Miksi piirteet, johon ihastumme toisessa, alkavat myöhemmin ärsyttämään?

Usein ihastumme toisessa ihmisessä johonkin hänen tiettyyn piirteeseensä. Toisen rauhallisuus saattaa tuntua täydentävän omaa levottomuutta. Tai toinen on aktiivinen saaden oman passiivisen kehon liikkeelle. Myöhemmin, suhteen edetessä, nuo samat piirteet voivat olla juuri niitä piirteitä, jotka herättävät itsessä nyt ärtymystä, ihastuksen sijaan. Miksi näin tapahtuu? Polariteetit ovat yksi mahdollinen näkökulma aiheeseen.

Hahmoterapian perustaja Fritz Perls totesi aikanaan: ”Luulemme katselevamme ikkunasta ulos, mutta oikeasti asumme peilisalissa.” Eli me ikään kuin näemme ympäristön ja toiset ihmiset oman itsemme kautta. Heijastamme sisäisen maailmamme ulkopuolellemme. Näin ollen ne piirteet toisissa, jotka herättävät meissä vahvoja tunteita, ovat kenties juuri niitä piirteitä, jotka ovat itsellemme merkityksellisempiä. Kun olemme avoimia tunteille, joita toisen piirteet meissä herättävät, voimme kenties oppia jotain uutta itsestämme.

Polariteettien mukaan meidän minuutemme koostuu lukuisista erilaisista piirteistä ja niiden vastakohdista. Ja voidaksemme todella olla jonkin piirteemme kaltainen, on meidän hyvä tunnistaa sen polariteetti eli vastakohta. Jokaisella piirteellä on hyödyt ja haitat eri yhteyksissä. Esimerkiksi ollaksemme todella rehellisiä, on meidän hyvä tunnistaa ja hyväksyä ”epärehellisyytemme”. Liika rehellisyys voi jossain tapauksissa johtaa omien rajojen ylittämiseen eli näin ollen epärehellisyys eli tässä tapauksessa pidättyvyys voi olla joskus hyväksi. Myös varsin latautunut piirre epärehellisyys saa kenties uuden merkityksen.

Se, millaisia piirteitä kumppanissa etsimme, vaihtelee. On sanottu, että ensimmäisessä isossa rakkaudessa etsisimme omien piirteidemme vastakohtia toisessa, kun taas seuraavassa suhteessa samankaltaisia piirteitä. Toisaalta tutkimuksissa on todettu suurimman osan ihmisistä etsivän aina vain samankaltaisia piirteitä toisesta. Parisuhteessa voimme kokea jotain itsestämme puuttuvia tai tiedostamattomia piirteitä toisen kautta. Voit pohtia ihmissuhteitasi. Miten asia on kohdallasi?

Omassa elämässäni olen iloinnut toisen aktiivisesta energiasta, joka on saanut kehoni liikkeelle. Kuitenkin suhteen edetessä toisen aktiivisuus on voinut joskus ärsyttää. Itselläni kyseessä ollut halu palautumiseen ja myös rajojen asettamisesta tai tässä tapauksessa kykenemättömyydestä asettaa niitä. Eli vaikka olen päässyt kokemaan ”vastakkaista” piirrettä toisen kautta, on meillä omat piirteemme ja tarpeet niihin liittyen. Ärtymys on kenties syntynyt siitä, etten ole sanonut ei, vaikka olisin halunnut. Kuitenkin itselleni on selvää, että aktiivisuudessa esimerkiksi liikunnan kautta on hyötyjä, kuten sen vastakohdassakin, palautumisessa.

Yksi mahdollinen vastaus otsikon kysymykseen voisi siis olla, että ihastumme tiettyyn piirteeseen toisessa siksi, että se piirre on kenties myös itsessämme, mutta se on tiedostamaton tai piilossa. Ja jos en tunnista tuota piirrettä itsessäni ja hyväksy sitä, se voi ajan myötä alkaa ärsyttämään.

Jos haluat tutkia lisää omia ja toisen piirteitä,m voit tehdä sen esimerkiksi Valot & varjot minussa -korttien avulla. Tässä yksi tapa käyttää kortteja: Mieti jotain henkilöä, jota kohtaan tunnet voimakkaita tunteita, esimerkiksi vihaa tai ärtymystä tai kenties rakkautta tai ihailua. Valitse tunnetta herättävät piirteet korteista ja laita ne eteesi. Mieti aluksi: Mitä nämä toisen ihmisen piirteet tarkoittavat sinulle? Mikä on sinun suhteesi ko. piirteisiin? Tunnistatko tai hyväksytkö näitä piirteitä tai niiden polariteetteja itsessäsi? Mitä hyötyjä ja haittoja piirteistä on eri tilanteissa? Pohdi lopuksi: Mitä samoja piirteitä sinussa ja toisessa henkilössä on? (Kerää kaikki yhteisiä piirteitänne kuvaavat kortit eteesi.) Miten yhteiset piirteet näkyvät suhteessanne, toiminnassanne ja valinnoissanne?

Onko sinun vaikea kieltäytyä? – Näin voit oppia tervettä jämäkkyyttä

Päädytkö toistuvasti toteuttamaan toisten pyyntöjä ja täyttämään heidän tarpeitaan vaikka olisit halunnut kieltäytyä ja sanoa päättäväisesti ei? Kieltäytyminen voi tuntua vaikealta, varsinkin jos sinulla on taipumusta miellyttämiseen, olet liian kiltti ja alistuvainen tai sinulle on muodostunut totutuksi tavaksi suostua toisten pyyntöihin.

Terveen jämäkkyyden harjoitteleminen opettaa kieltäytymisen taitoa ja auttaa johtamaan omaa elämää: Jämäkkyys, jota kutsutaan myös lujuudeksi, tukee sinulle tärkeitä arvoja ja merkityksellisyyttä elämässä. Jämäkkyyden harjoitteleminen edistää tietoista elämää ja tietoisuustaitoja.

Jämäkkyys tarkoittaa, että kerrot mielipiteesi, ajatuksesi ja tunteesi rehellisesti anteeksi pyytelemättä ja turhia selittelemättä. Jämäkkyys on suoruutta ja samalla kunnioittavaa käytöstä niin itseä kuin muita kohtaan. Jämäkkyys onkin todellisuudessa rehellisyyttä.

Jämäkkyys edistää omien arvojen ja tarpeiden toteutumista elämässä. Elämässä on monta osa-aluetta ja niihin saattaa liittyä eri arvoja ja vaikka auttaminen olisikin arvojesi mukaista – niin kuin meille useimmille – niin elämässäsi on myös muita arvoja, kuten päästä ajoissa nukkumaan tai lastesi luo. Eri tilanteissa kannattaa kysyä itseltä, mikä myötävaikuttaa omien arvojen toteutumista. Selkeytä siis omat arvosi ja tarpeesi.

Voi käydä myös niin, että koet syyllisyyttä, mikäli et teekään jotain tai kieltäydyt jostain. Tuntuu siltä, että pitäisi sittenkin suostua. Mikäli koet syyllisyyttä, arvioi tilannetta omien arvojesi pohjalta ja havainnoi tunteitasi. Mikäli tunne ei palvele omia arvojasi, ole tekemättä mitään tuon tunteen suhteen ja kanssa. Esimerkiksi, mikäli tarvitset lepoa, älä vastaa manipuloivan tai määräilevän henkilön yömyöhäiseen yhteydenottoon. Et voi olla päivystämässä koko ajan.

Opettele sanomaan ei. Yksinkertaisimmillaan voi sanoa: ”Minulle ei nyt sovi”, ”Ei kiitos”, ”En ole nyt kiinnostunut”, ”En suostu”, ”En voi nyt” tai ”Valitettavasti en pysty osallistumaan”.  Aina ei myös tarvitse vastata heti, voit sanoa: ”Harkitsen asiaa”, “Palaan tähän myöhemmin” tai ”Kysy ensi viikolla uudestaan”.

Kun olet onnistunut sanomaan ei, onnittele itseäsi: alat tunnistaa rajasi ja pitämään itsestäsi huolta, ja mikä tärkeintä: ei kukaan etkä sinä itse riko enää rajojasi.

Artikkelikuva Daria Obymaha on Pexels.

Tutustu työhöni täältä

Käytkö sinäkin sisälläsi taistelua, josta kukaan ympärilläsi ei ole tietoinen?

Kaikki sen tietävät ja sinut tuntevat. Olet se alati hymyilevä positiivisuuden perikuva. Aina aulis auttamaan ja herkkä kantamaan muiden kuormat. Sosiaalisessa mediassa kadehdittu ja arjen ulkoisten tekijöiden vuoksi ihailtu.

Vähänpä he tietävät.

Sillä se myllerrys, joka sisälläsi myrskyää, ei heijastu kasvoillasi tai kuulu puheessasi. Ei ainakaan heille, kenellä ei ole kykyä katsoa ja kuunnella sisäänpäin.

Kotiin tullessasi, kun suljet ulko-oven perässäsi, seinät ovat valmiit taas kaatumaan päällesi ja murtamaan sinut.

Kun uusi aamu koittaa, tiedät oravanpyörän jatkuvan.

Maalaat hymyn kasvoillesi ja suuntaat ihmisten ilmoille.

Kohtuuttomuudet kannattaa pilkkoa paloiksi

Kun elämä tarjoilee kohtuuttomuuksia, on suuri houkutus yrittää niellä ne kerralla ja kokonaan.

Tukehtumisvaara on välitön.

Kokonaisen köntin sijaan, malta pilkkoa haasteet ja kuopat pienempiin osiin, kohtuullisimmiksi paloiksi.

Kun selkärangan mutterille vääntävää kuormaa siintää silmiin kantamattomiin, kannattaa katse tarkentaa lähelle.

Ei, mitä vielä joskus ja jonain päivänä.

Ennemminkin, mitä juuri tässä ja nyt.

Tämä siksi, että vaikka mikä olisi ja mitä tulisi, tärkeintä on, että sinä jaksat.

Puhuminen kannattaa aina

“Puhu muille ihmisille” on kehotuksena raskas ja jopa ärsyttävä. Kukapa ei niin tekisi, jos se olisi helppoa. Varsikin meidän miesten kohdalla vedotaan siihen, ettei kulttuuri ole opettanut avoimuuteen. Siihen, että vaikeista tunteista puhuttaisiin ääneen.

Tokkopa on niin sukupuolisidonnaista mitä väittävät.

Miltä sinusta tuntuisi, jos itsellesi hieman etäisempi henkilö (esimerkiksi työkaverisi tai tuttava harrastuksen parista) lähestyisi sinua ja haluaisi uskoutua jostain itselleen tärkeästä asiasta?

Uskallan väittää, että mitä luultavimmin kokisit asemasi etuoikeutetuksi. Haluaisit olla läsnä ja kuunnella tarkasti, mitä tuolla henkilöllä on sinulle sanottavana. Olla hänelle avuksi, jos ei muuten, niin ihan vaan olemalla siinä vieressä.

Jos asetelman kääntää toisinpäin, huomaatko muuttuvasi aremmaksi?

Mitä jos sinä olisitkin se, kuka lähestyisi vieraampaa henkilöä omien murheittesi kanssa?

Näin päin ajateltuna se on vaikeampaa. Et kenties haluaisi kuormittaa toista henkilöä tunteillasi tai ajatuksillasi. Voi myös tuntua siltä, etteivät omat murheet ole tarpeeksi painavia, että niitä haluaisi sanoittaa ääneen.

Mutta kun yksityisen tuo julkiseksi, siitä tulee yhteistä.

Uskalla tuoda sisimpäsi julki. Se ei tarkoita kaikkien asioiden oksentamista raakana tai someen vuodatettua sosiaalipornoa vaan sitä, että lakkaat piilottamasta niitä puolia ihmisyydestäsi, jotka selvästi tukkivat kykysi hengittää vapaasti.

Mitään ei tarvitse tehdä kerrallaan. Askel kerrallaan on käypä kehotus tässäkin.

Lupaan sinulle, että kun muut ympärilläsi tulevat edes rahtusen tietoisemmaksi siitä taistelusta mitä sisälläsi käyt, saat huomata, ettet ole yksin vaan osa kollektiivia, jossa useimmat tunnistavat taistelusi ja ovat valmiita seisomaan rinnallasi.

Sillä ihminen tunnistaa ihmisen.

Harri-Pekka Pietikäisen uutuuskirja Tunne pelkosi, vapaudu elämään tarjoaa vertaistukea sisimpien pelkojen tunnistamiseen ja siihen, miten peloista ja niiden aiheuttamasta häpeästä voi selviytyä. Katso kirja täältä.

Mitä tehdä, kun epämääräinen huono olo vaivaa? – 3 tapaa selkeyttää omaa kokemusta

Mitä tehdä kun epämääräinen huono olo vaivaa? Illalla nukkumaan mennessä saattaa tuntea määrittelemätöntä kurjaa fiilistä, joka ei vaan jätä rauhaan. Jokin on jäänyt kaivelemaan tai tunnetila voi olla jopa epätoivoinen. Saatat pysähtyä miettimään, mikähän nyt oikein on vialla. Vähän kuin se epämääräinen tunne, että on unohtanut jotakin, muttei muista mitä.

Vinkki 1: Käy läpi päivän kohtaamiset

Oliko päivän aikana jokin vuorovaikutustilanne, joka ei mennyt ihan putkeen? Joskus jokin pienikin kohtaaminen voi jäädä vaivaamaan, jos sen herättämiä tunteita ei tullut käsiteltyä. Ehkä et tullut kuulluksi keskustelussa. Saatoit pettyä jonkun läheisen tai vaikka työkaverin toimintaan. Ohitit ehkä omat toiveesi ja tarpeesi, ja annoit jonkun toisen tahdon toteutua niiden sijaan.

 

 

Jos joku toinen ylitti rajasi, mieti miten voisit toimia vastaavassa tilanteessa jatkossa. Pohdi ihan konkreettisesti, mitä voisit sanoa toiselle ihmiselle, jotta hän ymmärtäisi, ettei kyseinen toiminta ollut sinulle ok. Jos sinulta pyydettiin jotakin, mitä et halunnut tehdä, mieti millä sanoilla voisit jatkossa kieltäytyä samankaltaisesta pyynnöstä. Tapahtuneeseen ei ehkä juuri nyt voi vaikuttaa, mutta voit mielikuvassasi valmistautua tuleviin tilanteisiin. Se rauhoittaa mieltä ja vahvistaa sinun omia rajojasi.

Vinkki 2: Vertaatko itseäsi muihin?

Joskus epämääräinen huono olo ei liity mihinkään konkreettiseen tapahtumaan. Se voi kummuta ajatuksesta, että on itse jotenkin huonompi tai vähemmän onnistunut kuin joku toinen. Käy läpi mielessäsi, oletko tuntenut huonommuutta suhteessa johonkin toiseen ihmiseen. Tunnetko katkeruutta jostakin asiasta? Ehkä tuntuu siltä, että sinua on kohdeltu epäreilusti tai koko maailma on jotenkin sinua vastaan. Tunnustele, oletko kateellinen jollekulle toiselle? Kenen elämää kadehdit ja miksi?

On helppo sanoa, ettei kannata vertailla itseään muihin. Käytännössä kuitenkin teemme sitä jatkuvasti. Entä jos tosiaan kaipaat muutosta elämääsi, ja muut näyttävät pystyvän toteuttamaan jotakin sellaista, mitä sinäkin toivoisit itsellesi. Etsi ratkaisuja tilanteeseesi kysymällä ensin neuvoa itseltäsi. Millaisen neuvon antaisit ystävällesi samassa samassa tilanteessa? Kirjoita itsellesi lista asioista, joita voisit ihan konkreettisesti tehdä eteenpäin pääsemiseksi. Tarkastele sitten vielä tunnekokemustasi. Hyväksy olotilasi sellaisena kuin se on. Ehkä se on muuttunut, kun olet pohtinut ratkaisuja.

Vinkki 3: Suorituspaineiden tunnistaminen

Monesti kielteinen olotila voi johtua siitä, ettei ole tyytyväinen omaan toimintaansa. Ehkä töissä tai opinnoissa on paineita, ja tuntuu siltä, että on jumissa niiden puristuksessa. Sätit ehkä itseäsi jostakin tekemättömästä asiasta, jota olet lykännyt jo ihan liian pitkään. Saatat hermoilla jostakin tulevasta haasteesta ja olotila on stressaantunut. Jokin edessä oleva tilanne saa sinut pelkäämään, ettet selviydy siitä. Ihmiselle on tyypillistä murehtia tulevia asioita etukäteen. Se on mielen tapa valmistautua tuleviin haasteisiin.

Tutkimusten mukaan tulevien tilanteiden vatvominen etukäteen ei kuitenkaan käytännössä auta valmistautumaan niihin. Vain konkreettinen valmistelu ja harjoittelu todella auttavat. Stressiä murehtimisesta kuitenkin seuraa, ja tunnetiloja täytyy opetella purkamaan jollakin keinolla. Kokeile huomioida tunnettasi hetken aikaa. Tunnustele kokemustasi, miltä se tuntuu kehossasi ja mitä tunteita siihen liittyy? Laita kädet ympärillesi ja halaa itseäsi hetken aikaa. Jos tunnetilasi osaisi puhua, mitä se sanoisi? Voit suhtautua hyväksyvästi tunnekokemukseesi ja sanoa mielessäsi ”Hyväksyn sinut sellaisena kuin olet.” Sen jälkeen voit päästää siitä irti.

Opi purkamaan ja käsittelemään vihaa, kiukkua ja muita räjähdysherkkiä tunteita Angstin purku -korttien avulla – kortit sopivat lapsille, nuorille ja aikuisille:

Jos joku kohtelee sinua huonosti, ei ole tehtäväsi opettaa häntä rakastamaan – vaan oppia rakastamaan itseäsi ja rajata

Ja mitä tämä “itsensä rakastaminen” tarkoittaakaan?⁠ Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että oppii tuntemaan ja kuulemaan kropassaan, miltä asiat ja tilanteet tuntuvat. Jos jokin tuntuu toistuvasti pahalta, itsensä rakastamista on oppia tunnistamaan ja rajaamaan noita tilanteita.

Osaamme kyllä päässämme selittää kaikenlaista, ratkoa ja väännellä ja yliymmärtää, ja siten ohittaa omat rajamme ja tarpeemme. Silloin usein yritämme hankalissa ihmissuhteissa tai toimimattomissa tilanteissa sopeutua, selittää loputtomasti ja yrittää tulla kuulluksi – eli haemme hyväksyntää sen sijaan, että rajaisimme.

Mutta kun tunnistaa kehonsa kautta olevansa esimerkiksi kiukkuinen ja uskaltaa tuntea tuon tunteen, oppii ilmaisemaan sitä eikä kerro enää tarinaa siitä kuinka ”muut jatkuvasti ylittävät mun rajoja” tai syytä toisia. Oppii rajaamaan eikä selittämään rajojaan (joka on hyväksynnän hakemista ja selviytymiskeino, ei varsinaista rajaamista). On ihan eri juttu kertoa toiselle, että kaipaisi samassa veneessä olemista kuin räyhäröidä toisille, ettei kukaan koskaan kuuntele tai kunnioita.

Kun oppii olemaan hylkäämättä itseään ja sydäntotuuttaan, eikä enää väistä tunteitaan saadakseen hyväksyntää joltain toiselta,   oppii myös huomaamaan, kenen kanssa oma sisäisyys ja rajat tulee kunnioittavasti kuulluksi – ja jos tarvitsee, osaa rajata niin paljon, että ottaa etäisyyttä tai lähtee.

 

 

Kun oppii tuntemaan eikä ajattelemaan tunteitaan, oppii toimimaan toisin. Ei enää ohita, vähättele ja mitätöi tunteitaan (ja syytä toisten tekevän niin), vaan alkaa arvostaa itseään. Silloin oppii rajaamaan, joka voi tarkoittaa monia eri asioita tilanteen mukaan.
Rajaaminen ei ole  toisten niittaamista, vaan selkeää jämäkkyyttä siitä mitä itselleen valitsee. Lempeys ja sydänvoima on sitä, että validoimme kokemuksemme ja tunteemme itsellemme – ja teemme valintoja sen mukaan. Ei aina niin helppoa ja usein monia tunteita sisältävää, mutta ultimaattisesti rakkaudellista ja kunnioittavaa itseä ja toisia kohtaan. ⁠

Kuva: Unsplash.com

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Seksuaalisuuden haava voi parantua ajan kanssa – Itsearvostuksen löytämiseen on harvoin nopeaa oikotietä

Seksuaalisuuden eheytyminen rikkinäisestä ehjäksi ei ole yksittäinen tapahtuma, vaan kokonainen tie. Tuolla tiellä tapahtuu jatkuvasti jotain. Satoja, kenties tuhansia oivalluksia, joista monet ovat samoja, toistuen yhä syvemmin. Välillä tuolla tiellä voi tapahtua myös seksiä, ja mikäli olemme menossa oikeaan suuntaan, se saattaa muuttua yhä antoisammaksi. Silti seksuaalisuus asuu pitkälti mielen taajuudella.

Ymmärtämällä yhä uudestaan jonkin totuuden se vahvistuu meissä. Tullen lopulta todeksi, lihaksi ja vereksi. Niin, että muusta tulee pelkkä hatara konsepti, johon emme enää usko.

Jokaisessa oman seksuaalisuuden tarkastelukerrassa on jotain eheyttävää, ja siksi meidän tulisi sitä tehdä. Pysähtyä oman seksuaalisuutemme äärelle. Parantamaan jotain itse itsessämme. Huuhtomaan haavat. Ravistelemaan kaavat. Elävöittämään jälleen koko konseptin. Jättäen valtavat (tai pienemmät) romuläjät sinne, minne ne kuuluvat: kauas taakse. Me nimittäin pystymme siihen.

seksuaalisuus

Haavat

Omassa seksuaalisuudessani on ollut valtavasti haavoja, jotka kumpuavat lapsuuden asetelmista ja niiden pohjalta tekemistäni johtopäätöksistä. Luulin, etten olisi maailman ihanin, kaunein, haluttavin (todellisena omana itsenäni). Luulin, etten olisi turvassa ja rakastettu (taas: todellisena omana itsenäni). Luulin, että minun pitäisi antaa muille enemmän eikä itselleni niin paljoa. Siten varmistaisin että minun kanssani halutaan yhä olla. Tavallaan kuitenkin aina tiesin olevani paremman arvoinen ja siksi tunsin myös vihaa tästä itselleni luomasta asetelmasta.

Kasvun paikka mahdollistuukin yleensä vasta silloin, kun ihminen rohkaistuu ymmärtämään, että hän on aikuinen nyt, eikä välttämättä tarvitse ketään muuta ihmistä. Että hän voi ensisijaisesti lähteä luomaan itselleen uutta rakkaudellista ja turvallista kokemusta ja vasta sitten katsoa, tuleeko siihen joku muu – tai jopa: haluaako, kaipaako siihen vielä jotain toista ihmistä. Ihmisellä on tarvehierarkia, huomasimmepa sitä tai emme. Jos tarve siihen, ettemme tule hylätyiksi on vahva, emme tule käsitelleeksi asioita, jotka saattaisivat sen vaarantaa. Meillä ei ikäänkuin ole siihen varaa.

Kaipuu toiseen ihmiseen

Moni meistä kaipaa toista ihmistä rinnalleen, mutta tuo kaipuu ei aina ole luonnollisella tasolla, sillä usein sitä ohjaa lapsuudesta jäänyt vaje tukeen ja turvaan. Mikäli näin on, sen voimme kuitenkin parantaa vain me itse. Lapsen kuuluu saada tuki ja turva ulkopuolelta, mutta aikuisen kuuluu löytää se ensisijaisesti itsestään. Se on mahdollista jopa silloin, kun terveitä esimerkkejä ei ole perheessä ollut. Meissä on paljon suuremmat voimavarat ja viisaus kuin ymmärrämmekään, ja siksi itsen kuuntelu ja totuuden tarkastelu on tärkeää. Aivan kuten aiemmin kirjoitin tunteneeni vihaa silloin, kun en sallinut itselleni parempaa – kyllä me tiedämme. Me tiedämme jopa pelottava hyvin, jos vain pysähdymme ja uskallamme tuon totuuden kohdata.

Eikä vain yhtä, kahta tai kolmea kertaa, vaan jos todella valitsemme alkaa pysähtyä säänöllisesti. Sieltä kumpuaa parantuminen.

seksuaalisuus

 

Tänään, kun seksuaalisuuden aihe nousi taas luonnollisesti mieleeni meditaation aikana, huomasin sanovani itselleni seuraavan:

 

Haavoja on ollut, vaikeaa on ollut

Totean sen nyt, jotta kaikki nähdään sellaisenaan

Ne saavat olla, mitä ovat

Jäädä sinne, missä ovat

En toista niitä enää

Se on kai itsestäänselvää, mutta olen lisäksi luvannut itselleni sen

Juuri nyt minä haluan poimia syliini sen kukkasen kaiken keskeltä

Aidon hyvän asian

Elävän, lahjan

Se se on. Seksuaalisuus. Elävä, hyvä, lahja.

En minä sinussa näe mitään vikaa

Haavat jäävät maahan ja me lähdemme menemään

Mennään minne vaan, eletään ihmisiksi ja iloitaan

Rakkaudesta käsin se on luonnollista

Jos jalkojeni alla on rakkaus, en voi tippua enää – kuin rakkauteen

 

Havaintojen ketju jatkuu myöhemmin, joten pysythän kuulolla!

❤️:lla Riikka

Lisää minusta ja palveluistani voit lukea alta tai täältä.

ADHD-aivojen kanssa on usein vaikea ennakoida – Ajan hahmottamisen vaikeus voi luoda tällaista kaaosta elämään

Todennäköisesti useimmille ihmisille on tuttua ainakin ajoittainen kaaos, joka liittyy ajan hallinnan vaikeuksiin. Kaaos voi joillain näyttäytyä enemmän ulkoisena: tavarat ja tärkeät paperit ovat hajallaan, väärissä paikoissa, hukassa – jopa ihminen itse on väärässä paikassa väärään aikaan, tai hän touhuaa montaa asiaa samaan aikaan saamatta välttämättä mitään valmista aikaan. Tärkeät toimet jäävät kesken.

Toisilla kaaos saattaa jäädä tyypillisemmin pään sisäiseksi: jatkuvia ajatus- ja analysointikehiä, vieläpä niin kuin aivoissa olisi monta radio- tai TV-kanavaa yhtä aikaa päällä. Kaaos saattaa joillain olla myös koko kehossa tuntuvaa levottomuutta, joka voi sekä näkyä ulospäin että jäädä täysin sisäiseksi kokemukseksi.

Jos olet ns. neurotyypillinen, tämä edellä mainittu voi ajoittain kuvata sinunkin elämääsi. Mieti miltä tuntuisi, jos tämäntyyppinen kaaosmaailma olisi läsnä elämässäsi päivittäin, lähes 24/7? Näin on useimmilla ADHD-aivot omaavilla.

Ajan hahmottamisen vaikeus luo arkeen kaaosta

Suurimmalla osalla ADHD-ihmisistä kaaos liittyy ajan hahmottamisen vaikeuksiin, ja tämä on itsessään eräällä tavalla “jumittava kehä”, itseään toteuttava ja vahvistava aivojen toimintamalli. Haluan antaa tästä muutaman erityyppisen esimerkin omasta elämästäni:

  • Minulla oli hiljattain etävastaanottoaika omalle lääkärilleni klo 10.30. En pystynyt aloittamaan mitään työtä ennen sitä, vaikka olin herännyt ajoissa ja varannut kyseisen päivän normitöistäni vapaaksi tärkeitä hallinnollisia sekä kirjaprojektiin liittyviä töitä varten. Sisälläni virtasi kaaoksenomainen ahdistuspyörre sekä siitä, etten saa mitään aikaiseksi, että siitä, muistanko liittyä oikeaan aikaan vastaanotolle (näin siitä huolimatta, että minulla oli monta muistutusta laitettuna, mutta ne eivät ole ADHD-ihmiselle tae siitä, että muistaa). Olin ulkoisesti keholtani lamaantunut, vaikka sisällä kuhisi kaaos.
  • Kahden päivän päästä on taas tulossa kotisiivooja, joka on tällä hetkellä minulle yksi tärkeimpiä arkeni pelastajia! Kotini on taas kuukaudessa päässyt aikamoiseen kaaokseen. Mietin jo kolme päivää sitten, että minun olisi hyvä alkaa laitella tavaroita paikoilleen hyvissä ajoin, ettei homma jää viimeiseen iltaan. Aloittaisinko keittiöstä? Tämä ajatus viipyy mielessäni noin sekunnin ajan, sen jälkeen sinne tulee uusi ajatus. Asia käy mielessä kuitenkin 100-200 kertaa päivässä. Mitä tämä tekeekään hermostolleni? Se on jatkuvassa valmiustilassa – “Mitä seuraavaksi?!?” – kaaoksen ollessa sekä mielessä että kehossa yhtäaikaisesti. Tällaisessa tilassa kenenkään loogiset aivot eivät pysty toimimaan, vaan “valta” on enemmän selviytymisessä, joka lisää vaikeuksia toiminnanohjauksessa.
  • Kun minulla on sekä ulkoiset että sisäiset “speksit” paremmin kohdillaan, olen todella tehokas ja pystyn keskittymään minulle merkitykselliseen asiaan tuntikausien ajan (tosin tällöin unohdan huolehtia perustarpeistani, esim. syömisestä ja veden juonnista). Tällaiseen tilaan pääsyyn liittyy usein myös jonkinlainen deadlinen lähestymisen uhka yhtenä “motivaattorina”. Olen mukana toimittamassa laajaa psykofyysisen fysioterapian käsikirjaa. Siihen liittyen tein hiljattain yhtä kirjan artikkelia yhteen putkeen 7 tunnin ajan; luin ja suomensin yhden pitkän tieteellisen artikkelin ja tiivistin sen. Kun olin valmis, silloin vasta havahduin: hyvänen aika, onko tähän tosiaankin mennyt 7 tuntia, minusta tuntuu kuin olisin tehnyt tätä max 3 tuntia!
  • Nautin työstäni asiakkaiden parissa, eikä se itsessään minua kuormita. Minua kuormittaa työhöni ujuttautuva ajan hahmottamisen ongelma. Saatan tarkistaa vastaanoton loppupuolella, että meillähän on vielä vartti aikaa – kun katson kelloa seuraavan kerran, varattu aika on jo ylittynyt 5-10 minuutilla, enkä ymmärrä, miten aika kului niin nopeasti…

Näitä esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon, ja meillä kaikilla ADHD-ihmisillä ajan hahmottamiseen liittyvä kaaos näyttäytyy hyvinkin yksilöllisesti. Jos sinulla on ADHD, on tärkeää aluksi hyväksyä se, ettet voi täysin “parantaa” tätä ominaisuuttasi, mutta saatat pystyä vaikuttamaan siihen jonkin verran. Itseäni on nimenomaan auttanut piirteeni hyväksyminen: se auttaa minua paremmin näkemään ne asiat, joissa on tärkeää ponnistella (tähän kuluu moninkertainen määrä energiaa verrattuna neurotyypillisiin), ja jotka eivät ole elämässäni yhtä tärkeitä asioita hoitaa, muistaa tms.

Pohdi seuraavia asioita, miten voisit löytää sekä omat vahvuutesi että valita sinulle olennaisimmat arjen toiminnot, joihin keskittyä:

  • Onko sinun helpompi toimia tilanteessa, jossa “näet” lopputuloksen tietämättä tarkkaan, miten sinne pääset – vai luoko sinulle ennemmin turvaa se, että pysyt tässä ja nyt ja mietit tarkemmin konkreettiset “askeleet”, joilla pystyt etenemään. Kunnioita tätä ominaisuuttasi arjen toimissa, isoissa ja pienissä.
  • Onko sinulle helpompaa työskennellä yksityiskohdista kokonaiskuvaa kohti, vai päinvastoin? Jos olet yksityiskohta-ihminen, voit esim. tehdä itsellesi listan, jonka avulla hahmotat paremmin, millainen kokonaisuus on ja mitkä asiat liittyvät tekemiseen ja vaikuttavat ajan hallintaan. Joskus kokonaiskuva-ihminen pystyy aluksi paremmin hahmottamaan sen, kauanko aikaa mihinkin asioihin menee, mutta hänenkin olisi tärkeää nähdä kokonaisuuteen liittyvät yksityiskohdat itselle toimivalla tavalla.
  • Oletko ihminen, jota keskeytykset häiritsee vai ihminen, jolle keskeytykset ovat itse asiassa ihan hyvä juttu? Pyri toimimaan tässäkin omaa piirrettäsi kunnioittaen.
  • Toimitko mieluummin yksin vai yhteisössä? Onko tämä tilannesidonnaista? Vaikka olisit “yksinäinen susi” kuten minä, tarvitsisitko joihinkin arjen tilanteisiin muistuttajaa tai ihmistä, jonka seura auttaa sinua toimimaan paremmin ja opit jopa mallittamaan häntä esim. ajankäytössä?

Tässä joitakin kohtia pohdittavaksi – nämä ominaisuudet ovat usein synnynnäisiä, joten on tärkeää lähtökohtaisesti tunnistaa ja hyväksyä omat piirteensä. Silti vaikka näin on, voit pyrkiä vaikuttamaan joihinkin valikoituihin tilanteisiin – mutta sinusta ei silti kehkeydy (eikä tarvitse kehkeytyä!) samanlaista ihmistä kuin jostakusta muusta, jolle esim. ajanhallinnan ongelmat eivät ole koskaan olleet arkea haittaavia.

Tutustu uutuuskirjaani Kuhiseva mieli – nainen ja ADHD, jossa myös käsittelen näitä aiheita!

Edellä mainitut ominaisuudet on mahdollista selvittää toiminnallisen neurotieteen sensomotorisen metodin avulla. Voit lukea palveluistani lisää täältä.

Artikkelikuva: Karita Palomäki

Vanhemmuus ei vaadi täydellisyyttä – Lapsellesi olet aina paras vanhempi juuri noin

Kirjoittaja Helena Riittiö on omakohtaisia runoja ja tekstejä kirjoittaessaan paljaimmillaan. Teksteillään hän haluaa välittää lempeän hyväksyvää suhtautumista ihmisenä olemisen vaikeuteen, niin että inhimilliselle itselleen voi jopa nauraa.

Vanhemmuus… mikä järkäle miellettäväksi, sanoitettavaksi, opittavaksi. Etenkin opittavaksi. Joskus ajattelin, että vanhemmuus vaatii niin paljon osaamista ja luonteenpiirteitä, että minussa ei kerta kaikkiaan ole niitä kaikkia. Tiukimmissa hetkissä pienten lasten kanssa ei usein ollut ketään, joka olisi sanonut, että nyt kannattaisi käydä pihalla rauhoittumassa tai jolla olisi ollut joku korkeampi auktoriteetti tukalista tilanteista selviämiseen. Minun piti kaivaa itsestäni puolia. Se jotenkin itseriittoinenkin kuvitelma ja pelko, että yksinomaan minun tekemiseni tai tekemättä jättämiseni määrittelisivät suunnilleen lasteni tulevaisuuden, varjosti äitiyttäni pitkään, ja näin kaikissa lasteni kiukutteluissa vain oman äitiyteni virheet. 

Jossain kohtaa vanhemmuuden taipaleella tajusin, että omat lapseni ovat erillisiä ihmisiä. Eivät pelkästään minun lapsiani, vaan ihmisiä. Ja meillä kaikilla on omat rajamme, tarpeemme ja persoonamme, joita pitää kunnioittaa. Että lapseni tehtävä ei ole tehdä minua iloiseksi, tyytyväiseksi, ylpeäksi – hänen tehtävänsä ei ole tehdä minua yhtään miksikään sen jälkeen kun syntyi tähän maailmaan ja teki minut äidiksi. Että lapsi ei myöskään tee minua vihaiseksi, ärtyneeksi tai turhautuneeksi. Sen tekevät omat voimattomuuteni ja pelkoni. Pelko siitä, etten osaa olla äiti ja sen takia lapsistani tuleekin jotain, jotain… en edes tiedä mitä. 

Siksi minun ja lasteni ihmisyyden ja erillisyyden ymmärtäminen ja armollisuus meidän kaikkien keskeneräisyyttä kohtaan on ollut valtavan vapauttavaa, vastuuta kuitenkaan poistamatta. Lapseni eivät ole minun jatkeitani, he eivät automaattisesti ole vanhemmuuteni kauneusvirheiden peili, heillä on ihan omat persoonansa ja mielipiteensä, he saavat vaikutteita ja oppia monilta muiltakin ihmisiltä kuin minulta – maailmankaikkeudelle kiitos! Syyllisyys ja riittämättömyyden tunne, nuo vanhemmuuteni nakertajat, eivät jalosta mitään.

Tänään voin todeta oppineeni, että vanhemmuus ei vaadi ylijumalallisia kykyjä. Riittää, että jaksan perustella lapsilleni kerta toisensa jälkeen, mikä on oikein ja mikä on väärin, ja rakastan ja hellin poikiani ihan hulluna. Siksi että he ovat. Näissä minä pärjään ja olen jopa hyvä. Vaalin sitä aikaa, joka minulla on heidän lapsuudestaan vielä koettavana, sillä se tuntuu kuluvan niin kovin nopeasti. Yritän oikein mutustella heidän kanssaan jakamiani hetkiä, sillä tulen kaipaamaan niitä, kiukutteluineen kaikkineen. Niin kuin nyt jo kaipaan hetkiä, jotka ovat jo menneet. Yritän ottaa vanhemmuuden iloineen ja huolineen vastaan hurjana etuoikeutettuna tutkimusmatkana. 

Hyvin me vedetään kaikki äidit, isät ja äiti- ja isähahmot, ja oppiahan tämä on kaikki!

Kirjoitin tämän aiheeseen liittyvän runon:

NELJÄSTOISTA KESÄ

Eilen roikuit kaulassani ja anelit, voitko äiti leikkii merihirviöö.
Tänään kiskon hihaasi ja anelen yhtä päivää,
jolloin ehtisit olla perheen kesken.

Eilen nukuin selkäkipuista unta sinun ja veljesi välissä,

koska muuten teitä pelotti.

Tänään annan sinulle kotiintuloajan, menen nukkumaan, odotan

ja minua vähän pelottaa.

Eilen maanittelin sinua syömään, pakotin maistamaan, iloitsin joka suupalasta.

Tänään tuputan vihanneksia,
sillä ne ovat ainoat mitä jääkaappiin jäljiltäsi jää.

Eilen muistutin sinua kiittämään, pyytämään anteeksi ja kertomaan aikuiselle.
Tänään muistutat minua ottamaan kännykän, laturin ja avaimet.
Eilen mietin tuskastuneena, kuinka pitkään jalkojasi täytyy

silittää ennen unen tuloa.

Tänään pyydän sinua halaamaan äidille hyvät yöt kotiin tullessasi,

jotta minä saan unta.

Eilen metsästin sinulle välikausilenkkareita siinä koossa,

joka oli aina hyllystä loppu.

Tänään toivon, ettei neljäseiskan släbäreitä enää tarvittaisi,
koska sitä kokoa ei löydy hyllystä ollenkaan.

Eilen olit neljä.
Tänään olet neljätoista.
Huomenna olet aikuinen.
Aina yhtä rakas.

Tanssitko elämääsi muiden pillin mukaan? Kiinnittämällä huomiota tähän asiaan voit olla uskollisempi itsellesi

Arvot ovat henkilökohtaisia. Ne eivät ole kiveen hakattuja, vaan saattavat muuttua elämänmenossa, elämänkokemuksen ja itsetuntemuksen karttuessa. Oletko selvillä omista arvoistasi ja ohjaavatko omat arvosi toimintaasi ja valintojasi?

Omat arvot näkyvät siinä, miten ihminen toimii ja millaisia valintoja hän tekee. Arvot toimivat oman elämän ohjenuorina ja antavat elämälle suuntaa. Merkityksellinen elämä rakentuu selkeille arvoille ja toimimisesta omien arvojen mukaisesti.

Kaikki toiminta ei välttämättä tue omia arvoja. Ensiksikin omien arvojen suhteen voi joutua antamaan periksi eri elämäntilanteissa jostain syystä ja joutua tasapainoilemaan sen välillä, mitä joutuu tekemään ja mitä haluaisi tehdä. Toiseksi omien arvojen vastaisesti saattaa toimia, jos on tapana ajelehtia omassa elämässä, tanssia toisten pillin mukaan tai koska on aina toiminut tietyllä tavalla.

Omien arvojen mukaan eläminen on sisäistä rehellisyyttä ja itsen havainnoivaan ja myötätuntoista kuuntelua. Uskalla olla aito sinä: tuntea tunteesi, tulla nähdyksi ja kuulluksi sellaisena kuin sydämeltäsi olet. Mikä tuntuu sinusta tärkeältä ja merkitykselliseltä? Mihin vedät rajat henkisen ja fyysisen koskemattomuuden suhteen? Miten haluat kohdella itseäsi ja kehoasi? Mihin haluat panostaa ja mihin käyttää aikasi? Opettele sisäistä rehellisyyttä ja miten toimit arvojesi mukaisesti niin ettet vahingoita itseäsi. Oma arvosi ja omat arvosi eivät ole riippuvaisia siitä, miten sinua on elämässä kohdeltu tai kohdellaan.

Artikkelikuva Quang Anh Ha Nguyen on Pexels

 

Näistä asioista tunnistaa syvän ja merkityksellisen ystävyyssuhteen

Hyvä ystävyysssuhde on vastavuoroista, jolloin antaminen ja saaminen ovat tasapainossa. Tämä ei tarkoita, että saamme aina samaa saman verran takaisin. Tämä tarkoittaa, että saamme takaisin ehkä jotakin erilaista, mutta jotakin mikä on yhtä tarpeellista tai jopa jotakin vielä parempaa mitä olemme ystävällemme antaneet. On hyvä pysähtyä pohtimaan ajoittain miten tasapainossa oma ystävyyssuhde on antamisen ja saamisen kanssa.

Oletko antanut jollekin ystävällesi enemmän kuin saanut ja taas joltakin ystävältä olet saanut enemmän kuin antanut?

Ystävyys on parhaimmillaan rehellistä ja avointa

Kun olemme tärkeässä ihmissuhteessa on rehellisyydellä ja avoimuudella iso osa ystävyyssuhteen hyvin- tai pahoinvointiin. Tärkeässä ihmissuhteessa emme voi jättää sanomatta, huomioimatta tai puheeksiottamatta asioita, tilanteita, tunteita tai kokemuksia, jotka vaivaavat meitä.

Tarpeista ja tunteista voidaan kommunikoida avoimesti ja rehellisesti ja ylipäätään. Tunne- ja tarvepuhe luo ystävyyteen intiimiyttä. Kun olemme yhteydessä tunteisiimme ja tarpeisiimme luomme syvempää yhteyttä itseemme. Kun ilmaisemme tunteitamme ja tarpeitamme ystävillemme syvennämme ystävyyttä. Toiveet ja tarpeet luovat käsikirjaa sille mitä ystävyyssuhteessa on tärkeää huomioida.

Läheiseen ystävyyteen kuuluvat myös tunteet, jotka eivät aina tunnu hyviltä. Voimme tuntea kateutta, mustasukkaisuutta, syyllisyyttä, ulkopuolisuutta, häpeää, ärtymystä, väsymystä, huolta. Myös näistä tunteista olisi tärkeää puhua ystävälle.

Millä tavalla sinä koet tulevasi huomioiduksi tai koet olevasi tärkeä?

Millä tavalla toivoisi sinua huomioitavan ystävyyssuhteessa?

Tiedätkö mikä on ystävällesi tärkeää?

Usein näiden ei miellyttävien tunteiden sanoittaminen on vaikeinta ja saatamme jättää puhumasta niistä, kosta pelkäämme konfliktia tai hylätyksi tulemista. Sanomatta jääneet kokemukset ja tunteet tulevat esteeksi ihmissuhteessa. Ajan myötä kun niitä on kasaantunut enemmän voi se tarkoittaa etääntymistä tai ystävyyssuhteen hiljattaista päättymistä. Hyvässä ystävyyssuhteessa on mahdollista käydä kipeitäkin keskusteluja turvallisessa ilmapiirissä.

Ystävyys on sallii jouston ja muuttuu ajan kuluessa

Elämäntilanteet muuttuvat, ihmisinä me muutumme ja myös ystävyyssuhteen on tarpeellista muuttua. Ystävyys myös joustaa tarvittaessa. Voi olla tilanne, että toiselle olisi tärkeää nähdä tai olla yhteydessä useammin, mutta toisella on sellainen elämäntilanne ettei runsaampi yhdessäolo ole mahdollista. Silloin voidaan joustaa omien tarpeiden täyttymisestä. Jos joustaminen tapahtuu toistuvasti vain toisen ihmisen osalta, ystävyyssuhde alkaa kärsiä epätasapainosta.

Ystävyyssuhde on ihmissuhde, joka vaatii päivittämistä vuosien saatossa aivan kuten parisuhde. Se mikä ehkä joskus palveli molempia, ei välttämättä palvele enää 10 vuoden kuluttua.

Rajat selkeyttävät vuorovaikutusta

Hyvässä ystävyyssuhteessa rajat ovat molemmille selkeät. Kun rajat on asetettu, ovat molemmille tiedossa ja molemmat kunnioittavat niitä. Rajoja voivat olla: mitä ystävyydessä on sallittua tehdä ja mitä ei.  Millä tavalla fyysistä läheisyyttä voi ilmaista tai mitkä teemat ovat asioita, joita voi ottaa puheeksi ja missä tilanteessa niistä ei puhuta.

Ihmissuhteissa hankaluuksia syntyy kun rajat ovat liian tiukat, liian löyhät tai rajoja ei ole. Rajat luovat turvaa ja selkeyttävät vuorovaikutusta. Rajoja on hyvä päivittää ystävyyssuhteessa aika ajoin.

Arvostus ja kunnioitus antavat mahdollisuuden inhimillisille virheille

Hyvässä ystävyyssuhteessa on mahdollisuus tehdä virheitä. On inhimillistä ettemme aina toimi kuten olisi meille tärkeille ihmisille merkityksellistä. Saatamme unohtaa ystävälle tärkeän päivän. Saatamme käyttäytyä huonosti ja sanoa jotakin mikä loukkaa.

Kun olemme luoneet turvaa ystävyssuhteeseen rehellisyydellä, arvostavalla kuuntelulla ja tarpeidemme syvemmällä jakamisella, on turvaa olla myös inhimillinen ihminen, joka joskus mokaa, loukkaa ja tekee virheitä.

Molemminpuolinen kunnioitus kertoo toimivasta ystävyydestä. Tällöin ystävyydestä puhutaan arvostavasti myös muiden kanssa. Se mikä hiertää otetaan puheeksi ystävän kanssa ei muiden asiaan kuulumattomien kanssa. Hyvä ystävyyssuhde kannustaa, auttaa molempia kasvamaan ja kehittymään. Kun ystävää kannustetaan hänelle tärkeissä teemoissa ja kuunnellaan läsnäolevasti kun hän kertoo itselleen tärkeistä asioista, syvennämme yhteyttä.

Mitä arvostus voisi tarkoittaa käytännössä sinun ystävyyssuhteessasi?

Syvä ystävyyssuhde ravitsee myös kehollisella tasolla

Hyvässä ystävyyssuhteessa turva tuntuu myös hermoston tasolla ja kehollisina tuntemuksina. Parhaimmillaan hermostomme rauhoittuu ystävän seurassa. Ystävän kanssa voimme opetella kehollista kanssasäätelyä, jolloin voimme saada korjaavia kokemuksia vaikkapa kiintymyssuhdetraumaamme. Ystävyyssuhteessa voimme parhaimmillaan myös toipua kehollisella tasolla traumaattisista kokemuksista elämässämme.

Ystävyydessä olisi mielekästä jos ystävän kanssa olisi edes jotakin yhteistä arvopohjaa emmekä olisi keskenään kovin erilaiset. Silti voimme olla erimieltä joistakin asioista, ilmiöistä, mutta kunnioitamne toistemme tapaa ajatella, kokea, tuntea.

Missä ystävyyssuhteessasi löytyy näitä syvemmän ystävyyden tunnusmerkkejä?

Niissä missä ei ole, mitä teet asian korjaamiseksi?

Padottu tunnekuorma voi räjähtää – Tämä auttaa ikävien tunteiden kohtaamisessa

Kiireisessä ja suorituskeskeisessä elämänrytmissä saattaa helposti käydä niin, että mielessä ei löydy tilaa tunteiden purkamiselle. Paahdamme menemään arjessa ja vahingossa ohitamme kaikenlaista, joka olisi vaatinut tarkastelua. Siitä seuraa monenlaisia ongelmia. Olotila voi olla tympääntynyt, ahdistunut, kiukkuinen tai vaikka katkera. Saatat ihmetellä, mikä nyt on vikana, kun kaikenhan pitäisi olla ihan hyvin.

Tunteet patoutuvat ja peittyvät

Kun omia tunteitaan ohittaa, ne jäävät ikään kuin jumiin mielen syövereihin. Tyly kommentti työpaikalla jätetään käsittelemättä, kun pitää edistää tärkeää työtehtävää. Päivän jälkeen ei ehkä edes muista koko tilannetta, mutta olotila on suuttunut tai jopa lamaantunut. Alkuperäinen tunne, loukkaantuminen ikävästä kommentista jäi käsittelemättä. Sen vaikutus kuitenkin jäi kalvamaan mieltä.

Räjähdys voi tapahtua paljon myöhemmin. Kun lapsi iltapalapöydässä kieltäytyy syömästä, hän saa osakseen vanhemman kiukunpurkauksen, joka purkaa päivän aikana kertynyttä painolastia väärään kohteeseen. Joku saattaa havahtua viikon jälkeen, että olinpa ärtynyt koko viikon. Ei ehkä ole helppoa tavoittaa, mistä viikko meni pilalle. Vanha vitsi, jossa pomo huutaa miehelle, mies vaimolle ja vaimo sitten suuttuu koiralle toteutuu monen arjessa.

Helpommin sanottu kuin tehty

Voi tuntua haastavalta tehtävältä pysyä jatkuvasti hereillä omien tunteidensa kanssa. Se kannattaa kuitenkin opetella eräänlaiseksi rutiiniksi, jossa omaa olotilaansa pysähtyy tutkailemaan säännöllisesti. Myös ilon aiheita on hyvä huomioida päivän aikana. Patoutunutta tunnekuormaa aiheuttavat kuitenkin tyypillisesti erilaiset hankalat tunnekokemukset, joita ei saa purettua.

Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa syntyvät konfliktit ja niistä kumpuavat ikäviltä tuntuvat tunnekokemukset saattavat jäädä kuormittamaan mieltä. Aina ei tunnu sopivalta tai edes mahdolliselta käsitellä niitä siinä tilanteessa, jossa ne syntyivät. Se ei myöskään ole välttämätöntä. Pelkästään jo se, että itse tunnistaa ja tunnustaa oman tunnetilansa, helpottaa oloa huomattavasti. Ei aina tarvitse olla haavoittuva muiden edessä, vaan riittää, että on itse itselleen lempeä ja empaattinen hankalan tunteen kohdatessaan.

Havainnoi tunnetta

Nimeä kokemuksesi ja kirjoita ylös, millaisia tunteita siihen liittyy. Arvioi asteikolla 1-10, miten voimakkaalta se tuntuu. Missä tunnet sen kehossa, ja miltä se tuntuu kehossasi? Seuraavaksi voi tarkastella, mitä ajatuksia mielessäsi pyörii, kun tuo tunnekokemus on päällä. Millaisia toimintayllykkeitä tulee mieleen, eli mitä sinun tekisi mieli tehdä?

Voit hahmotella kokemuksestasi mielikuvaa miettimällä, minkä värisenä sen koet. Onko se kevyt vai painava, kuuma vai kylmä? Jos se voisi liikkua, miten se liikkuisi? Seuraavaksi voit miettiä, mitä se sanoisi, jos se osaisi puhua. Onko sillä kenties jokin viesti sinulle?

Pysähtymisen ja tarkastelun seurauksena tunteen pakottavuus vähenee. Saatat huomata rauhoittuvasi ja tunteen voimakkuus voi vähentyä. Säännöllisillä tarkastelutuokioilla vältät turhat kiukunpurkaukset ja räjähtelyt.

Opi purkamaan ja käsittelemään vihaa, kiukkua ja muita räjähdysherkkiä tunteita Angstin purku -korttien avulla – kortit sopivat lapsille, nuorille ja aikuisille:

Tunnetko ihmisen, joka haluaa aina olla oikeassa? – Voimakkaat mielipiteet johtavat tähän ansaan

Oletko joskus väitellyt kiihkeästi jostain asiasta ja kesken väittelyn huomannut olevasi väärässä? Toinen osapuoli on kritisoinut mielipiteesi lähtöoletusta ja juuri kun olet valmistautunut ampumaan kommentin alas, olet huomannut, että hän on oikeassa ja itse olet ollut väärässä.

Mitä olet tehnyt tässä tilanteessa? Oletko myöntänyt olleesi väärässä? Myöntänyt esimerkiksi, että olet antanut tunteiden vaikuttaa oman mielipiteesi muodostumiseen ja tämän vuoksi et ole aiemmin tarkastellut kantaasi puolueettomassa valossa? Vai oletko aloittanut valtavan operaation puolustaaksesi väitettäsi? Yrittänyt luoda valtavan sanojen verhon perustelemaan, mistä virheesi johtuu ja miksi päättelyssäsi olevasta virheestä huolimatta olet oikeassa?

Jos olet kuten useimmat meistä, tunnistat itsesi esimerkistä ja olet ainakin jossain elämäsi tilanteessa syyllistynyt puolustamaan virheellistä uskomustasi kuin oma arvosi ihmisenä olisi kyseessä. Tilanteeseen on liittynyt mitä todennäköisimmin emotionaalinen kokemus siitä, että mielipiteesi kyseenalaistaminen on yhtä kuin arvosi tai älykkyytesi kyseenalaistamista.

Miksi intohimoiset mielipiteet ovat usein vääriä?

Arkielämässä voimakkaat ja intohimoiset mielipiteet nähdään usein positiivisena asiana, vaikka ikävä tosiasia on, että esimerkiksi poliittisten ja uskonnollisten ääripäiden intohimo on usein etsiä omaa maailmankuvaansa tukevia todisteita, ei totuutta. Se on taistelua sosiaalisesta asemasta, ei totuuden puolesta.

Vastakkaisia maailmankuvia edustavien ryhmien linnoittautuminen maailmankuviensa taakse on merkittävä tekijä eri ihmisryhmien välisissä ongelmissa. Taipumus nähdä oma maailmankuva oikeana ja vastakkainen maailmankuva vääränä on myös paljon syvemmällä ihmisen biologiassa kuin arkijärjellä saattaisi ajatella.

Emory-yliopistossa toteutetussa tutkimuksessa kerrottiin koehenkilöille negatiivisia asioita koehenkilöiden suosikista Yhdysvaltojen vuoden 2004 presidentinvaaleissa. Tutkijat havaitsivat, että negatiivinen tieto omasta ehdokkaasta sammutti aivoalueet, jotka yhdistetään loogiseen ajatteluun. Negatiivista tietoa omasta ehdokkaasta ei päästetty vaikuttamaan, oli se kuinka järkevästi perusteltua tahansa. Aivokuvaukset osoittavat, että taustamotiiveiltaan tunnepitoinen järkeily on laadullisesti erilaista kuin tavallinen järkeily, jossa ei ole tunnepitoista panosta.

Lisäksi Stanfordin yliopiston tutkimuksessa havaittiin, että ihmiset suosivat lakialoitetta, jos he kuulivat sen tulevan omalta puolueeltaan. Tutkijat näyttivät täysin identtistä lakialoitetta demokraateille ja republikaaneille kertoen sen olevan joko demokraattien tai republikaanien alulle panema. Molemmat ryhmät olivat taipuvaisia kannattamaan lakialoitetta, jos se tuli omalta puolueelta. Sen sijaan kuullessaan sen olevan vastapuolen tekemä aloite, he olivat taipuvaisia vastustamaan sitä.

Tutkimuksen jälkeisessä kyselyssä ihmiset eivät myöntäneet, että heidän puoluekantansa olisi vaikuttanut heidän arvioonsa, vaan sanoivat päätyneensä kantaansa tutkittuaan lakialoitetta huolellisesti ja tehtyään siitä omat johtopäätöksensä. He myös sanoivat, että eivät itse olleet tällaisten vaikutusten alaisena, mutta olivat vakuuttuneita, että heidän poliittiset vastustajansa olivat.

On hyvä ymmärtää, että monessa meille tärkeässä asiassa tulee ensin positiivinen tai negatiivinen tunne, jota seuraa järkiperustelu. Harvemmin on ensin järkiperustelu, jota seuraa positiivinen tai negatiivinen tunne. Tämä pätee niin poliittisiin, uskonnollisiin kuin taloudellisin vastakkainaseteluihin, sekä – älä erehdy tässä – yhtä lailla minuun kuin sinuunkin, ja kaikkiin ihmisiin, joilla on tunnepitoinen mielipide jostain asiasta.

Kuusi periaatetta, jotka auttavat löytämään oikeita vastauksia

Ihmisellä on taipumus kerätä maailmasta todistusaineistoa siten, että todistusaineisto sopii hänen kuvaansa maailmasta. Tätä kutsutaan psykologiassa vahvistusharhaksi. Vahvistusharhalle on ominaista taustamotiiveiltaan tunnepitoinen järkeily. Mitä tunnepitoisemmasta asiasta on kyse, sitä todennäköisemmin yksilö kerää todistusaineistoa siten, että aineisto vahvistaa hänen alkuperäiset olettamansa. Usein käsitykset esimerkiksi uskonnosta ja politiikasta ovat tällaisia tunteilla latautuneita ajatuksia. Tässä kuusi periaatetta, joita kannattaa noudattaa, jos haluat pyrkiä vähentämään vahvistusharhaa omassa ajattelussasi:

1. Pyri olemaan kypsä omassa ajattelussasi

Vaatii persoonallisuuden kypsyyttä tiedostaa, että voi olla väärässä. Vaatii kypsyyttä ymmärtää, että ajatusvirheet vaikuttavat itseen yhtä lailla kuin vastapuoleenkin. Kypsä ihminen on avoin sille ajatukselle, että kaikesta varmuuden tunteesta huolimatta, hänen uskomuksensa voi olla väärä.

2. Omaksu kasvun asenne

Vaatii tietoista pyrkimystä totuuteen ja kasvuun, että voimme hyväksyä taipumuksemme ajatusvirheisiin osaksi itseämme. On tärkeämpää oppia uutta ja kyetä muokkaamaan vanhoja uskomuksiamme, vaikka joutuisimmekin tunnustamaan olevamme väärässä, kuin yrittää näyttää muille väkisin olevamme oikeassa.

3. Etsi aktiivisesti vastakkaista tietoa

Mitä suuremmat seuraukset jollain päätöksellä on ja mitä enemmän haluat uskoa jonkin asian olevan totta, sitä enemmän kannattaisi etsiä tietoa, joka kumoaa uskomuksesi. Jos haluat johtopäätöksiesi perustuvan tosiasioille, sinun täytyy tarkastella myös niiden kanssa ristiriidassa olevaa todistusaineistoa.

4. Keskustele pyrkien oppimaan

On tärkeää pyrkiä keskustelemaan siten, että yritämme oppia toiselta jotakin, ennemmin kuin siten, että pyrimme voittamaan väittelyn ja osoittamaan toisen olevan väärässä. Mitä tärkeämmästä päätöksestä on kyse, sitä tärkeämpää olisi keskustella ja pyrkiä oppimaan niiltä ihmisiltä, jotka ovat asiassa eri mieltä kanssamme.

5. Yritä samaistua vastapuolen asemaan

Yritä ymmärtää toisen näkökulmaa järjellä, mutta myös tunteella. Vaatii tunneälykkyyttä ja empatiakykyä asettua toisen asemaan. Mikä toisen elämäntilanteessa tai nykyisessä asemassa voisi selittää toisen uskomukset? Mitä sellaista toinen on kokenut, että on mahdollisesti sen seurauksena taipumuvainen uskomaan mitä uskoo?

6. Vältä sosiaalisen median kaikukammioita

Tiesithän, että Facebook, Youtube ja Google tarjoavat sinulle personalisoituja sisältöjä. Niiden algoritmit siis valitsevat sinulle sellaisia uutisia ja sisältöjä, joita olet aiemmin katsonut. Ne pyrkivät tarjoamaan sisältöjä juuri näkökulmastasi. On hyvä ymmärtää, että kaikukammiot eivät luo vahvistusharhaa, mutta helposti voimistavat ja auttavat ylläpitämään sitä.

Tutustu ajatustesi kiehtoviin kiemuroihin

Arkinen ajattelumme johtaa meitä jatkuvasti harhaan, sillä ajattelumme on täynnä vinoumia, joita emme itse huomaa. Psykologi Joni Martikainen havainnollistaa äänikirjassaan Älä usko kaikkea mitä ajattelet ihmisen ajatteluun liittyviä ilmiötä valaisevin esimerkein.

Hidasta elämää -kirjaperheeseen kuuluva äänikirja pohjautuu moniin eri tieteenaloihin, kuten psykologiaan, lääketieteeseen, aivotutkimukseen ja taloustieteeseen. Kirja tarjoaa myös kymmenen keinoa ajatusvirheiden päihittämiseen. Niiden avulla voit pyrkiä suuria päätöksiä tehdessään näkemään maailman sellaisena kuin se on – eikä sellaisena kuin aivot sen näyttävät.

Tutustu kirjaan TÄÄLLÄ.

Jos sinulle ei vielä ole äänikirjapalvelua käytössäsi, voit kokeilla BookBeatia 45 päivän ajan ilmaiseksi TÄSTÄ.

 

 

Kalenterit OSTA 3 MAKSA 2
PUOTIIN
close-image