtäviä tehdessäni. Keskittymiskyky oli todella huono ja huomio karkaili milloin mihinkin. Kasetti ei pysynyt enää kasassa.

8. Voimakas halu vetäytyä omiin oloihin. Sitä mukaa kun voimat hupenivat, heräsi myös tarve olla yksin ja omissa oloissa. Tunsin, ettei minulla ollut kenellekään enää mitään annettavaa ja sen seurauksena kaipasin pois arkiympyröistä. Ajatus viikon erakkolomasta erämaassa tuntui suorastaan pelastusrenkaalta. Olin kuin kuiviin imetty ja etsin mielessäni pakopaikkaa kaikilta vaatimuksilta. Arjen normaalit toiminnot tuntuivat raskailta ja koko elämä alkoi tuntua isolta taakalta. Samalla kadotin hiljalleen merkityksen ja mielekkyyden tunteen.

Kaiken tämän seurauksena tunsin syvää riittämättömyyttä ja häpeää. Päästin asiat todella pitkälle ja hyvinvointini retuperälle, ennen kuin OIKEASTI uskalsin myöntää olevani täysin loppuun palanut! Teki valtavan kipeää myöntää itselleen rehellisesti oma todellinen tilansa. Olin sisäisesti selkä seinää vasten, eikä minulle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin antautua totuuden edessä.

Sen jälkeen, kun vihdoin uskalsin katsoa totuutta silmiin ja alkaa opettelemaan pysähtymistä, kirjoitin päiväkirjaani näin:

“Päätän hyväksyä tilanteeni. Muuta vaihtoehtoa ei oikeastaan enää ole! Vastaan pyristely vain pahentaisi tilannetta entisestään. Juuri nyt en pysty edes miettimään koulutehtäviä, sillä tunnen suorastaan fyysistä kuvotusta. Juuri nyt kukaan ei vaadi minulta mitään ja mikä tärkeintä: en vaadi itseltäni MITÄÄN! Minun ei tarvitse miellyttää ketään, edes itseäni. Minun ei tarvitse olla ulospäin kiltti tyttö ja samalla muurin takana orjuuttaa itseäni julmasti. Minä saan olla vain MINÄ.

En juokse enää itseäni karkuun yrittäen löytää vinkkejä itsestäni jostakin ulkopuoleltani. En yritä väkisin kuulua johonkin joukkoon vain tunteakseni taas kadonneen yhteenkuuluvuuden tunteen. En etsi enää vapautta riippuvuuksistani. Annan fyysiselle keholleni rauhan. Annan hermostolleni tilaisuuden rauhoittua ja oppia pois ylivirittyneestä tilasta sekä puhdistua stressistä. Hiljennän mieleni. Teen vain niitä asioita, joista nautin, vailla suorituksen häivähdystä. Tai yhtä hyvin voin olla tekemättä mitään.
Annan itselleni luvan tuntea taas mielihyvää, mutta en etsi sitä väkisin. Olen kiitollinen kaikesta, myös tästä burn outista ja kaikesta siitä mitä se minulle opettaa: lempeyttä ja armollisuutta itseäni kohtaan! En jaksa enää syyllistää tai tuomaroida itseäni.”

Kantapää on kova, mutta tehokas opettaja. Olen sen kautta todella oppinut, kuinka tuhoisaa pitkään jatkunut stressi on ihmiselle ja miten salakavalasti se nakertaa sisältäpäin tehden ihmisen lopulta sisältä täysin ontoksi. Totuuden myöntäminen ja hyväksyminen olivat ensimmäisiä askelia ylös uupumuksen mutakuopasta. Seuraavaksi oli aika alkaa opetella armollisuutta ja itsemyötätuntoa.

Oletko jumittunut tarinaan, joka ei enää palvele sinua? – Näiden kolmen kohdan avulla uusi luku elämässäsi voi alkaa

Tuttuja tarinoita, yhdelle jos toiselle.

Olet jumahtanut taas sohvalle television ääreen. Tuijotat ruutua silmät lasittuineina ja aivot sumeina. Keskenään riitelevien sairaalloisesti ylipainoisten amerikkalaisten laihdutuksesta kertova tarkoituksenhakuinen tosi-tv-sarja on jatkunut jo lähemmäs tunnin.

Tiedät, ettei sinua oikeasti kiinnosta ja tiedät, ettei katsominen edistä mitään hyvää, mutta jumitat. Eihän tässä nyt muutakaan ole.

Myöhemmin illalla luet suosittua kirjaa. Väittävät, että hyvää sellaista. Olet sivulla seitsemän, enää kolmesataa edessä. Ei tunnu sinun teekupilta, enemmänkin tervan juonnilta. Haluat silti lukea loppuun, koska kaikki muut ovat somen mukaan niin tehneet.

Lopettaminen olisi luovuttamista.

“Kesken aterioinnin ei lähdetä, eikä ruokaa jätetä”, kuten äiti ruokapöydässä vuosikymmeniä aiemmin ohjeisti.

Aamulla somea selatessasi (mitä tiedät, että sinun ei pitäisi tehdä heti aamusta) silmääsi osuu unelmien työpaikkailmoitus. Juuri sellainen pesti, josta olet haaveillut. Harmi vaan, että et usko saavasi moista, omasta mielestäsi jopa tiedät sen. Aiemmatkin yritykset ovat kariutuneet, miksi tämä olisi erilainen.

Myös Tinderissä swaippaat kaikki hyvännäköiset ja potentiaaliset vasemmalle, koska miksi tuhlata matcheja epärealistisiin toiveisiin.

Ja niin tarina jatkaa kulkuaan ja aika tiimalasissa vähenee.

Uskotko tarinaan, jossa roolisi on lukittu?

Ihminen on domestikoitu eläin. Janoamme oman näköistä elämää, mutta samalla pelkäämme hypätä yhteisestä veneestä soukemmalle. Tämän seurauksena vietämme valtavasti aikaa asioiden parissa, jotka eivät edistä hyvinvointiamme tai ylipäätään sovi meille.

Hassua kyllä, useimmiten tiedostamme tämän, mutta jatkamme silti. Ikään kuin olisimme kiinni tarinassa, jossa oma roolimme on lukittu, emmekä ansaitse parempaa.

Hamstraamme ja himoitsemme monia resursseja, mutta aikaan suhtaudumme häkellyttävän välinpitämättömästi, vaikka se on ainoa vara, jonka ehtyminen on meidän jokaisen kohdalla täysin varma.

Kun sitten eräänä päivänä lamppu päämme päällä syttyy, vältämme astumasta sen valaisemalle tielle. Emme useinkaan koe olevamme suurten unelmiemme arvoisia – korkeintaan niiden keskisuurten tai sitä pienempien.

Joku roti nyt sentään.

Yksi suurimmista riippakivistä, jota mukanamme kannamme on usein tarina, jota itse itsestämme kerromme. Se on kuin nilkkaan lukittu kahle, jota Jorge Bucayn kertoman tarinan sirkuksen elefantti kantoi mukanaan. Poikasena ollessaan se tottui kahleiden ylivoimaan. Tottumus suli uskomukseksi, jonka myötä elefantti ei osannut kyseenalaistaa sitä edes kasvettuaan aikuiseksi, jolloin sen voimat olisivat todellisuudessa riittäneet vapauteen.

Monella meistä on norsun muisti, mutta kehnosti päivitettävä sellainen.

Muutos pelottaa, koska se vaatii tekoja

Miksi haluamme pitää niin tiukasti kiinni tarinasta, joka ei palvele meitä? Sen vuoksi, että on olemassa vielä sitä tarinaa pelottavampi asia.

Muutos.

Muutos tarkoittaa sitä, että jonkin on muututtava. Se on aktiivinen tila, joka ei tapahdu vasta kun siltä tuntuu. Moista tunnetta saa yleensä odottaa pitkään, joskus koko loppuelämän.

Muutos on verbi. Se on tietoinen valinta.

Jos tarinaan halajaa muutosta, on ryhdyttävä oman elämänsä tarinankertojaksi ja muutosjohtajaksi. Jokainen jälkimmäistä missä tahansa yhteisössä tehneenä tietää, että kyseessä on vaativa rasti. Oman pään sisällä oleva yhteisö on monesti se kohisevin ja haastavin.

Uuden tarinan haltuun ottaminen johtaa polulle, jossa eteen tulevat ainakin seuraavat kolme rastia. Mikäli valitset ottaa ratkaisevat askeleet, nyökkään rohkaisevasti ja toivon sinulle voimia ja kärsivällisyyttä. Suuntasi on uskoakseni oikea.

1. Valitse: Sinun tulee tehdä tietoinen valinta. Uuden tarinan oppiminen ei tapahdu vahingossa tai vain sen hetkisen tunteen perusteella. Sen tulee kummuta päätöksestä, jonka pohjalla on vastaus tai vähintään aavistus kysymykseen “miksi?”.

2. Siedä: Valinnan tehtyäsi sinulta kysytään kykyä sietää epämiellyttäviä tunteita. Tarinasi on vasta uusi ja se rakentuu vain antamalla sille aikaa. Juuri nyt se saattaa näyttäytyä pieneltä väriläiskältä keskellä suurta valkoista taustaa. Moni tulee myös kyseenalaistamaan sen. Sinua tullaan testaamaan – jopa lähipiirissäsi. Voit kuunnella ja ymmärtää, mutta päästää irti muiden sinuun tuottamista odotuksista, jotka kohdistuvat vanhaan tarinaasi.

3. Sitoudu: Elä uutta tarinaasi todeksi ja sitoudu siihen. Tarinasi on kuin valkoinen tausta, jota värität siveltimenveto kerrallaan ja luot uutta pohjaa. Se ei valmistu päivässä tai kahdessa. Itse asiassa, täysin valmiiksi se ei tule koskaan. Et ole rikki, joten mikään tarina ei suoranaisesti korjaa mitään. Sellaisen tarinan todeksi eläminen, jonka koet sydämessäsi oikeaksi, vapauttaa hengitystä kuitenkin siinä määrin, ettei paluuta entiseen ole.

Harri-Pekka Pietikäisen uutuuskirja Tunne pelkosi, vapaudu elämään tarjoaa vertaistukea sisimpien pelkojen tunnistamiseen ja siihen, miten peloista ja niiden aiheuttamasta häpeästä voi selviytyä. Katso kirja täältä.

Onko satuttava suhde saanut sinut pohtimaan eroa? – Nämä asiat auttavat eteenpäin

Kaikkia suhteita ei ole tarkoitettu kestämään. Joidenkin suhteiden on parasta päättyä – erityisesti silloin, kun suhteessa pysyminen satuttaa toista osapuolta psyykkisesti tai fyysisesti.

Terapeutti Jenni Kiviniemi on perehtymut satuttavissa suhteissa olevien ihmisten tukemiseen, josta hän myös kirjoittaa uutuuskirjassaan Toivu satuttavasta suhteesta (Bazar 2024). Jenni kertoo, että moni hyvinvointia vaarantavassa suhteessa oleva saa apua näistä asioista silloin, kun hän miettii eron mahdollisuutta ja ehkä jo suunnitteleekin eroa.

1. Muista että satuttavaa suhdetta ei tarvitse sietää

Huonoa kohtelua tai pahaa oloa tuottavaa suhdetta ei tarvitse sietää, vaikka satuttava kohtelu ei olisikaan 24/7 esiintyvää. Suhde voi olla satuttava, vaikka joukossa olisi hyviäkin hetkiä.

2. Kuuntele vaistoasi

Et ole liian herkkä, etkä ajattele tai tunne väärin, vaikka toinen niin väittäisi. Omia tuntemuksia tulee ja pitää kuunnella sekä kunnioittaa, jotta voi tunnistaa ja tietää oman vointinsa suhteessa.

3. Kerro tilanteestasi luotettavalle henkilölle

On tärkeää, että keskustelet suhteessa tapahtuvista asioista, omista ajatuksistasi ja tunteistasi luotettavien läheisten ja/tai ammattilaisten kanssa. Älä sen sijaan keskustele näistä asioista satuttavan kumppanin kanssa, koska hän tuskin tulee tukemaan sinua, paitsi silloin, kun pyrkii manipuloimaan sinua jäämään suhteeseen.

4. Katso tulevaisuuteen

Kysy itseltäsi: ”Jäisinkö tähän suhteeseen, jos tietäisin, ettei mikään tule muuttumaan seuraavien 5–10 vuoden sisällä?”

5. Kuvittele rakas ystävä omalle paikallesi

Kysy itseltäsi: ”Kannustaisinko ystävääni olemaan tällaisessa suhtessa tai jäämään siihen?”

Vältä tekemästä näitä

Jos olet huomannut, että suhde vaarantaa henkisen tai fyysisen hyvinvointisi, Jenni mainitsee muutaman asian, joita kannattaa välttää. Jos toinen osapuoli ota vastuuta omasta toiminnastaan, vaan pelkästään syyttää, vähättelee, kiristää ja manipuloi, ei kannata ajautua loputtomiin keskusteluihin tällaisen kumppanin kanssa. On turha yrittää hakea tukea sieltä, mistä sitä ei ole saatavilla.

Toinen asia, jossa on hyvä pysyä lujana on se, että lakkaat uskomasta toisen muutoslupauksiin, jos aika on jo näyttänyt, ettei muutosta ole tulossa. Sinulla ei ole syytä uskoa kumppaniasi, jos hän on useita kertoja ennenkin antanut saman lupauksen ilman pysyviä muutoksia, eikä hän sitoudu pitkäaikaiseen terapiaprosessiin tai muuhun häntä auttavaan ammattilaisten apuun.

On yksi asia, joka kannattaa pitää mielessä jatkuvasti: terve rakkaus ei satuta.

Miten satuttavasta suhteesta voi toipua?

Satuttavasta parisuhteesta irtaantuminen saattaa olla yksi vaikeimmista ja raskaimmista elämänkriiseistä. Suhteesta on voinut tulla riippuvuutta muistuttava kehä, jota ei osata lopettaa, vaikka arki on turvatonta, epävakaata, kuluttavaa, stressaavaa ja jopa uudelleen traumatisoivaa.

Toivu satuttavasta suhteesta auttaa tunnistamaan, mitä eroa on satuttavalla suhteella ja normaalilla suhteilla normaaleine vaikeuksineen. Kirjan harjoitukset vahvistavat tervettä itsetuntemusta ja itsetuntoa. Niiden vahvistuminen auttaa irtaantumaan ja lopulta toipumaan satuttavasta suhteesta.

Kirjan kirjoittaja, terapeutti Jenni Kiviniemi on kymmenen vuoden ajan auttanut ihmisiä, jotka ovat kokeneet epäterveitä suhteita. Jenni on perehtynyt muun muassa narsististen ihmisten vaikutuspiirissä olleiden auttamiseen.

Toivu satuttavasta suhteesta -kirjaan voit tutustua TÄÄLLÄ.

Oletko ihmetellyt miksi jäit satuttavaan suhteeseen? Näistä syistä suhteesta on yleensä vaikea irtaantua

Kirjoittaessani ja puhuessani satuttavasta suhteesta tarkoitan hyvin epätervettä suhdetta, jossa on narsistista kaltoinkohtelua, lähisuhdeväkivaltaa, sekä traumasidosta.

Oikeastaan kuka tahansa meistä voi päätyä satuttavaan suhteeseen, koska vaara ei todella tule kello kaulassa vaan päinvastoin. Ja vaikka vaarasta hälyttävä tunne syntyisikin suhteen alussa, ohitamme sen tyypillisesti kepein, sekä intuitiota vähättelevin mielin.

Kun kuukaudet ja vuodet kuluvat satuttavan suhteen sairaalloinen dynamiikka vakiintuu ja voimistuu. Satuttava osapuoli ei ota vastuuta toiminnastaan, vaan syyttää jopa lapsenomaisen mustavalkoisesti kumppaniaan juuri niistä teoista joita itse tekee.

Toksinen kumppani kääntää satutetun osapuolen normaalit ja terveet reaktiot kaltoinkohteluun (esim. hämmennys, suru, loukkaantuminen) häntä vastaan moittimalla yliherkäksi, huumorintajuttomaksi tai rasittavaksi tyhjästä valittajaksi.

Näin hän pyrkii ohittamaan oman epäterveen ja satuttavan toimintansa rehellisen tarkastelun, joka on vain ja ainoastaan hänen itsensä vastuulla ja joka olisi ainoa tie mahdolliseen positiiviseen muutokseen suhteessa.

Kaiken järjettömyyden jälkeen, kun normaaliuden raja on jo kauan aikaa sitten ohitettu kuuluu kysymys:

Miten ihmeessä olen päätynyt tähän suhteeseen? Miksi minä, järkevä ihminen olen tässä pisteessä, jossa tunnen kohta sekoavani ja miksi irtaantuminen tuntuu jopa mahdottomalta?

Ensimmäinen lohtulause

Ihan ensimmäiseksi haluan sinun tietävän ja muistavan, että et voinut tietää mitä oli luvassa ja mihin kaikki olisi lopulta menossa. Ja vaikka intuitiosi ehkä varoittikin, oli pelissä takuulla niin paljon, että tuo ääni oli saatava hiljenemään.

Älä syytä tai moiti itseä sellaisesta, josta sinulla ei yksinkertaisesti voinut olla tietoa etukäteen.

Jälkiviisaana on todella helpompaa, mutta älä käännä tuota viisautta itseäsi vastaan, itsesi moitteiksi tai syyllistämiseksi.

Helpottavaa tietoa

Satuttaviin suhteisiin jäämiseen, sekä vaikealta tuntuvaan irtaantumiseen on olemassa hyvin monia ja myös hyvin ymmärrettäviä, sekä järkeviäkin syitä.

On helpottava tietää, että nuo syyt ovat usein samankaltaisia muillakin satuttavia suhteita kokeneilla ja siltikin me usein luulemme olevamme ainoita.

Tässä muutamia yleisiä syitä, joiden vuoksi satuttavasta suhteesta voi olla haastava irtaantua. Toivon niiden tuovan sinulle lohtua, sekä rohkeutta ottaa hiljalleen pieniä askelia kohta suurta ja tarvittavaa muutosta.

Rakkaus. Ei satuttavissa suhteissa ole pelkkää vihaa, inhoa tai jatkuvaa piinaavaa surua. Nuo suhteet sisältävät myös runsaasti hyvää ja tunteiden täyttämää aikaa, joista luopumisen tiedämme myös olevan edessä, jos päätämme kärsimyksen. Olemme usein valmiita tekemään rakkauden eteen mitä tahansa ja yksi uhraus rakkauden nimissä on jäädä odottamaan sen paluuta ja uudelleenkukoistusta.

Satuttavissa suhteissa rakkaus ei kuitenkaan ole enää palaamassa takaisin sellaisena kuin sen joskus sai kokea ja tuo tieto voi auttaa hyväksymään irtaantumisesta tulevaa surua.

Syyllisyyden tunne. Syyllistäminen on yksi “kätevä” keino pitää ihmistä satuttavassa suhteessa, koska kun tarpeeksi vakuuttavasti syyllistetään voi tuohon tarinaan alkaa lopulta itsekin uskoa.

Merkitystä on myös sillä kuka syyllistää. Jos syyllistäjä on juuri se läheisin ihminen, johon tulisi voida luottaa ja jos sama on toistunut myös menneisyyden ihmissuhteissa voi olla todella haastavaa nähdä mikä on totta ja mikä ei.

“Ehkä se todellakin on niin kuin hän sanoo. Ehkä en vain itse huomaa miten raskas ja epätäydellinen kumppani olen. Minun pitää yrittää muuttua vielä enemmän.”

Häpeä. Tuo raskas tunne, jota naiset tutkitusti tuntevat enemmän kuin miehet. Tunne, joka saa meidät piilottelemaan ja vaikenemaan vaikka pitäisi huutaa niin kovaa ääneen, että kaikki vihdoin kuulisivat ja näkisivät.

“Mitähän kaikki ajattelisivat, jos eroaisimme? Olisin epäonnistunut avioliitossani, lasteni äitinä, perheen pystyssä pitämisessä. Miten selittäisin tämän kaiken ja kuka minua edes uskoisi?”

Häpeä saa sulkeutumaan ja lamaantumaan, vaikenemaan ja peittelemään. Häpeä on samalla myös tunne, joka voi muuttaa muotoaan ja helpottua kun toimii sen sanelemaan tarinaa vastaan, eli ainakin puhuu.

Kun tuntee voimakkaasti ja rakastaa, sekä kiintyy ihmiseen jonka kanssa jakaa elämäänsä on vaikeus irrottautua hyvin inhimillistä sekä ymmärrettävää vaikka kuinka olisi sattunut.

Lyhyt terapeuttinen tehtävä

Sulje hetkeksi silmäsi ja hengähdä syvään. Vie mielesi kohti tulevaisuutta, jossa kaikki olisi jo hyvin ja kaikki vaikeudet olisivat kadonneet.

Mitä sellaista hyvää, nautinnollista ja hyvinvointiasi sekä terveyttä tukevaa tuo aika pitää sisällään?

Kenen kanssa olet ja missä?

Mitä teet enemmän ja vähemmän kuin tällä hetkellä?

Kun fiilistelet tuota ihanaa ongelmatonta tulevaa aikaa mikä motivoisi sinua nyt kaikista eniten ottamaan rohkean ja ehkä pelottavankin askeleen kohti uutta helpompaa aikaa?

Ja ennen kaikkea: keneltä voit pyytää apua ja tukea, koska kenenkään ei tarvitse yrittää selviytyä yksin.

Lisää ymmärrystä, lohtua, tukea ja tietoa satuttavista suhteista, sekä irtaantumisesta ja uuden elämän rakentamisesta ja myös terapeuttisia tehtäviä löydät uutuuskirjastani Toivu satuttavasta suhteesta!

3 tapaa, joilla voimistat läsnäoloa seksissä

Läsnäoloa seksissä ei parhaimmillaan tarvitse edes ajatella – olo on soljuva, rento ja nautinnollinen. Turhat ajatukset eivät saa sinusta otetta ja yhteytesi kumppaniisi on saumaton. Läsnäolo seksissä ei kuitenkaan aina suju, vaan ajatukset ja epävarmuudet nousevat esiin ja saavat mielen epäröimään antautumista.

Nämä kolme vinkkiä auttavat sinua voimistamaan läsnäoloa seksissä – tavoilla, joista yksikään ei oikeastaan liity suoraan seksiin. Hyvä seksielämä syntyy makuuhuoneen lisäksi myös monessa muussa paikassa, kuten omassa sydämessä, suhteessa omaan kehoon, luottamuksesta kumppaniin sekä mielekkäässä arjessa.

Rauhoitu ennen seksiä. Jos ryhdyt seksiin levottomin mielin, saatat eksyä helpommin ajatusten vietäväksi. Jos kehosi on rauhaton, saatat kokea olosi säpsyksi tai seksi saattaa tuntua suoritukselta. Rauhoita siis sekä kehosi että mielesi ennen seksiä vaikkapa suihkussa, pienen venyttelyn tai hieronnan avulla tai meditoiden ennen seksiä. Kun olosi on rauhallinen, pystyt keskittymään paljon paremmin. Sama neuvo pätee monessakin paikassa – pieni nollaus tuo sinut tähän hetkeen yllättävän helposti ja joskus nopeastikin.
Tutustu itseesi, tunnereaktioihisi ja ajatuskeloihisi, niin ne eivät saa sinua valtaasi. Pystyt tarkkailemaan esiin nousevia ajatuksia ja ohimeneviä tuntemuksia hieman etäältä ja antamaan itsellesi armoa. Et syyttele itseäsi siitä, että esiin nousi epämukava ajatus tai tuntemus, vaan tarjoat itsellesi lämpöä ja tukea – sydämestäsi käsin.
Luo suhteeseesi lämpöä ja läheisyyttä jatkuvasti. Kun olet kumppanisi hyvä ystävä, välillänne ei ole kilpailua tai vastakkainasettelua. Haluatte huomioida toisenne ja rakennatte välillenne aina vaan syvenevää ja jatkuvasti antoisampaa parisuhdetta.

Vaali läsnäoloa seksissä sujuvan arjen ja hyväksynnän kautta

Vaali ja hoivaa läsnäoloasi arjessa, niin vaalit samalla myös läsnäoloa seksissä – sama rento, aito elämänmeno jatkuu luontevasti hetkestä toiseen. Jos taas arkesi on täynnä suorittamista, voi olla hankalaa päästää yhtäkkiä irti kaikesta pinnistelystä. Toki sekin on mahdollista – vaikka mielen tasolla jylläisikin, voit keskittyä lempeästi kehon nautinnollisiin tuntemuksiin ja sydämen elinvoimaiseen valoon.

Jos yrität väkisin olla läsnä ajaudut vain kauemmas itsestäsi, mutta kun hyväksyt että läsnäolo on sinulle juuri nyt haastavaa, annat itsellesi heti tilaa olla rehellinen. Hyväksyntä on avain moneen lukkoon. 🗝

Tutustu Mitran ihanaan Meidän vuosi – lempeä matka parille -kirjaan TÄSTÄ!

En ole riippuvuuteni – Luulin olevani perustavaa laatua viallinen, kunnes oivalsin tämän

Riippuvuuden kahleissa

Olen Susanna ja alkoholisti. Olen Susanna ja läheisriippuvainen. Olen Susanna ja peliriippuvainen. Olen Susanna ja ostosriippuvainen. Olen Susanna ja sokeririippuvainen. Olen Susanna ja alkoholistiperheen lapsi.

Koska olen alkoholisti, olen itsekeskeinen. Koska olen alkoholisti, tunteeni heittelevät. Koska olen alkoholisti, minuun ei voi luottaa. Koska olen alkoholisti, minua ahdistaa. Koska olen alkoholisti, pakenen elämän haastavuutta. Koska olen alkoholisti, en saa tarpeekseni hyvistä jutuista. Koska olen alkoholisti, en kestä tylsyyttä.

Vielä vuosikausia toipumisen tielle lähtemisen jälkeen määrittelin itseni juuri näin. Riippuvuuteni ja negatiivisten ominaisuuksien kautta. Lisäksi uskoin todella vahvasti, että kaikki minussa oleva haasteellisuus johtuu jollain tapaa siitä, että olen riippuvainen. Luulin olevani perustavaa laatua viallinen.

Kutsuin itseäni riippuvaiseksi 24/7. Samalla ihmettelin, miksi en voi hyvin.

Kun näkökulma muuttuu

On totta, että minulla on riippuvaisia piirteitä. On totta, että minun täytyy muistaa se, mistä tulen suhteessa alkoholiin tai mihin tahansa asiaan, mikä saa dopamiinin virtaamaan ja hyvän olon tunteen värinän leviämään kehooni.

Olen kuitenkin niin paljon muuta kuin riippuvuuteni. Kaikki ne piirteet, joiden luulin johtuvan riippuvuudestani, ovatkin itse asiassa ihmisten piirteitä.

”Olen suurempi, parempi kuin tajusinkaan. En tiennyt, että minussa on niin paljon hyvää.” Kuulin tämän Walt Whitmanin lainauksen kauniina ja hiostavana kesäiltana täpötäydessä meditaatiosalissa. Olin tullut kymmenien muiden lailla reilun viikon kestävälle retriitille, jossa tutkimme, kuinka tuoda lisää iloa elämään. Kalifornialainen säihkyvällä hymyllään valloittava opettajamme johdatti meitä aiheeseen. Hän säteili aitoa iloa.

Muistan, kuinka tuolla retriitillä jotain loksahti kohdalleen. Aloin ymmärtää syvällisellä tasolla, kuinka itse asiassa minussa on olemassa lukematon määrä erilaisia puolia. Riippuvuus on vain yksi osa minua.

Oivalluksellani oli kauaskantoinen vaikutus. Sen kautta annoin itselleni luvan astua uuteen elämänvaiheeseen. Siinä olen tietoinen haavoistani, haavoittuvuudestani ja haasteistani. Mutta ennen kaikkea olen tietoinen kaikesta siitä hyvästä, mitä minussa on. Muistutan itseäni siitä joka päivä.

Ihmiseksi ihmisten joukkoon

Minä olen Susanna. Olen suurempi kuin mitä ikinä pystyin kuvittelemaan. Olen rohkea. Olen innokas. Olen luova. Olen myötätuntoinen. Tykkään hassutella. Rakastan. Osaan ottaa vastaan rakkautta.

Minä olen Susanna ja minussa on potentiaali kasvuun. Minä olen Susanna ja minulla on potentiaalia muuttaa maailmaa. Se ei ole mahdollista, jos olen lukkiutuneena riippuvaisen identiteettiin. Se ei ole mahdollista, jos näen itseni viallisena, läpeensä pahana.

Se on mahdollista vain, jos hyväksyn ja näen itseni juuri sellaisena kuin olen. Ihmisenä ihmisten joukossa.

Olen Susanna ja minä voin päättää, mikä osa minua on elämäni ohjaimissa. Tänään se ei ole riippuvuuteni.

“Kun yksikin nainen työstää läpi häpeänsä ja uskaltaa näyttää kipunsa, se vaikuttaa koko maailmaan” – Kokemuksia naistenpiiristä

Astu sisään piiriin

Perinteisesti naiset ovat tulleet yhteen, sen kummemmin koolle kutsumatta, organisoimatta. Kokoontuminen on ollut luonnollinen osa elämää. Feminiini tapa jakaa viisautta on ollut tarinoiden kertominen ja vertaistuen antaminen. Naisten kesken on synnytetty, vuodettu, kokoonnuttu vaihtamaan ajatuksia, neuvomaan ja rentoutumaan. Aiemmin etenkin käsitöiden teon lomassa ja nykyään olohuoneisiin, kynttiläillallisille, saunamökkiin, erätulille ja onlineen. Kalenteri täyttyy, ellei sinne erikseen varaa aikaa yhteen tulemiselle, joten koollekutsuminen on ensimmäinen askel piirin syntymiseen.

“Joka kerta kun naiset kokoontuvat, maailmaa paranee hiukan.”

On voimallista tulla sallivaan ja arvostavaan tilaan, jossa on mahdollisuus jakaa viisaita neuvoja, tukea, koskettaa, liikuttua, tulla kuulluksi, näyttää kipukohtansa, jakaa ilonsa ja surunsa. On tärkeää, että yhteentuloa siivittää kannatteleva ja rohkaiseva energia. Piirissä ei ole sijaa arvostelulle tai moralistisuudelle. Piiriin kokoonnutaan jakamaan tarinoita ilman suodatinta. Tarjolla on tukea erilaisiin elämänvaiheisiin. Luodaan mahdollisuus sanallistaa henkilökohtaisia tarinoita ja rohkeasti kertoa omaa totuutta, vaikka se poikkeaisi valtavirran ajattelusta.

Tarvitsemmekin rohkaisua ja kannustusta sekä erityisen tilan puhua ilman rajoittavia tabuja. Silloin voi puhua turvallisesti omista varjoista, havainnoista ja uskaliaasti paljastaa kipujansa, jakaa iloja ja menestystä!

“Kun yksikin nainen työstää läpi häpeän ja näyttää
kipunsa ja salaisuutensa maailmalle,
se vaikuttaa kaikkiin.
Koko maailma
muodostuu uudelleen.”

Naisten piiri on tila jossa voi nauraa, tuntea, luottaa, vapista, itkeä, rakastaa ja hassutella. Tarinoita kuunnellessa voimme huomata, että emme lopulta ole toisistamme kovinkaan erilaisia.
Turvallisuuden tunne ja oman ilmaisun voima kasvavat kun kuulemme samankaltaisia tarinoita toisiltamme. Piiriin tullaan myös oppimaan, ilman ylhäältä ohjattua hierarkiaa.
Piirissä voi jakaa juuri sen verran kuin haluaa. Ja voi ilmaista jos haluaa elämänkokemuksellista tietoa muilta, vai ei. Joskus kuulluksi tuleminen riittää.

Mitään piirissä jaettua ei tule jakaa piirin ulkopuolelle. Piirissä täytyy olla uskallusta kiivetä porttien yli, käydä omenavarkaissa vanhassa puutarhassa ja olla puhumatta siitä muille.

Kysymyksiä naisten piiriin ja syvällisempään tutustumiseen:

Mistä olet ylpeä juuri nyt?
Mikä on suurin haaste minkä olet selättänyt?
Mitä toivoisit ihmisten sinusta tietävän?
Mikä on paras neuvo minkä olet saanut?
Minkä tai kenen ajatteleminen saa päiväsi kirkastumaan?
Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?
Millaiseen tarinaan identifioidut?
Mitä toivoisit lisää elämääsi?
Miten sinut on kasvatettu?

Teksti on osittain lainausta kirjastani Lumoava nainen – Tunne villi voimasi.

Valokuva: Levi Guzman / Unsplash

Meri Mortin inspiroiva suosikkikirja Lumoava tyttö kannustaa nuoria kulkemaan kohti omanlaista, rohkeaa elämää, jossa voi toteuttaa omaa luovuuttaan ja uskoa taianomaisuuteen. Katso tehtäväkirja täältä.

Psykologi: Henkiset haavat voivat viedä ilon elämästä, mutta niistä voi myös löytää vahvuutta

Psykologi Meg Arroll kertoo kolme esimerkkiä tilanteista ja elämänvaiheista, joista hänen kokemuksensa mukaan syntyy henkisiä kolhuja ja haavoja. Nämä henkiset haavat tai “pienet traumat”, joiksi Meg Arroll niitä nimittää, aiheuttavat pahaa oloa, kun ne kasaantuvat yhden ihmisen elämään tai toistuvat useampaan kertaan.

Kirjassaan Pienet traumat – Henkisten haavojen suuret vaikutukset (Bazar 2024) Arroll kertoo yleisimmistä elämämme kolhuista, jotka eivät sovi trauman määritelmään, mutta joilla voi olla suuri vaikutus psyykkiseen hyvinvointiimme. Tässä kolme Arrollin kirjasta poimittua tavallista kolhujen lähdettä, jotka koskettavat meitä kaikkia.

1. Lapsuus ja suhde vanhempiin

Kiintymyssuhteita on tutkittu paljon, ja tutkimuksissa on todettu, että huoltajan tapa reagoida vauvaan tai pikkulapseen määrittää heidän yleisen turvallisuuden tunteensa. Turvallinen kiintymyssuhde on yleinen perheissä, joissa huoltajat ovat johdonmukaisia ja herkkiä lasten reaktioille, kun taas välttelevä kiintymyssuhde muodostuu, jos vanhemmat ovat etäisiä tai poissaolevia. Me kaikki viemme omaksumamme kiintymyssuhdemallit omiin ihmissuhteisiimme aikuisina.

Toisinaan se on hyvä asia, toisinaan ei niinkään, sillä turvattomat kiintymyssuhdemallit voivat johtaa tilanteisiin, jotka eivät ole parhaita mahdollisia ja joista jää usein jotenkin surkea olo. Näin turvattoman kiintymyssuhteen aiheuttama pieni trauma voi myös siirtyä sukupolvesta toiseen.

Lisäksi huoltajilla voi itsellään olla useita pieniä traumoja, joita heillä ei ole ollut mahdollisuutta tutkia ja hoitaa. Tai käytännön arki voi johtaa siihen, että lapset tuntevat olonsa joskus yksinäiseksi. Monet lapset saattavat olla paljonkin yksin kotona vanhempien ollessa töissä. Tässä tilanteessa ei ole mitään suurta traumaa, ja usein vanhempien on vain pakko tehdä töitä. Toisaalta lapsella ja hänen huoltajillaan voi olla hyvinkin erilaiset luonteet, eivätkä he oikein ymmärrä toisiaan. Tutkimusten mukaan vanhempien ja lasten luonteiden yhteensopimattomuus voi aiheuttaa pienen pieniä säröjä kiintymyssuhteeseen.

2. Koulu ja kaverisuhteet

Pienet traumat syntyvät pikemminkin hienovaraisista kohtaamisista kuin vakavista tilanteista, esimerkiksi kiusaamisesta. Avoin kiusaaminen on suuri lapsuusajan trauma, ja liian moni lapsi kärsii siitä, mutta monella muulla lapsella peitellympi ilkeyden kokeminen, ulkopuolisuuden tunne, nöyryytykset kaveriporukoissa, koulun kokeiden aiheuttama stressi ja paineet menestyä ympäristössä, jossa keskitytään paremmuusjärjestykseen eikä mielekkääseen oppimiseen, voivat aiheuttaa pienen trauman.

3. Muut tärkeät ihmissuhteet

Tapa, jolla itse kukin meistä rakastaa, eli kiintymyssuhdemalli, kehittyy lapsuudessa, mutta tarina ei pääty vanhempiin tai muuhun hoitajaan. Vaikka nämä ihmissuhteet usein sanelevat tunnesuhteitamme aikuisina, ne eivät ole kiveen kirjoitettuja. Vaikka olisi niin onnekas, että on luonut voimakkaat, turvalliset siteet varhaislapsuuden hoitajiinsa, voivat vaikeat ihmissuhteet silti aiheuttaa pienen trauman ja vääristää sisäistä kompassia.

Kaikki intiimit ihmissuhteet edellyttävät avautumista ja haavoittuvuudelle antautumista. Saamme kolhuja rakkauden tai romanttisen suhteen päättymisen aiheuttamasta tuskasta, mutta pieniä traumoja voi syntyä myös kanssakäymisessä ystävien, tuttavien tai työtovereiden kanssa. Vastaanotollani olen havainnut, että varsinkin naisten ystävyyssuhteet vaikuttavat emotionaaliseen terveyteen sekä myönteisesti että kielteisesti.

Miksi omiin haavoihin kannattaa tutustua?

Pykologi Meg Arroll toteaa, että lähes kaikilla on pienten traumojen piirteitä, kuten täydellisyyden tavoittelua ja vitkastelua, vaikeutta löytää ”sitä oikeaa”, turhautumista olemassaolon luonteeseen, unettomuutta, lohtusyömistä ja alakuloa. Ne ovat aika yleismaailmallisia pulmia elämässä, jonka ei ole tarkoituskaan sujua ongelmitta. Jokaisen kannattaisi opetella tunnistamaan omat haavansa ja kolhunsa, koska vain ymmärtämällä oman pienten traumojen ainutlaatuisen yhdistelmän ja sen vaikutuksen on mahdollista kääntää elämässä uusi sivu ja kirjoittaa itse oma tarinansa.

Omaan tunne-elämään ja mieleen vaikuttavien tekijöiden tiedostaminen auttaa muuttamaan aidosti uskomuksia, ajatusmalleja ja käyttäytymistä. Tämä auttaa elämään elämää, jossa on paljon vähemmän ahdistusta, itseluottamuksen puutetta ja lievän masennuksen oireita. Arroll kirjoittaa:

“Eräs asiakkaani sanoi minulle kerran: ”Saatan tuntea oloni masentuneeksi, mutta se ei tarkoita, että olen masentunut.” Juuri tästä pienessä traumassa on kyse. Tällaiseen yleiseen, synkkään sisäiseen kamppailuun, joka vie elämästä kaiken ilon, ei kuitenkaan ole tarjolla kovin paljon apua. Siksi jokaisen on itse työstettävä pieniä traumojaan ja päästävä niiden läpi elinvoimaisen psyykkisen immuunijärjestelmän turvin.”

Uutuuskirjassa Pienet traumat – Henkisten haavojen suuret vaikutukset (Bazar 2024) psykologi Meg Arroll kertoo, mitä henkiset haavat ovat, miten ne ilmenevät ja miten niitä voi itse hoitaa. Kirjan löydät TÄÄLTÄ.

Sisäinen lapsi vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme toisiin ihmisiin aikuisena – Näin voit tutustua tiedostamattomiin puoliisi

Pieni, ruskeatukkainen tyttö vaaleanpunaisessa Disneyn Lumikki- mekossa tulee luokseni. ‘Hei Susanna, onpa ihana nähdä sinua!’ sanon hymyillen ja nostan hänet syliini. Hieromme neniä vastakkain ja kerron hänelle taas kerran, miten kaunis, ainutlaatuinen ja arvokas hän onkaan juuri sellaisena kuin on. Sydäntäni vihlaisee, kun hän kuiskaa minulle, ettei oikein tiedä, miten hänen pitäisi olla, jotta tulisi hyväksytyksi.

Sisäinen lapsi on meissä jokaisessa asuva psyykkeen osa, joka on muotoutunut lapsuuden kokemustemme seurauksena. Erityisesti varhainen suhteemme vanhempiin tai muihin hoivaajiin vaikuttaa sisäisen lapsemme rakentumiseen. Hyväksytyksi ja kohdatuksi tullut lapsi, jonka tarpeisiin on vastattu oikea-aikaisesti asianmukaisella tavalla muodostaa ihan erilaisen kuvan itsestään, muista ihmisistä ja maailmasta kuin sellainen lapsi, joka on joutunut kohtaamaan turvattomuutta ja sivuutetuksi tulemista.

Sisäinen lapsi elää aikuisessa

Lapsuusiän kokemukset jättävät meihin pysyvät jälkensä, jotka kulkevat mukanamme vielä aikuisinakin. Koska varhaislapsuutemme tilanteet ja tunteet tallentuvat alitajuntaamme, emme useinkaan ole itse tietoisia niiden vaikutuksesta nykyhetkeen. Sisäinen lapsemme voi kuitenkin näyttäytyä meissä monin tavoin: hän saattaa astua esiin kuormittavissa hetkissä tai konfliktin uhatessa sekä vaikuttaa uskomuksiimme, tunteisiimme sekä tapaamme ajatella ja käyttäytyä.

Sisäinen lapsemme on syntynyt vuorovaikutuksessa (tai sen puutteessa), joten aikuisiälläkin hän ilmenee usein kanssakäymisessämme muiden ihmisten kanssa. Oman Sisäisen lapseni hälytyskellot alkavat soida, mikäli vuorovaikutustilanteessa on mielestäni pienikin konfliktin mahdollisuus. Tästä syystä minun on vaikeaa nostaa hankalia asioita esille, antaa kritiikkiä tai olla eri mieltä.

Sisäisen lapsen lahja

Lapsi meissä ei haasteista huolimatta ole kuitenkaan ominaisuus, josta täytyisi yrittää päästä eroon. Itse näen Sisäisen lapseni olevan taakan sijaan lahja- hänen ansiostaan minulla on mahdollisuus kasvaa ja kehittyä. Kohtaamalla rakkaudella pienen, Lumikki-mekkoisen tytön, voin ymmärtää paremmin itseäni, omaa toimintaani, reaktioitani ja tunteitani. Hänen avullaan voin nostaa alitajuntani pimeydestä aiemmin piilossa olleita puoliani tietoisuuden valoon ja nähdä itseni kokonaisemmin.

Sisäisellä lapsellamme on myös hallussaan aivan erityisiä supervoimia! Hänellä on luontainen kyky olla läsnä ja luova. Lapsi meissä on myös utelias, innostuva sekä leikkisä. Yhteyden saaminen näihin ominaisuuksiin itsessämme voi tuoda meille iloa, kepeyttä ja uusia, raikkaita näkökulmia.

Milloin sinä olet viimeksi vastannut Sisäisen lapsesi kutsuun?